Ylimääräisen tiedon käytön rajoittamisen ongelmakohtia

Transkriptio

1 Ylimääräisen tiedon käytön rajoittamisen ongelmakohtia Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma Tekijä: Tuomas Ikonen Ohjaajat: Matti Tolvanen ja Heikki Kallio

2 II Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yksikkö Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Oikeustieteiden laitos Tekijä Tuomas Ikonen Työn nimi Ylimääräisen tiedon käytön rajoittamisen ongelmakohtia Pääaine Rikos- ja prosessioikeus ja rikollisuuden tutkimus Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika Sivuja XIV 93 Tiivistelmä Ylimääräisen tiedon käyttöä rikoksen selvittämisessä rajoitettiin voimaan tulleessa uudessa pakkokeinolaissa (PKL, 806/2011). Tässä lainopillisessa tutkielmassa on tutkittu, millaisia ongelmakohtia sekä teoreettisella että käytännöllisellä tasolla ylimääräisen tiedon määrittelyyn (PKL 10:55) ja sen käytön rajoittamiseen (PKL 10:56, 1146/2013) liittyy. Erityisesti on arvioitu, kuinka ongelmakohdat on huomioitu voimassa olevassa sääntelyssä. Tutkielmassa todetaan, että ylimääräistä tietoa tuottaviksi salaisiksi pakkokeinoiksi on valittu seitsemän salaista pakkokeinoa epäjohdonmukaisin ja epäselvin perustein. Ylimääräisen tiedon ja sitä tuottavien pakkokeinojen määrittelyyn tulisi kiinnittää paremmin huomiota. Määrittely vaikuttaa välillisesti pakkokeinon sivutuotteena saadun ylimääräisen tiedon tosiasialliseen hyödyntämiseen muun kuin perusterikoksen selvittämisessä. Lisäksi tutkielmassa osoitetaan, ettei esitutkintaviranomaisen hallussa oleva ylimääräiseksi tiedoksi luokiteltava viesti nauti enää samanlaista perustuslain (PL, 731/1999) antamaa luottamuksellisen viestin suojaa (PL 10.2 ) sen jälkeen, kun esitutkintaviranomainen on tutkinut ensimmäisen kerran viestin sisällön. Tutkielmassa tehdyn johtopäätöksen mukaan ylimääräisen tiedon käyttöä on rajoitettu liian tiukasti Suomessa. Tähän ovat vaikuttaneet eritoten perustuslakivaliokunnan kannanotot, jotka on tehty osittain puutteellisin perustein. Perustuslakivaliokunta on tulkinnut liian ahtaasti PL 10.3 :n sisältöä, jonka mukaan lailla voidaan säätää välttämättömistä rajoituksista viestin salaisuuteen muun muassa yksilön tai yhteiskunnan turvallisuutta vaarantavien rikosten tutkinnassa. Tämä konkretisoituu siten, että rikoslaissa (RL, 39/1889) säädetty huumausainerikos (RL 50:1, 374/2008) puuttuu PKL 10:56.2:n luettelosta. Tutkielma sisältää lakialoite-esityksen muodossa de lege ferenda -kannanoton, jossa esitetään luetteloon lisättäväksi huumausainerikos. Avainsanat ylimääräinen tieto, salaiset pakkokeinot, luottamuksellisen viestin salaisuus, huumausainerikos

3 III SISÄLLYS LÄHTEET... V LYHENNELUETTELO... XIII KUVIOT JA TAULUKOT... XIV 1 JOHDANTO Johdatus aiheeseen Tutkimusaihe ja -kysymykset Rajaukset, tutkimusmetodi ja tutkimuksen rakenne SALAISET PAKKOKEINOT Salainen tiedonhankinta ja aiheen keskeisiä käsitteitä Salaisten pakkokeinojen käytön edellytykset Perus- ja ihmisoikeusnäkökulma Perus- ja ihmisoikeuksien ydinalue Yksityiselämän suoja perustuslaissa Luottamuksellisen viestin salaisuus EIT:n ja EIS:n asettamat vaatimukset salaisten pakkokeinojen käytölle YLIMÄÄRÄINEN TIETO Ylimääräinen tiedon määritelmä Ylimääräistä tietoa tuottavat salaiset pakkokeinot Perusteet ylimääräistä tietoa tuottavaksi salaiseksi pakkokeinoksi Näkökohta ylimääräistä tietoa tuottavien pakkokeinojen määrittelyyn Ylimääräisen tiedon hyödyntämisrajoitteen ja hyödyntämiskiellon välinen suhde YLIMÄÄRÄISEN TIEDON KÄYTTÄMINEN ESITUTKINNASSA Voimassa oleva sääntely Ylimääräisen tiedon käyttäminen (PKL 10:56) Ylimääräisen tiedon käyttämisestä päättäminen (PKL 10:56.3)... 34

4 IV Kirjaamisvelvoite (ETL 9:6.2) Rikoksen selvittämisessä PKL 10 luvun 56 :n 1 momentin perusteella PKL 10 luvun 56 :n 2 momentin perusteella Poliisin toiminnan suuntaamisessa Rajoittamisesta aiheutuvat ongelmat huumausainerikostutkinnassa Huumausainerikoksen (RL 50:1) puuttuminen luettelosta Huumausainerikoksen (RL 50:1) erityispiirteet Esimerkkitilanne YLIMÄÄRÄISEN TIEDON HYÖDYNNETTÄVYYTTÄ RIKOKSEN SELVITTÄMISESSÄ KOSKEVIA OIKEUSLÄHTEITÄ Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö Kotimainen ratkaisukäytäntö Lainvalmistelu Hallituksen esitykset Perustuslakivaliokunnan lausunnot Muu lainvalmistelu Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisukäytäntö Oikeuskirjallisuus Oikeuslähteissä esille nousseita erityiskysymyksiä Ylimääräisen tiedon ja luottamuksellisen viestin salaisuuden suhde Lähtökohtana perusterikos ja salaisten pakkokeinojen soveltamisalan laajentaminen Suhteellisuusperiaatteen soveltuvuus ylimääräisen tiedon käyttämisessä JOHTOPÄÄTÖKSET LIITTEET Liite 1 Esitys lakialoitteeksi laiksi pakkokeinolain 10 luvun 56 :n muuttamisesta... 84

5 V LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: Tulkinnan taito ajatuksia oikeudesta, oikeustieteestä ja yhteiskunnasta. Helsinki Fletcher, Maria Lööf, Robin Gilmore Bill: EU Criminal Law and Justice. Edward Elgar Publishing Fredman, Markku: Rikosasianajajan käsikirja. Liettua Esitutkinnan ja pakkokeinojen sääntelyn historiaa. Teoksessa Keinänen, Anssi, Kukkonen, Reima, Kilpeläinen, Mia (toim.): Oikeustieteiden moniottelija Matti Tolvanen 60 vuotta. Keuruu 2015, s Hakkarainen, Pekka Kainulainen, Heini Perälä, Jussi: Suomen kannabismarkkinat paljonko pilveä palaa? Yhteiskuntapolitiikka 71 (2006) : 6. Helsinki Hankilanoja, Arto: Poliisin salainen tiedonhankinta. Viro Harfield, Clive Harfield, Karen: Covert Investigation. Third Edition. Oxford University Press Hirvelä Päivi Heikkilä Satu: Ihmisoikeudet käsikirja EIT:n oikeuskäytäntöön. Porvoo Heiskanen, Sari Ohisalo, Jussi: Talousrikosjuttujen rakentaminen esitutkinnassa kohti kulttuurin murrosta? Oikeus 3/2005, s Helminen, Klaus Fredman, Markku Kanerva Janne Tolvanen Matti Viitanen Marko: Esitutkinta ja pakkokeinot. 5. uudistettu painos. Viro (Helminen ym. 2014) Helminen, Klaus Kuusimäki, Matti Rantaeskola, Satu: Poliisilaki. Viro Helminen, Klaus Kuusimäki, Matti Salminen Markku: Poliisioikeus. Lakimiesliiton Kustannus. Helsinki Helminen, Klaus Lehtola, Kari Virolainen, Pertti: Esitutkinta ja pakkokeinot. Jyväskylä Hormia, Lauri: Todistamiskielloista rikosprosessissa I. Oikeudellinen tutkimus. Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 125. Vammala Jokela, Antti: Rikosprosessi. 4. uudistettu painos. Jyväskylä Jonkka, Jaakko: Rikosprosessioikeuden yleisistä opeista. Helsinki 1992.

