- Ratkes-lehti 3/ Yksikin kysymys avaa mahdollisuuden

Transkriptio

1 - Ratkes-lehti 3/ Yksikin kysymys avaa mahdollisuuden - kokemuksia Turvallisten perheiden Päijät-Häme projektista Tässä artikkelissa esitän joitakin keskeisiä ajatuksia ja havaintoja, joita on syntynyt Lahden ensi- ja turvakoti ry:n vuonna 2011 päättyneessä ja nyt ( ) jatkoprojektina toteutettavassa Turvallisten perheiden Päijät-Häme -projektissamme. Projektiamme on esitelty aikaisemmin tässä lehdessä vuonna Väkivalta ja monenlainen turvattomuus perheissä on ongelma, jota ei yksittäisillä ratkaisuilla voida poistaa. Tarvitaan monenlaisia toimintatapoja, joilla luodaan turvallisuudelle edellytyksiä. Turvallisten perheiden Päijät-Häme projektissa lähdimme tutkimaan sitä, miten ihmisiltä voidaan kysyä turvallisuudesta lähisuhteissa sekä samalla helpottaa heidän kokemastaan turvattomuudesta puhumista ja sen käsittelemistä, etenkin heidän kokemuksistaan erilaisista väkivaltatilanteista. Yksi projektimme lähtöajatus oli Andrew Turnellin ajatuksia mukaillen: Kaikissa perheissä on löydettävissä turvallisuutta tuottavia tapoja, ajatuksia ja suhteita ja ne on välttämätöntä saada näkyväksi. Turvattomuudesta ja väkivallan uhkiin varautumisen välttämättömyydestä kertovien kuvausten rinnalle tarvitaan puhetta turvallisuudesta. Siten elävöitetään turvallisuuden tunnetta, toimintavalmiutta ja turvallisuutta ylläpitäviä tekijöitä niin yksittäisissä keskusteluissa eri palveluissa ihmisten kanssa kuin laajemmin yhteiskunnassamme. Projektin kuluessa on herännyt kysymys siitä, miten niissä palveluissamme joissa kohdataan ihmisiä niin perheväkivaltakysymyksissä kuin muissa arjen huolissa, tulisi huomioida entistä paremmin ihmisten omat, tärkeiksi kokemat tavat ja ajatukset turvallisuudesta erilaisia palveluja kehitettäessä? Ihmisten arki tavoitetaan turvallisuuden tunteen kautta Jo projektin alkuvaiheessa huomasimme, että turvallisuus sanana ja käsitteenä on monitahoinen ja pitää sisällään erilaisia merkityksiä. Turvallisuus voidaan liittää olennaisesti hyvinvointiin, se voi olla osa sitä tai sen edellytys ja mahdollistaja. Turvallisuuden ja

2 hyvinvoinnin käsitteitä on käytetty sekä rinnakkaisina, erilaisiin samantasoisiin ilmiöihin viittaavina käsitteinä että synonyymeina. Joissakin keskusteluissa projektimme aikana turvallisuuteen on liitetty onnellisuus. Onnellinen elämä voi mahdollistua turvallisuuden kautta. Arkipuheessa turvallisuudesta, etenkin perhe-elämän turvallisuudesta puhuttaessa, nousevat usein esille fyysisen ympäristön tekijät: palovaroittimien tarpeellisuus, ympäristön liikennejärjestelyt jne. Olemmekin joutuneet projektin aikana eri keskustelutilanteissa täsmentämään turvallisuuskäsitettä. Ensinnäkin kun puhumme lähisuhteiden turvallisuudesta, kyseessä on sosiaalinen turvallisuus. Lisäksi on tärkeätä puhua turvallisuuden tunteesta. Sen avulla tavoitetaan ihmisten arkikokemus. Turvallisuus ja turvallisuuden tunne ovat sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä kokemuksia. Turvallisuuden tunne koostuu eri ihmisillä ja eri ympäristöissä eri tekijöistä. Vaikka kansalaisille suorittamiemme kyselyiden vastauksissa korostuikin lähes kaikilla lähipiirin merkitys turvallisuuden tuojana, ihmiset painottivat hieman eri tavoin itselle tärkeitä asioita. Turvallisuuden tunteesta puhuminen johdattaa meidän välittömästi ihmisten arkeen ja konkreettisesti