Vesien tila hyväksi yhdessä

Transkriptio

1 RAPORTTEJA XXX 201X Vesien tila hyväksi yhdessä Ehdotus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi kuulemisasiakirja ANNE LAINE (TOIM.)

2 Vesien tila hyväksi yhdessä Ehdotus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi kuulemisasiakirja ANNE LAINE (TOIM.) 1

3 RAPORTTEJA xx 2015 Vesien tila hyväksi yhdessä Ehdotus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Taitto: Kansikuva: Aarno Torvinen/Ympäristöhallinnon kuvapankki Kartat: Painotalo: ISBN xxx-x (painettu) ISBN xxx-x (PDF) ISSN ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) URN:ISBN: xxx-x EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

4 Sisältö Lukijalle Johdanto Vesienhoitosuunnitelmien tarkoitus ja laatiminen Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus Suunnitteluun vaikuttava yleinen kehitys Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö Vesienhoidon toteuttamiseksi laaditut strategiat ja ohjelmat Vesienhoitoalueen yleiskuvaus Luonnonolot, maankäyttö ja asutus Vesistöt ja pohjavedet Alueelliset ohjelmat ja suunnitelmat Ilmastonmuutos Suunnitelmassa tarkasteltavat vedet Tarkastelun periaatteet Järvet, joet ja rannikkovedet Suunnitelmassa tarkasteltavat pohjavedet Erityiset alueet Talousveden ottoon käytettävät vedet Elinympäristön tai lajien suojeluun määritellyt alueet Uimavedet Kalavedet Vesiin kohdistuvat paineet Arviointiperusteet Vesiin kohdistuva kuormitus Vieraslajit Vesien säännöstely ja rakentaminen

5 5.5 Vesien tilaan vaikuttava vedenotto Uudet vesiin vaikuttavat hankkeet Vedenkäytön taloudellinen analyysi Vesien käyttötarkoituksen taloudellinen merkittävyys Veden hankinnan ja tarpeen pitkän ajan ennusteet Kustannusten kattamisen periaatteen huomioon ottaminen vesihuollossa Vesienhoitoalueen seurantaohjelma Järvien, jokien ja rannikkovesien tilan seuranta Pohjavesien seuranta Vesien tila Arviointiperusteet Pintavesien ja pohjavesien tila Vesien tilan parantamistarpeet Ympäristötavoitteet ja parantamistarpeen arviointi Ensimmäisen hoitokauden tavoitteiden toteutuminen Ympäristötavoitteet ja vesien tilan parantamistarpeet toisella hoitokaudella Vesienhoidon toimenpiteet Toimenpiteiden suunnittelun periaatteet Yhteen sovitettavat suunnitelmat Sektorikohtaiset toimenpiteet Ehdotus toimenpideyhdistelmäksi Suunnitelmavaihtoehtojen vertailu Vesienhoitosuunnitelman hyötyjen arviointi Arvio ympäristötavoitteiden saavuttamisesta toisella hoitokaudella Pintavedet Pohjavedet Uudet hankkeet Kansalaisten kuuleminen ja vaikutusmahdollisuudet EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

6 12.1 Yhteistyöryhmät Kuulemiskierrokset Alueelliset tilaisuudet Yhteenveto esitetyistä lausunnoista ja mielipiteistä Palautteen huomioon ottaminen Ympäristöselostus Vesien tila ja kehitys, jos suunnitelmaa ei toteuteta Ihmistoiminnasta aiheutuvat erityiset ympäristöongelmat Vesienhoitosuunnitelman sisältö ja päätavoitteet Vesienhoitosuunnitelman vaikutusten kohdentuminen Vaihtoehdot ja niiden valintaperusteet Muiden suunnitelmien ja ohjelmien vaikutus Kehitys, jos ehdotetut toimenpiteet toteutetaan Miten vaikutukset on arvioitu Toimenpiteet, joilla aiotaan ehkäistä, vähentää tai poistaa vesienhoitosuunnitelman toteuttamisesta aiheutuvia haittoja Aineistoon ja vaikutusten arviointiin liittyvät puutteet Miten tavoitteiden toteutumista ja toimenpiteiden vaikutuksia aiotaan seurata Yhteenveto ympäristöselostuksen sisällöstä Yhteystiedot Sanasto

7 Lukijalle Mielipiteesi vesienhoitosuunnitelmasta on meille tärkeä! Tämä julkaisu on ehdotus Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi. Se kertoo pinta- ja pohjavesien tilasta, ongelmista ja vesien tilan parantamiseksi suunnitelluista hoitotoimista. Oman alueesi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) odottaa kannanottoasi vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen sisällöstä ja siihen liittyvistä asioista. Saadun palautteen perusteella vesienhoitosuunnitelma viimeistellään ja toimitetaan valtioneuvoston hyväksyttäväksi vuonna Voit tutustua myös vesienhoitoalueen toimenpideohjelmaluonnokseen, jossa on yksityiskohtaisempaa vesistö- ja vesimuodostumakohtaista tietoa. Kaikki aineisto löytyy vesienhoitoalueen sivuilta: Iijoki > osallistuminen vesienhoitoon. Ketä kuullaan? Vesienhoidon suunnitteluun voivat osallistua kaikki vesien tilasta kiinnostuneet kansalaiset, kansalaisjärjestöt, viranomaiset, tutkimuslaitokset ja toiminnanharjoittajat. Vesienhoitosuunnitelmaehdotuksesta pyydetään erikseen lausunnot muun muassa alueen kunnilta, toimijoilta, viranomaisilta ja järjestöiltä. Mistä asioista odotetaan palautetta? ELY-keskus odottaa kansalaisten kannanottoa esimerkiksi seuraavista asioista: Miten vesienhoito näkyy lähialueellani ja mitä vesien ongelmia olisi syytä nostaa esille? Miten vesienhoitoa tulisi kehittää jatkossa? Miten itse voin vaikuttaa vesien tilaan? Laajemmin toivotaan palautetta seuraaviin seikkoihin: Onko ehdotusta varten koottu tarpeeksi tietoa ja ovatko linjaukset oikeita ja riittävän perusteltuja? Onko tarjottu riittävästi mahdollisuuksia osallistua suunnitteluun? Ovatko esitetyt toimenpidelinjaukset oikeaan tietoon pohjautuvia, perusteltuja ja riittäviä? Ovatko ehdotetut toimet tehokkaita ja toteuttamiskelpoisia? Missä määrin näette omalta osaltanne mahdolliseksi toteuttaa vesienhoidon vuoden 2015 loppuun mennessä suunnitellut ja päätetyt ensimmäisen kauden toimenpiteet? Kuulemisessa saatava palaute käsitellään ELY-keskusten koolle kutsumissa vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmissä. Palautteen yhteenveto kirjataan vesienhoitosuunnitelman lukuun 12. Kuulemispalaute tulee myös vesienhoitoalueen internetsivuille. Miten ja milloin toimitan mielipiteeni eteenpäin? Kuulemiseen on varattu aikaa puoli vuotta. Se alkaa ja päättyy Kuuleminen tapahtuu kaikkialla Suomessa samaan aikaan. Lausunnot ja palautteet on toimitettava ELY-keskukselle joko sähköisenä (tarvittavat linkit löytyvät yllä mainitulta sivulta) tai kirjallisena kirjaamon kautta, jonka yhteystiedot löytyvät tämän kuulemisasiakirjan lopusta. Polku kuulemissivulle: > Vesi ja meri > Vesien- ja merensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Vesienhoitoalueet > Oulujoki-Iijoki > Osallistuminen vesienhoitoon EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

8 1 Johdanto 1.1 Vesienhoitosuunnitelmien tarkoitus ja laatiminen Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain. Manner-Suomessa on viisi vesienhoitoaluetta. Lisäksi Ruotsin ja Norjan kanssa on muodostettu kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta (kuva 1.1). Ahvenanmaa muodostaa oman vesienhoitoalueen. Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Vesienhoidon suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat valmistellaan laajassa yhteistyössä ja yhteiskunnan eri tahoja kuullen. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat vesienhoitosuunnitelmat vahvistettiin valtioneuvostossa vuonna Tämä päivitetty Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma ulottuu vuoteen Päivityksen yhteydessä on tehty arvio ensimmäisen hoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta sekä pinta- ja pohjavesien tilasta. Lainsäädännössä tapahtuneet muutokset, sekä EU:n komission ensimmäisistä vesienhoitosuunnitelmista antama palaute on myös otettu huomioon. Toimenpiteiden kustannustehokkuuden parantamiseksi on tuotettu uusia työkaluja. Vesienhoidon tavoitteeksi asetettiin ensimmäisellä hoitokaudella vähintään vesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on ollut mahdollisuus poiketa joissakin vesimuodostumissa erityisin esimerkiksi luonnonolojen ja/tai käyttökelpoisen tekniikan puuttumisen johdosta, tai jos toimenpiteiden kustannukset muodostuvat kohtuuttomaksi. Tavoitteiden saavuttamisen määräaikoja on voitu pidentää vuoteen 2021 tai 2027 asti. Vesienhoitosuunnitelma sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesien tilan parantamiseksi ja säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet esitellään toimenpideohjelmissa, joiden yhteenveto on keskeinen osa vesienhoitosuunnitelmaa. Vesienhoidon suunnittelusta vastaavat vesienhoitoalueella toimivat ELY-keskukset yhdessä alueellisten yhteistyöryhmien kanssa. Yhteistyöryhmiin on koottu mahdollisimman kattavasti alueen eri sidosryhmien edustus. Lisäksi kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua vesienhoidon suunnittelu kuulemisiin. Vesienhoidon työsuunnitelmasta, aikataulusta ja keskeisistä kysymyksistä kuultiin ( ). Palaute on otettu huomioon vesienhoitosuunnitelmaluonnosten valmistelussa. Toinen kuuleminen koskee vesienhoitosuunnitelmaluonnoksia ja palautetta voi antaa Lopullisia, vuoteen 2021 ulottuvia suunnitelmia valmisteltaessa otetaan huomioon kuulemisista sekä lausunnoista saatu palaute. Vuoteen 2015 ulottuvien vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano on meneillään kaikilla toimintasektoreilla ja alueilla. Valtioneuvosto teki helmikuussa 2011 periaatepäätöksen valtakunnallisesta vesienhoidon toteutusohjelmasta. Valtakunnallinen vesienhoidon toteutusohjelma Vesienhoitoalueelle laadittiin tältä pohjalta omat toteutusohjelmat. Vesienhoidon toimenpiteiden toteutusta seurataan vuoden 2011 lopussa valmistuneen seurantajärjestelmän mukaisesti. Tavoitteena on saada lisää tietoa toimenpiteiden toteutuksen etenemisestä ja kustannuksista. Näitä tietoja tarvitaan myös vesienhoitosuunnitelmien päivittämistä varten. Vesienhoidon toteutuksen seurantajärjestelmä kaudelle Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vuosille laadittu järjestyksessä ensimmäinen vesienhoitosuunnitelma, vesienhoitoalueen toimenpideohjelma ja toteutusohjelma ovat nähtävillä ympäristöhallinnon verkkosivuilta ( FI/Vesi_ja_meri/Vesien_ja_merensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Vesienhoitoalueet/OulujokiIijoki/Vesienhoitosu unnitelma_ja_taustaselvitykset) 7

9 Kuva 1.1 Manner-Suomen vesienhoitoalueet (1-5), kansainväliset vesienhoitoalueet (6-7) sekä Ahvenanmaan vesienhoitoalue (8). Vesienhoitosuunnitelmien laatiminen ja toteutus vaatii usean eri ministeriön tukea. Vesienhoidon valtakunnallista koordinointia varten on asetettu vesienhoidon seurantaryhmä, millä on varmistettu eri hallinnonalojen välinen yhteistyö. Tällä on vaikutettu erityisesti totutusta edistäviin ohjauskeinoihin. Työn aikana on myös huolehdittu valtakunnallisesta sidosryhmäyhteistyöstä. Erillisissä työryhmissä on valmisteltu suunnitelman laatimista koskevia oppaita ja ohjeita, jotka ympäristöministeriö on antanut ELY keskusten suunnittelutyön tueksi. Suomen ympäristökeskus on osallistunut suunnitteluun tuottamalla työkaluja ja aineistoja työn pohjaksi. Tämän vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen koostamiseen ja kirjoittamiseen on osallistunut joukko asiantuntijoita pääasiassa Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ELY-keskuksista. Käytettävissä on ollut valtakunnallisesti laadittuja yhteisiä taustatekstejä. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

10 1.2 Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus Vesienhoitosuunnitelmat ja niiden toimenpideohjelmat edistävät vesiensuojelua monella tavalla. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyt ratkaisut vaikuttavat hankkeita ja toimenpiteitä koskevaan päätöksentekoon. Suunnittelun kuluessa on tuotettu uutta tietoa ja toimittu siten, että eri toimijat ovat vuorovaikutuksessa ja pyrkivät yhteisymmärrykseen vesiensuojelun edistämisen keinoista. Suunnittelun vaikuttavuus syntyy mm. seuraavin tavoin: Tietämys vesien tilasta ja tilaan vaikuttavista tekijöistä paranee. Vesienhoidon tavoitteet sekä niiden saavutetuksi määritellyt toimet ohjaavat eri toimijoiden työtä kohti kaikkien vesien hyvän tilan saavuttamista. Kaikki hyötyvät vesien tilan paranemisesta Vesienhoidon suunnittelun tulokset otetaan lupavalmistelussa huomioon ja ne vaikuttavat lupapäätösten kautta käytännön toimien toteutukseen. Vesienhoidon suunnittelu ohjaa vesiin liittyviä toimia sekä päätöksentekoa maankäytön suunnittelusta. Vesienhoidon suunnittelua voidaan hyödyntää EU:n ja kansallisen rahoituksen ohjaamisessa (maatalouden ympäristökorvaus, aluekehitysrahoitus ym.). Suunnitelma on otettava huomioon lupakäsittelyssä ja viranomaistoiminnassa Ympäristönsuojelu- ja vesilakiin perustuvilla luvilla on tärkeä merkitys vesienhoitotoimenpiteiden toeutuksessa. Lupaa edellyttävää yksittäistä hanketta koskevat velvoittavat toimet määritellään lupamenettelyissä, jotka perustuvat aineelliseen lainsäädäntöön, kuten vesilakiin (264/1961 ja 587/2011), ympäristönsuojelulakiin (527/2014), maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) sekä luonnonsuojelulakiin (1096/1996). Lupamenettelyissä tulee ottaa tarpeellisilta osin huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) luvussa 4 esitetyt ympäristötavoitteet vesienhoitosuunnitelmassa linjaavat päätöksenteossa huomioon otettavia asioita. Vesienhoitosuunnitelma ei sellaisenaan estä yksittäisen luvan myöntämistä, eivätkä suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tule suunnitelman perusteella toiminnanharjoittajaa sitovaksi. Voimassa olevien lupien tarkkailumääräyksiä voidaan joutua täsmentämään vastaamaan vesienhoidon seurannan tarpeita. Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvilta osin huomioon valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat. Tämä merkitsee viranomaisten yleistä velvollisuutta toimia toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Viranomaiset tekevät päätökset muun aineellisen lainsäädännön perusteella, jonka soveltamisessa vesienhoitosuunnitelmat tulee ottaa huomioon päätöksentekoon muuten liittyvänä aineistona. 1.3 Suunnitteluun vaikuttava yleinen kehitys Vesienhoidon toisella suunnittelukierroksella on otettu huomioon muutokset, joita on tapahtunut ensimmäisten vesienhoitosuunnitelmien hyväksymisen jälkeen. Vesienhoitoon vaikuttavaa lainsäädäntöä on muutettu ja vesienhoitoa on aktiivisesti edistetty ohjelmilla ja strategioilla. Vesienhoidon rinnalle on tullut merenhoidon suunnittelu ja tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen. Toisaalta myös toimintaympäristössä on tapahtunut paljon muutoksia. Aiempaa enemmän on kiinnitetty huomiota ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, vesiympäristölle haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin sekä taloudellisiin tarkasteluihin. Paljon vesiä jäi ensimmäisellä suunnittelukierroksella tarkastelematta. Nyt tarkasteluun on otettu mukaan suuri määrä aiempaa pienempiä vesimuodostumia. 9

11 Ilmastonmuutos heijastuu vesistöihin monella tavalla. Tämän huomioon ottaminen toimenpiteiden suunnittelussa on aiempaa tärkeämpää. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään vesienhoitoalueittainen arvio ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Toisella hoitokaudella muun muassa kunnostushankkeissa ja säännöstelyn kehittämisessä tulee aikaisempaa paremmin ottaa huomioon sekä ilmastonmuutokseen että tulvariskeihin varautuminen siten, että hankkeissa voidaan mahdollisuuksien mukaan edistää eri tavoitteita. Vesienhoidon suunnittelussa eri tahojen intressien yhteen sovittaminen on tärkeää. 1.4 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ja sen keskeiset muutokset Ensimmäisen vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen vesienhoitoa koskevaan lakiin (1299/2004) on lisätty säädökset merenhoidon suunnittelusta. Lain nimi laajeni laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Meren- ja vesienhoidon suunnitelmia koskevat omat säädöksensä, mutta suunnittelut tulee sovittaa yhteen. Vesienhoidon toteutuksen kannalta olennaisia ympäristö- ja vesilainsäädäntöjä on uudistettu. Uudistettu vesilaki astui voimaan vuoden 2012 alusta. Lisäksi haja-asutuksen jätevesihuollon tehostamiseen liittyvät ympäristönsuojelulain muutos ja valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tulivat voimaan vuonna Uusi ympäristönsuojelulaki tuli voimaan Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet nousevat aiempaa keskeisemmin esille vesienhoidossa. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista ja asetusmuutos sisältää ympäristönlaatunormeja aineille tai aineryhmille, jotka vaikuttavat pintavesien kemiallisen tilan arviointiin. Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) edellyttää tulvariskien tavoitteiden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamista. Tulvariskien hallintasuunnitelmat tehdään yhtä aikaa vesienhoidon suunnitelmien päivityksen kanssa. Vesienhoidon järjestäminen: Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011); Asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006); Asetus vesienhoitoalueista (1303/2004) Pilaantumisen ehkäiseminen: Ympäristönsuojelulaki (527/2014); Ympäristönsuojeluasetus (713/2014), tullut voimaan ; Asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Vesirakentaminen: Vesilaki (587/2011) ja asetus vesitalousasioista (1560/2011) Jätevesien käsittely: Asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006); Asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) Merenhoito: Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (272/2011); Asetus merenhoidon järjestämisestä (980/2011) Tulvariskien hallinta: Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) Ympäristövaikutusten arviointi: Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) Merenhoidon suunnittelu Suomessa merenhoidon tavoite on Itämeren hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Ympäristöministeriö on laatinut yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa Suomen kansallisen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman, joka kattaa Suomen aluevedet ja talousvyöhykkeen. Merenhoitosuunnitelmaan kuuluu arvio meren nykytilasta, tavoitteet hyvän tilan saavuttamiseksi, mittarit tilan seuraamiseksi, seurantaohjelma sekä toimenpideohjelma, jossa esitetään meren hyvän EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

12 tilan saavuttamiseksi tehtäviä toimia eri aloille. Merenhoidossa painottuu vahvasti kansainvälinen yhteistyö. Esimerkiksi merenhoidon toimenpiteet sovitetaan yhteen muiden Itämeren maiden kanssa. Vesienhoidon suunnittelu on kytketty vahvasti merenhoidon suunnitteluun. Merenhoidosta ja vesienhoidosta säädetään samassa laissa. Mm. rannikkoalueella tehtävät tilan arvioinnit ja seurannat tukevat toisiaan ja sovitetaan yhteen. Vesienhoidon toimenpiteillä vaikutetaan myös meren tilaan. Merenhoidon tavoitteet ja toimenpiteet tulee ottaa huomioon vesienhoidon suunnitteluprosessissa, kun määritellään vesien tilan parantamistarpeita ja erityistarpeita, tarkistetaan vesienhoidon toimenpiteitä ja vaihtoehtoja, määritellään toimenpideyhdistelmiä sekä arvioidaan ympäristötavoitteiden saavuttamista ja poikkeamistarvetta. Toimenpiteet sovitetaan rannikkoalueella yhteen. Merenhoitosuunnitelmaan sisältyy useita teemoja joita ei käsitellä vesienhoitosuunnitelmissa, esimerkiksi kalasto ja kalastus sekä luonnon monimuotoisuus. Merenhoidon kannalta keskeiset valuma-alueita ja rannikkoalueita koskevat toimenpiteet esitetään vesienhoitosuunnitelmissa. Yhtymäkohtia on erityisesti rehevöitymiseen ja haitallisiin aineisiin liittyvissä toimenpiteissä. Vesienhoidon suunnittelussa asetetut näitä koskevat toimenpiteet toimivat pohjana merenhoidon suunnittelulle. Hyvän tilan tavoite on vesienhoidossa asetettu vuoteen 2015, kun merenhoidossa se on vuodessa Merenhoidossa tavoitteen saavuttamatta jäämistä voidaan perustella lähinnä ulkoisilla tekijöillä kuten luonnonolojen tai toisen valtion tekemien tai tekemättä jättämien toimien perusteella. Toisaalta merenhoidon suunnittelussa edellytetään kestävän kehityksen mukaista tasapainoa ympäristön sekä sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden välillä. Suunnittelujärjestelmien yhteen sovittamisen koordinaatio on järjestetty välisellä tiiviillä yhteistyöllä sekä ministeriö-, virasto- että asiantuntijatasoilla. Aiemmin vesienhoidon sidosryhmäyhteistyötä ja osallistumista tehostamaan perustetut yhteistyöryhmät on laajennettu toimimaan myös merenhoidon alueellisina yhteistyöryhminä. Merenhoidon suunnittelun ensimmäinen kuuleminen toteutettiin keväällä 2012 ja se koski alustavaa arviota meren tilasta ja tilatavoitteista. Keväällä 2014 kuultiin merenhoidon seurantaohjelmasta. Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmista kuullaan samanaikaisesti vesienhoitosuunnitelmaehdotusten kanssa. Merenhoidon suunnittelusta: > Vesi ja meri > Vesien- ja merensuojelu > Merenhoidon suunnittelu ja yhteistyö Tulvariskien hallinnan suunnittelu Tulvariskien hallinnan tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä sekä estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Vuonna 2010 voimaan tullut tulvariskilaki perustuu EU:n tulvadirektiiviin, jonka tarkoituksena on yhtenäistää tulvariskien hallintaa. Suomeen on nimetty 21 merkittävää tulvariskialuetta, joille tehdään tulvariskien alustava arviointi ja laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Nämä tarkistetaan jatkossa tarpeellisin osin kuuden vuoden välein. Vesistöalueiden ja rannikon tulvariskien hallinnan suunnittelusta vastaavat ELY-keskukset ja suunnittelutyöhön on nimetty tulvaryhmät, joissa on edustus eri viranomaissektoreilta. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on kaksi merkittävää tulvariskialuetta: toinen Kalajoen vesistössä (Alavieska-Ylivieska) ja toinen Iijoen vesistössä (Pudasjärven alue). Tulvariskien hallintasuunnitelmat tehdään samanaikaisesti vesienhoidon suunnitelmien päivityksen kanssa. Lainsäädäntö edellyttää tulvariskien hallinnan tavoitteiden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamista. Myös toimenpiteiden suunnittelussa tulee huomioida tulvariskien hallinnan tavoitteet ja vesienhoidon toimenpiteiden vaikutukset niihin. Samoin tulvariskien hallinnan toimenpiteissä otetaan huomioon vesienhoidon tavoitteet. Parhaassa tapauksessa toimenpiteet tukevat toisiaan, mutta äärimmäisessä tapauksessa tulvariskien hallitsemiseksi voidaan joutua poikkeamaan vesienhoidon tavoitteista. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoaluetta koskevat tulvariskien hallintasuunnitelmat ovat kuultavana samanaikaisesti vesienhoitosuunnitelmaehdotuksista kuulemisen kanssa. Lisää tulvariskien hallintasuunnittelusta: 11

13 1.5 Vesienhoidon toteuttamiseksi laaditut strategiat ja ohjelmat Vesienhoidon ensimmäisten suunnitelmien hyväksymisen jälkeen on toteutuksen tueksi tehty tai käynnistetty useita vesienhoitoon vaikuttavia ohjelmia ja strategioita. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa tarkennettiin toteutusohjelmassa. Lisäksi sektorikohtaisia strategioita ja ohjelmia ovat mm. kansallinen vesistökunnostusstrategia, kansallinen kalatiestrategia, pienvesien ennallistamisohjelma, vesitalousstrategia , soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansallinen strategia sekä alueelliset metsäohjelmat. Valtioneuvoston periaatepäätös Vesienhoidon toteutusohjelma luo valmiuksia kauden vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Toteutusohjelma tarkentaa vuonna 2009 vahvistettujen vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa määrittelemällä valtakunnallisella tasolla edistettävät toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Alueellisen toimeenpanon yhteydessä priorisoidaan tarkemmin toimenpiteiden ja ohjauskeinojen kehittämisen aikatauluja. Kalatiestrategiassa ja kunnostusstrategiassa on kuvattu kattavasti keskeiset kunnostuksia ja vaelluskalakantojen elvyttämistä koskevat kysymykset. Kalatiehankkeissa keskeisintä on yhteistyön lisääminen ja rahoituspohjan laajentaminen, mutta myös tutkimusta ja seurantaa tarvitaan. Lisäksi on toteutettava muita, vaelluskalakantoja elvyttäviä ja suojelevia toimenpiteitä. Valtion rooli kunnostushankkeiden toteuttajana tulee pienenemään selvästi. Näin ollen kunnostusten rahoituspohjaa tulee laajentaa. Keskeistä on myös kehittää yhteistyömalleja mm. vesialueen omistajien, hyödynsaajien ja haitan aiheuttajien kesken. Kunnostustarpeessa olevien pintavesien arviointia tulee parantaa. Lisäksi tulee edelleen kehittää kunnostusmenetelmiä sekä toimintatapoja, joilla voidaan tapauskohtaisesti valita kustannustehokkaimmat menetelmät vesien ekologisen tilan parantamiseksi. Vesitalousstrategia ohjaa vesistöjen ja pohjavesien käyttöä ja hoitoa sekä vesihuoltoa ja sitä palvelevaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Käytännön työssä on sovitettava yhteen vesivarojen hyödyntämisen, alueiden käytön, vesiensuojelun, ympäristöterveyden ja sisäisen turvallisuuden tavoitteita. Vesitaloustehtävät sivuavat myös maatalouteen, metsätalouteen, maaseudun kehittämiseen ja kalatalouteen liittyviä tehtäviä. Päivitetyssä strategiassa varaudutaan toimintaympäristön muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja valtiontalouden haasteisiin. Vesienhoidon kannalta keskeiset valtakunnalliset strategiat ja ohjelmat: - Vesitalousstrategia Kunnostusstrategia - Kalatiestrategia - Kansallinen lohistrategia - Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta - Metsien monimuotoisuutta turvaava toimintaohjelma METSO - Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU - Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia Kansallinen vieraslajistrategia EU:n Itämeren alueen strategia - EU:n Itämeristrategian toimintaohjelma - Maaseudun kehittämisohjelma - Suomen Itämeren suojeluohjelma (2002) - Suomen Itämeren ja sisävesien suojelun toimintaohjelma (2005) - Suositus rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa, ICZM (2002/413/EY) - Suomen kansallinen rannikkostrategia (2006) - Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen Valtioneuvoston Itämeri-selonteko - Suomen hallituksen Itämeri-sitoumus - Itämerihaaste vuoteen Suositussopimus yhdyskuntajätevesien pintavesiä rehevöittävän ravinnekuormituksen vähentämiseksi vuoteen Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

14 2 Vesienhoitoalueen yleiskuvaus 2.1 Luonnonolot, maankäyttö ja asutus Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalue ulottuu Perämeren rannikolta valtakunnan itärajalle (kuva 2.1). Kokonaispinta-ala on km 2. Maa-aluetta on km 2 (88 %) sisävesiä km 2 (7 %) ja rannikkovesiä km 2 (5 %). Suurimmat asutuskeskittymät ovat Oulu ( asukasta), Kajaani ( as.) ja Raahe ( as.). Asukkaita on kaikkiaan Pääosin asutus on keskittynyt vesistöjen läheisyyteen. Päävesistöalueista suurin on Oulujoen vesistöalue. Kuva 2.1. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalue ja sen päävesistöalueet sekä vesienhoitoalueeseen kuuluvat rannikkovedet. 13

15 Maanpinnan muotojen perusteella vesienhoitoalueella on kolme toisistaan poikkeavaa aluetta (kuva 2.2). Rannikon sekä vesienhoitoalueen lounaisosan kattaa tasainen vyöhyke, joka ulottuu Suomenselän vedenjakajalle. Kainuun vaara-alue ulottuu Oulujärven itäpäästä pohjoiseen Yli-Kitkajärven eteläpuolelle. Myös Koutajoen ja Vienan Kemin latvavesistöalueet sijoittuvat korkeussuhteiltaan vaihtelevalle vaara-alueelle. Kainuun vaara-alueen itäpuolella on korkeussuhteiltaan pienipiirteisempää, kumpuilevaa aluetta. Kuva 2.2. Korkeussuhteet Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella. Vesienhoitoalueesta suurin osa kuuluu yli miljoonaa vuotta vanhaan graniittigneissikompleksien luonnehtimaan peruskallioalueeseen (kuva 2.3). Muodostumaa rikkovat pohjois-eteläsuuntaiset Kuhmon ja Suomussalmen vihreäkivivyöhykkeet sekä näitä nuorempi Kainuun liuskejakso, jolle tyypillisimpiä kivilajeja ovat kvartsiitit ja kiilleliuskeet. Koillismaalta Kitkajärvien kautta Pudasjärven pohjoisosiin työntyvä Kuusamon liuskevyöhyke sisältää etupäässä kvartsiitteja, kiilleliuskeita ja fylliittejä. Oulujoen pohjoispuolelle sijoittuva Pohjois-Pohjanmaan liuskevyöhyke koostuu etupäässä grauvakasta sekä musta- ja kiilleliuskeista. Eteläinen kolmannes Pohjois-Pohjanmaasta kuuluu miljoonaa vuotta vanhaan svekofennisten liuskeiden alueeseen. Sille tyypillisiä kivilajeja ovat muun muassa kvartsi- ja granodioriitit, graniitit, kiilleliuskeet ja -gneissit. Oulujoen eteläpuolella on graniittisen kallioperän hautavajoamaan miljoonaa vuotta EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

16 sitten kerrostunut sedimenttikivialue, Muhos-muodostuma. Se koostuu etupäässä hienorakeisista savista ja silteistä. Sedimenttipatjan alimmissa osissa konglomeraatit ja hiekkakivet ovat yleisempiä. Kuva 2.3. Kallioperä Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella. Vesienhoitoalueen maaperä on syntynyt pääosin viimeisimmän jääkauden aikana. Geologiset prosessit ovat muokanneet pinnanmuotoja. Yleisin maalaji on moreeni, joka peittää 53 % maapinta-alasta (kuva 2.4). Pohjavesivarojen kannalta tärkeimpiä muodostumia ovat mannerjään sulamisvaiheessa syntyneet pitkittäisharjut sekä jäätikkökielekkeiden välialueille kerrostuneet saumamuodostumat (nk. saumaharjut). Niiden osuus vesienhoitoalueen maapinta-alasta on alle 5 %. Niissä on lajittuneita maalajeja, kuten soraa, hiekkaa ja hietaa. Kalliomaan osuus vesienhoitoalueen maapinta-alasta on noin 5 %. Kalliota on erityisesti Pyhäjokilaaksossa sekä Kuivaniemellä rannikon tuntumassa. Myös Koillismaalla ja Kainuussa laajahkot kallioalueet ovat monin paikoin yleisiä. Hienojakoisia maalajeja, kuten hiesua ja savia, on yleisimmin Oulu- ja Kalajokilaaksojen välisellä alueella. 15

17 Kallioperä on maapallon kiinteä kuori, joka koostuu erilaisista kivilajeista. Kivilajit vaihtelevat sekä alueellisesti että syvyyssuunnassa muodostaen lohkoja ja kerroksia. Pinnalla kallioperä on yleensä rapautuneempaa ja rikkonaisempaa kuin syvemmällä emo- eli emäkalliossa. Kallioperä on monin paikoin paksuudeltaan vaihtelevan maaperän peitossa. Maaperä on muodostunut jäätikön irrottamasta ja kuljettamasta kiviaineksesta sekä kasvi- ja eliökunnan muodostamasta eloperäisestä aineksesta. Kuva 2.4. Maaperä Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella. Happamia sulfaattimaita on pääosin muinaisen Litorinameren ylimmän korkeustason alapuolella (kuva 2.5). Litorinameren rantaviiva on sijainnut ylimmillään m nykyisen merenpinnan yläpuolella. Maankohoamisen vuoksi nämä muinaisen merenpohjan runsasrikkiset kerrostumat ovat rannikon tuntumassa tyypillisesti lähempänä maanpintaa kuin sisämaassa. Mustaliuskekallioperää on muuhun maahan verrattuna suhteellisen paljon Kainuussa. Sitä tavataan myös Oulujokivarressa Muhoksella ja erityisesti Sanginjoen, Kiiminkijoen alaosan, Kalimenojan sekä Siika- ja Kalajoen valuma-alueilla. Hajanaisempia esiintymiä on mm. Raahen alueella ja Kuusamon pohjoispuolella. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

18 Happamille sulfaattimaille ja mustaliuskealueille on tyypillistä tavanomaista suurempi rikkipitoisuus ja hapellisissa olosuhteissa syntyvä happamuus. Kun näiden maakerrosten pelkistyneessä muodossa olevat rikkiyhdisteet eli sulfidit joutuvat tekemisiin ilman hapen kanssa, ne hapettuvat sulfaatiksi. Maaperän veden vaikutuksesta lopputuotteena syntyy rikkihappoa. Happea pääsee pelkistyneisiin, rikkipitoisiin maakerroksiin runsaasti lähinnä maankuivatuksen tai muun maa- ja vesirakentamisen yhteydessä. Kuva 2.5. Vesienhoitoalueen tunnetut mustaliuskevyöhykkeet sekä keltaisella merkitty 80 metrin korkeuskäyrä, jonka alapuolella valtaosa sulfaattimaista on. Päävesistöalueet erottuvat ruskealla rajattuina. Jotkut vesienhoitoalueen vesimuodostumista ovat luontaisesti reheviä. Syynä ovat ilmeisesti maaperän vivianiittiesiintymät. Veikko Okon vuonna 1943 julkaistun raportin mukaan Suomen laajimmat vivianiittialueet sijoittuvat Utajärven seudulle ja sen lähiympäristöön. Esiintymät ovat yleisiä myös Siikajoen valumaalueella. Vesienhoitoalueen maa-alueesta valtaosa (83 %) on metsää tai avointa kangasta (kuva 2.6), osa kivennäis- ja osa turvemaalla. Metsäpinta-alaa ovat lisänneet tuntuvasti laaja-alaiset ojitukset. Turvemaita on 46 % maa-alasta, suhteellisesti eniten Pyhäjokilaaksosta pohjoiseen Ylikiimingin kautta Pudasjärvelle sijoittuvalla vyöhykkeellä. Maatalouskäytössä on 5 % maa-alasta. Vuonna 2012 vesienhoitoalueella oli noin maataloutta harjoittavaa aktiivitilaa. Suurin osa pelloista on Kalajokilaakson ja Oulujokilaakson välisellä rannikkoalueella. Maanviljely keskittyy selvästi vesienhoitoalueen länsi- ja lounaisosiin. Pelloista noin puolet 17

19 on hietamailla, mutta niitä on runsaasti myös turv la. Turvetuotantoalueita vesienhoitoalueella on noin ha (2012). Eniten turvetuotantoa on Iijoen, Siikajoen, Pyhäjoen ja Kuivajoen vesistöalueilla. Kuva 2.6. Maankäyttö Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella. 2.2 Vesistöt ja pohjavedet Vesienhoitoalueeseen sisältyy neljätoista päävesistöaluetta, näihin rajoittuvat pienemmät rannikon valumaalueet sekä rannikkovedet Rahjan saaristosta Kuivaniemen edustalle (kuva 2.1, taulukko 2.1). Jokien yhteispituus on km (mukana joet, joiden valuma-alue on vähintään 100 km 2 ). Vesienhoitoalueella on noin 900 yli pinta-alaltaan yli 50 ha:n järveä, joista suurin on Oulujärvi (taulukko 2.2). Järvien yhteinen pintaala on km 2. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

20 Taulukko 2.1. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen päävesistöalueiden pinta-alat, järvien osuus pinta-alasta, jokien kokonaispituudet sekä vuotuinen keskivirtaama. Päävesistöalue Pinta-ala (km 2 ) Järvisyys (%) Uomien kokonaispituus (km) Keskivirtaama (m 3 /s) Kalajoki , ,5 Pyhäjoki , ,0 Liminkaoja 187 0,9 32 2,0 Piehinginjoki 176 0,4 36 1,9 Siikajoki , ,0 Temmesjoki , ,1 Oulujoki , Kalimenoja 224 2,0 34 2,0 Kiiminkijoki ,0 Iijoki , Olhavanjoki 326 0,6 27 4,8 Kuivajoki , ,3 Koutajoen latvaosat Vienan Kemin latvaosat Rannikkovaluma-alueet Vesienhoitoalue rajautuu lännessä Perämereen. Vesienhoitoalueen rannikkovedet kattavat noin 10 % koko Perämeren pinta-alasta ( km 2 ). Perämeri on pohjoinen murtovesialue, joka muistuttaa monilta osin enemmän järveä kuin merta. Alhainen suolapitoisuus, mataluus ja pitkä jääpeitteinen kausi ovat Perämerelle tyypillisiä piirteitä. Keskisyvyys on 40 metriä ja suurin syvyys 148 metriä. Vesitilavuus on pieni (1 490 km 3 ) ja vesi vaihtuu nopeasti veden viipymän ollessa vain 5,3 vuotta. Vuosittainen jokivesien tuoma lisä on noin 7 % Perämeren koko vesitilavuudesta, mutta makean veden osuus kokonaisuudessaan saattaa olla jopa 40 %. Tämä johtuu siitä, että Merenkurkun matalahkot vedet estävät syvänteitä pitkin kulkeutuvan suolaisen veden pääsyä Perämereen. Perämerta luonnehtivat Suomen puolella rannikon avoimuus ja mataluus sekä nopea maankohoaminen (noin 8 9 mm/vuosi) ja sen myötä jatkuvasti muuttuva rantavyöhyke. Sadanta, jääpeitteinen aika ja lumen vesiarvot ovat suurimmillaan Kainuussa ja Koillismaalla. Suurimpien järvien jääpeitteinen aika vaihtelee 180 ja 195 vuorokauden välillä. Suurimmat järvet jäätyvät keskimäärin , ja jäät lähtevät niistä keskimäärin Haitallisia tulvia on pääasiassa rannikon joissa ja etenkin eteläisen osa-alueen jokilaaksoissa. Jääpatotulvien sekä talviaikaisten suppotulvien ennustaminen on vaikeaa ja tulvat voivat aiheuttaa paikallisesti huomattavia vahinkoja. Suppotulvien esiintymisen todennäköisyys kasvaa talviaikaisten virtaamien kasvaessa. Vesienhoitoalueen pintavesiä tarkastellaan neljällä suunnittelun osa-alueella (kuva 2.7), joista yksi käsittää rannikkovedet. Eteläisten vesistöjen osa-alue kattaa Oulujoen vesistöalueen eteläpuoliset vesistöt valumaalueineen. Alueen kokonaispinta-ala on km 2. Suurimmat joet ovat Kalajoki, Pyhäjoki sekä Siikajoki ja suurimmat järvet Pyhäjärvi, Uljuan tekojärvi sekä Iso Lamujärvi. Järviä on vähän, mikä lisää jokien tulvaherkkyyttä. Rannikon läheisellä vyöhykkeellä noin 100 metrin korkeuskäyrän alapuolella sijaitsee laajalti happamia sulfaattimaita. 19

21 Oulujoen vesistö on pinta-alaltaan ( km 2 ) viidenneksi suurin ja keskivirtaamaltaan (259 m 3 /s) neljänneksi suurin Suomen vesistöalue. Itärajan tuntumasta alkunsa saavaa Sotkamon reittiä luonnehtivat lyhyet jokijaksot ja lukuisat järvet. Pohjoisesta laskeva Hyrynsalmen reitti muodostuu pitkästä jokijaksosta, joka lähtee reitin suuresta latvajärvestä, Kiantajärvestä. Oulujärven alapuoliseen Oulujokeen laskee neljä sivujokea, Kutujoki, Utosjoki, Muhosjoki ja Sanginjoki. Pohjoisten vesistöjen osa-alueeseen kuuluvat Perämereen laskevat vesistöt Kiiminkijoelta Kuivajoelle sekä vesienhoitoalueen itään laskevat vesistöt. Osa-alueen kokonaispinta-ala on km 2 ja sen suurin vesistö on Iijoki. Itään laskevista vesistöistä suurin on Oulankajoki. Kuusamon alueella vesistöt ovat luontaisesti kirkasvetisiä ja vähäravinteisia. Rannikkovesien osa-alue ulottuu Kalajoen edustalta Kuivaniemen edustalle. Alueella on kaksi suurta lahtea: Liminganlahti ja Kempeleenlahti. Joet tuovat rannikkoalueelle makeaa vettä. Rannikon tuntumassa pääasiallinen veden virtaussuunta on etelästä pohjoiseen. Rantaviivan pituus on 410 km. Rantaviiva on rikkonaista ja rannikolla on paljon pieniä saaria. Rantavyöhyke muuttuu jatkuvasti maankohoamisen vaikutuksesta. Taulukko 2.2. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen suurimpien järvien pinta-ala, rantaviivan pituus sekä keskisyvyys ja suurin syvyys. Järvi Vesistö Pinta-ala (km 2 ) Rantaviiva (km) Keskisyvyys (m) Suurin syvyys (m) Oulujärvi Oulujoki ,9 30 Yli-Kitka Koutajoki ,6 41 Kiantajärvi Oulujoki ,8 43 Pyhäjärvi Pyhäjoki ,3 27 Ontojärvi-Nurmesjärvi Oulujoki ,8 29 Rehja-Nuasjärvi Oulujoki ,5 42 Lentua Oulujoki ,4 52 Muojärvi-Kirpistö Vienan Kemi ,4 37 Vuokkijärvi Oulujoki ,4 24 Ala-Kitka Koutajoki ,6 21 Vesienhoitoalueen merkittävimmät pohjavesivarat liittyvät usein kymmenistä jopa satoja kilometrejä pitkiin harjujaksoihin. Esimerkkeinä voidaan mainita Kalajoen-Sievin, Haapajärven-Pyhäjärven, Vihannin- Pyhännän, Hailuodon-Rokuan-Sotkamon, Haukiputaan-Ylikiimingin-Paltamon, Tannilan-Pudasjärven- Taivalkosken, Loukusan-ärkiluoman sekä Livojärven-Kuusamon harjujaksot mukaan lukien Viinivaaran ja Hossan saumamuodostumat. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

22 Kuva 2.7. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pintavesiä koskevat suunnittelun osa-alueet. Vesienhoitoalueella toimivien ELY-keskusten rajat on merkitty karttaan katkoviivalla. 2.3 Alueelliset ohjelmat ja suunnitelmat Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ja niiden edeltäjinä ympäristökeskukset ovat yhdessä sidosryhmiensä kanssa laatineet vesien suojelua ja käyttöä sekä vesihuoltoa koskevia alueellisia yleissuunnitelmia ja vesistöalueen kehittämisohjelmia. Valmisteluun osallistuneet toimijat ovat sitoutuneet toteuttamaan suunnitelmien mukaisia toimenpiteitä. Toimenpiteiden toteuttaminen on vielä osittain kesken ja suunnitelmissa sovitut asiat on otettava huomioon vesienhoitosuunnitelmia laadittaessa. Lisäksi on tehty alueellisia tulvasuojelusuunnitelmia sekä virtavesien ja järvien kunnostustarveselvityksiä. 21

23 Maakuntasuunnitelmat ja maakuntaohjelmat ovat keskeisiä välineitä myös vesiensuojelua koskevien tavoitteiden toteuttamisessa. Maakunnan liitot laativat yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa omaa aluettaan koskevan maakuntasuunnitelman, joka on maakunnan pitkän aikavälin strateginen suunnitelma. Maakuntasuunnitemassa esitetään maakunnan tavoiteltu kehitys. Maakuntaohjelmassa määritellään toimenpiteet maakuntasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi, maakunnan kehittämisen kannalta keskeisimmät hankkeet sekä arvio niiden rahoituksesta. Maakuntakaavassa puolestaan varataan alueet ympäristöriskejä aiheuttavalle teollisuudelle ja yritystoiminnalle. Maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja maakuntaohjelma muodostavat yhdessä maakunnan suunnittelun kokonaisuuden, joka tulee ottaa huomioon maakuntaa koskevia muita suunnitelmia, ohjelmia ja toimenpiteitä laadittaessa. Muita vesienhoitoon vaikuttavia ohjelmia ja suunnitelmia on laadittu eri toimialoille. Näitä ovat esimerkiksi alueelliset ympäristöohjelmat, peltoviljelyn suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat, kalataloutta koskevat ohjelmat, alueelliset metsäohjelmat, maaseudun kehittämisohjelmat, maaseutusuunnitelmat sekä muut eri toimijoiden sektorikohtaiset alueelliset suunnitelmat. Lisäksi alueella on toteutettu ja toteutetaan lukuisa joukko erilaisiin kunnallisiin, ylikunnallisiin, maakunnallisiin, kansallisiin tai EU-rahoitteisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin liittyviä hankkeita, joilla on vesiensuojelullista merkitystä. Tällaisia pääosin paikallisia hankkeita ovat esimerkiksi vesistöjen kunnostushankkeet sekä vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Tarkemmin alueellisisia ohjelmia ja suunnitelmia on käsitelty vesienhoidon toimenpideohjelmassa. 2.4 Ilmastonmuutos Vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvien ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppua kohti. Keskilämpötila ja sadanta kasvavat. Rankkasateiden myötä kesätulvat taajama-alueilla ja pienissä jokivesissä yleistyvät. Myrskyjen aiheuttamilla sähkökatkoksilla voi olla vaikutusta vedenottamoiden toimintavarmuuteen. Talvella lisääntyvä lumen sulaminen ja vesisade lisäävät vesienhoitoalueella virtaamia ja talvitulvia. Lisäksi jääpeitteisen ajan lyheneminen lisää hyydetulvia. Kevättulvat pienenevät, kun lunta kertyy talvella nykyistä vähemmän. Pienten latvajärvien tulvariski saattaa pienentyä. Suurten keskusjärvien, esimerkiksi Oulujärven, talviset vedenkorkeudet tulevat nousemaan nykyistä ylemmäksi ja tulvien suuruus vaikuttaisi kasvavan. Säännösteltyihin järviin onkin tarvetta jättää talveksi enemmän varastotilavuutta. Keväällä varastotilavuuden tarve keskimäärin pienenee, mutta ei poistu. Säännöstellyiden järvien säännöstelylupien toimivuus muuttuneissa olosuhteissa joudutaan arvioimaan ja useisiin lupiin pitää hakea muutosta. Oulujoen- Iijoen vesienhoitoalueella on tunnistettu kaksi merkittävää tulvariskialuetta: Pudasjärven keskusta Iijoen vesistöalueella sekä Alavieska-Ylivieska Kalajoen vesistöalueella. Ilmastonmuutoksen aiheuttamia virtaamanmuutosskenaarioita on tarkasteltu yksityiskohtaisemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. EU:n vedenniukkuusindikaattorilla WEI+ (Water Exploitation Index) on arvioitu vesistötasolla veden niukkuutta, jolla tarkoitetaan ihmisten aiheuttamaa liiallista vedenkäyttöä suhteessa käytettävissä oleviin uusiutuviin vesivaroihin. Ennusteiden mukaan alivirtaamat pienenevät ja kesäiset alivirtaamakaudet pitenevät. Monien järvien vedenkorkeudet laskevat loppukesällä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella veden niukkuutta ei kuitenkaan esiinny, eikä vesivaroista liene pulaa jatkossakaan ilmastonmuutoksesta huolimatta. Ilmastonmuutoksen arvioidaan yleisesti voimistavan vesiekosysteemien ravinnekuormitusta ja sitä kautta rehevöitymistä. WSFS-Vemala -vesistömallijärjestelmän tuottamien skenaarioiden mukaan etenkin talviset ravinnehuuhtoumat tulevat vesienhoitoalueella kasvamaan, mutta mereen kulkeutuvien ravinteiden, esimerkiksi fosforin, vuotuinen kokonaiskuormitus tulisi jopa pienentymään. Veden ravinnepitoisuudet riippuvat maalta tulevasta kuormituksesta sekä valunnasta. Ravinnehuuhtoumiin voi vaikuttaa viljelymenetelmien ja -kasvien valinnalla. Talvella syntyvän kuormituksen lisääntymistä voidaan vähentää kaltevilla pelloilla talviaikaisella kasvipeitteisyydellä. Tasaisilla pelloilla talviaikainen kasvipeitteisyys saattaa kuitenkin jopa lisätä fosforikuormitusta. Vesienhoitoalueella onkin vesiensuojelullisena haasteena maaston tasaisuus maatalousvaltaisilla alueilla. Ravinneskenaarioita on tarkasteltu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

24 Rannikkovesiin kohdistuva valunta voi sisältää ravinteiden ja kiintoaineiden lisäksi myös happamilta sulfaattimailta peräisin olevia happamoittavia yhdisteitä. Mallintamalla on mm todettu, että happamuushaitat kohdistuvat jatkossa etenkin kuivien kesien jälkeisiin rankkasateisiin ja sateisiin syksyihin (Riihimäki ym. 2013, Catermass-hanke), joiden esiintymistä ilmastonmuutos lisää. Lyhytaikainen happamuus ja metallikuormitus vesistöissä aiheuttavat kalakuolemia, pitkään jatkuessa happamuus muuttaa vesien eliöyhteisöjä mm. vaikeuttaen kalojen lisääntymistä ja aiheuttaen kalkkikuoristen eläinten häviämistä. Ilmastonmuutos voi lisätä vieraslajien invaasiota, millä voi olla merkittäviä vaikutuksia vesiekosysteemeihin Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesivaroihin on tutkittu vähemmän kuin pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia. Tehtyjen laskentojen perusteella talviaikaiset pohjavedenkorkeudet nousevat ja kesäaikaiset laskevat hieman loppukesästä. Kesän ja syksyn alimmat pohjavedenkorkeudet painuvat entistä alemmaksi, mikä lisää etenkin pienten pohjavesimuodostumien varassa olevan vesihuollon riskejä. Syksyn ja talven vesisateet ja sulamisvedet täydentävät tehokkaasti pohjavesivarastoja, mutta toisaalta rankkasateet, pitkät sateiset jaksot ja tulvat voivat heikentää pohjaveden laatua. Suurimpia pintavalunnan ja suotautuvan veden riskinaiheuttajia ovat kasvinsuojelu- ja torjunta-aineet sekä esimerkiksi koliformiset bakteerit ja lääkeainejäämät. Riski kasvaa etenkin alueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Ongelmia vedenlaadussa saattaa esiintyä myös pienissä pohjavesimuodostumissa, jossa alentuneet pohjavedenvirtaamat johtavat hapen puutteeseen sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeisiin pitoisuuksiin. Ilmastonmuutoksesta hyötyviä sektoreita voivat olla maa- ja metsätalous sekä lämmitysenergian kuluttajat. Maatalouden tuotantokyky saattaa parantua pidentyvän kasvukauden ja suuremman lämpösumman kautta. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue on Suomen soisinta metsämaata, jonka maa-alasta vajaa 90 % on metsätalousmaata. Puusto on suurimmilta osin nuorta. Kasvukausi tulee pitenemään vuosisadan loppuun mennessä vuorokautta, mikä lisännee metsien kasvupotentiaalia. Toisaalta ilmaston äärevöityminen sekä suurempi tauti- ja tuholaispaine saattaa aiheuttaa ennalta arvaamattomia haittoja niin maa- kuin metsätaloudessa. Vesivoiman tuotantopotentiaali vaikuttaisi kasvavan jaksolla eri tutkimusten ja eri ilmastoskenaarioiden mukaan 10 % nykyisissä laitoksissa tai 5-10 % vesivoiman kannalta merkittävimmissä vesistöissä koko Suomen mittakaavassa. Ilmastonmuutoksen huomioon ottamisesta vesienhoidon suunnittelussa on laadittu yleisopas. 23

25 3 Suunnitelmassa tarkasteltavat vedet 3.1 Tarkastelun periaatteet Pintavesien rajaukset Vesienhoidon suunnittelu koskee kaikkia pintavesiä niiden koosta, ominaisuuksista tai sijainnista riippumatta. Toisella suunnittelukierroksella yksilöidysti tarkastellaan vesienhoitoalueen kaikkia vesimuodostumiksi rajattuja jokia, järviä ja rannikkovesiä. Joitakin rajausmuutoksia on tehty ensimmäisen suunnittelukierroksen vesimuodostumiin. Perusteena on usein ollut uomaverkoston yhtenäistäminen, joissakin tapauksissa toisistaan suuresti poikkeavien järven tai joen osien erottaminen omiksi vesimuodostumikseen. Rannikon vesimuodostumien rajauksia ei ole muutettu Pintavesien tyypittely Pintavedet on jaoteltu niiden maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan pintavesityyppeihin. Tyypittelyllä kuvataan pintavesien ominaispiirteet sellaisena, kuin ne ovat tai olisivat ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Tyypittely on ekologisen tilan luokituksen perusvaihe. Kullekin joki-, järvi- ja rannikkovesityypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan vaikutuksen määrää kuvaavalle luokitukselle. Vertailuolojen määrittämiseksi jokaisesta pintavesityypistä on pyritty etsimään mahdollisimman luonnontilaisia kohteita. Näiden perusteella on laskettu luokittelussa käytettäville laatutekijöille vertailutilaa kuvaavat arvot, mikäli riittävästi luotettavaa biologista ja/tai veden laatuaineistoa on ollut saatavilla. Luokittelun kehitystyön aikana oli jossain määrin mahdollista hankkia myös uutta biologista tietoa tutkimusprojektien kautta. Luonnontilaisina pidettäviä vesiä ei kaikista pintavesityypeistä ole enää mahdollista löytää maassamme. Esimerkkejä tällaisista ovat useimmat rannikkovesityypit sekä runsasravinteiset järvet ja savimaiden jokityypit. Näissä tapauksissa vertailuolojen määräämiseen on käytetty historiallisista aineistoista saatuja tietoja, mallinnusta, asiantuntija-arvioita tai parhaiten säilyneiden, joskin lievästi ihmistoiminnan muuttamien vesien arvoja. Tästä huolimatta monissa pintavesityypeissä ei ole voitu määrittää vertailuoloja kaikille luokittelutekijöille Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat Rakennettu tai säännöstely järvi, joki ja rannikkovesimuodostuma voidaan nimetä voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi. Maalle rakennettu kanava ja tekojärvi nimetä keinotekoisiksi vesimuodostumiksi. Voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vesimuodostumat käsitellään muista pintavesistä poikkeavalla tavalla. Nimeämisellä on merkitystä näiden vesimuodostumien tilan ja ympäristötavoitteiden määrittämisessä. Tunnistamista ja nimeämistä kuvaillaan seikkaperäisesti vesienhoidon suunnittelua varten laaditussa oppaassa Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesien tunnistaminen ja tilan arviointi. Ensimmäisellä suunnittelukierroksella voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimettyjen vesimuodostumien nimeämisen perusteet on tarkistettu. Vastaava arviointi on tehty uusille vesimuodostumille, joissa on tunnistettu merkittäviä säännöstelystä tai vesirakentamisesta johtuvia muutoksia. Nimeäminen on tehty yhteistyössä sidosryhmien kanssa. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

26 Keinotekoisiksi voidaan nimetä maalle rakennetut kanavat sekä tekojärvet joiden pinta-alasta yli puolet on muodostunut maalle. Voimakkaasti muutetuksi vesimuodostuma on mahdollista nimetä kolmen edellytyksen täyttyessä: 1) vesimuodostumaa on muutettu rakentamalla tai säännöstelemällä, mistä on seurannut vesiekosysteemin tilan huonontuminen, 2) hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa aiheuttamatta merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistön tärkeille käyttötavoitteille, kuten tulvasuojelulle, vesivoimatuotannolle tai virkistyskäytölle tai ympäristön tilaan laajemmin ja 3) vesistön rakentamisella saatua hyötyä ei voida saavuttaa muilla teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisilla sekä ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla Pohjavesialueiden rajaus ja luokitus Pohjavesialueita on maassamme kartoitettu järjestelmällisesti jo noin 30 vuoden ajan. Viimeisin ja kattavin kartoitus tehtiin vuosien 1986 ja 1995 välisenä aikana. Tällöin pohjavesialueet myös luokiteltiin niiden vedenhankintaan soveltuvuuden ja suojelutarpeen mukaan kolmeen luokkaan: I, II ja III. I luokan pohjavesialueella, eli vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella tarkoitetaan alueellisen ympäristökeskuksen määrittämää pohjavesialuetta, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään vuoden kuluessa tai jota muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajanvedenhankintaa varten vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. II luokan pohjavesialueella, eli vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella tarkoitetaan alueellisen ympäristökeskuksen määrittämää pohjavesialuetta, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei ole toistaiseksi osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai Muussa vedenhankinnassa. Nämä alueet ovat pääsääntöisesti sellaisia, joilla arvioidaan muodostuvan pohjavettä yli 250 m 3 /d tai joilta on yhdestä alustavasti tutkitulta vedenottamoalueelta arvioitu saatavan vettä yli 100 m 3 /d. III luokan pohjavesialueella, eli muulla pohjavesialueella tarkoitetaan alueita, joiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Vuodesta 1996 lähtien pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitustyötä on päivitetty ja tarkennettu pääosin ympäristöhallinnon virkatyönä. Pohjavesialueiden rajaus- ja kartoitusperusteita on tarkemmin kuvattu vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisussa Pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitusohjeet, julkaisu B7, Oppaan tietoja on päivitetty ja täydennetty uudella oppaalla Pohjavesialueiden kartoitus ja luokitus, Ympäristöopas 2009, Suomen ympäristökeskus, Suomessa pohjavesialueet liittyvät pääosin sora- ja hiekkamuodostumiin, kuten harjuihin ja reunamuodostumiin. Pohjavesialueiden rajaus perustuu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin: alueiden rajaamisessa on kiinnitetty huomiota etenkin esiintymän maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen sekä vedenläpäisevyyteen. Varsinaisen pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, joka vaikuttaa pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Tämän lisäksi on erikseen rajattu pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa eli muodostumisalue siten, että tällä alueella maaperän vedenläpäisevyys maanpinnan ja pohjavedenpinnan välillä vastaa vähintään hienohiekan läpäisevyyttä. Muodostumisalueeseen kuuluvat myös sellaiset pohjavesialueeseen välittömästi liittyvät kallio- ja moreenialueet, jotka olennaisesti lisäävät alueen pohjaveden määrää. 3.2 Järvet, joet ja rannikkovedet Järvet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on tyypitelty yhteensä 970 järveä tai järven osaa. Tyypiteltyjen järvien kokonaispinta-ala on lähes km 2 (kuva 3.1, taulukko 3.1). Järvistä 72 on pinta-alaltaan alle 50 hehtaaria ja 475 pinta-alaltaan hehtaaria. Suuret järvet sijoittuvat alueen itäosaan. Kainuussa ja Koillismaalla järvet ovat kirkasvetisempiä ja syvempiä kuin vesienhoitoalueen länsi- tai eteläosissa. Rannikkoalueella järviä on vähän ja ne ovat luonnostaan humuspitoisia ja matalia. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on nimetty voimakkaasti muutetuksi 9 järveä ja keinotekoiseksi 6 järveä. 25

27 Kuva 3.1 Järvien tai järven osien tyypit Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella. Vesienhoitoalueen järville tyypillisiä piirteitä ovat humuspitoisuus ja mataluus. Matalia runsashumuksisia järviä ja matalia humusjärviä on yhteensä noin puolet kaikista tyypitellyistä järvistä. Myös pienet humusjärvet ja hyvin lyhytviipymäiset järvet ovat yleisiä. Järvien yhteispinta-alasta runsaan kolmanneksen muodostavat suuret humusjärvet. Lukumäärän perusteella selvästi yleisimmät järvityypit eli matalat runsashumuksiset järvet ja matalat humusjärvet ovat kooltaan pieniä, sillä niiden yhteispinta-ala on vain viidennes koko järvialasta. Pienet järvet ja lähteet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta. Rannikolle tyypillisiä järvimuodostumia ovat fladat (maankohoamisen vuoksi suustaan kuroutunut, vielä mereen yhteydessä oleva lahti) ja kluuvit (merestä eroon kuroutunut järvi). Myös pieniä järviä ja lähteitä voidaan tarkastella vesienhoidon suunnittelussa, vaikka niitä ei olisi erikseen määritetty vesimuodostumiksi. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

28 Runsaskalkkiset järvet sijaitsevat pääasiassa Koutajoen vesistöalueella Kuusamon keski- ja pohjoisosien kalkkivaikutteisen kallioperän alueella. Hyvin lyhytviipymäisiä järviä on Pohjois-Pohjanmaalla selvästi enemmän kuin Kainuussa. Tyyppiin luonnostaan runsasravinteiset järvet on päätynyt vain kaksi järveä. Taulukko 3.1 Vesienhoitoalueen järvien tai järven osien jakautuminen tyyppeihin Tyyppi Lukumäärä Lukumäärän %-osuus Pinta-ala (km²) Pinta-alan %-osuus Runsaskalkkiset järvet (Rk) 38 3,9 46,9 1,1 Runsasravinteiset järvet (Rr) 2 0,2 3,3 0,1 Matalat vähähumuksiset järvet (MVh) 33 3,4 62,3 1,5 Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh) 91 9,4 246,8 5,9 Suuret vähähumuksiset järvet (SVh) 6 0,6 518,3 12,3 Matalat humusjärvet (Mh) ,8 426,7 10,2 Pienet humusjärvet (Ph) ,5 210,4 5,0 Keskikokoiset humusjärvet (Kh) 32 3,3 508,8 12,1 Suuret humusjärvet (Sh) 8 0,8 1515,2 36,1 Matalat runsashumuksiset järvet (MRh) ,7 387,4 9,2 Runsashumuksiset järvet (Rh) 56 5,8 139,2 3,3 Hyvin lyhytviipymäiset järvet (Lv) 93 9,6 133,9 3,2 Yhteensä , Joet Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella on tyypitelty 275 jokea tai joen osaa, joiden yhteispituus on km (kuva 3.2, taulukko 3.2). Näistä 82 on vesilain määritelmän mukaan puroja (valuma-alueen pinta-ala alle 100 km 2 ). Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on nimetty voimakkaasti muutetuksi 18 jokea ja keinotekoiseksi 1 joki. Vesienhoitoalueen jokivesille on tunnusomaista turvemaiden vaikutus. Lukumäärältään yleisimpiä jokityyppejä ovat pienet turvemaiden joet ja keskisuuret turvemaiden joet, joihin kaksi kolmannesta tyypitellyistä joista kuuluu. Myös pienet ja keskisuuret kangasmaiden joet ovat yleisiä jokityyppejä. Tyypiteltyjen jokiuomien kokonaispituudesta noin puolet muodostuu keskisuurista turvemaiden joista. Pienet joet, purot ja norot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta. Myös pieniä jokia, puroja ja noroja voidaan tarkastella vesienhoidon suunnittelussa, vaikka niitä ei olisi erikseen määritetty vesimuodostumiksi. Taulukko 3.2. Vesienhoitoalueen jokien tai joen osien jakautuminen tyyppeihin Tyyppi Lukumäärä Lukumäärän %-osuus Pituus (km) Pituuden %-osuus Pienet turvemaiden joet (Pt) 63 22,9 739,8 10,395 Pienet kangasmaiden joet (Pk) 20 7,3 195,1 2,7 Keskisuuret turvemaiden joet (Kt) ,8 3545,3 49,8 Keskisuuret kangasmaiden joet (Kk) 38 13,8 755,2 10,6 Suuret turvemaiden joet (St) 14 5,1 1166,6 16,4 Suuret kangasmaiden joet (Sk) 11 4,0 521,1 7,3 Erittäin suuret turvemaiden joet (ESt) 1 0,4 91,5 1,3 Erittäin suuret kangasmaiden joet (ESk) 2 0,7 102,5 1,5 Yhteensä ,

29 Kuva 3.2. Jokien tai joen osien tyypit Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella Rannikkovedet Vesienhoitoalueella on 19 rannikkovesimuodostumaa, jotka ulottuvat Kalajoen edustan Rahjasta Kuivajoen edustalle. Rannikkovesien yhteinen vesipinta-ala on km 2. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on nimetty voimakkaasti muutetuksi kaksi rannikkovesimuodostumaa. Vesienhoitoalueen rannikkovedet on jaoteltu kahteen tyyppiin, Perämeren sisemmät ja Perämeren ulommat rannikkovedet (kuva 3.3, taulukko 3.3). Tyyppien raja noudattaa pääsääntöisesti viiden metrin syvyyskäyrää. Lisäksi rannikkovedet on jaettu erillisiin vesimuodostumiin ja esimerkiksi selvät lahtialueet on erotettu omiksi vesimuodostumikseen. Perämeren ulommat rannikkovedet (5 vesimuodostumaa) kattavat kolme neljännestä vesienhoitoalueen rannikkovesialasta. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

30 Kuva 3.3 Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen rannikkovesityypit. Taulukko 3.3. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen rannikkovesimuodostumien jakautuminen tyyppeihin. Tyyppi Lukumäärä Lukumäärän %-osuus Vesipinta-ala (km²) Vesipinta-alan %-osuus Perämeren sisemmät rannikkovedet 14 73, ,7 Perämeren ulommat rannikkovedet 5 26, ,3 Yhteensä Suunnitelmassa tarkasteltavat pohjavedet Vesienhoidossa tarkasteltavat pohjavesimuodostumat käsittävät vedenhankinnan kannalta tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet (luokat I ja II). Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on 803 ympäristöhallinnon luokittelemaa pohjavesialuetta, joista 283 kuuluu luokkaan I, 289 luokkaan II ja 231 luokkaan III (POVET 06/2014, kuva 3.4). Tutkimusten myötä pohjavesialueiden lukumäärä tulee muuttumaan ja luokitukset tarkentumaan, kuten on tapahtunut ensimmäisen hoitokauden aikana. Vedenhankintaan soveltuvia alueita otetaan vedenhankintakäyttöön ja ne siir- 29

31 tyvät II luokasta I luokkaan. Muiden pohjavesialueiden soveltuvuus vedenhankintaan selvitetään ja ne siirretään joko I tai II luokkaan. Alueita voidaan myös poistaa kokonaan luokituksesta, mikäli ne todetaan soveltumattomaksi vedenhankintaan. Luokan I pohjavesialueita on Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueella 283 kpl ja luokan II pohjavesialueita 289 kpl. Toisella suunnittelukierroksella tarkasteltavien pohjavesimuodostumien määrässä on tapahtunut pieniä muutoksia ensimmäiseen kierrokseen verrattuna. Syynä on ollut pääasiassa III luokan pohjavesialueilla tehdyt tarkemmat tutkimukset erityisesti Oulun seudulla vuosina toteutetusta Poskihankkeesta. III-luokan alueiksi luokiteltuja on nykyään lähes 40 vähemmän kuin ensimmäisellä suunnittelukaudella. Osa on siirretty I tai II luokaan ja tulleet näin mukaan vesienhoidon suunnitteluun. Tarkempien tutkimuksien myötä on voitu myös poistaa pohjavesialueita luokituksesta. Poski-hanke jatkuu myös muissa osissa Pohjois-Pohjanmaata, minkä vuoksi tarkennuksia on luvassa myös tulevina vuosina. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu noin 1,03 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa (m 3 /d) (taulukko 3.4), mikä on lähes viidennes koko Suomen kartoitetuilla pohjavesialueilla muodostuvan pohjaveden kokonaismäärästä (noin 5,8 milj. m 3 /d). Tästä määrästä vesienhoidon suunnittelussa lähemmin tarkasteltavien I ja II luokan pohjavesialueiden osuus on yhteensä noin 0,88 milj. m 3 /d. Arviot perustuvat pohjaveden muodostumisalueiden pinta-alaan sekä arvioon pintamaan vedenläpäisevyydestä, alueen topografiasta ja sadannasta. Taulukko 3.4. Pohjavesialueiden lukumäärä, pinta-alat ja muodostuvan pohjaveden määrä Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella (POVET 06/2014). Alueluokka Pohjavesialueiden lukumäärä Pohjavesialueiden pinta-ala (km²) Pinta-alan osuus vesienhoitoalueen pinta-alasta (%) Arvio muodostuvasta vesimäärästä (m³/d) I luokka , II luokka , I+II luokat yhteensä , III luokka , Kaikki luokat yhteensä , Vesienhoitoalueen pohjavesivarat ovat jakautuneet alueellisesti epätasaisesti. Alueellisen vedenhankinnan kannalta pohjavesivarat ovat niukat muun muassa Pyhäjokilaakson kuntien alueella, Limingan - Rantsilan alueella, osassa Kainuun eteläosaa sekä vesienhoitoalueen pohjoisella rannikkoalueella. Arvioidut pohjavesivarat ovat kuitenkin nykyiseen käyttöön nähden runsaat, sillä käytön osuus on alle 1/10 arvioidusta muodostuvan pohjaveden kokonaismäärästä. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

32 Kuva 3.4. Kartoitetut pohjavesialueet Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella. I luokan pohjavesialueen pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään vuoden kuluessa. Luokkaan II kuuluva pohjavesialue soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta sille ei ole toistaiseksi osoitettu käyttöä. Luokan III alueiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia. 31

33 4 Erityiset alueet Paikoitellen vesien tilaan kohdistuu vesienhoidossa suojelun tai vaativan käytön vuoksi tavanomaista tarkempia ympäristötavoitteita. Näitä vesiä tai alueita kutsutaan vesienhoidossa erityisiksi alueiksi. Erityisiä alueita ovat vesienhoitoasetuksen mukaan: Alueet, joista otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Natura verkostoon kuuluvat alueet, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. Euroopan yhteisön lainsäädännön perusteella uimavedeksi määritellyt alueet. Erityisalueina tulee ottaa huomioon myös kalavedet, jotka on nimetty kalavesidirektiivin (78/659/ETY) perusteella. Vesipuitedirektiivin on katsottu korvanneen kalavesidirektiivin vuodesta 2013 alkaen. Vesipolitiikan puitedirektiivi mainitsee erityisinä alueina lisäksi taloudellisesti merkittävien vedessä elävien lajien suojeluun tarkoitetut alueet sekä kuormituksen suhteen ravinneherkät alueet. Ensin mainittuja ei ole katsottu Suomessa olevan. Kaikki pintavedet on määritelty nitraattidirektiivin (91/676/ETY) ja yhdyskuntajätevesidirektiivin (91/271/ETY) tarkoittamiksi ravinneherkiksi alueiksi, eikä niiden nimeäminen erityisiksi alueiksi ole sen vuoksi perusteltua. ELY-keskukset ovat koonneet erityisalueita koskevat luettelot vesimuodostumatietojärjestelmään. Elinympäristön tai lajien suojeluun määriteltyjä alueita täydennettiin vuonna 2014 Lohijoen lehdolla ja Siiponjoella. Aluekohtaisia tietoja on esitetty tarkemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. 4.1 Talousveden ottoon käytettävät vedet Vesienhoitoalueella on 572 vedenhankinnalle tärkeää tai siihen soveltuvaa pohjavesialuetta, joista I-luokan pohjavesialueita on 283 (taulukko 3.4). Erityisiin vesimuodostumiin kuuluvilla alueilla tarkoitetaan alueita, joilta otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimääräin 10 kuutiometriä tai yli viidenkymmenen henkilön tarpeisiin. Näitä alueita on vesienhoitoalueella 283 eli kaikki I-luokan pohjavesialueet. Oulun kaupunki kuitenkin tukeutuu vedenhankinnassaan pääosin Oulujoesta otettuun pintaveteen. Pohjaveden käyttö kasvaa merkittvästi vuoteen 2021, mikäli kaupungin suunnitelmat siirtyä osaksi pohjavedenkäyttöön toteutuvat. Tiedot vesienhoitoalueen erityisiin alueisiin kuuluvista vesimuodostumista vedenottamoineen ja vedenottomäärineen on tallennettu vesihuoltolaitostietojärjestelmään (VELVET). Pohjavesialueiden rajaukset, tiedot sijainnista, arvioidusta antoisuudesta ja seurannasta on tallennettu ympäristöhallinnon ylläpitämään pohjavesitietojärjestelmään (POVET), josta ne luokituksen perusteella voidaan tarvittaessa erikseen yksilöidä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella vedenotossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia edelliseen vesienhoidon suunnittelukauteen verrattuna. Vedenhankintakäytössä olevista vajaasta 230 pohjavesialueesta yli puolet on sellaisia, joilta otetaan vettä alle 100 m³/d. 4.2 Elinympäristön tai lajien suojeluun määritellyt alueet Suojelualuerekisteriin on valittu luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (2009/147/EC) mukaisista Natura 2000 alueista vedestä suoraan riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta keskeisimmät. Vedestä riippuvaisia luontotyyppejä ja lajeja on myös monilla muilla Natura-alueilla ja luontotyyppien ja lajien suojelutasoa tarkasteltaessa otetaan huomioon myös luontotyyppien ja lajien tila Natura - alueiden ulkopuolella. Siksi vesienhoidon ja luontodirektiivin tavoitteiden yhteensovittaminen on tarpeen laajemminkin kuin vain suojelualuerekisteriin valittuja alueita koskien. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

