IRTONUMERO 8 VIIKKO ISSN Uutta. kalustoa VPK RAKENTAA UTSJOKI SSPL-SEMINAARI

Transkriptio

1 77 IRTONUMERO 8 VIIKKO ISSN Uutta kalustoa VPK RAKENTAA UTSJOKI SSPL-SEMINAARI

2 AKKU- JA VERKKO- VIRTAKÄYTTÖINEN SAVUTUULETIN PIENIKOKOISET JA SUORITUSKYKYISET ESTERI PALOPUMPUT Yhteistyössä Tohatsu Corporation kanssa. SISÄLTÖ NRO 77 PALOKUNTALAINEN PELASTUSALAN JOHTAVA MIELIPIDELEHTI VEIKKO NUMMELASTA! RAUPLANILTA! BLOWHARD BH-20 HELPPO KULJETTAA JA VARASTOIDA, TEHOKAS JA MONIPUOLINEN KÄYTÖSSÄ kaksi BH-20 savutuuletinta mahtuu samaan tilaan kuin yksi vastaavan teholuokan perinteinen tuuletin säädettävän puhallustehon ansiosta BH-20:tä voidaan käyttää sekä ylipaineettä tavallisena savutuulettimena teho 17,330 m3/h paino 18 kg - perusakulla 23 kg mitat: 60 x 60 x 25 cm akun kesto: min. etäisyys ovelle: 0,6-2,0 m akku voidaan ladata jopa 2000 kertaa vaihto automaattisesti verkkovirtaan VASTINETTA RAHOILLE! 2-6 minuuttia nopeampi vasteaika tilansäästö monipuoliset käyttömahdollisuudet kevyempi SOITA: (02) VEIKKO NUMMELA OY TOHATSU V l/min 5 bar 400 l/min 7 bar Moottori: 1-sylinterinen, ilmajäähdytteinen, 2-tahtibensiinimoottori TOHATSU T66C suurin teho 8,6 kw tuoreöljyvoitelu automaattirikastin magneettosytytys käsikäynnistys Pumppu: yksiasteinen keskipakopumppu imulaitteena öljytön lamellipumppu, automaattisesti palautuva kiilahihnakytkin suurin imukorkeus 9 m SOITA: (02) TOHATSU VE1500 Tehokas ja kevyt moottoriruisku! 2050 l/min 6 bar 1800 l/min 8 bar 1500l/min 10 bar Moottori: 2-sylinterinen, ilmajäähdytteinen, 2-tahtibensiinimoottori suurin teho 44 kw polttoaineen suorasuihkutus tuoreöljyvoitelu sähkökäynnistys käsikäynnistys Pumppu: yksiasteinen keskipakopumppu imulaitteena öljytön 4-lamellipumppu, automaattisesti palautuva kiilahihnakytkin imuteho = 1m / 3,4 s_3m / 6,7s_6m / 14,2s suurin imukorkeus 9 m 2 suunnattavaa ø3 paineaukkoa suurin imukorkeus 9 m Varusteet: käyttöpaneeli, jossa mittarit ja käyttölaitteet polttoainesäiliö ruostumatonta terästä, tilavuus 3,5 l imuletku ø2½ pikakytkimin valonheitin 12 V 35 W työkalut helposti irrotettavat kuljetuspyörät lisävarusteena Mitat: pituus 470 mm leveys 490 mm korkeus 532 mm kokonaispaino 37 kg Varusteet: käyttöpaneeli, jossa mittarit ja käyttölaitteet polttoainesäiliö ruostumatonta terästä imuletku ø4 Esteri imuliittimellä valonheitin työkalut Mitat: pituus 690 mm leveys 790 mm korkeus 740 mm Ulkopuolinen polttoainesäiliö helppo liittää ruiskuun! Paino: kokonaispaino 118 kg (toimintakunnossa eli tankki täynnä yms.) YHTEENSÄ 125 VUOTTA PALONSAMMUTUSOSAAMISTA Utsjoella kaksi palokuntaa ja kolme paloasemaa. Toimitukselta: Lehden jakeluun muutos POSTIN JAKELU ei enää kykene kaikkialla maassa jakamaan lehteämme tilaajille sen ilmestymispäivänä. Palokuntalainen ilmestyykin jatkossa parillisen kuukauden viimeisellä viikolla. KRANAATTITESTI SIIRTYY Lupaamamme sammutekranaattien kokeilujuttu siirtyy tulevaisuuteen. Syynä tähän ovat testaajapalokuntien kiireet Satakunnan suurpaloissa. Korjaus VIIME NUMEROSSA sivuilla olleeseen LifeVac-artikkelissa oli kaksi virhettä: LifeVacin hankkineen tamperelaisen ravintolan omistajat ovat Anne ja Aki Laurila. Nettiosoite lisätietoja varten on Toimitus pahoittelee virheitä. Hyvinvointihanke käynnissä. 22 ESITTELYSSÄ UTSJOEN PALOKUNTATOIMINTA 29 VETOA JA VOIMAA SOPIMUSPALOKUNTIIN -HANKE 33 PERSOONA ANNE MARTISKAINEN PALSTAT 5 PÄÄKIRJOITUS 20 SATUNNAINEN OHIKULKIJA 28 LINGOTTUA 32 LÄMPÖKAMERAMIES 47 VILLIMIES 66 LIEKINHEITTÄJÄ Tamrex Oy:llä on hyvä meininki. TÄSSÄ LEHDESSÄ 7 PÄIVÄN POLTTAVAT 12 KIPINÄT 50 KALUSTOKULMA 58 BRANDKÅRISTEN 64 LETKUT SOLMUSSA 65 ENSI NUMEROSSA PELASTUSALAN ERIKOISLEHTI 16. VUOSIKERTA AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSEN ISSN KIUKAISTEN VPK:LLE UUSI ASEMA 40 YHDISTYSHALLINNON KOMMERVENKKEJÄ 42 SSPL:N SEMINAARISSA NÄKEMYKSIÄ VAPAAEHTOISUUDESTA 44 MIELIPITEET: HJELT & PAPUNEN JOKA NUMEROSSA NRO 77 TOIMITUS toimitus@palokuntalainen.fi PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen, puh TOIMITTAJAT Silvio Hjelt ja Isto Kujala AVUSTAJA Sasu Mäkinen OHJEISTAMISPÄÄLLIKKÖ H. Ollikainen ILMOITUKSET, TILAUKSET JA TALOUS maria.salo@palokuntalainen.fi, Maria Salo, puh KANNEN KUVA E-SPL/ Kaarna TAITTO JA ULKOASU Anna Broholm/ PieniSuuri Idea PAINO Euraprint Oy KUVAPANKIT Depositphoto ja Pixabay KUSTANTAJA Kustannusosakeyhtiö Sanomapaja, Yhdystie 6, Nakkila, Y , Alv. rek. PALAUTE sähköpostitse toimitus@palokuntalainen.fi Since 1968 Since 1977 Since PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen TOIMITTAJA Silvio Hjelt TOIMITTAJA Isto Kujala AVUSTAJA Sasu Mäkinen HALLINTO Maria Salo ULKOASU Anna Broholm

3 PÄÄKIRJOITUS KOKOUS. SPEK-pesä on selvitettävä 169,- MSA Gravity -kokovaljaat MSA:n Gravity kokovaljaat tarjoaa ainutlaatuisen mukavuuden kaikkiin sovelluksiin, joissa vaaditaan putoamissuojainten pitkäaikaista käyttöä. Gravityn ominaisuudet ja edut on suunniteltu vähentämään väsymystä ja käyttäjät voivat suorittaa tehtävänsä paremmin ja mukavammin. ERITTÄIN HELPPO PUKEA PIKALUKOT REISIHIH- NOISSA SAATAVILLA 3 ERI KOKOA S: PITUUS MAX 180 CM JA PAINO 68 KG M: PITUUS MAX 200 CM JA PAINO 100 KG L: MAX 200 CM JA PAINO 141 KG HYVÄKSYNNÄT: EN 361, EN 358 JA EN 813 Palokamu on palo- ja pelastusalan ammattikaluston ykköstoimittaja. Lue lisää: LESNA PLUS ZLIN PLUS Holik-sammutusjalkineet Ohjehinta, alv. 0% 195,- 226,- Ohjehinta, alv. 0% KUN VARUSTEISIIN PITÄÄ PYSTYÄ LUOTTAMAAN. Päällinen Grain-lehmännahkaa. Varren yläreuna pehmustettu. Kumipohjassa anti-liukueste sekä kuumuudenkestävyys aina 250 C:een saakka. Pukemista helpottavat vetolenkit. Komposiitti-kärkikuppi. Naulaanastumisuoja-komposiitti. PU-pinnoite suojaa mekaanisilta vaurioilta. Vettähylkivä hydrofobickäsittely. Sympatex kalvo. Moottorisaha-suojaus. Uusi leveämpi lesti. Koot F2A luokka Palokamu- ja Turvanasijälleenmyyjien tavarantoimittaja on Turvata Oy. Lue lisää: Liitoista toimivimmat tulisivat erinomaisesti toimeen ilman Pasilan holhousta. AIEMPI PELASTUSYLIJOHTAJA Pentti Partanen kannatti lämpimästi Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEKin kaavailuja valtakunnallisesta SPEK-ryhmästä, joka olisi merkinnyt käytännössä kaikkien alueellisten pelastusliittojen alasajoa. Nykyinen pelastusylijohtaja Esko Koskinen ei ole halunnut puuttua pelastusalan järjestötoiminnan ongelmiin ollenkaan, vaikka hänellä olisi siihen mahdollisuus ainakin alan arvojohtajana. Palosuojelurahasto on SPEKin suuri rahoittaja, mutta rahaston hallituksen puheenjohtajalla Kari Hannuksellakaan ei riitä mielenkiintoa perehtyä järjestötoiminnan ongelmiin. JO VUOSITUHANNEN vaihteesta saakka vallinnut sekava tilanne SPEKin ympärillä jatkuu. Kyse on monista tärkeistä kysymyksistä, kuten esimerkiksi: kuka suunnittelee ja organisoi palokuntakoulutuksen, kuka tuottaa koulutusmateriaalin, kuka hoitaa valistuksen, riittävätkö alueellisten liittojen rahkeet tulokselliseen toimintaan, sekä miten PSR:n ja Veikkauksen avustusrahat pitäisi jakaa? ALUEELLISISTA PELASTUSLIITOISTA yhdeksän toimii itsenäisinä. Loput kuuluvat SPEK-ryhmään eli käytännössä neljä liittoa on ajettu pelkiksi keskustelukerhoiksi. Kuitenkin kaikkien liittojen rahavirrat kulkevat SPEKin kautta. Tähän on vaikea löytää perustetta. Itsenäiset alueelliset pelastusliitot eivät tarvitsisi nykymuotoista SPEKiä. Liitoista toimivimmat tulisivat erinomaisesti toimeen ilman Pasilan holhousta. KAIKEN KUKKURAKSI SPEKin identiteetti on pahasti hukassa. Se pitää itseään kokonaisturvallisuuden keskusjärjestönä, pelastusalan järjestönä ja jopa palokuntien järjestönä. Se pyrki viime vuonna monopolisoimaan palokuntien koulutuksen itselleen, mutta epäonnistui surkeasti. Pelastusosasto palautti järjestön ruotuun. Järjestöllä on strategia, jonka käytännön toteutus ontuu pahasti. PELASTUSALAN JÄRJESTÖISTÄ muun muassa Palopäällystöliitto SPPL ja Palomiesliitto SPAL ovat SPEKin jäseniä, Sopimuspalokuntien liitto SSPL ei. SPPL ja SPAL eivät ole kiinnostuneet SPEKin kehittämisestä, vaan antavat nykyisen sekoilun jatkua. SSPL taas haluaa esimerkiksi sopimuspalokuntalaisten koulutusjärjestelmän selkiyttämistä, mutta ei SPEK-johtoisesti. PELASTUSTOIMEN UUDISTUS on käynnissä. Se on hyvä paikka keskusjärjestön ja alueellisten liittojen sekä myös pelastuslaitosten keskinäisen työnjaon selkiyttämiseksi. Ripeä aloitteen haltuunsa ottaja saa sekä määritellä suunnan ja tahdin että hyvää mainetta aktiivisuudesta. Omassa nurkassa mököttäjiä on katseltu kyllästymiseen saakka. PÄÄTOIMITTAJA Pekka Koivunen 77 PALOKUNTALAINEN 5

4 PÄIVÄN POLTTAVAT Pomarkun ja Porin suurpalot Onnettomuustutkintakeskuksella iso urakka Atego Saurus -sammutusauto. Mercedes-Benz Atego Saurus -sammutusauto on täydellinen ratkaisu pelastusalan ammattilaisille. Ategon nelivetoinen alusta ja tehdasvalmis miehistöohjaamo sopivat erityisen hyvin vaativaan käyttöön. Sen päälle on Suomen olosuhteisiin suunniteltu Saurus FMC 25 -korirakenne, jonka kalustotilat on optimoitu pelastuslaitosten vaatimalle suurelle kalustomäärälle, erityisesti ergonomia ja työturvallisuus huomioiden. Luotettavat huolto- ja varaosapalvelut sekä tekninen tuki takaavat auton toimivuuden sen elinkaaren aikana. Tähän haasteeseen vastaavat parhaiten Mercedes-Benz ja Saurus yhdessä. KehäVeho Ambulanssi-, palo- ja pelastusautomyynti Lommilanrinne 3, Espoo Hannu Gunnar, puh Tero Huovinen, puh Puhelun hinta 8,35 snt/puhelu + 16,69 snt/min. (sis. alv. 24 %). Hinta sama kiinteästä verkosta/matkapuhelimesta. SATAKUNNAN PELASTUSLAITOKSEN resurssit olivat koetuksella kahdessa suurpalossa tammikuun lopussa. Pomarkussa paloi suuri määrä muovipaaleja Suomen Käyttömuovi Oy:n pihalla ja Porin Kaanaassa tuli tuhosi Huntsman Pigments Oy:n teollisuuslaitoksen tiloja ja kattorakenteita yli 2000 m 2 alalta. POMARKUN PALOSSA paloi vain noin 20 % yrityksen alueella varastoituna olleesta palokuormasta. Palovahingot olivat minimaalisen pienet, koska raaka-aineeksi tarkoitetun kierrätysmuovin arvo on vähäinen. Edellytykset paljon suuremmalle katastrofille kuitenkin olivat; jos palo olisi sattunut päävarastointialueella länsituulen vallitessa kuivana kesäaikana, olisi Pomarkun 1500 asukkaan keskusta jouduttu mitä todennäköisimmin evakuoimaan. Kaikki teollisuuslaitoksen rakennukset ja lähialueen asuinrakennukset olisivat todennäköisesti tuhoutuneet. HUNTSMANNIN TEOLLISUUSLAITOS paloi vain osittain. Palo saatiin pelastuslaitoksen resurssein rajattua. Rajavartiolaitoksen helikopterin apu oli myös ratkaisevassa roolissa. Mahdollisuus paljon laajempaan tuhoon oli lähellä. POMARKUN PALO on herättänyt kysymyksiä niin yrityksen kuin pelastuslaitoksenkin ennakkovarautumisesta, kun kyseessä on valtava palokuormamäärä puolen kilometrin päässä kunnan keskustaajamasta. Myös Huntsmanin palo herättää kysymyksiä rakenteellisen palonehkäisyn tilasta. SATAKUNNASSA OPERATIIVINEN pelastustoiminta on hyvällä tasolla. Peruskalustoa löytyy ja parisataa ammattilaista ja noin tuhat sopimuspalokuntalaista muodostavat vahvan henkilöstöresurssin. Erityisesti Huntsmanin palo osoitti, että myös naapurilaitosten resursseja saadaan tarvittaessa apuun. ONNETTOMUUSTUTKINTAKESKUS TUTKII molempia paloja ja ennen vuoden vaihdetta on luvassa perusteellinen analyysi molemmista paloista, niin ennakkovarautumisesta kuin operatiivisesta toiminnasta. Erityistä kiinnostusta herättää kysymys, mitä olisi voitu tehdä toisin ennen näitä paloja. 77 PALOKUNTALAINEN 7

5 6 Palokuntalainen 44 PÄIVÄN POLTTAVAT Tetran saattohoito alkamassa Tämän lehden sivuilla ennustettiin (= tiedettiin) vuonna 2012 asia, joka tuolloin viranomaistahojen puolesta kiellettiin jyrkästi. Kyse oli vanhenevasta Tetra-verkosta, kotoisammin Virvestä. Irtonumero PALOKUNTALAINEN NRO 44, : Tällä hetkellä suuri asia, jota (pelastusylijojhtaja) Partanen ja (toimitusjohtaja, Erillisverkot) Manni eivät tunnusta, on se, että Suomen viranomaisverkko on 1990-luvun alkupuolen 20 vuotta vanhaa tekniikkaa ja auttamattomasti vanhanaikainen uusimpiin kaupallisiin järjestelmiin verrattuna. Tetra-alustaan perustuvan Virven kehittäminen on hankalaa ja kallista, kunnon datasiirto melkein mahdotonta. Yksinkertaistettu, mutta havainnollinen ja konkreettinen esimerkki tekniikan kehittymisestä Pelastaminen liikenteessä Virve toimii hienosti, ongelmat ovat muualla kuin meissä. Virve- vääntöä Edellisessä Pelastustiedossa pelastusylijohtaja Pentti Partanen kehuu pelastustoimen kykyä hoitaa myrskytilanteita. Kykyä oli, mutta parannettavaakin tietysti löytyy. Ihmetystä herättää kuitenkin se, että sekä Partanen että Suomen Erillisverkkojen toimitusjohtaja Kimmo Manni puolustavat samalla aukeamalla Virveverkon erinomaisuutta useilla eri tavoin. koko ongelma on nimenomaan sähköverkkojen toimivuudessa., sanoo Partanen ja vyöryttää syyn peitellysti sähköyhtiöille. Hän ei ole huolissaan tai edes harmissaan siitä, että vuosikausia hän ja alan ihmiset ovat tienneet, että Virve-verkossa on perustavaa laatua olevia ongelmia, kuten esimerkiksi uskomattoman huonosti hoidettu varavirtajärjestelmä. Myös Manni kaataa ongelmat ulkopuolisten syyksi: ongelmat aiheutuivat sähkönjakelun ongelmista. Mannille ei ole tullut mieleenkään, että kaikkien tukiasemien virransyötölle ulkopuolisesta aggregaatista olisi voinut tehdä valmiudet muutaman sadan euron kustannuksilla per asema. Ja tietysti kunnon suunnitelmat varavirtajärjestelmän käyttöönotosta häiriötilanteessa. Mistä aggregaatti, mihin sijoitetaan, kuka vie ja kytkee, kuka valvoo ja tankkaa, siinä kysymättömiä kysymyksiä. Esimerkiksi nämä asiat olisi voinut suunnitella valmiiksi jo vuosia sitten. Totuus on se, että Virve-verkon kehittämisessä (esimerkkinä sähkönsaannin varmistaminen) oltiin pelastusosastolla ja Suomen Erillisverkoissa aivan liian omahyväisiä ja kaikkitietäviä, eikä taaskaan kuunneltu kentän ääntä. Niin, ja Virven peitto ei ole läheskään 100-prosenttinen. Tämä tiedoksi Pentille ja Kimmolle. Tällä hetkellä suuri asia, jota Partanen ja Manni eivät tunnusta, on se, että Suomen viranomaisverkko on 1990-luvun alkupuolen 20 vuotta vanhaa tekniikkaa ja auttamattomasti vanhanaikainen uusimpiin kaupallisiin järjestelmiin verrattuna. Tetra-alustaan perustuvan Virven kehittäminen on hankalaa ja kallista, kunnon datasiirto melkein mahdotonta. Yksinkertaistettu, mutta havainnollinen ja konkreettinen esimerkki tekniikan kehittymisestä on vaikkapa päätelaitteiden koko. Verratkaapa toisiinsa esimerkiksi iphonea tai Lumiaa ja Virve-kapulaa kooltaan ja toisaalta myös ominaisuuksiltaan. Selityksiä saamme kuulla ainakin viisi seuraavaa vuotta, se ainakin on varma. Johtoautot vertailussa Aslak -kuntoutus Myrskyn jälkeen 44 on vaikkapa päätelaitteiden koko. Verratkaapa toisiinsa esimerkiksi iphonea tai Lumiaa ja Virve-kapulaa kooltaan ja toisaalta myös ominaisuuksiltaan. Selityksiä saamme kuulla ainakin viisi seuraavaa vuotta, se on varma. LEHDEN ENNUSTUS viidestä vuodesta toteutui melkein. Selityksiä saatiin kuulla hieman vajaa viisi vuotta. Joulun alla ilmestynyt, hyvin vähälle huomiolle jäänyt tiedote paljasti karun todellisuuden. Enää ei selitellä, vaan tunnustetaan Tetra auttamatta vanhanaikaiseksi. LAINAUS TIEDOTTEESTA Suomen Erillisverkko Oy:ltä klo 10:23: Viranomaisverkko Virven tekniset vaatimukset kasvavat, kun langattoman laajakaistaisen tiedonsiirron tarve lisääntyy. Jatkossa keskeistä on yhteistyö kaupallisten verkko-operaattoreiden kanssa. Kuvien ja liikkuvan kuvan välittämisen tarve turvallisuustoiminnassa kasvaa, ja se vaatii Virven verkkoteknologian kehittämistä. Kuvamateriaalin välittäminen onnistuu langattomalla, laajakaistaisella 4G-tekniikalla (Mutta ei Tetra-verkossa, toim.huom.). Kuvien avulla viranomaisten tilannekuva esimerkiksi onnettomuuspaikalta tulee olemaan nykyistä tarkempi. Esimerkiksi kypäräkameran kuvaa ei voida Virven nykytekniikalla välittää, mutta jatkossa se on mahdollista. Myös Virven päätelaitteet voivat tulevaisuudessa olla mitä tahansa, Lehtimäki antaa esimerkkejä. Suuri mullistus on se, että jatkossa Virven palveluja tuotetaan yhdessä kaupallisten verkko-operaattoreiden kanssa, ei enää vain viranomaisvoimin. Palvelut mahdollistavan laajakaistaisen verkon tarjoavat yritykset. Tetra-teknologiaan perustuva Virve ei tule poistumaan vielä pitkään aikaan, vaan pysyy mukana uuden 4G-verkon rinnalla (toimituksen ennuste: Nykyinen Virve verkko ajetaan alas viiden vuoden sisällä.). Tetran toiminnallisuutta ylläpidetään,, Lehtimäki sanoo. Kokonaan 4G-teknologiaan siirrytään siinä vaiheessa, kun uusi tekniikka on niin sanotusti mission critical eli ehdottoman toimintavarmaa turvallisuustyön vaatimusten kannalta. Ajallisesti puhutaan noin kymmenestä vuodesta. TOIMITUKSEN KOMMENTTI: Veronmaksajan kannalta olisi parasta alkaa Tetra-verkon hallittu alasajo heti ja ottaa käyttöön nykyteknologia, joka on käytännössä ollut saatavilla jo vuosia. Virve-verkko on usean eri viranomaistahon verkko. Miksi tuo häiriötilanneaktivitetti (esimerkiksi varavirran järjestäminen käytännössä) kaatuu aina pelastustoimen harteille? Eikö esimerkiksi poliisin, puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen ja muiden virve-käyttäjien tulisi myös kantaa kortensa kekoon? 77 PALOKUNTALAINEN 9