6 VI Eräitä näkökohtia perusoikeuksien toteutumisesta erityisesti rikosprosessissa. Lakimies 8/1998, s Jääskeläinen, Petri: Syyttäjä tuomarina. Rikos- ja prosessioikeudellinen tutkimus seuraamusluonteisen syyttämättä jättämisen ja rangaistumääräysmenettelyn ehdoista Suomessa ja Ruotsissa. Helsinki Kainulainen, Heini Kinnunen, Aarne: Poliisin tietoon tulleet huumausainerikokset. Teoksessa Kainulainen, Heini (toim.): Rangaistuskäytäntö törkeissä huumausainerikoksissa. Helsinki 2007, s Kekki, Tuula: Taparikollisuus, huumeet ja rikoskierre. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 80/2009. Tampere Klip, André: European Criminal Law. Hart Publishing Koriath, Gerold: Normative Systems and Authorization Procedures: An Opearational Perspective. Teoksessa Monica den Boer (toim.): Undercover Policing and Accountability from an International Perspective. Maastricht Korhonen, Rauno: Poliisin valvontakeinot ja kansalaisten yksityisyydensuoja. Edita Prima Oy. Helsinki Launiala, Mika: Esitutkinnan käsite esitutkinnan vertikaalinen ja horisontaalinen ulottuvuus. Edilex [ ( ) Esitutkinnasta tuomioon. Esitutkinta osana rikosprosessia ja rikosprosessin funktiot. Edilex [ ( ) Esitutkinnan tarkoitusperistä ja esitutkintaperiaatteista. Teoksessa Keinänen, Anssi Kukkonen, Reima Kilpeläinen, Mia (toim.): Oikeustieteiden moniottelija Matti Tolvanen 60 vuotta. Keuruu 2015, s Suhteellisuusperiaate uuden esitutkintalain (805/2011) 4 luvun 4 :ssä. Edilex [ ( ) Lehtonen, Lasse: Potilaan yksityisyyden suoja. Helsinki Lindberg, Gunnel: Straffprocessuella tvångsmedel. När och hur får de användas? 3:e upplagan. Stockholm Melander, Sakari: EU-rikosoikeus. 2. uudistettu painos. Helsinki Metsäranta, Tuomas: Poliisin salaiset tiedonhankintakeinot ja yksityiselämän suoja. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Turku Neuvonen, Riku: Yksityisyyden suoja Suomessa. Helsinki 2014.

7 VII Perälä, Jussi: Hidasta ja nopeaa heroiinin ja amfetamiinin käytön etnografiaa. Teoksessa Kaukonen, Olavi Hakkarainen, Pekka (toim.): Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa. Helsinki 2003, s Pölönen, Pasi: Salaiset pakkokeinot. Vammala Salaisista pakkokeinoista ja tiedustelutoiminnasta. Lakimies 8/1997, s Henkilötodistelu rikosprosessissa. Jyväskylä (Pölönen 2003a) Salaisten pakkokeinojen ongelmakohtia. Teoksessa Haavisto, Risto (toim.): Matkalla pohjoiseen. Professori Jyrki Virolaisen juhlakirja Rovaniemi 2003, s (Pölönen 2003b) Pölönen, Pasi Tapanila, Antti: Todistelu oikeudenkäynnissä. Helsinki Rautio, Jaakko Frände, Dan: Todistelu. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari. Helsinki Raitio, Juha: Euroopan unionin oikeus. Helsinki Riekkinen, Juhana: Todisteiden hyödyntämiskiellot rikosprosessissa teoreettinen perusta ja oikeustila Suomessa. Oikeustiede-Jurisprudentia XLVII, 2014, s Saarenpää, Ahti: Oikeusinformatiikka. Teoksessa Tammilehto, Timo (toim.): Oikeusjärjestys. Osa 1. Lapin yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja C , täydennetty painos. Rovaniemi 2012, s Saraviita, Ilkka: Perustuslaki. 2. uudistettu painos. Helsinki Tala, Jyrki: Lakien laadinta ja vaikutukset. Edita Prima Oy. Helsinki Tapani, Jussi Tolvanen, Matti: Rikosoikeus Rangaistuksen määrääminen ja täytäntöönpano. 3. uudistettu painos. Vilna Tolvanen, Matti: Rikosprosessuaaliset pakkokeinot aineettomiin oikeuksiin kohdistuvien rikosten tutkinnassa, estämisessä ja paljastamisessa. Lakimies 7 8/2013, s Poliisialan lainsäädännön nykytila. Teoksessa Vesa Muttilainen & Vesa Huotari (toim.): Poliisin toimintaympäristö. Poliisiammattikorkeakoulun katsaus Tampere 2014, s Rikosoikeus ja rikollisuuden tutkimus. Teoksessa Tarmo Miettinen (toim.): Oikeustieteellinen opinnäyte Artikkeleita oikeustieteellisten opinnäytteiden vaatimuksista, metodista ja arvostelusta. Edilex [ ( )

8 VIII Tolvanen, Matti Kukkonen, Reima: Esitutkinta- ja pakkokeino-oikeuden perusteet. Hämeenlinna Viljanen, Veli-Pekka: Perusoikeuksien rajoittaminen. Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Tuomas Ojanen Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen (toim.): Perusoikeudet. 2. uudistettu painos. Helsinki 2011, s (Viljanen 2011a) Yksityiselämän suoja (PL 10 ). Teoksessa Pekka Hallberg Heikki Karapuu Tuomas Ojanen Martin Scheinin Kaarlo Tuori Veli-Pekka Viljanen (toim.): Perusoikeudet. 2. uudistettu painos. Helsinki 2011, s (Viljanen 2011b) Virolainen, Jyrki: Rikosprosessioikeus I. Jyväskylä Virolainen, Jyrki Pölönen, Pasi: Rikosprosessin perusteet. Rikosprosessioikeus I. Jyväskylä Virolainen, Jyrki Pölönen, Pasi: Rikosprosessin osalliset. Rikosprosessioikeus II. Porvoo VIRALLISLÄHTEET EOA dnro 4095/5/10: Eduskunnan oikeusasiamiehen antama lausunto eduskunnan lakivaliokunnalle esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilaista. Eduskunnan täysistunnon pöytäkirja 26/2013 vp: Eduskunnan täysistunnon ( ) pöytäkirja hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 14/2013 vp). EOA 2004: Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus vuodelta EOA 2006: Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus vuodelta EOA 2010: Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus vuodelta EOA 2016: Eduskunnan oikeusasiamiehen vuosikertomus vuodelta HaVL 50/2010 vp: Hallintovaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 222/2010 vp) esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi. HaVL 29/2013 vp: Hallintovaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 14/2013 vp) eduskunnalle laeiksi esitutkinta- ja pakkokeinolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. HE 309/1993 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta.

