Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta TYÖASIAKIRJA CIA:n epäillyistä vankikuljetuksista ja laittomasta vankien säilyttämisestä Euroopan maissa: Euroopan parlamentin TDIP-valiokunnan mietinnön seuranta Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta Esittelijä: Hélène Flautre DT\ doc PE v01-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen

2 Johdanto Vuonna 2005 otsikoihin nousivat raportit epäilyistä, jotka koskivat Euroopan osallisuutta CIA:n luovutuksia ja salaisia pidätyksiä koskeviin ohjelmiin, jotka George Bushin hallinto käynnisti "terrorismin vastaisen sodan" yhteydessä. Nämä uutiset ravistelivat Eurooppaa sen perustuksia myöten. Ihmisoikeusloukkaukset, jotka koskivat kidutuksia, sieppauksia, laittomia pidätyksiä ja tahdonvastaisia katoamisia, olivat käsittämättömiä. Euroopassa tapahtunut laiton toiminta, jota koskevat päätökset tehtiin täysin julkisen ja demokraattisen valvonnan ulottumattomissa, merkitsi luonteeltaan ja laajuudeltaan oikeusvaltioperiaatteen luhistumista. Tilanteen vakavuus sai Euroopan parlamentissa aikaan ainutlaatuisen reaktion. Se perusti vuoden 2006 alussa väliaikaisen tutkintavaliokunnan 1 selvittämään Euroopan roolia vankien laittomissa kuljetuksissa ja pidätyksissä, joihin liittyi vankien kiduttamista ja huonoa kohtelua ja jotka olivat vastoin kansainvälisessä ja eurooppalaisessa oikeudessa säädettyjä EU:n ja jäsenvaltioiden velvollisuuksia. Vuoden kestänyt tutkimus mainitaan nyt Euroopan neuvoston samasta aiheesta laatimien arvovaltaisten raporttien rinnalla. Euroopan parlamentti hyväksyi 14. helmikuuta 2007 lopullisen päätöslauselman 2, jossa se kehotti neuvostoa ja komissiota toimimaan mietinnön tulosten mukaisesti ja jossa neuvostolta edellytettiin, että sen oli kannustettava jäsenvaltioissa kattavien tutkimusten suorittamista ja yksityiskohtaista raportointia tapahtuneesta edistyksestä sekä mahdollisesti erillisen itsenäisen tutkimuksen tekemistä EU:n tasolla. Euroopan parlamentin oli vastattava poliittisesta seurannasta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen entisen 6 ja 7 artiklan mukaisesti. Viisi vuotta myöhemmin EU:ssa ei ole vieläkään käynnistetty tarkoituksenmukaisia toimia. Tämä on räikeässä ristiriidassa hallitusten välisten organisaatioiden, oikeudellisten ja parlamentaaristen elinten sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden esittämien lukuisten uusien raporttien ja suositusten kanssa. Vastatakseen tähän realiteettiin Euroopan parlamentti on päättänyt tukea seurantatyötään oma-aloitteisella mietinnöllä. Mietinnön tavoite Laittomista toimista tulee jatkuvasti esiin uusia todistuksia, ja EU:n on sen vuoksi selvitettävä, mitä tapahtui, kohdattava se, mikä meni vikaan, ja taattava vastuullisuus. EU:n on pystyttävä varmistamaan, että tällaiset ihmisoikeusloukkaukset eivät enää koskaan toistu kriisitilanteissa. Tämä on välttämätöntä, jotta säilytetään kansalaisten luottamus EU:n demokraattisiin instituutioihin ihmisoikeuksia suojellaan ja edistetään tehokkaasti EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa varmistetaan oikeutettu, tehokas ja kestävä turvallisuuspolitiikka, joka perustuu kansainväliseen oikeuteen. 1 Euroopan maiden alueen epäiltyä käyttöä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen käsittelevä väliaikainen valiokunta (TDIP). 2 P6_TA(2007)0032. PE v /6 DT\ doc