34 Ensimmäisellä vesienhoitokaudella määriteltiin kriteerit, joiden perusteella valittiin suojelualuerekisteriin nimetyt Natura 2000 alueet (Leikola ym. 2006). Toisella vesienhoitokaudella suojelualuerekisterin täydennyksessä valintakriteerit säilyivät muilta osin ennallaan, mutta lintudirektiivin lajeista valintaperusteiden listaan lisättiin punasotka, tukkasotka, liejukana, virtavästäräkki, pussitiainen ja pikku-uikku. Lisäksi tarkastelussa otettiin selkeämmin huomioon pohjaveden määrällisen ja laadullisen tilan säilyttämisen merkitys alueen luontotyyppien ja lajien turvaamisen kannalta. Suojelualuerekisterin täydentäminen tuli toiselle vesienhoitokaudelle ajankohtaiseksi, koska Naturaverkostoa on täydennetty suojelualuerekisterin perustamisen jälkeen. Parhaillaan käynnissä oleva Naturatietokannan päivitystyö mahdollistaa myös rekisterissä olevien suojelualueiden tietojen päivittämisen ja tarkentamisen uuden tiedon valossa. Yksityiskohtaisempia tietoja Natura-alueista löytyy ympäristöhallinnon verkkosivuilta: Valinta suojelualuerekisteriin ei tuo alueille lisäsuojeluvelvoitteita. Natura-alueen nimeäminen erityiseksi alueeksi korostaa kuitenkin alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoidon suunnittelussa ja lupaprosesseissa. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitteet on myös otettava erityisesti huomioon ympäristötavoitteiden asettamisessa (luku 9.3). Erityisiin alueisiin liittyy myös toiminnallisen seurannan velvoite, mikäli vesienhoitolain mukaiset ympäristötavoitteet eivät toteudu. Suojelualuerekisteriin valitut Natura-alueet Ensimmäisellä vesienhoitokierroksella tarkasteltiin kaikki vesienhoitoalueen Natura 2000-alueet. Niistä 77 nimettiin erityisaluerekisteriin. Alueet painottuvat vesienhoitoalueen itäiseen ja pohjoiseen osaan, rannikkovesiin sekä Kiiminkijoen vesistöön (kuva 4.1). Yleisimmät vesiluontotyypit vesienhoitoalueen Natura verkoston kohteilla ovat sisämaan kohteissa pikkujoet ja purot, humuspitoiset lammet ja järvet sekä lähteet ja lähdesuot. Niiden ohella kohteina on myös karuja kirkasvetisiä järviä, huurresammallähteitä, kalkkilampia ja järviä sekä joitakin Fennoskandian luonnontilaisia jokireittejä, luontaisesti runsasravinteisia järviä ja niukka-keskiravinteisia järviä. Merenrannan kohteissa yleisin vesiluontotyyppi on rannikon laguunit. Sen lisäksi kohteisiin sisältyy useita jokisuistoja ja vedenalaisia hiekkasärkkiä sekä pari laajaa matalaa lahtea. Suojelualuerekisteriin valituilla alueilla on yhteensä 23 vesiympäristöistä riippuvaa lintudirektiivin liitteen I lajia. Luontodirektiivin liitteen II vesiympäristöistä riippuvia eläinlajeja alueilla ovat saukko, kivisimppu, jättisukeltaja ja kalkkisiemenkotilo. Kasvilajeja ovat upossarpio, nelilehtivesikuusi, ruijanesikko, rönsysorsimo, pohjansorsimo, lietetatar ja lettorikko. Toiselle kierrokselle erityisaluerekisterin kohteita on täydennetty Natura 2000-tietokannan päivittämisen yhteydessä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelta rekisteriin on tulossa Lohijoki (Lohijoen lehto). Alueet on kuvattu tarkemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. 4.3 Uimavedet Erityisiin alueisiin kuuluvat ne uimavedet eli vesimuodostumat, joissa on ns. EU-uimaranta. Niillä oletetaan käyvän huomattava määrä uimareita päivän aikana. Määrityksessä otetaan huomioon uimarannan aikaisemmat kehityssuuntaukset, käytettävissä oleva infrastruktuuri, uimarannalla käytettävissä olevat tilat ja muut uinnin edistämiseksi tehdyt toimenpiteet. Suomessa on noin 300 EU-uimarantaa. Vesienhoitoalueella oli vuonna 2013 yhteensä 18 EU-uimarannan kriteerit täyttävää uimarantaa, joista neljä sijaitsee pohjavesialueilla. Valtaosa EU-uimarannoista sijaitsee suurten asutus- tai lomakeskusten läheisyydessä. EU-uimarantojen hallinta tapahtuu uimavesidirektiivin (2006/7/EY) perusteella annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (177/2008) nojalla. Asetuksen tarkoituksena on mm. uimavesien hygieenisen tilan turvaaminen. Kunnan terveydensuojeluviranomaiset laativat EU-uimarannoille uimavesiprofiilin, joka sisältää tietoa mahdollisista saastumisen syistä, arvioita haitallisista tilanteista kuten runsaasta sinilevien esiintymisestä tai lyhytkestoisesta saastumisesta, seurannasta sekä yhteystiedot. Profiili tarkistetaan tietyin välein uimaveden laadusta riippuen. Vesienhoitolain nojalla tehdyistä vesien tilan arvioinneista ja seurannasta saatuja tietoja hyödynnetään uimavesiprofiileja laadittaessa ja tarkistettaessa. 33

35 Kuva 4.1. Erityisalueiksi valitut Natura-alueet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. 4.4 Kalavedet Kalavesidirektiivin tarkoituksena oli turvata kalojen elinolosuhteet särki- ja lohivesiksi nimetyissä kalavesissä eli käytännössä ehkäistä näiden vesien pilaantuminen. Kalavesien vedenlaadun on tullut täyttää kalavesidirektiivissä niille esitetyt kynnysarvot. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella kalavesiksi on nimetty Siikajoen alaosa, Siikajoen keskiosa, Siikajoen yläosa, Oulujärvi, Kiiminkijoen alaosa sekä Kiiminkijoen yläosa. Näillä vesimuodostumilla kalavesidirektiivin tavoitteet ovat yhtenevät vesienhoidon vähintään hyvän ekologisen ja hyvän kemiallisen tilan tavoitteiden kanssa. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

36 Kuva EU-uimarannat Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella vuonna Vesienhoidon suunnittelussa tarkastellaan vain niitä uimavesiä, jotka liittyvät vesimuodostumiin tai I ja II luokan pohjavesialueisiin. 35

37 5 Vesiin kohdistuvat paineet 5.1 Arviointiperusteet Pintavesiin kohdistuva kuormitus Ravinnekuormitus vaikuttaa vesikasvien ja levien tuotantoon. Kuormituksen määrän arvioiminen ja eri kuormituslähteiden tunnistaminen on erittäin tärkeää määritettäessä vesistöihin kohdistuvia haittoja sekä niiden vähentämismahdollisuuksia. Kaikilta vesienhoitoalueen vesistöjen valuma-alueilta valuu luonnonhuuhtoumana vesistöihin erilaisia aineita, kuten typpi- ja fosforiravinteita sekä kiintoaineita. Luonnostaan ilman ihmistoimintaa tapahtuva aineiden kierto saa aikaan vesien ekologisen luonnontilan. Kuormitus sen sijaan aiheutuu ihmisen toiminnasta. Se muuttaa pinta- ja pohjavesien tilaa sitä enemmän mitä voimakkaampaa se on. Vesistöalueilla on ollut ihmistoimintaa vuosisatojen ajan. Kuormitus voidaan jakaa haja- ja pistekuormitukseen. Hajakuormituksen lähdettä ei voida tarkasti määrittää yhteen pisteeseen. Hajakuormitusta aiheutuu esimerkiksi metsätaloudesta, maataloudesta ja haja-asutuksesta. Pistekuormituksen lähde voidaan määrittää hyvinkin tarkasti. Sitä voidaan tarkkailla ja sen päästöihin puuttua tehokkaasti. Yleisimpiä pistekuormittajia ovat erilaiset teollisuuslaitokset sekä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot. Myös turvetuotanto luetaan pistekuormittajaksi. Merkittävimmät pistekuormittajat on ympäristönsuojelulain perusteella velvoitettu kuormituksen tarkkailuun. Vesienhoitosuunnitelman pistekuormitustiedot perustuvat ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) tallennettuihin tarkkailutuloksiin vuosina Hajakuormituksen kokonaisfosfori- (P) ja kokonaistyppikuormitusta (N) koskevat tiedot on saatu Suomen ympäristökeskuksessa kehitetystä WSFS-VEMALA -vesistömallijärjestelmästä (V1-versio). Malli kuvaa vesistöjen hydrologista kiertoa ja vedenlaatua vuosien aikana ja tekee näiden perusteella kuormitusarviot. Malleissa on aina epätarkkuutta. Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat mallin rakenne ja prosessikuvaukset, lähtötietojen oikeellisuus sekä mallin kalibrointiin ja testaukseen tarvittavan tiedon määrä, erityisesti vedenlaatumittausten ajallinen tiheys. Yleensä ottaen mallin tulokset ovat sitä tarkempia mitä suurempia tarkasteltavat alueet ja ainevirtaamat ovat. Epävarmuudesta huolimatta suunnittelu ja päätöksenteko edellyttävät paineiden ja vesien tilan välisen riippuvuuden mallintamista. WSFS-VEMALA (Watershed Simulation and Forecasting System) hyödyntää useaa eri mallia (esim. VIHMA-työkalu, ICECREAM-malli sekä LakeState-malli) ilmentämään samaa prosessia, tarkoituksena vähentää yksittäisissä malleissa olevia puutteita. WSFS-VEMALA tuottaa reaaliaikaista kuormitustietoa sekä ennusteita (kuormitus/klorofylli). Lisäksi malli pystyy tuottamaan erilaisia skenaarioita ( : ilmastonmuutos, muutokset mm. maankäytössä tai kuormituksessa). WSFS-VEMALAn yksi tärkeimmistä osista on valuntamalli, joka kuvaa hydrologista kiertoa sadannasta valunnaksi käyttäen lähtötietoina saatavilla olevaa meteorologista aineistoa. Mallin tekemät laskelmat perustuvat vuorokauden sadantaan, lämpötilaan sekä potentiaaliseen haihduntaan, joiden perusteella malli pystyy arvioimaan lumen kertymistä ja sulamista, maankosteuden ja pohjaveden vaihtelua, haihduntaa, maa- ja pohjavesiä, valuntaa ja virtaamia sekä vedenkorkeuksia pääjärvissä ja -joissa (hydrologinen kierto). Tämän lisäksi WSFS-VEMALA pystyy laskemaan kokonaistypestä, -fosforista ja kiintoaineista aiheutuvan kuormituksen sekä niiden etenemisen vesistöissä (vedenlaatu). Malli kattaa koko Suomen, mukaan lukien rajan ylittävät valuma-alueet, yhteensä km 2. Malli toimii osavalumaaluetasolla. Alue on jaettu noin osavaluma-alueeseen. WSFS-VEMALA:ssa kuvataan eri lähteistä vesistöihin tuleva kuormitus 3. jakovaiheen tarkkuudella. Toisin kuin ensimmäisellä kierroksella käytetty VEPS-järjestelmä, WSFS-VEMALA ottaa huomioon pidättymisen yläpuolisissa vesistöissä. Lisäksi malli pystyy laskemaan kullekin yksittäiselle järvimuodostumalle siihen kohdistuvan kokonaistyppi- ja kokonaisfosfori- sekä kiintoainekuormituksen. Pellot ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna yksi merkittävimmistä kuormituslähteistä ja niistä aiheutuvaa kuormitusta on järjestelmässä kehitetty eniten. Kuormituksen suuruutta on pyritty arvioimaan VIHMA- ja ICECREAM-malleilla, jotka arvioivat ravinnekuormitusta ottaen huomioon muun muassa sadannan, pellon maalajin, kaltevuuden, viljeltävän kasvin ja ph:n. Pelloilta tulevaan kuormitukseen sisältyy osin myös karja- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

38 talouden kuormitusta. Osa karjatalouden aiheuttamasta kuormituksesta sisältyy mallin laskemaan ns. muuhun kuormitukseen ja suurten yksiköiden kuormitus pistekuormitukseen. Karjatalous ei kuitenkaan välttämättä aiheuta lisäkuormitusta, jos määrät vastaavat mineraalilannoitteiden määriä. Metsätaloudesta ja luonnonhuuhtoumasta tulevan kuormituksen arvioimiseen on hyödynnetty ensimmäisellä kaudella käytettyä VEPS-tietojärjestelmää sekä sen vuoden 2002 tietokantaa. Tämän lisäksi metsätalouden kuormitusarvioita on korjattu saatujen vesistöhavaintojen perusteella. Luonnonhuuhtouma on edelleen erotettu pelloilta tai metsistä tulevaan huuhtoumaan. Luonnonhuuhtouman erottaminen muusta kuormituksesta on oleellista ihmisen aiheuttaman kokonaiskuormituksen arvioimiseksi eikä sitä täten ole sisällytetty varsinaisiin kuormitusarvioihin. Vuotuisella sadannalla on suhteellisen pienet vaikutukset luonnonhuuhtouman suuruuteen. Sen sijaan maankäyttö lisää eroosioherkkyyttä, ja täten sateisempina vuosina huuhtoutumat voivat lisääntyä huomattavastikin. WSFS-VEMALA hyödyntää VEPS-järjestelmän vuoden 2002 päivitystietoja laskeuman sekä hulevesien kuormitusosuudesta. Suoraan vesistöihin tuleva laskeuma sisältyy osaksi aineiden luonnollista kiertokulkua, osa laskeumasta on ihmisen aiheuttamaa. Laskeuman osittaminen ihmisen ja luonnollisen kiertokulun kesken on nykyisillä menetelmillä mahdotonta. Hulevesillä tarkoitetaan rakennetuilta alueilta pois johdettavia sade- ja sulamisvesiä. Haja-asutuksesta tuleva kuormitusarvio perustuu rakennus- ja huoneistorekisterin tietokantaan sekä asukkaan tai loma-asunnon keskimääräiseen ominaiskuormitukseen. Kuormituksen arvioinneissa ja toimenpideohjelman laatimisessa on hyödynnetty lisäksi SYKEn tuottamia Vihma-, Kutova- ja LLR-malleja. Niitä on kuvattu tarkemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. Ravinteista erityisesti fosforin ja typen saatavuus vaikuttaa vesikasvien ja levien tuotantoon. Jos ravinteiden määrä vedessä lisääntyy, kiihtyy perustuotanto, mikä näkyy etenkin vedessä keijuvien kasviplanktonlevien määrän kasvuna. Perustuotannon voimistumista kutsutaan rehevöitymiseksi. Vesistön käyttäjälle näkyviä merkkejä rehevöitymisen etenemisestä ja muutoksista eliöyhteisössä ovat mm. veden samentuminen, verkkojen ja rantakivien limoittuminen, arvokalojen väheneminen, särkikalojen lisääntyminen, ajoittaiset leväesiintymät sekä rantakasvillisuuden muutokset. Rehevöitymiskehitystä ilmentävät mm. klorofyllipitoisuuden kasvu sekä etenkin alusvedessä happipitoisuuden väheneminen ja rauta- ja mangaanipitoisuuden kasvu. Kasviplanktontuotannon ja -biomassan kasvaessa järven pohjalle vajoaa yhä enemmän eloperäistä ainesta. Järvi pystyy tiettyyn rajaan asti sitomaan ja varastoimaan ravinteita pohjasedimenttiin, eikä tilassa tapahdu suuria muutoksia. Järven sietokykyyn nähden liian suuri ravinnekuormitus johtaa sedimentin ja pohjan läheisten happivarojen vähenemiseen sekä ajoittaiseen loppumiseen, kun eloperäinen aines kuluttaa hajotessaan happea. Fosforin liukoisuus lisääntyy ja sitä alkaa vapautua sedimentistä levien ja muiden kasvien käyttöön. Kun fosforin purkautuminen sedimentistä eli sisäinen kuormitus ylittää vuositasolla sedimentoituvan fosforin määrän, lisääntyy perustuotanto ja hapen kulutus entisestään. Usein seurauksena on järven tilan nopea heikentyminen. Ulkoisen ravinnekuormituksen lisäksi rehevöitymisen etenemiseen vaikuttavat mm. järven ja valuma-alueen luontaiset ominaispiirteet. Sisäistä kuormitusta voi lisätä mm. valikoiva kalastus, jonka seurauksena särkikalojen määrä kasvaa Pintavesien hydrologis-morfologisen muuttuneisuuden arviointi Vesimuodostumien vedenkorkeuksien ja virtaamien säännöstelyn ja vesirakentamisen vaikutukset kuvataan hydrologis-morfologisella muuttuneisuudella. Muuttuneisuutta arvioitaessa tarkastellaan järvissä säännöstelystä, patoamisesta tai veden pinnan laskusta aiheutuneita muutoksia vedenkorkeuksissa ja niiden vaihtelurytmissä. Jokivesissä tarkastellaan säännöstelystä tai rakentamisesta aiheutuneita virtaamamuutoksia, patojen muodostamia kulkuesteitä ja rakentamisen aiheuttamia muutoksia uoman ja rantojen rakenteessa. Rannikkovesissä tarkastellaan muutetun ja rakennetun rantaviivan sekä alueen suhteellista osuutta ja luontaisen meriyhteyden tilaa. Arviointitekijöiden muuttuneisuus pisteytetään ja kokonaismuuttuneisuus lasketaan eri arviointitekijöiden muuttuneisuuden summana. Arviointimenettelyä kuvataan voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesien tunnistamiseen ja tilan arviointiin laaditun oppaan luvussa

39 5.1.3 Pohjavesien tilaa heikentävien tekijöiden arviointi Pohjavesien tilaa heikentävien tekijöiden arvioinnista vesienhoidon toisella suunnittelukaudella on laadittu ohje Pohjavesimuodostumien merkittävien paineiden tunnistaminen ja riskialueeksi nimeäminen. Siinä on esitetty pohjavesiin kohdistuvien ihmistoiminnan riskien pisteytysmenetelmä, jolla riskienarviointimenettelyä on pyritty yhdenmukaistamaan. Ensimmäisellä suunnittelukkierroksella riskialueiksi nimetyt pohjavesimuodostumat on tarkistettu ja tilaa heikentävien tekijöiden riskipisteytys on päivitetty. Pohjavesimuodostuman alueella sijaitsevien tilaa heikentävien tekijöiden riskin suuruus on arvioitu asteikolla 1-3 ja pohjavesimuodostuman kokonaisriski on arvioitu kaikkien tilaa heikentävien tekijöiden perusteella samaa asteikkoa käyttäen Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden selvitys Vaarallisilla ja haitallisilla aineilla tarkoitetaan valtioneuvoston vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa (1022/2006) mainittuja aineita tai yhdisteitä. Näitä ovat muun muassa erilaiset raskasmetallit ja orgaaniset ympäristömyrkyt. Asetuksessa on määritelty vaarallisille ja haitallisille aineille ja yhdisteille ympäristölaatunormit (EQS), joilla tarkoitetaan pitoisuuksia, joita ei saa ihmisen terveyden tai pintaveden suojelemiseksi ylittää. ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus ovat laatineet vesienhoitoalueelle ympäristönlaatunormidirektiivin 5 artiklan velvoittaman selvityksen eli inventaarion vesiympäristölle vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liitteen 1C ja 1D aineiden päästöistä tai huuhtoutumista pintavesiin. Inventaarioon sisältyy 41 EU:n prioriteettiainetta tai -aineryhmää ja näiden lisäksi 15 kansallista haitallista ainetta. Kuormitusinventaario on tehty vesienhoitoaluetasolla ja sisältää seuraavaa kuormitustietoa: Ympäristölupavelvollisten laitosten (yhdyskunnat ja asutus sekä teollisuus ja yritystoiminta) osalta päästöt sisävesiin ja rannikkovesiin, jotka perustuvat Euroopan päästörekisterin (E-PRTR) vuoden 2010 päästötietoihin. Päästöt sisävesiin ja rannikkovesiin on eroteltu toisistaan. Ilmaperäinen laskeuma sekä koko vesienhoitoalueelle että vesienhoitoalueen sisävesiin, joka perustuu mallinnettuihin tuloksiin vuoden 2010 kokonaislaskeumasta Jokien kautta mereen päätyvä ainevirtaama, jonka arvioinnissa on käytetty vuosien tietoja ja jonka yhteydessä on käsitelty happamia sulfaattimaita EU-komission kuormitusinventaario-ohjeen (European Commission Guidance Document No. 28 Technical Guidance on the Preparation of an Inventory of Emissions, Discharges and Losses of Priority and Priority Hazardous Substances. Common Implementation Strategy for the Water Framework Directive (2000/60/EC). Technical Report ) mukaisesti kuormitusinventaariossa on käsitelty tarkemmin aineita, jotka ovat relevantteja vesienhoitoalueella. Aineiden merkityksellisyyden arvioinnin perusteena on käytetty seuraavia kriteerejä: tiedot aineiden esiintymisestä pintavedessä ja eliöstössä v tiedot aineiden käyttökohteista ja -määristä sekä käytön ja päästöjen rajoituksista ja kielloista selvitykset, joiden perusteella tiedetään, että mitä ainetta ei päästetä eikä huuhtoudu pintavesiin ja mitä ei esiinny vesiympäristössä tiedot aineiden kaukokulkeutumisesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella merkityksellisiä ovat bromatut difenyylieetterit, kadmium, di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP), lyijy, elohopea, nikkeli, nonyylifenoli, oktyylifenoli, tributyylitinayhdisteet (TBT), (bentsotiatsoli-2-yylitio)metyylitiosyanaatti (arvioitu merkitykselliseksi, koska siitä ei ole mitattua pitoisuustietoa pintavedestä eikä päästöistä) ja bentsotiatsoli-2-tioli (arvioitu merkitykselliseksi, koska siitä ei ole mitattua pitoisuustietoa pintavedestä eikä päästöistä). Edellä mainitut aineet ovat merkityksellisiä kuormitusinventaario-ohjeen kriteerien perusteella. Ne eivät siis välttämättä aiheuta vesimuodostumien hyvää huonompaa kemiallista tilaa. Useimmista merkityksellisistä aineista on esitetty kuormitustietoa luvussa EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

40 Pistekuormittajista inventaariossa olivat mukana Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamo (asukasvastineluvultaan ainoa yli asukkaan laitos) sekä suurimmat teollisuuslaitokset, joiden päästöt kohdistuvat Oulun ja Raahen rannikkoalueille, Oulujärven Paltaselän, Pyhäjärven ja Pidisjärven lähialueille sekä Lahnasjokeen ja Tuhkajoen valuma-alueelle. Aineisto käsitti vuoden 2010 tilanteen (EPRTR-rekisteri). Lisäksi arvioitiin sekä koko vesienhoitoalueelle että vesienhoitoalueen sisävesiin kohdistuvaa laskeumaa. Jokien kuljettama ainevirtaama laskettiin suurimmille joille (Kalajoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Oulujoki, Kiiminkijoki, Iijoki ja Kuivajoki, vuosien aineisto). Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on tekemässä alueellaan vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden käyttöselvitystä, joka täydentää valtakunnallista vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden selvitystä. Sen tulosten pohjalta täydennetään vesienhoitosuunnitelmaehdotusta kuulemisen jälkeen. 5.2 Vesiin kohdistuva kuormitus Kuormituksen kokonaistarkastelu Pintavedet Suurin osa pintavesiin kohdistuvasta kuormituksesta on peräisin maa- ja metsätaloudesta. Muita kuormituslähteitä ovat haja-asutus, asuinalueilta ja muilta rakennetuilta alueilta tuleva hulevesi, laskeuma sekä monenlaiset pistekuormittajat, kuten esimerkiksi turvetuotanto, kalankasvatus, teollisuus ja jätevedenpuhdistamot. Luonnonhuuhtouma ei ole osa ihmisen aiheuttamaa kuormitusta, sillä sitä syntyy ja kulkeutuu luonnostaan vesiin ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Ravinnekuormitus on suurinta vesienhoitoalueen rannikon läheisillä alueilla ja etenkin eteläisellä osa-alueella Kala-, Pyhä-, Siika- ja Temmesjoen vesistöalueilla (kuvat 5.1 ja 5.2). Kainuuseen sekä Koillismaalle kohdistuva ravinnekuormitus on muuta vesienhoitoaluetta vähäisempää. Suurimmat vuotuiset ravinteiden ainevirtaamat ovat joissa, joiden virtaamat ovat suuret, esimerkkeinä Oulujoki ja Iijoki (kuvat 5.3 ja 5.4). Liminganlahteen laskevat joet ovat kokoonsa nähden vesienhoitoalueen ravinteikkaimpia ja humuspitoisimpia, mikä johtuu alueen suoperäisyydestä sekä ihmistoiminnan aiheuttamasta kuormituksesta. Vesienhoitoalueen eteläiseltä osa-alueelta mereen virtaavat joet, kuten Kalajoki ja Temmesjoki, ovat ihmistoiminnasta johtuen runsasravinteisia. Ravinteiden lisäksi joet kuljettavat mukanaan kiintoaineita, mikä yhdessä maankohoamisen kanssa aiheuttaa jokisuistojen liettymistä ja lisää väylien kunnostamistarvetta. Eniten rannikkovesiin tulee kiintoainesta valuma-alueiltaan ja virtaamiltaan suurimmista joista, Oulujoesta ja Iijoesta, mutta myös Kalajoesta (kuva 5.5). Ravinteiden kokonaisainevirtaamat ja niiden vuosien välinen vaihtelu on voimakkaasti riippuvainen hydrologisista oloista, koska suurin osa vesienhoitoalueen kokonaisainevirtaamasta on peräisin hajakuormituksesta ja luonnonhuuhtoumasta. Runsassateisina vuosina ravinteiden huuhtoutuminen on ollut kaksin-, jopa kolminkertaista vähäsateisiin vuosiin verrattuna. Kiintoainehuuhtoumissa ero on vieläkin suurempi. Myös vuoden sisäinen ainevirtaamavaihtelu riippuu suuresti valunnasta, mistä johtuen ravinteiden huuhtoutuminen on suurinta lumien sulaessa ja runsassateisina ajanjaksoina. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa on tarkasteltu kuormitusta ja sen jakaumaa osa-alueittain. 39

41 Kuva 5.1. Keskimääräinen vuosittainen kokonaisfosfori- sekä pistekuormitus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

42 Kuva 5.2. Keskimääräinen vuosittainen kokonaistyppi- sekä pistekuormitus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. 41

43 Kokonaisfosforikuormitus (t/v) Kokonaisfosforin luonnonhuuhtouma (t/v) Keskivirtaama m³/s Kuva 5.3. Jokien keskivirtaama sekä keskimääräinen arvio Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelta Perämereen laskevien suurimpien jokien kuljettamasta vuosittaisesta kokonaisfosforikuormituksesta (sisältää laskeuman) ja kokonaisfosforin luonnonhuuhtoumasta (t/v). Kuormitusarvio perustuu ajanjaksoon Kokonaistyppikuormitus (t/v) Keskivirtaama m³/s Kuva 5.4. Jokien keskivirtaama sekä keskimääräinen arvio Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelta Perämereen laskevien suurimpien jokien kuljettamasta vuosittaisesta kokonaistyppikuormituksesta (sisältää laskeuman) ja kokonaistypen luonnonhuuhtoumasta (t/v). Kuormitusarvio perustuu ajanjaksoon EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

44 Kiintoainekuormitus (t/v) Keskivirtaama m³/s Kuva 5.5. Jokien keskivirtaama sekä keskimääräinen arvio Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelta Perämereen laskevien suurimpien jokien kuljettamasta vuosittaisesta kiintoaineskuormasta (t/v). Kuormitusarvio perustuu ajanjaksoon Koko vesienhoitoalueella luonnonhuuhtouman osuus kaikesta fosforikuormituksesta on lähes puolet (kuva 5.6). Suurin osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta johtuu mallien perusteella maataloudesta, mutta myös metsätalouden, ilman kautta tulevan laskeuman ja haja-asutuksen osuudet ovat melko suuria. Pistekuormituksen osuus on viitisen prosenttia (kuva 5.7). Maatalous Metsätalous 44 % 35 % Haja-asutus Hulevesi 6 % 3 % 8 % 4 % 0,1 % Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma Kuva 5.6. Keskimääräinen arvio vuosittaisen kokonaisfosforikuormituksen sekä luonnonhuuhtouman kokonaisfosforin jakautumisesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Kuormitusarvio perustuu ajanjaksoon

45 5 % 0,1 % 8 % 10 % Maatalous Metsätalous Haja-asutus 15 % 62 % Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Kuva 5.7. Keskimääräinen arvio vuosittaisen kokonaisfosforikuormituksen jakautumisesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Luonnonhuuhtouma ei ole mukana. Kuormitusarvio perustuu ajanjaksoon Koko vesienhoitoalueella luonnonhuuhtouman osuus kaikesta typpikuormituksesta on lähes 60 % (kuva 5.8). Yli puolet ihmisen aiheuttamasta typpikuormituksesta johtuu mallien perusteella maataloudesta. Muuta merkittävää typpikuormitusta tulee laskeumana, metsätaloudesta ja pistekuormituksesta (kuva 5.9). Maatalous 22 % Metsätalous 59 % 8 % 5 % 2 % 0,1 % 4 % Haja-asutus Hulevesi Pistekuormitus Laskeuma Luonnonhuuhtouma Kuva 5.8. Keskimääräinen arvio vuosittaisen kokonaistyppikuormituksen sekä luonnonhuuhtouman kokonaisftypen jakautumisesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Kuormitusarvio perustuu ajanjaksoon EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

46 Maatalous 20 % Metsätalous 0,3 % 11 % 53 % Haja-asutus Hulevesi 3 % 13 % Pistekuormitus Laskeuma Kuva 5.9. Keskimääräinen arvio vuosittaisen kokonaistyppikuormituksen jakautumisesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Luonnonhuuhtouma ei ole mukana. Kuormitusarvio perustuu ajanjaksoon Ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen on heikentänyt vesien tilaa yleisesti etenkin vesienhoitoalueen eteläisellä osa-alueella. Tämä ilmenee voimakkaimmin rannikkoalueen jokivesistöissä sekä matalissa järvissä. Myös rannikkovedet ja sisälahdet ovat laajalti rehevöityneet. Pohjasta vapautuva sisäinen kuormitus palauttaa ravinteita vesistöön sekä matalissa järvissä että joillakin rannikkovesialueilla ja kiihdyttää rehevöitymistä edelleen. Sisäisen kuormituksen arviointi edellyttää tapauskohtaista tutkimusta ja sen huomioiminen vesistöjen kokonaistarkastelussa vaatii jatkossa enemmän voimavaroja. Sisäistä kuormitusta tarkastellaan luvussa Ravinnekuormituksen vaikutus vesistössä riippuu biologisesti käyttökelpoisten ravinteiden määrästä ja kuormituksen vuodenaikaisesta jakautumisesta, joka vaihtelee huomattavasti kuormituslähteittäin. Esimerkiksi kalankasvatuksen osuus kokonaiskuormituksesta on pieni, mutta kokonaisuudessaan suoraan levien hyödynnettävissä. Sen sijaan metsätalouden ravinnekuormituksesta ja peltoviljelyn fosforikuormituksesta vain noin kolmannes on suoraan biologisen tuotannon hyödynnettävissä. Pohjavedet Yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta runsaimmat ja laadukkaimmat pohjavesivarat sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa. Samoille alueille on usein keskittynyt myös paljon ihmistoimintaa näiden maaperämuodostumien tarjotessa hyvän rakennuspohjan ja hyvää rakennusmateriaalia. Merkittävimpiä riskinaiheuttajia Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen pohjavesialueilla ovat asutus ja maankäyttö, liikenne ja tienpito, maa-ainesten otto, pilaantuneet maa-alueet sekä teollisuus ja yritystoiminta (taulukko 5.1). 45

47 Taulukko 5.1. Merkittävimmät pohjavesialueiden riskinaiheuttajat Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. (Povet-tietojärjestelmä 6/2014). Riskin aiheuttaja Pohjavesialueiden lukumäärä Pohjavesialueiden pinta-ala (km 2 ) Pohjavesialueiden suhde kaikkiin I- ja II-luokan pohjavesialueisiin (%) Pohjavesialueiden pinta-alan suhde kaikkiin I- ja IIluokan pohjavesialueisiin (%) Asutus ja maankäyttö Ilmansaasteet Maantie- ja ratakuljetukset Liikenne ja tienpito Maa- ja metsätalous Maa-ainesten otto Pilaantuneet maa-alueet Pohjaveden otto Teollisuus ja yritystoiminta Muu kemialliseen tilaan vaikuttava toiminta Muu määrälliseen tilaan vaikuttava toiminta Yhdyskunnat ja haja-asutus Kaupunki- ja taajama-alueiden kasvusta johtuva paine vaikuttaa merkittävästi vesistöjen tilaan ja niiden käyttöön. Intensiivisellä maankäytöllä on muutettu tai hävitetty vedestä riippuvaisia ja vesitasapainoa ylläpitäviä elinympäristöjä, kuten soita, kosteikkoja, lähteitä, ranta-alueita ja puroja. Taajama-alueiden ja laajojen teollisuusalueiden hulevedet aiheuttavat kiintoaineen, ravinteiden ja raskasmetallien kuormitusta sekä muuttavat valuma-alueiden vesitasapainoa ja vesiluontoa paikallisesti. Haittojen vähentämisessä erityisen keskeisiä ovat maankäyttö ja kaavoitus. Tavoitteena on valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden edistäminen kaavoituksessa vesien suojelun osalta sekä hyvien käytäntöjen edistäminen maankäytön ohjauksen ja pinta- ja pohjavesien suojelun yhteensovittamisessa. Lisäksi tavoitteena on saada aikaan vesienhoidollisesti kestävää suunnittelua kaikilla kaavatasoilla maankäyttö- ja rakennuslain keinovalikoimaa hyödyntämällä. Vesienhoitoalueen asukkaasta yli 80 % on Pohjois-Pohjanmaalla. Väestöstä 98 % on liittynyt vesihuoltolaitosten vesijohtoverkostoihin ja 79 % viemäriverkostoihin. Vaikka hajajätevesiasetuksen (209/2011) toimeenpanon myötä kiinteistökohtainen jätevedenkäsittely haja-asutusalueella pitkällä aikavälillä tehostuu, voi haja-asutuksen kuormitusosuus paikoin lisääntyä haja-asutuksen lisääntymisen ja lomaasuntojen varustetason kasvun myötä. Vesihuoltolaitosten jätevesiverkostoja laajentamalla on Pohjois- Pohjanmaalla saatu keskitetyn viemäröinnin piiriin n ja Kainuussa n. 200 kiinteistöä vuodessa. Pohjois-Pohjanmaalla liittämisvauhti tulee hidastumaan, sillä teknis-taloudellisesti järkevät hankkeet on suurelta osin jo tehty. Haja-asutuksen yhteenlaskettu kokonaisfosforikuormitus vesienhoitoalueen vesistöihin oli vuosina keskimäärin 40 tonnia ja kokonaistyppikuormitus 250 tonnia vuodessa. Fosforikuormitus on vähentynyt vuosien keskimääräisestä vuosittaisesta kuormituksesta lähes puoleen. Typpikuormituksen vähentyminen on ollut maltillisempaa. Haja-asutuksen aiheuttama kuormitus vähenee enitisestään sitä mukaa, kun keskitettyä viemäröintiä kehitetään rakentamalla tai laajentamalla sekä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla parannetaan vesiensuojelua. Haja-asutuksen osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta on noin 9 % ja typpikuormituksesta 4 % (laskeumaa ei ole otettu huomioon). Yhdyskuntien puhdistettujen jätevesien yhteenlaskettu kokonaisfosforikuormitus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesistöihin oli vuosina keskimäärin 14 tonnia ja kokonaistyppikuormitus lähes tonnia vuodessa. Vuosiin verrattaessa kuormitus on pysynyt lähestulkoon samana; fosforin on hieman laskenut ja typpi hieman noussut. Yhdyskuntien osuus vesienhoitoalueen ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta on keskimäärin 3 % ja typpikuormituksesta 23 % (laskeumaa ei ole otettu huomioon). Jätevedenpuhdistamoiden ravinnepäästöjä on saatu merkittävästi vähennettyä vesiensuojelutoimenpiteitä kehittämällä viime vuosikymmenten aikana. Jätevesien mukana vesistöihin kulkeutuu kuitenkin edelleen vesiympäristölle vaarallisia ja haitallisia aineita, kuten raskasmetalleja ja orgaanisia ympäristömyrkkyjä. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

48 Jätevedenpuhdistamoiden kuormitus asukasta kohti on huomattavasti pienempi kuin haja-asutuksen. Puhdistamoiden keskittäminen ja siirtoviemärit ovat tehostaneet asutuksen jätevesien käsittelyä. Asutuksen ja maankäytön aiheuttama uhka pohjavedelle kohdistuu vajaaseen 100 pohjavesialueeseen. Yleisimpiä uhkia ovat jätevesien pääsy pohjaveteen sekä maan alle sijoitetut lämmitysöljysäiliöt. Vain harvassa kunnassa on riittävät tiedot säiliöiden sijainnista ja kunnosta. Muita asutukseen liittyviä riskejä ovat moottori- ja ampumaradat, kaatopaikat, hautausmaat sekä golf- ja urheilukentät, joilla käytetään ja varastoidaan polttoaineita, öljyjä, lannoitteita, torjunta-aineita ja muita pohjavedelle haitallisia aineita. Osalla pohjavesialueista on merkittävíä haja-asutuskeskittymiä kuten Kuhmon Mammankaivon, Puolangan Kirkonkylän, Raahen Antinkankaan, Hyrynsalmen Mäntykankaan ja Sievin Asemakylän pohjavesialueilla, joilla asuttua aluetta on yli 30 prosenttia pohjavesialueen pinta-alasta. Suuri osa pohjavesialueista on hyvin harvaan asuttua tai niillä ei sijaitse lainkaan asutusta Teollisuus ja kaivostoiminta Vesienhoitoalueella on väkimäärään nähden paljon teollisuutta. Teollisuus on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin siten, että puunjalostus- ja kemianteollisuutta on Oulussa ja metalliteollisuutta Raahessa. Elintarviketeollisuutta on eniten vesienhoitoalueen eteläosissa. Pienempien teollisuuslaitosten jätevedet johdetaan suurelta osin yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoihin käsiteltäviksi. Teollisuusprosesseissa tapahtuneet parannukset sekä jätevesien puhdistuksen merkittävä tehostuminen ovat vähentäneet selvästi teollisuuden jätevesien aiheuttamaa vesistökuormitusta 1990-luvun alusta lähtien. Laitoksia on myös suljettu. Suuret teollisuuslaitokset ovat kuitenkin edelleen paikallisesti merkittäviä kuormittajia. Vaikka teollisuuden metalli- ja öljykuormitus on pienentynyt 1990-luvun alusta lähtien merkittävästi, voi teollisuus- ja satamapaikkakunnilla sedimenteissä olla edelleen vesiympäristölle haitallisia ja vaarallisia yhdisteitä. Kaivostoiminta on laajentumassa merkittävästi, jos suunnitelmat uusista kaivoshankkeista toteutuvat. Tämä lisää haitallisten aineiden kuormitusta niin pinta- kuin pohjavesiin. Vesistöpäästöt sisältävät usein raskasmetalleja, jotka voivat olla haitallisia tai suurina määrinä jopa myrkyllisiä vesieliöstölle. Kaivostoiminnan kuormitus kohdistuu nykyisellään pääasiassa Nuasjärveen, Pyhäjärveen, Raahen edustalle Perämereen ja Kalajokeen. Teollisuuden ja kaivostoiminnan aiheuttama kokonaisfosforikuormitus vesienhoitoalueen vesistöihin oli vuosina keskimäärin 16 tonnia ja kokonaistyppikuormitus 170 tonnia vuodessa. Kuormitus on laskenut vuosien keskimääräiseen vuosittaiseen kuormitukseen verrattuna, erityisesti typpikuormitus, joka on vähentynyt lähes 30 %. Toiminnan osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta on noin 4 % ja vastaavasti typpikuormituksesta noin 3 % (laskeumaa ei ole otettu huomioon). Teollisuus- ja yritystoiminta keskittyy suurimmaksi osaksi vesienhoitoalueen merkittävimpien taajamien yhteyteen. Niistä aiheutuu uhkaa vajaalle 40 pohjavesialueelle. Vesienhoitoalueella on vajaa kaksikymmentä aluetta, joilla teollisuuden ja palveluiden aluetta on yli 3 ha ja yli 3 % koko pohjavesialueen pinta-alasta, on. Pohjaveden laatua uhkaavia keskittymiä on esimerkiksi Kempeleessä, Kuusamossa, Pyhännällä, Pudasjärvellä, Sotkamossa, Hyrynsalmella ja Kuhmossa sijaitsevilla pohjavesialueilla Kalankasvatus Kalankasvatuksen keskittymäalueet ovat Kuusamossa, Taivalkoskella, Kuivaniemen edustan merialueella ja Oulujoen vesistöalueen latvoilla. Toiminnassa on noin 50 kalankasvatuslaitosta, minkä lisäksi kaloja kasvatetaan luonnonravintolammikoissa. Kalankasvatuksen ympäristöhaitoista merkittävin on ravinnekuormitus, joka syntyy kalojen ulosteista sekä syömättä jääneestä rehusta. Haitta on käytännössä paikallinen ja kohdistuu laitosten lähialueille. 47

49 Kalankasvatuslaitosten ravinnekuormitus on vähentynyt 1990-luvun tilanteesta tuotantomäärien alenemisen ja vesiensuojelutoimien seurauksena. Kuormituksesta keskimäärin vajaa viidennes tulee suoraan mereen ja loput sisävesiin kalankasvatuksen painopistealueille. Toiminnan kannattavuuden parantamiseksi laitoskokoja pyritään kasvattamaan. Myös luonnonravintolammikot aiheuttavat vesistökuormitusta. Epäedullinen sijainti ja tyhjennysten aiheuttama kuormitus sekä eräissä tapauksissa lannoitus saattavat aiheuttaa haittaa alapuoliselle vesistölle. Näistä syistä ympäristönsuojelulainsäädäntö luokittelee luonnonravintolammikot luvanvaraisiksi. Pinta-- alaltaan 20 ha tai sitä suuremmalla luonnonravintolammikolla tai lammikkoryhmällä on oltava ympäristölupa. Luonnonravintolammikkojen käyttö ja vesistökuormitus ovat selvästi vähentyneet luvuilta. Kalankasvatuksen yhteenlaskettu fosforikuormitus vesienhoitoalueen vesistöihin oli vuosina keskimäärin lähes seitsemän tonnia ja typpikuormitus hieman alle 70 tonnia vuodessa. Sekä kokonaistypen että -fosforin keskimääräinen vuosittainen kuormitus on laskenut hieman vuosien kuormituksesta. Toiminnan osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta (laskeumaa ei ole otettu huomioon) on noin 2 % ja typpikuormituksen osuus noin 1 % suuruusluokkaa. Kalankasvatuksesta aiheutuva kuormitus on suhteellisen pientä ihmistoiminnasta aiheutuvaan kokonaiskuormitukseen verrattuna, mutta voi olla paikallisesti merkittävä. Kalankasvatuksen kuormitus ajoittuu tasaisesti kesäaikaan, jolloin maatalouden ja metsätalouden kuormitus on vähäisempää. Kesäaikainen kuormitus lisää vesistöjen rehevöitymistä ja liettymistä selkeästi enemmän kuin tulvien aikaan tuleva kuormitus Turvetuotanto Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueelle on keskittynyt lähes 30 % koko maan turvetuotantoalueista. Tuotannossa tai kuntoonpanovaiheessa on 254 aluetta. Tuotantopinta-ala on yhteensä noin ha, josta ha on poistunut tuotannosta. Tämän lisäksi reilu ha on jo jälkikäytössä. Eniten turvetuotantoa on Iijoen vesistöalueella. Muita keskittymäalueita ovat Siikajoen, Pyhäjoen ja Kuivajoen vesistöalueet. Paikallisesti turvetuotannon kuormituksella voi olla merkittävä vaikutus veden laatuun. Vaikutukset näkyvät selvimmin jokivesistöjen sivu-uomissa ja joissakin latvajärvissä. Erityisesti turvevoimaloiden turpeen hankinta-alueille kohdistuu turvetuotannon keskittymisestä aiheutuvaa kuormituspainetta. Turvetuotantoalueet ja niiden jälkikäyttö lisäävät maa- ja metsätalouden sekä peruskuivatuksen tapaan happamuushaittojen riskiä sulfaattimaiden alueella. Tehostuneet vesiensuojelutoimet ovat vähentäneet kuormitusta. Turvetuotannon kokonaisfosforikuormitus vesienhoitoalueen vesistöihin oli vuosina keskimäärin lähes kahdeksan tonnia ja typpikuormitus vastaavasti lähes 185 tonnia vuodessa. Turvetuotannosta tuleva kuormitus on laskenut hieman vuosien kuormitukseen verrattuna. Muutos näkyy etenkin typpikuormituksessa. Turvetuotannon osuus ihmisen aiheuttamasta kokonaisfosforikuormituksesta on noin 2 % suuruusluokkaa ja kokonaistyppikuormituksesta noin 3 % (laskeumaa ei ole otettu huomioon). Kalankasvatuksen tavoin myös turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksesta on suhteellisen pieni, mutta sillä on paikallisesti merkitystä vesistöjen kuormittajana. Turvetuotannosta aiheutuu myös kiintoaineen ja orgaanisen aineen kuormitusta Turkiseläintuotanto Turkiseläintuotanto on keskittynyt vesienhoitoalueen eteläiselle osa-alueelle. Vuonna 2013 turkistarhausta harjoitettiin yhteensä 72 kettu- ja 59 minkkitarhalla. Tarhoista valtaosa sijaitsee Kalajoen vesistöalueen yhteistarha-alueilla. Yhteistarha-alueilla on otettu käyttöön turkiseläinlannan yhteiskompostointilaitoksia, mikä on osaltaan vähentänyt päästöjä vesistöön. Muilla vesistöalueilla on vain vähän tarhausta. Suoraan rannikkoalueelle kohdistuu jonkin verran kuormitusta Kalajoen suurimmalta yhteistarha-alueelta, jonka valumavedet johdetaan pintavalutuksen kautta mereen laskevaan metsäojastoon. Turkistarhoilta tuleva kuormitus muodostuu pääasiassa päästöistä maaperään ja sitä kautta pohja- ja pintavesiin. Osa sade- ja sulamisvesistä, virtsasta sekä juottolaitteista valuvasta vesistä huuhtoo varjotalo- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

50 jen lanta-alustoja, jolloin osa lannan sisältämistä ravinteista huuhtoutuu tarha-alueen maaperään. Viimeistään peruskorjauksen yhteydessä varjotaloihin asennetaan tiiviit alustat joilta suotonesteet kerätään talteen. Sadevedet johdetaan pääasiassa muualle varjotalojen katoilta, niin että ne eivät pääse huuhtomaan ravinteita tarha-alueelta vesistöön. Kuormitus on vähentynyt ja tulee edelleen vähenemään. Turkistarhauksesta aiheutuu myös välillisesti kuormitusta, kun turkiseläinten lannalla lannoitetuilta pelloilta huuhtoutuu ravinteita vesistöön. Toisaalta kuormituspotentiaali ei kasva, jos lannalla korvataan muiden lannoitteiden käyttöä Metsätalous Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen maa-alasta noin 90 % on metsätalousmaata. Pääosa metsämaasta on yksityisten omistuksessa, mutta vesienhoitoalueen pohjois- ja itäosissa korostuu valtion ja metsäyhtiöiden suuri omistusosuus. Metsätalouden toimenpiteistä erityisesti päätehakkuut, maanmuokkaus, kunnostusojitus ja lannoitus aiheuttavat vesistöjen kuormitusta. Vesistöjen kannalta haitallisimpia ovat suometsien ojitukset. Lähes puolet (48 %) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen metsätalousmaasta on turvemaata. Ojitukset ovat mahdollistaneet metsän kasvatuksen turv la ja lisänneet metsien tuottoa, 63 % vesienhoitoalueen soista on ojitettu. Uudisojituksia ei enää juurikaan tehdä, mutta vuosijaksolla tehdyt ojiitukset ovat nyt laajamittaisesti kunnostuksen tarpeessa. Vesienhoitoalueella toteutetaan vuosittain noin kolmasosa koko maan kunnostusojituksista. Myös turvemetsien uudistaminen tulee ajankohtaiseksi, mihin liittyy ehkä merkittävin hakkuisiin liittyvä kuormituksen lisääntymisen uhka. Noin kuudesosa ojituksista ei ole ollut kannattavia. Näitä alueita ei kunnostusojiteta, vaan jätetään ennallistumaan tai ennallistetaan. Metsätalouden suhteellinen osuus vesistöjen ulkoisesta ravinnekuormituksesta vaihtelee alueittain riippuen metsätalouden toimenpiteistä ja toimenpidealojen suuruudesta sekä muusta kuormituksesta. Metsätalouden vesistövaikutusten suurin tekijä ei kuitenkaan ole ravinnekuormitus, vaan uomien, virtaamien ja vedenkorkeuksien muuttaminen, veden suuri kiintoainepitoisuus ja uomien ja järvien liettyminen sekä vesistöä pienempien pintavesien muuttuminen. Ojitukset lisäävät myös happamuushaittojen riskiä. Selkeimmin metsätalouden vaikutukset näkysvät pienissä sivu- ja latvavesistöissä. Pienvesien kunnostustarve aiheutuukin pääosin metsätaloustoimenpiteistä. Metsätalouden vesiensuojelun taso on parantunut ja kuormitus vähentynyt uudisojitusvuosien tasosta merkittävästi. Vesistöjen ekologisen tilan paraneminen on kuitenkin hidasta. Uudisojituksista lähtien kerääntynyt kiintoaine vaikuttaa vesistöissä osin edelleen. Soiden ojitukset, uomien perkkaukset ja oikaisut sekä lampien ja pienten järvien kuivattaminen ovat heikentäneet valuma-alueiden vedenpidenpidätyskykyä, jolloin virtaamat ovat äärevöityneet ja olosuhteet ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumiselle ovat otollisemmat. Palautuminen on hidasta. Tuottamattomien ojitusten ennallistuminen kestää vuosikymmeniä, eikä kaikkien kohteiden hydrologia koskaan palaudu. Aktiivinen ennallistaminen saattaa ensimmäisinä vuosina jopa lisätä ravinteiden huuhtoutumista. Järeät metsänkäsittelymenetelmät voivat olla uhkatekijöitä pohjavedelle, jos hakkuualueen osuus pohjavesialueen muodostumisalueesta on suuri. Lisäksi toimenpiteet, kuten kunnostusojitus ja maanmuokkaus lisäävät valumavesien määrää ja mahdollisesti ravinteiden huuhtoutumista pohjaveteen. Ojituksilla saatetaan laskea pohjaveden pintaa ja vaarantaa pohjaveden laatua erityisesti alueilla, joilla pohjavesi on lähellä maanpintaa. Metsätalouden yhteenlaskettu kokonaifosforikuormitus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesistöihin oli vuosina keskimäärin 76 tonnia ja typpikuormitus 955 tonnia vuodessa. Toiminnan osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta on noin 17 % ja typpikuormituksesta noin 16 % (laskeumaa ei ole otettu huomioon). Latvavesillä metsätalous on usein ainoa kuormittaja. Kiintoaineen ja orgaanisen aineen kuormitus kunnostusojitusalueilta on ekologisen tilan kannalta merkittävämpi tekijä kuin ojituksen ravinnekuormitus. Metsätalouden vaikutus voi siten nousta suuremmaksi kuin kuormitusosuudesta voisi päätellä. 49

51 5.2.8 Maatalous Käytössä olevan maatalousmaan osuus Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen pinta-alasta on lähes 5 % eli yli ha. Maatilojen lukumäärä on laskenut 2000-luvulla tasaisesti ja tilojen keskikoko on kasvanut. Keskimäärin pohjois-pohjalaisilla tiloilla on hallinnassaan peltoa 45 hehtaaria ja kainuulaisilla 33 ha. Yleisimmät tuotantosuunnat ovat lypsykarjatalous ja viljanviljely. Viljanviljelyä on eniten Oulunseudun kunnissa ja eteläisellä osa-alueella. Eteläisellä osa-alueella on myös runsaasti karjataloutta, joka on keskittynyt etenkin Kalajokilaaksoon. Lypsykarjatalous on pääasiallinen tuotantosuunta pohjoisella osa-alueella ja Kainuussa. Muiden päätuotantosuuntien osuus jää yhteensä muutamaan prosenttiin. Maatalous on keskittynyt eteläiselle osa-alueelle, jossa myös maatalouden vesistövaikutukset ovat voimakkaimpia. Alueen jokilaaksojen ja rannikon peltoviljely- ja karjatalousalueilla suurin osa kasviravinnekuormituksesta aiheutuu maataloudesta. Kiintoainekuormituksen määrä riippuu paljon viljelymenetelmästä ja pellon ominaisuuksista. Ravinne- ja kiintoainekuormituksesta johtuva vesistöjen rehevöityminen ja liettyminen heikentää vesistöjen tilaa. Uusien peltojen raivaus ja peltojen kuivatuksen tehostaminen, erityisesti salaojituksen lisäämistavoitteet, aiheuttavat happamuuskuormituksen uhkaa rannikkojokien alajuoksuilla. Maatalouden kuormitus on merkittävästi vähentynyt ja esimerkiksi peltojen ravinnetaseet ovat olleet laskevia jo pitkän aikaa. Tämä ei kuitenkaan riitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Siksi maataloudessa tulee jatkaa vesienhoitosuunnitelmassa jo ensimmäiselle hoitokaudelle esitettyjen toimenpiteiden toteuttamista ja ottaa käyttöön toiselle hoitokaudelle esitettäviä toimenpiteitä. Ensisijaisen tärkeää on jatkossa kohdentaa toimenpiteitä eniten kuormittaville ja vesien tilan kannalta ongelmallisille alueille. Vesienhoitosuunnitelman toimeenpano on hyvin riippuvainen rahoituksen järjestymisestä. Pohjavedelle peltoviljely ja karjatalous voivat olla uhkatekijöitä, jos peltoalueen osuus pohjavesialueen muodostumisalueesta on suuri. Laajoja yli 200 hehtaarin peltoalueita sijaitsee Kempeleenharjun (706 ha), Polvenkankaan (264 ha), Markkulan (265 ha) ja Rokuan (238 ha) pohjavesialueilla. Useat fysikaaliset, kemialliset ja biologiset prosessit sekä maaperässä että vesimuodostumissa ovat hitaita. Tästä johtuen monet kuormitusta vähentävät toimenpiteet eivät välittömästi heijastu kuormituksen alenemisena saati vesimuodostuman ekologisen tilan paranemisena. Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän maatalouden ravinnekuormitusta, kun sademäärät lisääntyvät eikä maa ole talvella roudassa. Tämä lisää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin erityisesti kasvukauden ulkopuolella, jolloin ravinnehuuhtoumat ovat muutenkin suuria. Maatalouden yhteenlaskettu kokonaisfosforikuormitus vesienhoitoalueen vesistöihin oli vuosina keskimäärin noin 310 tonnia ja kokonaistyppikuormitus noin tonnia vuodessa. Vuosien keskimääräiseen vuosittaiseen kuormitukseen verrattaessa typpikuormitus on kasvanut lähes 18 %. Ihmisen aiheuttamasta kokonaisfosforikuormituksesta arviolta noin 69 % ja typpikuormituksesta noin 66 % on peräisin maataloudesta (laskeumaa ei ole otettu huomioon). Voimakkainta maatalouden kuormitus on vesienhoitoalueen eteläosan jokilaaksojen ja rannikon peltoviljely- ja karjatalousalueilla, missä maatalouden osuus ihmisen aiheuttamasta fosforikuormituksesta on arviolta noin 84 %. Typpikuormituksesta maatalouden osuus ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta on eteläisellä osa-alueella vastaavasti noin 83 % Maaperän happamuus Happamia sulfaattimaita eli alunamaita esiintyy uusimpien kartoitusten mukaan vesienhoitoalueen länsiosissa n. 100 metrin korkeuskäyrän alapuolisella alueella. Happamille sulfaattimaille on tyypillistä happamuus ja hienorakeisten maalajien tavanomaista suurempi rikkipitoisuus. Kun näiden maakerrosten sulfidit joutuvat kuivatuksen tai muun maankäytön seurauksena kosketukseen hapen kanssa, ne hapettuvat sulfaatiksi ja muodostavat kosteuden myötävaikuttaessa rikkihappoa. Paikoin myös hiekka- tai hietamaiden kuivatus aiheuttaa suhteellisen alhaisesta rikkipitoisuudesta huolimatta sulfidiperäistä happamuutta alhaisesta puskurikyvystä johtuen. Kuivatusvedet aiheuttavat happokuormituksen lisäksi metallien, mm. myrkyllisessä muodossa olevan alumiinin, kadmiumin ja lyijyn kuormitusta. Metallikuormitusta tarkastellaan luvussa 8. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

52 Vakavimmin happamuus koettelee niitä rannikkoalueen jokia, joiden valuma-alueella on paljon intensiivisessä kuivatuksessa olevia sulfaattimaita. Haitat ovat yleisimpiä vesienhoitoalueen eteläosan maatalousvaltaisilla alueilla. Suuri osa eteläisen osa-alueen pelloista sijaitsee happamalla sulfaattimaalla, pääosin 60 m korkeuskäyrän alapuolella. Myös metsätalousalueiden kuivatusvesissä on todettu happamuuskuormitusta, minkä lisäksi usealta turvetuotantoalueelta purkautuu tuotannon loppuvaiheen kuivatusten vuoksi erityisen hapanta ja metallipitoista vettä. Kuormituksen vaikutukset ja niiden kasvun uhka tulee ottaa huomioon myös pohjoisen osa-alueen rannikkojoissa, vaikka toistaiseksi happamuushaitat ovat olleet lähinnä paikallisia, pistekuormituksen luonteisia haittoja. Ojitetulta alunamaalta huuhtoutuvan happamuuden ja metallien määrä vähenee vuosikymmenien saatossa, jos kuivatusta ei tehosteta. Kuivatuksen tehostaminen, esimerkiksi salaojitus ja uusien alueiden kuivattaminen tai kuivatussyvyyden lisääminen, voimistavat happamuuden sekä metallien huuhtoutumista ja pahentavat tilannetta aiempaa syvempien maakerrosten hapettuessa. Happamuus- ja metallikuormitusta aiheutuu myös mustaliuskekallioperän alueiden maankäytöstä. Mustaliuskeiden, niiden rapautumistuotteiden sekä niiden päällä olevien rikastuneiden maakerrosten hapettuminen saa aikaan happamien sulfaattimaiden tavoin rikkihappoa, joka liuottaa valumavesiin runsaasti metalleja, myös myrkyllistä arseenia.tarkemmin happamien sulfaattimaiden ja mustaliuskealueiden esiintymistä ja happamuuskuormitusta on tarkasteltu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa, ks. myös kuva 2.5. Kainuussa maaperän ja näin ollen myös pohjaveden happamuus vaihtelee alueellisesti paljon ja vaikuttaa myös pintavesistöjen alueelliseen happamoitumisherkkyyteen. Luontaisesti happamia lähdevesiä on mm. Suomussalmen koillisosassa sekä Kuhmon ja Sotkamon eteläisissä osissa. Monet suo-ojitukset ovat lisänneet latvavesistöjen happamuutta. Myös muilla kuin mustaliuskealueilla ja sulfaattimailla turvemaiden ojitukset ovat lisänneet paikoin vesistöjen happamuutta. Se johtuu ajoittain kohoavista humuksen orgaanisten happojen pitoisuuksista turvemaiden alapuolisissa vesissä. Joillakin alueilla ongelmana voivat olla sekä happamista sulfaattimaista tai mustaliuskealueista johtuva sulfidiperäinen happamuus että turv ta lähtöisin oleva orgaanisista hapoista johtuva happamuus. Esimerkiksi Sanginjoen ja Kalimenojan valuma-alueilla kaikki kolme happamuuden lähdettä muodostavat sekä sulfidiperäistä että etenkin orgaanista happamuutta. Rannikolle laskee useita jokia, joita vaivaa ajoittainen happamuus, esimerkiksi Kalajoki, Siiponjoki, Pyhäjoki, Siikajoki, Pattijoki, Piehinkijoki, Haapajoki, Temmesjoki sekä rannikon pienet joet, kuten Olkijoki ja Kalimenoja. Happamien sulfaattimaiden kuivatusten aiheuttama metallikuormitus lisää joki- ja ojasuistojen pohjasedimenttien metallipitoisuuksia. Mataloituneiden jokisuistojen ruoppaukset esimerkiksi tulvasuojelun ja kulkumahdollisuuksien parantamiseksi voivat aiheuttaa sen, että metallit lähtevät uudelleen liikkeelle Maa-ainesten otto Maa-ainesten otto on toimintana luonteeltaan jatkuvaa. Suomen I ja II luokan pohjavesialueiden yhteispintaalasta noin 2,5 % on maa-ainesten ottoalueita. Maa-ainesten otossa pohjavettä uhkaavat itse ottotoiminta ja sen oheistoiminnot. Varsinkin suurten kasvukeskusten lähistöllä hiekkaa ja soraa otetaan runsaasti myös vedenhankintaa varten tärkeiltä pohjavesialueilta. Laaja-alaisen maa-ainesten oton seurauksena pohjaveden laatu voi heikentyä, koska luonnontilainen maannoskerros poistetaan ottoalueilta. Erityisen haitallista tämä on, kun maa-aineksia otetaan läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Myös koneiden ja varastojen polttoaine- ja öljypäästöt sekä pölynsidonta aiheuttavat uhkaa pohjavedelle. Maa-ainestenoton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Pölynsidontaan käytetty kalsiumkloridi voi nostaa pohjaveden kalsium- ja kloridipitoisuutta sekä kokonaiskovuutta. Maa-ainestenotto vaikuttaa myös pohjaveden määrään. Ottoalueilla sadannasta imeytyy maaperään suurempi osa kuin luonnontilaisilla alueilla. Tämän vuoksi pohjaveden pinnankorkeus saattaa kohota ja pinnankorkeuden vaihtelu kasvaa. Myös vanhat, jälkihoitamattomat ottoalueet voivat olla riski pohjavesialueilla; niitä saatetaan käyttää mm. luvattomina jätealueina. 51

53 Maa-ainesten otto ja jälkihoitamattomat ottoalueet voivat olla riski pohjavesialueilla etenkin, jos maaainesten ottoalueiden suhteellinen osuus pohjavesialueesta on suuri. Pohjaveden laatu voi heikentyä, koska luonnontilainen maannoskerros poistetaan ottoalueilta. Erityisen haitallista tämä on, kun maa-aineksia otetaan läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Ottoalueella koneiden ja varastojen polttoaine- ja öljypäästöt sekä pölynsidonta aiheuttavat uhkaa pohjavedelle. Maa-ainesten oton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti- ja sulfaattipitoisuuksia. Pölynsidontaan mahdollisesti käytetty kalsiumkloridi voi nostaa pohjaveden kalsium- ja kloridipitoisuutta sekä kokonaiskovuutta. Ottotoiminta vaikuttaa myös pohjaveden määrään. Ottoalueilla sadannasta imeytyy maaperään suurempi osa kuin luonnontilaisilla alueilla. Tämän vuoksi pohjaveden pinnankorkeus saattaa niillä kohota ja pinnankorkeuden vaihtelu laajentua. Maa-ainesten oton ja siihen liittyvän muun toiminnan kuten asfaltti-/murskausaseman, on arvioitu muodostavan riskin pohjavedelle lähes 140 vesienhoitoalueen pohjavesialueella. Vesienhoitoalueella sijaitsevien I- ja II-luokan pohjavesialueiden yhteispinta-alasta keskimäärin noin 2 % on maa-ainesten ottoalueita. Kahdeksalla pohjavesialueella maa-ainesten otto ylittää pohjavesialueen pinta-alasta 15 %. Pinta-alaltaan laajoja, yli 50 hehtaarin ottoalueita on 20. Näistä 16 on Pohjois-Pohjanmaalla ja 4 Kainuussa. Erityisen laajat ottoalueet sijaitsevat Oulun Kellonkankaan sekä Salonselän pohjavesialueilla. Kainuussa on otettu eniten maa-aineksia Kuhmon Multikankaan pohjavesialueelta, Kajaanin Matinmäki-Mustikkamäen ja Paltamon Lehtoharjun pohjavesialueelta. Vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueilla on voimassa noin 215 maa-ainesten ottolupaa. Ennen vuotta 2014 päättyneitä lupia on vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueilla noin 700 kappaletta Liikenne Maantieliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi liukkaudentorjunnassa käytetään suolaa. Suolauslaiteiden kehittämisen ansiosta suolan käyttö on tehostunutta, eikä sitä voida juurikaan nykyisellä tekniikalla vähentää liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Suolan käytöstä voi suojaamattomilla tieosuuksilla aiheutua pohjaveden suolaantumisvaaraa. Osassa tiestöä käytetään jo pohjavesien kannalta vähemmän haitallista kaliumformiaattia. Teiden suolaus mm. klooriyhdisteillä ja natriumilla vaikuttaa pohjavesien lisäksi pintavesiin. Pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset sekä kemikaalionnettomuudet voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin. Pohjavesiriskin kannalta kiireellisimpiin kohteisiin on rakennettu pohjavesisuojauksia. Kemikaalien käsittely ja varastointi aiheuttavat riskin pohjavesille esimerkiksi ratapihoilla, lentokentillä, logistiikkakeskuksissa sekä varikoilla ja varastoalueilla. Riskejä pohjavedelle ovat aiheuttaneet myös maanteiden varsien ja rata-alueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytetyt torjuntaaineet. Ratahallintokeskus on ilmoittanut lopettaneensa näiden käytön vuonna Vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueista 26:lla kulkee rautatie ja sijaitsee yksi ratapiha (Vuokatti). Suuria lentokenttiä on kaksi; Oulun ja Kuusamon lentokentät, jotka molemmat sijaistevat pohjavesialueella. Lisäksi Pudasjärven Törrönkankaalla, Kalajoen Kourinkankaalla, Siikajoen Palokangas-Selänmäki alueella sekä Kainuussa Rokuan pohjavesalueella sijaitsee pienilmailukäytössä olevat lentokentät. Tiehallinto ja ratahallinto ovat aloittaneet varautumisen ilmastonmuutoksen mahdollisesti aiheuttamiin muuttuviin sääolosuhteisiin. Vesistöihin liittyen tämä tarkoittaa lähinnä tehostettua varautumista erilaisiin tulvatilanteisiin. Vesiin liittyy muun muassa silta- ja rumpurakenteiden mitoitus nykyisille virtaamille sekä nykymitoitukseen perustuvat kuivatusjärjestelyt. Satamarakentaminen sekä laiva- ja veneväylät ovat paikallisesti muuttaneet melko paljon rantaviivan ja pohjan rakennetta sekä syvyysolosuhteita vesienhoitoalueella. Ulommissa rannikkovesimuodostumissa rakentaminen on ollut sisempiä rannikkovesimuodostumia vähäisempää ja rajoittuu laivaväyliin ja muutamiin pienempiin satama-alueisiin. Sisempien rannikkovesien alueella on lukuisia pienvenesatamia, mutta niiden vaikutus ulottuu rajatulle alueelle, eikä niillä ole merkittävää vaikutusta minkään vesimuodostuman tilaan. Merkittävimmin satama- ja väylärakentamisen vuoksi muuttuneet vesimuodostumat sijaitsevat Oulussa, Raahessa ja Rahjassa, jossa on suuria satamia ja niihin liittyviä laivaväyliä. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

54 Rannikkoalueen mataluus ja jokien kuljettama kiintoaine lisäävät väylien kunnossapitotarvetta. Maan kohoaminen lisää mataloituvien alueiden määrää. Meriliikenteeseen liittyy öljy- ja kemikaalionnettomuuksien uhka. Vaikeat jääolosuhteet hankaloittavat entisestään öljyntorjuntaa ja kylmässä vedessä öljy hajoaa hitaasti, jolloin sen haitat ympäristölle on mittavammat Pilaantuneet maa-alueet Maaperä voi pilaantua paikallisesti esimerkiksi onnettomuuksien, vahinkotapausten tai normaalin toiminnan ympäristöpäästöjen seurauksena. Pilaantuneet maa-alueet voivat sisältää esimerkiksi öljyjä, raskasmetalleja, arseenia, polyaromaattisia hiilivetyjä, polykloorattuja bifenyylejä (PCB), kloorifenoleita, dioksiineja ja furaaneja sekä torjunta-aineita. Pohjavesialueilla riski haitta-aineiden kulkeutumisesta pohjaveteen on suuri. Monia terveydelle haitallisia yhdisteitä voi liueta maaperästä pohjaveteen jopa vuosikymmenien ajan. Tiedot tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI, ). Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella on maaperän tilan tietojärjestelmän kohdetta. Näistä 292 sijaitsee pohjavesialueilla (I- ja II-luokka) ja ne kohdistuvat 60 pohjavesialueelle. Pohjavesialueilla sijaitsevista kohteista 239 on voinut aiheuttaa haitallisten aineiden päästöjä maaperään. Kohteista 144 vaatii selvityksiä maaperän ja pohjaveden likaantuneisuuden määrittämiseksi. 84 kohdetta on todettu niin likaantuneiksi, että alueen puhdistustarve on arvioitava tai alue on puhdistettava. Kohteista 53:lla ei ole puhdistustarvetta. Kohteista 95 on edelleen toiminnassa. Eniten pilaantuneiksi epäillyissä maa-alueissa on poltoaineiden jakeluasemia, huoltoasemia sekä moottoriajoneuvojen huolto- ja korjauspaikkoja. Useat ampumaradat, yhdyskuntajätteiden kaatopaikat, korjaamot, varikot, metalliteollisuusyritykset, kemian- ja muoviteollisuuden yritykset, kauppapuutarhat, romuttamot sekä kemialliset pesulat ovat myös toiminnallaan aiheuttaneet maaperän pilaantumista Sisäinen kuormitus Vesien rehevöitymistä aiheuttaa liian suuri ravinnekuormitus, joka voi olla peräisin pistekuormituslähteistä, valuma-alueen maankäytöstä tai sisäisestä kuormituksesta Sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan ravinteiden (fosfori ja typpi) siirtymistä sedimentistä veteen. Vapautuminen hapettomissa olosuhteissa on huomattavasti voimakkaampaa kuin hapellisissa oloissa. Hyvissä happioloissa valtaosa sedimentoituneista ravinteista sitoutuu pohjasedimenttiin tai vapautuu ilmakehään (typpi). Useimmiten syynä sisäiseen kuormitukseen on vesistöön tai merialueelle aiemmin tullut liiallinen haja- ja/tai pistekuormitus. Levien kasvun kannalta tärkeintä on fosforin ja typen riittävyys. Ne ovat yleensä touko-syyskuussa kasvun ns. minimitekijöitä. Rehevöityneissä vesissä levien käyttämä fosfori on aina lähtökohtaisesti peräisin ulkoisesta kuormituksesta, mutta runsas levien ja makrofyyttien tuotanto aiheuttaa noidankehän, jossa sisäisellä kuormituksella on suuri merkitys. Pohjasedimentissä tapahtuva eloperäisen aineksen hajotus kuluttaa sedimentin ja pohjanläheisen veden happea. Hapettomissa oloissa pohjasedimentin ferriyhdisteet pelkistyvät ferroyhdisteiksi, jolloin niiden sisältämä fosfori liukenee veteen fosfaattina, jota perustuottajat pystyvät käyttämään. Pohjanläheisen veden fosforivarastot kulkeutuvat päällysveteen lähinnä syksyllä ja keväällä kerrostuneen veden sekoittuessa pohjaa myöten. Sisäisen kuormituksen merkitys on suurimmillaan järvissä ja rannikkovesialueilla, joissa veden lämpötilakerrostuminen luo hyvät edellytykset pohjanläheiseen happikatoon. Itämeressä suolaisuuden harppauskerroksella, halokliinilla on tässä keskeinen merkitys. Sekoittumisolot joissa tai jokimaisissa vesistöissä eivät yleensä mahdollista hapetonta pohjakerrosta, ja näin ko. vesissä ei sisäisellä kuormituksella ole merkittävää vaikutusta vesien rehevöitymiseen. Sisäisellä kuormituksella on joskus jopa määräävä merkitys rehevöitymiseen (esim. Lahden Vesijärvi, Tuusulanjärvi), mutta vuositasolla sisäinen kuormitus ei varsinaisesti aiheuta tilannetta, jossa järvi tuottaisi enemmän ravinteita alapuoliseen vesistöön kuin siihen ulkoisesti tulee. Myös Itämeressä, etenkin sen pääaltaalla ja Suomenlahdessa, sisäisen kuormituksen merkitys rehevöitymisolojen säätelijänä on hyvin keskeinen. Sisäisen kuormituksen määrän havainnointi on hankalaa, ja siksi ainetaselaskelmissa tarkastellaan yleensä ns. nettosedimentaatiota, joka on bruttosedimentaation ja fosforilla sisäisen kuormituksen erotus ja määrite- 53