siinä vaikuttaviin tekijöihin, oli kyseessä sitten fyysisen ympäristön järjestelyt tai ihmissuhteet. Edellisessä jutussa (Ratkes 1/2010) siteeraamani isoäidin vastaus kuvaa hyvin tätä konkretiaa: Minut muistetaan. Pyydetään käymään. Annetaan aikaa lapsille ja lastenlapsille. Paistetaan yhdessä lettuja. Vastauksesta avautuu samanaikaisesti niin hyvän toiminnan maisema, kuin itselle tärkeät arvot, joiden toivoisi toteutuvan omassa arjessaan. Myös tunteelle on tilaa. Turvallisuuden tunne on myös voimavara kohdatessamme haastavia tilanteita Turvallisuus abstraktina käsitteenä ei ole siis selkeärajainen ja se on suhteellinen. Projektimme yksi tärkeimmistä tavoitteista on ollut kehittää välineitä perheväkivallan puheeksi ottamiseen ja käsittelemiseen. Olemme nähneet turvallisuudesta kysymisen eteisenä, jonka kautta voi olla helpompi lähteä kuvailemaan myös turvattomuutta aiheuttavia asioita. Toisaalta kun silmäni ovat projektin aikana kehittyneet tarkentumaan kaikkiin niihin lehtijuttuihin, nettisivuihin, esitteisiin, mainoksiin ja muihin esityksiin, joissa turvallisuussana esiintyy, olen havainnut, että sen käytössä voi olla vaarana myös tietty sanafetisismi. Voimme ajatella, että jo tuota sanaa käyttämällä alkaa tapahtua elämässämme kuin itsestään turvallisuutta lisääviä asioita. Turvallisuus sanana herättää meissä myönteisiä mielikuvia ja samalla myös kaipuumme

3 turvallisuuteen, etenkin jos koemme turvattomuutta. Jotta keskustelu perhe-elämän turvallisuudesta ei jäisi liian yleiselle tasolle tai jopa liian ympäripyöreäksi, on syytä korostaa ihmisten subjektiivista turvallisuuden tunnetta ja sen eri merkityksiä. Laajan ja monitahoisen turvallisuus-käsitteen voi nähdä isona säkkinä, joka täytetään kysymällä ihmisiltä heidän omia subjektiivisia merkityksiään turvallisuudelle ja nimenomaan sen kautta, mikä tuo heille turvallisuuden tunnetta. Turvallisuus avaa myös sekä - että - maiseman. Turvallisuuden tunnetta voi kokea hyvin epävakaissakin olosuhteissa ja turvattomuutta aiheuttavien tekijöiden rinnalla vaikuttavat myös elämäämme tuovat turvallisuutta tuovat tekijät. Sairauden tai ongelmien keskellä kokemamme turvallisuuden tunne ja pystyvyysuskoamme vahvistavat tekijät ovat voimavaroja, jotka voivat olla opittuja henkilökohtaisia taitoja, läheisten läsnäoloa, tietoisuutta asian väliaikaisuudesta, erilaisia pystyvyyden tunnetta lisääviä uskomuksia jne. Turvallisuus voidaan nähdä resurssina, voimavarana, joka meillä on käytössämme, kun kohtaamme haastavia tilanteitä elämässämme. Sekä - että - maisema näyttäytyy myös siinä, että kysyttäessä ihmisiltä turvallisuudesta, voi se herättää meissä voimakkaitakin turvattomuuden tunteen kokemuksia. Projektin aikana ja nyt jatkoprojektissa edelleen työstäen olemme koonneet Turvallisuusseula - vihkoon erilaisia keskustelun apuvälineitä, joilla voidaan tutkia subjektiivisen turvallisuuden maisemaa. ( ks. tarkemmin osoitteessa: Olemme havainneet, että turvallisuudesta kysyminen avaa ihmisten arkea kokonaisvaltaisemmin, ihmisten elämää ei ole rajattu vain ongelmatilanteisiin. Ihmiset saavat tuoda keskustelutilanteisiin väljemmin niitä asioita, joita pitävät elämässään merkityksellisinä, ovat läsnä kokonaisvaltaisemmin, eivätkä vain väkivaltaa kokeneina tai käyttäneinä ihmisinä. He voivat näyttää myös muille arvostusta ansaitsevat kasvonsa. Väkivallan ennaltaehkäisy ja turvallisuuden ylläpito tarvitsee yhteistyöhön ja osallisuuteen kannustavaa tapakulttuuria Nyt jatkoprojektissa olemme kehittelemässä pysyvää toimintamuotoa, työnimellä Turvallisuuskioski, joka muutaman henkilön voimin kiertäisi tarvittaessa eri tilaisuuksissa, työpaikoilla, kouluissa ja päiväkodeissa keskusteluttamassa ihmisiä perhe-elämän ja lähisuhteiden turvallisuudesta. Näin tarjoaisimme pysähtymisen taukopaikkoja ja

