MANSIKKANIEMEN LUONTOSELVITYS IISALMI

Transkriptio

1 MANSIKKANIEMEN LUONTOSELVITYS IISALMI 2018

2 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Sisältö 1 Tehtävän sisältö ja selvitysalue Menetelmät Uhanalaiset lajit EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitut lajit Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Uhanalaiset luontotyypit Metsälain erityiset elinympäristöt Vesilain suojeltavat luontotyypit Tulokset Luontotyypit ja kasvillisuus Selvitysalue Selvitysalue Huomioitavat luontotyypit Uhanalaiset lajit ja EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitut lajit Johtopäätökset Viitteet Työn tilaaja: Iisalmen kaupunki / Hannele Kelavuori Selvityksen laatija: Tuomo Pihlaja, Latvasilmu osk Ympäristöpalvelut Kuvat: Tuomo Pihlaja Pohjakarttojen MML 2018 Raportin päiväys: Yhteystiedot: tuomo.pihlaja@latvasilmu.fi ymparisto.latvasilmu.fi Y-tunnus:

3 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) 1 Tehtävän sisältö ja selvitysalue Toimeksiantona oli asemakaavoitusta tukevan luontoselvityksen laatiminen Iisalmen Mansikkaniemen alueella kahdella erillisellä kaavan maankäytön muutosalueella. Tavoitteena oli kerätä riittävät tiedot, jotta kaavan vaikutukset alueen luonnonympäristöön ja eliölajistoon saadaan luotettavasti arvioitua. Selvitysalueiden karttarajaus on esitetty kuvassa 1. Tämän selvityksen maastotyöt tehtiin elokuussa Maastotyön suoritti ja raportin laati FM biologi Tuomo Pihlaja Latvasilmu osk:sta. Kuva 1. Ota Mansikkaniemen asemakaavasta ja selvitetyt muutosalueet 1 ja 2 sinisellä rajauksella. 2 Menetelmät Mansikkaniemen alueelle tehtiin luontoselvityskäynti Selvityksessä molemmat selvitysalueet (kuva 1) kierrettiin kokonaan läpi. Alueilta selvitettiin luontotyypit ja kasvillisuus luonne yleisesti. Lisäksi arvioitiin luontodirektiivin liitteen IV(a) lajiston mahdollista esiintymistä. Kaikki suojelullisesti arvokkaat lajit ja luontotyypit kirjattiin muistiin.

4 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Liito-oravan esiintymistä arvioitiin yleisesti käytettävällä papanakartoitusmenetelmällä. Selvitysalueen kaikkien varttuneiden kuusien ja koivujen, sekä kaikkien haapojen tyvet tarkastettiin ja lisäksi tehtiin tarkastukset elinpiirikuvion mahdollisten reunapuiden osalta. Samalla tarkasteltiin liito-oravan pesäpaikoiksi soveltuvien kolopuiden, pönttöjen ja risupesien esiintymistä. Kaikki olennaiset havainnot tallennettiin maastossa GPS-laitteiden avulla paikkatiedoksi. Havaintojen arvottaminen pohjaa seuraaviin luokituksiin. 2.1 Uhanalaiset lajit Suomessa uhanalaisten ja alueellisesti uhanalaisten lajien luokittelu perustuu kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) kehittämään uhanalaisuusluokitukseen. Viimeisin tarkastelu on linnuston osalta tehty vuodelle 2015 (Tiainen ym. 2016). Uhanalaisuusluokat ovat CR = äärimmäisen uhanalainen, EN = erittäin uhanalainen, VU = vaarantunut. Lisäksi käytetään luokkaa NT = silmälläpidettävä, joka ei vielä tarkoita uhanalaisuutta. 2.2 EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitut lajit Näiden lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. 2.3 Luonnonsuojelulain suojellut luontotyypit Luonnonsuojelulain luontotyyppisuojelu koskee sellaisia laissa lueteltuihin luontotyyppeihin (LSL 29 ) kuuluvia alueita, jotka ovat luonnontilaisia tai luonnontilaiseen verrattavia. 2.4 Uhanalaiset luontotyypit Luontotyyppien uhanalaisuusluokitus perustuu vuonna 2008 tehtyyn arviointiin (Raunio ym. 2008a). Selvitysalue kuuluu alueellisessa jaottelussa Etelä-Suomeen. Uhanalaisuusluokat kuten kohdassa Metsälain erityiset elinympäristöt Metsälain (Metsälaki 10 ) monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ympäröivästä metsäluonnosta selvästi. 2.6 Vesilain suojeltavat luontotyypit Vesilain mukaisten kohteiden (Vesilaki 11 ) muuttaminen tai heikentäminen vaatii vesilain mukaisen lupamenettelyn. 3 Tulokset 3.1 Luontotyypit ja kasvillisuus Selvitysalueita luonnehtii pitkään jatkunut ihmistoiminnan vaikutus. Maaperä on monin paikoin muuttunut rakentamisen, pellonraivauksen, ojituksen, soranoton ja kunnallistekniikan kaivausten myötä. Alueen puustoa on hoidettu osin puistomaisen harvana. Tästä johtuen kaikki tavattavat luontotyypit eivät edusta selkeästi luonnontilaisten alueiden luokitteluun käytettyjä tyyppejä.