9 IX HE 22/1994 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle telekuuntelua ja -valvontaa sekä teknistä tarkkailua koskevaksi lainsäädännöksi. HE 44/2002 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 52/2002 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta. HE 222/2010 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi. HE 224/2010 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 14/2013 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. HE 46/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 174/2014 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikostorjunnasta Tullissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 202/2017 vp: Hallituksen esitys eduskunnalle siviilitiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. KM 2009:2: Esitutkintalain, pakkokeinolain ja poliisilain kokonaisuudistus. Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietintö. LaVM 9/1986 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksen (HE 14/1985 vp) johdosta esitutkintaa ja pakkokeinoja rikosasioissa koskevaksi lainsäädännöksi. LaVM 44/2010 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 22/2010 vp) esitutkintalain ja pakkokeinolain uudistamiseksi. LaVM 17/2013 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 14/2013 vp) eduskunnalle laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. LaVM 19/2014 vp: Lakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 46/2014 vp) oikeudenkäymiskaaren 17 luvun ja siihen liittyvän todistelua yleisissä tuomioistuimissa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. OM 41/2016: Luottamuksellisen viestin salaisuus. Perustuslakisääntelyn tarkistaminen. Oikeusministeriön julkaisu 41/2016. Helsinki 2016.

10 X PeVL 2/1990 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 22/1990 vp) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen ja siihen liittyvien lisäpöytäkirjojen eräiden määräysten hyväksymisestä. PeVL 2/1996 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 178/1995 vp) laeiksi tullilain ja valmisteverotuslain 21 :n muuttamisesta. PeVL 5/1999 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 34/1999 vp) laiksi poliisilain muuttamisesta. PeVL 36/2002 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 52/2002 vp) laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain sekä eräiden näihin liittyvien lakien muuttamisesta. PeVL 29/2008 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 48/2008 vp) sähköisen viestinnän tietosuojalain ja eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. PeVL 66/2010 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 222/2010 vp) esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön uudistamiseksi. PeVL 67/2010 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 224/2010 vp) poliisilaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. PeVL 6/2012 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 144/2011 vp) laeiksi viestintämarkkinalain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta sekä sähköisen viestinnän tietosuojalain 10 ja 24 :n muuttamisesta. PeVL 32/2013 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 14/2013 vp) laeiksi esitutkintalain ja pakkokeinolain muuttamisesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. PeVL 33/2013 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 16/2013 vp) laeiksi poliisilain sekä eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta. PeVL 18/2014 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 221/2013 vp) tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 :n ja rikoslain 38 luvun 8 b :n muuttamisesta. PeVL 49/2014 vp: Perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (HE 174/2014 vp) laiksi rikostorjunnasta Tullissa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. PeVM 25/1993 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 226/1993 vp) opintotukilainsäädännön uudistamiseksi.

11 XI PeVM 25/1994 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 309/1993 vp) perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisesta. PeVM 10/1998 vp: Perustuslakivaliokunnan mietintö hallituksen esityksestä (HE 1/1998 vp) uudeksi Suomen hallitusmuodoksi. SOU 2012:44: Hemliga tvångsmedel mot allvarliga brott. Venetsian komissio 2007: Venice Commision, European Commission for Democracy through Law. Report on the Democratic Oversight of the Security Services. Adopted by the Venice Commission at its 71 st Plenary Session (Venice, 1-2 June 2007). VKS:2016:3: Pakkokeino-ohje ja siihen liittyvä muistio. INTERNETLÄHTEET Kaleva : Uutiset > Kotimaa. [ ( ). Savon Sanomat : Etusivu > Kotimaa. [ /kotimaa/suomen-suurin-huumerikostutkinta-tulli-paljasti-178-miljoonan-euronsalakuljetusten-sarjan/ ] ( ). OIKEUSTAPAUKSET Euroopan ihmisoikeustuomioistuin Klass ym. v. Saksa, 5029/71, Schenk v. Sveitsi, 10862/84, Murray v. Yhdistynyt kuningaskunta, 18731/91, Amann v. Sveitsi, 27798/95, Khan v. Yhdistynyt kuningaskunta, 35394/97, Heaney ja McGuinness v. Yhdistynyt kuningaskunta, 34720/97, Parris v. Kypros, 56354//00, Matheron v. Ranska, 57752/00, Copland v. Yhdistynyt kuningaskunta, 62617/00, Ramanauskas v. Liettua, 74420/01, Liberty ja muut v. Yhdistynyt Kuningaskunta, 58243/00, Kennedy v. Yhdistynyt kuningaskunta 26839/05,

12 XII Korkein oikeus KKO 2007:7 KKO 2007:58 KKO 2009:54 KKO 2015:18 KKO 2016:17 Hovioikeudet Kouvolan HO t. 04/493 Itä-Suomen HO t. 304 Itä-Suomen HO t. 17/ Vaasan HO t. 112 Käräjäoikeudet Varsinais-Suomen käräjäoikeus t. 14/ Eduskunnan oikeusasiamiehen päätökset AOA nro 200/4/01: Apulaisoikeusasiamiehen päätös kanteluun televalvontatietojen ja ylimääräisen tiedon käyttöasiassa. AOA nro 2837/4/01: Apulaisoikeusasiamiehen päätös kanteluun televalvontatietojen käyttö ym. asiassa. AOA nro 2396/2/02: Apulaisoikeusasiamiehen päätös telekuuntelun soveltamisalaa koskevassa asiassa. AOA nro 1616/4/06: Apulaisoikeusasiamiehen päätös ylimääräisen tiedon säilyttämistä koskevassa asiassa. EOA nro 1649/2/15: Eduskunnan oikeusasiamiehen päätös ylimääräisen tiedon käyttöä koskevaan omaan aloitteeseen.

13 XIII LYHENNELUETTELO A asetus alav. alaviite AOA eduskunnan apulaisoikeusasiamies dnro diaarinumero EIS Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (Euroopan ihmisoikeussopimus, SopS 18 19/1990) EIT Euroopan ihmisoikeustuomioistuin EOA eduskunnan oikeusasiamies EPSA valtioneuvoston asetus esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta 122/2014 ETL esitutkintalaki 805/2011 HaVL hallintovaliokunnan lausunto HaVM hallintovaliokunnan mietintö HekPolL laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa 761/2003 HE hallituksen esitys HO hovioikeus JulkL Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999 KHO korkein hallinto-oikeus KKO korkein oikeus KM komiteanmietintö KP-sopimus kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja siihen liittyvä valinnainen pöytäkirja yksilövalituksista, SopS 7 8/1976 KäO käräjäoikeus LaVL lakivaliokunnan lausunto LaVM lakivaliokunnan mietintö LM Lakimies. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja mom. momentti OK oikeudenkäymiskaari 4/1734 OM oikeusministeriö OTJP Oikeustiede-Jurisprudentia. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen vuosikirja

14 XIV PKL pakkokeinolaki 806/2011 PeVL perustuslakivaliokunnan lausunto PeVM perustuslakivaliokunnan mietintö PL perustuslaki 731/1999 PolL poliisilaki 872/2011 RL rikoslaki 39/1889 SopS Suomen säädöskokoelman sopimussarja SOU statens offentliga utredningar VKS valtakunnansyyttäjä VNA valtioneuvoston asetus vp. valtiopäivät YP Yhteiskuntapolitiikka. Yhteiskunnallisen hyvinvointitutkimuksen lehti KUVIOT JA TAULUKOT Taulukko 1. Ylimääräistä tietoa tuottavat salaiset pakkokeinot. Kuvio 1. Pakkokeinolain 10 luvun 55 :n määriteltyjen salaisten pakkokeinojen tuottama tieto. Kuvio 2. Ylimääräisen tiedon käyttäminen.

