Komission mahdollisuudesta nostaa uusi kanne tällaisissa tilanteissa säädetään SEUT 260(2) artiklassa, jonka mukaan:

Transkriptio

1 Hanna Oraheimo Eurooppaoikeuden praktikum Maaliskuu 2018 SEUT 260(2) artiklan mukainen jatkoprosessi ja sanktiot Yleistä Mikäli rikkomuskanteen seurauksena unionin tuomioistuin on todennut jäsenvaltion rikkoneen jäsenvelvoitteitaan, on jäsenvaltion SEUT 260(1) artiklan mukaan toteutettava tarvittavat toimet tuomion täytäntöönpanemiseksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi uuden lainsäädännön hyväksymistä tai unionin oikeuden kanssa ristiriidassa olevan lainsäädännön kumoamista. Aina jäsenvaltiot eivät kuitenkaan tuomiosta huolimatta toteuta tarvittavia toimenpiteitä. Täytäntöönpanon lykkäämisellä voidaan tavoitella poliittisia päämääriä (esim. ensimmäisen oikeudenkäynnin aiheena olleen sääntelyn muuttamista) tai kyse voi olla jäsenvaltion vaikeuksista toteuttaa vaadittavat toimenpiteet. Jäsenvaltio ei voi kuitenkaan sisäisen oikeusjärjestyksensä oikeussääntöihin, toimintatapoihin tai tilaan vetoamalla perustella sitä, ettei se ole noudattanut unionin oikeudessa säädettyjä velvoitteita. 1 Komission mahdollisuudesta nostaa uusi kanne tällaisissa tilanteissa säädetään SEUT 260(2) artiklassa, jonka mukaan: Jos komissio katsoo, ettei asianomainen jäsenvaltio ole toteuttanut tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä, komissio voi saattaa asian tuomioistuimen käsiteltäväksi varattuaan ensin tälle valtiolle tilaisuuden esittää huomautuksensa. Komissio ilmoittaa samalla sen olosuhteisiin nähden soveltuvaksi katsomansa kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon määrän, joka tämän jäsenvaltion olisi sen käsityksen mukaan suoritettava. 1 C 568/07, komissio v. Kreikka, kohta 50 ja C 407/09, komissio v. Kreikka, kohta 36.

2 Lissabonin sopimus yksinkertaisti jatkoprosessia, kun vaatimus komission perustellusta lausunnosta poistui. Ainoa vaatimus prosessin aloittamiseksi unionin tuomioistuimessa on, että jäsenvaltiolle varataan tilaisuus esittää huomautuksensa (virallinen huomautus). Tämä nopeuttaa käytännössä menettelyä huomattavasti. Ratkaisevaa jäsenyysvelvoitteiden rikkomisen määrittelemisen kannalta on virallisessa huomautuksessa annetun määräajan kuluminen umpeen. Tuomioistuin on kuvaillut jatkoprosessia unionin tuomioistuimen tuomioiden täytäntöönpanoa koskevaksi erityiseksi oikeudenkäyntimenettelyksi, toisin sanoen täytäntöönpanokeinoksi. 2 Keskeinen rooli on jäsenvaltion maksettaviksi määrättävillä sanktioilla. Jos tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltio, jota asia koskee, ei ole noudattanut sen tuomiota, se voi määrätä jäsenvaltion suorittamaan kiinteämääräisen hyvityksen tai uhkasakon. Kiinteämääräisen hyvityksen tarkoituksena on estää mahdollisuus, että jäsenvaltio voisi välttää sanktion toteuttamalla ensimmäisen tuomion täytäntöönpanemiseksi vaadittavat toimet juuri ennen toista tuomiota. Tilanteissa, joissa jäsenvaltio toteuttaa vaadittavat toimenpiteet oikeudenkäyntimenettelyn aikana, komissio yleensä luopuu vaatimasta uhkasakkoa, mutta pysyttää vaatimuksen kiinteämääräisestä hyvityksestä. Kiinteämääräinen hyvitys sanktioi ensimmäisen ja toisen tuomion välillä jatkuneen velvoitteiden rikkomisen ja uhkasakko taas toisen tuomion jälkeen jatkuvan rikkomuksen. 3 Lissabonin sopimuksen myötä uutena mahdollisuutena tuli hyvityksen tai uhkasakon määrääminen jo ensimmäisen tuomion yhteydessä. SEUT 260(3) artiklan mukaan komissio voi vaatia 258 artiklaan perustuvassa kanteessaan edellä mainittuja seuraamuksia, jos jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä velvollisuutensa ilmoittaa toimenpiteistä, joilla lainsäädäntöjärjestystä noudattaen annettu direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Suoritus tulee maksettavaksi tuomiossa määrättynä ajankohtana, minkä on tulkittu oikeuskirjallisuudessa tarkoittavan, että jäsenvaltiolle on varattava kohtuullinen aika direktiivin implementoimiselle. 4 2 C- 304/02, komissio v. Ranska, kohta TC Hartley: The Foundations of European Union Law, Oxford University Press 2014, s TC Hartley, s. 339.