4 mahdollisuuden avata myös niitä kokemuksia, jotka liittyvät perhe-elämän turvattomuuteen ihmisille. Vastaavanlaisia työmuotoja ovat kehitelleet esimerkiksi jotkut sosiaali- ja terveyskeskukset, esimerkiksi terveyskioski tai huolipoli - toimipisteinä. Projektin aikana on perheväkivallan ennaltaehkäisevän toiminnan merkitys korostunut ja saanut täsmällisempää muotoa. Ennaltaehkäisyn-käsite on turvallisuussanan lailla suhteellinen käsite ja sitä voidaan määrittää monella tapaa. Suppeasti tarkasteltuna se voi käsittää erilaiset toimenpiteet, joilla arvioidaan riskejä ja tutkitaan mahdollisia merkkejä tilanteista, joissa ilmenee väkivaltaa tai joissa on iduillaan mahdollinen väkivalta. Myös todettuun väkivaltaan eri tavoin puuttuminen voidaan nähdä ennaltaehkäisevänä, koska sillä voidaan nähdä ehkäistävän tilanteen kärjistyminen vielä pahemmaksi. Tällöin painopiste ennaltaehkäisyssä on viranomaisten ja palvelujärjestelmän toimissa. Se korostaa auttajajärjestelmässä toimijoiden vastuuta ja erityisosaamista, tietoa perheväkivaltailmiöstä ja siihen puuttumisesta sekä kykyä havaita varhaiset merkit! Laajempaa määritelmää voisi havainnollistaa seuraavalla jäsennyksellä kolmesta näkökulmasta perheväkivaltailmiöön: Hoidollinen Rikosoikeudellinen Kulttuurinen - seurausten korjaaminen - henkinen tuki - arvioiva näkökulma - oikeuksien turvaaminen niitä rikottaessa - mahdollistaa puuttumisen - suojelutarkoitus - yleisestävä vaikutus - Systeeminen näkemys perheväkivaltailmiöön - Lähisuhteiden ja ihmisten osallisuuden korostaminen - Yhteisöllinen näkemys Hoidollinen ja rikosoikeudellinen näkökulma on kiinnittynyt enemmän jo tapahtuneisiin väkivaltatilanteisiin. Turvallisuusnäkökulmalla olemme pyrkineet yhtäältä luomaan jo olemassa olevien työtapojen lisäksi puheeksiottoa helpottavia tapoja hoidolliseen ja rikosoikeudelliseen näkökulmaan, mutta toisaalta pyrkineet hahmottamaan ennaltaehkäisevässä mielessä niitä tapoja, tilanteita ja yhteistyön muotoja, joilla mietitään turvallisuutta ylläpitäviä ja niitä lisääviä tekijöitä. Kulttuurinen näkökulma pitää sisällään ajatuksen siitä, että on luotava yhteistyön muotoja, tapoja olla ihmisten kanssa ja keskustella turvallisuuteen liittyvistä asioista. Ennaltaehkäisyn rinnalla voi turvallisuudesta puhuttaessa käyttää sanaa ylläpito. Mitkä ovat niitä

5 toimivia kulttuurillisia tapoja toimia ja ratkaista konflikteja ja ylläpitää turvallista yhteisöä eri systeemeissä ja eri systeemisillä tasoilla: perheessä, kouluissa, työpaikoilla, kunnassa, valtiossa? Ympäristölle turvallisuutta luovia hyviä tapoja ovat mm. Vertaissovittelu kouluissa ja Kiva koulu, joilla luodaan kouluihin kulttuuria puuttua varhaisessa vaiheessa kiusaamistilanteisiin. Ennaltaehkäisy ja ylläpito vaativat rakenteita toteutuakseen ja ne syntyvät yhteisesti sovituista toimintatavoista, rutiineista ja niiden pohjalta rakentuvasta toimintakulttuurista. Turvallisuus ei ole staattinen, pysyvä tila, vaan sitä pitää luoda ja uusintaa päivittäin. On