15 1 1 JOHDANTO 1.1 Johdatus aiheeseen Salaiset pakkokeinot tuottavat paljon muutakin kuin pakkokeinopäätöksen tarkoittamaan epäiltyyn rikokseen liittyvää tietoa. Usein ylijäämätieto voi olla esitutkintaviranomaisen kannalta kaikkein tärkeintä rikosten selvittämiseen ja esitutkinnan suuntaamiseen liittyvää informaatiota. On tavanomaista, että salaisten pakkokeinojen käytön myötä ilmenee uusia rikoksia, jotka eivät ole tulleet vielä aiemmin esiin. Yksi salaisten pakkokeinojen suurimmista ongelmista on ollut ylimääräiseksi tiedoksi määriteltävän tiedon hyödyntämiseen ja käytön rajoittamiseen liittyvä problematiikka. 1 Uudet esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilait tulivat täydennyksineen voimaan Tätä ennen etenkin salaisen tiedonhankinnan sääntelystä oli lukuisien erillisuudistusten myötä muodostunut vaikeaselkoinen kokonaisuus, jonka selkeyttäminen oli yksi kokonaisuudistuksen päätavoitteista. Tässä ei kuitenkaan ole kaikilta osin onnistuttu, vaikka sääntelyä on monin paikoin saatukin myöhemmin tarkennettua. 2 Kuten tämän tutkielman otsikosta voi päätellä, uudistuksen myötä myös ylimääräisen tiedon käyttöön tehtyihin rajoituksiin vaikuttaisi liittyvän erilaisia ongelmakohtia. Operatiivisella tasolla toimivan lainsoveltajan näkökulmasta arvioituna ylimääräisen tiedon käyttäminen esitutkinnassa näyttää vaikeutuneen. Esitutkintaviranomaisilla on epäselvyyttä ylimääräisen tiedon käyttämisessä, koska asiaan liittyvä oikeuskäytäntö, laillisuusvalvojan kannanotot ja muut oikeuslähteet ovat varsin vähäisiä ja osittain ristiriitaisia. 3 Kuvaavaa on, että muun muassa apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalskeen tekemän arvion mukaan jo itsessään ylimääräisen tiedon käsittely ja määrittely ei ole lain esitöiden ja oikeuskirjallisuudenkaan valossa selvä ja ongelmaton. 4 Lisäksi korkein oikeus on todennut ratkaisussaan KKO 2016:17 ylimääräisen tiedon käyttöä koskevan säännöksen ja esitöiden 1 Pölönen 2003b, s EOA 2010, s Vanhan pakkokeinolain (450/1987) 5a luvun 13 :ssä säädettiin ylimääräisen tiedon säilyttämisestä. Pykälä sisälsi myös määritelmän ylimääräisestä tiedosta. Laissa ei kuitenkaan säädetty siitä, saadaanko ylimääräistä tietoa käyttää, ja jos saadaan, miten tämän tulee tapahtua. Vielä kyseisen pakkokeinolain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 52/2002 vp, s. 27) suhtauduttiin myönteisesti ylimääräisen tiedon hyödyntämiseen vapaan todistusteorian pohjalta. 4 EOA nro 1649/2/15.

16 2 jättävän sijaa tapauskohtaiselle harkinnalle ja erilaisille tulkinnoille. Ylimääräisen tiedon sääntelyyn liittyviä ongelmakohtia näyttää siis löytyvän sekä käytännölliseltä että teoreettiselta tasolta. Ylimääräisen tiedon käyttöön liittyvät epäselvyydet ovat rikosvastuun toteutumisen, rikostorjunnan uskottavuuden ja ennen kaikkea rikosten uhrien näkökulmasta valitettavaa. Epäillyn oikeusturvasta tulee huolehtia, mutta viime aikoina se näyttää menneen epätasapainoon erityisesti rikoksen uhrin oikeusturvan ja rikosten selvittämisintressin kanssa. Ylimääräisen tiedon käytölle asetut käyttämisrajoitteet heikentävät merkittävästi esitutkintaviranomaisten mahdollisuuksia antaa oikeusturvaa rikoksen uhrille ja paljastaa piilorikollisuutta. Lainsäätäjä ei aina välttämättä näe niitä seurauksia, joita yksittäisestä sääntelystä tulee aiheutumaan. Vaikka lainsäätäjällä on hyvä tarkoitus ja se tekee sääntelyn epäillyn perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittaen, saattaa sääntely kääntyä itseään vastaan ja johtaa lisääntyvään turvattomuuteen yhteiskunnassa Tutkimusaihe ja -kysymykset Tarkastelen tutkielmassani pakkokeinolain (PKL, 806/2011) 10 luvun 55 :ssä määritellyn ylimääräisen tiedon käyttämiseen liittyvää sääntelyä ja hyödyntämistä esitutkinnassa. Tästä vuoksi tulen tarkastelemaan PKL 10 luvun 56 :ssä (1146/2013) mainituista tilanteista ylimääräisen tiedon käyttämistä rikoksen selvittämisessä ja poliisin toiminnan suuntaamisessa sekä tietyiltä osin myös syyttömyyttä tukevana selvityksenä. Tutkielman tavoitteena on tarkastella, millaisia ongelmakohtia ylimääräisen tiedon ja sen käytön määrittelemiseen liittyy ja kuinka nämä ongelmakohdat on huomioitu ylimääräisen tiedon käyttöä koskevassa sääntelyssä. Tarkastelun kohteena on myös se, millaisia ongelmia ylimääräisen tiedon käytön rajoittaminen aiheuttaa rikostutkintaa tekevillä esitutkintaviranomaisilla käytännössä. Tässä yhteydessä tarkoituksenani on esittää esitutkintaviranomaisille suunnattuja tulkintasuosituksia ylimääräisen tiedon tarkoituksenmukaiseen hyödyntämiseen. Toisaalta tarkastelemalla ylimääräisen tiedon käyttämiseen liittyvää sääntelyyn problematiikkaa tavoitteeni on tarjota lainsäätäjälle tulevaisuuteen paremmat lähtökohdat ylimääräisen tiedon käyttöä koskevan sääntelyyn arviointiin. 5 Hankilanoja 2014, s. 101.

17 3 Tutkimusongelma voidaan tiivistää yhdellä virkkeellä seuraavasti: ylimääräisen tiedon määrittelyn ja sääntelyn problematiikka sekä ylimääräisen tiedon käyttäminen esitutkinnassa. Yleisesti muotoiltu tutkimusongelma johtaa seuraaviin tarkempiin tutkimuskysymyksiin: 1) Miten ja millä perustein jokin tieto määritellään ylimääräiseksi tiedoksi? 2) Miten ja millä perustein ylimääräisen tiedon käyttöä on rajoitettu? 3) Kuinka ylimääräistä tietoa voidaan hyödyntää esitutkinnassa rikoksen selvittämiseksi ja poliisin toiminnan suuntaamiseksi? 4) Millaisia ongelmia ylimääräisen tiedon käytön rajoittaminen aiheuttaa esitutkintaviranomaiselle huumausainerikostutkinnassa? Aiheeseen liittyvän esikäsityksen ja kokemuksen olen hankkinut ammatistani esitutkintaviranomaisessa. Työskentelyni poliisin operatiivisella tasolla salaisten pakkokeinojen parissa antaa väistämättä vahvan leiman tutkielmani sisällölle. Lisäksi taustani asettaa oman positioni suhteessa työn objektiivisuuden vaatimuksiin koetukselle, mutta tulen tästä huolimatta pyrkimään tieteelliseen objektiivisuuteen. 1.3 Rajaukset, tutkimusmetodi ja tutkimuksen rakenne Tarkastelen tutkielmassani ylimääräisen tiedon käyttöä ja hyödyntämistä poliisin suorittamassa esitutkinnassa. 6 Tämän vuoksi rajaan PKL 10 luvun 56 :ssä mainituista tilanteista tutkimuksen ulkopuolelle ylimääräisen tiedon käyttämisen rikoksen estämiseksi, Tullin tai Rajavartiolaitoksen toiminnan suuntaamiseksi (4 mom., 112/2018) 7 ja hengelle, terveydelle tai vapaudelle aiheutuvan merkittävän vaaran taikka huomattavan ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon estämiseksi (5 mom.). Samasta syystä tutkimuksesta rajautuu poliisilaissa (PolL, 872/2011) määritellyt salaiset tiedonhankintakeinot, joita käytetään esitutkinnan ulkopuolella rikoksen paljastamiseksi ja estämiseksi. 6 Ks. s. 8 9, jossa tarkemmin esitutkinnan ja esitutkintaviranomaisen määritelmistä. Vaikka tässä tutkielmassa tarkastelun pääpaino on poliisin suorittamassa esitutkinnassa, poliisia koskevat kysymykset ja ongelmat koskevat monelta osin myös muiden esitutkintaviranomaisten toimintaa. 7 4 momentti tuli voimaan Momenttiin lisättiin ylimääräisen tiedon käyttäminen Rajavartiolaitoksen toiminnan suuntaamiseksi. Samassa yhteydessä myös 6 momentti päivitettiin, ks. s. 32 alav. 123.