3 Komissio on julkaissut erilaisia tiedonantoja ja suuntaviivoja siitä, miten sanktioiden määrä tulisi sen mukaan laskea. Yleisinä periaatteina on komission tiedonannossa todettu, että hyvitystä ja uhkasakkoa määrättäessä otetaan huomioon rikkomuksen vakavuus ja kesto, sekä tarve varmistaa seuraamuksen varoittava vaikutus, jotta voidaan välttää rikkomisen toistuminen. 5 Seuraavaksi siirrytään tarkastelemaan kahta havainnollistavaa oikeustapausta. C- 241/11, Komissio v. Tšekki Ensimmäinen tarkasteltavista oikeustapauksista, komissio v. Tšekki 6, on hyvä esimerkki tavasta, jolla tuomioistuin päättää hyvityksen tai uhkasakon määrästä. Kyseisen tapauksen taustalla oli aikaisempi tuomio 7, jonka mukaan Tšekki ei ollut implementoinut määräajassa ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annettua direktiiviä 2003/41/EY. Jälkimmäisen tuomion (C- 241/11) taustaksi on tarkasteltava alkuperäisen rikkomuksen luonnetta. Direktiivillä 2003/41/EY oli tarkoitus edistää ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten sisämarkkinoita. Tšekin kansallisesta eläkejärjestelmästä kuitenkin puuttui toinen pilari ja ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoaville laitoksille oli asetettu kielto asettautua tämän jäsenvaltion alueelle. Direktiivi ei tuomioistuimen mukaan velvoittanut kyseisen kiellon kumoamiseen. 8 Tämä ei kuitenkaan vapauttanut Tšekkiä implementoimasta direktiiviä. Perusteluna tuomioistuin totesi muun muassa, että mikäli Tšekki täydentäisi kansallista eläkejärjestelmäänsä toiseen pilariin kuuluvalla ammatillisia lisäeläkkeitä koskevalla säännöstöllä, olisi tärkeää, että oikeussubjektit tietäisivät, mitkä ovat niiden oikeudet ja velvollisuudet. 9 5 Komission tiedonanto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 260 artiklan 3 kohdan soveltaminen. 6 C 241/11, komissio v. Tšekki. 7 C 343/08, komissio v. Tšekki. 8 C 343/08, komissio v. Tšekki, kohta C 343/08, komissio v. Tšekki, kohta 50.

4 Ensimmäisen tuomion jälkeen komissio pyysi ( ) Tšekkiä ilmoittamaan toimenpiteet, jotka se aikoo toteuttaa noudattaakseen jäsenvelvoitteitaan. Tšekki vetosi muun muassa toukokuussa 2010 järjestettäviin parlamenttivaaleihin ja totesi, että realistinen määräaika direktiivin täysimääräiselle täytäntöönpanolle olisi kaksi vuotta kyseisen kirjeen vastaanottamisesta. Tätä seuranneessa kirjeenvaihdossa Tšekki informoi komissiota valmisteilla olevan lansäädäntöehdotuksen aikataulusta komissio osoitti Tšekille virallisen huomautuksen, johon vastauksena Tšekki ilmoitti komissiolle, että lakiesitys edellä mainitun tuomion täytäntöönpanoa varten luovutettaisiin hallitukselle vuoden 2011 ensimmäisen vuosineljänneksen aikana. Komissio ei pitänyt tätä riittävänä ja nosti kanteen vaatien uhkasakkoa käsiteltävänä olevan asian tuomion antamisesta eteenpäin ja kiinteämääräistä hyvitystä alkuperäisen tuomion antamisesta lukien. Oikeudenkäyntimenettelyn aikana ( ) Tšekissä tuli voimaan laki nro 260/2011, jolla sen mukaan taattiin alkuperäisen tuomion täytäntöönpano. Komissio yhtyi tähän näkemykseen ja luopui vaatimasta uhkasakkoa. Komissio vaati kuitenkin edelleen ,20 euron suuruista kiinteämääräistä hyvitystä. Tämä summa saatiin kertomalla 5 644,80 euron suuruinen päiväkohtainen määrä rikkomuksen kestoa vastaavien päivien lukumäärällä, eli 594:llä (laskien tuomion antamispäivästä asiassa C 343/08, 260/2011 voimaantuloon ). eli , lain nro Tuomioistuin totesi, että kiinteämääräisen hyvityksen määrääminen riippuu pääasiallisesti niiden seurausten arvioinnista, joita asianomaisen jäsenvaltion velvoitteiden täytäntöönpanon laiminlyönnistä aiheutuu yksityisille ja julkisille eduille. 10 Määrän vahvistamisessa on otettava huomioon kussakin yksittäistapauksessa merkitykselliset seikat, jotka liittyvät velvoitteiden noudattamatta jättämisen ominaispiirteisiin ja asianomaisen jäsenvaltion omaksumaan asenteeseen. 11 Todettuaan nämä yleiset hyvityksen määräämistä koskevat arviointiperusteet, tuomioistuin siirtyi arvioimaan jäsenvaltion suhtautumistapaa sekä rikkomuksen vakavuutta ja kestoa kyseisen tapauksen osalta. Suhtautumistavan osalta tuomioistuin totesi Tšekin tasavallan 10 C 241/11, kohta C 241/11, kohta 41.