5 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Selvitysalueen puusto on monin paikoin selvästi tyypillisiä talousmetsiä iäkkäämpää ja järeämpää. Etenkin hyvin suurikokoisia mäntyjä on alueella runsaasti. Kuva 2. Ilmakuva selvitysalueista. Seuraavassa kuvataan tarkemmin selvitysalueiden luontotyypit metsä- tai maankäyttökuvioittain Selvitysalue 1 Selvitysalue 1 on laajuudeltaan noin 0.8 hehtaaria käsittävä pyöreähkö rajaus Hietalahden rannalla. Rajauksella sijaitsee vanha varastorakennus. Alueelta rajattiin 4 kuviota (kuva 3). Kuva 3. Selvitysalueen osasta 1 rajatut elinympäristöt.

6 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Kuvio 1. Hietalahden varttunut rantametsä. Varttuneen ja vanhan männikön hallitsemaa tuoretta kangasta (mustikkatyyppi MT) ja kuivahkoa kangasta (puolukkatyyppi VT). Kenttä- ja pohjakerroksen runsaimpia lajeja ovat oravamarja, mustikka, puolukka, juolukka, kultapiisku, kanerva ja nuokkutalvikki. Itse ranta on hitaasti syvenevä hiekkaranta, jota hallitsee harvahkona kasvava järvikorte. Rantaviivan kasvillisuutta ovat viiltosara, ranta-alpi, rantakukka, kurjenjalka, rentukka, myrkkykeiso, rantamatara, ojakärsämö, suo-orvokki ja mesiangervo. Järviruokoa kasvaa niukasti ja ulpukka jonkun verran. Puustossa rantaviivassa esiintyy harmaaleppää ja myös muutamia haapoja. Kuva 4. Rannan harvaa kortteikkoa. Kuvio 2. Kangasmetsä. Puustoltaan varttuvaa ja varttunutta mäntyvaltaista kuivahkoa kangasta (puolukkatyyppi VT) ja paikoin tuoretta kangasta (mustikkatyyppi MT). Kuusta kasvaa alikasvoksena. Kenttäkerros on mustikan ja puolukan vallitsema ja vähälajinen. Kuvio leikkaantuu koillisessa terävästi vanhan soranottoalueen reunaan. Kuva 5. Kuivahkoa varttunutta kangasmetsää.

7 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Kuvio 3. Nuori lehtimetsä. Vanhan soranottoalueen rinteeseen ja pohjalle luontaisesti taimettumalla syntynyt lehtipuuvaltainen metsikkö. Maapohja on osin vakiintumaton ja soranoton jäljiltä paikoin kivikkoinen. Kasvupaikka on rehevyydeltään lehtomaista kangasta (OMT) ja paikoin tuoretta lehtoa (OMaT). Puustossa on runsaiten harmaaleppää, raitaa ja kuusta. Tyypillistä lajistoa ovat metsäalvejuuri, metsäimarre, pikkutalvikki ja ahomansikka. Kuva 6. Soramontun reunan tiheää nuorta metsää. Kuvio 4. Soranottoalue. Vanha tasattu soranottoalueen pohja, jolla on melko niukasti kasvillisuutta. Kuva 7. Soranottoalueen tasattu pohja.

8 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Selvitysalue 2 Selvitysalue 2 on laajuudeltaan noin 2.2 hehtaaria laaja rikkonainen alue leirikeskuksen eteläpuolella. Alueelta rajattiin 8 kuviota (kuva 8). Kuva 8. Selvitysalueen osasta 2 rajatut elinympäristöt. Kuvio 1. Vanha männikkö. Hietalahteen viettävää puustoltaan hyvin kookasta ja iäkästä ja melko harvaa männikköä. Kuviolla on muutamia kelopuita, muttei juuri lainkaan maalahopuuta. Pihlajan, haavan, kuusen ja koivun muodostama alikasvos on paikoin tiheä. Kasvillisuudessa runsaita ovat lillukka, huopaohdake, kultapiisku, koiranheisi, mustikka, eri keltanot, paimenmatara, nurmilauha, oravanmarja, käenkaali, lampaannata, nurmitädyke, metsätähti, harakankello, kevätpiippo ahomansikka, rohtotädyke, vanamo ja puolukka.. Kasvupaikka on kulttuurivaikutteinen, eikä edusta suoraan mitään luontaista kasvupaikkatyyppiä. Lajisto kertoo osin ravinteisuudesta, mutta myös kuivuudesta. Kasvillisuuteen on vaikuttanut harvennus ja parkkipaikan tuoma valoisuus.