tarpeen meidän itse kunkin pysähtyä ajoittain pohtimaan omaa läheistemme turvallisuutta. Asioidessamme eri palveluissa huolinemme, olisi tarpeen luoda palveluihin myös pysähtymisen taukopaikkoja, hetkiä, joissa voimme rauhassa pohtia kokonaisvaltaisemmin elämäntilannettamme. Ideaalina on kuva työpaikkojen seinillä olevasta huoneen taulusta: Täällä voit puhua perhe-elämän turvallisuudesta. Olemme kaikki turvallisuuden asiantuntijoita Turvallisuusnäkökulman kautta olemme projektissa havainneet, että eri toimijat, joiden toimenkuviin ei suoraan sisälly perheväkivaltakysymysten parissa työskentely, voivat helpommin liittyä ennaltaehkäisevän toiminnan kautta tälle aihealueelle. Ehkä aikaisemmin heidän on ollut vaikeampi määritellä, sitä miten perheväkivallan hoito liittyy heidän tehtäviinsä. Ehkä paljon on ollut käsityksiä, että väkivalta kuuluu vain erityisosaajille ja oma toiminta ei kuuluu siihen. Turvallisuus- ja ennaltaehkäisyn näkökulma voi osaltaan purkaa sitä eittämättä vielä paljon vallalla olevaa lokeroitumista auttajajärjestelmässä, jossa perheväkivalta-asiakkuudet jäävät valitettavan usein joko piiloon tai siirretään suoraan siihen erikoistuneille tahoille. Turvallisuus- ja ennaltaehkäisyn näkökulman kautta voimme kokoontua saman tehtävän äärelle ja meidän jokaisen rooli ja osaaminen tulee helpommin näkyväksi ja yhteiseen käyttöön. Turvallisuus- ja ennaltaehkäisevä näkökulma korostaa myös sitä, että palvelujärjestelmän toimijoiden pelkkä tiedollinen osaaminen ei riitä. Tarvitaan heidän työtään tukevia käytäntöjä ja työmuotoja, aikaresursseja, joilla voidaan luoda rakenteita hyvälle toimintakultuurille ja työkäytännöille. Erilaisia oppaita, menetelmiä ja käytänteitä käsitellä perheväkivaltaa on riittävästi. Se mistä näyttäisi oleva puutetta, on ajan saaminen sen pohtimiselle, miten välineitä käytetään ja niiden käyttöä tukeva työkulttuuri. Kysymys ei siis ole niinkään siitä mitä pitäisi

6 tehdä, vaan miten tekisimme. Projektimme aikana olemme havainneet, että yksittäisillä työntekijöillä on erilaisia esteitä ottaa väkivalta-asioita puheeksi. Ne voivat liittyä organisaation luomiin rajauksiin tehtävistä, omiin asenteisiin ja turvattomuuden tunteisiin siitä osaanko, teenkö oikein tai itse perheessä tapahtuneiden väkivaltatekojen herättämiin henkilökohtaisiin tunteisiin. Joskus on näyttänyt siltä, että on lähtöoletus, että kun kysyy asiakkaaltaan ja hän kertoo väkivaltakokemuksistaan, täytyisi työntekijän kyetä hoitamaan koko paketti. On hyvä korostaa sitä, että yksittäisen työntekijän ei tarvitse hoitaa koko perheväkivaltaa tai saada sitä loppumaan. Jo yksikin kysymys voi avata perheväkivaltaa kokeneelle mahdollisuuksia ja saada hänet toimimaan turvallisuutta lisäävästi. Perheväkivallan hoitaminen voi sisältää eri asteisia kohtaamisia ja tapoja. Perheväkivaltaongelmiin avun tarjoaminen edellyttää palvelujärjestelmältä moniammatillista yhteistyötä eri toimijoiden kesken sekä joustavia, organisaatioiden rajoja ylittäviä toimintatapoja. Usein palvelut järjestäytyvät ongelman ympärille, a-klinikalta saa päihdeapua, mielenterveystoimistosta apua mielenterveysongelmiin. Palveluiden pitäisi tämän sijaan järjestäytyä perheiden ympärille tukiverkoksi ja samalla myös työntekijät liittyvät toinen toistaan tukea antavaksi, yhdessä perheen kanssa ratkaisuja etsiväksi työtiimiksi. Ennaltaehkäisevän ja turvallisuusnäkökulman