3 Tausta ja tosiseikat Arvioiden mukaan CIA on vuodesta 2001 alkaen siepannut ja pidättänyt useita satoja "terrorismista" epäiltyjä henkilöitä yli kymmenessä maassa. CIA:n agentit ovat sen jälkeen siirtäneet epäillyt väkisin ilman oikeudenkäyntejä sellaisiin maihin kuin Egypti tai Syyria, jotka ovat tunnettuja niissä harjoitettavasta järjestelmällisestä kidutuksesta. Epäiltyjä on pidetty kuukausien ajan eristysvankeudessa salaisissa vankiloissa, joissa heitä on kidutettu ja kuulusteltu. Vuonna 2009 lehdistöön vuosi Punaisen Ristin kansainvälisen komitean raportissa 1 esitettyjä yksityiskohtaisia syytöksiä 14 "arvokkaan" vangin kiduttamisesta ja muusta huonosta kohtelusta. Kyseisiä vankeja säilytettiin CIA:n salaisen ohjelman mukaisesti, ja myöhemmin heidät siirrettiin Guantánamoon. Erityisesti vesikidutuksen käyttö vahvistettiin virallisissa yhdysvaltalaisissa lähteissä, muun muassa Yhdysvaltain entisen presidentin George W. Bushin vuonna 2010 julkaisemissa muistelmissa 2. TDIP-valiokunnan mietinnössä korostettiin, että kyseiset CIA:n ohjelmat pantiin täytäntöön Euroopassa yhteistyössä ainakin 12 jäsenvaltion kanssa. Kertomuksessa nimettiin yli 20 luovutettua uhria ja yli epäilyttävää lentoa, joissa käytettiin EU:n ilmatilaa. Kaikki Euroopan valtiot eivät osallistuneet samalla tavoin. Asiaankuuluvista valtioista osa tyytyi siihen, että ne eivät vastustaneet kyseisiä ohjelmia, kun taas toisilla oli niissä aktiivinen rooli. EU:n jäsenvaltiot käyttivät mahdollisesti Naton sopimuksen 5 artiklaa perusteena CIA:n kanssa tehdylle yhteistyölle sekä CIA:n agenteille myönnetyille poikkeusluville ja suojelulle (aseelliseen hyökkäykseen vedottiin syyskuussa 2001 ensimmäistä kertaa Naton historiassa). Tämä herättää lukuisia kysymyksiä. TDIP-valiokunnan mietinnön jälkeinen kehitys On syytä kyseenalaistaa näkemys siitä, että saatavilla ei ole uutta tietoa tai että tietoa ei ole riittävästi. Euroopan neuvoston ja YK:n elinten uusissa raporteissa esitettiin uutta tutkimusaineistoa, joka kyseenalaistaa Euroopassa noudatettujen tai noudatettavien vastuumenettelyjen soveltuvuuden. Vuoden 2007 jälkeen tärkeimmät Eurooppaan liittyvät uutiset ovat koskeneet CIA:n salaisten pidätyskeskusten olemassaoloa Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Joulukuussa 2009 Liettuan hallitus vahvisti, että Liettuassa oli CIA:n salaisia pidätyskeskuksia (kyseistä EU:n jäsenvaltiota ei mainittu TDIP-valiokunnan mietinnön yhteydessä). Lokakuussa 2011 Abu Zubaydah, joka on yksi tunnetuimmista Bushin hallinnon luovutuksia ja salaisia pidätyksiä koskevien ohjelmien uhreista, nosti Liettuaa vastaan kantelun siitä, että maa ei ollut selvittänyt tehokkaasti vastuutaan Abu Zubaydahin tahdonvastaisesta katoamisesta ja hänen kiduttamisestaan salaisen pidätyksen aikana. Vasta vuonna 2011 saatiin tieto lennosta, jolla Abu Zubaydah epäilyjen mukaan kuljetettiin Marokosta Jordanian kautta Liettuaan. Tiedonvälityksen vapautta koskevien vaatimusten seurauksena saatiin uusia todisteita Puolan 1 Punaisen Ristin kansainvälisen komitean 14. helmikuuta 2007 julkaisema raportti CIA:n pidättämien 14 "arvokkaan vangin" kohtelusta vuosi julkisuuteen vuonna 2009, ja se on saatavilla Internet-osoitteessa 2 Katso myös CIA:n ylitarkastajan John Helgersonin vuonna 2004 laatima raportti CIA:n kuulustelumenetelmistä Bushin kaudella. Elokuussa 2009 julkaistu luokittelematon versio on saatavilla Internet-osoitteessa DT\ doc 3/6 PE v01-00

