JALKAVÄKIRYKMENTTI 56 JA 60 SEKÄ OSASTO TÖRNI ISÄNMAAMME JA KANSAMME SUOJANA

Transkriptio

1 JALKAVÄKIRYKMENTTI 56 JA 60 SEKÄ OSASTO TÖRNI ISÄNMAAMME JA KANSAMME SUOJANA VUOSIKOKOUS MASKUSSA

2 JR 56 JA JR 60 KILTA RY VUOSIJUHLA JA VUOSIKOKOUS JR 56 ja JR 60 KILTA RY:n sääntöjen määräämä vuosikokous pidetään keskiviikkona MASKUN MASKUTALOSSA, SEURATALONTIE 2, MASKU Kokouksessa käsitellään ja päätetään Killan säännöissä 8 :ssä mainitut asiat. Kokouksen esityslista jaetaan kokouspaikalla. JR 56 JA JR 60 KILTA RY Hallitus Vuosijuhla Naantalissa Kuva Matti Jalava. SEPPELPARTIO LASKEE SANKARIHAUDALLE HAVUSEPPELEEN JUHLAVIERAIDEN VASTAANOTTO ALKAA klo RUOKAILU MASKUTALON SALISSA klo VUOSIJUHLA ALKAA klo (ohjelma liitteenä) Tumma puku ja isot kunniamerkit, sotilaat paraatipuku Osallistujien lukumäärä ja mahdolliset ruoka-allergiat pyydetään ilmoittamaan omalle alueosastolle mennessä. TERVETULOA!

3 Puheenjohtaja Martti Aro Kunnioitetut Kiltamme sisaret ja veljet, arvoisa Kiltamme väki! Itsenäinen Suomi täytti sata vuotta Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta vietettiin koko vuoden, koko Suomessa ja sadassa muussa maassa kaikilla maailman mantereilla. Sukupolvemme merkittävin juhlavuosi rakennettiin yhdessä. JR 56 ja JR 60 Kilta ry:n Suomi 100 -juhlavuosi tekijöineen oli luomassa juhlavuoden ohjelmaa. Teidän ansiostanne Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuodesta kasvoi kaikkien aikojen laajin ja monipuolisin juhlavuosi Suomessa. Tällaisin saatesanoin saimme vastaanottaa nyt maaliskuussa 2018 Valtioneuvoston kanslian lähettämän Suomi Finland 100 KUNNIAKIRJAN, minkä olivat allekirjoittaneet pääministeri Juha Sipilä, Suomi 100 -valtuuskunnan puheenjohtajana sekä Pekka Timonen, juhlavuoden pääsihteerinä. Enää joukossamme ei ole sellaisia kansalaisia, joilla olisi henkilökohtaisia muistoja ajasta, jolloin Suomesta tuli itsenäinen valtakunta. Kyllä meillä ennenkin on ollut isänmaa. Kouluissa oli laulettu koulujen juhlissa täysin rinnoin: Yks voima sydämeen kätketty on, se voima on puhdas ja pyhä. Puhdas ja pyhä voima oli nimeltään Isänmaa. Sanassa oli paljon tunnekuohua, mutta vielä enemmän se tulkitsi toiveita. Sitten tuli tammisunnuntai 1918, tulivat punaiset ja valkoiset käsivarsinauhat ja lukemattomat kuolemanlaukaukset. Niistä ajoista ja tapahtumista isänmaamme historiassa on paljon vaiettu ja puhuttu. Monet uskoivat, kuinka nuo tapahtumat olisivat kuin paha uni jo pyyhitty pois kansamme silmistä, silti yhä toiseen ja kolmanteen polveen, on jäljellä vääristymiä ja virheajattelua, kyräilyä ja toinen toisensa tuomitsemista. Emmekö vapaudu koskaan tuosta raskaasta painolastista ja osaisimme keskustella ilman intohimoa ja katkeruutta noista historiamme tärkeistä ajoista, joiden tuloksena meillä kuitenkin on vapaa isänmaa, itsenäinen Suomi? Veteraaniaseveljemme kestivät Summan, Kollaan ja Taipaleen, he kestivät raskaan suurhyökkäyksen kuuman kesän Kaikki kestettiin vapauden tähden! Kansamme laskettiin luhistuvan sotakorvausten kuorman alle Suomen kansa ei luhistunut! Kaikki tehtiin isänmaan tähden! Rohkeat taistelijamme ovat olleet valmiit kuolemaan, jättääkseen lapsilleen, lastensa lapsille perinnöksi vapaan isänmaan. Hyvin monet kaatuivat, seurakuntien sankarihaudat kertovat niihin kätkettyjen nuorten ihmisten varhain päättyneestä elämästä, myös loppuun suoritetusta työstä. Myös kiltamme oli hakenut osaksi Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa Mitä meille luvattiin? Se on Suomen suuri vuosi, joka rakennetaan yhdessä. Juhlavuosi synnyttää tekoja, elämyksiä ja ohjelmaa. Se elää koko Suomessa, koko vuoden Tekojen kautta tarkastellaan Suomen itsenäisyyden vuosisataa, nykyhetkeä ja tulevaisuutta. No mitä me sitten teimme? Vuosikokousjulkaisumme 2017 oli laadittu tämän teeman hengessä, siinä erityisesti tuotiin esille Kiltamme perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja rykmentin komentaja, eversti Matti Aarnio, jonka rykmentin omat miehet, aseveljet paremminkin tunsivat nimellä Motti-Matti Aarnio. Motti oli tämän yhteistoiminnan henkinen virittäjä ja keskushahmo. Kiltamme toiminta on jatkunut yli kolmekymmentä vuotta ilman komentajaansa. Hänen henkensä kirkas hehku ja hänen lämmin inhimillinen hymynsä tulevat elämään ja sävyttämään yhdessäolojamme puhtaan asevelihengen kauneimpana ylläpitäjänä. Nämä vuosijulkaisussa 2017 olleet kirjoitukset olivat Urpo Levon, kenraaliluutnantti evp. / JR 56 ja JR 60 Kilta ry:n kunniajäsen sekä muisteloita Motista esittäneen Kiltamme kunniapuheenjohtajan, professori Antero Kallion ilmaisuja rykmenttimme komentajasta. Vietimme Kiltamme aseveljien perinteistä vuosijuhlaa ja vuosikokousta Naantalissa. Nyt voidaan todeta jopa vielä sattumoisin tässä maamme toisessa hallintokaupungissa, kun tasavaltamme presidentit ovat viettäneen kesänsä täällä sijaitsevassa Kultarannassa ja vain viisi päivää ennen kokoustamme uutisoitiin suruviesti, kuinka presidentti Mauno Koivisto oli saanut kutsun viimeiseen iltahuutoon. Näin olemme tottuneet ilmaisemaan kuolemasta, aseveljien jättäessä tämän maallisen vaelluksensa täällä keskuudessamme. 4 5

4 Naantalin vuosijuhla tulee jäämään muistoihimme eräänä juhlavimpana isänmaallisena juhlatilaisuutena, minkä olemme Kiltamme puitteissa saaneet viettää! Presidentti Mauno Koivisto oli kolmanneksi viimeinen vielä elossa ollut Kiltamme Osasto Törnin aseveli. Myös media valtakunnan tasolla oli vahvasti kiinnostunut tästä Naantalin tilaisuudestamme, mukana olivat YLE, Iltasanomat jne., eli saimme median kautta kansalaisten tietoisuuteen tätä tapaa kunnioittaa niitä aseveljiä veteraaneja, jotka ovat taistellen mahdollistaneet maamme säilymisen itsenäisenä! Juhlatilaisuuden ohjelma oli monipuolista, juhlapuheen piti värikkäällä tavallaan kenraaliluutnantti Markku Nikkilä puhe pureutui myös osaltaan Suomi 100 vuotta -aiheeseen. Erityisen kiitoksen ansaitsevat Naantalin juhlasta vastannut taistelijapari, Esa Haarala ja Mauri Ikonen sekä heidän taustajoukkonsa erinomaisesta työsuoritteesta! Pitänee muistuttaa, kuinka Kiltamme 4. puheenjohtajana jo vuodesta 2009 lähtien toiminut Pentti Isotupa vastasi Naantalin juhlan sekä alkuvuoden toiminnoista ja juuri tässä Naantalin vuosikokouksessa hän pyyntönsä mukaisesti luovutti puheenjohtajan nuijan seuraajalleen. Olemme viime joulukuussa 2017 muistaneet Kiltamme veteraaniaseveljiä erityisellä Joulutervehdyksellä, mikä oli nyt juhlavuoden teemaa korostaen jo 7. kerran peräkkäin! Kulunut vuosi 2017 oli Kiltamme toiminnassa 46. toimintavuosi. Pitkään yhdessä JR 56 ja JR 60 Killan aseveljien kanssa yhteistä taivalta kulkeneet Osasto Törnin aseveljet ovat poissa, kun Lauri Lähteenmäki ja nyt vielä Pekka Maikola saivat molemmat kutsun viimeiseen iltahuutoon. Heistä kummastakin ovat muistokirjoitukset tässä vuosikokousjulkaisussamme tuonnempana. Nyt yhdessä kiitämme menneitä sukupolvia heidän työstään, uhrauksistaan ja taisteluistaan, kun saamme elää täällä itsenäisessä ja vapaassa Suomessa sekä iloita isänmaastamme. Martti Aro Aseveljien työn kunnioittaminen on keskeisin toimintamme sisältö ja tähän liittyvät myös nyt tänä Suomi 100 vuotta -juhlavuoden teeman puitteissa järjestetyt Tampereen Messukylän Koululla paljastettu muistolaatta ja JR 60 rykmenttikilpi jatkosotaan 1. Divisioonan jalkaväkirykmentti 60:n I pataljoona, yhteensä 1375 Tampereen ja lähiseudun miesten lähtivät täältä silloin alkaneelle sotataipaleelle. Erinomaisesi onnistuneen Suomi 100 vuotta juhlavuoden teemaan liittyneen tilaisuuden järjestelyistä päävastuun kantoivat Pirkanmaan alueosaston miehet Kari Koivunen yhdessä kiltaveljensä Kalervo Karimon kanssa. Toinen vastaava jatkosotaan lähdöstä muistuttava muistolaatta yhdessä JR 60 rykmenttikilven kanssa paljastettiin Sotaveteraanien valtakunnallisen 60 -vuotisen juhlapäivän yhteydessä sankarihaudalle suoritetun kunniakäynnin jälkeen Mynämäen Laurin koululla. Mynämäestä oli lähtenyt Divisioonan jalkaväkirykmentti 60:n III pataljoona, yhteensä 1020 miestä. Arvokkaan ja juhlallisen tilaisuuden järjestelyvastuun olivat hoitaneet Uudenkaupungin alueosaston Mynämäen miehet Seppo Kompuisen johdolla. 6 7

