HEVOSTEN NURMIREHUJEN KORJUUTEKNIIKKA RUOHOSTA REHUKSI

Transkriptio

1 HEVOSTEN NURMIREHUJEN KORJUUTEKNIIKKA RUOHOSTA REHUKSI Antti Suokannas MTT Kotieläintuotannon tutkimus, Vihti, Johdanto Esikuivatun säilörehun, säilö- ja kuivaheinän korjuu on taitolaji, jossa on sovitettava yhteen korjattava kasvusto, korjuuolot, käytettävissä olevat henkilö- ja koneresurssit sekä asiakkaan vaatimukset. Asiakas on se henkilö, joka hankkii hevosten nurmirehut. Ratkaiseva asiakas on hevonen, nurmirehun loppukäyttäjä ja miten se reagoi rehuun: maistuuko rehu hyvälle ja onko siinä oikea määrä ravintoaineita? Hevosen nurmirehujen viljelijät ovat yhä enemmän verrattavissa erikoiskasvien viljelijöihin. He ovat erikoistuneet nurmirehujen viljelyyn ja heidän ammattitaitonsa on kehittynyt vuosien kokemuksen myötä. Osa viljelijöistä on mukana alueellisissa laatuheinän tuottaja-/markkinointirenkaissa. Nämä tuottajarenkaat ovat osaltaan lisänneet viljelijöiden säilö- ja kuivaheinän viljelyn, korjuun, varastoinnin ja markkinoinnin osaamista. Vanha sanonta, helppoa kuin heinän teko, on tullut uudestaan esiin arkikielessä. Mielestäni sanonta ei tee oikeutta niille vaatimuksille, joita laadukkaan nurmirehun tekeminen yrittäjältä edellyttää. Irtotavarana vai paalattuna Asiakkaalle nurmirehu toimitetaan yleensä paalattuna. Säilö- tai kuivaheinä on joko kova-, pyörö- tai kanttipaalissa, joiden koko voi vaihdella huomattavasti (Taulukko 1). Kuljetuksessa säästää tilaa, jos paali on kanttimainen ja jos se on vielä ulkomitoiltaan sellainen, että kuljetusvälineen tila saadaan mahdollisimman optimaalisesti täytettyä. Silloin kuljetuskustannuksia säästyy vielä aiempaa enemmän. Taulukko 1. Paalien mitat vaihtelevat konemalleittain. Pituus/halkaisija Leveys Korkeus Pieni pyöröpaali Pyöröpaali Kovapaali Kanttipaali Hevosten nurmirehujen korjuussa on yleistynyt paalaaminen joko pyörö- tai kanttipaalaimella. Niillä korjataan yleensä säilöheinää, joka kääritään muovikalvoon joko paalauksen yhteydessä tai erillisenä työvaiheena. Jonkin verran on käytössä myös vanhoja kovapaalaimia. Kova-, pyörö- ja kanttipaaleina korjattua hevosheinää voidaan loppukuivata latokuivurissa. Kovapaalainta käytetään myös jonkin verran latokuivatun irtoheinän tai pyöröpaalien paalaamiseen asiakasystävälliseen kokoon ja muotoon. Kovapaali on usein pientalleille varastoinnin ja paalien käsittelyn kannalta kätevin vaihtoehto. Säilöheinän korjuun työvaiheet: 1. niitto niittomurskaimella, joka on varustettu joko varsta- tai telamurskaimella 2. pöyhintä 1 3 kertaa pöyhimellä 3. karhotus karhottimella 4. korjuu pyörö- tai kanttipaalaimella ja käärintä muoviin paalauksen yhteydessä (kombikone= paalaus ja käärintä integroitu samaan konerunkoon) 5. käärintä muovikalvoon erillinen työvaihe, jos käytössä ei ole kombikonetta 31

