virkasuhteen lajit, lomauttaminen, virkasuhteen irtisanomis ja purkamisperusteet, virkasuhteen päättymismenettely, viranhoitomääräykset,

Transkriptio

1 Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 1 (10) Ehdotuksen keskeinen sisältö Kirkon virkasuhdetyöryhmä (jatkossa virkasuhdetyöryhmä) on valmistellut ehdotuksensa uudeksi kirkkolain 6 luvuksi ja kirkkojärjestyksen 6 luvuksi. Lakiin sisällytetään ne nykyiset kirkkojärjestyksen ja mallivirkasäännön säännökset ja määräykset, jotka perustuslain 80 :n mukaisesti edellyttävät lain tasoista määräystä. Lisäksi kirkkolakiin ehdotetaan mukaan otettaviksi säännökset, jotka muun virkamieslainsäädännön kehityksen vuoksi on katsottu tarpeellisiksi. Mallivirkasäännöstä lakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset, jotka koskevat esimerkiksi viran haettavaksi julistamista, viran täyttämistä, lääkärintodistusta ja terveystarkastuksia, koeaikaa, viranhoitomääräyksen antamista, virkasuhteen ja siihen liittyvien oikeuksien alkamista ja keskeytymistä, virkasuhteen lakkaamista, viranhaltijan yleisiä velvollisuuksia, velvollisuuksia siirtyä toiseen virkaan, virkavapautta, etuuksien vanhentumista ja saatavien kuittausta palkasta. Samalla ehdotetaan kumottavaksi kirkkolain valtuutussäännöstä virkasäännöstä. Niitä voitaisiin kuitenkin noudattaa vuoden siirtymäajan verran sikäli, kun ne eivät ole ristiriidassa lain kanssa. Yleisestä virkamiehiä koskevasta lainsäädännöstä ehdotetaan otettavan tarpeellisia osia kirkkolakiin. Säännökset koskevat asioita, joista tähän saakka kirkkolaissa ei ole säädetty tai jotka kaipaavat muutosta, kuten virkasuhteen lajit, lomauttaminen, virkasuhteen irtisanomis ja purkamisperusteet, virkasuhteen päättymismenettely, viranhoitomääräykset, Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 1

2 työnantajan velvollisuudet, työturvallisuus, erityinen irtisanomissuoja, viranhaltijan asemaa ja irtisanomisoikeutta liikkeen luovutuksen yhteydessä, irtisanomisaikaa, menetettyjen ansioiden korvaamista, irtisanotun viranhaltijan takaisin ottamista, yhdistymisvapautta, palkan takaisin perimistä ja työtodistusta. Kirkkolain kurinpitoa koskeva luku (KL 23) ehdotetaan kumottavaksi. Järjestelmä on vanhentunut eikä se muutoin yhteiskunnassamme enää ole voimassa. Menettelyssä heijastuu rangaistusluonne. Kirkkolain 23 luvun kumoaminen merkitsisi kurinpitomenettelystä luopumista ja sen korvaamista koko henkilöstöä samalla tavalla koskevalla irtisanomis ja purkamismenettelyllä. Tällöin irtisanomista ja purkamista koskevat säännökset vastaisivat muiden virkamieslakien säännöksiä. Virkasuhteen purkaminen merkitsisi uutta käytäntöä kirkossa. Jatkossa työntekijän viranhoidon laiminlyönteihin olisi mahdollista puuttua työnjohdollisella varoituksella tai vakavammissa tapauksissa työsuhteen irtisanomis ja purkumenettelyllä. Papiston erityisasema edellyttäisi jatkossa, että virkasuhteen irtisanomisen ja purkamisen vahvistaisi tuomiokapituli. Lisäksi tuomiokapitulilla olisi myös itsenäinen oikeus päättää papin palvelussuhde seurakunnalta lausunnon saatuaan tai oikeus pidättää pappi pappisviran toimittamisesta. Virkasuhteen jatkuvuusperiaate säilyisi edelleen. Tämä merkitsisi esimerkiksi sitä, että laittomasti irtisanottu tai purettu virkasuhde ei katkeaisi ilman lainvoimaista päätöstä. Viranhaltijalla olisi mahdollisuus saada vahvistettua virkasuhteensa jatkuvuus, mikäli se on lakiin perustumattomin perustein päätetty. Viranhaltijan nykyisen valtakirjan tai virkamääräyksen korvaisi viranhoitomääräys, joka annettaisiin kaikkiin virkasuhteisiin. Se vastaisi kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa tarkoitettua viranhoitomääräystä. Ehdotuksen mukaan seurakuntayhtymä ja siihen kuuluvat seurakunnat olisivat palvelussuhteen ehtoja koskevissa asioissa yksi työnantaja. Muissa palvelussuhdetta