55 tään käytännössä ainetasetarkasteluna altaaseen tulevan ja siitä poistuvan ainevirran erotuksena. Poikkeuksellisen suuri sisäinen kuormitus on mahdollista havaita, kun nettosedimentaatio ei enää noudata teoreettista normaalin järven oletettavaa fosforipitoisuutta. Selvää rajaa järven keskipitoisuudelle, jossa sisäinen kuormitus on merkittävää, on vaikeaa määrittää. Jos järven keskipitoisuus ylittää 30 μg/l P Tot, voidaan sisäisellä kuormituksella olettaa olevan jo merkitystä, ja varsin selkeää vaikutus on jo tasolla μg/l P Tot. Itämeressä, etenkin pääaltaalla ja Suomenlahdessa pohjasedimentin fosforin pidätyskyky on huono ja ns. sisäinen kuormitus ylläpitää rehevöitymistä. Kattava seuranta-aineisto mahdollistaa keskimääräisten ainevirtojen suuruuden arvioinnin ainetasetarkasteluin allastasolla. Fosforipitoisuus ei eri osa-altaissa ole pitkällä aikavälillä laskenut, kuten ulkoisen kuorman puolittuminen 1980-luvulta 2000-luvulle olisi edellyttänyt, mikä kertoo sisäisen kuormituksen suuresta merkityksestä Ulkoisen fosforikuormitusarvion perusteella laskettua järven fosforipitoisuutta verrataan havaittuun pitoisuuteen ja järvikohtaisesti vesienhoidon luokittelussa käytettyyn korkeimpaan sallittuun hyvää tilaa edustavaan järvityyppikohtaiseen fosforipitoisuuteen. Sisäisen kuormituksen arviointi voi tapahtuu pääpiirteittäin seuraavasti: a) Sekä laskennallinen että havaittu pitoisuus ylittävät hyvää tilaa vastaavan korkeimman sallitun pitoisuuden => toimenpiteitä sekä ulkoisen että tarpeen mukaan sisäisen kuormituksen vähentämiseksi b) Laskennallinen pitoisuus on alhaisempi kuin korkein sallittu pitoisuus hyvässä tilassa, mutta havaittu pitoisuus ylittää korkeimman sallitun pitoisuuden hyvässä tilassa => toimenpiteitä ensisijaisesti sisäisen kuormituksen vähentämiseksi Sisäisen kuormituksen vaivaamissa järvissä on useita kunnostustmenetelmiä. Tärkeintä on ulkoisen kuormituksen vähentäminen, mutta järven elpyminen on huomattavasti hitaampaa kuin sen ylikuormittamisella aikaansaatu rehevöitymiskehitys. Siksi joudutaan usein käyttämään kunnostustoimenpiteitä, jotka parantavat oireita, mutta eivät poista itse perusongelmaa. Rehevöityneen järven kunnostuksessa käytettäviä menetelmiä ovat mm. hapetus, vesikasvien poisto, järven hoitokalastus, vedenpinnan nosto ja äärimmäisissä tapauksissa fosforin saostus kemiallisilla yhdisteillä. Sekä Suomen että Ruotsin rannikkovesissä on kokeiltu tutkimushankkeissa keinotekoista hapetusta. Tulosten mukaan suljetun sisäsaariston rannikkoaltaan tai merenlahden happioloja on mahdollista parantaa hapetuspumppauksella, mikäli hapetusteho on riittävä ja alueen kerrostuneisuus- ja virtausolosuhteet ovat suotuisat. Toisaalta kahdella avoimemmalla ja suuremmalla Suomenlahden ulkosaariston altaalla toteutetut hapetuskokeet eivät kyenneet pitämään pohjan oloja hapellisina. Mahdollisia syitä ovat epäedullinen topografia, liian alhainen hapetusteho sekä hapetuspumppauksen aiheuttama alusveden lämpeneminen, joka on lisännyt pohjan hapenkulutusta. Menetelmän käyttö rannikkovesissä vaatii ennakkoselvityksen alueen soveltuvuudesta hapetukseen mukaan lukien ekologisten ja taloudellisten riskien arvioinnin Vesiympäristölle haitalliset ja vaaralliset aineet Vesiin joutuu haitallisia ja vaarallisia aineita teollisuuden ja yhdyskuntien jätevesistä sekä kaatopaikoilta, maatalouden torjunta-aineista, liikenteestä, kuluttajatuotteista, maankäytön seurauksena ja ilmaperäisenä laskeumana. Myös happamien sulfaattimaiden sekä mustaliuskealueiden kuivatukset lisäävät merkittävästi metallien kuormitusta etenkin rannikon läheisellä alueella. Kaivostoiminta on yksi suurista riskitoiminnoista vesienhoitoalueella. Tässä luvussa esitettyjä tietoja päivitetään kuulemisen aikana. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on tekemässä alueellaan vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden käyttöselvitystä, joka täydentää valtakunnallista vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden selvitystä. Tietoa käytetyistä kemikaaleista ja prosessiperäisistä aineista tarvitaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavien aineiden tunnistamiseen sekä päästö- ja vaikutustarkkailun suunnitteluun. Vesienhoitoalueen eteläisellä osa-alueella kaivosteollisuuden kuormitus kohdistuu Pyhäjärven Junttiselälle ja Nivalassa Kalajokeen. Pyhäsalmi Mine Oy:n Pyhäjärven kaivoksella louhitaan ja rikastetaan rikki-, kupari- ja sinkkipitoista malmia. Hituran kaivos Nivalassa tuottaa nikkelikuparirikastetta. Hituran kaivostoiminta on ollut keskeytyneenä useiden vuosien ajan, mutta avolouhoksen laajennus on vireillä. Raahen Laivakankaan kultakaivos aloitti toimintansa Purkuputki mereen valmistui syksyllä EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

56 Oulujoen vesistöalueella kaivostoimintaa harjoittavat Mondo Minerals Oy ja Talvivaara Oy Sotkamossa sekä Tulikivi Oy Suomussalmella. Lisäksi Kuhmossa ja Suomussalmella sijaitsee vuolukivilouhoksia ja Paltamossa maanparannuskalkin tuotantoon erikoistunut tuotantolaitos. Osa-alueen kaivosteollisuuden puhdistetuissa jätevesissä on mm. arseenia ja nikkeliä. Talvivaaran nikkelikaivos hyödyntää Sotkamon alueen mustaliuskepohjaista monimetalliesiintymää. Vesistövaikutukset kohdentuvat Oulujoen vesistöalueella Sotkamon reitille Tuhkajoen valuma-alueen kautta ja Vuoksen vesienhoitoalueelle Kivijoen valuma-alueen kautta. Talvivaaran kaivosyhtiön toiminnan aikana sattuneista allasvuodoista pahin sattui vuonna 2012 marraskuussa, kun kipsisakka-allas vuoti sinne varastoidut vedet lähialueen vesistöihin. Tuolloin suurin osa haitallisia aineita sisältävistä jätevesistä noin m 3 karkasi eteläisiin lähivesiin Vuoksen vesistön suuntaan. Oulujoen vesistöreitille Tuhkajoen valuma-alueelle arvioitiin purkautuneen noin m 3 jätevesiä. Vesistöön pääsi suuria määriä nikkeliä, sinkkiä, kadmiumia, alumiinia, rautaa, mangaania ja uraania. Lisäksi vesistöön pääsi muun muassa lyijyä, arseenia ja kuparia. Kaikkiaan vesistöstä mitattiin yli 20 alkuainetta, joiden pitoisuus lisääntyi vuodon seurauksena. Oulujoen vesistöreitillä vuodon etenemisen todettiin pysähtyneen Kalliojärveen. Pohjoisella osa-alueella on odotettavissa uusia kaivoshankkeita. Kaivostoimintaa ollaan aloittamassa Mustavaaran entisellä kaivosalueella Taivalkoskella. Hankkeen tarkoituksena on käynnistää vanadiinipitoisen malmin louhinta, rikastus ja mahdollisesti jatkojalostus. Jätevedet johdetaan Sirniönjokeen, joka kuuluu Iijoen Kostonjoen vesistöalueeseen. Kaivosyhtiöt ovat tehneet selvityksiä uraaniesiintymistä Koillismaalla Koutajoen vesistöalueella. Kuusamon kultakaivoshanke on edennyt YVA-arviointivaiheeseen. Puunjalostus- ja kemianteollisuus keskittyy Ouluun ja metalliteollisuus Raaheen. Oulun paperi- ja sellusekä kemianteollisuudesta pääsee rannikkovesiin orgaanisia klooriyhdisteitä, mutta myös nikkeliä ja elohopeaa. Kuormituksen määrä on kuitenkin vähentynyt viime vuosikymmeninä ja massa- ja paperiteollisuuden prosesseissa tapahtuneiden muutosten myötä on erityisesti kloorattujen yhdisteiden kokonaismäärää kuvaava orgaanisten halogeeniyhdisteiden (AOX) kuormitus on vähentynyt. Raahen terästehtaan pääasialliset kuormitteet ovat kiintoaine ja rauta sekä sinkki ja öljy, mutta puhdistetuissa jätevesissä on myös nikkeliä. Edellisellä vesienhoidon suunnittelukierroksella todettiin yhdessä Oulun pienvenesatamassa kohonnut tributyylitinayhdistepitoisuus (TBT). Kuivatetuilta happamilta sulfaattimailta huuhtoutuu happamuusjaksojen aikana raskasmetalleja ja muita metalleja rannikkoalueiden jokiin. Verraten suuria määriä huuhtoutuu mm. myrkyllisessä muodossa olevaa alumiinia, kadmiumia ja lyijyä sekä kobolttia. Huuhtoutumat jatkuvat voimakkaasti sulfidipitoisilta alueilta suurina useita vuosikymmeniä, jopa vuosisatoja kuivatustason muutoksien tai maaperän muokkaamisen jälkeen. Happamuus- ja metallikuormitusta aiheutuu myös mustaliuskekallioperän alueiden maankäytöstä. Mustaliuskeiden, niiden rapautumistuotteiden sekä niiden päällä olevien rikastuneiden maakerrosten hapettuminen saa aikaan happamien sulfaattimaiden tavoin rikkihappoa, joka edelleen liuottaa valumavesiin runsaasti metalleja, yleensä myös myrkyllistä arseenia. Elohopeaa huuhtoutuu vesistöihin esimerkiksi metsätaloustoiminnan yhteydessä. Erityisen suuria huuhtoutumia on mitattu turvevaltaisten alueiden valumavesissä. Myös tekojärvien rakentaminen on aikoinaan nostanut elohopeapitoisuuksia niin järvissä kuin niiden kalastossa. Näillä alueilla pitoisuudet laskevat ajan myötä, mutta hyvin hitaasti. Kalojen korkeita elohopeapitoisuuksia on mitattu runsaasti humusyhdisteitä sisältävissä vesistöissä, koska elohopea sitoutuu voimakkaasti orgaaniseen ainekseen. Humuksen huuhtoutumista aiheuttavien tekijöiden on arvioitu toimivan elohopeakuormituksen lisääjinä. Useita vaarallisten ja haitallisten aineiden asetuksessa lueteltuja aineita käytetään maa- ja metsätaloudessa torjunta-aineina. Torjunta-aineiden aiheuttamien riskien on vesienhoitoalueella tulkittu olevan hyväksyttävällä tasolla. Jokivesien mukana metalleja ja muita aineita kulkeutuu rannikkovesiin. Osa metalleista sedimentoituu järviin esimerkiksi Oulujoen järvisellä vesistöalueella. 55

57 Sekoittumisvyöhykkeet Pistekuormittajan ympäristöluvassa on mahdollista määrätä päästölähteen läheisyyteen ns. sekoittumisvyöhyke, jolla päästö tai huuhtouma asteittain sekoittuu pintaveteen. Sekoittumisvyöhyke koskee tiettyä ainetta tai aineita. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on Talvivaaran kaivoksen alapuolella nikkelipitoisuutta koskeva sekoittumisvyöhyke. Se on rajattu Oulujoen vesistöalueella Kolmisoppeen (pinta-ala 202 ha) asti ja sisältää Kalliojärven (27 ha) ja Salmisen (7 ha), jotka eivät ole rajattuja vesimuodostumia. Sekoittumisvyöhykkeessä on 2,3 km jokiosuus (Tuhkajoki, joka on osa Korentojoen vesimuodostumaa). Kokonaisuomapituus on 4 km jos Salmisen ja Kalliojärven väli sekä Kalliojärvestä varsinaiseen vesimuodostumaan yhtyvä uoma lasketaan mukaan. Osa sekoittumisvyöhykkeestä koskee Vuoksen vesienhoitoaluetta. Sotkamo Silverin luvassa on määrätty sekoittumisvyöhyke Ollinpuroon, joka ei kuulu mihinkään vesimuodostumaan. Vesiympäristölle vaarallisten aineiden kuormitusinventaarion tuloksia Teollisuudesta aiheutuu nikkelin, kadmiumin, elohopean ja lyijyn päästöjä pintavesiin. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta pintavesiin pääsee nikkeliä, elohopeaa, dietyyliheksyyliftalaattia (DEHP), nonyylifenolia (NP) ja oktyylifenolia (OP). Teollisuuden nikkeli-, kadmium- ja lyijypäästöt pintavesiin ovat suuremmat kuin yhdyskuntajätevedenpuhdistamojen, mutta elohopeapäästöt pienemmät (taulukko 5.2). Hajakuormitustyyppisessä ilmaperäisessä laskeumassa sisävesiin kadmiumia on 7, elohopeaa 9 ja lyijyä 48 kertaa enemmän kuin laitosten pistekuormituksessa pintavesiin. Taulukko 5.2. Metallien (Cd=kadmium, Hg=elohopea, Ni=nikkeli, Pb=lyijy), DEHP:n (dietyyliheksyyliftalaatti), NP:n (nonyylifenoli) ja OP:n (oktyylifenoli) päästöt pintavesiin sekä ilmaperäinen laskeuma vuonna 2010 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Päästölähde / kulkeumareitti Cd kg/a Hg kg/a Ni kg/a Pb kg/a DEHP kg/a NP kg/a OP kg/a Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot, sisävesiin Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot, rannikkovesiin Teollisuus, sisävesiin Teollisuus, rannikkovesiin Päästöt, yhteensä , ,4 7 6,1 5, , ,49 4, ,4 7 6,1 Laskeuma, sisävesiin Laskeuma, koko vesienhoitoalueelle Jokien kautta keskiselle ja pohjoiselle Perämerelle päätyvistä metallien ainevirtaamista suurimmat ovat nikkelillä sekä lyijyllä ja sen jälkeen kadmiumilla ja elohopealla (taulukko 5.3). Ainevirtaamissa on merkittävää hydrologisista olosuhteista aiheutuvaa vuosien välistä vaihtelua. Jokien metallivirtaamat mereen ovat bruttokuormituksia (kuormitusarviot sisältävät jokivedessä luontaisesti esiintyvistä metalleista aiheutuvan merkittävän osuuden). Happamilta sulfaattimailta huuhtoutuu vesistöihin suuria määriä nikkeliä ja kadmiumia. Jokien kautta mereen kulkeutuu elohopeaa 5,8, nikkeliä 78 ja lyijyä 69 kertaa enemmän kuin mitä ovat pistemäiset päästöt rannikkovesiin vuonna Vesipuitedirektiivin mukaisia kasvinsuojeluaineita ei ole mittauksissa havaittu Perämerelle laskevasta Oulujoesta. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

58 Taulukko 5.3. Oulujoen-Iijoen vesiesnhoitoalueen jokien kautta merialueelle päätyvä metallien bruttoainevirtaama ja jokien lukumäärä, joilla metalleja on analysoitu. (MQ=keskivirtaama, Cd=kadmium, Hg=elohopea, Ni=nikkeli, Pb=lyijy). Vuosi Jokien lukumäärä MQ m3/s Cd kg/a Hg kg/a Ni kg/a Pb kg/a 2008 Hg:4, muut Hg:3, muut Hg:3, muut Vieraslajit Vieraslajit ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Jotkin vieraslajeista menestyvät hyvin ja ovat uhka alkuperäislajeille. Selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäisiä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi. Kansallisen vieraslajistrategian (MMM 2012) tavoitteena on, että Suomessa olevien ja Suomeen mahdollisesti saapuvien haitallisten vieraslajien aiheuttama uhka ja haitta on minimoitu. Haitallisia vieraslajeja tavataan sekä vesienhoitoalueen sisävesissä että rannikkovesissä. Vieraslajistrategian mukaan sisävesissä on viisi haitallista vieraslajia, joita kaikkia esiintyy myös Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella: puronieriä, täplärapu, kanadanvesirutto, isosorsimo sekä rapurutto, joka on luokiteltu erityisen haitalliseksi vieraslajiksi. Näiden lisäksi vesistöjen äärellä viihtyvät maaselkärankaisista kanadanmajava ja minkki, jotka ovat maaselkärankaisiin kuuluvia haitallisia vieraslajeja (taulukko 5.2). Taulukko 5.2. Vesienhoitoalueen sisävesissä tavattavat haitalliset vieraslajit (Lähde: Kansallinen vieraslajistrategia ja HAITALLISET Saapumis- VIERASLAJIT vuosikymmen Alkuperä Tulotapa Rapurutto 1890 (As-tyyppi) Pohjois-Amerikka Levinnyt rapujen mukana 1960 (Ps1-tyyppi) Puronieriä 1890 USA, Saksa Tuotu tarkoituksella Täplärapu 1960 Pohjois-Amerikka Tuotu tarkoituksella Kanadanvesirutto 1880 Pohjois-Amerikka Levinnyt kasvitieteellisestä puutarhasta sekä Euroopasta Isosorsimo 1860 Eurooppa Tuotu tarkoituksella Kanadanmajava 1930 Pohjois-Amerikka Tuotu tarkoituksella Minkki 1920 Pohjois-Amerikka Tuotu tarkoituksella Rapuruton (Aphanomyces aspaci) As-tyyppi voi tappaa yksittäisen järven tai joen koko alkuperäisen jokirapupopulaation. Rapuruton vaivaamille alueille on istutettu täplärapua, joka sietää rapuruttoa hieman paremmin. Täpläravun mukana leviää rapuruton Ps1-tyyppi, joka käytännössä estää kotoperäisen jokiravun kantojen palauttamisen vesistöihin, joissa rapuruttoa esiintyy. Puronieriää (Salvelinus fontinalis) esiintyy istutettuna eräissä vesienhoitoalueen pienissä joissa ja puroissa. Se syrjäyttää alkuperäisen taimenen. Laji ei ole yhtä vaatelias kuin taimen, mikä on lisännyt virkistyskalastuksen edellytyksiä. Mikäli puronieriän leviämistä uusille alueille ei saada hallintaan, jatkuu alkuperäisten taimenkantojen heikkeneminen. Vesienhoitoalueen pohjoisosassa merkittävä vieraslaji kanadanvesirutto (Elodea canadensis) viihtyy Kuusamon kirkkaissa ja kalkkipitoisissa järvissä. Kanadanvesirutto on kilpukkoihin kuuluva uposkasvi, joka tuotiin Pohjois-Amerikasta vuonna 1836 Irlantiin, josta se levisi laajalle Eurooppaan. Suomessa laji tuli Helsingin yliopiston kasvitieteelliseen puutarhaan vuonna Kasvi on levittäytynyt voimakkaasti pohjoiseen. Taivalkosken Koitijärvellä laji havaittiin lukujen vaihteessa. Vuonna 1999 kanadanvesirutto 57

59 muodosti ensimmäisen kerran massakasvustoja Kuusamossa Karjalan tasavallan puolelle Pistojokeen laskevissa vesistöissä (Joukamojärven Vähälahti, Syväjoki, Tiirikkajärvi, Vuolajärvi ja Välijärvi). Viime vuosina vesiruttokasvustojen runsastuminen on heikentänyt Kuusamon Kiitämän, Kuontijärven, Joukamojärven ja Kuusamojärven tilaa haitaten veneilyä ja uimista. Hajoava kasvimassa kuluttaa hajotessaan happea. Vesiruton massakasvustoille ovat tyypillisiä sykliset runsaudenvaihtelut. Suomen ympäristökeskus on kartoittanut vesiruton esiintymistä Kuusamon alueella vuonna Tilanne ajantasaistetaan vuonna 2014 kymmenellä järvellä toteutettavan vesikasviseurannan yhteydessä. Isosorsimoa (Glyceria maxima) tavataan yksittäisinä esiintyminä jo Oulun korkeudella. Runsastuessaan se syrjäyttää kotoperäisen rantakasvillisuuden ja muuttaa kalojen ja rapujen elinympäristöä. Vesienhoidon näkökulmasta majava (Castor fiber) on hyödyllinen eläin mutta kanadanmajava (Castor canadensis) kilpailee ja voi syrjäyttää alkuperäisen euroopanmajavan. Euroopanmajava metsästettiin aikoinaan sukupuuttoon, mutta istutusten avulla kantaa on saatu vahvistettua. Minkin (Mustela vison) on katsottu syrjäyttäneen aiemmin lajistoomme kuuluneen lähes samannäköisen vesikon (Mustela lutreola). Voimakkaampana lajina minkki estää vesikon palautumisen takaisin Suomen luontoon. Minkin haitallinen vaikutus paikallisiin lintukantoihin voi olla merkittävä vesistöjen rannoilla ja saarissa ja minkit voivat syödä suuria määriä myös uhanalaisia suursimpukoita. Rannikkoalueella haitallisten vieraslajien lisääntymistä haittaa Itämeren matala suolapitoisuus, mutta useat murtovesiä sietävät lajit ovat kuitenkin asettuneet rannikolle ja muuttavat ekosysteemin toimintaa tai aiheuttavat haittaa ihmiselle. Haitalliset lajit ovat kulkeutuneet Itämerelle laivojen pohjaan kiinnittyneenä tai painolastivesien mukana. Rannikon vieraslajeja käsitellään seikkaperäisemmin Suomen merenhoitosuunnitelmassa. Esimerkkeinä voidaan mainita koukkuvesikirppu ja liejuputkimadot. Rannikon haitallisista lajeista koukkuvesikirppu (Cercopacis pengoi) on tehokas saalistaja ja kilpailee kotoperäisten petovesikirppujen kanssa ja voi muuttaa koko planktonyhteisön rakennetta. Se on leviämässä kohti pohjoista Perämerta. Merialueelta on tavattu liejuputkimatoja (Marenzelleria sp), joista kaksi lajia on kotoisin Pohjois-Amerikasta, kolmas arktisilta merialueilta. Eri liejuputkimatolajien tarkkoja esiintymisalueita ei ole kartoitettu. Koska liejuputkimadot esiintyvät laajoilla alueilla hyvin runsaina, on pelätty että ne syrjäyttävät Itämeren luontaisia pehmeiden pohjien lajeja. Ne voivat elää melko huonoissa happiolosuhteissa ja käytäviensä avulla ne toisaalta hapettavat pohjasedimenttiä, mutta toisaalta pohjan sekoittaminen ja hapettaminen voi saada liikkeelle sinne kerääntyneitä ravinteita ja ympäristömyrkkyjä. Ilmastonmuutos voi edesauttaa joidenkin haitallisten lajien leviämistä Itämeressä talviaikaisten lämpötilojen noustessa. Vieraslajien esiintymistä seurataan rannikon eläinplankton- ja pohjaeläinseurantojen yhteydessä. Vedenalaisen luonnon kartoituksissa (VELMU) kootaan tietoa myös vieraslajien esiintymisestä vesienhoitoalueen rannikkovesissä. Laivojen mukana saapuvien vieraslajien leviämistä pyritään ehkäisemään mm satama- ja laivaliikennekäytäntöjä parantamalla sekä kansainvälisin sopimuksin. Vesienhoitoalueella esiintyy haitallisten vieraslajien lisäksi vieraslajistrategiassa tarkkailtavaksi tai paikallisesti haitalliseksi luokiteltuja vieraslajeja. Näitä ovat esimerkiksi kirjolohi (Oncorhynchus mykiss), harmaanieriä (Salvelinus namaycush), mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) ja villasaksirapu (Rhithropanopeus harrisii). 5.4 Vesien säännöstely ja rakentaminen Hydrologiset ja morfologiset muutokset Säännöstely ja rakentaminen ovat muuttaneet laajalti vesienhoitoalueen vesistöjen rakennetta ja hydrologiaa (kuva 5.10). Vaikutukset ovat kohdistuneet vesieliöstöön, mutta paikoin myös veden laatuun. Ympäristölle aiheutuvista haittavaikutuksista merkittävimpiä ovat koskiympäristöjen häviäminen jokien perkausten ja allastuksen seurauksena, kalojen ja muiden vesieliöiden vaellusyhteyden katkeaminen sekä järvien säännöstelyn ja voimalaitosten käytön lyhytaikaisten vedenkorkeus- ja virtaamavaihteluiden aiheuttamat haitat. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

60 Merkittävimmät ja vaikutuksiltaan laajimmat vesistöjärjestelyt on todennäköisesti jo tehty. Nykytilanteessa pääosa vesistörakentamisesta on rakenteiden kunnossapitoa ja perusparannusta. Ilmastonmuutos ja sen myötä muuttuvat valunta- ja virtaamaolosuhteet aiheuttanevat tulevaisuudessa tulvasuojelulle ja vesien säännöstelylle uusia tarpeita ja haasteita. Säännöstelykäytäntöjä ja -lupia tullaan pitkällä aikavälillä muuttamaan. Lisäksi voidaan tarvita muitakin tulvasuojelutoimenpiteitä. Euroopan komission tammikuussa 2008 tekemän esityksen mukaan Suomen tulisi lisätä uusiutuvien energialähteiden osuus vuoteen 2020 mennessä 38 prosenttiin nykyisestä 28 prosentista. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella vesivoimantuotantoa lisättäneen pääasiassa nykyisten voimalaitosten konetehoja parantamalla sekä pienten voimalaitosten perusparannuksilla. Tuulivoiman lisärakentaminen on toinen merkittävä keino lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta. Rannikkoalueella onkin vireillä useita laajoja tuulipuistohankkeita. Myös niillä saattaa olla vaikutusta pienvesien hydrologiaan ja morfologiaan. Kuva Säännöstelyn ja vesirakentamisen aiheuttamat muutokset vesien hydrologis-morfologisisessa tilassa Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. 59

61 Joet Voimatalousrakentaminen on muuttanut suurinta osaa vesienhoitoalueen keskisuurista ja suurista joista. Sen seurauksena koskipinta-ala on vähentynyt murto-osaan alkuperäisestä ja virtaamaolosuhteet ovat muuttuneet oleellisesti. Voimalaitos-, säännöstely- ja pohjapadot vaikeuttavat monin paikoin vesieliöiden vapaata liikkumista. Yksikin täydellinen vaelluseste voi estää tai vaarantaa vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymisen ja muuttaa jokien ekologista tilaa laajalla alueella etenkin, jos pato sijaitsee vesistön alaosalla. Virtavesien rakentamisesta on kärsinyt eniten koskieliöstö. Järjestelyiden seurauksena koskipinta-ala on vähentynyt huomattavasti ja jäljelle jääneet kosket ovat elinalueena usein luonnontilaisia koskia heikompia. Toistaiseksi vain muutamissa voimalaitospadoissa on kalatie. Ympäristöhallinnon Vesistötyöt-tietokannassa on tiedot yhteensä 310 padosta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Tietojärjestelmässä ovat mukana mm. säännöstely- ja voimalaitospadot, pohjapadot ja luonnonravintolammikoiden padot. Padoista 194:lla on arvioitu olevan merkitystä kalojen kulun kannalta (kuva 5.11) Näistä 95 patoa muodostaa täydellisen vaellusesteen ja 99 patoa osittaisen vaellusesteen. Padoista 74 ei muodosta vaellukselle estettä esim. koska pohjapatoihin on jätetty kalojen kulun mahdollistava alivirtausaukko tai myllypadot ovat erillisessä myllyuomassa ja vesieliöt pystyvät liikkumaan vapaasti pääuoman kautta. Tieto esteellisyydestä puuttuu 126 padon kohdalla. Vesienhoitoalueella on kaikkiaan 21 kalatietä ja 16 on suunnitteilla. On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi teiden vesistöylitysten aiheuttamia esteitä ei ole järjestelmällisesti kartoitettu. Monet metsäteiden siltarummut muodostavat pienissä virtavesissä eliöstölle täydellisen tai osittaisen vaellusesteen. Perämereen laskevista merkittävistä vesienhoitoalueen vesistöistä vain Kiiminkijoen ja Temmesjoen vesistöt ovat säännöstelemättömiä. Sen sijaan itään laskevista vesistöistä ainoastaan Kuusinkijoessa on säännöstelyä harjoittava voimalaitos. Eteläisellä osa-alueella Pattijoen ja Piehinginjoen säännöstely palvelee terästehtaan prosessivedenhankintaa. Lähes kaikkia vesienhoitoalueen jokia on perattu uiton ja/tai tulvasuojelun edistämiseksi. Etenkin eteläisen alueen jokia on pengerretty ja ohjattu keinotekoisiin kanaviin. Uittosäännön kumoamisen jälkeen valtaosa vesienhoitoalueen uittoa varten peratuista jokiuomista on kunnostettu. Kunnostuksilla on pystytty palauttamaan melko hyvin virtavesille tyypillinen koskien ja suvantojen vuorottelu sekä monimuotoiset virtaus- ja syvyysolosuhteet. Pohjoisella osa-alueella rakenteelliselta tilaltaan selvästi muuttunein vesimuodostuma on Iijoen alaosa, joka on porrastettu voimalaitoksilla peräkkäisiksi patoaltaiksi. Samalla merkittävä osuus uomasta on jäänyt vähävetiseksi. Itään laskevat Koutajoen vesistöalueen joet ovat säästyneet merkittäviltä perkauksilta ja ovat Kuusinkijokea lukuun ottamatta hydrologis-morfologisilta ominaisuuksiltaan lähes luonnontilassa. Puroluonto vesienhoitoalueella on muuttunut paljon. Eri syistä aiheutuneen eroosion vaikutuksesta monen pienen virtaveden uoma on täyttynyt kiintoaineesta. Hiekka, hiesu, savi ja siltti ovat peittäneet alleen mm kalojen kutusoraikot, poikasten suojapaikat ja talvehtimissyvänteet. Purojen kasvillisuuden ja pohjaeläimistön yksipuolistuminen tai häviäminen vaikeuttaa kalojen ravinnonsaantia. Järvet Järvien veden korkeuksia on muutettu jo satojen vuosien ajan. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on Vesistötyöt-tietokannan mukaan tehty 242 järven laskua ja 13 eri syistä rakennettua tekojärveä tai allasta. Käytännössä varsinkin järven laskuja on tehty enemmän mutta kaikista ei ole rekisteröityä tietoa. Järvenlaskut yhdessä luontaisen mataluuden ja ulkoisen kuormituksen kanssa ovat edesauttaneet etenkin pienikokoisten järvien mataloitumista ja rehevöitymistä ja synnyttäneet tarpeen järvien kunnostuksille. Useat lajistoltaan arvokkaat lintuvedet ovat syntyneet järvien laskun seurauksena, mutta niilläkin voi olla kunnostustarvetta liiallisen umpeenkasvun heikentäessä linnuston elinoloja. Vesivoimarakentamisen myötä järviä on alettu säännöstellä. Järvisäännöstelyn vuoksi kalantuotannon ja muun biologisen tuotannon kannalta tärkein alue, rantavyöhyke, menettää tuotantokykyään. Vaikutusten voimakkuus riippuu säännöstelyvälistä ja etenkin siitä, kuinka paljon veden pinta laskee talven aikana. Talviaikainen veden korkeuden lasku haittaa syyskutuisten kalalajien lisääntymistä. Säännöstely kuluttaa myös rantavyöhykettä ja vaikeuttaa kalanpoikasille tärkeän suojaavan rantakasvillisuuden muodostumista ja vä- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

62 hentää kaloille tärkeiden pohjaeläinten määrää. Vesienhoitoalueella on useita suuria voimataloutta varten säännösteltyjä järviä. Useimmiten järvien säännöstely sekä tekoaltaiden rakentaminen ja niiden säännöstely palvelee ainakin osittain tulvasuojelua, mutta säännöstelyssä huomioidaan kuitenkin lähes aina myös voimatalouden tarpeet. Eteläisellä osa-alueella on 15 säännösteltyä järveä tai tekoallasta. Näistä kahdeksan on Kalajoen, kolme Pyhäjoen ja kolme Siikajoen vesistöalueella sekä yksi Haapajoen vesistöalueella. Säännöstellyt järvet ovat pääosin melko pieniä ja suuremmissa järvissä säännöstely on melko lievää. Tulvasuojelun ja voimatalouden kannalta suurin merkitys on Hautaperän ja Uljuan tekojärvillä. Haapajärven tekojärven säännöstely palvelee Raahen terästehtaiden vedenhankintaa. Kuva Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesistöissä esiintyvät vaellusesteet ja kalatiet. Kostonjärven luusuan säännöstelypadolle (kartassa merkitty esteeksi) on valmistunut kalatie. Karttaa tullaan korjaamaan tältä osin kuulemisen aikana. 61

63 Oulujoen vesistössä olevien vesivoimalaitosten säännöstelyaltaina käytetään Oulujärveä ja pääosaa siihen laskevien Hyrynsalmen ja Sotkamon reittien suurista järvistä. Lentuaa ja Lammasjärveä lukuun ottamatta kaikki Oulujoen vesistön suurimmat järvet on säännöstelty. Oulujärven keskiveden pinnan korkeutta on säännöstelyn alettua laskettu lähinnä tulvasuojelun nimissä ja luontaisen rantaeroosion vähentämiseksi. Keskiveden korkeuden lasku, kevättulvan leikkaaminen ja siitä aiheutunut rantojen syöpymisen vähentyminen ovat johtaneet rantakasvillisuuden lisääntymiseen sekä kasvillisuusvyöhykkeiden leventymiseen. Vuokki- ja Ontojärvessä vedenpintaa on säännöstelyn alettua nostettu ja säännöstelyväli on suuri. Vaikutukset ovat huomattavia niin rantavyöhykkeen kasvillisuuteen kuin muun eliöstön esiintymiseen ja vallitsevaan eliöyhteisöön koko järvialueella. Rantavyöhykkeen kuivuminen ja jäätyminen vaikuttavat suoraan mm. syyskutuisiin kalalajeihin sekä vesi- ja rantakasvillisuuden lajikoostumukseen ja runsaussuhteisiin. Pohjoisella osa-alueella säännösteltyjä järviä on etenkin vesistöalueiden latvoilla. Voimakkainta säännöstely on Iijoen vesistöalueella sijaitsevissa Kostonjärvessä sekä järviryhmässä, johon kuuluvat Irninjärvi - Ala-Irni, Iso- ja Keski-Kero sekä Polojärvi. Latvajärvien säännöstely vaikuttaa usean pääuomassa tai sen välittömässä läheisyydessä olevan järven veden korkeuksiin. Näistä merkittävimpiä ovat Jongunjärvi ja Jokijärvi. Lievemmin säännösteltyjä pinta-alaltaan yli 5 km 2 :n järviä ovat Iijoen vesistöalueella sijaitseva Kurkijärvi-Tuuliainen ja Kuivajoen vesistöalueella lähinnä tulvasuojelun edistämiseksi säännöstelty Oijärvi. Säännösteltyjen järvien merkitys virkistyskäytölle on lisääntynyt. Tämä on luonut paineita ottaa virkistyskäyttö entistä painokkaammin huomioon säännöstelykäytäntöjen kehittämisessä. Useiden järvien säännöstelykäytäntöjä onkin viime vuosina muutettu ja suuntaus on jatkunut. Virkistyskäyttömahdollisuuksien parantamisen lisäksi tulevassa säännöstelykäytäntöjen kehittämissuunnittelussa otetaan huomioon mahdollisuudet parantaa järvien ja alapuolisten jokien ekologista tilaa. Ilmastonmuutoksen seurauksena muuttuvat valunta- ja virtaamaolosuhteet lisäävät myös osaltaan säännöstelykäytäntöjen ja -lupien tarkistamistarvetta. Jos ilmastonmuutos etenee oletetusti, säännöstelylupien toimivuutta joudutaan arvioimaan ja useisiin lupiin pitää hakea muutosta siten, että muuttuneet valunta- ja virtaamaolosuhteet huomioidaan. Kaivostoiminta vaikuttaa joissain tapauksissa järvien vesitalouteen. Talvivaaran kaivosyhtiö on rakentanut Kolmisoppi -järven luusuaan padon, jolla säännöstellään sekä järveä että Tuhkajoen virtaamaa. Tällä hetkellä kaivos ottaa järvestä osan tarvitsemastaan raakavedestä. Kaivosyhtiöllä on myös suunnitelma toiminnan laajentamisesta Kolmisopen alueelle. Mikäli louhinta laajenee järven alapuoliseen malmioon, niin järvestä kuivatetaan kolmannes. Rannikkovedet Vesienhoitoalueen rannikkovesissä rakentamisen eniten muuttamia vesimuodostumia ovat Siniluodonlahti ja Kuljunlahti. Ne ovat makeavesialtaiksi padottuja, säännösteltyjä merenlahtia Raahen terästehtaan välittömässä läheisyydessä. Rakentamisesta aiheutunut ekologisen tilan muutos on erittäin suuri, eikä hyvään ekologiseen tilaan ole mahdollista päästä aiheuttamatta merkittävää haittaa tehtaan veden hankinnalle. Muita rannikon vesimuodostumia ei säännöstellä, mutta sisävesien säännöstely lisää mereen laskevien jokien virtaamia talvella, jolloin niukkasuolainen ja kevyt jokivesi leviää jään alla laajalle alueelle raskaamman meriveden päällä. Muuttuneella juoksutusrytmillä on vaikutusta myös kiintoaineen, ravinteiden ja muiden aineiden kulkeutumiseen, mikä edelleen vaikuttaa rannikkoalueen tilaan Voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vedet Toisella suunnittelukierroksella tarkistettiin ensimmäisellä kaudella voimakkaasti muutetuksi tai keinotekoiseksi vesiksi nimettyjen vesimuodostumien nimeämisperusteet. Aiemmin nimetyistä vesimuodostumista jäivät nimeämättä Iijoen vesistöalueella sijaitsevat Kostonjärvi, Irninjärvi_Ala-Irni, Iso- ja Keski-Kero sekä Polojärvi. Niiden ekologinen tila ja lisämahdollisuudet tilan parantamiseksi katsottiin niin hyväksi, että perusteluja nimeämiselle ei enää ollut. Nimeämisprosessin aikana käsiteltiin myös useita nimeämisen rajamailla olevia vesimuodostumia. Nämä jätettiin kuitenkin nimeämättä lähinnä puutteellisten tietojen takia. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

64 Ensimmäisellä hoitokaudella arvioimatta jääneistä vesimuodostumista nimettiin voimakkaasti muutetuiksi 10 uutta vesimuodostumaa. Nämä olivat pääasiassa pieniä voimakkaasti perattuja tai oikaistuja pieniä uomia, jotka sijoittuvat vesienhoitoalueen eteläiselle osa-alueelle. Vesienhoitoalueella on toisella suunnittelukierroksella nimetty voimakkaasti muutetuiksi kaikkiaan 17 jokea, ojaa tai jokijaksoa sekä 8 järveä ja 2 padottua merenlahtea (kuva 5.12). Keinotekoisiksi on nimetty viisi tekojärveä, yksi kanava ja yksi luonnonravintolammikko. Nimeämisen perustelut sekä vesimuodostumien kuvaukset löytyvät vesienhoitoalueen toimenpideohjelmasta. Kuva Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. 63

65 5.5 Vesien tilaan vaikuttava vedenotto Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella talousvesi otetaan pohjavesistä lukuun ottamatta Oulun kaupunkia, joka käyttää raakavetenä Oulujoen vettä. Kaupungin vedenotto on noin m 3 vuorokaudessa (m 3 /d). Tämä on 0,13 % Oulujoen keskivirtaamasta, joten vedenhankinnan vaikutukset Oulujoen virtaamiin ovat hyvin pienet. Vesienhoitoalueella ei muodosteta tekopohjavettä. Teollisuuslaitoksista eniten pintavettä käyttävät Rautaruukki Raahessa ( m 3 /d), Stora Enso ( m 3 /d) ja Kemira ( m 3 /d) Oulussa. Oulun muut teollisuuslaitokset ottavat vettä yhteensä m 3 /d. Lisäksi pintavettä käyttävät Pyhäsalmen ( m 3 /d) ja Hituran ( m 3 /d) kaivokset, joista kuitenkin Hituran toiminta on ollut keskeytyksissä. Talvivaaran kaivos otti vuonna 2013 Kolmisopesta pintavettä noin m 3 /d prosessivedeksi. Osa vedestä käytettiin talvella sulanapitovirtaukseen. Pintaveden otto perunanviljelyn tarpeisiin on keskittynyt Oulun eteläpuolelle, Lakeuden alueelle. Otettavan veden määrästä ei ole tietoa. Erityisesti Temmesjoen vesistö-alueella harjoitetaan laajamittaista perunanviljelyä (1 740 ha), jota varten alueen joista otetaan kasteluvettä. Koska vesistöt ovat hyvin vähäjärvisiä ja virtaamat ääreviä, saattaa vedenotto vaikuttaa merkittävästi mm. Temmesjoen, Tyrnävänjoen ja Ängeslevänjoen vesitilanteeseen etenkin vähäsateisina kesinä, jolloin kasteluvedenotto on suurimmillaan ja jokien virtaamat alhaisimmillaan. Pohjavedenoton seurauksena tapahtuva vedenpinnan lasku ja virtaaman väheneminen voi olla haitallista pienille vesistöille sekä pohjavedestä riippuvaisille lähde- ja suoekosysteemeille. Vedenoton vaikutukset lajistoon ovat yleensä suurimpia lähde-elinympäristöissä. 5.6 Uudet vesiin vaikuttavat hankkeet Vesienhoitosuunnitelmaa laadittaessa on tarkasteltu kaikkia riittävän pitkällä olevia uusia hankkeita, joilla mahdollisesti on vaikutuksia pinta- ja pohjavesiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hankkeista on laadittu YVA-lain mukainen arviointiselostus tai arviointimenettely on alkanut viimeistään vuonna Myös muita kuin YVA-lain mukaisia hankkeita on tarkasteltu, jos hankkeella yhdessä muiden alueella toteutettujen tai suunnitteilla olevien hankkeiden tai toimintojen kanssa voi olla merkittäviä vaikutuksia vesien tilaan. Vastaavasti vesimuodostuman erityispiirteet kuten erityinen herkkyys kuormitukselle tai suojeluarvot on ollut perusteena ottaa hanke tarkasteluun. Myös tulvariskien hallinnan suunnittelussa mukana olevat toimenpiteet on sisällytetty tarkasteluun sikäli kun ne voivat vaikuttaa vesienhoidon tavoitteisiin. Vesienhoitoalueella on vireillä lukuisia vesien tilaan vaikuttavia hankkeita (taulukko 5.3). Toteutuessaan hankkeet muuttaisivat vesimuodostumia rakenteellisesti tai hydrologisesti tai vesimuodostumiin kohdistuisi kuormitusta. Esimerkiksi tuulivoimapuistojen tai turvetuotantoalueiden rakentaminen voi muuttaa pinta- tai pohjavesimuodostumien hydrologiaa ja kaivosten vesistöpäästöt sisältävät haitallisia aineita, jotka lisäävät mm. happamoitumisriskiä ja heikentävät veden laatua ja näin vaikuttavat eliöstöön. Vuonna 2009 YVA-ohjelmavaiheessa olleet viisi turvetuotantohanketta (Pilkkasuo Oulujoen vesistöalueella, Pieni-Hangasneva, Vuohtosuo ja Kiikkuneva Pyhäjoen ja Siikajoen vesistöalueilla, Polvisuo Iijoen vesistöalueella, Varpusuo Oulujoen vesistöalueella sekä Mantilansuo Kiiminkijoen vesistöalueella) eivät ole edenneet, joten ne eivät ole tässä arvioinnissa mukana. Tarkastelusta on jätetty pois myös ne hankkeet, jotka ovat saaneet lainvoimaisen ympäristö- tai vesiluvan edellisen vesienhoitosuunnitelman valmistumisen jälkeen ja/tai toteutuvat ennen seuraavaa hoitokautta. Näitä ovat Perämeren merihiekan nostohanke, Fingrid Oyj:n 400 kv:n voimajohtohanke, Suurhiekan merituulipuisto, Raahen eteläiset tuulivoimapuistot sekä Mustilankankaan, Myllykankaan, Kopsan ja Jokelan tuulivoimapuistohankkeet. Leväsuon turvetuotantohanke käsitellään Vuoksen vesienhoitosuunnitelmassa. Tulvariskien hallintaan liittyvät toimenpiteet käsitellään tarkemmin luvussa EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

66 Taulukko 5.3. Yhteenveto Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella vireillä olevista uusista hankkeista ( ), joilla saattaa olla vaikutuksia vesien tilaan vesienhoitoalueella. Hankkeen nimi, tarkoitus ja suunnittelun vaihe Vaikutusalue Mahdolliset vaikutukset yleisellä tasolla Kaivos- ja teollinen toiminta, maa-ainesten otto Mustavaaran kaivoshanke Lupahakemus vireillä. Sotkamo Silver, hopeakaivos Ympäristölupa 2014 Hituran avolouhoksen laajennus Yhteysviranomainen antanut lausunnon YVA-ohjelmaan 2013 Kuusamon kultakaivos YVA-selostus 2014, yhteysviranomainen edellyttää uutta YVA-arviointia Ruskon jätekeskuksen laajennus YVA valmis Asemakaavan muutos Matalamaan kiviainesten otto YVA valmis 2011 Vasikkasuon biokaasulaitos YVA valmis 2012, ympäristölupa vireillä Ylijäämämaiden sijoitusalueet ja alueiden jälkikäyttö uuden Oulun alueella YVA valmis 2014 Tuulivoimapuistot Oulun-Haukiputaan edustan merituulipuistohanke YVA valmis 2010 Hailuodon liikenneyhteyden ja merituulivoiman kehittämishanke YVA valmis 2010 Siikajoen merituulipuistohanke YVA valmis 2011 Maanahkiaisen merituulivoimapuisto YVA valmis 2014 Parhalahden tuulipuistohanke YVA valmis 2014 Tohkojan tuulipuistohanke YVA valmis 2012 Tolpanvaara-Jylhänvaaran tuulipuistohanke YVA valmis 2013, osayleiskaava 2014 Raahen itäiset tuulivoimapuistot YVA valmis 2013, osalla alueesta kaavoitus Iijoen vesistöalue: Kostonjärvi Oulujoen vesistöalue: Nimisenjoki, Ollinjoki, Koivupuro Kalajoen vesistö: Pidisjärvi, Kortejärvi, Haapajärvi, Kalajoen keski- ja yläosa Useita vesimuodostumia eri vesistöalueilla (Iijoen vesistö, Koutajoen sekä Vienan Kemin latvavesistöt) Perämeren rannikkoalue: Kuivasjärvi Kalajoen vesistö: Vääräjoki Perämeren rannikkoalue: Kalimenoja Lopullista päätöstä sijoitusvaihtoehtojen kesken ei ole vielä tehty. Rannikkovedet: Hailuoto- Kuivaniemi Rannikkovedet: Luodonselkä, Liminganlahti, Kempeleenlahti, Oulun edusta, Olkijoki- Siikajoki-Säärenperä Rannikkovedet: Olkijoki- Siikajoki-Säärenperä Rannikkovedet: Olkijoki- Siikajoki-Säärenperä Liminkaojan vesistö; varsinaisella hankealueella ei vesimuodostumia Kalajoen vesistö; varsinaisella hankealueella ei vesimuodostumia Iijoen vesistö; varsinaisella hankealueella ei vesimuodostumia, lähimmät Haukioja ja Korpijoki Perämeren rannikko, Pyhäjoen, Liminkaojan ja Piehinginjoen vesistöt: Olkijoki, Pattijoki ja Piehinginjoki Pohjavesivaikutukset, virtaamamuutokset. Räjähdeaineperäiset typen (N) yhdisteiden, kalsiumin (Ca) ja sulfaatin (SO4) pitoisuudet. Virtaaman sekä vedenpinnan (pintavedet) muutokset. Pölyn laskeutuminen vesistöihin. Uoma- ja vedenlaatumuutokset, virtaaman ja vedenpinnan muutokset (pinta- ja pohjavedet). Kiintoaine-, typpi- sekä sulfaatti ja metallipitoisuudet. Virtaamamuutokset. Joidenkin lähteiden häviäminen. Pölyn laskeutuminen vesistöihin. Rakentamisaikana rakenteellisia ja hydrologisia muutoksia, ravinteet ja kiintoaine. Pölyn laskeutuminen vesistöihin. Ravinteet, kiintoaine ja haitalliset aineet. Rakentamisen aikana veden samentuminen. Pölyhaitat. Rakentamisen ja toiminnan aikaisen hydrologian, ravinteiden ja kiintoaineen kasvu pintavesissä. Pohjavesivaikutukset (laatu ja määrä) lähinnä rakentamisen aikana. Rakenteelliset ja hydrologiset muutokset. Rakentamisvaiheessa kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet, haittaaineet, melu. Rakenteelliset ja hydrologiset muutokset. Rakentamisvaiheessa kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet, haittaaineet, melu. Rakenteelliset ja hydrologiset muutokset. Rakentamisvaiheessa kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet, haittaaineet, melu. Rakenteelliset ja hydrologiset muutokset. Rakentamisvaiheessa kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet, haittaaineet, melu. Rakentamisaikana kiintoainepitoisuudet, uomamuutokset, valunnan ajoittainen kasvu, pohjaveden määrä ja laatu. Rakentamisaikana kiintoainepitoisuudet, uomamuutokset, valunnan ajoittainen kasvu, pohjaveden määrä ja laatu. Rakentamisaikana kiintoainepitoisuudet, uomamuutokset, valunnan ajoittainen kasvu, pohjaveden määrä ja laatu. Rakentamisaikana kiintoainepitoisuudet, uomamuutokset, valunnan ajoittainen kasvu, pohjaveden määrä ja laatu. 65

67 Piiparinmäki-Lammaslamminkangas tuulipuisto YVA valmis 2014 Kivivaara-Peuravaaran tuulipuistohanke YVA valmis 2013 Siikajoen vesistö: Siikajoen yläosa sekä ja Oulujoen vesistö: Saaresjärvi ja Saaresjoki Oulujoen vesistö: varsinaisella hankealueella ei vesimuodostumia Rakentamisaikana kiintoainepitoisuudet, uomamuutokset, valunnan ajoittainen kasvu, pohjaveden määrä ja laatu. Ei merkittäviä vaikutuksia pintavesiin. Turvetuotantohankkeet Ahosuon turvetuotantohanke YVA valmis 2014 Tuohi-Säilynnevan turvetuotantohanke YVA valmis 2012 Rahkanevan turvetuotantohanke YVA valmis 2014 Iso-Lehmisuon ja Matkalamminkurun turvetuotantoalue YVA valmis 2012 Iijoen vesistöalue: Livojoki Kalajoen vesistö: Vääräjoki, Siiponjoki, Kalajoen alaosa Pyhäjoen vesistö: Pyhäjoen ala- ja keskiosa Oulujoen vesistöalue: Aittojoki Kiintoaine- ja ravinnekuormitus, humuspitoisuuden ja raudan kasvu. Pohjaveden aleneminen lähialueella, toiminnasta aiheutuvat pölyhaitat, virtaamamuutokset. Kiintoaine- ja ravinnekuormitus, humuspitoisuuden ja raudan kasvu. Pohjaveden aleneminen lähialueella, toiminnasta aiheutuvat pölyhaitat, virtaamamuutokset. Kiintoaine- ja ravinnekuormitus, humuspitoisuuden ja raudan kasvu. Pohjaveden aleneminen lähialueella, toiminnasta aiheutuvat pölyhaitat, virtaamamuutokset. Kiintoaine- ja ravinnekuormitus, humuspitoisuuden ja raudan kasvu. Pohjaveden aleneminen lähialueella, toiminnasta aiheutuvat pölyhaitat, virtaamamuutokset. Energiantuotantoon liittyvät muut hankkeet Pyhäjoen ydinvoimalaitos YVA valmis 2014, vesiluvat vireillä Kollajan allas YVA valmis 2009, lisäselvityksiä 2014 Muut hankkeet Kanta-Oulun vedenhankinnan varmistaminen Monitavoitearviointi 2014, vesilupa vireillä Kalajoen tulvariskien hallinta Rannikkovedet: Vaaranlahti- Pyhäjoki-Siniluoto, Kalajoki- Pyhäjoki, Raahe-Hailuoto Useita vesimuodostumia Iijoen vesistön alaosalla. Rannikkovedet: Ii-Olhava-Taipale Lopullista päätöstä sijoitusvaihtoehtojen kesken ei ole vielä tehty. Kalajoen alaosa, Kalajoen keski- ja yläosa Fyysiset ja hydrologiset muutokset (ml lämpötila). Radioaktiiviset aineet. Rakentamisvaiheessa kiintoaine- ja ravinne- sekä haitta-ainepitoisuudet, melu. Hydrologiset ja fyysiset muutokset. Rakentamisvaiheessa kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet. Hydrologiset muutokset. Rakentamisvaiheessa kiintoaine- ja ravinnepitoisuudet. Hydrologiset muutokset, morfologiset muutokset EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

68 6 Vedenkäytön taloudellinen analyysi 6.1 Vesien käyttötarkoituksen taloudellinen merkittävyys Tarkasteltavien toimenpiteiden valinnassa huomioidaan vesistössä ja valuma-alueella sijaitsevat toiminnot, joiden taloudellinen merkitys on veden käytön kannalta suuri. Vesien käytön taloudellinen merkittävyys voidaan poikkeustapauksissa ottaa huomioon toimenpiteiden suunnittelussa, jos suunnitellut toimenpiteet ovat johtamassa vesienhoidon ja vesien käyttötarkoituksen tai vesistön eri käyttötarkoitusten vastakkainasetteluun. Arviointi tehdään tuolloin tapauskohtaisesti. 6.2 Veden hankinnan ja tarpeen pitkän ajan ennusteet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen kaupunkimaiset suuret taajamat on lähes kokonaan liitetty vesihuoltoverkkoon. Niiden vedenhankinnan tulevia kehittämistarpeita ovat vedenhankinnan ja -laadun varmistaminen sekä vesihuoltoverkoston ja vesilaitosten kunnostaminen ja ylläpito. Haja-asutusalueilla ja maaseudulla vedenhankinnan toimintavarmuuden turvaaminen on edellä mainittujen kehittämistarpeiden lisäksi erityisen tärkeää. Haja-asutusalueilla vesihuoltoverkkoon liittyminen on yleistä. Vedenhankinnan turvaamiseksi paikallisten vesilähteiden laatu ja riittävyys on varmistettava. Maaseudulla vesilaitosten palveluja tulevat tarvitsemaan haja-asutusalueiden lisäksi myös loma-asunnot ja maaseutumatkailuyritykset (Isomäki 2007). Vedenkäytössä vesienhoitoalueella ei ole tapahtunut muutoksia ensimmäisen suunnittelukauden tilanteeseen verrattuna. Vesienhoitoalueen vesilaitokset käyttävät raakavetenään pohjavettä. Poikkeuksena on Pohjois-Pohjanmaan merkittävin talousveden käyttäjä, Oulun kaupunki, jonka raakavesi otetaan pääosin Oulujoesta. Pintavedellä turvataan lisäksi kasteluvedenhankinta joillakin maatalousalueilla. Pohjavettä ja pintavettä käytetään vedenhankintaan myös tulevaisuudessa, mutta suhteelliset osuudet voivat muuttua. Oulun kaupunki on siirtymässä nykyistä suuremmalta osin pohjaveden käyttöön ja päättänee vedenhankitaratkaisustaan syksyn 2014 aikana. Pinta- ja pohjaveden käyttö ja sen ennusteet on esitetty taulukossa 6.1. Taulukko 6.1. Vedenkulutuksen toteutuminen (2012) sekä ennusteet (2015 ja 2021) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Toteutunut vedenkulutus sekä vedenkulutuksen ennusteet vesienhoitoalueella (m 3 /vrk) Vuosi Pintavesi Pohjavesi Alueelliset väestömuutokset tuovat oman haasteensa vedenhankinnalle. Monilla alueilla väestö on keskittymässä kaupunkeihin ja suuriin asutuskeskuksiin, jolloin vedentarve niissä kasvaa. Lisäksi yhdyskuntarakenteen muutokset, kuten kaukana asutuskeskuksista sijaitsevan pientaloasumisen yleistyminen ja maatilojen tilakoon kasvu vaikuttavat vesihuollon kehitystarpeisiin. Myös elintarviketeollisuuden keskittyminen yhä suurempiin laitoksiin voi lisätä paikallisesti vedentarvetta, vaikka tuotantoyksikköä kohti vedenkäyttö vähenisi suurempien laitosten tehokkuuden vuoksi. (Isomäki ym ) Ilmastonmuutoksen vaikutusta vedenhankintaan on vaikea ennakoida. Kuivemmat ja pidemmät kesät, lämpötilojen nousu sekä kevätvalunnan pieneneminen saattavat alentaa pohjavesimuodostumien pintoja huolimatta loppusyksyn ja talven pohjaveden runsaasta muodostumisesta. Pohjaveden pinnan aleneminen voi vaikuttaa pohjaveden riittävyyden lisäksi myös sen laatuun. Ilmastonmuutoksen takia lisääntyvät tulvat voivat aiheuttaa sekä pintavesien että pohjavesien laadun heikkenemistä. (Isomäki ym. 2007). 67

69 6.3 Kustannusten kattamisen periaatteen huomioon ottaminen vesihuollossa Vesihuollon kustannusten kattavuutta arvioitiin vuonna 2004 selvityksessä, joka perustui vesihuoltolaitosten vuoden 2003 tilinpäätöstietoihin. Kustannusten kattavuus arvioitiin uudelleen vuonna 2013 perustuen tilinpäätösaineistoihin vuodelta 2011 pääosin samoin laskentaperustein. Arvioinnissa olivat mukana vesihuoltolaitokset, jotka myyvät tai käsittelevät vettä yli 500 m 3 päivässä (n asukasta palveleva laitos). Selvitys kattoi lukumääräisesti vain 10 % Suomen vesihuoltolaitoksista, mutta mukana olleiden laitosten liikevaihto edustaa yhteensä % alan liikevaihdosta ja sen piirissä on 3,9 miljoonaa ihmistä. Edellisen selvityksen jälkeen vesihuoltolaitosten toimintamuotoihin on tullut muutoksia. Kuntien yhdistymisen myötä vesilaitoksia on yhdistynyt suuremmiksi yksiköiksi. Samaan aikaan kunnallisia laitoksia on yhtiöitetty tai muutettu liikelaitoksiksi tai yhdistetty energiayhtiöiden kanssa. Selvityksen perusteella suurten vesihuoltolaitosten kustannusten kattavuus on kokonaisuudessaan varsin hyvällä tasolla. Valtakunnallisesti kattavuus on laskenut, mutta edelleen keskimäärin kannattavaa (115 %). Aikaisempaan verrattuna tappiollisten laitosten määrä on vähentynyt, mutta niiden liikevaihto on suurempi. Kaikkein suurimmat laitokset tekevät siis sekä suurimmat voitot että tappiot. Tappioiden kasvun syinä ovat laitosten yhdistymiset, suuret investoinnit ja suuret poistot suhteessa liikevaihtoon. Oulujoen- Iijoen vesienhoitoalueelta selvityksessä oli mukana 28 laitosta, joista 24 (86%) oli voitollisia ja 4 (14%) tappiollisia. Laskennallisesti eriytettyjä laitoksia oli mukana 6, liikelaitoksia/taseyksiköitä 6, osakeyhtiöitä 11 ja osuuskuntia 5. Vuonna 2011 laitosten kokonaisliikevaihto oli 59 milj... Voitollisten laitosten liikevaihdon keskiarvo oli 2,3 milj... Tappiollisten laitosten liikevaihdon keskiarvo oli 1,04 milj.. Tuottojen keskiarvo oli 2,34 milj. (vrt. 1,3 milj..vuonna 2003) ja mediaani 1,12 milj. (vrt. 0,7 milj..vuonna 2003). Kulujen keskiarvo oli 1,91 milj. (vrt,0 milj. euroa vuonna 2003) ja mediaani 1,05 milj. (vrt. 0,6 milj.. vuonna 2003). Tuloslaskelmaan kirjattuja tukia on vesienhoitoalueelle maksettu seitsemälle laitokselle noin Tuet jakautuivat seuraavasti: tuet ja avustukset kunnalta 9 % ja valtion vesihuoltoavustukset 91 %. Tuen suuruus tuettua laitosta kohden oli keskimäärin euroa. Koko alueella saatujen tukien suhde liikevaihtojen summaan oli 0,6 %. Tukien kanssa koko alueen kustannusten kattavuus ([tuotot + tuet] / kulut) oli keskimäärin 122,9 %. Voitollisia laitoksia oli 26 ja tappiollisia kaksi. Tuet siis käänsivät kaksi laitosta tappiollisesta voitolliseksi. Kustannusten kattavuusarvion yhteenveto on esitetty taulukossa 6.2. Taulukko 6.2 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen kustannusten kattavuuden arvio (vuoden 2011 tilipäätöksen perusteella). * Vesihuoltolaitosten kustannusten kattavuusarvio (2011) Vesihuoltolaitosten lukumäärä 28 tuotot (milj. ) 65,5 kulut (milj. ) 53,6 voitto/tappio (milj. ) 11,9 Kustannusten kattavuus ilman tukia (%) 122,2 Laskutettu vesi (milj./m3) 34,4 Laskutettu jätevesi (milj./m3) 17,6 Tuotot ( /m3) 1,26 Kulut ( /m3) 1,03 Voitto/Tappio ( /m3) 0,23 * Taulukossa esitetyt tuotot ja kulut ( /m3) on laskettu jakamalla vesihuoltolaitosten yhteenlasketut tuotot (milj. ) laskutetun veden ja jäteveden yhteismäärällä (milj.m3) ja vastaavasti jakamalla kulut ( /m3) laskutetun veden ja jäteveden yhteismäärällä (milj.m3). EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

70 7 Vesienhoitoalueen seurantaohjelma 7.1 Järvien, jokien ja rannikkovesien tilan seuranta Laki vesien- ja merenhoidosta edellyttää, että seurannalla saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta. Seurantatiedon perusteella arvioidaan tarvittavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikuttavuutta, jotta vesiin kohdistuvia paineita voidaan hillitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Seurantaohjelmassa tulee huomioida erilaisten pintavesityyppien esiintyminen alueella (kts. luku 3.2). Seurantaan tulee kuulua perus-, toiminnallisen ja tarvittaessa tutkinnallisen seurannan osat (kuva 7.1). Perusseurannan tarkoituksena on antaa edustava yleiskuva vesienhoitoalueen vesien tilasta. Perusseurannalla hankitaan tietoa erityisesti luonnontilaisten vesien ja alueen merkittävien vesien tilasta sekä ihmistoiminnasta johtuvien pitkäaikaisten muutosten, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Perusseurannassa seurataan monipuolisesti sekä fysikaalis-kemiallisia että biologisia ja hydrologisia tekijöitä. Toiminnallisen seurannan tarkoituksena on seurata ihmistoiminnan muuttamien vesien tilaa ja toimenpiteiden vaikutuksia. Toiminnallista seurantaa järjestetään, mikäli vesien hyvän tilan saavuttaminen on epävarmaa tai vesialueen hyvä tila uhkaa heikentyä. Tutkinnallinen seuranta voi tulla kyseeseen, jos tulee tarve tarkemmin selvittää syyt vesimuodostuman tilaan. Kuva 7.1. Vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelman rakenne. 69

71 7.1.1 Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteet Seurantaohjelma on laadittu yhdistämällä soveltuvilta osin viranomaisten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajien ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla tekemä tarkkailu. Seurantaohjelmaan on otettu havaintopaikkoja, joiden tarkkailuun sisältyy ekologista tilaa kuvaavia tekijöitä sekä seurantoja, joissa selvitetään pääsääntöisesti vain vedenlaatua. Kalataloustarkkailut tuottavat tietoa kalastosta kuormitetuilta alueilta. Muut kalaston seurannan tarpeet vesienhoitoalueen ELY-keskukset ovat suunnitelleet yhteistyössä Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Pintavesimuodostumien tilaa arvioitaessa ja seurattaessa on samaan tyyppiin ja samaan kuormitusluokkaan kuuluvia pintavesiä tarkasteltu ryhminä. Vesienhoidon yhteistyöryhmät ovat vaikuttaneet ohjelman sisältöön. Seurantaohjelmassa on esitetty seurantapaikat, seurattavat laatutekijät sekä seurantatiheydet Seurannan menetelmät, standardit ja laadunvarmistus Seurannassa käytetään standardisoituja tai niitä luotettavuudeltaan vastaavia näytteenottomenetelmiä. Seurantatietoa tuottavilla laboratorioilla on ajan tasalla olevat laatujärjestelmät ja valtaosa niistä on akkreditoinut fysikaalis-kemiallisia määritysmenetelmiään. Biologisten määritysten ja hydrologisten mittausten laatua edistetään järjestämällä ohjeistusta ja koulutusta. Biologisten näytteiden määrittäjille on järjestetty myös pätevyyskokeita. Kaikilla näytteenottoon osallistuvilla on henkilösertifikaatti tai riittävä koulutus Seurannan tuottamien tulosten luotettavuus Seurannan luotettavuuden parantamiseksi otetaan huomioon luonnossa vallitseva vaihtelu ja keinot hallita sitä. Paikallinen ja ajallinen vaihtelu on otettu huomioon valitsemalla esimerkiksi havaintopaikat aluettaan ja pintavesityyppiä mahdollisimman hyvin edustavilta paikoilta sekä näytteenottoajat niin, että vuodenaikaisvaihtelun osuus on mahdollisimman pieni. Laadunvarmistuksen keinoin vaikutetaan tulosten tarkkuuteen ja toistettavuuteen. Tietoaukkojen kattamiseksi on seurantaohjelmaan valittu havaintopaikkoja siten, että tietoa kertyy entistä enemmän sellaisista pintavesityypeistä, jotka aikaisemmissa seurantaohjelmissa olivat puutteellisesti edustettuina. Aiemmin seuranta on painottunut suurimpiin vesistöihin ja vesienhoitoalueen seurantaohjelmassa tyyppiedustavuutta on parannettu Ryhmittelyn käyttö seurannassa ja luokittelussa Pintavesimuodostumien tilaa arvioitaessa ja seurattaessa on samankaltaisia pintavesiä voitu tarkastella ryhminä (Valtioneuvoston asetus vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006, 3 ). Ryhmittelyllä jäsennetään pintavesiä koskevaa aineistoa ja rationalisoidaan sen käsittelyä siten, että riittävän samankaltaisia vesiä tarkastellaan kokonaisuuksina. Ryhmittelyä voidaan käyttää pintavesien tilan arvioinnissa, seurannassa, luokittelussa sekä niitä koskevien toimenpiteiden suunnittelussa ja raportoinnissa. Ryhmittelyä on käytetty vesienhoidon toisella suunnittelukierroksella tilan arvioinnissa. Sen avulla on mahdollista saada tila-arvio useammasta vesimuodostumasta kuin mihin seuranta kohdistuu. Vastaavasti seurantaan valituissa vesimuodostumissa joudutaan järjestämään riittävän monipuolinen ja tiheävälinen seuranta luotettavan, koko ryhmää koskevan tiedon saamiseksi. Seurantaohjelmaan tulisi siten kuulua useampi ryhmää edustava seurantapaikka. Ryhmää kuvaavia eri biologisia tai fysikaalis-kemiallisia laatutekijöitä voidaan joissakin tapauksissa seurata ryhmän sisällä eri pintavesimuodostumista. Ryhmittelyn tavoitteena on mahdollistaa ensimmäisissä vesienhoitosuunnitelmissa tarkasteltujen järvien ja jokivaluma-alueiden kokorajoja pienempien vesimuodostumien sisällyttäminen kattavammin vesienhoidon suunnitteluun ja lisätä tila-arvioitujen järvi- ja jokimuodostumien määrää. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

72 Ryhmittelyä voidaan käyttää keskenään samaa pintavesityyppiä olevissa, pinta-alaltaan alle 5 km 2 järvimuodostumissa ja valuma-alueeltaan alle 200 km 2 jokimuodostumissa. Eri päävesistöalueilla sijaitsevien ryhmiteltävien kohteiden etäisyyden pitäisi olla alle 100 km ja pohjoisessa enintään 200 km. Tiettyyn ryhmään kuuluvien pintavesimuodostumien ekologisen ja kemiallisen tilan tulee olla samankaltainen, joten kaikki paikallisasiantuntemus ja vesimuodostuman tilaan liittyvä tieto tulee ottaa huomioon Pintavesien seurantaohjelma ja seurantaverkko Vesienhoitosuunnitelman luvussa 8 esitettävät vesimuodostumien ekologisen ja kemiallisen tilan arviot perustuvat vesienhoitoalueiden seurannasta saatavaan tietoon. Ne vesimuodostumat, joilla ei ole omaa seurantaa, on luokiteltu ryhmittelyn avulla tai käyttäen taustatukena painetarkastelua (esimerkiksi valumaaluemalli ja valuma-alueen maankäyttö), kaukokartoitusaineistoa tai vastaavaa. Vuonna 2008 pintavesien seurantaohjelma uudistettiin vuosille Tiedot seurantapaikoista ja seurattavista muuttujista on tallennettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmään (HERTTA, Pintavesien tila, VHS-seuranta). Tietoihin voi tutustua vesienhoitoalueen Internet-sivuilla ja ympäristö- ja paikkatietopalvelussa OIVA ( oiva). Perusseuranta Valittaessa perusseurantapaikkoja perusseurantaan on huolehdittu siitä, että mukana ovat jokipaikat, joissa valuma-alue on suurempi kuin km 2, vesitilavuudeltaan suuret järvet ja tekoaltaat, merkittävät, valtakunnan rajan ylittävät joet ja järvet sekä paikat, joita tarvitaan valtakunnan rajan yli tai mereen kulkeutuvien pilaavien aineiden kuormaa arvioitaessa Seurattavat tekijät kuuluvat neljään ryhmään: biologiset, kemialliset ja fysikaalis-kemialliset, ja hydrologis-morfologiset laadulliset tekijät sekä pilaavat aineet (taulukko 7.1). Perusseurannassa kaikkia laatutekijöitä seurataan ainakin vuoden ajan ja toistetaan viimeistään joka 18 vuosi, jos vesimuodostumaan ei kohdistu merkittävää ihmistoiminnan vaikutusta. Perusseurannassa seurantatiheyttä on porrastettu paikan merkittävyyden kannalta seuraavasti: vuosittain seurattavat kohteet; kolmen tai kuuden vuoden välein seurattavat kohteet (ns. rotaatio) sekä harvemmin seurattavat kohteet (ns. rotaatio). Eri tekijöiden seurantatiheys vaihtelee riippuen eri tekijöiden luontaisesta vaihtelusta. Toiminnallinen seuranta Toiminnallista seurantaa tehdään kaikissa niissä vesimuodostumissa, joissa joko vaikutusarvioinnin tai perusseurannan mukaan on mahdollista, että ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta, tai joihin päästetään prioriteettilistan aineita. Toiminnallisen seurannan paikkoja tulee sijoittaa seuraavasti: kaikkiin vesimuodostumiin, joissa pistekuormitus voi aiheuttaa merkittäviä ympäristöpaineita, sijoitetaan riittävästi seurantapaikkoja, jotta pistekuormituksen suuruus ja vaikutukset voidaan arvioida. Kun vesimuodostumaan kohdistuu useita pistekuormituspaineita, seurantapaikat voidaan valita siten, että näiden paineiden suuruutta ja vaikutusta voidaan tarkastella kokonaisuutena, valittuihin vesimuodostumiin, joissa hajakuormitus voi aiheuttaa merkittäviä ympäristöpaineita, sijoitetaan riittävästi seurantapaikkoja, jotta hajakuormituksen suuruus ja vaikutukset voidaan arvioida. Vesimuodostumat valitaan siten, että ne edustavat hajakuormituksen ympäristöpaineiden suhteellisia riskejä ja pintaveden hyvän tilan saavuttamatta jäämisen suhteellisia riskejä, valittuihin vesimuodostumiin, joihin voi kohdistua merkittäviä hydrologis-morfologisia ympäristöpaineita, sijoitetaan riittävästi seurantapaikkoja, jotta paineiden suuruus ja vaikutukset voidaan arvioida. Vesimuodostumat valitaan siten, että ne osoittavat hydrologis-morfologisten ympäristöpaineiden kokonaisvaikutusta vesistöön. Taulukko 7.1. Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan seurannan laatutekijät ja niiden seurannan valmiusaste Suomessa. Taulukkoa täydennetään kuulemisen jälkeen. 71