liittäminen perheväkivallan ehkäisytyöhön avaa mahdollisuuden meille kaikille liittyä siihen omalla tavallamme; jokaiselle löytyy oma roolinsa ja paikkansa toimia omalta osaltaan turvallisuutemme ja hyvinvointimme ylläpitäjänä. Perheväkivallan hoito tarvitsee erikoisosaajia, mutta me olemme kaikki turvallisuuden asiantuntijoita. Turvallisuus syntyy yhteisöllisestä toiminnasta Olemme osallistuneet erilaisiin kansalaistapahtumiin kysymällä ihmisiltä niissä, mitkä asiat tuottavat heille lähisuhteissaan turvallisuutta. Henkilökohtaisen elämän osalta turvallisuuden tunnetta tuottavat tekijät liittyvät läheisten ihmissuhteiden toimivuuteen; tapoihin millä näytämme välittävämme toisistamme, tapoihin olla vuorovaikutuksessa ja kuulla toisiamme, sekä oikeuteen saada sanoa mielipiteensä ja olla turvallisesti eri mieltä. Lähipiirin aktiivinen osallisuus elämässämme, ystävät ja lähiyhteisöihin kuulumisen tunne niiden toivottuna jäsenenä, ovat

7 tarpeita, jotka ihmiset ovat kokeneet tärkeimmiksi turvallisuutta luoviksi tekijöiksi. Olisiko meidän syytä huomioida eri toimijoiden työkäytännöissä aikaisempaa enemmän ihmisten lähipiiriä huomioivia työtapoja, joilla tärkeät lähipiiriin kuuluvat ihmiset otetaan mukaan työskentelyyn? Entä miten olemme luoneet mahdollisuuksia ja tilaa yhteiskunnassamme ihmisten omalle aktiivisuudelle toimia oman arkensa parantamiseksi? Äskettäin vietetyillä Turvallisuusmessuilla Lahdessa osallistuimme projektina Päijät- Hämeen turvallisuussuunnitelmaa esittelevään messuosastoon, jossa oli mukana muitakin alueen toimijoita, jotka pyrkivät vaikuttamaan eri tavoin ihmisten arkielämän turvallisuuteen. Ensimmäisenä päivänä messuosastomme eteen kokoontui iso joukko lähellä eläkeikää olevia tai jo eläköityneitä miehiä. Esitellessämme osastoamme, he kertoivat olevansa Ankkuri-miehiä. Sekalainen joukko keski-ikäisiä miehiä, hyvinkin erilaisista elämäntilanteista ja taustoista koostuva porukka, joka oli päättänyt perustaa ryhmän, jossa voisi keskustella kaikenlaisista kiinnostavista asioista. He olivat kutsuneet kokoontumisiinsa erilaisia puhujia kertomaan omasta alastaan. Äskettäin he olivat käyneet tutustumassa energialaitoksen toimintaan ja nyt oli vuorossa Turvallisuusmessut. Heidän toimintaansa ei ollut organisoinut mikään puolue tai järjestö, vaan he olivat vapaiden miesten liittymä. Vastaavia viestejä siitä, miten ihmiset eivät ole jääneet odottamaan palvelujärjestelmän toimia arjen parantamisessa, olemme kuulleet eri puolilta maakuntaa. Eräässä kyläyhteisössä päätettiin talkoovoimin yhdistää eläkeläisten virkistystoiminta ja koululaisten iltapäiväkerhotoiminta, siten että eläkeläiset yhdessä koululaisten kanssa viettävät iltapäivää mielekkään tekemisen merkeissä. Itse jäin miettimään, mikä olisi minun oma tekoni lähiyhteisöni suuntaan, joka voisi luoda itselleni ja lähipiirilleni hyvinvointia ja turvallisuutta himpun verran nykyistä enemmän? Primaarin turvallisuuden tunteemme synnyttää yhteisö ja yhteisölliset toimintatavat. Kokemus siitä, että yllätyksistä, vastoinkäymisistä huolimatta, minulla on mahdollisuus tukeutua muihin ihmisiin. 100%:sta turvallisuutta ei voida kenellekään taata, mutta jotta voisin toimia tietyllä varmuudella ja luottamuksella, on tärkeätä kokea, että minulla on jonkinasteinen perusluottamus siihen, että löytyy ihmisiä joihin voin tukeutua ja että tietyt perusasiat yhteiskunnassamme toimivat.