6 PÄIVÄN POLTTAVAT PÄIVÄN POLTTAVAT Palomiesliitto tyrmäsi Työterveyslaitoksen tutkimushankkeen Kumppanuusverkosto ignoroi* SUORA LAINAUS Pelastuslaitosten kumppanuusverkoston (hanke perustettu 2007) esittelystä: PELASTUSLAITOSTEN KUMPPANUUSVERKOSTO on Suomen kaikkien 22 pelastuslaitoksen vapaaehtoinen yhteenliittymä. Kumppanuusverkoston tavoitteena on kehittää pelastuslaitosten toimintaa siten, että tuotetut palvelut kansalaisille ovat laadukkaita, tehokkaita, taloudellisia ja perustuvat yhdenmukaiseen tulkintaan voimassa olevista säädöksistä ja määräyksistä. PELASTUSLAITOSTEN KUMPPANUUSVERKOSTO on tunnistettu muiden yhteistyötahojen puolelta tärkeäksi kumppaniksi. Tästä on osoituksena verkostolle tehdyt nimeämis- pyynnöt erinäisiin hankkeisiin, työ-, ohjausja johtoryhmiin. KUMPPANUUSVERKOSTO YLPEILEE, että se on tunnistettu muiden yhteistyötahojen taholta tärkeäksi kumppaniksi. Sen sijaan se itse ignoroi järjestelmällisesti muutamia tahoja, muiden muassa sopimuspalokuntia. Sopimuspalokuntia kattavasti edustava ja muiden pelastusalan yhteistyötahojen tunnustama Suomen Sopimuspalokuntien Liitto SSPL ei ole saanut ainuttakaan virallista yhteydenottoa pelastuslaitosten kumppanuusverkostolta kymmenen vuoden aikana. KUMPPANUUSVERKOSTON ONGELMANA on sen jääminen erilaisten työryhmien ja toimikuntien keskustelukerhoksi. Niin sanotut isot asiat eivät kuulu sen agendaan. Muun muassa sopimuspalokuntien sekavaa sopimustilannetta ja erilaisia käytäntöjä verkosto ei ole ollut halukas käsittelemään. Muutenkin kumppanuusverkoston toiminnan tulokset ovat jääneet hyvin laihoiksi. TILANNE TUNTUU vähintäänkin oudolta, kun sopimuspalokunnat ovat kuitenkin hyvin merkittävässä roolissa Suomen pelastustoimessa. *IGNOROIDA = olla välittämättä, jättää huomiotta, jättää omaan arvoonsa TYÖTERVEYSLAITOS ON käynnistänyt Minkälainen työvuorojärjestelmä sopii pelastushenkilöstölle tutkimus- ja kehittämishankkeen. Hankkeen toteutus edellyttää henkilöstön suostumusta osallistua tutkimuksen kyselyihin ja kenttämittauksiin. Palomiesliiton linjauksen mukaan liiton jäsenten ei tule osallistua tutkimukseen. Liiton tiedotteen mukaan hankkeen lähtökohdat, toteutus ja tarkoitusperät ovat kyseenalaisia. Kuvaavaa Palomiesliiton mielestä on se, että Työsuojelurahasto ei osallistunut hankkeen rahoittamiseen, koska se katsoi, että hanke ei täyttänyt Työsuojelurahaston kriteerejä kehittämishankkeeksi. Palomiesliitto ei pidä hyväksyttävänä sitä, että henkilöstön edustajia ei ole kutsuttu mukaan hankkeen suunnitteluun, toteutukseen eikä johtoon, eikä tutkimushanke ole valtakunnallinen hanke. Hankkeen aikana tehdään kenttätutkimus, jossa pilotoidaan yksi tai kaksi erilaista työvuoromallia Etelä-Savon pelastuslaitoksella. Työntekijäjärjestöille ei ole SPALin mukaan annettu mahdollisuutta vaikuttaa työvuoromallien valintaan. Liiton mielestä outoa on myös se, että vakiintunut vuorokausirytmiin perustuva työaikamalli, joka on käytössä 19 pelastuslaitoksessa, on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. Liiton mukaan tutkimushankkeen päämääränä näyttäisi olevan kehittää työaikamalli, joka mahdollistaa henkilöstöresurssien vähentämisen. Lisäksi hankkeen tutkimussuunnitelmassa virheellisesti väitetään, että aluehallintoviraston myöntämien poikkeuslupien ehdot vuorokausirytmiselle työaikajärjestelmälle olisivat tiukentuneet. Palomiesliitto huomauttaa, että poikkeuslupien myöntämisessä ei ole ollut ongelmia, mikäli poikkeuslupaa on haettu palo- ja pelastustoimen lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Työterveyslaitoksen työvuorojärjestelmien tutkimus- ja kehittämishanke käynnistyi viime lokakuussa ja se kestää maaliskuuhun Sen ohjausryhmässä ovat edustettuina Työterveyslaitos, Etelä-Savon ja Keski-Suomen pelastuslaitokset, Kuntatyönantaja KT sekä sisäministeriö. Hankkeen rahoittaa Palosuojelurahasto ja Työterveyslaitos. 10 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 11

7 KIPINÄT KIPINÄT PRONTON kertomaa: Vuosi 2016 numeroin Tulipalot Rakennuspalojen määrä oli Palojen määrässä on hieman kasvua edelliseen vuoteen verrattuna, mutta määrä on kuitenkin edelleen pienempi kuin sitä aikaisempina vuosina, jolloin rakennuspaloja oli noin 6 000/ vuosi. Asuinrakennusten paloja tuli pelastuslaitosten tietoon Myös asui-rakennuspalojen määrän kasvoi edellisvuoteen verrattuna, mutta myös asuinrakennuspalojen määrä on edelleen alhaisempi kuin edellisinä vuosina. Vuosina asuinrakennuspaloja on ollut keskimärin Toimistorakennusten palojen määrä laski neljänneksen 80 paloon. Muiden rakennustyyppien palojen määrä vastaa aikaisempia vuosia; teollisuusrakennuksien paloja oli 600, liikerakennuksien paloja 350. Rakennuspaloista arvioitiin aiheutuneen 142 miljoonan euron vahingot. Liikennevälinepaloja oli Näistä henkilö- ja pakettiautojen paloja oli ja raskaan maantieliikenteen ajoneuvojen paloja 300. Paloista, joissa pääasiallinen palanut kohde oli liikenneväline, arvioitiin aiheutuneen 22 miljoonan euron vahingot. Liikennevälinepalojen määrä ja vahingot olivat edellisten vuosien tasolla. Maastopalojen lukumäärä ja vahingot riippuvat voimakkaasti kevään ja kesän kuivuudesta. Vuoden 2016 maastopalojen lukumäärä oli keskimääräistä pienempi. Maastopaloja oli yhteensä 2 000, kun vuosien keskiarvo on maastopaloa. Maastopaloista varsinaisia metsäpaloja oli viime vuonna 900. Maastoa paloi yhteensä 550 hehtaaria. Muita tulipaloja oli viime vuonna Määrä on sama kuin edellisenä vuonna, sitä aikaisempina vuosina muita tulipaloja oli hieman enemmän. Tyypillisimmillään muut tulipalot oli roskispaloja. Yhteensä muista tulipaloista kuin rakennus-, liikenneväline- tai maastopaloista arvioitiin aiheutuneen kahdeksan miljoonan euron vahingot. Tulipaloista suurimmat aineelliset vahingot aiheutti Ylivieskan kirkon palo Siinä pelastuslaitoksen arvion mukaan rakennus- ja irtaimistovahingot olivat yli neljä miljoonaa euroa. Henkilövahingoiltaan pahin tulipalo oli Helsingissä , siinä menehtyi neljä henkilöä. Pelastushenkilöstöllä mitattuna suurin tehtävä oli ullakkopalo Turun Ursininkadulla , jossa pelastustehtäviin osallistui 124 pelastustoimen henkilöä. Ensihoidon avustaminen Pelastuslaitosten pelastusyksiköt auttavat paljon ensihoitoa esimerkiksi potilaan kantamisessa tai oven avaamisessa. Vuonna 2016 oli avunantotehtävää, joissa autettiin ensihoitoa ja lisäksi arvion mukaan oli n. 900 virka-avuksi kirjattua ensihoidon avustamista. Määrä on voimakkaassa kasvussa, vuoden 2012 tehtävämääriin verrattuna ensihoidon avunantotehtävien määrä on kasvanut jo 80 %. Ensivastetehtäviä oli Ensivastetehtävien määrän neljä vuotta kestänyt lasku kääntyi nousuksi, mutta määrä on vielä kaukana huippuvuodesta 2011 (28 80 tehtävää). Näin ollen pelastuslaitoksilla oli vuonna 2016 yhteensä tehtävää, joissa avustettiin ensihoitoa ilman että siinä oli muuta tehtävää pelastustoimelle. Näissä määrissä ei ole mukana suoraan pelastustoimelle kuuluvat tehtävät, kuten onnettomuuksista aiheutuneet tehtävät tai ne tapaukset, joissa ensihoitoa avustetiin kuljettamalla potilasta pelastuslaitoksen kulkuvälineellä, esimerkiksi veneellä tai mönkijällä. Tarkastus- ja varmistustehtävät Tarkastus- ja varmistustehtäviä oli yhteensä Määrässä on hieman nousua, viiden edellisen vuoden keskiarvo oli tehtävää. Automaattinen paloilmoitin hälytti kertaa, joista 800 kertaa todellisesta tulipalosta. Näissä automaattisen paloilmoittimen välittämissä todellisissa paloissa varhaisen ilmoituksen ansiosta palokohtaiset vahingot jäivät vain neljännekseen muihin ilmoitustapoihin verrattuna. Jos automaattisen paloilmoittimen välittämissä todellisissa tulipaloissa olisi ollut yhtä suuret vahingot kuin muiden ilmoitustapojen tulipaloissa, vahingot olisivat olleet 16 mil-joonaa euroa suuremmat. Automaattisen paloilmoitinten tarkistus- ja varmistustehtävien määrä on ollut laskussa viime vuosina, johtuen ilmeisesti niiden maksullisuudesta laskeva kehitys päättyi ja automaattisten pa-loilmoitusten määrä on suurempi kuin edellisenä vuotena (2015 oli automaattisen paloilmoittimen välittämää tehtävää). Automaattisten paloilmoitusten määrän kasvu johtuu lähes kokonaan vastaanottokeskuksista ja hätämajoitustiloista tulleista paloilmoituksista. Vastaanottokeskukset ja hätämajoitukset perustettiin tyypillisesti tyhjiin tai vajaakäytössä olleisiin rakennuksiin ja niistä tuli runsaasti automaattisia paloilmoituksia. Lisäksi määrän kasvua selittää muiden kohteiden hätäkeskukseen liitettyjen paloilmoittimien määrän kasvu. Vahingontorjuntatehtävät ja liikenneonnettomuudet Vahingontorjuntatehtävien määrä riippuu pitkälti myrskyistä. Vahingontorjuntatehtävistä 65 % johtui tuulesta tai sateesta. Vahingontorjuntatehtäviä oli yhteensä Rauli-myrskyn aikaan pelastuslaitoksilla oli yhteensä tehtävää. Tämä oli vuoden 2016 tehtävämäärältään kiireisin päivä. MUITA PELASTUS- JA AVUNANTO- TEHTÄVIÄ ENSIHOIDON AVUSTAMISTA JA ENSIVASTETEHTÄVIÄ Automaattinen paloilmoitin ilmoitti todellisesta rakennuspalosta 800 kertaa. VARHAISEN PALOILMOITUKSEN voidaan arvioida ehkäisseen vähintään euron vahingot. JOITAIN MUUTOKSEN trendejä on havaittavissa; ensihoidon avustamistehtävien ja eläinten pelastamistehtävien määrät lisääntyvät. TEHTÄVIÄ YHTEENSÄ: JOISTA RAKENNUSPALOJA YLIVIESKAN kirkon palosta aiheutui viime vuoden suurimmat aineelliset vahingot. ONNETTOMUUKSISTA AIHEUTUVIA TEHTÄVIÄ TARKISTUS- JA VARMISTUSTEHTÄVIÄ VUODEN KIIREISIN PÄIVÄ RAULI-MYRSKY, jolloin oli yhteensä tehtävää. HELSINGIN asuntopalossa joulukuussa tulivat suurimmat henkilövahingot, uhreja oli neljä. 12 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 13

8 KIPINÄT KIPINÄT LIIKENNEONNETTOMUUKSIIN PELASTUSLAITOS hälytettiin kertaa. Mukana ei ole niitä tehtäviä, joissa oli pelkkä ambulanssi. Määrä on suurempi kuin aikaisemmin. Edellisten 10 vuoden ajan niiden määrä on pysynyt tehtävän tuntumassa. Pelastamistehtävät IHMISEN PELASTAMISTEHTÄVIKSI lasketaan ne tehtävät, joissa pelastetaan ihminen mutta joihin ei liity muuta onnettomuutta. Näiden tehtävien määrä on edellisten vuosien tasolla, niitä oli Näistä maastopelastustehtäviä oli 460 ja vesipelastustehtäviä 420. Hissistä tai muusta paikasta, josta ei aiheudu vaaraa, pelastettiin ihmisiä 970 tapauksessa. Erillisiä eläimen pelastamistehtäviä on vuosi vuodelta enemmän. Vuonna 2016 niitä oli 2 500, kun vielä vuonna 2012 niitä oli PELASTUSLAITOSKOHTAISET TILASTOT: Näitä tilastoja tulkittaessa tulee huomioida, ettei niissä ole mukana niitä pelastuslaitosten tehtäviä, joihin ei ole tullut hälytystä hätäkeskuksesta. VUOSIEN TIEDOT TASKUTILASTOSSA: VALMISTUNEET PELASTUSOPISTOSTA VALMISTUNEET TUTKINTO- OPISKELIJAT Pelastusopiston priimusstipendit jaettiin opinnoissaan parhaiten menestyneille. Stipendin saivat Henna Karvinen hätäkeskuspäivystäjäkurssilta, Matti Väyrynen alipäällystökurssilta sekä Jussi Saarikkomäki pelastajakurssilta. Omat stipendinsä jakoivat myös Palosuojelurahasto, Suomen palopäällystöliitto SPPL, Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK, Pelastustieto-lehti, Suomen palomiesliitto SPAL, Suomen Hätäkeskusammattilaisten Liitto ry, Hätäkeskuslaitos, Paroc Oy Ab sekä Pelastusopiston oppilasyhdistys. HÄTÄKESKUSPÄIVYSTÄJÄ- KURSSI 28 (21 hlöä) Harjunen Elina, Kuopio Heinonen Sammy,Kerava Karvinen Henna, Joensuu Koponen Minttu, Iisalmi Korolainen Henna, Kuopio Löfman Joonas, Vantaa Neuvonen Anni, Ylöjärvi Nuttunen Tiitu, Turku Partanen Leena, Siilinjärvi Purdy Markus, Kuopio Puro Juha, Naantali, Pursiainen Ville, Tuusula Puustinen Kaisu, Siilinjärvi Pyykkö Katja, Kuopio Salminen Liisa, Helsinki Sivula Matias, Raahe Svärd Outi, Espoo Taipale Emma, Pudasjärvi Tähtinen Marja, Tuusula Villikka Tania, Tuusula Wickstrand Mira, Kuopio ALIPÄÄLLYSTÖKURSSI 40 (20 hlöä) Aholin Antti-Erik, Rautalampi Huovinen Jarmo, Joroinen Hård Jere, Jyväskylä Kekäläinen Antti, Lappeenranta Kirjavainen Mikko, Lahti Koukkunen Unto, Espoo Kujala Tero, Lahti Lempinen Jyri, Nokia Mäki Juho, Laukaa Mänty Pasi, Oulu Määttä Pasi, Oulu Oinas Arto, Kouvola O Leary Alan, Savonlinna Partanen Petri, Kuopio Paulo Kimmo, Helsinki Räsänen Tomi, Espoo Sahi Olli, Tampere Tuominen Teemu, Turku Törne Otto, Säkylä Väyrynen Matti, Turku PELASTAJAKURSSI 92 (30 hlöä) Aalto Tuomo, Lapua Aula Teemu, Hankasalmi Bussman Jonas, Raasepori Eld Ossi, Turku Greijula Aki, Kotka Haavisto Niko, Kuopio Hartikainen Juha, Jyväskylä Hassel Anton, Vaasa Hietaranta Mikko, Jyväskylä Häärä Jari, Lemi Kaarnamo Santeri, Kerava Kallela Niko, Kuopio Kallinkoski Juuso, Kuusamo Kantonen Joonas, Säkylä Kiimalainen Heikki, Jyväskylä Kolehmainen Pekka, Äänekoski Komulainen Olli, Oulu Kumpumäki Antti, Tampere Kuusisto Janne, Uusikaupunki Lampola Pekka, Espoo Laukkanen Antti, Kuopio Leinonen Jukka, Mikkeli Lyytinen Jussi, Joensuu Lönnqvist Antti, Hollola 20 Muhonen Ossi, Kuopio Mylläri Mikko, Tuusniemi Mäki-Teppo Miika, Seinäjoki Ollikainen Eeli, Mäntyharju Törmänen Antti, Savukoski Voltti Pekka, Ylivieska PELASTAJAKURSSI 93 (28 hlöä) Grönholm Henri, Heinola Laukkanen Sami, Turku Nikki Jesse, Kouvola Nurmi Petri, Lahti Nyholm Tony, Kirkkonummi Ojala Juuso, Turku Ollikainen Jiri-Pekka, Kuopio Paasioksa Joonas, Turku Patrikainen Ville-Santeri, Lahti Pelander Lauri, Nokia PALOPÄÄLLYSTÖPÄIVÄT H E LS I N K I Peltonen Jarno, Ylöjärvi Piilonen Rikhard, Helsinki Pohjola Jyri, Vantaa Puukko Tuomas, Lahti Rantakari Kasperi, Kaarina Ritola Viljami, Toholampi Romakkaniemi Eemeli, Rovaniemi Saarikkomäki Jussi, Forssa Savolainen Ville-Markus, Oulu Sjöblom Jarkko, Mustasaari Tapanainen Ossi, Kouvola Törmänen Jori, Tuusula Vainikainen Toni, Vantaa Valtakari Sebastien, Turku Viinikka Antti, Jyväskylä Von Schantz Casper, Kirkkonummi Väänänen Atte, Lahti Ylinen Nikolas, Lahti Ilmoittaudu viimeistään PALOPÄÄLLYSTÖN TUTKINTO- OHJELMASTA AIEMMIN SYKSYLLÄ 2016 VALMISTUNEET AMK- OPISKELIJAT (13 hlöä) Autti Niko, Rovaniemi Harjunpää Janne, Pori Heininen Antti, Kuopio Ilonen Ilmari, Raahe Ilvonen Benjamin, Järvenpää Jaako Toni, Lappeenranta Kuutsa Jani, Kuopio Luomala Ari-Pekka, Kuopio Partio-Tikkanen Sanni, Tampere Räsänen Roni, Helsinki Salkojärvi Matti, Jyväskylä Soila Antti, Joensuu Tikkanen Marko, Kajaani Tulevaisuuden tekijöille 14 PALOKUNTALAINEN 77

