Lyödyt lyöjät -seminaari

Transkriptio

1 Lyödyt lyöjät -seminaari Poikien ja nuorten miesten väkivalta Seminaariraportti

2 Sisältö 1. Johdanto 2. Seminaariesitykset 2.1 Mistä aggressiot tulevat 2.2 Aggredi kokemuksia väkivaltatyöstä 2.3 Väkivallasta ja sen vähentämisestä Satakunnassa 2.4 Näkökulmia poikien ja nuorten miesten asemaan rikoksen uhrina 2.5 Erilaiset lähestymistavat väkivallan vähentämiseen 2.6 Näkökulmia väkivaltakulttuuriin 3. Paneelikeskustelu ja johtopäätökset Liite 1: Seminaariohjelma Liite 2: Osanottajalista Liite 3: Seminaariesitykset

3 1. Johdanto Turva Pro -verkosto järjesti Porin yliopistokeskuksessa seminaarin aiheesta Lyödyt lyöjät Poikien ja nuorten miesten väkivalta. Seminaari käsitteli poikien ja nuorten miesten väkivaltaa, ja väkivaltaa suomalaisessa yhteiskunnassa yleensä, monista eri näkökulmista. Tavoitteena oli sekä lisätä ymmärrystä syistä väkivallan takana että ennen kaikkea löytää keinoja väkivallan ennaltaehkäisemiseen ja vähentämiseen. Seminaarin puheenjohtajana toimi Sisäisen turvallisuuden sihteeristön päällikkö Tarja Mankkinen Sisäasiainministeriöstä. Tervetuliaispuheessaan hän toi esiin muun muassa sen, että vaikka väkivaltatilanteeseen voi joutua kuka tahansa, 90 % suomalaisista ei koskaan kohtaa väkivaltaa. Väkivalta kohdistuu vain pieneen osaan ihmisistä ja siihen syyllistyvät harvat, mutta toistuvasti. Se, että pojat ja miehet ovat yliedustettuja sekä väkivallan tekijöinä että uhreina on tiedetty jo pitemmän aikaa. Mankkinen toivoi, että asioita käsiteltäisiin aiheen raskaudesta huolimatta positiivisessa vireessä, ratkaisukeskeisesti: useat käytännön kokemukset ovat osoittaneet, että väkivaltaa on mahdollista vähentää. Esityksissään seminaarin aihepiiriä eri näkökulmista valottivat psykiatrian toimialuejohtaja Kirsi- Maria Haapasalo-Pesu Satakunnan sairaanhoitopiiristä, vastaava työntekijä Petri Salakka HelsinkiMission Aggredi-hankkeesta, sosiaalityöntekijä Marika Nirhamo Satakunnan sosiaalipäivystyksestä, komisario Tuomo Katajisto Satakunnan poliisilaitokselta, projektisuunnittelija Nina Vaaranen-Valkonen Rikosuhripäivystyksestä, tutkija Joonas Kekkonen Väestöliitosta sekä FT Kimmo Ahonen Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitokselta. Seminaarin esiintyjistä koottu paneeli keskusteli tilaisuuden päätteeksi muun muassa siitä, että avun tarvitsijat ja heille tarkoitetut palvelut eivät kohtaa. Pojat ja nuoret miehet jäävät helposti yksin ongelmiensa kanssa. Todettiin myös, että Suomessa on paljon väkivallan vähentämiseen ja uhrien auttamiseen tarkoitettuja palveluita, työkaluja ja korkeatasoista tutkimusta, joita kukaan ei koordinoi. Palvelut ovat voimakkaasti erkoistuneita, vaikka ihmiset tarvitsevat kokonaisvaltaista apua. Juuri apua tarvitsevan ihmisen kohtaaminen kokonaisvaltaisesti ja inhimillisesti muodostui keskustelun vahvaksi viestiksi kaikille alalla toimiville. Porissa 4.joulukuuta 2013 Minna Haapakoski koulutuspäällikkö Tampereen teknillinen yliopisto, Porin laitos Turva Pro -verkosto