5 Sihteeri Markku Laine JR 56 JA JR 60 KILTA RY Toimintakertomus vuodelta 2017 HALLITUS Hallituksen pj pankinjohtaja Martti Aro I varapuheenjohtaja yrittäjä Pertti Peltonen II varapuheenjohtaja muurasi Keijo Kirveennummi Kunniapuheenjohtaja professori Antero Kallio I sihteeri rehtori Markku Laine II sihteeri everstiluutnantti Mauri Ikonen (Edellä olevasta selviää asemansa perusteella vuosikokuksen nimeämät Killan hallituksen jäsenet ja loput 27 liitteenä olevasta hallituskokoonpanon tarkemmasta erittelystä alueosastoittain. Hallituksen jäsenyyden vahvistaa vuosittain kokoontuva vuosikokous alueosastojen tekemien omien esitysten perusteella.) TOIMINNANTARKASTUS Toiminnantarkastaja varatuomari Matti Mikkola Toiminnantarkastaja pankinjohtaja Seppo Jaakkola Toiminnantarkastajan varamies sähköteknikko Jorma Elo Toiminnantarkastajan varamies koulutoimenjohtaja Urpo Lalla KILLAN VETERAANIJÄSENISTÖ UUSIKAUPUNKI 11 OSASTO TÖRNI - liitetty Laitilaan RAUMA 7 HELSINKI TURKU 6 ULKOJÄSENET - LAITILA 5 IMPOLA - PIRKANMAA 3 KOKONAISJÄSENMÄÄRÄ VETERAANIJÄSENET 33 NAISET 56 KANNATTAJAJÄSENET 148 Veteraanien keski-ikä tulee olemaan lähes 95,06 vuotta. Viimeiseen iltahuutoon sai kuluneena vuotena kutsun 13 kiltamme veteraanijäsentä. TOIMINNOT Jäsenluettelon tarkistaminen alueosastoittain sekä syntymäpäivää v viettävien luetteloiminen ja kirjaaminen koko Killan osalta Killan kunniajäsen ja hallituksen jäsen linja-autonkuljettaja Toivo Raivo siunattiin Laitilan Kirkossa, havuseppeleen laskijoina Killan edustajina olivat Martti Aro ja Untamo Jousamaa Neljäs IKIHONKA tutkimus käynnistettiin postittamalla kyselyyn liittyvät lomakkeet Killan yhteensä 44 veteraaneille Vuosikokoukseen ja -juhlan järjestelyyn liittyvä tapaaminen oli järjestetty Naantalin Kylpylässä. Tapaamista isännöivät Esa Haarala ja Mauri Ikonen sekä Pasi Haarala, meitä muita olivat Pentti Isotupa, Seppo Kompuinen, Pertti Peltonen ja Martti Aro. Samalla Kävimme tutustumassa tulevaan juhlatilaan Naantalin Seurakuntakeskuksessa Killan vanhin veteraaniaseveli Eurajoelta maanviljelijä Niilo Koivukoski 102 vuotta sai kutsun viimeiseen iltahuutoon. Rauman alueosaston edustajat laskivat havuseppeleen IKIHONKA 2017 tutkimuksen vastaukset 39 kpl saatiin ja ilmeni 4 veteraaniveljen poistuneen tällä välin rivistä sekä vain yhdeltä jäi vastaus saamatta Lähetettiin MPKL:n toimistoon hakemukset kahdelle hopeisen kiltaristin saajaehdokkaalle Esa Haaralalle ja Pertti Peltoselle Tapaaminen Raumalla Raumanlinnan reserviläisten kerhotilassa, läsnä 8 9

6 Pertti Peltonen, Mauri Ikonen, Seppo Kompuinen, Markku Vainio, Rauli Antola, Jyrki Aikko, Lauri Heino, Pentti Isotupa ja Martti Aro Tapaaminen Paneliassa, jossa vahvistettiin JR 56 sotaan lähdön muistolaatan tilaus Mallivaruste Koskelta ja Metallivalimo Kivelältä, mukana Pentti Isotupa ja Martti Aro Killan hallituksen kokous Laitilassa Laitilan Terveyskodin Poukanvillen tiloissa, kokouksessa oli läsnä 10 kiltaveljeä Turun Upseerikerhon tiloissa pidettiin Killan tilien tarkastus, läsnä toiminnantarkastajat Matti Mikkola ja Seppo Jaakkola sekä Martti Aro Alkoi Killan vuosikokousjulkaisun ja vuosikokouskutsujen valmistaminen ja muokkaus painatusta varten Vuosikokousjulkaisun taittotyö saatiin valmiiksi ja lähetettiin Painoon Sata-Seri Oy:lle Raumalle Kansallisen Veteraanipäivän juhlatilaisuuksiin osallistuivat eri osastot Kilta hyväksyttiin Valtioneuvoston kanslian päätökselle mukaan Suomi 100 ohjelmaan Vuosikertomuksen 2017 lähetys talkootyönä Killan jäsenistölle, talkoissa mukana Raumanlinnan reserviläisten kerhotilassa Pertti Peltonen, Markku Laine, Rauli Antola, Untamo Jousamaa ja Martti Aro Panelian Valimolla jatkosotaan lähdön muistolaatat Tampereen Messukylän ja Mynämäen Laurin kouluille valmiina ja niitä olivat noutamassa puheenjohtaja Pentti Isotupa sekä Martti Aro JR 56 ja JR 60 Killan vuosijuhla ja vuosikokous pidettiin Naantalin Seurakuntakeskuksen tiloissa. Kokoontuminen alkoi ja lähetettiin seppelpartio seppeleenlaskuun Naantalin sankarivainajien muistomerkille. Juhlatilaisuudessa juhlapuheen pitäjä oli kenraaliluutnantti Markku Nikkilä. musiikista vastasi Laivaston Soittokunta. Vuosijuhlamme oli saanut erityistä lisähuomiota presidentti Mauno Koiviston juuri edellä tapahtuneen kuoleman johdosta ja tilaisuudessa olivat läsnä mm. Yle Turku sekä Ilta-Sanomien toimittaja Suvi Kerttula, joka haastatteli kunniapuheenjohtajaamme Antero Kalliota. Tilaisuus oli onnistunut ja juhlava Turussa järjestettiin valtakunnallinen Nuku Rauhassa tilaisuus Mauri Ikosen johdolla yhteistyössä muiden maanpuolustusjärjestöjen ja kanssa Heikkilän kasarmi Turussa oli tilaisuuden keskuksena ja tilaisuudessa vieraili mm. useat koulujen luokat muun yleisön ohella Tampereen alueosasto oli järjestänyt Kari Koivusen ja Kalervo Karimon johdolla Messukylän koululla tapahtuneen JR 60:n I pataljoonan 1375 miehen jatkosotaan lähdön muistolaatan ja JR 60 rykmentinkilven juhlavan paljastustilaisuuden. Tampereen kaupunki oli luovutuksen vastaanottajana ja yleisöä oli paikalla yli 40 henkeä Killan vanhin jäsen maanviljelijä Eero Saario täytti Euran Paneliassa täydet 100 vuotta Panelian Valimolta JR 60 rykmentin kilvet 5 kappaletta olivat noutamassa Markku Laine ja Martti Aro JR 56 JA JR 60 Killan Kunniapuheenjohtaja professori Antero Kallio täytti 99 vuotta Porin Prikaatin varusmiesten kotiuttamisjuhla Huovinrinteellä, jossa Killan edustajat Martti Aro ja Markku Laine jakoivat kirjapalkinnot kahdelle ansiokkaasti palvelleelle varusmiehelle. Niinisalossa vastaavat kirjapalkinnot luovutti Kalervo Löytäne Killan veteraaniaseveljen maanviljelijä Tauno Sonkkilan siunaustilaisuus Laitilan kirkossa, havuseppeleen laskivat Untamo Jousamaa ja Martti Aro Vierailu ja tutustuminen JR 56 perinne- ja näyttelytilaan Lapin Kotiseutumuseossa, mukana Hannu Sarajuuri, Untamo Jousamaa ja Martti Aro Killan vuosijuhlapäivän johdosta osallistuminen jumalanpalvelukseen Laitilan kirkossa. Tämän jälkeen kunniakänti ja seppeleen lasku Kollaan ja Loimolan taistelijoiden muistomerkillä. Paikalla oli yli 30 henkeä. Tilaisuus jatkui Kirkkokodissa kahvin ja ohjelman merkeissä Veteraaniaseveljen maanviljelijä Antti Seikolan siunaustilaisuus Laitilan kirkossa, havuseppeleen laskivat Untamo Jousamaa ja Martti Aro Killan kunniajäsen ja hallituksen jäsen Lauri Lähteenmäki siunattiin Pyhän Paimenen kirkossa Helsingin Pakilassa, havuseppeleen laskivat Antero 10 11

7 Kallio, Markku Laine ja Martti Aro. Muistotilaisuudessa muistopuheen aseveljelleen piti Antero Kallio Sotaveteraanien 60. vuosijuhlapäivän yhteydessä paljastettiin Mynämäen Laurin koululla JR 60 III pataljoonan 1020 miehen sotaan lähdön muistolaatta ja JR 60 rykmenttikilpi, juhlavassa tilaisuudessa Mynämäen kunta oli vastaanottajana. Juhlassa oli läsnä yli 60 henkeä Killan puheenjohtajan sosiaalineuvos Pentti Isotuvan siunaustilaisuus Laitilan kirkossa, havuseppeleen laskivat Pertti Peltonen, Markku Laine, Untamo Jousamaa ja Martti Aro. Muistotilaisuus oli Laitilan Terveyskodin tiloissa Kokoontuminen yhteistyön merkeissä Rauman Patteriston perinnekillan edustajien kanssa Ravintola Savilassa Raumalla, läsnä Hannu Suominen, Kai Nurminen, Pertti Peltonen, Markku Laine ja Martti Aro Rauman Patria killan jäsenten kanssa kävimme tutustumassa Panelian Seurantalossa olevaan perinnetilaan Juhani Vihervuoren johdolla sekä Lapin kotiseutumuseon JR 56 perinne- ja näyttelytilaan museonhoitaja Hannu Vapolan johdolla Killan II varapuheenjohtaja muurari Keijo Kirveennummi täytti 95 vuotta Viimeinen Kiltamme Osasto Törnin aseveli Pekka Maikola siunattiin haudan lepoon Kalannin kirkossa, havuseppeleen laskivat Markku Laine ja Martti Aro Killan hallituksen jäsen, kirvesmies Soini Sainio täytti 94 vuotta Osuuskauppa Keulan johdon kanssa neuvottelu Killan Joulutervehdyksestä 2017, mukana Marko Markela Osuuskauppa KEULA, Pertti Peltonen, Markku Laine ja Martti Aro. Jokaiselle 35:lle Joulutervehdyksen saajalle lähtee 100 euron ostolahjakortti, josta vastaavat Kilta 60 % ja Keula 40 %. Postituksen järjesti ja kustansi Osuuskauppa KEULA Osallistuminen Porin Prikaatin varusmiesten kotiuttamisjuhlaan Huovinrinteellä, Killan edustajina ja kirjapalkinnon luovuttajina olivat Pasi Suominen ja Jyrki Aikko Raumalta. Niinisalon varuskunnassa vastaavana edustajana ja kirjapalkinnon luovuttajana oli vastaavasti Kalervo Löytäne Neuvottelu Vakka-Suomen Nuorisosäätiön edustajan Markku Vahtorannan kanssa JR 56 Kilta ry:n ja Rauman Patteriston perinnekillan tulevasta yhteistyöstä kilta- ja perinneasioista, läsnä olivat edellä mainitun lisäksi Pertti Peltonen, Markku Laine, Hannu Suominen, Kai Nurminen ja Martti Aro. Vuoden aikana monistetut kokousmateriaalit JR 56 ja JR 60 Killalle on kustantanut Uudenkaupungin Kauppakamariosasto. Vuoden 2017 aikana ovat alueosastot huolehtineet iäisyyskutsun saaneitten kiltaveljien muistamisen. Vuoden aikana on 9 kiltasisarta ja 28 kiltaveljeä viettänyt merkkipäiviä, hallituksen puolesta on heitä muistettu onnitteluadressein. VARAINKERÄYS Vuoden 2017 varainkeräyksen voidaan katsoa täyttyneen. Edellä mainitun Osuuskauppa Keulan 1.400,- euron lahjoituksen ja muuna varainkeräyksen tuottoina olivat DVD kasetin myynnit 18,35 euroa sekä kirjamyynnit 391,80 euroa. Mynämäestä oli saatu kerättyä lahjoituksina sotaan lähteneitten muistolaattaan ja rykmentin kunniakilpeen sekä vuosijuhlan järjestämiseen yhteensä 1.081,- euroa. TULOS Toimintavuoden tilinpäätöksen tulos oli ,70 euroa alijäämäinen. Killan hallituksen tavoitteena on ollut pitää arvopaperivaranto täysin sijoitettuna, tuottamassa killalle hyvää osinkoa käytännön toiminnan turvaamiseksi. Taseessa olevat arvoparit yhteensä ,87 euroa oli noteerattu pörssissä päivänarvoon ,40 euroon ja osinkotuottoja saimme yhteensä 4.845,50,- euroa sekä lisäksi korkotuottoja 33,08 euroa. Näiden lukujen myötä voidaan tulevaisuuden toiminnallisia haasteita Killan perinnetyössä sekä samalla näiden haasteiden toteuttamista tarkastella suurella luottamuksella