8 Henkilökohtainen tulokulma turvallisuuteen Olemme pohtineet projektissamme paljon sitä, mikä estää yksittäistä työntekijää tarttumasta väkivaltakysymyksiin. Ilahduttavaa on ollut huomata, että lähtemällä kysymään turvallisuudesta madaltaa se kynnystä ottaa asiaa puheeksi. Seuraavat asiat tässä yhteydessä ovat nousseet esiin: hyvä tutkia itse kunkin ( työntekijän) omaa suhdettaan väkivaltaan, millaisia käsityksiä minulla itselläni työntekijänä on väkivaltaa kokeneista. menetelmiä ja välineitä käsitellä väkivaltaa on kyllä lukuisia. Meidän näkemyksemme on, että tarvitaan koulutusta ja asennetta vuorovaikutuksellisten menetelmien käytölle. Miten puhuttaa ihmisiä, miten liittyä arvostavasti käsittelemään ihmisille vaikeita asioita eli miten ottaa paremmin käyttöön jo luotuja työvälineitä. Hyvä tutkia kunkin työyhteisön yhdessä niitä tekijöitä, jotka synnyttävät esteitä työlle, yksittäisten työntekijöiden subjektiivisia tuntemuksia asiasta ja miettiä etukäteen oman työyhteisön roolia perheiden turvallisuuden kysymyksissä; mitä on meidän palasemme tässä prosessissa, mitkä ovat meidän vahvuudet asiassa jne. Näen, että vuorovaikutuksellisten menetelmien käytössä, arvostavan kohtaamisen luomisessa yhteistyössä perheiden kanssa, on ratkaisu- ja voimavarakeskeisillä menetelmillä, esimerkiksi arvostavan haastattelun menetelmällä, paljon annettavaa. Itselleni työssäni väkivalta-asioiden parissa ovat Elam Nunnallyn ajatukset työotteestaan olleet tärkeitä tuottamaan varmuutta toimia ja kysyä, olla yhteistyössä ihmisten kanssa heidän asiassaan. Elam Nunnally on sanonut: Uskon, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita silloinkin, kun he ovat tehneet kauheita tekoja ja rikoksia. Jokaisessa ihmisessä on kirjaimellisesti Jumala ja siksi hän on koko ajan määrittelemättömän arvokas aivan sellaisenaan jos käytät kaiken aikasi keskustelemalla jonkun kanssa siitä, miten kauhea hän on tai miten kauhea maailma on, olet yhteydessä vain yhteen osaan todellisuudesta. Jos taas suuntaat kiinnostuksesi siihen, mikä toimii, mistä ihmiset pitävät, missä he ovat onnistuneet, niin osa sinusta on yhteydessä erilaiseen osaan toisessa ihmisessä heidän toivonsa koskettaa sinua ja sinun toivosi koskettaa heitä

9 Timo Rytkönen Turvallisten perheiden Päijät-Häme projekti Turvallisten perheiden Päijät-Häme projektin materiaaliin pääsee tutustumaan Lahden ensi- ja turvakoti ry:n nettisivuilla, projektimme sivustolla osoitteessa: Sivuilla on erilaista materiaalia turvallisuustyöhön, mm. turvallisuusseula, Turvallinen perhe-elämä ei synny sattumalta kirja, johon on koottu pitämiämme seminaarien pohjalta artikkeleita eri näkökulmista perheiden turvallisuuteen.