SUPPEA LUONTOSELVITYS SENAATTI-KIINTEISTÖT

Transkriptio

1 SUPPEA LUONTOSELVITYS SENAATTI-KIINTEISTÖT Luontoselvitykset 2017

2

3 Sisältö 1 TAUSTA SELVITYSKOHDE MENETELMÄT Lähtötiedot Maastokartoitukset SELVITYKSEN TULOKSET Luonnonympäristön yleispiirteet Luontotyypit ja kasvillisuus Lepakot Pesimäyhdyskuntien kartoitus rakennuksista Yöllinen esiintymiskartoitus Muut luontodirektiivin liitteen IV lajit Muut lajit JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET... 9 Kannen kuva: Kestilän avovankilan päärakennus. Pöyry Finland Oy Ella Kilpeläinen, FM biologi William Velmala, FM biologi maastotyöt, raportointi maastotyöt, raportointi Yhteystiedot: Pöyry Finland Oy Elektroniikkatie OULU etunimi.sukunimi@poyry.com

4 1 1 TAUSTA 2 SELVITYSKOHDE Senaatti-kiinteistöjen on valtion kiinteistöjen haltijana tunnettava kiinteistönsä mukaan lukien niiden suojeluarvot. Luontoarvot ovat keskeisiä periaatteita, joiden mukaan valtio luokittelee kiinteistöstrategiassa kiinteistöomaisuutensa strategiseksi ja eistrategiseksi. Luontoselvityksiä ja niiden pohjalta tehtäviä arviointeja varten tehdään neljää keskeistä käyttöä varten: kiinteistöjen ja niiden lähialueiden hoito ja ylläpito, kaavoitus- ja kiinteistökehitysprojektit, uudisrakennus- ja laajat korjausrakennushankkeet ja kiinteistöjen myynnit. on luonut systemaattisen toimintamallin luontoarvioille ja luontoselvityksille. Kyseessä on kiinteistöalan ensimmäinen toimintamalli, jossa biodiversiteetin säilyttäminen, suojelu ja edistäminen on rinnastettu rakennussuojeluun. Senaatti-kiinteistöjen luontoselvityksissä noudatetaan Suomen ympäristökeskuksen julkaisemaa Ympäristöopas 109 ohjeistuksen periaatteita vuodelta 2003 (Söderman). Ohjeistusta on vuoden 2003 jälkeen täsmennetty ja ajanmukaistettu, koska lainsäädäntö ja asetukset päivittyvät jatkuvasti. Senaatti-kiinteistöjen luontoselvityksissä noudatetaan aina ajantasaista ohjeistusta. teettää kiinteistöilleen luontoarvioita ja kolmen tasoisia luontoselvityksiä: suppea, perustasoinen ja kohdennettu. Tämä selvitys koskee suppeaa luontoselvitystä, jonka käyttötarkoitus on ensisijaisesti kiinteistöjen myynneissä, jotta ostajalle syntyy selkeä kuva kohteen luontoarvoista ja käsitys mahdollisista käyttörajoituksista. Suppeaa luontoselvitystä voidaan käyttää myös selkeissä ja vähän erityisiä luontoarvoja sisältävissä kohteissa kiinteistöjen hoidossa ja ylläpidossa sekä uudis- ja korjausrakennushankkeissa, joissa puututaan vähäistä enemmän rakennettuun (puistot, puutarhat, pihat) tai vapaaseen luontoon. Tämän suppean luontoselvityksen kohteena on Kestilän avovankilan alue Siikalatvan kunnassa. Alue on pinta-alaltaan noin 60 ha ja se sijoittuu Kestilän taajaman eteläpuolelle (Kuva 2-1).