73 Tekijäryhmät Laatutekijät Joet Järvet Rannikkovedet Vesikasvillisuuden koostumus ja runsaussuhteet A A A Kasviplankton A A Biologiset Vesikasvit A A Päällyslevät A A Pohjaeläimistön koostumus ja runsaussuhteet A A A Kalaston koostumus, runsaussuhteet ja ikärakenne A A A Hydrologinen järjestelmä A A Joen tai järven virtauksen määrä ja dynamiikka (virtaama. vedenkorkeus) 1) A A Järven viipymä 1) A Yhteys pohjavesimuodostumiin Hydrologismorfologiset Joen esteettömyys A Morfologiset tekijät Joen syvyyden ja leveyden vaihtelu A? Järven tai rannikkoveden syvyyden vaihtelu? A Joen tai rannikkoveden pohjan rakenne ja laatu B A Järven pohjasedimentin määrä, pohjan rakenne ja laatu? Joen tai järven rantavyöhykkeen rakenne B? B? Yleiset tekijät A A A Näkösyvyys (A) A A Lämpöolot A A A Happitilanne A A A Kemialliset ja Suolaisuus A A A fysikaaliskemialliset Happamoitumistilanne A A Ravinneolot A A A Erityiset pilaavat aineet A A A Euroopassa yhteisesti sovitut haitalliset ja vaaralliset aineet A A A Muut A A A A: seurantaa toteutettu vuosina ja yleensä jo tätä huomattavasti aiemmin tekijästä riippuen B: tekijää tullaan seuraamaan vuodesta 2014 alkaen Hydrologinen havaintotoiminta ja niihin perustuva, koko maan kattava hydrologinen mallinnus. Toiminnalliseen seurantaan on otettu mukaan vesistöjen velvoitetarkkailua siten, että vesimuodostumassa olevaan seurantapaikkaan on linkitetty vesistökuormituksen vaikutuksia selvittävän velvoitetarkkailun havaintopaikkoja riittävän kuvan saamiseksi vesimuodostuman tilasta. Velvoitetarkkailu koskee pistekuormitusta ja vesirakentamista. Pistekuormituksen suuruus saadaan kuormitusseurannasta, joka on osa velvoitetarkkailua. Hajakuormituksen seurannassa ei ole käytettävissä velvoitetarkkailua, vaan hajakuormituksen suuruutta ja vesistövaikutuksia arvioidaan esimerkkialueilla. Vesienhoidon seurantaohjelmassa pyritään seuraamaan interkalibroituja (naapurimaiden kanssa yhteisesti sovittuja ja testattuja) biologisia laatutekijöitä. Rajallisista resursseista johtuen erityisesti riskivesistöjen toiminnallisessa seurannassa on painotettu erityisen paineherkkiä muuttujia. Toisaalta lähes luonnontilaisilla alueilla pyritään saamaan kuva vesistön yleistilasta mahdollisimman laajalla muuttujavalikoimalla käyttäen hyväksi ryhmittelyn suomia mahdollisuuksia. Hajakuormituksen rehevöittämissä järvissä kasviplankton reagoi nopeasti rehevöitymispaineeseen ja toisaalta vesikasvit kuvaavat pitkäaikaista tilan muutosta. Vastaavasti jokivesistöissä rantavyöhykkeen piilevät ovat herkkiä rehevöitymispaineille. Rakennetuissa hydromorfologisesti muutetuissa vesistöissä kalat ja pohjaeläimet reagoivat erityisen hyvin paineeseen ja järvien säännöstelyn vaikutukset ilmenevät parhaiten vesikasvillisuuden koostumuksessa ja vyöhykkeisyydessä. Esimerkiksi järvien pohjaeläinseurannan painopistettä on siirretty erityisesti pienten järvien syvänteistä rantavyöhykkeelle, jossa ne ilmentävät paremmin muutosta sekä rehevöitymisessä että vedenpinnan säännöstelyssä. Vesimuodostumien tila-arvion yhteydessä tehdään perusteellinen arviointi hydromorfologisesta muuttuneisuudesta HyMO-tilan arvioinnin avulla. Vesimuodostuma liitetään seurantajaksolla osaksi hydromorfologista kenttäseurantaa, mikäli vesimuodostumassa on kohtalaisia tai merkittäviä muutoksia. Mikäli muutoksia ei ole tai että ne ovat vähäisiä, jatkuvaa kenttäseurantaa ei tehdä. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

74 Tutkinnallinen seuranta Tutkinnallista seurantaa tehdään silloin kun syytä ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämiselle ei tiedetä tai ympäristötavoitteita ei saavuteta esimerkiksi ympäristövahingosta johtuen. Tutkinnallista seurantaa toteutetaan tarpeen mukaan kullakin seurantaohjelmakaudella. Suomessa ei ole katsottu tarpeelliseksi rajata erikseen jokisuiden vaihettumisvyöhykkeitä, koska vuorovesi-ilmiö käytännöllisesti katsoen puuttuu rannikkovesialueilla. Näin ollen kalakantoihin liittyvä seuranta on jäänyt pois rannikkovesien vesipuitedirektiivin mukaisesta seurannasta. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toteuttaa sitä merenhoidon seurantaohjelman yhteydessä. Rannikkovesialueilla hydrologis-morfologista seurantaa toteutetaan yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa, joka mittaa mm. meriveden korkeutta. Rannikkovesissä pohjan rakenteen ja laadun seuranta sisältyy pohjaeläinten seurantaan. Erityissuojeltujen alueiden (vedenhankintavedet, kalavedet, uimavedet, Natura-alueet) seuranta sisältyy yllä kuvattuun vesienhoitoalueen seurantaan, tai tieto on saatavissa eri viranomaisilta. Vesienhoitoalueen pintavesien seuranta Vesienhoitoalueen pintavesien seurantaverkko on esitetty kuvassa 7.2. Vertailun vuoksi on esitetty myös edellinen, vuonna 2010 EU:lle raportoitu seurantaverkko (kuva 7.3). Näin seurantaohjelmien erot tulevat havainnollistettua. Sisävesien seurantaa on laajennettu rotaatiota ja ryhmittelyä käyttäen. Kuulemisen jälkeen lisättään kemiallisen tilan seurantaverkkoa koskevaa tietoa. Vesienhoitoalueen perusseurantaverkossa on kaikkia alueella esiintyviä pintavesityyppejä. Erinomaisessa ekologisessa tilassa olevia vertailujärviä on 87 ja ne sijaitsevat pääosin Kainuussa ja Koillismaalla. Vertailuoloja löytyy lähes kaikista järvien pintavesityypeistä suuria vähähumuksisia ja luontaisesti runsasravinteisia järviä lukuun ottamatta. Vertailujokia on huomattavasti vähemmän, vain 26 jokea, jotka sijaitsevat pääosin Koillismaalla. Vertailujoet edustavat lähes kaikkia jokityyppejä lukuun ottamatta erittäin suurten turvemaiden ja kangasmaiden jokityyppejä. Rannikkovesissä erinomaista vertailutilaa ei ole enää missään. Seurannassa on huomioitu myös erityisten alueiden seurantavelvoitteet. Osa vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan ehdotetuista havaintopaikoista sijaitsee vesistöissä, joissa on raakaveden ottoa, EU-uimarantoja tai johon kuuluu Natura 2000 suojelualuerekisteriin kuuluva alue. Perusseurannan paikkoihin on sisällytetty mahdollisuuksien mukaan biologisia laatutekijöitä. Luonnon olosuhteet rajoittavat biologisten laatutekijöiden hankintaa erityisesti jokivesissä. Jokien biologinen seuranta keskittyy koskipaikoille, joita ei ole kaikissa jokivesimuodostumissa, erityisesti pienissä latvavesissä. Vesienhoitoalueen länsiosan matalissa järvissä, joissa ei voi seurata syvännepohjaeläimiä, ei välttämättä ole sopivia kivikkorantoja myöskään rantakivikon pohja- tai piileväeläinaineiston hankkimiseksi. Vesiympäristölle haitallisia ja vaarallisia aineita seurataan hankkimalla tietoa mm. ahventen elohopeapitoisuuksista. Vesienhoitoalueen hydrologisessa seurantaverkossa on 85 valtakunnallista vedenkorkeuden havaintopaikkaa ja 83 virtaamahavaintopaikkaa. Seurannan lisäksi jokaiselle vesistöalueelle on laadittu vesistömalli, jolla voidaan arvioida vesimäärää alueilta, joilta ei ole saatavissa havaintoja. Nykyinen havaintoverkko ja mallinnus täyttävät vesienhoitoasetuksen (1040/2006) vaatimukset hydrologisesta seurannasta. Pohjois-Pohjanmaalla lupavelvollisten toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailulla on suuri merkitys ympäristötiedon tuottajana. Toiminnallista seurantaa tehdään velvoitetarkkailuna suurimpien jätevesikuormittajien purkuvesissä esim. teollisuuden ja jätevedenpuhdistamojen alapuolisissa vesissä. Turvetuotannon velvoitetarkkailuissa on lukuisia pienempiä vesistöjä. Velvoitetarkkailun laajuus määräytyy luvanvaraisen tarkkailuvelvollisen toiminnan mukaan. Vesiympäristölle haitallisia ja vaarallisia aineita seurataan toiminnallisessa seurannassa muun muassa kaivannaisteollisuuden vesistöpäästöjen (esimerkiksi nikkeli) aiheuttamien pitoisuuksien selvittämiseksi. Velvoitetarkkailut sisältävät fysikaalis-kemiallisia ja useimmissa tapauksissa myös biologisia laatutekijöitä. Laajinta velvoitetarkkailu on eteläisellä osa-alueella. Ympäristöhallinnon toteuttama maatalouden vaikutusten seuranta on painottunut eteläiselle osaalueelle, metsätalouden vaikutusten seuranta Kainuuseen. Rannikkovesissä tietoa maatalouden vaikutusten seurannasta saadaan täydentämällä Liminganlahdella toteutettavaa velvoitetarkkailua. 73

75 Kuva 7.2. Pintavesien seurantapaikat R=rotaatio kertoo kuinka monen vuoden välein seurantaa tehdään. Ryhmittelyssä seuranta kohdistuu vain muutamaan kohteeseen ja tietoa yleistetään muihin samankaltaisiin vesiin. Kartta päivittyy kuulemisen aikana. Toiminnallisen seurannan kohteiksi on nimetty myös hyvää huonommassa tilassa olevat vesimuodostumat. Seuranta voi olla myös sekä toiminnallista että perusseurantaa jolloin perusseuranta tuottaa aineistoon puuttuvia laatutekijöitä. Näin on esimerkiksi Perämereen laskevien suurimpien jokien alaosilla, joiden valuma-alue on yli km 2. Rannikkovesialuilla toiminnallinen seuranta painottuu kuormitetulle sisemmälle rannikkotyypille. Ainoastaan Rahjan saaristossa on myös perusseurantaa. Vesimuodostumien suuresta määrästä ja seurannan rajallisista resursseista johtuen käytetään rotaatiota ja ryhmittelyä, jotta useampia vesimuodostumia saadaan seurannan piiriin. Pohjoisella osa-alueella Kuusamossa on 196 järveä. Järvien suuresta määrästä johtuen ryhmittelyä on käytetty laajimmin juuri Kuusamossa. Järvien ryhmittely on tehty saman pintavesityypin vesimuodostumille, jotka sijaitsevat joko samalla tai läheisellä päävesistöalueella ja joihin kohdistuu korkeintaan vähäisiä paineita. Lisäksi on käytetty peltokuormituksen osuutta kokonaiskuormituksesta (alle 10 %, %, yli 20 %). Suurin ryhmä muodostui pohjoisista matalista humusjärvistä, joilla peltokuormitus on vähemmän kuin 10 % kokonaiskuormituksesta. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

76 Kuva 7.3. Vuonna 2010 EU:lle raportoidut pintavesien seurantapaikat. Tällaisia järviä ryhmiteltiin 40 pääosin Kuusamon, Pudasjärven ja Taivalkosken alueella. Muissa pohjoisissa matalissa humusjärviryhmissä (peltokuormitus 10-20% ja yli 20%) oli 15 ja 7 järveä. Runsaskalkkisia järviä ryhmiteltiin samoin peltokuormituksen mukaan; yhteensä 23 järveä. Maantieteellisesti yhtenäisellä Rokuan alueella sijaitsevia pieniä hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevia järviä on myös ryhmitelty. Sisävesien seurantaan on saatu lisää kohteita siten, että entistä useammalla paikalla seurantaa tehdään kolmen tai kuuden vuoden välein. Järvien intensiiviseurannassa on koko maassa parisenkymmentä järveä, joiden seurantatiheys on muita järviä suurempi. Näin saadaan tarkempaa tietoa kasvukauden aikaisesta ja vuosien välisestä vaihtelusta. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella intensiivisen seurannan järviä ovat Kuusamon Yli-Kitka, Pudasjärven Jongunjärvi ja Vaalan Oulujärven Niskaselkä. Perämereen laskevien suurimpien jokien jokisuussa seurantaa tehdään tiiviisti, 13 kertaa vuodessa. Rannikkovesissä seuranta on vuosittaista ja rotaatiota ei käytetä. Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat tarkastelleet biologisten seurantamenetelmien antamien tulosten luotettavuutta ja tarkastelun pohjalta menetelmäohjeita on päivitetty 75

77 ( amenetelmien _ohjeet). Rinnakkaisten näytteiden ja toistojen määrää on vähennetty, joten työmäärää ja kustannuksia vähennetään pienentämällä rinnakkaisten näytteiden tai toistojen määrää, jotta biologista seurantaa voitaisiin tehdä useammassa kohteessa. Tavoitteena on, että sekä ympäristöhallinnon seurannassa että velvoitetarkkailussa käytetään samoja menetelmiä, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia. Sama yhdenmukaisuus ja vertailukelpoisuus koskee myös muita ympäristöselvityksiä Pintavesien seurannan kehittäminen Uudessa seurantaohjelmassa vuosille on entistä paremmin otettu huomioon seurannassa tapahtuvaa kehitystä, hyödynnetty uutta tutkimustietoa ja kokemuksia vesimuodostumien tilan luokittelusta. Samoin on pyritty löytämään ratkaisuja ensimmäisen vesienhoitoalueiden seurantakauden yhteydessä esiin tulleisiin ongelmiin. Uutta perusseurantakauden ohjelmassa on pintavesimuodostumien seurannan kattavuuden lisääminen ryhmittelyn avulla. Ryhmittelyn tavoite on vähentää luokittelemattomien vesimuodostumien määrää. EU:n komissio kiinnitti huomiota Suomen ensimmäisen suunnittelukauden luokituksen runsaaseen luokittelemattomien vesien määrään. Toinen tärkeä painotus on puutteellisesti kuvattujen vertailuolojen ja seurantamenetelmien sekä ohjeistuksen tarkentaminen. Ympäristön tilan pitkäaikaismuutosten havainnointia on parannettu seurannan eri osa-alueiden optimoinnilla ja rotaation lisäämisellä. Lisäksi ryhmittelyn avulla katetaan nykyistä laajempi vesimuodostumien joukko. Pitkäaikaismuutosten selvittämiseksi on ollut tärkeää jatkaa kansallisesti tärkeitä pitkäaikaisia intensiiviseurantoja osassa kohteissa. Tavoitteena seurantojen kehittämisessä on näytteenottosuunnitelma, joka jatkossa mm. lisää prioriteettiaineiden seurantaa ja vertailupaikka-aineistojen maantieteellistä kattavuutta aikaisempaa vähäisemmillä tai samoilla resursseilla. Nykyisessä seurantaohjelmassa tehdyt kehittämistoimenpiteet ja vertailupaikkalisäykset tulevat vähitellen parantamaan vesimuodostumien tilaluokitusten luotettavuutta. Kehitystarpeita on edelleen erityisesti pienten vesimuodostumien referenssiolojen ja niihin kohdistuvien paineiden seurannassa. Näytteenottosuunnitelmien edustavuuden ja tilastollisen tehokkuuden arvioiminen ja parantaminen tullaan sisällyttämään valtakunnallisiin seurannan kehittämistavoitteisiin. Kaukokartoitus on tulevaisuudessa todennäköisesti lisääntyvässä määrin mukana sekä sisävesien että merialueiden VHA -seurannoissa ja ekologisen tilan luokituksen yhtenä aineistomuotona. Vuonna 2014 käynnistyneen MONITOR kehittämisohjelman päämääränä on luoda seurannoille yhteiset toimintakäytännöt, automatisoida seurantoja ja tarkastella soveltuvin osin vapaaehtoissektorin, kansalaisten ja yritysten potentiaalia seurantatiedon tuotantoon, varastointiin ja jakeluun. 7.2 Pohjavesien seuranta Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteet Kaikki maa- ja kallioperässä oleva vesi on pohjavettä. Suomen kaikesta makeasta vedestä pohjavettä on 75 % ja pintavettä 25 %. Pohjavedestä alle 10 % soveltuu vedenhankintaan. Pohjavesialueiksi on luokiteltu alueet, joilta on mahdollista saada riittävästi pohjavettä yhdyskuntien käyttöön. Niitä on vesienhoitoalueen maapinta-alasta vajaa 3 %. Pohjaveden merkitys vedenhankinnalle on kuitenkin kiistaton, sillä kaikki vesilaitosten jakama vesi lukuun ottamatta kanta-oulua on vesienhoitoalueella pohjavettä. Tämän lisäksi hajaasutusalueilla käytetään pääasiassa pohjavettä talousvetenä. Vesienhoidosta annetun asetuksen (1040/2006) mukaisesti seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seurantapaikkoja, jotta pohjavesien tila ja tilan luontainen tai ihmisen toiminnasta aiheutuva lyhyen ja pitkän ajan vaihtelu voidaan arvioida luotettavasti. Jos on mahdollista, että pohjaveden hyvää tilaa ei saavuteta, EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

78 seurantapaikat, -tekijät ja -tiheys on valittava siten, että voidaan selvittää, miten vedenotto, muu ihmisen toiminta ja pohjaveden purkautuminen vaikuttavat pohjaveden tilaan. Pohjavesien seurantaohjelmaan kuuluu määrällisen ja kemiallisen tilan seurantaa. Määrällisen tilan seuranta koostuu pohjaveden pinnankorkeuden ja otetun vesimäärän seurannasta. Määrällisen tilan arviointiin käytetään pohjavesimuodostumasta otetun pohjaveden kokonaismäärän suhdetta arvioituun alueella muodostuvan uuden pohjaveden määrään. Lisäksi pohjavedenpinnan korkeuden muutoksia tarkastellaan ottaen huomioon myös luonnollisen pohjavedenpinnan korkeusvaihtelut. Kemiallisen tilan seuranta koostuu sekä laadun perusseurannasta että toiminnallisesta seurannasta. Kemiallisen tilan arviointi perustuu analyysituloksiin, joista tulee käydä ilmi mahdollisesti pohjaveden ympäristölaatunormien ylittävät pitoisuudet Seurantaohjelman ja -verkon laatimisen perusteet Pohjavesien seurantaohjelma käsittää pohjaveden kemiallisen ja määrällisen tilan seurannan. Vesienhoidossa tarkastellaan vain tärkeitä ja vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita (luokat I ja II). Niiden pohjavesi luokitellaan kemiallisten ja määrällisten ominaisuuksien perustella hyvään tai huonoon tilaan. Pohjaveden määrällinen tila luokitellaan hyväksi, jos keskimääräinen vuotuinen vedenotto ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää, pohjavedenpinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske eikä pohjavedenkorkeuden muutoksista aiheudu suolaisen veden tai muiden haitallisten aineiden tunkeutumista pohjavesimuodostumaan. Seurannan tavoitteena on pystyä arvioimaan laaja-alaisen ihmisen toiminnan aiheuttaman paineen pitkäaikaisvaikutukset pohjaveden tilaan ja vertaamaan sitä pohjaveden tilaan luonnonoloissa (perusseuranta). Jos on mahdollista, että pohjavesi ei ole hyvässä tilassa, seurannalla tulee selvittää pohjaveden tila ja vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden vaikutukset tilan kehittymiseen (toiminnallinen seuranta). Seurantaohjelman tavoitteena on saada selville pitoisuustrendit huonoon tilaan luokitelluilla alueilla sekä varmistaa, että hyvässä tilassa olevat riskialueet ovat säilyneet hyvässä tilassa. Lisäksi tulee saada riittävästi laatutietoa selvitystarvealueiden luokittelua varten. Tavoitteena on lisätä pohjaveden luontaisten taustapitoisuuksien seurantaa myös pohjavesialueiden ulkopuolella. Seurantaohjelma koostuu sekä viranomaisseurannasta että toiminnanharjoittajien suorittamasta tarkkailusta. Pohjaveden määrällisen tilan seurantaverkko on suunniteltava siten, että pohjavesimuodostumien tai -muodostumaryhmien määrällisestä tilasta saadaan luotettavaa tietoa mukaan lukien käytettävissä olevien pohjavesivarojen arvioiminen. Ympäristöhallinnon seurantapaikat sijaitsevat pääosin luonnontilaisilla alueilla, ja niistä saadaan kattava kuva luonnontilaisten alueiden pohjaveden laadun ja pinnan korkeuden pitkäaikaisvaihteluista. Pinnan korkeutta mitataan 80 ympäristöhallinnon seuranta-asemalta noin 600 seurantaputkesta kaksi kertaa kuukaudessa. Pohjaveden laadun taustapitoisuutta seurataan noin 50 seuranta-asemalta vähintään kaksi kertaa vuodessa. Seuranta tapahtuu pääosin lähteistä. Seuranta-asemat kuuluvat perusseurantaverkostoon. ELYkeskukset seuraavat alueellaan liukkaudentorjunnan vaikutuksia pohjaveden kloridipitoisuuteen. Kyseinen seuranta on ollut jatkuvaa vuodesta 2001 lähtien. Seurantapaikkoja on tänä aikana muokattu, mutta keskimäärin seuranta tapahtuu noin 200 pohjavesiputkesta. Suurin osa toiminnanharjoittajien toteuttamasta perusseurannasta liittyy vedenottamoiden velvoitetarkkailuun. Velvoitetarkkailut pitävät sisällään pohjavedenpinnan korkeuden sekä vedenoton seurantaa. Lisäksi useammalla vedenottamolla seurataan myös pohjaveden laatua vedenottamon kaivosta. Lisäksi toiminnanharjoittajien tekemää seurantaa on maaainestenottolupiin liittyen (pinnan korkeus) sekä ympäristölupiin liittyen (veden laatu). Toiminnallista seurantaa tulee tehdä kaikissa niissä pohjavesimuodostumissa tai muodostumaryhmissä, joilla on uhka siitä, että vesipuitedirektiivin 4 artiklan mukaisia tavoitteita ei saavuteta. ELYkeskus yksilöi ne pohjavesimuodostumat, joilla toiminnallinen seuranta on tarpeellista. Toiminnallista seurantaa suoritetaan pääsääntöisesti pohjavesimuodostumissa, joilla ei vallitse hyvä kemiallinen tila tai tilatavoitteiden saavuttaminen on epävarmaa ts. riskipohjavesialueiksi nimetyillä pohjavesimuodostumilla. Toi- 77

79 minnallisen seurannan tarkoituksena on tunnistaa pohjavettä pilaavien aineiden merkitykselliset ja nousevat trendit, jotka tulee toimenpiteiden avulla kääntää laskeviksi. Seurantaan tule sisällyttää niiden ympäristöä pilaavien aineiden seurantaa, jotka tulee tunnistaa kunkin alueen kohdalla erikseen pohjaveden laadulle riskiä aiheuttavan toiminnan tai olemassa olevien seurantulosten perusteella. Toiminnallista seurantaa toteutetaan pääsääntöisesti kaksi kertaa vuodessa, kuitenkin vähintään kerran vuodessa. Valittua seurantatiheyttä voidaan muuttaa, mikäli pohjaveden laatuun kohdistuvien uhkien perusteella koetaan aiheelliseksi. Erityistä huomiota tulee kiinnittää seurannan järjestämiseen alueilla, joiden osalta on mahdollista, että asetettuja ympäristötavoitteita ei saavuteta. Kyseisissä pohjavesimuodostumissa on turvattava riittävä havainnointitiheys vedenoton ja purkaumien vaikutuksen selvittämiseksi pohjavedenkorkeuteen. Niissä pohjavesimuodostumissa, jotka ulottuvat toisen valtion alueelle, tulee olla riittävän tiheästi seurantapaikkoja jäsenvaltion rajan kohdalta virtaavan pohjaveden suunnan ja määrän arvioimiseksi. Seurantaohjelman tuottamaan tietoon perustuva seuraava luokittelu tehdään vuonna 2019, ennen viimeistä vesienhoitokautta ( ). Seuranta- ja tarkkailutulokset tallennetaan mahdollisuuksien mukaan POVET-tietojärjestelmään. Seurannassa käytetään standardisoituja tai niitä luotettavuudeltaan vastaavia menetelmiä. Seurantatietoa tuottavilla laboratorioilla on ajan tasalla olevat laatujärjestelmät ja valtaosa on akkreditoinut fysikaalis-kemiallisia määritysmenetelmiään Pohjavesien ryhmittely perusseurannassa Vesienhoitolain tarkoittamat vedenhankintaa varten tärkeät (luokka I) ja vedenhankintaan soveltuvat (luokka II) pohjavesialueet ryhmitellään seurantaa varten suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Ryhmään kuuluvien pohjavesimuodostumien pohjaveden keskimääräistä laatua ja määrällistä tilaa tulee voida arvioida yhtenä kokonaisuutena pohjavesimuodostumaryhmän seurantakohteiden perusteella. Pohjaveden seurantaa järjestettäessä tulee ottaa erityisesti huomioon seurantakohteen edustavuus. Vesienhoidon pohjavesiseurantojen tarkoituksena on tuottaa tietoa pohjavesimuodostumaryhmän tilan yleiskuvasta. Käytännössä pohjaveden perusseurantaan valitaan tämän mallin mukaisesti ympäristöhallinnon seuranta-asemien lisäksi edustavia vedenottamokohteita, joilla seurataan raakaveden laatua. Ryhmittelyn perusteena on ollut kohtalaisen suurpiirteinen pohjavesialueiden geologinen aluejako. Kustakin pohjavesimuodostumaryhmästä valitaan vesienhoidon järjestämistä varten riittävästi edustavia seurattavia pohjavesialueita ja seurantapisteitä, joiden perusteella koko ryhmän määrällinen ja kemiallinen tila voidaan yleistää tai arvioida Pohjavesien seurantaohjelma ja seurantaverkko Pohjavesien määrällisen ja kemiallisen tilan arviot perustuvat vesienhoitoalueiden seurannasta saatavaan tietoon. Tarkempi pohjaveden tilan luokittelu tehdään vain riskialueiksi nimetyille pohjavesimuodostumille. Kyseisiä pohjavesimuodostumia ei ryhmitellä vaan niillä tulee olla muodostumakohtaiset seurantapaikat. Seurantaohjelma uudistettiin vuosille Seurattavat muuttujat käyvät ilmi taulukosta 7.2. Määrällisen tilan seurantaverkko esitetään kuvassa 7.4, kemiallisen tilan seurantaverkko kuvassa 7.5. Tarkemmat tiedot on tallennettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmään (HERTTA, Pohjavedet, Seuranta-asemat). EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

80 Taulukko 7.2. Pohjavesien määrällisen tilan ja kemiallisen tilan seurannassa käytettävät muuttujat. Pohjaveden tila Määrällinen tila Kemiallinen tila Seurannan muuttujat Pohjavedenkorkeus Yleiset Happipitoisuus ph-luku Sähkönjohtavuus Nitraatti Ammonium Ympäristöpaineiden vaikutuksia kuvaavat lisämuuttujat Pohjavesien eri käyttötapojen turvaamista kuvaavat muuttujat Pohjavesien seurannan kehittäminen Ensimmäistä vesienhoitosuunnitelmaa varten tehdyssä riskialueiden nimeämisessä ja pohjaveden tilan luokituksessa jouduttiin noin 200 pohjavesimuodostumaa nimeämään selvityskohteeksi, koska kyseisiltä muodostumilta ei ollut riittävästi seurantatietoa riskin todentamiseksi ja tilaluokitusta varten. Seurantaa on kuitenkin vesienhoitokauden aikana lisätty ja selvityskohteita on sen myötä pystytty luokittelemaan vuonna 2013 huomattavasti enemmän. Tavoitteena on edelleen laajentaa vuosien seurantaohjelman seurantaverkkoa mahdollisuuksien rajoissa. Pohjavesien perusseurantaverkosto tulee jatkossakin perustumaan pitkälti ympäristöhallinnon ylläpitämien pohjavesiasemien varaan. Seurantaverkostoa on tarpeen täydentää mm. vesihuoltolaitosten raakavesiseurannoilla ja erityisesti toiminnallista seurantaverkostoa toiminnanharjoittajien seurannoilla sekä maaja metsätalouden seurannalla. Seurantaa ja selvityksiä tulee lisätä eritoten riskipohjavesialueilla ja selvityskohteissa, jotta ihmistoimintojen pohjavesivaikutuksista saataisiin kattava kuva. Näillä alueilla seurantavastuuta jaetaan nykyistä enemmän pohjavesiriskejä aiheuttaville toiminnanharjoittajille. Keskeisin ongelma on kuitenkin seurantatiedon toimittaminen ja siksi olisi tärkeää kehittää tietojärjestelmiä ja sähköistä tiedonsiirtoa. 79

81 Kuva 7.4. Pohjavesien määrällisen tilan seurantaverkko Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella vuosina Seurantakartta päivitetään vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen kuulemisaikana. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

82 Kuva 7.5. Pohjavesien kemiallisen tilan seurantaverkko Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella vuosina Seurantakartta päivitetään vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen kuulemisaikana. 81

83 8 Vesien tila 8.1 Arviointiperusteet Pintavesien tilan arviointi Ekologinen tila Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan niiden ekologisen tilan perusteella viiteen tilaluokkaan, erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Luokittelun pääpaino on biologisissa laatutekijöissä (taulukko 8.1). Planktonlevien, vesikasvien, pohjalevien, pohjaeläinten ja kalojen tilaa kuvaavien muuttujien arvoja verrataan oloihin, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen. Koska pintavedet ovat luonnostaan erilaisia muun muassa maantieteellisistä syistä ja maaperästä johtuen, on ne ennen luokittelua tyypitelty. Kullekin joki-, järvi- ja rannikkovesityypille on tämän jälkeen määritelty omat luokittelumuuttujien vertailuolot ja luokkarajat. Laatutekijän poikkeama luonnontilaisista arvoista ilmaistaan ekologisena laatusuhteena. Veden fysikaalis-kemiallisen tilan (vedenlaatu) laatutekijät ja hydrologis-morfologiset tekijät otetaan huomioon ekologisen tilan arviointia tukevina tekijöinä. Niissä vesimuodostumissa, joissa biologisten laatutekijöiden tiedot ovat puutteellisia, on vesien tilasta tehty vedenlaatuluokitus tai asiantuntija-arvio. Siinä otetaan huomioon fysikaalis-kemialliset ja hydrologis-morfologiset tekijät sekä vesiin kohdistuva kuormitus ja muu vesimuodostumia muuttava toiminta. Jatkossa useammista vesistöistä pyritään keräämään biologista aineistoa varsinaisen ekologisen tilan määrittämiseksi. Edellisen kerran vesienhoitoalueen vedet luokiteltiin vuonna Silloin luokittelu perustui pääosin vuosien seuranta-aineistoihin. Viime vuosina seurantoja on jouduttu karsimaan mm. kustannussyistä. Tämän vuoksi sekä luokittelun edustavuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi uudessa luokittelussa on käytetty edellisen luokittelun kanssa osittain päällekkäisiä aineistoja. Uusi luokittelu on toteutettu pääosin vuosien aineistoilla. Luokittelujärjestelmä on kuvattu yksityikohtaisesti ympäristöhallinnon Internet-sivuilla: Pintavesien_luokittelu (OH7/2012 Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen). Luokitteluun käytetyn aineiston laajuus vaihtelee vesimuodostumittain. Tästä syystä luokittelun taustatiedot ja luokittelun taso on tallennettu ympäristöhallinnon vesimuodostumatietojärjestelmään (VEMU2). Luokittelupäätöksen perusteisiin on kirjattu muun muassa milloin laskennallista luokkaa on korjattu asiantuntija-arviolla ja mihin tietoon korjaus perustuu. Vesimuodostumakohtaiset luokittelupäätökset, taustaaineistot ja perustelut löytyvät osoitteesta Taulukko 8.1. Pintavesien ekologisessa luokituksessa huomioitavat laatutekijät joki-, järvi- ja rannikkovesissä. Laatutekijä Joet Järvet Rannikkovedet Biologiset laatutekijät - kasviplankton X X Biologiset laatutekijät - vesikasvit X X Biologiset laatutekijät - piilevät X X Biologiset laatutekijät - pohjaeläimet X X X Biologiset laatutekijät - kalat X X Fysikaalis-kemialliset tekijät X X X Hydrologis-morfologiset tekijät X X X EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

84 Keinotekoisiksi ja voimakkaasti muutetuiksi vesiksi nimettyjen vesimuodostumien vertailuolot määritellään arvioimalla toimenpiteiden avulla saavutettavissa oleva paras tila. Ympäristötavoite, hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila, voidaan muutettuja vesiä koskevan EU-ohjeiston perusteella määrittää kahdella toisistaan huomattavasti poikkeavalla tavalla. Suomessa käytetään yksinkertaisempaa lähestymistapaa, jossa ympäristötavoitteen määrittäminen tapahtuu vesistön nykytilasta käsin. Lähestymistapaa on testattu Kemijärvellä ja tulokset on koottu loppuraporttiin Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien vertailutilan määrittäminen tavoiteasettelu biologisten aineistojen ja toimenpiteiden avulla (Savolainen ym. 2006). Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien luokittelussa keskeinen kysymys on, kuinka paljon tilaa on mahdollista parantaa hydrologis-morfologisilla toimenpiteillä. Kasviplankton ja piilevät sekä vedenlaatu arvioidaan samalla tavalla kuin ei-muutetuissa vesissä käyttäen pintavesien ekologisen luokittelun rajaarvoja (Aronsuu ym. 2012). Voimakkaasti muutetun vesimuodostuman lopullinen ekologinen tilaluokka määräytyy vedenlaadusta tai hydrologis-morfologisesta tilasta huonomman mukaan. Varsinaisessa luokittelussa on edetty seuraavasti: 1) Ensin on arvioitu mahdollisuuksien mukaan vedenlaadun yleisten olosuhteiden sekä kasviplanktonin (järvet) tai piilevien (joet) tilaluokka ekologisen luokitteluohjeen mukaisesti. 2) Seuraavaksi on arvioitu hydrologis-morfologisten parantamistoimenpiteiden vaikutus kasvillisuuteen, pohjaeläimistöön ja kalastoon. 3) Lopuksi on määritetty tilaluokaksi vaiheiden 1 ja 2 arvioista alhaisempi. Kemiallinen tila EU:n ympäristönlaatunormeja vesipolitiikan alalla koskeva direktiivi (2008/105/EY) tuli voimaan tammikuussa Vesien kemiallisen tilan luokittelu on määritelty vesienhoitoasetuksessa ja eräiltä osin myös vaarallisten aineiden asetuksessa (asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja sen muutos, asetus 868/2010 vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta). Ympäristöministeriön raportteja julkaisussa 15/2012 vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetaan kuvaus säädösten soveltamisen hyvistä käytännöistä. Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen EU:n prioriteettiaineiden pitoisuudet vesimuodostumassa määrittävät veden kemiallisen tilan luokan. Vesien kemiallisen tilan arviointi on suoritettu toisella suunnittelukaudella em. direktiivin mukaisesti. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EU:n prioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin. Asetuksen kansallisten aineiden osalta veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää laatunormin. Kemiallisen tilan arvioinnissa tarkasteltiin samoja aineita kuin ensimmäisellä kierroksella. Ainoastaan elohopealle, heksaklooribentseenille (HCB) ja heksaklooributadieenille (HCBD) ympäristönlaatunormi on toisella kierroksella asetettu ahvenelle (15 20 cm) vesipitoisuuden sijaan. Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan vertaamalla vesimuodostuman vuosittaisten seuranta- ja tarkkailutuloksien keskiarvoja kyseisen aineen vuosikeskiarvona asetettuun ympäristönlaatunormiin. Luokittelua suoritettaessa on arvioitu vesimuodostumakohtaisesti luokittelun perusteena olevan aineiston riittävyyttä, luotettavuutta ja laatua. Kemiallisen luokittelun perusteet on kuvattu ympäristöhallinnon Internet-sivuilla (OH7/2012 Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen). Pintavesien luokittelun kehittäminen Ekologisen tilan luokittelujärjestelmän kehitystarve on ollut ilmeinen niin Suomessa kuin muissa EU-maissa, sillä ensimmäinen luokittelukierros tehtiin monin osin puutteellisilla biologisilla aineistoilla ja alustavilla kriteereillä. Puutteet tuotiin selvästi esille ensimmäisen kauden vesienhoitosuunnitelmien kuulemisessa. Vuonna 2010 ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos käynnistivät luokittelun kehittämishankkeen vesienhoidon toista suunnittelukautta varten. Luokittelun kehittämiseen liittyy läheisesti myös interkalibrointi, mikä tarkoittaa ekologisen tilan biologisten laatutekijöiden kansallisten arviointimenetelmien vertailua EU-maiden välillä. 83

85 Yleisperiaatteet ekologisen tilan luokittelumuuttujien, aineistojen edustavuuden ja yleistettävyyden sekä ihmistoimintaa kuvaavien paineiden yhdennettyyn tarkasteluun perustuvasta ekologisen luokan määräytymisestä ovat pysyneet ennallaan. Ennallaan ovat pääsääntöisesti pysyneet myös vertailuarvojen, ekologisten laatusuhteiden ja luokkarajojen asettamisen yleiset menettelytavat sekä ohjeistus laskennallisten luokittelutulosten kriittisestä tarkastelusta luokan lopullista arviointia varten. Luokkarajoja on kuitenkin tarkistettu ottaen huomioon viime vuosien ekologisen tilan arvioinnin tutkimus- ja kehitystyö, uudet seuranta-aineistot sekä EU:n toisen interkalibroinnin tulokset. Toisella suunnittelukaudella on mukana myös uusia kasviplanktonin laskentamuuttujia. Vesikasvillisuuden lisäksi luokittelussa käytetään myös rantavyöhykkeen päällysleviä ja syvännepohjaeläinten lisäksi käytössä on rantavyöhykkeen pohjaeläimistö. Myös pohjaeläimistön tilaa kuvaavaan indeksilaskentaan on tehty muutoksia. Vertailuoloja on tarkennettu lisääntyneen aineiston sekä EU- tason interkalibrointien pohjalta. Lisäksi biologisten tekijöiden luokitusta on yhteismitallistettu ja täsmennetty. Tukevista muuttujista rannikkovesissä käytetään kesäkauden ravinteita ensimmäisen luokittelukierroksen talviaikaisten ravinteiden sijaan Pohjavesien tilan arviointi Ennen pohjaveden tilan luokittelua arvioidaan ihmistoiminnasta aiheutuvan riskin taso pohjaveden laadulle ja määrälle. Arvion perusteella nimetään riskialueet, joiden nimeämisen periaatteet on käyty läpi ohjeessa Pohjavesimuodostumien merkittävien paineiden tunnistaminen ja riskialueeksi nimeäminen. Riskialueiksi nimetyille alueille tehdään tarvittavat lisätarkastelut ja määritetään pohjaveden tila. Vesienhoitosuunnitelmissa nimettiin selvityskohteiksi sellaiset pohjavesimuodostumat, joiden pohjaveden laadusta ei ollut riittävää tietoa todentamaan kyseisen alueen ihmistoimintojen vaikutus. Näiden muodostumien pohjaveden laadun selvittäminen kirjattiin toimenpidesuunnitelmiin. Ensisijaisena tavoitteena oli selvittää, onko selvityskohteiden pohjaveden laadussa havaittavissa ihmistoimintojen vaikutusta ja tämän avulla tehdä päätös riskialueeksi nimeämisestä. Jos kaikkien selvityskohteiden riskinalaisuutta ei ole saatu selvitettyä tai niitä on tullut lisää uusien pohjavesimuodostumien myötä, käsitellään ne edelleen selvityskohteina. Pohjaveden tilan arvioinnista annetussa ohjeessa Pohjaveden määrällisen ja kemiallisen tilan luokittelun päivitetyt arviointiperusteet käydään läpi periaatteet ja vaiheet pohjavesimuodostumien määrällisen ja kemiallisen tilan arvioimiseksi. Mikäli pohjaveteen ei kohdistu merkittäviä ihmistoiminnan aiheuttamia riskejä, toisin sanoen alueita ei ole nimetty riskialueiksi, katsotaan pohjaveden tilan olevan hyvä. Määrällinen tila Vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen (1040/2006) 14a :n mukaan pohjaveden määrällinen tila luokitellaan hyväksi, jos keskimääräinen vuotuinen vedenotto ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää ja pohjavedenpinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Lisäksi vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) liitteessä V pohjaveden hyvästä määrällisestä tilasta todetaan, että pohjavedenkorkeuteen ei kohdistu sellaisia ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia, jotka aiheuttaisivat: pohjaveteen yhteydessä olevien pintavesien 4 artiklassa määriteltyjen ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämisen, näiden vesien tilassa oleellista huononemista, oleellista haittaa pohjavesimuodostumasta suoraan riippuvaisille maaekosysteemeille. Pohjavedenkorkeuden muutokset voivat siten aiheuttaa virtaussuunnan muutoksia tilapäisesti tai rajatulla alueella jatkuvasti, mutta näistä suunnanmuutoksista ei aiheudu suolaisen veden tai muun haittatekijän pääsyä pohjavesimuodostumaan, eivätkä suunnanmuutokset osoita pysyvää tai selvästi havaittavissa olevaa ihmistoiminnan aiheuttamaa virtaussuuntien muutosta, joka todennäköisesti johtaisi tällaiseen pääsyyn. Pohjaveden määrällisen tilan arviointiin liittyy neljä tarkastelua. Nämä ovat: 1) vesitasetarkastelu, 2) vaikutukset pintavesimuodostumien ympäristötavoitteiden saavuttamiseen, 3) vaikutukset maaekosysteemeihin sekä 4) suolaisen veden tai muun haittatekijän intruusio. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

86 Kemiallinen tila Pohjaveden kemiallisen tilan arviointi tehdään riskialueille eli pohjavesimuodostumille, jotka vaikutusarvioinnin ja lisäselvitysten perusteella eivät mahdollisesti saavuta hyvää kemiallista tilaa. Arvioinnissa otetaan huomioon pitoisuudet pohjaveden ympäristönlaatunormissa mainituista pohjavettä pilaavista aineista, jotka kyseisellä pohjavesialueella voivat heikentää pohjavesimuodostuman kemiallista tilaa. Pohjavesialueet, joilla ei ole ihmistoiminnasta aiheutuvaa riskiä pohjaveden laadulle, luokitellaan automaattisesti hyvään kemialliseen tilaan. Pohjavesimuodostuman tila on aina hyvä jos yhdessäkään havaintopisteessä ei todeta ympäristönlaatunormien ylityksiä. Sen lisäksi vesienhoitoasetuksen 14c :n mukaan muodostuman tila voi olla hyvä, vaikka ympäristönlaatunormien ylityksiä todettaisiinkin, jos pilaavan aineen pitoisuus pohjavesimuodostumassa ei aiheuta merkittävää ympäristöriskiä tai pilaavan aineen pitoisuus ei ole merkittävästi heikentänyt pohjavesimuodostuman soveltuvuutta tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää. Jos arviointiperusteet esimerkiksi ylittyvät vain rajallisessa "pluumissa", luokiteltaisiin pohjavesimuodostuma hyvään tilaan, jos se ei vaaranna muun pohjavesimuodostuman käyttöä talousveden raakavetenä, vaaranna pohjavesimuodostumaan yhteydessä olevien pintavesien ympäristötavoitteiden toteutumista tai olennaisesti huononna niiden ekologista tai kemiallista laatua eikä aiheuta olennaista haittaa pohjavesimuodostumasta riippuvaisille maaekosysteemeille. Arvioinnissa käytetään havaintopaikkojen pohjaveden laadun vuosikeskiarvoja, suositeltava tarkasteltava aikaväli on 2 vuotta. Pitempää aikaväliä voidaan käyttää (enintään 6 vuotta), jos on tarve minimoida lyhyen aikavälin laatuvaihteluita, jotka eivät kuvasta todellista tilaa. Epäorgaanisten aineiden osalta ihmistoiminnan vaikutus pyritään erottamaan luontaisesta taustapitoisuudesta vertaamalla mitattua pitoisuutta alueelle ja pohjavesimuodostumalle tyypilliseen taustapitoisuuteen. Jäännösarvoa verrataan ympäristönlaatunormiin. Jos havaintopaikan ihmistoiminnasta johtuva pohjaveden laadun ns. jäännöspitoisuus on suurempi kuin arviointiperuste, pohjaveden laatu havaintopaikalla on heikentynyt. Jos pohjaveden kemialliselle tilalle asetettujen ympäristölaatunormien vuosikeskiarvo ylittyy, pohjavesimuodostumalle tehdään tarkentavat kemiallisen tilan testit. Näitä ovat: haitallisen aineen laajuus pohjavesimuodostumassa suolaantuminen tai muu haitallisen aineen pääsy pohjavesimuodostumaan pohjavedestä mahdollisesti aiheutuva pintavesien kemiallisen ja ekologisen tilan heikkeneminen pohjaveden laadun vaikutus pohjavedestä riippuvan maaekosysteemin tilan heikkenemiseen juomaveden ottoon käytettävien vesimuodostumien tilan arviointi Kemiallisen tilan testien perusteella arvioidaan pohjavesimuodostuman kokonaistilan asiantuntija-arviona. 8.2 Pintavesien ja pohjavesien tila Pintavesien tila Ekologinen tila Pintavesien tilan arvioinnissa on tarkasteltu vesienhoitoalueen kaikkia vesimuodostumia: 970 järveä tai järven osaa, 275 jokea tai joen osaa ja 19 rannikkovesimuodostumaa. Pintavesien ekologinen tila on laajalti hyvä tai erinomainen vesienhoitoalueen itäosassa. Tyydyttävässä tai välttävässä olevat vesimuodostumat painottuvat alueen länsiosiin sekä sisempiin rannikkovesiin. Vain muutama vesimuodostuma on aineiston perusteella huonossa ekologisessa tilassa (kuva 8.1, taulukko 8.1). Keinotekoisten ja voimakkaasti muutetuttujen vesien luokittelu poikkeaa muiden vesien luokittelusta (ks luku 8.1.1). Kokonaisarvio keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien tilasta käy ilmi kuvasta

87 Kuva 8.1. Kokonaisarvio pintavesien ekologisesta tilasta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Kuvassa ovat mukana myös voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vesimuodostumat, joiden tila on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tilasta on erikseen oma kuvansa (8.5). Vesienhoitoalueen järvien yhteenlasketusta pinta-alasta 90 % on hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Rannikkovesien pinta-alasta yli 70 % on hyvässä tilassa. Jokien yhteenlasketusta pituudesta vajaa 60 % on hyvässä tai erinomaisessa tilassa (kuva 8.3). Luokittelematta jäi yksi joki (0,1 % jokien yhteenlasketusta pituudesta) ja 24 järveä (0,4 % järvien yhteenlasketusta pinta-alasta). EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

88 Kuva 8.5. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologinen tila Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. 87

89 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Pintavedet lkm Järvet, km² Joet, km Rannikkovedet, km² Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen Kuva 8.3. Pintavesien ekologisen tilan luokittelun prosentuaalinen jakauma Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Mukana ovat myös keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat. Pintavesien tila on pääosin pysynyt samana verrattuna edelliseen luokitukseen, joka tehtiin vuosien seuranta-aineistojen perusteella (kuva 8.4). Pintavesien tilassa tapahtuneiden muutosten tulkinta on lyhyellä aikavälillä hankalaa. Vain pienessä osassa vesimuodostumista on tapahtunut todellisia tilan paranemisen tai heikkenemisen aiheuttaneita muutoksia. Tila on parantunut Piipsjärvessä (2,9 km 2 ) sekä Siiponjoessa, Setti-Kuusaanjoessa, Pyhäjoen yläosalla, Neittävänjoessa, Korpijoessa ja Olkijoessa (yhteensä 189 jokikilometriä). Osassa vesimuodostumissa syynä tilan parantumiseen on se, että jaksolla ei ollut voimakkaita happamuuskausia. Uusi luokittelu ei vielä anna kuvaa vesienhoidon toimenpiteiden todellisesta vaikutuksesta, jota voidaan arvioida vasta seuraavan suunnittelukierroksen luokittelutulosten avulla. Selkeimmät pintavesien tilan muutokset ovat tapahtuneet Talvivaaran kaivoksen alapuolisissa vesistöissä. Lähimmät Oulujoen vesistöalueen puolella sijaitsevat järvet, Salminen sekä Kalliojärvi, ovat suolaantuneet pahoin ja monien metallien ainepitoisuudet ovat eliöstölle haitallisella tasolla. Järvet eivät todennäköisesti palaudu ennalleen ilman aktiivisia kunnostustoimia. Myös Kolmisopen suolaantumisen arvioidaan olevan lähelle pysyvää kerrostumista ja eräiden metallien ainepitoisuudet ovat niin suuria, että niillä on tai voi olla eliöstölle haitallisia vaikutuksia. Suomen ympäristökeskus (SYKE) on antamassaan lausunnossaan Talvivaaran alapuolisten vesistöjen pilaantumisen merkittävyydestä todennut Salmisen, Kalliojärven ja Kolmisopen pilaantumisen olleen merkittävää. Jormasjärven ekologinen tila on arvioitu hyväksi, mutta hyvän tilan säilymiselle on asetettu riskiarvio. Merkittävä osuus luokkamuutoksista johtuu menetelmällisistä eroista, uudesta seuranta-aineistosta tai vesimuodostumien tyyppien muuttamisesta. Runsaskalkkiset ja runsasravinteiset järvet, jotka ensimmäisellä kierroksella luettiin samaan tyyppiin, on eroteltu omiksi tyypeikseen. Runsaskalkkiset järvet sijaitsevat pääosin Kuusamossa, luontaisesti runsasravinteisia järviä on mm. Rokuan alueella. Biologista seurantaaineistoa on ollut käytössä aiempaa enemmän. Toisella kierroksella on luokiteltu huomattava määrä sellaisia vesimuodostumia, joita ei luokiteltu ensimmäisellä kierroksella (kuva 8.4). Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella useisiin vesimuodostumiin liittyy erityistavoitteita. Vedenotto koskee vain Oulujoen alaosaa. EU-uimarantoja on viidessätoista vesimuodostumassa, jotka ovat pääosin hyvässä ekologisessa tilassa, Perämeren rannikolla sen sijaan näiden vesimuodostumien ekologinen tila on tyydyttävä. Useat matalat järvet ovat Naturassa lintuvesinä. Näiden matalien järvien ekologinen tila on usein hyvää huonompi. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

90 Kuva 8.4. Pintavesien ekologisessa tilassa tapahtuneen muutoksen syy Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella verrattuna ensimmäisen suunnittelukierroksen luokitteluun. Kartassa erottuvat lisäksi violetilla värillä kaikki ne vesimuodostumat, jotka on nyt luokiteltu ensimmäistä kertaa. 89

91 Taulukko 8.2. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen joki-, järvi- ja rannikkovesimuodostumien jakautuminen ekologisen tilan eri luokkiin (huono erinomainen). Luvut sisältävät myös keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat. Vesienhoitoalueen osa-alueet Vesimuodostuma (määrätieto) Huono Välttävä Tyydyttävä Hyvä Erinomainen Eteläiset vesistöt Jokimuodostumia (67 kpl) Jokien yhteispituus (1 952 km) Järvimuodostumia (71 kpl) Järvien yhteispinta-ala (321 km 2 ) ,4 Oulujoen vesistö Jokimuodostumia (95 kpl) Jokien pituus (2 027 km) Järvimuodostumia (421 kpl) Järvien pinta-ala (2 411 km 2 ) Pohjoiset vesistöt Jokimuodostumia (115 kpl) Jokien pituus (3 191 km) Järvimuodostumia (453 kpl) Järvien pinta-ala (1 447 km 2 ) Rannikkovedet Rannikkovesimuodostumia (19 kpl) Rannikkovesien pinta-ala (3 327 km 2 ) Yhteensä Jokimuodostumia (277 kpl) Jokien pituus (7 169 km) Järvimuodostumia (945 kpl) Järvien pinta-ala (4 179 km 2 ) Rannikkomuodostumia (19 kpl) Rannikkovesien pinta-ala (3 327 km 2 ) EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

92 Luokittelun taso Pintavesien ekologisen tilan arvio on tehty käytettävissä olevien, pääosin vuosijakson luokitteluun soveltuvien aineistojen perusteella, jotka on tallennettu Hertta-tietojärjestelmään. Luokittelun taso kertoo, kuinka suuri aineisto on ollut käytettävissä luokittelua tehtäessä (kuva 8.5). Biologista aineistoa oli useimmista vesimuodostumista, mutta monien vesimuodostumien luokittelu perustui vedenlaatuluokitukseen. Läheskään kaikista vesimuodostumista ei ollut luokitteluun soveltuvaa aineistoa, jolloin tehtiin asiantuntija-arvio. Se perustui järvistä WSFS-VEMALA-vesistömallijärjestelmällä laskettuihin a-klorofylli- ja kokonaisfosforipitoisuuksiin, joita verrattiin tyyppikohtaisiin raja-arvoihin. Osa vesimuodostumista luokiteltiin ryhmittelyä hyödyntäen käyttämällä vastaavantyyppisistä vesimuodostumista saatavilla olevia tuloksia. Ympäristöhallinnon seuranta on painottunut suurimpiin järviin ja jokiin, joissa on usein myös velvoitetarkkailua. Tästä syystä 67 % järvien kokonaispinta-alasta on luokiteltu biologisiin aineistoihin perustuen. Tällöin tietoa on ollut joko yhdestä (suppea) tai useammasta (laaja) biologisesta laatutekijästä. Vedenlaatutulosten perusteella on luokiteltu 15 % järvien pinta-alasta ja suunnilleen samalla pinta-alalla (18 %) aineistoa on ollut hyvin vähän tai ei lainkaan, jolloin tila-arvio on tehty asiantuntija-arviona paine- ja mallitietojen perusteella. Mallien antamaa kuormitusosuutta on osin tarkennettu karttatarkastelulla. Alle prosentti järvialasta on jätetty kokonaan luokittelematta vesimuodostumaan kohdistuvien paineiden ja mallien antamien ristiriitaisten tulosten vuoksi. Erityisesti pienissä vesimuodostumissa mallin antamat tulokset ovat suuntaaantavia. Eniten asiantuntija-arviota on käytetty pohjoisella osa-alueella. Alle 10 % järvipinta-alasta on luokiteltu läheisten, samankaltaisten vesimuodostumien perusteella. Jokivesiä on rajattu järviä vähemmän ja lähes kaikkien ekologinen tila pystyttiin arvioimaan; ainoastaan Eteläjoki-Mulkua eteläisellä osa-alueella jäi luokittelematta. Jokivesien luokittelussa on biologista aineistoa ollut käytettävissä 58 % jokipituudesta, eniten eteläisellä osa-alueella. Jokivesissä biologiset laatutekijät kohdentuvat koskialueille, joten kaikista vesimuodostumista ei ole edes mahdollista hankkia biologista aineistoa. Toisaalta koskipaikat ovat usein parhaita jäljellä olevia elinympäristöjä ja tästä syystä biologiset laatutekijät antavat helposti vedenlaatua paremman tuloksen. Ekologisessa luokituksessa biologisilla laatutekijöillä on suuri painoarvo, veden fysikaalis-kemialliset tekijät ovat tukevia muuttujia. Jokipituudesta 21 % on luokiteltu vedenlaatuaineiston perusteella ja 18 % perustuu asiantuntija-arvioon. Eniten asiantuntijaarviota on käytetty pohjoisen osa-alueen jokien luokittelussa. Muiden vesimuodostumien perusteella on luokiteltu n. 3 % jokipituudesta. Rannikolla 95 % pinta-alasta on luokiteltu biologisten laatutekijöiden perusteella. Vaikka biologista aineistoa oli kattavasti, kaikkien tekijöiden soveltuvuus Perämeren olosuhteisiin vaatii vielä kehittämistä. Nykyisillä luokkarajoilla biologiset laatutekijät antavat vedenlaatutekijöitä huomattavasti heikomman luokan. Perämeren ulkoisilla rannikkovesillä luokittelua muutettiin hyvään luokkaan välillä Hailuoto-Kuivaniemi, vaikka biologiset laatutekijät osoittavatkin välttävää tilaa. Näin tehtiin alueelle kohdistuvan kuormituksen perusteella ja luokituksen yhteensovittamiseksi Ruotsin ja avomerialueen kanssa. 91

93 Kuva 8.5. Luokittelun taso Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella Kemiallinen tila Pintavesien kemiallinen tila on hyvä, jos mitatut ainepitoisuudet vedessä tai kalassa (lähinnä elohopea) ovat alle vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa (1022/2006) määrätyn ympäristönlaatunormin ja huono jos normi ylitetään. Kemiallinen tila voi olla hyvää huonompi myös perustelluista syistä asiantuntija-arvion perusteella. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella kemiallinen tila on arvioitu pintavesimuodostumissa suurelta osin hyväksi (kuva 8.6). Humusvesissä riski kalaelohopean laatunormin ylittymiselle on olemassa. On huomattava, että kemiallisen tilan määrittelyssä elohopean laatunormi ei ole sama kuin ravinnoksi käytettävän kalan elohopean raja-arvo. Lisää kala-aineistoa hankitaan vuoden 2014 aikana. Kaksi rannikkovesimuodostumaa, joihin kohdistuu vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden kuormitusta, mutta pitoisuuksista ei ole kattavasti tietoa vedestä tai ahvenista, on jätetty luokittelematta. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

94 Kuva 8.6. Kemiallinen tila Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueella. Mitattujen metallien pitoisuudet eivät ylittäneet ympäristönlaatunormeja vesienhoitoalueen länsiosassa. Ainoastaan kadmiumin vuosikeskiarvo Siikajoella ylitti ympäristönlaatunormin vuonna Kadmiumin laatunormi voi kuitenkin ylittyä alunamaiden jokivesissä ja kaivosten alapuolisissa vesissä. Koko Suomen mittakaavassa korkeita kokonaislyijypitoisuuksia on mitattu ampumaradan viereisestä ojasta ja kaivoksen kipsisakka-altaalta lähtevässä vedestä, mutta varsinaisissa vesistöissä ympäristönlaatunormin ylityksiä ei ole havaittu. Elohopean laatunormi voi ylittyä tyypillisimmin karuissa humusvesissä vesistöjen latvoilla. Elohopea on peräisin pääosin laskeumasta ja huuhtoumasta (taulukko 8.3). Talvivaaran kaivoksen alapuolisissa vesistöissä metallien ympäristönlaatunormit ylittyvät Oulujoen vesistöalueella Kolmisopessa, Tuhkajoessa ja Jormasjärvessä. Kaivoksen ympäristöluvassa nikkelin ympäristönlaatunormiksi sekoittumisvyöhykkeeseen kuuluvassa Kolmisopessa on hyväksytty 33 µg/l, minkä ylitys on kuitenkin luvan mukaisesti sallittua. Selvitysten mukaan alueen vesistöjen luontainen nikkelin taustapitoisuus on noin 10 µg/l. Kolmisopessa hyvää huonompi kemiallinen tila määräytyy vedessä olevan kadmiumin määrän perusteella. Tuhkajoessa sekä nikkeli- että kadmiumpitoisuus ylittää selvästi ympäristönlaa- 93

95 tunormin. Jormasjärvessä veden keskimääräinen kadmiumpitoisuus on hieman suurempi kuin ympäristölaatunormi. Taulukko 8.3. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen pintavedet, joiden kemiallinen tila on mittausten perusteella hyvää huonompi, tilaa heikentävät aineet sekä niiden pitoisuustiedot ja pääasiallinen syy ylitykseen. Vesimuodostu- Osa-alue Pääasiallinen tilaa Tilaa heikentävän aineen Pääasiallinen syy ylitykseen man nimi heikentävä aine pitoisuus (raja-arvo) JOET Korentojoki Oulujoen vesistö Nikkeli (vesi) 40 µg/l (21 µg/l) Kaivostoiminta JÄRVET Uljuan tekojärvi Piipsjärvi Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt Elohopea (ahven) 0,26 mg/kg (0,25 mg/kg) Tekoallas Elohopea (ahven) 0,27 mg/kg (0,25 mg/kg) Järvikuivio, jonka vesipinta nostettu 1970-luvun lopulla lähes luontaiselle tasolle Jormasjärvi Oulujoen vesistö Kadmium (vesi) 0,11 µg/l (0,1 µg/l) Kaivostoiminta Kolmisoppi Oulujoen vesistö Kadmium (vesi) Nikkeli (vesi) 0,49 µg/l (0,1 µg/l) 47 µg/l (21 µg/l) Kaivostoiminta Kivesjärvi Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,36 mg/kg (0,22 mg/kg) Laskeuma Roukajärvi Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,28 mg/kg (0,25 mg/kg) Laskeuma Vuokkijärvi Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,24 mg/kg (0,22 mg/kg) Laskeuma Luvanjärvi Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,27 mg/kg (0,22 mg/kg) Laskeuma Iso ja Pieni Tipasjärvi Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,31 mg/kg (0,25 mg/kg) Laskeuma Lammasjärvi Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,36 mg/kg (0,22 mg/kg) Laskeuma Lentua Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,29 mg/kg (0,22 mg/kg) Laskeuma Tuhkajoki- Kellojärvi- Korpijärvi Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,35 mg/kg (0,22 mg/kg) Laskeuma Kivarinjärvi Oulujoen vesistö Elohopea (ahven) 0,34 mg/kg (0,22 mg/kg) Laskeuma Pesosjärvi Vesienhoitoalueen pohjoiset vesistöt Elohopea (ahven) 0,21 mg/kg (0,20 mg/kg) Laskeuma Vanha pistekuormitus voi olla merkittävää teollisuuden alapuolisissa vesissä. Kloorialkali- ja puunjalostusteollisuuden alapuolisissa vesistä mitattiin aiemmin huomattavan korkeita kalojen elohopeapitoisuuksia kaloissa. Tämä johtui elohopean käytöstä teollisuuden prosesseissa tai putkistojen limantorjunnassa. Nyt näillä isoilla vesialueilla (mm. Kymijoen reitti Äänekoskelta alaspäin ja Kokemäenjoen reitti Mäntästä ja Kyröskoskelta alaspäin) pitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti. Paikoin mitataan edelleen kohonneita elohopeapitoisuuksia kaloissa, mikä johtuu vesistöjen pohjasedimentteihin sitoutuneen elohopean mobilisoitumisesta. Pohjasedimentit ovat hitaasti puhdistumassa edelleen. Tributyylitinayhdisteiden (TBT) laatunormi voi ylittyä alueilla, joihin sitä kulkeutuu pilaantuneista sedimenteistä. Tällaisia voivat olla rannikkovesissä satamien, veneväylien ja telakoiden pilaantuneet sedimentit ja sisävesissä massa- ja paperiteollisuuden päästöjen pilaamat sedimentit. Oulujoen alaosalla määritettyjen EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

96 PAH-yhdisteiden, ftalaattien ja pestisidien pitoisuudet alittivat ympäristönlaatunormit, mutta alkyylifenoleista ja etoksylaateista oktyylifenoleita havaittiin kahdessa näytteessä kahdeksasta. Keskiarvopitoisuus on 70 % ympäristönlaatunormista. Tätä on käytetty rajana silmällä pidettävä merkintään. Kalojen elohopeapitoisuusaineisto vuosilta kattaa 40 vesimuodostumaa vesienhoitoalueella. Tuloksissa ovat mukana vain alle 20,5 cm pituiset ahvenet. Ahvenesta mitattu elohopean ympäristönlaatunormi ylittyi 12 järvessä (Uljuan tekojärvi, Piipsjärvi sekä Pesosjärvi, Kivesjärvi, Roukajärvi, Vuokkijärvi, Luvanjärvi, Iso ja Pieni Tipasjärvi, Lammasjärvi, Lentua, Kellojärvi-Korpijärvi ja Kivarinjärvi). Tekojärvissä ylitykset ovat tavallisia, mikä selittää Uljuan tekojärven ahventen korkean elohopeapitoisuuden. Piipsjärvi on ollut järvikuiviona 1900-luvun alusta lähtien, mutta vesipinta on nostettu 1970-luvun lopulla lähes luontaiselle tasolle. Tekoaltaiden rakentaminen ja käyttö johtaa aina altaan eliöstön ja kalaston elohopeapitoisuuden nousuun. Nuorissa altaissa pitoisuudet voivat nousta huomattavan korkeiksi ja samalla kalantuotanto on voimakasta. Pitoisuuksien nousu johtuu maaperän pintakerroksen sisältämän elohopean meyloitumisesta olosuhteissa, joissa maaperän ja kasviston orgaaninen aines hajoaa. Alhainen happipitoisuus ja altaiden säännöstely tehostavat elohopean mobilisoitumista. Voimakkaimman haitan on havaittu kestävä vuotta altaan perustamisen jälkeen. Vähitellen pitoisuudet kaloissa lähestyvät tasoa ennen allastamista. Elohopea Suomen vesistöissä Käytännössä elohopeaongelma on järvikalojen sisältämä metyylielohopea, ja kalan käytön seurauksena ihmisten altistuminen metyylielohopealle. Ihmisen toiminnan vaikutuksesta järvikalojen elohopeapitoisuuden arvioidaan nousseen huomattavasti. Metsäjärvissä nousun arvioidaan johtuvan pääosin ilman kautta vesistöihin ja maaperään kulkeutuneesta elohopeasta. Teollistuneissa maissa elohopean käyttöä niin teollisuudessa kuin muuallakin on voimakkaasti rajoitettu tai kielletty ja UNEPin uusimman arvion mukaan pääosa ilmakehään tulevasta elohopeasta on peräisin pienimuotoisesta kullanhuuhdonnasta kehittyvissä maissa sekä fossiilisten polttoaineiden, erityisesti kivihiilen, poltosta. Vaikka laskeuma Suomessa on pienentynyt EU:n alueen päästövähennysten johdosta, ei tämä välttämättä näy kalojen elohopeapitoisuudessa pitkään aikaan, sillä maaperään on varastoitunut valtaosa sinne tulleesta elohopeasta. Maailmanlaajuisesti energian tarve lisääntyy ja siten myös ilmakehän elohopeakuormituksen on arvioitu lisääntyvän ilman sitovia velvoitteita ilmapäästöjen vähentämiseksi (erityisesti Kiina ja Intia). Koska elohopea kulkeutuu kauas, laskeuman voi kasvaa myös Suomessa. Tehdyn sopimuksen ja sen laajan toimeenpanon toivotaan pysäyttävän elohopeakuormituksen kasvun maailmanlaajuisesti. Hyvässäkin tapauksessa vesistöjen elpymisen odotetaan kestävän vuosikymmeniä tai vuosisatoja. Nopeinta mahdollisen elpymisen odotetaan olevan järvissä, joissa on pieni valuma-alue verrattuna järven kokoon. Elohopean poisto savukaasuista on hankalaa ja kallista, sillä suuri osa elohopeasta on höyrymäisessä muodossa. Toisaalta muiden epäpuhtauksien poiston yhteydessä vähenevät myös elohopeapäästöt jossain määrin. Puhdistustekniikoita elohopean poistoon on kehitetty, mutta ne ovat suhteellisen kalliita. SYKE on laskenut UN/ECE LRTAP - sopimusneuvotteluihin liittyen ns. elohopean kriittiset kuormat noin 800 suomalaiselle järvelle (ns. happamoitumiskartoitusjärvet). Tämän arvion ja laskeumamittausten perusteella nykyinen laskeuma Suomeen ylittää ns. kriittisen kuormituksen 2-5-kertaisesti. Pääosa Suomen laskeumasta (yli 90 %) tulee maan rajojen ulkopuolelta. Aiemmin mm. kloorialkali- ja puunjalostusteollisuuden alapuolisissa vesistä mitattiin huomattavan korkeita kalojen elohopeapitoisuuksia kaloissa. Tämä johtui elohopean käytöstä teollisuuden prosesseissa tai putkistojen limantorjunnassa. Nyt kuitenkin näillä isoilla vesialueilla (mm. Kymijoen reitti ja Kokemäenjoen reitti) pitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti. Ns. metsäjärvien kalojen elohopeapitoisuus onkin nykyään samaa tasoa tai osin jopa korkeampaa kuin näillä aiemmilla ongelma-alueilla. Suomen ympäristökeskuksen laajan vuosina kerätyn haukiaineiston perusteella 40 % sisävesillä pyydetyistä hauista elohopeapitoisuus ylitti 0,5 mg/kg, mikä on yleinen raja-arvo kalalle. Kuitenkin vain joka kahdeskymmenes (5 %) ylitti 1,0 mg/kg, mikä on EU:n hyväksymä korkein sallittu elohopeapitoisuus hauelle. Vesipuitedirektiivin edellyttämä seurantaeliö on nykyisin ahven. Vuosina tehdyssä laajassa kartoituksessa (yli 1600 näytettä) 30 % ahvenista ylitti ympäristölaatudirektiivin mukaisen raja-arvon ahvenelle (0,20-0,25 mg/kg). Erityisesti tummavetisissä järvissä pitoisuudet ovat korkeita, sillä näillä järvillä on yleensä runsaasti soita valuma-alueella, mikä edistää elohopean muuttumista metyylielohopeaksi. Tämä on kaloissa esiintyvä elohopeayhdiste, joka samalla on yhdisteistä myrkyllisin. Metsänhoitotoimenpiteiden kuten avohakkuun ja maan muokkauksen on joissakin tutkimuksissa osoitettu edistävän elohopean metyloitumista maan pintakerroksessa ja metyylielohopean kuormitusta vesistöihin useita vuosia toimenpiteiden jälkeen. Toisaalta pitkällä aikavälillä (30 v) esimerkiksi turvemaiden ojituksen ei ole havaittu vaikuttavan elohopea- tai metyylielohopeakuormitukseen merkittävästi. Tutkimustuloksia on kuitenkin rajoitetusti. Pesosjärvellä ympäristönlaatunormi ylittyi ilmaperäisestä laskeumasta johtuen. Laskeuma näkyy useiden Kainuun ekologisesti hyvässä tai erinomaisessa tilassa olevien järvien (Kivesjärvi, Roukajärvi, Vuokkijärvi, Luvanjärvi, Iso ja Pieni Tipasjärvi, Lammasjärvi, Lentua, Kellojärvi-Korpinen ja Kivarinjärvi) ahventen ko- 95