koskevissa asioissa kuten virkaan valitsemista, työnjohtoa ja työmenetelmiä koskevissa asioissa seurakunnat olisivat edelleen itsenäisiä. Tuomiokapituleilla on seurakunnan ja seurakuntayhtymän viranhaltijoita koskevissa virkasuhdeasioissa työnantajalle kuuluvia tehtäviä. Seurakunnat eivät enää vahvistaisi virkasääntöä, vaan tarpeelliset määräykset annettaisiin ohje tai johtosäännössä, joita ei virkasääntöjen tapaan tarvitsisi alistaa tuomiokapitulin vahvistettavaksi. Ehdotus pitää sisällään ehdotuksen julkista hakumenettelyä koskevien säännösten hyväksymiseksi. Tämän tarkoituksena on edistää hallinnon avoimuutta ja luotettavuutta. Virkasuhde voisi olla voimassa toistaiseksi tai määräajaksi. Muita kuin kirkkoherraa, piispaa ja kirkkoneuvosta voisi koskea koeaika, joka on enintään kuuden kuukauden mittainen. Uutena lakiin otettaisiin syrjinnän kieltoa ja työnantajan velvollisuuksia (työilmapiiri, työturvallisuus, terveydelliset vaarat, palkkalaskelmat, lahjoman vastaanottamisen kielto jne.) koskevat määräykset. Ehdotus sisältää määräyksen myös liikkeen luovutuksesta. Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 2

3 Ehdotuksen mukaan kaikki lehtoria koskevat säännökset kumottaisiin, mutta seurakunnat voisivat jatkossa perustaa lehtorin virkoja samaan tapaan kuin muitakin tarpeelliseksi katsomiaan hengellisen työn virkoja. Jatkossa seurakunnat hoitaisivat lehtorien henkilöstöhallinnon eikä tuomiokapitulit enää myöntäisi oikeutta toimia lehtorina (KJ 6:35 ). Nykyisin lehtorin virassa olevat säilyttäisivät siirtymäsäännöksen nojalla oikeutensa tässä virassa pysyessään. Oikeudelliselta asemaltaan lehtorin virka vastaisi jatkossa mm. diakonian ja nuorisotyön virkoja. Valtakirjan antamisesta luopuminen, viranhoitomääräyksen antaminen sekä viran irtisanomis ja purkamismenettelyn omaksuminen ulottuisi papin ja lehtorin viran ohella myös kanttorin virkoihin. Ehdotuksen mukaan kanttorien henkilöstöhallinto siirtyisi kokonaan seurakunnille. Piispainkokous edelleen antaisi määräykset kanttorin ja lehtorin virkaan vaadittavasta kelpoisuudesta. Mietinnön mukaan pappien valintatapaa olisi syytä uudistaa. Työryhmä kuitenkin on katsonut, että pappien valintamenettelyä koskevat laajat uudistukset menevät työryhmän toimeksiannon ulkopuolelle. Työryhmä on käsitellyt myös piispainkokouksen kirkolliskokoukselle tekemää esitystä pappisvirkaan kutsumisen edellytyksistä (4/2002) sekä siitä tehtyä lakivaliokunnan mietintöä (5/2003). Syksyn 2003 kirkolliskokous lähetti aloitteen kirkkohallitukselle valmisteltavaksi. Piispainkokous esitti KJ 6:57 :ään lisättäväksi uutta toista momenttia. Sen mukaan tuomiokapitulilla olisi mahdollisuus antaa määräys seurakunnan avustavaksi papiksi sellaiselle papille, jolla ei ole muuta virkamääräystä ja joka on ollut pappisvirassa vähintään kuusi kuukautta. Tämä aiempien muodollisten virkamääräysten kaltainen määräys ei synnyttäisi virkasuhdetta paikallisseurakuntaan, vaan seurakunta voisi hyödyntää avustavaksi papiksi määrättyä pastoria erikseen sovittavalla tavalla. Piispainkokous ehdotti myös, että papiksi voitaisiin vihkiä perheneuvojan tehtävissä oleva henkilö. Lakivaliokunta piti perusteltuna piispainkokouksen huolta siitä, että papit, jotka eivät toimi seurakunnan papin virassa, saataisiin sitoutettua kirkon ja oman paikallisseurakunnan toimintaan. Lakivaliokunta kuitenkin katsoi, että piispainkokouksen ehdotus ei lakiteknisesti ollut onnistunut. Asiasta tulisi säätää omassa pykälässään, selvittää annettavan määräyksen oikeudet ja velvollisuudet sekä ottaa huomioon muiden pykälien mahdollinen muutostarve. Työryhmä kuitenkin on katsonut, että seurakunta voi hyödyntää avustavaksi papiksi määrättyä pastoria ilman asiasta säätämistä. Piispainkokouksen esitys ei sisällä ehdotusta pappisvirkaan kuuluvien oikeuksien ja velvollisuuksien muuttamista. Työryhmä