Suurelle valiokunnalle

Transkriptio

1 LAKIVALIOKUNNAN LAUSUNTO 23/2001 vp Valtioneuvoston kirjelmä ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Schengenin yleissopimuksen 40 artiklan 1 ja 7 kohtien muuttamisesta (Schengenin yleissopimuksen soveltamisalan laajentaminen) Suurelle valiokunnalle JOHDANTO Vireilletulo Eduskunnan puhemies on 18 päivänä lokakuuta 2001 lähettänyt valtioneuvoston kirjelmän ehdotuksesta neuvoston päätökseksi Schengenin yleissopimuksen 40 artiklan 1 ja 7 kohtien muuttamisesta (Schengenin yleissopimuksen soveltamisalan laajentaminen) (U 69/2001 vp) käsiteltäväksi suureen valiokuntaan ja samalla määrännyt, että lakivaliokunnan on annettava asiasta lausuntonsa suurelle valiokunnalle. Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - lainsäädäntöneuvos Kimmo Hakonen, sisäasiainministeriö - lainsäädäntöneuvos Ilari Hannula, oikeusministeriö - ylitarkastaja Reijo Lahtinen, Rajavartiolaitos - tullisihteeri Sami Rakshit, Tullihallitus - professori Pekka Koskinen - professori Raimo Lahti. Lisäksi kirjallisen lausunnon on antanut professori Ari-Matti Nuutila. VALTIONEUVOSTON KIRJELMÄ Ehdotus neuvoston päätökseksi Unionin kolmen jäsenvaltion yhdessä tekemän ehdotuksen tavoitteena on laajentaa Schengenin yleissopimuksen 40 artiklan soveltamisalaa 1 ja 7 kohtien osalta. Artiklan 1 kohta koskee ennalta esitetyn oikeusapupyynnön nojalla tapahtuvaa, toisen sopimuspuolen alueelle jatkuvaa henkilön tarkkailua. Nykyisin 1 kohdan mukaan sopimuspuolen virkamiehet, jotka oman maansa alueella rikoksen selvittämiseksi tarkkailevat rangaistavaan ja mahdollisesti rikoksentekijän luovuttamiseen U 69/2001 vp johtavaan tekoon osalliseksi epäiltyä henkilöä, ovat oikeutettuja jatkamaan tätä tarkkailua toisen sopimuspuolen alueella, kun tämä on antanut luvan rajojen kummallakin puolella tapahtuvaan tarkkailuun ennalta esitetyn oikeusapupyynnön pohjalta. Ehdotuksella laajennettaisiin rajan ylittävää tarkkailuoikeutta koskemaan muitakin henkilöitä kuin vain rangaistavaan tekoon osalliseksi epäiltyä henkilöä. Saman artiklan 7 kohdassa luetellaan rikokset, joihin syylliseksi epäillyn tarkkailua on kiiretilanteessa mahdollista jatkaa rajan toisella Versio 2.0

