Samuli Hiilesniemi. Eurooppaoikeuden praktikum. EU-säädöksen pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisu. 1. Pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisupyyntö

Transkriptio

1 Samuli Hiilesniemi Eurooppaoikeuden praktikum EU-säädöksen pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisu 1. Pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisupyyntö Ennakkoratkaisupyyntö voidaan tehdä eurooppaoikeuden tulkinnan lisäksi siitä, onko unionin toimielimen, elimen tai laitoksen antama säädös pätevä. Lähtökohtaisesti kansallisilla tuomioistuimilla on eurooppaoikeudellisen säännöksen pätevyyden olettama, eli ne voivat hylätä eurooppaoikeudellisen säännöksen pätemättömyyttä koskevan väitteen, tai pyytää ennakkoratkaisua. Kansallinen tuomioistuin ei voi todeta eurooppaoikeudellisia säännöksiä pätemättömiksi itsenäisesti. 1 Eri asia on, että pätemättömäksi väitetyn eurooppaoikeudellisen säädöksen täytytäntöönpano on tietyin edellytyksin mahdollista kieltää kansallisissa tuomioistuimissa. 2 Ennakkoratkaisun pyytäminen EU-säädöksen pätevyydestä perustuu SEUT 267(1)(b) 3 artiklaan. Artikla sallii ennakkoratkaisun pyytämisen asioissa, jotka liittyvät unionin toimielimen, elimen tai laitoksen säädöksen pätevyyteen ja tulkintaan. Tavallisesti ennakkoratkaisupyynnöt EU normin tulkinnasta koskevat tapauksia, joissa EU-säädös perustaa yksilölle oikeuksia, joihin voidaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa, kun pätevyyttä koskevissa ennakkoratkaisupyynnöissä on tyypillisesti kysymys asioista, joissa EU asetuksen, direktiivin tai päätöksen pätevyys asetetaan kyseenalaiseksi kansallisessa prosessissa. Toisin kuin tulkintaa koskeva ennakkoratkaisupyyntö, SEUT 267(1)(b) sallii ennakkoratkaisun pyytämisen säännöksen oikean tulkinnan varmistamiseksi riippumatta siitä, onko kyseisellä säännöksellä edes suoraa vaikutusta yksittäistapauksessa. Ennakkoratkaisupyyntöjä voidaan myös tehdä juridisesti sitomattomista säädöksistä kuten suosituksista 4 ja tietyntyyppisistä ei-jäsenvaltioiden kanssa tehdyistä sopimuksista. EUT on myös katsonut, että ennakkoratkaisupyyntöä koskeva artikla soveltuu niissä tapauksissa, joissa kansallinen 1 Raitio 2016, s. 174; Tästä syystä ennakkoratkaisun pyytämisvelvollisuudesta poikkeaminen act eclair perusteella ei sovellu SEUT 267 artiklan tarkoittamiin pätevyyskysymyksiin, sillä se perustuu tuomioistuimen omaan arvioon. 2 Raitio 2016, s. 174; C-143/88 & C-92/89 Zuckerfabrik (1991) ECR SEUT 267 artikla = EY 234 artikla = ETY 177 artikla. 4 C 322/88 Salvatore Grimaldi 1

2 laki perustuu tai viittaa EU-lainsäädäntöön, vaikka seuraus tästä olisi se, että EU-lainsäädännön ulottuvuus kasvaisikin näiden säännösten johdosta. 5 Kynnys pätemättömyyden toteamiselle ennakkoratkaisumenettelyssä on ollut korkea. Raition mukaan Euroopan unionin tuomioistuin joutuu päteämättömyysarvioinnissa usein ottamaan kantaa erilaisiin eurooppaoikeudellisiin periaatteisiin, joiden nojalla pätemättömyyteen vetoava taho pyrkii osoittamaan komission tai neuvoston käyttäneen väärin harkintavaltaansa tai rikkoneen muutoin toimivaltuuksiaan. Suhteellisuus-, syrjimättömyys- ja oikeusvarmuusperiaate tulevat tällöin usein kyseeseen Kumoamiskanne Kumoamiskanne on ensisijainen menettelytapa unionin säädöksen pätemättömyyttä arvioitaessa. Kumoamiskanteen nostamiselle on varattu kahden kuukauden määräaika ja yksityisen kantajan tulee nostaa kanne tässä ajassa sillä uhalla, että hän ei ole enää oikeutettu oikeusvarmuuden periaatteen nojalla kiistämään kyseisen säännöksen pätevyyttä ennakkoratkaisumenettelyssä. 