4 2. Seminaariesitykset 2.1 Mistä aggressiot tulevat Seminaarin ensimmäinen varsinainen esiintyjä oli psykiatrian toimialuejohtaja Kirsi-Maria Haapasalo-Pesu Satakunnan sairaanhoitopiiristä. Hänen esityksen käsitteli sitä, mitä aggressiot ovat ja mistä ne tulevat. Haapasalo-Pesu aloitti esityksensä määrittelemällä aggression. Aggressiolle on tunnusomaista voimakas tunnetila. Se voi ilmetä haastavana käytöksenä, vihamielisyytenä tai hyökkäävyytenä ja se voi olla luonteeltaan fyysistä, mutta myös verbaalista tai sosiaalista. Geneettisyys määrittelee, millainen temperamentti ihmisellä on ja eri temperamenttiset ihmiset poikkeavat toisistaan aggressiotaloudeltaan. Kasvatus ja ympäristö muokkaavat synnynnäisestä temperamentista persoonallisuuden. Kasvatuksen tarkoituksena on tehdä erilaisista ihmisistä riittävän samanlaisia, jotta yhteistyelo ja yhteistyö onnistuvat. Aivoissa ei ole pelkästään aggressioita tuottavia osia. On kuitenkin havaittu, että aggressiiviseen käyttäytymiseen liittyy aivojen rakenteellisia poikkeavuuksia, samoin aineenvaihdunnallisia poikkeavuuksia, kuten serotoniinin heikentynyt pitoisuus, on havaittu. Joskus erilaisilla mielenterveydenhäiriöillä ja neuropsykologisilla häiriöillä voi olla yhteys väkivaltaisuuteen. Aggressiolla on kahdet kasvot - se palvelee myönteisellä tavalla nuoren kasvu- ja itsenäistymistapahtumaa silloin, kun nuori käyttää sitä itsensä terveeseen puolustamiseen, uuden oppimiseen ja uusien alueiden valtaamiseen. Aggressioihin voidaan vaikuttaa parhaiten oikeanlaisella kasvatuksella, jossa muun muassa aikuinen on läsnä, lasta/nuorta tuetaan vihantunteiden kesytyksessä esimerkillä ja auttamalla käsittelemään raivoa rakentavalla tavalla. Kun aikuinen tulee itse toimeen raivonsa kanssa, hallitsee sen ja säilyttää myönteisyyttään ainakin vähän, nuori saa tavallaan nähdä vihansa muuttuvan lievemmäksi. Keskeistä kasvatuksessa on, että aggressiiviseen käyttäytymiseen ei vastata aggressiivisella tavalla. 2.2 Aggredi kokemuksia väkivaltatyöstä Vastaava työntekijä Petri Salakka kertoi omassa osuudessaan Helsinki/Mission Aggredihankkeesta, joka keskittyy kodin ulkopuolisen väkivallan vähentämiseen. Hanke on RAY:n rahoittama. Se on suunnatta vuotiaille henkilöille. Tyypillinen asiakas on mies, jolla on takanaan useita väkivaltarikoksia ja joka on juuri vapautunut vankilasta. Asiakkaat eivät koe, että väkivalta olisi heille ongelma. Aggrediin osallistuminen on vapaaehtoista ja ilmaista. Asiakastyön osa-alueet ovat: 1) impulsiivinen väkivalta 2) välineellinen väkivalta ja/tai taloudellista hyötyä tavoitteleva väkivalta 3) järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyvä väkivalta 4) sisäisesti eristäytyneen henkilön suunnittelema tai toteuttama väkivalta sekä 5) fantasiapohjainen väkivalta (koulu- ja/tai joukkosurmaa suunnittelevat henkilöt) Aggredin hoitoideologian peruspilarit ovat: Asiakkaan oman totuuden kunnioittaminen / sosiaalinen konstruktionismi