ei ole tehnyt asiasta säännösehdotusta. Työryhmä on myös katsonut, että säännös, jonka mukaan perheneuvonnan tehtävissä toimiva henkilö voitaisiin vihkiä papiksi, ei ole tarkoituksenmukainen. Mikäli pappisvihkimyksen antaminen haluttaisiin tehdä mahdolliseksi muihinkin seurakunnan ja seurakuntayhtymän virkoihin kuin papin virkoihin, asia pitäisi valmistella laajemmin kuin vain perheneuvonnan näkökulmasta. Piispainkokous on tehnyt kirkkohallitukselle aloitteen johtamisen selkeyttämiseksi kirkossa siten, että erityisesti säännökset kirkkoherran asemasta johtajana, työalan ja aluetyön johtamisesta sekä seurakuntatyön johtamisesta tarkistettaisiin kirkon perustehtävän toteuttamista, organisaation toimivuutta ja työelämän vaatimuksia vastaaviksi. Virkasuhdetyöryhmän käsitys kuitenkin on, että johtamisen selkeyttäminen kirkossa edellyttäisi erityisesti kirkkoherran ja seurakunnan toimielinten välisen toimivaltajaon selkiyttämistä. Seurakunnan johtamisessa mahdollisesti esiintyvät jännitteet eivät johdu talo Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 3

4 uspäällikön asemasta, vaan erityisesti kirkkoherran ja kirkkoneuvoston epäselvästä toimivallan jaosta, joka voi heijastua myös kirkkoherran ja talouspäällikön suhteisiin erilaisina ristiriitoina. Asian ratkaiseminen edellyttäisi seurakunnan toimielinten ja kirkkoherran välisten toimivaltasuhteiden järjestämistä toiselle pohjalle. Työryhmä kuitenkin katsoo, että sen toimeksiantoon ei kuulu ehdotuksen tekeminen tämän asian ratkaisemiseksi. Mietinnön arviointia Piispainkokous katsoo, että mietinnön yleislinjan hyväksyminen olisi edistysaskel kirkon virkamieshallinnon kehittämisessä. Uudistus merkitsisi sekä kirkon omaleimaisten piirteiden säilymistä että yhteiskunnan yleisten virkamieshallinnon periaatteiden omaksumista kirkkoon sellaisina kuin ne viimeaikaisten uudistusten jälkeen ovat muotoutuneet. Ehdotusta ei voida pitää radikaalina, mutta se kuitenkin selkeyttäisi kirkon hallintoa ja virkamiehen asemaa. Yleisen virkamies ja työlainsäädännön kehittyminen on otettu huomioon kirkon näkökulmasta mielekkäällä ja soveltuvalla tavalla. Piispainkokous katsoo, että esitys on vähäisin muutoksin hyväksyttävissä. Kurinpitoa koskevan luvun kumoamista kokonaisuudessaan (KL 23) ja sen korvaamista irtisanomis ja purkamismenettelyllä on pidettävä tervetulleena uudistuksena. Muutos yksinkertaistaa kapitulien ja seurakuntien hallintoa. Se antaa entistä paremman mahdollisuuden puuttua työnjohdollisin toimenpitein ongelmallisiin tilanteisiin. Silti kynnys päättää työsuhde irtisanomis ja purkamismenettelyn mukaisesti säilyy sopivan korkeana. Käytettyjen perusteiden on oltava lain mukaisia. Irtisanomis ja purkamismenettely merkitseekin tarvetta luoda uusi hallinnollinen käytäntö tutkinnan järjestämiseksi. Tämä tuskin kuitenkaan vaatii erityisen säädöksen kirjoittamista. Tuomiokapitulien lakimiesasessorit voivat keskuudessaan pohtia, millainen menettelytapa olisi sopiva ja takaisi kaikkien osapuolten oikeudet. Ehdotuksen mukaan papiston virkasuhteella on työnantajan näkökulmasta tietty erityisasema muihin virkasuhteisiin verrattuna. Heidän työsuhteensa voidaan solmia (viranhoitomääräys) tai päättää (irtisanomis ja purkamismenettely) vain tuomiokapitulin myötävaikutuksella. Muut virkasuhteet voitaisiin solmia ja päättää työnantajan päätöksellä. Irtisanomis ja purkamismenettely edellyttää lainvoimaista päätöstä (asianomaisen valitusmahdollisuus hallinto oikeuteen). Lisäksi tuomiokapitulilla olisi oikeus päättää pappisvirasta (ehdotettu KL 5:3, kirjallinen varoitus, pappisvirasta pidättäminen tai pappisviran menettäminen). Tästä syntyisi valituskelpoinen päätös. Piispainkokous katsoo, että papistoa koskeva erityisjärjestely on kirkon oman itseymmärryksen näkökulmasta perusteltu. Voidaan katsoa, että erilaisissa viroissa (papit