18 4 Lähestyn tutkimusaihettani oikeusdogmaattisesta eli lainopillisesta näkökulmasta. Lainopillisen tutkimuksen tapaan tässäkin tutkielmassa yhdistyy käytäntö ja teoria, jotka ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Tutkielmani teoreettinen ulottuvuus keskittyy systematisoimaan ylimääräistä tietoa ja sen käyttöä koskevia PKL 10 luvun 55 ja 56 :ää. Käytännöllinen ulottuvuus tulee puolestaan esiin siinä vaiheessa, kun tulkitsen ylimääräisen tiedon käyttöön liittyvää lainsäädäntöä erityisesti perus- ja ihmisoikeusoikeuksien loukkauksien ja rikoksen selvittämisen näkökulmista. 8 Tutkielma koostuu kuudesta luvusta, jotka muuttuvat tutkielman edetessä teoreettisemmasta konkreettisempaan. Aiheeseen liittyvä tarkastelu on luontevaa aloittaa toisessa luvussa tapahtuvalla selvityksellä siitä, mitä salainen tiedonhankinta ja salaiset pakkokeinot tarkoittavat. Teen selvityksen pitämällä tarkastelussa vahvasti rinnalla perus- ja ihmisoikeudet. Aiheellista on erityisesti pohtia ylimääräisen tiedon ja perustuslain (PL 731/1999) 10.2 :ssä suojattua luottamuksellisen viestin salaisuuden suhdetta. Kolmannessa ja neljännessä luvussa systematisoin voimassa olevan ylimääräistä tietoa ja sen käyttöä koskevan sääntelyn. Kolmannessa luvussa ylimääräisen tiedon määrittelyn lisäksi selvitän ne perusteet, joilla tietty salainen pakkokeino määritellään ylimääräistä tietoa tuottavaksi pakkokeinoksi. Neljännessä luvussa pyrin antamaan tulkintasuosituksia ja ratkaisumalleja, kuinka ylimääräistä tietoa voidaan hyödyntää esitutkinnassa. Tarkastelun pääpaino on siten rikoksen selvittämisessä ja poliisin toiminnan suuntaamisessa sekä näiden välisellä rajapinnalla. Samassa luvussa tutkin, millaisia käytännöllisiä ongelmia ylimääräisen tiedon käyttöä koskeva sääntely aiheuttaa tällä hetkellä esitutkintaviranomaiselle huumausainerikostutkinnassa. Viidennessä luvussa tarkastelen oikeuslähdehierarkian 9 eri tasoilla esitettyjä kannanottoja rikoksen selvittämisessä tapahtuvaan ylimääräisen tiedon hyödynnettävyyteen liittyen. Tarkastelun avulla pyrin selvittämään, miten ja miksi Suomessa on nykyiseen ylimääräisen tiedon käyttöä koskevaan sääntelyyn päädytty. Esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen tarkastelu on perusteltua sen vuoksi, että aiheeseen liittyvä ratkaisukäytäntö on pyritty ottamaan ylimääräisen tiedon käyttöä koskevassa 8 Ks. tarkemmin oikeusdogmatiikasta ja sen tehtävistä esim. Aarnio 2006, s Ks. tarkemmin oikeuslähdehierarkiasta esim. Aarnio 2006, s

19 5 kotimaisessa lainsäädännössä huomioon. 10 Oikeuslähteissä esitetyillä kannanotoilla on myös esitutkintaviranomaisten toimintaa ohjaava vaikutus, jonka merkitys korostuu epäselvissä ja tulkinnanvaraisissa ylimääräisen tiedon käyttötapauksissa. 11 Viidennen luvun lopussa käsittelen kannanotoissa esille nousseita erityiskysymyksiä, joihin pyrin myös vastaamaan. Johtopäätökset-luvussa tulen esittämään tutkimuksestani yhteenvedon. Tutkielma sisältää myös de lege ferenda -kannanoton, joka koskee ylimääräisen tiedon käyttämistä sääntelevän PKL 10 luvun 56 :n mahdollista muuttamista. 10 Ks Helminen ym. 2014, s Ks. Helminen ym. 2014, s. 794.

20 6 2 SALAISET PAKKOKEINOT 2.1 Salainen tiedonhankinta ja aiheen keskeisiä käsitteitä Pakkokeinoilla tarkoitetaan viranomaisten suorittamia tutkittavana olevaan rikokseen liittyviä toimenpiteitä, joilla voidaan puuttua henkilön oikeuspiiriin. 12 Pakkokeinolain 10 luvussa säädetään salaisista pakkokeinoista, jotka kuuluvat rikosprosessuaalisiin pakkokeinoihin 13. PKL 10 luvun 1 :n (628/2015) 1 momentissa määritellään 15 pakkokeinoa, joita voidaan käyttää esitutkinnassa salassa niiden kohteilta. Koska näitä tiedonhankintakeinoja käytetään kohdehenkilön 14 tietämättä, voidaan puhua yleisemmällä tasolla salaisesta tiedonhankinnasta. 15 Kuitenkin jo vanhan pakkokeinolain (450/1987) aikaan 5a luvussa säännellyistä telekuuntelusta, televalvonnasta ja teknisestä tarkkailusta käytettiin vakiintuneesti nimitystä salaiset pakkokeinot. Tämä vakiintunut nimitys otettiin nykyiseen PKL:iin hallituksen esityksen HE 222/2010 vp johdosta. HE:n mukaan salaisten pakkokeinojen käsite sisältää voimassa olevan lain mukaiset ja ehdotettavat uudet tiedonhankintakeinot, joita käytetään kohdehenkilön tietämättä. 16 Lisäksi salaisista pakkokeinoista säädetään valtioneuvoston asetuksessa esitutkinnasta, pakkokeinoista ja salaisesta tiedonhankinnasta (EPSA, 122/2014). 17 Poliisin salaisen tiedonhankinnan järjestämisestä, käytöstä ja valvonnasta on annettu salassa pidettävä Poliisihallituksen määräys (nro POL ) Helminen ym. 2014, s Ks. rikosprosessuaalisten pakkokeinojen määrittelystä ja ryhmittelystä tarkemmin Jokela 2008, s. 169; Tolvanen Kukkonen 2011, s ; Helminen ym. 2014, s Helminen ym. 2014, s mukaan salaisia pakkokeinoja koskeva sääntely on uudistunut merkittävästi, uudistuksia on tehty keinojen määrittelyyn, käyttöedellytyksiin, päätöksentekoon sekä muuhun pakkokeinoja koskevaan sääntelyyn. 14 Tässä tutkielmassa kohdehenkilöllä tarkoitetaan salaisen pakkokeinoon kohteena olevaa henkilöä, käytännössä rikoksesta epäiltyä. 15 Ks. HE 222/2010 vp, s Hankilanoja 2014, s. 3 4 mukaan salaista tiedonhankintaa koskeva käsitteistö ei ole vakiintunut. Mm. salainen tiedonhankinnan termiä on käytetty oikeuskirjallisuudessa ja lainvalmistelussa vaihtelevasti ja myös muita termejä on käytetty kuvaamaan salaista tiedonhankintaa. Arto Hankilanoja itse käyttää kyseistä termiä yläkäsitteenä tarkoittamaan kaikkia poliisi- ja pakkokeinolaissa säädettyjä salaisen tiedonhankinnan toimivaltuuksia, joista kohdehenkilö ei saa mitään tietoa. Ks. myös Harfield Harfield 2012, s. 3. Clive ja Karen Harfieldin mukaan poliisin käytössä olevilla salaisilla tiedonhankintakeinoilla on rikostutkintaan liittyvän todisteiden hankkimistehtävän (evidential role) lisäksi tehtävä ennaltaehkäistä rikollisuutta (preventative role). 16 HE 222/2010 vp, s EPSA:ssa säädetään mm. salaisten pakkokeinojen kirjaamisvelvoitteesta, salaisiin pakkokeinoihin liittyvien pöytäkirjojen sisältövaatimuksista ja salaisen tiedonhankinnan seurannasta. 18 Sisäinen valvonta on keskeinen esitutkintaviranomaisten salaisen tiedonhankinnan valvonnan muoto, ks. esim. EOA 2006, s. 69; EOA 2016, s. 194; Venetsian komissio 2007, s. 4. Ks. myös Tala 2005, s. 137; Hankilanoja 2014, , joissa tarkemmin, mitä pakkokeinosäännöksiltä voidaan edellyttää.