5 toimineen lojaalissa yhteistyössä komission kanssa, sillä se ilmoitti säännöllisesti suunnitelluista toimenpiteistä ja niiden aikataulusta. 12 Rikkomuksen vakavuuden osalta tuomioistuin yhtyi jossain määrin Tšekin kantaan ja totesi, että täytäntöönpanon viivästymisellä on ollut vain rajallista vaikutusta ammatillisten lisäeläkkeiden sisämarkkinoihin. Tuomioistuin kuitenkin toisti ensimmäisessä tuomiossa ilmaisemansa kannan, jonka mukaan direktiivin 2003/41 täysimääräisen täytäntöönpanon ensisijaisena tavoitteena on tietojen antaminen asianomaisille oikeussubjekteille siinä tapauksessa että kansalliseen eläkejärjestelmään tehdään tältä osin muutoksia. 13 Tuomioistuin vahvisti kiinteämääräisen hyvityksen määräksi euroa. Määrä on huomattavasti komission vaatimaa summaa pienempi. Unionin tuomioistuin korosti, että sillä on laaja harkintavalta kiinteämääräisen hyvityksen määräämisessä. 14 Komission ehdotukset eivät sido tuomioistuinta, ja sama koskee komission tiedonannoissa vahvistettuja suuntaviivoja tällaisten hyvitysten maksamisesta. Suuntaviivat palvelevat kuitenkin oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta. 15 Tuomiosta ilmenee, että tuomioistuin oli komission kanssa yksimielinen rikkomuksen kestosta. On siis tulkittava tuomiota siten, että tuomioistuin arvioi rikkomuksen vakavuutta komission kannasta eriävästi. Koska rikkomus vaikutti tuomioistuimen mukaan vain rajallisesti sisämarkkinoihin, voidaan päätellä, että tuomioistuin ei pitänyt seurauksia yksityisille tai julkisille eduille kovin merkittävinä. Julkisasiamies katsoi ratkaisuehdotuksessaan, että komission päiväkohtaisen määrän laskemisessa käyttämä vakavuuskerroin 8 oli liian korkea. Julkisasiamies huomautti, että jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämisen toteavan tuomion täytäntöönpanon laiminlyönnillä ei ollut lähes mitään käytännön vaikutusta. 16 Lopulta julkisasiamies päätyi asiassa ehdottamaan euron suuruista kiinteämääräistä hyvitystä, joka oli 12 C- 241/11, kohta C- 241/11, kohdat C 241/11, kohta C 241/11, kohta Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C- 241/11, kohta 88.