8 KILLAN OSAKESALKKU KESKO OYJ B 1280 KONE OYJ 380 WÄRTSILÄ OYJ 1305 JR 56 ja 60 KILTA Ry VETERAANIJÄSENISTÖ % jäsenmäärä % jäsenmäärä MERKKIPÄIVIÄ viettivät seuraavat hallituksen jäsenet ja kunniajäsenet 99 Professori Antero Kallio, ESPOO 95 Muurari Keijo Kirveennummi, MYNÄMÄKI 80 Kenraali Hannu Särkiö, ESPOO 70 Maanviljelijä Mika Seikola, LAITILA 70 Rehtori Markku Laine, RAUMA VIIMEISEEN ILTAHUUTOON kutsuttiin seuraavat hallituksen jäsenet HELSINKI ALUEOS. Lauri Lähteenmäki (Os. Törni) 1 50,00 1 IMPOLAN POPPOO 0 0,00 0 LAITILAN ALUEOS. Toivo Raivo Tauno Sonkkila Antti Seikola 3 37,50 5 PIRKANMAAN ALUEOS. 0 25,00 3 RAUMA ALUEOS. Kosti V. Leino Toivo Viljanen Niilo Koivukoski 3 30,00 7 TURKU ALUEOS. Terho Tomero OSASTO TÖRNI Mauno Koivisto UUSIKAUPUNKI ALUEOS. Allan Kleemola Heikki Arhi Niilo Kujanpää Pekka Maikola (Os. Törni) 1 14, ,67 11 Killan kunniajäsen, linja-autonkuljettaja Toivo Raivo LAITILA Killan kunniajäsen, presidentti Mauno Koivisto HELSINKI Killan kunniajäsen, insinööri Lauri Lähteenmäki HELSINKI Killan kunniajäsen, sosiaalineuvos Pentti Isotupa LAITILA JÄSENISTÖ v JÄSENISTÖ v IKÄ SYNT.VUOSI LUKUM. POIST. % SYNT.VUOSI LUKUM , , , , Yhteensä ,

9 KESKI-IKÄTILASTO JR 56 JA JR 60 KILTA RY Tuloslaskelma Synt.vuosi Helsinki Impola Laitila Pirkanmaa Rauma Turku Yht ,33 Veteraanijäsenten tilastointi aloitettiin v Silloin jäsenmäärämme oli 595. Uusia jäseniä on liittynyt 23, jäseniä yhteensä mennessä kutsun viimeiseen iltahuutoon on saanut 586 jäsentä. KESKI-IKÄMME , , , , , , ,33 POISTUMA vuonna % , , , , , , , ,26 Synt. Törni Jäsenistö v alkaen Uusikaup. Yhteensä x ikä Poistumat % Keski-ikä Jäsenistö , , , , , , , , , , , , , , , , ,00 0 Yht ,67 33 Varsinainen toiminta Arvopaperit, myyntivoitot - - Tuotot yhteensä Yhteiskulut Varsinaisen toiminnan muut kulut Kokous ja neuvottelukulut , ,18 Hallintokulut - - Huomionosoitukset , ,83 Pankin palvelumaksut -116,85-138,87 Jäsenmaksut -132,00-219,00 Nettisivustot -100,00-250,00 DVD elokuva - - Muut Kulut -130,56-104,80 Yhteiskulut yhteensä , ,68 Tuotto- / Kulujäämä , ,68 Varainhankinta Keräystuotot - - Lahjoitukset 1 081, ,20 DVD -myynti 18,35 36,10 Kirjojen myynti 391,80 144,10 Keräyksen kulut - - Varainhankinta yhteensä 1 491, ,40 Tuotto- / Kulujäämä , ,28 Sijoitus- ja rahoitustoiminta Osinkotuotot 4 845, ,00 Korkotuotot 33,08 85,76 Lähdevero - - Sijoitus- ja rahoitustoiminta yhteensä 4 878, ,76 Kulut Arvon alentumiset pys. vast. sij. - - Tuotto- / Kulujäämä , ,52 Omatoiminen tuotto- / kulujäämä , ,52 Tilikauden tulos , ,52

10 JR 56 JA JR 60 KILTA RY TASE Vastaavaa Pysyvät vastaavat Sijoitukset Osakkeet ja osuudet , ,87 Rahat ja pankkisaamiset , ,24 Kirja- ja DVD -varasto 7 442, ,84 Vastaavaa yhteensä , ,95 Vastattavaa Oma pääoma Toimintapääoma Toimintapääoma , ,52 Edellisten tilikausien ylijäämä Edellisten vuosien tappio ,57-741,05 Tilikauden ylijäämä Tilikauden tulos , ,52 Vastattavaa yhteensä , ,

11 JR 56 ja JR 60 KILTA RY HALLITUS Pankinjohtaja MARTTI ARO Koskelokuja 21 Puheenjohtaja UUSIKAUPUNKI Professori ANTERO KALLIO Itätuulenkuja 1 C ESPOO Kunn.pj.-93 Yrittäjä PERTTI PELTONEN Naappukuja 2 C RAUMA I varapuheenjoht. Muurari KEIJO KIRVEENNUMMI Alatie MYNÄMÄKI II varapuheenjoht. Rehtori MARKKU LAINE Nestvedinkatu 17 I sihteeri RAUMA Everstiluutnantti MAURI IKONEN Hallitustie 12 II sihteeri LEMU TOIMINNANTARKASTAJAT VT MATTI MIKKOLA Kaskenkatu 4 a D TURKU Pankinjohtaja SEPPO JAAKKOLA Ruokokuja NAANTALI VARAMIEHET Sähköteknikko JORMA ELO Koverontie LAITILA Koulutoimenjohtaja URPO LALLA Ainonkuja 8 AS UUSIKAUPUNKI 20 21

12 ALUEOSASTOJEN HALLITUKSET HELSINKI / Laitilan alueosasto Insinööri LAURI LÄHTEENMÄKI Piikintie 7 B HELSINKI IMPOLAN POPPOO Terveydenhuollon lehtori LEENA VIRRI-HANHIJÄRVI Vatajantie SASTAMALA Linja-autonkuljettaja HANNU MÄKELÄ Kutunpolku SASTAMALA LAITILA Maanviljelijä UNTAMO JOUSAMAA Raumantie LAITILA Toimitusjohtaja EERO KUISMA Kaivolantie LAITILA Maanviljelijä MIKA SEIKOLA Salontie LAITILA Maanviljelijä KALLE HAIJANEN Isotuvantie 4 as LAITILA Maanviljelijä HANNU SARAJUURI Kolisevantie LAITILA Maanviljelijä JARMO MÄKI-ARVELA Kaivolantie LAITILA (02) PIRKANMAA Toimitusjohtaja KARI KOIVUNEN Ilveskallio KARJAA Toimitusjohtaja KALERVO KARIMO Pähkinämäenkatu 1 B TAMPERE RAUMA PUHEENJOHTAJA Yrittäjä PERTTI PELTONEN Naappukuja 2 C RAUMA Diplomi-insinööri ANTTI STARCK Kauklaistentie 239 A LAPPI Operaattori RAVO SARMET Kolhantie RAUMA Rehtori MARKKU LAINE Nestvedinkatu RAUMA Insinööri RAULI ANTOLA Iironkatu 6 A RAUMA TURKU PUHEENJOHTAJA Everstiluutnantti MAURI IKONEN Hallitustie LEMU Toimitusjohtaja MBA ESA HAARALA Myllykiventie 9 A NAANTALI Kirvesmies SOINI SAINIO Joentaustantie VAHTO Toiminnanjohtaja OSMO SUOMINEN Tupatie 1 as PIIKKIÖ OSASTO TÖRNI / Laitilan alueosasto Erikoissairaanhoitaja HENRY LINDHOLM-VENTOLA Ainontie LAITILA UUSIKAUPUNKI PUHEENJOHTAJA Kapteeni evp SEPPO KOMPUINEN Haapaistentie MYNÄMÄKI Merkonomi HEIMO HAKALA Varbergintie 3 Kunn.jäs UUSIKAUPUNKI Sosionomi MATTI JALAVA Männäistentie UUSIKAUPUNKI Opettaja OLLI LUNTAMO Tuomolantie 17 B RAUMA Ylikonemestari JUHA STÅHL Siivotuntie KALANTI Myyjä RAUNO SAARINEN Välskärintie UUSIKAUPUNKI 22 23

13 YHDYSHENKILÖT HELSINKI Laitilan alueosasto IMPOLAN POPPOO Puheenjohtaja LEENA VIRRI-HANHIJÄRVI Vatajantie SASTAMALA Sihteeri HANNU MÄKELÄ Kutunpolku SASTAMALA LAITILA Maanviljelijä UNTAMO JOUSAMAA Raumantie LAITILA PIRKANMAA Puheenjohtaja KARI KOIVUNEN Ilveskallio KARJAA RAUMA Puheenjohtaja PERTTI PELTONEN Naappukuja 2 C RAUMA TURKU Puheenjohtaja Everstiluutnantti MAURI IKONEN Hallitustie LEMU OSASTO TÖRNI Laitilan alueosasto UUSIKAUPUNKI Puheenjohtaja SEPPO KOMPUINEN Haapaistentie MYNÄMÄKI Sihteeri HEIMO HAKALA Varbergintie UUSIKAUPUNKI Toivo Antero Raivo In Memoriam Linja-autonkuljettaja Toivo Raivo kuoli 16. tammikuuta 2017 Laitilan Terveyskodin vuodeosastolla 92-vuotiaana. Hän oli syntynyt Laitilan kirkonkylässä 24. heinäkuuta Nuoruusvuodet hän asui kodissaan aivan urheilukentän tuntumassa. Toivon ollessa vasta neljän ikäinen, hänen äitinsä kuoli vuonna 1928 keuhkotautiin. Koulunsa hän kävi Laitilan kirkolla ja koulun suoritettuaan hän sai rengin pestin Palttilan kartanoon ja melko pian sen jälkeen vastaavaan työhön Emil Haijaselle Suontaustan kylässä, toimien siellä myös kauppa-apulaisena. Haijasen tilalla hän tottui myös hevosiin. Maatilan yhteydessä olevassa tukkukaupassa liikkui siihen aikaan muun tavaran ohella mm. tervaa ja ns. kolihiiltä. Ennen rintamalle siirtymistä Toivo Raivo sai alkaen sotilaskoulutuksen Hyrylän kasarmilla ja sieltä matka jatkui jatkosotaan Maaselän Kannakselle, jossa hän taisteli JR 56:n II pataljoonan esikuntakomppanian joukoissa. Taistelupaikat olivat mm. Krivi, Vuolijoki, Ahvenjärvi, Sotjärvi ja Loimola. Raivo haavoittui Käsnäselän rajuissa vastaiskuihin liittyvissä taisteluissa ja joutui siinä yhteydessä sotavangiksi. Vapautettu , jolloin 187 sentin pituinen mies painoi vain 48 kiloa. Kotiutettiin Sotilasarvo sotamies. Kunniamerkit VR 4 m.k., Vm 1, Vm 2, Sotav. mrk., ja Sotainv. suuri amrk. ja Maanpuolustuskiltojen liiton hop. kiltaristi. Raivo oli JR 56 ja JR 60 Kilta Ry:n kunniajäsen. Itsenäisyyspäivänä on hänelle luovutettu Killan rykmentin kunniakilpi