2 6. paalien siirto joko yksitellen tai perävaunulla peltolohkon reunaan, talouskeskukseen, johonkin keskitettyyn varastopaikkaan tai kuljetus suoraan asiakkaalle. Latokuivatun heinän työvaiheet: 1. niitto niittomurskaimella, joka on varustettu joko varsta- tai telamurskaimella 2. pöyhintä 2 3 kertaa pöyhimellä 3. karhotus karhottimella 4. korjuu irtoheinänä noukinvaunulla tai paalaamalla joko kova- pyörö- tai kanttipaalaimella 5. siirto latokuivuriin, kuivaus 8 12 päivää 6. varastointi kuivurissa tai siirto varsinaiseen heinävarastoon. 7. irtoheinän paalaus kova- tai pyöröpaaliin, mahdollista on myös pyöröpaalien paalaus kovapaaleiksi. Nurmikasvuston niitto Niittoajankohta riippuu paljon sääennusteesta. Jos niitto ajoittuu iltapäiväksi tai illaksi, on nurmikasvuston sokeripitoisuus korkeimmillaan päivällä tapahtuneen fotosynteesin seurauksena(mcdonald ym. 1991). Jos niitetään ajoissa aamulla, on sokeripitoisuus alhaisempi yöllä jatkuneen kasvihengityksen seurauksena. Lisäksi sokeripitoisuus on suurempi aurinkoisella kuin pilvisellä ja sateisella säällä. Joissakin tapauksissa niitetään heti sateen päätyttyä, jos sääennuste lupaa hyvällä todennäköisyydellä 3 4 päivän poutaa. Kasvusto niitetään joko varsta- tai kumitelamurskaimella varustetulla lautasniittokoneella noin mm:n sänkeen. Murskainvarstojen muoto ja materiaali vaihtelee konemerkeittäin. Varstan muoto voi vaihdella pyöreästä kantikkaaseen. Joissakin niittomurskaimissa on muovivarstat metallisten sijaan. Murskausvoimakkuutta säädetään vastapellin tai vastakamman etäisyyttä säätäen suhteessa varstoihin. Kumitelamurskaimessa säädetään telojen välistä puristusta. Murskausvoimakkuuden säädön lisäksi keskeisiä säätökohteita ovat niittopalkin kevennys ja karhon leveys. Murskausvoimakkuuteen vaikuttaa myös kasvuston määrä ja käytettävä ajonopeus. Onko niittomurskainten murskainmalleilla erilainen vaikutus kuivumisnopeuteen ja onko malleilla eroja heinä- ja apilakasvustoissa? Nysandin ym. (2006) mukaan varsta- ja kumitelamurskaimia voidaan pitää kuivumisen osalta tasaveroisina, korjuutappioissakaan ei löydetty koneiden välillä systemaattisia eroja. Kumitelamurskain edisti kuivumista yhtä hyvin kuin varstamurskaimet sekä ruohoettä apilakasvustossa, vaikka sen murskaustapa on suunniteltu hellävaraisemmaksi kuin varstamurskaimen (Nysand ym. 2006). Pöyhintä Niittomurskattu karho on hyvä levittää suhteellisen nopeasti niiton jälkeen mahdollisimman tasaiseksi ja ohueksi kerrokseksi pellon pintaan sängelle. Näin saadaan kasvuston auringon säteilylle ja tuulelle altis pinta-ala mahdollisimman suureksi. Moni nurmiheinäammattilainen sanoo, että pöyhintä on tärkein ja keskeisin työvaihe laadukkaan hevosrehun korjuussa. Siinä voidaan pilata sato tai onnistua niin, että rehu säilyy hyvälaatuisena. Koneen säädöt ja ajotekniikka ovat ratkaisevia tekijöitä. Pöyhimen roottorien kannatuspyörien korkeus on säädettävä niin, että piikit eivät raavi maata. Työntövarren pituus kannattaa myös tarkistaa, sillä se vaikuttaa heittopituuteen. Ajonopeus ja roottorien pyörimisnopeus pidetään kohtuullisina, jotta vältetään turhia varisemistappioita. Ajonopeus on huomattavasti alhaisempi kuin niitossa. Liian raju pöyhintä varistaa nurmikasvin arvokkaimman osan eli lehden ja pahimmassa tapauksessa jäljelle jää vain kuitupitoisia korsia. Pöyhintäkertojen lukumäärää ei voi sanoa yksiselitteisesti. Se riippuu sääoloista, kasvuston vahvuudesta ja tavoitekuiva-ainemäärästä. Mitä vähemmillä pöyhintäkerroilla selviää, sen parempi. Minimi 32