9 KIPINÄT KIPINÄT Räätälöityä C-korttikoulutusta Etelä-Savossa C-koulutusta myös Etelä- Pohjanmaalla ETELÄ-POHJANMAAN PELASTUSLAITOS on aloittanut C-korttikoulutuksen alueen palokuntien jäsenille Kurikan paloasemalla. Koulutusta varten paloaseman säiliöautoon on asennettu opetuspolkimet ja opetuksesta kertova kolmio. Ensimmäisellä kurssilla on 35 sammutusmiestä alueen palokunnista. Kurssin teoriaosuus päättyi helmikuun alussa, jolloin alkoi varsinainen ajo-opetus kuorma-autolla. Ajo-opetuksesta vastaa Kurikan sopimushenkilöstä Hannu Viinamäki, jolla on liikenneopettajan pätevyys. Pelastuslaitos päätyi ratkaisuun, kun huomattiin, että uudet sammutusmiehet eivät enää hanki kuorma-autokorttia entiseen malliin. Kurssilaiset maksavat itse C-kortin suorittamisen. ETELÄ-SAVON PELASTUSLAITOKSEN pohjoisosassa alkoi helmikuun alussa Lähtövarmuus hanke, jonka tarkoituksena on saada alueen sopimuspalokuntiin uusia raskaan ajoneuvokaluston kuljettajia. Koulutuksen jälkeen osallistuvien sopimuspalokuntalaisten ajokortit saadaan korotettua B:stä C:hen. Ajatus hankkeesta lähti käyntiin syksyllä 2016, kun alueen palokunnat totesivat, että palokuntien lähtövarmuuteen pitää kiinnittää enemmän huomioita. Päivälähtöjen osalta joillakin palokunnilla oli ongelmia saada hälytystehtäviin mukaan tarvittava määrää kuljettajia. Mukana hankkeessa ovat Enonkosken, Heinäveden, Vihtarin, Kerimäen, Punkaharjun ja Savonrannan sopimuspalokunnista 16 sopimuspalokuntalaista, joista kuusi on naisia ja kymmenen miehiä. Palokuntien kanssa yhdessä sovittiin, että Savonrannan VPK hakee rahoitusta paikalliselta Leader-ryhmältä, Piällysmies ry:ltä, ja hallinnoi jatkossa hanketta. Hankehakemus laitettiin vireille marraskuussa 2016 ja hanketta esiteltiin Piällysmiehen hallitukselle joulukuun alussa. Hanke sai myönteisen vastaanoton ja eteni Etelä-Savon ELY- keskuksen käsittelyyn. Tammikuussa ELY:ltä tuli myönteinen päätös hankkeen rahoittamisesta 90 %:sti. Omarahoitusosuuden 10 % palokunnat hoitavat kukin osallistujamääränsä mukaisesti. Etelä-Savon pelastuslaitoksen myönteinen suhtautuminen hankkeen toteuttamiseen oli myös ensiarvoisen tärkeää. Hankkeen palveluntuottaja kilpailutettiin ja koulutuksen kokonaispaketin tuottajaksi valittiin Kuljettajakoulutus Kosonen Oy Iisalmesta. Yhtäaikaisen koulutusviikonlopun järjestäminen 16:lle aktiiviselle sopimuspalokuntalaiselle oli melkoinen haaste. Lopulta päädyttiin ratkaisuun, jossa yritys järjesti viikonloppukoulutuksena teoriaopinnot Savonrannalla sellaisena viikonloppuna, joka sopi useimmille. Henkilöt, jotka eivät pystyneet osallistumaan siihen, voivat suorittaa teoriaopinnot verkkokoulutuksena netin välityksellä. Palvelupaketti käsittää ajokorttikoulutuksen kokonaisuudessaan, niin teoriaosuuden kuin ajoharjoittelut, sekä kaluston käytön ajotutkinnossa. Ajoharjoittelupaikkoina ja samalla kuljettajatutkinnon vastaanottopaikkoina ovat Varkaus ja Savonlinna, kunkin osallistujan toiveen mukaisesti. Ajoharjoitteluaikojen sopiminen olikin sitten vain läpihuutojuttu ja osa on jo päässyt kokeilemaan taitojaan ison auton ratissa. Tavoitteena on, että maalissa ollaan huhtikuun aikana ja palokunnan oman kaluston käyttöä ehditään harjoitella ennen kesälomakautta. hanketyöntekijä Raija Jääskeläinen, puh , arjen.turvaa@gmail.com tai savonrannanvpk@espl.fi Ajokorttikoulutuksen teoriaosuuteen osallistuneet sopimuspalokuntalaiset. Vasemmalla Timo Kosonen Kuljettajakoulutus Kosonen Oy:stä, joka huolehtii sopimuspalokuntalaisten teoria-ja ajokoulutuksesta hankkeessa. Turvallisuusmessut palaavat Tampereelle 2018 TAMPEREEN MESSU- ja Urheilukeskuksessa järjestetään laaja messukokonaisuus, johon kuuluvat EuroSafety-, Turvallisuus- ja Työhyvinvointi-messut sekä kaksipäiväiset Logistiikkamessut ja toista kertaa Tampereella toteutettavat Työterveyspäivät. EuroSafety- ja Turvallisuus messujen sisällöt täydentävät toisiaan ja niiden yhtäaikainen järjestäminen tuo kattavasti synergiaetuja, toteaa Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistys ry SPLY:n puheenjohtaja Timo Kangasniemi. Toimiva kokonaisuus tuo paikalle juuri ne oikeat ammattilaiset, ja nyt kun mukana on jälleen myös palo-, pelastusja turvallisuustoimi, kasvaa tapahtuma edelliskerrasta, ja samalla sen sisältö monipuolistuu, sanoo Suomen Työsuojelualan Yritysten Liitto STYL ry:n puheenjohtaja Mari Taskinen. Edellisen kerran palo- ja pelastustoimi on ollut mukana Tampereen turvallisuusmessuilla vuonna Messutapahtumat järjestää Tampereen Messut Oy pääyhteistyökumppaneinaan Suomen Työsuojelualan Yritysten Liitto STYL ry ja Suomen Palokalustoliikkeiden Yhdistys ry SPLY. Työterveyslaitos järjestää messujen yhteydessä Työterveyspäivät PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 17

10 KIPINÄT KIPINÄT Hätäilmoituspuheluun vastaaminen hieman hidastunut Tyytyväisyys hätäkeskuspalveluihin kuitenkin huippuluokkaa Hätäkeskuslaitoksen viime vuoden tilastoluvut osoittavat, että noin 92 prosenttia hätänumeroon soittaneista sai vastauksen alle 30 sekunnissa. Hätäkeskuslaitos otti vastaan yhteensä noin 2,7 miljoonaa hätäilmoitusta vuonna HÄTÄKESKUSLAITOKSEN VUODEN 2016 tilastotiedon mukaan 92 prosenttiin hätänumeroon soitetuista puheluista vastattiin alle 30 sekunnissa. Tulostavoitetta tämä osalta ei ihan saavutettu, sillä se oli 95 prosenttia. Vuonna 2015 vastaava luku oli 94 prosenttia ja vuonna 2014 jopa 98 prosenttia. Hätänumeroon soittaneille vastaamisen nopeus on uuden vuositilaston mukaan laskenut edellisvuosiin nähden. Nopea vastausaika vuoden- ja vuorokauden ajasta riippumatta vaatii aina tietyn päivystäjämäärän, joka on meille tällä hetkellä iso haaste. Tutkintokoulutus ei tuota niin paljon hätäkeskuspäivystäjiä kuin tarvitsisimme. Heikoin tilanne meillä on Vaasan hätäkeskuksessa, jossa kaikkia avoimia virkoja ei ole saatu täytettyä, harmittelee hätäkeskuspalveluiden johtaja Marko Nieminen. Hätäilmoitusten määrässä lievää laskua Hätäkeskuslaitos otti viime vuonna vastaan yhteensä hätäilmoitusta, kun vuonna 2015 vastaava luku oli ja vuonna 2014 ilmoitusmäärä oli Kaikissa kuudessa hätäkeskuksissa otettiin vastaan siis keskimäärin hieman yli hätä- bit.ly/2lifgfx ilmoitusta vuorokaudessa, mikä tarkoittaa reilua 300 ilmoitusta tunnissa. Vaikka hätäkeskukseen tehdyt virheelliset ilmoitukset ovat laskeneet noin 9 prosenttiyksikköä edellisvuodesta, on niiden määrä kuitenkin vielä melko suuri. Vuonna 2016 hätäkeskuksissa otettiin vastaan yhteensä noin virheellistä ilmoitusta, jotka eivät olisi kuuluneet hätäkeskuksen hoidettavaksi. Jokainen virheellinen yhteydenotto hätäkeskukseen voi viivästyttää oikean avuntarvitsijan palvelua. Muille viranomaisille välitettiin tehtäviä hieman edellisvuotta enemmän Muille viranomaisille välitettiin vuonna 2016 yhteensä noin 1,2 miljoonaa tehtävää, mikä on 48 prosenttia kaikista Hätäkeskuslaitoksen vastaanottamista hätäilmoituksista. Tämä prosenttiosuus ei muuttunut edellisvuoteen verrattuna, vaikka määrällisesti välitetyt tehtävät nousivat noin yhden prosenttiyksikön verran. Välitettyjen tehtävien määrä laski poliisitoimen osalta, mutta pelastus- sekä terveys- ja sosiaalitoimelle välitettyjen tehtävien määrä kasvoi lievästi. Terveystoimessa tehtävämäärän kasvua voi osaltaan selittää väestön ikääntyminen sekä kotihoidon lisääntyminen, mutta tarkempaa tutkimustietoa meillä ei tästä ole, Nieminen sanoo. HÄTÄKESKUSLAITOS bit.ly/2livday TALOUSTUTKIMUS OY:N TOTEUTTAMASSA tutkimuksessa haluttiin selvittää yhteistyöviranomaisten kokemuksia hätäkeskuspalveluista sekä tyytyväisyyttä toiminnan eri osa-alueilta kohtaan. Tutkimuksen eri osa-alueet saivat kyselyssä arvosanan 3,64 asteikolla 1 5. Tulos on parantunut selvästi vuodesta 2014 (3,34). Hätäkeskusten ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön ovat selvästi muita tyytyväisempiä sosiaalitoimen (4,15) ja Rajavartiolaitoksen (4,06) edustajat. Myös poliisitoimen (3,81) ja HÄTÄNUMEROON 112 soittaneiden suomalaisten tyytyväisyys hätäkeskuspalveluihin on tällä hetkellä korkeimmalla mahdollisella tasolla. Asiakkaat ovat tyytyväisimpiä hätäpuhelun vastaamisen nopeuteen, vaikka vastausaika on pidentynyt aiemmista vuosista. Hätäkeskuslaitoksen Taloustutkimus Oy:llä teettämässä tutkimuksessa selvitettiin hätänumeroon 112 soittaneiden suomalaisten tyytyväisyyttä saatuun palveluun. Samalla tutkittiin, kuinka tärkeänä palvelun eri osa-alueita pidetään. Tutkimus osoittaa, että hätäkeskuspalveluihin ollaan edellisvuosien tapaan erittäin tyytyväisiä. Tulokset ovat tällä kertaa jopa hieman parantuneet. Hätänumeroon soittaneet antavat palvelun eri osa-alueille kokonaisarvosanaksi 4,48 asteikolla 1-5. Hätäkeskuspalveluiden johtaja Marko Nieminen pitää tulosta erinomaisena. Hätäkeskuslaitoksen toimintaympäristö on ollut jatkuvassa muutoksessa. Siitä huolimatta asiakkaiden tyytyväisyys palveluja kohtaan on kasvanut tasaisesti jo vuodesta 2011 (4,22) asti. Tyytyväisyys on nyt sillä tasolla, että parantamisen varaa ei juuri enää ole. Kiitos tästä kuuluu asiantuntevalle ja osaavalle henkilöstölle. terveystoimen (3,72) edustajat ovat keskimääräistä tyytyväisempiä. Tyytymättömimpiä ovat pelastustoimen edustajat (3,43). Hätäkeskuslaitos teetti tutkimuksen Taloustutkimus Oy:llä. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Hätäkeskuslaitoksen yhteistyöviranomaiset (poliisi, terveystoimi, pelastustoimi ja Rajavartiolaitos). Kyselyyn vastattiin marras-joulukuussa Tutkimukseen vastasi noin 1000 henkilöä. Vastaajamäärät vaihtelivat viranomaisittain. Palvelun parhaana osa-alueena pidetään hätäpuhelun vastaamisen nopeutta (4,63). Vastausnopeutta pidetään myös palvelun tärkeimpänä osa-alueena (4,79). Nopea vastausaika on hädässä olijalle erityisen tärkeää, sillä nopea yhteys auttavaan viranomaiseen luo hädässä olijalle turvallisuutta ja luotettavuutta. Tulosten mukaan vastausaikamme on resurssivajeen vuoksi laskusuunnassa, mutta asiakkaat ovat silti tyytyväisiä. Toivommekin että tulevaisuudessa resurssimme eivät vähene entisestään, jotta nykyinen palvelutaso pystytään ylläpitämään, Nieminen toteaa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat henkilöt, jotka soittivat hätänumeroon marraskuussa Tutkimukseen haastateltiin yhteensä 1549 henkilöä. Tutkimuksen teetti Taloustutkimus Oy. Pelastustoimi on vähiten tyytyväinen häken palveluihin bit.ly/2m3twtz 18 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 19

11 KIPINÄT SATUNNAINEN OHIKULKIJA TAPAHTUMAKALENTERI Mikä muuttuu? PELASTUSTOIMEN VALTIOLLISTAMINEN etenee. Erilaisissa työryhmissä on ruvettu tekemään työtä. Sopimuspalokuntakentälle vakuutetaan innokkaasti, että sopimuspalokuntia tullaan jatkossakin tarvitsemaan. Olisi kummallista, ellei tarvittaisi, koska muut operatiiviset resurssit ovat vähissä. Paloasemiakin on luvattu säilyttää siellä, missä niitä on. Niidenkin siirto olisi outo veto. Ehkä jokin mukamas tarpeeton asema voidaan vielä lakkauttaa, mutta eihän se koske muita kuin joitakin marginaalikansalaisia. Valtakunnassa siis kaikki melko hyvin. Ainakin sopimuspalokuntien maailmassa, joten pysykää hiljaa. PELASTUSLAITOKSETKIN NÄKÖJÄÄN säilyvät nykyisillään, ehkä paria urbaanialuetta lukuun ottamatta. Ja niissäkin yksittäisten laitosten toiminta jatkunee kuten ennen. Ehkä jokin logo vaihtuu toiseen, mutta aluerakenteet, välineet ja toimijat pysyvät entisinä. Hyvä niin, ettei tarvitse operatiivisia tunnuksiakaan muuttaa. Valtionhallinnossa valtion pelastustoimen viranhaltijat muuttuvat valtion pelastustoimen viranhaltijoiksi. Todella mullistavaa. Hätäkeskustoiminta muuttuu omasta painostaan, mikäli muuttuu. Siihen pelastustoimen täysremontti ei vaikuta. UUDISTUS TOKI tuo parilla alueella yhden hallintotason lisää, joten ehkä tittelit muuttuvat, samoin juhlapukujen epolettien kokokin. Mene ja tiedä. Tittelillähän voidaan korvata palkankorotuksia. Muuten SSPL:lle lippu SUOMEN SOPIMUSPALOKUNTIEN Liiton lippu vihittiin käyttöön Tampereella. Lipun on suunnitellut palokunnanpäällikkö Silvio Hjelt, ja vihkimisen suoritti pastori, yksikönjohtaja Jaakko Linko. Lipun mittasuhteet noudattavat Suomen lipun mittasuhteita ja tunnuksien väriskaala on Liiton graafisen ohjeen mukainen. Valkoisella pohjalla on oranssinvärinen Liiton tunnus stilisoitu S-kirjain - sijoitettuna purppuranpunaiselle pelastusalan 8-sakaraiselle tähdelle. Tähden takaa ulottuvat perinteiset palokirveet kuvaavat toisaalta sopimuspalokuntatoiminnan perinteikkyyttä ja toisaalta sopimuspalokuntien suorittamaa operatiivista työtä. Lipun palkkoihin ei voida koskea, koska harmonisointi alaspäin ei ole muille kuin sopimuspalokunnille mahdollista, eikä ylöspäin ole varaa. Rahasta kun ei ole harmaatakaan tietoa. SIINÄ SE pelastustoimen perusteellinen rakenneuudistus sitten näyttää olevankin. Kaikki jäävät istumaan samoissa paikoissa, tekemässä samoja asioita kuin ennenkin. Ainoa asia, joka todella muuttuu, on suomalaista pelastustointa ympäröivä maailma. Se muuttuu koko ajan, ja niin rajulla vauhdilla, ettei sitä huomaa. Ellei uskalla avata silmiään, toteaa Satunnainen ohikulkija keskiaihetta ympäröi 22 soikion muotoon asetettua 8-sakaraista kultaista isoa järjestötähteä, jotka kuvaavat Liiton perustamisajankohdan pelastustoimen alueita ja aluetoiminnan perusteita. Pelastustoimen alueellistaminen muodosti impulssin Suomen Sopimuspalokuntien Liiton syntymiselle ja toi sopimuspalokuntia yhteen kokoavan voiman. MAALISKUU Palomiesurheilu: Riihivuori Palohenkilöstön SM-slalom RESCUE RACE 2017 Kotka Palomiesurheilu: Sm -pilkki Vaasa SPPL: JVT- ja kuivauspäivät 2017 Helsinki/ Tallinna Palomiesurheilu: SM -hiihdot Ruka SSPL: Vuosikokous Ylivieska SPAL: Turvallinen Suomi -seminaari Helsinki HUHTIKUU 5.4. SPPL: Varautumisen ajankohtaisseminaari Pelastuskoulu Helsinki 6.4. Palopäällystöpäivät 2017 Helsinki Palomiesurheilu: Kaukalopallo Joensuu Palomiesurheilu: Sm -keilailu Lohja vk. 17 Palokuntalainen ilmestyy Helsinki Oulu TOUKOKUU 5.5. SPPL: Sosiaali- ja terveysalan turvallisuusfoorumi SPPL: Pelastustoimen työturvallisuusseminaari JEHUMALJA: Palokuntien SM SPPL: Turvallisuusviestinnän opintopäivät 2017 KESÄKUU SPPL: Tulitöiden kurssinjohtajapäivät 2017 Hämeenkyrö Tyrväntö Helsinki Tiedot on kerätty laitosten ja palokuntien tiedottajilta sekä järjestäjien nettisivuilta. Julkaisemme sitoumuksetta tietoja pelastusalan tapahtumista yms. Tiedot osoitteeseen toimitus@palokuntalainen.fi Palomiesurheilu: Yleisurheilu Kotka Palomiesurheilu: Jalkapallo Tampere vk. 26 Palokuntalainen ilmestyy HEINÄKUU Palomiesurheilu: Ammunta Pori ELOKUU Palomiesurheilu: SM-Golf Turku vk. 35 Palokuntalainen ilmestyy SYYSKUU SPEK: Palokuntalaisten Tampere Vapaaehtoispäivät FINNSEC Helsinki Palomiesurheilu: Suunnistus Rauma LOKAKUU Palomiesurheilu: Lentopallo Kokkola Palomiesurheilu: Crossfit Helsinki vk. 44 Palokuntalainen ilmestyy MARRASKUU Palomiesurheilu: Salibandy Pori Palomiesurheilu: Voimailu/ Raisio soutu JOULUKUU Palomiesurheilu: Jääkiekko Oulu vk. 52 Palokuntalainen ilmestyy 20 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 21