ja muut työntekijät) menettelytapa on erilainen. Tähän käytäntöön saattaa mahdollinen tuleva diakonaattiratkaisu tuoda muutostarpeen, mutta sitä on tässä vaiheessa mahdotonta ennakoida. Virkasuhteen purkamisjärjestelmää voitaisiin ajatella selkeytettävän edelleen. Paikallisseurakunnassa tai yhtymässä voisi olla aloiteoikeus papin työsuhteen purkamiseksi, mutta vain tuomiokapituli tekisi asiassa valituskelpoisen päätöksen. Täten muiden viranhaltijoiden kuin pappien osalta tuomiokapitulilla, kirkkohallituksella ja (yhteisellä) kirkkoneuvostolla tai seurakuntaneuvostolla olisi omien työntekijöidensä kohdalla toimivalta työsuhteen päättämisestä. Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 4

5 Joissain tapauksissa pappisvirasta pidättämisen ylärajan pitäminen kuudessa kuukaudessa saattaa osoittautua epätarkoituksenmukaiseksi. Paremmin toimiva järjestelmä voisi olla sellainen, jossa tuomikapitulin harkintavaltaa lisättäisiin ja määräaikaisen pappisviran menettämisen aikarajoista luovuttaisiin. Ehdotuksessa katsotaan, että palvelussuhteen ehtoja koskevissa asioissa seurakuntayhtymä olisi yksi työnantaja. Pääsääntöisesti tämä onkin tarkoituksenmukaista. Joissain kohdin tämä voi kuitenkin aiheuttaa kysymyksiä. Seurakuntayhtymän sisällä viranhaltijan (erityisesti papin) siirtyessä tai siirrettäessä tehtävästä toiseen voidaan kysyä, kuka on toimivaltainen taho tekemään tällaisen päätöksen ja antamaan viranhoitomääräyksen kussakin tapauksessa. Papiston kohdalla nykyinen käytäntö olisi kuitenkin tarkoituksenmukaisempi. Piispainkokouksen mielestä valtakirjakäytännöstä luopuminen on perusteltua, mutta jatkossa kaikkien pappien viranhoitomääräyksen tulisi antaa asianomainen tuomiokapituli työnantajatahoa kuultuaan. Viranhoitomääräys (ehdotettu KL 5:16 ) on kuitenkin tarpeettoman yksityiskohtainen. Se saattaa aikanaan aiheuttaa hankalia kysymyksiä mm. siitä, millaisessa tilanteessa työtehtävät ovat niin olennaisesti muuttuneet, että viran lakkauttaminen ja uudelleen perustaminen tulevat kysymykseen. Viran pääasiallisten tehtävien määrittely tulee olla joustavasti esimiehen tehtävä. Samoin osa aikaisen työntekijän työhön käytettävän ajan muuttaminen tulee olla joustavaa eikä vaatia esimerkiksi tuomiokapitulin uutta erillistä päätöstä. Viranhoitomääräyksessä ei myöskään tarvitse olla tietoa virkapaikasta, vuosilomasta tai palkkauksesta, vaan näistä asioista päätetään erikseen. Riittävinä tietoina viranhoitomääräyksessä voidaan pitää virkanimikettä, virkasuhteen kestoaikaa (toistaiseksi tai määräaikainen) ja mahdollista koeaikaa. Seurakuntayhtymän papinviran kohdalla viranhaltijan valintamenettely voisi olla kappalaisen valintamenettelyn kaltainen. Tällöin seurakuntayhtymä valitsee papin, mutta viranhoitomääräyksen antaa tuomiokapituli. Virkasäännöistä luopumisen ja korvaamisen ohje ja johtosäännöillä, joita ei enää tarvitse alistaa tuomiokapitulin vahvistettavaksi, voi pitää nykykäytäntöön verrattuna parannuksena. Ehdotuksen mukaan julkinen hakumenettely on pääsääntö. Papinvirkojen osalta tässä on kuitenkin poikkeuksia. Kirkkoherran ja kappalaisen ja seurakuntapastorin virantäyttö ehdotetaan säilytettäväksi ennallaan. Piispainkokous pitää tarkoituksenmukaisena selvittää erikseen kirkkoherran valintatavan muuttamista. Tässäkin yhteydessä voitaisiin pohtia mahdollisuutta lisätä kirkkoherran ja kappalaisen virkojen täyttämisen kohdalla mahdollisuutta uuteen hakukierrokseen ilman, että tämä mahdollisuus sidotaan ensimmäisellä hakukierroksella saatujen pätevien hakijoiden määrään. Uutena mahdollisuutena muissa kuin piispan, kirkkoneuvoksen ja kirkkoherran viroissa esitetään koeaikaa, joka on enintään kuuden kuukauden mittainen. Sen kuluessa virkasuhde voidaan molemmin puolin purkaa päättymään välittömästi ilman ehdotetussa KL 6:47 :ssä tai KL 6:53 :ssä mainittuja