3 pöyhintäkertojen määrä on yksi ja maksimi lienee kolme - neljä. Toki säiden pahasti oikutellessa pöyhintäkertoja tulee em. enemmänkin, mutta se näkynee korjatun rehun laadussa. Karhotus Karhotuksen funktio on saada leveänä oleva rehuraaka-aine korjuukoneen noukkimen levyiseksi karhoksi. Karhottimena on yleistynyt roottorikarhotin: vaakatasossa kaksi pyörivää roottoria, joiden keskeltä ulospäin olevien piikkivarsien päässä on piikkiharavat. Karhotinroottorit (roottorit rinnakkain) voivat pyöriä vastakkaisiin suuntiin, jolloin karho muodostuu roottorien väliin. Jos karhotinroottorit pyörivät samaan suuntaan (roottorit vinosti limittäin), karho muodostuu koneen sivulle muovista karhotinverhoa vasten. Karhottimien roottorien lukumäärä vaihtelee 1 4 kappaleeseen koneen työleveyden mukaan. Tärkeitä koneen säätöjä ovat piikkien etäisyys maasta ja karhon leveys. Piikkien etäisyys maasta säädetään mekaanisesti tai traktorin ohjaamosta sähköhydraulisesti kannatuspyörien asemaa muuttaen. Oikea säätö löytyy kokeilemalla pellolla, rehua ei saisi jäädä pellolle ja toisaalta jos kaikki tulee tarkasti talteen ja samalla maapölyä nousee ilmaan piikkien ottaessa maahan kiinni kannattaa säätöä tarkistaa. Roottorikarhottimien teliakselistot auttavat siinä, että piikit seuraavat hyvin pellon pintaa ts. pienet epätasaisuudet pellolla eivät johda siihen, että piikkien kärjet välittömästi koskevat maahan. Osassa karhottimia työleveyttä voi säätää portaattomasti tietyissä rajoissa. Säätö helpottaa mm. esteiden kuten sähkötolppien kiertämistä. Samoin säätö helpottaa hankalien mutkien suoristamisessa, jolloin korjuukoneen kuljettajan työ helpottuu. USAssa ja Kanadassa käytetty vinokelakarhotin on tullut meidän markkinoille kotimaisen valmistajan ELHOn uutena vaihtoehtona. Itävaltalaisen (Topagrar) ja MTT:n kokeissa ELHOn vinokelakarhotin toimi hyvin ja karhotti hellävaraisesti rehua. Toinen karhotinmalli, sormipyöräkarhotin, on kokenut uudelleensyntymisen ja Italialialaisen Tonutin valmistamia koneita on tuotu maahamme viime vuosina. On tilanteita, joissa korjuuta ollaan aloittamassa iltapäivällä, mutta vaarana on lyhytkestoinen sadekuuro, joka ennusteiden mukaan tulee esim. puolelta päivin. Tällöin hyvä keino on karhottaa peltolohkon rehu ennen kuuroa. Pieni kuuro kastaa karholla olevaa jo kuivunutta rehua vähemmän, koska sateelle alttiina olevaa poikkipinta-alaa on huomattavasti vähemmän verrattuna pöyhimen jäljiltä täysleveänä olevaan ohueen rehukerrokseen. Hyvässä tapauksessa paalaus vain hiukan viivästyy, mutta rehulohko saadaan kuitenkin korjattua saman päivän aikana. Huonompi vaihtoehto on pöyhityn rehun kastuminen ja sen