14 Vapauduttuaan siviiliin Hangon sotavankien karanteenileiriltä Raivo suoritti ammattiajokortin ajaen ensin Leinmäeltä hankittua seka-autoa sekä sen jälkeen linja-autoja Turun linjalla Rauma - Turku, työura päättyi silmien kaihileikkaukseen, minkä jälkeen hän jäi eläkkeelle. Raivo avioitui sotien aikana ja ainoa lapsi, poika syntyi Raivon puoliso kuoli vuonna Sotavankeuden aikana Raivo oli ystävystynyt kenraali Olli Korhoseen, tämä valtakunnallisesti tunnettu koiramies tavattiin jänisjahdissa täällä Laitilan metsissä Raivon jahtiseurana. Aseveljeys oli tässäkin vahvasti mukana. Toivo Raivon tärkeimpiä harrastuksia olivat vapaaehtoinen maanpuolustustyö sekä sotaveteraanijärjestötyö. Hän oli aktiivi JR 56 ja JR 60 Killan Laitilan alueosaston hallituksessa melkein 30 vuotta, osallistuen tiiviisti toimintaan varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana täällä omassa alueosastossaan. Topi oli alallaan tunnustettu ammattimies ja pidetty työntekijä. Pitkän elämänsä loppuun saakka säilyi arjessa huumori sekä usko elämään. Elämässä vahvasti kiinni ollutta isäänsä jäivät kaipaamaan ainoa poika Olavi Raumalla sekä tämän kaksi poikaa perheineen, lisäksi muut läheiset ja ystävien joukko. Laitilan alueosasto Lauri Lähteenmäki In Memoriam Diplomi-insinööri, kapteeniluutnantti evp, sotaveteraani Lauri Olavi Lähteenmäki menehtyi 13. elokuuta 2017 Jorvin sairaalassa. Lauria jäivät syvästi kaipaamaan puoliso Pirkko, pojat Ari, Pertti, Timo ja Antti puolisoineen, kahdeksan lasten lasta, kaksi lastenlasten lasta, laaja suku sekä lukuisat ystävät. Lauri Lähteenmäki syntyi 11. joulukuuta 1922 Eurassa ja varttui lapsuutensa Paneliassa perheen maatilalla. Hän oppi jo hyvin nuorena luonnossa selviytymisen taidon ja oli koko ikänsä aktiivinen ja taitava luonnossa liikkuja. Laurin aloitti maatöiden tekemisen nuorena. Hänen isänsä Kustaa Lähteenmäki oli invalidisoitunut sisällissodassa. Siten hänen ja neljän sisarensa apua ja vastuun ottoa maatöissä tarvittiin. Isä Kustaa ja äiti Selma havaitsivat isosisko Salmen kannustamana Laurissa akateemista lahjakkuutta. Niinpä hän jatkoi kansakoulun jälkeen koulunkäyntiä Raumalla oppikoulussa ja varsin nuorena hän myös oppi melko itsenäistä elämää asuessaan viikot Raumalla. Sota keskeytti hänen koulunkäyntinsä. Laurin luonne, tausta ja elämänkokemus vaikuttivat siihen, että hänellä oli luja usko Suomeen. Lauri Lähteenmäki oli talvisodassa vapaaehtoisena Raumalla ilmatorjuntatykistössä. Hän osallistui myös jatkosotaan vapaaehtoisena ensin Harjavallan koulutuskeskuksessa, jossa hän kävi aliupseerikoulun ja yleni korpraaliksi. Rintamalle hän siirtyi alkuvuodesta Ensimmäinen asemapaikka oli Arvomäki Maaselän kannaksella JR 56:n jääkärijoukkueessa. Loppiaisena vuonna 1943 perustettiin kaksi sissikomppaniaa, johon korpraali Lauri Lähteenmäki liittyi vapaaehtoisena. Sissikomppaniaa johti luutnantti Lauri Törni. Lauri Lähteenmäki osallistui kaukopartiointiin, joissa 26 27

15 kerättiin sodanjohdolle arvokasta tietoa ja tuhottiin vihollista. Sissikomppaniat hajotettiin huhtikuussa 1943, jolloin sotilaat palasivat asemasodan asetelmiin omiin yksikköihinsä. Lauri Lähteenmäki siirtyi loppuvuodesta 1943 upseerikouluun Niinisaloon, josta hän palasi takaisin rintamalle ylennettynä vänrikiksi. Kesällä 1944 hän oli mukana ratkaisevissa mottitaisteluissa Ilomantsissa. Sodan jälkeen Lauri Lähteenmäki ilmoittautui merisotakouluun laivastolinjalle, jossa hänen tehtäviinsä kuului miinanraivauslaivueen johtaminen kesällä Urakka oli vaativa, vaarallinen ja mittava. Enimmillään löydettiin yhtenä päivänä 83 miinaa. Kesän jälkeen hän erosi palvelutehtävistä päästyään opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun, josta valmistui vuonna 1952 koneinsinööriksi. Valmistumisen jälkeen Lauri Lähteenmäki aloitti työt Metsähallituksessa, jossa hänen työuransa kesti yli 30 vuotta. Hän tapasi tulevan vaimonsa Pirkko Vaurion vuonna 1948 ja he menivät naimisiin olympiakesänä Lauri ja Pirkko asettuivat Helsinkiin ja saivat 4 puuhakasta poikaa, joiden kasvatus normaalin päivätyön ohessa oli haastavaa. Äiti totesikin myöhemmin, että ajatella miten me Laurin kanssa olemme saaneet aikaan lähes 8m ja 400kg Lähteenmäkiä! Avioparina he elivät tiiviisti yhdessä 69 vuotta. Lauri oli laajassa ystäväpiirissä aina arvostettu, luotettava ja viisas jäsen, jolla oli hyvä huumorin- ja tilannetaju. Lauri säilytti viimeisiin tunteihin asti kirkkaan älynsä ja hän seurasi tiiviisti politiikkaa, taloutta ja urheilua. Ristisanat ja sudokut saivat ratkaisunsa ja Internetin käyttö sujui. Terveelliset elämätavat ja monipuolinen yhteys luontoon olivat hänelle luontaista ja tärkeitä. Hän viihtyi metsässä sienestämässä ja marjastamassa. Ystäväperheiden veneillä ja laivoilla hän pääsi harjoittamaan merikapteenin taitojaan. Lauri osallistui ravihevosten kasvatukseen ja kirjolohen viljelyyn aikana, jolloin asia oli uusi Suomessa. Metsän- ja puiden hoito oli rakas harrastus loppuun saakka, hän istutti jalopuita ja pensaita Tammelan kesämökilleen ja omenapuiden varttaminen sujui taiturimaisesti. Liikuntaa hän harrasti retkillä Suomen metsissä ja Euroopan rannikoilla. Useat harrastukset Lauri ja Pirkko jakoivat yhdessä. Esimerkiksi murtomaahiihto ja kuntosalilla käynti jatkuivat Helsingissä vielä viime vuosiin asti. Lauri oli todellinen monilahjakkuus. Hän oli hyvä, vaikkakin temperamentikas, opettaja: hän opetti sekä vaimonsa, että poikansa luotettaviksi ja päteviksi autokuskeiksi. Hänellä oli kyky sekä analyyttiseen ajatteluun että käytännön käden taitoihin. Laurilta syntyi sekä looginen asiateksti että tarvittaessa nokkela runo esimerkiksi ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta. Lauri oli myös taitava puuseppä ja innostui perinteisen suomalaisen täysruisleivän leipomisesta. Asiat tehtiin jämptisti. Rukiin jyvät haettiin suoraan kotipaikkakunnalta ja Lauri jauhoi ne itse omassa myllyssään ja paistoi leivät koko perheen iloksi vuosien ajan. Hän oli aina valmis auttamaan perhettään eri tavoin ja ilolla osallistui tarvittaessa myös lastenlasten kasvatukseen. Lauri eli täysin ajassa ja pystyi kommunikoimaan kaiken ikäisten kanssa. Eläkkeellä ollessaan Lauri Lähteenmäki osallistui aktiivisesti JR 56 ja JR 60 Kilta ry:n toimintaan. Hän toimi useita vuosia Helsingin alaosaston puheenjohtajana. Lauri antoi kaksi haastattelua muutama kuukausi ennen menehtymistään. Haastattelut liittyivät Suomen 100 vuoden itsenäisyyttä käsittelevään laajempaan kokonaisuuteen, joissa haastateltiin sotaveteraaneja. Näissä haastatteluissa Lauri kertoo kokemuksistaan sekä näkemyksensä sotaan. IL Historia veteraanit Suomi 100: Tärkeimmän sotaan liittyvän ajatuksen Lauri Lähteenmäki tiivistää yhteen lauseeseen: Toivottavasti sellaiseen ei jouduta enää uudestaan. IS Suomi100 tarinaa sodasta: Kyllä sotaa pitäisi välttää. Sillä tavalla, että ei tarvitsisi. Mutta jos on pakko, niin kyllä puolustettava on. Ei siitä pääse mihinkään, vaikka kuinka pelottaisi. Mutta kyllä sitä tekoa on kunnioitettava, että puolustaa. Ari, Pertti, Timo ja Antti Lähteenmäki 28 29