21 7 Muiden pakkokeinojen tapaan myös salaisia pakkokeinoja voidaan käyttää rikosprosessin kaikissa vaiheissa. Toisin sanoen edellytysten täyttyessä salaisia pakkokeinoja voidaan käyttää esitutkinnan lisäksi asian ollessa syyteharkinnassa, rikosoikeudenkäynnin aikana ja edelleen oikeudenkäynnin päätyttyä varmistamaan rikostuomion täytäntöönpanoa. 19 On selvää, että salaisia pakkokeinoja käytetään kuitenkin eniten esitutkintavaiheessa, etenkin tutkinnan alku- eli tiedonhankintavaiheessa. Yksi tapa jäsennellä salaisia tiedonhankintakeinoja on jakaa ne tavanomaisiin (konventionaalisiin, sovinnaisiin) ja erityisiin (epäkonventionaalisiin, epäsovinnaisiin) tiedonhankintamenetelmiin. Tavanomaiset tiedonhankintakeinot ovat nimensä mukaisesti esitutkintaviranomaisilla tavanomaisessa käytössä ja niihin kuuluvat muun muassa telepakkokeinot, tarkkailu 20 ja tekninen tarkkailu. 21 Erityisten tiedonhankintamenetelmien käyttö on sen sijaan hyvin poikkeuksellista ja rajoitetumpaa. 22 Tällaisiksi tiedonhankintakeinoiksi voidaan luokitella peitetoiminta, valeosto, valvottu läpilasku, tietolähteen ohjattu käyttö ja rikollisryhmän toimintaan osallistuminen. 23 Suomessa säädettiin vuonna 1992 ensimmäinen poliisin salaisen tiedonhankinnan lakitasoinen toimivaltuus. 24 Tämän jälkeen salainen tiedonhankinta on oikeudellistunut voimakkaasti. Voidaankin puhua poliisin siirtyneen yleisvaltuuden kaudesta totaalisääntelyn aikaan. Esimerkiksi vuonna 2014 poliisin salaisen tiedonhankinnan toimivaltuuksien määrä lähes kaksinkertaistui. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poliisin käytössä olevat 19 Helminen ym. 2014, s Ks. kohta 2.2, jossa salaisten pakkokeinojen käytön edellytyksistä tarkemmin. Ks. Launiala 2015, s ; Tolvanen Edilex 2015, s , joissa rikosprosessin ja esitutkinnan tarkoitusperistä. Ks. myös Launiala Edilex 2010, s. 4 5, jossa esitutkinnasta osana rikosprosessia. 20 LaVM 44/2010 vp, s. 26 mukaan tarkkailun (PKL 10:12.1) määritteleminen toimii ainoastaan apukäsitteenä suunnitelmallisen tarkkailun määrittelemiselle, eikä kyse ole toimivaltuudesta. Vrt. Helminen ym. 2014, s. 1152, joiden mukaan tarkkailu voidaan katsoa toimivaltuudeksi sillä perusteella, että tarkkailussa sallitaan kamerat yms. tekniset laitteet. 21 Hankilanoja 2014, s Ks. Helminen Kuusimäki Salminen 1999, s ; Helminen Lehtola Virolainen 2005, s ; Korhonen 2005, s. 97, joiden mukaan epäkonventionaalista menetelmistä on käytetty myös termejä epäsovinnaiset pakkokeinot, epäkonventionaaliset pakkokeinot, uudentyyppiset pakkokeinot, epäsovinnaiset tiedonhankintamenetelmät sekä uudentyyppiset ja modernit rikoksentorjuntamenetelmät. Helminen ym. 2014, s mukaan salaiset pakkokeinot jaotellaan telepakkokeinoihin, tarkkailutyyppisiin keinoihin ja erityisiin salaisiin pakkokeinoihin. Ks. myös HE 202/2017 vp, s. 18, jonka mukaan poliisilain salaiset tiedonhankintakeinot on ryhmitelty käyttötapansa ja -tarkoituksensa mukaan kohdehenkilön viestintään kohdistuviin teknisiin tiedonhankintakeinoihin, perinteisiin henkilötiedonhankintakeinoihin, harhautusta sisältäviin henkilötiedonhankintakeinoihin ja kohdehenkilön käyttäytymisen teknisen havainnoinnin tiedonhankintakeinoihin. 22 Koriath 1997, s Hankilanoja 2014, s Hankilanoja 2014, s Vuonna 1992 säädetty toimivaltuus koski poliisin oikeutta saada puheluliikenteen tunnistetietoja rikoksen selvittämiseksi.

22 8 toimivaltuudet olisivat tosiasiassa laajentuneet. Tätä voidaan perustella sillä, että uudet toimivaltuussäännökset ovat tarkkarajaisempia ja ne on jaoteltu hienojakoisemmin kuin aiemmin. Jotkin uudet toimivaltuudet on johdettu aiemmista toimivaltuussäännöksistä ja osassa uusia toimivaltuuksia on kyse siitä, että jo käytössä olleelle toimivaltuudelle on annettu uusi termi. Näyttääkin siltä, ettei poliisin tosiasialliseen salaisen tiedonhankinnan käyttöön ja toimintamahdollisuuksiin ole tullut yleisvaltuuden kauden jälkeen merkittäviä muutoksia. Lisääntyneen sääntelyyn voidaan pikemminkin katsoa rajoittaneen poliisin mahdollisuuksia toimia salaisen tiedonhankinnan alueella. 25 Tämän lisäksi uusi sääntely näyttää hämärtäneen esitutkintaviranomaisten toimivaltuuksien hahmottamista. 26 Arto Hankilanoja tarkasteli poliisin salaisen tiedonhankinnan toimivaltuuksien käyttöä Tuolla tarkastelujaksolla poliisi toteutti salaisen tiedonhankinnan toimivaltuuksia yli kertaa. Hankilanojan mukaan tällä on ollut osaltaan vaikutusta siihen, että rikosten selvitysprosentti on ollut Suomessa kansainvälisesti korkeaa luokkaa. Lisäksi hän arvioi, että tehokkaalla salaisen tiedonhankinnan käytöllä on ollut myönteinen vaikutuksensa yhteiskunnan turvallisuutta ylläpitävänä tekijänä. 27 Vaikka esimerkiksi telekuuntelun merkitys näytön hankkimisessa rikokseen vaikuttaisi viime vuosikymmenen aikana vähentyneen menetelmän tullessa suurelle yleisölle tutuksi, ei salaisten pakkokeinojen merkitystä rikoksen selvittämisessä ole syytä väheksyä. Yksittäisen salaisen pakkokeinon tuottama, sinänsä vähäiseltä tuntuva seikka, voi olla loppu viimein rikoksen selvittämisen kannalta hyvinkin ratkaisevassa asemassa, kun se yhdistetään muihin salaisilla pakkokeinolla tai muilla erilaisilla esitutkintatoimenpiteillä saatuihin tietoihin. Esitutkintalaissa ei ole varsinaisesti esitutkinnan määritelmää, mutta laissa on kattavasti säädetty muun muassa esitutkinnassa selvitettävistä asioista (ETL 1:2), esitutkinnan toimittamisvelvollisuudesta (ETL 3:2) sekä esitutkintaperiaatteista ja esitutkintaan osallistuvien oikeuksista (ETL 4 luku). 28 Oikeuskirjallisuudessa esitutkinta on määritelty vakiintuneesti selvityksen hankkimiseksi epäillystä rikoksesta mahdollisen syyteharkinnan suorittamista ja rikosoikeudenkäynnin valmistelua varten. 29 Lainvalmisteluaineistossa 25 Hankilanoja 2014, s Hankilanoja 2014, s Hankilanoja 2014, s Ks. esitutkinnan olennaisista elementeistä Launiala Edilex 2009, s Ks. esim. Helminen Lehtola Virolainen 2005, s. 14; Tolvanen Kukkonen 2011, s. 1; Helminen Kuusimäki Rantaeskola 2012, s. 229; Helminen ym. 2014, s. 18.