12 TEKSTI JA KUVAT ISTO KUJALA Utsjoen kunnassa on kaksi palokuntayhdistystä: Utsjoen VPK ja Karigasniemen VPK. Paloasemia on kolme eli Utsjoen VPK:n UTSJOKI henkilöstö toimii myös Nuorgamin paloasemalta. Nuorgamin paloasema on Suomen ja EU:n pohjoisin. Utsjoen kunnan keskus sijaitsee tunturien välissä. Tenojoki virtaa kunnan ja valtakuntien rajana. INFO UTSJOELLA ON noin 1260 asukasta, kunnan pinta-ala on km 2, asukkaita on 0,24 asukasta/km 2. Vertailukohtana Helsingissä on asukasta, pinta-ala on 215 km 2 ja asukkaita on lähes neliökilometriä kohti. 22 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 23

13 Utsjoki on pinta-alaltaan Suomen suurimpia kuntia. Samalla sen alue on maan harvimpaan asuttua aluetta. Kunta muodostuu kolmesta keskuksesta Utsjoen kuntakeskus, Karigasniemi ja Nuorgam. Kuntakeskuksessa asuu noin 600 ihmistä, Karigasniemessä 200 ja Nuorgamissa 170. Loput noin 1260 asukkaasta asuu näiden taajamien ulkopuolella. Meillä on vuosittain yhteensä noin hälytystehtävää. Näistä huolehtii 49 hälytyskelpoista palokuntalaista kolmelta asemalta, kertoo Utsjoen VPK:n päällikkö Mika Aikio. Jos oman aseman henkilöstöllä ei pärjätä onnettomuustilanteessa apua saadaan suunnitellusti Nuorgamissa Norjan puolelta Tanan kunnan palokunnalta ja Karigasniemellä Norjan puolelta Karasjoen palokunnalta. Kunnan keskustassa lähin apu tulee omalta Nuorgamin paloasemalta. Vastaavalla tavalla Utsjoen palokunnat menevät vastavuoroisesti apuun Norjan puolelle. Utsjoen palokuntien henkilöstö on suurelta osin saamelaisia ja harjoituksissakin puhutaan usein saamea. Se ei kuitenkaan ole este muille (ei-saamelaisille) tulla mukaan palokunnan toimintaan, myös suomen kieltä puhutaan ja muutenkin palokunnissa vallitsee hyvä yhteisöllisyys, toteaa asemamestari Jorma Haapala, joka on Lapin pelastuslaitoksen ainoa viranhaltija Utsjoella. Muut pelastushenkilöt ovat kunnassa sopimuspalokuntalaisia. Hälytystilanteissa täällä voidaan hyvin puhua suomea, saamea, norjaa ja englantia. Palokunnalla on hyvä valmius maastopelastustehtäviin niin kesällä kuin talvella. Näitä hälytystehtäviä myös aika ajoittain tulee. Haapalan mukaan palokunnan henkilöstön täytyy osata toimia myös, kun apuna on raskas helikopteri Norjasta. Sen miehityksenä on lentäjien lisäksi kaksi ensihoitajaa ja anestesialääkäri. Potilaat kuljetetaan Norjan puolelle tai Rovaniemelle tai Ouluun sairaalaan. Nuorgamin paloasema on Suomen ja EU:n pohjoisin. Karigasniemen paloasema. Utsjoen VPK:n päällikkö Mika Aikio. PALOASEMA Utsjoen kunnan keskuksen paloasema. Kuvassa (vasemmalta) Nuorempi sammutusmies Marko Kontio, Isto Kujala, yksikönjohtaja Ari Aurola ja asemamestari Jorma Haapala Nuorgamin paloasemalla. SAMMU- TUSAUTO SÄILIÖ- AUTO MIEHISTÖ- AUTO HENKILÖ- AUTO KELKKA MÖNKIJÄ VENE UTSJOEN VPK UTSJOEN PALOASEMA UTSJOEN VPK 1 1 NUORGAMIN PALOASEMA KARIGASNIEMEN VPK YHTEENSÄ PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 25

14 TEKSTI JA KUVAT ISTO KUJALA Utsjoella on oivallettu, että kukaan ei ole vahva yksin. Kunta ja palveluntuottajat ovat verkostoituneet ja tekevät työtä periaatteella, että jokainen Utsjoella liikkuva vieras on tärkeä. Palvelut pelaavat kuntalaisille ja vieraille myös ensihoidossa ja pelastustoimessa. Utsjoki on Suomen saamelaisin kunta. Yli puolet kunnan asukkaista on saamelaisia. Kunnan vision mukaan Utsjoella tukeudutaan saamelaiselinkeinoihin, saamelaiskulttuuriin ja luontoon edistäen yhteistyötä kunnan sisällä ja naapurikuntien kanssa. Utsjoki tunnetaan rajat ylittävästä elinkeinotoiminnastaan, ainutlaatuisesta kulttuuri- ja luontomatkailupalveluistaan sekä luontaiselinkeinoistaan. Kolme tärkeintä tulonlähdettä ovat rajakauppa, poro- ja luontaistalous sekä matkailuelinkeino. Saamenkieli yhdistää, uhkia näköpiirissä Niin kuntien välistä kuin rajat ylittävää yhteistyötä on edistänyt yhteinen saamen kieli, kertoo kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio. Teemme paljon yhteistyötä Norjan suuntaan. Kolme rajanylityspaikkaa tuovat runsaasti kävijöitä Norjan puolelta. Raja ylitetäänkin vuodessa noin kertaa. Suurena uhkana paikalliset pitävät kunnanjohtajan mukaan Tenojokisopimuksen muuttamista; se rajoittaisi paljon saamelaista kalastusmuotoa. Sillä olisi myös merkittävä vaikutus kalastusmatkailuun. Täällä nähdään, etteivät Norjan ja Suomen viranomaiset ole ymmärtäneet paikallista kulttuuria ja toimintaa. Tätä valmistelua leimaa selvä tietämättömyys ja kunnioituksen puute. Kaiken kaikkiaan erilaiset lait ja lakien muutokset ovat vaikuttaneet kielteisesti saamelaisuuteen. Kasvukeskusajattelu ja muun muassa maakunta- ja soteuudistukset vaikuttavat keskittävästi ja paikallinen vaikutusmahdollisuus vähenee. Utsjoella kansalaisten palvelujen pitää kunnanjohtajan mukaan toimia suomalaisen yhteiskunnan mahdollistamana. Emme voi nojautua lähipalvelussa Norjan valtion varaan. Yhteistyötä tulee jatkossakin tehdä ja sen tulee tarjota palveluja vastavuoroisesti kumpaakin osapuolta hyödyttäen. Ensihoito ja pelastus toimivat Utsjoen kunta on laaja ja harvaan asuttu, mutta palvelut pelaavat myös pelastustoimessa. Kunnan alueella toimii kaksi sopimuspalokuntaa Utsjoen VPK ja Karigasniemen VPK, jotka kolmelta paloasemalta huolehtivat osaavasti ja varmasti kunnan pelastustoimen palveluista. Pelastustoimessa tehdään paljon yhteistyötä puolin ja toisin. Norjan puolen Tanan ja Karasjoen kuntien palokunnat tulevat tarvittaessa apuun Suomen puolelle, samoin Utsjoen ja Karigasniemen VPK:t antavat apua Norjan puolelle. Pelastustoimi on kunnanjohtajan mukaan todella tärkeä osa Utsjoen turvallisuutta. Lapin pelastuslaitos on huolehtinut hyvin Utsjoen paloasemien toiminnasta. Paloasemilta toimivat sopimuspalokunnat ja sopimuspalokuntalaiset hoitavat isoja ja tärkeitä tehtäviä. Sopimuspalokunnat ovat korvaamattomia alueen turvallisuuden kannalta. Niiden toimintaa arvostetaan täällä korkealle. Siitä osoituksena on muun muassa se, että palokunnat saivat Rajaseutu ry:n Vuoden rajakunnan 2015 hyvän kansalaistoimijan kunniataulut, kertoo Tieva-Niittyvuopio. Utsjoella on ympäri vuorokauden päivystävä sairaanhoitopiirin ylläpitämä ambulanssi. Kunnasta löytyy terveyskeskus ja virka-aikana vastaanottava lääkäri. Tilanteesta tulee haastavampi, jos kyseessä on vakavampi sairauskohtaus tai onnettomuus, johon tarvitaan nopeasti sairaala- tai erikoissairaalahoitoa. Näissä tilanteissa saamme yleensä apua Norjasta. Apuun on hälytettävissä raskas helikopteri Norjasta. Kopterin mukana on kaksi ensihoitajaa ja anestesialääkäri. Potilas kuljetetaan tilanteesta riippuen sairaalaan Rovaniemelle, Ouluun tai Norjan puolelle. Suomen puolella on käytössä helikopteri, mutta sen tulo Utsjoelle kestää liian kauan. Kiireellisessä sairaankuljetuksessa olemme Norjan valtion avun varassa. Poliisi 160 km:n päässä Kunnanjohtaja Tieva-Niittyvuopio pitää kuntalaisten saamaa poliisin palvelua huonona. Hän epäilee onko poliisitilanne Teemme paljon yhteistyötä Norjan suuntaan. Kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio. Utsjoen osalta edes perustuslain mukainen. Utsjoella ei ole yhtään poliisia, eikä tätä palvelua voi edes osittain korvata muilla henkilöillä. Ivalosta käydään joskus harvoin satunnaisesti pitämässä päivystystä Utsjoella. Kun poliisia todella tarvitaan päivystävä partio tulee 160 km:n päästä Ivalosta, jos se ei satu olemaan muualla tehtävällä. Tämä koetaan selvänä turvallisuusvajeena, joka voitaisiin korvata rajavartijoilla, mutta Rajavartiolaitoksen asemaa ei kunnassa myöskään ole, valtakunnanrajasta huolimatta. Kunnan peruspalvelut kunnossa Utsjoen suuresta koosta ja harvasta asutuksesta huolimatta kunta on pystynyt kovalla työllä järjestämään asukkailleen kohtuulliset palvelut. Haastetta palveluiden järjestäminen tuovat tajaamat, jotka ovat etäällä toisistaan. Utsjoen keskustaajamasta on matkaa Nuorgamiin 45 km ja Karigasniemelle 100 km. Ihmisiä asuu myös näiden taajamien ulkopuolella. Päiväkodit ja ala-aste löytyvät Nuorgamista, kunnan keskustasta ja Karigasniemeltä. Ylä-aste on lisäksi Karigasniemellä ja Utsjoella. Myös lukio löytyy kunnan keskustaajamasta Utsjoelta. Kouluissa opetus tapahtuu saamen ja suomen kielellä. Myös päiväkodissa lapset kohdataan saamen ja suomenkielellä. Kirjasto palvelee kuntalaisia ja myös kirjastoauto on käytössä. Terveyskeskus vuodeosastoineen on Utsjoella. Lääkärin vastaanotolle pääsee virka-aikaan ja myös hammaslääkäri ottaa potilaita vastaan arkipäivinä. Päivystävän lääkärin palvelut on ostettu Inarin kunnasta. Kunnantoimiston yhteydessä on yhteispalvelupiste, jossa huolehditaan valtion viranomaispalveluista kunnan palkkaamien työntekijöiden toimesta. Utsjokilaiset harrastusmahdollisuudet ovat monipuoliset. Kunnassa on uimahalli ja hyvät liikuntatilat ja sieltä löytyvät muun muassa musiikki-, kuoro-, käsityö- ja liikuntaharrastuksiin hyvät tilat. Kunnan taloutta on hoidettu hyvin edelliseltä tilikauden tulos on ylijäämäinen. Utsjoki katsoo luottavaisena tulevaisuuteen Utsjoen talous nojaa vahvasti rajakauppaan. Tämä on selvästi näkyvissä Karigasniemellä ja Nuorgamissa. Molemmista kylistä löytyy hyvin varustettuja ja isoja kauppoja, joiden yhteydessä on myös Alkon myymälä. Poronhoito on asukkaiden keskeinen tulonlähde. Matkailuelinkeino on viime aikoina kehittynyt ja omaa hyvät kehitysmahdollisuudet tulevaisuudessa. Lentokenttiä löytyy 200 km:n säteellä Utsjoen keskustasta viisi kappaletta. Nämä tukevat hyvin kaukaakin tulevia matkailijoita löytämään luonnon rauhaa ja hyvää palvelua Utsjoelta. Kunnanjohtaja Vuokko Tieva-Niittyvuopio uskoo vahvasti Utsjoen tulevaisuuteen ja myönteiseen kehitykseen. Toivon tulevaisuuden olevan kuntastrategiamme mukainen. Olemme saamelaisen kulttuurin ydinkunta, jossa ihmisten on jatkossakin hyvä asua, tehdä työtä ja elää ja, jossa vierailijat otetaan hyvin vastaan. 26 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 27

15 LINGOTTUA Sopimussiili Hanke tukee matkalla työhyvinvoinnin lähteille MURIEL BARBERYN romaanissa Siilin eleganssi Renée-niminen keski-ikäinen työläisnainen toimii ovivahtina niin sanotun paremman väen asuttamassa kerrostalossa. Renée on yhteiskuntaluokkaansa nähden poikkeuksellisen sivistynyt, paljon omatoimisesti lukenut ihminen, joka ymmärtää elämää ja maailmaa syvällisesti. Hän kätkee viisautensa kuin siili piikkiensä alle varjellakseen illuusiota, jossa tällainen ovivahti ei voi olla yhtään mitään verrattuna niihin parempiin ja hienompiin ihmisiin, joita hän työkseen palvelee. Hän jopa tekeytyy puheiltaan yksinkertaiseksi, ettei hänen sivistyksensä paljastuisi talon asukkaiden kuullen. PELASTUSALAN HIERARKIASSA sopimuspalokuntalaiset ovat kerrostalon ovivahteja, hiljaisia ja tunnollisia perustyöntekijöitä. Tiedostamme kyllä tekevämme tärkeää työtä omalla paikallamme. Yhteiskuntakin arvostaa meitä ja me vähintään olemme oppimassa arvostamaan itseämme. Piikkiemme alle on kätkettynä paljon viisautta, ammattitaitoa ja näkökulmia koko pelastustoimen parhaaksi. VAATIMATTOMUUS ON myös hyve. On parempi tarkkailla rauhassa, ennen kuin kärkkäästi ilmaisee asiantuntijuutensa. Sopimuspalokuntalaisen lausumat vahvat mielipiteet pelastusalasta voidaan helposti tulkita pätemiseksi väärällä tontilla. Silloin ne menevät hukkaan. Meidän Piikkiemme alle on kätkettynä paljon viisautta, ammattitaitoa ja näkökulmia koko pelastustoimen parhaaksi. STUDIO HÄRMÄ on osattava kunnioittaa esimerkiksi sitä huippuosaamista mitä pelastusalan ammattikoulutus antaa. Ainakin itse olen kokenut, että ammattilaisille annettu arvostus palautuu takaisin. Silloin voidaan yhdistää eri näkökulmiin pohjautuvaa viisautta kaikkien parhaaksi. PALOKUNTAKULTTUURI ON myös tasa-arvoisuutta. Akateemisesti koulutettu ja peruskoulun käynyt ovat letkua selvittäessään samalla viivalla. Turhalle pokkuroinnille ei ollut palokunnissa sijaa edes menneinä vuosikymmeninä kun luokka-ajattelu eli yhteiskunnassamme voimakkaana. Tehtävä työ määrittää sen, mitä vaaditaan. Savusukelluskelpoisuus vaatii saman määrän leuanvetoja sopimuspalokuntalaiselta kuin työvuorossa höökin täkille istuvalta ammattipelastajalta. Tehtävä määrittää paikan myös operatiivisessa hierarkiassa. Palokunnan päällikkö voi istua sammutusautoon takapenkille savuykköseksi ja yksikköä johdetaan silti etupenkiltä kessun paikalta, jonka voi yhtä hyvin ottaa nuorempi yksikönjohtaja. Olemme ainakin toivottavasti tottuneet vaihtamaan näkökulmiamme. TOISESTA NÄKÖKULMASTA asiat näyttävät erilaisilta. Niin kävi myös Siilin eleganssissa. Renéen todellinen persoona alkoi paljastua, kun taloon muutti japanilainen mies, joka ilman ennakko-oletuksia näki siilin piikkien läpi. Mitä me voisimme nähdä toisten ja omien piikkiemme takana? sopimuspalokuntiin 28 PALOKUNTALAINEN 77 YKSIKÖNJOHTAJA, PAPPI JAAKKO LINKO 77 PALOKUNTALAINEN 29

16 MITEN TEIDÄN palokunnassanne edistetään hyvinvointia? Kerro siitä Heinille oositteeseen SSPL:n hanke Vetovoimainen sopimuspalokunta alkoi viime syksynä. Se kestää vuoden ja sen tavoitteena on luoda työhyvinvoinnin kehittämisvälineitä palokuntiin. Työhyvinvoinnin kehittäminen liittyy kiinteästi sopimuspalokuntien luotettavuuteen, ammattitaitoisuuteen ja lähtövarmuuteen. Hankkeen työnhyvinvoinnin asiantuntijaksi on palkattu psykologi Heini Kämäräinen. Hän vastaa hankkeen kulusta ohjausryhmän tuella. Heiniin voi törmätä kevään aikana palokuntalaisia yhteen kokoavissa tapahtumissa kuten SSPL:n ajankohtaisseminaarissa Tampereella ja Palopäällystöpäivillä Helsingissä. Hyvä ilmapiiri ja toimiva yhteistyö ovat tekijöitä, jotka luovat pohjan kehittämistoimille palokunnissa ja lisäävät palokunnan jäsenistön hyvinvointia. Työhyvinvoinnin kehittäminen auttaa luomaan palokunnista entistä vetovoimaisempia, sanoo Heini Kämäräinen. Vuonna 2012 tehdyssä Hyvinvoiva sopimuspalokunta selvityksessä havaittiin, että vaikkakin sopimuspalokunnissa voidaan pääasiassa hyvin, löytyy myös ongelmakohtia. Osassa palokuntia kaivataan avoimempaa keskustelukulttuuria. Joissakin palokunnissa esiintyi selvityksen mukaan jopa suoranaista kiusaamista ja kuppikuntaisuutta. Sopimuspalokuntien liitto haluaa hankkeella edistää arvostavaa kohtaamista ja keskustelua palokunnissa. Tähän liittyvää materiaalia saadaan kaikkien sopimuspalokuntien käyttöön kuluvan vuoden aikana. Karhulan VPK:lla keskusteltiin perehdyttämisestä. Paloaseman museolla (oikealta) Joni Krautsuk, Kimmo Lahdentausta, Matti Hynninen ja Heini Kämäräinen. Palokuntien hyvät käytännöt esiin Oleellinen osa hanketta ovat vierailut palokunnissa. Heini Kämäräisen mukaan on tärkeää käydä keskusteluja sen tahon kanssa, missä työhyvinvoinnin kehittämistä ohjaavaa materiaalia myöhemmin käytetään. Näin saadaan ensikäden tietoa siitä, mitä hyvää palokunnissa jo tapahtuu. Näitä käyttökelpoisia keinoja on mahdollisuus jalostaa laajemmin kaikkien sopimuspalokuntien käyttöön. Hyviä esimerkkejä toimivista käytännöistä palokunnista onkin jo löytynyt. Tähän mennessä ovat palokunnat jakaneet osaamistaan muun muassa fyysisen kunnon arvioinnista ja edistämisestä, perehdyttämiskäytännöistä, rekrytointikäytännöistä, koko perhettä huomioivista toimintatavoista, ja osastojen välisestä yhteistyöstä. Karhulan VPK:lla vieraillessamme keskustelun pääpaino oli heillä hyväksi koetuissa perehdyttämiskäytännöissä. Heillä on tietoisesti panostettu näihin merkittäviin tilanteisiin, jossa ensivaikutelma palokunnasta luodaan. Perehdytys sisältää paitsi aina myönteisen ja tukea tarjoavan vastaanoton, myös perehdytyksessä auttavaa materiaalia, selvittää Heini Karhulan hyviä käytäntöjä. Hyvänä esimerkkinä on perehdytyslista, joka auttaa varmistamaan, että uusi jäsen saa kattavan perehdytyksen palokunnan kalustoon ja käytäntöihin jo ennen varsinaista perehdytyskurssia. Listasta harjoitusten vetäjät voivat tarkistaa, mitkä asiat uuden jäsenen kanssa on jo käyty läpi ja lisätä sen mukaan tulokkaalle kohdennettua ohjelmaa harjoituksiin. Myönteinen ilmapiiri saa kiitosta palokuntalaisilta, kuten kuvaa Karhulassa kuultu kommentti Täällä annetaan tosi paljon positiivista palautetta. Hyvinvoiva sopimuspalokunta Työilmapiiriselvitys toimenpidesuosituksineen anne mallius 2012 Suomen Sopimuspalokuntien Liiton julkaisuja - B:2/2012 Hyvinvoiva sopimuspalokunta 1 SSPL:n vuonna 2012 tekemä selvitys osoitti, että palokunnat voivat pääosin hyvin, mutta kehitettävääkin löytyy. Lisää kertomuksia palokuntavierailuista, kirjoituksia työhyvinvoinnista ja hankkeen kuulumisia löytyy Vetovoimainen sopimuspalokunta blogista SSPL:n nettisivuilta ( Blogiin ilmestyy uusi teksti viikoittain. Jos palokunnassanne on hyvä meininki, ja haluatte jakaa teillä toimivia tapoja edistää hyvinvointia ja yhteishenkeä, voitte ottaa minuun yhteyttä sähköpostilla osoitteeseen heini.kamarainen@sspl.fi. Työn iloa jokaiseen palokuntaan! 30 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 31