97 honneena elohopeapitoisuutena. Elohopean ilmalaskeuma Suomessa on ylittänyt useita vuosikymmeniä laskennallisen kriittisen kuormituksen ja pitoisuudet sekä maan pinnan humuskerroksessa, valumavesissä että vesistöissä ylittävät luontaisen tason koko Suomessa, erityisesti Etelä- ja Keski- Suomessa. Elohopeapitoisuudet sisävesien kaloissa ovat yleisesti nousseet, eniten humuspitoisissa järvissä joihin kohdistuu sekä suoraan järven pinnalle että valuma-alueen kautta tuleva elohopeakuorma. Pääosa (yli 90 %) ilmaperäisestä elohopealaskeumasta Suomeen tulee kaukokulkeutumana maan alueen ulkopuolelta. Vaikka laskeuma Suomessa on pienentynyt EU:n alueen päästövähennysten johdosta, ei tämä välttämättä näy kalojen elohopeapitoisuudessa pitkään aikaan, sillä maaperään on varastoitunut valtaosa sinne tulleesta elohopeasta. Elohopealaskeuman hallinta ei ole yksin Suomen hoidettavissa, vaan vaatii kansainvälisiä toimia. Jokivesissä kalaelohopean laatunormin ylityksiä ei ole lukuun ottamatta Oulujoen alaosaa, jossa elokuun 2013 näytteessä kahden kalan pitoisuusylitys nosti ahventen keskimääräinen elohopeapitoisuuden juuri ja juuri raja-arvon yläpuolelle. Muissa Oulujoen alaosan näytteissä ylityksiä ei ole ollut ja vedestä määritetty elohopeapitoisuus on selvästi alle ympäristönlaatunormin. Kemiallinen tila arvioitiin hyväksi. Oulun edustan merialueella on todettu ahvenen elohopeapitoisuuden lieviä ympäristölaatunormin ylityksiä Nuottasaaren tehdasalueen alapuolelta. Ylitykset voivat johtua siitä, että aineiston kalat olivat isompia kuin cm. Elohopea kirjattiin silmällä pidettäväksi ja ahventen elohopeapitoisuusmittaus uusitaan. Taskilan jätevedenpuhdistamolta lähtevässä vedessä oktyylifenolit ja -etoksylaatit ylittävät ympäristönlaatunormin. Nonyylifenolit ja -etoksylaatit ylittivät ympäristönlaatunormin vuonna Metalleista kadmium ylittyi vuonna Taskilan jätevedenpuhdistamo hakee edellä mainituille aineille 300 m sekoittumisvyöhykettä. Muiden haitallisten aineiden pitoisuudet olivat pieniä. Ylityksistä ja niihin liittyvistä tarkennuksista johtuen Oulun edustan kemiallinen tila jätetään luokittelematta. Raahen edustan kemiallinen tila jäi luokittelematta. Vesistöön tulee vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden kuormitusta, mutta itse vesistöstä ei ole mitattua tietoa näiden aineiden pitoisuuksista vedessä tai kaloissa. Lisää vesien tilasta Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa on käsitelty kattavasti aineistoa ja tuloksia. Tarkempiin vesimuodostumakohtaisiin luokittelutietoihin voi myös tutustua ympäristöhallinnon Ympäristö- ja paikkatietopalvelussa ( sekä ympäristöhallinnon vesien tila karttakäyttöliittymässä, joka tulee löytymään / vesi ja meri / pintavesien tila sivulta Pohjavesien tila Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on vain yksi huonossa kemiallisessa tilassa oleva pohjavesialue, Raahen Antinkangas. Syynä huonoon kemialliseen tilaan on entisestä pesulatoijminnasta johtuvat liuotinaineet (tri- ja tetrakloorieteeni) ja tiesuolauksesta peräisin olevat kloridit. Alueella tehdyistä kunnostustoimenpiteistä huolimatta pohjavedessä esiintyy vielä ympäristölaatunormin ylittäviä pitoisuuksia liuotinainejäämiä. Pitoisuuksien lasku on seurannan mukaan johdonmukaista, mutta erittäin hidasta. Vesienhoitoalueella ei ole huonossa määrällisessä tilassa olevia pohjavesialueita. Pohjavesien seurantaohjelma on aloitettu vuoden 2007 alussa. Tähän mennessä kertyneen pohjaveden kemiallisen tilastoaineiston perusteella ei voida luotettavasti määrittää nousevia tai laskevia trendejä pohjavesille. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

98 Kuva 8.7. Pohjavesien tila Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueella on arvioitu ne pohjavesialueet, joilla on merkittävästi pohjaveden laadulle mahdollisesti riskiä aiheuttavaa ihmistoimintaa. Vesienhoitoalueella on yhteensä 32 riskipohjavesialuetta. Ne pohjavesialueet, joilta ei ollut riittäviä alueen riskejä kuvaavia pohjaveden laatutietoja, on nimetty ns. selvityskohteiksi. Vesienhoitoalueella on yhteensä 44 selvityskohdetta. 97

99 9 Vesien tilan parantamistarpeet 9.1 Ympäristötavoitteet ja parantamistarpeen arviointi Vesienhoidon ympäristötavoitteena on estää vesien tilan heikkeneminen ja saavuttaa vuoteen 2015 mennessä hyvä tila. Keinoina ovat pinta- ja pohjavesien suojeleminen, parantaminen ja ennallistaminen. Vesien nykytilan ja siihen vaikuttavien seikkojen pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla tavoite todennäköisesti saavutetaan ilman uusia toimenpiteitä sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumen tavoitetila määritetään muista vesistä poikkeavasti. Tavoitteena on hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila, joka perustuu parhaaseen saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan. Parhaassa saavutettavissa olevassa tilassa on toteutettu kaikki teknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoiset hydrologis-morfologiset parantamistoimenpiteet ja olennaista on ekologisen jatkumon aikaansaaminen. Hyvään ekologiseen tilaan päästään toimenpiteillä, jotka eivät aiheuta merkittävää haittaa vesien tärkeälle käyttömuodolle. Erityisten alueiden (talousveden ottoon käytettävät alueet, Natura alueet, EU-uimarannat ja kalavedet) vesimuodostumien tilatavoitteet määräytyvät samojen periaatteiden mukaan kuin muidenkin vesimuodostumien. Sen lisäksi näillä alueilla on otettava huomioon erityisiä alueita koskevasta lainsäädännöstä aiheutuvat tavoitteet, jotka voivat asettaa vesimuodostuman tilalle tavanomaisista luokittelukriteereistä poikkeavia vaatimuksia. Esimerkiksi erityisiksi alueiksi valituilla Natura-alueilla pinta- ja pohjavesien tilaa tarkastellaan suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja. Vesistä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien vaatimukset asetetaan siis etusijalle ympäristötavoitteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Niissä tapauksissa, joissa suojeluperusteena on esimerkiksi vesien luonnontilaisuus tai karuus ja kirkasvetisyys, vesienhoitolain mukainen hyvän tilan tavoite ei välttämättä ole riittävä. Myös jonkin erityisesti suojellun lajin elinolot voivat edellyttää hyvää parempaa tilaa. Usein vesienhoitolain ja luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet vesien tilan suhteen ovat yhtenevät. Vesienhoidon ympäristötavoitteen saavuttamisen määräaikaa voidaan tietyin ehdoin pidentää 6 tai 12 vuodella. Pidentämistarve voidaan todeta vasta toimenpiteiden suunnittelun ja toimenpide-ehdotusten tarkastelun jälkeen. Vesimuodostumalle voidaan tietyin ehdoin asettaa myös tavanomaista lievemmät ympäristötavoitteet. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan millään Suomen vesienhoitoalueella nyt käytetä. Ympäristötavoitteista voidaan lisäksi tietyin ehdoin poiketa merkittävistä uusista hankkeista aiheutuvien tilavaikutusten vuoksi. 9.2 Ensimmäisen hoitokauden tavoitteiden toteutuminen Pinta- ja pohjavesille asetetut tilatavoitteet Ensimmäisen suunnittelukauden yleisenä ympäristötavoitteena oli estää vesien tilan heikentyminen ja saavuttaa vesien vähintään hyvä tila (keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesissä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan verrattuna) vuoteen 2015 mennessä. Hyvän tilan tavoitteen saavuttamiseen arvioitiin tarvittavan jatkoaikaa kaikkiaan 26 järvi-, 29 joki- sekä 2 rannikkovesimuodostumassa (taulukko 9.1). Perusteluina tavoitteen myöhentämiselle olivat vesienhoitoalueen happamat sulfaattimaat, joiden hallintaan ei ole riittävän tehokkaita menetelmiä vasta kehitteillä olevat karjatalouden lantaongelman ratkaisemiseen tarvittavat tekniset menetelmät viiveet suunnittelussa, neuvotteluissa ja lupakäsittelyssä maatalouden lisätoimenpiteiden ja ohjauskeinojen käyttöön saanti vasta hoitokauden loppupuolella EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

100 maa- ja metsätaloudessa tehtävien toimenpiteiden vaikutus täysimääräisesti usean vuoden viiveellä hyvin pitkä viive peltojen fosforilukujen alentamisessa vesiekosysteemin hidas toipuminen Taulukko 9.1. Ensimmäisellä suunnittelukaudella asetetut vesien hyvän tilan saavuttamisen tavoitevuodet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen pintavesimuodostumille. Mukana ovat myös keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet sekä erityisalueet. Vesimuodostuma Tavoite saavutetaan 2015 (lkm) Tavoite saavutetaan 2021 (lkm) Tavoite saavutetaan 2027 (lkm) Järvet Joet Rannikkovedet Yhteensä Ensimmäisellä suunnittelukierroksella arvioitiin, että toimenpiteitä tarvitaan huonossa kemiallisessa tilassa olevalla Antinkankaan alueella sekä hyvässä tilassa olevilla riskipohjavesialueilla (10 kpl) että selvityskohteiksi nimetyillä alueilla (72 kpl) hyvän tilan yllä pitämiseksi ja sen hetkisen tilan parantamiseksi. Tarvittavien toimenpiteiden täsmällisemmäksi määrittämiseksi esitettiinkin suojelusuunnitelmamenettelyä erityisesti riskipohjavesialueille että myös osalle selvityskohteista. Huonossa tilassa olevalla Antinkankaan pohjavesialueella arvioitiin tarvittavan jatkoaikaa hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2021 tai 2027 asti, koska pohjaveden haitta-aineiden pitoisuudet olivat olleet selvästi yli laatunormien Toimenpiteiden toteutuminen ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen Vesienhoitoalueella luokiteltiin ensimmäisellä suunnittelukierroksella 264 vesimuodostumaa, joista 43:lle hyvän ekologisen tilan tavoite asetettiin vuoteen Näistä 34 ei näytä saavuttavan tavoitetta. Lisäksi vesienhoitoalueella oli 8 vesimuodostumaa, joiden tilan säilymisen arvioitiin olevan vaarassa heikentyä alle hyvän tilan ilman lisätoimenpiteitä. Näistä 3:ntila on heikentynyt ja 5 pysynyt samana. Vesien tilassa tapahtuneiden muutosten tulkinta on lyhyellä aikavälillä hankalaa. Muutokset edelliseen vuoden 2008 luokitukseen ovat vähäisiä, koska monet vesien tilaa parantavat toimenpiteet ovat vasta käynnistyneet tai käynnistymässä ja vesistöjen toipuminen vie aikaa. Ensimmäisen suunnittelukauden vesien tilan luokittelu perustui pääosin vuosien seurantaaineistoihin. Seurantoja on kuitenkin jouduttu mm. kustannussyistä karsimaan viime vuosina ja tämän vuoksi uudessa luokittelussa on käytetty hieman päällekkäisiä aineistoja luokittelun edustavuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Uusi luokittelu on toteutettu pääosin vuosien aineistoilla. Muutosten arviointia hankaloittaa edelleen se, että luokittelukriteereitä on uudistettu ja tarkennettu ensimmäisen luokittelukierroksen jälkeen. Uusia luokittelutekijöitä on kehitetty ja luokkarajoja tarkistettu kattavampien aineistojen sekä muiden valtioiden kanssa tehdyn luokittelun harmonisoinnin myötä. Ensimmäisellä luokittelukierroksella tarkasteltiin pääsääntöisesti vain suurimpia vesistöjä, toisella luokittelukierroksella pyrittiin luokittelemaan kaikki rajatut vesimuodostumat. Näin ollen suuri joukko pienempiä vesiä tuli mukaan luokitteluun. Osalla tila-arvio jouduttiin tekemään paine- ja mallitarkastelujen perusteella. Konkreettisten toimien toteutuksessa on tapahtunut myönteistä kehitystä kaikilla toimialoilla, mutta vesienhoidon aikataulusta ollaan myöhässä. Valtioneuvoston periaatepäätös valtakunnalliseksi vesienhoidon toteutusohjelmaksi valmistui vuonna 2011 (Suomen ympäristö 8/2011) ja ympäristöministeriön asettama työryhmä valmisteli periaatteet toimenpiteiden toteutumisen seurannasta (YH ohjeita 1/2012). Toteutusohjelmassa esitetään ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi eri toimialoilla tarvittavia toimia ja ohjauskeinoja sekä toteutuksen vastuutahot. Toteutusohjelmaan on koottu myös hallinnonalojen yhteiset kärkihankkeet, joilla tuetaan vesienhoidon tehokasta toteutusta. 99

101 Lähes kaikki valtakunnalliset ohjauskeinot ovat käynnistyneet, mutta niiden valmistuminen ja jalkautuminen vie aikaa. Edistystä on tapahtunut mm. metsätaloudessa, turvetuotannossa ja kunnostustoimenpiteiden toteutuksessa. Metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojelusuosituksia ja menettelyitä on kehitetty TASO-hankkeessa ja luonnonhoitohankkeita on rahoitettu kestävän metsätalouden varoista. Vesistöjen kunnostuksia ja kalatiehankkeita ohjataan valmistuneilla kalatie- ja kunnostusstrategioilla. Säännöstelyä kehitetään yhdessä tulvariskien hallinnan kanssa. Yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevesien hulevesiopas ja haja-asutusalueiden viemäröintiohjelma hyväksyttiin vuonna Haja-asutuksen jätevesineuvontaan on saatu lisärahoitusta. Teollisuuden ja turvetuotannon päästöjä hallitaan ympäristölupamenettelyllä ja maankäytön suunnittelulla. Ympäristöministeriö on myöntänyt lisärahoitusta pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimiseksi.maatalouden ja haja-asutuksen toimenpiteiden jalkauttaminen on ollut ongelmallisempaa. Maatalouden toimenpiteiden toteutukseen vaikuttaa monelta osin EU:n maatalouspolitiikan uudistus. Esitys Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaksi vuosille on huhtikuussa 2014 hyväksytty valtioneuvostossa. Ensimmäisessä vesienhoitosuunnitelmassa esitettiin lisäksi koko vesienhoitoaluetta tai yksittäistä toimenpideohjelma-aluetta koskevia hallinnollisia, tiedollisia tai rahoituksellisia ohjauskeinoja. Näissä esitettiin sisällöllisiä tarkennuksia valtakunnallisiin ohjauskeinoihin. Lisäksi tuotiin esille tarve vesienhoidon huomioon ottamisesta maankäytön suunnittelussa, joka koskee useita eri sektoreita. Vesienhoitoalueen ELYkeskukset laativat yhdessä sidosryhmiensä kanssa alueelliset toteutusohjelmat, joissa täsmennettiin toimeenpanon aikataulua sekä vastuutahoja.toimenpiteiden toteuttaminen perustuu suurelta osalta vapaaehtoisuuteen, mikä on hidastanut toimeenpanoa alueella. Suunniteltujen toimenpiteiden toteutukseen käytettävissä oleva rahoitus ei ole myöskään vastannut tarvetta. Toimeenpanon varmistamiseksi tarvitaan lisää aktiivisia uusia toimijoita sekä hallintojen ja toimialojen rajat ylittäviä keinoja. Ensimmäisen hoitokauden puolivälissä tehtiin toimenpiteiden toimeenpanotilannetta koskeva arvio (taulukko 9.2). Taulukkoa täydennetään kuulemisen jälkeen arviolla ensimmäisen kauden toimenpiteiden toteutumisesta vuoden 2015 loppuun mennessä. Ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta kriittisiä ovat olleet erityisesti eteläisen osa-alueen intensiivisen maatalouden kuormittamat, mutta myös muut hajakuormituksen ja ihmistoimintojen muuttamat vesimuodostumat. Rehevöityneen vesistön tilan paraneminen on kokonaisuutena hidas prosessi ja paranemisaikataulua voidaan kuvata yleisesti pikemmin vuosikymmeninä kuin vuosina. Jotta vajaan kymmenen vuoden toteutusaikataululla saavutettaisiin vesien tilassa näkyvää tulosta hyvissäkään olosuhteissa toimenpiteiden toteutuksen seurauksena, pitäisi toteutukseen panostaa voimakkaasti. Vaikka toimeenpanon osalta on tapahtunut osalla sektoreista merkittävää kehitystä niin osa kuormituksen kannalta merkittävien sektoreiden toimenpiteiden toimenpanossa on vajetta riippuen mm. ohjauskeinojen riittämättömyydestä sekä osin resurssien puutteesta. Toimenpiteiden vaikutusta vesien tilaan on arvioitu tarkemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. Arviointi on perustunut erityisesti vesien luokitteluaineistoon ja ravinnepitoisuutta ja vesien rakentamistilannetta koskeviin raja-arvoihin sekä asiantuntija-arvioihin. Pohjavesien hyvä kemiallinen tila voidaan turvata ehdotetuilla toimenpiteillä vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumissa. Toimenpiteet vaikuttavat kuitenkin hyvin hitaasti haitta-ainepitoisuuksia vähentävästi ja puhdistuminen vaatii aikaa. Tämän vuoksi Raahen Antinkankaalla tavoitetila arvioidaan saavutettvaan vuonna 2021 tai vasta vuonna Lisäksi on olemassa vielä pohjavesialueita (selvityskohteita), joiden tilasta ei ole tutkittua tietoa. Näiden kohteiden selvittämiseen panostetaan erityisesti vuosina 2014 ja 2015 sekä jatketaan toisella vesienhoitokaudella. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

102 Taulukko 9.2. Ensimmäisen vesienhoidon suunnittelukauden toimenpiteiden toteutumistilanne Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella vuonna 2012 sekä arvio toteutumisesta vuonna Toimiala Toteutustilanne vuonna 2012 Toteutustilanne v ja perustelut vajaukselle Yhdyskunnat Kaikki yhdyskuntasektorille esitetyt toimenpiteet ovat käynnistyneet. ARVIO TEHDÄÄN 2015 Haja- ja lomaasutus Haja- ja loma-asutukselle esitetyt toimenpiteet ovat käynnissä, mutta niitä on tehty suunniteltua vähemmän. Tähän vaikuttaa asetusmuutos, jolla haja-asutuksen jätevesien käsittelyn vaatimuksia ja toteutusaikatauluja muutettiin kesken vesienhoitokauden. Tiedotushankkeilla on jaettu tietoa jätevesien käsittelyn vaatimuksista. ARVIO TEHDÄÄN 2015 Maatalous Metsätalous Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Pohjaveden suojelusuunnitelmat ja tutkimus Maatalouden toimenpiteet perustuvat lähes kokonaan vapaaehtoiseen maatalouden ympäristötukeen. Osalle toimenpiteistä (esim. suojavyöhykkeet) tuki ei ole viljelijöille houkutteleva, eikä niiden toteutus ole edennyt suunnitellussa aikataulussa. Osa toimenpiteistä (esim. ravinnetaseiden hallinta) odotetaan otettavaksi laajamittaisena käyttöön vasta hoitokauden jälkipuoliskolla uuden ympäristökorvauskauden myötä. Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys on toteutunut kokonaan ja säätösalaojitus 80 %:sti jo hoitokauden puoliväliin mennessä. Lannan hyödyntäminen on toteutunut reilusti yli suunnitellun. Neuvontaa ja koulutusta on toteutettu laajalti useissa hankkeissa. Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu ei ole edennyt suunnitellusti, muutoin metsätalouden toimenpiteet ovat toteutuneet pääasiassa suunnitellussa aikataulussa. Vesistökunnostustoimenpiteet ovat toteutuneet lähes suunnitellussa aikataulussa. Syynä joidenkin toimenpiteiden viivästymiseen on resurssien puute sekä se, että toteutuminen on pitkälti kiinni paikallisten tahojen omasta aktiivisuudesta. Paikallista aktiivisuutta onkin pyritty tehostamaan ja uusia vesiensuojeluyhdistyksiä on syntynyt. Vesistösäännöstelyn kehittämistoimenpiteet ovat edistyneet suunnitellussa aikataulussa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laadinta ja päivitys on edistynyt hyvin johtuen saadusta lisärahoituksesta. Osa suunnitelluista pohjavesiselvityksistä on tehty. Toiminnanharjoittajien pohjavesiseurantaa on laajennettu ja suunnitelluista seurannoista lähes puolet on toteutunut. ARVIO TEHDÄÄN 2015 ARVIO TEHDÄÄN 2015 ARVIO TEHDÄÄN 2015 ARVIO TEHDÄÄN 2015 Liikenne Liikennettä koskevat toimenpiteet ovat toteutuneet aikataulussa. ARVIO TEHDÄÄN 2015 Maa-ainesten otto Pilaantuneet alueet Maa-ainesten ottoa koskevat toimenpiteet eivät ole edenneet suunnitellussa aikataulussa, koska toimintaan ei ole voitu osoittaa riittävästi resursseja. Hanke pohjavesien suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseksi on käynnistynyt kesällä 2011 ja etenee aikataulussa. Pilaantuneiden maiden kunnostukset eivät ole edenneet suunnitellussa aikataulussa, koska toimintaan ei ole voitu osoittaa riittävästi resursseja. ARVIO TEHDÄÄN 2015 ARVIO TEHDÄÄN 2015 Teollisuus Kalankasvatus Turvetuotanto Ei toimenpide-esityksiä ARVIO TEHDÄÄN 2015 Kalankasvatuslaitosten sijainninohjaus on edistynyt. ARVIO TEHDÄÄN 2015 Turvetuotannossa vanhoja alueita on poistunut käytöstä ja uusia otettu käyttöön. Uusilla alueilla on otettu laajalti käyttöön vesienhoitosuunnitelmissa esitettyjä toimenpiteitä kuten ympärivuotinen pintavalutus tai kesäajan pintavalutus pumppaamalla. ARVIO TEHDÄÄN 2015 Turkistuotanto Turkistarhojen sijaintia on ohjattu siten, että haitat pinta- ja pohjavesiin vähenevät. ARVIO TEHDÄÄN

103 9.3 Ympäristötavoitteet ja vesien tilan parantamistarpeet toisella hoitokaudella Pintavedet Vesienhoidon toisella suunnittelukaudella tarkasteltavien vesimuodostumien määrä on lähes kaksinkertaistunut vesienhoitoalueella, kun mukaan on tullut suuri joukko järvi- ja jokivesimuodostumia, joita ei ensimmäisellä kaudella luokiteltu. Sen lisäksi, että ensimmäisellä suunnittelukaudella mukana olleiden vesimuodostumien ympäristötavoite on tarkistettu, on arvioitu uusien vesimuodostumien tila ja sen parantamistarve sekä määritetty niille ympäristötavoitteet. Rannikkoalueella vesimuodostumien määrä on pysynyt samana. Aiemmissa luvuissa on kuvattu vesien tilaa heikentävää toimintaa sekä vesien nykyistä tilaa. Ensimmäisen suunnittelukierroksen tavoin on nytkin arvioitu hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvat paineet eli tilaa heikentävät tekijät. Tältä pohjalta on tunnistettu vesimuodostumien tilatavoitteet (taulukko 9.3). Ne on asetettu pääosin veden kokonaisfosforiin, kokonaistyppeen, ph-arvoihin ja a- klorofyllipitoisuuteen perustuen. Hyvä tila on arvoitu saavutettavan, kun pitoisuudet ovat kulloisenkin vesistötyypin hyvän ja tyydyttävän luokkarajalla. Menettelyä ja tuloksia on tarkasteltu perusteellisemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. Toimenpideohjelmassa on ravinteiden lisäksi käsitelty hydrologiaan ja morfologiaan sekä kemialliseen tilaan liittyviä tavoitteita sekä esitetty alueellisia erityistavoitteita. Taulukko 9.3. Uusimman luokittelun pohjalta pintavesimuodostumille asetetut tilatavoitteet (jokipituudet sekä järvien ja rannikkovesien pinta-alat). Voimakkaasti muutetut vedet ovat taulukossa mukana ja niiden tilatavoite on arvioitu suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Erinomaisen tilan Hyvän tilan Hyvän tilan Suunnittelun osaalue säilyminen pinta-ala (km 2 ) tai % säilyminen pinta-ala (km 2 ) tai % saavuttaminen pinta-ala (km 2 ) tai % pituus (km) pituus (km) pituus (km) Eteläiset vesistöt Oulujoen vesistö Pohjoiset vesistöt joki 20 km 1 84 km km 95 järvi 0,4 km 2 <1 185 km km 2 41 joki 150 km km km 11 järvi 242 km km km 2 2 joki 801 km km km 29 järvi 203 km km km 2 14 Rannikkovedet rannikko km km 2 28 Ympäristötavoitteista voidaan joissakin tapauksissa poiketa. Tavoitteen saavuttamisen määräajan pidentämistarve voidaan kuitenkin todeta vasta toimenpiteiden suunnittelun ja toimenpide-ehdotusten tarkastelun jälkeen. On kuitenkin selvää, että määräaikaa joudutaan tälläkin kierroksella siirtämään useissa vesimuodostumissa. Tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat toisaalta vesistöissä näkyvän vasteen hitaus ja toisaalta käytettävissä olevat resurssit. Tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan resurssien lisäksi riittävän tehokkaita ohjauskeinoja. Siitä huolimatta, että tavoitteiden saavuttamisen arvioidaan viivästyvän, toimenpiteiden toteuttaminen tulee aloittaa välittömästi. Ehdotetut määräaikojen pidentämiset Oulujoen- Iijoen vesienhoitoalueella käsitellään luvussa 11. Pintavesien tilan parantamisessa pyritään vaikuttamaan erityisesti rehevyyteen, happamuuteen ja vesistöjen rakenteeseen (morfologia). Rehevyyteen liittyviä parantamistarpeita on koko vesienhoitoalueella ja EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

104 happamuuteen liittyviä tarpeita erityisesti rannikon läheisissä jokivesistöissä eteläiselle osa-alueelle painottuen. Alueiden erityispiirteet, kuten esimerkiksi happamat sulfaattimaat ja mustaliuskealueet, on pyritty ottamaan huomioon asiantuntija-arvioina toimenpiteitä suunniteltaessa. Kuormituksen vähentämistarve Kuormituksen vähentämistarvetta on arvioitu mallien avulla sekä asiantuntija-arvioina. Lähes jokaiselle vesimuodostumalle on pystytty laskemaan yksilöity ravinnekuormituksen vähennystarve. Vesienhoitosuunnitelmassa vähenemätarpeet esitetään kuitenkin koosteena päävesistöittäin (taulukko 9.4). Vaikka päävesistöalueella ei olisikaan vähennystarvetta, sitä voi olla useallakin vesistöalueen vesimuodostumalla. Taulukko 9.4. Ravinnekuormituksen vähennystarpeet (tonnia sekä % nykykuormituksesta) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. - = Ei vähennystarvetta. Fosforikuormituksen Typpikuormituksen Suunnittelun osa-alue Päävesistöalue vähentäminen vähentäminen tn/v % tn/v % Eteläiset vesistöt Kalajoki 50,9 > ,7 > 50 Siikajoki 48,7 > 50 77, Pyhäjoki 3,3 < 10 64,3 < 10 Temmesjoki 22,3 > , Oulujoen vesistö Pohjoiset vesistöt Kiiminkijoki Iijoki Olhavanjoki 1, Kuivajoki 0,5 < Koutajoki Vienan Kemi Hydrologis-morfologisen tilan parantamistarve Hydrologis-morfologisen tilan parantamistarve on määritetty käyttäen hyväksi hydrologis-morfologisten muutosten arvioinnissa käytettyä pisteytystä. Jos tilan muutos on vähäinen tai sitä pienempi, on kyseisen tilan hydrologis-morfologisena tavoitteena nykytilan säilyttäminen. Muussa tapauksessa tavoite on asetettu tilan muutoksen aiheuttaneiden tekijöiden perusteella. Mikäli uomassa on esimerkiksi vaelluseste, tavoitteena on vesieliöstön vapaan liikkumisen turvaaminen. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesissä ympäristötavoitteeseen vaikuttaa aina vesistön tärkeä käyttömuoto, jolle toimenpiteistä ei saa aiheutua merkittävää haittaa. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on nimetty voimakkaasti muutetuksi 2 järveä ja 16 jokea sekä kaksi rannikkovesimuodostumaa sekä keinotekoiseksi 1 joki- ja 6 järvivesimuodostumaa. Näistä 14 jokea, 1 järvi ja 7 keinotekoista vesimuodostumaa arvioitiin olevan hyvää huonommassa saavutettavissa olevassa tilassa. Muiden keinotekoisiksi tai voimakkaasti muutetuiksi nimettyjen vesimuodostumien arvioitiin olevan nykyisellään hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa, mikä on vesienhoidon mukainen tavoite. Ympäristötavoitteen saavuttamisen edellytyksenä merkittävien vaelluskalavesistöjen vesimuodostumissa on, että niissä on tehty teknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoiset toimenpideyhdistelmät, joilla voidaan saada aikaan vesistöalueelle vaelluskalojen kestävä, luontaisesti lisääntyvä kanta. Vesienhoitoalueella 103

105 tällainen vesistö on Iijoki. Myös monissa muissa kohteissa on tarvetta parantaa kalojen vaellusyhteyttä, jotta yläpuolisten joki- ja järvialueiden lisääntymis- ja elinalueet ovat vesieliöiden hyödynnettävissä. Säännöstelyjen kehittämistarvetta on tarpeen arvioida pääasiassa eteläisillä säännöstellyillä vesimuodostumilla. Säännöstelyjen kehittäminen on myös yksi keskeinen tulvariskien hallinnan toimenpide. Viimeisten uiton ja kuivatuksen takia perattujen jokivesistöjen kunnostukset ovat loppusuoralla. Pienempien sivuhaarojen morfologiasta kerätään lisää tietoa kartoituksilla ja kunnostusten eteneminen riippuu kunnostustarpeesta ja rahoituksesta. Jatkossa yksi keskeisimmistä hydrologisen tilan parantamistarpeista liittyy valuma-alueiden vedenpidätyskyvyn heikentymisen aiheuttamaan virtaamien äärevöitymiseen. Ilmastonmuutoksen myötä vedenpidätyskyvyn lisäämisen tarve ja säännöstelykäytännön merkitys korostuu. Tulvien ennakointi vaikeutuu ja säännöstelyn vaikutusmahdollisuudet pitkittyneiden kuivuusjaksojen vaikutusten torjumiseen tulee korostumaan säännöstelykäytäntöjen kehittämisessä entisestään. Esimerkkejä hydrologiaan ja morfologiaan liittyvistä parantamistarpeista on taulukossa 9.5. Metsä- ja turvemaavaltaisissa vesistöissä on tarpeen vähentää myös kiintoainekuormitusta. Paikoitellen on tarvetta myös sisäisen kuormituksen rajoittamiseen. Useissa tapauksissa vesimuodostumalla on sekä ravinnepitoisuuksien vähentämistarpeita että hydrologis-morfologisten tilan parantamistarpeita. Pintavesien tilan parantamistarpeet on esitetty yksityiskohtaisemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. Taulukko 9.5. Esimerkkejä vesistöjen hydrologis-morfologisista parantamistarpeista osa-alueittain. Osa-alue Päävesistöalue tai sen osa Hydrologia Morfologia Eteläiset vesistöt Kalajoki Säännöstelyn kehittäminen Kalataloudelliset kunnostukset Siikajoki Säännöstelyn kehittäminen Vaellusyhteyden palauttaminen ja kunnostukset yläosalla Pyhäjoki Vaellusyhteyden palauttaminen Temmesjoki Vedenpidätyskyvyn lisääminen Kalataloudelliset kunnostukset Oulujoen vesistö Oulujoen ala- ja keskiosa Vedenpidätyskyvyn lisääminen Vaellusyhteyden palauttaminen Pohjoiset vesistöt Kiiminkijoki Vedenpidätyskyvyn lisääminen Iijoki Säännöstelyn kehittäminen Vaellusyhteyden palauttaminen Olhavanjoki Vedenpidätyskyvyn lisääminen Kalataloudelliset kunnostukset Kuivajoki Vedenpidätyskyvyn lisääminen Vaellusyhteyden palauttaminen Koutajoki Säännöstelyn kehittä minen (Kuusinki) Vaellusyhteyden varmistaminen (Pääjärvi-Paanajärvi Vienan Kemi Nykytilan säilyttäminen Vaellusesteettömyyden ja kunnostustarpeiden selvittäminen Erityisten alueiden tilatavoitteet Erityisten alueiden vesimuodostumien (talousveden ottoon käytettävät vedet, Natura alueisiin ja EUuimarantoihin liittyvät vedet sekä kalavedet) tilatavoitteet määräytyvät osaltaan samojen periaatteiden mukaan kuin muidenkin vesimuodostumien. Sen lisäksi näillä alueilla on otettava huomioon erityisiä alueita koskevasta lainsäädännöstä aiheutuvat tavoitteet, jotka voivat asettaa vesimuodostuman tilalle tavanomaisista luokittelukriteereistä poikkeavia vaatimuksia. Erityisiksi alueiksi valituilla Natura-alueilla tarkastellaan pinta- ja pohjavesien tilaa suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja. Vesistä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien vaatimukset asetetaan siis etusijalle tilatavoitteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Niissä tapauksissa, jois- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

106 sa suojeluperusteena on esimerkiksi vesien luonnontilaisuus tai karuus ja kirkasvetisyys, vesienhoitolain mukainen hyvän tilan tavoite ei välttämättä ole riittävä. Myös jonkin erityisesti suojellun lajin elinolot voivat edellyttää hyvää parempaa tilaa. Joissakin tapauksissa vesienhoitolain ja luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet vesien tilan suhteen voivat olla yhtenevät. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella arvioitiin ensimmäisellä suunnittelukaudella olevan tarvetta poiketa vesienhoidon vähintään hyvän tilan tavoitteesta kahdessa Natura-lintuvesiksi määritellyssä vesimuodostumassa: Ainali ja Matilanjärvi-Mursujärvi-Lammasjärvi. Naturatietokannan päivityksen yhteydessä on uudestaan arvioitu tilatavoitteista poikkeamisen tarvetta. Näiden vesimuodostumien tavoite voisi edelleen olla hyvää huonompi, sillä järvet ovat lähes umpeenkasvaneita lintuvesiä, joita on lähes mahdoton saada vesienhoidon mukaiseen hyvään ekologiseen tilaan. Myös Kuluntajärvellä voisi olla syytä poiketa samasta syystä vesienhoidon ympäristötavoitteesta. Muut erityisalueet eivät aiheuta tarvetta vesienhoidon tavoitteista poikkeamiseen. Natura-alueiden kannalta korostuu esimerkiksi Kalajoen alaosan tilan paraneminen välttävästä hyväksi (Kalajoen suisto, linnusto ja luontotyyppi) sekä Temmesjoen tilan paraneminen välttävästä hyväksi (Liminganlahti, linnusto, luontotyypit, pohjansorsimo). Lisäksi Naturatietokannan päivityksen yhteydessä on korostettu Yli-Kitkaan (Kitka, luontotyypit, linnusto mm. kuikka) kohdistuvien uhkien hillitsemistä sekä Muojärven ja Maaninkajoen tilan säilyttämistä mahdollisimman hyvänä Pohjavedet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on yksi huonossa kemiallisessa tilassa oleva pohjavesialue, jossa hyvää tilaa ei arvioitu saavutettavan vielä vuonna 2015 (taulukko 9.6). Kyseisellä pohjavesialueella tarvitaan edelleen jatkoaikaa hyvän tilan saavuttamiseksi. Selvityskohteiden laatutietojen täydentämisen myötä saattaa ilmetä uusia riskipohjavesialueita, joilla kemiallinen tila ei ole hyvä. Selvityskohteiden siirtyessä riskipohjavesialueiksi tulee esittää lisätoimenpiteitä ja arvioida tarkemmin toimenpiteiden riittävyys hyvän tilan saavuttamiseksi. Taulukko 9.6. Tilatavoitteet vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumissa, joissa tavoitteen saavuttaminen on epätodennäköistä vuoteen 2021 mennessä ilman toimenpiteitä. Tavoite Pohjavesialueiden lukumäärä Pinta-ala (km²) Pohjavesivesialueiden pinta-alan suhde vesienhoitoalueen pinta-alaan (%) Hyvän kemiallisen tilan säilyttäminen ,3 Hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen 1 5 0,3 Hyvän määrällisen tilan säilyttäminen ,6 Vesienhoitoalueella erityisesti liikenne, pilaantuneet maa-alueet, kemikaalien käyttö sekä asutus uhkaavat pohjaveden tilaa. Osa pohjavesialueista on vedenhankintakäytössä ja näiltä alueilta saadaan jatkuvasti seurantatietoa pohjavesialueen tilasta. Pohjavesialueiden tilan säilyttäminen hyvänä ja parantaminen edellyttää pilaantuneen maaperän kunnostuksia, vanhoja maa-ainestenottoalueiden kunnostuksia ja tiesuolan käytön rajoituksia. Lainsäädäntöä noudattamalla voidaan parhaiten turvata pohjaveden hyvää tilaa. Pohjavesialueiden hyvän tilan turvaaminen edellyttää rajoituksia kemikaalien ja öljytuotteiden säilytykseen, ympäristölupien myöntämiseen, lannan levitykseen ja jätevesien käsittelyyn. Maankäytön suunnittelu on tärkeä menetelmä, jolla voidaan edistää pohjavesien suojelua. Pohjavesien hyvän tilan saavuttaminen edellyttää pohjavesien suojelu- ja kunnostustoimenpiteiden jatkamista yhdellä huonossa kemiallisessa tilassa olevalla pohjavesialueella. Toimenpiteille on tarvetta myös hyvässä tilassa olevilla riskipohjavesialueilla sekä selvityskohteilla, jotta niiden hyvä tila saadaan ylläpidettyä. 105

107 9.3.3 Toimenpiteiden lisätarve eri sektoreilla Edellä on tarkasteltu ensimmäisen vesienhoitokierroksen toimenpiteiden toteutumista. Lisäksi on kuvattu yleisellä tasolla hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvia merkittäviä paineita sekä arvioitu kuormituksen vähentämistarpeita ja hydrologis-morfologisen tilan parantamistarpeita. Tarkastelun pohjalta voidaan arvioida sektoreittain toimenpiteiden lisätarvetta (taulukko 9.7). Taulukko 9.7. Toimenpiteiden riittävyys (--, -, +/-, + ja ++) sekä niiden lisätarve perusteluineen Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Sektori Toimenpiteiden riittävyys toteutumisarvion mukaisesti Toimenpiteiden lisätarve ja perustelut Alueet joita koskee erityisesti Yhdyskunnat + Typenpoiston merkityksestä vesien tilaan ei olla täysin yhtä mieltä mietittäessä puhdistamoiden puhdistusvaatimuksia. Lisätutkimuksia aiheesta tarvitaan ja niitä tehdäänkin. Asenneilmastoa on hyvin haastavaa muuttaa. Avustuskäytäntöä tulisi miettiä uudelleen. Haja- ja loma-asutus - -- Tehokkaampien vapaaehtoisten toimenpiteiden toimeenpano on ollut riittämätöntä. Kaikkia viljelijöitä Maatalous koskevat toimenpiteet eivät ole tarpeeksi vaikuttavia. Metsätaloudelta puuttuu vesiensuojelua ohjaava lainsäädäntö. Toiminnan laajuus kasvattaa vesistövaikutuksia. Kuormitus on tyypillistä hajakuormitusta useista Metsätalous - pienistä lähteistä, yksityisten metsänomistajien pieniä hankkeita ja yksittäisen hankkeen ja sen vesiensuojelun tehostamisen vaikuttavuus nähdään vähäisenä. Vesiensuojelutoimien rahoitus heikentää kunnostusojitushankkeiden taloudellista kannattavuutta, resursseja tarvitaan lisää vesiensuojeluun. Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Pohjaveden suojelusuunnitelmat ja tutkimus +/- +/- Liikenne - Maa-ainesten otto - Pilaantuneet alueet - Teollisuus + Kalankasvatus +/- Turvetuotanto +/- Turkistuotanto +/- Esitettyjä osin vapaaehtoisia toimenpiteitä ei voida toteuttaa täysimääräisesti resurssien puuttuessa esitetyssä aikataulussa. Toistaiseksi voimassa olevat vanhat vesiluvat ovat esteenä nousuesteellisyyden poistamiselle. Suojelusuunnitelmille on kohtuullinen rahoitus, mutta pohjavesitutkimus jäänyt vähälle rahoitukselle. Pintavesien uhkana on haitallisten aineiden leviämisen riski. Pohjavesien kloridipitoisuudet ovat nousseet riittämättömien pohjavesisuojausten vuoksi. Pääosin suojauksia kohdennetaan ruuhka-suomeen. Vanhojen sorakuoppien kunnostaminen sekä nykyisten soranottoalueiden seuranta ja valvonta puutteellista. Rannikkovesien TBT:n sekä sisävesien sedimenttien haitta-aineiden vapautuminen otetaan nykyisin huomioon. Pohjavesiä uhkaavien pilaantuneiden maiden kunnostusten resurssit ovat riittämättömät. Teollisuuden kuormitusta pintavesiin ja pohjavesiin hallitaan ympäristölupamenettelyllä. Uusi teollisuus pyritään ohjaamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Kalankasvatus saattaa aiheuttaa paikallisesti merkittävää kuormitusta. Lupakäytäntö ohjaa toimintaa vähemmän kuormittavaan suuntaan. Kuormituksen vähentämiskeinot pienillä ja keskisuurilla laitoksilla ovat vähäiset. Lupien valvonta on vaikeaa. Turvetuotannolla on merkittävä vaikutus vastaanottavien vesistöjen tilaan. Vesiensuojelu on tehostunut, mutta edelleen on vanhoja tuotantoalueita, joilla on vain perustason vesiensuojelu. Lupakäytäntö ohjaa toimintaa vähemmän kuormittavaan suuntaan. Ylivirtaamatilanteisiin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Vanhat turkistuotantoalueet vaikuttavat pohjavesiin edelleen. Paikallisesti turkistuotannolla on vaikutusta myös pintavesiin ja osalla tarhoista on edelleen puutteellisesti järjestetty vesiensuojelu. Lupakäytäntö ohjaa toimintaa vähemmän kuormittavaan suuntaan. Rannikkovedet, joihin kohdistuu yhdyskuntien kuormitusta, eli Oulun, Raahen ja Kalajoen edustat Koko vesienhoitoalue Vesienhoitoalueen eteläiset vesistöt Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue, kalateiden osalta isot rakennetut joet Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue (asutus/teollisuuskeskittym ät erityisesti) Koko vesienhoitoalue Rannikkovedet, eräät pohjoiset jokivesistöt, Oulujoen vesistö Kalajoen vesistö EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

108 Maaperän happamuuden torjunta +/- Vesistöjen lisähappamoituminen ja uusien vesistöjen happamoituminen etenkin happamien sulfaattimaiden vuoksi on kyetty estämään, sillä tieto happamista sulfaattimaista ja niiden sijainnista on lisääntynyt. Ne pystytään siten ottamaan huomioon suunnittelussa ja maankäytön ohjauksessa. Toimivia vesiensuojeluratkaisuja tulee edelleen kehittää ja saattaa käytäntöön. Täydentävät toimenpiteet parantavat tilaa jonkin verran, mutta jo kuivatetulta alunamaalta johtuva hapan kuormitus voi kestää useita vuosikymmeniä. Resursseja tai käytännön mahdollisuuksia muuttaa kuivatusta jälkeenpäin hyvin laajoilla alueilla ei ole. Erityisesti eteläisen osa-alueen vesistöt, mutta ongelmana paikoin myös pohjoisella osa-alueella. Lisäksi paikallisia ongelmia mustaliuskealueilla. 107

109 10 Vesienhoidon toimenpiteet 10.1 Toimenpiteiden suunnittelun periaatteet Toimenpiteiden määrittely ja jaottelu Vesienhoidon keskeisenä tarkoituksena on suunnitella ja toteuttaa ne toimenpiteet, joilla voidaan saavuttaa vesienhoidon tavoitteet. Vesienhoidon toimenpiteillä käsitetään sekä suoraan vesistöön, vesistön valumaalueelle tai pohjavesialueelle kohdistuvia toimenpiteitä että toimenpiteitä, jotka vaikuttavat suoraan kuormitukseen tai muihin ihmistoiminnasta aiheutuviin vesien tilaa heikentäviin paineisiin. Lisäksi vesienhoidossa ovat toimenpiteinä mukana ohjaavat keinot, kuten lait ja strategiat, rahoituksen ohjaus, tietoisuutta lisäävät toimenpiteet sekä tutkimus- kehittämistoiminta. Vesienhoidon ensimmäisellä suunnittelukaudella toimenpiteet jaoteltiin nykykäytännön mukaisiin toimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin. Toisella suunnittelukaudella tästä jaottelusta on luovuttu ja toimenpiteet jaotellaan vesien- ja merenhoitolain jaotteluun perustuen perus-, muu perus- ja täydentäviin toimenpiteisiin. Tämä on linjassa EU:n ohjeistuksen sekä vesien- ja merenhoitolain kanssa. Muutos nähdään perustelluksi erityisesti terminologian yksinkertaistamiseksi ja suunnitelmien raportoinnin ja siihen tarvittavien tietojen käsittelyn helpottamiseksi. Vesienhoidon perustoimenpiteet esitetään vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelua valmistelleiden sektorikohtaisten tiimien raporteissa. Ne perustuvat Valtioneuvoston asetukseen vesienhoidon järjestämisestä ( /1040, päivitetty lainsäädännössä asetuksen antamisen jälkeen tapahtuneilla muutoksilla). Uudet vesipuitedirektiivin voimaantulon jälkeen vahvistetut direktiivit ja niiden kansallinen toimeenpano on otettu huomioon perustoimenpiteissä. Muihin perustoimenpiteisiin kuuluvat kaikki Suomen lainsäädännössä asetettujen velvoitteiden toteuttamiseksi tehtävät toimenpiteet, jotka eivät perustu suoraan EU-direktiiveihin. Jaottelussa on otettu huomioon vuoden 2000 jälkeen tapahtuneet muutokset Suomen lainsäädännössä. Perustoimenpiteiden lisäksi tehtävät toimenpiteet ja kaikki ohjauskeinot luokitellaan täydentäviksi toimenpiteiksi. Nämä periaatteet on otettu huomioon, kun eri sektoreille on määritetty vesienhoidon toimenpidevaihtoehtoja ja ohjauskeinoja. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen määrittelyssä on lisäksi huomioitu: ilmastonmuutos, tulvat ja kuivuus haitalliset aineiden aiheuttamien haittojen vähentäminen toimenpiteiden tehokkuus ja hyötyjen arviointi luontodirektiivien tavoitteiden huomioiminen Lisätietoa toimenpiteistä ja sektorikohtaiset toimenpideoppaat: Kustannusten arvioinnin perusteet Kustannusten arviointi perustuu ensisijaisesti toimenpiteiden suorien kustannusten arviointiin. Vesienhoidon toimenpiteiden kustannuksista esitetään suunnittelukaudella tarvittavat investoinnit, suunnittelukauden viimeisen vuoden tai koko kauden käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä ns. pääomitettu vuosikustannus, jolla tarkoitetaan investointien toimenpiteiden pitoajalle 5 %:n korolla laskettua annuiteettia lisättynä toimenpiteiden vuotuisilla käyttö- ja ylläpitokustannuksilla. Kustannusten arviointia varten on päivitetty toimenpidekohtaiset yksikkökustannukset ja investointien kuoletusajat. Uusille toimenpiteille on arvioitu vastaavat yksikköarvot. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

110 Ensimmäiseen kauteen verrattuna seurantojen ja tarkkailujen kustannukset on otettu paremmin huomioon. Samoin on mahdollisuuksien mukaan eroteltu vesiensuojeluun liittyvien toimenpiteiden kustannukset kaikkien ympäristönsuojeluun ja lupaehtojen toteuttamiseen liittyvien toimenpiteiden kustannuksista. Lisätietoa kustannusten arvioinnista: -> Kustannusten arvioinnin perusteet Vastuu toimeenpanosta Valtioneuvoston periaatepäätös Vesienhoidon toteutusohjelma luo valmiuksia hoitokauden vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Toteutusohjelma tarkentaa vuonna 2009 vahvistettujen vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa määrittelemällä valtakunnallisella tasolla edistettävät toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Alueellisen toimeenpanon yhteydessä priorisoidaan tarkemmin toimenpiteiden ja ohjauskeinojen kehittämisen aikatauluja. Yleisellä tasolla ministeriöt ohjaavat vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa ja toteutuksen seurantaa. Valtio edistää toimien toteuttamista talousarviomäärärahojen ja valtiontalouden kehysten sekä VaTu - tuottavuusohjelman puitteissa ja muilla käytettävissä olevilla keinoilla. Eri hallinnonalat edistävät vesienhoitotoimenpiteiden toteutusta omien talousarvioidensa ja kehystensä puitteissa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, aluehallintovirastot, metsähallitus, metsäkeskukset, maakunnan liitot ja kunnat toimivat toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden toteutus riippuu monen eri tahon toimista. Näitä ovat esimerkiksi toiminnanharjoittajat, yritykset, kotitaloudet, kansalaisjärjestöt, valtion sektoriviranomaiset, aluehallintovirastot, kunnat, maakuntien liitot, tutkimuslaitokset, etujärjestöt, yhdistykset ja vapaaehtoiset toimijat. Ensisijainen vastuu toimien toteuttamisesta on niillä yksityisillä toimijoilla (mm. toiminnanharjoittajat, kansalaiset, järjestöt), jotka vaikuttavat toimillaan vesien tilaan. Monet vesiensuojelua edistävät toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen ja eri tahojen yhteistyöhön ja valmiuteen kehittää ja osallistua niiden rahoitukseen ja toimeenpanoon. Myös monet ohjauskeinot perustuvat vapaaehtoisuuteen Toimeenpanon rahoitus Vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen ei etene riittävällä tavalla ilman uutta rahoitusta. Voimavarojen riittävyyden turvaaminen on tärkeää sekä julkisen sektorin että toiminnanharjoittajien toiminnan varmistamiseksi. Valtion ja kuntien mahdollisuudet edistää toimenpiteiden toteutusta ovat heikkenemässä edelleen julkisen hallinnon säästötoimien seurauksena ja vesiensuojeluun suunnatun rahoituksen pienentyessä. Uusien yhteistyömuotojen ja rahoituskanavien kehittämiseen tulee panostaa jatkossa entistä enemmän. Keskeisiä toimenpiteitä tulee hankkeistaa ja rahoitusta hakea eri lähteistä. Rahoitusta varten voidaan esimerkiksi perustaa rahastoja ja säätiöitä. Vesienhoidon toimenpiteisiin tulee jatkossa entistä enemmän hakea rahoitusta myös EU:n eri rahoituskanavista. Uusien rahoitusmuotojen tulee olla käytössä jo toisen suunnittelukauden toimenpiteitä toteutettaessa Rahoituksen kehittäminen ja sen kohdentaminen on vain yksi vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanon välineistä. Suuri osa toimeenpanoa tapahtuu kehittämällä nykyistä toiminta, kuten parantamalla ennakkosuunnittelua, kohdentamalla tutkimusta sekä tehostamalla neuvontaa ja koulutusta eri neuvontaorganisaatioiden kautta. Viranomaistoimintojen ohjauksella ja eri toimintojen yhteensovittamisella on tärkeä rooli. Luvanvaraisten toimintojen toimet ovat pääosin nykykäytännön mukaisia ja ympäristölupiin perustuvia. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano ja rahoituksen järjestäminen edellyttää paljon yhteistyötä ja eri tahojen sitoutumista toimiin. Tärkeä kysymys jatkossa onkin se, miten eri toimijat saadaan sitoutumaan vesienhoidon tavoitteisiin ja toteuttamiseen, miten kansalaisia saadaan aktivoitua toimimaan ja miten vesien hyvän tilan asettamat vaatimukset huomioidaan jokapäiväisessä toiminnassa eri sektoreilla. 109

111 Toimenpiteiden kustannustehokkuuteen tulee kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Vesienhoidon toimenpiteiden vaikuttavuudesta ei saada riittävää kuvaa ilman riittävää veden tilan seurantaa. Pahimmassa tapauksessa toimenpiteitä ja rahoitusta suunnataan väärin luotettavan seurantatiedon puuttuessa. Luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi seurantoihin käytettävää rahoitusta ei tule vähentää nykyisestä. On myös harkittava toiminnanharjoittajien nykyistä laajempaa osallistumista vesien tilan seurantaan Toimenpiteiden toteutuksen seuranta Lähtökohtana vesienhoidon toimenpiteiden toteutumisen seurannassa on, että se tapahtuu toimialakohtaisesti ja toteutetaan kustannustehokkaasti. Seurannassa hyödynnetään olemassa olevia tiedonkeruukäytäntöjä ja tiedot kerätään keskitetysti valmiista tietolähteistä ja rekistereistä aina kun se on resurssien käytön kannalta tehokkaampaa kuin vesienhoitoaluekohtainen tiedonkeruu. Keskitetysti tiedot kerää SYKE, joka myös tarvittaessa muokkaa valtakunnallisia aineistoja vesienhoidon kannalta käyttökelpoisempaan muotoon esimerkiksi jakamalla valtakunnallista tietoa vesienhoitoalueittain tai toimenpideohjelma-alueittain. Vesienhoitoalueet tekevät kuitenkin kokonaisarvion toimenpiteiden toteutumisen edistymisestä. Toimenpiteiden seurantajärjestelmät on rakennettu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään. ELY-keskukset vastaavat tietojen tallennuksesta vesienhoidon tietojärjestelmiin Toimenpiteiden suunnitteluprosessi Vesienhoidon toimenpiteet on suunniteltu samalla tavalla kaikilla Suomen vesienhoitoalueilla yhteisten oppaiden mukaan. Suunnitteluprosessin päävaiheet on esitetty kuvassa EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

112 Tarkistetaan vesien nykytila sekä kuormitus ja muut paineet Alle hyvän tilan olevat alueet ja alueet, joilla hyvä/erinomainen tila uhkaa heiketä Eri toimintojen merkitys tilavajeen aiheuttajina Analysoidaan 1. kauden suunnitelmien toteutuminen Toimenpiteiden toteutumistilanne ja esteet toteutumiselle Toteutettujen toimenpiteiden vaikuttavuus Määritetään vesien tilan parantamistarpeet ja erityistarpeet Yleiset ympäristötavoitteet (ml. erityisalueet) Kuormituksen ja muiden paineiden vähentämistarve hyvän tilan saavuttamiseksi Tarkistetaan vesienhoidon toimenpiteet ja vaihtoehdot Määritellään toimenpideyhdistelmät Eri sektoreiden toimenpiteet ja ohjauskeinot Kustannukset toimenpiteittäin Toimenpiteiden vaikutukset (ml. kuormituksen aleneminen) ilmaston muutoksen huomioiminen TRHS ja MHS ja luontodirektiivien yhteensovittaminen Arvioidaan ympäristötavoitteiden saavuttaminen ja poikkeamistarve Saavutetaanko toimenpideyhdistelmillä hyvä tila vuonna 2021 Määritellään mahdolliset aikataulupidennykset vuoteen 2027 ja perustellaan ne Muut poikkeamistarpeet ml. uudet hankkeet Kootaan yhteenveto toimenpiteistä ja ympäristötavoitteista summataulukot toimenpiteistä ja niiden kustannuksista summataulukot tavoitteista Arvioidaan toimenpideohjelman ympäristövaikutukset toimenpidekokonaisuuksien/vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisen hyötyjen arviointi(kehikko) sidosryhmäyhteistyössä SOVA menettelyn osana kuuleminen Kuva Vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluprosessin päävaiheet 10.2 Yhteen sovitettavat suunnitelmat Merenhoidon toimenpideohjelma Tavoite Merenhoitosuunnitelman osana laadittavan toimenpideohjelman perimmäinen tavoite on esitellä toimenpiteet, jotka tulee toteuttaa, jotta meriympäristön hyvä tila ylläpidettäisiin tai saavutettaisiin vuoteen 2020 mennessä. Toimenpiteiden laatimisen lähtökohta on meren nykytilan arvio, arvio meriympäristöön kohdis- 111

113 tuvista paineista sekä paineisiin kohdistuvat yleiset tavoitteet, jotka sisältyivät valtioneuvoston päätökseen merenhoitosuunnitelman ensimmäisestä osasta (Valtioneuvoston päätös 2012). Toimenpiteet Merenhoidon nykytoimenpiteet sisältävät vesienhoidon toisen kauden toimenpiteistä erityisesti rehevöitymiseen ja haitallisiin aineisiin kohdistuvat toimenpiteet. Uusina toimenpiteinä esitetään toimenpiteitä, joita tarvitaan niiden merenhoidon erityistavoitteiden saavuttamiseksi, jotka on asetettu kansainvälisessä yhteistyössä yhdessä muiden Itämeren maiden kanssa (HELCOMin ministerikokous 10/2013). Toimenpiteet on suunniteltu yhteistyössä vesienhoidon asiantuntijoiden siten, että ne tukevat vesienhoidon tavoitteita. Rehevöityminen ja ravinnekuormitus Meren nykytilan arvion (2012) mukaan rehevöityminen on ongelma koko Suomen avomerialueella lukuun ottamatta osaa Perämerta ja hyvä tila on saavutettu vain neljäsosassa rannikkovesien pinta-alasta. Tavoitteena on saavuttaa vesienhoitosuunnitelmien mukaiset fosfori- ja typpipäästöjen vähennystavoitteet sekä samalla vähentää päästöjä eri lähteistä niin, että ne alittavat avomerellä Helsingin komission toimintaohjelman (HELCOM Baltic Sea Action Plan) mukaiset sallitut enimmäismäärät. Rannikkovesien fosfori- ja typpikuormituksen vähennystarpeet kohdistuvat erityisesti etelä- ja lounaisrannikolle, mutta myös Pohjanlahden rannikonläheisissä vesissä on monin paikoin vähennystarpeita. Suurimmillaan vähennystavoitteet ovat yli 50 % nykykuormituksesta. Perämerellä suurin fosforin vähennystarve on Raahen edustalla (yli 50 %). Kuormituksen vähennystarve on suuri myös Liminganlahdella ja Kempeleenlahdella sekä kapealla rannikkovesimuodostumalla Vaaranlahti - Pyhäjoki Siniluoto. Sisemmillä rannikkovesimuodostumilla on yleisesti korkeampi ravinnekuormituksen vähennystarve kuin ulommilla. Fosforin vähennystarve on suurempi kuin typen. A-klorofyllin vähentämistarve ekologisen luokituksen luokkarajojen mukaan laskettuna on suurempi kuin ravinteiden. Osasyynä on se, että luokkarajat a-klorofyllin suhteen ovat melko tiukat. HELCOM:n vuoden 2013 ministerikokouksen päivittämät sallitut ravinnekuormituksen enimmäismäärät on asetettu avomeren näkökulmasta. Suomesta Itämereen tulevan fosforikuormituksen sallittu enimmäismäärä on tonnia vuodessa (t/a) ja typen enimmäismäärä t/a. Suomelle asetetut vuotuisen ravinnekuormituksen vähennystavoitteet suhteessa vertailujaksoon ovat 383 t fosforia ja t typpeä. Suomesta Itämereen päätyvä kokonaiskuormitus on kehittynyt aikajaksolla hyvään suuntaan. Fosforin vuotuinen kuormitus on vähentynyt 307 t ja vuotuinen typpikuorma t. Ravinnekuormituksen myönteisen kehityksen vuoksi Suomelle asetetut HELCOM-tavoitteet on typen osalta saavutettu kokonaan ja fosforikuormituksen vähennystarve on SYKEn tekemän arvion mukaan 227 t/a. Merialueiden välillä on eroja, Perämerellä vähennystarvetta HELCOM-tavoitteeseen ei ole. Rannikkovesillä hyvän tilan saavuttaminen edellyttää vielä vuosittaista noin 750 tonnin fosfori- ja tonnin typpivähennystä. Fosforikuorman vähennystarve Perämeren rannikkovesien hyvän tilan saavuttamiseksi on arvioitu olevan keskimäärin 15 %, eli noin 250 t fosforia vuodessa Perämereen tulevasta kokonaisfosforikuormasta (1 680 t/a). Oulujoen - Iijoen vesienhoitoalueen laskennallinen osuus vähennystarpeesta on 110 t/a. Perämeren tulevaa fosforikuormaa saadaan vähennettyä arviolta 5 % vesienhoitosuunnitelmassa esitettävillä toimenpiteillä. Typpikuorman vähennystarve on 10 %, eli Perämerellä noin t/a, josta vesienhoitoalueella t/a. Perämereen laskee pohjoisilta vesienhoitoalueilta suuria jokia, joiden ravinteista valtaosa on peräisin luonnonhuuhtoumasta. Toimenpiteiden riittävyysarviointia tarkennetaan syksyllä On todennäköistä, että nykytoimenpiteet eivät riitä saavuttamaan koko Suomen merialueilla HELCOMin vuonna 2013 asettamia fosforin vähennystavoitteita eivätkä vesienhoidon mukaisia rannikkovesien fosforin ja typen vähennystavoitteita suurimmalla osalla rannikkomuodostumia. Tarkempaa tietoa löytyy merenhoidon toimenpideohjelmasta jota kuullaan yhdessä vesienhoitosuunnitelmien kanssa Lisätietoa merenhoidon suunnittelusta osoitteesta EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

114 Tulvariskien hallintasuunnitelmat Tulvariskialueet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle on nimetty kaksi merkittävää tulvariskialuetta: Iijoen vesistöalueella Pudasjärven keskusta ja Kalajoen vesistöalueella Alavieska-Ylivieska väli (kuva 10.2). Alueille on tehty tulvariskien hallintasuunnitelmat lain tulvariskien hallinnasta 620/2010 mukaisesti. Tulvariskien hallintasuunnitelmat löytyvät vesistöjen tulvaryhmien sivuilta: Iijoen tulvaryhmä ja Kalajoen tulvaryhmä. Kuva Merkittävien tulvariskialueiden sijoittuminen Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle. 113

115 Tavoitteet ja toimenpiteet joilla saattaa olla vaikutusta vesienhoitoon Tulvariskien hallinnan tavoitteena on vähentää tulvariskejä, ehkäistä ja lieventää tulvista aiheutuvia vahingollisia seurauksia sekä edistää varautumista tulviin. Lisäksi on tarkoituksena sovittaa yhteen tulvariskien hallinta ja vesistöalueen muu hoito ottaen huomioon vesivarojen käytön sekä suojelun tarpeet. Vaikutukset määräytyvät lähinnä toimenpiteiden kautta. Esimerkkinä Kalajoen tulvaryhmä hyväksyi tulvariskien hallinnan tavoitteiksi kuvan 10.3 mukaiset toimenpiteet. Yksi tavoitteista on, että vesien tila ei heikkene. Tavoitteilla voi olla positiivisia (+) tai negatiivisia (-) vaikutuksia vesienhoitoon (taulukko 10.1). Kuva Kalajoen tulvaryhmän asettamat tulvariskien hallinnan tavoitteet. Taulukko Kalajoen merkittävälle tulvariskialueelle asetettujen tavoitteiden vaikutus vesienhoitoon (- vähäinen negatiivinen vaikutus, + vähäinen positiivinen vaikutus, X ei vaikutusta vesienhoidon tavoitteisiin). Tavoitteet Vaikutus vesienhoitoon ja perustelu Kyllä Ei Perustelu Tulvahuippu ei ilmastonmuutoksesta huolimatta kasva + - Pidätetään vesiä latva-alueille Esim. säännöstelyrajojen ylitys Viranomaistoiminta on selkeää x Väestö on turvassa - Esim. penkereiden rakentaminen Tulvasuojelupenkereet ovat turvalliset + Vesi pysyy uomassaan Tiedonkulku toimii Veden-, sähkön- ja lämmönjakelu toimivat x x Tärkeät tiet ovat liikennöitävissä - Jos teitä korotetaan, voivat tulva-alueet pienentyä Elintärkeää toimintaa ei sijoiteta tulva-alueelle x Vesien tila ei heikkene + Kulttuuriperinnölle ei aiheudu korjaamatonta vahinkoa - Esim. penkereiden rakentaminen Toimenpiteiden yhteensopivuus Lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa. Suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. Tarkemmat ohjeet sekä toimenpiteiden suunnitteluun käytetty materiaali tulvariskien hallinnan suunnitteluun löytyy ymparisto.fi-sivustolta (Tulvariskien hallinnan suunnittelun materiaalia sekä Kalajoen tulvaryhmän sivut). Parhaassa tapauksessa tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat tukea vesienhoidon hyvän ekologisen tilan tavoitetta ja pa- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

116 rantaa vedenlaatua. Vesienhoidon tavoitteita voivat uhata lähinnä perkaukset, penkereet ja virtaamien ja vedenkorkeuksien säännöstely. Niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa vaikutukset ekologiseen tilaan ja veden laatuun täytyy ottaa erityisesti huomioon. Vesienhoitosuunnitelmien ja tulvariskien hallintasuunnitelmien kuuleminen toteutetaan samanaikaisesti, joten näihin asioihin voi palautteessa kiinnittää huomiota.. Tulvariskien hallinnan toimenpiteiden alustavassa arvioinnissa toimenpiteet on jaoteltu niiden vaikutusten perusteella vesienhoidon tavoitteiden kannalta myönteisiin, kielteisiin tai neutraaleihin. Vaikutuksia vesien ekologiseen tilaan tai vedenlaatuun on arvioitu yksityiskohtaisesti vasta siinä vaiheessa, kun alustavan arvioinnin perusteella on tunnistettu jatkotarkasteluun valittavat toimenpiteet ja niiden yhdistelmät. Toimenpideyhdistelmien osalta myös niiden kokonaisvaikutuksia vesienhoidon tavoitteisiin on arvioitu. Tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat vaikuttaa vesienhoidon tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen. Jos vesistön tai vesimuodostuman hydrologista kiertoa tai rakenteellisia ominaisuuksia, kuten pohjan rakennetta ja laatua, syvyyttä ja leveyttä tai rantavyöhykkeen laatua, on muutettu merkittävästi, se on voitu vesienhoidossa nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi. Koska tulvariskien hallintatoimenpiteet voivat useissa tapauksissa lisätä vesimuodostumien muuttuneisuutta, on tulvariskien hallinnan suunnittelussa erityisesti otettu huomioon sellaiset vesimuodostumat, joiden hydrologis-morfologisia ominaispiirteitä on muutettu, mutta joita ei ole nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Kalajoen vesistöalueen tulvariskien hallinnan valittujen toimenpiteiden arvioidut vaikutukset vesienhoidon tavoitteisiin esitetään taulukossa Kalajoen vesistöalueen tulvariskien hallinnan monitavoitearvioinnin perusteella jatkotarkastelusta poistettiin Hautaperän säännöstelyn optimointi, joka oli haitallinen vesienhoidon kannalta. Jatkosuunnitteluun valituista toimenpiteistä ainoastaan penkereiden rakentamisella tai kohdekohtaisilla tulvasuojelurakenteilla voi olla negatiivisia vaikutuksia vedentilaan. Taulukko10.2. Arviot toimenpiteiden yhteensopivuudesta vesienhoidon tavoitteiden kanssa. Yhteensopivuus vesienhoidon tavoitteiden kanssa Toimenpiteet Hyvä Melko hyvä Ei hyvä, eikä huono Melko huono Huono Perustelut Nykyisin käytössä olevat tulvariskien hallintakeinot Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn lisääminen pidätysaltailla tai pengerrysalueilla Luonnonmukainen tilapäinen varastointi Kohdekohtaiset tulvasuojelurakenteet Penkereiden kunnossapito ja rakentaminen X X X X X Esim. jääpatojen räjäyttäminen Ravinteiden ja kiintoaineen pidätys Ravinteiden ja kiintoaineen pidätys Eivät sijoitu vesistöön Poistaa luontaisia tulva-alueita ja muuttaa joen luonnollisia piirteitä Nykyisin käytössä olevia tulvariskien hallintakeinoja on esimerkiksi tulvaviestintä, asukkaiden omatoiminen varautuminen, jää- ja hyydepatojen muodostumisen ehkäisy ja räjäyttäminen sekä muu tulvamallinnus ja - ennustus. Näistä jää- ja hyydepatojen räjäyttämisellä voi olla haitallisia vaikutuksia vesien tilaan, muilla on lähinnä positiivisia vaikutuksia, koska niillä pyritään ehkäisemään tulvan syntyä. Valuma-alueella tehtävät vedenpidätyskyvyn lisäämisen toimenpiteet sekä luonnonmukainen tilapäinen varastointi edistävät oikein tehtynä vesien tilaa, koska veden lisäksi sinne pidättyy ravinteita ja kiintoaineita. Riskinä on, että suurella tulvalla alueiden vedenpidätyskyky ei riitä ja tulvan takia alapuoliseen vesistöön tulee iso ravinne- tai kiintoainepiikki. Kohdekohtaiset tulvasuojelurakenteet ovat vesien tilan kannalta neutraaleja. Tulvapenkereiden rakentaminen poistaa luontaisia tulva-alueita ja muuttaa joen luonnollisia piirteitä. Vesienhoidon toimenpiteillä voi vastaavasti olla vaikutusta tulvariskien hallintaan. Tätä on tarkasteltu sektoreittain taulukossa Kunnostustoimenpiteet on arvioitava tapauskohtaisesti. 115

117 Taulukko Arviot vesienhoidon toimenpiteiden vaikutuksista tulvariskien hallintaan. Taulukosta on jätetty pois ne vesienhoidon toimenpiteet, jotka ovat alustavasti arvioitu tulvariskien kannalta neutraaleiksi. -10 = lisää erittäin merkittävästi tulvariskejä, +10 = vähentää erittäin merkittävästi tulvariskejä. Vesienhoidon toimenpiteet Vaikutukset tulvariskien hallintaan Perustelut arviolle Valumavesien pidättyminen Jääpatojen ehkäisy Hyyteen ehkäisy Turvetuotanto Vesiensuojelun perusrakenteet (laskeutusaltaat, sarkaojarakenteet ja lietteenpidättimet) Tasaa virtaamaa, ei erityisen tehokkaasti, mutta käytössä kaikilla tuotantoalueilla. Pintavalutuskenttä (ei pumppausta) Pintavalutuskenttä pumppaamalla (kesä/ympärivuotinen) Ei tasaa virtaamia tehokkaasti. Vaikutukset hyvin vähäisiä, käytössä laajasti turvetuotannossa. Ei tasaa virtaamia tehokkaasti. Vaikutukset hyvin vähäisiä, käytössä kuitenkin laajasti turvetuotannossa. Virtaaman säätö Tasaa virtaamia. Tehokkaampi kuin perusrakenteet, mutta ei niin laajasti käytössä. Maatalous Kasvipeitteisyys Kosteikot Suojavyöhykkeet Hidastaa ja tasaa virtaamia. Vaikutus perustuu laaja-alaisuuteen Pidättää vesiä valuma-alueella, tasaa virtaamia. Vaikuttava, jos toimenpidemäärät ovat suuret. Tulvatilanteessa pidättää vettä suuremman virtausvastuksen vuoksi. Suojavyöhykkeiden kasvillisuus pidättää jäitä, jolloin ehkäisee jääpatojen muodostumista. Metsätalous Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet (lietekuopat, kaivu- ja perkauskatkot, laskeutusaltaat) Tasaa virtaamia. Toimenpide ei kovin tehokas, mutta hyvin laajasti käytössä Hakkuualueiden suojavyöhyke Hyvin pienialaista, vaikutukset marginaalisia Lannoitusten suojakaistat Pienialaista, ei vaikutuksia tulvariskien hallintaan Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta (pohja- ja putkipadot, kosteikot) Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu (mm. pohja-, putkija settipadot) Tasaa virtaamia tehokkaasti. Toteutetaan usein valuma-aluekohtaisina hankkeina, jolloin vaikutus pienellä valuma-alueella merkittävä, vesienhoitoalueen mittakaavassa vähäinen. Menetelmä on tehokas ja vesienhoitoalueella melko laaja-alainen. Tehostettu vesiensuojelusuunnittelu Valuma-aluekohtaista suunnittelua. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

118 10.3 Sektorikohtaiset toimenpiteet Yhdyskunnat ja haja-asutus Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Toimenpiteiden suunnittelussa on tarkasteltu ensimmäiseltä kaudelta saatu palaute sekä vesihuollossa tapahtuvia ja siinä ennakoitavia toimintaympäristön muutoksia. Lisäksi on tarkasteltu ilmastonmuutoksen vaikutuksia äärevien sääilmiöiden esiintymiseen sekä haitallisten ja vaarallisten aineiden vähentämiseen kohdistuvia tavoitteita. Näiden perusteella käyttöön on otettu ensimmäisen suunnittelukauden toimenpiteistä seitsemän ja lisäksi kuusi uutta toimenpidettä. Pohjavesitoimenpiteenä on yhdyskuntien viemärirakenteiden (pumppaamot ja putket) kunnon tarkastus pohjavesialueella. Ensimmäisen kauden toimenpiteistä useampi, kuten haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen ja viemäröinti haja-asutusalueella on poistettu pohjavesitoimenpiteistä. Käytettävissä oleva toimenpidevalikoima on esitetty taulukossa Perustelut löytyvät toimenpiteiden suunnittelun vesihuoltoa koskevasta oppaasta. Taulukko Yhdyskuntien ja haja-asutuksen vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Yhdyskunnat Viemärilaitoksen käyttö ja ylläpito Uudet ja peruskunnostettavat yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Viemäröintipalvelun muutokset taajamissa Viemärilaitosten käyttö toimintatasoltaan suunnittelukauden alkuvaiheen tasolla. Viemärilaitokseen sisältyy puhdistamot ja viemärit. Perustoiminnan lisäksi laitoksella toteutetaan tehostamistoimia tarpeen mukaan. Toteutettavaksi esitetyt uudet, vanhoja laitoksia korvaavat jätevedenpuhdistamot sekä uudenveroisiksi peruskunnostettavat käyttöön jäävät puhdistamot. Puhdistamohankkeet perustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin ja alueellisiin vesihuollon yleissuunnitelmiin. Muutoksia seurataan taajama-alueiden asukasmäärien muutoksena. Uudet siirtoviemärit Toteutettavaksi esitetyt uudet siirtoviemärihankkeet. Esitetyt hankkeet perustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin ja alueellisiin vesihuollon yleissuunnitelmiin. Viemäreiden vuotovesien vähentäminen ja sekaviemäröinnistä luopuminen Toimenpiteet kohdistetaan saneeraustoimien yhteydessä viemäriverkoston runsaimmin vuotaviin kohtiin. Saneerausten yhteydessä suositaan pääsääntöisesti erillisviemäröintiä. Erityistä huomiota kiinnitetään ylivuotojen ehkäisyyn laitoksilla ja verkostossa. Laitosten varautumissuunnitelmissa käsitellään sään ääriolosuhteisiin varautumista. Tehostettu kokonaistypen poisto Toteutetaan alueilla, joilla typpi on rehevöitymistä rajoittava tekijä. Asukasvastineluvultaan yli jätevedenpuhdistamoilla toimenpide toteutetaan yhdyskuntajätevesiasetuksen vaatimusten mukaisesti niin, että enintään 30 % typestä johtuu typpiherkälle vesistöalueelle. Tehostettu ammoniumtypen poisto Koskee laitoksia alueilla, joilla kokonaistypenpoisto ei ole tarpeen, mutta vesistön happiolosuhteiden kannalta ammoniumtypenpoisto on perusteltua. Jätevesien hygienisointi Jätevesien hygienisoinnin toteuttamista tai siihen varautumista tehostetaan tarpeen tai lupaehtojen perusteella. Kiinnitetään huomiota alueisiin, joilla jätevesipäästöistä voi aiheutua hygieenistä haittaa. Erityishuomio kohdistuu puhdistamoihin, joiden jätevesillä on vaikutusta talousveden, kasteluveden tai uimarantojen vedenlaatuun. Ravinteidenpoiston tehostaminen suositussopimuksen keinoin Vesihuoltolaitosta kannustetaan jatkuvasti parantamaan jäteveden puhdistusta. Laitos parantaa fosforin ja typen poistoa paremmaksi kuin lupaehdoissa edellytetään kuormituksen vähentämiseksi ja asettamansa tavoitteen saavuttamiseksi. 117