23 9 esitutkintatoimenpiteellä tarkoitetaan esitutkintavirkamiehen suorittamaa esitutkinnassa käytettävää ETL:n mukaista toimenpidettä. 30 Oikeuskirjallisuudessa esitutkintatoimenpiteen määritelmää on aiheellisesti laajennettu ulottamalla se myös muihin esitutkinnan aikana esitutkintavirkamiehen suorittamiin kuin ainoastaan ETL:n mukaisiin toimenpiteisiin. 31 Siten tässä tutkielmassa esitutkintatoimenpiteellä tarkoitetaan myös esimerkiksi pakkokeinoja ja ylimääräisen tiedon käyttämistä. Esitutkintatoimenpiteet voidaan jakaa taktiseen (esim. erilaiset tiedustelut, alustavat puhuttelut, kuulustelut ja suurin osa todistelusta) ja tekniseen tutkintaan (erilaisten esineellisten todisteiden tutkinta, esim. rikospaikkatutkinta ja erilaiset laboratoriotutkimukset.) 32 Rikoksella tarkoitetaan rangaistavaksi säädettyä tekoa. 33 Perusterikos tarkoittaa puolestaan epäiltyä rikosta, jonka tutkintaa varten pakkokeinolupa tai -päätös on annettu. Esitutkintaviranomaisia ovat poliisin lisäksi rajavartio-, tulli- ja sotilasviranomaiset, joille pakkokeino- ja poliisilaissa sekä rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa (623/2015) on säädetty salaiseen tiedonhankintaan liittyviä toimivaltuuksia (ETL 2:1.2). Toimivaltuudet ovat yhteiskunnan keino paljastaa, ennalta estää ja selvittää rikoksia. 34 Toimivaltuuksien legaalimääritelmä tulee suoraan PKL:sta HE 222/2010 vp, s ; KM 2009:2, s Ks. esim. Helminen ym. 2014, s. 162; Launiala Edilex 2013, s ; Tolvanen 2014, s. 29. Vrt. Tolvanen Kukkonen 2011, s. 2, jossa esitutkintatoimenpiteen määritelmää käytetään lainvalmisteluaineiston tapaan. Esitutkintatoimenpiteen määritteleminen on olennaista etenkin sen takia, että ETL 9 luvun 1 :n 1 momentti velvoittaa laatimaan esitutkintatoimenpiteistä pöytäkirjan tai tekemään merkinnän muuhun asiakirjaan, jollei erikseen laissa muuta säädetä. 32 Helminen ym. 2014, s. 334; Tolvanen Kukkonen 2011, s Ks. HE 222/2010 vp, s. 160; Tolvanen Kukkonen 2011, s. 1. HE:n mukaan esitutkintavaiheessa rikokseksi määritellään myös sellaiset teot, joista tekijää ei loppujen lopuksi syytetä tai tuomita rangaistukseen jonkin syyttämättäjättämisperusteen tai rangaistusvastuusta vapauttavan seikan perusteella (esim. syyntakeettomien tekemät teot ja hätävarjelutapaukset). 34 Hankilanoja 2014, s Hankilanoja 2014, s. 5.

24 Salaisten pakkokeinojen käytön edellytykset Yleisenä edellytyksenä salaisten pakkokeinojen käytölle on, että niiden käytöllä voidaan olettaa saatavan rikoksen selvittämiseksi 36 tarvittavia tietoja (PKL 10:2.1). 37 Voidaan siis sanoa, että salaisten pakkokeinojen käyttö edellyttää muiden rikosprosessuaalisten pakkokeinojen tapaan epäiltyä rikosta. Siten salaisia pakkokeinoja on mahdollisuus käyttää vasta, kun esitutkinta on alkanut. 38 Lisäksi edellytyksenä telekuuntelulle, tietojen hankkimiselle telekuuntelun sijasta, suunnitelmalliselle tarkkailulle, tekniselle kuuntelulle, tekniselle katselulle, henkilön tekniselle seurannalle, tekniselle laitetarkkailulle, peitetoiminnalle, valeostolle, tietolähteen ohjatulle käytölle ja valvotulle läpilaskulle on, että niillä voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle (PKL 10:2.2). 39 Peitetoiminnan, valeoston ja asuntokuuntelun käyttämisen osalta edellytetään lisäksi, että se on välttämätöntä rikoksen selvittämiseksi (PKL 10:2.2). Kaikkien salaisen pakkokeinojen käyttö on lopetettava ennen päätöksessä mainitun määräajan päättymistä, jos käytön tarkoitus on saavutettu tai sen edellytyksiä ei enää ole (PKL 10:2.3). 40 Pakkokeinolain 10 luvussa on säädetty kunkin salaista pakkokeinoa koskevan määritelmän yhteydessä menetelmän erityisistä edellytyksistä. Esimerkiksi teknisen seurannan kohdalla tämä tarkoittaa sitä, että esitutkintaviranomainen saa kohdistaa rikoksen kohteena olevaan tai rikoksesta epäillyn oletettavasti hallussa olevaan tai käyttämään esineeseen, aineeseen tai omaisuuteen teknistä seurantaa, kun epäiltyä on syytä epäillä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään vuosi vankeutta (PKL 10:21.2). Yleisten ja erityisten edellytysten salaisiin pakkokeinoihin sovelletaan pakkokeinojen käyttöä ohjaavia yleisiä periaatteita eli suhteellisuus-, vähimmän haitan ja hienotunteisuusperiaatetta (PKL 1:2 4). 36 Ks. kohta 4.2, jossa käsitellään rikoksen selvittämisen käsitteen sisältöä. 37 Ks. Helminen ym. 2014, s. 1116, jossa PKL 10 luvun 2 :n 1 momentin yhteydessä tuodaan esiin säännöksen sisältöä osuvasti kuvaava tuloksellisuusodotuksen käsite. Kirjoittajien mukaan on selvää, ettei salaisen pakkokeinon käyttöön tule ryhtyä, jos ei ole edes oletusarvoa sen hyödyllisyydestä. PKL 10 luvun 1 :ssä mainittujen keinojen käytöstä rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi ja vaaran torjumiseksi säädetään poliisilaissa ja rikostorjunnasta Tullissa annetussa laissa. Keinoista käytetään nimitystä salaiset tiedonhankintakeinot. 38 Tolvanen Kukkonen 2011, s Ks. kohta 4.2.2, jossa käsitellään erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle -vaatimusta. 40 Ks. Helminen ym. 2014, s. 1116, joiden mukaan salaisten pakkokeinojen käytön edellytyksiä koskeva sääntely on kolmiportainen. Kaikkia keinoja koskee oletus hyödyllisyydestä eli tuloksellisuusodotus (PKL 10:2.1). Kaksi muuta porrasta ovat erittäin tärkeä merkitys rikoksen selvittämiselle ja välttämättömyys (PKL 10:2.2). Tämä uusi sääntely rajoittanee entisestään eräiden keinojen käyttöä.