16 Pentti Isotupa In Memoriam Pentti Isotupa syntyi sunnuntaina Aino ja August Isotuvan odotettuna poikalapsena. Perheeseen kuului tuolloin isosisko, Pirkko-Liisa. Perhe kasvoi vielä yhdellä siskolla, kun Kirsti-Marja syntyi vuonna Laajaan perhepiiriin kuului vanhempien ja sisarten lisäksi setiä ja tätejä, joita Pentti muisti lämmöllä elämänsä loppuun saakka. Lapsuus- ja nuoruusvuodet kuluivat laajan perhepiirin parissa opetellen maatilan töitä. Pentti oli mukana partiotoiminnassa ja harrasti Laitilan Jyskeessä pesäpalloa. Tuolloin luotiin ihmissuhteita, jotka kestivät koko elämän. Rakkaaksi ja tärkeäksi paikaksi hänen elämässään muodostui jo varhain Särkijärven Mertaperä-mökki, jonne suunnattiin kesäiltaisin koko talon väen voimin. Sukutilan isännyys oli nuorelle Pentille ainoa todellinen vaihtoehto elämänuraksi, vaikka kiinnostusta olisi ollut muuhunkin. Varhaiseen aikuisuuteen kuului avioituminen Lahja Heinon kanssa vuonna 1955 ja nuorelle parille siirtyi vastuu tilasta Lapset Matti, Jukka-Pekka, Maria ja Heikki syntyivät vuosina , ja Aino-Liisa vuonna Osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon tuli Pentin elämään varhain. Ensimmäisen luottamustehtävän hän otti vastaan 17-vuotiaana tullessaan valituksi Laitilan Osuuspankin hallintoneuvostoon. Pentti Isotupa oli Laitilan Veljeskodin nykyisen Laitilan Terveyskodin toimissa vuoden 1982 syksystä lähtien, kun yhtiön perustamiskirjat näkivät päivänvalon. Pentti oli Terveyskodin tekijä sanan varsinaisessa merkityksessä. Talon paikkamäärä kasvoi puolella alkuperäisestä huomioiden koko palvelutarjonta ja näitä investointivaiheita on ollut kymmenkunta. Pentti Isotupa hoiti lisäksi Laitilan Vanhaintuki ry:n puheenjohtajuutta vastuullisesti ja tarmokkaasti 40 vuoden ajan. Laitilan kaupunki saa kiittää häntä monista investoinneista ja kehittämishankkeista ikäihmisten hyväksi. Laitilan Terveyskotia vietiin eteenpäin vuosien varrella ennakkoluulottomasti ja määrätietoisesti. Oltiin ajan hengessä ja tarpeissa mukana. Sosiaalineuvos Pentti Isotuvalla oli tässä asiassa merkittävä rooli. Hän uskoi ja luotti henkilökunnan valmistelutyöhön. Pentillä oli aito kiinnostus ja halu perehtyä sosiaali- ja terveystoimen haasteisiin ja uudistuksiin. Puheenjohtajana Terveyskodin hallituksessa Pentti oli kuunteleva ja tasapuolinen. Päätökset syntyivät hyvässä hengessä ja perusteellisen käsittelyn tuloksena. Ratkaisuilla tavoiteltiin aina asiakaskunnan parasta ja päätökset otettiin maakunnassa mielihyvällä vastaan. Henkilökunnan hyvinvointi ja työssä viihtyminen olivat niin ikään Pentille sydämen asioita. Yhdistystoiminnan ohella Pentin sydäntä lähellä oli Rotary-toiminta vuodesta 1964 alkaen. Aikuisiän harrastuksen hän löysi metsästyksestä 1990-luvulla, ja se vei miehen syksyisin mennessään. Pentti oli koko ikänsä kotiseutumies henkeen ja vereen. Syvällinen muisti syy-seuraus suhteista, yksityiskohdista ja vuosiluvuista sekä taito ja halu jakaa näitä muistojaan olivat ainutlaatuisia ja syvensivät kerta toisensa jälkeen kuulijan tietoja ja ymmärrystä. Pentti liittyi mukaan Laitilan oppaiden toimintaan 2000-luvulla. Rehti suomalainen veteraaniperinteiden lipunkantaja, näillä sanoilla Kiltamme kunniapuheenjohtaja 99-vuotias professori Antero Kallio kuvasi päiväkirjaansa Penttiä, saatuaan tiedon hänen poismenostaan. Veteraanityö oli lähellä häntä, sillä hän asui ja eli Jalkaväkirykmentti 56 II pataljoonan miesten keskuudessa aivan lapsuus- ja nuoruusiästään lähtien. Myönteisellä ja rehellisellä elämän otteellaan hän voitti Killan veteraanien ja kiltaväen luottamuksen puolelleen. Tällaiset elämänarvot olivat perintöä isänmaallisesta lapsuuden kodista. Laitilasta oli jatkosotaan lähtenyt vajaa 700 miestä juhannuksen edellä 1941 ja juuri tästä syystä Laitila koettiin merkittävänä kiltatoiminnan keskuspaikkana. Laitilaan päädyttiin myös pystyttämään keskeiselle paikalle ydinkeskustaan Kirkkopuistoon Kollaan Loimolan muistomerkki vuonna Tämä muistuttaa nykypolvea isänmaan itsenäisyyden puolesta taistelleista veteraanisukupolven miehistä ja heidän uhrauksistaan kodin, uskonnon ja 30 31

17 isänmaan puolesta vuosina Kahdeksan vuoden ajan Pentti toimi Killan puheenjohtajana, jatkaen kolmen edellisen puheenjohtajan perinteitä. Naantalin vuosijuhlassa hän pyyntönsä mukaisesti luovutti puheenjohtajan nuijan seuraajalleen. Pentin puheenjohtajuuden aikana Killan asevelikeskeinen työ muuttui arvokkaaksi perinnetyöksi, jota on onnistuneesti viety pitkälle tulevaisuuteen nykytekniikan suomin keinoin. Ansiokkaasta kiltatyöstä Pentti on aiemmin huomioitu hopeisella kiltaristillä, kilta-ansiomitalilla ja kunniajäsenyydellä 2002 sekä korkeimpana huomionosoituksena Killan kunniakilpi hänen täyttäessään 80 vuotta. Pentti arvosti puolisonsa Lahjan jatkuvaa tukea hänen tässä jalossa vapaaehtoistyössään veteraanisukupolven keskuudessa. Osallistuminen ja vastuunotto olivat Pentille arvoja, jotka heijastuvat hänen koko elämästään. Huomattava tunnustus tästä on tasavallan presidentin myöntämä sosiaalineuvoksen arvonimi vuonna Pentti Isotuvan elämä päättyi maanviljelijälle arvokkaalla hetkellä, parhaaseen puintiaikaan vilja oli kypsynyt korjattavaksi. Aino-Liisa Jalonen Eero Kuisma Martti Aro Pekka Maikola In Memoriam Suomen ollessa vasta 6-vuotias nuori ja köyhä tasavalta, syntyi Uudenkirkon Maurumaan kylään maanviljelijä Juho ja Aksa Maikolan viisilapsisen perheen kolmantena lapsena poika, joka sai nimekseen Pekka Johannes. Lapsuusvuodet kuluivat Maurumaan metsiä ja peltoja koluten sekä jo varhain maatalon töitä tehden. Koulunkäynnin Pekka aloitti 1930 vastavalmistuneessa Kingon kansakoulussa. Koulu sujui Pekalta hyvin. Ertityisesti hän oli kiinnostunut luonnonilmiöistä, historiasta ja urheilusta. Olosuhteiden pakosta opiskelut jäivät kansakouluun. Pekka oli juuri saanut käytyä rippikoulun, kun myös nuorukaisen iässä oleva Suomen tasavalta joutui keskelle suurvaltapoliittista etupiirijakoa, joka johti Talvisodan syttymiseen marraskuun viimeisenä päivänä Talvisodan aikana Pekka kuului Kalannin suojeluskuntaan. Suojeluskuntalaisena 16-vuotias Pekka oli ampumassa kunnialaukauksia talvisodan sankarivainajille. Asepalvelukseen Pekka astui jatkosodan aikana 19. tammikuuta 1942 ja siirto rintamalle tuli samanvuoden lokakuun lopulla. Kesällä 1943 Pekka liittyi vapaaehtoisena I divisioonan desantintorjuntaosastoon, josta myöhemmin muodostettiin I divisioonan jääkärikomppania eli niin kutsuttu osasto Törni. Vapaaehtoisista Törni valitsi kovakuntoisimmat ja soveltuvimmat miehet osastoon. Pekka toimi osastossa kaukopartiomiehenä ja sissinä ottaen osaa taisteluihin Maaselän kannaksella, Hiisjärvellä, Vuoljärvellä,Äänisjärvellä, Jolmajärvellä, Seesjärvellä, Kuusiniemessä, Uhmalammella, Tolvajärvellä ja Ravanmäellä, jossa haavoittui heinäkuussa Pekka vapautui palveluksesta saman vuoden marraskuussa

18 Sodan muistoihin pappa palasi erityisesti aina jouluna. Ehkä siksi, että silloin perhe oli ympärillä ja kaikilla aikaa kuunnella. Ehkä siksi, että sodassa vietetyt joulut olivat erityisesti jääneet mieleen. Sodassa vietetyt vuodet antoivat leimansa Pekan myöhemmälle elämälle niin hyvässä kuin pahassakin. Öiset painajaiset herättivät tämän tästä läpi koko elämän. Painajaisilta Pekka sai rauhan vasta viimeisten vuosien aikana, kun muisti alkoi olla jo heikko. Henkisistä ja fyysisistä vammoista huolimatta elämän oli sodan jälkeen jatkuttava. Tätä helpotti kotona odottavat maatilan työt sekä elämän matkalle mukaan jo ennen sotaa löytynyt Siirin Aune.Pekan ja Aunen häitä vietettiin elokuussa Perheeseen syntyi kaksi lasta Simo ja Vesa. Elämäntyönsä Pekka teki maanviljelijänä Haudonsaaren Siirin tilalla. Arjen täytti raskaat, mutta Pekalle niin rakkaat talontyöt; kylväminen, sadonkorjuu ja kyntäminen sekä talvella metsätyöt.työnteko oli Pekalle elämäntapa, jota hän jatkoi aina yli 80 vuotiaaksi asti. Keväällä 2013 juhlittiin kotona 90 vuotissyntymäpäiviä. Pekka oli vielä melko pirteä ja juhlavieraita kävi mukavasti. Syksyn tullessa kypsyi kuitenkin ajatus Laitilan terveyskotiin muuttamisesta pysyvästi. Sotainvalidina Pekka sai kiitettävästi apua kotona selviytymiseen ja toimintakyvyn ylläpitämiseen. Nyt kuitenkin koko vuorokautinen apu alkoi olla tarpeen. Viimeisen 1,5vuoden ajan Pekan mieli oli jo jossain muualla. Ajatukset palasivat lapsuuden maisemiin. Suomen satavuotissyntymäpäivien kynnyksellä sai Pekka kutsun viimeiseen iltahuutoon marraskuun 6. päivä. Viimeinen törniläinen oli poissa. Pekkaa jäävät kaipaamaan perheenjäsenet, sukulaiset ja ystävät. Jaana Kuvaja Äärimmäisissä olosuhteissa oli luotu myös elämänmittaisia ystävyyssuhteita. Kyläilyt ja viikottaiset puhelut entisten aseveljien kanssa toivat vaihtelua arkeen. Aikana, jolloin Suomi ei tunnustanut sodassa olleiden uhrauksia ja sodista vaiettiin, nämä tapaamiset olivat myös mielenhuoltoa.kokemuksista puhuttiin vain tässä porukassa. Elämää värittivät myös kesäiset automatkat eri puolilla Suomea ja Pohjoismaita. Virkistystä ja vaihtelua elämään toivat myös metsästys, lukeminen, ristisanatehtävät ja penkkiurheilu. Suuren mullistuksen Pekan elämään toi puolison poismeno keväällä Tähän asti Pekka oli viettänyt koko ikänsä suurimman osan päivästään ulkona puuhaillen, mutta nyt suru sai hänet jäämään sisälle. Eläminen oli opeteltava kahvinkeitosta lähtien uudelleen. Myös ystävien rivit ja juttukaverit alkoivat harveta kiihtyvällä tahdilla. Lauantaisin torin kulmalla kokoontunut kotikylän aseveljien ja koulukavereiden parlamenttirinki oli vain muisto. Yksi kerrallaan tuli myös puhelinpöydällä olleeseen Törniläisten osoitemuistion tietojen perään risti ja päivämäärä. Ystävä toisensa jälkeen oli poissa

19 36 37 Presidentti Mauno Koivisto kutsui Osasto Törnin aseveljet Kultarantaan kesällä 1982.