119 Yhdyskuntien viemärirakenteiden (pumppaamot ja putket) kunnon tarkastus pohjavesialueella Toimenpide kohdistetaan pohjavesialueille. Haja-asutus Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostaminen, käyttö ja ylläpito Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttö vaikuttavuus- ja toimintatasoltaan suunnittelukauden alkuvaiheen tasolla. Jätevesien käsittely täyttää lainsäädännön vaatimukset ja tehostetut toimenpiteet on toteutettu. Toimenpide sisältää myös vapautuksen saaneiden kiinteistöjen jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostamisen. Kiinteistökohtaisia jäteveden käsittelyjärjestelmiä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus raukeaa. Keskitetyn viemäröinnin toteuttaminen hajaasutusalueilla Toimenpiteen vaikutusta seurataan väestömäärän kehityksenä haja-asutusalueilla viemäriverkostoon liitetyissä ja vakituisesti asutuissa kiinteistöissä. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Häiriöpäästöjen hallintaan tulee kiinnittää huomiota. Vesihuoltolaitosten tulee varautua sähkönjakeluun liittyviin ongelmiin niin puhdistamoilla kuin keskeisimmillä pumppaamoilla. Muita keskeisiä toimenpiteitä ovat vuotovesimäärän pienentäminen, viemäriverkon saneeraus sekä sekaviemäröinnistä luopuminen (taulukko 10.4). Yhdyskuntien viemärirakenteiden kunnon tarkastus kohdistuu viidelle pohjavesialueelle. Taulukko Yhdyskuntien ja haja-asutuksen toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Toimenpide (yksikkö) Yhdyskunnat Määrä Investoinnit (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Perustoimenpiteet Taajamien viemärilaitoksen käyttö ja ylläpito, viemäröintipalvelujen ylläpito vuoden 2015 tasoisena (asukasta, as.) Uudet ja peruskunnostettavat puhdistamot (as.) Viemäröintipalvelun laajuuden muutokset taajamissa (as.) Uudet siirtoviemärit (as.) Tehostettu kokonaistypen poisto (as.) Yhteensä Täydentävät toimenpiteet Viemäreiden vuotovesien vähentäminen ja sekaviemäröinnistä luopuminen, (kpl) Tehostettu ammoniumtypen poisto (as.) Ravinteidenpoiston tehostaminen suositussopimuksen keinoin (as.) 3 Jätevesien hygienisointi 2 0,006 Viemärirakenteiden (pumppaamot ja putket) kunnon tarkistus pohjavesialueilla 5 0,6 Yhteensä EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

120 Haja-asutus Perustoimenpiteet Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostaminen, käyttö ja ylläpito (vakituiset asunnot) Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostaminen, käyttö ja ylläpito (vapaa-ajan asunnot) Yhteensä Täydentävät toimenpiteet Keskitetyn viemäröinnin toteuttaminen hajaasutusalueilla (as.) Yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Sektoriin kohdistuu useita valtakunnallisia ohjauskeinoja (taulukko 10.5). Oulujoen - Iijoen vesienhoioalueelle ei kuitenkaan sovellu vaatimukset täyttävä ja kansallisten vesiensuojeluohjelmien mukaisen asutusjätevesien typenpoiston toteuttaminen. Tämä johtuu siitä, että käytännössä yli 70 % typenpoisto on osoittautunut erittäin hankalaksi kylmän ilmaston ja kylmien jätevesien vuoksi. Tätä ohjauskeinoa ei tulla esittämään Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelle. Alueellisille ohjauskeinoille ei ole tunnistettu erillisiä tarpeita. Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Vesienhoitosuunnitelmien mukaisten yhdyskuntien vesiensuojelutoimien vuosikustannuksia on mahdotonta arvioida ennakolta, koska kustannukset vaihtelevat tapauskohtaisesti. Kustannukset katetaan liittymismaksuilla sekä talousvesi- ja jätevesimaksuilla. Vesijohtojen ja viemäreiden ikääntymisen ja aikaisempien vuosien riittämättömien saneerausten vuoksi verkostosaneerauksien tarve on nykyistä huomattavasti suurempi ja toimien arvioidaan aiheuttavan jätevesimaksuihin merkittävän korotuspaineen toisella hoitokaudella. Täydentävistä toimenpiteistä aiheutuva jätevesimaksujen korotustarve on vähäinen. Valtion tuki yhteiskunnan kannalta toivottavan vesihuoltorakenteen kehittymiselle ja muutokselle on jäämässä vähäiseksi. Periaatteet ja kriteerit haja-asutusalueiden saattamiselle viemäriverkostojen piiriin sekä suunnitelma valtion tuen suuntaamiseksi viemäröintiin sekä siirtoviemärihankkeisiin vuoteen 2016 asti on esitetty valtakunnallisessa viemäröintiohjelmassa. Valtion osuus vesihuollon kokonaisinvestoinneista on ollut keskimäärin 10 %, mutta yksittäisissä hankkeissa rahoitustuella on alueellisesti ja paikallisesti suuri merkitys. Investointitarve siirtoviemäreihin jatkuu Nivala-Ylivieska osuudella, mikä edellyttää valtion rahoitusosuuden säilymistä. Haja-asutuksen viemäröintitarpeen arvioidaan vähenevän haja-asutuksen talousjätevesiasetuksen siirtymäkauden päättymisen jälkeen vuonna Tämän jälkeen on varauduttava siihen, että haja-asutuksen viemäröintihankkeiden kustannukset on katettava jatkossa pääsääntöisesti käyttäjiltä perittävillä maksuilla. Taloudellisesti merkittävimmät haja-asutuksen kustannukset muodostuvat jätevesien käsittelyjärjestelmien käytöstä ja ylläpidosta. Lisäkustannuksia kotitalouksille aiheutuu puhdistusvaatimuksista määräaikaisesti vapautetuilla kiinteistöillä toteutettavista viemäröintijärjestelmän tehostamistoimista. Kiinteistökohtaisten jätevesien käsittelyjärjestelmien käytön ja ylläpidon vuosikustannuksia on mahdotonta arvioida ennakolta, koska kustannukset vaihtelevat hyvin tapauskohtaisesti. Kiinteistökohtaisten järjestelmien muutostöiden työkustannuksista kiinteistön omistaja saa kotitalousvähennyksen verotuksessa. Valtion vesihuoltotuki hajaasutuksen jätevesihuollon tehostamiseen on suunnattu pääasiassa yhteisten ratkaisujen kehittämiseen siellä, missä se on vesiensuojelullisesti ja taloudellisesti järkevää. Taulukko10.5. Yhdyskuntiin ja haja-asutukseen liittyvien toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle

121 Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot Edistetään rakenteellisesti kestävien vesihuoltoratkaisujen toteuttamista ja vesihuoltolaitosten alueellista yhteistyötä Kohdennetaan vesihuoltolaitosten tuloja puhdistamojen ja vesihuoltoverkostojen saneerauksiin ja uusimisiin. Varmistetaan, että vesihuoltolaitokset kattavat investointitarpeensa riittävän suuruisilla vesimaksuilla. Kehitetään vesihuollon erityistilanteisiin varautumista. Järjestetään haja-asutuksen jätevesihuoltoon liittyvää neuvontaa ja ohjausta. Vesihuoltoa kehitetään kuntien vesihuollon suunnittelulla sekä maankäytön, vesihuollon ja rakentamisen yhteensovittamisella. Edistetään jätevesilietteen käsittelyn, käytön ja loppusijoituksen hyvien käytäntöjen käyttöönottoa. Toteutetaan vaatimukset täyttävä ja kansallisten vesiensuojeluohjelmien mukainen asutusjätevesien typenpoisto*. Edistetään vesihuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa Yhdyskuntajätevesien lupamenettelyssä velvoitetaan yli asukasvastineluvun jätevedenpuhdistamot selvittämään haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöt. Luvassa asetetaan tarvittaessa ainekohtaiset päästörajat ja velvoitetaan luvansaajat tarkkailemaan vesistövaikutuksia. MMM, YM, ELYt, kunnat, vesihuoltolaitokset MMM, vesihuoltolaitokset, kunnat Kunnat, vesihuoltolaitokset, MMM, STM, YM kunnat, ELYt Maakuntien liitot, kunnat, vesihuoltolaitokset, vesihuoltolaitokset, kunnat, MMM, YM AVI:t, ELY-keskukset, Vesihuoltolaitokset, YM MMM, STM, YM vesihuoltolaitokset, tutkimuslaitokset YM Maakuntien liitot, Kuntaliitto, Vesilaitosyhdistys ELYt, Kuntaliitto, VVY ELYt, AVI:t (ympäristöterveys), Valvira, vesihuoltopooli, Alueelliset vesiensuojeluyhdistykset, alan järjestöt, YM, SYKE, oppilaitokset, Kuntaliitto ELYt, kuntaliitto, VVY ELYt, Evira, Kuntaliitto, MTK kunnat, VVY, SVYL MMM, STM, YM, kunnat, vesihuoltotutkimusten rahoittajat AVIt, ELYt * Ohjauskeinoa ei oteta käyttöön vesienhoitoalueella MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, STM=sosiaali- ja terveysministeriö, VVY= vesilaitosyhdistys, SVYL= Suomen vesiensuojeluyhdistysten liitto, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=aluehallintovirasto, MTK=maataloustuottajien keskusliitto Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vesihuoltolain mukaan kunnalla on vastuu vesihuollon yleisestä kehittämisestä ja järjestämisestä alueellaan sekä vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden määrittämisestä. Vesihuoltolaitos huolehtii vesihuoltopalveluista sille vahvistetulla toiminta-alueella. Vastuu kiinteistön vesihuollosta on kuitenkin kiinteistön omistajalla tai haltijalla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on vesihuoltolain ja ympäristönsuojelulain mukainen valvontaviranomainen. ELY-keskus ohjaa ja edistää ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista alueellaan, valvoo näiden säädösten noudattamista sekä käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. Vesihuoltoa voidaan tukea kunnan, valtion ja Euroopan yhteisön varoista. Valtion talousarviossa myönnetään tätä varten määrärahaa. Tuen jakamisesta päättää ELY-keskus maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön sille myöntämien määrärahojen rajoissa. Haja-asutusalueiden viemäröinnin tukeminen julkisin varoin on erityistapauksissa perusteltua sen edistäessä keskitetyn viemäröinnin kustannustehokasta toteutusta. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin kunnilla ja vesihuoltolaitoksilla. Muita vastuu- ja yhteistyötahoja ovat ELY-keskukset, maakuntien liitot, Vesilaitosyhdistys, Kuntaliitto, aluehallintovirastot, Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), Suomen ympäristökeskus (SYKE) sekä alan laitevalmistajat ja palveluiden tuottajat. Vastuu lainsäädännöllisten ohjauskeinojen kehittämisestä kuuluu pääosin ympäristöministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle (taulukko 10.5). EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

122 Teollisuus ja kaivostoiminta Teollisuuspäästödirektiivi (IED 2010/75/EU) toimeenpannaan voimaan tulleella ympäristönsuojelulain uudistuksella. Ympäristönlaatunormidirektiivin (EQSD 2008/105/EY) täytäntöönpano on hoidettu valtioneuvoston asetukseen vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (2006/1022) tehdyillä muutoksilla. Lupamenettely koskee Suomessa pienimuotoisempaakin teollista toimintaa kuin mikä on teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalan piirissä. Päästöjä rajoitetaan uudistetun ympäristönsuojelulain mukaisilla ympäristöluvilla soveltaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ympäristöluvat sisältävät päästömääräyksiä ja tarkkailuvelvoitteita. Tulevaisuudessa IE-direktiivin mukaisten laitosten luvan tarkistamista ohjaavat kansainväliset BREFasiakirjat ja määräaikaisesta lupamääräysten tarkistamisesta pyritään luopumaan. Soveltamisalan toiminnoille laaditaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmät, jotka ovat lähtökohtana päästömääräyksiä annettaessa. Tulevaisuudessa BAT-päätelmät ohjaavat lupamenettelyä. Tietyin edellytyksin (mm. taloudellinen kohtuuttomuus suhteessa ympäristöhyötyihin maantieteelliset ja paikalliset olot sekä tekniset olosuhteet huomioon ottaen) teollisuuslaitoksille voidaan myöntää poikkeuksia BATpäätelmien vaatimuksista. Mikäli ympäristönlaatunormit tai muut ympäristön tilan vaatimukset edellyttävät tiukempia lupamääräyksiä, niitä voidaan antaa lupapäätöksessä. Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöjen sääntelyä ja tarkkailuja tehostetaan. Ympäristönlaatunormeja ollaan asettamassa uusille aineille. Teollisuuspäästödirektiivin mukaan pohjavesistä tulee laatia perustilaselvitys. Erityistä huomiota kiinnitetään häiriötilanteiden ennalta ehkäisyyn. Pohjavettä mahdollisesti vaarantava uusi teollisuus- ja yritystoiminta pyritään sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Täydentäviä pintavesiin kohdistuvia toimenpiteitä teollisuudelle ja kaivostoiminnalle ei esitetä. Merkittävimmin toimenpiteet vaikuttavat vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöjen vähentämiseen ja siten vesien kemialliseen tilaan. Jossain määrin toimenpiteillä vähennetään ravinteiden ja hitaasti hajoavien orgaanisten aineiden kuormitusta pintavesiin. Tulva- ja kuivuusriskeihin toimenpiteillä ei ole vaikutusta. Pohjavesialueiden toimenpiteet esitetään taulukossa Taulukko Pohjavesialueilla sijaitsevan teollisuuden toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Toimenpide (yksikkö) Perustoimenpiteet Määrä Investoinnit (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Lupaehtojen päivittäminen pohjavedensuojelun kannalta (kpl) 1 5 Toimijoiden ympäristölupatarpeen harkinta (toiminnanharjoittaja) 6 13 Yhteensä 7 18 Täydentävät toimenpiteet Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen (toiminnanharjoittaja) Valvonnan tehostaminen 1 0,3 Yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ

123 Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Teollisuuden vesiensuojelun keskeiset ohjauskeinot perustuvat ympäristölainsäädännön mukaisiin menettelyihin. Keskeisinä ohjauskeinoina ovat maankäytön suunnittelu ja ympäristöluvat. Toteutus edellyttää yhteistyötä, työterveydestä, kemikaaliturvallisuudesta ja ympäristönsuojelusta vastaavien valvontaviranomaisten menettelytapojen yhtenäistämistä sekä tiedonvaihtoa erityisesti parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta. Riskienhallintasuunnitelmilla voidaan ennaltaehkäistä ympäristövahinkoja sekä varautua onnettomuusja häiriötilanteisiin. Vesiympäristölle haitallisten aineiden vaikutuksia tunnistetaan ja vähennetään edelleen lupamenettelyllä. Vapaaehtoisten ympäristöjärjestelmien käyttöönottoa (esim. EMAS, ISO , EcoStart, Ekokompassi, GRI) kannustetaan kaikilla vesiensuojelun kannalta merkittävillä toimialoilla. Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen myötä mm. teollisuuspäästödirektiivin vaatimukset mukaan lukien BAT-päätelmien soveltaminen toimeenpannaan. Uudet menettelytavat vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden uusien säädösten soveltamisesta on otettu käyttöön. Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden sääntelyä ollaan edelleen tiukentamassa Euroopan unionissa, minkä seurauksena vastaavaa kansallista lainsäädäntöä joudutaan tarkistamaan. Kaivosteollisuuden ympäristönsuojelua tehostetaan ympäristölupamenettelyn ja riskien hallinnan tiukentamisella, uusilla tutkimus- ja kehityshankkeilla sekä valvonnan lisäresurssoinnilla, viranomaisohjeistuksilla ja tukimateriaalilla. Valtakunnalliset ohjauskeinot vastuu- ja yhteistyötahoineen käyvät ilmi taulukosta Alueellisille ohjauskeinoille ei nähdä tarvetta. Taulukko10.7. Teollisuuden ja kaivostoiminnan toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Valtakunnalliset ohjauskeinot Laaditaan ympäristöriskikartoituksia sekä riskienhallintasuunnitelmia onnettomuus- ja häiriötilanteiden varalle pienille ja keskisuurille teollisuusyrityksille mukaan lukien kemikaalien ja polttoaineiden varastointi. Selvitetään teollisuuslaitoskohtaisesti vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoumat sekä vähennetään niitä ympäristölupamenettelyn avulla. Järjestetään haitallisten ja vaarallisten aineiden tarkkailut. Vahvistetaan tiedonvaihtoa parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta ja varmistetaan BAT-päätelmien hyvä soveltaminen lupamenettelyssä sekä kannustetaan uusien tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Kehitetään kaivostoiminnan ympäristölupamenettelyä ja valvontaa uuden tietopohjan avulla haitallisten vesistö- ja pohjavesivaikutusten estämiseksi. Valvotaan, että kaivosten patoaltaiden, jäte- ja sivukivikasojen sekä teollisten kaatopaikkojen ja läjitysalueiden riskien hallinta on hyvällä tasolla haitallisten vesipäästöjen estämiseksi. Kehitetään uudistuvan ja rakennemuutoksen alaisen metsäteollisuuden ympäristölupamenettelyn sekä valvonnan sujuvuutta ja viranomaisten yhteistyötä ja toimintatapoja. Selvitetään mahdollisimman pitkälle yhdenmukaisten lupaehtojen mahdollisuutta sellaisten toimintojen osalta, joista ei ole BAT-päätelmien mukaisia päästötasoja. Vesiympäristölle haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin kiinnitetään myös erityisesti huomiota päästöissä ja vesistötarkkailussa. Vastuutaho YM YM YM YM, TEM, MMM, STM YM, MMM, TEM YM, TEM Yhteistyötahot Toiminnanharjoittajat, ELYt, kunnat Toiminnanharjoittajat, AVIt, ELYt SYKE, ELYt, AVIt ELYt, AVIt, GTK, TUKES, SYKE, RKTL, THL, EVIRA, STUK Toiminnanharjoittajat, ELYt, TUKES AVIt, ELYt, toiminnanharjoittajat, TUKES MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, STM=sosiaali- ja terveysministeriö, TEM=työ- ja elinkeinoministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=aluehallintovirasto, GTK=geologian tutkimuskeskus, RKTL=Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, TUKES=turvallisuus- ja kemikaalivirasto, THL=Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, STUK=säteilyturvakeskus. Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Teollisuus saa julkista tukea lähinnä ympäristönsuojelun kehittämis- ja kokeiluhankkeiden investointeihin sekä vesiensuojelun, ilmansuojelun ja jätehuollon investointien korkotukena. Julkisen tuen osuus teollisuuden ympäristönsuojelun kokonaisrahoituksessa on kuitenkin vähäinen. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

124 Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu teollisuuden ja yritystoiminnan vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Yhteiskunnan tukea suunnataan teollisuudelle pääosin uusien innovaatioiden kehittämiseen sekä muuhun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tukea voi saada esimerkiksi hankkeille, jotka edistävät puhtaan teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Voimakkaan rakenteen muutosten alueilla yhteiskunnan tukea voidaan suunnata investointeihin, joilla aikaansaadaan uutta teollista toimintaa. Lainsäädännön ja ohjauskeinojen kehittämisen päävastuu on ympäristöministeriöllä. ELY-keskukset ja aluehallintovirastot tukevat työtä. Muita vastuu- ja yhteistyötahoja ovat Elinkeinoelämän keskusliitto, Säteilyturvakeskus, Suomen ympäristökeskus, pienten ja keskisuurten yritysten etujärjestöt, turvallisuus- ja kemikaalivirasto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Työterveyslaitos (taulukko 10.7) Kalankasvatus Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Kalankasvatuksen kohdistuvat toimenpiteet lukeutuvat osin muihin perustoimenpiteisiin, koska kalankasvatus on luvanvaraista toimintaa ja sen ympäristöluvat perustuvat Suomen lainsäädännössä asetettujen velvoitteiden toteuttamiseen. Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja parhaan käytännön (BEP) periaatteen soveltamista. Nykyisen tiedon perusteella sisämaan kalankasvatukseen on mahdollista soveltaa BAT-periaatetta. Verkkoallaskasvatuksen ympäristönsuojelua voidaan edistää BEP-periaatteen mukaisesti, koska verkkoallaskasvatukseen ei ole saatavilla vesiensuojelutekniikkaa. Verkkoallaskasvatuksen toimenpiteet ovat siten täydentäviä toimenpiteitä. Maa-allaslaitosten luvat ovat pääsääntöisesti voimassa toistaiseksi ja lupamääräykset tarkistetaan yleensä 10 vuoden välein. Verkkoallaslaitosten luvat ovat määräaikaisia. Toimenpiteitä otetaan tarpeen mukaan käyttöön lupaehtoja tarkistettaessa (taulukko 10.8). Ympäristölupamenettelyllä sekä sen yhteydessä toiminnanharjoittajille asetettavilla määräyksillä ja velvoitteilla on suuri merkitys kalankasvatuksen vesiensuojelussa. Taulukko Kalankasvatuksen vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Perustoimenpiteet Lietteen poiston /lietteen käsittelyn tehostaminen maa-laitoksilla Lietetaskut, itsepuhdistuvat altaat ja tehokkaat lietteenpoistojärjestelmät jne. Maa-allaslaitosten saneeraus keinoallaslaitokseksi Saneeraukset tehdään paikoissa, joissa se on tarkoituksenmukaista. Täydentävät toimenpiteet Kiertovesilaitoksen rakentaminen. Verkkoallaslaitoksen sijoittuminen sijainninohjaussuunnitelman mukaisesti Kiertovesikasvatus on yleistymässä, mutta ei kuitenkaan korkeiden investointi- ja käyttökustannusten vuoksi ole kilpailukykyinen kirjolohen kasvatuksessa. Kiertovesilaitoksia rakennetaan esimerkiksi sampea, siikaa ja kuhaa varten. Vesistön tilan ja laimenemisolosuhteiden perusteella ohjautunut sijoittuminen vähentää kuormituksesta syntyviä haittoja vesistöissä. Vesiviljelyn kansallisessa sijainninohjaussuunnitelmassa (2014) on tunnistettu alueita, joilla vesiviljelytuotantoa voidaan kestävästi kasvattaa siten, että se ei vaaranna vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa ja Itämeren suojelun toimintaohjelmassa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja että toiminta aiheuttaa mah- 123

125 dollisimman vähän haittaa vesialueen muulle käytölle. Rannikon lähellä on vesialueita, joiden tila on hyvää huonompi. Siellä kuormitusta ei voi lisätä, mutta olemassa olevaa tuotantoa voidaan keskittää. Pääosa tunnistetuista vesiviljelyyn sopivista alueista on paikoissa, joissa on voimakkaat virtaukset ja laajat kuormituksen laimentumisalueet. Ohjelmassa on esitetty Perämerellä myös joitakin alueita, joille uutta tuotantoa voisi sijoittaa nykytekniikalla. Suurin osa tunnistetuista vesialueista sijaitsee kuitenkin ulkomerellä tai lähes suojattomalla rannikkoalueella, joille nykyisin käytössä oleva kasvatustekniikka ja -menetelmät eivät sovellu. Perämerelle ja Merenkurkkuun suunnitellut tuulivoimalapuistot saattavat toteutuessaan tarjota kalankasvatuslaitoksille suojaa ja tulevaisuudessa olla soveliaita alueita tuotannon lisäämiselle. Sisävesillä vesiviljelyyn sopivia vesialueita ei voida merialuetta vastaavalla tavalla tunnistaa, koska tuotanto ei sijoitu laajoille ulappalueille vaan vesistöjen varsille tai valuma-alueille. Lähtökohtana on, että toiminta ei saa heikentää vesistön tilaa, mikä varmistetaan tapauskohtaisesti ympäristölupamenettelyssä. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Kalankasvatuksen osuus vesienhoitoalueen ravinnekuormituksesta on vähäinen, mutta paikallisesti kuormitus vesistöihin saattaa olla merkittävä. Iijoen latva-alueiden kalakasvatuslaitosten lietteen poistoa/lietteen käsittelyä pyritään tehostamaan ainakin neljällä laitoksella (taulukko 10.9). Rannikon kalankasvatus on keskittynyt Kuivaniemen edustan merialueelle, missä kalankasvatus on jo siirtynyt mantereen lähellä olevista paikoista ulkosaarten lähelle. Mikäli uutta kalankasvatusta alueelle tulee, sitä pyritään ohjaamaan sijainninohjaussuunnitelman mukaisesti nykytekniikan mahdollisuuksen puitteissa. Määrällistä tavoitetta tälle ei vesienhoitoalueella suunniteltu. Taulukko Kalankasvatuksen toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Muut perustoimenpiteet Lietteen poiston /lietteen käsittelyn tehostaminen maalaitoksilla (laitosten määrä) Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Vesienhoitoalueella vesiviljely on keskittynyt tietyille alueille. Haittojen ehkäisemiseksi on keskeistä muun muassa uuden tuotannon sijoittuminen sijainninohjaussuunnitelman mukaan. Suurin osa laitoksista on pieniä ja vaikka kuormituskin tällöin on vähäistä, voi tuotannon keskittyminen aiheuttaa haitallisia yhteisvaikutuksia. Pienilläkin laitoksilla kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen käyttöönotto ja laitoksen hyvä hoito ovat tärkeitä. Valtakunnallisten ohjauskeinojen edistäminen (taulukko 10.10) on tärkeää Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella, vaikka kalankasvatuksen kuormitusosuus on merkittävä vain muutamilla vesimuodostumilla. Ohjauskeinoissa esille tuotuun kehittämistyöhön vesienhoitoalueella tuskin käytännössä osallistutaan, mutta kehitystyön tuloksena syntyvä toteuttamiskelpoinen tekniikka ja menetelmät otetaan käyttöön ja sisällytetään lupakäytäntöön. Vesiviljelyn ravinteiden kierrätystä tullaan käsittelemään Pohjois-Pohjanmaan ravinteiden kierrätyksen yleissuunnitelmassa, mikäli yleissuunnitelma toteutetaan. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

126 Taulukko Kalankasvatuksen toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot Kalankasvatuslaitosten sijainninohjaussuunnitelman käyttöönoton edistäminen sekä Suomen rannikon oloihin soveltuvan avomeritekniikan ja toimintatapojen kehittäminen. Kalankasvatuksen ympäristösuojeluohjeen käyttöönoton edistäminen. YM, MMM YM, MMM Kalankasvattajat, LUKE, AVIt, VARELY, ELYt, maakuntien liitot, Kalankasvattajaliitto ry. VARELY, ELYt, AVIt, Kalankasvattajaliitto ry, LUKE Kalankasvattamoilla käytettävien rehujen ja ruokintamenetelmien kehittäminen sekä kalojen hyvän hoidon edistäminen. *) Kalankasvatuksen vesiensuojelua edistävien laitostyyppien ja jätevesien käsittelymenetelmien kehittäminen. *) Ravinteiden kierrättämisen ja ravinteiden poiston edistämisen selvittäminen muuta vesiensuojelua täydentävänä keinona. MMM, YM MMM, YM MMM, YM LUKE, rehuteollisuus, Kalankasvattajat, yliopistot ELYt, AVIt, LUKE, kalankasvattajat, laitevalmistajat, teknologiayritykset LUKE, VARELY, rehuteollisuus, SYKE, kalankasvattajat, kalastajat, vihreä teknologia *) Ohjauskeinoa ei toteuteta vesienhoitoalueella, mutta otetaan käyttöö, kun konkretisoituu toimenpiteinä. MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, LUKE=luonnonvarakeskus, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=aluehallintovirasto, VARELY=Varsinais.Suomen ELY-keskus. Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Kalankasvattajat voivat saada harkinnanvaraista EU-tukea Euroopan kalatalousrahastosta. Vesiviljelytoiminnan harjoittaminen edellyttää ympäristölupaa ja. Euroopan kalatalousrahaston osarahoitteisia tukia voidaan myöntää vain niihin vesiviljelyinvestointeihin, joilla on voimassaoleva asianmukainen ympäristölupa. Tukea voidaan tällä hetkellä myöntää investoinneille, jotka koskevat tuotantolaitosten rakentamista, laajentamista, laitehankintoja ja ajanmukaistamista erityisesti siltä osin kuin on kyse hygieniaan, ihmisten ja eläinten terveyteen ja tuotteiden laatuun liittyvien olosuhteiden parantamisesta, kielteisten ympäristövaikutusten vähentämisestä tai myönteisten ympäristövaikutusten lisäämisestä. Euroopan unionin piirissä valmistellaan vuonna 2014 alkavaa uutta rahoituskehyskautta, jossa tullee olemaan samansuuntaiset tulimahdollisuudet. Vesienhoidon toimenpiteille voi hakea hankerahoitusta ympäristöministeriön ohjelmista, tällä hetkellä ympäristöministeriön ravinteiden kierrätyksen edistäminen ja Saaristomeren tilan parantaminen. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu kalankasvatuksen vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin maa- ja metsätalousministeriöllä. Muita vastuu- ja yhteistyötahoja ovat kalankasvattajat, ympäristöministeriö, kalankasvatuksen vesiensuojeluun liittyvistä kansallisista koordinointi- ja asiantuntijatehtävistä vastaava Varsinais-Suomen ELY-keskus, muut ELYkeskukset, aluehallintovirastot, Suomen kalankasvattajaliitto ry, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, rehuteollisuus sekä maakuntien liitot ja yliopistot (taulukko 10.10). Toimenpiteiden seurantavastuu on ELY-keskuksilla. Vesiensuojelun edistymistä voidaan seurata uusien ympäristölupien sekä jo voimassa olevien ympäristölupien tarkistamisen yhteydessä esitettyjen toimenpiteiden perusteella. Myös sijainninohjaussuunnitelman mukaista sijoittumista voidaan seurata lupapäätöksistä Turvetuotanto Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Lähes kaikki turvetuotannon vesiensuojelussa käytetyt toimenpiteet lukeutuvat muihin perustoimenpiteisiin, koska turvetuotanto on luvanvaraista toimintaa ja sen ympäristöluvat perustuvat Suomen lainsäädännössä 125

127 asetettujen velvoitteiden toteuttamiseen. Ensimmäisen suunnittelukauden toimenpiteistä pintavalutuskentät ja kasvillisuuskentät on eroteltu omiksi toimenpideryhmikseen. Ensimmäisellä kaudella turvetuotannon toimenpiteenä ollut jälkihoito on jäänyt pois. Pohjavesialueilla toisen kauden uutena toimenpiteenä on toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen. Käytettävissä olevat vesienhoidon toimenpiteet on koottu taulukkoon Taulukko Turvetuotannon vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Perustoimenpiteet Vesiensuojelun perusrakenteet Sarkaojarakenteet ja mitoitusohjeiden mukaisesti tehdyt laskeutusaltaat rakenteineen. Virtaaman säätö Tavoitteena saada suurten valumien aikana turvetuotantoalueelta huuhtoutuvaa kiintoainetta laskeutumaan alueen kokoojaojiin veden virtausta rajoittamalla ja hidastamalla. Virtaamansäätöpatoja rakennetaan tuotantoalueen kokoojaojiin tai virtaaman säätö voidaan sijoittaa laskeutusaltaan yhteyteen. Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaus/ei pumppausta Poistaa ravinteita, kiintoainetta ja haitallisia aineita. Tuotantoalueen valumavedet ohjataan ojittamattomalle suolle, jolla on vähintään puoli metriä syvä turvekerros. Ojitettu pintavalutuskenttä, pumppaus/ei pumppausta Ojitetulle suoalueelle perustettava pintavalutuskenttä. Kenttä mitoitetaan samoilla kriteereillä kuin ojittamatonkin pintavalutuskenttä. Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaus/ei pumppausta Kasvillisuuskenttä on eristetty allasmainen kasvillisuuden peittämä alue. Pidättää ravinteita ja kiintoainesta. Kosteikko on patoamalla tai kaivamalla tehty osittain avovesipintainen vesiensuojelurakenne, joka poistaa ravinteita ja kiintoainesta. Kasvillisuuskentillä/kosteikoilla tehostetaan yleensä vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua. Kemiallinen käsittely kesä/ympärivuotinen Veteen lisätään kemikaaleja, jotka saostavat veteen liuenneita aineita. Saostuneet aineet poistetaan vedestä laskeuttamalla. Toimenpiteen käyttö sopii alueille, joilla on tarvetta tehostaa vesiensuojelua erityisesti humuskuormitusta vähentämällä. Humusvesien imeytymisen estäminen turvetuotantoalueilta Pohjavesialueilla toteutettava toimenpide Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen turvetuotannossa Pohjavesialueilla toteutettava toimenpide Täydentävät toimenpiteet (yksikkö) Kemiallisen käsittelyn lisääminen, kesä/ympärivuotinen Veteen lisätään kemikaaleja, jotka saostavat veteen liuenneita aineita. Saostuneet aineet poistetaan vedestä laskeuttamalla. Toimenpiteen käyttö sopii alueille, joilla on tarvetta tehostaa vesiensuojelua erityisesti humuskuormitusta vähentämällä. Pienkemikalointi, kesä/ympärivuotinen Kehitysvaiheessa oleva sähkötön menetelmä saostaa veteen liuenneita aineita ferrisulfaatin avulla. Käsitellyn veden alhainen ph saattaa vaatia jälkineutralointia Menetelmä soveltuu käytettäväksi jo olemassa olevien turvesoiden vesiensuojelussa, esimerkiksi pintavalutuskentän jälkeen, kun vesiensuojelua halutaan tehostaa. Toimenpide on uusi. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

128 Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja parhaan käytännön periaatteen (BEP) soveltamista. Turvetuotantoalueilla BAT määritellään tapauskohtaisesti ottaen huomioon tuotantoalueen erityisolosuhteet sekä jäljellä oleva käyttöikä. Tuotantoalueen eristysojitus, sarkaoja-altaat, lietteenpidättimet sekä mitoitusohjeet täyttävät laskeutusaltaat padottavine rakenteineen ja pintapuomeineen kuuluvat kaikkien turvetuotantoalueiden vesiensuojelun perusrakenteisiin. Vesiensuojelun perusrakenteet eivät kuitenkaan yksin ole riittäviä, vaan niiden lisäksi tarvitaan tehokkaampia vesienkäsittelymenetelmiä (taulukko 10.12). Taulukko Turvetuotannon toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Muut perustoimenpiteet Vesiensuojelun perusrakenteet (ha) Virtaaman säätö (ha) Ojittamaton pintavalutuskenttä, ei pumppausta (ha) Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaamalla (ha) Ojitettu pintavalutuskenttä, ei pumppausta (ha) Ojitettu pintavalutuskenttä, pumppaamalla (ha) Kasvillisuuskenttä/kosteikko, ei pumppausta (ha) Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaamalla (ha) Kemiallinen käsittely kesä (ha) Humusvesien imeytymisen estäminen tuotantoalueilta (kpl) 1 5 0,3 Yhteensä Täydentävät toimenpiteet Pienkemikalointi, kesä Yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ Vallitsevan oikeuskäytännön perusteella uusilla tuotantoalueilla parasta käyttökelpoista tekniikkaa ovat ympärivuotinen pintavalutus, ympärivuotinen kemikalointi tai näiden yhdistelmä. Vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua pyritään tehostamaan lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä pintavalutuskentällä tai sen muuttamisella ympärivuotiseksi. Mikäli pintavalutuskenttää ei voida rakentaa, vesiensuojelua tehostetaan virtaaman säädöllä, kasvillisuuskentällä tai kosteikolla, kemikaloinnilla, tai yhdistämällä erilaisia vesiensuo- 127

129 jeluratkaisuja. Vesiensuojelutoimet ja niiden tehostamistarve ratkaistaan tapauskohtaisesti lupamenettelyn yhteydessä ottaen huomioon tuotantoalueen ja sen vaikutusalueen erityispiirteet kuten Natura-alueet. Ympäristölupien lisäksi turvetuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia pyritään vähentämään ja ennaltaehkäisemään valtioneuvoston hyväksymillä ohjelmilla ja ohjeilla. Vuonna 2013 uudistetulla Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeella pyritään edistämään lainsäädännössä ja erilaisissa valtioneuvoston ohjelmissa asetettujen turvetuotannon ympäristötavoitteiden toteutumista yhdenmukaisin menettelyin ja tulkinnoin. Vesiensuojelun tehostaminen suunnittelukaudella tapahtuu pääosin muihin perustoimenpiteisiin lukeutuvilla toimenpiteillä (taulukko 10.12). Turvetuotannon vesiensuojelun tehostamisessa on tärkeää hyödyntää myös juuri päättyneiden sekä parhaillaan menossa olevien T&K-hankkeiden tuloksia hyvistä vesiensuojelukäytännöistä ja uusista vesiensuojelumenetelmistä. Turvetuotanto toimialana on osallistunut aktiivisesti uusien vesiensuojelumenetelmien tutkimiseen ja kehittämiseen. Kustannustehokkain ja toimivuudeltaan paras vesiensuojelurakenne on ojittamattomalle suoalueelle perustettu pintavalutuskenttä. Täydentävien toimenpiteiden valikoimassa (taulukko 10.12) on vain kemikalointiin liittyviä toimenpiteitä, mutta turvetuotannon vesiensuojelua tehostetaan ja tullaan tehostamaan muun muassa pintavalutuksen avulla myös enemmän kuin lupaehdoissa vaaditaan. Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Ensimmäisellä suunnittelukaudella esitettyjä turvetuotannon ohjauskeinoja on tarpeen jatkaa toisellakin suunnittelukaudella. Turvetuotannon sijainninohjausta edistetään Kansallisen suo- ja turvemaiden strategian linjausten mukaisesti maankäytön suunnittelussa, lupakäsittelyssä, lausunnoissa ja neuvonnassa. Erityisesti pientuottajille suunnattavaa turvetuotannon vesiensuojelun käytännön toteuttamiseen liittyvää koulutusta ja neuvontaa tulisi lisätä sekä edistää omavalvontaa. Uutena ohjauskeinona esitetään myös selvitettäväksi, onko tarvetta muuttaa turvetuotannon vesiensuojelurakenteiden mitoitusohjeita, jotta ne paremmin vastaisivat nykyisiä valuntatilanteita ja ilmaston muutokseen sopeutumista. Lisäksi tulisi kehittää automaattista jatkuvatoimista mittaustekniikkaa turvetuotantoalueiden päästöjen tarkkailemiseksi erityisesti ns. tehotarkkailusoilla, joiden perusteella määritetään turvetuotantoalueiden ominaispäästöjä. Jatkuvatoiminen veden laadun ja virtaaman mittaus antaa kertanäytteenottoa paremman tiedon kuormituksen vaihteluista ja huipuista. Alueellisena ohjauskeinona on syytä edistää sitä, että turvetuotannossa otetaan huomioon happamat sulfaattimaat ja niistä aiheutuvat happamuusriskit (taulukko 10.13). Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Vastuu turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden rahoituksesta on alan yrityksillä. Yhteiskunnan tukea suunnataan pääosin uusien innovaatioiden kehittämiseen sekä muuhun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tukea voi saada esimerkiksi hankkeille, jotka edistävät ympäristötekniikan kehittämistä ja vesiensuojelua. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin ympäristöministeriöllä, turvetuottajilla ja ELY-keskuksilla. Muita vastuu- ja yhteistyötahoja ovat työ- ja elinkeinoministeriö, aluehallintovirastot, maakuntien liitot, kunnat, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja yliopistot (taulukko 10.13). Turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden toteumatiedot saadaan suurelta osin ympäristöhallinnon VAHTI-järjestelmästä, minne toiminnanharjoittajat tuottavat tiedon TYVI-palvelun kautta. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

130 Taulukko Turvetuotannon toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot Ohjataan uusi turvetuotanto jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille sekä luonnon monimuotoisuudelle. Vähennetään turvetuotannon vesistövaikutuksia valumaaluekohtaisella suunnittelulla. Otetaan huomioon valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta. YM, TEM TEM, YM Turvetuottajat, AVIt, ELYt, maakuntien liitot, GTK, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset Turvetuottajat, konsultit, Maakuntien liitot Turvetuottajat, GTK, ELYt, AVIt, maakuntien liitot Kehitetään uusia ja erityisesti ympärivuotisesti toimivia vesiensuojelumenetelmiä. YM, TEM VTT, TEKES, yliopistot, Turvetuottajat, SYKE Edistetään turvetuottajille ja urakoitsijoille järjestettävää koulutusta. TEM, YM Bioenergia ry, Vapo, oppilaitokset Omavalvonnan edistäminen. YM, TEM ELYt, Bioenergia ry, tuottajat Automaattisen jatkuvatoimisen mittausmenetelmän kehittäminen. TEM, YM SYKE, yliopistot, ELYt, mittauslaitteiden toimittajat esim. Luode, EHP Turvetuotannon vesiensuojelurakenteiden ja niitä koskevien mitoitusohjeiden tarkistaminen muuttuneita sadanta- ja valuntatilanteita vastaavaksi ja niiden käyttöönotto TEM, YM SYKE, turvetuottajat, ELYt, muut tutkimuslaitokset Selvitetään tuotantoalueilta huuhtoutuva elohopean ja tarvittaessa myös muiden metallien kuormitus alapuoliseen vesistöön ympäristölupamenettelyn yhteydessä sekä asetetaan tarvittaessa metallien huuhtoutumiselle rajoituksia ja tarkkailuvelvoitteet. Alueelliset ohjauskeinot Edellytetään happamien sulfaattimaiden huomioimista kaivuissa, tuotannon loppuvaiheessa ja jälkikäytössä, ph-vaikutusten arviointia riskialueilla sekä torjuntatoimia hapanta kuormitusta tuottavilla tuotantoalueilla. TEM, YM AVI, ELY AVIt, ELYt, toiminnanharjoittajat Turvetuottajat, yliopistot, SYKE MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, TEM=työ- ja elinkeinoministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=aluehallintovirasto, GTK=geologian tutkimuskeskus, VTT=valtion teknillinen tutkimuskeskus, TEKES=teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Turkiseläintuotanto Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Ympäristönsuojelulain mukaisesti turkistarhalla tulee olla ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vähintään 250 siitosnaarasminkille tai lannantuotannoltaan tai ympäristövaikutuksiltaan vastaavalle muulle eläinmäärälle. Myös pienemmälle tarhalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Ympäristösuojelulain mukainen määräys koskee tarpeellisin osin myös vanhoja eläinsuojia ja turkistarhoja, joiden kohdalla alueellinen ympäristökeskus tai kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on harkinnut luvan tarpeellisuuden. Turkistarhauksen vesiensuojelumääräykset annetaan lupakäsittelyn yhteydessä. Turkistuotannon toimenpiteet kuuluvat siten pääosin perustoimenpiteisiin tai muihin perustoimenpiteisiin. Ainoastaan turkistilojen tilakohtainen neuvonta lasketaan kuuluvan täydentäviin toimenpiteisiin (taulukko 10.14). 129

131 Taulukko Turkiseläintuotannon vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Perustoimenpiteet Turkistuotannon vesiensuojelun perustason käyttö Turkistilojen perustoimenpiteet eli korotetut lanta-alustat, pidennetyt räystäät, varjotalokentän peruskunnostus sekä riittävä kuivikkeiden käyttö. Turkistuotannon valumavesien käsittelymenetelmien rakentaminen suurille tiloille, keskisuurille ja pienille tiloille Turkistuotannon valumavesien käsittelymenetelmien ylläpito suurilla, keskisuurilla ja pienillä tiloilla Jätevesien käsittelymenetelmän rakentaminen. Yleisin käsittelymenetelmä on hiekkasuodatus, suuremmilla tiloilla kemiallinen käsittely. Aikaisemman valitun ja rakennetun jätevesien käsittelymenetelmän ylläpito. Muut perustoimenpiteet Turkistuotannon tiiviiden alustojen rakentaminen Tuotantoalueen alle rakennettu tiivis alusta. Vanhojen turkistuotantoalueiden jälkihoito- ja käyttö pohjavesialueilla Maaperän kunnostaminen vanhoilla turkistuotantoalueilla Pohjavesialueilla sijaitsevien varjotalojen siirto sekä pohjavesialueilla sijanneiden turkistuotantoalueiden jälkihoito. Turkistilojen toiminnan seurauksena nitraatilla pilaantuneiden maaperän ja/tai pohjavesien puhdistaminen Täydentävät toimenpiteet Turkistilojen tilakohtainen neuvonta Turkistilojen tilakohtainen vesiensuojeluneuvonta. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Nykytilanteessa varjotalojen ja hallien alla on tiiviit alustat arviolta 50 %:lla turkistuotannosta. Valumavesien käsittelyjärjestelmät on rakennettu arviolta %:lle tiloista. Lisäksi oletetaan, että kaikilla tiloilla on toteutettu vesiensuojelun perustoimenpiteet eli korotetut lanta-alustat, pidennetyt räystäät sekä varjotalokentän peruskunnostus. Vesiensuojelun perustasoon katsotaan kuuluvaksi myös riittävä kuivikkeiden käyttö. Tiiviit alustat asennetaan aina tilojen peruskorjauksen (varjotalon purkuperuskorjaus) tai uudisrakentamisen yhteydessä ja niitä asennetaan myös nykyisten varjotalojen alle. Jos käytössä on tiiviit alustat, ja kattovedet johdetaan pois, niin etteivät ne pääse huuhtomaan tarha-aluetta (Turkistarhauksen ympäristönsuojeluohjeen YM 2000 suositus), valumavesien käsittelyn tarve ei ole niin suuri. Vesienhoidon suunnittelussa on arvioitu, että vuoteen 2021 mennessä tiivis alusta tehdään neljäsosalle tarhoissa joissa sitä ei vielä ole. Uudisrakentamista (laajentamista) tehdään neljän-viiden vuoden ajan n. 10 %:lle tuotannosta vuosittain. Valumavesien käsittelyjärjestelmiä rakennetaan vähän yli puolelle suurista ja reilulle neljännekselle pienistä ja keskisuurista tarhoista, joiden lupa tulee uusittavaksi hoitokauden aikana. Koska valumavesien käsittely ja tiiviit alustat vastaavat nykyistä lupakäytäntöä sekä parasta käyttökelpoista tekniikkaa, kuuluvat esitetyt toimet perustoimenpiteisiin. Turkiseläintuotannolle esitettävät toimenpiteet käyvät ilmi taulukosta EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

132 Taulukko Turkiseläintuotannon toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Perustoimenpiteet Turkistuotannon vesiensuojelun perustason käyttö (varjotalometri) Turkistuotannon valumavesien käsittelymenetelmien rakentaminen suurille tiloille (tilojen lukumäärä) Turkistuotannon valumavesien käsittelymenetelmien rakentaminen pienille ja keskisuurille tiloille (tilojen lukumäärä) Turkistuotannon valumavesien käsittelymenetelmien ylläpito suurilla tiloilla (tilojen lukumäärä) Turkistuotannon valumavesien käsittelymenetelmän ylläpito pienillä ja keskisuurilla tiloilla (tilojen lukumäärä) Yhteensä Muut perustoimenpiteet Turkistuotannon tiiviiden alustojen rakentaminen (varjotalometri) Yhteensä Täydentävät toimenpiteet Turkistilojen tilakohtainen neuvonta (hlö/vuosi) Yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Neuvonnan lisäksi turkistuotannon vesiensuojeluun ehdotetaan tilojen sijoittumiseen sekä rehun kehittämiseen ja lannan hyötykäyttöön liittyviä ohjauskeinoja (taulukko 10.16). Rehujen ja ruokintamenetelmien kehittämistyöhön vesienhoitoalueella tuskin käytännössä osallistutaan, mutta kehitystyön tulokset otetaan käyttöön ja tarvittaessa sisällytetään myös lupakäytäntöön. Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Turkistuotannon vesiensuojelutoimenpiteitä voidaan osin tukea yhdyskunnan varoin. Turkistalouden aiheuttamaa riskiä pohjavedelle voidaan poistaa avustamalla yhteiskunnan varoin tiloja siirtymään pois pohjavesialueilta sekä tukemalla pilaantuneen maaperän kunnostamista. Avustukset kohdennetaan ensisijaisesti tiloille, joiden on todettu aiheuttavan pohjavedelle suurta riskiä, ja joilla ei ole lupaa jatkaa toimintaa kyseisellä alueella. Avustuksen määrä riippuu valtion budjetista. 131

133 Taulukko Turkiseläintuotantosektorin toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot Ohjataan uusien turkistilojen sijoittumista niin, ettei toiminnasta aiheudu vesistöjen ja pohjavesien pilaantumisvaaraa. Pyritään tukemaan turkistilojen vesiensuojeluinvestointeja valtion budjetin mahdollistamissa puitteissa. MMM, YM Maakuntien liitot, kunnat, ELYt, AVIt ELYt Lisätään turkistuotannon vesiensuojeluun liittyvää neuvontaa. MMM, YM Tuottaja- ja neuvontajärjestöt Kehitetään turkistiloilla käytettäviä rehuja ja ruokintamenetelmiä ottaen huomioon vesiensuojelutarpeet. *) LUKE, muut tutkimuslaitokset ja yliopistot, tuottaja- ja neuvontajärjestöt Parannetaan edellytyksiä turkiseläinten lannan hyötykäyttöön. MMM, YM Tuottaja- ja neuvontajärjestöt, ELYt MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, LUKE=luonnonvarakeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=aluehallintovirasto *) Ohjauskeinoa ei toteuteta vesienhoitoalueella, mutta otetaan käyttöön kun konkretisoituu toimenpiteinä Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu turkistuotannon toimenpiteiden toteutuksesta on ensisijaisesti toiminnan harjoittajalla sekä neuvontajärjestöillä (taulukko 10.16). Turkistuotannon vesienhoitotoimenpiteiden seurannasta vastaa toiminnan harjoittaja, kunta sekä ELY-keskus. 3.6 Metsätalous Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet ovat toisella suunnittelukaudella pääosin samat kuin ensimmäisellä kaudella (taulukko 10.17). Uutena toimenpiteenä esitetään ojitettujen soiden ennallistumaan jättämistä. Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta oli ensimmäisellä suunnittelukaudella sekä nykykäytännön mukaisena toimenpiteenä että lisätoimenpiteenä. Toisella suunnittelukaudella jaottelusta on luovuttu. Toimenpide hakkuiden suojavyöhyke on nyt uudistushakkuiden suojakaista. Aiemmat toimenpiteet lannoituksista ja maaperän muokkauksesta pidättäytymisestä pohjavesialueilla käsitellään ohjauskeinoina. Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteistä ainoastaan kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet ovat muita perustoimenpiteitä, muut toimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä. Vuoden 2012 alusta lähtien on kirjallisesti tullut ilmoittaa muusta kuin vähäisestä ojituksesta ELY-keskukseen. Ilmoituksen sisällöstä on tarkemmin säädetty valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista. Taulukko Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Muut perustoimenpiteet Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet Vesiensuojelutoimenpiteinä ovat lietekuopat, kaivu- ja perkauskatkot, laskeutusaltaat sekä pienimuotoinen pintavalutus. Täydentävät toimenpiteet EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

134 Lannoitusten suojakaista Muokkaamattoman suojakaistan jättäminen uudistushakkuualan ja vesistön välille. Uudistushakkuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä hakkuita, jotka toteutetaan uuden puusukupolven aikaansaamiseksi. Uudistushakkuiden suojakaista Lannoitettavan alueen ja vesistön väliin jätettävä lannoittamaton suojakaista. Lannoitettaessa huolehditaan, ettei lannoitteita levitetä vesistöihin tai pienvesiin. Lannoitteiden levityksessä tulee ottaa huomioon myös pintavesien purkautumissuunta ja maaston kaltevuus, jotta vältetään lannoitteiden kulkeutumista vesistöihin. Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta Toimenpide sisältää pintavalutuskentät, pohja- ja putkipadot sekä kosteikot, joilla pyritään vähentämään eroosioherkillä alueilla jo toteutettujen ojitusten haittavaikutuksia Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu Toimenpiteellä tehostetaan yksittäisten kunnostusojitushankkeiden vesiensuojelua lisäämällä pohja- ja putkipatojen, pintavalutuskenttien ja kosteikkojen käyttöä erityisesti metsätalouden kuormittamilla alueilla, joilla tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä Tehostettu vesiensuojelusuunnittelu Toimenpiteeseen kuuluvat esimerkiksi Kestävän metsätalouden rahoituslailla (KEMERA) toteutettujen luonnonhoitohankkeiden suunnittelu sekä muu valuma-aluekohtainen suunnittelu. Ojitusten haittojen ehkäiseminen pohjavesialueilla Toimenpiteillä estetään pohjaveden laadun vaarantumista ja pohjaveden pinnan alenemista erityisesti pohjavesimuodostumissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa ojitukset ovat ulottuneet kivennäismaahan. Ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden jättäminen ennallistumaan Uuden metsälain mukaan heikkotuottoisilta ojitusalueilta poistuu uudistamisvelvoite. Ojituksen seurauksena syntynyt puusto voidaan poistaa ja jättää alue ennallistumaan. Ennallistumista voidaan myös aktiivisesti edistää luonnonhoitohankkeena. Alueita voidaan myös tapauskohtaisesti käyttää vesiensuojelutarkoituksiin, esimerkiksi pintavalutuskenttinä tai vesistöjen varsilla puskurivyöhykkeinä tai laajoina suojakaistoina. Koulutus ja neuvonta Metsätalouden vesiensuojelun koulutus suunnittelijoille, toimihenkilöille ja urakoitsijoille sekä neuvonta metsänomistajille Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Metsätaloudella ei ole varsinaista toiminnan vesiensuojelua ohjaavaa erillislainsäädäntöä tai lupakäytäntöä. Hanketoiminnassa toteutettavat pinta- ja pohjavesien vesiensuojelutoimenpiteet perustuvat metsälain ohella kestävän metsätalouden rahoituslakiin, metsäsertifiointiin ja toimenpiteiden toteuttajien omiin laatujärjestelmiin, valtioneuvoston periaatepäätöksiin sekä erilaisiin suosituksiin hyviksi käytännöiksi. Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet on suunniteltu alueellisena toimenpiteenä vesienhoidon suunnittelun osa-alueille kohdennettuna. Toimenpiteitä kohdennetaan etenkin niille vesistöille, joilla kiintoaine ja orgaaninen kuormitus ovat merkittäviä tilaa heikentäviä tekijöitä ja metsätalous on pääasiallinen kuormittaja. Erityisesti toimenpiteitä suunnataan metsätalouden kuormittamille latvavesistöille. Tarkemmin kohdentamista on kuvattu vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa. Pohjavesialueilla keskeisimmäksi ongelmaksi on todettu ojitukset, etenkin kivennäismaahan asti kaivettuna ja/tai niin että siitä aiheutuu pohjavden haitalllista purkautumista. Mikäli kunnostusojitusta suunnitellaan pohjavesialueelle, ELY-keskus antaa ojitusilmoituksesta lausunnon ja ottaa pohjavesien suojelunäkökohdat huomioiden kantaa hankkeen toteuttamismahdollisuuksiin aiheuttamatta haitallisia vaikutuksia pohjavedelle. Joissain tapauksissa ELY-keskus on mm. todennut, ettei hanketta voida totetuttaa ilman vesitalouslupaa (Vesilaki 3:2 ). Ojitushaittojen ehkäiseminen pohjavesialueilla -toimenpidettä esitetään tehtäväksi kuudelle pohjavesialueelle. 133

135 Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteitä suunniteltaessa on arvioitu sektorin toimenpidemäärät (kunnostusojitus, lannoitus, uudistushakkuut) aikaisempien vuosien toteutustietojen perusteella. Esitettävät toimenpiteet on koottu taulukkoon Taulukko Metsätalouden vesienhoidon toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Muut perustoimenpiteet Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet (ha) Yhteensä Täydentävät toimenpiteet Lannoitusten suojakaista (ha) Uudistushakkuiden suojakaista (ha) Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta (vesiensuojelu rakenne, kpl) Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu (vesiensuojelurakenne, kpl) Tehostettu vesiensuojelusuunnittelu (ha/vuosi) Ojitusten haittojen ehkäiseminen pohjavesialueilla (pohjavesialue) Ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden jättäminen ennallistumaan (ha) Koulutus ja neuvonta ( hlö/vuosi) Yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Keskeinen metsätalouden ohjauskeinojen kehittämistarve koskee keinoja, joilla edistetään ja mahdollistetaan teknis-taloudellisesti parhaiden ja kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden käytön laajentamista erityisesti yksityismailla. Kuormituksen ja muuttavan toiminnan vähentämiseksi tarvitaan myös valtakunnallisia ja alueellisia hallinnonalojen yhteisiä hankkeita huuhtoumien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi. Metsätalouden (puunkorjuu, maanmuokkaus) aiheuttamia haittoja vesistöille metallien (erityisesti elohopea) kuormituksen muodossa tulee selvittää, jotta pystytään arvioimaan ohjauskeinojen kehittämistarve. Monet ehdotetuista taloudellisista ohjauskeinoista edellyttävät etukäteen tehtäviä selvityksiä ja kehittämistyötä. Myös tilakohtaiseen neuvontaan esitetään lisäpanostusta. Vesienhoitoalueella metsätalous on tärkeä toimija, joten kaikkia esitettyja ohjauskeinoa tarvitaan. Toisella suunnittelukierroksella maaperän muokkauksessa ja lannoituksessa noudatetaan Tapion ja metsähallituksen sekä metsäsertifioinnin mukaisia suosituksia pohjavesialueilla. Valtakunnalliset ohjauskei- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

136 not on listattu taulukkoon Näiden lisäksi pyritään edistämään kahta alueellisesti tärkeää ohjauskeinoa: Kehitetään vesiensuojelun yhteistoimintaa (turvetuotanto, maatalous) ja sen rahoitusmahdollisuuksia esimerkkinä käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden käyttö metsätalouden vesiensuojelussa sekä kehitetään metsätalouden ja tulvasuojelun yhteistoimintaa. Taulukko Metsätaloussektorin toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot KEMERA-lakia muutetaan niin, että tukea suunnataan erityisesti vesiensuojelurakenteiden, kuten laskeutusaltaiden, virtaamansäädön, pintavalutuksen ja kosteikkojen suunnitteluun ja toteutukseen. Hyödynnetään uudistamisvelvoitteen poistuminen ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden osalta käyttämällä tällaisia kohteita tilanteen salliessa mahdollisimman laajasti vesiensuojelussa pintavalutuskenttinä ja suojakaistoina. Viedään käytäntöön valtakunnallisesti yhtenäinen metsätaloustoimenpiteiden vesiensuojelun laadunvarmennus ja omavalvontamalli, jota toimijat voivat soveltaa organisaatiokohtaisesti. Laajennetaan luonnonhoitohankkeiden soveltamispiiriä ja turvataan niiden riittävä rahoitus. Käytetään luonnonhoitohankerahoitusta nykyistä laajemmin vesiensuojelu- ja hoitotoimiin. Järjestetään rahoitus pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnittelulle. Tehostetaan olemassa olevien paikkatietotyökalujen käyttöä metsätaloustoimenpiteiden ja niiden vesiensuojelun suunnittelussa. Kehitetään paikkatietosovelluksia ja tehostetaan esimerkiksi laserkeilausaineistojen käyttöä metsätalouden vesiensuojelun suunnittelussa. Kehitetään metsätalouden vesiensuojelumenetelmiä erityisesti turvemaiden uudistamisen yhteydessä vapautuvan typen ja fosforin vähentämiseksi. Kehitetään vesiensuojelutoimenpiteitä metsätaloustoimenpiteiden aiheuttaman elohopeakuormituksen vähentämiseksi. Alueelliset ohjauskeinot Kehitetään vesiensuojelun yhteistoimintaa (turvetuotanto, maatalous) ja sen rahoitusmahdollisuuksia. Esimerkiksi käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden käyttö metsätalouden vesiensuojelussa. MMM MMM MMM MMM MMM MMM MMM MMM MMM MMM Suomen metsäkeskus, metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, Metsätaloustoimenpiteiden toteuttajat Hankkeiden toteuttajatahot: SMK metsäpalvelut, metsänhoitoyhdistykset, yhtiöt, Metsähallitus, Tapio Suomen metsäkeskus, Tapio Suomen metsäkeskus, Tapio Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, metsänhoitoyhdistykset, metsäpalveluyrittäjät Tapio, Suomen metsäkeskus, metsähallitus, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Maanmittauslaitos, GTK, ELYt Tapio, LUKE, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, firmat, metsätaloushankkeiden toteuttajat Tapio, LUKE, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, firmat, metsätaloushankkeiden toteuttajat Suomen metsäkeskus, Tapio, Metsähallitus, firmat, turvetuottajat, Turvetuottajien keskusliitto Kehitetään metsätalouden ja tulvasuojelun yhteistoimintaa. MMM Suomen metsäkeskus, Tapio, Metsähallitus, firmat, ELYt MMM=maa- ja metsätalousministeriö, LUKE=luonnonvarakeskus, GTK=geologian tutkimuskeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=aluehallintovirasto Metsätalouden rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Kestävän metsätalouden rahoituslain (KEMERA-lain) asettamien ehtojen mukaan maksettavat tuet muodostavat nykyisin keskeisen metsätalouden vesiensuojelua tukevan rahoitusjärjestelmän. Vuoden 2013 lopulla päättyvän KEMERA-lain voimassaolojakson jälkeen tarvitaan uusi rahoituslaki. Tavoitteena on ollut, että uusi laki tulisi voimaan

137 Suunnittelutuki: Voimassa olevassa laissa on ollut vesiensuojelun osalta mahdollisuus saada enintään 50% korotettua suunnittelutukea mikäli vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelussa vaaditaan tavanomaisesta suunnittelusta poikkeavia ja vaativampia lisätoimenpiteitä, suunnittelutukea voidaan korottaa enintään 50 % vastaamaan lisätoimenpiteistä aiheutuvia kustannuksia. Tukea ei ole maksettu tavanomaiseen, hakkuun jälkeiseen metsänuudistamiseen, vaan metsänomistaja vastaa omin varoin uudistamistöiden suunnittelusta ja toteutuksesta aiheutuvista kustannuksista. Toteutustuki: Kunnostusojitushankkeisiin sisältyvien vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttamiseen myönnettävä tuki on määräytynyt samalla tavalla kuin muidenkin hankkeella tehtävien toteutustöiden tuki. Yhteishankkeina toteutetuissa kunnostusojitushankkeissa tuki on I rahoitusvyöhykkeellä 40 % ja II rahoitusvyöhykkeellä 55 % todellisista toteutuskustannuksista. Rahoitusvyöhykkeellä III tuki on 65 % todellisista toteutuskustannuksista. Tuettavia kustannuksia ovat tällä hetkellä lähinnä vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuskustannukset (esim. laskeutusaltaat, lietekuopat, pintavalutusalueen syöttöojat, patorakenteet yms.). Myös rakenteiden alle jäävästä pinta-alasta on mahdollista saada korvaus. Metsäluonnon hoito: Valtion talousarvioissa on viime vuosina suunnattu rahoitusta metsäluonnon hoidon edistämiseen vuosittain 6,5-11 milj eur ja suunta on ollut vuosina laskeva. Metsätalouden vesiensuojelua on mahdollista tehostaa yksityisten metsänomistajien mailla metsäluonnon hoitohankkeisiin myönnettävällä tuella, jos toimenpiteellä on tavanomaista laajempi merkitys vesien ja vesiluonnon hoidon kannalta eikä kustannuksia voida osoittaa tietylle aiheuttajalle. Luonnonhoitohankkeen kustannukset voidaan rahoittaa kokonaan rahoituslain mukaisella tuella. Tukea on voitu myöntää yksityisten maanomistajien metsien kestävää hoitoa ja käyttöä edistävään valtakunnallisesti merkittävään kokeilu- ja selvitystoimintaan. Maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen myöntämisestä hankkeille vuosittain. Koska määrärahalla rahoitetaan myös useampia vuosia kestäviä hankkeita, varat voivat olla sidottuja useiksi vuosiksi eteenpäin. Viime vuosina määrärahaa on myönnetty muun muassa metsätalouden vesiensuojelua edistäviin hankkeisiin. Hyvinä esimerkkeinä tästä voidaan mainita vuonna 2006 alkanut hanke "Metsätalouden kustannustehokkaat vesiensuojelumenetelmät" ja Keski-Suomen ELY-keskuksen vuodesta 2011 vetämä TASO-hanke. Rahoituslain uudistus: Valtioneuvoston ehdotus uudeksi kestävän metsätalouden rahoituslaiksi (nro 544/2007) on ollut jo pitkään vireillä ja se odottaa edelleen EU:n komission päätöstä laista pienpuun energiatuesta. KEMERA-lakiehdotuksen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa tullaan tarkemmin säätämään valtion tuen suuruudesta eri toimenpiteisiin. Lakiehdotuksessa kunnostusojitus työlaji laajenisi suometsän hoidoksi, jonka osana voitaisiin edelleen rahoittaa myös kunnostusojitusta. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset tuet myönnetään lakiehdotuksen mukaan jatkossakin metsänomistajille, eikä tukivaroja voida myöntää esim. jollekin organisaatiolle. Kestävän metsätalouden rahoituslakia tullaan uudistamaan vesienhoidon ohjelmakaudelle Yhtenä vaihtoehtona on esitetty, että esimerkiksi suometsien hoidon osalta tuki suunnattaisiin erityisesti kunnostusojituksen vesiensuojelurakenteiden suunnittelun ja toteuttamisen rahoittamiseen. Tämä edistäisi metsätalouden vesiensuojelun toteutumista merkittävästi. Nykyisessä asetusluonnoksessa suometsien hoidon tuessa vesiensuojeluun ei kuitenkaan ole osoitettu rahoitusta erikseen, vaan vesiensuojelun toteutus on osa koko hanketta. Uhka tällöin tietysti on että vesiensuojeluun suunnataan resursseja vain vähimmäisvaatimuksen mukaisesti. Valtion rahoittamiin kunnostusojitushankkeisiin sisältyvät pakolliset vesiensuojelusuunnitelmat sisältävät yksityiskohtaiset kuvaukset kunnostusojituksessa toteutettavista vesiensuojelutoimenpiteistä. Alueelliset ja paikalliset ympäristöviranomaiset ovat valvoneet vaihtelevasti lähinnä vapaaehtoisen ilmoitusmenettelyn keinoin ojitushankkeiden vesiensuojelua. Uuteen, voimaan tulleeseen vesilakiin sisältyy pykälä ojituksista ilmoittamisesta. Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on kirjallisesti ilmoitettava ELY-keskukselle. Valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista on tarkemmin säädetty ilmoituksessa vaadittavista asioista. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu metsätalouden käytännön toteutuksesta on metsänomistajilla. Myös maa- ja metsätalousministeriöllä, metsähallinnolla ja neuvontajärjestöillä on keskeinen rooli toiminnan ohjauksessa. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

138 Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on suureksi osaksi maa- ja metsätalousministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä. Muita vastuutahoja ovat alueelliset ympäristöviranomaiset, kuntien ympäristöviranomaiset, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Suomen metsäkeskus, MTK:n alaiset metsänomistajien liitot, metsänhoitoyhdistykset, Metsäntutkimuslaitos, metsäalan ympäristötutkimus ja opetus yliopistoissa ja korkeakouluissa sekä metsäalan oppilaitokset (taulukko 10.19). Metsätalouden toteumatietoja ei saada suoraan tietojärjestelmistä vaan SYKEn ja ELY-keskusten on koottava ne toimenpiteestä riippuen valvontailmoituksista, Metlan tilastoista tai suoraan metsätalousorganisaatioilta. Metsätalouden tietojärjestelmien yhteensopivuutta ja tilastointia tulee kehittää jotta tietojen kokoaminen saadaan helpommaksi ja keskitetymmäksi Maatalous Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Keskeisin toimenpide maatalouden vesistökuormituksen vähentämisessä on maatalouden ympäristötukijärjestelmä, joka on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa ja ollut käytössä EU-jäsenyyden alusta saakka. Ympäristötukeen on kaudella sitoutunut yli 90 % vesienhoitoalueen viljelijöistä ja se kattoi lähes 95 % viljellystä peltopinta-alasta. Järjestelmään sitoutuminen on ollut viljelijöille vapaaehtoista. Ympäristötukijärjestelmä sisälsi kaikille ympäristötukeen sitoutuneille viljelijöille pakollisia perustoimenpiteitä, minkä lisäksi viljelijöiden valittavana on ollut valinnaisia lisätoimenpiteitä sekä vapaaehtoisia, tehokkaampia ympäristötoimia sisältäviä erityistukisopimuksia. Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asettama laajapohjainen työryhmä on valmistellut uutta maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää EU:n tulevalle ohjelmakaudelle. Luonnos järjestelmäksi on ollut lausunnolla vuoden 2013 aikana ja korjattu versio julkaistiin MMM:n internet-sivuilla vuoden 2013 lopulla. Valtioneuvosto hyväksyi maaseudun kehittämisohjelman toukokuussa 2014 jonka jälkeen se on toimitettu EUkomission käsittelyyn. Ympäristökorvauksen toimivuutta tehostetaan uudella järjestelmällä siirtymällä nykyisestä kolmiportaisesta (perus-, lisä- ja erityistukitoimenpiteet) kaksiportaiseen järjestelmään. Tila- ja lohkotason toimenpiteet, jotka toteutetaan peltoalueilla, muodostavat ympäristösitoumuksen. Peltoalueiden ulkopuolelle tehtävistä lohkotason toimenpiteistä tehdään pääsääntöisesti erillisiä ympäristösopimuksia. Maatalouden vesienhoidon toimenpiteiden nimikkeistöä on pyritty selkeyttämään niin, että toimenpiteen nimi kuvaisi selkeästi toimenpiteen luonnetta, se vastaisi mahdollisimman hyvin alkavan EU-ohjelmakauden terminologiaa ja riski sekoittaa toimenpide muiden toimialojen vastaavanlaisiin toimenpiteisiin vähenisi. Varsinaisia uusia täydentäviä toimenpiteitä ovat viherryttäminen, kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen ja happamien sulfaattimaiden nurmet. Tarkempi kuvaus toimenpiteistä on esitetty taulukossa Taulukko Maatalouden vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Perustoimenpiteet Nitraattiasetuksen mukaiset toimenpiteet EU:n nitraattidirektiiviin mukaiset vaatimukset on pantu toimeen valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Nitraattiasetuksessa säädetään muun muassa lannan varastoinnista, lannoitteiden levityksestä ja levitysajankohdista sekä typpilannoitusmääristä. Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset Eläinsuojien ympäristölupien mukaiset toimenpiteet Täydentävien ehtojen vesiensuojelua tukevat toimet kuten pientareet, suojakaistat ja maaperän kunto, viljely hyvän maatalouskäytännön mukaan, kesantojen hoito ja lannoitusrajoitus, pohjavesien suojelu sekä kasteluveden oton lupamenettely. Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja - asetukseen. Eläinsuojien lupaviranomaisen toimivalta määräytyy eläinsuojan koon perusteella. Eläinsuojalla on oltava ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vähintään