25 11 Perustuslakivalokunta havainnollistaa pakkokeinoluvan myöntämiseen liittyvää harkintaa esimerkillä, jossa tuomioistuin ei myönnä lupaa televalvonnan käyttöön törkeysasteeltaan suhteellisen vähäisen rikoksen tutkimisessa, vaikka rikosnimike sinänsä oikeuttaisikin pakkokeinon käyttöön. Perustusvaliokunta painottaa PKL:iin kirjattujen sekä yleisten periaatteiden että salaisten pakkokeinojen yleisten ja erityisten edellytysten huomioon ottamista ja merkitystä, kun esitutkintaviranomainen hakee lupaa ja tuomioistuin harkitsee luvan myöntämistä. 41 Perustuslakivaliokunta on painottanut myös perus- ja ihmisoikeusmyönteisen tulkinnan vaatimusta Perus- ja ihmisoikeusnäkökulma Perus- ja ihmisoikeuksien ydinalue Rikosprosessuaaliset pakkokeinot sisältävät pakkovallan käyttöä yksilöä kohtaan, koska niillä puututaan yksilön oikeushyviin. 43 Salaisten pakkokeinojen käytössä on korostunut perus- ja ihmisoikeusnäkökulma, koska niillä usein puututaan perustuslaissa suojattujen perusoikeuksien ydinalueeseen. Tähän ydinalueeseen kuuluvat erityisesti yksityiselämän, kotirauhan ja luottamuksellisen viestin suoja. 44 Myös oikeusturvan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin eri osa-alueiden voidaan katsoa kuuluvan ydinalueeseen. Kysymys on usein punninnasta, jossa asetetaan vastakkain perus- ja ihmisoikeuksien suoja sekä rikostorjunnan tehokkuusvaatimukset. 45 Ydinsuojaan kuuluvien alueiden suojaaminen ja rikostorjunnan tehokkuuden vaatimukset eivät kuitenkaan ole välttämättä ristiriidassa ja toisiaan poissulkevia. Esimerkiksi rikosten estämisellä suojataan samalla perus- ja ihmisoikeuksia. 46 Samoin tulee huomata, että selvitettäessä rikosta, jossa on olemassa 41 PeVL 32/2013 vp, s. 4. Ks. myös KKO 2007:7; KKO 2009: Esim. PeVM 25/1994 vp, s. 3; PeVL 2/1990 vp, s Perusoikeusmyönteiseen laintulkintaan velvoittaa perustuslain 22, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. PeVM 25/1993 vp, s. 7; PeVM 10/1998 vp, s mukaan lain erilaisista tulkintavaihtoehdoista on valittava se, joka parhaiten edistää perusoikeuksien toteutumista. 43 Helminen ym. 2014, s Kyse on julkisen vallan käytöstä, jota voi käyttää vain viranomainen. 44 HE 222/2010 vp, s ; Helminen ym. 2014, s Ks. myös EOA 2016, s. 193, jossa EOA tuo ydinalueeseen mukaan myös henkilötietojen suojan. Ks. kohta 2.3.3, jossa luottamuksellisen viestin salaisuudesta tarkemmin. 45 Helminen ym. 2014, s Rikostorjunnan tehokkuuden turvaaminen edellyttää tulevaisuudessa taktisten ja teknisten menetelmien suojaamista, koska näiden keinojen teho heikkenee, jos tietoisuus esim. niiden käyttötavasta leviää. Tämä tulee huomioida esimerkiksi salaisten pakkokeinojen dokumentoinnissa. Ks. myös Jonkka LM 1998, s Jaakko Jonkka arvioi tarkemmin rikoksen selvittämisintressin ja yksilön oikeusturvaintressin välillä tehtävää punnintaa. Jonkka huomauttaa, että perusoikeudet voivat vaikuttaa kummankin intressin painoarvoon. Selvittämisintressin painoarvo saattaa nousta esim. sen vuoksi, että rikos on loukannut tärkeää perusoikeutta. 46 HE 222/2010 vp, s ; Helminen ym. 2014, s

26 12 epäillyn lisäksi vahinkoa kärsinyt osapuoli (asianomistaja), rikosprosessuaalisilla pakkokeinoilla suojataan välillisesti myös asianomistajaa. Salaisilla pakkokeinoilla voidaan saada selvitystä rikokseen ja siten myös asianomistajan osalta esimerkiksi oikeusturva (PL 21 ) toteutuu, kun hän saa asiansa käsitellyksi asianmukaisesti esitutkintaviranomaisessa ja mahdollisesti myöhemmin myös tuomioistuimessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeita noudattaen. Jotta salaisilla pakkokeinoilla päästään mahdollisimman tehokkaasti tavoitteeseen ja niillä saadaan hankittua rikoksen selvittämiseen tarvittavia tietoja, täytyy niitä koskeva asiankäsittely, päätöksenteko ja toteuttaminen pitää kohteilta salassa. Näin ollen kohteiden mahdollisuudet reagoida pakkokeinojen käyttöön ovat huomattavasti huonommat kuin muissa rikosprosessuaalisissa pakkokeinoissa, jotka tulevat käytännössä heti tai hyvin pian kohdehenkilön tietoon. Tämän vuoksi niin kohdehenkilöiden kuin myös koko järjestelmän lainmukaisuuden kannalta ovat oikeusturvakysymykset korostetun tärkeitä. 47 Kohdehenkilöiden oikeusturvaa on pyritty varmistamaan erityisjärjestelyillä sekä ennen että jälkeen tiedonhankinnan. 48 Keskeisimpiä näistä järjestelyistä ovat tuomioistuinten lupamenettely, viranomaisten sisäinen valvonta ja oikeusasiamiehen laillisuusvalvonta Yksityiselämän suoja perustuslaissa Yksityiselämän suoja on turvattu perustuslain 10 :ssä, jonka mukaan jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu (PL 10.1 ). Tämän lisäksi kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton (PL 10.2 ). Perusoikeusuudistuksen valmisteluasiakirjoissa yksityiselämän suojalle ei ole hahmoteltu yksityiskohtaista sisältöä. Yksityiselämän suojasta säätäminen johtuu osittain siitä, että useissa ihmisoikeussopimuksissa suojataan yksityiselämää. 50 Klassisena vapausoikeutena pidettyä yksityiselämän suojaa voidaan tarkemmin luonnehtia siten, että yksilöllä on oikeus elää omaa elämäänsä ilman viranomaisten ja muiden ulkopuolisten tahojen mielivaltaista tai 47 EOA 2016, s Ks. tähän liittyen rikosprosessin turvaamisfunktiosta Hankilanoja 2014, s EOA 2016, s. 193; Hankilanoja 2014, s Ks. myös Helminen ym. 2014, s , jossa todetaan, salaisen pakkokeinoon kohteella olevan muihin pakkokeinoihin nähden rajoitetummat mahdollisuudet kontrolloida julkisen vallan käyttöä. Tästä syystä tehokas ennakollinen, reaaliaikainen ja jälkikäteinen laillisuusvalvonta on erityisen tärkeää. 49 EOA 2016, s Hankilanoja 2014, s. 264 mukaan oikeusturvariskejä lisää säännösten osittainen tulkinnanvaraisuus ja puutteellisuus. 50 Saraviita 2011, s Ks. myös Viljanen 2011b, s. 393, jonka mukaan yksityiselämän käsite omaksuttiin Suomen perustuslakiin EIS:n 8 artiklasta, jonka vuoksi on perusteltua tukeutua säännöksen tulkinnassa tavanomaista enemmän EIT:n soveltamiskäytäntöön.