seurauksena yksi pöyhintäkerta lisää ja korjuun siirtyminen vajaalla vuorokaudella eteenpäin. Edellä mainitusta seuraa kasvavat hengitys-, huuhtoutumis- ja varisemistappiot. Varsinainen korjuuvaihe Jos latokuivuriin ajettava heinä korjataan irtotavarana, korjuukoneena on noukinvaunu. Noukinvaunu on tehokas korjuukone, kun ajomatka pellolta kuivuriin on alle 3 km. Suuri osa säilöheinästä ja latokuivattavasta heinästä paalataan pyörö- tai kanttipaalaimella ja kääritään 6 8 muovikalvokerrokseen. Uusimmissa pyöröpaalaimissa on käärintä yhdistetty samaan runkoon paalaimen kanssa ja puhutaan ns. kombikoneista. Tällainen paalain-käärinyhdistelmä säästää yhden työvaiheen; yksi kuljettaja ja traktori vähemmän. Kun tavoitteena on tiivistää säilöheinää kammiossa tiukkaan, rehun tiivistymistä lisäävät noukkimen silppuavat vastaterät, joita on mallista riippuen kappaletta. Kanttipaalaimissa vastateriä voi olla jopa 33 kappaletta. Paalaimen ajonopeus kannattaa pitää kohtuullisena, n. 5 8 km/h, korjattavan sadon ja pellon olosuhteet huomioiden. Liian suuren ajonopeuden seurauksena paalit jäävät hiukan löyhiksi. Toisaalta liian pieni ajonopeus ja rehun vatkaaminen paalikammiossa lisäävät mekaanisia varisemistappioita. 33

4 Perinteiset säilöheinäpyöröpaalit ovat halkaisijaltaan Markkinoilla on myös koneita, joiden tekemä pyöröpaalin halkaisija vaihtelee :n ja tuon kokoisille paaleille on omat käärintälaitteet. Markkinoilla on myös pienpyöröpaalain-käärintä yhdistelmäkoneita. Pienille kovapaaleille on olemassa myös omia käärintälaitteita. Müller (2008) selvitti säilöntäaineen (bakteeriymppi ja kemiallinen) ja muovikerrosten lukumäärän (6,8 ja 10) vaikutusta säilöheinällä. Muovikerrosten määrällä ei ollut vaikutusta lukuunottamatta paalien sisältä mitattuun hiilidioksidipitoisuuteen. Bakteeripohjainen säilöntäaine paransi maitohappokäymistä ja laski ph:ta, kemiallinen säilöntäaine rajoitti käymistä. Müllerin (2008) kokeiden yhtenä päätelmänä oli, että perinteistä kovapaalainta voidaan käyttää säilörehun ja säilöheinän paalaamiseen myös ilman säilöntäainetta. Muovikalvoon käärittyjen pyöröpaalien (420 ja 750 g/kg ka) käsittelyä 1 h, 3 h ja 24 h sekä 3 vrk ja 10 vrk päästä käärinnästä on tutkittu Ruotsin maatalousyliopistossa. Lisäksi yhtenä vaihtoehtona paalit jätettiin kokonaan ilman käsittelyä. Kokeessa ei käytetty säilöntäainetta. Paalit paalattiin ja käärittiin Vicon RV 1601 paalain-käärintäyhdistelmällä. Paalit käärittiin 6 muovikerrokseen 50 % limityksellä ja 70 % esikiristyksellä. Tutkimuksessa käsittely tarkoitti käärityn paalin siirtoa traktorin etukuormaimen paalipihdillä kaksi kertaa. Hydrauliikan paine kourassa oli 100 bar ja puristusvoima N. Koejärjestely simuloi tilannetta, jossa paalit nostetaan perävaunun lavalle ja sitten varastopaikalla lavalta pois. Kokeissa muovikalvon tiiviys mitattiin 6 ja 13 viikon kuluttua. Jälkimmäisenä ajankohtana paalit avattiin, tutkittiin hiivat ja homeet ja tehtiin kemialliset analyysit. Tulokset osoittivat, että