139 lypsylehmälle, 60 emakolle tai näihin verrattavalle eläinmäärälle. Myös pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet Kasvinsuojeluaineiden ympäristö- ja terveysriskien vähentäminen, kuten levitysvälineiden testaus, koulutukset ja integroidun torjunnan yleiset periaatteet, joiden avulla pyritään vähentämään kasvinsuojeluaineiden käyttöä hakemalla vaihtoehtoisia keinoja aineiden käytölle. Täydentävät toimenpiteet (yksikkö) Viherryttämistoimenpiteiden ekologinen ala (ha) Viljelyn monipuolistaminen, pysyvien nurmien säilyttäminen ja ekologisen alan jättäminen. Monipuolistamistoimenpiteessä edellytetään pääsääntöisesti, että maatilalla on viljelyssä kaksi kasvia Pohjois-Suomessa. Pysyvät nurmet on säilytettävä. Tilalla on oltava 5 % maatalousmaan määrästä ekologista alaa, jota voivat olla esimerkiksi kesannot, kerääjäkasvien viljely tai maisemapiirteet. Maatalouden suojavyöhykkeet (ha) Suojavyöhykkeen voi perustaa vesistön tai valtaojan varsilla ja Natura 2000 alueiden pelloille. Monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämällä vyöhykkeellä on kasvettava monivuotista heinä- ja nurmikasvillisuutta eikä sille saa levittää lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeen kasvusto on korjattava vuosittain niittämällä tai laiduntamalla. Maatalouden kosteikot ja laskeutusaltaat (kpl) Patoamalla tai kaivamalla tehty kosteikko tai laskeutusallas, jonka yhtenä tarkoituksena on maataloudesta aiheutuvan vesistökuormituksen pienentäminen. Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen (ha) Peltojen talviaikainen eroosion torjunta (ha) Säätösalaojitus ja kastelu turvepelloilla (ha) Ravinteiden käytön hallinta (ha) Saneerauskasvien avulla voidaan torjua biologisesti sokerijuurikkaiden, perunan ja vihannesten maassa eläviä tuholaisia ja vähentää näin kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Puutarhakasvien vaihtoehtoisessa kasvinsuojelussa käytetään kehittyneitä biologisia ja mekaanisia torjuntamenetelmiä kasvinsuojeluaineiden sijasta. Kaikki talviaikaisen kasvipeitteisyyden mukaiset tukikelpoiset toimenpiteet, kuten monivuotiset viljellyt nurmet ja talven yli säilytettävät yksivuotiset nurmet, ruokohelpi, monivuotiset puutarhakasvit, viljan, öljykasvien, tattarin, siemenmausteiden, kuitupellavan, härkäpavun, herneen ja sinimailasen sänki ja suorakylvö sänkeen, syyskylvöiset viljat ja öljykasvit sekä keväällä korjattava pellava ja hamppu. Myös syyssänkimuokkaus vilja-, öljykasvi-, tattari-, siemenmauste-, kuitupellava- ja härkäpapulohkoilla lasketaan mukaan. Kokonaisuuteen kuuluvat myös luonnonhoitopeltojen nurmet ja turvepeltojen nurmiviljely. Ei sisällä suojavyöhykkeitä ja happamien sulfaattimaiden ja pohjavesialueiden nurmiviljelyä. Salaojitus, jonka kuivatussyvyyttä voidaan säädellä. Vesienhoitosuunnitelmissa säätösalaojituksella tarkoitetaan erityisesti salaojituksen muuttamista säätösalaojitukseksi. Mukaan voidaan laskea myös säätökastelu. Säätökastelu on yhdistetty kastelu- ja kuivatusmenetelmä, jossa käytetään hyväksi avo- ja salaojia. Säätökastelualueelle saadaan kasteluvettä luonnon vesistä pumppaamalla tai painovoimaisesti johtamalla. Kasteluvesi padotaan alueen ojastoihin säädettävien sulkupatojen tai säätökaivojen avulla. Maaperän lannoittaminen viljelykasvien kasvutarpeiden mukaisesti sekä lannoituksen perustuminen maaperän ravinneanalyyseihin ravinteiden tasapainoisen käytön mukaisesti. Puutarhakasvien vähennetty lannoitus voidaan laskea mukaan. Lannan ympäristöystävällinen käyttö (ha) Tilalla käytettävä lietelanta, virtsa, lannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste levitetään sijoittavalla tai multaavalla kalustolla. Kasvuston perustamisen yhteydessä lanta mullataan. Peltolohkolle voidaan myös lisätä orgaanisia aineksia, jotka voivat olla lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, joissa orgaanisen aineksen osuus on vähintään 20 %. Peltojen käyttötarkoituksen muutos (ha) Maatalouden tilakohtainen neuvonta (hlö) Lannan prosessointi (m 3 ) Vesistökuormituksen vähentämiseksi tehtävä peltojen käyttötarkoituksen muutos niin, ettei peltoja muokata, lannoiteta eikä kuivatussyvyyttä lisätä. Mahdollinen toimenpide on esimerkiksi maisemaan soveltuva metsitys. Maa- ja turkistiloilla tehtävä vesiensuojeluun ja ravinteiden käytön tehostamiseen liittyvä tilakohtainen ympäristöneuvonta. Lannan käsittely ja jalostaminen kotieläin- ja turkistuotantovaltaisilla alueilla lannan levitysalan ja ravinteiden hyötykäytön lisäämiseksi. Tällaisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi lannan mekaaninen ja kemiallinen separointi, biokaasutus, kompostointi EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

140 ja lannan tuotteistaminen lannoitteiksi. Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteet (muodostumamäärä) Tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen pohjavesialueella Peltoviljelyn pohjavesille aiheuttaman kuormituksen vähentäminen pohjavesialueille perustettavien suojavyöhykkeiden ja monivuotisten ympäristönurmien avulla. Pohjavesialueille kohdistettava toimenpide Eläinsuojien ympäristölupien ja nitraattiasetuksen mukaiset toimenpiteet Pohjavesialueille kohdistettava toimenpide Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Vesienhoidon tavoitteiden saavuttaminen edellyttää vesienhoitoalueella huomattavaa maatalouden ravinnekuormituksen vähentämistä. Maataloutta koskevia toimenpidemääriä on monelta osin lisätty ensimmäisestä suunnittelukaudesta, mutta haasteena on edelleen toimenpiteiden toteuttamisen rahoitus ja sen kohdistaminen ongelmallisimmille alueille. Vesienhoitoalueelle esitetyt toimenpiteet perustuvat suureksi osaksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteisiin. Maataloutta koskevat lakisääteiset toimenpiteet perustuvat pääosin nitraattiasetukseen, kasvinsuojelulainsäädäntöön. Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen. Uudistettu ympäristösuojelulaki ( ) ei tuonut oleellisia muutoksia kotieläintaloutta koskeviin määräyksiin. Asetuksessa on lueteltu eläinmäärän mukaan lupavelvolliset kotieläinsuojat, joita ovat esimerkiksi vähintään 30 lypsylehmän tai 60 emakon eläinsuojat. Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset sisältävät vesiensuojelua tukevia toimia kuten pientareet ja suojakaistat, maaperän kunto, viljely hyvän maatalouskäytännön mukaan ja lannoitusrajoitus. Näitä toteutetaan hyvin laajalti ja ne ovat siten vaikuttavia. Vesienhoitoalueella on karjatalouden ja erikoiskasvituotannon keskittymiä. Tärkeitä täydentäviä toimenpiteitä alueella ovat siten ne, joilla peltojen fosforipitoisuuksia saadaan alennettua ja lannan sisältämät ravinteet saadaan hyödynnettyä ja ja niiden käyttöalaa laajennettua. Myös kosteikoilla voidaan saada positiivisia vesistövaikutuksia. Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteitä esitetään 15 pohjavesialueelle, joilla on runsaasti tai melko runsaasti viljelytoimintaa. Pohjaveden tarkkailua esitetään aloitettavaksi seitsemällä (7) pohjavesialueella, joilla maatalouden vaikutukset pohjaveden laatuun ovat hyvin todennäköisiä, mutta joista ei vielä ole tietoa. Nämä tulee toteutetttavaksi osana toimijoiden ympäristölupia. Maatalouden vesienhoidon toimenpide-esitykset on koottu taulukkoon Maatalouden vesienhoitotoimenpiteiden tehokas kohdentaminen Vesien tilan parantamiseksi on välttämätöntä kohdentaa oikeat vesiensuojelutoimenpiteet oikein niin alueellisesti kuin tilakohtaisesti. Tällöin myös taloudelliset panokset tuottavat parhaan hyödyn. Laajemmilla alueilla (valuma-aluetasolla) kohdentamisen perusteena ovat tiedot vesien tilasta ja alueen maankäyttömuodoista sekä niiden vesistövaikutuksista. Tehokkaimpia vesiensuojelutoimia kohdennetaan alle hyvän ekologisen tilan olevien vesistöjen valuma-alueille. Maatalouden ympäristökorvauksessa osa vesiensuojelutoimenpiteistä kohdennetaan alueellisesti. Ympäristökorvauksen toimenpiteiden talviaikainen kasvipeitteisyys, suojavyöhykkeet ja luonnonhoitopellot toteuttamista painotetaan alueella, joka yltää osin Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen eteläosaan. Toinen kohdentamisalue koskee happamien sulfaattimaiden haittojen ehkäisemiseen suunnattujen toimenpiteiden (säätösalaojitus ja kastelu sekä happamien sulfaattimaiden nurmet) kohdentamista. Tämä alue ulottuu vesienhoitoalueemme eteläosan rannikkojoissa Liminganlahteen laskevien vesistöjen korkeudelle. Vesiensuojelun kannalta keskeisimmillä valuma-alueilla sijaitsevilla maatiloilla toimenpiteiden tarkoituksenmukaista kohdentamista edistetään neuvontatoimenpiteeseen kuuluvilla tilakohtaisilla neuvontakäynneillä, jolloin neuvoja voi ympäristökartoituksen, erilaisten paikkatietoaineistojen ja maastokäyntien perusteella ohjata vesiensuojelullisesti tehokkaiden toimien valintaa ja sijoittamista oikeisiin kohteisiin. Tällöin 139

141 voidaan tapauskohtaisesti kokonaisvaltaisemmin ottaa huomioon viljelyn kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten vesistön läheisyys, viljavuustutkimukset, maan rakenne ja peltojen kuivatustila. Taulukko Maatalouden toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Osin kustannukset ovat vielä puutteelliset, mutta niitä täydennetään kuulemisen aikana. Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Perustoimenpiteet Nitraattiasetuksen mukaiset toimenpiteet Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset Eläinsuojien ympäristölupien mukaiset toimenpiteet Kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet Eläinsuojien ympäristölupien ja nitraattiasetuksen mukaiset toimenpiteet pohjavesialueilla, toiminnanharjoittaja Täydentävät toimenpiteet Viherryttämistoimenpiteiden ekologinen ala (ha) Maatalouden suojavyöhykkeet (ha) Maatalouden kosteikot ja laskeutusaltaat (kpl) Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen (ha) Peltojen talviaikainen eroosion torjunta (ha) Ravinteiden käytön hallinta (ha) Lannan ja orgaanisen aineksen ympäristöystävällinen käyttö (ha) Maatalouden tilakohtainen neuvonta (tilaneuvontakäyntiä/vuosi) Lannan prosessointi (m 3 ) Säätösalaojitus ja kastelu turvepelloilla (ha) Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteet (ha) Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen maataloudessa pohjavesialueilla (toiminnanharjoittaja) Yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ Ekologiselta tilaltaan hyvää huonommassa tilassa olevien vesistöjen valuma-alueilla vesiensuojelutoimenpiteitä kohdennetaan neuvontatoimenpiteen avulla ensisijaisesti peltojen eroosioherkkyyden (maalaji- ja kal- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

142 tevuustietojen) tai maaperän happamuuden sekä vesistön läheisyyden perusteella. Valtaosa maataloudesta vesiin kulkeutuvasta kuormituksesta tulee kasvukauden ulkopuolella. Vähäjärvisten rannikkojokiemme rehevöitymiseen vaikuttavat kuitenkin eniten ne peltojen ravinnehuuhtoumat, jotka tulevat jokeen kesäaikana. Tulva-ajan huuhtoumat siirtyvät nopeasti merialueelle ja vaikuttavat rannikkoalueiden tilaan. Kalteville ja vesistön lähellä sijaitseville sekä tulvaherkille peltolohkoille kohdennetaan erityisesti talviaikaista kasvipeitteisyyttä lisääviä toimenpiteitä. Tilakohtaisen neuvonnan apuna käytetään myös suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden yleissuunnitelmia ja tietoja kotieläintalouden ja erikoisviljelyn keskittymistä sekä pellon viljelyhistoriasta ja viljavuustutkimuksista. Yleissuunnitelmia on laadittu koko maassa vesiensuojelun kannalta keskeisimmille vesistöalueille. Yleissuunnitelmien sekä neuvonnan ja tiedotuksen avulla kannustetaan kosteikkojen perustamiseen erityisesti eteläisen osa-alueen maatalousvaltaisilla valuma-alueilla. Vesistöalueilla, joiden valuma-alueille on keskittynyt voimakasta kotieläintuotantoa ja erikoisviljelyä peltojen fosforipitoisuudet ovat yleisesti korkeita. Näillä alueilla painotetaan toimenpiteitä, joilla peltojen ylimääräistä fosforimäärää voidaan vähentää. Toimenpiteisiin kuuluu esimerkiksi lannan ympäristöystävällinen käyttö. Ehdotus ohjauskeinoiksi Maataloudelle on suunniteltu lainsäädännöllisiä, taloudellisia ja tiedollisia ohjauskeinoja (taulukko 10.22). Ympäristötuen/ympäristökorvausjärjestelmän uudistaminen ja kehittäminen alkoi jo edellisellä hoitokaudella ohjelmakautta varten, mutta kehittämistä tulee jatkaa seuraavaa ohjelmakautta varten. Uusia menetelmiä ravinne- ja kiintoainekuormituksen vähentämiseen tarvitaan kipeästi. Toimenpiteiden tilakohtainen suunnittelu ja tilakohtaisen kohdentamisen edistäminen on tärkeää. Maan hyvästä kasvukunnosta ja kuivatustilasta huolehtiminen edistää sekä viljelyn että vesienhoidon tavoitteita. Vaikuttavuutta saadaan toimenpiteillä joita voidaan tehdä kaikkialla (esimerkiksi oikein ajoitettu ja mitoitettu lannoitus, maan hyvä kasvukunto) ja toimenpiteillä, jotka on kohdennettu oikein (esimerkiksi suojavyöhyke kaltevalla vesistöön viettävällä pellolla). Toimenpiteiden tilakohtaista kohdentamista varteen on tarpeen laatia toimenpidesuunnitelma ja ohjeistus neuvonnalle ja tiedotukselle vesienhoidon kannalta tärkeimpien toimien valinnasta. Tätä ehdotetaan sisällytettäväksi valtakunnalliseen ohjauskeinoon Edistetään tilakohtaista käytännön tasolle menevää vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelua (ympäristökartoitus) sekä tilakohtaista neuvontaa tai toteutettavaksi alueellisena ohjauskeinona. Maatalouden vesienhoitotoimenpiteiden rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Maatalouden vesiensuojelutoimia rahoitetaan pääasiassa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman varoilla. Ohjelmakaudella maaseudun kehittämistä rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta). Maaseudun kehittämisen tuen yleiset säännöt ohjelmakaudelle määrittelee neuvoston maaseutuasetus (N:o 1698/2005). Manner-Suomen maaseudun kehittämisen strategisia tavoitteita ovat elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilyminen, ympäristön tilan parantaminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön varmistaminen. Ohjelman kokonaisrahoitus ohjelmakaudelle on 7,1 miljardia euroa. Ohjelmakauden keskeisin maatalouden vesiensuojelua edistävä tukijärjestelmä on maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet, joille maksetaan ohjelmakaudella Suomessa yhteensä 1,6 miljardia euroa. Vuonna 2012 ympäristötukea maksettiin noin tilalle yhteensä 353,6 miljoonaa euroa ( ha peltoa), josta maaseuturahaston rahoitusosuus oli 101,2 miljoonaa euroa. Ympäristötuen ulkopuolelle jäävien tilojen peltomäärä on 6 % kokonaispeltoalasta. Muita ympäristötuen vesiensuojelua edistäviä tukimuotoja on kosteikkojen perustaminen ei-tuotannollisten investointien tuella. Vuonna 2012 kosteikkojen perustamiseen maksettiin 0,9 miljoonaa euroa tukea. Ohjelmakaudella maaseudun kehittämisohjelman yhteistyötoimenpiteen, tila- ja yritystoiminnan kehittämisen sekä maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisen kautta voidaan toteuttaa vesiensuojelua edistäviä hankkeita. 141

143 Taulukko Maataloussektorin toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Valtakunnalliset ohjauskeinot Vastuutaho Yhteistyötahot Kehitetään edelleen ympäristönsuojelulain mukaista eläinsuojien ympäristölupamenettelyä. Kehitetään maataloustukien ehtoina olevien ns. täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten vesiensuojelullisia toimenpiteitä. YM, MMM MMM, YM Kehitetään kuntien ympäristönsuojelumääräysten sisältöä ja toimeenpanoa. YM Kuntaliitto Hyödynnetään viherryttämistoimenpiteiden ja luonnonmukaisen tuotannon mahdollisuudet vesienhoidon edistämisessä. Kehitetään maaseudun kehittämisohjelman tarjoamia mahdollisuuksia vesienhoidon toimenpiteisiin ja varmistetaan niiden riittävä rahoitus. Maatalouden nykyinen ympäristötuki uudistetaan siten, että se edistää vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua nykyistä paremmin. Ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteitä kohdennetaan alueellisesti sekä tila- että lohkokohtaisesti vesiensuojelun kannalta herkimmille alueille. Ympäristökorvauksen ehdot muutetaan entistä vastikkeellisemmiksi ja enemmän ympäristö- ja vesiensuojeluun kannustaviksi. Tavoitteena on uusia menetelmiä ja tutkimustietoa hyödyntäen sekä tarvittaessa viljelyn tarkoituksenmukaisuutta tarkastellen vähentää ratkaisevasti maatalouden ravinnepäästöjä. Mahdollisimman kattavien vesistövaikutusten takaamiseksi tarvitaan myös kaikille ympäristökorvauksissa mukana oleville pakollisia perustason toimenpiteitä, joiden vesiensuojeluvaikutuksia tehostetaan. Ympäristökorvauksia uudistettaessa varmistetaan, että vesiensuojelullisesti tehokkaista toimenpiteistä maksettava korvaus on riittävä, jotta toimenpiteet kannustavat viljelijöitä sitoutumaan vesiensuojelutoimenpiteisiin. Maatalouden investointitukien suunnittelussa otetaan huomioon myös vesiensuojelun tavoitteet ja ohjataan investointitukia uusiin kotieläintalouden vesiensuojelua edistäviin sekä maan rakenteen ja vesitalouden parantamiseen tähtääviin toimiin. Edistetään vesiensuojelullisten hankkeiden toteutumista maaseudun kehittämisohjelman yhteistyötoimenpiteen, tila- ja yritystoiminnan kehittämisen sekä maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisen kautta. Edistetään valuma-aluetasoista vesiensuojelun suunnittelua (kosteikkojen, luonnon monimuotoisuuden ja suojavyöhykkeiden yleissuunnittelu). Edistetään tilakohtaista käytännön tasolle menevää vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelua (ympäristökartoitus) sekä tilakohtaista neuvontaa. Laaditaan toimenpidesuunnitelma ja ohjeistus neuvonnalle ja tiedotukselle vesienhoidon kannalta tärkeimpien toimien valinnasta. Kannustetaan viljelijöitä yhteistyöhankkeisiin, joissa voidaan hyödyntää uusia innovaatioita (kipsin, rakennekalkin biohiilikokeilut, ruovikoiden hyötykäyttö). Koulutuksen ja tiedonvälityksen avulla lisätään viljelijöiden ympäristöosaamista mm. maan rakenteen ja vesitalouden parantamiseen sekä viljelykiertojen monipuolistamiseen liittyvissä asioissa. Tehostetaan tiedon kulkua eri viranomaisten ja viljelijöiden sekä muiden vesiensuojelun toimijoiden välillä. Selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalouden kuormitukseen maan eri alueilla ja sen aiheuttamiin muutoksiin sopeutumista. MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM SYKE, LUKE, ELYt SYKE, LUKE, ELYt SYKE, LUKE, ELYt Maaseutuverkosto ELYt, tuottaja- ja neuvontajärjestöt ELYt, SYKE, tuottaja- ja neuvontajärjestöt Tuottaja- ja neuvontajärjestöt, tutkimuslaitokset ja ELYt Tuottaja- ja neuvontajärjestöt, maaseutuverkostoyksikkö, Mavi Mavi, ELYt, kunnat, tuottajaja neuvontajärjestöt, vesiensuojeluyhdistykset, maaseutuverkostoyksikkö Tutkimuslaitokset Tehostetaan huuhtoumien seurantaa lisäämällä automaattiseurantaa. MMM, YM SYKE, LUKE, muut tutkimuslaitokset, ELYt Parannetaan ravinnekuormituksen arviointimenetelmiä. MMM, YM SYKE, LUKE, ELYt Tutkimus- ja kehittämishankkeilla pyritään saamaan lisätietoa uusien vesiensuojelukeinojen löytämiseen ja käyttöönottoon sekä ravinteiden käytön tehostamiseen. Arvioidaan maatalouden ravinnekuormituksen vähentämistoimien ja keinojen taloudellisia vaikutuksia, kustannustehokkuutta ja hyötyjä. MMM, YM MMM, YM SYKE, LUKE, muut tutkimuslaitokset ja yliopistot LUKE, SYKE, muut tutkimuslaitokset ja yliopistot EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

144 Hyödynnetään tutkimus- ja kehittämishankkeiden ja arviointien tuloksia maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden parantamisessa. Tehostetaan koulutuksen ja tiedotuksen avulla kasvinsuojeluaineiden ja biosidien asianmukaista ja kestävää käyttöä maataloudessa. Aineisiin liittyvien ympäristörajoitteiden (käyttökielto pohjavesialueilla, suojakaistat vesistöjen varsille ja toistuvan käytön rajoitus peräkkäisinä vuosina samalla peltolohkolla). noudattamista tarkastellaan hallinnon pinta- ja pohjavesien seurantojen osana. Alueelliset ohjauskeinot Laaditaan toimenpidesuunnitelma ja ohjeistus neuvonnalle ja tiedotukselle vesienhoidon kannalta tärkeimpien toimien valinnasta. MMM, YM MMM,YM POP ELY SYKE, LUKE, tutkimuslaitokset ja yliopistot, ELYt, tuottaja- ja neuvontajärjestöt SYKE, TUKES, ELYt, Tuottaja- ja neuvontajärjestöt, Mavi Pro Agria, kuntien maaseutuviranomaiset MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, LUKE=luonnonvarakeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Mavi=maaseutuvirasto, POP ELY= Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus Taloudellisesti merkittävimmät maatalouden investointitukikohteet ovat rakentamisinvestoinnit (erityisesti kotieläintalous ja puutarhatalous) sekä peltojen salaojitus. Nuoren viljelijän aloitustuki sekä maatalouden investoinneista lypsy- ja nautakarjatalouden sekä sika- ja siipikarjatalouden rakentamisinvestoinnit kuuluvat Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan (avustusosa osarahoitteinen, maaseuturahasto). Muut tukikohteet ovat kokonaan kansallisesti rahoitettuja. Vuonna 2013 arvioidaan maatalouden rakennetukiin myönnettävän avustuksia yhteensä noin 105 miljoonaa euroa ja korkotukilainoja noin 215 miljoonaa euroa (korkotuen uusi osuus on noin 70 miljoonaa euroa) yhteensä noin 2000 viljelijälle. Vesiensuojelun kannalta tärkeimmät investoinnit ovat lantaloiden ja jaloittelutarhojen rakentaminen sekä turkistarhojen siirto. Maaseudun neuvontajärjestöjen toimintaa rahoitetaan julkisin varoin maa- ja metsätalousministeriön budjetista. Vuonna 2013 neuvontaan on varattu 7 miljoonaa euroa. Valtionapua voi käyttää maaseutuyritysten kilpailukyvyn sekä tuotteiden, toiminnan ja palvelujen laadun parantamiseen, maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseen sekä ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen. Viime vuosina on entistä enemmän yksityistä rahaa kohdennettu maatalouden vesiensuojelutoimiin muun muassa erilaisten muiden toimijoiden, kuten WWF:n ja muiden säätiöiden ja yhdistysten kautta. Tosin em. tahot hakevat myös julkista rahoitusta. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kehittämisestä on maa- ja metsätalousministeriöllä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Vastuu maataloudelle ehdotettujen vesiensuojelutoimien käytännön toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Myös maaseutuvirastolla, ELY-keskuksilla ja kuntien viranomaisilla sekä neuvonta- ja tuottajajärjestöillä ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä rooli maatalouden vesienhoidon toimeenpanossa. Ohjauskeinojen toteutusvastuut on kuvattu edellä (taulukko 10.22). Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteumatiedot saadaan suurelta osin keskitetysti Mavin tukisovelluksesta. Edellisen vuoden toimenpiteiden määrätiedot ovat saatavilla seuraavan vuoden toukokuussa. Tiedot on järkevää kerätä keskitetysti ja jakaa suunnitteluosa-alueittain. Koulutuksesta ja neuvonnan järjestämisestä voidaan lisäksi tarvita tietoa suoraan koulutus- ja neuvontajärjestöiltä ja kunnilta sekä hankkeiden kautta Maaperän happamuus Happamuuden torjunnan toimenpiteillä pyritään vähentämään liian tehokkaan maaperän kuivatuksen aiheuttamia ympäristöhaittoja. Happamuushaittoja syntyy kuivatusten myötä erityisesti viljelyalueilla mutta myös turvetuotannon ja metsätalouden kuivatusten vaikutuksesta. Haittojen ehkäisy huomioidaan kuitenkin kaikessa muussakin riskejä aiheuttavassa maankäytössä, kuten liikenne-, tuulivoima- ja muussa merkittävässä rakentamisessa. 143

145 Vesilain muutoksen myötä vähäistä suuremmasta ojittamisesta sekä maatalous- että metsämailla on velvollisuus ilmoittaa ELY-keskukseen, joka arvioi onko hanke niin laaja, että sen toteuttamiseen tulisi hakea lupaa Aluehallintovirastosta (AVI). Lausunnossa tai muussa ohjauksessa ELY-keskus antaa tapauskohtaisen suosituksen happamien sulfaattimaiden huomioimisesta ja ympäristöhaittojen ennaltaehkäisystä, mikäli ojitettava alue sijaitsee happamilla sulfaattimailla tai mustaliuskealueilla, mutta ei kuitenkaan tarvitse ympäristölupaa. Ohjauksen noudattaminen voi olla myös edellytys kuivatuksen toteuttamiselle ilman vesitalouslupaa. Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Happamuuden tehokas torjunta edellyttää tietoa happamien sulfaattimaiden esiintymisestä ja ominaisuuksista. Tätä varten yleiskartoitusta valmistunee ensimmäisen vesienhoitokauden toimenpiteenä vuoden 2015 loppuun mennessä vesienhoitoalueella lähes 1 milj. hehtaarin alueella. Tämä määrä ei toteudu, mikäli rahoitusta vuodelle 2015 ei saada varmistettua. Täsmentäviä kartoituksia tarvitaan toisen hoitokauden aikana peltolohko- ja metsälohko- sekä erityisesti hankekohtaisia (tilusjärjestely- ja peruskuivatushankkeet, turvetuotanon suunnittelu ym.) tarkasteluita varten. Happamuuden torjunnan toimenpiteet ovat pääosin maataloussektoriin kohdistuvia, mutta myös metsätaloudessa, turvetuotannossa ja maanrakentamisessa tulee huomioida happamien sulfaattimaiden aiheuttamien vesistöhaittojen ennaltaehkäisy. Happamuuden torjunnan toimenpiteet lukeutuvat täydentäviin toimenpiteisiin ja ovat näin ollen vapaaehtoisuuteen perustuvia. Uutena toimenpiteenä mukana ovat happamien sulfaattimaiden nurmet sekä peltojen käyttötarkoituksen muutos. Toimenpiteiden nimikkeitä on jonkin verran yhdistelty ja yksinkertaistettu, esimerkiksi säätösalaojitus, säätökastelu ja kuivatusvesien kierrätys on nimellä säätösalaojitus ja kastelu. Happamuuden torjunnan toimenpiteet kuuluvat pääosin maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän piiriin, mutta Maaseudun kehittämisohjelmassa ehdotetuista maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteistä säätösalaojitukseen ja kastelujärjestelmiin sekä happamien sulfaattimaiden monivuotisiin ympäristönurmiin voi saada korkeampaa tukea happamien sulfaattimaiden esiintymisalueella vain vesienhoitoalueen eteläisellä toimenpidealueella. Vesienhoitoalueella Happamuuden torjunnan toimenpiteiden sisältö on esitetty tarkemmin taulukossa Taulukko Happamuuden torjunnan vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Täydentävät toimenpiteet Kuivatusolojen säätö happamuuden torjunnassa Pohjavesipinnan säilyttäminen luonnonmukaista korkeammalla esim. pohjapatojen avulla. Voidaan toteuttaa sekä maatalous, että metsämaalla. Säätösalaojitus ja -kastelu happamuuden torjunnassa Happamien sulfaattimaiden nurmet Sulfaattimaiden täsmentävä kartoitus ja yleiskartoitus Peltojen käyttötarkoituksen muutos happamuuden torjunnassa Peltojen kuivatustehokkuuden säätäminen siten, että pohjaveden pinta ei laske sulfidikerrosten alapuolelle. Säätösalaojitukseen luetaan kokoomaojaan asennetut säätökaivot, säätökastelu sekä kuivatusvesien kierrätys. Happamilla sulfaattimailla sijaitsevat monivuotiset ympäristönurmet. Lohkolla on kasvatettava monivuotisia nurmi- ja heinäkasveja eikä maata saa muokata, uudistaminen suorakylvöllä. Kartoitetaan sulfaattimaiden esiintymistä ja ominaisuuksia yhtenäisin menetelmin. Yleiskartoitus tehdään mittakaavassa 1: ja täsmentävää kartoitusta 1: mittakaavassa alueilla, jotka yleiskartoituksessa on tunnistettu potentiaalisesti Happamuushaittojen vähentämiseksi tehtävä peltojen käyttötarkoituksen muutos. Toimenpide voi olla esimerkiksi maisemaan soveltuva metsitys. Happamuuden torjunnan tilakohtainen neuvonta Maatiloilla tehtävä vesiensuojeluun ja happamuuden torjuntaan liittyvä neuvonta. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

146 Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Happamuuden torjunnan toimenpiteitä voidaan tehostaa ja laajentaa erityisesti pääosin valmistuvan yleiskartoituksen antaman tiedon perusteella. Toimenpiteistä erityisen tehokas on pohjaveden pinnan laskun estäminen kuivatusoloja säätämällä tai säätösalaojitusta ja -kastelua käyttämällä. Happamuuden torjunnan tilakohtaisella neuvonnalla voidaan antaa ohjaus kullekin maanomistajalle tapauskohtaisesti soveltuvista happamuuden torjuntakeinoista. Lisäksi neuvonnan avulla tietoisuus riskeistä ja mahdollisuudet edelleen ongelmien omatoimiseen huomioimiseen eri maankäyttötoimissa parantuvat (taulukko 10.24). Taulukko Maaperän happamuuteen liittyvät toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit (1000 ) Täydentävät toimenpiteet Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Kuivatusolojen säätö happamuuden torjunnassa (ha) Säätösalaojitus ja -kastelu happamuuden torjunnassa (ha) Happamuuden torjunnan tilakohtainen neuvonta (hlö/v) Sulfaattimaiden yleiskartoitus (ha/v) Happamien sulfaattimaiden täsmentävä kartoitus (ha/v) Happamien sulfaattimaiden nurmet (ha) Yhteensä Happamuuden torjunnan toimenpiteet ovat toisellakin hoitokaudella sidoksissa maaseudun kehittämisohjelman ympäristökorvausjärjestelmään. Toimenpiteiden määriä ja kattavuutta on on jonkin verran toiselle hoitokaudelle lisätty, ja toimenpidemäärissä on myös huomioitu happamilla sulfaattimailla tehtävien metsätaloustoimenpiteiden kuivatusolojen säätö. Pinta-alatavoite kuivatusolojen säädön osalta on kuitenkin maltillinen, sillä maa- ja metsätalouden osalta kuivatuksen tavoitetason (oja- ja salaojasyvyydet) nostoa kuten kaivusyvyyksien rajoittamista kivennäismaan yläpuolisiin kerroksiin ei ole huomioitu. Toimenpidevaihtoehdoista peltojen käyttötarkoituksen muuttamiselle happamuuden ehkäisemiseksi ei ole asetettu tavoitteita, sillä toimenpiteeseen ei ole maanomistajan mahdollista saada tukea ja toimenpidettä ei todennäköisesti merkittävästi tulla tekemään. Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Neuvonta, tiedotus ja koulutus ovat happamuuden torjunnan keskeisiä ohjauskeinoja. Tiedon lisääminen happamien sulfaattimaiden esiintymisestä ja niiden haitallisesta vaikutuksesta vesiympäristölle on olennainen ohjauskeino sekä maa- ja metsätalouden että maanrakennuksen toimijoille alueilla joilla maaperän happamuutta esiintyy. Neuvonnan ja koulutuksen toteutukseen tulee varata riittävä rahoitus ja sitä täytyy kohdistaa riittävästi maataloustoimijoiden lisäksi myös metsätalouden ja maanrakennuksen toimijoille. Vesienhoitoalueella rannikon läheisyydessä toimivan metsätaloussektorin neuvontaan ja tiedottamiseen tulee kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö julkaisivat vuonna 2011 strategian happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Siinä painotetaan erityisesti happamuuden torjunnan ohjauskeinojen sisällyttämistä myös valtakunnallisiin ja alueellisiin ohjelmiin niin että happamat sulfaattimaat huomioidaan kaikessa maankäytön suunnittelussa. Lainsäädännön muutoksilla ja nykyistä lainsäädäntöä tarkentavalla ohjauksella happamat sulfaattimaat huomioidaan jo nyt hankkeiden suunnitteluvaiheessa, mutta ei riittävästi. 145

147 Ohjauskeinojen lisäksi tarvitaan kustannustehokkaampien menetelmien kehittämistä ja käyttöönottoa happamuushaittojen vähentämiseksi. Erityisesti jo happamuutta tuottavilla kohteilla kustannustehokkaita menetelmiä tulee jatkokehittää tutkimus- ja kehityshankkeiden avulla. Happamuuden torjunnan keskeiset ohjauskeinot ja asiaa edistävät tahot on esitelty taulukossa Taulukko Maaperän happamuuteen liittyvien toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot Varmistetaan happamien sulfaattimaiden ja niiden vaikutusten sisällyttäminen valtakunnallisiin ja alueellisiin ohjelmiin. Lisätään happamiin sulfaattimaihin liittyvää tiedotusta ja neuvontaa kaikilla sektoreilla. Kartoitetaan happamat sulfaattimaat ja näiden maiden aiheuttamat kuormitusriskit yhtenäisin menetelmin riittävän kattavasti ja täydennetään haittoihin liittyviä selvityksiä riittävän kokonaiskuvan saamiseksi. Otetaan happamat sulfaattimaat huomioon maankäytön suunnittelussa ja rakentamisessa. Varmistetaan lainsäädännön muutoksilla tai nykyistä lainsäädäntöä täydentävällä ohjeistuksella, että happamat sulfaattimaat otetaan huomioon jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Kehitetään ja otetaan käyttöön kustannustehokkaita menetelmiä happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Tehostetaan happamuushaittojen vähentämistä sisällyttämällä happamilla sulfaattimailla tarvittavia vesiensuojelutoimenpiteitä maatalouden, metsätalouden ja kuivatuksen tukijärjestelmiin MMM, YM MMM, YM OM, MMM,YM MMM, YM MMM, YM Tuottaja- ja neuvontajärjestöt, ELYt GTK, toiminnanharjoittajat Maakuntien liitot, kunnat, ELYt Tuottaja- ja neuvontajärjestöt, ELYt, metsäkeskus MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, OM=oikeusministeriö, GTK=geologian tutkimuskeskus, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Happamuuden torjunnan toimenpiteistä maatalouden sektorille kohdistuvat toimenpiteet (säätösalaojitus ja kastelu, monivuotiset nurmet ja neuvontatoimenpide) rahoitetaan pääosin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman varoilla. Happamuuden torjunnan toimenpiteisiin tulee kuitenkin suunnata varoja myös metsätalouden ja maanrakennuksen toimijoiden neuvontaan sekä happamien sulfaattimaiden kartoitukseen. Happamuuden torjuntaan tarvitaan lisäksi uusia kustannustehokkaita menetelmiä, ja niiden kehittämiseen tulisi varata riittävästi rahoitusta. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Maa- ja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö vastaavat happamuuden torjunnan huomioimisesta valtakunnallisissa ohjelmissa ja edistävät happamuuden torjunnan huomioimista tukijärjestelmissä sekä ohjaavat kustannustehokkaiden menetelmien kehittämistä. Yhteistyössä oikeusministeriön kanssa ne vastaavat lainsäädännön muutoksista ja nykyisen lainsäädännön kehittämisestä, niin että happamat sulfaattimaat huomioitaisiin jo hankkeiden suunnitteluvaiheessa. Happamuushaittojen huomioimisesta maankäytön suunnittelussa vastaavat käytännössä kunnat ja maakuntien liitot sekä ELY-keskukset. Vastuu toimenpiteiden käytännön toteutuksesta on maanomistajalla ja toiminnanharjoittajalla. Myös maaseutuvirastolla, ELYkeskuksilla, GTK:lla ja kuntien viranomaisilla sekä neuvonta- ja tuottajajärjestöillä ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä rooli happamuuden torjunnan toimenpiteiden toteutumisessa (taulukko 10.25). Happamuuden torjunnan toimenpiteiden toteutumista voidaan seurata keskitetysti Mavin tukisovelluksen kautta maatalouden toimenpiteiden osalta. Neuvontatoimenpiteen toteutumisesta voidaan lisäksi saada tietoa suoraan koulutus- ja neuvontajärjestöiltä, kunnilta sekä hankkeiden kautta. Kartoitustoimenpiteen toteutumisesta saadaan suoraan tietoa GTK:lta sekä toiminnanharjoittajilta. Kuivatusolojen säädöstä voidaan kerätä tietoa metsätalouden toimijoilta. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

148 Happamuuden aiheuttamien haittojen vähentämisstrategian toteutumisen seuranta on maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön sekä näiden tulosohjauksen mukaisesti Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen vastuulla Maa-aineisten otto Maa-ainestenottoa säädellään maa-aineslailla ja -asetuksella. Ympäristöministeriö on antanut ohjeita maaainestenotosta ympäristöoppaassa nro 85. Oppaan tietoja on päivitetty ja täydennetty julkaisulla Maaainesten kestävä käyttö, Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten, ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan louhinta- tai kaivualueisiin, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään kiintokuutiometriä vuodessa. Maaainesten ottoluvassa käsitellään myös pohjavedensuojelu ja määritellään toimenpiteet pohjavesihaittojen ehkäisemiseksi. Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Maa-ainesten ottamiseen on uusi toimenpide Toiminnanharjoittajan suorittaman seurannan aloittaminen tai laajentaminen perustuu luvan kautta määritettyihin seurantavelvoitteisiin ja korvaa aiemmin käytössä olleen toimenpiteen Ottoalueiden tilan ja ympäristöriskien seurannan tehostaminen. Uusi toimenpide on myös Maa-ainestenottoalueiden lupaehtojen valvonnan tehostaminen. Siinä keskeisenä keinona on laserkeilausaineistojen käyttöönotto valvonnassa. Kunnostukseen liittyvä toimenpide sisältää vanhojen ns. isännättömien maa-ainestenottoalueiden kunnostamisen. Maa-ainestenoton yleissuunnitelman laatimisella tarkoitetaan kuntatason suunnittelua. Kaikki esitettävät toimenpiteet ovat täydentäviä (taulukko 10.26). Taulukko Maa-ainestenoton vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Täydentävät toimenpiteet Maa-ainesottoalueiden kunnostussuunnitelman laatiminen ja kunnostus Maa-ainestenoton yleissuunnitelman laatiminen Maa-ainestenottoalueiden lupaehtojen valvonnan tehostaminen Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen (POSKI) käynnistäminen Soranottoalueiden kunnostustarpeen arvioinnin (SOKKA) käynnistäminen Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen maa-ainesotossa Vanhojen ns. isännättömien maa-ainestenottoalueiden kunnostaminen Kuntatasolla tehtävää suunnittelua keskeisenä keinona on laser-keilausaineistojen käyttöönotto valvonnassa. Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen käynnistäminen maakunta-/seutukunta Vanhojen ja kunnostamattomien soranottoalueiden kunnostustarpeen arviointi toimenpide perustuu luvan kautta määritettyihin seurantavelvoitteisiin Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Toiminnanharjoittajan suorittamaa tarkkailua aloitetaan ja laajennetaan maa-ainesotossa ja maa-ainesten ottoalueiden ja -tasojen valvontaa esitetään tehostettavaksi. Osassa vesienhoitoaluetta on käynnistetty tai toteutettu ns. SOKKA projekti, jonka tavoitteena on kartoittaa ja arvioida vanhojen jo käytöstä poistettujen maa-ainesten ottopaikkojen kunnostus- ja suojelutarpeita. SOKKA projekti esitetään toteutettavaksi niillä alueilla, joissa sitä ei ole vielä tehty. SOKKA-projekti on toteutettu koko Pohjois-Pohjanmaalla. SOKKA- 147

149 projekti käynnistyy myös Kainuussa vuosien aikana. Kainuun alueella mukana ovat kaikki vedenhankinnan kannalta tärkeät pohjavesialueet sekä osa II- ja III-luokan pohjavesialueista. Kunnostussuunnitelman laatimista ja kunnostusta lisätoimenpiteenä on esitetty vesienhoitoalueella 20 pohjavesialueella vuosille Kaikki kunnostettavaksi esitetyt kohteet on Pohjois-Pohjanmaan SOKKA-projektin yhteydessä arvioitu suuren kunnostustarpeen kohteiksi. Näin kyseistä toimenpidettä on pyritty priorisoimaan kaikista kiireellisimmin kunnostettaville alueille. Kalliokiviaineksen ja korvaavien materiaalien käyttöä esitetään lisättäväksi. Soran oton osalta vesienhoitoalueella selvitetään sellaiset ympäristön-, luonnon- ja pohjavedensuojelun kannalta turvalliset alueet, joilta voidaan ottaa soraa tehokkaasti. Vesienhoitoalueella on toteutettu Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävää POSKI- projektia vuodesta Projekti toteutetaan Pohjois- Pohjanmaan liiton vetämänä hankkeena kolmessa eri vaiheessa, josta viimeisin vaihe, POSKI3 (Koillismaa ja Kalajokilaakson kunnat) on mahdollisesti käynnistymässä vuonna 2015, mikäli siihen järjestyy rahoitus. Esitettävät toimenpiteet on koottu taulukkoon Taulukko Maa-ainestenoton toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Täydentävät toimenpiteet Kunnostussuunnitelman laatiminen ja kunnostus (ha) Maa-ainestenoton yleissuunnitelman laatiminen (ha) Maa-ainestenottoalueiden lupaehtojen valvonnan tehostaminen (kpl) 5 2 0,4 Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen (POSKI) käynnistäminen (kpl) Soranottoalueiden kunnostustarpeen arvioinnin (SOKKA) käynnistäminen (kpl) Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen maa-ainesotossa Yhteensä Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Valtakunnalliset ohjauskeinot ovat luonteeltaan jatkuvia. Maa-ainestenoton ennakkovalvonta on uusi valtakunnallinen ohjauskeino hoitokaudelle (taulukko 10.28). Taulukko Maa-ainestenoton toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot Edistetään vanhojen maa-ainestenottoalueiden kunnostamista sekä kalliokiviaineksen ja korvaavien ainesten käyttöä. YM ELYt, kunnat, Kuntaliitto, maakuntien liitot, GTK Maa-ainestenoton ennakko valvonnan kehittäminen YM edelliset ja toiminnanharjoittajat YM=ympäristöministeriö, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, GTK=Geologian tutkimuskeskus EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

150 Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Maa-ainesten ottamistoimintaan liittyvät kustannukset koostuvat pääsääntöisesti maa-aineslain mukaisista lupahakemuksista ja lupien määräyksinä olevista toimenpiteistä ja ne ovat toiminnanharjoittajan vastuulla. Näitä ovat mm. ottamissuunnitelman laadinta, pohjaveden korkeuden ja laadun tarkkailu sekä alueen jälkihoito. Näistä jälkihoito aiheuttaa suurimman kustannuksen, keskimäärin /ha. Lupamääriin ja ottoalueiden kokoon perustuen maa-ainestenoton lupavelvoitteisiin liittyvät toiminnanharjoittajille aiheutuvat kustannukset ovat vuosittain noin 10 milj.. Lupavelvoitteiden toteutumista valvovat kunnan viranomaiset, mutta resurssien vähyyden takia valvontaan irrotettava työmäärä on vähäinen. Valvontaan tulisikin ohjata lisää resursseja. Maa-ainestenottoalueiden nykytilaa ja kunnostustarvetta on arvioitu erillisissä SOKKA -hankkeissa. Rahoituksesta on vastannut ympäristöministeriö. Kustannukset ovat vuositasolla noin Suomessa on arviolta tuhansia kunnostusta vaativia vanhoja soranottoalueita, joiden kunnostamiseen eivät nykyiset rahoitusjärjestelmät riitä. Vanhoja hoitamattomia ottamisalueita on valtakunnantasolla kunnostettu jonkin verran valtion ympäristötöinä ja Euroopan aluekehitysrahaston rahoituksella alueellisissa yhteistyöhankkeissa. Myös kunnat ja pohjavettä ottavat vesilaitokset ovat rahoittaneet kunnostustöitä. Joissain tapauksissa alueellinen ympäristökeskus on osallistunut kustannuksiin. Kokonaan jälkihoitamattoman ottamisalueen kunnostamiskustannukset ovat arviolta /ha. Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista toteutetaan POSKI -hankkeissa. Tavoitteena on turvata geologisen luonnon ympäristöarvot ja hyvälaatuinen pohjavesi yhdyskuntien vesihuoltoon sekä laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Rahoittamisessa ovat olleet mukana mm. maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriö, kunnat, maakuntien liitot, ELY-keskukset, Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus sekä toiminnanharjoittajia. Rahoitusta on saatu myös Euroopan aluekehitysrahastosta ja saatava määrä riippuu tukialueluokasta ja rahoituskauden säännöistä. Maa-ainestenoton yleissuunnittelua on tehty jonkin verran. Maa-ainestenoton yleissuunnittelussa tehdään esim. tietylle harjualueelle suunnitelma maa-ainestenotosta, mikä kattaa ottamisalueiden sijoittelun, jälkihoidon ja alueiden jälkikäytön. Yleissuunnitelmien kustannuksista vastaavat kunnat ja toiminnanharjoittajat ovat usein mukana yhteistyössä. Suunnitelmien kustannukset ovat Maa-ainestenoton lupavelvoitteiden toteutumista valvovat kunnan viranomaiset, mutta valvontaan ei ole aina riittävästi resursseja. Valvontaan tulisi ohjata lisää voimavaroja ja toisaalta myös edistää uusien kustannustehokkaiden valvontakeinojen, kuten laser-keilauksen käyttöönottoa ja omavalvonnan lisäämistä. Kunnostusta vaativien vanhojen soranottoalueiden kunnostamiseksi on tarve kehittää rahoitusjärjestelmiä. Valtion ympäristötöinä tehtäviä kunnostuksia ja erilaisia yhteistyöhankkeita tulisi lisätä sekä hyödyntää Euroopan aluekehitysrahastolta mahdollisesti saatavaa tukea. Maa-ainestenoton yleissuunnittelun rahoitusta ja yhteistyötä toiminnanharjoittajien kanssa tulisi lisätä. Yleissuunnittelun taustalla pitää olla tietoa alueiden soveltuvuudesta maa-ainestenotolle. Tämä edellyttää lisäselvityksiä, joiden kustannukset kohdistuvat valtiolle, kunnille ja toiminnanharjoittajille. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Maa-ainesten oton toimenpiteiden toteutusvastuussa ovat toimenpiteestä riippuen tominnanharjoittaja, kunta, ELY-keskus ja esimerkiksi maakuntaliitto. Ohjauskeinojen toimeenpanosta vastaavat ministeriöt, Suomen ympäristökeskus, kunnat, kuntaliitto, Geologinen tutkimuskeskus sekä toiminnanharjoittajat. Vastuu tietojen tuottamisesta on toimijoilla, kunnilla ja tietojen kokoamisesta suurelta osin ELY-keskuksilla. Maa-ainesten oton toteutumisen seuranta nojaa tällä hetkellä pitkälti manuaaliseen tiedon keruuseen. Seurannan kannalta on tärkeää kehittää tietojärjestelmiä ja yhtenäistää niiden sisällön tuottamista. Tiedonsiirtoa tulisi kehittää siten, että toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailutulokset saadaan siirrettyä tutkimuslaitoksilta suoraan POVET-järjestelmään. Lisäksi tulevaisuuden toimenpiteiden toteutumisen seurantatyötä helpottaisi POVET-järjestelmän hankeosion kehittäminen ja yhtenäinen ohjeistus sinne tallennettavista pohjavesialueilla toteutettavista hankkeista. 149

151 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Suojelusuunnitelmia koskevat toimenpiteet; laatiminen, päivittäminen, ovat muita perustoimepiteitä ja pohjaveden tilan seuranta ja selvitykset- sektorin toimenpiteet kuuluvat täydentäviin toimenpiteisiin. Ensimmäisellä hoitokaudella käytettävissä olevista toimenpide-ehdotusten toteutumisen edistäminen ja seurantaryhmän toiminnan edistäminen ovat siirtyneet ohjauskeinoiksi. Varsinaisia uusia toimenpiteitä ei sektorilla ole. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Taulukkoon on koottu vesienhoitoalueelle esitettävät suojelusuunnitelmiin ja selvityksiin liittyvät toimenpiteet, niiden mitoitus ja kustannukset kaudelle Taulukko Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien sekä selvitysten toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Kustannustiedot täydentyvät kuulemisen aikana. Toimenpide Määrä Investoinnit (1000 ) Muut perustoimenpiteet Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Pohjavesialueen suojelusuunnitelman laatiminen Pohjavesialueen suojelusuunnitelman päivittäminen Yhteistarkkailun järjestäminen pohjavesialueen toimijoiden kesken Yhteensä Täydentävät toimenpiteet Pohjavesiselvityksen tekeminen Pohjavesialueen tai sen osan rakenneselvitys/mallinnus Valtakunnallisten pohjavesiasemien seurannan laajentaminen Yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Ohjauskeinoina vesienhoitoalueelle esitetään pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimista, päivittämistä ja toimeenpanoa sekä niiden seurantaryhmien toimintaa. Toiminta on monin paikoin käynnissä. Ympäristöministeriö myöntää avustuksia suojelusuunnitelmien laatimiseksi. Työryhmä on antanut ehdotukset suojelusuunnitelmien lainsäädännöllisestä asemasta. Hydrogeologisia lisätutkimuksia, rakenneselvityksiä ja pohjavesimallinnusta tehdään nykyisinkin vesienhoitoalueella, mutta tarvetta on jatkossakin erityisesti riskialueilla ja selvityskohteilla. Tietojen saatavuutta ja käytettävyyttä tulee edistää eri toimijoiden välillä. Haitallisten aineiden tarkkailua ja seurantaa tulee kehittää toisella vesienhoitokaudella. Myös tietopohja pohjavedestä riippuvaisista ekosysteemeistä on tällä hetkellä vajavaista. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

152 Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Suojelusuunnitelmiin liittyvät kustannukset koostuvat pääosin aineistojen kokoamisesta, havaintoputkien asentamisesta, näytteenotoista ja analysoinneista, mittauksista ja muista maastoselvityksistä. Usein alueella toimivat vesihuoltolaitokset ja valtio ovat mukana rahoittamassa suunnitelmia. Useimmat ELY-keskukset ovat rahoittaneet tai tehneet yhteistyössä suojelusuunnitelmia ja niihin liittyviä maastotutkimuksia kuntien kanssa, mutta käytettävissä olevat määrärahat ovat melko vähäisiä. Ympäristöministeriö jakaa avustuksia kunnille suojelusuunnitelmien laatimiseksi ja päivittämiseksi. Tällä hetkellä avustuksen taso on euroa vuodessa, mutta avustuksen määrää tulevaisuudessa ei pysty ennakoimaan. Suojelusuunnitelmia toteutetaan osittaisen EU-rahoituksen avulla, Euroopan aluekehitysrahaston tukemana. EU-rahoituksen taso hankkeissa vaihtelee alueellisesti. Suojelusuunnitelmien rahoitus on tällä hetkellä hyvällä tasolla. Suojelusuunnitelmat vaativat päivityksiä ja tätä tarkoitusta varten tarvitaan jatkossakin rahoitusta. Pohjaveden seurannan kustannukset kohdistuvat pääosin ympäristöhallinnolle ja toiminnanharjoittajille. Vedenottajat ja muut toiminnaharjoittajat vastaavat lupiinsa liittyvistä tarkkailuista ja niiden kustannuksista. Rakenneselvitykset ovat usein osa laajempia hankkeita, joiden rahoituksesta vastaavat yleensä toiminnanharjoittajat, vesilaitokset, kunnat ja valtio. Vedenhankintaa palvelevia pohjavesiselvityksiä on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö, mutta selvityksiin käytettävän rahoituksen määrä on vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Hydrogeologiset tutkimukset, kuten rakenneselvitykset, ovat usein osa laajempia hankkeita, joiden rahoituksesta voivat vastata toiminnanharjoittajat, vesilaitokset, kunnat ja valtio. Esimerkiksi Geologian tutkimuskeskus osallistuu omalla rahoituksellaan pohjavesiselvityksiin kuten rakennekartoitusten toteutukseen. Pohjavesiselvityksiä ja tutkimushankkeita voidaan rahoittaa myös Euroopan aluekehitysrahastosta. Keskeisimpiä pohjavesien seurantahankkeita ovat tällä hetkellä maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seuranta (MaaMet) sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden seuranta (VaHaSe). MaaMet-seurantaa rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ja pohjavesiin kohdistuva rahoitus on ollut noin eurolla vuosittain. VaHaSe-seurantaa rahoittaa ympäristöministeriö ja vuonna 2012 pohjavesiin kohdistuva rahoitus oli euroa. Näihin seurantoihin osoitettu rahoitus on tärkeä jatkossakin toiminnallisen seurannan järjestämiseksi. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Suojelusuunnitelmien ja selvitysten toteutusvastuu on vesilaitoksilla ja kunnilla sekä alueen toiminnanharjoittajilla. Valtakunnallisten pohjavesiasemien seurannasta toteutusvastuussa on SYKE. Seurannan vastuu on pääasiallisesti ELY-keskuksella ja SYKE:llä, jotka keräävät keräävät ja tallentavat tiedot järjestelmiin Liikenne Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Liikennesektorin toimenpiteissä ei ole juurikaan muutoksia ensimmäiseen kauteen verrattuna. Toimenpiteet Pohjavesisuojausten rakentaminen; tieluiskat, radat ja lentokentät sekä ratapihat ja Pohjavesisuojausten toimivuuden seuranta, kunnossapito ja korjaukset on yhdistetty yhdeksi toimenpiteeksi. Liikenteen alueiden pohjavesivaikutusten seuranta kuuluu täydentäviin toimenpiteisiin ja pohjavesisuojausten rakentaminen, toimivuuden arviointi ja ylläpito sekä suolauksen vähentäminen ja vähemmän haitalliseen liukkaudentorjuntaaineeseen siirtyminen on tyypiltään muu toimenpide. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Vesienhoitoalueella pohjavesisuojausten rakentamista esitetään Laajankangas-Kankari pohjavesialueelle. Pohjavesivaikutusten seurantaa esitetään tehtävän 18 pohjavesialueella, joista kymmenellä ei vielä ole 151

153 säännöllistä pohjaveden kloridipitoisuuden seurantaa. Suolauksen vähentämistä esitetään kaikkiaan 9 pohjavesialueelle (taulukko 10.30). Taulukko Liikennesektorin toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Kustannustiedot täydennetään kuulemisen aikana Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit (1000 ) Muu perustoimenpide Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Suolauksen vähentäminen ja vähemmän haitalliseen liukkaudentorjunta-aineeseen siirtyminen (pohjavesialue) Pohjavesisuojausten rakentaminen, toimivuuden arviointi ja ylläpito; tieluiskat, radat ja lentokentät (km) sekä ratapihat (ha) Yhteensä Täydentävä toimenpide Liikenteen alueiden (tiet, ratapihat, lentokentät) pohjavesivaikutusten seuranta (pohjavesialue) KAIKKI YHTEENSÄ Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Liikennealueiden aiheuttamia pohjavesiriskejä esitetään kartoitettavaksi ja vähennettäväksi. Toimeenpano on käynnissä. Liikennevirasto jatkaa rata-alueiden pohjavesien seurantoja sekä pohjavesien kloridiseurantoja maanteiden varsilla. Tiesuolariskirekisteri on liitetty osaksi POVET-järjestelmää. Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Liikenteen pohjaveden suojelukustannukset koostuvat tieliikenteen, rataliikenteen ja lentoliikenteen kustannuksista. Rataliikenteen kunnossapito ja talvihoito kuuluu liikennevirastolle, tieliikenne ELY-keskusten L- vastuualueelle. Kunnat ja kaupungit vastaavat oman alueensa kaduista. Lentoliikenteen alueiden ylläpito kuuluu Finavialle, joka on valtion liikelaitos. Finavian ylläpitämään lentoasemien verkostoon kuuluu 25 lentoasemaa. Maantieliikenteen pohjaveden suojelun kustannukset koostuvat pääsääntöisesti liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutusten vähentämisen ja ehkäisyn sekä seurannan kustannuksista. Kunnat ja kaupungit vastaavat oman alueensa kadunpidon kustannuksista. Usein kaupunkialueet ovat viemäröityjä, joten liukkaudentorjuntaan käytetyt kemikaalit eivät imeydy maaperään. Lentoliikenteen pohjavedelle aiheuttamat riskit liittyvät pääsääntöisesti kiitoteiden liukkaudentorjuntaan ja lentokoneiden käsittelyyn jäänestoaineilla. Lisäksi lentoasemilla käsitellään ja varastoidaan suuria määriä lentopolttoainetta. Liikenteen pohjavedensuojelusta aiheutuvat kustannukset rahoitetaan valtion budjettivaroin, lukuun ottamatta kuntien katualueisiin kohdistuvia pohjavedensuojelukustannuksia. Eniten kustannuksia kertyy tieliikennealueiden luiskasuojauksista. Olemassa olevien ympäristöhaittojen torjumiseksi ei nykyisellä rahoituksella voida käynnistää erillisiä hankkeita. Haittoja voidaan kuitenkin torjua osana muita investointeja. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

154 Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Toimenpiteiden toteutusvastuussa ovat toimenpiteestä riippuen alueellisen ELY-keskuksen L-vastuualue, Liikennevirasto, Finavia ja kunnat. Seurannan osalta vastuu on pääasiallisesti alueellisen ELY-keskuksen Y-vastuualueella ja Liikennevirastolla, jotka keräävät keräävät ja tallentavat tiedot järjestelmiin Vedenotto Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Uusi vesilaki astui voimaan ja myös uudessa laissa aiemman pohjaveden muuttamiskiellon tarkoittamat toimenpiteet sekä muu yli 250 m³/vrk vedenotto edellyttävät vesitalousluvan hakemista. Lisäksi kaikki vesihuoltolaitosten uudet ottamot tarvitsevat vesilain mukaan Aluehallintoviraston luvan vesimäärästä riippumatta. Vesilain 3 luvun 2 :n (vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus) mukaan vesitaloushankkeella on oltava aluehallintoviraston lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää. Toimenpiteissä on jonkin verran muutoksia ensimmäiseen kauteen verrattuna. Ensimmäisen kauden toimenpiteistä vesihuollonkehittämissuunnitelmien laatiminen tai päivittäminen -toimenpide on siirretty ohjauskeinoihin ja vedenottamon ympäristön suojelutoimenpiteet on poistettu. Suoja-aluerajausten taimääräysten päivittäminen toimenpiteeseen on lisätty myös suoja-alueiden purkaminen. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Vesienhoitoalueella ehdotetaan raakaveden laadun seurannan tehostamista 10 pohjavesialueelle (taulukko 10.31). Kyseessä on alueita, joilla vesilaitoksen tarkkailuohjelma on sen verran vanha eikä sisällä ollenkaan raakaveden tarkkailua tai tarkkailu on muutoin erittäin suppea. Vedenottamon suoja-aluerajausten tai määräysten päivittämistä tai suoja-alueen purkamista esitetään 10 pohjavesialueelle, joista yksi sijaitsee Kainuussa Hyrynsalmella ja loput Pohjois-Pohjanmaalla. Esitetyt alueet ovat samat kuin edellisellä kaudella, koska näihin ei ensimmäisellä kaudella ole tullut muutoksia. Suoja-alueen perustamista esitetään Matinmäki-Mustikkamäki sekä Koutaniemen pohjavesialueelle, jotka molemmat sijaitsevat Kajaanissa. Taulukko Vedenoton toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Kustannukset täydennetään kuulemisen aikana. Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit (1000 ) Muu perustoimenpide Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Vedenottamon suoja-alueen perustaminen (vedenottamo) ,6 Suoja-aluerajausten tai määräysten päivittäminen tai suojaalueiden purkaminen (vedenottamo) ,5 Yhteensä Täydentävä toimenpide Pohjavedenottamoiden raakaveden laadun seurannan tehostaminen (vedenottamo) KAIKKI YHTEENSÄ

155 Vedenottoluvassa määritellään vesimäärä, joka vedenottamolta voidaan ottaa vaarantamatta pohjavesimuosotuman määrällistä tilaa ja ilman vaikutuksia ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Luvanvaraisten ottamoiden vedenottomäärää ja vaikutuksia ympäristöön seurataan tarkkailuohjelman mukaisesti. Useasti tarkkailohjelmaan liittyy myös pohjaveden laadun valvontaa pohjavesialueella. Pohjavedenottamolla tulisi aina tarkkailla käytetyn raakaveden määrän lisäksi myös raakaveden laatua vesihuoltolain 15 :n perusteella. Tarkkailutuloksia siirretään ympäristöhallinnon pohjavesitietojärjestelmään. Terveysviranomainen puolestaan valvoo vesilaitosten toimittamaa vettä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (461/2000) mukaisesti. Valvontatutkimukset koskevat kaikkia sellaisia vesilaitoksia, jotka toimittavat vettä vähintään 10 m 3 /vrk tai vähintään 50 henkilön tarpeisiin. Toimenpiteiden rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Vedenottoon liittyvät kustannukset koostuvat pääsääntöisesti vesilain mukaisten lupien hakemukseen liittyvistä selvityksistä ja luvan määräyksissä olevista velvoitteista ja ne ovat vedenottajan tai kunnan vastuulla. Näitä ovat mm. pohjavesiselvityksen tai suoja-aluesuunnitelman laadinta, pohjaveden tarkkailuohjelman laatiminen ja korkeuden ja laadun tarkkailu. Laajoissa hankkeissa vaaditaan myös YVA-menettelyn mukainen arviointi. Vedenhankintaa palveleviin pohjavesiselvityksiin on ollut vielä käytettävissä ja vedenottamoiden rakentamiseen on ollut mahdollista hakea maa- ja metsätalousministeriön rahoitusta. Viime vuosina pohjavesiselvityksiin ja niihin liittyviin vesihuoltohankkeisiin on ollut mahdollista hakea rahoitusta myös Euroopan aluekehitysrahastosta. Vesihuoltopalveluista perittävät maksut pyritään pitämään kohtuullisina ja tasapuolisina. Vedenhankinnan kehittämissuunnitelmissa ja yleissuunnitelmissa on myös vedenotto esillä. Näiden kustannuksista vastaavat kunnat, vedenottajat ja maa- ja metsätalousministeriö. Valvonnan kustannukset jakautuvat ympäristöhallinnon ja kuntien kesken. Viime vuosien resurssileikkausten vuoksi on erittäin tärkeää kehittää seurantaa yhteistarkkailuksi. Vedenottoon liittyvissä toimenpiteiden toteuttamisessa korostuu riittävien resurssien saaminen ohjaamiseen ja valvontaan, mikä koskee ympäristöhallintoa ja kuntia. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Tietojärjestelmien kehittäminen on ollut ajankohtaista jo useita vuosia. Vedenottamoiden raakaveden laadun seuratatulokset tulisi saada suoraan valvontaviranomaisen tietojärjestelmiin sen sijaan, että toiminnanharjoittajien lähettämät tiedot viedään manuaalisesti tietojärjestelmiin. Tätä kehittämällä saadaan tehostettua raakavedenlaadun valvontaa sekä valvontaviranomaisen työajankäyttöä. Mikäli järjestelmä olisi myös toiminnanharjoittajan (vesilaitokset) käytettävissä, saatava hyöty olisi myös tarkkailuvelvolliselle hyödyllistä omavalvonnan suorittamisen näkökulmasta Vesistöjen säännöstely ja rakentaminen Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Toisella suunnittelukaudella on käytössä kaksi toimenpidettä: Säännöstelykäytännön kehittäminen ja kalankulkua helpottavat toimenpiteet. Toimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä ja ne jaetaan suunnittelussa neljään vaiheeseen: selvitys, suunnittelu, toteutus sekä käyttö ja ylläpito. Kunnostukseen liittyvät toimenpiteet käydään läpi luvussa Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Säännöstelykäytännön kehittäminen Säännöstelyn kehittämishankkeet ovat käytännössä aina monitavoitteisia ja eri tarpeista lähteviin säännöstelyjen kehittämishankkeisiin tulisi sisällyttää aina myös ekologisen tilan parantamista koskevia tarkasteluja. Hankkeista on vaikea eritellä ekologisen tilan kehittämiseen tähtääviä toimia, joten hankkeita on tarkastelta- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

156 va kokonaisuuksina. Vesienhoidon toimenpideohjelmiin on sisällytetty vain sellaiset säännöstelyn kehittämishankkeet, joiden yhtenä tavoitteena on parantaa ekologista tilaa. Erityisesti kalastoon kohdistuvat vaikutukset ovat painottuneet ekologisen tilan tarkastelussa säännöstelyn kehittämishankkeissa. Säännöstelykäytännön kehittäminen -toimenpide kohdistetaan kaikkiin niihin vesimuodostumiin, joihin se merkittävästi vaikuttaa. Kehittämishankkeissa selvitetään myös, aiheuttaako mahdollinen ilmastonmuutos tarpeita säännöstelykäytäntöjen muuttamiseen, sillä vesistösäännöstelyt ovat yksi keskeinen keino vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Jatkossa säännöstelyn kehittämishankkeissa tarkastellaan myös kuivuuusjaksojen haittojen vähentämismahdollisuuksia säännöstelykapasiteettia hyödyntämällä. Säännöstelyn seurauksena syntyneiden ns. kuivien eli vanhojen uomien ympäristövirtaaman (ekologisen virtaaman) palauttamiseen tähtäävät hankkeet kuuluvat niin ikään säännöstelykäytännön kehittämiseen. Ympäristövirtaaman palauttamisella tarkoitetaan riittävän virtaaman järjestämistä joen ekosysteemin turvaamiseksi tai palauttamiseksi mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Vesienhoitoalueella esitetään jatkettavaksi erityisesti Siikajoen ja Kalajoen valuma-alueen säännöstelyn kehittämistä ekologisesti kestävämmäksi. Myös Pyhäjoen yläosan sekä Iijoella Kostonjoen ja Irninjoen säännöstelyä tulee tarkastella kriittisesti ympäristövirtaaman näkökulmasta. Raahen terästehtaan raakavesijärjestelyjen vaikutusalueella olevien Kuljun- ja Siniluodonlahden, Piehinki-, Haapa- ja Pattijoen sekä Haapajärven tekojärven säännöstelyä tulee kehittää ekologisemmaksi. Oulujoen ala-, keski- ja yläosalla patoaltaiden ekologisen tilan parantamismahdollisuudet tulee selvittää erillisellä hankkeella aiempaa laajaalaisemmin. Kalankulkua helpottava toimenpide Kalan kulkua helpottavilla toimenpiteillä tarkoitetaan rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Menetelminä ovat esimerkiksi vaellusesteiden poistot, kalatiet, kalahissit tai luonnonmukaiset ohitusuomat, mutta myös voimalaitoksen käyttö siten, että se palvelee kalojen liikkumista esim. lisäämällä kalatien suuaukon houkuttavuutta. Kalojen alasvaelluksen parantaminen voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä. Oulujoen-Iijoen vesistöalueella kalatiestrategian toteutumista edistetään vapaaehtoisperiaatteella Iijoen vaelluskalojen palauttamishankkeilla. Vesienhoitoalueella on lisäksi useita kohteita, joihin tehdään selvityksiä, suunnittelua, toteutusta tai joilla ollaan jo seurantavaiheessa (taulukko 10.32). Taulukko Säännöstelyn ja vesirakentamisen toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella A=selvitys, B=suunnitelma, C=toteutus, D=käyttö ja ylläpito. Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Täydentävät toimenpiteet A B C D Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Säännöstelyn kehittäminen (kpl) Kalankulkua helpottava toimenpide (kpl) Yhteensä

157 Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Toisen suunnittelukierroksen ohjauskeinot (taulukko 10.33) pohjautuvat ensimmäisen kauden ohjauskeinoihin, kuten valmistuneiden strategioiden ja ohjelmien toteuttamiseen sekä ohjeistuksen käyttöönottoon. Alueellisena ohjauskeinona esitetään valuma-aluetasoisen vesivision laatimista Iijoelle sen varmistamiseksi, että vesistöalueella saavutetaan laajalti yhteinen näkemys ja sitoutuminen Iijoen jatkokehittämisestä. Taulukko Vesistöjen säännöstely- ja rakentamissektorin toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot Kansallisen kalatiestrategian toteuttaminen. MMM Energiateollisuus, SYKE, RKTL, ELYt, vapaaajan kalastajat, neuvontajärjestöt, kalastusalueet, vesialueen omistajat Kehitetään vesilain mukaisten lupavelvoitteiden joustavuutta ja tarkistamismahdollisuuksia vesien- ja merenhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. MMM, ELYt, AVIt YM, toiminnanharjoittajat, osakaskunnat, kalastusalueet, RKTL Kehitetään vesistösäännöstelyjen käytäntöjä. MMM ELYt, SYKE, YM, energiateollisuus, vesialueen omistajat, kunnat, maakuntien liitot, neuvontajärjestöt, kalastusalueet Ympäristövirtaaman määrittämistä koskevien tarpeiden määrittäminen ja menetelmien kehittäminen. MMM, YM ELYt, energiayhtiöt Alueelliset ohjauskeinot Laaditaan Iijoelle valuma-aluetasoinen vesivisio PPL POP ELY, toimijat ja tutkimuslaitokset MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, RKTL=riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=aluehallintovirasto, PPL=Pohjois-Pohjanmaan liitto, POP ELY=Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Säännöstelykäytännön kehittämisessä lähtökohtaisesti päätoteutusvastuu on säännöstelyluvan haltijalla. Hankkeet ovat kuitenkin yleensä olleet vapaaehtoisia, monitavoitteisia yhteishankkeita, joiden rahoitus on sovittu tapauskohtaisesti. Tavallisimmin kehittämisselvityshankkeita ovat toteuttaneet ELY-keskukset. Jos säännöstelystä, jolle lupa on myönnetty ennen , aiheutuu vesiympäristön tai sen käytön kannalta haitallisia vaikutuksia, ELY-keskuksen tulee selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Selvitys tulee tehdä yhteistyössä eri intressitahojen kanssa. Kun selvitys on tehty, ELYkeskus tai kunta voi hakea lupamääräysten tarkistamista tai uusien määräysten asettamista, jollei haitallisia vaikutuksia voida muutoin vähentää (VL 19:7). Uudempien säännöstelylupien vesiympäristöä ja sen käyttöä koskevat määräykset on voitu määrätä tarkastettavaksi määräajoin, ellei määräystä ole pidetty tarpeettomana. Kalatiehankkeiden edistämiseksi on keskeistä pyrkiä suunnittelemaan ja toimeenpanemaan hankkeita eri tahojen yhteistyönä. Ellei se ole mahdollista, voidaan vaelluskalojen palauttamisen kannalta merkittävissä kohteissa harkita hankkeen viemistä eteenpäin hakemuksella vesilain (3 luku 22 ) mukaisessa menettelyssä. Tällöin hankkeen toteuttamisen edellytykset kalatalousvelvoitetta muuttaen tai tarkistaen tutkitaan lupaviranomaisessa. Useat kalatiehankkeet vaativat joka tapauksessa vesilain mukaisen luvan taikka olemassa olevan luvan muuttamisen. Valtion rahoituksen ja valtakunnallisten ohjauskeinojen kehittäminen on ympäristöministeriön sekä maaja metsätalousministeriön vastuulla. Energiantuotantoon liittyvät vesienhoitotoimet saattavat vaatia myös työ- ja elinkeinoministeriön ohjausta. Toimenpiteiden rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Säännöstelyhankkeissa rahoitusvastuussa ovat vesilain mukaan säännöstely-yhteisön jäsenet saamansa hyödyn suhteessa. Lupaviranomainen voi lupapäätöksessä hakemuksesta velvoittaa myös muun hyödyn- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