5 2 Kuva 2-1. Selvityskohteen sijainti 3 MENETELMÄT 3.1 Lähtötiedot Selvityksen lähtötietoina käytettiin Suomen ympäristökeskuksen karttapalvelun tietoja lähialueen arvokkaista luontokohteista (SYKE 2017), Museoviraston muinaisjäännösrekisterin tietoja (2017) sekä alueen peruskarttaa ja ilmakuvia. Lisäksi uhanalaisten lajien esiintymätiedot on tarkistettu valtion ympäristöhallinnon ylläpitämästä Eliölajittietojärjestelmästä (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2017). 3.2 Maastokartoitukset Maastokäynneillä selvitettiin kohdealueen luonnon yleispiirteet ja luonnonarvojen kannalta huomioitavat kohteet. Erityistä huomiota kiinnitettiin seuraaviin kohteisiin:

6 3 vesilain 2:11 suojellut vesiluontotyypit metsälain 10 :n mukaiset metsien monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeät elinympäristöt luonnonsuojelulain 29 :n suojellut luontotyypit uhanalaiset luontotyypit (Raunion ym. v. 2008), selvitysalue sijoittuu tämän luokittelun mukaan Etelä-Suomen alueelle uhanalaisten ja huomioitavien lajien esiintymät luontodirektiivin IV liitteen lajeille soveltuvat kasvupaikat ja elinympäristöt (luonnonsuojeluasetuksen liitteet 4 ja 5, Sierla ym. 2004, Nieminen & Ahola 2017, Rassi ym. 2010, Tiainen ym ja Luikko ym. 2016) Selvitysalueelle tehtiin seuraavat kesäaikaiset maastokartoituskäynnit (Taulukko 3-1). Taulukko 3-1. Alueelle tehdyt maastoselvitykset. luontoselvitys luontodirektiivin eläinlajit, erityisesti lepakot luontotyypit ja kasvillisuus maastokäynnit ja (FM biologi William Velmala) (FM biologi Ella Kilpeläinen) Luontodirektiivin eläinlajien osalta selvitysalueelle on tehty erillisselvitys vain lepakoista. Lepakkoselvitysten tärkein tavoite oli yrittää selvittää sijaitseeko rakennuksissa tai muualla pesimäyhdyskuntia. Pesimäyhdyskuntia etsittiin tarkastamalla löytyykö potentiaalisista rakennuksista lepakoiden ulostekasoja tai muita viitteitä pesimäyhdyskunnasta tai säännöllisestä esiintymisestä. Käytössä oli tavanomaisen lepakkodetektorin (Wildlife Acoustics SM3+) lisäksi myös automaattidetektori (Anabat Express), joka jätettiin potentiaalisten rakennusten tai maastonpiirteiden tuntumaan rekisteröimään lepakoiden laji- ja yksilömäärien runsautta. Lisäksi lepakoiden esiintymistä niille hyvin soveltuvissa elinympäristöissä kartoitettiin lepakkodetektoria apuna käyttäen yöaikaisella käynnillä. Lisäksi arvioitiin onko selvitysalueen rakennuksissa lepakoiden talvehtimispaikoiksi potentiaalisesti soveltuvia kellareita tai vastaavia kohteita. Muiden luontodirektiivilajien esiintymispotentiaalia arvioitiin maastokartoituskäyntien yhteydessä. Arviointi tehtiin ottaen huomioon lajien elinympäristövaatimukset ja levinneisyysalueet (esim. Sierla ym. 2004, Nieminen & Ahola 2017, Luonnontieteellinen keskusmuseo 2017, Laji.fi 2017, SYKE 2013). Lajien nimet raportissa ovat yleisesti käytössä olevien määritysoppaiden mukaisia (esim. Hämet-Ahti 1998).