4 osallisuudesta CIA:n ohjelmiin vuosina Vuosina Abu Zubaydahille ja Al-Nashirille (toinen tunnettu uhri) myönnettiin virallisesti uhrin asema vuonna 2008 käynnistetyssä rikostutkinnassa (he ovat myös tällä hetkellä vangittuina Guantánamo Bayssa). Molemmat ovat nostaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa kanteet Puolaa vastaan tehottomista oikeussuojakeinoista. Romaniassa tiedotusvälineet ovat paljastaneet lisää todisteita lentokoneiden laskeutumisesta, nimettyjen henkilöiden pidättämisestä ja pidätyskeskusten sijainnista (esimerkiksi vuoden 2011 lopulla uutisraporteissa Bukarestin keskustassa sijaitseva rakennus tunnistettiin CIA:n entiseksi pidätyskeskukseksi). Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tiedotusvälineet, lakimiehet, parlamenttien jäsenet ja kansalaisjärjestöt vaativat jatkuvasti oikeutta tietojen saantiin sekä analysoivat ja tuovat esiin tietoja CIA:n salaisten pidätysten epäillyistä urheista EU:n jäsenvaltioissa. Erityisesti Liettuaa koskevat paljastukset ovat avanneet tietä uusien selvittämättömiä epäiltyjä lentoja koskevien yhteyksien tutkimiselle, etenkin Suomessa ja Portugalissa, vahvistaen Euroopan neuvoston raportissa vuonna 2006 kuvattujen luovutuslentojen "hämähäkinverkkomaisen" laajuuden. Yhdysvalloissa käydyssä oikeudenkäynnissä saatiin uusia tietoja luovutusten logistiikasta, ja ne paljastivat CIA:n ja yksityisten lentoyhtiöiden välisen yhteyden (Richmorin tapaus). Helmikuussa 2008 Yhdistynyt kuningaskunta myönsi, että CIA:n luovutusohjelman yhteydessä käytettyjä lentokoneita laskeutui Diego Garciaan, jonka on epäilty olleen lentojen välilaskupaikka ja/tai salaisen vankilan sijaintipaikka. Vuoden 2011 lopussa Gaddafin merkittäviin vastustajiin kuuluneet Sami al-saadi sekä kapinajohtaja ja nykyisin Tripolin sotilasneuvoston päällikkönä toimiva Abdel Hakim Belhadj käynnistivät oikeusmenettelyt Yhdistyneen kuningaskunnan hallitusta ja turvallisuusjoukkoja vastaan niiden aktiivisesta roolista heidän ja heidän perheidensä laittomassa sieppauksessa, luovutuksessa ja kidutuksessa maaliskuussa 2004 sen jälkeen, kun Tripolissa oli löydetty langettavia todistusasiakirjoja. Yleensä ottaen myös Wikileaks-sähkeet ovat vahvistaneet Euroopan hallitusten osallisuuden CIA:n ohjelmiin ja/tai antaneet siitä lisätietoa. Jäsenvaltioiden ja EU:n vastaukset Kansainvälisen oikeuden mukaan valtioilla on positiivinen velvollisuus tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia sekä vakavia kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksia. Tutkimusvelvollisuus perustuu vaatimukseen, jonka mukaan hallitukset on saatava vastuuseen ihmisoikeusloukkauksista, joihin ne ovat osallisia, valtiolliset toimijat on asetettava syytteeseen kansainvälisen oikeuden piiriin kuuluvista rikoksista, joihin ne ovat syyllistyneet, ja uhreille on taattava tehokas oikeussuoja heidän kärsimiensä loukkausten hyvittämiseksi. Tutkimusvelvollisuuteen liittyvät kiinteästi syyttämisvelvollisuus sekä oikeus totuuteen. Euroopassa kansalliset parlamentaarisen ja oikeudellisen tason vastuumenettelyt ovat selkeitä verrattuna vastuullisuuden miltei täydelliseen puuttumiseen Yhdysvalloissa. Suurin osa menettelyistä on kuitenkin vielä keskeneräisiä tai vaillinaisia, joitakin niistä on käytetty lähinnä peittelytarkoituksessa ja "mustat aukot", kuten Romanian sitkeä kieltely, ovat yhä ongelma. Tämä kaikki herättää huolta siitä, miten menettelyt sopivat yhteen EU:n jäsenvaltioiden ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden kanssa. Euroopan neuvoston vuonna 2011 hyväksymässä raportissa selvitettiin erityisesti, miten valtionsalaisuuden ja kansallisen turvallisuuden väärinkäyttö on vaikeuttanut ihmisoikeusloukkausten parlamentaarista ja oikeudellista valvontaa tutkimuksissa, joissa on selvitetty Euroopan osallisuutta CIA:n luovutuksia ja salaisia pidätyksiä koskeviin ohjelmiin. PE v /6 DT\ doc