7 Vaikka määräaika onkin kohtuullisen lyhyt ja on kohtuullisen perusteltua väittää, että yksityiselle asianosaiselle on asetettu melko vaikeasti saavutettavat ehdot, oikeuskäytännössä on katsottu, että kumoamiskanteelle asetettua määräaikaa ei voi kiertää ennakkoratkaisumenettelyssä nostettavan pätemättömyyskysymyksen avulla. Tosin on huomattava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tietyt, poikkeukselliset olosuhteet voivat mahdollistaa tilanteen, jossa anteeksiannettava erehdys oikeuttaa poikkeamaan määräajasta kantajan eduksi. 8 Ennakkoratkaisupyynnön esittäminen toimii myös tietyllä tavalla eräänlaisena varaventtiilinä pätemättömäksi väitetyn EU:n päätösluonteisen lainsäädännön arvioinnille erityisesti yksityisten kantajien näkökulmasta. Yksityisen saattaa olla vaikea reagoida kumoamiskanteen edellyttämässä lyhyessä määräajassa, mutta ennakkoratkaisupyynnön esittämiselle ei ole SEUT 267 artiklassa säädetty määräaikaa. 9 5 Craig ja De Burca 2011, s Raitio 2016, s Raitio 2016, s. 174; C-188/92 TWD (1994) ECR I Raitio 2016, s. 159; Ks. esim. 25/68 Schertzer (1977) ECR 1729, kohta 19 ja 117/78 Orlandi (1979) ECR 1613, kohta Raitio 2016, s

3 3. C-314/85 Firma Foto-Frost vastaan Haupzollamt Lübeck-Ost Tapauksessa kansallinen tuomioistuin esitti kysymyksen siitä, oliko sillä toimivaltaa julistaa komission päätöstä pätemättömäksi sillä perusteella, että se rikkoi yhteisön oikeutta asiassa. Kansallisille tuomioistuimille joiden päätöksiin saa kansallisen lainsäädännön mukaan hakea muutosta, annettiin jo Euroopan talousyhteisön perustamissopimuksen 177 artiklassa mahdollisuus esittää yhteisöjen tuomioistuimelle tulkintaa ja pätevyyttä koskevia ennakkoratkaisukysymyksiä. Foto-Frost tapauksessa EUT kiinnitti huomiota kuitenkin siihen, että artiklassa ei oteta kantaa siihen, onko kansallisilla tuomioistuimilla itsellään toimivalta todeta yhteisön toimielimen toimi pätemättömäksi. EUT katsoi, että kyseiset tuomioistuimet voivat tutkia yhteisön toimielimen toimen pätevyyden, ja jos ne katsovat, etteivät asianosaisten kansallisessa tuomioistuimessa esittämät pätemättömyyden perusteet ole riittäviä, ne voivat hylätä kyseiset perusteet ja vahvistaa, että kyseinen toimielimen toimi on täysin pätevä. Näin toimiessaan ne eivät nimittäin aseta kyseenalaiseksi yhteisön toimien pätevyyttä. 10 Kysymykseen pätemättömyyden toteamisesta kansallisessa tuomioistuimessa EUT vastasi yksiselitteisesti, että niillä ei ole valtaa todeta yhteisön toimielimen toimea pätemättömäksi. Kuten asian C-66/80, International Chemical Corporation tuomiossa oli todettu, niin yhteisöjen tuomioistuimelle 177 artiklassa annetun toimivallan tarkoituksena on pääasiallisesti varmistaa yhteisön oikeuden yhtenäinen soveltaminen kansallisissa tuomioistuimissa. Tämä yhtenäisyysvaatimus on erityisen pakottava silloin, kun on kyse yhteisön toteuttamien toimien pätevyydestä. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten erilaiset käsitykset yhteisön toimielinten toimien pätevyydestä saattaisivat vaarantaa yhteisön oikeusjärjestyksen yhtenäisyyden ja loukata oikeusvarmuuden perusperiaatetta. 11 Koska perustamissopimuksen artiklassa annetaan yhteisöjen tuomioistuimelle yksinomainen toimivalta yhteisön toimielimen toimen kumoamiseen, järjestelmän yhtenäisyyden kannalta on EUT:n mukaan välttämätöntä, että ainoastaan yhteisöjen tuomioistuimella on valta todeta yhteisön toimielimen toimi pätemättömäksi, jos kysymys toimen pätevyydestä tulee esille kansallisessa tuomioistuimessa. Lisäksi juuri yhteisöjen tuomioistuin pystyy parhaiten ratkaisemaan kysymykset yhteisön toteuttamien toimien pätevyydestä. Yhteisön toimielimellä on yhteisöjen tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan 20 artiklan nojalla oikeus puolustaa antamansa säädöksen 10 C-314/ kohdat. 11 C-314/85 15 kohta. 12 SEUT 263 artikla = EY 230 artikla = ETY 173 artikla. 3

4 pätevyyttä yhteisöjen tuomioistuimessa. Lisäksi yhteisöjen tuomioistuin voi saman pöytäkirjan 21 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää yhteisön toimielimeltä, joka ei ole asianosaisena, kaikkia asian käsittelyn kannalta tarpeellisiksi katsomiaan tietoja. 13 EUT kuitenkin lisäsi, että periaatteesta, jonka mukaan kansalliset tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan yhteisön toimea pätemättömäksi, voidaan joutua poikkeamaan tietyissä olosuhteissa tilanteessa, jossa toimen pätevyys tulee esille väli- tai turvaamistoimia koskevassa menettelyssä. Kyseisessä tapauksessa kansallisen tuomioistuimen kysymyksessä sellaiseen ei kuitenkaan ollut viitattu ja EUT:n ratkaisu esitettyyn (ensimmäiseen) kysymykseen oli, että kansalliset tuomioistuimet eivät ole toimivaltaisia itse toteamaan, että yhteisön toimielimen toimi on pätemätön. 14 Tuomion 19 kohdassa esitetystä poikkeusmahdollisuudesta väliaikaismääräyksen tai turvaamistoimen yhteydessä voidaan hakea selkeytystä tapauksesta C-465/93 Atlanta. Kun kansallisen toimenpiteen pätemättömyyttä on esitetty perustuen sen taustalla olevan EU-säädöksen pätemättömyyteen, kansallinen tuomioistuin voi lähtökohtaisesti myöntää turvaamistoimen. Tiettyjen edellytysten on kuitenkin täytyttävä. Ensinnäkin kansallisen tuomioistuimen tulee vakavasti epäillä yhteisön säädöksen pätevyyttä. Toisekseen sen tulee myös esittää kyseisen säädöksen pätevyyttä koskeva ennakkoratkaisukysymys EUT:lle. Väliaikaismääräyksen tulee olla tarpeellinen, jotta pyytävälle asianosaiselle aiheudu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa. Lisäksi kansallisen tuomioistuimen tulee ottaa asianmukaisesti unionin etu huomioon ja kaikkia edellytyksiä harkitessaan noudatettava päätöksiä, jotka yhteisöjen tuomioistuin tai ensimmäisen asteen tuomioistuin on antanut kyseenalaistettujen toimenpiteiden substanssista C-188/92 TWD Textilwerke Deggendorf GmbH vastaan Bundesrepublik Deutschland On sinänsä selvää, että SEUT 267 artikla sallii EU asetusten ja direktiivien pätevyyden kyseenalaistamisen kansallisten tuomioistuinten kautta. Sen sijaan yksittäisten päätösten kohdalla tilanne on hieman mutkikkaampi. Päätös saatetaan kyseenalaistaa kansallisessa tuomioistuimessa myös sellaisen henkilön toimesta, jolle sitä ei ole osoitettu. 16 Tapauksessa TWD kysymys oli juuri siitä. Komissio antoi päätöksen, jonka mukaan Saksan myöntämä tuki TWD Textilwerke Deggendord GmbH:lle ei ollut yhteensopiva sisämarkkinasääntelyn kanssa. Saksan hallitus oli tiedottanut yhtiötä 13 C-314/ kohdat. 14 C-314/ kohdat. 15 Craig ja De Búrca 2011, s Craig ja De Búrca 2011, s