17 LÄMPÖKAMERAMIES PERSOONA All-round Rescue Unit valmiina tuotantoon LÄMPÖKAMERAMIES ON jo pitkään seurannut sosiaali- ja terveystoimen uudistusta ja tietysti siihen naitettua pelastustoimen uudistusta. Tämä sitaateissa siksi, että uudistus on kaikkea muuta kuin uudistus. Hyvät veljet jatkavat 22 laitoksen sijasta 18 laitoksen pyörittämistä ihan kuten haluavat. Pallit säilyvät, sirpaleisuus jatkuu ja veronmaksajat maksavat. MUTTA EI se mitään. Suorittavalla tasolla sen sijaan tapahtuu. JOS LÄMPÖKAMERAMIES saa Palosuojelurahastolta, Veikkaukselta ja muilta veronmaksajien varoja jakavilta kehitysmäärärahaa uudelle innovaatiolleen, kaikkien hallinnonhaarojen yhteiselle yksikölle, joka on ensimmäinen todellinen monitoimipelastusauto maailmassa kautta aikojen: ARU eli kotoisammin kaikenpelastusyksikkö. YKSIKÖN ALUSTANA on neliakselinen Mersu. Tämä siksi, että yksikköä ei sekoitettaisi nykyisiin pelastusautoihin. Sen päällirakenteet valmistetaan jossain muualla kuin Säynätsalossa tai Forssassa, koska nykyiset paloautorakentajat eivät pysy Lämpökameramiehen innovaatioiden tasalla. Myös Rosenbauer ja Magirus hylätään. Lämpökameramiehellä ei ole aikaa lähteä kertomaan sakemanneille, mistä on kysymys. KAIKENPELASTUSYKSIKKÖ SISÄLTÄÄ nimensä mukaan kaiken mahdollisen tarvittavan: Perussammutusauton kaluston lisäksi yksiköstä löytyy ensihoitoon soveltuva osasto yhden hengen hoito- ja kuljetusmahdollisuudella, lämpö- ja kylmätilat vanhusten ruoka-annosten säilyttämistä varten, suljettu osasto postin kuljettamista varten, pankkipalveluosasto kassakaappeineen ja tietysti Ottopiste oikealla sivulla, sivukirjasto, Kelan ja muiden tahojen yhteispalvelupiste, päivähoito-osasto leikkikenttineen (katolla) ja tietysti säilytystila päihtyneelle. Psykologin vastaanotto tapahtuu pankkipalveluosastossa, koska pankki on auki vain joka toinen päivä kahden tunnin ajan. Kuntosali toimii postiosastossa, koska tila on useimmiten tyhjä. KAIKENPELASTUSYKSIKKÖ ARU toimii yhden työntekijän voimin. Mervi Parviainen on luvannut, että Pelastusopisto alkaa tuottaa ensi vuoden alusta kaikenpelastajia, harvaan asuttujen alueiden kaikkien ongelmien ratkaisijoita. LÄMPÖKAMERAMIES USKOO ensimmäisen ARU:n liikkuvan harva-alueilla jo ensi vuonna. POSTIA LÄMPÖKAMERAMIEHELLE Lähetä mielenkiintoisia viestejä osoitteeseen Pelastusalalla hyvin tunnettua Tamrex Oy:tä luotsaa jo kahdeksatta vuotta kohta nelikymppinen Anne Martiskainen, paljasjalkainen tamperelaisen yrittäjäperheen kasvatti. Miehisellä alalla Anne viihtyy omien sanojensa mukaan erinomaisesti. Pelastusalalta hän toivoo kuitenkin nopeampaa reagointia alan uutuuksiin. TEKSTI JA KUVAT PEKKA KOIVUNEN Henkilökuvassa Perheyrittäjä Anne Martiskainen, Tamrex Oy 32 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 33

18 PERSOONA PERSOONA Anne Martiskainen sekä varastotyöntekijä Eetu-Pekka Myöhänen. TAMREX PHKINÄNKUORESSA LIIKEVAIHTO noin 7 m. TOIMIPISTEET Tampereella Lielahdessa ja Lahdesjärvellä sekä Hämeenlinnassa, joissa 30 työntekijää. TYTÄRYHTIÖ Finsatec Oy Säynätsalossa Jyväskylässä. OSAOMISTUSYHTIÖ (40 %) Tamrex Ohutuse Virossa, Latviassa ja Liettuassa, jossa yhteensä noin 100 työntekijää, liikevaihto noin 12 m. Yrittäminen tuli Anne Martiskaiselle (os. Ray) tutuksi ja lapsena; Sirkku-äidillä oli kemikalio ja isä, Henry toimi makkaratehtailijana. Tamrex tuli kuvaan mukaan vuonna Tänään Annella ja firman huoltopäällikkönä toimivalla veljellä, Tomas Raylla on viidennes Tamrex Oy:n osakkeista. Pääosakkaana on Henry 80 % osuudella. Yhtiön toimitusjohtajuus siirtyi Annelle vuonna Apulaisesta toimariksi 10 vuodessa Anne aloitti tradenomiopinnot vuonna Sitä ennen hän ehti opiskella tekstiilialaa, mutta ei kokenut sitä omakseen. Kaupallinen ala kiinnosti, ja ura perheen yrityksessä tuli kuin annettuna tekijänä. Aloitin 1990-luvun lopussa myymäläapulaisena, sitten seurasivat erilaiset sihteerin tehtävät. Kaupallisten opiskelujeni vuoksi lankesivat minulle firman talouspäällikön hommat ja viimein toimitusjohtajan pesti vuonna Perheyrityksessä henkilökemioiden toimivuus on Annen mielestä hyvin tärkeää. Tamrexia kymmenen vuotta johtaneen isän siirtyminen taustalla toimivaksi hallituksen puheenjohtajaksi sujui melko vähin vaikeuksin. Alussa toki meni vähän puurot ja vellit sekaisin, mutta niistä on selvitty. Henry on antanut käytännön johtamisen minulle ja hän pystyy keskittymään tiettyjen projektien hoitamiseen. Kalenteri kuumana Annen puoliso tekee paljon reissutöitä, joka tuo omat haasteensa. Perhe- ja työelämän sovittaminen onnistuu isovanhempien avulla, kiitos heille! Poika on yhdeksänvuotias ja tytäs kuusi ja kuten perheelliset tietävät, meillä on nyt menossa aikamoinen harrastusrumba. On uimaharrastusta, käydään tanssitunneilla ja freegymissä. Aikataulut on suunniteltava tarkasti etukäteen. Jokaisella on perhekalenterissa oma sarakkeensa eli kalenteri on kuumana. Onneksi mies jää eläkkeelle kuuden vuoden kuluttua, toteaa Anne. Kaiken rumban keskellä Annelta riittää aikaa myös rakkaalle harrastukselleen, käsitöille. Hän ompelee vaatteita lapsille ja itselleen. Myös ruoanlaitosta on tullut rutiinin ohella harrastus. Viime aikoina olen alkanut kiinnittää aiempaa enemmän huomiota ravintoon. Nyt tulee mietittyä tarkemmin, mitä laittaa perheelle ja mitä itse syö. Martiskaisen perheen tiukasta aikataulusta löytyy aikaa myös matkailulle. Lomalla lähdetään aina jonnekin reissuun, jos ei kesämökille, niin sitten ulkomaille. Joka kerta eri kohde on periaatteemme. Seuraavana kohteena on Monaco. Yrittäjäaktiivi Anne on perheen ja Tamrexin lisäksi aktiivinen myös yrittäjäjärjestöissä. Pirkanmaan yrittäjien hallitus tuli tutuksi joitakin vuosia sitten. Nyt hän on 230-jäsenisen Lielahden yrittäjien puheenjohtaja. Anne Martiskaisen mielestä Tampereen kaupungin suhtautumisessa yrittäjyyteen olisi paljon parantamisen varaa. Nihkeän suhtautumisen yrittäjyyteen kyllä ymmärtää, kun katsoo Tampereen valtuuston kokoonpanoa. Valtuustossa on vain kolme yrittäjää ja valtuutetuista 70 % on tavalla tai toisella sidoksissa kaupunkiin tai sen hallitsemiin yhteisöihin. Annen mielestä yritysten kasvua ei tueta Tampereella tarpeeksi ja asiat etenevät hitaasti. Yrityksemme tontin laajennuksen mahdollistaneet neuvottelut vaativat kuusi vuotta. Naapureissa Ylöjärvellä ja Pirkkalassa käytännön asiat toimivat sujuvammin. Saimme kuitenkin asiat vihdoin läpi ja alamme lähiaikoina laajentamaan Lielahden toimitilojamme. Tamrex Oy on mukana myös alan toimialajärjestöissä Suomen palokalustoliikkeiden yhdistys ry:ssä (SPLY), Paloturvallisuusliikkeiden liitto ry:ssä (PTLL) ja Suomen työsuojelualan yritysten liitto ry:ssä (STYL). Aikani ei riitä aktiiviseen osallistumiseen toimialajärjestöissä, mutta pidän niitä tärkeinä tiedonvälittäjinä. Jotkut yhdistykset panostavat tähän oikein hyvinkin, joistain ei kuulu juuri muuta kuin vuosikokouskutsut. Turvallisuusala on todella vaativa valmistuksen ja kaupan ala. Sillä on laaja tuote- ja palveluvalikoima ja valtava määrä huomioitavia standardeja ja ohjeita. 34 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 35

19 Kilpailu voisi olla reilumpaa Turvallisuusalan kilpailu tuntuu Anne Martiskaisen mielestä välillä epäreilulta. Asiakkaiden toivoisin käyttävän enemmän aikaa ja asiantuntemusta sekä kuuntelevan loppukäyttäjiä enemmän tarjouspyyntöjen valmistelussa. Esimerkiksi niin, että yksi speksi ei määrittele koko hankintaa ellei se ole käytettävyyden ja kokonaisuuden kannalta todella tarpeen. Asiakkaalle tällainen tarjouspyynnön säätäminen vain yhdelle toimittajalle mahdolliseksi saattaa olla lopulta merkittävästi kalliimpi vaihtoehto. Tarjoaja voi pyytää näin korkeampaa hintaa, kun muut tarjoajat speksataan jo etukäteen pois kisasta. Tuotteen hinnan lisäksi toivoisin enemmän huomioitavan tuotteen laatua ja ominaisuuksia sekä elinkaarikustannuksia. Tamrex on myötätuulessa Annella ja Tamrexilla on aina ollut vahva usko huomiseen. En ole tuijotellut barometreihin, enkä ole lannistunut huonoista ennusteista. Vain yhtenä vuonna liikevaihtomme on tippunut ja viime vuonna teimme 9 % kasvun. Tällaisella perheyrityksellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kehittyä jatkuvasti. Paikalleen ei saa jäädä. Kiinteä yhteistyö alan yritysten ja pelastusalan toimijoiden kesken on kehityksen edellytys. Suomessa perinteinen, mutta korkeatasoinen pelastustoimi Pelastustoimen tulevalla uudistuksella ei tule Annen mukaan olemaan suuria vaikutuksia alan liiketoimintaan. Viiden laitoksen malli olisi varmasti muuttanut alan kaupantekoa. Tämä valittu 18 pelastuslaitoksen malli ei ainakaan tällä hetkellä näytä paljon muuttavan toimintaympäristöämme. Pelastusala on Anne Martiskaisen mielestä hyvin perinteinen verrattuna yritysmaailmaan. Näin jatkuvasti uusia tuulia seuraavana tulee ajatelleeksi, että pelastusalalla voitaisiin reagoida nopeamminkin. Maailmalla hyväksi koettujen tuotteiden matka suomalaisen palokunnan käyttöön kestää joskus melko kauan. Suomen pelastustoimea Anne pitää korkeatasoisena ja ja niin pelastuslaitoksia kuin yksittäisiä palokuntiakin hyvinä yhteistyökumppaneina. Kiinteä yhteistyö alan yritysten ja pelastusalan toimijoiden kesken on kehityksen edellytys. Haluamme olla siinä vahvasti mukana, päättää toimitusjohtaja Anne Martiskainen. Valmista 2018 VPK rakentaa aseman Kiukaisissa Satakuntalainen, Euran kunnassa toimiva Kiukaisten VPK päätyi lyhyen päätöksentekoprosessin jälkeen rakentamaan oman paloaseman. Nykyinen Euran kunnan omistama asema on ahdas ja epäkäytännöllinen kolmine kerroksineen. Uuden aseman rakentaminen alkoi 2016 keväällä. Valmista odotetaan olevan vuoden 2018 puolivälissä. Vasemmalla yksikänjohtaja Juha Sainio, palokunnan päälliikkö Marko Sainio ja puheenjohtaja Kai Vainio. TEKSTI JA KUVAT PEKKA KOIVUNEN KIUKAINEN 36 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 37

20 Kolme vuotta sitten Kiukaisten VPK päätti itse tehdä remonttia kunnan omistamalla paloasemalla. Teimme satoja tunteja talkootyötä ja sijoitimme kolmisekymmentätuhatta omaa rahaa remonttiin. Mutta aika pian meille valkeni, että nykyiset tilat eivät remontinkaan jälkeen vastaa sitä, mitä me palokuntana tulevaisuudessa tiloilta haluamme, kertoo palokunnan puheenjohtaja Kai Vainio. Vaihtoehtona meillä oli saneerata asematilat Satanahan vanhalle pukutehtaalle. Päädyimme kuitenkin omaan uudisrakennukseen ja esittelimme suunnitelman helmikuussa 2015 kunnan ja pelastuslaitoksen edustajille. Tuolloin kustannusarvio oli euroa. Rahoitus pikavauhdilla kuntoon Suunnittelun edetessä kustannusarviokin nousi, mutta rahoitus järjestyi: Euran kunnalta euroa, Palosuojelurahastolta euroa ja kunnan takaama euron laina Euran Osuuspankista. Paketti oli kasassa ja valmistelu tontilla alkoi keväällä Lainassa riittää tulevina vuosina lyhennettävää, mutta olemme laskeneet palokuntamme pystyvän hoitamaan lyhennykset tulorahoituksella ja varainhankinnalla, uskoo Kai Vainio. Palokunnan puheenjohtaja Kai Vainio puh Kompakti asema Kiukaisten VPK halusi tehdä uudesta asemasta toimivan kokonaisuuden, joka tarvittaessa palvelee myös muita kiukaislaisia tarpeita. Koulutustilamme taipuu tarvittaessa tapahtumatilaksi. Meillä on ollut keskeisenä ajatuksena sunnittelussa, että omaa kylää varten tässä myös tehdään tilaa. Rakentamisvaiheessakin tukeudumme pitkälti oman kylän palveluihin. Kolme ajoneuvon hallin ja kahden läpiajettavan pesu- ja varastotilan asemalla on normaalit paloaseman sosiaalitilat. Puhdas paloasema ajattelu on otettu huomioon tilankäyttöä suunniteltaessa. Myös mahdolliset tulevaisuuden laajennustarpeet on otettu huomioon. Paljon talkootyötä Kiukaisten VPK tekee suuren osan urakasta omana talkootyönään. Kaivuutyöt, lämpökaivot ja KIUKAISTEN VPK RY PERUSTETTU 1905 SATAKUNNAN pelastuslaitoksen sopimuspalokunta SOPIMUSVAHVUUS seitsemän JÄSENIÄ noin 70 HÄLYTYSOSASTOSSA 25, joista ensivasteessa 12 SAVUSUKELTAJIA 10 NUORISO-OSASTOSSA 15 NAISOSASTOSSA 15 VETERAANIOSASTOSSA 12 HÄLYTYKSIÄ vuonna kpl, joista ev 20 kpl. elementit teetetään, mutta esimerkiksi osa sähkö- ja putkitöistä tehdään palokunnan omin voimin. Hienolta tuntuu Kai Vainion mukaan erityisesti se, että useat ei-palokuntalaiset ovat ilmoittautuneet talkoisiin. Uuden ja oman paloaseman rakentaminen on täällä Kiukaisissa koettu oman kylän yhteiseksi asiaksi. Kiukaisten vuonna 1905 perustettu vapaaehtoinen palokunta toimi vuoteen 1928 nimellä Eurakosken VPK. Paloasemana toimivat aluksi paikallisen Satanahka Oy:n tilat. Sieltä siirryttiin Kiukaisten Osuuskaupan tilojen kautta nykyiselle, kunnan omistamalle asemalle vuonna PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 39