20 Kunniapuheenjohtaja Antero Kallion kiitospuhe Pentti Isotuvalle Naantalissa Olet nyt pyyntösi mukaisesti luovuttanut Kiltamme puheenjohtajan nuijan seuraajallesi. Kahdeksan vuoden ajanjakso on takana. Olit jo ennen valintaasi v ollut aktiivisesti mukana kiltatapahtumissa, kuten retkillämme taistelupaikoillamme Kollaalta karhumäkeen Matkamuistoina säilyvät erinomaiset videot niin maisemista kuin veteraaneista. Mehän olimme silloin jo eläkevaareja. Kaino Tuokon kirjoittaessa Laitilan pataljoona II/ JR 56 historiaa, keräsit rintamakuvia todella suuren määrän. Sananlaskuhan sanoo, että kuva vastaa 1000 sanaa! Olet voittanut siis reippaasti Tuokon. Olit mukana kun Kollaan Loimolan taistelijapatsasta pystytettiin Laitilan Kirkkopuistoon. Puheenjohtajan olet jatkanut kolmen edellisen puheenjohtajan perinteitä. Veteraanien päätös Killan perustamisesta v oli onnistunut. Killan säännöt sopivat yhdistyksen tarkoituksen osalta myös tilanteeseen, johon nyt ollaan hyvää vauhtia menossa. Uudet sukupolvet ottavat sotiemme perinnön säilymisen vastuulleen. Kahdeksan vuotta sitten meitä oli reilusti yli 200 veteraanijäsentä nyt alle 40. Olet tuon muutoksen hyvin oivaltanut. Kesällä 1941 rykmenttimme perustettiin eri paikkakunnille. Viime vuosien aikana on mm. koulujen jne. seinille kiinnitetty muistotaulut yhdessä rykmenttiemme kilpien kanssa kertomaan tapahtumasta. Muuten mm. talvisodan aikana rykmentti koottiin yhteen paikkaan Porin Cygneus koululle. Vuosikokouksemme on pidetty eri paikkakunnilla. Paikallislehdet ovat kertoneet Killan tapahtumista harvinaisen paljon. Rykmentti on säilynyt turvatakuuna vapautemme säilyttäjänä. Kyllä me pärjäämme ajattelu on varmasti lisääntynyt nykyväestön keskuudessa. Me veteraanit olemme saaneet myös erinomaista kuntoutusta Killan kunniamarssia soitettaessa. Toiminta on sopeutettu taloudellisiin voimavaroihimme. Kunnat ja yritykset ovat osaltaan tukeneet toimintaamme varma merkki, että olet onnistunut. Tuntien Motti-Matin, hän sanoisi valleille pojat, mutta siellähän te olette koko ajan. Summa Summarum Sydämelliset kiitokset! Kunniapuheenjohtaja Antero Kallion muistopuhe Pentti Isotuvan muistotilaisuudessa Laitilassa Rakkaat Pentin omaiset! Otan osaa suruunne, jota Pentin poistuminen aiheuttaa. Kirjoitin päiväkirjaani sähköpostin saavuttua REHTI SUOMALAINEN VETERAANI- PERINTEIDEN LIPUNKANTAJA Muutama muistelo ystävyytemme vuosilta. Pääosa Laitilan miehistä (noin 700) taisteli jatkosotamme Jalkaväkirykmentti 56 riveissä komentajanaan Motti- Matti eversti Matti A. Aarnio. Olin puolisen vuotta Ala-Kailan Kyärin opintoloman aikana hänen sijaisenaan. Tutustuin näin Laitilan miesten ajattelutapaan, huoliin ja murheisiin. Miehet palasivat kotikonnuille voittajina, kuten Motti- Matti julisti. Olimmehan säilyttäneet itsenäisyytemme. Pentin muistellessa nuoruusvuosiaan erikoisesti Ala-Kailan Kyärin ja Haijasen Topin tarinat olivat sytyttäneet hänessä kipinän, joka ei hänen elämänsä aikana sammunut. Laitilan Veljeskoti on komea muistomerkki hänen toiminnastaan. Jalkaväkirykmentti 56 kilta perustettiin Laitilassa Pentti oli siitä lähtien sillanrakentaja veteraanien ja nuoremman sukupolven välillä. Muistan, kuinka hän videokameransa kanssa tallensi matkoillamme Itä Karjalaan niin ikääntyneet veteraanit, nurmettuneet taisteluhaudat kuin paikallisen elämän harmauden. Elettiin Neuvostoliiton viimeisiä vuosia. Hänen ehdotuksensa mukaisesti toteutettiin myös II Pataljoonan historia. Hän järjesti haastattelut veteraanien kanssa ja keräsi kuvia heidän kätköistään. Eräällä käynnilläni hän vei minut katsomaan uutta kanalaansa, jolloin sain perusteellisen oppitunnin sen automatisoinnista ja taloudesta. Hän oli aikansa johtava hahmo omalla alallaan. Kiltamme teki matkan Viroon sen itsenäistymisen jälkeen. Lahjakori isännille sisälsi korillisen Isotuvan kanalan tuotteita. Kiltamme vuosikokouksia 38 39

21 pidettiin useita Laitilassa (1982, 1989, 1996, 2006 ja 2011) olihan siellä takuuvarma trahteeraus! Pentti valittiin killan puheenjohtajaksi v 2009 sihteerinään Martti Aro. Tämä parivaljakko muutti onnistuneesti toiminnan perinnekillaksi, onhan meitä veteraaneja elossa enää noin kolmekymmentä. Tarinani on vain pieni osa sitä toimintaa, jota Pentti elinaikanaan harrasti. Rakkaat omaiset! Laitilan vierailujeni aikana sain nauttia Lahja- emännän vieraanvaraisuudesta, josta parhaat kiitokset. Kesäasuntonne saunassa paransimme maailmaa. Pentin perintöä ei voi mitata Euroissa. Viekää Suomen vapauden soihtua sukupolvesta toiseen, näin täytätte Pentti isän toiveet. Kirjoittaja on peräti 99 vuotta täyttänyt JR 56 Jalkaväkirykmentin Killan kunniapuheenjohtaja, jatkosodan aikana rykmenttiupseeri ja kesän suurhyökkäyksen sekä vetäytymistaistelujen ajan rykmentinkomentajan eversti Motti-Matti Aarnion esikuntapäällikkö. JR 60:n kolmannen pataljoonan komentaja Mikko Karmo oli kokenut ja pelkäämätön jääkäriupseeri Jatkosodan Jalkaväkirykmentti 60:n kolmas pataljoona muodostettiin Mietoisten, Mynämäen, Karjalan ja Yläneen miehistä. Muutama upseeri määrättiin pataljoonaan myös Rauman seudulta ja lähettiupseeri, vänrikki Onni Laukkanen Taivassalosta. Perustamispaikkana oli Mynämäen suojeluskuntatalo Mynälinna, missä perustettiin 9. komppania, pataljoonan esikunta ja pataljoonan kranaatinheitinjoukkue. Karjalan eli 10. komppanian miehet kokoontuivat oman pitäjänsä suojeluskuntatalolle. 11. komppanian eli Yläneen miehet aloittivat sotatiensä oman pitäjänsä suojeluskuntatalolta Kuntolasta ja Mietoisten miehet eli 12. komppania perustettiin niin ikään oman pitäjän suojeluskuntatalolla. Yläneen ja Karjalan komppaniat siirrettiin Mynälinnaan autokuljetuksin. Mietoisten komppania siirtyi Mynälinnaan marssien. JR 60:n kolmannen pataljoonan komentajana kevääseen 1942 saakka ollut jääkärieverstiluutnantti Mikko Karmo kuvattuna vuonna III Pataljoonan komentajaksi tuli jääkärimajuri Kunto Mikko Karmo. Komentaja tunsi hyvin miehensä, sillä talvisodassa hän komensi JR 13:n toista pataljoonaa, joka oli koottu Varsinais-Suomen ja nimenomaan Vakka-Suomen miehistä. Karmo johti talvisodan taisteluita Summassa, Voroslammella, Suur-Perossa, Honkaniemellä, Kärstilän järvellä ja aivan talvisodan lopulla Portinhoikassa, Viipurin esikaupunkialueella. Karmo oli tullut miehille tutuksi jo rauhan vuosilta, sillä vuodesta 1928 lähtien hän toimi Varsinais-Suomen Suojeluskuntapiirissä 2. sotilasohjaajana. Kun Vakka-Suomen Suojeluskuntapiiri perustettiin vuonna 1941, määrättiin majuri Karmo piirin 1. sotilasohjaajaksi, ja tästä toimesta hänet komennettiin kesäkuun puolivälissä 1941 JR 60:n III Pataljoonan komentajaksi

22 Ei mentykään Hankoon, vaan Itä-Karjalaan Ensimmäisen divisioonan, johon Jalkaväkirykmentti 60 kuului, piti alkuperäisen liikekannallepanosuunnitelman mukaan mennä Hangon rintamalle vartiojoukoksi, mutta kun kävi selväksi, että ryssien vahvasti kantalinnoittama rintamalinja on liian kova vastus tavalliselle jalkaväkidivisioonalle, luovuttiin suunnitelmasta. Divisioonansa mukana JR 60 ohjattiin itään, kohti Itä-Karjalan ankaria taisteluja. Hanko-ajatuksen myötä JR 60 ja sen III Pataljoona keskitettiin Riihimäelle, mistä olisi ollut hyvät yhteydet Hankoon. Rykmentti oli junakuljetuksin siirretty Riihimäelle, missä se täydennettiin ja sai lopullisen muotonsa niin, että sen siirtäminen Pohjois-Karjalaan voitiin toteuttaa ja välisenä aikana. Karmon pataljoona oli mukana kaikissa merkittävissä taisteluissa Äänislinnan valtaukseen saakka. Kovimmat paikat pataljoonalla oli Tshokissa, Vieljärvellä, Savinovossa, Nuosjärvellä, Pyhäjärvellä, Äänislinnan valtauksessa ja Äänislinnan jälkeen Suojussa, Karhumäessä ja Perälahden kahakoissa. Karmo oli hyvä sotatyönjohtaja Majuri Kunto Mikko Karmo oli taitava ja ennen muuta pelkäämätön sotatyönjohtaja. Hän vaati miehiltään paljon, mutta piti myös hyvän huolen omistaan. Äänislinnan (ryssäksi Petrozavodsk, Petroskoi) valtauksen yhteydessä pataljoonan miehet pääsivät nauttimaan kaupungin viinatehtaan antimista eli hyvästä votkasta, jolla täytettiin mm. pataljoonan kenttäkeittimet. Karmon pataljoona läksi Riihimäeltä kello ja oli perillä purkupaikassa Kaltimon asemalla, Joensuun pohjoispuolella aamulla. Miehillä riitti ihmettelemistä, kun he näkivät ilmapommituksen jäljiltä vielä savuavan Kaltimon asemarakennuksen. Pataljoona marssi majoitusalueelleen vajaan parin kilometrin päähän asemalta ja siirtyi seuraavana päivänä 42 kilometrin matkan Koveroon odottamaan lisäkäskyjä. Koverossa JR 60 oli yksitoista päivää. Aika kului pääasiassa harjoitusten merkeissä, mutta myös lepäämiselle varattiin riittäväsi aikaa. Karjalan Armeijan hyökkäys itään alkoi Hyökkäyksen myötä myös JR 60 ja sen kolmas pataljoona joutuivat tositoimiin. Komentopaikka maastossa Savinovon taisteluiden aikana. Karmo vasemmalla. Kolmas pataljoona ylitti Moskovan rauhan rajan yöllä ja samalla alkoi hyökkäysvaihe, joka päättyi Karhumäen ja Poventsan valtaukseen itsenäisyyspäivänä ja , jolloin pataljoona oli Äänisjärven Perälahdessa. Karmon pataljoonan Kukkoilassa sotasaaliiksi saama voittamattoman puna-armeijan joukko-osastolippu