perusteluja. Työsuhteen purkaminen ei saa kuitenkaan pohjautua epäasiallisiin perusteisiin tai syrjintään (ehdotettu KL 6:19 ). Seurakuntapastorille koeajan määräisi kapituli, muille viranhaltijoille seurakunta. Tätä järjestelmää on pidettävä työnantajan kannalta olennaisena parannuksena nykykäytäntöön. Ehdotettua järjestelmää loogisempi olisi kuitenkin, että koeajan määräisi aina asianomainen tuomiokapituli. Koeajallakin tapahtuvan papin työsuhteen purkamisesta voisi luontevimmin päättää tuomiokapituli seurakuntaa kuultuaan tai seurakunnan tehtyä Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 5

6 asiassa aloite. Ehdotus säilyttää piispainkokouksen tehtävänä päättää kelpoisuusehdoista tiettyihin virkoihin (pappi, kanttori, diakoni, lapsi ja nuorisotyö sekä muu seurakunnallinen työ) on perusteltu. Joidenkin viranhaltijoiden kohdalla kelpoisuusvaatimusten täyttymisen toteaminen on erityisen haasteellista. Tämä koskettaa erityisesti kanttoreita, joiden valinta ehdotuksen mukaan kokonaisuudessaan siirtyisi paikallisseurakuntien tehtäväksi. Ehdotuksen toteutuminen merkitsee tarvetta laatia seurakuntia palvelemaan selkeä ohjeistus. Ehdotuksen mukaan virkasuhteisen työntekijän tulee kuulua kirkkoon. Tämä ei kuitenkaan koskisi työsopimussuhteista työntekijää sikäli, kun häntä ei ole otettu jumalanpalvelusta, kirkollisia toimituksia, diakoniaa tai opetukseen liittyvään pysyväisluonteiseen tehtävään. Tässä yhteydessä linjaa tulee tiukentaa. Piispainkokouksen mielestä olisi luontevaa, että kirkko edellyttäisi kaikilta tai miltei kaikilta vakituisilta työntekijöiltään kirkon jäsenyyttä. Piispainkokous on tietoinen tässä yhteydessä mahdollisesti syntyvästä kysymyksestä perustuslain tarkoittamien perusoikeuksien kannalta. Kirkko voi edellyttää tunnustuksellista toimintaa harjoittavilta palveluksessaan olevilta henkilöiltä kirkon tunnustuksen omaksumista. Jotkut katsovat, että kirkon ja sen seurakuntien kaikkien työntekijöiden kuuluminen työtehtäviinsä katsomatta luterilaiseen kirkkoon olisi luonteeltaan syrjivä ja siten perustuslain 6 :n vastainen. Toisaalta voidaan katsoa, että perusoikeudet eivät voi olla kategorisesti sillä tavoin ehdottomia, ettei niitä saisi missään olosuhteissa ja missään laajuudessa rajoittaa. Perusoikeuksien rajoittamisen tulee kuitenkin perustua lakiin. Voidaan hyvin ajatella, että tullessaan Suomen evankelis luterilaisen kirkon palvelukseen yksilö vapaaehtoisesti sitoutuu sen jäsenyyteen ja arvopohjaan. Siten kirkon jäsenyyden vaatiminen kaikilta kirkon työntekijöiltä ei ole perustuslain 6 :n tarkoittamaa syrjintää. Kirkon työ on viime vuosina selkeästi muuttunut. Kirkossa ei enää juuri ole sellaisia työtehtäviä, joihin ei kuulu asiakaspalvelua ja tähän liittyvää hengellistä aspektia. Täten jokainen kirkon työntekijä edustaa samalla kirkkoa ja se arvoja. Samalla hän myös omilla ratkaisuillaan ilmaisee haluaan sitoutua (tai olla sitoutumatta) kirkon arvopohjaan. Esimerkiksi kanslisti, vahtimestari, hautausmaan työntekijä tai emäntä kohtaa kirkon edustajana sielunhoidollisluonteisissa tilanteissa usein seurakuntalaisia ja heidän uskonnollisia kysymyksiään. Nämä työntekijät myös ohjaavat asiakkaita kirkollisten toimitusten hoitamisessa. Tästä syystä hänenkin tulisi olla kirkon jäsen. Säädökset työnantajan velvollisuuksista on kirjoitettu selkeästi ja perusteltu hyvin. Ehdotettu lainsäädäntö seuraisi pääsääntöisesti tältä osin työmarkkinoilla yleisesti työnantajille asetettuja velvoitteita. Viranhaltijan velvollisuudet noudattavat yleistä työmarkkinoilla sovellettavaa käytäntöä tai sisältävät kirkon työntekijöiden erityispiirteitä. Ehdotus ei tältä osin sisällä merkittäviä muutoksia. Perustelutekstin sivutoimilupaa koskeva virke kun kysymyksessä olisi päätoiminen viranhaltija, jonka työssä ei noudateta työaikaa, tämän tulisi aina saada sivutoimilupa sivutoimen hoitamiseen on harhaanjohtava sekä ristiriitainen saman kappaleen viimeisen virkkeen ja itse lakitekstin kanssa. Sivutoimiluvan myöntäminen viranhaltijalle ei voi olla automaatio. Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 6