21 Mitä laki oikeasti sanoo, mitä saa oikeasti tehdä ja miten saattaa käydä, tai ei käydä, jos toimitaankin toisin? Yhdistyshallinnon kommervenkkejä Kevät on yhdistysten kokoontumisaikaa. Paremmalla tai heikommalla innolla kokoonnutaan ratkomaan palokuntayhdistysten menneisyyttä ja tulevaisuutta. Korkein päätäntävalta on yhdistysten jäsenistöllä. Toimintaa ohjavat yhdistyslaki, yhdistyksen säännöt, yhdistyksen toimihenkilöt, kaikenlaiset ulkopuoliset toimijat, perinteet, hyvät tavat, ja lisäksi ties millaiset hatarat ennakkoluulot. Yhdistysten kokouksissa on tapana viitata yhdistyslakiin suuremmalla tai vähemmällä tietämyksellä. Lakikirjaan on aina kiva viitata, kun joku on jostain asiasta eri mieltä. Mitä se laki ihan oikeasti sanoo, ja mitä lain rikkomisesta ihan oikeasti seuraa se on sitten asia erikseen. Yhdistyslainsäädännön aivan keskeisenä kantavana perusteena on yhdistymisvapaus. Kansa saa vapaasti kokoontua ja porukalla päättää omista asioistaan, kunhan päätäntävalta ei ole erikseen muualle annettu. Se saa yhdessä harrastaa, kunhan ei uhkaa yhteiskunnan järjestystä tai yksittäisen jäsenen jäsenyyden suomia saavutettuja etuja. Ja siinä onkin toinen keskeinen piirre: yhdistyksessä on jäsenistön tasapuolinen kohtelu ehdotonta ellei säännöksissä ole nimenomaan määrätty toisin. Ja sitten kolmas piirre: lain ohella yhdistyksen säännöt kertovat tai TEKSTI SILVIO HJELT jättävät kertomatta, miten yksittäisessä yhdistyksessä toimitaan tai tulisi toimia. Mutta sehän on vain ohje. Miten jos toimitaankin toisin? Hyvät säännöt ovat sellaiset, ettei niitä tarvitse mielekkään toiminnan mahdollistamiseksi koko ajan rukata on vanha hyvä neuvo. Toinen ilkeämpi sananlasku on, että sääntöjä muutellaan, jos yhdistyshallinnolla ei ole muuta mielekästä tekemistä. Maailma muuttuu ja väljät säännöt mahdollistavat yhdistyksen toiminnan muuttumisen sen myötä. Näin on, kun kaikki menee yhdistyksessä hyvin. Ellei mene, niin saattaa sormi jäädä väljien sääntöjen puitteissa suuhun. Päätösvalta jäsenistöllä hallitus voidaan vaihtaa koska vain! Lähtökohtaisesti yhdistyksen korkein päätäntävalta on yhdistyksen kokouksella. Kokouksessa yhdistyksen jäsenet viime kädessä päättävät siitä, missä mennään. Yhdellä poikkeuksella: yksittäisen jäsenen oikeutta ei saa loukata, ei edes, vaikka hän ei olisi kokouksessa läsnä. Se, joka on kerran saanut yhdistyksen jäsenyyden, saa nauttia tasavertaisesti jäseneduista, ellei säännöissä toisin määrätä. Keskeinen jäsenetu on silloin nimenomaan jäsenyys ja oikeus osallistua yhdistyksen toimintaan. Sitä ei voi häneltä ottaa pois muilla perusteilla kuin mitä laissa, yhdistyksen säännöissä tai niiden perusteella säädetyissä muissa ohjeissa on nimenomaisesti esitetty. Kaikesta muusta yhdistyksen sääntöjen mukaisesti koollekutsuttu päätösvaltainen kokous päättää aivan kuten haluaa, jos haluaa. Jos vaikkapa hallituksen toiminta ei miellytä, niin vaihdetaan hallitus. Milloin tahansa. Hallitus on yhdistyksen työrukkanen eikä hallituspaikka ole mikään saavutettu etu. Säännöissä kuvataan ohjeistus, jota noudatetaan, kun kaikki menee kuten pitää. Mutta ellei mene, niin ylin päätäntävalta on kaikissa tapauksissa yhdistyksen kokouksella. Aina, ja milloin vaan. Vastaavasti hallituksen jäsen voi erota tehtävästä milloin tahansa, jos vaikkapa kokee tehtävän mahdottomaksi. Toki hallituksen rukkaaminen ei välttämättä ole viisautta, ja useimmiten se on yhdistyksen syvän kriisin ilmentymä, mutta jos on perusteet, niin siitä vaan. Entäs jos Entäs mitä tehdään, kun vuosikokous on pidettävä helmikuussa, ja nyt on jo toukokuu? Voi voi. Mutta parempi myöhään kuin vielä myöhemmin. Jos yhdistyksen kokous sen hyväksyy, niin siitä vaan. Ellei hyväksy, niin on kaiketi kohteliasta, että hallitus tarjoaa paikkansa muille. Kun tietää, millaista tungosta nykyisin yleensä on yhdistyksien vastuupaikolle, riittää useimmiten vihjaus. Paikkansa jättämään joutunut hallitus on oppositiossa varteenotettava tekijä. Joten eipä suositella. On eri asia, jos joku pystyy todistamaan, että laiminlyönnistä on tosiasiallisesti syntynyt yhdistykselle merkittävää haittaa. Sellaista, jonka eteen kannattaa käräjille mennä. Ottaen huomioon, että oikeuden päätös ei aina vastaa jonkun äänekkään yhdistysaktivistin subjektiivista käsitystä. En kehota lipsumisiin, mutta koska lainsäätäjä on hyvin tietoinen yhdistysten yhteiskunnallisesta merkityksestä, on yhdistyslakiin jokseenkin tietoisesti jätetty tietty soveltamista edesauttava väljyys. Väljyyttä kuvaa myös sanktioskaala. Lakkautetun yhdistyksen toiminnan jatkamisesta voidaan tuomita sakkoihin. Muutoin pahin sanktio on sakon uhalla teettäminen ja tehdyn päätöksen kumoaminen. Ja tietenkin, jos joku on tuottamuksellisesti aiheuttanut yhdistykselle merkittävää vahinkoa, voidaan tuottajaa muun lainsäädännön pohjalta määrätä korvaamaan vahinko. Kirjanpitovelvollisuus Kirjanpitolain mukaan yhdistys on kuitenkin kirjanpitovelvollinen, mikä tarkoittaa kyseisen lain noudattamista. Kirjanpitolaki taas ei ole laadittu tavanomaista yhdistystoimintaa huomioiden, joten jossain määrin käytännön toiminta yhdistyksissä usein asettuu soveltamisen piiriin. Siinä auttavat perinteet, eli jos tehdään vanhan hyvän tavan mukaan, mutta kuitenkin kaksinkertaisen kirjanpidon periaatteiden pohjalta, niin ei mene kovinkaan väärin. Eräs kummallisuus on tilinpäätöksen allekirjoitus, jonka todellinen merkitys jää arvoitukseksi. Yleensä tilinpäätös valmistuu tilikauden jälkeen, ja silloin allekirjoittajana ei aina olekaan enää tilikauden aikainen hallitus, vaan seuraava hallitus, jonka vastuu edellisen hallituksen edesottamuksista on vähintään epäselvä. Mutta ainakin se nimien pränttääminen näyttää mukavalta. Ja vaikka lainsäädäntö ei velvoita mikrotason yrityksiä (mihin luokkaan useimmat palokuntayhdistykset kuuluvat) laatimaan toimintakertomusta, niin sellainenkin toki kuuluu hyviin tapoihin, ellei muuten niin mahdollisen historiikin laatimisen pohjaksi. Riita vai vääntö? Ja sitten vielä riitaisat yhdistykset. Yhdistys on jäsentensä summa, ja jäsenet tai niiden edustajat taas ovat ihmisiä. Ihmisen luonteeseen kuuluu kaikenlaisia piirteitä, myös ikäviä sellaisia. Toki ikävyyskin on subjektiivinen asia. Jollekin pikkutarkkuus on erityinen hyve ja toiselle erityisen huono piirre. Sellaisia me olemme, enemmän tai vähemmän. Suomalaiseen yhdistyselämään kuuluu vielä tietty intohimonkin vivahde. Kokouksissa ehkä äänekkäästikin väännetään, tai sitten istutaan palstatäytteenä vaan hiljaa kahvia hörpäten, mutta kun tulee päätöksenteon paikka niin yllättävän monelta loppu rohkeus olla eri mieltä. Kun kokous on ohi, sitten ihmetellään, miksi tulikin päätettyä kuin tuli. Sekin on tyypillistä. Yleisesti ottaen yhdistys hyötyy siitä, että sen johdossa on kykeneviä ihmisiä. Niitä ei kannata turhaan karkottaa, ellei itse sitten ole valmis tekemään sellaista työtä, jota yhdistyksen enemmistö hyväksyy. Enemmistö nimittäin aina päättää, ainakin muodollisesti. Toki taitava konkari usein pystyy päätöksiä taittamaan oman halunsa mukaisesti. Joskus sekään ei sietäisi päivänvaloa, oikeasti. Sellainenkin on yhdistysmaailma. Yhdistyksen asiat kuuluvat yhdistykselle Kaiken kaikkiaan, suomalainen yhdistyselämä on yhteiskunnan rikkaus, joka tuottaa paitsi puuhastelumahdollisuuksia myös rahassa mitattavia tuotoksia. Tai ehkä ei niinkään mitattavia mutta joka tapauksessa arvioitavia. Yksi sellainen on palokuntayhdistys, jollaisia on joka kylässä. Kaikki erilaisia. Sekin on rikkaus. Toki niitäkin on yritetty viranomaisten toimesta ohjeistaa ja yhdenmukaistaa. On kuitenkin syytä aina muistaa, että yhdistystoiminta on yksi asia ja operatiivinen toiminta toinen. Yhdistyksen toimintaan pelastusviranomaisella ei ole minkäänlaista sananvaltaa (poislukien ehkä paloaseman palotarkastus), ellei raamien rajausta lasketa sellaiseen. Yhdistystoiminnan raamien vääntäminen liipaisee taas hyvin läheltä virkavirhettä, jonka nimikkeenä voisi olla puuttuminen itsenäisen oikeushenkilön sisäisiin asioihin. Sellaistakin on aikojen saatossa nähty, mutta enää varsin harvoin. Yhdistysten suurimmat haasteet löytyvät yleensä yhdistyksen sisältä. Ja ulkoisena haasteena on aina yhdistyksen tarvitsemien kykyjen valjastaminen yhdistystyön hyväksi. 40 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 41

22 SSPL:n ajakohtaiseminaarissa Erilaisia näkemyksiä vapaaehtoisuudesta Sopimuspalokuntien liiton järjestämä ajankohtaisseminaari helmikuun 18. päivänä veti Tampere-talolle 140 pelastusalan toimijaa. Paikalla oli edustus kaikista merkittävistä toimijatahoista sekä runsaslukuinen palokuntalaisten joukko. Seminaari aloitettiin tulevaisuututkija Ilkka Halavan häkellyttävällä esityksellä Murrosajan Suomi hyvinvointi ja turvallisuus. Vajaan tunnin aikana Halava kertoi havainnollisten esimerkkien avulla, että maailmassa on juuri nyt menossa historiallinen muutos, jossa automatisaatio, robotisaatio ja erityisesti digitalisaatio vaikuttaa käytännössä kaikkeen. Hän kertoi myös esimerkkejä pelastusalalta; nelikopterin käyttö ja erilaiset digitaaliset hälytysjärjestelmät ovat jo tätä päivää. Tekniikka on jo olemassa moneen tehtävään, toteutus vain odottaa. Vapaaehtoisuus ei ole yksiselitteinen käsite palokuntamaailmassa Seminaaripäivän pääohjelmanumerona oli Vapaaehtoisuus, mitä se on? keskustelu, johon osallistuivat alustajina palokuntajohtaja Petri Jaatinen, SPEK, pelastusylijohtaja Esko Koskinen, SM, toiminnanjohtaja Isto Kujala, SSPL ja pelastusjohtaja Pekka Tähtinen, Satapelastus. Keskustelu polveili erilaisten vapaaehtoisuusmääritelmien ja sopimuksellisuuden välillä. Yhtenäistä kantaa vapaaehtoisuuden määritelmäksi ei keskustelussa syntynyt. Melko yksimielinen päätelmä kuitenkin oli, että pelastusalan terminologia on erittäin sekavaa. Pelastusjohtaja Jaakko Pukkinen pohti esityksessään henkilökohtaisen sopimuksen ja yhdistyssopimuksen eroja päätelmänään, että niillä ei ole palokunnan ydintoiminnan kannalta mitään erityistä eroa. Hanketietoa kahdessa tietoiskussa Seminaarissa kuultiin tietoiskut kahdesta hankkeesta. Vetoa ja voimaa sopimuspalokunnille hankkeen esitteli työhyvinvoinnin asiantuntija Heini Kämäräinen, SSPL. Seminaarin päätteeksi vihittiin käyttöön SSPL:n lippu. KUVAT ISTO KUJALA & ARTO PAPUNEN Kroppa ja nuppi hanketta sopimuspalokuntatoiminnan kannalta esitteli vanhempi tutkija Sirpa Lusa Työterveyslaitokselta. Hälyttäminen on ollut kestoaihe mitään ei tapahdu Pelastushenkilöstön hälyttäminen digitalisaatio tulee, mutta milloin? oli SSPL:n varapuheenjohtaja Juho Luukon suorasanaisen esityksen aihe. Luukko latasi päättäjille tiukkaa tekstiä siitä, miten pelastushenkilöstön hälyttäminen tulisi Suomessa järjestää. Asiaa on vatvottu kaksitoista vuotta. Teknologia on valmis, kustannukset alenisivat nykyisestä, kenestäkään vain ei ole asian ajajaksi. SSPL sai lipun Seminaarin lopuksi SSPL:n lippu vihittiin käyttöön. Lipunnaulausseremoniaan oli naulaajiksi kutsuttu 22 eri tahojen edustajaa. Lipun siunauksen suoritti pastori, yksikönjohtaja Jaakko Linko. Heraldisen selvityksen antoi lipun suunnittelija, hallituksen jäsen Silvio Hjelt. Seminaarille jatkoa SSPL on varannut tilat ajankohtaisseminaarille Tampere-talolta Puheenjohtaja Antti Rantakankaan mukaan sopimuspalokuntia koskettaviin pelastusalan asioihin keskittyvä seminaari täydentää sopivasti alan seminaaritarjontaa niin sisällöltään kuin ajankohdaltaankin. Vapaaehtoiskeskustelijat Jaatinen, Tähtinen, Kujala ja Koskinen. Tapahtumaan osallistui 140 henkilöä. Kim Nikula, SPAL. Pääesiintyjä Ilkka Halava. Heini Kämäräinen ja seminaarin juontajat Elina Ravantti ja Pekka Koivunen. 42 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 43

23 MIELIPIDE SILVIO HJELT Keskittyminen palokuntatoiminnan ytimeen olisi poikaa Palokuntakoulutus oikeille raiteille Palokuntakoulutus on olennainen osa sopimuspalokuntien toimintaa. Se on keskeinen motivaatiotekijä, jonka sosiaalinen arvo on kiistaton. On mukavaa tavata kavereita ja kartuttaa osaamista. Sen sijaan ei ole mukavaa, että koulutus yleisesti ottaen ei ole vieläkään tällä vuosituhannella. KURSSIMUOTOINEN KOULUTUS on Pelastusopiston siunaamaa, mutta se ei tee sitä yhtään autuaammaksi. Koulutusmenetelmät ovat kansakoulun ajoilta, eikä sisältö välttämättä vastaa käytännön toimintaa. Kaiken kukkuraksi peruskurssi on aivan liian pitkä. Viikkoharjoitustoimintakin on useissa palokunnissa kokonaisvaltaisesti suunnittelematonta, vaikka palokunnissa saatetaan olla asiasta eri mieltä. Sammutustyön kurssi Sammutustyön kurssi antaa muodollisen oikeuden osallistua keikoille. Kevyt vilkaisu kurssin sisältöön riittää sen toteamiseksi, että opetuksen kytkentä arkisiin tositapahtumiin on jokseenkin hakusessa. Miksi harjoitellaan narutemppuja ja tikasselvityksiä, kun sellaisia palokunnan todellisella työmaalla on kovin vähän? Allekirjoittaneen yli 55 vuoden uraan mahtuu kai toistatuhatta keikkaa, mutta narulla suoritettavia kaluston nostoja on aikojen saatossa tullut eteen vain kourallinen. Perinteet kunniaan, mutta palonaru ei enää aina edes kuulu varustukseen. Mitä varten siis solmuja opetellaan peruskurssilla? PERUSKOULUTUKSEEN KUULUU myös tikasselvityksiä, vaikka korkealla työskentely on ainakin muodollisesti ohjeistettu sellaiseksi, että kattotyö tehdään nostolavalta, ei irtotikkailla. Narutemppuja ja tikasselvityksiä on mukavaa opettaa ja helppoja tentata. Jopa niin mukavia, että palokunnanpäälliköitä velvoitetaan itseopiskeluvaiheessakin niitä kurssilaiselle kertaamaan ja tenttaamaan. Aivan kuin ei olisi parempaa tekemistä! Liian venynyt alku Palokuntalaisen peruskurssin tulisi olla lyhyt ja tiivis: rautainen annos perusosaamista. Koska kurssi on uraansa aloittavan palokuntalaisen ensimmäinen kohtaaminen palokuntaopiskelun kanssa, sen tulee olla houkutteleva, innostava ja käytännönläheinen. Pakostakin siihen tulee sisällyttää hieman kuivia elementtejä kuten lainsäädäntöä, jotta velvoitteet ja oikeudet olisivat selvillä, työturvallisuutta, jotta aloittava palokuntalainen ei olisi itselleen, tiimilleen ja asiakkaalle vaaraksi, osuus perustavaa laatua olevaa fysiikkaa, jotta sammuttaja tietäisi miksi palokunta toimii kuin toimii, ja sitten tiimityöskentelyn alkeet. Se oli siinä. Muuta ei peruskurssille pidä yrittääkään mahduttaa! KAKSI PIDENNETTYÄ viikonloppua ja sitten mukaan toimintaan tiimin nuorimpana oppipoikana tositoiminnassa kokemusta kartuttamaan. Aloittava palokuntalainen ei ole keikalla yksin. Hän on varttuneempien konkareiden seurassa, omaa osaamista rakentamassa, mutta samalla yhteiskunnan hyödyksi. Hän tulee siinä toteamaan, että kaikki keikat ovat erilaisia, ryhmätyöstä on kyse ja, että aina on improvisoitava olemassa olevia välineitä ja ryhmän kokonaisosaamista hyödyntäen. Hänelle valkenee, että täysoppineeksi ei tule ikinä, mutta että hänestäkin aikanaan tulee konkari. Tai sitten hän nopeasti toteaa, että operatiivinen palokuntatyö ei olekaan hänelle. PALOKUNTAKOULUTUS ON jo vajaat parikymmentä vuotta ollut murroksessa, mutta nyt alkaa tapahtua. Tuoko uudistus uusia tuulia, se jää kuitenkin vielä nähtäväksi. Ensimmäinen mietintö ei vielä lupaa hyvää. Konsultin suosittelema rautainen peruskurssi näyttää vain entisestään paisuneen. Parin viikonlopun sijasta puhutaan jo kolmen opintopisteen (eli 80 tunnin) rupeamasta. Siihen on sisällytetty vaikka mitä. Eihän palokuntalainen voi toimia ilman hätäensiavun osaamista. Ei niin, jos on yksin ja sellainen tilanne sattuu eteen. Itse en aja ensivastetta ja tositapahtumia on uraan mahtunut peräti kaksi, mutta yksikään ei palokunnan hälytyksen puitteissa. Pitääkö siihen välttämättä panostaa kortilla olevaa peruskoulutusaikaa? Suunnittelijat näyttävät unohtaneen, että sopimuspalokuntalaisen arkeen kuuluu leipätyön hankkimisen ohella vielä muutakin kuin palokuntatoimintaa. Perhe saattaa vaatia jotakin, samoin ystäväpiiri ja jokunen harrastuskin. Palokuntaan panostettava aika on tasapainoilun rajallinen tulos, ei mittaamaton resurssi. Uraputken tulppia KENTÄLTÄ KANTAUTUU jatkuvasti valituksia siitä, että sammutustyön kurssi on nykymuodossaankin aivan liian pitkä. Pituus rassaa sekä koulutettavia että kouluttajiakin. Kaiken lisäksi kustannukset nousevat, jolloin ei ole varaa kouluttaa riittävästi aloittelijoita. Uraputken alkuun muodostuu jono. Jos peruskurssia ei ole kohtuuajan ja -etäisyyden puitteissa tarjolla, ryhdytään tekemään jotain muuta, palokunnan ulkopuolella. Peruskurssi ei tee täysoppineeksi tai edes autuaaksi. Sen tulee käsittää sellaiset asiat, jotka ovat jokaiselle palokuntalaiselle ehdottoman välttämättömät maamme jokaisessa palokunnassa. Mutta vain sellaiset asiat. Perusteiden jälkeen pitäisi päästä todellisen työn antaman kokemuksen lisäksi kasvattamaan muuta osaamista. Silloin pitää jo olla tarjolla oman palokunnan tarvetta varten räätälöityä koulutusta. Kaikki palokunnat eivät tee kaikkea, eivätkä kaikki palokuntalaisetkaan. VIIKKOHARJOITUKSET OVAT vielä oma lukunsa. Äänekkäästi edellytetään viikkoharjoituksiin osallistumista, mutta viikkoharjoitusten sisällöstä ollaan varsin hiljaa. Toki jotkut laitokset ovat säätäneet, mitä viikkoharjoituksissa tulee käsitellä. Silloinkin unohtuu se, että vain harva palokuntalainen pystyy jokaiseen viikkoharjoitukseen osallistumaan. Ja viikkoharjoituksien tavoite, kurssilla saadun ja kokemuksien antaman osaamisen ylläpitäminen ja kartuttaminen palokunnan erityispiirteitä huomioiden, on yleensä kirjaamatta. Samaten järjestelmästä puuttuu välineet, joilla näihin tavoitteisiin voisi suunnitelmallisesti päästä. Oikea suunta, kunhan Kaiken kaikkiaan koulutuksen kehittäminen kuitenkin näyttäisi kulkevan oikeaan suuntaan, jos riittävällä vakavuudella kuunnellaan kentän ääniä. Nykyaikainen osaamisperusteinen aikuiskoulutus koulutettavien ehdoilla on ollut toivomuslistalla kauan, liian kauan. Samaten on toivottu paluuta kohtuullisen pituisiin koulutusjaksoihin. Sellaisia kuin oli ennen viidenkymmenen tunnin sammutustyön kurssin ilmestymistä. MODULAARISUUS OLISI poikaa, koska sen kautta jokainen saisi, mitä tarvitsee. Uudistus ei tuo resursseja siten, että aina olisi tarvittavaa koulutusta tarjolla. Jonot kurssitukseen tulevat edelleenkin muodostamaan pahan tulpan. Jos raamit saadaan kuntoon, voidaan keskittyä resurssien haalimiseen. Jos intohimot saadaan pysymään aisoissa, löytynee resursseja yllättävän läheltä, sopimuspalokuntien keskuudestakin. Sitä resurssilähdettä ei saa menneiden aikojen epätarkoituksenmukaisella säädöstöllä pilata. Silvio Hjelt 44 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 45