23 Karmo antoi miestensä nauttia sotasaaliista vapaasti pataljoonan majoitusalueella vajaan kolmen kilometrin päässä kaupungista pohjoiseen. Ja miehet nauttivat ja kärsivät seuraavana päivänä kovassa krapua. Lievennystä saatiin kenttäkeittiöistä, mutta toinen krapula-aamu oli karmaiseva. Rykmentin komentaja pääsi vihille asiasta ja lähettiupseeri Onni Laukkanen pelkäsi, että everstiluutnantti Kari rankaisee pataljoonaa oikein isän kädestä, ja uskoi, että Karmo saa lähtöpassit, koska oli antanut miestensä juoda itsensä räkäkänniin. Laukkanen piti Karmon suhtautumistapaa hyvin inhimillisenä, ja niin ilmeisesti myös Kari, joka ei millään tavalla puuttunut juopotteluun tai sen seurauksiin. Paateneeseen HTK:n päälliköksi Alkuvuodesta 1942, kun tavoitteena ollut kolmen kannaksen rajalinja ja puolustuslinja oli saavutettu, järjesteltiin joukkoja uuteen uskoon. Suurin osa JR 60:n miehistä kotiutettiin ja majuri Karmo siirrettiin pois rintamatehtävistä. Hänet määrättiin Paateneeseen, Seesjärven länsirannan karjalaiskylään henkilötäydennyskeskuksen päälliköksi. HTK 8:n päällikkönä Karmo oli saakka. HTK 8 oli Maaselän ryhmän miehistön täydennyskeskus ja sen kautta kulkivat kaikki ryhmään tulleet miehet. Vuoden 1944 aikana Karmo siirrettiin vielä HTK 12:n päälliköksi ja Jalkaväen Koulutuskeskus 32:n päälliköksi, mutta komennuksen olivat lyhytaikaisia. Majuri Karmon viimeinen palveluspaikka oli Raumalla Vakka-Suomen sotilaspiirin esikunnassa syksyllä Suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen vuoksi Karmo joutui lakkautuspalkalle ja siirtyi omasta pyynnöstään reserviin Reserviin siirryttyään Karmo toimi huoltovirkailijana Raumalla Lönnström OY:ssä kaksi vuotta ja siirtyi 1947 henkivakuutusyhtiö Pohjan piiritarkastajaksi, jossa virassa oli vuoteen 1963 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. ja toimi kirjaltajana ja suoritti työn ohessa yksityisesti keskikoulun oppimäärän Porvoon suomalaisessa yhteiskoulussa. Karmo liittyi kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:ään ja kuului pataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa ensimmäisen maailmansodan asemasodan taisteluihin Misse-joella, Riianlahden rannikkoasemissa sekä Aa-joen talvitaisteluihin. Suomen armeijan palvelukseen Mikko Karmo astui aliupseerina ja saapui jääkärien pääjoukon mukana Vaasaan Hän osallistui vapaussodassa Kalevankankaan, Tampereen, Rajamäen, Tarpilan ja Raivolan taisteluihin. Ennen talvisotaa Karmo suoritti useita ammattialan kursseja ja kävi jääkärialipäällystön aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa Vänrikiksi Karmo ylennettiin kurssin jälkeen Mikko Karmo oli taitava kenttäupseeri, joka palkittiin peräti kuudella Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkillä. Vapaussodan ansioista hänelle myönnettiin VR4 miekkojen kera sekä 2. luokan Vapaudenmitali. Talvisodassa hänet palkittiin VR4:llä miekkojen kera. Jatkosodan ansioista Karmo sai VR2:n tammenlehvän kera, VR2:n miekkojen kera ja VR3:n miekkojen kera. Suojeluskunta-ansioista hänelle myönnettiin järjestön rautainen ansioristi ja Valkoisen Ruusun ritarimerkki. Vuonna 1963 Karmot muuttivat Raumalta Turkuun, missä Kunto Mikko Karmo sai kutsun viimeiseen iltahuutoon Markku Vainio, tietokirjailija, Rauma Majuriksi Mikko Karmo ylennettiin talvisodan jälkeen 1940 ja everstiluutnantiksi Jääkäri, vapaussoturi, osaava esiupseeri Kunto Mikko Karmo syntyi Porvoossa kauppiasperheen poikana. Karmon alkuperäinen nimi oli Gunnar Mikael Dahl. Hän kävi kansakoulun 44 45

24 Esikunta perustettiin Maskussa JR 60 oli reserviläisrykmentti, joka perustettiin usean sk-piirin alueella ja joka oli alkuperäiskokoonpanossaan koossa vain runsaan puolen vuoden ajan Liikekannallepanossa kesäkuussa 1941 perustettiin Lounais-Suomen sotilasläänissä 1. Divisioona, johon kuului kolme jalkaväkirykmenttiä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan divisioonaan kuulunut JR 14 alistettiin heti ensimmäisenä perustamispäivänä laivaston komentajalle ja rykmentti siirtyi vajaan viikon päästä miehitysjoukoksi Ahvenanmaalle. JR 14:n tilalle divisioonaan liitettiin JR 60, joka oli siitä poikkeuksellinen rykmentti, että se perustettiin useamman suojeluskuntapirin alueella. Rykmentin esikunta perustettiin Varinais-Suomen suojeluskuntapiirin alueella Maskussa. Vakka-Suomen sk-piirin alueella perustettiin rykmentin kolmas pataljoona Mietoisten, Mynämäen, Karjalan ja Yläneen miehistä. Pohjois-Satakunnan sk-piirissä perustettiin toisen pataljoonan esikunta, toisen pataljoonan kranaatinheitinjoukkue sekä viides, seitsemäs ja kahdeksas komppania. Etelä-Satakunnan sk-piiristä koottiin toiseen pataljoonaan kuulunut kuudes komppania. Etelä-Suomen sotilaslääniin kuuluneessa Pirkka-Hämeen sk.piirissä perustettiin rykmentin ensimmäinen pataljoona ja sen kranaatinheitinjoukkue, tykkikomppania ja kolonna. Everstiluutnantti Kinnunen rykmentin komentajaksi Rykmentin esikunta perustettiin Maskussa seurojentalolla. Perustamistyön johti rykmentin komentajaksi määrätty everstiluutnantti Harry Toivo Kinnunen ( ). Sotilasuransa Kinnunen aloitti vapaussodan aikana Vöyrin kurssilla ja Päämajan sotavänrikkikoulussa. Aktiiviupseerikurssin hän suoritti Kadettikoulussa Talvisodassa Kinnunen oli JR 35:n komentajana. Rykmentti taisteli Kollaalla ja joutui äärimmäisen koville verisissä ja uuvuttavissa taisteluissa. Koko Kollaan rintaman komentajana Kinnunen oli Kesäkuussa 1941 Kinnunen määrättiin Osasto Kinnusen eli JR 60:n perustajaksi ja komentajaksi. Perustamisen jälkeen Kinnunen siirsi rykmenttinsä rintamalle ja johti hyökkäysvaiheen alun taisteluja, mutta jo rykmentti otettiin pois Kinnuselta ja rykmentinkomentajan tehtävät otti vastaan jääkärimajuri Viljo Laakso. Vaihto tehtiin 1. divisioonan komentajan kenraalimajuri Paavo Paalun käskystä. Kinnunen siirrettiin kotirintamalle johtotehtäviin koulutuskeskuksiin. Se, että Kinnunen otettiin pois rykmentin johdosta, johtui lähinnä siitä, että hän ei pystynyt riittävän hyvin johtamaan rykmenttiään nopeatempoisessa sodassa ja sen monissa käänteissä. Osasyynä oli myös pedanttinen pikkutarkkuus, joka hiersi esikunnan muita upseereita. Esimerkiksi vänrikki Taavi Sauriota Kinnunen moitti yhden Taavin tekemän partioretken jälkeen siitä, että partio palasi retkeltään kymmenen minuuttia myöhässä (sic!). Perustaminen alkoi Maskussa 16.6., jolloin seurojentalolle tulivat ensimmäiset esikuntaan määrätyt upseerit. Kinnunen tuli paikalle ja samoin suurin osa esikunnan upseereista. Perustaminen sujui ripeästi, vaikka epäselvyyksiä riittikin ratkottavaksi. Upseerit vaihtoivat oma-aloitteisesti tehtäviään sen mukaan, mihin kunkin peruskoulutus ja kokemukset antoivat parhaan lähtökohdan. Esikunta oli sotavalmis mennessä ja se lastattiin junaan Maskun pysäkillä illalla samana päivänä. Juna pääsi lähtemään seuraavana päivänä aamuneljältä. Purkupaikkana oli Riihimäki, josta esikunta marssi majoitusalueelleen Herajoen kansakoululle, jonne asemalta oli matkaa vajaa neljä kilometriä. Riihimäeltä esikunta siirtyi illalla junakuljetuksella Nastolaan. Matkalle itään päästiin aamuyöllä 2.7. ja Kaltimossa, purkuasemalla, esikunta oli 4.7., josta matka jatkui autokuljetuksin Koveroon rykmentin muiden osien yhteyteen. Esikunta jatkoi työtään normaalisti maaliskuun 1942 saakka, jolloin JR 60 alkuperäiskokoonpanossaan lakkautettiin ja osa miehistä kotiutettiin. Kotiuttamiset alkoivat ja viimeiset osat kotiutettiin huhtikuun alkupuolella. Kaikkia ei sentään kotiutettu. Vuonna 1912 ja sitä nuoremmat siirrettiin JR 56:een ja vahvennettu toinen pataljoona soti edelleen täysipainoisena taisteluyksikkönä jatkosodan loppuun saakka. Pataljoonan siirrettiin kesällä 1944 Karjalankannakselle, jossa oli mukana suurtaisteluissa Erillinen Pataljoona 14:n nimisenä. Markku Vainio, tietokirjailija, Rauma 46 47