7 Viranhaltijan velvollisuus antaa tietoja terveydentilastaan selventää nykytilannetta. Muutos on perusteltu. Työnantajalla tulee olla selkeä mahdollisuus sekä työhön otettaessa että työssä jo oltaessa selvittää työn hoitamiseen liittyvät terveydelliset edellytykset. Tähän liittyy kuitenkin myös ongelmia. Fyysiseen terveyteen kuuluvat edellytykset on suhteellisen helposti ja luotettavasti selvitettävissä. Silti käytännössä tuskin juuri koskaan lääkäri antaa lausuntoa, jossa hän toteaa, että virkaa hakeva on työtehtäviinsä sopimaton. Suurimmat ongelmat koskevatkin henkisen työkyvyn tilaa ja sen toteamista työtehtävien kannalta. Lainsäädäntöä uudistettaessa on hyvä varautua myös mahdollisuuteen tämän tutkimiseksi ja toteamiseksi. Työnantajalle tulisi taata mahdollisuus lähettää työnhakija tai työntekijä myös tarvittaviin psykologisiin testeihin työkyvyn toteamiseksi. Työntekijän velvollisuudesta antaa työnantajalle tietoja fyysisestä ja psyykkisestä terveydentilastaan tulisi säätä lain tasolla. Kappale virkasuhteessa tapahtuvat muutokset on rakennettu pääsääntöisesti yleistä työmarkkinoilla sovellettavaa lainsäädäntöä seuraten. Kirkkoherran johtajan asema hivenen selkeytyy, mikäli omaksutaan ehdotettu kanta, jonka mukaan virantoimitusvelvollisuuden muuttaminen annetaan kirkkoherran tehtäväksi (ehdotettu KL 6:35 ). Tässä voitaisiin harkita uudistuksen ulottamista vieläkin edemmäksi siten, että työnjakokirjasta luovuttaisiin kokonaan. On itsestään selvää, että kirkkoherra neuvottelee työnjaosta seurakunnan työntekijöiden kanssa. Työnjakokirjasta luopuminen korostaisi kirkkoherran asemaa seurakunnan johtajana. Vastaava esimiesjärjestelmä voitaisiin toteuttaa myös seurakuntayhtymässä. Merkittävien hallinnon uudelleenjärjestelyjen yhteydessä, joissa virka sisältönsä ja luonteensa vuoksi on katsottava uudeksi viraksi, virka täytyy pääsääntöisesti lakkauttaa ja perustaa uudelleen. Viranhaltijan siirtäminen toiseen virkasuhteeseen (ehdotettu KL 6:36 ) on joustava ja tarkoituksenmukainen käytäntö. Tässä on vain pidettävä huolta siitä, että kaikissa tilanteissa on yksiselitteisesti olemassa toimivaltainen esimies tai hallintoelin, joka voi päätöksen tehdä. Pappien osalta tämä taho on luontevimmin tuomiokapituli. Virkavapaa (ehdotettu KL 6:38 41 ) on määritelty tarkoituksenmukaisesti ja seuraa yleistä työmarkkinoilla noudatettavaa lainsäädäntöä. Lomauttamista koskeva ehdotus (ehdotettu KL 6:42 45 ) soveltaa pääsääntöisesti kunnallisesta viranhaltijasta annettua lakia. Kirkolliseen erikoisuuteen kuuluisi, että piispaa, kirkkoneuvosta tai kirkkoherra ei voisi lomauttaa. Samoin seurakunnan muun papin lomauttamisesta olisi pyydettävä tuomiokapitulin lausunto. Asian päättäminen kuuluisi kuitenkin seurakunnalle. Ehdotusta voidaan pitää perusteltuna. Virkasuhteen päättyminen (ehdotettu KL 6:46 58 ) on ehdotettu uudistettavaksi mukaillen työmarkkinoilla yleisesti käytössä olevan toimintamallia. Ehdotetut säädökset turvaavat sekä työntekijän että työnantajan oikeudet tasapuolisella ja oikeudenmukaisella tavalla. Uuden säännöksen mukaan viranhaltijasta johtuva irtisanomisperuste (ehdotettu KL 6:47 ) ulottuisi koskemaan kaikkia viranhaltijoita, myös pappeja, lehtoreita ja kanttoreita. Syiden tulee olla asiallisia ja painavia ja asiasta on valitusoikeus, joten työntekijän oikeusturva toteutuu. Säädös papista, papin virasta, pappisvirasta ja papiksi vihkimisestä (ehdotettu KL 5:1 ) sisältää uuden selkeyttävän terminologisen määrittelyn. Tätä on pidettävä nykytilanteeseen verrattuna parannuksena. Kirkkojärjestyksen muutokset, lukuun ottamatta kirkkojärjestyksen 6 lukua, ovat vähäisiä ja ne aiheutuvat lähinnä lehtorin aseman muuttumisesta. Piispainkokous pitää näitä muutoksia perusteltuina lehtorien vähäisen lukumäärän tähden. Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 7