7 4 SELVITYKSEN TULOKSET Luonnonympäristön yleispiirteet Selvitysalue sijaitsee keskiboreaalisella kasvillisuusvyöhykkeellä Pohjanmaan alueella. Suokasvillisuutensa puolesta selvitysalue kuuluu Suomenselän ja Pohjois-Karjalan aapasuoalueeseen. Eliömaakuntajaossa alue kuuluu Keski-Pohjanmaan eliömaakuntaan (SYKE 2017). Maaperä on sekalajitteista maalajia, jonka päälajitetta ei ole selvitetty, kallioperä on pegmatiittigraniittia (GTK 2017). Lähin suojelualue on 1,3 km lounaaseen sijoittuva yksityinen suojelualue Ylikariojan rauhoitusalue (MRA207044) (Kuva 4-1). Lähin Natura 2000-alue Veneneva-Pelso (FI , SAC/SPA) sijaitsee noin 5,2 km selvitysalueelta pohjoiseen. Natura-alue kuuluu soidensuojeluohjelma-alueisiin (SSO110348). Osa Natura-alueesta on Pelson luonnonpuistoa (LPU110011). Muut Natura- ja luonnonsuojelualueet sijaitsevat yli 10 kilometrin päässä (SYKE 2017). Selvitysalueelta ei ole tiedossa havaintoja uhanalaisista lajeista tai luontodirektiivin liitteen IV lajeista (Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus 2017). Kuva 4-1. Selvitysaluetta lähin suojelualue sijoittuu noin 1,3 km lounaaseen.

8 4.2 Luontotyypit ja kasvillisuus Selvitysalue on pääosin rakennettua vankila-aluetta, jossa on hoidettua pihaa, rakennuksia ja teitä (Kuva 4-2). Metsäistä aluetta on vankila-alueen itäreunalla, sekä aidatun alueen ulkopuolella. Selvitysalueen itäreunaan sijoittuu sähkölinja. Kuva 4-2. Selvitysalue ilmakuvalla. Vankilan päärakennuksen ja sähkölinjan välissä on metsäinen kumpare, joka on mäntyvaltaista (Pinus sylvestris) tuoretta kangasta (puolukka-mustikkatyyppi, VMT). Kuusi (Picea abies) kasvaa alikasvoksena ja katajaa (Juniperus communis) esiintyy runsaasti. Kenttäkerroksen lajisto koostuu tyypillistä metsävarvuista ja sammalista mm. mustikka (Vaccinium myrtillus), puolukka (Vaccinium vitis-idaea) ja seinäsammal (Pleurozium schreberi). Maasto on kivistä. Kumpareen laella, sähkölinjan alla, metsätyyppi vaihtuu kuivahkon kankaan variksenmarja-puolukkatyypiksi (EVT), jossa nimilajien lisäksi esiintyy mm. poronjäkälää (Cladonia rangiferina). Muualla vankilan piha-alueella sijaitsevat pienet metsäiset alueet ovat mäntyvaltaisia tuoreita kankaita.

9 6 Kuva 4-3. Tuore mäntykangas vankilan päärakennuksen takana (vasen) ja vankila-alueen itärajalle sijoittuva sähkölinja (oikea). Vankilan aidatun alueen ulkopuolella, selvitysalueen eteläosassa oleva metsäinen alue on nuorta mäntyä kasvavaa tuoretta kangasta. Puuston alla kasvaa tiheästi kiiltopajua (Salix phylicifolia). Alueen keskelle sijoittuu oja, jonka varrella esiintyy korkearuohoista kasvillisuutta kuten koiranputki (Anthriscus sylvestris), vadelma (Rubus idaeus) ja metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana), puustona on hieskoivu (Betula pubescens). Kuva 4-4. Vankila-alueen ulkopuolelle sijoittuva tiheä männikkö (vasen) ja ojan varren rehevämpää kasvillisuutta (oikea). Vankilan päärakennuksen ja asuinrakennusten piha-alueella on hoidettuja nurmialueita, jossa on puurykelmiä kuusta tai mäntyä sekä koristepensaita mm. syreeni (Syriga vulgaris). Vankila-alueen poikki kulkevan tien varressa on rinteessä istutusalue, jossa kasvaa koristekasveja kuten vuorenkilpi (Bergenia cordifolia) ja patjarikkoja (Saxifraga x arendsii). Tienvarren kasvillisuus on muulta osin luonnontilaista niittymäistä kasvillisuutta.