2 Perustelut puolella ilman ennakolta pyydettyä lupaa. Luettelo käsittää Suomessa melko ankarasti rangaistavia tekoja, mutta joukossa on myös mm. varastetun tavaran kätkeminen. Ehdotuksen mukaan luetteloon lisättäisiin maksuvälineiden väärentäminen, järjestäytyneen ryhmän harjoittama petos, järjestetty laiton maahantulo, järjestäytyneestä rikollisuudesta saatujen varojen rahanpesu sekä ydinaseiden ja radioaktiivisten aineiden laiton kauppa. Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto katsoo, että päätösluonnosehdotus on hyväksyttävissä siltä osin, kuin siinä esitetään täydennettäväksi Schengenin yleissopimuksen 40 artiklan 7 kohdan luetteloa kiireelliseen tarkkailuun oikeuttavista rikoksista. Valtioneuvosto suhtautuu jonkin verran varauksellisesti saman artiklan 1 kohdan soveltamisalan laajentamiseen, koska tarkkailuoikeuden laajentaminen on ongelmallista erityisesti yksityisyyden suojan kannalta. Valtioneuvosto katsoo, että esitys on myös tältä osin kuitenkin hyväksyttävissä, koska 40 artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan rajan yli tapahtuvaa tarkkailua säätelee Schengenin yleissopimuksen lisäksi sen maan kansallinen lainsäädäntö, jonka alueella toimitaan. Tätä säännöstä ei ole ehdotettu muutettavaksi. Suomi voisi siten kieltäytyä tarkkailun toimittamiseksi vaadittavasta oikeusapupyynnöstä, jos se koskisi muuta henkilöä kuin rikokseen syylliseksi epäiltyä tai rikokseen myötävaikuttajaa. Schengenin yleissopimuksen nykyisen 40 artiklan 1 kohtaan verrattuna Suomen lainsäädäntö on joka tapauksessa väljempi mahdollistaessaan tarkkailun toimittamisen myös rikosten ennalta estämiseksi ja sen kohdistamisen myös rikoksen myötävaikuttajaan. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Tarkkailuoikeuden laajentaminen Schengenin yleissopimuksen 40 artiklan 1 kohtaa ehdotetaan muutettavaksi siten, että valtioiden rajan ylittävä, rikoksen selvittämiseksi tapahtuva tarkkailu ulotettaisiin koskemaan rikoksesta epäillyn lisäksi muitakin henkilöitä. Tällaisia henkilöitä olisivat ehdotuksen perusteluiden mukaan esimerkiksi rikoksentekijän rikostoverit ja lähipiiri. Yleissopimuksessa ei määritellä, mitä tarkkailulla tarkoitetaan. Suomessa tarkkailusta ja teknisestä tarkkailusta säädetään poliisilaissa (493/1995) ja pakkokeinolaissa (450/1987). Pääsääntöisesti poliisilaki sisältää toimivaltasäännökset rikollisen toiminnan estämiseksi ja keskeyttämiseksi. Pakkokeinolaissa säädetään puolestaan rikoksen selvittämisessä käytettävissä olevista pakkokeinoista. Tarkkailusta rikoksen selvittämiseksi ei ole säännöksiä, koska se on katsottu perinteisesti sallituksi esitutkintakeinoksi. Teknisestä tarkkailusta rikoksen selvittämiseksi säädetään pakkokeinolakiin vuonna 1995 lisätyssä 5 a luvussa. Luvun 4 sisältää säännökset teknisen tarkkailun edellytyksistä. Pykälän mukaan teknistä kuuntelua saa kohdistaa vain rikoksesta epäiltyyn ja teknistä tarkkailua rikoksesta epäiltyyn ja tiettyyn paikkaan, jossa hänen voidaan olettaa oleskelevan. Lisäksi teknistä seurantaa saa kohdistaa rikoksesta epäillyn käyttämään kulkuneuvoon ja rikoksen kohteena olevaan tavaraerään. Nykyisin Suomessa voimassa olevan lainsäädännön mukaan tarkkailua rikoksen selvittämiseksi ei siis saa kohdistaa muihin henkilöihin kuin rikoksesta epäiltyyn. Artiklan 1 kohdan muuttaminen tarkkailuoikeuden laajentamiseksi ei ole siten sopusoinnussa voimassa olevien kansallisten säännösten kanssa. Perustuslakivaliokunta on kahdessa lausunnossaan arvioinut ehdotusta perus- ja ihmisoikeuksien kannalta (PeVL 3/2001 vp ja PeVL 44/2001 vp). 2