24 MIELIPIDE ARTO PAPUNEN VILLIMIES Pelastuslaitosten yhteistyötä kehitettävä TOIVOTTAVASTI VUONNA 2019 aloittavissa uusissa pelastuslaitoksissa ei jäätäisi katsomaan vain omaa toimintaa. Pelastustoimen yksiköiden pitäisi pystyä ylittämään rajat nykyistä paremmin. Joillakin alueilla se toimii erittäin hyvin, mutta toisaalla taas ei. P3-PÄIVYSTYKSET TULISI jatkossa määritellä aluerajoista riippumatta. Varsinais-Suomen ja Kanta-Hämeen yhteinen P3-rinki on yksi esimerkki tästä, kuten myös se, että joissain pelastuslaitoksissa päivystävät pelastusviranomaiset käyvät tutustumassa naapuripelastuslaitosten rajalla oleviin paloasemiin. Huono esimerkki yhteistyöstä on kahden pelastuslaitoksen välinen yhteistyö, jossa sopimuksin on sovittu hälytettäväksi lähimmät yksiköt ja päivystävä pelastusviranomainen, mutta käytännön toimissa yhteistyö tuntuu nippanappa toimivan vain toisinpäin. KALUSTOASIOITAKIN VOITAISIIN miettiä useamman laitoksen kesken. Pelastuslaitosten erikoisyksiköiden tulisi kiertää pelastuslaitosten välillä tarkemmin suunniteltuna. Kymmenvuotiaan puomitikkaan vaihdossa alueelta toiselle saataisiin vaihdossa toiselta alueelta kierrosta vaikka tietyn ikäinen sammutusauto ja tietyn ikäinen säiliöauto. Toisaalta puomitikas/ nostolavakaluston suhteen tulisi olla alueiden yhteisiä vara-autoja. Pelastuslaitosten kalustovastaaien tulisi vaihtaa ajatuksia toisen alueiden vastaavien kanssa nykyistä enemmän. MONET ERIKOISYKSIKÖT sijoitetaan tänään oman alueen keskelle ajatuksena nimenomaan oman laitoksen alueen palveleminen, kun raja-alueen paloasemille ei välttämättä tällä perustein mitään isoa kalustohanketta sijoitettaisi. Kaikki mahdollinen asemilla tapahtuva toiminta pitäisikin miettiä tarkoin. Onko järkevää, että tietyllä asemalla hoidetaan tietty toiminta, esimerkiksi paineilmalaitehengityshuolto, vai onko se järkevää järjestää yhdessä naapurilaitoksen kanssa. JATKOSSA MYÖS toiminta-ohjeita pitäisi yhdenmukaistaa. On toki asioita, joista ei saada valtakunnallista mallia, mutta tietyissä asioissa pitäisi päättää, että tässä nyt mennään yhden valtakunnallisen mallin mukaan. Tästä käytännön esimerkkinä Varsinais-Suomen takertuminen vanhoihin yksikkötunnuksiin. PELASTUSTOIMESSA SUUNNAN tulisi olla kohti pelastuslaitosten yhteisiä, toisiaan tukevia hankkeita ja vuorovaikutusta raja-alueilla pelastuslaitosten johdon, toimialueiden ja palokuntien kesken kaikilla tasoilla. Arto Papunen Sopimuspalokuntatoiminta menestyy jatkossakin VAPAAEHTOISTEN PALOKUNTAYHDISTYSTEN (VPK) missio on kautta aikojen ollut toimia pelastustoimen arvojen mukaisesti. Samoin on toimittu myös henkilökohtaisen sopimuksen palokunnissa (HSPK). Kolmannen sektorin palokuntatoiminta on kokonaisuus, jossa yhdistyy vahva sopimuksellisuus ja vapaaehtoisuus. Pidän hyvin ikävänä ja yhteiskunnan edun vastaisena sitä, että löytyy tahoja, jotka maalavat tälle toiminnalle huonoa tulevaisuutta. Onneksi he ovat kaukana pelastustoimen arjesta ja samalla myös selkeästi sivuraiteilla. Tunnusluvut kertovat merkityksen Pronto-järjestelmästä poimitun tiedon perusteella sopimuspalokuntien hälytyksiä oli vuonna 2016 yhteensä Tämä määrä on reilut hälytystä enemmän kuin vuonna Paloauto lähti hälytystehtävään sopimuspalokunnan asemalta kertaa. Näistä hälytystehtävistä sopimuspalokunnat selvisivät kunniakkaasti tästä kertovat hälytyslähtöjen keskiarvoluvut viime vuodelta. Sopimuspalokunnan auto lähti hälytystehtävään keskimäärin 4 minuutin ja 56 sekunnin ajalla, vahvuudella viisi ja asemalle reserviin jäi kaksi henkilöä. Viiden vuoden tarkastelujaksossa nämä luvut ovat aika hyvin pysyneet tällä tasolla. Sopimuspalokunnat huolehtivat viranomaisen vastuulla olevista hälytystehtävistä päivittäin. Päivittäisten tehtävien lisäksi sopimuspalokuntien vastuu ulottuu myös kriisitilanteisiin ja poikkeusoloihin asti. Myönteisyyttä jäsenhankintaan ja oikeita käsitteitä Liian usein palokuntien julkisuuteen saattamissa avoimien ovien tapahtumien jutuissa tulee kärkenä esiin se, ettei palokunnissa ole riittävästi jäseniä. Enemmän kannattaisi tuoda esiin toiminnan monipuolisuutta ja hälytystoiminnan tärkeyttä, sekä myös sitä, miten paljon toiminta antaa siihen osallistujalle. Kielteiset viestit ruokkivat kielteistä kuvaa toiminnasta. Jopa ne henkilöt, jotka eivät tunne palokuntatoimintaa yhtään, tuntuvat tietävän, ettei palokuntiin saada jäseniä. Tätä kuvaa ei tarvitse vahvistaa ihan jo sen takia, että meillä on aivan loistavia esimerkkejä siitä, miten palokunnan jäsenet saadaan pysymään mukana toiminnassa ja myös siitä, miten mukavaan toimintaan saadaan uusia jäseniä mukaan. Parempaan tulokseen päästään myönteisyydellä. Myös edellä mainittuja, toiminnan tärkeydestä kertovia tunnuslukuja kannattaa kertoa. Ja vielä yksi asia jos puhutaan pelastustoimen hälytystehtävistä, niitä ei tehdä vapaaehtoisperiaatteella vaan sopimuksellisesti puhuttakoon siis oikeilla käsitteillä. Viranomaisten vastuulla olevat hälytystehtävät hoidetaan Suomessa ammatti- ja sopimuspalokuntien toimesta. Työmatkalla Lapissa Olin viikon työmatkalla Lapissa. Pistäydyin 12 paloasemalla ja tapasin eri tilaisuuksissa useita palokuntalaisia ja pelastusalan ammattilaisia. Lapin pelastustoimessa ja sopimuspalokunnissa havaitsin monia hyviä asioita, joista voisi kertoa paljon. Otan tässä nyt esiin vain kaksi. Pistäydyin Suomen ja EU:n pohjoisimmalla paloasemalla, Utsjoen VPK:n vastuulla olevalla Nuorgamin paloasemalla. Nuorgamin kylässä asuu 170 ihmistä. Heistä palokunnan hälytysosastossa on 15 hälytyskelpoista henkilöä. Yhdellä autolla toimivalle palokunnalle tämä on ihan riittävästi. Paloaseman lähtövarmuus on hyvä. Arki-iltana pidin tilaisuuden Sodankylän VPK:n asemalla ja kerroin pelastustoimen ja sopimuspalokuntatoiminnan ajankohtaisista asioista. Paikalla oli 30 henkilöä kuuntelemassa ja keskustelemassa. Mukana oli myös kaksi päällystöviranhaltijaa. Upeaa! Ei Suomesta sopimuspalokuntatoiminta lopu. Sopimuspalokuntatoiminta menestyy jatkossakin koko Suomessa. VILLIMIES Isto Kujala 46 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 47

25 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA KUVAT ETELÄ-SAVON PELASTUSLAITOS Suuri sammutuspeite on yksinkertaisuudessaan turvallinen ja monipuolinen ratkaisu sammuttaa paloja tehokkaasti ja ympäristöystävällisesti. Kun yksi palamiseen tarvittavista elementeistä eli happi poistetaan, palo sammuu varmasti. Peitteen kehittäjä palomestari Eero Aho Etelä-Savon pelastuslaitokselta uskoo peitteen mahdollisuuksiin niin ammattilaisten kuin maallikoiden käytössä. Kuuma uutuus: Kehitystyön alkuvaiheessa Eero Aho etsi maailmalta ideaansa vastaavia tuotteita heikoin tuloksin. Löysin viimein Hollannista peitteen, joka oli tarkoitettu autopaloihin. Suomalaisen maahantuojan avustuksella sain tilattua peitteen Etelä-Savon pelastuslaitokselle käyttöön alkutalvesta Peitettä käytettiin johdollani ensikertaa tammikuussa Peite toimi erinomaisesti ja palo saatiin sammumaan ilman sammutusvettä, joka olisi valunut autopalokohteen välittömässä läheisyydessä virtaavaan jokeen. Peite sammutti autopalon tehokkaasti, mutta Hollannista tilattu peite ei muuten soveltunut optimaalisesti operatiivisen pelastustoimen tarpeisiin. Peite oli viimeistelemätön ja hankala käyttää. Sen hankintahinta oli myös kohtuuttoman suuri. Palomestari Eero Aho jatkoi kehitysprojektia hankkimalla palonkestävää kangasta sekä teettämällä paikallisella suutarilla tarvittavat muutokset, joilla peite on huomattavasti paremmin käytettävissä autopalojen sammuttamiseen. Lisäksi peite sopii nyt esimerkiksi palojen rajaamiseen kiinteistöjen suojaamiseksi. 48 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 49

26 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA Peite soveltuu hyvin autopalojen sammuttamiseen Autopalo tukahtuu sekunneissa suurienergisen palon syödessä hapen peiton alta. Myös savukaasujen muodostuminen jää tavanomaista vedellä sammuttamista vähäisemmäksi, koska vesihöyry ei lisää savun tilavuutta, eikä määrää. Suuri sammutuspeite takaa pelastajalle myös paremman työturvallisuuden ja vähäisemmän altistumisen savukaasuille. Perinteisestä vesisammutuksesta poiketen pelastajan ei tarvitse rypeä auton ympärillä savukaasujen seassa käsityökaluja käyttäen. Kun peite vedetty palavan auton ylitse, voi pelastaja siirtyä kauemmaksi tuulen yläpuolelle pois savukaasujen vaikutusalueelta. Peite soveltuu myös pysäköintitalojen ja -hallien alkusammutusvälineeksi. Sammutuspeite on kertainvestointi ja käytännössä huoltovapaa. Myös maallikon käyttöön Suuri sammutuspeite on maallikkoystävällinen käyttää. Eero Aho väittää, että maallikon on helpompi ryhtyä palon rajoitustoimiin sammutuspeitteellä kuin mekaanisesti käytettävillä sammuttimilla. Maallikon on turvallista palon alkuvaiheessa peitellä ajoneuvo ja täten estää palon kehittyminen sekä leviäminen esimerkiksi viereen pysäköityihin autoihin. Jättipeite suunnitteilla Eero Aho on myös pohtinut vielä suuremman, noin sadan neliömetrin kokoisen peitteen hankintaa. Suuri peite mahdollistaisi pienten rakennusten huputtamisen kokonaan. Peitteellä saataisiin tukahduttamalla nopeasti suurimmat liekit sammumaan ja lopullinen sammutustyö voitaisiin suorittaa pienemmällä työmäärällä. Vastarintaa tällaisille visoille etenkin pelastustoimessa on ja tekniikkaa saatetaan pitää joissakin piireissä lähes naurettavana. Apua maastopalon sammuttamiseen Suuren sammutuspeitteen käyttö maastopalossa voi Eero Ahon mukaan kuulostaa hurjalta visiolta. Suurella sammutuspeitteellä rajoituslinjan tekeminen onnistuu nopeasti ja tehokkaasti. Peitto estää palon leviämisen tehokkaasti ja resurssit riittävät rajoitetun palorintaman torjuntaan. Huomionarvoista on myös, että voimakas maastopalo uhkaa usein ajoneuvoja ja rakennuksia. Tällöin suuri sammutuspeite on omiaan suojaamaan kiinteää omaisuutta. Ripustettuna peite suojaa tehokkaasti palokohteen viereiset rakennukset. Peitteen mukana on S-muotoisia metallikoukkuja joilla ripustaminen purjelenkeistä, esimerkiksi talon räystäsrakenteisiin onnistuu sekunneissa. Käyttöä myös rakennuspaloissa Suuren sammutuspeitteen ripustaminen roikkumaan talon räystäältä onnistuu nopeasti. Peitteen saa helposti kiinnitettyä talon ränniin, tai räystäsrakenteisiin. Peite estää tehokkaasti lämpösäteilyn siirtymisen talon seinämään. Räystäältä roikkuvan peitteen ja talon seinämän väliin jää eristävää ilmaa eikä lämpötila talon seinässä nouse syttymisrajalle. Peite estää myös noki- ja savuvahinkojen syntymistä seinäpintaan. Sammutusvesi voidaan peitettä käytettäessä kohdentaa täysimääräisesti palon sammuttamiseen. POIMINTOJA MEDIASTA Ensimmäisestä käyttökerrasta uutisoitua: bit.ly/2kpyc6r bit.ly/2m7m3qr Peitteeseen on ommeltu vahvat huomioväriset vetolenkit käyttöä helpottamaan. Eero Aho Palomestari, työsuojeluasiamies Etelä-Savon pelastuslaitos Mikkelin paloasema Jääkärinkatu 16, Mikkeli puh PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 51

27 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA Tarkempaa näkyvyyttä sukeltajille Sammutusletkun voi asentaa mm. autojen ja veneiden moottoritiloihin. Uudenlainen sammutusletku suljettuihin tiloihin Suljettujen tilojen suojaukseen tarkoitettu Blazecut T-sarjan automaattinen sammutusjärjestelmä toimii itsenäisesti, eikä vaadi mitään erillisiä valvontalaitteita. Järjestelmä on helppo ja nopea asentaa itse koska se on letku! JYVÄSKYLÄLÄINEN TIMPERI EMO OY on kehittänyt sukeltajille, savusukeltajille ja muille kokomaskin käyttäjille maskin sisälle kiinnitettävän linssitelineen. Linssiteline ja siihen kiinnitettävä linssi auttavat sukeltajia huonoissa olosuhteissa näkemään paremmin esimerkiksi sukelluskellon tiedot. Sukelluslinssiä voidaan käyttää sukellusmaskin lisäksi myös muissa kokokasvomaskeissa, joihin linssitelineen voi kiinnittää maskin sisäpuolelle. Linssi (joko vakiovoimakkkuus +1,5 / +2,0 / +2,5 / +3,0 tai asiakkaalle räätälöity voimakkuus) on asennettu erittäin kevyeen telineeseen, jonka pohjassa on tarranauha. Tarranauhan vastakappale kiinnitetään teipillä sukellusmaskiin. Vastakappale voidaan kiinnittää maskin sisäpuolelle joko oikeaan tai vasempaan reunaan. Vakiovoimakkuuksisen linssin voi kiinnittää maskin kumpaan reunaan tahansa. Vastakappale voidaan poistaa sukellusmaskista jälkiä jättämättä. Asennusvalmis toimituspaketti sisältää linssitelineen, linssin, kiinnitystarrat, varatarranauhaa sekä asennusohjeen. SAMMUTUSLETKU ASENNETAAN suljettuun tilaan vaara-alueen ympärille. Tyypillinen suojauskohde on moottoriveneen moottoritila, jossa tulipalon riski on suuri. Tulipalon syttyessä lämpötila nousee nopeasti suljetussa tilassa, jolloin paine Blazecut-letkun sisällä nousee 20 bar. Kun lämpötila nousee yli +120 C, niin letkun pintaan sulaa reikä kuumimmassa kohdassa paloaluetta. Silloin sammutuskaasu purkautuu korkeassa paineessa ulos tästä reijästä ja syrjäyttää hapen, jolloin palo sammuu välittömästi. Kaasu itse ei jätä jäämiä ja on vaaraton sekä ihmisille että ympäristölle. LETKUJA ON neljää eri pituutta ja ne valitaan sammutettavan tilan koon mukaan. Sammutusaineena käytetään HFC- 236FA, jonka määrä vaihtelee letkun pituuden mukaan 0,25 1,00 kg. Vastaava Oy Kaha Ab PL 117, Vantaa Ansatie 2, Vantaa puh info@kaha.fi sammutettavan alueen tilavuus on välillä 0,25 4 m 3. SAMMUTUSLETKUJEN HINNAT alkaen Svh 145. Timperi EMO Oy Kari Hartikainen Yliopistonkatu 34 B Jyväskylä kari.hartikainen@timperi.fi 52 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 53

28 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA Ensimmäisenä sopimuspalokuntana Suomessa Tirilän VPK:lle Cobra Suomessa on nyt käytössä 11 Cobra-sammutusjärjestelmää. Näistä seitsemän on pääkaupunkiseudulla. Sopimuspalokunnista ensimmäisen hankki lappeenrantalainen Tirilän VPK. ENSIMMÄINEN RUOTSALAINEN sammutinleikkuri rantautui Suomeen yli kymmenen vuotta sitten. Laitteen suosion laajenemisen esteenä on ollut hinta ja aiemman maahantuojan vähäinen tuki. Molempiin ongelmiin tuli ratkaisu kun Dafo Oy sai Cobran edustukseensa ja hinta rukattiin asiakasystävällisemmäksi. Aloite VPK:lta Cobran hankintaprosessi lähti liikkeelle vuoden 2016 keväällä, jolloin Tirilän VPK:n päällikkö Ville Hirvonen kävi ensimmäiset keskustelut Dafo Oy:n Lasse Moision kanssa. Laitetta esiteltiin Lappeenrannassa kaksi kertaa palokunnan ja pelastuslaitoksen edustajille. Ensimmäisen esittelyn jälkeen päätimme tehdä anomuksen Palosuojelurahastolle sammutinleikkurin osarahoittamiseksi. PSR:lta tuli kuitenkin kielteinen päätös, minkä jälkeen hankinta meni jäihin, kertoo Ville Hirvonen. Syksyllä kuulimme uudesta Cobra Compactista. Tämä oli sopivampi palokunnan käyttöön ja sen hankinnasta tehtiin marraskuussa lopullinen päätös. Teimme vielä jälkikäteen hakemuksen Palosuojelurahastolle, mutta palokuntamme on varautunut maksamaan hankinnan kokonaan itse. Asennus säiliöautoon, käyttöönotto maaliskuussa Paikallinen yritys MMK-Power Oy asensi laitteiston säiliöautoon (EK133) ja sen käyttökoulutus alkoi helmikuussa. Olimme alun perin olivat hankkimassa säiliöauton hydrauliikkaan kytkettävää C360H-pakettia, mutta päädyimme lopulta Cobra Compactiin sen halvemman hinnan, INFO COBRA COMPACT Vesimäärä: litraa/min. Paine: baaria Paino: 375 kg ilman vesisäiliötä, 420 kg tyhjällä vesisäiliöllä Mitat: 800 x 800 x 1200 mm (ilman vesisäiliötä), 1200 x 800 x 1200 mm (vesisäiliöllä) Muuta: 80 m letku moottorikelalla pienempien asennuskustannusten ja myöhemmän siirrettävyyden takia, sanoo Ville Hirvonen. Asennusliikkeen ja erityisesti asentajan ammattitaito ja asenne työhön oli erittäin tärkeää, jotta asennus vanhaan autoon saatiin käytön ja tulevien huoltojen kannalta toimivaksi. Laitteistoa jouduttiin kuitenkin muokkaamaan jonkin verran, mm. siirtämään letkukela erilleen ja vetämään vesiputket auton vesisäiliöstä leikkurille. Cobra Compact on itsenäinen yksikkö omalla polttomoottorillaan. Siinä on myös matalapainejärjestelmä vakiona esimerkiksi ajoneuvo- ja roskalaatikkopaloihin. Dafon Lasse Moisio antaa tunnustusta Tirilän VPK:lle asiakkaana. Lappeenrantalaisten kanssa on ollut hyvä viedä hanketta eteenpäin. Aikataulut ovat pitäneet ja yhteydenpito on ollut sujuvaa. Safer Fire Fighting Efficient Fire Fighting Saving Environment Läpivientiputki, rajoitusputki Käsisammuttimeen uusia lisäosia DAFO OY maahantuomat, käsisammuttimeen kytkettävät suihkuputket antavat sammuttajalle uusia mahdollisuuksia sammutusaineen käyttöön. Putket soveltuvat käytettäväksi useimpien jauhesammuttimien kanssa. Suihkuputket ovat 700 mm pitkiä. Läpivientiputi viedään sammutettavaan kohteeseen vasaran avulla tai poraamalla putkea varten reikä. Toimitettavan sarjan letkussa on pikaliitin, joka on kytkettävissa joko hyökkäys- tai rajoitussuihkuputkeen. Toisessa päässä oleva liitin sopii useimpien käsisammuttimien purkausletkuihin. Dafo Oy Puutarhatie 22 C Vantaa puh PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 55