5 Avoin dialogi ja reflektiivinen parityöskentely Ei diagnooseja Hoidollista työtä ei määritellä yhteiskunnan normien ja sääntöjen mukaan Väkivallan sietäminen Hoidon tavoitteena on identiteetin muutos: asiakas alkaa nähdä itsensä jonakuna muuna, kuten perheenisänä, työntekijänä tai opiskelijana. Salakka korosti viranomaisten ja järjestöjen merkitystä toisiaan täydentävinä palveluväylinä myös eri toimijoiden välinen yhteistyö on tärkeää, jotta saadaan aikaan tarvittavia muutoksia. 2.3 Väkivallasta ja sen vähentämisestä Porissa Sosiaalityöntekijä Marika Nirhamo Satakunnan sosiaalipäivystyksestä ja komisario Tuomo Katajisto Satakunnan poliisilaitokselta kertoivat hankkeesta, joka tähtää väkivallan vähentämiseen Porissa. Kaupungissa erityisesti törkeiden väkivaltarikosten määrä on korkeampi kuin vertailukaupungeissa. Porissa on käynnissä OM:n rahoittama kaupungin ja Porin poliisilaitoksen toteuttama hanke väkivallan vähentämiseksi. Hankkeen osa-alueita ovat muun muassa väkivallan tihentymäkartoituksen laatiminen, yhteisöllisten toimien käynnistäminen sekä verkostoituneen toimintamallin luominen. Tihentymäkartoituksen tulosten perusteella tiedetään, mille alueille (HotSpot) väkivalta keskittyy. Kartoituksessa tarkasteltiin sekä julkisilla paikoilla että kodeissa tapahtuvaa väkivaltaa. Näin on pystytty muun muassa identifioimaan ne yksityisasunnot (10 osoitetta), joissa väkivaltaa ilmenee toistuvasti. Poikkeuksellista Porissa on päihteiden vaikutuksen alaisena olleiden suuri osuus (80 %) kaikista väkivaltarikoksiin syyllisiksi epäillyistä. Hankkeen vaikuttamiskohteet ovat: Palveluiden kehittäminen sekä epäiltyjen ja uhrien ohjaaminen palvelujen piiriin Valvonnan lisääminen HotSpot-alueilla HotSpot-aikaan: poliisi, kamerat, yleisön aktiivisuus Ravintoloihin vaikuttaminen: anniskelu, järjestyksenvalvonta, yhteistyö Alkoholinkäytön vähentäminen Pysyvän verkostoituneen toimintamallin luominen ja sen integroiminen muuhun toimintaan ja tavoitteisiin 2.4 Näkökulmia poikien ja nuorten miesten asemaan rikoksen uhrina Projektisuunnittelija Nina Vaaranen-Valkonen Rikosuhripäivystyksestä kertoi organisaationsa 4- vuotisesta hankkeesta, joka keskittyy nuoriin rikoksenuhreihin. Hankkeessa on muun muassa tuotettu materiaalia, joka kertoo, miten rikosprosessi etenee rikosilmoituksesta aina mahdolliseen korkeimman oikeuden käsittelyyn saakka. Hankkeessa toimitaan niillä foorumeilla, joilla nuoretkin ovat eli netissä sekä Rikosuhripäivystyksen kotisivujen kautta ( nuorille suunnattu live-chat) että IRC-gallerian yhteydessä (yhteydenottonappula, kuukausiteema, blogi ja kysely). Lähtökohtana on ollut ajatus siitä, että aikuisen on helpompi löytää nuoren luo kuin nuoren aikuisen luo.

6 Uhritutkimuksen mukaan suomalaiset lapset ja nuoret kohtaavat väkivaltaa huomattavasti enemmän kuin aikuiset (Ellonen, ym. 2008; Sirén, Aaltonen, Kääriäinen, 2010). Samalla tiedetään, että vain pieni osa nuoriin kohdistuvasta väkivallasta tulee poliisin tai muiden viranomaisten tietoon (Sirén, Danielsson, Kivivuori, 2012). Ylipäätään pojat ja nuoret miehet vaikenevat heihin kohdistuneesta väkivallasta ja rikoksista niin nyrkiniskuista kuin seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kulttuurissamme on piirteitä, jotka kannustavat vaikenemiseen: miehen pitääkin kestää lyöntejä. Haasteelliseksi nuoren rikoksen uhrin auttamisen tekee, että he Eivät tiedä oikeuksiaan Häpeävät ja haluavat tietoisesti unohtaa Pelkäävät kertoa rikoksesta Kokevat, että ovat ansainneet rangaistuksen Suojelevat vanhempiaan Eivät luota aikuisiin Suomessa uhrien tukemisen järjestelmä on rakentunut oletukselle, että apua tarvitsevat hakevat sitä itse. Tämä on kohtuuton vaatimus erityisesti nuorten rikoksen uhrien kohdalla. Meiltä myös pitkälti puuttuvat palvelut, joita nuoret miehet haluavat ottaa vastaan. Samalla tiedetään, että tehokkain tapa torjua rikoksia on auttaa uhria. Osana toimintaansa Rikosuhripäivystys kouluttaa valtakunnallisesti nuoren kanssa työskenteleviä ammattilaisia nuoren rikoksen uhrin tunnistamisesta, kohtaamisesta ja tukemisesta. Vuosina järjestetään viisi valtakunnallista seminaaria näistä aiheista. Ne nousivat esille, kun Rikosuhripäivystys kysyi yli 300 nuorten parissa toimivilta ammattilaisilta, mistä he haluaisivat lisää tietoa. Lisäksi tietoa toivottiin seksuaalirikoksista. Näihin kentän tarpeisiin seminaarisarjalla pyritään vastaamaan. 2.5 Erilaiset lähestymistavat väkivallan vähentämiseen Tutkija Joonas Kekkonen Väestöliitosta antoi kattavan kuvauksen väkivallan vähentämisen eri keinoista näkökulmasta riippuen. Väkivaltaa voidaan estää tai vähentää muun muassa lainsäädännöllä ja sen toimeenpanolla, asennemuutoksien tuottamisella, väkivaltaisten toimintaympäristöjen muuttamisella, nuorten kasvuympäristön muuttamisella, väkivaltaisten yhteiskuntakelpoistamisella ja väkivaltaisten profiloimisella ja tukitoimien kohdistamisella heihin. Eri toimien tehokkuudesta ei ole tutkimustietoa, mutta on selvää, että esimerkiksi asennemuutoksen aikaansaaminen on erittäin aikaa vievää. Profiloimalla voidaan esimerkiksi löytää ne nuoret, jotka todennäköisimmin ryhtyvät tekemään rikoksia tai alueet, joilla rikoksia tapahtuu eniten, ja kohdistaa tukiresurssit tämän tiedon mukaan. Toisaalta profilointi herättää kysymyksen syyllistämisestä ja valikoitujen ihmisjoukkojen leimaamisesta. Elinympäristö on yksi mahdollinen selittäjä nuoren väkivaltaisuudelle: väkivaltaa voidaan siis vähentää muuttamalla ympäristöä. Teorian mukaan joillekin elinalueille ja toimintaympäristöille muodostuu väkivaltaa sallivampia kulttuureja tähän on siis pyrittävä vaikuttamaan. Myös fyysisten sairauksien ja vaivojen aiheuttajien vähentäminen voi johtaa väkivallan vähentymiseen. Mitä sitten on nuoriin kohdistuva tai nuorten harjoittama väkivalta: Yleisin väkivallan muoto on kiusaaminen, siihen osallistuu 21 % nuorista (M25 %/N17 %)