8 Ehdotetun KJ 6:1 :n mukaan kanttorin virka voitaisiin perustaa osa aikaisena tai myös viranhaltijan siinä olleessa muuttaa tuomiokapitulin suostumuksella osa aikaiseksi. Nykyisen voimassa olevan säädöksen edellytys painavista syistä poistettaisiin. Ehdotus on perusteltu ja merkitsee joustavaa käytäntöä, joka joissain tapauksissa saattaa olla taloudellisten tai toiminnallisten syiden tähden tarkoituksenmukaista. Kanttorien henkilöstöhallinnon hoitaminen jatkossa seurakunnissa on perusteltua. Yksiselitteisellä ohjeistuksella on kuitenkin syytä pitää huolta siitä, että seurakunnat osaavat oikein tehdä päätökset hakijoiden kelpoisuudesta. Kirkkoherran aseman määrittely sekä mahdollisuus määrätä kirkkoherran alainen viranhaltija muiden kirkkoherran alaisten viranhaltijoiden tai työntekijöiden esimieheksi selkiyttäisi nykyistä tilannetta (ehdotettu KJ 6:11 ). Samalla olisi kuitenkin hyvä myös tehdä selväksi, mitkä oikeudet ja velvollisuudet väliportaan esimiehelle kuuluvat. On myös selkeästi ilmaistava, kuka tai mikä taho voi määrätä viranhaltijan toimimaan väliportaan esimiesasemassa. Samoin menettelytavan suhde pappien työnjakokirjaan on otettava huomioon, mikäli siitä ei piispainkokouksen ehdottamalla tavalla luovuta. On myös varottava tilanteita, jossa yhdellä työntekijällä on useita väliportaan esimiehiä. Paikallisseurakunnassa saattaa myös olla ongelmallista, mikäli papin esimieheksi määrätään esimerkiksi diakoni tai nuorisotyönohjaaja. Tällaisessa tilanteessa tiimin työtehtävien ja papille muutoin kuuluvien työtehtävien suhde ei välttämättä ole sopusoinnussa. Papin tulisi olla esimerkiksi diakonia tai nuorisotiimissä joko esimies tai asiantuntijaasemassa. Kirkkoherran tehtäväksi voidaan määritellä myös työtodistuksen antaminen seurakunnan työntekijöistä. Vastaavasti seurakuntayhtymän työntekijöille lähin esimies voi antaa työtodistuksen. Kirkkoherran työtodistuksen tarvittaessa voisi antaa piispa tai tuomiokapituli. Kirkkoherran viran vaaliehdotukseen ehdotetaan muutoksia. Tuomiokapitulin tulisi ennen vaaliehdotuksen tekemistä ilmoittaa seurakunnalle kelpoiset hakijat ja antaa tälle mahdollisuuden hakijoiden lukumäärästä riippumatta antaa lausunnon kelpoisista hakijoista (ehdotettu KJ 6:14 ). Menettelytapa on periaatteessa ymmärrettävä. Sen hankaluutena on kuitenkin nykyiselläänkin tavattoman pitkäksi venyvän kirkkoherran valintaprosessin pitkittyminen entisestään. Tästä syystä piispainkokous ei kannata sitä. Mahdollisuus viran uudelleen haettavaksi julistamisesta seurakunnan pyynnöstä tai tuomiokapitulin harkinnan perusteella sekä kirkkoherran että kappalaisen kohdalla (ehdotettu KJ 6:14 ja 26 ) on tervetullut. On hyvä, että asiasta päättää tuomiokapituli seurakuntaa kuultuaan. Tuomiokapitulin ei kuitenkaan tule olla sidottu seurakunnan kantaan. Myös tuomiokapitulin mahdollisuus perustelluista syistä päättää, että viran täyttämismenettely raukeaa, kun hakijoita on ainoastaan yksi, on tervetullut muutos. Kirkkovaltuuston/seurakuntaneuvoston mahdollisuutta tehdä aloite yhteisen kirkkoherran viran perustamiseksi on hyvä. Piispainkokous katsoo edelleen, että sen ehdottama kirkkojärjestyksen muutos, joka koskee määräyksen antamista jonkin seurakunnan avustavaksi papiksi sellaiselle papille, jolla ei ole muuta virkamääräystä, on edelleen tärkeä ja ajankohtainen (piispainkokouksen esitys 4/2002). Lakivaliokuntakin (5/2003) piti perusteltuna piispainkokouksen huolta siitä, miten muussa kuin kirkon tai seurakunnan papin virassa toimivat papit saataisiin sitoutettua kirkon työhön. Lakivaliokunnan mielestä ehdotus on kannatettava ja tärkeä, vaikka ei lakiteknisesti onnistunut. Säännös avustavan papin tehtävistä tulisi tehdä omaksi pykäläkseen. Lakivaliokunta katsoi, että asiasta on tarkoituksenmukaista Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 8