9 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Kuva 9. Parkkialueen viereinen vanha mäntymetsä. Kuvio 2. Yhden rakennuksen sisältävä piha-alue, jota reunustaa järeä mänty- ja kuusipuusto. Kuva 10. Piha-aluetta kuusiaitoineen. Kuvio 3. Tien laidassa kapealti selvitysalueeseen rajattua vanhaa sekametsää, jossa valtapuuna on järeä mänty. Kasvupaikka on tuoretta kangasta (MT). Kasvillisuuden lajistoa ovat mustikka, puolukka, juolukka, lillukka, oravanmarja, kultapiisku, kataja, kanerva ja metsäkastikka. Kuvio liittyy laajempaan leirikeskuksen itäpuolella sijaitsevaan vanhan ja varttuneen metsän alueeseen.

10 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Kuva 11. Tien vieruksen varttunutta mäntymetsää. Kuvio 4. Muokatulla maapohjalla kasvava harva varttuva koivikko, jonka puustossa on myös raitaa ja haapaa. Alue on vanhaa peltoa ja nykyisellään melko kostea. Heinittyminen on voimakasta. Kasvillisuudessa vallitsevat mesiangervo, maitohorsma, vadelma, metsäalvejuuri ja reunoilla myös lupiini. Kuva 12. Vanhalle pellolle syntynyt koivikko. Kuviot 5, 6 7 ja 8. Kuviot ovat alueen muokattua ympäristöä. Kuvio 5 on viljeltyä peltoa ja kuvio 6 tähän rajautuvaa puistomaisesti hoidettua koivikkoa. Kuvio 7 käsittää parkkialueen istutuksineen ja kuvio 8 alueen tieverkoston ja teiden pengeralueita.

11 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Kuva 13. Parkkialueen viereinen puistomainen koivikko. 3.2 Huomioitavat luontotyypit Pinta-alaltaan varsin pienillä selvitysalueilla ei havaittu luonnonsuojelulain suojeltuja luontotyyppejä eikä uhanalaisia luontotyyppejä. Alueella ei myöskään esiintynyt vesilain nojalla suojeltavia luontotyyppejä. Alueen kasvupaikat ovat kauttaaltaan melko kuivia. Alueen metsissä ei esiintynyt metsälain tarkoittamia erityisiä elinympäristöjä. Monia kuvioita leimaavat erilaiset kulttuuri- ja reunavaikutukset. Alueella esiintyy kuitenkin nykyisessä metsätaloudessa puustoltaan poikkeuksellisen iäkkäitä kuvioita. Koska kuviot ovat mäntyvaltaisia ja kuitenkin pääosin hoidettuja, lahopuuta ei esiinny merkittävässä määrin rajoittuen lähinnä muutamiin yhä pystyssä oleviin keloihin. Maisemallisesti iäkkäät männyt ovat kuitenkin paikallisesti merkittäviä. 3.3 Uhanalaiset lajit ja EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainitut lajit Selvitysalueelta ei löytynyt uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Linnustossa havaittiin muutamia yksilöitä vaarantuneiksi (VU) luokiteltuja töyhtötiaisia ja hömötiaisia. Selvitysalueiden metsät kuuluvat todennäköisesti näiden lajien elinpiirin, jonka pääosan muodostaa selvitysalueiden ulkopuolelle jäänyt laajempi vanhan metsän alue leirikeskuksen itäpuolella. Vaateliaammasta metsälajistosta tavattiin myös palokärki ja puukiipijä. Selvityksen ajankohta ei ollut linnustoselvitykseen sopiva, mutta elinympäristötarkastelun perusteella alueella ei ole merkittäviä linnustollisia arvoja, jotka vaatisivat lisäselvityksiä. EU:n luontodirektiivin liitteessä IV(a) mainittujen lajien esiintymistodennäköisyys alueella arvioitiin pieneksi, rajoittuen lähinnä liito-oravaan, viitasammakkoon sekä siro- ja lummelampikorentoon. Selvitysalueen 1 ranta-alueen arvioitiin soveltuvan melko huonosti viitasammakon lisääntymisalueeksi, koska kortteikko alueella on tähän liian harvaa. Samoin rannan luonne ei vaikuttanut erityisen sopivalta siro- tai lummelampikorennon esiintymiseen, koska näidenkin lajien elinalueet ovat tyypillisesti rehevämpiä ja runsaammin lummetta ja ulpukkaa kasvavia. Lisäselvityksiä ei arvioida tarvittavan näiden lajien osalta.