29 KALUSTOKULMA KALUSTOKULMA Euran VPK:n erikoisyksikössä kaksi nosturia Työkalu jo tositoimissa Kun Porissa raivataan palavaa isoa puutaloa tai 80 km:n päässä Pomarkussa pitää siirtää muovipaaleja palon alta, on paikalla yksikkö SA6097 Eurasta. Tehokkaaksi ainutlaatuisen yksikön tekevät Keslan 2012T-mallinen puutavaranosturi ja Hiab 140AW hydraulinen kuormausnosturi. SATAKUNTALAISET PALOKUNTAYHDISTYKSET ovat viime aikoina hankkineet itse raskasta erikoiskalustoa, koska pelastuslaitoksen rahkeet tai halu eivät ole hankintoihin riittäneet, tai investoinnit on haluttu suunnata laitoksen kannalta tärkeimpiin kohteisiin. Kokemäen VPK:n ja Porin VPK:n raivausautot ovat näistä vpk-hankinnoista hyviä esimerkkejä, kuten myös Panelian VPK:n Unimog-erikoisauto. Teuvo Askonen puh Jouni Vinho puh Palokunnan varapäälliköt Jouni Vinho ja Jari Tuominen olivat aktiivisesti mukana yksikön suunnittelussa ja rakentamisessa. Uusimpana on Euran VPK:n viime syksynä käyttöön ottama yksikö SA6097, joka on ollut tositoimissa jo useamman kerran, jopa 80 km:n päässä asemapaikaltaan. Näin, koska pelastuslaitoksella ei ole käytössään vastaavaa yksikköä. Nyt on kunnon nosturiyksikkö monenlaisiin tehtäviin, sanoo Euran VPK:n päällikkö Teuvo Askonen tyytyväisenä. Koska laitos ei ole halunnut tai pystynyt hankkimaan kunnon raivausautoa, niin me pystyimme. Ainut hiukan kismittävä asia on se, että laitos ei halua antaa meille minkäänlaista korvausta autosta. Ainakaan toistaiseksi Satakunnan pelastuslaitos ei ole katsonut aiheelliseksi maksaa autosta minkäänlaista kuukausikorvausta edes nimellistä, mitä laitos maksaa joillekin palokunnille niiden omistamista sammutus ja säiliöautoista. Sähköyhtiön vanha Mersu alustana Yksikön alustana on sähköyhtiön käytössä ollut, vuosimallin 1994 Mercedes-Benz x4. Auton kokonaispaino on 18 tonnia ja moottoriteho 180 hv ja siinä on neliveto maastovaihteistolla. Hiab oli alun perin auton perässä. Siirsimme sen eteen hytin taakse, kertoo rakentamisessa mukana ollut Jouni Vinho. Näin saimme Keslan puutavaranosturin sijoitettua taakse. Tämä järjestely on toiminnallisesti parempi. Hiab 140 AW nosturin ulottuvuus on noin kahdeksan metriä ja Kesla 2012T:n noin 12 metriä. Henkilökori Hiabin päähän on Ferrari FAB 2S ja sen ulottuvuus kylmän jatkon kanssa on noin 10 metriä. Auto on hankittu ja rakennettu parantamaan työturvallisuutta rakennuspaloissa, joissa tarvitsee saada esimerkiksi kattoa purettua. Myös muut tehtävät, missä tarvitaan nosturia ovat omiaan autolle, selvittää Jouni Vinho auton käyttöä. Keslan kouraan on myös kauhan puoliskot, joilla saadaan kauhottua lapiotavaa tavaraa. Esimerkiksi hake- tai turveauton tyhjennys onnistuu sillä hyvin. 56 PALOKUNTALAINEN PALOKUNTALAINEN 57

30 BRANDKÅRISTEN BRANDKÅRISTEN LEDARE Av förbunden skulle de bäst fungerande klara sig alldeles utmärkt utan något förmynderskap från Böle. Boet SPEK bör redas upp DEN TIDIGARE räddningsöverdirektören Pentti Partanen stödde varmt de tankar som Räddningsbranschens Centralförbund i Finland SPEK hade beträffande en riksomfattande SPEK-grupp som i praktiken skulle ha inneburit att alla de regionala räddningsförbunden skulle ha körts ner. Den nuvarande räddningsöverdirektören Esko Koskinen har inte haft någon lust att greppa problemen inom räddningsbranschens organisationsverksamhet, trots att han skulle ha haft den möjligheten åtminstone som ledare av branschens värderingar. Brandskyddsfonden är en stor finansiär för SPEK men inte heller fondens styrelseordförande Kari Hannus har tillräckligt med intresse för att sätta sig in i organisationsverksamhetens problem. KRING SPEK fortsätter den röriga situation som varit rådande allt sedan millennieskiftet. Det handlar om många viktiga frågor, exempelvis: vem planerar och organiserar brandkårsutbildningen, vem producerar utbildningsmaterialet, vem sköter upplysningsverksamheten, har de regionala räddningsförbunden resurser till en fruktbärande verksamhet samt hur borde understöden från BSF och tipsbolaget fördelas? NIO AV de regionala räddningsförbunden verkar självständigt. De övriga hör till SPEK-gruppen vilket i praktiken innebär att fyra förbund körts ner till rena diskussionsklubbar. Alla förbunds penningströmmar går dock via SPEK, och för det är det svårt att finna någon grund. De självständiga regionala räddningsförbunden skulle inte behöva något SPEK i dess nuvarande form. Av förbunden skulle de bäst fungerande klara sig alldeles utmärkt utan något förmynderskap från Böle. TILL RÅGA på allt är SPEKs identitet allvarligt på villovägar. Man anser sig själv vara centralorganisationen för den övergripande tryggheten, räddningsbranschens organisation och till och med en organisation för brandkårerna. Förra året försökte man monopolisera brandkårsutbildningen till sig själv, vilket bedrövligen misslyckades. Förverkligandet av organisationens strategi haltar betänkligt. AV RÄDDNINGSBRANSCHENS organisationer är bl.a. Brandbefälsförbundet och Brandmannaförbundet SPAL medlemmar i SPEK, men Avtalsbrandkårernas Förbund däremot inte. Brandbefälsförbundet och SPAL är inte intresserade av att utveckla SPEK utan låter den nuvarande oredan fortsätta. Avtalsbrandkårernas Förbund önskar i sin tur att utbildningssystemet blir klarare, men inte under SPEKs ledning. REFORMEN AV räddningsväsendet är på gång. Det skulle vara en bra tidpunkt även för att reda upp den inbördes arbetsfördelningen mellan centralorganisationen, de regionala räddningsförbunden och räddningsverken. Den som nu raskt tar initiativet får både bestämma riktningen och takten och dessutom ett gott rykte för sin aktivitet. Man har till lust och leda fått titta på olika instanser som sitter i knuten och surar. Efter 16 år Finlands Avtalsbrandkårers Förbund fick egen fana En egen fana har långe stått på Finlands Avtalsbrandkårers Förbunds önskelista. En egen fana har ett högt symbolvärde för varje organisation med en etablerad position inom räddningsbranschen. Vid Förbundets aktualitetsseminarium i Tammerfors kunde fanan äntligen presenteras, i Tammerforshuset där Förbundet i tiderna även grundades. Kårchef Silvio Hjelt står för designen, och fanan vigdes av pastor Jaakko Linko, som även är enhetschef i en avtalsbrandkår. Fanan har samma måttsättning som Finlands flagga och har även den en vit bottenfärg. I övrigt följer färgsättningen Förbundets grafiska instruktion, som återfinns även i Förbundets medaljband. Som sin centrala figur har fanan Förbundets emblem den stiliserade bokstaven S vars färg är orange med röd rand. Under emblemet finns den generellt 8-uddiga stjärna som i Finland kommit att bli räddningsväsendets symbol (mera om den nedan). Bakom stjärnan utsträcker sig två korslagda traditionella brandyxor som symboliserar avtalsbrandkårernas traditioner och operativa arbete. Omkring det centrala emblemet är anordnat 22 stycken guldfärgade stora organisationsstjärnor. Stjärnorna symboliserar de räddningsområden som var under bildande vid tiderna för Förbundets grundande och som även medförde ett behov av regionalt samarbete mellan avtalsbrandkårerna. Räddningsväsendets regionalisering kom sålunda att ge impulsen till det riksomfattande samarbetet och den kraft som behövdes för att verksamheten skulle få fart. Sedan dess har mycket hänt, och idag finns det väl ingen som seriöst ifrågasätter Förbundets position. CHEFREDAKTÖR 58 BRANDKÅRISTEN 77 Pekka Koivunen 77 BRANDKÅRISTEN 59

31 BRANDKÅRISTEN BRANDKÅRISTEN Räddningsväsendets stjärna Den åttauddiga stjärnans ursprung hittas i emblemet för en gammal preussisk orden, Hohe Orden vom Schwarzen Adler (Svarta Örnens Orden) som grundats 1701, och stjärnan kallas i Tyskland gardesstjärna. Där används den särskilt som symbol för polisväsendet, och den torde även ursprungligen ha sökt sig till Finland för att pryda de finska polisernas läderkaskar. De i sin tur köptes ofta upp av brandkårerna som skruvade bort den ofta pikformade hjälmprydnaden (rätt opraktisk vid eldsvådor) och ersatte den med en metallkam. Kammens uppgift var att ta emot stötar, fördela kraften över en större yta, eventuellt genom deformation ytterligare minska belastningen och sålunda skydda bärarens huvud. Med de gamla polishjälmarna följde polisens stjärna, som för brandkårsbruk försågs med brandkårssymbolerna hjälm och yxor och sedan kom att pryda befälets läderkaskar. För manskapet räckte det gott med ett mindre pråligt emblem. Kårchefens kask var traditionellt dessutom utsmyckad så att hakremmen var försedd med överlappande mässingsplåtar. Moderna tiders gula snodd i befälets uniformsmössa är ett arv från den tiden. Insigniernas kretståg Inom heraldiken är formerna rätt få, så återanvändning är ingen ovanlighet. Samma åttauddiga stjärna går nuförtiden igen i räddningsverkens vapensköldar, då vanligen som Polisens stjärna, som för brandkårsbruk försågs med brandkårssymbolerna hjälm och yxor. Kaskstjärna. bakgrund för värdkommunens vapensköld. Hur det kommer att se ut efter räddningsväsendets reform är väl fortfarande öppet. Samma stjärna har dock anammats för återanvändning även i räddningsmyndigheternas myndighetskännetecken, där man som central figur valt samma Fågel Fenix-symbol som åtminstone efter andra världskriget i form av gradbeteckningar prydde uttryckligen de frivilliga brandkårsuniformernas kragspeglar. Det gör samma fågel fortfarande, placerad på en murbekrönt vapensköld, som även pryder de så kallade brandkårsknapparna. De i sin tur har i myndighetsuniformen ersatts med myndighetskännetecknet, även då uniformen används som brandkårsuniform. Då brandkårernas organisationsbeteckningar var på tapeten höjdes en del förvirrade röster som hävdade, att stjärnor i sig var förbehållna myndigheter. Det var väl en av orsakerna till att det officiella fastställandet av gradbeteckningarna på en del håll drog ut på tiden trots att saken redan beslutats på ett Allmänt Brandkåristmöte. Saken dröjde till och med så länge att det behövdes något av aktivisters gerillaverksamhet för att beslutet skulle få fart. Nu är även avtalsbrandkårernas gradbeteckningar fastställda i Inrikesministeriets publikation 31/2016. Ordningen i Republiken är återställd. Och samma stjärnor återfinns även i Finland Avtalsbrandkårers Förbunds nya fana, som symboler för samarbete. Finlands Avtalsbrandkårers Förbunds fana Seuraa ja kuulet alan tuoreimmat uutiset. Lehti ilmestyy myös lehtiluukussa! Tilaa itsellesi maksutta verkkolehden lukuoikeus osoitteesta tilaukset@palokuntalainen.fi. Saat paluuviestillä tunnukset digipalveluun. 60 BRANDKÅRISTEN 77

32 BRANDKÅRISTEN VILDMANNEN Avtalsbrandkårsverksamheten har framgång i fortsättningen DE FRIVILLIGA brandkårsföreningarnas (FBK) mission har genom tiderna varit att verka i enlighet med räddningsbranschens värderingar. Detsamma gäller även verksamheten i brandkårerna med personliga avtal (PBK). Den tredje sektorns brandkårsverksamhet utgör en helhet som i sig förenar en stark avtalsbundenhet och frivillighet. JAG FINNER det mycket beklagligt och i strid med samhället intressen att det finns instanser som för denna verksamhet målar upp en dyster framtid. Lyckligtvis befinner de sig långt från räddningsväsendets vardag och även klart inne på ett sidospår. Nyckeltalen beskriver betydelsen PÅ BASEN av uppgifter som plockats ur Pronto-systemet var antalet utryckningar för avtalsbrandkårernas del under år 2016 sammanlagt Detta är drygt alarm mera än under år Från en avtalsbrandkårsstation begav sig en brandbil på alarmuppdrag gånger. Avtalsbrandkårerna klarade dessa alarmuppdrag med heder vilket framgår av medeltalen från förra året. I medeltal ryckte en avtalsbrandkårs bil ut inom 4 minuter och 56 sekunder, med en styrka på fem personer och med två personer i reserv kvar på stationen. Under en femårs period har siffrorna rätt väl hållit samma nivå. AVTALSBRANDKÅRERNA SKÖTER dagligen alarmuppdrag som ligger på myndigheternas ansvar. Utöver de dagliga uppgifterna utsträcker sig avtalsbrandkårernas ansvar även till krissituationer och undantagsförhållanden. En positiv attityd till medlemsrekryteringen och korrekta begrepp ALLTFÖR OFTA kommer det som en udd i artiklar som brandkårerna ger ut om öppna dörrars aktiviteter fram att brandkårerna inte har tillräckligt med medlemmar. Det skulle löna sig bättre att framhålla verksamhetens mångsidighet och alarmverksamhetens betydelse samt det att verksamheten ger mycket åt dem som är med. Negativa budskap föder en negativ bild av verksamheten. Till och med personer som inte har någon som helst kännedom om brandkårsverksamhet tycks veta att man inte får medlemmar till brandkårerna. Den här bilden behöver inte förstärkas, om inte för annat så för att vi har alldeles lysande exempel på hur man får brandkårens medlemmar att hållas med i verksamheten och hur man kan få med nya krafter. Med en positiv attityd når man bättre resultat. Det lönar sig även att framhålla de nyckeltal som ovan beskrevs och som belyser verksamhetens betydelse. Och ännu en sak... om man talar om räddningsväsendets alarmuppdrag så sköts de inte på basen av frivillighet utan på basen av avtal man skall alltså använda riktiga begrepp. De alarmuppdrag som ligger på myndigheternas ansvar sköts i Finland av ordinarie brandkårer och avtalsbrandkårer. På arbetsresa i Lappland Jag var på en enveckas arbetsresa i Lappland. Jag stack mig in på 12 brandstationer och träffade vid olika evenemang många brandkårister och yrkesmän inom räddningsbranschen. Jag upptäckte många goda sidor hos räddningsväsendet och avtalsbrandkårerna i Lappland, och om dem kunde jag berätta mycket. Här tar jag endast upp två. Jag stack mig in på Finlands och EU:s nordligaste brandstation, brandstationen i Nuorgam som ligger på Utsjoen VPK:s ansvar. I byn Nuorgam bor det 170 personer. Av dem är 15 alarmdugliga medlemmar av brandkårens alarmavdelning. För en brandkår som arbetar med en brandbil är detta alldeles tillräckligt. Brandstationens utryckningssäkerhet är god. En vardagskväll höll jag ett tillfälle på Sodankylän VPK:s station och berättade om aktuellt från räddningsväsendet och avtalsbrandkårsverksamheten. På plats fanns 30 personer som lyssnade och diskuterade. På plats fanns även två tjänsteinnehavare i befälsställning. Strålande! Inte tar avtalsbrandkårsverksamheten slut i Finland. Avtalsbrandkårsverksamheten kommer även i framtiden att ha framgång i hela vårt land. 62 BRANDKÅRISTEN 77 VILDMANNEN Isto Kujala

33 LETKUT SOLMUSSA ENSI NUMEROSSA: Mitä esinettä vakavailmeinen palosotilas piti kädessään? VASTAUKSIA VISAAN tuli harvakseltaan. Letkut solmussa toimitus yllättyi kentällä vallitsevasta tietämättömyydestä. Ei millään pahalla, mutta se ei ollut putken pätkä eikä kondensaattori. Rauhasen Laura Maarian VPK:sta oli ainut, joka tiesi oikean vastauksen. Vakailmeisen palosotilaan kädessä oli sammutekranaatti ja vielä laukaistu sellainen. Kyseinen vempain oli FirePron maahantuoma FP1000M:n eli kiloisen kranaatin hylsy. Laura, ilmoitathan mihin osoitteeseen palkintovuosikerta lähetetään! Palokuntalainen netissä! PALOKUNTALAISEN DIGIVERSION tunnukset ovat saatavilla nykyisille tilaajille osoitteesta Liikenteenohjaus ja liikennepelastaminen VOLKKARILTA UUSI CRAFTER PALOKUNNAT JA SOME TILAA PALOKUNTALAINEN! HUOM! SEURAAVA LEHTI ILMESTYY VIIKOLLA 17! LIFEVAC 64 PALOKUNTALAINEN 77 Kuvassa on ruotsalainen hälytysajoneuvo, joka pitää tunnistaa. Mistä ajoneuvosta on kyse? VASTAUKSET OSOITTEESEEN Oikean vastauksen lähettäneiden kesken arvotaan Palokuntalainen-lehden digitaalinen vuosikerta. Tehokas apu vierasesineen poistoon silloin, kun Heimlichin ote ei auta. LIFEVAC.FI Maahantuonti ja myynti

34 LIEKINHEITTÄJÄ Pelastustoimen osana on ollut lähinnä statistin rooli. Ongelmia jo näköpiirissä Jotain rajaa ensihoitohypetykselle PÄÄOSA PELASTUSJOHTAJISTA toistaa julkisuudessa ensihoito on olennainen osa pelastustoimen palvelua -mantraa. Asioita hieman kauempaa seuraavat varoittelevat jo pelastusalaa sen valitsemasta ensihoito edellä tiestä. Useat sairaanhoitopiirit ovat jo päättäneet toteuttaa ensihoidon pääosin ilman pelastuslaitosta. SOTEKABINETEISSA KESKUSTELLAAN hallinnollisesti ja toiminnallisesti saumattomasta terveydenhuollosta, johon sisältyy myös ensihoito. Malli, jossa terveydenhuollon alueella järjestävä organisaatio tuottaakin itse ensihoitopalvelut, on lähitulevaisuudessa vahva vaihtoehto. Ja pelastustoimi on vain yksi mahdollisista ulkopuolisista alihankkijoista. MONIIN PELASTUSALAN päättäjiin on iskenyt ensihoitosokeus, jossa ensihoidon välttämättömyydestä pelastustoimelle on tullut pakkomielle. Vaihtoehdoista ei edes haluta keskustella. LIEKINHEITTÄJÄ-PALSTAN TYÖRYHMÄN yksimielinen mielipde on, että tästä ei hyvää seuraa. Kolme-viisi vuotta menee uudissekasotkussa, mutta, kun arki koittaa pelastustoimelle saattaa jäädä luu käteen. Perusasia on nyt se, mikä kärki edellä pelastustointa kehitetään. Ensihoitoa järjestävillä tahoilla on oma näkemyksensä, jossa pelastustoimen sana ei paljoa paina. Sehän on nähty jo sote-uudistuksen eri vaiheissa. Pelastustoimen osana on ollut lähinnä statistin rooli. SANOTAAN, ELÄMÄ on aaltoliikettä.pelastustoimessa on nyt menossa ensihoito edellä aalto. Näköpiirissä on ilman ensihoitoa aalto. Kaiken aaltoilun keskellä vain yksi asia on varma; ensihoidon ravintoketjun uloin osa on ja tulee olemaan pelastustoimen palvelua: ensivaste. P.S. TÄMÄN palstan laatijat eivät tyrmää mallia pelastustoimesta ensihoitopalvelujen tuottajana. Organisaatioiden ja toimintamallien kehityksessä tulee kuitenkin pitää aina rinnalla suunnitelmat valmiina vaihtoehtoisen skenaarion varalle. LIEKINHEITTÄJÄ 66 PALOKUNTALAINEN 77

35 Oikea informaatio oikeaan aikaan. Dräger FPS -COM Tehokasta viestintää vaativiin olosuhteisiin Dräger FPS-COM 7000 on uudentyyppinen viestintäjärjestelmä ryhmän sisäiseen ja ryhmien väliseen handsfree-viestintään. Puheohjauksella toimivassa Full-duplex -viestinnässä voit puhua ja kuunnella samanaikaisesti. Dräger FPS-COM 7000 tarjoaa ensiluokkaisen äänenlaadun poistamalla häiritsevät taustaäänet ja melun. Se on helppo asentaa myös olemassa oleviin Dräger FPS kokonaamareihin. DRÄGER SUOMI OY PUH