6 vähemmän kuin komission tiedonannossaan Tšekin tasavallalle laskema kiinteämääräisen hyvityksen vähimmäismäärä ( euroa). 17 Tuomioistuin ei perustellut tarkemmin, mihin laskukaavaan sen määräämä euroa perustui. Tuomio havainnollistaa tuomioistuimen vapata harkintaa hyvityksen määräämisessä. C- 292/11 P, Komissio v. Portugali Seuraava oikeustapaus havainnollistaa, miten SEUT artiklojen järjestelmässä arvioidaan tuomion täytäntöönpanoa. Taustalla oli alkuperäinen vuoden 2004 tuomio 18, jossa Portugalin todettiin rikkoneen jäsenyysvelvoitteitaan. Tuomiota seurasi vuoden 2008 tuomio 19, jolla vahvistettiin rikkomisen jatkuminen ja velvoitettiin Portugali maksamaan uhkasakkoja vuoden 2008 tuomion julistamispäivästä alkaen. Tämän jälkeen komissio antoi Portugalille päätöksen, jossa se vaati Portugalilta uhkasakkoja vuoden 2008 tuomioon vedoten. Portugali ei yhtynyt komission näkemykseen, vaan teki komission päätöksestä kumoamiskanteen unionin yleiseen tuomioistuimeen. 20 Portugalin ja komission erimielisyydessä oli kyse siitä, oliko Portugali toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet vuoden 2004 tuomion täytäntöön panemiseksi antamalla lain nro 67/2007, jolla kumottiin asetus nro , jonka kumoamatta jättämiseen unionin tuomioistuimen toteama jäsenyysvelvoitteiden rikkominen liittyi. Unionin yleinen tuomioistuin tutki ensin toimivaltansa käsitellä tällainen kumoamiskanne. Koska langettavasta tuomiosta seuranneista riidoista ei ollut erityisiä määräyksiä, soveltuivat perussopimuksen oikeussuojakeinot ja unionin tuomioistuin oli näin toimivaltainen käsittelemään kanteen. 21 Yleinen tuomioistuin täsmensi kuitenkin, ettei se voi puuttua 17 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C- 241/11, kohta C- 275/03, komissio v. Portugali. 19 C- 70/06, komissio v. Portugali. 20 T- 33/09, Portugali v. komissio. 21 T- 33/09, Portugali v. komissio, kohdat

7 unionin tuomioistuimen yksinomaiseen toimivaltaan lausua jäsenyysvelvoitteiden noudattamisesta. 22 Yleinen tuomioistuin totesi, lukien yhdessä vuoden 2004 ja vuoden 2008 tuomioita, että vuoden 2004 tuomion noudattamiseksi riitti, että Portugalin tasavalta kumoaa asetuksen nro Komissio oli näin toiminut vastoin vuoden 2008 tuomion tuomiolauselmaa, kun se on katsonut yhtäältä, että lain nro 67/2007, jolla kumottiin kyseinen asetus, antamisella ei pantu riittävällä tavalla täytäntöön vuoden 2004 tuomiota. 23 Komissio valitti tuomiosta unionin tuomioistuimeen. Komission mukaan yleinen tuomioistuin oli muun muassa tulkinnut kommission toimivaltaa liian suppeasti ja tällainen tulkinta vaarantaisi uhkasakkojen toimeenpanon tehokkuuden. Unionin tuomioistuin yhtyi unionin yleisen tuomioistuimen käsitykseen, että komission on voitava arvioida jäsenvaltion langettavan tuomion noudattamiseksi toteuttamia toimenpiteitä sellaisen unionin tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanon yhteydessä, jolla jäsenvaltio on määrätty maksamaan uhkasakko. Kuten unionin yleinen tuomioistuinkin katsoi, tätä harkintavaltaa ei kuitenkaan unionin tuomioistuimen mukaan voida käyttää niin, että sillä loukataan unionin tuomioistuimen yksinomaista toimivaltaa ratkaista kansallisen lainsäädännön yhteensoveltuvuus unionin oikeuden kanssa. 24 Unionin tuomioistuin korosti, että kun langettavan tuomion täytäntöönpanon yhteydessä syntyy erimielisyyttä sellaisesta sääntelystä, jota unionin tuomioistuin ei ole aiemmin tutkinut, komissio ei voi tehdä sitovia päätelmiä siitä, soveltuuko sääntely tuomion täytäntöönpanoon. 25 Jos komissiolle annettaisiin laajempi harkintavalta, se voisi johtaa myös jäsenvaltioiden puolustautumisoikeuksien loukkaamiseen. 26 Tästä vaikuttaisi seuraavan, että komission on kiistanalaisissa tapauksissa aloitettava uusi rikkomusmenettely. 22 T- 33/09, Portugali v. komissio, kohdat T- 33/09, Portugali v. komissio, kohta C 292/11 P, komissio v. Portugali, kohdat C 292/11 P, komissio v. Portugali, kohta C 292/11 P, komissio v. Portugali, kohta 55.

8