10 7 Kuva 4-5. Vankilan piha-alueen puurykelmiä (vasen) ja istutusalue tienvieren rinteessä (oikea). Selvitysalueen pohjoisosassa on maatalousrakennuksia. Niiden piha-alueet on hoidettuja nurmikenttiä. Alueen poikki virtaa oja, jonka varrella kasvaa koivuja, terijoensalavaa (Salix fragilis) sekä kurjenmiekkoja (Iris pseudacorus). Selvitysalueen luoteisnurkassa on läjitysalue, jonka reunoilla kasvaa männyn taimia ja pajua sekä korkearuohoisia lajeja kuten maitohorsma (Epilobium angustifolium), niittyleinikki (Ranunculus acris), mesiangervo (Filipendula ulmaria), metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum), koiranputki ja heiniä. Kuva 4-6. Ojan varren kasvillisuutta (vasen) ja läjitysalue (oikea). 4.3 Lepakot Pesimäyhdyskuntien kartoitus rakennuksista Lepakoiden pesimäyhdyskuntia etsittiin lähes kaikista selvitysalueen rakennuksista, niiden katto- ja ullakkotiloista. Asuinrivitaloista tarkastettiin kuitenkin vain yksi. Sen ullakkotila todettiin lepakoille huonosti soveltuvaksi, joten muita samanlaisia rakennuksia ei ollut syytä tarkastaa. Rakennusten sisätilat käytiin läpi niin yksityiskohtaisesti kuin se oli mahdollista. Rakennuksista ei löytynyt viitteitä lepakoiden lisäänty-

11 8 misyhdyskunnista. Selvitysalueelta ei löytynyt myöskään potentiaalisia lepakoiden talvehtimispaikkoja Yöllinen esiintymiskartoitus Lepakoiden kannalta tärkeitä ruokailualueita ja siirtymisreittejä sekä viitteitä pesimäyhdyskunnista kartoitettiin aktiivimenetelmällä eli kävelemällä selvitysalue hiljalleen läpi yöllä. Kartoitus aloitettiin noin puoli tuntia auringonlaskusta ja se lopetettiin noin tunti ennen auringonnousua. Kartoitus tehtiin Kartoitusyönä keli oli lepakoiden havaitsemisen kannalta hyvä, eli tyyni tai heikkotuulinen, sateeton ja riittävän lämmin (yli +10 astetta). Lisäksi potentiaalisten rakennusten tuntumaan asennettiin passiivitallennin, joka rekisteröi lepakoita yön ajan. Yöaikaan tehdyssä aktiivikartoituksessa tai passiivilaitteen toimesta ei havaittu yhtään lepakkoa. Selvitysalueelta ei siten ole syytä rajata lepakoille tärkeitä alueita. Alueella saattaa silti toisinaan esiintyä lepakoita. Havaintojen puuttumisen ja pohjoisen sijainnin perusteella lepakoita esiintyy selvitysalueella korkeintaan vähäisiä määriä. Selvityksen perusteella alueella ei ole merkittäviä lepakoiden lisääntymisyhdyskuntia tai talvehtimiseen soveltuvia paikkoja. 4.4 Muut luontodirektiivin liitteen IV lajit 4.5 Muut lajit 5 JOHTOPÄÄTÖKSET Levinneisyystietojen ja elinympäristövaatimusten perusteella selvitysalueella todennäköisesti ei esiinny muiden EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Selvitysalueella nähtiin kaksi metsäjänistä (Lepus timidus). Lepakkoselvityksen yhteydessä rakennuksissa havaittiin pesivän seuraavat suojelullisesti huomionarvoiset lintulajit: tervapääsky (Apus apus), haarapääsky (Hirundo rustica) ja leppälintu (Phoenicurus phoenicurus). Tervapääsky on uhanalaisluokituksessa arvioitu vaarantuneeksi ja haarapääsky silmälläpidettäväksi lajiksi. Leppälintu on Suomen kansainvälinen vastuulaji. Kuovi (Numenius arquata; silmälläpidettävä ja Suomen kansainvälinen vastuulaji) pesii selvitysalueen viereisellä peltoaukealla. Selvitysalue on pääosin rakennettua vankila-aluetta, jossa on vain vähän luonnontilaisia alueita. Kasvillisuus on kulttuurivaikutteista tai seudulle tyypillistä metsien lajeja. Selvitysalueella ei esiinny metsälain, vesilain tai luonnonsuojelulain mukaisia arvokkaita luontotyyppejä, uhanalaisia tai huomioitavia kasvilajeja eikä muitakaan luonnon kannalta arvokkaita kohteita. Lepakoiden pesimäyhdyskuntia kartoitettiin selvitysalueella sijaitsevien rakennusten ullakoilta, välikatoista ja muista vastaavista tiloista ulostekasoja etsien. Pesimäyhdyskuntia ei löytynyt. Käytetty menetelmä paljastaa isot yhdyskunnat, mutta yksittäisiä lepakoita tai pieniä ryhmiä voi oleilla sellaisissa paikoissa, että niitä ei käytetyillä mene-