3 Lausunto LaVL 23/2001 vp U 69/2001 vp Schengenin yleissopimuksen 40 artiklan 3 kappaleen a kohdan mukaan rajan yli tapahtuvaa tarkkailua säätelee yleissopimuksen lisäksi sen maan lainsäädäntö, jossa tarkkailua suoritetaan. Tämä ilmenee myös poliisilain 30 a :stä, jossa säädetään vieraan valtion poliisimiehen suorittamasta tarkkailusta. Suomi voi siis kieltäytyä tarkkailua koskevasta oikeusapupyynnöstä, jos kyse on sellaisesta tarkkailusta, joka ei ole Suomessa sallittua. Saadun selvityksen mukaan Suomessa ei ole myöskään tarvetta muuttaa tarkkailua koskevaa lainsäädäntöä. Yleissopimuksen muuttamisella ei ole Suomessa juurikaan käytännön merkitystä, toisin kuin keskieurooppalaisissa Schengen-maissa. Näillä perusteilla valiokunta yhtyy valtioneuvoston varaukselliseen kantaan 40 artiklan 1 kohdan muuttamisesta. Lisäksi valiokunta toteaa, että ehdotettu säännös on tarkkailun kohteena olevien henkilöiden määrittelyn osalta epämääräinen. Säännösehdotuksessa henkilöpiiriä ei ole millään tavoin täsmennetty. Tarkkailun edellytyksenä olisi, että kyseessä on rikos, joka voi johtaa rikoksen tekijän luovuttamiseen. Valiokunta pitää säännöstä myös tältä osin liian epätäsmällisenä. Tätä arviota korostaa se, että parhaillaan on valmisteltavana myös puitepäätös unionin jäsenvaltion välillä tapahtuvan luovuttamismenettelyn uudistamiseksi (U 66/2001 vp eurooppalainen pidätysmääräys). Lakivaliokunta on antanut ehdotuksesta lausunnon, jossa on kiinnitetty huomiota säännösehdotuksessa oleviin ongelmiin (LaVL 21/2001 vp). Koska luovuttamista koskevia säännöksiä ollaan parhaillaan muuttamassa, ei ole mahdollista tässä vaiheessa ottaa yksityiskohtaisesti kantaa myöskään Schengenin yleissopimuksen 40 artiklan 1 kohtaa koskevaan ehdotukseen. Rikosluettelon täydentäminen Yleissopimuksen 40 artiklan 7 kohdassa luetellaan rikokset, joihin syylliseksi epäilyn tarkkailua voidaan kiiretilanteessa jatkaa toisen valtion alueella ilman ennakolta pyydettyä lupaa. Luetteloon ehdotetaan lisättäväksi järjestäytyneenä ryhmänä harjoitettu petos, laittomien maahanmuuttajien järjestetty kuljetus, järjestäytyneestä rikollisuudesta saadun rahan pesu sekä ydinaineiden ja radioaktiivisten aineiden laiton kauppa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että valtioneuvoston kirjelmässä mainitaan ydinaseiden kauppa, kun taas valiokunnalle toimitetun neuvoston asiakirjan mukaan luetteloon ehdotetaan lisättäväksi ydinaineiden kauppa. Valiokunta ei pidä luettelon täydentämistä mainituilla rikosnimikkeillä ongelmallisena. Kyseessä ovat kansainväliset ja järjestäytyneesti tehdyt rikokset, joiden selvittämisessä kansainvälisen viranomaisyhteistyön parantaminen on tarpeellista. Suomessa viranomaisten toimivaltuudet rikosten torjunnassa ja tutkinnassa määräytyvät pääsääntöisesti rikosten rangaistusasteikkojen mukaan. Vieraan valtion virkamiehen toimivaltuudet määräytyvät hänen toimiessaan Suomessa yleissopimuksen ja Suomen lainsäädännön mukaan. Yleissopimuksen muuttaminen ei velvoita kansallisen lainsäädännön muuttamiseen. Lausunto Lausuntonaan lakivaliokunta kunnioittavasti ilmoittaa, että valiokunta yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan edellä esitetyin huomautuksin. 3

4 Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2001 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Henrik Lax /r vpj. Matti Vähänäkki /sd jäs. Sulo Aittoniemi /alk Leena-Kaisa Harkimo /kok Erkki Kanerva /sd Toimi Kankaanniemi /kd Annika Lapintie /vas Paula Lehtomäki /kesk Kari Myllyniemi /kesk Kirsi Ojansuu /vihr Veijo Puhjo /vas Susanna Rahkonen /sd Tero Rönni /sd Mauri Salo /kesk Timo Seppälä /kok Marja Tiura /kok Lasse Virén /kok. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Timo Tuovinen. 4

5 ERIÄVÄ MIELIPIDE Schengenin yleissopimuksen pohjalta ehdotetaan, että Euroopan unionin jäsenmaiden viranomaisten valtioiden ylittävää tarkkailuoikeutta laajennettaisiin koskemaan myöskin muita kuin rangaistavaan tekoon osalliseksi epäiltyä. Miten laajaa tarkkailtavien piiriä tämä koskisi, jää täsmentämättä. Ehdotus tuo väistämättä mieleen Gestapon ja sitä nuoremman Stasin aikaiset tarkkailuvaltuudet. Käytännössä henkilö kuin henkilö voisi joutua tarkkailun ja seurannan alaiseksi. Tämäntyyppistä toimintaa ei vapaassa ja yksilön vapautta kunnioittavassa yhteiskunnassa saa mahdollistaa. Sen vuoksi valiokunnan olisi tullut suhtautua ehdotukseen tältä osin ehdottoman kielteisesti. Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2001 Sulo Aittoniemi /alk 5