mikään käsittelyaika ei ollut huonompi tai parempi kuin toinen, kun käärittyjä paaleja käsiteltiin ensimmäisten kymmenen päivän aikana. Yleisenä suosituksena on, että paalit kuljetetaan mahdollisimman nopeasti varastointipaikalle ja mielellään ensimmäisen päivän aikana. Suhteessa paalin käsittelyherkkyyteen, paalien kuljetus pellolta voisi odottaa pidempäänkin, mutta paalien suojaaminen lintuja ja jyrsijöitä vastaan aiheuttaa ongelmia, jos paalit jätetään pellolle tarpeettoman pitkäksi aikaa (Spörndly ym. 2008). Paalit on siirrettävä pellolta joko peltolohkon reunaan, talouskeskukseen tai varsinaiselle paaleille varatulle varastointialueelle. Ihannevarastointipaikalla olisi tiivis maabetoni- tai asvalttipohja. Kuljetusmatka varastointipaikalle ratkaisee sen, kuinka paalit kannattaa siirtää. Pellon reunaan varastoitaessa etukuormain-paalipihti yhdistelmä on käyttökelpoinen. Hiukan pidempi ajomatka ja tehokkainta lienee käyttää traktori-perävaunua ja toista paalipihdillistä traktoria kuorman lastaamiseen ja purkamiseen. Yhteenveto Hevosten nurmirehujen korjuu on monivaiheinen prosessi ja verrattavissa kohtalaisen isoon palapeliin, jossa eri asioiden pitäisi loksahtaa kohdalleen. Palapelissä pitää sovittaa yhteen oikea nurmen koostumus, kasvuaste, sopiva kuiva-ainepitoisuus, korjuuolot, jatkuva sääseuranta, oikeat ajoitukset eri työvaiheissa, koneiden säädöt ja ajonopeudet, varautuminen yllätyksiin ja sopivat työvoima- ja koneresurssit. Voi todeta yleisemmällä tasolla, että pitää sovittaa yhteen biologisia, fysikaalisia ja teknologisia tekijöitä. Osa nykyisistä hevosten nurmirehujen viljelijöistä on erikoistuot-tajia, joilla on hyvä ammattitaito. Ammattitaito on lisääntynyt heidän oman viljelykokemuksensa myötä, osittain tilannetta on parantanut yhteiset tuottaja- ja markkinointirenkaat, tutkimuksen tuottama tieto ja neuvonta sekä ProAgrian neuvonta. Lähteet McDonald, P., Hendersson, A.R. & Heron, S.J.E The Biochemistry of Silage. Second Edition. Aberystwyth. s

5 Müller, C.E Small bale silage and haylage for horses. In: Edited by A. Hopkins et al., Biodiversity and animal feed: future challenges for grassland production: book of abstracts, Uppsala, Sweden 9 12 June p Nysand, M., Suokannas, A., Saarisalo, E., Heikkilä, T., Jauhiainen, L., Taimisto, A.-M. & Jaakkola, S Niittomurskaimen vaikutus rehun kuivumisnopeuteen ja tappioihin. In: Eeva Saarisalo, Mari Topi-Hulmi (eds.). Rehuntuotantoteknologian kehitys - riski maidon laadulle? : alkutuotannon ja maidonjalostuksen laaturiskit rehuntuotantoteknologian kehittyessä eli Amare-hankkeen loppuseminaari. Suomen Nurmiyhdistyksen julkaisu 24: Spörndly, R. Nylund, R., Hörndahl, T. & Algerbo, P. Handling round bale silage after stretch film application. In: Edited by A. Hopkins et al., Biodiversity and animal feed: future challenges for grassland production: proceedings of the 22nd general meeting of the European Grassland federation, Uppsala, Sweden 9 12 June Grassland Science in Europe 13: p