12 6 LÄHTEET telmällä voi löytää. Lepakot saattavat oleilla esimerkiksi katon päällysmateriaalin ja sen välisen laudoituksen tai tukirakenteiden välisissä tiloissa, tai ulko- ja sisäseinän välissä. Kaikkiin ullakkotiloihin ei myöskään päässyt kulkemaan. Osin tätä menetelmällistä ongelmaa paikkaa yöaikaan soivien rakennusten ulkopuolella tehty kartoitus, jossa käytettiin sekä aktiivi- että passiividetektoria. Yöllisessä kartoituksessa ei kuitenkaan havaittu lainkaan lepakoita. Kokonaisuutena lepakkoselvityksessä ei löytynyt alueen käyttöön vaikuttavia piirteitä. Levinneisyystietojen ja elinympäristövaatimusten perusteella selvitysalueella todennäköisesti ei esiinny muidenkaan EU:n luontodirektiivin liitteen IV lajien lisääntymis- tai levähdyspaikkoja. Lisäluontoselvityksiä Kestilän vankilan alueelle ei nähdä tarpeelliseksi. Kestilän vankilan alueella ei ole luonnon kannalta arvokkaita kohteita, jotka tulisi ottaa huomioon alueen hoidossa tai ylläpidossa. Geologian tutkimuskeskus Maankamara-karttapalvelu. Maaperäkartta 1:20 000/1: ja kallioperäkartta 1: ( ) Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. ja Uotila, P. (toim.) (1998). Retkeilykasvio. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Helsinki. Laji.fi Lajitietokeskus. [ ( ) Liukko, U-M., Henttonen, H., Hanski, I.K., Kauhala, K., Kojola, I., Kyheröinen, E-M & Pitkänen, J Suomen nisäkkäiden uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Mammal Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus. Luonnontieteellinen keskusmuseo Kasviatlas. [ ( ) Maanmittauslaitos Vanhat painetut kartat -palvelun peruskartat. ( ) Meriluoto, M. ja Soininen, T. (1998). Metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt. Tapio. Museovirasto Muinaisjäännösrekisteriportaali. Nieminen, M. & Ahola, A. (toim.) Euroopan unionin luontodirektiivin liitteen IV lajien (pl. lepakot) esittelyt. Suomen ympäristö 1/2017. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Eliölajit tietojärjestelmän lajihavaintotiedot Rassi, P., Alanen, A., Kanerva, T. & Mannerkoski, I. (toim.) Suomen lajien uhanalaisuus Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Osat 1 ja 2.

13 10 Sierla L., Lammi, E., Mannila, J. ja Nironen, M Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa. Suomen ympäristö sarja, nro 742. Ympäristöministeriö, Helsinki s. SYKE, Suomen ympäristökeskus Paikkatietoportaali luonto- ja lintudirektiivien raportoinnista EU:lle kaudesta Lajien levinneisyys- ja esiintymiskartat. [ 3cd8c0352d737f2] ( ). SYKE, Suomen Ympäristökeskus Ympäristökarttapalvelu Karpalo ja ympäristötietojärjestelmä Hertta. ( ) Tiainen, J., Mikkola-Roos, M., Below, A., Jukarainen, A., Lehikoinen, A., Lehtiniemi, T., Pessa, J., Rajasärkkä, A., Rintala, J., Sirkiä, P. & Valkama, J Suomen lintujen uhanalaisuus 2015 The 2015 Red List of Finnish Bird Species. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus.