VALIM VIESTI. Lahjoitus Kansalliskirjastoon. MATRIKKELI 2016 Terveiset opintopäiviltä Valimoperinnettä Alan tutkimusta

Transkriptio

1 VALIM VIESTI Suomen Valimotekninen Yhdistys ry Jäsenlehti Finlands Gjuteritekniska Förening rf Medlemsblad Lahjoitus Kansalliskirjastoon MATRIKKELI 2016 Terveiset opintopäiviltä Valimoperinnettä Alan tutkimusta VALIMOVIESTI

2 2 VALIMOVIESTI

3 VALIMOVIESTI Tässä numerossa sivu Tapahtumakalenteri 3 Puheenjohtajan palsta 4 Asiamiehen asiaa 5 Opintopäiväreferaatit 6 Suomen Valimomies Valun käytön seminaari Päivän päästöt 22 Matrikkeli 2016 SVY:n säännöt 24 Vuosikokousten pitopaikat 26 Kunniajäsenet 26 Ansiomerkit 26 Jäsenet 27 Jäsenten toimipaikat 37 Toisen asteen valajakoulutus 42 Porin malliveistämöhistoria 46 Mallikolmio vaihtoi omistajaa 48 Aulis Humpas in memoriam 49 Metallurgin palsta, drossivirhe 50 Valimomuseo 54 Yritysjäsenet 58 Jäsenhakemuslomake 59 Kansikuva: Kirjaksi sidotut Suomen Valimomies -lehdet luovutettiin Kansalliskirjastoon (artikkeli sivulla 15). Kuva: Ole Krogell Tässä lehdessä ilmoittavat sivu Alteams 56 ASK Chemicals Finland 61 Beijers 53 Bet-Ker 62 Calderys Finland 60 Diaco 57 Erikoisvalu 62 Foseco 2 Ins.tsto AX-LVI 62 Karkkilan Malliapu 61 Keto Software 62 Lapuan Valu 62 Line-Ma 60 Lux 64 Mallikolmio 56 Mallivaruste Koski 62 Tapahtumakalenteri Maaliskuu Valun käytön seminaari, Hotelli Scandic Rosendahl, Tampere, Huhtikuu CastExpo, Minneapolis, USA Toukokuu nd World Foundry Congress 2016, Nagoya, Japan. Syyskuu Ankiros / Annofer / Turkcast, Istanbul, Turkey, Lokakuu Fond-Ex, Int l Foundry Fair, Brno, Czech Republic, SVY:n 69. vuosikokous, Iisalmi Mallivesistämö Karttunen 62 Meca-Trade/Jacomp 52 Miilucast 62 Peiron 62 Pohto 61 Ris-Pert 45 Sacotec Components 56 SFTec 62 Sibelco Nordic 45 Tevo Lokomo 52 Ulefos Niemisen Valimo 62 URV 56 Valmet Technologies, Jyväskylä Foundry 60 Wärtsilä 63 Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa N:ro Aineiston llmestyy jättöpäivä viikolla Kesäkuu GIFA / THERMPROCESS / METEC / NEWCAST Düsseldorf (D), Suomen Valimoteknisen Yhdistyksen jäsenlehti Vastaava päätoimittaja Niku Nurmi, puh Niku Nurmi, puheenjohtaja ja päätoimittaja, Jani Isokääntä, toimitussihteeri, puh , Olavi Piha puh , Juhani Orkas, puh ja Ole Krogell, puh krogell@kolumbus.fi Painojussit Oy, Kerava 2016 VALIMOVIESTI

4 puheenjohtajan palsta Niku Nurmi Talviloma on jälleen omalla kohdallani mukava muisto menneestä. Auringon paisteessa kelpasi ulkoilla ja luntakin sai hetkittäin lapioida hiessä päin. Kelit ovat tänä talvena vaihdelleet laidasta laitaan, välillä on rikottu lämpöennätyksiä, kun hetken päästä jo onkin pitkä jakso paukkupakkasia. Marras- ja joulukuu olivat historian lämpimimmät, kun taas tämän vuoden helmikuu oli puolestaan historian sateisin. Eipä näillä säillä täällä etelässä paljon enää tarvitse perinteisiä talviurheilulajeja ulkona harrastaa, vaikka onneksi tällä hetkellä vielä hiihtämään pääseekin. Valimorintamalla tuntuu sama meno jatkuvan mihin olemme jo useamman vuoden ajan joutuneet totuttautumaan. Lisää tilauksia varmaan jokainen valimo tällä hetkellä ottaisi ilolla vastaan. Maailman talouden suunnasta on tällä hetkellä hyvin erilaisia mielipiteitä, toiset ennustavat pörssikuplan puhkeamista, kun toiset jo näkevät alustavia kasvun merkkejä. Viime aikoina julkisuudesta on kuulunut, että todellisia kasvun merkkejä on ollut ilmassa vain sähkön siirtohinnoissa. Perinteiset opintopäivät järjestettiin jälleen kerran Tampereella ja paikalle saatiin mukavasti osallistujia mukaan, vaikka tietysti enemmänkin olisi mukaan mahtunut. Seuraavana vuorossa onkin sitten meidän perinteinen vuosikokouksemme, joka tällä kertaa järjestetään Componentan Suomivalimolla Iisalmessa. Vintersemestern är igen för min del ett minne från det gångna. Det var skönt att vara ute i solskenet och har denna vinter varierat mellan ytterligheterna, emellanåt har det varit rekordvarmt och snart efter en länge smällkall period. November och december var historiens varmaste, och februari detta år historiens regnigaste. Med dessa väder är det inte lätt att idka de traditionella vintersportgrenarna här i söder, men det nog är möjligt att skida ännu. år blivit vana med. Alla gjuterier skulle säkert med glädje ta emot nya beställningar. Det råder mycket delade meningar om i vilken riktning världsekonomin just nu är på väg, en del spår att börsbubblan spricker, medan andra ser en spirande tillväxt. Den enda stigande tendensen har på senare tid noterats för priserna på elöverföring. De traditionella skolningsdagarna hölls igen i Tammerfors och en riklig skara åhörare var på plats, men det skulle ten är sedan vårt traditionella årsmöte med Componenta Suomivalimo i Idensalmi som arrangör. Önskar er alla en solig och trevlig väntan på våren. Aurinkoista ja mukavaa kevään odotusta teille kaikille! 4 VALIMOVIESTI

5 Toimikunnat Toimikunnat jatkavat yhdistyksemme asioiden hoitamista seuraavilla kokoonpanoilla: Lehtitoimikunta: Niku Nurmi (puheenjohtaja), Jani Isokääntä (toimitussihteeri) sekä jäsenet Ole Krogell, Olavi Piha ja Juhani Orkas. Valimoviestin taiton hoitaa Kaisa Ahomaa-Krogell ja lehden painamisen hoitaa Painojussit Oy. Ulkomaan toimikunta: Ulkomaan toimikunnalle etsitään tällä hetkellä uutta puheenjohtajaa. Koulutustoimikunta: Markku Eljaala (puheenjohtaja) sekä jäsenet Jouni Lehto, Niku Nurmi, Juhani Orkas, Kari Seppälä, Eero Pellikka ja Jani Isokääntä. Mallijaoston toimikunta: Veijo Karttunen (puheenjohtaja), Toni Häkkinen (sihteeri) sekä jäsenet Veli Vehmaa, Janne Vartama, Mikko Ojanen ja Pekka Varttila. Perinnetoimikunta: Matti Johansson ja varajäsen Raimo Koski. Paavo Tennilän rahasto SVY:n hallitus päätti kokouksessaan myöntää seuraavat stipendit ja apurahat: Häkkinen Toni: 250 jaettavaksi parhaalle valumallinvalmistusalan opiskelijalle keväällä. Tampereen seudun ammattiopisto, Tredu. Janhunen Jussi: 250 jaettavaksi parhaalle valimoalan opiskelijalle keväällä. Tampereen seudun ammattiopisto, Tredu. Piha Olavi: 500 matka-avustus osallistumisesta World Pohjalainen Kari: 300 avustus tietojen keräämiseen ja artikkeleiden kirjoittamiseen suomalaisesta malliveistämötoiminnasta. Lisäksi ehdollinen 1000 :n avustus Suomen valimomuseon perusnäyttelyn uudistamissuunnitelman laatimiseen. Jos uudistamissuunnitelma konkretisoituu, yhdistys myöntää avustuksen. Jäsenistö Hallitus hyväksyi kokouksessaan yhdistyksen uusiksi jäseniksi: Kärkkäinen, Anna-Kaisa TEVO Lokomo Oy Lahtinen, Juhani TEVO Lokomo Oy Moilanen, Ville Hetitec Oy Paulasuo, Ville Meca-Trade Oy Salmi, Jesse Componenta Oyj Hallitus ja asiamies toivottavat uudet jäsenet tervetulleiksi mukaan yhdistyksen toimintaan. Yhdistyksestä erosi 4 henkilöä. Lisäksi yritysjäsenistöstä poistettiin kolme jäsenmaksun maksamatta jättänyttä yritystä. Näin ollen yhdistyksen jäsenmäärä on nyt 634 jäsentä sekä 47 yritysjäsentä. Jäsenmaksut henkilö- ja yritysjäsenille toimitetaan kevään kuluessa. Asiamiehen asiaa Opintopäivät Opintopäivät (Tampere ) aloitettiin vierailemalla Oy Johnson Metall Ab:llä Pirkkalassa. Johnson Metall valaa ja koneistaa eri pronssiseoksista liukulaakereita ja koneen osia. Näimme siinä mielessä mielenkiintoisen ja poikkeuksellisen valimon, että toimitusvarmuus siellä on ollut viimeiset pari vuotta yli 90 %. Toki myös valmistuotevarasto on kohtuullisen suuri. Opintopäivien esitelmät olivat ajankohtaisia ja korkeatasoisia. Luennoissa käsiteltiin muotin valmistusta ja niihin liittyviä ympäristönäkökohtia. Aihe herätti vilkasta keskustelua, mikä tietysti on yksi merkki onnistuneista ja mielenkiintoisista opintopäivistä. Osallistujia oli tällä kertaa 37 henkilöä. Kiitetään vielä kaikkia luennoitsijoita ja paikan päällä olleita. Myös koulutustoimikunta ansaitsee kiitokset hyvistä aiheista ja opintopäivien järjestämisestä. Ulkomaantoimikunta Yhdistyksen hallitus päätti aktivoitua ulkomaan toimikunnan uuden puheenjohtajan löytämiseksi. Kuluvalle toimikaudelle ei ole ulkomaanopintomatkaa suunnitteilla, mut- Ilmeisesti suomalaisten messuvierailijoiden palautteelle on annettu painoarvoa, koska koko tapahtuma on siirretty juhannuksen vuoksi viikkoa myöhemmäksi kuin aikaisemmin on totuttu. Vuosikokous 2016 kunta on aloittanut työnsä vuosikokouksen järjestämiseksi Iisalmeen. Vuosikokousohjelma ja ilmoittautumisohjeet tulevat seuraavaan Valimoviestiin. Hyvää keväänjatkoa toivottaen SVY:n asiamies Jani Isokääntä Paavo Havaksen tie 5 D Oulu Jani Isokääntä asiamies Puh jani.isokaanta@svy.info Pankki Nordea IBAN FI BIC NDEAFIHH VALIMOVIESTI

6 opintopäivät 2016 Onko muotti ympäristörikos? Vuoden 2016 opintopäivät järjestettiin Tampereella. Aiheena oli muotinvalmistus ja siihen liittyvät ympäristöasiat. Pekka Olkinuora Yritysvierailu, Oy Johnson Metall Ab Talviopintopäivien yhteydessä perinteeksi muotoutunut yritysvierailu suuntautui tällä kertaa Pirkkalassa sijaitsevalle Oy Johson Metall Ab:lle. Yrityksen pääkonttori sijaitsee Ruotsin Örebrossa. Historia Suomessa ulottuu vuoteen pronssikomponentteja muun muassa laakerointeihin. Vuo- induktiouuneilla. Pyöreät pitkät aihiot noin 10 mm:stä 200 mm:in asti, sekä kaikki lattamaiset aihiot valetaan kaasukäyttöisen kuumanapitouunin kautta jatkuvavaluna, ja tätä saakka keskipakovaluna. Keskipakovalulla saadaan luonnostaan onttoja kappaleita. Ulkopuoleen saadaan haluttaessa yksinkertaisia muotoja tekemällä rakenneteräksistä muotista sylinterimäisen sijaan portaittainen. Jatkuvavalukoneen muotit koneistetaan gra- mikäli aihioon tarvitaan keskireikä. Sekä jatkuvavalu- että keskipakovalukoneiden muotteja jäähdytetään ulkopuolelta vedellä. Yritys toimittaa valtaosan tuotteista asiakkaille valmiiksi koneistettuna. Omalla koneistuksella saavutetaan etuja kiertoromun hallintaan, kun koostumukseltaan tunnetut koneistuslastut saadaan palautettua eri laatuja keskenään sekoittamatta uudelleen sulatukseen. Ulkopuolinen koneistaja joutuisi todennäköisemmin kierrättämään lastut sekalaisena kupariromuna. Vierailuisäntämme kertoi yrityksen onnistuneen 2010 aloitetussa hankkeessaan nostamaan ja myös useamman viime vuoden ajan pitämään toimitusvarmuutensa yli 95% tasolla. Osa tästä on saavutettu varastotasoja nostamalla, mutta myös pitkäjänteisellä toimitusaikavaihtelun syiden tunnistamisella ja poistamisella, eri tuotteiden valmistusreitityksen ja -aikojen päivittämisellä, sekä huolellisella tuotannonsuunnittelulla. Johdanto opintopäivien referaatteihin Vuotuiset SVY:n talviopintopäivät ovat arvokas tapahtuma paitsi koulutusantinsa osalta, myös siksi, että vapaamuotoisessa illanvietossa on ainutlaatuinen tilaisuus verkostoitua ja jakaa ajatuksia muiden alan vaikuttajien kanssa. Suomi on pieni maa, jonka valimot eivät juuri tallaa toistensa varpaille. Yhteistyö valimoidemme kesken on meille ehdottomasti enemmän mahdollisuus kuin uhka. Osallistujia tämänkertaisille opintopäiville oli ilmoittautunut 36. Osa opintopäivien esityksistä löytyy referoituna tästä lehdestä. Kuten opintopäivien teemakin enteilee, on valimoiden jätehiekoistaan eroon pääseminen ainakin Euroopassa ja Yhdysvalloissa vaikeutunut viime vuosina merkittävästi. Tämä kehityssuunta tullee jatkumaan. Nykyisellään Suomen valimoista syntyy vuodessa jätehiekkaa noin tonnia melkein tonni hiekkaa jokaista tonnia valua kohden. Kirsikaksi kakkuun tulee vielä päälle hiekkapölyjä noin 5000 tonnia. Hiekoista valtaosa on aiemmin ajettu kaatopaikoille käytettäväksi lähinnä biojätteiden peiteaineena. Biojätteiden kuljetus kaatopaikoille on nyttemmin kielletty, minkä myötä valimohiekkojakin on alettu käsitellä niissä maksullisena jätteenä eikä enää ilmaiseksi vastaanotettavana täyteaineena. Tämä on hyvä päätös metaanipäästöjen ja kasvihuoneilmiön kannalta, mutta se luo samalla valimoillemme sopeutumisen paikan. Siinä missä valimon hiekkakustannus syntyi aiemmin hiekan hankinnasta, on hiekasta eroon hankkiutuminen nykyään monelle länsimaiselle valimolle jo ostohintaa kalliimpaa. Opintopäivien osallistujien joukosta huomautettiin, että Aasiassa valimoiden jätehiekkoihin ei vielä nykyisellään kiinnitetä viranomaisten toimesta juurikaan huomiota. Toivotaan, että vastuullisuuden painoarvo vaakakupissa kylmän rahan rinnalla ei tulevaisuudessa ainakaan kevene, kun valunkäyttäjä tekee ostopäätöksiään. Saasteet eivät tunne valtionrajoja vaan ongelma ja vastuu ovat yhteisiä. 6 VALIMOVIESTI

7 Valimoteollisuuden tilanne 2015, Juhani Orkas. Opintopäivien alkuun professori kertoi kuinka maailmamme makaa. Viime vuoden tilastojen ollessa vielä työn alla perustui esitys 2014 tietoihin. Viesti pistää miettimään. Suomen rautametallivalujen tuotanto oli noin tonnia ollen samalla tasolla, jonne se putosi yli tonnin tasolta sen vuosien tasosta laskeneena noin 3000 tonnia. Tämä on karkeasti neljäsosa huippuvuoden 2006 tasolta. Siinä missä messingin tuotanto on ollut viimeiset 10 vuotta tasaisessa laskussa, on pronssin tuotanto pitänyt pintansa, joskin ennuste on heikko johtuen osin laivanrakennusteollisuuden hiljaisuudesta ja siten vähäisestä potkurien kysynnästä. Yhteenlaskettuna kuparimetallien tuotannon rahallinen arvo näyttäisi ylittäneen alumiinivalujen arvon. Perinteisesti alumiinivalujen arvo on ollut selvästi korkeampi. Ylipäätään trendi näyttäisi olevan kaikilla osa-alueilla loivasti laskeva. Eri valimoiden työkuormissa oli vuoden 2015 lopulla kuitenkin suuria eroja. Euroopan kansallisten valimoalan järjestöjen kattojärjes- metallien tekemisessä teräksen tärkeä asema. Euroopassa rautaa valetaan Suomessa 52 %:n osuudella hieman Euroopan keskimääräistä 41 % tasoa enemmän. Teräksen osuus Eurooppalaisittain olemme pieni peluri. Rautametallien noin 65 tuhannen tonnin tuotantomme on 1/20-osa Italian, Ranskan ja Turkin tekemistä 1250 tuhannen tonnin, ja kalpea 1,5 % Saksan 4250 tuhannen tonnin tuotannosta. hieman keskikastin alapuolelle niin rautametallien vuosittaisella 45 tonnilla kuin kevytmetallivalujenkin noin 16 tonnilla työntekijää kohden. Osa selittyy lyhyillä sarjoillamme vaativaa valua, mutta tehokkaampiakin voisimme ehkä olla. Seuraa referoijan omia ajatuksia tilanteesta. Olemme 270 M tuotannon arvollamme yhä lähes 60 % paremmalla tasolla, kuin missä valimoteollisuus kävi vuonna M tuotannolla. Tähän päälle meidän ei tarvitsisi ottaa itsellemme kuin yhden prosentin siivu Saksan valutuotannosta, ja oma työkuormamme nousisi 65 %:lla. Kuinkahan iso VALIMOVIESTI tuottavuusloikka tarvittaisiin, että saisimme itsellemme tämän osuuden? Ei välttämättä kovinkaan isoa. Entä löytyisikö jokin vaativa, pienivolyyminen tuote, josta Saksalainen keskimäärin sadan henkilön valimo ei kiinnostu, mutta se turvaisi Suomalaisen neljänkymmenen hengen valimon talouden? Miten me kaikki pystyisimme virtaviivaistamaan valimoidemme tilaus-toimitus-prosessia ja tarjoamaan asiakkaallemme esimerkiksi suurempia kilpailijoitamme lyhyemmän toimitusajan ja paremman joustavuuden? Tähän voisivat auttaa esimerkiksi Tapani Paalasen jäljempänä referoitavan luennon asiat. Olisiko Suomalaisella valimolla tulevaisuutta valutuotetekniikan osaamiskeskuksena, joka tekee tiivistä yhteistyötä asiakkaan kanssa jo konstruktiosuunnittelun alkuvaiheesta, ja kattaa omat kustannuksensa esimerkiksi ensimmäisen vuoden tuotantosopimuksella? Jos resurssimme eivät yksin riitä, pystyisimmekö tekemään aiempaa tiiviimpää yhteistyötä Suomalaisten valimoiden kesken? Tätä yhteistyötähän ovat esimerkiksi juuri SVY:n opintopäivät. Missään nimessä ei pidä jäädä tuleen makaamaan. Meidän tulee kehittää itseämme. Pitää opetella valujen tekemisestä alati uutta, ja soveltaa oppimaamme tehtaissamme. Meillä ei ole enää varaa käyttää työaikaa iltapäivälehtien selaamiseen. Kohtalo tottelee tekemistä, ja velvollisuutemme vientiteollisuuden palveluksessa on huolehtia siitä tekemisestä! Kvartsihiekka ja työhygienia: NEPSI-raportointi sekä pölyntorjunnan hyvät käytännöt. Juhani Orkas, Aalto-yliopisto. On jo pitkään tiedossa ollut fakta, että kvartsihiekan hienojakoinen, alle 10 mikrometrin kokoinen, ja hengitysilmaan joutuneena keuhkorakkuloihin asti kulkeutuva pöly aiheuttaa keuhkoissa hapenottokykyä heikentävää arpikudosta. Lisäksi näyttö siitä, että kvartsi aiheuttaa keuhkosyöpää, tuntuu alati kasvavan. Vähentääkseen painetta kvartsin käytön tiukalle sääntelylle viranomaisten toimesta, ovat kvartsia käyttävän teollisuuden työntekijä- ja työnantajapuolet vuonna 2006 sitoutuneet yhdessä vapaaehtoiseen kvartsialtistuksen vähentämiseen hyvien työtapojen kautta tähtäävän hankkeeseen. Tällä teollisuuden alueella valimot ovat suurin työllistäjä. Hanke tunnetaan nimellä The European Network on Silica, NEPSI. Vuonna 2012 kvartsi lisättiin maailman terveysjärjestön WHO:n alaisen kansainvälisen syöpätutkimuslaitoksen IARC:n ihmiselle karsinogeenisten aineiden listalle. Tällä hetkellä kvartsia uhkaa päätyminen EU:n syöpädirektiivin alaisuuteen, mikä voisi tietää kvartsin käytön muuttumista käytännössä mahdottomaksi valimoissa. Yhtenä NEPSI:n ajankohtaisista tavoitteista olisi saada pidettyä kvartsi edelleen EU:n kemikaalidirektiivin alaisuudessa. Hiekkaa käyttäville Suomalaisvalimoille NEPSI tulee väistämättä eteen parhaillaan meneillään olevana kyselynä, 7

8 jolla kartoitetaan muun muassa valimoidemme kvartsialtistuksen laajuutta ja altistuksen vähentämiseksi tehtyjä toimenpiteitä. Kyselyyn on syytä vastata, sillä omatoimisella altistuksen vähentämisellä ja siitä raportoinnilla saamme pidettyä langat varmemmin omissa käsissämme. NEPSI-hankkeen internet-sivuilta, löytyy myös konkreettisia apuja ja neuvoja valimollekin altistuksen vähentämiseksi. Näitä ovat muun muassa Suomenkielinen 36-sivuinen Hyvä Käytäntö-opas, erilaisten pölyisten työvaiheiden oikeaoppista suoritusta esittelevät videot, sekä hyvään pölynhallintaan tähtäävät kymmenen sääntöä. Suositellaan tutustumaan. Oliviini kvartsihiekan korvaajana: uhka vai mahdollisuus CASE Metso Tsekki. Alexander Schrey, Foseco Vastaus otsikon kysymykseen: selvästi mahdollisuus. Metson mangaaniteräsvalimossa Prerovissa Tsekin tasavallassa oli vuonna 2009 muodostunut tarve nostaa tuotantomäärät 5000:sta 16000:en tonniin vuodessa. Kävi selväksi, että valimon hiekkajärjestelmä ei venyisi tähän. Uutta järjestelmää valittaessa jätehiekan määrä ja siten jätekustannukset haluttiin minimoida. Ratkaisu oli Metson valimoiden tapaan ennakkoluuloton. Tuttu ja einiin-turvallinen kvartsihiekka korvattiin kokonaan oliviinilla. Sideainejärjestelmä vaihdettiin tuorehiekasta ja vesila- tärymurskaimen tukena on nopeasti pyörivien rullien välissä tapahtuvaan korkeapaineiseen hiekkarakeiden väliseen hiertämiseen perustuva mekaaninen elvytyslaite (ns. secondary attrition unit) ja terminen elvytyslaitteisto. Siirtymistä kvartsista oliviinihiekkaan ajoi osaltaan se, että mangaaniteräksistä höyrystyvän mangaanin ja muotin kvartsin reaktiotuotteena syntyy silikaattia, joka saa teräksen hylkimisen sijaan kostuttamaan muottihiekkaa. Tämä aiheuttaa vakavia tunkeumavirheitä muotin imiessä sulaa itseensä. Muitankin eroja löytyy. Oliviinihiekka on luonnostaan emäksistä eikä kvartsin tapaan hapanta. Tämä estää oliviinin käytön furaani- ja polyuretaanipohjaisten (kuten Poliset, Pep-set) sideaineiden kanssa. Oliviini neutraloi furaanihartsin happokovetteita, ja aikaansaa jälkimmäisissä kontrolloimattoman nopean kovettumisen. Oliviinihiekka valmistetaan murskaamalla, mistä seuraa särmikäs raemuoto. Belgialaisen merenpohjakvartsin tapaisia pyörösärmikkään reamuodon omaavia esiintymiä ei tiettävästi tunneta. Särmikäs hiekka sulloutuu heikommin ja sen ominaispinta-ala on suurempi verrattuna pyöristyneisiin rakeisiin. Pölyjakeiden osuus tapaa olla korkea. Myöskään oliviinihiekan tasalaatuisuus toimituserästä toiseen ei ole yhtä taattua kuin kvartsilla. Näistä syistä muotinlujuus jää samalla sideainelisäyksellä laadukasta kvartsia selvästi lisäys aikaan sai 24h ikäisissä koesauvoissa uudella kvartsihiekalla taivutuslujuudeksi jopa 300 N/cm2, kun oliviinilla jäätiin tasolle 100 N/cm2. Lisäksi oliviini on hankinta-, muttei välttämättä kokonaiskustannuksiltaan kvartsia selkeästi kalliimpaa. Tavoite korkeasta hiekan kiertoasteesta asetti projektille haasteita. Sideainejäämät heikentävät kiertohiekan lujuutta merkittävästi. Helppo ja väärä ratkaisu, sideainepitoisuuksien nostaminen, johtaa vain entistä epäpuhtaampaan kiertohiekkaan. Sen sijaan Metson Tsekin valimo panosti kiertohiekan tehokkaaseen elvytykseen ja tarkkaan laadunvalvontaan. Sideainejäämien orgaanisen osuuden määrää mitataan kiertohiekasta hehkutushäviömittauksella. Epäorgaanisten liukoisten suolojen määrästä saadaan arvio kiertohiekan vesiliuoksen sähkönjohtavuusmittauksella. Oliviinin itsensä emäksisyys häiritsee perinteisempää haponkulutusmittausta. Sähkönjohtavuus antaa absoluuttisten lukuarvojen sijaan vähän suoloja paljon suoloja -tyyppistä tietoa, mutta on silti käyttötarkoituksessaan toimiva mittaustekniikka. jaa valutilanteessa muotin pintaa tehokkaasti halkeilulta. Hinta tästä edusta maksetaan siinä, että myös sideainejäämät ovat sitkeitä kuin itikat auton tuulilasissa tehden hiekasta moniin muihin sideainejärjestelmiin verrattuna hankalan elvyttää. Sideainejäämien määrän kurissapitämiseksi Prerovin valimo käsittelee kaiken kaavauslinjoille menevän kiertohiekan tärymurskaimen lisäksi alussa mainitulla mekaanisella elvytyslaitteistolla. Osa hiekasta ajetaan vielä termiseen elvytyslaitteeseen, jossa hiekkarakeiden pintaan jääneet orgaaniset jäämät poltetaan leijupedillä Celsiuksen lämpötilassa käytännössä tyystin pois. näkökulmasta haastava (katso tarkemmin Marcus Nyberghin esitys aiheesta). Alexanderin esityksen ehkä kiintoisin anti tulee tässä: oliviinihiekalla ei havaittu mitään reagointitai- Projekti on ilmeisen onnistunut. Termisesti elvytetyllä ja 8 VALIMOVIESTI

9 leijupetijäähdytetyllä hiekalla saavutetaan selvästi korkeampia muotinlujuuksia, kuin neitseellisellä oliviinilla. Muotin pintahiekaksi riittää mekaanisesti ja termisesti el- lopputäyttöön mekaanisesti elvytetty hiekka 100 % suhteella. Sideainepitoisuudet ovat molemmissa hiekoissa 1,25 %. Hiekantarpeesta pystytään säännönmukaisesti täyttämään yli 95 % valimon omalla kiertohiekalla. Vuonna 2014 uutta hiekkaa vain 250 tonnia, alle 1 % hiekan kokonaiskulutuksesta. Kunnioitettava lopputulos ja hieno ratkaisu! Pneumaattinen hiekansiirto kuinka saat pölytöntä hiekkaa mikserille taloudellisesti. Marcus Nybergh, Oy Lux Ab Taulukko alla havainnollistaa siirtotapojen eroja. tulppasiirto läpipuhaltava siirto siirtokapasiteetti [ton/h] 10 5 ilmankulutus [Nm3/h] 9 35 lähetyspaine [bar] 6 2,5 nopeus putken alussa [m/s] 0,5 5 nopeus putken lopussa [m/s] 8 22 kustannus (50 m, ton/v) [e/vuosi] Hiekanlähettimen toimintatavan vaikutus kustannuksiin. Huom. lukuarvot ovat vain suuntaa antavia ja eroa havainnollistavia. Myös hiekanlähettimeltä lähtevällä putkistolla on ratkaiseva vaikutus järjestelmän suorituskykyyn. Hyvä putkilinja ei yleensä ole se, mikä on helpoin asentaa kiertämään pitkin valimon seiniä, vaikka houkutus toteuttaa linjat näin onkin suuri. Kuva alla pyrkii havainnollistamaan yleisiä putkilinjan virheitä ja hyviä ratkaisuita. Pneumaattinen, eli paineilman voimalla putkiston sisällä tapahtuva hiekansiirto on helppo tehtävä. Kasvattamalla putkiston alkupään lähetinsäiliössä hiekkaan kohdistettavaa malla ilmaa sen joukkoon putken alussa, saadaan hiekka liikkumaan minne tahansa. Mutta mikäli asia halutaan tehdä hiekan laatua tärvelemättä ja paineilman energia- ja hiekkaputkiston kunnossapitokuluja säästäen, on välttämätöntä valita hiekanlähetin oikein ja suunnitella hiekkaputkisto hyvin. Nyberghin mukaan ainoa oikea tapa kuljettaa valimohiekkaa pneumaattisesti on niin kutsuttu tulppasiirto. Hiek- lähtevän hiekan joukkoon ilmaa tällöin puhutaan läpipuhaltavasta siirrosta vaan ilma tuodaan lähetinsäiliöön hiekan pinnan yläpuolelle. Putken läpi puhallus jätettäköön pölymäisille aineille, jotka tukkivat putken ilman sitä. Tulppasiirto vaatii korkeamman kuljetuspaineen kuin läpipuhaltava siirto, mutta ilmamäärä hiekkatonnia kohden ja hiekan nopeus putkistossa jäävät murto-osaan jälkimmäisestä lähetystavasta. Pienempi nopeus johtaa vähäisempään hiekan ja putkiston kulumiseen ja siten vähäisempään pölynmuodostumiseen. Tulppasiirrossa hiekka ikään kuin rullaa putkessa tiiviina massana matalimmillaan kävelyvauhtia, eikä lennä ja suihkua harvana ilmaseoksena kuin hiekkamyrskyssä. Koulutuspäivien osallistujat saivat nähdä havainnollistavan videon pätkän tästä. Kuvasta voidaan löytää esimerkiksi seuraavia yksityiskohtia: Hyvä ratkaisu 1. Riittävän suuri ja tulppa-periaatteella toimiva lähetin 2. Lähettimen jälkeen nosto nopeasti ylös lakikorkeuteen 3. Nousu lakikorkeuteen kerralla 4. Pystysuora nousuputki 5. Mahdollisimman vähän suunnanmuutoksia 6. Ilmaluokitin siilon päällä Huono ratkaisu 1. Liian pienikokoinen ja läpipuhaltava lähetin 2. Pitkä vaakaputki ennen nousua 3. Toistuvia pystynousuja 4. Viisto nousuputki 5. Useita toistuvia mutkia 6. Putki suoraan siiloon. Vaikutus 1. Suurempi jaksaa kuljettaa hiekan kauemmaksi, nopeammin, ja on energiatehokkaampi. Tulppakuljetus säästää ilmaa ja hiekkaa. 2. Vaakaputki pitää paineistaa ilmalla. Ilman kulutus kasvaa. 3. Hiekka pakkautuu pystynousujen juurelle. Vaatii lisäilmapuhallusta putkeen jottei tukkeudu. VALIMOVIESTI

10 4. Ilma vuotaa yläpuolelta hiekan ohitse viistossa putkessa 5. Hiekka tulee kiihdyttää uudelleen vauhtiin joka pysäyksen jäljiltä. Lähetyspainetta pitää nostaa. 6. Ilmaluokitin erottaa pölyä. Pienentynyt hiekan sisääntulonopeus siiloon vähentää hiekkajakeiden luokittumista siilossa (karkeat jakeet vierivät reunoille). Lähes kaikki huonon putkiston piirteet pakottavat nostamaan lähetyspainetta. Esimerkiksi 6 bar paineessa putkeen syötetyn ilman tilavuus kuusinkertaistuu paineen pudotessa 1 bar:iin. Ilma ei pääse laajenemaan putkessa sivuille, joten se laajenee pituussuunnassa, mikä puolestaan kasvattaa virtausnopeutta putken loppua kohti. Liike-energia, ja siten ongelmat, kasvavat nopeuden neliössä. Pitkän siirtolinjan sijaan voi joskus olla kannattavaa tehdä kaksi lyhyttä siirtoa katkaisemalla putki välisiilolla ja toisella lähettimellä. Mainittakoon, että referaatin kirjoittajalla on hyviä kokemuksia myös putkilinjan halkaisijan kasvattamisesta putkilinjan viimeisen kolmanneksen matkalla. Tämä sallii ilman laajentua sivuille, jolloin virtausnopeuden kasvu vähenee. Muutos kasvatti hiekansiirron kapasiteetti (ton/h) kasvoi ja pölypitoisuudet pienenivät. Aiheen yhteydessä on vielä syytä varoittaa sijoittamasta hiekkaputkistoja valimon katon yläpuolelle pois näkyvistä. Ei jos, vaan kun putki puhkeaa, katolle alkaa kertyä nopeasti hiekkaa, mikä voi johtaa lopulta katon romahtamiseen. Tämä referaatti on vain pintaraapaisu tärkeästä aiheesta. Mikäli lukija kaavailee putkilinjojen rakentamista, suositellaan lämpimästi harkitsemaan yhteistyötä Lux Oy:n kanssa. Heillä on osaamista aiheesta, ja varmasti mielenkiintoa yhteistyöhön. Vähintään yhtä lämpimästi suositellaan osallistumista tuleville koulutuspäiville. Epäorgaanisten hartsien toinen tuleminen. Alexander Schrey, Foseco 1900-luvun jälkipuoliskolla käyttöominaisuuksiltaan ylivertaiset orgaaniset sideaineet syrjäyttivät keernanvalmistuksessa vesilasin lähes tyystin luvulla ympäristötietoisuuden kasvu on ajanut kehityssuuntaa takaisin vesilasisideaineita kohden. Ei ole tavatonta, että tänä päivänä Eurooppalaisella valimolla olisi muutoin kaikki edellytykset kasvaa, mutta ympäristölupa ei salli lisätä päästöjä yhtään Solosil TX. Solosil TX koostuu nestemäisestä vesilasi-osasta ja jauhemaisena lisättävästä lisäaineesta. Itse vesilasin hienosäädöllä, mutta erityisesti tällä lisäaineistuksella, on saatu merkittävästi parannettua muun muassa seuraavia ominaisuuksia: - hiekan loppulujuus - keernojen kosteuden kesto (liittyy peitostukseen ja varastointiin) - hiekkaseoksen juoksevuus - sulan ja hiekan välinen kostutuskulma lähinnä alumiinivaluissa - hiekan hajoaminen valun jälkeen Nämä kaikki ovat olleet perinteisten vesilasisideaineiden heikkouksia ja selittäneet orgaanisten sideaineiden suosiota. Käytön kannalta merkittävää on se, että Solosil TX kovetetaan kuivaamalla, eikä hiilidioksidilla tai estereillä ai- osaltaan juuri kuivaaminen mitä huolellisempi, sen parempi selittää korkean, lähes polyuretaani-coldbox-sideaineiden veroisen taivutuslujuuden. Aiempiin kemiallisesti kovetettaviin vesilasisideaineisiin jäi aina vettä, joka pudotti lujuuksia. Valitettavasti kuivaaminen vaatii metallisen keernalaatikon, joka kuumennetaan noin 130-asteiseksi, sekä laatikkoon yhdistetyn kuumailmapuhalluksen, jolla keernan sisäosat saadaan kuivattua. Tästä käynee jo ilmi, että sideaine on kotonaan esimerkiksi autoteollisuudessa, jossa sarjakoot ovat suuria. Valmiiden keernojen kosteudenkesto ei Solosil TX:lläkään ole rajaton, mikä haittaa keernojen varastointia kesäkosteilla ilmoilla. Tietysti varastointi ei ole järkevää tuotannon virtauksenkaan näkökulmasta, kuten ilmenee oheisesta T. Paalasen esityksestä. Myös hiekan juoksevuus noin 2 % lisäyksellä ja karkeasti samalla määrällä lisäainetta on kiistatta huonompi kuin 0,6-0,7 % pitoisuudella notkeampaa uretaani-coldbox-sideainetta. Keernan ampumisen ja kovettamisen tietokonesimulaatiot voivat olla avuksi näiden työvaiheiden suunnittelussa. Aiemmin totuttuihin vesilasisideaineisiin verrattuna TX on kuitenkin selvästi coldboxmaisempaa. Vaikka haasteita on, löytyy hajuttomuuden ja myrkyttömyyden vuoksi Solosil TX:lle varmasti paikkansa ympäristövastuunsa tuntevassa valimossa. Aiheesta kiinnostunutta - LEAN valimossa: Hallitse hajontaa ja liikkuvaa pullonkaulaa, niin hallitset toimitusvarmuuden. Tapani Paalanen, FP Improvement Oy LEAN ei ole sitä, että työpisteet ovat 5S-projektin jäljiltä järjestyksessä, vaan aivan koko tuotantoa hallitseva, asiakastarpeen mahdollisimman nopeaan ja tehokkaaseen täyttämiseen tähtäävä ajattelu-, ellei jopa elämäntapa. 10 VALIMOVIESTI

11 Teollisuudessa yleistä on, että yksittäisten koneiden käyntiaikasuhde pyritään saamaan mahdollisimman suureksi. Kone on kallis, joten sen tulee käydä koko ajan, eikö? Sorvi (tai keernatykki) käy taukoamatta, ja työt seisovat jonossa jottei kone haukkaa tyhjää. Resurssitehokkuus on korkea, mutta läpimenoaika pitkä ja asiakas hermostuu huonoon toimitusvarmuuteen ja pitkiin toimitusaikoihin. Tehdas ostaa lisää koneita jolloin niiden käyntiaste pienenee ja tuotteet alkavat virrata nopeasti prosessin läpi eli virtaustehokkuus on korkea. Tehdas ei ole kuitenkaan ole tehnyt toimenpiteitä valmistusajan vaihtelulle jonka takia resurssitehokkuus on vuorostaan jäänyt matalaksi. tarkoitetaan mitä tahansa toimintaa, joka lisää kustannuksia tai läpimenoaikaa antamatta asiakkaalle lisäarvoa. Hukan lajeja ovat esimerkiksi ylituotanto jolle ei ole välitöntä tarvetta, tarpeettomat kuljetukset, ja liialliset varastot. Korkeaan virtaustehokkuuteen liittyy yleensä paitsi lyhyt läpimenoaika, myös matala hukan ja arvoa lisäämättömän työn määrä. Varastointi puskuroi ja piilottaa ongelmia. Virtaava tuotanto tuo niitä esiin ja siten alttiiksi parannusehdotuksille. LEAN-filosofia tähtää siihen, että sekä resurssi-, että virtaustehokkuus ovat korkeita. Tässä kohtaa astuu kuvioon kappaleiden valmistusaikojen vaihtelu. Suuri vaihtelu pakottaa ylimitoittamaan resurssit, jotta virtaavuus säilyy. Kuva alla havainnollistaa asiaa Kuvan oikeassa yläkulmassa on ihannetilanne: resursseja ei ole liiaksi, mutta ne ovat tehokkaassa käytössä ja riittävät, koska valmistusaikojen vaihtelu on pientä, ja tuotanto on suunniteltavissa. VALIMOVIESTI Valmistus ja jaksoajan vaihtelu johtuu: - asiakaskysynnän vaihtelusta, - tuotekohtaisista eroista (monimutkainen keernapaketti vs. keernaton kappale), - saman tuotteen valmistusajan eroista eri suorituskertojen välillä Kahteen ensimmäiseen syyhyn on valimolla rajalliset vaikutusmahdollisuudet, joten niihin on hyväksyttävää varautua esimerkiksi varastoilla ja tehokkaalla tuotannossuunnitelulla. Sen sijaan viimeisin on aidosti valimon käsissä, ja sitä ei pidä lakaista maton alle varastoilla. Tässä kohtaa kuvaan astuu yhtenä työkaluna kymmenien muiden joukossa alussakin mainittu 5S, jolla siis pyritään pienentämään jaksoaikojen vaihtelua varmistamalla, että tarvikkeet löytyvät työpisteeltä aina yhtä nopeasti. Muita tekniikoita eri ongelmakohtiin, vaikkapa prosessivaihteluun (kuten hiekan pölypitoisuus), työtapojen vaihteluun, konerikkoihin, jne. puuttumiseksi on paljon: työn standardointi, SPC, SMED, Six Sigma, TPM, JP, Andon... Vaihto- ja vaiheajan vaihtelun mittaamiseen yksi hyvä tekniikka on suunnitellun ja toteutuneen ajan erotuksen mittaaminen. Tätä tekniikkaa käytettäessä ei puututa keskiarvoon, vaan pelkästään vaihteluun, eikä näin synnytetä tunnetta, että tuotantoa yritetään repiä henkilöstön selkänahasta. Kun vaihtelua aletaan mitata ja keskiarvoa pidempien aikojen syitä tunnistaa ja poistaa, lyhenee läpimenoaikakin samalla itsestään. Myöhässä valmistuneen tapaan myöskään liian aikaisin valmistunut tuote ei ole hyvä asia, sillä juuri oikein mitoitetuilla valmistusresursseilla liian aikaisin valmistuneen tuotteen työmäärä on pois joltain toiselta tuotteelta, joka tulee vastaavasti myöhästymään. Monista tuotantoprosesseista löytyy yksittäinen pullonkaula. Kuvan vasemman alakulman tapauksessa se on kaavaus. Putsaamossa on taasen ylikapasiteettia, joten henkilöstöä kannattaa siirtää putsaamosta kaavaukseen. Tämä edellyttää tietysti monitaitoisuutta. (Tiettävästi työtehtävien vaihtelevuus ja mahdollisuus oppia alati uutta saa ihmiset myös kokemaan työnsä tärkeämmäksi ja mielekkäämmäksi. referoijan oma huomautus). Yleisesti pullonkaula-prosessia kannattaa ajaa lähellä 100% resurssitehokkuutta. Alati lauseen Joo, ei se sovi meille se LIINI, kun me ollaan (valimo, kaupunki, mikä tahansa..). Usein taustalla on se, että LEAN:n implementointia on jo yritetty suurin odotuksin ja satunnaiset tekniikat tai työkalut edellä, vaik- tojen valossa tekniikat edellä vain 2% yrityksistä onnistuu. Kun LEAN:n peruskonsepti on riittävän laajalti sisäistetty ja hyväksytty organisaatiossa, on arvovirta-analyysin (VSM) laatiminen luonnollinen ensimmäinen askel. Tuloksena saadaan havainnollinen kuvaus nykytilasta: miten materiaalit ja ja tiedot virtaavat asiakkaan, toimittajien ja tuotantoprosessin vaiheiden välillä? Mihin muodostuu jonoja? Millaiseksi läpimenoaika muodostuu? Tämän faktatiedon pohjalta pystytään heti tasapainottamaan tuotantoa esimerkiksi henkilöstöresursseja siirtämällä. Pahimmat ongelmapaikat tunnistetaan, ja näiden kimppuun voidaan sitten prioriteettijärjestyksessä käydä tarkoitukseen sopivimpien työkalujen avulla, yksi toisensa jälkeen. Pikavoittoja ei ole tarjolla, vaan menestys tulee ajattelumallin sisäistämisen ja jatkuvien pienten parannusten kautta. Aihe ei ole yksinkertainen. Tapani Paalasella on pitkä kokemus aiheen parista, ja referoijan kokemuksen mukaan myös taito selittää asia kansantajuisesti. Yhteistyö voi osoittautua hyvinkin kannattavaksi. 11

12 Valimohiekkojan hyödyntäminen MARA-asetuksen kautta maanrakentamisessa Vaatimukset ja käytännön sovellukset (UUMA2). Juhani Orkas, Aalto-yliopisto. Lähes kaikkeen jätteen käsittelyyn, uusiokäyttö mukaan lukien, vaaditaan ympäristölupa. Mikäli tarpeettomalle materiaalille saadaan jätteen sijaan sivutuotteen asema, sen uusiokäyttö helpottuu merkittävästi. Nykyisten jätelakien henki on vahvasti uusiokäyttöön kannustavaa. Yksi askel tähän suuntaan on Valtioneuvoston niin kutsuttu MARAasetus 591/2006, joka pyrkii edistämään eräiden jätteiden hyödyntämistä maanrakentamisessa määrittelemällä edellytykset, joiden täyttyessä toiminta vapautuu ympäristöluvasta. Raskaan lupamenettelyn sijaan riittää, että jätemateriaalin käyttöpaikan haltija, tai haltijan valtuuttamana jätteen tuottaja, ilmoittaa alueelliselle ympäristökeskukselle missä, milloin, miten paljon, ja minkä tyyppistä MARA-hyväksyttyä jätemateriaalia aiotaan käyttää maanrakentamiseen. Lisäksi tulee toimittaa selvitys jätemateriaalin haitallisten aineiden raja-arvojen alittumisesta, ja siitä, kuinka materiaali tullaan varastoimaan ja sittemmin peittämään ja päällystämään käyttöpaikalla (tämä lause pois jos tarttee lyhentää). Maanrakennusjätteille on oma vastaava asetuksensa, MASA. Valitettavasti MARA-asetuksen piirissä hyödynnettäviksi jätteiksi on saatu luokiteltua toistaiseksi ainoastaan betonimurska ja muutamia polttolaitosten tuhkia. On luonnollista, että ylijäämähiekankin saaminen MARA-asetuksen piiriin olisi valimoille suuri helpotus. Uusien materiaalien hyväksyntää on vaikeuttanut muun muassa alkuperäisen MARA-asetuksen tiukahko rajaus materiaalien sallituille käyttökohteille, sekä erityisen tiukat vaatimukset materiaalin puhtaudelle. Haitallisten aineiden pitoisuusrajat ovat olleet käytännössä yhtenevät inertiksi katsottavan jätteen vaatimusten kanssa. Edes neitseellinen murskattu kallio ei monesti täytä näitä vaatimuksia. Ympäristöministeriö toteutti vuosina hankkeen infrarakentamisen uusi materiaaliteknologia UUMA, jonka pyrkimyksenä oli MARA:n tapaan edistää teollisuuden ja maanrakentamisen jätteiden uusiokäyttöä. MARA:sta poiketen UUMA-materiaaleja rasitti edelleen vaatimus ympäristöluvalle. Tällä hetkellä on meneillään UUMA2-hanke, , joka jatkaa UUMA:n työtä. Tämän hankkeen päätavoite on saada tuotteistettua UUMA-materiaaleja, ja saada ne siten konkreettisemmin saataville ja houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi mille tahansa maanrakennusyritykselle. Myös erinäisistä ongelmistaan kärsinyttä alkuperäistä MARA-asetusta uudistetaan parhaillaan, osin UUMA2- hankkeeseen limittyneenä. Esimerkiksi haitallisten aineiden raja-arvoja pyritään päivittämään realistisemmiksi. MARA ja MASA yhdistettänee yhdeksi asetukseksi. Hyväksyttäviä käyttökohteita asetuksen alaisille materiaaleille pyritään lisäämään esimerkiksi korvaamalla sanamuoto urheilukentät laajemmin liikuntapaikoilla, ja sallimalla materiaalien käyttö myös yksityisteiden rakentamisessa. Alunperin MARA-MASA-uudistuksen piti valmistua jo 2016, mutta valmistuminen näyttäisi lykkääntyneen ainakin vuodella kevääseen Jäämme mielenkiinnolla odottamaan. Aiheesta lisää: (MARA, UUMA, UUMA2 ymmärrettävässä muodossa) (Alkuperäinen MARAasetus) Muottihiekan terminen elvytys vanhasta hiekasta lähes uutta ja energia talteen lämmityksessä = lähes ilmaista hiekkaa. Marcus Nybergh, Oy Lux Ab Orgaanisia sideaineita käytettäessä sideainejäämät valimon kiertohiekassa heikentävät hiekan uudelleen käytettävyyttä esimerkiksi, sideainejärjestelmästä ja hiekasta riippuen: - pudottamalla rajustikin hiekan lujuutta, - häiritsemällä kovettumisreaktiota mikä ilmenee esimerkiksi lyhentyneenä penkkiaikana (hiekan ja sideaineiden sekoituksen jälkeen käytettävissä oleva työskentelyaika) ja pidentyneenä irrotusaikana (aika, jonka hiekkaseos tarvitsee saavuttaakseen riittävän lujuuden mallivarusteista irrottamiseen) - lisäämällä muotin kaasunmuodostusta, ja - kasvattamalla hiekan pölypitoisuuksia Terminen hiekanelvytys on tehokas keino sideainejäämien vähentämiseksi. Hiekka kuumennetaan leijupetiperiaatteella toimivassa elvytyslaittessa hapettavassa atmosfäärissä noin C (TAI) Celsiusasteen lämpötilaan, jolloin sideaineiden orgaaninen osuus palaa pois. Lämpöenergia saadaan osittain kaasuliekistä ja osittain itse sideaineen palamisesta. mattomasti, mutta rikkipitoiset pakokaasut voivat aiheuttaa tu orgaaniseen sideaineeseen, eikä sovellu termisesti elvytettäväksi, mutta mikäli tuorehiekkamuoteissa käytetään orgaanisella sideaineella tehtyjä keernoja, ja keernat saadaan erotettua muoteista ennen hiekkojen sekoittumista, voidaan keernahiekka elvyttää termisesti. Esimerkiksi Volvon valimo Ruotsissa tiettävästi kerää keernat valun jälkeen robotilla erilleen tuorehiekasta. Alkalinen fenolihartsi-kvartsihiekkayhdistelmän terminen elvytys on haastavaa, koska sidenaineen alkaaliset jäämät eivät pala tai haihdu, vaan alkavat rikastua hiekkaan, ja pyrkivät korotetussa lämpötilassa 12 VALIMOVIESTI

13 reagoimaan happaman kvartsin kanssa. Tämä lasimaista silikaattia muodostava emäs-kvartsi-reaktio on estettävissä hiekan lisäaineistuksella ennen termistä elvytystä, mutta tähän liittyy haittapuolia. Ensinnäkin lisäaine tuo oman, suurin piirtein neljäsosaa sideainekustannusta vastaavan lisäkustannuksen. Epäonnistunut lisäaineen annostelu tai sekoitus voi johtaa mainittuun reaktioon ja hiekan takertumiseen elvytyslaitteen rakenteisiin. Sulaessaan kiinni kaasusuuttimiin hiekka voi vääristää niiden palokuviota ja ylikuumentaa ja rikkoa laitteen rakenteita. Myöskään lisäainejäämiä ei saa jäädä kaavaushiekan sekaan. Erityisen tärkeää tästä on huolehtia teräsvalimossa. Minimivaatimus on huolellinen pölynpoisto hiekasta esimerkiksi leijupetijäähdyttimen avulla. Kuitenkin esimerkiksi laitevalmistaja kaanista hiertoelvytyslaitetta kuivien palaneiden jäänteiden poistamiseksi hiekasta. Muistutettakoon tässä Metson Tsekin valimon ratkaisusta (ks. referaatti tässä lehdessä). Heillä hiertoelvytyslaite on tosin ennen termistä elvytystä. Hiekkana on oliviini, eikä mitään lisäaineistusta ole tarvittu. Termisen elvytyslaitteiston lämpötaloutta pystytään parantamaan käyttämällä kuuman hiekan jäähdytykseen alkuvaiheessa ilmaa, joka lämmenneenä syötetään laitteiston polttoilmaksi. Seuraavassa vaiheessa voidaan käyttää jo vesijäähdyttimiä, joista lämpö on edelleen otettavissa talteen. Vielä toistaiseksi terminen elvytyslaitteiston takaisinmaksuajat ovat tyypillisesti useita vuosia, esimerkiksi 5 vuotta, mutta paineiden kasvaessa hiekankulutuksen pienentämiseen se muuttuu alati houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi. Monessa tapauksessa termisesti elvytetty valimohiekka on puhtaampaa ja laadukkaampaa kuin saatavilla oleva epäpuhdas uusi hiekka. Termisen elvytyksen kustannuksia pienentää myös se, että kaikkea hiekkaa ei ole mielekästäkään käsitellä näin perusteellisesti, vaan ainoastaan se määrä, mikä muuten pitäisi täyttää uudella hiekalla. Hajuton valimo Oikea ilmanvaihto ympäristön, työhygienian ja energiansäästön näkökulmista. Markku Tapola, Meehanite Technology Oy VALIMOVIESTI Kahdeksan Euroopan maata toteutti yhteistyönä ja osin kulkevan hankkeen, jonka tavoitteena oli selvittää valimoiden energiankäytön nykytilaa ja tutkia ja levittää tietoa keinoista energiankulutuksen vähentämiseksi. Hankkeeseen osallistunut luennoitsija Markku Tapola esitteli tuloksia pelkkää otsikossa mainittua ilmanvaihtoa laajemminkin. hakusanalla foundrybench Hankkeen tulokset osoittavat tyypillisen energiatietoisen rautavalimon kuluttavan energiaa noin 2,3 MWh toimitettua valutonnia kohden. Niin teräs- kuin metallivalimoilla luku on kaksinkertainen, noin 4-6 MWh. Hyvin yleinen näiden tasojen ylitykseen on laitteiden, esimerkiksi ilmanvaihdon, tarpeeton käyttö. Valimon energiankulutuksen pudottamisen runkona on perusteellinen energia-analyysi, jonka pohjaksi kerätään yksityiskohtaiset tiedot siitä, mistä ja mihin energiavirrat valimolla kulkevat (ns. Sankey-kaavio). Tämän tiedon pohjalta jatketaan kartoittamalla säästövaihtoehdot, tehdään kannattavuuslaskelmat, ja lopuksi päätetään toteutuksesta. Rautavalimon suurin yksittäinen energiaa sisään syöttävä käyttöpaikka on yleensä sulatus, toisena tulee tilojen lämmitys, ja ylivoimaisesti suurin energiavirta ulospäin on ilmanvaihto. Teräsvalimon tapauksessa lämpökäsittely kilpailee sulatuksen kanssa energiankulutuksessa, ja lämpö päätyy taas ulos poistoilman mukana, eikä esimerkiksi rakennusten seinien ja katon läpi johtumalla. Konkreettiset, toimiviksi osoitetut energiansäästöteknii- kiksi sulatuksessa täysien panosten tekeminen on energianäkökulmasta suositeltavaa. Ilmanvaihto on syytä suunnitella hyvin, sillä sen määrä, ja siten potentiaalinen lämpöhukka on etenkin hiekkavalimoissa pölyn ja muottien käryämisen pakottamana suuri. Tapola sivusi myös tätä hajut ja haitalliset päästöt -aihetta kertoen valimoiden hajuhaittojen vähentämiseen tähtäävästä odourless castings ( hajuttomat valut ) -hankkeesta, johon lukijaa kehotetaan tutustumaan omatoimisesti. Ilmanvaihdon virtaamia voidaan pudottaa merkittävästi esimerkiksi silloin, jos tuloilma saadaan syrjäyttämään likainen poistoilma sen sijaan, että ilmat sekoitetaan keskenään. Tuloilman tuonti hallitusti lattianrajaan ja pölyisen lämpimän ilman nosto luonnollisella konvektiovirtauksella katon rajaan ja sieltä ulos toimii hyvin. Poistoilman lämmön talteenotossa pyöriväkennoiset laitteet ovat osoittautuneet valimokäytössäkin toimiviksi, kun kennon eteen sijoitetaan puhdistusilmasuuttimet, jotka puhaltavat kennon putkia puhtaaksi niiden pyörähtäessä suutinrivin ohitse. Paineilmakompressorien tarvitsemaan tehoon voidaan vaikuttaa hyvällä ohjausjärjestelmällä, ja kaasun puristamisesta seuraava väistämättömän lämmöntuotto kannattaa hyödyntää esimerkiksi hallien lämmittämisessä. Sulatolla senkkojen lämmittäminen säteilylämmittimellä (ns. sintteripoltin) avoliekin sijaan nostaa merkittävästi lämmityksen hyötysuhdetta. Valaistuksessa nykyaikaisilla LED- tai monimetalli-kaasupurkausvalaisimilla saavutetaan noin kaksinkertaisia valomääriä saman sähkötehon elohopeavalaisimiin verrattuna. 13

14 Kun energiankulutus on saatu hyvälle tasolle, on katselmus syytä myös muistaa päivittää määräajoin. Ei ole tavatonta, että hyvistä käytännöistä luisutaan takaisin huonoja kohti pikkuhiljaa ja huomaamatta, niin energia-, kuin muissakin asioissa. Valimohiekan kompostointihankkeen tilanne ja tuloksia. Markku Tapola, Meehanite Technology Oy Tapola jatkoi vielä antamalla väliaikakatsauksen vuosiin vähentää orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksia valimon ylijäämähiekasta kompostoimalla sitä sekoitettuna tehokkaasti kompostoituvan orgaanisen materiaalin kanssa (hevosenlanta, jätevesiliete). Jos tässä onnistutaan, saadaan valimohiekka käsiteltyä osaksi viher- ja maanrakennuksessa käytettävää kompostimultaa. Edellytyksenä on, että Maa- ja Metsätalousministeriön raja-arvot lannoitevalmisteita koskevasta asetuksesta alitetaan. Projektissa käsitellään yhteensä 400 tonnia ylijäämähiekkaa Suomessa ja Espanjassa, ja odotuksena on, että 95 % vaarallisista yhdisteistä saadaan poistettua vähentäen samalla metaanipäästöjä 90 % verrattuna hiekan kaatopaikkasijoitukseen. Mikä projekti onnistuu, laaditaan valimoille ohjeistus kompostointiin kelpaavasta ylijäämähiekasta, sekä menetelmälle kustannuslaskelmat. Hiekkoja valittiin kokeisiin kolme: kosteasta bentoniittisavesta lujuutensa saava runsashiilisiä lisäaineita (hiilipölyä) sisältävä tuorehiekka, alkaalisella fenolihartsilla sidottu hiekka, sekä furaanihartsilla sidottu hiekka. Koekasat ovat parhaillaan muhimassa Koukkujärven jätteenkäsittelylaitoksella, ja kompostoimisen etenemistä sekä koekentän jätevesiä seurataan säännöllisesti. Loppukesästä 2015 kasoissa alkoi kasvaa tomaatteja, joiden siemenet olivat ilmeisesti peräisin hiekkaan lisätystä lannasta. Talvellakin kasat pysyivät sisältä lähes 70-asteisina merkkinä hyvin toimivasta kompostoitumisesta. Tähänastisissa tuloksissa happamuuden osalta fenolihartsi- ja tuorehiekka eivät muodosta ongelmaa, mutta furaanihiekka on paljaaltaan aivan liian hapanta. Tuoreessa furaanihiekkakompostipanoksessa happamuus on raja-arvoissa, mutta se näyttää kasvavan (ph laskee) uhkaavasti kompostoinnin edetessä. Liuenneen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuudet ovat hartsihiekoissa raja-arvoja korkeammat, mutta kuitenkin selvästi matalampia kuin tuoreessa kompostipanoksessa. Kokeiden tuorehiekan DOC:t ovat lähtöjäänkin erittäin matalat. DOC-pitoisuudet laskivat kaikilla hiekoilla kompostoinnin edetessä raja-arvon paikkeille, ja furaanihiekalla alkuvaiheessa vieläpä erittäin nopeasti. Raja-arvot ovat kuitenkin erittäin tiukat, ja esimerkiksi päivitetty MARAasetus voi tuoda tähän kaivattua turvamarginaalia. Toisin peräisin valimohiekasta, mutta kompostointi näyttää purevan n, eli pitoisuudet tulevat lannasta/jätevesilietteestä, eivät valimohiekasta. Näissäkin kompostointi tekee tehtävänsä ja raja-arvot kokeissa alitettiin. Liukoisten metallien pitoisuudet olivat raja-arvoisa jos lähtötilanteessa. Näiden väliaikatietojen valossa tekniikka vaikuttaa lupaavalta. Lopullisia tuloksia kuultanee parin vuoden kuluttua. Fluorittomat syöttömateriaalit - hammastahnassa fluori ehkäisee reikiä, mutta valimossa se myrkyttää jätejakeet, Marko Nuikka ASK Chemicals Esitys painottui, ehkä hieman otsikon sivusta ASK Chemi- töholkkeihin ja niiden käyttökokemuksiin verrattuna perinteisempiin syöttökupuihin. Esimerkkeinä oli niin rauta- kuin teräsvalujakin. Syöttökupujen korkea eksotermisuus, eli kemiallisesta reaktiosta seuraava lämmöntuotto, on kiistatta eduksi syötettäessä. Eksotermisuuden ansiosta perinteistä pienempi syöttökupu pysyy riittävän pitkään sulana syöttääkseen valukappaleen, jolloin kupuun kuluu vähemmän syöttömetallia. Pienemmästä kuvusta jää yleensä pienempi hiontaa tai muuta käsittelyä vaativa jälki kappaleeseen. Myös kupujen koostumuksen vaikutusta sivuttiin. Kuiduttomuus vähentää Nuikan mukaan yläpintojen sulkeumien ja jähmettymisen aikana, jolloin holkit on kerättävissä ehjinä talteen täryltä. tiraudan palloutuminen häiriintyy fluorin vaikutuksesta. seuraama epäpuhtaus kiertohiekassa, joka liian suurina pitoisuuksina voi johtaa kiertohiekan määrittelemiseen ongel- ja vaihtoehdot. 14 VALIMOVIESTI

15 Suomen valimomies Suomen Valimomies Lokakuun 9. päivänä 2015 lahjoitettiin Kansalliskirjaston kokoelmiin Suomen Valimomies -lehden kansiin sidottu 720-sivuinen kirja. Tilaisuudessa luovuttajina olivat teollisuusneuvos Yrjö M. Lehtonen, Suomen Valimomuseon amanuenssi Janne Viitala, SVY:n puheenjohtaja Niku Nurmi ja käytännön toimenpiteet hoitanut Olavi Piha. Kirjan ottivat vastaan Kansalliskirjaston kokoelmapäällikkö Harri Ahonen ja tutkimuskirjastopalveluiden johtaja Liisa Savolainen, joka esitti kiitokset lahjoituksesta. Valokuvaajana toimi Ole Krogell. Yhdistystoiminnan tavoitteena ja tärkeänä osana on jäsenten yhteisöllisyyden lisääminen. Näin on yhdistyksessämme ollut ja on edelleen. Suomen Valimomiesten Liitto oli erittäin aktiivinen kohentamaan jäsenistönsä ammattitaitoa. Tämä ilmeni erityisesti sodan jälkeisten vuosikymmenten aikana. Yhdistyksen liittokokousten koulutusanti oli niin haluttua, että valimoiden toimihenkilöt matkustivat niihin yhteisellä linja-autokuljetuksella. Koulutustoiminta oli aktiivista myös SVL:n alueellisissa osastoissa. Osastot järjestivät koulutuksen lisäksi muutakin toimintaa, kuten joulujuhlia, urheilu- ja kalastuskilpailuja sekä opinto- ja tutustumismatkoja. Osastoja oli viisi: Helsingin, Turun, Tampereen, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen osastot. Kaiken tämän voi lukea ja aistia kirjaa selailtaessa. Suomen Valimomies -lehti sisälsi myös valimo- ja konepajatoimintaan liittyviä hauskoja kaskuja, jotka kevensivät sopivasti asiapitoisista sisältöä. Kaikki nämä tunnelmat ja artikkelit ovat nyt asiasta kiinnostuneiden luettavissa Kansalliskirjastossamme. VALIMOVIESTI Olavi Piha Valokuvat: Ole Krogell Kansalliskirjaston upeassa Reenpää-salissa suoritettu tapahtuma alkoi osallistujien esittäytymisellä, jonka jälkeen teollisuusneuvos Yrjö M. Lehtonen piti luovutuspuheen. Hän kertoi samalla mielenkiintoisia ja omakohtaisia muistoja Suomen Valimomiesten Liiton perustamisesta ja toiminnasta. Hän nimittäin osallistui yhdistyksen ensimmäiseen liittokokoukseen vuonna Ohessa julkaistaan joitakin katkelmia luovutuspuheesta: Arvoisat Kansalliskirjaston edustajat; Olemme tänään saapuneet luovuttamaan Kansalliskirjaston kokoelmiin Suomen Valimomies -lehden vuosikirjaa. Lehdet ovat vuosilta Vuosikirja sisältää Suomen Valimomiesten Liiton SVL Kymi Kymmene Högforsin valimoon lähetetyt lehdet kansineen. Vuosikirja on sittemmin luovutettu Karkkilassa sijaitsevan Suomen Valimomuseon haltuun. Tarkan harkinnan perusteella olemme tulleet johtopäätökseen, että on parempi, että kirja on turvallisessa tallessa täällä Kansalliskirjaston kokoelmissa. Tämä järjestely takaa sen, että tutkijat löytävät näiden ammattilehtien tiedon tavanomaisten hakumenetelmien avulla ja jokaisella asiasta kiinnostuneella on mahdollisuus tutustua vuosikirjaan tutkijasalissanne. Suomen Valimomiesten Liiton perustamisvaihe Suomen Valimotekninen Yhdistys, Finlands Gjuteritekniska Förening (SVY FGF) oli alkuperäiseltä nimeltään Suomen Valimomiesten Liitto, Finlands Gjuterimannaförbund (SVL FGF). Liiton perustamisesta päätettiin Helsingissä pidetyssä kokouksessa, johon osallistui pöytäkirjan mukaan 15

16 Kirjan luovutuksen jälkeen otettiin valokuva kirjan keralla. Vasemmalta Harri Ahonen, Janne Viitala, Liisa Savolainen, Yrjö M. Lehtonen, Niku Nurmi ja Olavi Piha. Suomen valimoita edustavia insinöörejä ja työnjohtajia yhteensä 50 henkilöä. Oikeusministeriö vahvisti uuden yhdistyksen säännöt Tällä perusteella yhdistyksen perustamisvuotena pidetään vuotta Yhdistys oli alusta alkaen jäsenrakenteeltaan varsin poikkeuksellinen, koska siihen kuuluivat kaikki valimoalalla toimivat toimihenkilöt teollisuusneuvoksista työnjohtajiin. Yhdistys ei ollut nimestään huolimatta ammattiliitto vaan riippumaton tekninen yhdistys. Yhdistyksen tarkoitus Säännöissä määriteltiin yhdistyksen tarkoitus seuraavasti: Liiton tarkoituksena on esitelmillä ja keskusteluilla vaikuttaa ammattikunnan kehittämiseksi sekä tietopuolisesti että käytännöllisesti, edistää ja valvoa sen jäsenten ja ammatin etuja sekä koettaa ylläpitää terveitä olosuhteita niissä valimoissa, joiden palveluksessa on liiton jäseniä. Perustamiseen vaikuttivat SOTEVA:n määrittelemät työt, joista selviämiseksi Suomen valimot joutuivat todelliseen koettelemukseen. Vaatimukset olivat äärimmäisen kovat silloinen osaaminen ja valimoiden kapasiteetti huomioiden. Monet valimot joutuivatkin laajentamaan merkittävästi tuotantoaan. Valimoissa oli huutava pula työvoimasta, ja toisaalla oli kova kiire kouluttaa rintamalta palaavia miehiä valimotyöntekijöiksi ja erityisesti osaaviksi työnjohtajiksi Maassamme ei tuolloin ollut organisoitua valimoalan koulutusta, ja niinpä monenlainen valimokoulutus olikin SVL:n keskeinen tehtävä useiden vuosikymmenten ajan. Isäni B. M. Lehtosen rautavalimo sijaitsi sotakorvausten alkaessa Helsingin Elimäenkadulla. RMS:n (Rauta- ja Metallivalimo Suomen) tehtäväksi annettiin valmistaa kapearaiteisia rautatievaununpyöriä, joita oli peräti kpl. Jokainen niistä painoi 100 kg. Valetun pyörän vaatimukset olivat erittäin kovat, eikä Suomessa ollut näihin liittyvää osaamista eikä tietotaitoa. Isäni teki tutkimusmatkoja Ruotsiin, Norjaan ja Yhdysvaltoihin hankkiakseen tietoa menetelmistä ja raaka-aineista. Vuonna - jolla kaikki USA:n rautatievaunujen pyörät silloin valmistettiin. Matka Yhdysvaltoihin sekä sieltä tilatut uudet valimokoneet olivat merkittävä apu pyörien valmistuksessa. Valuutan saanti niin matkaan kuin koneisiinkin oli vaikeata, mutta B. M. Lehtonen kävi Suomen Pankin silloisen johtajan Urho Kekkosen luona, joka keskusteluissa ymmärsi asian tärkeyden Suomelle. Tämän jälkeen Pankki myönsi kaikki tarvittavat valuutat. Monista vaikeuksista huolimatta RMS onnistui annetussa tehtävässä ja kaikki vaununpyörät saatiin toimitettua. Samalla Yhdysvaltain matkalla Lehtonen tutustui American Foundrymen Associationiin. Tämän perusteella hän toi ajatuksen valimoalan yhdistyksen perustamisesta Suomeen ja jakoi tätä ideaa keskeisten valimovaikuttajien keskuudessa. Isääni B. M. Lehtosta voidaankin tähän perustuen täydellä syyllä pitää Suomen Valimomiesten Liiton syntysanojen lausujana. Ulkomaanmatkoillaan isäni ystävystyi kahden ruotsalaisen valimovaikuttajan, Pelle Fagerströmin ja Arne Bolanderin kanssa. Olin itsekin kesän 1950 harjoittelijana Tullingessa Ruotsissa valimossa, jossa Fagerström oli johtajana. Ruotsissahan toimi tuohon aikaan valimomiesten vastaava järjestö, ja Pelle Fagerström toimi sen puheenjohtajanakin useita vuosia. Tätäkin kautta saatiin vetoapua mm. yhdistyksen sääntöjen laadinnassa. [ ] Liityttyäni vuonna 1949 Suomen Valimomiesten Liiton yhdistyksen jäseneksi olin mukana Karkkilan liittokokouksessa. Muistan hyvin kaikki liiton tuolloiset avainhenkilöt. Heistä monien kanssa myöhemmin tulinkin toimimaan, ja näin veimme yhdessä valimoviestiä eteenpäin. Isäni ja Gunnar Heikkilän johtama SVL:n Helsingin 16 VALIMOVIESTI

17 Puheen jälkeen teollisuusneuvos Yrjö M. Lehtonen kertoi Liisa Savolaiselle muisteluksiaan siitä, kuinka Rauta- ja metallivalimo Suomen kiinteistössä valutöitä tehtiin. Sodan aikana jouduttiin tekemään kaikenlaisia erityisjärjestelyjä, tuotanto ei kuitenkaan pysähtynyt Elimäenkadulla venäläisten jatkuvista pommituksista huolimatta. Rauta- ja metallivalimo Suomi RMS ilmoitti koko sivun ilmoituksella toiminnastaan Suomen Valimomiehen ensimmäisessä numerossa. osasto panosti voimakkaasti oman ammattialan lehteen. Toiminnassa panostettiin ammattikoulutuksen lisäksi vuosikokouksiin ja joulujuhliin, joiden tarkoituksena oli yhteishengen luominen valimoiden johdon ja työnjohtajien ja muiden toimihenkilöiden välillä, erityisesti valtaisat sotakorvaustoimitukset huomioon ottaen. Suomen Valimomiesten Liiton lehti, Suomen Valimomies Liiton ensimmäinen hallitus totesi, että SVL:n oma lehti voisi olla tehokas väline jäsenten ammattitaidon kohottamiseksi. Lehden julkaisemista pidettiin kuitenkin vaatimattomien jäsenmaksujen varassa elävälle yhdistykselle ylivoimaisena. Tässä apuun tuli isäni, Rauta- ja Metallivalimo Suomen toimitusjohtaja B. M. Lehtonen ilmoittamalla hallituksen kokouksessa , että hän ottaa vastatakseen lehden kustantamisesta ja toimittamisesta. Vielä tänä päivänä voimme nähdä tämän päätöksen seuraukset, kun katsomme ensimmäisen lehden takakantta, jonka Rauta- ja Metallivalimo Suomi on ostanut ja näin ottanut osaa lehden kustannuksiin. VALIMOVIESTI Suomen Valimomiehen ensimmäinen numero ilmestyi yhdistyksen liittokokoukseen mennessä eli toukokuussa Lehden päätoimittajana oli B. M. Lehtonen. Toimitussihteerinä oli Gunnar Heikkilä. [ ]. Gunnar Heikkilästä tuli Suomen Valimomiehen päätoimittaja numerosta 3 4/1950 alkaen. Suomen Valimomies ilmestyi 11 kertaa vuosina viimeisen numeron ollessa 2/1954. Kolme Suomen Valimomiestä ilmestyi kaksoisnumerona. Lehden kustantaminen ja toimittaminen oli yhdistykseltä upea suoritus. Ensimmäistä lehteä lukuun ottamatta kaikki numerot olivat 68-sivuisia. Sivuja kertyi kuuden vuoden aikana 708, kannet mukaan lukien. Lehden kannet olivat värillisiä, ja värejä käytettiin myös ilmoitusten tehosteena. Tehokkaan ilmoitusmyynnin ansiosta lehdestä tuli lopulta myös taloudellisesti kannattava. [ ] Vuonna 1955 päätoimittaja Gunnar Heikkilä neuvotteli silloisen Suomen Metalliteollisuusyhdistyksen kanssa sopimuksen, jolla Suomen Valimomies fuusioitui hiljattain perustettuun Metalliteollisuusyhdistyksen Konepajamieslehteen. Sopimus oli Suomen Valimomiesten Liiton jäsenille hyvin edullinen. Kaikki liiton jäsenet saivat vuosittain veloituksetta kaksi Konepajamies-lehden numeroa, jotka julkaistiin valimomiesnumeroina. Vastapalvelukseksi liitto antoi Konepajamies-lehden käyttöön vakiintuneen ilmoittajaverkoston sekä kaksi erikoistoimittajaa. Ensimmäisessä Konepajamies-lehden valimomiesnumerossa 5/1955 esiteltiin erikoistoimittajat Gunnar Heikkilä ja Veijo Kaskela. Kun Kaskela siirtyi Valmetin Brasilian tehtaille, nimitti SVL FGF hänen tilalleen erikoistoimittajaksi Paavo Tennilän vuonna [ ] 17

18 Vuonna 1972 Suomen Metalliteollisuusyhdistys siirsi Konepajamies-lehden kustannusvastuun Insinöörilehdet Oy:lle, vaikka pysyikin edelleen lehden julkaisijana. Vuonna 1982 Insinöörilehdet Oy totesi, että valimomiesnumeroiden jakelu veloituksetta kaikille Suomen Valimoteknisen Yhdistyksen jäsenille oli tullut lehtiyhtiölle ylivoimaiseksi. Konepajamiehen levikki ei ollut kohonnut toiveiden mukaisesti, ja SVY FGF:n jäsenmäärä oli lisääntynyt fuusiovuoden 360:sta lähes kolminkertaiseksi. Gunnar Heikkilä uskoi Konepajamies-lehden numeroon 5/1983 kirjoittamassaan pääkirjoituksessa, että Konepajamies-lehdessä tulisi edelleen olemaan kaksi valimopainotteista numeroa. Näin ei kuitenkaan käynyt. Yhteistyö Insinöörilehtien kanssa jatkui silti muulla tavalla. [ ]. Suomen Valimomies Suomen Valimomies-lehden ensimmäisessä numerossa on toimituskunnan Esiinmarssi. Teksti on lennokasta, täynnä suurta optimismia ja oivaltavia sanayhdistelmiä mutta kuitenkin koko ajan aiheessa pysyvää. Tämä ensimmäisessä lehdessä sivulla 6 oleva johdannon alla lukee tikkukirjaimin TOIMITUSKUNTA. Koska nyt 67 vuotta myöhemmin meillä on mahdollisuus tarkastella kuka tuon ajan toimituskunnassa olisi voinut keksiä esimerkiksi sanonnan saavuttamattomaan täydellisyyteen suunnistaessaan lienee selvää, että tämän tekstin on kirjoittanut Gunnar Heikkilä. Yllä olevista syistä teksti ansaitsee tulla tässä toistetuksi: Uusimpana tulokkaana maamme ammattijulkaisujen sata päiseen parveen sulloutuu kyynärpäitä levitellen tämä Suomen Valimomiesliiton äänenkannattaja aivan anteeksipyytämättä. Päinvastoin se tuntee itsellään olevan oikeuden pystypäisenä esittäytyä ensimmäisenä ja ainoana valtakuntamme valimoalan erikoislehtenä. Siksi tämä paperinpurija uskaltaakin lähteä etsimään elatustaan painomusteen kovasti kalutuilta laitumilta. Henkensä säilymisen takeena se pitää seuraavia ennakkokäsityksiään: distys- ja ammattialansa kansallisilta ja kansainvälisiltä alueilta, ammatin eri puolia käsittelevillä kirjoituksilla ja pohtii ja parhaansa mukaan selvittelee jäsenien pulmakysymyksiä, sen tuotteita, myksessä raaka-aineet tai valmiit tuotteet, kauppiaat tai valajat. Jos julkaisumme on näillä oletuksillaan osunut oikeaan ja löytänyt tulevaisuudelleen vihreän oksansa, niin tästä vaatimattomasta ja puutteellisesta alusta ajan mittaan paisunee odotettu tieto- ja virkistyslähde kuumaan ja kuluttavaan valimomiehen arkipäivään. Tässä vilpittömässä pyrkimyksessään toivoo lehden toimitus yhdistyksen jäseniltä kaikkea mahdollista apua ja tukea saavuttamattomaan täydellisyyteen suunnistaessaan. Suomen Valimomiesten Liitto r.y. piti liittokokoustaan Turussa toukokuun 19. päivänä vuonna Isäntänä ja tutustumiskohteena oli VALMET Oy, Pansion telakka. Tässä vuoden 1951 lehden 3 numeron kannessa näkyy liittokokouksen osanottajia Pansion telakan hallintorakennuksen edustalla. Telakan ruokasalissa pidettyyn vuosikokoukseen osallistui 188 yhdistyksen jäsentä. SVL:n jäsenmäärä oli nopeassa kasvussa, ja innostuneisuus toimintaan pysyi vähintäänkin samassa tahdissa: jälleen päästiin huimaan 65 prosentin osallistumisosuuteen. Kirjapainolakot ja monet nimeltä mainitsemattomat viivyttävät tekijät ovat olleet tiellämme poikkipäin. Siksi on monesta suunnitelmasta täytynyt tinkiä ja syyllistyä moneen puutteellisuuteen. Kuitenkin voimme jonkinlaisella tyytyväisyydellä todeta, että jostakin ajatuksista on tullut mustaa valkoiselle. Ja ainahan näissä asioissa voi syytellä vaikka painovirheitä. Mehän kaikki tiedämme, että paras valajakin tekee joskus susia. Silti yritetään uudestaan sanoo TOIMITUSKUNTAKIN. Lehden sisältö oli ensimmäisestä numerostaan lähtien valimoalan ydintä. Laajojen kuvallisten juttujen otsikoina oli muun muassa: Muutamia yksinkertaisia keinoja tuotannon kohottamiseksi valimoissa, Huokoisten valukappaleiden tiivistämisestä, Tutkimuksia eräistä maamme metallivalimoissa käytetyistä upokasuuneista, Rautavalun kehitys Porin Konepajalla, Suomalaisten valimomiesten retki Ruotsiin, Ajatuksia suomenkielisistä valimoteknillisistä sanoista, Kupu-uuni raaka-aineet ja toimita, Teräksen valamisesta, Märän veden käyttämisestä valimohiekassa, Suomalaisista valimosavista, Alumiiniseoksien valumenetelmistä, Suomen Valimomiesten Liiton jäsenluettelo. Suomen Valimomies -lehdissä oli myös lukijoiden 18 VALIMOVIESTI

19 iloksi ja virkistykseksi huumoria, kaskuja ja valimoalaan liittyviä kevyitä piirroksia. Ensimmäisestä lehdestä voidaan ottaa esimerkiksi kaksi kaskua, joista ensimmäinen on SVL:n Tampereen osaston kaskukilpailusta: Ennen muinoin oli valaja hyvin arvonsa tunteva ammattimies. Niinpä puhuteltiinkin aina muurari, seppä, sanottiin herra valuri. Nuori mies kiipesi ylös tikapuita ja pisti päänsä neidon huoneeseen. Kiiruhdahan jo hän huusi. Kaikki on valmiina karkaamista varten ja autoni odottaa portilla. Mutta älä huuda niin kovaa, kuiskasi tyttö. Isähän voi herätä ja silloin olemme hukassa. Isäsi? huusi tämä Romeo. Hänhän seisoo tuolla alhaalla ja pitelee kiinni tikapuista. Liittokokous Karkkilassa 1949 Kun yhdistyksen perustamisesta oli kulunut kaksi vuotta, toimintavuonna 1949 koettiin jo varsinainen yhdistyksen aktiivisuuden tiivistymä. Uusi jäsenlehti Suomen Valimomies näki päivänvalon, ja Karkkilassa pidettiin ensimmäinen liittokokous. Högforsin tehtaan johto oli kutsunut kaikki vieraat ja vieraiden oppaat illalliselle Hotelli Rautaruukkiin. Mielenkiintoista oli, että tilaisuuteen saapui peräti 213 henkilöä, vaikka SVL:n varsinaisten jäsenten määrä oli tuolloin 143! Varsinaisten jäsenten aktiivisuusprosentiksi saatiin siis 67. Tilaisuudessa tunnelma lienee ollut erittäin korkealla, ja jokaisella oli varmasti vahva usko parempaan tulevaisuuteen. Olihan masentava sota-aika päättynyt, sotakorvaukset olivat hyvällä mallilla ja kaikille riitti töitä. Toki maassamme vallitsi puute aivan kaikesta. Oli asuntosään- ta autojen määräkin oli alle sadasosa nykyisestä, niin oliko sillä sitten niin suurta merkitystä. Kahvikin oli kortilla. Mutta kuten tiedetään, kaikki on varsin suhteellista. Iltajuhlan alussa Högforsin tehtaan jousiyhtye soitti tehtaalle omistetun marssin Rautapojat. Sitten seurasi puheita ja välittömästi puheiden jälkeen laulettiin uutuutena Högforsin tehtaan työnopettaja Paavo Saariston kirjoittama Valimomiesten marssi, jonka sävelen kanttori Soimela oli sovittanut kymmenmiehiselle orkesterille. Tutkittuani asiaa näyttää siltä, että tätä Valimomiesten marssia ei ole julkaistu Valimoviestissä, joten nyt se on tässä yhteydessä aiheellista ikuistaa lehteen: Valimomiesten marssi Valuliekit ne korkeina leimuu ja kollerit kolistelee, raanat laulaa ja kettingit keinuu valurit kun ne työskentelee. Ja raanojen alla siell hiljaa leevit, lansetit välähtelee, ja kuin keskellä rintamalinjaa ilmaraamarit räpättelee. Uuni kuuma kuin hornan on lieska joka rautoja sulattelee ja niin kirkkaana kiehuvi hiekka, teräs kuuma sen hehkuttelee. Ja raanojen alla siell liikkuu mies tumma kuin aave se ois, hikihelmet ne otsalla kiikkuu höyryt kaasut kun rientävi pois. Valun mahti suuri on Suomess se on nostava kansamme tään, yhä kirkkaampi kohta on huomen valajat kun ne vaan rynnistää. Ja hiekanpa alta sielt nousee arvot suuret mi konsanaan on työn, kehityksen pyörä ain kulkee se on poistava roudan ja yön. Tietoisku Kansalliskirjastosta Kansalliskirjaston tutkimuskirjastopalveluiden johtaja Liisa Savolainen valaisi meitä kertomalla Kansalliskirjastosta ja sen toiminnasta. Kansalliskirjasto perustettiin samaan aikaan kuin Helsingin yliopisto eli vuonna Kansalliskirjasto onkin Suomen suurin ja vanhin tieteellinen kirjasto. Kansainvälisessä tarkastelussa Suomen Kansalliskirjasto kuitenkin sijoittuu ns. pieniin kirjastoihin. VALIMOVIESTI

20 Vuosittain kirjoja ja muuta kirjallista aineistoa saapuu kokoelmiin hyllykilometrin verran. Puolet saapuvasta materiaalista on kotimaista vapaakappaleaineistoa. Toinen puoli koostuu ulkomaisesta kirjallisuudesta, jota ostetaan tai joka tulee eri kirjastojen kanssa tehtyjen vaihtosopimusten vuoksi. Kirjaston kokoelmissa on kolme miljoonaa kirjaa ja saman verran muita painotuotteita. Kansalliskirjaston erilaisista hakemistoista löytyy siis reilut kuusi miljoonaa nimikettä. Kansalliskirjaston ns. vapaakappaletoiminta perustuu kulttuuriaineistolakiin, jonka ensimmäinen versio annettiin Ruotsin valtakunnassa Kyseessä on siis yli 300 vuoden jatkumo. Kokoelmapäällikkö Harri Ahonen esitteli meille Kansalliskirjaston hakemistoja, joihin valtaisa nimikemäärä on tallennettu. Niitä ovat esimerkiksi Kansallisbibliogra- on julkista. Julkisuuslaki Suomessa on selkeä ja tarkka. Kansalliskirjaston holveissa on kuitenkin myös aineistoa, joka on määritelty salaiseksi. Tällaisia ovat muun muassa eräät Puolustusvoimien aineistot. Suomen julkisuuslain mukaisesti tutkija voi saada näihinkin tutustumisoikeuden, sillä Suomessa vallitsee vahva tieteen ja tutkimuksen vapaus. Tuulahdus vuosisatojen takaa Suomen Valimomies N:o 1 vuodelta 1949, joka oli Suomen Valimomiesliiton julkaisemista jäsenlehdistä ensimmäinen. Kirjasto tarjoaa kaikille kansalaisille pääsyn kokoelmiin, joista suuri osa on nykyään käytettävissä vain kirjaston lukusaleissa. Kansalaiset saavat näin käyttöönsä monipuolisen kokonaisuuden aineistoja, jotka tuovat esiin Suomen historian käännekohtia, yhteiskunnan rakentamista unohtamatta suomaista kulttuurielämää: sanomalehtiä, aikakauslehtiä, kriisiaikoihin liittyviä asiakirjoja, valtiollisia sopimuksia ja julistuksia, pienpainatteita, karttoja, nuottijulkaisuja sekä vanhinta ja harvinaista suomalaista kirjallisuutta. Ajankohtainen asia on Suomen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi käynnistetty laaja digitointiohjelma. Kirjasto on digitoinut lähes kaikki suomalaiset yleisaikakauslehdet, jotka ovat ilmestyneet vuoteen 1944 mennessä. Samoin kaikki suomalaiset vuoteen 1910 mennessä julkaistut sanomalehdet on digitoitu. Lehtien digitointi jatkuu. Kansalliskirjastolla on maamme laajimmat kirjallisen kulttuuriperinnön kokoelmat: 115 kilometriä hyllyjä, jotka ovat täynnä kirjallista aineistoa. Aineiston säilytystilat sijaitsevat kirjastorakennuksen alla sijaitsevissa holveissa 23 metriä merenpinnan alapuolella. Luolastossa on koko ajan puhdas ilma, tasainen kosteus sekä 17 asteen lämpötila. Vakioidut olosuhteet takaavat kirjallisen materiaalin säilymisen hyväkuntoisena satojen vuosien ajan. Kansalliskirjaston Reenpää-salongin pöydälle oli tuotu nähtäville kolme arvokasta omaa alaamme sivuavaa kirjaa. julkaistu kirja oli painettu Saksassa, ja se oli vuoriteollisuuden laaja saksankielinen perusteos. Nämä kirjat oli saatu lahjoituksena keisarilliselta Moskovan yliopistolta sen jäl- kirjaston nidettä tuhoutuivat. Palon sattuessa kuiten- jälkipolville. Esillä olleiden kirjojen kuvituksessa esiteltiin muun muassa erilaisia lämpökäsittelyitä, kaavaamistekniikkaa sekä hiekkakasojen vieressä makaavia valukehiä. Kehät olivat kuin suoraan vuoden 2016 käsinkaavaamosta. Aikaa kuitenkin tuon kirjan kirjoittamisesta on kulunut huikeat 460 vuotta! Ei kuitenkaan kannata mennä asioiden edelle ja tuomita käsinkaavausta vanhanaikaiseksi valmistusmenetelmäksi. Pitää nimittäin olla melkoinen propellipää, joka keksi toisenlaisen eli nykyaikaisen valmistusmenetelmän vaikkapa kymmeniä tonneja painavan moottorilohkon valmistamiseksi. Valtavasti julkisuutta saanut 3D-valmistumenetelmä tuskin meidän elinaikanamme suuren autotallin kokoisen valutuotteen valmistamiseen pystyy. Tärkeimmät lähteet: keskustelut Yrjö M. Lehtonen, Paavo Tennilä sekä keskustelut Kansalliskirjastossa; Suomen Valimomies -lehdet ; Paavo Tennilä ja Antti Valonen, Suomen Valimotekninen Yhdistys 50 vuotta , Kirjapaino Hermes, Tampere VALIMOVIESTI

21 Kehittyvät valumateriaalit ja valmistusmenetelmät Aika: Paikka: Scandic Rosendahl, Pyynikintie 13, Tampere Perinteinen Valun käytön seminaari järjestetään tänä vuonna puolitoistapäiväisenä tapahtumana Scandic hotelli Rosendahlissa Tampereella. Seminaarin tarkoituksena on kertoa valuteknologian uusista saavutuksista ja lisätä suunnittelijoiden tietoja valukappaleiden mahdollisuuksista erilaisissa käyttökohteissa esittämällä esimerkkejä valuratkaisujen tuomista eduista sekä kertomalla uutta tietoa hankintatoimen edellyttämistä ja valutekniikan suomista mahdollisuuksista. Siksi seminaari on tarkoitettu lähinnä valukomponentteja käyttävälle ja valmistavalle teollisuudelle sekä erityisesti näiden alojen tuleville ja kokeneille suunnittelijoille ja ostajille. Seminaarin pääteema on uudet valumateriaalit ja niiden hyödyntäminen koneenrakennuksessa. Uusia alumiiniseoksia, kupariseoksia, valuteräksiä ja valurautoja on tullut markkinoille. Seminaarissa keskitytään näiden uusien materiaalien tuomiin hyötyihin valunkäyttäjille. Lisäksi saamme katsauksen 3D-valmistuksen nykytilasta erityisesti liittyen valutuotteisiin. Seminaarin keynote-puheenvuoron torstaina pitää Saksan valimoliiton hallituksen jäsen johtaja Gerhard Klügge. Saksan koneenrakennusteollisuus mukaan lukien valimot on menestynyt yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa hyvin. Johtaja Klügge avaa esityksessään syitä menestykseen sekä valoittaa Saksan valimoteollisuuden tulevaisuuden trendejä. Osallistuminen Ilmoittautumisaika on umpeutunut kun tämä Valimoviesti ilmestyy. Jos haluat osallistua, tiedustele mahdollisuutta ottamalla yhteyttä alla mainittuihin yhteyshenkilöihin. Lisätietoja - Google: Valun käytön seminaari Lisätietoja Seminaariohjelma: Juhani Orkas, puh Ilmoittautumiset ja käytännön järjestelyt: Leena Eiranto, puh Teknologiateollisuus ry / Valutuoteteollisuusyhdistys ry valun käytön seminaari 2016 Torstai Päivän puheenjohtajana on Eero Pellikka 8.30 Ilmoittautuminen ja kahvi 9.30 Avaus Puheenjohtaja Eero Pellikka, Valutuoteteollisuusyhdistys ry, VALTY Teknologiateollisuuden tilanne ja näkymät Pääekonomisti Jukka Palokangas, Teknologiateollisuus ry 10:20 Tauko 10:45 Keynote puheenvuoro: Current status and perspectives of the German foundry industry Director Gerhard Klügge, Member of the Executive Board, Federal Association of the German Foundry Industry Lounas 13:00 Pronssiseosten tulevaisuus Laatu- ja kehityspäällikkö Ilari Kinnunen, Oy Johnson Metall Ab Uudet alumiiniseokset Kehityspäällikkö Esa Suikkanen, Alteams Oy Kulutuskestävät valumateriaalit Laatupäällikkö Markku Eljaala, Peiron Oy 14:30 Kahvi 15:00 2. sukupolven pallografiittirauta ydinjätteen loppusijoituksessa Ohjelmapäällikkö Hanna Tuhkanen, Posiva Oy Pallografiittirautojen käyttö moottorikomponenteissa Senior engine expert Jarkko Laine, Wärtsilä Oyj Materiaalitutkimus Suomessa Prof. Juhani Orkas, Aalto ENG Esimerkkejä valumateriaalitutkimuksesta Tohtorikoulutettava Kaisu Soivio, tohtorikoulutettava Kalle Jalava n. 17:00 Päivän päätös Rosendahlin saunat, uima-allas, kuntoiluhuone tai Pyynikin ulkoilupolut käytettävissä Kontaktitilaisuus (stipendien jako, iltapala, cocktails) Valomerkki (tilat käytettävissä loppuillan) Perjantai Päivän puheenjohtajana on Marko Telenius Uutta lähestymistä isoihin rauta- ja teräsvaluihin - Lujempaa varmemmin ja halvemmalla President ja CleanHub Oy:n hallituksen puheenjohtaja Pekka Kemppainen, Meehanite Worldwide Corp Tauko 10:20 3D-tulostuksen nykytrendit Prof. Jouni Partanen, Aalto ENG Hiekkamuottien 3D-tulostus Toimitusjohtaja Ville Moilanen, Hetitec Oy Seminaarin päättäminen Puheenjohtaja Eero Pellikka, VALTY ry Lounas Hyvää kotimatkaa! VALIMOVIESTI

22 Juan Manuel Fangio odottaa F1-kauden alkamista Monacossa. Monacossa ministeriön edessä puistopenkillä istuva ministeri. Kuvat: Calle Nybergh, VALIMOVIESTI

23 GIFA / METEC / THERMPROCESS / NEWCAST -messujen uusi väli nyt 3 vuotta, eli nämä messut järjestetään seuraavan kerran VALIMOVIESTI

24 koulutusasiaa Valtakunnallinen toisen asteen valajakoulutus pysähtyy. tai ehkä jopa.? Toisen asteen Valaja-koulutuksesta Valimoalan uutisoinnissa on viime vuosina ollut pääasiassa negatiivinen sävy ja viesti. Tällainen mielikuva ainakin minulle on jäänyt. Tässä kohtaa kulunutta kommenttia, Valitettavasti. Se negatiivissävytteinen asia tahtoo jäädä aina ikävästi voimakkaimmin mieleen, ja se näyttää ylittävän uutiskynnyksenkin helpommin. Toki valimoalalla on positiivistakin uutista esiintynyt. Onhan alallamme nyt uusi tohtori, siitä Onnittelut Raudan Veijolle ja hänen yhteistyökumppaneilleen. Nyt en kuitenkaan aio paneutua erityisesti yleiseen valimouutisointiin, vaan nostaa yhden alaamme huolestuttavan. ei. erittäin vakavalta vaikuttavan tilanteen. Valimoalan koulutuksen yllä on nyt mielestäni vakavalta vaikuttavia uhkakuvia, koulutus ei siis näköjään poikkea alamme liiketoiminnan tilasta. Toivottavasti todellisuus on näkemystäni parempi teollisuuden osalta. Vuosikymmeniä aiemmin Hämeenlinnassa toiminut valurikoulutus jana tunnettu valimoalan toisen asteen koulutus, on pysähtymässä syksyllä ei ala nuorisoasteen opetusta toisen asteen Valaja-linjalla. Kiinteästi valimoon kuuluvalla mallinvalmistuksen alalla eli Valumallinvalmistaja-linjalla on samoja vaikeuksia. Nyt siis ammattikoulutasoinen Valajan ammattiin valmistuminen on nyt tulossa tienhaaraan, jossa yhtenä varsin vakavasti otettavana vaihtoehtona on koulutuksen hiipuminen eli peräti loppuminen. Tähän pessimistisen näkemyksen vaihtoehtoon viittaa näkymät, jossa näkyy kone-ja metallialan kiinnostavuuden hiipuminen Tampereen talousalueen nuorten keskuudessa. Tämä hiipuminen vaikuttaa suoraan myös alallemme hakijoihin. Nykyisen koulutukseen hakujärjestelmän vallitessa opiskeluprosessi etenee siten, että ensin haetaan kone-ja metallialalle, jossa tutustutaan ensimmäisen vuoden opiskelun aikana perustaitoihin esim. koneistus, hitsaus, tekninen piirustus jne., jonka jälkeen toiseksi vuodeksi haetaan itseä kiinnostavalle linjalle. Näiden hakujen perusteella sitten valitaan opiskelijat eri linjoille, esim. myös siis Valaja-linjalle. Tästä Tampereen seudun ammattioppilaitos Tredun kone-ja metallialan ensimmäisen vuoden opiskelijoiden joukosta siis löytyy alastamme kiinnostuneiden joukko. Täällä hetkellä tosiasiallinen kone-ja metallialalle hakeutuneiden, eli alalla opiskelunsa aloittaneiden, ja ensi syksynä ammattivalintansa tekevien tilanne on tiedossa lukuvuoden osalta. Se on opiskelijamäärältään aiempiin vuosiin nähden hyvin pieni määrä, jakautuakseen useamman luokan perustamiseksi. Aiemmin on Tredussa aloittavien kone-ja metallialan luokkien määrä ollut suuruusluokkaa yhdeksän, vaihdellen vuosittain samaa luokkaa, hieman enemmän tai vähemmän, mutta nyt vain kolme. Tästä määrästä tulee muodostumaan seuraavan lukuvuoden koulutuslinjat, jossa tämänhetkisen tiedon mukaan ei tule Valaja-linjaa enää olemaan valintatarjottimella. Pienevä oppilasmäärä suunnataan tietyille linjoille, koska koulutuksen järjestäjän näkökulmasta ei ole taloudellista kouluttaa pientä luokkaa. Tämän tilanteen aiheuttaa tietenkin talous, sillä luokalla on oltava tietty määrä opiskelijoita, jotta opiskelijakohtainen valtioilta saatu raha kattaa koulutuksen kustannukset. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, talouden näkökulmasta. Tämä oppilasvajetilanne on jo esiintynyt aiempinakin vuosinakin ja nyt se on konkretisoitunut jo tällä lukuvuodella niin, että tänä lukuvuonna ei ole enää aiemmin koulutuksessa ollutta kahta erillistä valaja-luokkaa omissa opinnopissaan, vaan ne on yhdistetty opintoihinsa samanaikaisesti samaan tilaan molemmat luokat, eli aloittava ja päättävä luokka. Tämä kuvaa myös konkreettisesti sitä, että opiskelijamäärä on pudonnut puoleen. Opettajien kohdalla tämä tarkoittanut sitä, että opetus on tietenkin haastavampaa (kuten nykyisin sanotaan, kun joku asia on sieltä jostain ), koska aloittavien ja jo vuoden opiskelleiden osaaminen on eri tasolla, siis molemmat luokat joutuvat siitä kärsimään henkilökohtaisen opetuksen osalta. Nyt em. vähäisestä opiskelijamäärästä johtuen lukuvuodella opetusta antaa vain yksi alan opettaja. Tämä vähäinen opiskelijamäärä ei ole kuitenkaan aikaansaanut henkilökohtaisen opetuksen lisääntymistä, vaikka siis opiskelijoita on vähemmän, koska oppilaat ovat hyvin siis eriosaamistasolla, varsinkin opiskelujen alkuvaiheessa. Totta kai tämä on vaikuttanut myös alan opettajien työnkuvaan. Näin ollen meidän työnkuvammekin on muuttunut, koska opetustyömme on suuntautunut nyt myös muiden alojen opetukseen, tietenkin oma ammattija opetusosaamisemme taustanaan. Tämä tietysti on hyvä asia toisaalta, sillä se tuo myös uutta opettajan osaamiseen ja laajentaa näkemystä, sekä kokonaisammattitaitoa. Negatiivisena puolena on se, että kun kokonaisuutena alan opetustyö vähenee, niin kontaktit valimoalan työelämään myös vähenevät, sekä kaiken kaikkiaan myös valimoalan opetusosaamisen päivittämisen mahdollisuudet vähenevät. 42 VALIMOVIESTI

25 Tämä kaikki vaikuttaa alentaen valimoalan koulutusosaamiseen pidemmällä aikavälillä. Kaikki vaikuttaa siis kaikkeen. Tästä meidän valimoalanopettajien osaamisen laajentumisesta positiivisesti, ei valitettavasti ole näköpiirissä hyötyä alamme opetukseen, koska aloittavaa linjaa ei siis ole näköpiirissä. Ottamatta enempään kantaa taloudelliseen kannattavuuteen, on hyvä ajatella miten asiaan voitaisiin reagoida koulutuksen ylläpitämiseksi. Tältä osalta voitaisiin ajatella mahdollisuutta, että järjestettäisiin koulutusta alasta kiinnostuneille esim. pienemmän henkilömäärän luokan perustamisella. Joten esim. tätä keinoa voitaisiin miettiä vaihtoehtoisena ratkaisuna toisen asteen valimoalankoulutuksen ylläpitämiseksi maassamme. Tämä pienempi luokkahan takaisi myös parempaa ja yksilökohtaisempaa opetusta, mikä tietenkin seuraisi tilanteesta, että opettajalla on enemmän aikaa per oppilas. Tämä vaatisi oppilaitoksessa useamman ja pienemmän koulutusalan luokan perustamisesta kone-ja metallialalle. Nyt ei tältä näytä, eli on todettava koulutustilanteen realiteetin valitettavasti olevan tällä hetkellä tämä. Valimoalan kiinnostavuus Kuten jo aiemmin totesin, muutamana viime vuonna tämä opiskelijatilanne on osoittanut suuntaa tähän nyt vallitsevaan opiskelijakatoon. Vaikuttavana tekijänä voi olla esim. uutisoitu yritysten vaikea työllisyystilanne, YT-neuvottelut ja niiden seuraukset lomautuksineen ja yhä enenevissä määrin em. tilanteen ratkaisukeinona käytetyt irtisanomiset, lamasta puhuminen, metalliteollisuuden siirtyminen Suomesta rajojemme ulkopuolelle ja valtakunnassa yleisesti käyty keskustelu metallialan huonoista näkymistä Suomessa jne.. Uskoakseni nämä ovat aikaansaaneet tätä metallialan kiinnostavuuden laskua. Tämä kylmä totuus ja sen informoiminen on ymmärrettävästi saanut potentiaaliset toisen asteen ammatillista koulutusta pohtivat nuoret ja tietenkin heidän vanhempansa sekä läheisensä miettimään metalliteollisuuden alalle hakeutumisen järkevyyttä, työllistetyksi tulemista ja elämän perustarpeiden turvaavan ammattialan hankkimisessa tulevaisuuden turvaksi. Tällä hetkellä näyttää siltä, että pohdintojen lopputulos on ollut joku muu ammattiala, kuin mikä löytyy koneja metallialasta. Nämä ratkaisut näyttävät kylläkin koskevan myös muitakin kone-ja metallin ammatteja kuin Valaja, joten vaikutus kohdistuu hyvin moneen metalliteollisuuden ammattikirjoon. Onhan myös huomioitava, että nämä ammatit hyvin usein tarvitsevat toinen toistensa panosta tuotteensa valmistukseen. En tietenkään voi moittia näitä ratkaisuja, nämähän ovat henkilökohtaisia päätöksiä ja yksilökohtaisesti näyttävät sitten myöhemmin oikeaan osumisensa. Niinhän tämä on ollut kylläkin aiemminkin, myös esimerkiksi itseni kohdallani. No, onhan se valinta kuitenkin tuonut onnekseni jo työtä sen jälkeen vuosikymmeniksi. Siitä voin tietenkin olla kiitollinen niistä elämän kiemuroista joiden seassa oma työurani päässyt kulkeutumaan työllisyyden eri tilanteiden vallitessa. Nyt kuitenkin metallialan opettajana ja varsinkin Valimotekniikan, on huoli enemmänkin se kylmä rinki tämän hetken tilanteesta ja koulutustarjonnasta alalla. VALIMOVIESTI Vaikuttaminen Nyt nostaisinkin esiin tarpeen vaikuttaa tilanteessa, joka ei liene olevan kaukana alamme koulutuksen loppusuorasta. Tässä hetkessä, jossa voisimme nyt keskustella ja pohtia mitä voisimme valimoalalla asian eteen vielä tehdä, myös vaikuttaakin. Ehkä ehtisimmekin. Tietenkin esiin nousee kysymys, miksi nostaa asia esiin ja onko valtakunnallisesta Valaja-linjasta hyötyä valimoille maassamme? Tämäkin kysymys voidaan nostaa myös esiin tämän artikkelin tiimoilla, onko tärkeää esittää asiaa tämän lehden sivuilla. Vastausta voi lähteä pohtimaan lähtökohdasta, jossa on ymmärrettävä valtakunnallisen Valaja-linjan oppilaitoksemme sijainti Pirkanmaalla. Sijaintimme lienee olevan aika kaukana monesta valtakunnan valimosta (ainakin juuri valmistuvan nuoren ympäristöstä ja vallitsevien sosiaalisien suhteiden näkökulmasta eli pitäisi muuttaa kotikulmilta pois tutuista ympyröistä) ja näin vaikuttanee oppilaiden kiinnostukseen hakeutua töihin maamme valimoihin valmistumisensa jälkeen. Entä ovatko valimot saaneet työntekijöitä koulutuksemme tuotteena? Onko meistä ollut hyötyä? Vastaus näkökulmastani katsottuna on, että se on ollut Tampereen talousalueen ulkopuolelle valitettavan vähäistä, uskoakseni ja myös vahvasti tietoon pohjatuen toteutuneeseen. Siihen olennaisesti on myös mukaan heitettävä ajatus, että mikä on ollut yritysten kiinnostuminen valmistuneisiin opiskelijoihin ja yleensä tämän koulutuksen hyödyntämiseen. Siihenkin kokemukseni antaa vastauksen, se on ollut laimeaa. Pyydän jo heti anteeksi, jos olen ymmärtänyt asian näin ja mahdollisesti väärin, mutta siltä se on tuntunut aina enemmän viime vuosina. Toki on otettava huomioon edellä mainitut syyt tähän, sijainnit, tuotantotilanne ongelmat, lama, jne. Onhan yrityksillä ihan riittänyt puuhaa omassa työllisyystilanteessa ja sen seurauksien järjestelyissä. Se on tosiasia ja ymmärrettävää! Onko sitten työpaikkoja, nyt tai tulevaisuudessa. Sekin asia on kriittinen ainakin tällä hetkellä ja vaikuttanee tietenkin mahdollisiin toimenpiteisiin, mitä voitaisiin tehdä. Tämä on realiteetti ja sen kanssa on elettävä Siis tämän edellä mainitun tilanteen voimassa ollen, tulemme sen tosiasian eteen, mistä koulutettua ammattiin perustaidot saanutta henkilöstöä tulevaisuudessa saadaan. 43

26 Onko yritykselle rekrytoidessaan henkilöstöä helpompaa kun saa perustaidot omaavan henkilön, kuin opettaa hänet nollatilanteessa yrityksessä? Tarvitaanko siis koulutusta vai tyydytäänkö itse kouluttamaan, niinhän monessa yrityksessä on tehty iät ja ajat. Nyt elämme tilanteessa, että mikäli kuitenkin parin vuoden sisällä alamme tarvitsisi osaajia, joilla on alan perustaidot olemassa (jonka taidon uskon olevan eduksi myös yrityksen toiminnan kannalta ja sen työn laadullisen tason saamiseksi mitä yritys ostaa työntekijän palkkakustannuksella), ei ole valmistuvia opiskelijoita. Näin siitä syystä että heitä ei ole. Nyt tämän päivän huoli on että onko enää tulevaisuudessa, löytyykö alasta kiinnostuneita Valaja-luokan perustamiseksi. Tämän pitkän alustuksen jälkeen pääsen asiaan (toivottavasti vielä on joku mukana ja jaksaa lukea lisää tämän mollivoittoisen vuodatuksen jälkeen), joka jatko ei kuitenkaan ole enää pituudeltaan samassa suhteessa alustuksen tekstimäärään. Yritän kiteyttää ajatuksen lyhyesti. Nyt kysynkin! Mitä voisimme tehdä, jotta tilanne ei pääsisi ajatumaan siihen, että alamme jäisi koulutuksettoman välivuoden (toivon mukaan vain välivuosi) jälkeen jatkuvaksi olotilaksi ( kun pirulle joutuu antamaan pikkusormen, se vie koko käden - väittämä ). Jos näin pääsee käymään, niin nähdäkseni vaikeudet uusien oppilaiden saamiseksi kasvavat. Tällöin ei ole olemassa toimivaa koulutuslinjaa, joka tilanne uskokseni luo negatiivista mielikuvaa alasta nuorisolle ja joka ruokkii siinä samalla itseään, varsinkin pitkään jatkuessaan. Ei ole kavereita ja tuttuja tai yleensä saman ikäisiä opiskelijoita, joilta kysyä alasta ja sen opiskelusta. Heitän siis pohdittavaksi, voiko olla mitään muita vaihtoehtoja kuin tyytyä kohtaloon ja vallitsevaan tilanteeseen? Onko mitään mahdollisuuksia alan koulutuksen ylläpitämiseksi esim. aikuiskoulutuksen kurssien, kuten ammattitutkintojen ja ammattipätevyyksien nostamisessa, oppisopimuskoulutuksen ylläpitämistä, osaamisen kehittämisessä ym., jotta olemassa olevat tilat ja välineet olisivat käytössä? Mikäli ne ovat käyttämättöminä, koulutuksen järjestäjän eli siis maksajan ajatuksiin saattaa ellei ole jo hiipinyt ajatus ottaa ne hyödyllisempään käyttöön. Tällaisesta yleensä seuraa tunnettu väittämä, että mikä lähtee, se ei tule takaisin. Edelleen tuon vielä kerran esille jo aiemmin esille tuomani kysymyksen, hieman uudella tavalla. Tämä edellä mainittu huoli koskee sitä ajatusta, että jos ja kun valajakoulutusta tarvitaan Suomessa, niin sillä on ainakin toisen asteenkoulutukseen tulossa pysähdys. Suomessa on valimoalalla kylläkin yrityksen haluamana järjestetty koulutusta osaamisen nostamiseksi ja säilyttämiseksi, josta tällä hetkellä Alteams Oy on erinomainen esimerkki. Kuitenkin tämän koulutuksen pysähdyksen näytämme hyväksyvän. Näin tulkitsen, koska en ole kuullut tai havainnut yritysten viestejä asiasta huolestuttamiseen ihan konkretia tasolla, vaikka asia lienee tiedossa, onhan koulutukseen liittyen ollut kontakteja alamme henkilöstöllä, kouluttavalla ja sitä järjestävällä tahoilla. Onko sen tilanteen pohjana, että koulutusta ei tarvita, eli sillä ei ole mitään lisäarvoa yritysten henkilöstön osaamiseen tai ammattitaitoisen henkilöstön rekrytointiin? Silloin olemme tietenkin tilanteessa, jossa on käynnissä luonnollinen kehitys alamme tulevaisuuteen ja joka johtaa jossakin vaiheessa koulutuksen nyt voimassa olevan muotoiseen loppumiseen. Maailma muuttuu, sen mukana myös teollisuus ja tarvittavat osaajat. Onko se muuttunut jo niin paljon, että alaamme ei enää tarvita tai ainakaan sille ei tarvita osaajia, eikä alallemme hakeuduta? Onko siis aika ajanut ohitsemme ja me olemme tai emme ole muuttuneet sen mukana? Itse uskon että osaamistamme vielä tarvitaan, eikä ole syytä antaa olemassa olevan osaamisen kadota. Voimmeko ja haluammeko tehdä jotain asialle? Meillä on olemassa Valimoinstituutti, joka toimii myös samojen asioiden tiimoilla, siis koulutuksenkin alalla. Yrityksillä on käytössä mahdollisuus käyttää molempia eli Valimoinstituuttia ja/tai toisen asteen koulusta Tredussa, lisätäkseen tai täydentääkseen osaamista yrityksessä. Käytännön toimenpiteenä voi olla esimerkiksi mahdollisuus kerätä maamme yritysten kautta olemassa olevasta henkilöstöstä tai rekrytoivaksi aiottu henkilö tai kaksi samaan koulutukseen ja saada joku perustutkintotyyppinen- tai syventävä koulutus pystyyn. Tässä koulutuksessa yrityksellä voisi olla esim. jokin teema tai tehtävä oppilaalla koulutusaikana, jolla hyödyntää yritystä. Lisäksi tällainen kerätty luokka on työssä oppimassa, jonka aikaista työpanosta ei liene syytä väheksyä kuitenkaan. Tähän heittämääni esimerkkiin tietenkin tarvitaan yrityksiltä sitoutumista eli tarjoamaan ainakin työssäoppimispaikka, joka on oiva paikka ja ikkuna oppilaan osaamisen selvittämiseen, jopa mahdollisen rekrytoinnin osalta. Olemme tällä hetkellä siis vakavan paikan edessä, mutta uskoakseni meillä on vielä mahdollista tehdä jotakin jonkinasteisen koulutuksen ylläpitämiseksi parempien aikojen toivossa ja uskossa että alan koulutusta tarvitsemme. Tämän vuoksi tarvitsemme myös alaltamme ehdotuksia ja toimenpiteitä koulutuksenjärjestäjälle, jotta näkemys sielläkin taholla säilyisi alamme tarpeellisuudesta ja jotta se sitä kautta palvelisi alaamme, kouluttamalla osaajia jolla olisi hyvät valmiudet työelämään siirtymisessä ja siellä edelleen ammattitaitoaan nostaen yrityksen kilpailukykyä vahvistaen. Ehkä emme ole vielä myöhässä! Pekka Niemi Valuope Hervannasta 44 VALIMOVIESTI

27 VALIMOVIESTI

28 valimoperinnettä Componentan (Porin konepajan) malliveistämö Kari Pohjalainen Historiaa Porin konepaja Oy (Björneborgs Mekaniska Werkstad - aikoinaan Componentaksi ja valimon nimeksi tuli sittem- Keski-Porin kirkon valurautainen torni, joka ainutlaatuisuudessaan on omaa luokkaansa Suomessa. Tornista on julkaistu Carl-Johan Nyberghin kirjoittama erinomainen kirjoitus Valimoviestin numerossa 4 / Tämän kaltaisessa valutuotannossa on tarvittu erinomaista mallinvalmistustaitoa, jota Porissa on jatkunut näihin päiviin asti. Eikä suinkaan voi unohtaa valajienkaan ammattitaitoa. Valitettavasti mallintekijöiden, kuten valajienkin nimet ovat jo kadonneet historian hämärään. Malliveistämö Isosantaan Kokemäenjoen rannalle. Malliveistämö sijoitettiin valimon yhteyteen, eikä sen sijaintipaikkaa ole isommin muutettu. liveistämö noudatti perinteistä mukana olemisen tekniikkaa. Konekanta on normaalia malliveistämötekniikkaa, jossa peruskoneet ovat hallitsevia. Nykyisin oman valimon malliveistämö keskittyy mallien muutoksiin, korjaukseen ja niiden kunnostukseen, sekä tarvittaessa valujärjestelmien tekemiseen. Uusia malleja ei tehdä itsellä, vaan pääsääntöisesti ne tilataan yksityisiltä malliveistämöiltä. Suurin osa mallivarusteista tuotetaan nykyisin CNC-valmisteina yksityisissä tilausmalliveistämöissä. Malliveistämön vetäjät Ensimmäisenä malliveistämön työnjohtajana tiedetään: Granlund (ei tietoa etunimestä) seuraavina: Olli Nummi, Heikki Ahola, Esko Ranki, Matti Porri, Jouni Kaija, Matti Porri (uudestaan), Mikko Tervamäki, Jyrki Könönen ja Markku Soininen. Mallipuusepät Mallinvalmistajina olivat aikoinaan Puumallien valmistajia ja Malliviilareita, jotka nimensä mukaisesti jakaantuivat eri tehtäviin. Malliosaston vahvuus 1950-luvulla oli noin 20 henkilöä. Keski-Porin kirkon torni. Kuvaaja: Mika Haavisto. Rosenlew-museo Mallinikkarit Porin valimossa: Salmivaara Simo, Someristo Veikko, Muhuli Topi, Mäkelä Kauko, Välimäki Uolevi, Soini Eino, Samberg Onni, Lehtonen Erkki, Merikoski Jouni, Hietala Markku, Peltomaa Ilpo, Mäkivaara Toimi, Sten Markku, Kaski Jarmo, Kähkipuro Sami, Sippo Jani, Lehtinen Mika, Mäkelä Jani, Järvinen J-P, Porri Matti, Ågren Kari, Puukka Tapani, Raitio Rauli, Westergord Armas, Dietrich Ilmari, Terävä Markku, Virtanen Olli, Jääsola Arvo, Koskinen Kyösti ja Patanen Meeri. Vuoden 2016 alussa malliveistämön henkilövahvuus on 4 mallipuuseppää ja 1 metallimies ja 1 mallivaraston hoitaja. Henkilöstökoulutusta Porissa Porin valimossa on ollut oma konepajakoulu, jonne kou- 46 VALIMOVIESTI

29 lutukseen hakeuduttiin. Tosin konepajakoulussa ei ollut valimoammattien koulutusta, mutta se toimi astinlautana myös valimon töihin. Moni pitkäaikainen työntekijä pääsi sen avulla taloon töihin. Johdon koulutuksessa Porin valimossa käytettiin hyväksi Tietomiehen nykyisin Rastorin koulutusta, jossa koulutusta annettiin etäopiskeluna. (Tampellassa luvuilla osan johtavasta henkilöstöstä piti suorittaa työteknikon koulutus säilyttääkseen / päästäkseen esimieheksi). Tämä koulutus voidaan suunnata ammatillisesti haluttuun suuntaan ja henkilöitä voidaan hyödyntää päivittäisessä työnteossa. Yksityiset malliveistämöt Porin alueella Valimomalli Kaski Jarmo Kaski aloitti mallihommat silloisen Rosenlew:in mallipajassa vuonna Armeijan jälkeen hän oli talossa mallipuuseppänä vuoteen 1979 asti, jonka jälkeen seu- dulle malliveistämön nimellä T:mi Valimomalli omakotitalon kellariin, yritys tunnettiin myöhemmin Valimomalli Kaski Oy. Kyseessä on paras kirjoittajan näkemä kellariverstas. Tilojen hyväksikäyttö, koneiden sijoitus ja ilmastointi kertovat yrittäjän ammattitaidosta. Porin valimossa käytössä olevat metalliset mallivarusteet painavat niin paljon, että niitä varten on täytynyt valmistaa hissi, jolla mallipohjia voi siirrellä. No, sehän tehtiin. Jarmo Kasken käsien kunto kertoo tinkimättömästä materiaalien käyttötaidosta ja ymmärrystä mallimuovimateriaalien vaarallisuudesta terveydelle. Esimerkkinä Porin hovimalliveistämön toimivuudesta, kerrotaan aikoinaan valmistetusta valukappaleesta, joka ei kestänyt vaadittavaa rasitusta ehjänä. Kanervakadulle saapui suunnittelija, jonka määräyksestä lisättiin rikkoutumakohtaan muovailuvahaa muodon vahvennukseksi. Kohdasta tehtiin muotonegatiivi ja sen avulla valettiin muovia vastaavaan kohtaan varsinaiseen valumalliin. Muutettu malli oli välittömästi valmis seuraavien muottien valmistukseen valimossa. Piirustusmuutokset tehtiin myöhemmin. Mallituote Markku Sten Markku Sten aloitti mallihommat Rosenlew:in mallipajassa vuonna (Puimurimaamoottori) Näistä maatalouskoneista lähtivät tarpeet valimoille. Kuva: Pentti Pere. Satakunnan museo Kaski mallivalmistuspajan Ulvilaan. Myöhemmin yri- malliveistämön Mallituote Markku Sten nimellä. Mallipori Ky Simo Salmivala on työskennellyt useimmissa Porin malliveistämöissä ja hän perusti oman malliveistämön nimellä Mallipori Ky, jonka nimi myöhemmin muuttui Porin Mallipiste Ky:si Porissa. Kirjoittajan muisto Simon yrityksestä SVY:n vuosikokouksen yhteydessä liittyi tarjoilupuoleen. Simo tarjosi nestevirkistyksenä vierailijoille Cognacin maakunnasta saatavaa tislettä. Unohtumaton tarjous! Ilmari Leinonen perusti Porin alueelle malliveistämö Malli - Spican. Tapani Puukka oli yhtenä osakkaana Malliveistämö Ris-Pert:issä Tampereella. Kirjoitushaastattelu Porissa Edellinen kirjoitus Valimoviestissä käsitteli Högfors:in valimoa ja paineet uuden kirjoituksen suuntaan kohdistuivat Porin Componentan valimoon. Porin ja Karkkilan valimot olivat aikansa mahtitekijöinä valimoalalla ja siten loivat omat paineensa peräkkäiseen käsittelyyn lehdessämme. Otin yhteyttä Porin Componentan valimon johtajaan Mika Haapalaan ja kyselin ajatusta, että kirjoittaisin seuraavan kirjoituksen Porista. Päällikkö näytti vihreää valoa ja yhdysmieheksi nimettiin Mikko Tervamäki Porista. Haastattelupäiväksi sovittiin keskiviikko ja kokoontumispaikaksi Rosenlew-museo Porissa. Paikalle saapuivat: Leila Stenroos, joka on museon intendentti ja ammattinsa vuoksi varsinainen muistihirmu. Häneltä irtosivat tarvittavat vuosiluvut välittömästi, kun tarvetta löytyi. Hänen opastuksellaan tutustuimme hienoon porilaiseen Rosenlew-museoon, jossa nähtävää riittää. Erityisen mielenkiintoista oli kuuluisien muotoilijoiden määrä, joita Porissa on käytetty tuotetun valutavaran muotoilussa. Olihan hieno aloituspaikka-ajatus Tervamäen Mikolta. Muistihirmut Jatkossa siirryimme Componenta Porin valimolle, jossa meille oli varattu oma huone haastattelua varten. Tilaisuuden avasi valimon päällikkö Mika Haapala, joka kertoi paikalle saapuneille valimon nykytilanteesta. On hieno VALIMOVIESTI

30 Avaus Rosenlew-museolla. Kuvassa vasemmalta: Matti Porri, Markku Sten, Leila Stenroos, Olli-Matti Leino, Jarmo Kaski, Heikki Ahola ja Mikko Tervamäki asia, kun valimoiden johtajat kiireidensä keskellä vaivautuvat saapumaan entisten ja nykyisten henkilöstön joukkoon keromaan: Missä mennään nykyisin. Entiset tuloksentekijät, kuten kirjoittajakin olivat erittäin otettuja ko. huomaavaisuudesta. Hän ehti palvella Rosenlewiä / Porin valimoa (konepajaa) yhteensä 43 vuotta. Hän tuli taloon 15-vuotiaana, ollen työurallaan mm. malliveistämön työnjohtajana ja päätyi aikoinaan valimon tekniseksi johtajaksi. Koulutuksena hänellä on kantapääopiston lisäksi Tietomieheltä työ- Matti Porri, jolla ikää mittarissa on 67 vuotta. Matti astui valimon palvelukseen vuonna Talossa ollessaan hän kävi Tietomiehen työteknisen koulun. Mallinikkarina hän oli pari vuotta ja malliveistämöön hänet nimitettiin työnjohtajaksi Esko Rankin jälkeen. Ura työnjohtajana jatkui vielä toisenkin rupeaman. Suuremman osan 46 vuoden työputkestaan Matti hoiteli valumallien hankintapuolella. Jarmo Kaski astui Rosenlewin palvelukseen konepajakouluun vuonna 1969 ja parin vuoden jälkeen aloitti talossa mallipuusepän hommat, jatkaen niitä vuoteen 1979 asti. Sen jälkeen Jarmomme siirtyi mallipuuseppäyrittäjäksi ja on edelleenkin yritysjohtajana yhden miehen Markku Sten tuli Rosenlewin palvelukseen vuonna Mallipuuseppänä hän aloitti valimolla 1979 ja siir- Olli-Matti Leinolla on valimotausta, vaikka hänellä ei olekaan mallipuusepän taustaa. Hänen tietämyksensä valimoalasta ja konepajan historiasta perustuu pitkään työskentelyyn Porin konepajan valimossa putkimiehenä. Mikko Tervamäki astui Componentan palvelukseen vuonna Hän suoritti Rastorilla (ent. Tietomies) työteknillisen koulun. Mikko aloitti Porissa Arto Huuhtasen jälkeen mallisuunnittelijana, jossa tehtävässä hän jatkaa edelleenkin. Tunsin Mikon jo vuosien takaa, kun hän suoritti VALUMALLIMESTARIN TUTKINNON. Olin silloin Tampereella Valumallinvalmistajien opettajana ja Valimo- alan tutkintotoimikunnan jäsenenä. Mikko lähti tekemään mestarityötään Porissa vuonna 2001 ja työ hyväksyttiin täyttä tavaraa ja runsaasti tietoa sähköisestä mallinvalmistuksesta. Mikko on Suomen mallihistorian ensimmäinen VALUMALLIMESTARI. Haastattelujen jälkeen porukallamme olikin vuorossa kierros valimossa. Ketosen Mikko kierrätti porukkaa ympäri ja onhan toimivassa valimossa aina runsaasti nähtävää ja kysyttävää ja kysymyksiähän tuli. Mallikolmio vaihtoi omistajaa Hattulassa Kari Pohjalainen Mallikolmion perustajat ja pitkäaikaiset vetäjät Markku Gustafsson, Pentti Kiviranta ja Terho Nääppä luopuivat yrityksen vetovastuusta ja myivät yrityksen Veli-Pekka Vehmaalle. Veli-Pekka Vehmaalla on laajaa kokemusta valimoalalta. Mallityökokemusta on kertynyt Mallikolmion lisäksi Malli-Kivisiltä Tampereelta. Valimokokemusta puolestaan Peiron Oy:stä tuotannon esimiestehtävistä. Onnea ja menestystä! 48 VALIMOVIESTI

31 in memoriam Aulis Kaino Ensio Humpas mistui puusepäksi Tampereen Ammattikoulussa. Koulun jälkeen Aulis pääsi Tampellan malliveistämöön, jossa sitten mallipuusepän ura urkeni vuodesta 1949 lähtien. Aulis hankki Tampellassa ollessaan hienon saksalaisen Adler-merkkisen moottoripyörän. Silloisella 50-luvulla oli moottoripyöräkantana enimmäkseen tsekkiläisiä Jawa ja ZZ:etoja sekä neuvostoliittolaisia IC-tä. Auliksen hurjastelut kaduilla ja maanteillä olivat sitä luokkaa, että se johti myöhemmin kilpa-ajoihin silloisissa TT-ajoissa (nykyisin RR). Matti Virtanen malliverstaan työnjohtaja Tampellasta muisteli kauhulla ajoa, jossa hän istui perässä ja joku mummo kulkea köpitteli kaikessa rauhassa suojatietä Hämeensillalla autuaan tietämättömänä lujaa lähestyvästä tappokoneesta. Aulis jarrutti pyörän sivuluisuun ja pyörän käännyttyä poikittain irrotti takajarrun, kaasutti, uudestaan jarrua ja näin suorakulmaisesti mutkitellen selvitti mummon hengissä ja molemmat nikkarilaiset vammautumatta. Australia Hän saapui maahan aivan ummikkona. Mallialan ammattinimikkeet hänen piti opiskella englanninkielisestä oppikirjasta, jota hän säilytti vielä Suomessa ollessaan kirjahyllyssään. Työpaikkana Sidneyssä oli terästehtaan malliveistämö, jossa Aulis teki pari vuotta mallihommia. Viraapelihommina viikonloppuisin tehnyt rakennushommat veivätkin Auliksen mukanaan parin vuoden jälkeen ja niitä painettiin sitten pari vuotta yhteen putkeen. Yrityksen nimenä oli se kaveri, joka kutsuttiin viikonlopuksi töihin, kun muille pukkasi putkea päälle. Jo silloin muuten valettiin 14-kerroksisia taloja Australiassa liukuvaluna ja Auliksen eräänä tehtävänä oli laittaa pokat paikoilleen, kun valun yläreuna nousi kohdalle. Talojen räystäiden alapuolelta naulaaminen oli Auliksen bravuureita. Siinähän ei tarvitse muuta kuin roikkua katon reunan yli ja naulata laudat kiinni jälleen aivan ex tempore-päätöksenä Aulikselle pamahti päähän, että josko lähdettäisiin takaisin Suomeen. Ei muuta kuin ostamaan puku, luxus-liput laivaan ja kohti Eurooppaa ja Englantia, josta Tukholman kautta Suomeen. Suomessa Suomessa Aulis palkattiin Tampereella Koivusen Leon valimoon Kivisen Paulin alaiseksi, jossa hän korjaili malleja polven ja penkin varassa. Valimo sijaitsi silloin Kangasalan tien varressa luvun alussa Aulis tulla pöllähti Lokomolle kirjoittajan huoneeseen. Hän oli kyselemässä mallipuusepän töitä Suurosen Mikolta, joka oli silloinen ylityönjohtaja valimossa ja töitähän tämä maailmankansalainen talosta saikin. Lokomolla Aulis viihtyi tai viipyi vuosia, kunnes lyöttäytyi yhteen Sulkasen Unton kanssa. Unto ja Aulis ehtivät olla yhdessä Hämeen Malli ja Muotisssa muutaman vuoden, kunnes perustivat Toiminimi si Järvensivuntiellä, josta myöhemmin vuonna 1994 Kangasalan Hiekkatielle siirryttyään yritys muuttui nimelle Pirkan Valumalli Oy. Osakeyhtiöksi yritys muuttui Pääosan yrityksen alkuvaiheilla tehtävistä malleista muodostivat pakkausten valumallit, joiden avulla voitiin valaa varsinaiset pakkausmuotit. Auliksen entinen työkaveri Wirtasen Matti Tampellasta tilaili myös paljon malleja ja parhaimmillaan ne täyttivätkin kolmenneksen yrityksen tilauskirjoista. Aulis asui Tampereen Peltolammilla Suomeen tulostaan lähtien. Siellä oli kuulemma jossakin vaiheessa Jalosen Tuomon kanssa kumppanusten päihin paukahtanut ajatus, että lähdetään kaivamaan soraa Lappiin ja etsimään sitä suurtakultahippua, joka auringonvarmasti siellä on odottamassa nostajaansa. Lapissa Saariselällä, tarkemmin sanottuna Kutturan tiellä, oli yrityksellä 5 hehtaarin valtaus vuokramailla. Yrityksen nimi oli Kulta ja Sora, vaikka sen olisi pitänyt kai paremminkin olla Sora ja Kulta, sillä niin paljon oli soraa siirretty paikasta toiseen. Aulis Humpas jäi osa-aikaeläkkeelle 1990-luvulla ja lopullisesti hän jäi eläkkeelle 70 vuotta täytettyään. Aulis sairasteli elämänsä viimeiset viisi vuotta ja lokakuusta 2012 alkaen hän asui Elämänpuun palvelutalossa Tampereelle. Aulis kuoli torstaina Unto Sulkanen ja Kari Pohjalainen VALIMOVIESTI

32 metallurgin palsta 31. Drossivirheiden muodostuminen pallografiittivalussa Pallografiitin käyttö lisääntyy edelleen maailmanlaajuisesti. Osa kasvusta selittyy sillä, että pallografiittivalut korvaavat muita valmistusmenetelmiä kuten takeita ja teräsvaluja yhä vaativammissa kohteissa. Näissä sovelluksissa valujen virheettömyydelle etenkin pintavirheiden osalta asetetaan erittäin suuret vaatimukset. Pintavirheistä drossikuona on erittäin epäedullinen, sillä se heikentää valun kestävyyttä niin väsymisen kuin murtumisen suhteen huomattavasti. Tässä artikkelissa olisi tarkoitus käsitellä drossikuonan muodostumiseen vaikuttavien prosessiparametrien vaikutusta Mitä on drossikuona Pallografiittivaluista tyypillisesti löytyvät epämetalliset sulkeumat voidaan jakaa kolmeen perusryhmään. Helpoimmin tunnistettavia ovat hiekkarakeet lähinnä niiden kulmikkaan muodon johdosta. Lisäksi hiekkasulkeuman alkuaineanalyysi on lähes sataprosenttisesti kvartsia. [1] [2] Toinen tyypillinen epämetallinen sulkeumamuoto on tavallinen kuona, joka on muodostunut ennen sulan kaatoa seos- ja/tai käsittelyaineiden reagoidessa hapen kanssa. Nämä hapettumistuotteet sitten sekaantuvat sulan sisään kaadon aikana päätyen valukappaleeseen. Tällainen kuona on tyypillisesti pisaramaista tai muuten epämääräistä ulkomuodoltaan. Tyypillisesti tällainen kuona on kuitenkin pyöreäreunaista ja usein noussut muotin yläpintaa tai keernaa vasten. [1] [2] Kolmatta sulkeumamuotoa on esiintynyt siitä lähtien kun mäisiä kuonakalvoja, joita on nähtävissä kuvassa 1 esitetyssä hie eessä. Tyypillisesti nämä kalvot koostuvat erilaisista magnesiumsilikaateista (MgSiO3 ja Mg2SiO4). Drossikuonakalvot on havaittavissa magneettijauhetarkastuksella, jossa ne antavat sileän viivamaisen näyttämän toisin kuin sahalaitaiset kylmä- tai karkaisurepeämät kuten kuvasta 3 Kuva 1. Kuvassa kalvomaisia magnesiumsilikaattikalvoja (Drossia) pallografiittirautahieessä. Alareunan mittajana on 0.1 mm on nähtävissä. Kalvomaisen muotonsa johdosta tämän tyyppiset kuonavirheet on erittäin haitallisia rakenteen mekaaniselle lujuudelle kuten kuvan 2 murtopinnasta voi hyvin päätellä. Drossivirheiden on havaittu laskevan komponentin väsymislujuutta noin %. [1] [2] [3][4] Drossikuonan muodostumiseen vaikuttavat prosessiparametrit Drossikuonan muodostumiseen vaikuttavia parametreja ovat mm. sulatustapa, raudan koostumus, valulämpötila, valujärjestelmä ja luonnollisesti sekä sulan että ympäristön happipitoisuus. Kupoliuunisulatuksen hapan ympäristö suosii pisaramai- jaisen kuonan syntyä. Sulattaminen induktiouunilla johtaa tyypillisemmin kalvomaisten magnesiittisilikaattikuonien muodostumiseen. [1][2] Sulan korkea magnesium- ja piipitoisuus näyttäisivät lisäävän drossikalvojen muodostumista, mutta toisaalta drossikalvoja muodostuu niinkin alhaisilla pitoisuuksilla kuin Mg 0.03 % ja Si 2.19 %. Korkeampi magnesium- ja piipitoisuus kuitenkin lisäävät muodostuvan drossikuonan määrää. Hiilipitoisuuden ja drossikuonan väliltä löytyy yhteys. Drossikalvot käyttäytyvät samaan tyyliin kuin gra- sulassa ylöspäin. Drossinauhojen yhteydessä tavallisesti roksen peitossa. Mitä korkeampi on sulan hiilipitoisuus, niin sitä paksumpi on tämä kerros. Drossikuonasta löydetään silloin tällöin rikkiä, mutta sen läsnäolo ei ole välttämätöntä kuonan muodostumiselle. On tosin havaittu, että drossikalvojen läheisyydestä tavataan usein suomugrafiittia. [1][2] 50 VALIMOVIESTI

33 Kuva 2. Kuvassa on massiivisen drossikalvon kohdalta murretun valusta leikatun koepalan murtopintaa. Kalvo toimii filmimäisenä epäjatkuvuutena, joka heikentää valun mekaanista lujuutta merkittävästi. Kuvassa näkyvän janan pituus noin 80 mm. Kuva 3. Kuvassa näkyy koneistetulla pinnalla oleva drossikalvorypäs fluoresoivalla magneettijauheella ja UV-valolla tarkastettuna. Mittajanan pituus on noin 10 mm. On selvää, että drossikuona muodostuu seos- ja käsittelyaineiden hapettumisen myötä. Reaktiivisimmat seosaineet ovat suuruusjärjestyksessä magnesium, alumiini, kalsium, pii, mangaani ja rauta. Tosin piin hapettumista suosii sen korkeampi pitoisuus (2 3 %) muiden aineiden sijasta. Magnesiumoksidin pitoisuus drossikuonassa vaihtelee vä- pienessä ikkunassa %. Tästä voidaan päätellä, että muut tekijät kuin magnesiumin pitoisuus vaikuttavat drossikuonan muodostumiseen. [1][2] Riippuen sulan koostumuksesta valulämpötila vaikuttaa drossikuonan muodostumiseen yhdessä happipitoisuuden kanssa. Korkea valulämpötila (> 1400 C) vähentää drossin muodostumista vain silloin kun sula altistuu suurille happipitoisuuksille esim. turbulenttisen muotin täyttymisen johdosta. Korkeilla valulämpötiloilla tietyn happitason jälkeen drossikuonan määrä ei enää lisäänny vaikka hapettuvien seos- ja käsittelyaineiden määrä lisääntyisikin. Drossikuonaa kyllä muodostuu, mutta sen lopullinen määrä pysyy likimain vakiona.[1][2] Kun sulan lämpötila on alhainen (<1300 C), niin muodostuvan drossin määrään vaikuttavat vain hapettuvat seosaineet ja hapen kokonaispitoisuus. Hapettuvien seosaineiden ja hapen määrän lisääntyessä muodostuvan drossin määrä lisääntyy samassa suhteessa. Alhaisilla happipitoisuuksilla (<100 ppm) muodostuvat kuonasulkeumat erillisiksi MgO ja SiO2 partikkeleiksi silikaattikalvojen sijasta riippumatta sulan lämpötilasta. [1][2] Keinoja drossikuonan muodostumisen vähentämiseksi: virtaus ei olisi turbulenttista. Varo erityisesti sulan suihkuamista ja roiskumista. rin hapelle. Valuajan lyhentäminen ei kuitenkaan saa johtaa turbulenttiseen täyttymiseen. Sopivan kompromissin löytäminen voi olla vaikeaa tai mahdotonta esiintymistä, mutta tuo todennäköisesti muita ongelmia kuten imuja. Markku Eljaala Metallin urkkija Metallurgist LÄHTEET 1. Dross in ductile iron: Source, formation and explanation: Foundry Trade Journal, November Martin Gagne, Marie-Pierre Paquin and Pierre-Marie Cabanne 2. Slim the Slag in Your Iron: Julio Alva, Modern Casting, August Dross Inclusions in Repetition Automotive Ductile Iron Castings an example of foundry and supplier working in partnership to solve a problem: Foseco 4. Castings: John Campbell. ISBN Ductile Iron I Production: Stephen I. Karsay, QIT Fer et Titane Inc. Drossikuonan ehkäiseminen Merkittävimmät tekijät kalvomaisen drossikuonan muodostumiselle suuruujärjestyksessä on sulan ja atmosfäärin happipitoisuus, sulan lämpötila ja seoksen magnesium- ja piipitoisuus. [1] VALIMOVIESTI

34 Terästuotteet: TEVO Lokomo Oy, Lokomonkatu 3, Tampere Pronssituotteet: TEVO Oy, Potkuriportti 6, Turenki Telatehdas: TEVO Oy, Kiiluntie 6, Raahe Konepajat : TEVO Oy, Hiientie 17, Raahe 52 VALIMOVIESTI

35 VALIMOVIESTI

36 valimomuseo Valimomuseo sijaitsee vanhassa Högforsin konttorirakennuksessa. Janne Viitala/KRM Janne Viitala Componentalle teollisuusperintöpalkinto Valoa pimeyteen Lähes viikoittain saadaan vastaanottaa huonoja uutisia taloudesta, teollisuutemme tilasta ja sitä myötä myös valimoteollisuuden huonosta jamasta. Vienti ei vedä eikä tilauksia tule. Koko teollisuuden ala puskee ennennäkemättömän syvässä suossa. Siihen nähden on todella hienoa saada silloin tällöin myös joitakin positiivisia uutisia. Näihin lasketaan ehdottomasti teollisuusperintöpalkinnon Oy Högforsille ja Karkkilan kaupungille Högforsin ruukkialueen suojelemisesta, säilyttävästä uuskäytöstä ja kehittämisestä. perustettu yhdistys, joka pyrkii toiminnallaan syventämään teollisen perinteen tuntemusta ja edistämään teollisuusperinnön dokumentointia, tutkimusta ja suojelua. Osana toimintaansa seura jakaa 2-4 vuoden välein teollisuusperintöpalkinnon, joka myönnetään teollisen perinnön suojelemista, tallentamista ja julkituontia harjoittavalle taholle. Huomionosoituksilla pyritään kannustamaan yhteisöjä ja yksittäisiä toimijoita teollisuusperinnön laajaalaiseen vaalimiseen, huomioimiseen ja tunnetuksi tekemiseen. Högforsin ruukin eri-ikäiset tuotantorakennukset, ruukinpatruunan kartano puistoineen ja työväen asuinalueet pihapiireineen muodostavat valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi luokitellun historiallisen miljöön. Högforsin ruukin merkkituotteet, kuten padat, liedet, kylpyammeet ja lämpöpatterit, ovat tul- en. Nykyään taas mm. ajoneuvoteollisuus toimii vahvasti tehtaan valukomponenttien varassa. Tehdasalueen punatiilisestä rakennuskannasta vanhimmat ovat konepaja ja - tu 1930-luvulla kahdesti. Joen mutkassa ns. Alaemalin emalointilaitosta varten rakennetut tilat ovat eri vuosikymmeniltä, vanhin vuodelta Huomattava osa teollisuusrakennuksista on rakennettu 1930-luvulla arkkitehti Bertel Liljequistin suunnitelman mukaan. Osassa tuotan- valimo, osassa muita metallialan (vaikka Sew Industrial Gears muuttikin juuri viime syksynä avarampiin ja modernimpiin tiloihin entiseen Moventaksen tehdashalliin 2- tien varteen) ja palvelualan yrityksiä luvulla kunnostetussa konepajarakennuksessa toimii mm. Karkkilan kaupungintalo, Karkkilan kaupunginkirjasto sekä valtion ja kaupungin julkisia palvelupisteitä. Alaemali-rakennuksessa toimii mm. yksityinen lääkäriasema sekä toimistotiloja. Tietenkin jutun allekirjoittajaa lämmittää erityisesti se, että omaan työpaikkaan kohdistui iso siivu palkinnosta. Nimittäin alueen vanhinta kerrostumaa edustaa vuonna restauroi ja rekonstruoi vuosina , ja jonka esittelystä vastaa museo. Ikioma Suomen valimomuseomme sijaitsee Högforsin vanhassa konttorirakennuksessa, joka 54 VALIMOVIESTI

37 Högforsin punatiilistä ruukkialuetta. Janne Viitala/KRM lassa, vanhoissa Högforsin työntekijöiden asunnoissa, puolestaan toimii työläismuseo, jossa voi tutustua rauta- Kaikki tämä edellä mainittu kuuluu tehtaan ja kaupungin tehnyt alueesta ainutlaatuisen. Nokian jo lähes legendaarinen Communicator 9300i. Perusnäyttelyn uudistamiseen vauhtia? Toivoa sopii, että palkinnon myötä helpottuisi myös varojen keruu perusnäyttelyn uudistamishankkeeseen, josta olen tällä palstalla viime aikoina kertonut usein ja runsaasti. Tarkoitus oli, että lopullisen näyttelysuunnitelman laatimiseen olisivat varat olleet valmiina viime vuoden loputtua. Näin ei käynyt, sillä eri rahastoista ja säätiöistä on ikävä kyllä kaikista tullut tähän mennessä kielteinen päätös. Myöskään valimoteollisuus ei ole ainakaan vielä lähtenyt rahallisesti tukemaan hanketta SVY:tä lukuun ottamatta. Ajat ovat kovat, ymmärrämme sen erittäin hyvin. Hyvää tahtoa löytyy ihan takuulla, mistä osoituksena on muutama tärkeä esinelahjoitus. Näistä tärkein on Alteams Groupin lahjoittama valumuotti, jolla on valmistettu Nokian Communicator 9300i:n kevytmetallirunkoja. Kyseessä lienee viimeinen kännykkämalli, johon Suomessa on valmistettu runkoja. Valumuotti tulee olemaan museomme ns. avainesineitä jatkossa ja näkyvästi esillä, yhdessä lopputuotteen kanssa, uudistettavassa näyttelyssä. Aivan vielä emme kuitenkaan ole valmiita laatimaan uusia aikatauluja uudistamistyön suhteen. Tälläkin hetkellä on hakemus käsiteltävänä Suomen Kulttuurirahastolla. Lisäksi toivomme edelleen valimoteollisuuden tavalla tai toisella rahoittavan projektia. Näyttelysuunnitelma on siis edelleen mahdollista laatia tämän vuoden puolella, jolloin itse uudistustyö lähtisi käytiin, ja mahdollisesti myös päättyisi, vuoden 2017 aikana. Hankkeen etenemisestä ja mahdollisista uusista suunnitelmista tiedotetaan lehden seuraavassa numerossa. Näyttelyitä pukkaa VALIMOVIESTI Högforsin reikäkorttiosasto, jonne tuli ensimmäinen tietokone elokuussa Högforsin tehdas valoi ainakin 1970-luvun alussa IBM: n tietokoneisiin, ehkä jo näihinkin malleihin, valurautaiset rungot, jotka painoivat monta kymmentä kiloa. Tietokoneen vieressä seisoo osaston johtaja Thorolf Björkman, vasemmalla ovat Eeva Kuosmanen ja Kerttu Heiskanen, pöydän ääressä istuu Jouko Toivonen ja oikealla seisoo Jouko Laakso. Allan Riikonen/KRM Vuoden alusta lähtien museossa on ollut avoinna Allan Riikosen Högfors-valokuvista kertova näyttely. Toivottavasti kaikki halukkaat ehtivät tulla sen ajoissa katsastamaan, sillä lukiessanne tätä tekstiä, näyttely on jo päättynyt. Tässä vaiheessa voidaan sanoa, että näyttely oli iso menestys. Paikkakuntalaiset, joista iso osa on Högforsveteraaneja, suorastaan vyöryivät katsomaan kuvia ja myös tunnistamaan niitä isolla asiantuntemuksella. Uskoakseni näyttely on kiinnostanut myös nykyistä tehdasväkeä. Keväällä jatketaan taidenäyttelyiden ja perinteisen Työväenopiston näyttelyn parissa. Kesälläkin saadaan taidetta Ars Novan taiteilijoiden toimesta. Valimomielisiä lämmittänee kuitenkin tieto siitä, että kesällä avautuu myös pienoisnäyttely Högforsin konttorin toiminasta. Ja tietenkin, oma rakas perusnäyttelymme palvelee edelleen valimotiedonjanoisia. Kannattaa käydä katsomassa vielä, kun ehtii! Aurinkoista kevättä Valimoviestin lukijoille! 55

38 56 VALIMOVIESTI

39 Valimon luotettava yhteistyökumppani Edustamme varteenotettavia toimittajia ja laadimme asiakkaillemme räätälöytyjä ratkaisumalleja jo 60 vuotta. Lämmitys- ja jäähdytysseula, panosajo Uudesta tai regeneroidusta keernahiekasta poistetaan pöly ja se saatetaan haluttuun käyttölämpötilaan. Käsiteltävä hiekka voidaan kerralla joko lämmittää tai jäähdyttää. Vaaka mahdollistaa tarkasti määritellyn hiekkamäärän käsittelyn kerrallaan. Pienen kokonsa takia laite voidaan sijoittaa lähes kaikkialle keernahiekan valmistamoon. Teknologinen etu maksaa itsensä takaisin selvänä rahana. Uusin tekniikka tehostaa laitostanne ja tekee tuotannon taloudelliseksi. Koneet ja laitteet Lämmitys- ja jäähdytysseula, panosajo (Neuhof) Sinkotekniikka: AGTOS GmbH AGTOS toimii kaikilla sinkopyöräsinkouksen alueilla. Oma henkilöstö hoitaa sinkolaitosprojekteja, suunnittelee, valmistaa ja ohjelmoi omilla tehtailla sinkoja puhdistukseen, ruosteenpoistoon, hehkutushilseen poistoon ja kuulapommitukseen. Valmistusohjelmaan kuuluvat myös kappaleiden kuljettimet muilta käsittelypaikoilta sinkoon ja edelleen pois. Tällöin toimitamme koko järjestelmän ja laitoksen, siis kokonaisratkaisun. Koneiden koko voidaan mitoittaa millimetrin kokoisten ketjujen käsittelystä valtamerikonttien sinkoukseen eli laitosten kokoa ei ole rajoitettu. Automaattikaavaus: Künkel-Wagner ja SLS Swisspour valukoneet Pullakaavamot: Eri saksalaisia toimittajia Keernatykit: Reissaus & Baumberg Maschinenbau (uudet koneet) Varaosat: Röper/Lämpe Hiekan elvytys, terminen ja mekaaninen: Axmann, DeAnTec, Webac Paineilmalähettimet: Klein, Neuhof, DeAnTec Induktiouunit, -kelat, transistoritekniikka: I.A.S. Romun nostomagneetit: Himmelmann. Amiinikaasupesurit: B.G.T. (Arasin) Suodatinlaitteistot: Eri toimittajia Sinkotekniikan vara- ja kulutusosat: AGTOS, STO-Strahl-Technik, team-strahltech Tärytekniikka: Cyrus, Joest (Herweg), Küttner Keernahiekan sekoittimet, kaasutuslaitteet: Webac Furaani- ja alphaset-hiekkojen sekoittimet: Webac, Axmann Tuorehiekkasekoittimet: Künkel-Wagner Panostuslaitteet, pölynpoisto: Cyrus Valimosuunnittelu, valuohjelmat: DeAnTec OY DIACO AB, PL 167, HELSINKI puh , fax VALIMOVIESTI

40 Suomen Valimoteknistä Yhdistystä tukevat yritysjäsenet Yritys / Osoite / Puhelinumero / www-sivut tai sähköpostiosoite Oy Aga Ab Itsehallintokuja 6, ESPOO , Alphaform RPI Oy Aholantie 17, RUSKO (02) , Alteams Finland Oy PL 91 (Yritystie 1) Jyväskylä , ASK Chemicals Scandinavia Ab Box 22, SE Älvsjö Beijer Oy Elannontie 5, VANTAA (09) , Bet-Ker Oy PL 13, Joutsentie YLIVIESKA (08) , Calderys Finland Oy Tiilenpolttajakuja 5 A VANTAA , Componenta Finland Oy Panuntie HELSINKI Diaco Oy Ab PL 167, Melkonkatu 28 D HELSINKI (09) , Enmac Oy Insinööritoimisto Yrittäjänkatu 17, VAASA (06) Erikoisvalu Oy Kartanonlenkki 51, HIRVIHAARA, , Ferral Alucast Oy Ferralintie 1, KRUUNUPYY (06) , Finfocus Instruments Oy Lepolantie HELSINKI Heraeus Electro-Nite International N.V. Työpajakatu 10 A HELSINKI Johanna.Bartsch@heraeus.com Insinööritoimisto AX-LVI Oy PL 428, Kuokkamaantie 4 A TAMPERE (03) , Karhuvalu Oy Hitsaajantie 40, RAUMA (02) , info@karhuvalu.fi Karlebo Gjuteriteknik AB Box 2099 SE SOLLENTUNA Karkkilan Malliapu Oy Valurinkatu 4 A KARKKILA (09) , Keskipakovalu Oy Lastikankatu TAMPERE (03) KM-Valu Ky Teollisuustalo, SÄYNÄTSALO (014) , Leinovalu Oy Leinonkatu 5, SALO (02) 77500, Lux Oy Ab Tulkinkuja 3, ESPOO (09) , Mallivaruste Koski Oy Maakunnantie 2, PANELIA (02) Malliveistämö Karttunen Ky Muurarintie KANGASALA (03) karttunen@malliveistamo.fi Meca-Trade Oy Pohjoisrantakatu 11, PORI (02) , Miilucast Oy Merikatu 7, RAAHE , Peiron Oy PL 88, Teollisuustie KOKEMÄKI , Ponsse Oyj Ponssentie 22, VIEREMÄ, , Ravatek Oy Itälahdenkatu HELSINKI (09) , ravatek@ravatek.fi Rolls-Royce Oy Ab PO Box 220, Rauma (02) 83791, juha.malinen@rolls-royce.com Sandvik Mining and Construction Oy PL 100, TAMPERE, , Selcast Oy PL 36, Kiilantie KARJAA (019) , Sepikon Oy Ainolankatu Karkkila sepikon@kolumbus.fi Sibelco Nordic Oy Ab Mikkelänkallio ESPOO Sintrol Oy Ruosilantie 15, HELSINKI (09) Specialvalimo J. Pap Oy Niittyrinne 3, ESPOO (09) Stena Metalli Oy Pajakatu 7-9,11130 RIIHIMÄKI , Sulzer Pumps Finland Oy PL 18, William Ruthin katu KARHULA , Uudenkaupungin Rautavalimo Oy Betorantie UUSIKAUPUNKI (02) , Tekmur Oy Jokisentie RAJAMÄKI (09) , Teknos Oy PL 107, Takkatie HELSINKI (09) , Tevo Lokomo Oy PL 306, Lokomonkatu TAMPERE Tyrolit Oy Sirkuja 3 K HELSINKI (03) , Viasveden Hiekka- ja Kuljetusliike Oy Vanha Raumantie 811, PORI (02) Valmet Technologies Oy, Jyväskylä Foundry PL 587, JYVÄSKYLÄ , Valmet Technologies Oy, Valkeakoski terätehdas PL 125, Niementie VALKEAKOSKI , Wärtsilä Finland Oy PL 244, VAASA , 58 VALIMOVIESTI

41 Suomen Valimotekninen yhdistys ry, Finlands Gjuteritekniska förening rf JÄSENHAKEMUSLOMAKE / JÄSENTIETOJEN MUUTOSLOMAKE Anon SVYn henkilöjäsenyyttä Anon SVYn yritysjäsenyyttä Korjaan/täydennän tietojani Jäsennumero Sukunimi Syntymäaika Etunimi Koulutus Kotiosoite Kotipuhelin Matkapuhelin Sähköposti (koti) Työnantaja Tehtävä yrityksessä Osoite Puhelin (työ) Matkapuhelin Sähköposti (työ) www-sivut Päiväys ja hakijan allekirjoitus / 20 Jäsenhakemus hyväksytty / 20 Postita tai mailaa lomake viereiseen osoitteeseen, tai täytä hakemus osoitteessa Kiitos! Mahdollisiin kysymyksiin asiamies Jani Isokääntä vastaa mielellään. SVY Jani Isokääntä Paavo Havaksen tie 5 D Oulu Puh jani.isokaanta@svy.info VALIMOVIESTI

42 Valmet Technologies Oy, Jyväskylä Foundry PL 587, Jyväskylä puh fax VALIMOVIESTI

43 VALIMOVIESTI

44 Bet-Ker Oy PL 13, Joutsentie YLIVIESKA Puhelin (08) Erikoisvalu Oy Kartanonlenkki HIRVIHAARA Puhelin (019) Faksi (019) Ins.tsto. AX-LVI Oy PL TAMPERE Puhelin (03) Keto Software Oy Ohjelmistoratkaisut Kari Teräsniska Puhelin Lapuan Valu Kiviristintie LAPUA Puhelin (06) Faksi (06) Rautavalua jo 1800-luvulta lähtien. Mallivaruste Koski Oy Maakunnantie PANELIA Puhelin (02) Faksi (02) Malliveistämö Veijo Karttunen Ky Muurarintie KANGASALA karttunen@malliveistamo.com Miilucast Oy Merikatu Raahe Peiron Oy PL 88, Teollisuustie KOKEMÄKI SFTec Oy Paavo Havaksen tie 5 D Oulu Puhelin Ulefos Niemisen Valimo Oy Merstolantie HARJAVALTA Puhelin Suomen Valimomuseo Tehtaanpuisto, Karkkila Puhelin (09) (arkisin kello 8 16) Muista museokauppa! Valimoinstituutti VALIMOVIESTI

45 VALIMOVIESTI

46 64 VALIMOVIESTI