25 Kruununraakista esiupseeriksi III Pataljoonan lähettiupseerina jatkosodan aloittanut Onni Laukkanen oli JR 60:n esimiesten luottoupseeri Laukkanen ja moottoripyörä, jonka hän lahjoitti valtiolle päästäkseen mukaan sotatoimiin. Kuva on otettu marraskuussa 1939 Viipurin Papulan kasarmeilla. Taivassalolainen Onni Laukkanen on reserviupseerina poikkeuksellisen kiinnostava taistelija, sillä häntä ei silmävamman takia kelpuutettu suorittamaan varusmiespalvelusta, vaikka mies paloikin halusta päästä varusmiespalvelukseen. Suojeluskunnassa toimimista ei silmävamma estänyt ja Laukkanen olikin innokkaasti mukana sk-toiminnassa koko 1930-luvun. Lokakuussa 1939 kutsun käydessä Ylimääräisiin Harjoituksiin, pyysi Laukkanen päästä mukaan, mutta nyt silmävamma tuli esteeksi. Laukkasta ei kelpuutettu taivassalolaisten kokoonpanoon. Miehelle tarjottiin vain autonkuljettajan vakanssia kotirintamalle. Vaan Onni Laukkanen ei lannistunut. Pikemminkin päinvastoin. Laukkanen tarjoutui vapaaehtoiseksi Ylimääräisiin Harjoituksiin. Valttikorttina Laukkasella oli moottoripyöränsä, jonka hän lupasi lahjoittaa valtiolle, jos pääsisi armeijan leipiin. Armeija tarvitsi kipeästi moottoriajoneuvoja, ja niinpä armeijan kirjoihin lisättiin Laukkasen lahjapyörä kuljettajan kera. Laukkasen toive toteutui, hänestä tuli sotilas ja hän pääsi muitten mukana puolustamaan isänmaansa vapautta. Kruununraakki oli synnynnäinen sotilas Talvisodan Summassa Onni Laukkanen näytti osaamisensa. Sotaa oli käyty vain viikon verran, kun hänet ylennettiin korpraaliksi, mikä osoittaa, että kyseessä oli todellinen sotilas vaikka vailla sotilaskoulutusta. Esimiehet näkivät Laukkasessa luotettavan, rohkean, osaavan ja aloitekykyisen sotilaan. Esimiehet luottivat Laukkaseen niin paljon, että lähettivät hänet Reserviupseerikouluun Kankaanpäähän, minne koulu oli sodan aikana evakuoitu. Laukkanen suoritti kurssin kiitettävin arvosanoin ja sai ylennyksen vänrikiksi. Jatkosotaan Laukkanen lähti vänrikkinä ja JR 60:n kolmannen pataljoonan lähettiupseerina. Lapin sodasta hän palasi Taivassaloon kapteenina. Lähettiupseerin vakanssi vaihtui pian 10. Komppanian päällikkyyteen. Kun JR 60 kevättalvella 1942 hajotettiin, toimi Laukkanen 1. Divisioonan operatiivisella osastolla ja JR 33:n kolmannessa pataljoonassa eri tehtävissä. Ylemmät esimiehet arvostivat kapteeni Laukkasen taidot niin korkealle, että hän perääntymisvaiheessa toimi pataljoonan komentajan apulaisena. Lienee ainutkertaista puolustuslaitoksemme historiassa, että vapaaehtoisena kruununraakkina sotaan lähtenyt mies ylenee kapteeniksi ja pataljoonan komentajan oikeaksi kädeksi! Ja vielä jatkosodan jälkeen reservissä esiupseeriksi, majuriksi. Onni Laukkanen nautti niin talvi- kuin jatkosodassakin esimiestensä täydellistä luottamusta. Erityisen kiinteäksi muodostui ystävyys talvisodassa jääkärikapteeni Viljo Laakson kanssa ja ystävyys jatkui jatkosodassa aina siihen saakka, kun Laakso haavoittui vaikeasti astuttuaan miinaan. Laukkanen piti päiväkirjaa koko talvisodan ajan ja teki runsaasti muistiinpanoja myös jatkosodan aikana ja sen jälkeen. Auttoi kahdesti komentajan turvaan Maaliskuun alussa 1940, kun Laukkasen pataljoona oli puolustusasemissa Viipurin maalaiskunnan Kärstilänjärven tuntumassa, oli Laukkanen taas kerran pataljoonan komentajan Viljo Laakson kanssa tavanmukaisella etulinjan reissulla. Vihollinen oli vajan 300 metrin päässä ja huomasi kaksikon. Vihollistulesta Laakso haavoittui vaikeasti kylkeen. Laukkasella ei mennyt sormi suuhun, vaan hän pelasti kylmäverisen rauhallisesti puolitajuttoman esimiehensä laittamalla Laakson suksien päälle ja veti hänet turvaan ja hoitoon JSP:lle ja edelleen kenttäsairaalaan. Ei ole liioiteltua sanoa, että korpraali Onni Laukkanen pelasti jääkärikapteeni Viljo Laakson hengen pitämällä huolen siitä, että Laakso pääsi nopeasti hoitoon

26 Toisen kerran Laukkanen sai auttaa vaikeasti haavoittunutta Laaksoa elokuun alussa 1941, kun JR 60 oli etenemässä kohti Äänislinnaan (Petroskoita). III Pataljoonan oli Nuosjärvellä ja Laakso lähti Laukkasen ja muutaman muun kanssa aamuiselle tiedusteluretkelle. Jonkin matkaa kuljettuaan astui majuri Laakso miinan, jolloin toinen jalka murskautui nilkasta alaspäin kokonaan. Onni Laukkanen kertoo muistiinpanoissaan haavoittumisesta näin: -Laakson haavoituttua paikalle tulleet lääkintämiehet sitoivat säären ja pataljoonan lääkäri lääkintäkapteeni Kangasniemi antoi kovat ruiskeet. Sitten kiireesti kenttäsairaalaan minä Laakson pyynnöstä saattamaan. Aukaisin lääkärin käskyn mukaisesti sidettä välillä kuolion estämiseksi. Veri ruiskahti joka kerran niin, että minä olin enemmän haavoittuneen näköinen kuin Laakso olikaan. Linjasta oli kenttäsairaalaan 60 km. Tapaus oli kovin ikävä. Menetimme uljaan komentajamme. Hän sai seuraavana päivänä ylennyksen everstiluutnantiksi ja I luokan Vapaudenristin. -Parin viikon kuluttua sain häneltä kiitoskirjeen avunannosta ja ilmoituksen, että hän joutuu nyt puujalkapataljoonaan. Uudeksi JR 60:n komentajaksi tuli 1. Divisioonan operatiiviselta osastolta ye-majuri Gösta Palkama, kuitenkin vain väliaikaiseksi. -Näin oli päivä taas illassa. Ilmoittauduin majuri Karmon komentoteltalla. Eversti käy poikansa kaatumispaikalla Onni Laukkasen jatkosodassa nauttimasta esimiesten luottamuksesta kertoo sekin, että hänet valittiin oppaaksi, kun eversti Sihvonen tuli Nuosjärvelle käymään kaatuneen poikansa vänrikki Urho Sihvosen kaatumispaikalla. Vänrikki Sihvonen johti partiota, jonka oli määrä tuhota ryssän ammusvarasto. Matkalla jokea ylittäessään Sihvonen astui sillan raunioilla voimakkaaseen miinaan. Sihvonen tuhoutui räjähdyksessä totaalisesti. Eversti Sihvosen opastamisesta Laukkanen kertoo seuraavasti: -Eversti Sihvonen, vänrikki Sihvosen isä, tuli pataljoonamme komentopaikalle ja pyysi opasta. Hänen tarkoituksenaan oli tutustua poikansa kaatumispaikkaan. Lähdin oppaaksi, vesisateessa marssimme aluksi etulinjaan, josta sitten varovasti ryömien etenimme Matselitsanjoen läheisyyteen. Paikka oli ei-kenenkään maata, jota vihollinen voi asemistaan tähystää. -En ihmettele, kun siinä tapahtumapaikkaa kiikaroimme, että karun everstin poskelle vierähti kyyneleitä, enkä minäkään voinut kyyneleitäni pidättää. Eversti tahtoi päästä vielä lähemmäksi tapahtumapaikkaa, mutta käski minun jäädä paikoilleni, ettei tulisi uhreja enempää, kuten hän sanoi. Hän ryömi märässä maastossa vielä noin 25 metriä paikkaan, josta saattoi nähdä vähän paremmin, vaikka välillä pusikkoa olikin. Eversti viipyi mielestäni varsin kauan ennen kuin palasi. Hän varmankin tahtoi olla yksin, isä jätti pojalleen jäähyväiset. Laukkaselle myönnettiin viisi Vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkiä Kapteeni ja majuri Onni Laukkanen oli poikkeuksellisen pätevä upseeri ja kenttäsotilas. Hän pääsi mukaan talvisotaan kruununraakkina, armeijan antamaa sotilaskoulutusta vailla olevana vapaaehtoisena. Jo viikon päästä talvisodan syttymisestä hänelle myönnettiin ensimmäinen kunniamerkki, toisen luokan Vapaudenmitali. Ja jatkoa seurasi; Laukkaselle myönnettiin jatkosodan aikana VR 3 tammenlehvien kera, VR3 miekoin ja kaksi kertaa VR4 miekoin, siis yhteensä viisi vapaudenristin ritarikunnan kunniamerkkiä. Se on poikkeuksellisen paljon. Mutta poikkeuksellinen oli mieskin, joka yleni kruununraakista majuriksi. Onni Laukkanen syntyi Närpiössä ja kuoli Turussa. Hänet on haudattu Taivassalon hautausmaalle. Markku Vainio, tietokirjailija, Rauma Kruununraakista majuriksi (tässä kapteenina) ylennyt Onni Laukkanen oli poikkeuksellisen lahjakas kenttäsotilas, joka nautti esimiestensä rajatonta luottamusta. Neljä Vapaudenristiä ja yksi Vapaudenmitali kertovat paljon miehen pätevyydestä

27 JALKAVäKIRYKMENTTI 56:N HISTORIATEOKSESTA UUSINTAPAINOS Sodanaikaisen rykmenttimme historiateos on ollut yli toistakymmentä vuotta loppuunmyyty. Nyt Kilta on ottanut tästä uuden lisäpainoksen. Kirjaa voi tilata nettisivuiltamme Lähes 600-sivuinen kirja maksaa 30 euroa + postikulut JALKAVÄKIRYKMENTTIEN 56 JA 60 SOTARETKI 2011 valmistui Jouko Nummelan käsikirjoittama ja toteuttama DVD Killan rykmenttien sotaretkestä. DVD:n kesto 35 min. DVD tilattavissa Killan nettisivuilta hintaan 15 euroa

28 Kenraaliluutnantti Markku Nikkilä piti juhlapuheen värikkäällä tavallaan JR 56 ja JR 60 Kilta ry:n / Osasto Törnin vuosijuhlassa Naantalin Seurakuntakeskuksessa Puhe pureutui myös osaltaan Suomi 100 vuotta -aiheeseen. Kunnioitetut veteraanit, teidän taistelunne yhdisti kansakunnan ja pelasti Suomen. Itsenäisyys voitettiin ja sinetöitiin Toisen Maailmansodan raskaissa taisteluissa. Vaikka uhri oli raskas - melkein kaatunutta ja vielä enemmän haavoittuneita sekä loppuelämäkseen vammautuneita - se kestettiin ja maksettiin. Tätä me nuoremmat emme saa unohtaa. Juhlapuhe kokonaisuudessaan on luettevissa Kiltamme nettisivustolta Kuva Matti Jalava Vuosikokousessa Naantalissa Killan puheenjohtaja sosiaalineuvos Pentti Isotupa luovutti pyyntönsä mukaisesti puheenjohtajan nuijan seuraajalleen Martti Arolle. Kuva Matti Jalava 54 Tampereen messukylän koululle paljastettiin JR 60 muistolaatta ja rekmenttikilpi. Tampereen kaupungin edustajan johtaja Mikko Nurmisen tervehdys. Kuva Matti Kataja Mynämäen Laurin koululle paljastettiin JR 60 muistolaatta ja rykenttikilpi. Airueina Laurin koulun oppilaat Miisa Poutanen ja Frans Mikola. Kuva Matti Jalava

29 Vuosijuhlan erinomaisista järjestelyistä Naantalissa vastanneet Killan I varapuheenjohtaja Esa Haarala ja Turun alueosaston puheenjohtaja Mauri Ikonen. Kuva Matti Jalava Vasemmalta Killan uusi pääsihteeri Markku Laine, puheenjohtajuudesta luopunut Pentti Isotupa, kunniapuheenjohtaja Antero Kallio ja uusi puheenjohtaja Martti Aro. Kuva Matti Jalava