7 Toiseksi yleisin on fyysinen väkivalta joka on vahvasti poikiin keskittyvää. Pojista 17 % osallistui tappeluun viimeksi kuluneen vuoden aikana Pojista vain 3 % on kokenut seksuaalista häirintää viimeisen vuoden aikana, tytöistä 14 %. Tekijät ovat niin aikuisia kuin nuoriakin Miten rikokset loppuvat: Normirikkomukset kuuluvat jossain määrin nuoruuteen Suuri osa rikollisuudesta loppuu iän myötä Eräs yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä tässä vaiheessa on estää nuorta saamasta rikollista identiteettiä, joka pitäisi hänet kiinni rikollisuudessa Yhteenvetona Kekkonen korosti, että erilaiset väkivallan muodot, eri-ikäisten harjoittama väkivalta ja erilaiset väkivalta- ja rikoshistoriat vaativat eri keinoja väkivallan kitkemiseksi. Kannattaa siis käyttää mieluummin useaa keinoa väkivallan estämiseen kuin vain yhtä, muuten järjestelmä vuotaa. Keskeistä on myös, että palvelut eivät saa luoda nuorelle rikollista identiteettiä. Ongelmaksi Kekkonen mainitsi, että mikään taho Suomessa ei koordinoi erilaisia palveluja, projekteja tai tutkimustietoa näin emme saavuta sitä vaikuttavuutta, mihin meillä olisi mahdollisuudet. 2.6 Näkökulmia väkivaltakulttuuriin FT Kimmo Ahonen Tampereen teknillisen yliopiston Porin laitokselta tarjoili mielenkiintoisia näkökulmia väkivaltakulttuuriin pohtimalla muun muassa väkivallan biologista ja kulttuurista alkuperää. Hän antoi ajattelemisen aihetta myös lainaamalla Max Weberiä: Yhteiskunnalla on fyysisen väkivallan legitiimi monopoli. Ahonen marssitti yleisön eteen myös elokuvien sankareita, jotka usein ovat väkivaltaisia miehiä toki heidän väkivaltansa esitetään yleensä oikeutettuna. Toisaalta nähdään myös, että fiktio ei vain lietso väkivaltaa, vaan myös ehkäisee sitä. Valistus ennen sensuuria lienee siis toimivampi ratkaisu. Ahonen toi myös esille näkökulman väkivallan hyväksytyistä rajoista. Esimerkiksi jääkiekkoon liittyen on meillä keskusteltu kiivaastikin väkivallan hyväksyttävyydestä. On myös hyvä tiedostaa, että pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna yhteiskuntamme on nyt turvallisempi kuin koskaan, samalla toleranssimme väkivaltaan liittyen on alentunut merkittävästi.

8 3. Paneelikeskustelu ja johtopäätökset Seminaarin esiintyjistä koottu paneeli keskusteli lopuksi muun muassa siitä, että avun tarvitsijat ja heille tarkoitetut palvelut eivät kohtaa. Pojat ja nuoret miehet jäävät helposti yksin ongelmiensa kanssa. Suomessa on paljon väkivallan vähentämiseen ja uhrien auttamiseen tarkoitettuja palveluita, projekteja, työkaluja ja korkeatasoista tutkimusta, joista edes alalla toimivat esimerkiksi tahot, joiden pitäisi ohjata avuntarvitsijoita eteenpäin eivät ole tietoisia. Ollaan kapeissa siiloissa, voimakkaasti erikoistuneita, vaikka ihmiset tarvitsevat kokonaisvaltaista apua. Panelistit toivat myös esiin huolensa siitä, että ihminen unohtuu helposti erilaisissa palvelukanavissa: ei kohdata ihmistä ihmisenä, vaan esimerkiksi rikollisena tai päihteiden väärinkäyttäjänä tai rikoksen uhrina. Olisi tärkeää, että kohtaamiset olisivat inhimillisiä ja asiakkaan tilannetta kokonaisvaltaisesti tarkastelevia. Erityisesti oltiin huolissaan siitä, että kukaan ei kuuntele tosissaan nuoria. Paradoksaalista kyllä, suurimmalla osalla ihmisistä menee erittäin hyvin, myös lapsilla ja nuorilla. Keskustelu kiertyikin siihen, miten resurssit olisi jaettava. Olisiko mahdollista kohdentaa resurssit nimenomaan niille, joilla menee huonosti tai jotka ovat vaarassa ajautua esimerkiksi väkivallantekijöiksi, ilman, että aiheutuisi yksilöiden tai ryhmien leimaamista? Samalla voisi ajatella, että parempiosaiset ihmiset joilla on omia henkisiä ja aineellisia resursseja hoitaisivat omat asiansa mahdollisimman pitkälle itse. Rahat eivät riitä kaikkeen. Paljon pohdintaa aiheutti myös se, mikä ohjaa resurssien jakamista eri ongelma-alueille. Todettiin, että sekä julkinen keskustelu, politiikka ja tutkimustulokset ohjaavat vahvasti sitä, mihin eri aikoina fokusoidutaan. Olisiko nyt poikien ja nuorten miesten vuoro?