5 siitä, että komission päätöksen 86/509/ETY mukaan yhtiölle myönnetyt tuet olivat perustamissopimuksen artiklan 3 kohdan määräyksiä ja sen vuoksi lainvastaisia, eivätkä ne sovellu yhteismarkkinoille ETY:n perustamissopimuksen artiklan nojalla. Saksa antoi yhtiölle myös tiedoksi, että kyseisestä päätöksestä voitaisiin nostaa kanne SEUT 263 artiklan nojalla. Yritys ei kuitenkaan hyödyntänyt tätä mahdollisuutta, vaan pyrki saattamaan kysymyksen pätemättömyydestä tutkittavaksi saksalaisessa tuomioistuimessa hakemalla muutosta Land- Nordrhein Westfalenin Oberverwaltungsgerichtiltä. 19 EUT huomautti, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan päätöksestä josta se, jolle päätös on osoitettu, ei ole nostanut kannetta perustamissopimuksen 173 artiklassa asetetussa määräajassa, tulee lopullinen suhteessa asianomaiseen. Lisäksi todettiin, että yrityksellä oli oikeus perustamissopimuksen 93 artiklan nojalla nostaa kumoamiskanne perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan nojalla päätöksestä, joka oli osoitettu jäsenvaltiolle. Yhtiötä koski myös sama prekluusiovaikutus kuin jäsenvaltiota, jolle päätös oli osoitettu. 20 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jäsenvaltio ei voi perustamissopimuksen 173 artiklassa määrätyn määräajan päätyttyä riitauttaa sellaisen päätöksen pätevyyttä, joka on tehty perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan perusteella ja osoitettu tälle jäsenvaltiolle. Oikeuskäytännön tarkoituksena on ollut sulkea pois jäsenvaltion mahdollisuus asettaa päätöksen pätevyys uudelleen kyseenalaiseksi jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan kanteen yhteydessä. Tällä tavalla turvataan oikeusvarmuutta estämällä se, että oikeusvaikutuksia tuottavat yhteisön toimet asetetaan yhä uudelleen ja uudelleen kyseenalaiseksi. EUT katsoi, että samat oikeusvarmuutta koskevat vaatimukset johtavat myös siihen, että perustamissopimuksen 93 artiklan perusteella annetun päätöksen kohteena oleva tuen saaja, joka olisi voinut nostaa kanteen kyseisestä päätöksestä ja joka on antanut perustamissopimuksen 173 artiklan kolmannessa kohdassa tätä varten asetetun ehdottoman määräajan kulua umpeen, ei voi asettaa kyseenalaiseksi kysymyksessä olevan päätöksen laillisuutta kansallisissa tuomioistuimissa sellaisen kanteen yhteydessä, jonka kohteena ovat kansallisten viranomaisten toimet tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi. Jos tällaisissa olosuhteissa asianomainen voisi kansallisessa tuomioistuimessa vastustaa päätöksen täytäntöönpanoa vetoamalla päätöksen lainvastaisuuteen, 17 SEUT 108, EY 88 ja ETY-sopimuksen 93 artikla. 18 SEUT 107, EY 87 ja ETY-sopimuksen 92 artikla. 19 C-188/92 TWD 7 kohta; Yhtiö väitti erityisesti, että vuosina saadut investointipalkkiot soveltuvat osittain yhteismarkkinoille, joten komission päätös on ainakin osittain lainvastainen. 20 C-188/92 TWD, kohdat. 5