9 säätää kirkkolain ja kirkkojärjestyksen 6 lukujen uudistamista koskevan lainsäädäntövalmistelun yhteydessä. Kirkolliskokous päättikin lakivaliokunnan esityksen mukaisesti lähettää piispainkokouksen esityksen 4/2002 kirkkohallitukselle valmisteltavaksi. Piispainkokous pitää erittäin tärkeänä, että kirkkolain ja kirkkojärjestyksen lopullisen valmistelun yhteydessä myös piispainkokouksen intention mukainen sitouttaminen seurakunnan työhön voidaan toteuttaa. Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen tulee piispainkokouksen mielestä myös heijastaa kirkkoa sen erityispiirteet sisällään pitävänä yhteisönä. Kirkko ei voi riittävästi hyödyntää kaikkia papiksi vihittyjä ilman, että säädetään mahdollisuudesta ohjata heidät osaksi jonkin paikallisseurakunnan resursseja. Piispainkokous pitää selvänä, että kirkolliskokouksen toimeksianto antaa kirkkohallitukselle aiheen tehdä asiassa säännösehdotus. Piispainkokous pitää myös hyvänä, että tässä yhteydessä valmisteltaisiin kirkolliseen lainsäädäntöön tarvittavat muutokset siitä, että perheneuvojina toimivat teologit voisivat saada tähän tehtävään pappisvihkimyksen. On selvää, että perheneuvonnan ammattilaisina on hyvä jatkossakin toimia myös esimerkiksi psykologeja. Silti piispainkokouksen mielestä säännösten ei tulisi estää vihkimästä papiksi perheneuvonnassa työskentelevää teologia, joka tekee merkittävää sielunhoitotyötä. Lisäksi piispainkokous toteaa, että vastaavaa tarvetta laajentaa mahdollisuuksia vihkiä papiksi muihin tehtäviin ei ole näköpiirissä. Piispainkokous on kantanut huolta seurakunnan johtajuuden toteutumisesta ja tehnyt kirkkohallitukselle aloitteen 2/2004 johtajuuden selkiyttämiseksi kirkossa. Aloitteessa nähtiin johtajuuden ongelmatilanteiden aiheutuvan erityisesti seurakunnan epäselvistä esimiesvastuista: toisaalta kirkkoherran ja talouspäällikön esimies alais suhde ei ole selkeä ja toisaalta kirkollisessa lainsäädännössä ei ole määritelty mahdollisuutta väliportaan esimiehiin. Nyt tehty ehdotus merkitsee selkeää parannusta väliportaan hallinnon esimiesten asemaan. Virkasuhdetyöryhmä pitää erityisesti ongelmallisena epäselvyyttä kirkkoherran toimivallassa suhteessa kirkkovaltuustoon ja kirkkoneuvostoon. Piispainkokous pitää tärkeänä, että johtajuuden vastuualueet kirkossa selkiytetään entisestään. Kirkollisessa lainsäädännössä tulisi määritellä kirkkoherran ja talouspäällikön toimivaltasuhteet ja esimiesasema. Organisaatio, jossa toimii kaksi toimitusjohtajaa rinnakkain, on altis konfliktitilanteille. Seurakunnan toiminnan kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että kirkkoherra yksiselitteisesti määritellään kaikkien seurakunnan työntekijöiden esimieheksi. Vastaavasti seurakuntayhtymissä yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajan tulisi toimia yhtymän johtavien viranhaltijoiden esimiehenä. Piispainkokous katsoo myös, että kirkkoherran ja kirkkoneuvoston/seurakuntaneuvoston toimivaltasuhteet määritellään mahdollisimman yksiselitteisesti. Tämä olisi omiaan selventämään luottamushenkilöiden roolia keskeisenä osana seurakuntien hallintoa. Mikäli kirkon hallinnon valta/ja vastuukysymyksiä ei tässä yhteydessä katsota voitavan ratkaista, sen valmistelu täytynee hoitaa myöhemmin osana kirkollisen lainsäädännön kokonaisuudistusta. Mikäli näin toimitaan, olisi tässä yhteydessä syytä perustaa jatkotyöryhmä asian pohtimista varten. Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 9

10 Mikkelissä 12 päivänä syyskuuta 2006 Arkkipiispa Jukka Paarma Piispainkokouksen sihteeri Kalervo Salo Piispainkokouksen lausunto 3/2006 kirkkohallitukselle 10