5 Raportissa, joka koskee Euroopan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean (CPT) vierailua Liettuaan 1, esitetään keskeisiä huolenaiheita rikostutkinnasta, joka keskeytettiin yllättäen vuonna Kansalaisjärjestöjen esittämissä kriittisissä arvioissa sekä Euroopan ihmisoikeusistuimen oikeudenkäynnissä on tullut esiin muita osoituksia vastuullisuutta haittaavista esteistä. Näitä ovat muun muassa valtionsalaisuuteen vetoaminen, avoimuuden puute, hallitusten yhteistyöhaluttomuus tutkimuksissa, asianajajien hoitamaa tehokasta puolustusta ja uhrien tehokasta osallistumista koskevat rajoitukset, erittäin korkea kynnys tutkimuksen aloittamiseen tai jatkamiseen sekä tutkimusten suppea toimivalta. Kuitenkin Euroopan neuvosto, YK ja kansalaisyhteiskunnan asiantuntijat esittävät raporteissaan tehokkaita tutkimuslinjoja ja ohjeita, joilla taattaisiin ihmisoikeuksien noudattamista koskevat itsenäiset, puolueettomat, kattavat ja tehokkaat tutkimukset parlamentaarisella ja/tai oikeudellisella tasolla. EU:n toimielinten vastaus Komissio ja neuvosto ovat toimieliminä velvollisia ottamaan täysimääräisesti ja vilpittömästi huomioon Euroopan parlamentin suositukset. Euroopan parlamentin toistuvista kehotuksista huolimatta ei ole olemassa minkäänlaista tietoa neuvoston käynnistämistä aloitteista, joilla tuettaisiin Euroopassa tapahtuneisiin ihmisoikeusloukkauksiin liittyvää vastuullisuutta. Euroopan komissio mainitsee muutamia keskeytyneitä aloitteita, muun muassa kirjeiden lähettämisen niille kolmelle jäsenvaltiolle, joiden alueella epäiltiin sijainneen CIA:n salaisia pidätyskeskuksia. Mietinnössä käsiteltävät aiheet Missä määrin Naton yhteydessä laaditut säännöt ovat edistäneet CIA:n ohjelmien kehittämistä Euroopassa? Onko perusteltua, että sotaan osallistumisen syyt ja siihen liittyvät sopimukset luokitellaan "TOP SECRET" -turvaluokkaan kuuluviksi? Onko 5 artikla yhä voimassa? Olemmeko me yhä sotatilanteessa? Mitä uusia todisteita on tullut esiin CIA:n luovutuksia ja salaisia pidätyksiä koskevista ohjelmista Euroopassa? Ovatko jäsenvaltiot täyttäneet velvollisuutensa tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia? Mitä tutkimuksia on käynnistetty? Miten ne vastaavat kansainvälisen oikeuden mukaisia jäsenvaltioiden velvollisuuksia? Ovatko uhrit saaneet hyvitystä? Onko loukkauksista vastuussa olevat saatu oikeuden eteen? Mitkä esteet ovat haitanneet totuuden selvittämistä ja oikeuden saamista? Mitä osatekijöitä kuuluu ihmisoikeuksien noudattamista koskevaan tutkimukseen? Miten EU on täyttänyt perussopimusten mukaiset ihmisoikeuksiin liittyvät velvollisuutensa vastuullisuuden takaamiseksi Euroopassa? Millä tavoin EU:n toimielimet voivat tukea julkisia ja hallituksista riippumattomia toimijoita, jotta ne pystyisivät voittamaan totuuden selvittämistä ja oikeuden saamista 1 CPT:n raportti kesäkuuta 2010 Liettuaan tehdystä vierailusta, julkaistu toukokuussa 2011, saatavilla Internet-osoitteessa DT\ doc 5/6 PE v01-00

6 haittaavat esteet? Miten Lissabonin sopimus ja erityisesti EU:n ihmisoikeuksia sekä oikeus- ja sisäasioita koskevan politiikan ja välineiden kehitys parantavat EU:n oikeutta ja valtuuksia ryhtyä toimenpiteisiin? Voidaanko EU:n toimielimet saattaa vastuuseen ihmisoikeustuomioistuimessa Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen jälkeen? Mitä vaikutuksia on EU:n toimivallan lisääntymisellä turvallisuuden alalla? Voiko EU pyrkiä parantamaan tiedustelupalvelujen välistä yhteistyötä ja koordinointia ja samaan aikaan kieltäytyä vastuustaan, kun kyseiset palvelut syyllistyvät laittomiin tekoihin? Miten EU voi taata, että tällaisia väärinkäytöksiä enää tapahdu? Millä suojatoimilla voidaan taata, että turvallisuus- ja tiedustelutoiminta ei riko kansainvälistä oikeutta? Antaisivatko valvontaelimet nyt hälytysmerkin? Miten vastuullisuuden puute vaikuttaa EU:n sisäpolitiikkaan, esimerkiksi turvapaikkapolitiikkaan, sekä EU:n ihmisoikeusalan sisä- ja ulkopolitiikkojen väliseen johdonmukaisuuteen? PE v /6 DT\ doc