6 hänelle annettaisiin näin oikeus kiertää se, että päätöksestä on tullut suhteessa asianomaiseen lainvoimainen kanteen nostamiselle asetetun määräajan päätyttyä. 21 Asiassa C-216/82 Universität Hamburg vastaan Hauptzollamt Hamburg-Kehrwieder EUT oli huomioinut sen, että kansallisen viranomaisen tekemä hakemuksen hylkäämispäätös oli ainoa asianomaiselle henkilölle suoraan osoitettu toimenpide, josta oli varmasti saanut tiedon hyvissä ajoin ja johon hakija voi hakea muutosta tuomioistuimessa ilman, että hänellä oli vaikeuksia osoittaa asiavaltuuttaan. Tuomiossaan EUT katsoi, että olosuhteiden valossa yhtiöllä piti olla mahdollisuus vedota komission päätöksen lainvastaisuuteen ETY:n perustamissopimuksen 184 artiklassa 22 ilmaistun yleisen oikeusperiaatteen mukaan. Periaatteella taataan kullekin asianosaiselle häntä suoraan ja erikseen koskevan päätöksen kumoamiseksi oikeus toimielinten sellaisten aikaisempien toimien pätevyyden arvioimiseen, jotka muodostavat oikeudellisen perustan kanteen kohteena olevalle päätökselle, jos asianosaisella ei ole ollut oikeutta nostaa perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla kannetta kyseisistä toimista, joiden vaikutukset kohdistuvat häneen mutta joiden kumoamista hän ei ole voinut vaatia. 23 Asia C-188/92 oli kuitenkin juuri tältä osalta ratkaisevasti erilainen. Tapauksessa oli kiistatonta, että pääasian kantaja oli täysin tietoinen komission päätöksestä ja että se epäilemättä olisi voinut nostaa kanteen perustamissopimuksen 173 artiklan nojalla. EUT:n mukaan päätelmistä kokonaisuudessaan seurasi, että pääasiana olevan tapauksen kaltaisten tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen vallitessa kansallista tuomioistuinta sitoo oikeusvarmuuden periaatteen mukaan sellainen päätös, jonka komissio on tehnyt perustamissopimuksen 93 artiklan nojalla ja josta on tullut lainvoimainen suhteessa tukea saavaan yritykseen. EUT vastasi ensimmäiseen kansallisen tuomioistuimen asettamaan kysymykseen, että perustamissopimuksen 93 artiklan 2 kohdan perusteella tehty komission päätös sitoo kansallista tuomioistuinta silloin, kun kansallisten viranomaisten toteuttamat kyseistä päätöstä koskevat täytäntöönpanotoimenpiteet huomioon ottaen asianomainen tuensaaja on saattanut kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi asian, jossa tuensaaja vetoaa komission päätöksen lainvastaisuuteen, ja kun tuensaaja ei ole nostanut kannetta kyseistä päätöstä vastaan perustamissopimuksen 173 artiklan toisen kohdan perusteella tai ei ole tehnyt sitä asetetussa määräajassa siitä huolimatta, että jäsenvaltio on ilmoittanut komission päätöksestä kirjallisesti C-188/92 TWD, kohdat. 22 SEUT 277, EY 241 ja ETY-sopimuksen 184 artikla. 23 C-188/92 TWD, 23 kohta 24 C-188/92 TWD, kohdat. 6

7 Hieman yksinkertaistettuna EUT katsoi, että SEUT 267 artiklan mukainen ennakkoratkaisupyyntö ei ollut mahdollinen, sillä yritystä oli informoitu SEUT 263 artiklan edellyttämällä tavalla ja sillä olisi epäilemättä ollut myös peruste nostaa kyseinen kanne. Näin ollen TWD tapauksesta seuraa, että SEUT 267 mukainen ennakkoratkaisun pyytäminen ei ole mahdollista, jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö olisi voinut nostaa SEUT 263 artiklan tarkoittaman kanteen ja tällä olisi myös ollut peruste siihen, sekä tämä tiesi mahdollisuudesta toimia määrätyn aikarajan puitteissa. Sama periaate koskee periaatteessa myös jäsenvaltioita, jotka olisivat voineet nostaa itseään koskevassa asiassa SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kanteen, mutta eivät tehneet niin 263(6) artiklan asettamissa aikarajoissa Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-77/09 Gowan Comércio Internacional e Serviços L da vastaan Ministero della Salute Asiassa italialainen Tribunale amministrativo regionale del Lazio pyysi unionin tuomioistuinta lausumaan direktiivin 2006/134/EY(2) pätevyydestä. Direktiivillä 2006/134 muutettiin direktiiviä 91/414/ETY,(3) jossa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että kasvinsuojeluaineita (eli kasveihin käytettäviä torjunta-aineita, rikkakasvien torjunta-aineita ja sienitautien torjunta-aineita) ei saateta markkinoille tai käytetä niiden alueella, elleivät ne ole hyväksyneet kyseistä tuotetta mainitun direktiivin mukaisesti. Kasvinsuojeluaine voidaan hyväksyä ainoastaan, jos sen tehoaineet on lueteltu direktiivin 91/414 liitteessä I. Direktiivillä 2006/134 lisättiin direktiivin 91/414 liitteeseen I fenarimoli tietyin edellytyksin ja ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedusteli lähinnä sitä, vaikuttiko direktiivin 2006/134 ja sitä koskevan valmisteluasiakirjan eli kertomuksen mahdollinen eroavaisuus mainitun direktiivin pätevyyteen. Valmisteluasiakirjan oli laatinut kyseisen tehoaineen vaikutusten arviointia varten nimetty esittelevä jäsenvaltio. Tapauksessa Saksan hallitus ja komissio epäilivät, saattoiko ennakkoratkaisupyyntöä ottaa tutkittavaksi sen täsmällisyydessä ja selkeydessä havaittujen puutteiden vuoksi. Julkisasiamies muistutti, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä on todettu, että kansallisen tuomioistuimen on määritettävä esittämiinsä kysymyksiin liittyvät tosiseikat ja oikeussäännöt. Vähintään sen on selostettava ne tosiseikkoja koskevat lähtökohdat, joihin kysymykset perustuvat. 26 Julkisasiamiehen 25 Craig ja De Búrca 2011, s Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-77/09 Gowan Comércio, kohdat

8 mukaan unionin tuomioistuin saattoi katsoa saaneensa riittävästi tietoja voidakseen antaa esitettyyn kysymykseen hyödyllisen vastauksen. 27 Asiassa oli kuitenkin huomioitava toinen seikka, joka liittyi käsiteltävän ennakkoratkaisupyynnön tutkittavaksi ottamiseen. Pohdittavaksi tuli se, onko Gowan edelleen oikeutettu vetoamaan kansallisissa tuomioistuimissa direktiivin 2006/134 lainvastaisuuteen, kun otetaan huomioon, että se ei nostanut unionin yleisessä tuomioistuimessa kumoamiskannetta kyseisestä direktiivistä EY 230 artiklassa tarkoitetussa määräajassa, vaikka sillä olisi saattanut olla siihen oikeus. 28 TWD tuomion mukaisesti luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ei lähtökohtaisesti voi riitauttaa välillisesti unionin toimielimen toteuttaman toimen pätevyyttä ennakkoratkaisupyynnön avulla, jos kyseinen henkilö voi nostaa samasta toimesta suoran kanteen EY 230 artiklan nojalla. Sulkemalla pois mahdollisuus unionin toimen riitauttamiseen ennakkoratkaisumenettelyssä pyritään noudattamaan oikeusvarmuuden periaatetta estämällä se, että oikeusvaikutuksia tuottavat unionin toimet asetetaan yhä uudelleen kyseenalaisiksi. Muutoin henkilö voisi kiertää sen, että hänelle vastaisen päätöksen perustana olevasta unionin toimenpiteestä on tullut suhteessa asianomaiseen lainvoimainen, jopa EY 230 artiklan neljännessä kohdassa suoran kanteen nostamiselle säädetyn määräajan päätyttyä. 