12 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Epäedullisesta kartoitusajasta huolimatta alueelta todettiin yksi aktiivinen liito-oravan elinpiiri selvitysalueen 2 kuvion 3 kohdalla niukasti selvitysrajauksen ulkopuolella (kuva 14). Elinpiiri on todettu myös aiemmassa selvityksessä (Saastamoinen 2016). Nyt tavattiin yhden varttuneen kuusen alta noin 1000 papanaa, mikä kertoo paikan säännöllisestä ja pitkäkestoisestä käytöstä. Tästä johtuen alueella muodostuu luonnonsuojelulain tarkoittama lajin lisääntymis- ja levähdysalue ja lajin elinpiirin ydinosa. Papanapuun länsipuolella samalla kuviolla todettiin ainakin yksi lajin pesäpaikaksi sopiva kolomänty. Elinpiirin rajausta ei tehty tarkemmin kartoitukseen sopimattomasta ajankohdasta johtuen. Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulain nojalla kielletty. Lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämisen välttäminen edellyttää, että ainakin elinpiirin parhaimmat osat (eli runsaimmin papanoita sisältävä elinpiirin ydinosa ja mahdollinen erillinen ruokailualue sekä tarvittavat kulkuyhteydet) säilytetään liito-oravalle soveltuvina (Nieminen & Ahola 2017). Koska elinpiirin keskeinen puu sijaitsee vain noin 20 metrin etäisyydellä selvitysalueella kulkevasta tiestä, se rajoittaa tien itäpuolisen osan metsäkäsittelyä, eikä esimerkiksi tien leventäminen elinpiirin suuntaan todennäköisesti ole mahdollista ilman lisääntymis- ja levähdysalueeseen kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia. Kuva 14. Todettu liito-oravan papanapuu, joka ympäristöineen muodostaa lajin lisääntymis- ja levähdysalueen. Papanapuu on merkitty vihreällä ja sitä ympäröivä ohjeellinen 20 metrin suojavyöhyke oranssilla värillä. Havaittu kolopuu on esitetty mustalla ympyrällä ja ohjeelliset kulkuyhteystarpeet sinisellä.

13 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) Kuva 15. Liito-oravan elinpiirin keskeinen kuusi. Kuva 16. Hyvin runsaasti papanoita kuusen juurella. Aiemman selvityksen mukaan liito-oravan elinpiirejä sijaitsee myös selvitysalueiden länsipuolella Mansikkaniemen alueella. On oletettavaa, että koska pellot rajaavat lajin liikenneyhteyksiä alueella voimakkaasti, Mansikkaniemen ja leirikeskuksen välisellä ranta-alueella sijaitsee lajin tärkeä kulkuyhteys. Tällä alueella tulisi säilyttää lajin liikkumisen mahdollistava riittävä puustoisuus. Käytännössä perättäisten puiden etäisyys tällaisessa yhdyskäytävässä ei tulisi ylittää 20 m. Mahdollisia kulkuyhteyksiä on esitetty sinisellä kuvassa 14.

14 Mansikkaniemen asemakaavan luontoselvitys (13) 3.4 Johtopäätökset Selvitysalueet ovat pääosin voimakkaan ja pitkäkestoisen kulttuurivaikutuksen alueita, joilla ei esiinnyt erityisen merkittäviä luontoarvoja. Paikoin mäntypuusto on kuitenkin iäkästä ja kookasta, ja siksi maisemallisesti säilyttämisen arvoista. Selvitysalueelle ulottuu yksi liito-oravan elinpiiri, joka tulisi huomioida alueen käytön suunnittelussa asianmukaisella kaavamerkinnällä. Samoin kaavassa tulisi varmistaa liito-oravan liikenneyhteyksien säilyminen Mansikkaniemen ja leirikeskuksen elinpiirien välillä. Alueen luonteesta johtuen nyt tehdyn selvityksen yhdistettynä aiempaan liitooravaselvitykseen arvioidaan antavan selvitysalueiden luonnosta ja lajistollisista arvoista riittävän tarkan kuvan. Lisäselvityksiä ei arvioida tarvittavan. 4 Viitteet Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997). Neuvoston direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (NDir 92/43/ETY). Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) 2017: Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017: Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 432 s. Saastamoinen, T. 2016: Liito-oravaselvitys maaliskuussa 2016 Iisalmen Mansikkaniemellä sekä Kirkonsalmen ja Haukiniemen ranta alueilla. Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J. 2016: Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. 49 s.