29 Ratkaisuehdotuksesta käy kuitenkin ilmi, että vakiintuneen oikeuskäytännön perusteella on myös selvää, että henkilön oikeus vedota unionin toimen lainvastaisuuteen kansallisessa tuomioistuimessa ja riitauttaa välillisesti sen pätevyys EY 234 artiklan nojalla estyy vain, jos hän olisi selvästi ja epäilemättä voinut vaatia kyseisen toimen kumoamista EY 230 artiklan perusteella. Kun käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö koski direktiiviä, oli selvitettävä olisiko Gowan voinut selvästi ja epäilemättä nostaa kanteen kyseisestä direktiivistä. Näiden säännösten olisi siis tullut koskea Gowania suoraan ja erikseen. Ratkaisuehdotuksessa esitettiin yksiselitteinen kanta siitä, että näin ei ollut käsiteltävässä asiassa. 30 Julkisasiamies muistutti, että TWD tapauksessa täytäntöönpanotoimenpiteet oli osoitettu kyseiselle yritykselle. Yhteisöjen tuomioistuin on soveltanut tätä oikeuskäytäntöä tiettyihin asetuksiin ja todennut, että tietyissä tilanteissa asetus voi olla kannekelpoinen toimi, minkä vuoksi tällaista ennakkoratkaisupyyntöä ei voida ottaa tutkittavaksi. Asia on kuitenkin toisin direktiivien tapauksessa. 27 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-77/09 Gowan Comércio, kohta Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-77/09 Gowan Comércio, kohta Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-77/09 Gowan Comércio, kohta Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-77/09 Gowan Comércio, kohdat

9 Yhteisöjen tuomioistuin täsmensi asiassa Eurotunnel 31 antamassaan tuomiossa, että direktiiviä ei voida arvioida samalla tavalla. 32 Vaikka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin olikin vastikään todennut direktiiviin 91/414 liittyvässä asiassa, että ilmoituksen tehneen yrityksen nostama kumoamiskanne direktiivistä, joka on annettu kyseisen ilmoituksen nojalla, voidaan ottaa tutkittavaksi, ei tästä kuitenkaan seuraa automaattisesti nyt käsiteltävässä asiassa sitä, että pääasian kantaja voisi selvästi ja epäilemättä nostaa tällaisen kanteen. Tähän on kolme syytä. Ensinnäkin kyseinen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio annettiin vasta vuonna 2009, kun taas pääasian kantajan olisi pitänyt nostaa kanteensa vuoden 2007 alussa eli huomattavasti tuomion antamispäivää aiemmin. Unionin tuomioistuin ei myöskään ole voinut lausua ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ratkaisusta. Kun lisäksi otetaan huomioon perustamissopimuksen sanamuoto ja yleinen rakenne, jotka eivät anna edes epäsuorasti mahdollisuutta tällaisen kanteen nostamiseen, oikeusvarmuuden periaate on nähdäkseni esteenä tällaisen tutkittavaksi ottamista koskevan laajennuksen vahvistamiselle oikeuskäytännössä. Näin ollen Gowan ei olisi voinut selvästi ja epäilemättä vaatia direktiivin 2006/134 kumoamista. Näillä perusteilla ennakkoratkaisukysymystä esitettiin otettava tutkittavaksi C-408/95 32 Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-77/09 Gowan Comércio, kohdat Julkisasiamiehen ratkaisuehdotus asiassa C-77/09 Gowan Comércio, kohdat