158 saajan osallistumaan hankkeen kustannuksiin. Valtiota ei pidetä hyödynsaajana, ellei säännöstelystä välittömästi aiheudu hyötyä valtion omaisuudelle tai valtion säännöstelyhankkeelle Kalateiden suunnittelu ja toteutus on tapahtunut lähinnä maa- ja metsätalousministeriön momentilta (Kalataloudelliset rakentamis- ja kunnostushankkeet), josta rahoitetaan myös muita kalataloudellisia kunnostuksia. Sellaiset kalatiehankkeet, joihin on saatu ulkopuolista rahoitusta, on asetettu toteutusjärjestyksessä etusijalle. Kalatalousmaksuja voidaan suunnata kalatiehankkeisiin laatimalla kalatalousmaksun käyttösuunnitelma sellaiseksi, että se sisältää kalatiehankkeen. Tällöin vesilain mukaisessa luvassa on määrätty kalatalousmaksu, joka mahdollistaa varojen kohdentamisen kalateihin. Kalatalousvelvoitteisiin liittyvien kalatalousmaksujen käyttö EU-hankkeiden vastinrahoituksessa on mahdollista vuoden 2012 määrärahasta lähtien, mikä antaa uusia rahoitusmahdollisuuksia. Kalatalousmaksujen käyttö kalankulun helpottamiseen edellyttää, että käyttö perustuu hyväksyttyyn maksun käyttösuunnitelmaan ja että hankkeella voidaan lieventää niitä kalataloudellisia haittoja, joita varten kalatalousmaksu on määrätty. Kalatien aikaansaamiseksi on mahdollista myös harkita kalatalousvelvoitteen muuttamista lupaviranomaisen päätöksellä joko kokonaan tai osittain määräaikaiseksi kalatalousmaksuksi, jolla kalatien rakentamisen kustannukset katetaan. Menettelyyn sisältyy vielä mm. budjettiteknisiä ongelmia, mutta pidemmällä tähtäimellä kalatalousvelvoitteiden muuttaminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia kalankulkua helpottavien rakenteiden rahoitukseen. Kalatiestrategian linjausten mukaisesti kalateiden ja muiden kalankulkua helpottavien toimenpiteiden rahoitukselle etsitään innovatiivisesti uusia kansallisia ja kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia. Esimerkiksi EU-hankerahoitus voi olla mahdollista usean rahaston kautta, kuten meri- ja kalatalousrahasto, LIFE+ - ohjelma sekä EU:n naapuruusohjelmat. Lisäksi hyödynnetään monipuolisesti olemassa olevia kuntien, maakuntaliittojen tai elinkeinoelämän rahoitusmahdollisuuksia. ELY-keskus seuraa alueellaan toimenpiteiden toteutusta. Toimenpiteiden toteutuksen seurannan apuna on mahdollista käyttää Vesistötyöt-tietojärjestelmää (VESTY) Vesistöjen kunnostus Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Kunnostustoimenpiteet ovat vesienhoitokaudella samat kuin ensimmäisellä suunnittelukaudella. (taulukko 10.34) Pienten vesien kunnostus on toisella kierroksella kuitenkin jaettu valuma-alueen koon perusteella kahdeksi erilliseksi toimenpiteeksi: puron elinympäristökunnostus sekä pienten virtavesien elinympäristökunnostus. Kukin toimenpide jaetaan suunnittelussa neljään vaiheeseen, jotka ovat selvitys, suunnittelu, toteutus sekä käyttö ja ylläpito. Kunnostustoimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä lukuun ottamatta vesi- ja ympäristönsuojelulain mukaisia velvoitetoimenpiteitä, jotka kuuluvat muihin perustoimenpiteisiin. Suunnittelutarkkuus on toimenpiteestä riippuen alueellinen tai vesimuodostumakohtainen. Kunnostustoimenpiteistä valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen edistää myös tulvariskien hallinnan tavoitteiden saavuttamista. Virtavesien elinympäristökunnostuksilla voi olla tulvariskien hallinnan kannalta myönteisiä vaikutuksia, mutta toisaalta ne saattavat myös lisätä hyydetulvia. Rehevöityneen järven kunnostusmenetelmistä järven vedenpinnan nostolla voi olla kielteisiä vaikutuksia tulvariskien hallintaan. Taulukko Kunnostussektorin vesienhoitotoimenpiteet sekä niiden kuvaus Toimenpide Kuvaus Muut perustoimenpiteet Velvoitetoimenpide Ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisten lupien velvoitteet 157

159 Täydentävät toimenpiteet Suuren rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala > 5 km 2 ) Pienen rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala < 5 km 2 ) Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km 2 ) Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää rehevyyttä ja sisäistä kuormitusta. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää rehevyyttä ja sisäistä kuormitusta. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää rehevyyttä ja sisäistä kuormitusta. Merenlahden kunnostus Joen elinympäristökunnostus (valumaalue > 100 km 2 ) Puron elinympäristökunnostus (valumaalue < 100 km 2 ) Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (valuma-alue < 200 km 2 ) Valuma-alueen veden pidättämiskyvyn parantaminen Erityisalueiksi nimettyjen Naturaalueiden kunnostus Muu suoraan vesistöön kohdistuva toimenpide Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää hydromorfologisista muutoksista aiheutuvia vaikutuksia tai kuormituksesta aiheutuvia rehevyys- ja liettymishaittoja. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää mm. uitosta, tulvasuojelusta, voimataloudesta ja kuivatuksesta aiheutuneita vaikutuksia. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää mm. uitosta, tulvasuojelusta, voimataloudesta, liettymisestä ja kuivatuksesta aiheutuneita vaikutuksia. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää mm. uitosta, tulvasuojelusta, voimataloudesta, liettymisestä ja kuivatuksesta aiheutuneita vaikutuksia. Entisten tulva-alueiden ennallistaminen sekä tulvaniittyjen ja metsien tai vastaavien alueiden toteuttaminen patoratkaisuilla tai penkereitä siirtämällä. Laskettujen järvien vesittäminen. Kunnostustoimenpiteet, joiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen ja jotka edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Suoraan järviin tai merialueelle kohdistuvat toimenpiteet, joiden tarkoitus ei ole rehevyyshaittojen vähentäminen tai säännöstelyn kehittäminen ja suoraan jokiin kohdistuvat toimenpiteet, jotka eivät liity morfologisen tai hydrologisten olosuhteiden parantamiseen. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Rehevien järvien ja merenlahtien kunnostus Vesienhoitoalueen järviä rehevöittää ravinnekuormitus, joka on peräisin pistekuormituslähteistä, valumaalueen maankäytöstä tai järven sisäisestä kuormituksesta. Aiemmin tehty järven vedenpinnan laskeminen esimerkiksi maatalouden tai tulvasuojelun tarpeiden vuoksi on eräissä tapauksissa pahentanut rehevöitymishaittoja. Rehevöityneiden järvien kunnostuksia on tarkoitus tehdä kaikilla suunnittelun osa-alueilla, mutta toimenpiteet pyritään aloittamaan vasta sen jälkeen, kun kunnostuksen onnistumisen kannalta riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi on toteutettu tai varmuudella toteutetaan muiden sektoreiden toimenpiteinä. Kunnostusmenetelminä vesienhoitoalueella käytetään yleisimmin hapetusta, ravintoketjukunnostusta, fosforin kemiallista saostamista, alusveden poistamista, ruoppausta, vedenpinnan nostamista, tilapäistä kuivattamista ja erilaisia sedimentin kemiallisia tai muita käsittelyjä. Lintuvesiin kohdistuvien kunnostusten tavoitteena on estää hyvin rehevien vesialueiden lopullinen umpeenkasvu ja säilyttää olosuhteet sopivina eri lintulajeille. Sisäisen kuormituksen vähentämiseen tähtäävät kunnostustoimenpiteet on tarkoitus aloittaa, kun kohteessa on toteutettu tai varmuudella toteutetaan kunnostuksen onnistumisen kannalta riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi. Virtavesien elinympäristökunnostus Pääasiallisina kunnostusmenetelminä tullaan käyttämään syvyys- ja virtausolosuhteiden monipuolistamista kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla, kutusoraikkojen määrän lisäämistä, liettymien poistamista sekä kuivilleen jääneiden uomanosien vesittämistä. Tulvasuojelluilla jokiosuuksilla käytettäviä kunnostusmenetelmiä ovat suoristetun rantaviivan monimuotoistaminen, suvantoalueiden leventäminen, rantasuojauksien poistaminen tai muuttaminen luonnonmukaisiksi ja penkereiden poistaminen tai siirtäminen kauemmaksi rantaviivasta. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

160 Vähävetisiksi jääneissä luonnonuomissa ja rankasti tulvasuojelutarkoitukseen peratuissa uomissa yleisin vesienhoitoalueella käytettävä kunnostusmenetelmä on matalien, monimuotoisten tekokoskien rakentaminen vesitettyjen alueiden ja vesisyvyyden lisäämiseksi. Puron elinympäristökunnostuksissa menetelmät ja tavoitteet ovat pääosin samoja kuin jokivesissä. Purokunnostuksissa käytetään enemmän puurakenteita, jotka monimuotoistavat uomaa ja puhdistavat puron pohjaa hienosta aineksesta. Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen Vedenpidätyskykyä parannetaan entisiä tulva-alueita ennallistamalla sekä toteuttamalla tulvaniittyjä ja - metsiä tai vastaavia alueita erilaisilla patoratkaisuilla tai penkereitä siirtämällä. Suo- ja metsäalueiden ennallistaminen ja valunnansäätely, sekä kosteikot, laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät kuuluvat maa- tai metsätaloussektoreiden toimenpiteisiin ja hulevesien hallinnan toimenpiteet sisältyvät yhdyskuntasektorin toimenpiteisiin. Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus Vesipuitedirektiivin mukaiseen suojelualueiden rekisteriin on sisällytetty sellaisia Natura verkostoon kuuluvia alueita, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon keskeiset yhteisön lainsäädännön, eli ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset Natura 2000-alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta. Erityiseksi alueeksi nimeäminen ei tuo uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita Natura alueille. Natura-alueen ottaminen rekisteriin korostaa alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoitosuunnittelussa ja lupaprosesseissa. Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostustoimenpiteiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen siten, että ne edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Tällaisia toimenpiteitä ovat vesienhoitoalueella joki- ja puroreittien valuma-alueiden ja soiden ennallistaminen sekä lintuvesiin kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentäminen lähivaluma-alueella tehtävin vesiensuojelutoimenpitein. Jos rahoitus tulee maa- tai metsätalouden rahoitusjärjestelmistä, ovat toimenpiteet sisällytetty niihin sektoreihin. Natura-alueiden kunnostustoimenpiteet ovat pääasiassa lintuvesikunnostuksia, joissa pyritään palauttamaan avovettä pahasti umpeenkasvaneille kohteille. Keskeisimpiä kunnostusmenetelmiä ovat vedenpinnan nostaminen eli vesitilavuuden lisääminen pohjapadon avulla, allikoiden kaivaminen ruoppaamalla ja ilmaversoisen vesikasvillisuuden niitto muutamana kesänä peräkkäin. Kaivamisen yhteydessä tehdään erillisiä pesimäsaarekkeita. Lisäksi kunnostetaan lintuvesiin liittyviä rantaniittyjä raivaamalla puustoa ja pensaikkoa, niittämällä sekä laidunnuksella. Muut suoraan vesistöön kohdistuvat toimenpiteet Vesienhoitoalueella tullaan lisäksi tekemään suoraan vesistöön kohdistuvaa kalkitusta, erodoituvien rantojen ekologista kunnostusta erityisesti säännöstellyillä järvillä sekä haitallisten aineiden pilaamien vesimuodostumien kunnostusta. Kalaistutukset ja kalatalousmaksut Vesienhoitoalueella käytetään vuosittain velvoiteistutuksiin ja kalatalousmaksuihin noin 2,6 miljoonaa euroa. Valtaosa kalatalousmaksuistakin käytetään istutuksiin, mutta pieni osa myös muihin toimenpiteisiin. On muistettava, että istutuksista merkittävä osa tehdään kalastukselle aiheutuneiden menetysten korvaamiseksi. Jos halutaan arvioida, kuinka suuri osa velvoiteistutuksista on ekologista tilaa kohentavia, olisi tehtävä velvoitekohtainen arviointi. Istutustoiminnan laajuuden ja puutteellisten lähtötietojen vuoksi siihen ei ole tässä suunnittelutyössä mahdollisuutta. 159

161 Taulukko Kunnostussektorin toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella A=selvitys, B=suunnitelma, C=toteutus, D=käyttö ja ylläpito. Osa-aluekohtaiset tiedot löytyvät vesienhoidon toimenpideohjelmasta. Toimenpide (yksikkö) Määrä (kpl) Investoinnit vuosina (1000 ) Muut perustoimenpiteet A B C D Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Velvoitetoimenpide Täydentävät toimenpiteet Suuren rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala > 5 km 2 ) Pienen rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala < 5 km 2 ) Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km 2 ) Joen elinympäristökunnostus (valumaalue > 100 km 2 ) Puron elinympäristökunnostus (valumaalue < 100 km 2 ) Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (valuma-alue < 200 km 2 ) Valuma-alueen veden pidättämiskyvyn parantaminen Muu suoraan vesistöön kohdistuva toimenpide Yhteensä Yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi Toisen suunnittelukierroksen ohjauskeinot (taulukko 10.36) pohjautuvat ensimmäisen kauden ohjauskeinoihin, kuten valmistuneiden strategioiden ja ohjelmien toteuttamiseen sekä ohjeistuksen käyttöönottoon. Kunnostustoimenpiteiden rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Kunnostusten rahoitusjärjestelmien kehittämistä on käsitelty kunnostustyöryhmässä, jonka ympäristöministeriölle jättämään loppuraporttiin on kirjattu päätavoitteet rahoitusjärjestelmien kehittämiseksi: Lisätään eri rahoituslähteiden käyttöä vesien kunnostuksessa Kunnostushankkeet sisällytetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulosohjaukseen ja rahoituskehyksiin Kuntien ja maakuntien merkitys alueensa vesien kunnostuksen yhteistyötahona ja rahoittajana kasvaa Paikalliset yritykset ja yhteisöt tulevat kumppaneiksi vesien kunnostus- ja hoitotyöhön Rannan ja vesialueiden omistajat, paikalliset asukkaat, vesitalouslupien haltijat, osakaskunnat ja kalastusalueet tulevat aktiivisesti mukaan vesienhoitoon hyödynsaajina Kunnostushankkeissa sovelletaan nykyistä enemmän aiheuttaja maksaa -periaatetta EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

162 Taulukko Kunnostussektorin toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudelle Ohjauskeino Vastuutaho Yhteistyötahot Valtakunnalliset ohjauskeinot Pienvesiohjelman toteuttaminen. YM MMM, SYKE, ELYt, metsänomistajat, Suomen metsäkeskus, metsäkeskukset, metsähallitus, RKTL, neuvontajärjestöt, kalastusalueet, vesialueen omistajat, vesiensuojeluyhdistykset Kansallisen vesien kunnostusstrategian toteuttaminen. YM, MMM ELYt, SYKE, RKTL, vesiensuojeluyhdistykset, maakuntien liitot, neuvontajärjestöt, kalastusalueet, vesialueen omistajat Selvitetään arvokkaiden vesi- ja rantaluontotyyppien suojelua koskevien säädösten tarkistamistarvetta luonnonsuojelu-, vesi- ja metsälainsäädäntöä kehitettäessä. Parannetaan edellytyksiä tulvavesien pidättämishankkeiden toteuttamiseen tulvariskien hallintaa sekä maankäyttöä kehitettäessä ottaen huomioon ekologisen tilan ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet Kunnostusten rahoitusten kehittäminen ja omaehtoisen kunnostustoiminnan aktivoiminen. Tehdään valuma-alueen kokonaistarkasteluun perustuvia alueellisia kunnostussuunnitelmia ja valitaan alueelliset kunnostuksen kärkihankkeet. Kehitetään kunnostusmenetelmiä ja eri menetelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja pysyvyyden seurantaa. YM, MMM MMM, YM YM, MMM YM SYKE ELYt, maakuntaliitot, SYKE ELYt, neuvontaorganisaatiot, yhdistykset, säätiöt ELYt, Vesiensuojelu-yhdistykset, järvien hoitoyhdistykset ELYt, yliopistot, vesiensuojeluyhdistykset, säätiöt, jokineuvottelukunnat, kunnat Selvitetään vesienhoitoalueittain vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden saastuttamien sedimenttien kunnostamistarvetta ja mahdollisuuksia. YM AVIt, ELYt, toiminnanharjoittajat, kunnat, MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, RKTL=riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=aluehallintovirasto Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vesistöjen kunnostukseen liittyvien vesienhoitotoimenpiteiden toteuttamisvastuuta on usein vaikea kohdistaa yksittäiseen toimijaan. Valtion lisäksi kunnostustoimien rahoittamiseen ja toteuttamiseen ovat osallistuneet myös EU, kunnat, yritykset, säätiöt ja yksityiset vesien käyttäjät. Etenkin pienten kunnostusten vireillepanossa, suunnittelussa ja toteutuksessa ranta-asukkailla ja muilla vesien käyttäjillä on merkittävä rooli. Aivan pienimpiä kohteita lukuun ottamatta he organisoituvat yleensä esim. osakaskuntien, kalastusalueiden, järvi- ja virtavesiyhdistysten tai kyläyhdistysten puitteissa. Suurimmissa kohteissa voidaan perustaa järven suojelusta tai hoidosta vastaava erillinen organisaatio kuten säätiö, neuvottelukunta tai suojelurahasto (taulukko 10.35). Valtion rahoituksen ja valtakunnallisten ohjauskeinojen kehittäminen on ympäristöministeriön sekä maaja metsätalousministeriön vastuulla. ELY-keskus seuraa alueellaan toimenpiteiden toteutusta. Toimenpiteiden toteutuksen seurannan apuna on mahdollista käyttää Vesistötyöt -tietojärjestelmää (VESTY) Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Pilaantuneet maa-alueet -sektorin toimenpiteet sisältävät pilaantuneisuusselvityksen pilaantuneella maaalueella sekä pilaantuneen maa-aluekohteen riskinarvioinnin, kunnostussunnittelun ja kunnostuksen. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Pilaantuneen maa-alueen pilaantuneisuusselvitys on esitetty 21 pohjavesialueelle, lisäksi pilaantuneen maa-aluekohteen riskinarviointi, kunnostussuunnittelu ja kunnostus on esitetty tehtäväksi seitsemällä pohjavesialueella Pohjois-Pohjanmaalla sekä viidellä pohjavesialueella Kainuussa (taulukko 10.37). 161

163 Taulukko Pilaantuneisiin maa-alueisiin ja sedimentteihin kohdistettavat toimenpidemäärät, investointikustannukset suunnittelukaudella, vuotuiset käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä vuosikustannus (käyttökustannusten ja investoinnin annuiteetin summa) Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella suunnittelukaudella Toimenpide (yksikkö) Määrä Investoinnit suunnittelukaudelle (1000 ) Muu perustoimenpide Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Pilaantuneen maa-aluekohteen riskinarviointi, kunnostussuunnittelu ja kunnostus (kpl) Täydentävä toimenpide Pilaantuneisuusselvitys pilaantuneilla maa-alueilla (kpl) Yhteensä Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Ohjataan uudet mahdollista pilaantumista aiheuttavat toiminnot pohjavesialueiden ulkopuolelle. Rahoitusjärjestelmiä tulisi myös kehittää isännnättömien pilaantuneiden alueiden puhdistamisen edistämiseksi sekä aiheuttajan ja/tai haltijan vastuun kohtuullistamiseksi. Tulisi myös laatia alueelliset pilaantuneiden maaailueiden kunnostusohjelmat, joiden perusteella voidaan paremmin arvioida kohteiden kiireellisyys. Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Yksityiset, kunnat ja valtio kunnostavat pilaantuneita maa-alueita vuosittain miljoonalla eurolla. Kustannusten on arvioitu pysyvän samalla tasolla ainakin seuraavan parinkymmenen vuoden ajan. Valtio tukee jätehuoltotyöjärjestelmän kautta ns. isännättömien kohteiden (aiheuttajaa ei ole tai vastuun kohdentaminen on kohtuutonta) kunnostamista vuosittain 3-3,5 miljoonalla eurolla. Valtion osuus kunnostuskustannuksista on ollut %. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat esittäneet vuosille laaditussa valtion jätehuoltotyöohjelmassa 57 kohteen puhdistamista. Ohjelmaan esitettyjen kohteiden kokonaiskustannusarvio on 30 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 14 miljoonaa euroa. I ja II luokan pohjavesialueilla olevien kohteiden kustannusten arvioidaan olevan noin 19 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on noin 8 miljoonaa euroa. Ympäristö- tai terveysriskiä aiheuttavia, puhdistustarpeessa olevia kohteita on myös muilla alueilla, kuten asuinalueilla, lähellä yksityisiä kaivoja tai vesistöjä. On näin ollen todennäköistä, että pilaantuneiden maa-alueiden ja pohjaveden puhdistaminen nykyisellä rahoitusvolyymilla ei ole riittävää. Koska rahoitusta tulee ohjata myös muilla kuin tärkeillä pohjavesialuilla olevien riskikohteiden puhdistamiseen, varat ovat pohjaveden kemialliselle tilalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi liian pienet. Jätehuoltotyöjärjestelmän toimivuuden ja parhaan taloudellisen ja ympäristönsuojelullisen lopputuloksen saamiseksi ympäristöhallinto on laatimassa pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusstrategiaa. Tavoitteena on mm. kunnostustoiminnan ja resurssien priorisointi sekä tehokkaan ja toimivan tosisijaisen rahoitusjärjestelmän luominen. Tavoitteisiin pyritään laatimalla alueelliset ja valtakunnallinen kunnostusohjelma. Laadinta ja toteuttaminen perustuvat kohteiden systemaattisen tutkimiseen ja riskien arviointiin sekä kiireellisimpien tapausten hoitamiseen. Puhdistustoimet kohdennetaan alueille, joilla on merkittäviä ympäristö- tai terveysriskejä. Kohteiden valinnassa painotetaan ihmisten terveyttä sekä tärkeiden pohjavesi- ja luontoarvoltaan merkittävien alueiden suojelua. Lisäksi tavoitteena on julkisen rahoituksen varmistaminen ainakin kiireellisten, isännättömien kohteiden puhdistamiseen. Jotta kiireellisimmät isännättömät pilaantuneet kohteet saataisiin puhdistettua, on arvioitu, että toissijasta rahoitusta tulisi varata 10 miljoonaa euroa/vuosi. Öljysuojarahaston varoja voidaan käyttää toissijaisesti öljyn pilaaman maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta, puhdistamistarpeen selvittämisestä ja puhdistustöiden suunnittelusta aiheutuviin kustannuksiin. Vanhojen ja toimintansa lopettaneiden polttonesteiden jakelupaikkojen kunnostamista on tehty vuodesta EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

164 1997 alkaen osin öljysuojarahaston ja osin yhtiörahoituksella SOILI -ohjelmassa. Kunnostuksiin on käytetty vuosina yhteensä noin 40 miljoonaa euroa. SOILI -ohjelma jatkuu öljysuojarahaston rahoituksella ns. JASKA -hankkeena. Hankkeessa tutkitaan ja kunnostetaan öljyllä pilaantuneita isännättömiä kohteita lähes samoilla periaatteilla kuin SOILI -ohjelmassa. Valmisteilla olevassa EU:n maaperänsuojeludirektiivissä tullaan edellyttämään kaikkien pilaantuneiden kohteiden järjestelmällistä läpikäyntiä ja kunnostusohjelmien laatimista sekä toissijaisen vastuu- ja rahoitusjärjestelmän luomista. Lopullista direktiivin sisältöä ei vielä tiedetä, mutta siinä todennäköisesti edellytetään isännättömien kohteiden rahoitusmekanismien laatimista. Suomessa valmisteilla oleva pilaantuneiden maaalueiden kunnostusstrategia vastannee pääosin mahdollisesti annettavan maaperäsuojeludirektiivin kautta tuleviin haasteisiin. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta ja seurannasta vastaa ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttaja, toissijaisesti vastuu on kunnalla ja valtiolla. ELY-keskus ja alueen kunnat huolehtivat pilaantuneen maaperäkohteiden tutkimisesta ja kunnostuksen etenemisestä kiireellisyysjärjestyksessä. Kiireellisimpiä ovat pohjavesialueilla tai asutuksen piirissä sijaitsevat pilaantuneet maa-alueet Maankäyttö Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Maankäytön tavoitteena on valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden edistäminen kaavoituksessa vesien suojelun osalta sekä hyvien käytäntöjen edistäminen maankäytön ohjauksen ja pinta- ja pohjavesien suojelun yhteensovittamisessa. Lisäksi pyritään saamaan aikaan vesienhoidollisesti kestävää suunnittelua kaikilla kaavatasoilla maankäyttö- ja rakennuslain keinovalikoimaa hyödyntämällä. Keskeisiä kaavoitusta koskevia ohjauskeinoesityksiä ovat: Maankäytön, vesihuollon ja vesienhoidon suunnittelun yhteistyö (valuma-aluetarkastelu) Kaavoituksen ulottaminen koskemaan kattavammin myös vesialueita Pinta- ja pohjavesien tilan huomioon ottavat kaavamääräykset Erilaisten toimintojen sijoituksen ohjaus vesiensuojeluperusteisesti Turvetuotannon aluevaraukset maakuntakaavoihin riittäviin ympäristö- ja vesistöselvityksiin perustuen Ilmastonmuutoksen, mm. tulvien, huomioon ottaminen kaavoituksessa Hulevesisuunnitelmien laatiminen kunnille ja ylikunnallisesti sekä hulevesien käsittelyn ottaminen huomioon rakentamisessa Ranta-alueiden kaavoituskäytäntöjen yhdenmukaistaminen ja tarkastelu laajemmassa mittakaavassa valuma-aluetasolla ja rantakaavoihin laadittavat kattavat vaikutusarviot vesiluontoon Kaavasuositusten ja alueellisten ympäristönsuojelumääräyksien hyödyntäminen kuntakaavoituksessa Vesiensuojelun liittäminen kaavojen osallistumis- ja arviointisuunnitelmiin Kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen koko keinovalikoimaa tulee hyödyntää vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Vesienhoidollisesti kestävää suunnittelua ja ratkaisuja tulee tukea kaikilla kaavatasoilla (maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava). Kaavaselvityksissä ja kaavojen vaikutusten arvioinneissa on otettava entistä enemmän pinta- ja pohjavedet huomioon. Valuma-aluekohtainen tarkastelu on aina tarvittaessa ulotettava kaava-alueen ulkopuolelle. Erityisen tärkeää on estää edelleen erinomaisessa ja hyvässä tilassa olevien vesien tilan heikkeneminen. Kaavoituksen ja luvituksen keinoin on ohjattava sellaista rakentamista tai muuta ympäristölle haitallisten toimintojen sijoittamista, joka voi vaikuttaa vesien tilaan haitallisesti. Poikkeuslupien myöntämisessä tulee ottaa huomioon vesien tilan tavoitteet. 163

165 Kaavojen kaikissa kaavamääräyksissä on tarpeen vaatiessa otettava huomioon pinta- ja pohjavesien suojelu. Kaavoissa tulee entistä enemmän kehittää ja ottaa käyttöön pinta- ja pohjavesien tilan huomioon ottavia kaavamääräyksiä ja mahdollisesti uusia kaavamerkintöjä, esimerkiksi kosteikot ja suojavyöhykkeet. Kaavoissa on oltava ajantasaiset pohjavesialueiden rajaukset ja pintavesien osalta mm. vedenhankinnan kannalta tärkeät alueet. Samoin tiedot puhdistettujen jätevesien purkupaikoista tulee olla ajantasaisina kaavoittajien käytössä. Asemakaavoitetuilla alueilla vesienhoidon toimenpiteitä tulee kohdistaa hulevesien hallinnan ja käsittelyn parantamiseksi. Hulevesien imeyttämistä ja pidättämistä muodostumisalueillaan tulee edistää ja varata kaavoituksessa siihen riittävästi tilaa. Peitetty, vettä läpäisemätön pinta lisää merkittävästi hulevesien pintavaluntaa. Tulee pyrkiä estämään hulevesien johtamisesta aiheutuvia suuria virtaamavaihteluita, jotka edistävät ravinteiden ja kiintoaineen kulkeutumista eli eroosiota, aiheuttavat taajamatulvia ja toisaalta vähentävät muodostuvan pohjaveden määrää. Vihervyöhykkeiden ja rakentamattomat alueiden jättämisellä voidaan edistää hulevesien hallintaa. Huleveden hallittu pidättäminen jo sen muodostumisalueella vähentää ravinteiden kulkeutumista alapuoliseen vesistöön. Laajamittaisesti toteutettuna pidättämisellä voidaan tehokkaasti hillitä myös paikallista tulvimista etenkin rankkasateiden aikana. Kaavoituksella on vaikutuksia sekä vesien laatuun että määrään. Kuntia tulee kannustaa laatimaan myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta tarpeellisia hulevesiohjelmia. Ehdotus ohjauskeinojen kehittämiseksi Maankäyttöä varten on laadittu valtakunnalliset ohjauskeinot, jotka soveltuvat Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueelle (taulukko 10.38). Näiden lisäksi ei ole katsottu tarpeen laatia erillisiä alueellisia ohjauskeinoja. Taulukko Maankäytön toimenpiteiden toteutusta edistävät ohjauskeinot hoitokaudella Ohjauskeino Vastuutahot Yhteistyötahot Laaditaan hulevesien hallintasuunnitelmat osana muuta maankäytön suunnittelua. Hulevesien hallinnassa suositaan imeyttämiseen ja viivyttämiseen perustuvia luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita: a) vähennetään hulevesien syntymistä rajoittamalla tiiviiden vettä läpäisemättömien pintojen määrää; b) viivytetään ja imeytetään syntyneitä hulevesiä painanteissa tai erityisissä rakenntuissa imeytysrakenteissa; c) varastoidaan hulevesiä väliaikaisesti ja rajoitetaan poisjohdettavia maksimivirtaamia. Kunnat, MMM ja YM ELYt, maakunnan liitot, Kuntaliitto ja vesihuoltolaitokset Edistetään pohjaveden suojelua maankäytön suunnittelulla sekä neuvonnan ja koulutuksen avulla. YM, SYKE MMM, Maakuntien liitot, ELYt, kunnat, SYKE, MTK, MOL, vesihuoltolaitokset, Kuntaliitto, vesiensuojeluyhdistykset Edistetään pohjavesialueilla sijaitsevien pohjaveden laatua tai määrää uhkaavien toimintojen siirtymistä pohjavesialueiden ulkopuolelle. Edistetään pohjavesien suojelua kuntien ympäristönsuojelumääräysten ja rakennusjärjestysten kautta. YM Kunnat MMM, Kuntaliitto, VVY, maakuntien liitot, ELYt, toiminnanharjoittajat, vesihuoltolaitokset Edistetään pohjavesialueilla sijaitsevien hautausmaiden hoitotoimenpiteiden saamista ympäristömerkin alaisiksi Kirkkohallitus ELYt, YM Kemikaali- ja öljysäiliöiden riskinhallintatoimien tehostaminen Kunnat, toiminnanharjoittajat ELYt Huomioidaan annetut suositukset maalämpöjärjestelmien sijoittamisessa pohjavesialueille Kunnat ELYt, SYKE, YM, toiminnanharjoittajat, yhdistykset MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, MTK=maataloustuottajien keskusjärjestö, ELY=elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, VVY=vesilaitosyhdistys. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

166 Muut pohjavesien toimenpiteet Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Uutena toimenpiteenä on Sään ääriolosuhteisiin varautuminen pohjaveden suojelussa ja vesihuollossa. Tämä täydentävä toimenpide kattaa ilmaston muutokseen liittyvien kuivuuden ja tulvien huomioimisen. Käytännön toimenpiteinä sään ääriolosuhteisiin varautuminen on vedenottoon käytettävien kaivojen siirtämistä, syventämistä ja tiivistämistä. Ehdotus toimenpiteiksi vesienhoitoalueella Sään ääriolosuhteisiin varautuminen kohdistetaan Pudasjärven Törrönkankaan pohjavesialueelle, jossa kaupungin tärkeimmällä vedenottamolla on usein keväisestä tulvasta johtuen vedenlaatuongelmia, jolloin alueella joudutaan turvautumaan ottamaan vettä muualta. Investointikustannukset ovat suuruusluokaltaan euroa Ehdotus toimenpideyhdistelmäksi Kustannustehokkaimpien toimenpideyhdistelmien valinta Ensimmäisellä vesienhoitokaudella sovellettiin useaa eri arviointitapaa toimenpiteiden kustannustehokkuustarkastelussa. Toiselle vesienhoitokaudelle valittiin yksi arviointitapa, kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden valintatyökalu KUTOVA. KUTOVA on vesienhoidon yleissuunnittelun tueksi kehitetty työkalu, jonka avulla voidaan arvioida vesienhoitotoimenpiteiden kustannustehokkuutta ja toimenpiteellä saavutettavissa olevaa fosforikuormituksen alenemaa valuma-alueella. Työkalun avulla voidaan muodostaa kustannustehokkaita toimenpideyhdistelmiä ja laskea niiden kustannukset ja vaikutus kuormitukseen sekä määrittää toimenpideyhdistelmän kustannusten jakautuminen eri sektoreille ja laskea toimenpideyhdistelmällä saavutettavat sektorikohtaiset fosforikuormituksen alenemat. Kustannustehokkuutta arvioidaan ainoastaan tiedossa olevien kustannusten sekä fosforikuormituksen vähenemishyödyn kannalta. Toteuttamiskelpoista toimenpideyhdistelmää muodostettaessa tulee siis huomioida myös toimenpiteiden toteuttamismahdollisuudet ja rajoitteet. Tällä hetkellä KUTOVA:ssa on toimenpiteinä maatalouteen, haja-asutuksen yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevesienkäsittelyyn ja turvetuotannon vesiensuojeluun liittyviä toimenpiteitä, joten kaikkien vesienhoidossa tarkasteltavia toimialoja ei ole vielä ollut mahdollista sisällyttää kustannustehokkuustarkasteluun. Näillä toimialoilla kustannustehokkuutta on tarkasteltu toimialan sisällä vertailemalla toimenpiteiden yksikkökustannuksia toimenpiteiden vaikutuksiin. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella esimerkkivesistöinä KUTOVAtarkasteluissa käytettiin Temmesjokea, Nuorittajokea ja Kärsämänjokea sekä Vuolijokea ja Tipasjokea. Kohteiden valinnalla pyrittiin siihen, että analyyseistä saatuja tuloksia voidaan hyödyntää osa-aluetasolle. Kohteiden tarkoituksena on kuvata mahdollisimman hyvin osa-alueensa vesien ja valuma-alueiden erityispiirteitä. Nuorittajoki sijaitsee Kiiminkijoen vesistöalueella edustaen metsätalousvaltaisena valuma-alueena vesienhoitoalueen pohjoista osa-aluetta ja pääosaa Oulujoen vesistöalueesta. Temmesjoki edustaa maatalousvaltaisena vesistönä vesienhoitoalueen eteläistä osa-aluetta. Kärsämänjoki sijaitsee vastaavasti pienehköllä valuma-alueella, jolla ei ole selvää metsä- tai maatalousvaltaisuutta, jolloin sen KUTOVAanalyyseillä voidaan hakea vaihteluväliä osa-aluekohtaisiin yleistyksiin. Vuolijokea ja Tipasjokea luonnehtii maatalous, metsätalous ja turvetuotanto. Kustannustehokkaimpia toimenpiteitä olivat yleensä muun muassa metsätalouden putki- ja pohja-padot, kosteikot joiden yläpuolisella valuma-alueella on yli 50% peltoa sekä monivuotinen nurmiviljely, suojavyöhykkeet ja talviaikainen eroosion torjunta kaltevilla pelloilla. Fosforikuormituksen vähentämisessa sää- 165

167 tösalaojitus on kaikkein kustannustehottomin toimenpide, mutta pääasiassa sillä tavoitellaankin happamuuskuormituksen vähentämistä. Yksittäisistä toimenpiteistä ravinteiden käytön hallinnalla voidaan maatalousvaltaisella Temmesjoella saavuttaa selkeästi suurin kuormitusvähenemä. Toimenpide on myös melko kustannustehokas, mutta viive on pitkä ennen kuin sen vaikutus näkyy vesistössä. Metsätalousvaltaisella Nuorittajoella suurin kuormitusvähenemä voidaan saavuttaa metsätalouden putkipadoilla. KUTOVA-työkalua on käytetty suunniteltaessa kustannustehokkaimpia ja toteutuskelpoisimpia toimenpiteitä maatalouden ja metsätalouden alatyöryhmien kanssa. KUTOVAa käytettiin myös arvioitaessa eri suunnitelmavaihtoehtojen H0, H1 ja H2 (vaihtoehdot kuvattu luvussa 10.5) toimenpideyhdistelmillä saavutettavissa olevaa fosforikuorman vähenemää ja vaikutusta vesistöihin. Toimenpiteillä saatavaa kuormitusvähenemää verrattiin vähennystarpeeseen (taulukko 9.4, vesimuodostumien kuormitusvähennystarve: luku ). Esimerkkivesistöistä Temmesjoella ei arvion mukaan päästä tavoitefosforipitoisuuteen edes ympäristötavoitteita korostavalla vaihtoehdolla H1. Tarkastelussa eivät ole mukana kaikki kuormittavat sektorit eikä kaikki vesienhoidon toimenpiteet. Tarkastelu kuitenkin kattaa pääosan kuormituksen vähentämismahdollisuuksista. Nuorittajoella jo toteutuskelpoiseksi katsottu vaihtoehto H2 vähentäisi fosforikuormitusta tarpeeksi, niin että fosforipitoisuuden osalta hyvän tilan luokkaraja saavutaan. Vaikka tavoitepitoisuutta ei vesimuodostumalla saavutettaisi fosforin osalta, kuormitusvähennyksellä voi olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia vesien tilaan. Toimenpiteiden johdosta myös happamuushaitat vähenenevät ja pohjan elinympäristöjä heikentävä kiintoainekuormitus pienenee. Kun kuormitus on saatu kestävälle tasolle, elinympäristöjen kunnostaminen on vaikuttavaa Ehdotus pinta- ja pohjavesien toimenpideyhdistelmäksi Pintavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä ovat vesienhoitoalueella erityisesti peltoviljelyn ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet, kuten ravinteiden tasapainoinen käyttö, peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen, suojavyöhykkeet ja kosteikot. Asutuksen keskeisiä toimenpiteitä ovat siirtoviemäreiden rakentaminen ja viemäriverkoston saneeraaminen. Metsätaloudessa vesienhoitoalueella on kiintoainekuormituksen vähentämiseksi keskeistä etenkin kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteiden laadukas toteuttaminen ja tehostetun vesiensuojelun kohdentaminen sinne missä se on vaikuttavaa. Turvetuotannon vesiensuojelussa pintavalutus tai vastaava tehostettu vesiensuojelu on jo laajasti käytössä ja lopuillekin alueille se on tulossa. Keskeistä on parantaa edelleen ylivirtaamatilanteiden hallintaa. Koko vesienhoitoalueella ehdotetaan lisäksi tehtäväksi kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteitä vesistöjen rakentamisesta ja kuormituksesta aiheutuneiden haittojen vähentämiseksi. Toimenpiteillä pyritään erityisesti vesiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, vaellusesteiden poistamiseen ja järvien sisäisen kuormituksen hallintaan. Lisäksi esitetään selvitysten tekemistä ekologisen tilan ja sen parantamismahdollisuuksien selvittämiseksi useissa vesienhoidon toisella kierroksella mukaan tulleissa pienissä vesistöissä. Säännöstelyn kehittämishankkeilla pyritään vähentämään säännöstelystä ja poikkeuksellisista kuivuusjaksoista vesiluonnolle aiheutuneita haittoja. Pohjavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä ovat suojelusuunnitelmien laatiminen ja päivittäminen, pohjaveden tilan seuranta, pohjavesialueen tai pilaantuneen alueen tutkiminen, maatalouden toimet, uusien riskitoimintojen ohjaaminen pohjavesialueen ulkopuolelle, maa-ainesottoalueiden ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen, pohjavesien suojaaminen sekä neuvonnan ja valvonnan tehostaminen. Esitykset eri toimialoilla toteutettaviksi toimenpiteiksi on käyty läpi luvussa Arvio vesienhoidon toimenpiteiden kokonaiskustannuksista on esitetty taulukossa EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

168 Taulukko Arvio vesienhoidon toimenpiteiden vuotuisista kustannuksista Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella hoitokaudella Pohjavesien kustannustiedot lisätään myöhemmin ja samoin osa pintavesien kustannuksista täydentyy kuulemisen aikana. Sektori Perustoimenpide (1000 /vuosi) Muu perustoimenpide (1000 /vuosi) Täydentävä toimenpide(1000 /vuosi) Yhteensä (1000 /vuosi) Pintavedet Yhdyskuntien jätevedet Haja-asutuksen jätevedet Kalankasvatus Turvetuotanto Turkistuotanto Metsätalous Maatalous TÄYDENTYY TÄYDENTYY Maaperän happamuus Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Pohjavedet Pintavedet yhteensä TÄYDENTYY TÄYDENTYY Yhdyskunnat 0,6 0,6 Teollisuus ja kaivostoiminta Turvetuotanto 0,3 0,3 Metsätalous Maatalous Maa-ainesten ottaminen Suojelusuunnitelmat Pohjaveden tilan seuranta ja selvitykset Liikenne Vedenotto Pilaantuneet maa-alueet TÄYDENTYY Ilmastonmuutos TÄYDENTYY Pohjavedet yhteensä KAIKKI YHTEENSÄ* * summat lasketaan, kun kaikki kustannustiedot ovat täydentyneet 10.5 Toimenpidevaitoehtojen vertailu Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelussa tavoitteena on löytää mahdollisimman kustannustehokas toimenpidekokonaisuus, jolla vesienhoidon ympäristötavoitteet saavutetaan. Toimenpiteiden valintaan vaikuttaa niiden tehokkuuden lisäksi kustannukset sekä yhteiskunnalliset (lainsäädännölliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset) ja luonnonolosuhteisiin liittyvät rajoitteet. Lähtökohtana suunnittelussa on verrata nykyistä tilannetta, jossa toimenpiteitä ei suunnitella lisää, siihen, että ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet toteutetaan osittain tai kokonaan. Toimenpiteistä muodostettiin kolme vaihtoehtoa ja arvioitiin 167

169 niiden vaikutuksia paineisiin, ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Yleisiä lähtökohtia vaihtoehtojen muodostamiselle ja arvioinnille ovat: Vaihtoehdon tulee liittyä keskeisiin valintatilanteisiin ja kysymyksiin, joihin liittyvillä ratkaisuilla on olennaisia vaikutuksia ja tarkoituksena ensisijassa tuottaa valmistelussa ja päätöksenteossa käyttökelpoista informaatiota. Ympäristöarvioinnissa lähtökohtana on arvioida vaikutuksia, joita aiheutuu siitä, että suunnitelman sisältö tai sen vaihtoehdot toteutuvat suunnitellulla tavalla. Arvioidaan suunnitelman käytännön toteutettavuutta ja sen merkitystä syntyviin vaikutuksiin. Arvioinnissa on aina jonkin perusvertailutilanne (0-vaihtoehto), yleensä se on nykytilanne + tuleva kehitys ilman (uutta) suunnitelmaa. Toimenpidevaihtoehdot muodostettiin ja vaikutuksia arvioitiin jo suunnitteluprosessin aikana (kuva 10.4). Kuva Vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluprosessi. Arviointimenettelyssä muodostettiin kolme vaihtoehtoa: H0: Nykyiset toimenpiteet, jossa otetaan huomioon arvio ensimmäisellä vesienhoitokaudella suunniteltujen toimenpiteiden toteutumisesta vuoteen 2015 mennessä Vesienhoitotoimenpiteiden toteutumista arvioitiin vuoden 2012 lopussa ensimmäisen vesienhoitokauden puolivälissä. Jos toimenpiteiden toteutumisesta vuosina ei ollut uutta yksityiskohtaisempaa tietoa saatavilla, oletettiin toimenpiteiden toteutumisen edistyvän saman suuntaisesti vuosina kuin vuosina Arvio ensimmäisen vesienhoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta perustuu siis hyvin pitkälle vuoden 2012 arviointiin. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

170 H1: Tavoitteita painottava vaihtoehto: Vedet nopeasti hyvään tilaan ilman rajoitteita Toimenpiteet suunnitellaan ja mitoitetaan pelkästään ympäristötavoitteiden perusteella ja vain luonnonolosuhteista aiheutuvat rajoitteet otetaan huomioon. Pistekuormittajien vaatimustaso ylittää tarvittaessa nykyiset BAT-vaatimukset ja lupaehdot. Sijainninohjauksella vähennetään esimerkiksi kalankasvatuksen kuormitusta. Haja-asutuksen jätevesikuormitusta vähennetään tehostetusti. Muun hajakuormituksen toimenpiteet sijoitetaan ja mitoitetaan kustannustehokkaasti valumaalueen näkökulmasta. Monitavoitteiset toimenpiteet ovat laajasti käytössä. H2: Toteuttamiskelpoisin vaihtoehto: Yhteistyöllä kohti vesien hyvää tilaa Asetetut ympäristötavoitteet pyritään saavuttamaan, mutta toimenpiteet suunnitellaan ja mitoitetaan ottaen huomioon niiden toteutuksen taloudelliset, tekniset, hallinnolliset ja poliittiset rajoitteet. Pistekuormittajien vaatimustasoa kehitetään tarvittaessa tiukentamalla nykyisiä lupaehtoja. Sijainninohjauksella vähennetään esimerkiksi kalankasvatuksen kuormitusta. Haja-asutuksen jätevesikuormitus vähenee asetuksen vaatimusten mukaisesti Muun hajakuormituksen toimenpiteitä toteutetaan ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä olevilla, pääosin vapaaehtoisilla keinoilla. Toimien kohdentamisessa ja mitoituksessa hyödynnetään tehokasta neuvontaa valuma-alueen näkökulmasta. Monitavoitteiset toimenpiteet ovat laajasti käytössä. Menettelyssä arvioitiin toimenpideyhdistelmän yhteisvaikutuksia elinkeinoihin, asumiseen, terveyteen, viihtyvyyteen, työllisyyteen, yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan jne. Otettiin huomioon tarve selvittää toimenpiteiden ympäristövaikutuksia vesienhoitosuunnitelmassa suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain (200/2005) vaatimusten mukaisesti. Vaihtoehtoja arvioitiin ensisijaisesti ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta. Selvitettiin kustannusten ja hyötyjen kohdentumista eri väestöryhmille, elinkeinoille, toiminnanharjoittajille, valtiolle, kunnille ja muille toimijoille. Arvioitiin tarvittaessa kustannusten kohtuullisuutta. Valittiin ehdotukseksi paras, toteuttamiskelpoiseksi arvioitu vaihtoehto ja kirjattiin valinnan perusteet. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen toimenpideyhdistelmien vaihtoehtojen vaikutusten tarkastelu on esitetty ympäristöselostuksessa luvussa Toimenpidevaihtoehtojen vaikutukset vesien tilaan Toimenpidevaihtoehtojen H1 ja H2 vaikutuksia vesien kuormitukseen arvioitiin etukäteen vesistömallijärjestelmällä (WSFS-VEMALA), jonka kuvaus on esitetty luvussa luku 5.1. Skenaariotarkasteluissa otettiin huomioon ilmastonmuutoksen kuormitusta lisäävä vaikutus 2020-luvulla mennessä. Tuloksia verrattiin tämän hetkiseen kuormitustilanteeseen, joka kuvaa nykytilannetta ja vesienhoitotoimenpiteiden toteutumistilannetta vuonna Skenaarioita varten arvioitiin ensin toimenpiteillä aikaansaatavat kuormitusmuutokset eri toimialoille kuten maataloudelle, metsätaloudelle, haja-asutukselle ja pistekuormitukselle. Etenkin hajakuormitusta vähentävät toimenpiteet ovat alueellisia eivätkä kohdennu tehokkaasti niille vesimuodostumille, joilla olisi eniten tarvetta. Skenaarioissa tarkasteltiin kuormitusta eri vaihtoehdoissa ja skenaarioiden suhteellista muutosta prosentteina nykytilaan verrattuna. Tarvittavaa fosforin kuormitusvähennystä ja tavoitepitoisuutta ei saavuteta kaikilla vesimuodostumilla (taulukko 10.41). Kuormitusvähennyksellä voi silti olla merkittäviä positiivisia vaikutuksia vesien tilaan. Monien toimenpiteiden vaikutuksesta myös pohjan elinympäristöjä heikentävä kiintoainekuormitus pienenee. Osalla toimenpiteistä vähennetään myös happamuushaittoja, joilla voi olla vesimuodostuman ekolologiaan paljon dramaattisempi vaikutus kuin rehevöittävällä kuormituksella. Fosforipitoisuus ja fosforikuormituksen väheneminen kertoo etenkin rehevöittävän kuormituksen vähenemisestä. Osin se on mittari myös kiintoai- 169

171 ne- ja happamuuskuormituksen vähenemiselle sekä vesien ekologisen tilan paranemismahdollisuudelle. Kun kuormitus on saatu kestävälle tasolle, myös elinympäristöjen kunnostaminen on vaikuttavaa. Taulukko Nykykuormituksen vertailu skenaariovaihtoehtoihin H1 ja H2. Tavoitteellinen vaihtoehto H1 Toteuttamiskelpoinen vaihtoehto H2 Suunnittelun osa-alue Päävesistöalue Fosforikuorma nykytilassa Fosforikuorma (t/v) vähenemä (%) Fosforikuorma (t/v) vähenemä (%) Eteläiset vesistöt Kalajoki % % Pyhäjoki % % Siikajoki % 81 9 % Temmesjoki % % Oulujoen vesistö % % Pohjoiset vesistöt Kiiminkijoki % 43 7 % Iijoki % % Olhavanjoki 4,5 4,0 11 % 4,3 4 % Kuivajoki % 17 4 % 10.6 Vesienhoitosuunnitelman hyötyjen arviointi Vesienhoidon toimenpidevaihtoehtojen hyötyjen arviointimenettely Vesienhoidon toimenpiteiden eri hyötytekijöihin kohdistuvia yhteisvaikutuksia arvioitiin suunnittelun osaalueittain eri toimenpidevaihtohdoille (H0, H1 ja H2). Vaikutuksia arviointiin laadullisesti. Arvioinnin lähtökohtana oli, että vesienhoidon toimenpiteet tuottavat kahdenlaista hyötyä: käyttöhyötyä ja käytöstä riippumatonta ja vesiluonnosta koituvaa ekosysteemihyötyä. Käytöstä syntyvää hyötyä on arvioitu seuraavien hyötytekijöiden kautta: ammattikalastus ja kalankasvatus, matkailu, vedenotto ja kiinteistöjen arvo. Vaikeammin arvioitavia hyötytekijöitä ovat virkistyskäyttö, vesiympäristön monimuotoisuus, asumisviihtyisyys ja vesiturvallisuus. Pintavesille tehty arviointi tunnisti vesienhoidon hyötyvaikutuksia vesienhoidon suunnittelualueittain. Arvioinnin eteneminen on esitetty kuvassa Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueelta käytettävissä olivat seuraavat taustatiedot: Vesiemuodostumien ekologisen tilan jakautuminen eri luokkiin (järvien ja rannikkovesien pinta-alat sekä jokipituudet), väestön määrä, rantakiinteistöjen määrä, ammattikalastajien ja kalankasvatuksen määrä, uimarantojen määrä sekä vedenottoalueet ja tulvariskialueet. Muita hyötytekijöitä arvioitiin ilman määrällisiä tietoja. Vesienhoito on ympäristötalouden näkökulmasta ns. julkinen hyödyke, joka on ilmainen yksilöille ja jota ei myydä markkinoilla, joten sille ei ole muodostunut hintaa. Pohjaveden tilan paraneminen luo paremmat edellytykset pohjaveden käytölle, kuten esimerkiksi raakaveden käytölle ja virkistyskäytölle, ja nostaa näin käytöstä riippuvia arvoja. Toisaalta tietoisuus pohjaveden paremmasta tilasta saattaa nostaa sen käytöstä riippumattomia hyötyjä. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

172 Kuva Hyötyjen arvioinnin eteneminen. Pohjavesien käyttöhyötyä syntyy niin yhdyskuntien kuin yksityisten vedenotolle, kiinteistöjen arvolle ja virkistyskäytölle. Vesienhoito tuottaa hyötyä myös vaikeammin mitattavissa olevien hyötytekijöiden kautta, kuten harjuluonnon monimuotoisuuden ja pohjavedestä riippuvaisten pintavesi- ja maaekosysteemien ylläpidon kautta. Pohjavesien arvioinnissa käytetyt hyödynsaajat/hyötytekijät ovat: Yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenotto, virkistyskäyttö, pohjavedestä riippuvaiset ekosysteemit sekä alueen vetovoimaisuus Arvio toimenpiteiden toteutuksen hyödyistä vesienhoitoalueella Pintavedet Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen suunnittelun osa-alueet ovat suuria ja poikkeavat monin tavoin toisistaan, minkä takia hyötytekijöitä tarkasteltiin erikseen kullakin suunnittelun osa-alueella. Vesienhoidon H1- ja H2- toimenpidevaihtoehtojen vaikutukset hyötytekijöihin arvioitiin suurimmiksi eteläisellä osa-alueella ja rannikkovesissä. Näiden osa-alueiden vedet ovat tällä hetkellä laajemmin alle hyvän tilan. Pohjoisella osa-alueella ja Oulujoen vesistöalueella pintavedet ovat yleisesti paremmassa ekologisessa tilassa, joten hyötytekijöihin kohdistuvat vaikutukset eivät ole toimenpiteiden toteutuessa yhtä suuria (taulukot ). Vaikutukset hyötytekijöihin arvioitiin suurimmaksi vaihtoehdolla H1 (ympäristötavoitteet toteutuvat), mutta hyötyjä saavutetaan myös vaihtoehdossa H2 (konsensus). Vaihtoehdossa H0 (nykytaso) kehitys vuoteen 2027 saattoi jopa saada aikaan havaittavissa olevia haitallisia vaikutuksia. Vesienhoidon tavoitteiden toteutumisen on esimerkiksi arvioitu hyödyttävän vesistöjen rannalla sijaitsevien vakituisessa asutuksessa ja loma-asutuksessa olevien rantakiinteistöjen virkistyskäyttöä, kuten uintia, kalastusta, veneilyä, vesimaiseman ihailua ja rannalla oleilua sekä pesu- ja saunaveden ottoa. Valtakunnallisesti arvioituna vesienhoidon hyödyt rantakiinteistöille olisivat Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella kuitenkin vain noin kymmenesosa siitä, mitkä ne olisivat Kymijoen-Suomenlahden ja Kokemäenjoen-Saaristomeren- Selkämeren vesienhoitoalueilla. Hyödyn suuruuteen vaikuttaa rantakiinteistöjen lukumäärä sekä hyvää huonomassa tilassa olevien vesimuodostumien lukumäärä ja tila alueella. Etenkin vesienhoitoalueen pohjoisella osa-alueella ja Oulujoen vesistöalueella suuri osa vesistöistä on jo hyvässä tilassa, minkä lisäksi ranta-asutusta on vähemmän kuin vesienhoitoalueen eteläosalla. Vesistöjen ja valuma-alueen muille tärkeille käyttömuodoille (esimerkiksi vesivoima, maatalous, metsätalous) kohdistuvia vaikutuksia ei ole arvioitu. 171

173 Taulukko Arvio nykyisen vedenlaadun soveltuvuudesta sekä eri toimenpidevaihtoehtojen (H0, H1 ja H2) vaikutuksista hyötytekijöihin Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen eteläisellä suunnittelun osa-alueella vuoteen 2027 mennessä. Kunkin toimenpidevaihtoehdon osalta on arvioitu erikseen vedenlaatuvaikutuksia (vasen sarake) ja muita kuin vedenlaatuvaikutuksia (oikea sarake). Laadullinen muutos kuvattu viisiportaisella asteikolla (huomattava myönteinen vaikutus ++, havaittavissa oleva myönteinen vaikutus+, ei vaikutusta 0, havaittavissa oleva haitallinen vaikutus -, sekä huomattava haitallinen vaikutus --). ETELÄINEN OSA-ALUE Vaihtoehto H0 Vaihtoehto H1 Vaihtoehto H2 Hyötytekijä Nykyinen vedenlaatu hyötytekijän kannalta Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Ammattikalastus ja kalankasvatus tyydyttävä Matkailu tyydyttävä Yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenotto tyydyttävä Kiinteistö/maan arvo tyydyttävä Virkistyskäyttö ja terveys Uinti, sukellus, pesu, saunaveden käyttö Virkistyskalastus, melonta, veneily, retkeily, maiseman ihailu, rannalla oleilu tyydyttävä tyydyttävä Vesiympäristön monimuotoisuus ja elinympäristön suojelu tyydyttävä Turvallisuus ja terveys: tulvasuojelu ei merkitystä Vesimaisema ja asumisviihtyisyys tyydyttävä * Esimerkiksi veden määrä, kalojen vaellusmahdollisuudet, elinympäristöjen laatu ja määrä, maisemakuva jne EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

174 Taulukko Arvio nykyisen vedenlaadun soveltuvuudesta sekä eri toimenpidevaihtoehtojen (H0, H1 ja H2) vaikutuksista hyötytekijöihin Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen Oulujoen vesistön osa-alueella. Kunkin toimenpidevaihtoehdon osalta on arvioitu erikseen vedenlaatuvaikutuksia (vasen sarake) ja muita kuin vedenlaatuvaikutuksia (oikea sarake). Laadullinen muutos on kuvattu viisiportaisella asteikolla (huomattava myönteinen vaikutus ++, havaittavissa oleva myönteinen vaikutus+, ei vaikutusta 0, havaittavissa oleva haitallinen vaikutus -, sekä huomattava haitallinen vaikutus --). OULUJOEN VESISTÖ Vaihtoehto H0 Vaihtoehto H1 Vaihtoehto H2 Hyötytekijä Nykyinen vedenlaatu hyötytekijän kannalta Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Ammattikalastus ja kalankasvatus Matkailu Yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenotto Kiinteistö/maan arvo hyvä/ erinomainen hyvä/ erinomainen hyvä/ erinomainen hyvä/ erinomainen Virkistyskäyttö ja terveys Uinti, sukellus, pesu, saunaveden käyttö hyvä/ erinomainen Virkistyskalastus, melonta, veneily, retkeily, maiseman ihailu, rannalla oleilu hyvä/ erinomainen Vesiympäristön monimuotoisuus ja elinympäristön suojelu Turvallisuus ja terveys: tulvasuojelu Vesimaisema ja asumisviihtyisyys hyvä/ erinomainen ei merkitystä hyvä/ erinomainen * Esimerkiksi veden määrä, kalojen vaellusmahdollisuudet, elinympäristöjen laatu ja määrä, maisemakuva jne 173

175 Taulukko Arvio nykyisen vedenlaadun soveltuvuudesta sekä eri toimenpidevaihtoehtojen (H0, H1 ja H2) vaikutuksista hyötytekijöihin Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen pohjoisella osa-alueella. Kunkin toimenpidevaihtoehdon osalta on arvioitu erikseen vedenlaatuvaikutuksia (vasen sarake) ja muita kuin vedenlaatuvaikutuksia (oikea sarake). Laadullinen muutos on kuvattu viisiportaisella asteikolla (huomattava myönteinen vaikutus ++, havaittavissa oleva myönteinen vaikutus+, ei vaikutusta 0, havaittavissa oleva haitallinen vaikutus -, sekä huomattava haitallinen vaikutus --). POHJOINEN OSA-ALUE Vaihtoehto H0 Vaihtoehto H1 Vaihtoehto H2 Hyötytekijä Nykyinen vedenlaatu hyötytekijän kannalta Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Ammattikalastus ja kalankasvatus Matkailu Yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenotto Kiinteistö/maan arvo hyvä/ erinomainen hyvä/ erinomainen hyvä/ erinomainen hyvä/ erinomainen Virkistyskäyttö ja terveys Uinti, sukellus, pesu, saunaveden käyttö hyvä/ erinomainen Virkistyskalastus, melonta, veneily, retkeily, maiseman ihailu, rannalla oleilu hyvä/ erinomainen Vesiympäristön monimuotoisuus ja elinympäristön suojelu Turvallisuus ja terveys: tulvasuojelu Vesimaisema ja asumisviihtyisyys hyvä/ erinomainen ei merkitystä hyvä/ erinomainen * Esimerkiksi veden määrä, kalojen vaellusmahdollisuudet, elinympäristöjen laatu ja määrä, maisemakuva jne EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

176 Taulukko Arvio nykyisen vedenlaadun soveltuvuudesta sekä eri toimenpidevaihtoehtojen (H0, H1 ja H2) vaikutuksista hyötytekijöihin Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen rannikkovesissä. Kunkin toimenpidevaihtoehdon osalta on arvioitu erikseen vedenlaatuvaikutuksia (vasen sarake) ja muita kuin vedenlaatuvaikutuksia (oikea sarake). Laadullinen muutos on kuvattu viisiportaisella asteikolla (huomattava myönteinen vaikutus ++, havaittavissa oleva myönteinen vaikutus+, ei vaikutusta 0, havaittavissa oleva haitallinen vaikutus -, sekä huomattava haitallinen vaikutus --). RANNIKKOVEDET Vaihtoehto H0 Vaihtoehto H1 Vaihtoehto H2 Hyötytekijä Nykyinen vedenlaatu hyötytekijän kannalta Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Ammattikalastus ja kalankasvatus tyydyttävä Matkailu tyydyttävä Yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenotto Kiinteistö/maan arvo ei merkitystä hyvä/ erinomainen Virkistyskäyttö ja terveys Uinti, sukellus, pesu, saunaveden käyttö Virkistyskalastus, melonta, veneily, retkeily, maiseman ihailu, rannalla oleilu tyydyttävä hyvä/ erinomainen Vesiympäristön monimuotoisuus ja elinympäristön suojelu tyydyttävä Turvallisuus ja terveys: tulvasuojelu Vesimaisema ja asumis-viihtyisyys ei merkitystä hyvä/ erinomainen * Esimerkiksi veden määrä, kalojen vaellusmahdollisuudet, elinympäristöjen laatu ja määrä, maisemakuva jne Vesienhoidon euromääräisiä hyötyjä rantakiinteistöjen virkistyskäytölle on arvioitu Vuoksen vesienhoitoalueella. Kun ekologinen tilatavoite on saavutettu, hyödyt olisivat keskimäärin 7 15 milj. euroa vuosittain eli koko toisella hoitokaudella ( ) milj. euroa (Marttunen ym. 2012, Artell 2013). Arvio kuvaa ainoastaan vedenlaadun paranemisesta vesistöjen rantakiinteistöjen käyttäjille syntyvää hyötyä. Siinä ei oteta huomioon vesistön muita käyttäjiä. Käytetyt menetelmät eivät huomioi myöskään taloudellisen kokonaishyödyn muita tekijöitä, kuten olemassaolo- tai perintöarvoa. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella vastaavat hyödyt olisivat selkeästi pienemmät ja kohdistuisivat pääosin eteläiselle osa-alueelle. 175

177 Pohjavedet Pohjaveden suojelulla voidaan taata turvallinen ja puhdas talousvesi. Puhtaalla ja käyttökelpoisella pohjavedellä on suuri yhteiskunnallinen merkitys ja sitä voidaan pitää itseisarvona. Sillä on myös keskeinen vaikutus yleiseen viihtyvyyteen. Vesihuoltolaitosten toimittamasta talousvedestä noin 65 % on pohjavettä, jota voidaan monin paikoin myös toimittaa talousvedeksi ilman käsittelyä. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että pohjaveden tarkkailua tehostetaan, koska se lisää vesihuoltolaitosten toimintavarmuutta, ja poikkeuksellisten olosuhteiden tunnistaminen helpottuu ja nopeutuu. Pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimisprosessiin pyritään osallistamaan mahdollisimman laajasti alueen pohjavettä hyödyntäviä tahoja sekä alueen toiminnanharjoittajia. Yhteistyössä laadittu suunnitelma tarjoaa mahdollisuuden eri tahojen tietojen vaihtoon ja perustiedon lisäämiseen pohjaveden suojelusta, mikä edistää käsitystä pohjaveden arvosta alueen asukkaille ja yrityksille. Tieliikenteelle esitettyjen toimenpiteiden tarkoituksena on vähentää tai ehkäistä liukkauden torjuntaan käytetyn tiesuolan aiheuttamia haitallisai pohjavesivaikutuksia, Pohjaveden kloridipitoisuuden laskulla on positiivisia vaikutuksia mm. putkistojen ja lämmitysjärjestelmien korroosiovaikutusten vähentämiseen. Maa-ainestenottoalueiden jälkihoitotoimenpiteillä pyritään turvaamaan pohjaveden laadun säilyminen. Jälkihoidettujen ottoalueiden maisemallinen arvo paranee huomattavasti sekä vaikuttaa alueen viihtyvyyteen ja turvallisuuteen. Maankäytön suunnittelulla kuten kaavoituksella voidaan ohjata maa-ainesten ottoa sellaisille paikoille, joissa ne aiheuttavat vähiten haittaa esimerkiksi vedenotolle, maisemalle tai asukkaille. POSKI-hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää kaavoja laadittaessa. Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostuksilla voidaan parantaa tai turvata hyvä pohjaveden laatu poistamalla maaperästä pohjaveteen kukeutuvien haitta-aineiden päästölähde. Kun pohjaveden pilaantuminen on estetty tai pohjavesi on saatu puhdistettua, alueen asukkaiden terveyttä uhkaava altistuminen haittaaineille talousvetenä käytetyn pohjaveden kautta on myös estetty. Pilaantuneiden maa-alueiden toimenpiteet vähentävät alueen asukkaiden terveysriskejä ja lisää vihtyvyyttä ja samalla myös kiinteistöjen arvoa. Pohjavesien hyödynarvioinnin tulokset on koottu taulukkoon Taulukko Arvio eri toimenpidevaihtoehtojen (H0, H1 ja H2) vaikutuksista hyötytekijöihin Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen pohjavesissä. Laadullinen muutos on kuvattu viisiportaisella asteikolla (huomattava myönteinen vaikutus ++, havaittavissa oleva myönteinen vaikutus+, ei vaikutusta 0, havaittavissa oleva haitallinen vaikutus -, sekä huomattava haitallinen vaikutus --). Hyödynsaajat / hyötytekijät vesienhoitoalueella Nykyinen pohjavesien tila eri hyödynsaajien / hyötytekijöiden kannalta Arvio H0- vaihtoehdon vaikutuksesta hyötytekijään vuonna 2021 Arvio H1- vaihtoehdon vaikutuksesta hyötytekijään vuonna 2021 Arvio H2-vaihtoehdon vaikutuksesta hyötytekijään vuonna 2021 Yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenotto Soveltuu tyydyttävästi Virkistyskäyttö Pohjavedestä riippuvaiset ekosysteemit Alueen vetovoimaisuus Vedenlaadulla ei ole merkitystä Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Soveltuu hyvin tai erinomaisesti EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

178 11 Arvio ympäristötavoitteiden saavuttamisesta toisella hoitokaudella 11.1 Pintavedet Vesienhoidon tavoitteena on estää pintavesien tilan heikkeneminen ja saavuttaa vähintään hyvä tila kaikissa pintavesissä vuoteen 2015 mennessä. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesistöjen tavoite suhteutetaan niiden parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Erityisillä alueilla tulee lisäksi ottaa huomioon erillislainsäädännöstä johtuvat tavoitteet. Vesienhoidon tavoitteeseen on mahdollista asettaa aikataulullisia poikkeamia. Poikkeamat on aina perusteltava. Perusteluna voi olla tekninen kohtuuttomuus, taloudellinen kohtuuttomuus tai luonnonolosuhteiden ylivoimaisuus. Taloudellisen perustelun käyttäminen edellyttää taloustarkasteluja, joita vesienhoitosuunnitelman laatimisessa ei ole ollut käytettävissä. Mikäli on todennäköistä, että hyvän tilan tavoitetta ei tulla saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä, nimetään kyseinen vesimuodostuma riskivedeksi. Riskissä ovat automaattisesti kaikki ne vesimuodostumat, joille on ensimmäisellä vesienhoidon suunnittelukierroksella asetettu poikkeama. Tuolloin asetettuja ympäristötavoitteita ei voida toisella kaudella muuttaa. Uusille vesimuodostumille on sen sijaan ollut mahdollista määrittää poikkeama. Poikkeamia asetettaessa on otettu huomioon ekologinen ja kemiallinen tila sekä vesiin kohdistuvat paineet. Ekologisen tilan perusteella poikkeamaan on päädytty 215 vesimuodostumalla, joista yli puolet on järviä tai järven osia (taulukko 11.1). Jokivesistä 89 ja rannikkovesistä neljä edellyttää poikkeamaa. Poikkeamia on asetettu eniten eteläisen osa-alueen vesistöihin (kuva 11.1). Vesien hyvän tilan saavuttaminen ja turvaaminen edellyttääkin perustoimenpiteiden lisäksi laajalti täydentäviä toimenpiteitä. Taulukko Vesienhoidon ympärisötavoitteen poikkeamien määrät (ekologinen tila, vesimuodostumina), perustelut ja pääasialliset syyt vesienhoitoalueella toimenpideohjelman osa-alueittain. Ekologisesta tilasta johtuvien aikataulupoikkeamien määrä Tavoitteiden poikkeamien perustelut ekologiselle tilalle Poikkeamien keskeiset syyt Osa-alue järvi joki rannikko tekninen kohtuuttomuus ylivoimaisuus luonnonolosuhteiden Rehevöityminen Happamoituminen Rakenteelliset syyt Muu syy Eteläiset vesistöt Oulujoen vesistö Pohjoiset vesistöt Rannikko Yhteensä Lähes kaikkien vesimuodostumien poikkeamien perusteluna on tekninen kohtuuttomuus (taulukko 11.1). Lisäksi poikkeama on usein perusteltu luonnonolosuhteiden ylivoimaisuudella. Yleisin syy poikkeavaan aikatavoitteeseen on rehevöityminen. Osittain rakenteelliset seikat, kuten vaellusesteet, mutta myös happamuus ovat syynä jatkoajan tarpeeseen. Muuta syytä on käytetty poikkeaman perusteluna esimerkiksi 177

179 pohjoisen osa-alueen järvien vesiruttoesiintymissä (taulukko 11.1). Monessa tapauksessa poikkeaman tarpeen aiheuttaa useampi kuin yksi näistä syistä. Kuva Arvio tavoitetilan (vähintään hyvä ekologinen tila) saavuttamisesta Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella. Ensimmäisellä kierroksella luokiteltujen vesimuodostumien arviota ei ole muutettu ja uusille vesimuodostumille tavoitetila on määritetty tällä suunnittelukierroksella. Vesienhoitoalueella on lukuisia kohteita, joiden on arvioitu saavuttavan vesienhoidon ympäristötavoitteen vasta vuonna 2027: eteläisellä osa-alueella 9 järveä tai järven osaa sekä 32 jokea tai joen osaa, Oulujoen vesistöalueella 7 järveä tai järven osaa, pohjoisella osa-alueella 10 järveä tai järven osaa sekä 4 jokea tai joen osaa ja lisäksi 2 rannikkovesimuodostumaa. Keskeiset perustelut vuoteen 2027 asetetuille poikkeamille ovat suuren ravinnekuormituksen ja maaperän happamuuden hallinta sekä morfologisten ja hydrologisten kunnostustoimenpiteiden vaatiman suunnittelun ja lupakäsittelyn edellyttämä aika. Osassa vesimuodostumia tilaa heikentää ulkoisen kuormituksen lisäksi myös sisäinen kuormitus. Kuormituksen vähentämisen vaikutukset näkyvät vesistössä vasta suhteellisen pitkän ajan kuluttua, mikä lisää jatkoajan tarvetta. Happamuuden hallintaan ei ole vielä olemassa tarpeeksi tehokkaita keinoja. Osassa vesistöjä kunnostustoimenpiteiden toteuttamista voi rajoittaa vesistön muu tärkeä käyttömuoto, kuten maankuivatus. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

180 Kemiallisen tilan perusteella asetettujen poikkeamien keskeiset syyt liittyvät elohopean, kadmiumin ja nikkelin pitoisuuksiin. Poikkeamia on asetettu 15 vesimuodostumalle (taulukko 11.2). Taulukko Tilatavoitteiden poikkeamien määrät (kemiallinen tila, vesimuodostumina), perustelut ja pääasialliset syyt vesienhoitoalueella toimenpideohjelman osa-alueittain. Kemiallisesta tilasta johtuvien aikataulupoikkeamien määrä Tavoitteiden poikkeamien perustelut kemialliselle tilalle Poikkeamien keskeiset syyt Osa-alue järvi joki rannikko tekninen kohtuuttomuus luonnonolosuhteiden ylivoimaisuus Elohopea Kadmium Nikkeli Eteläiset vesistöt Oulujoen vesistö Pohjoiset vesistöt Rannikko Yhteensä Tekoaltaissa ahventen elohopeapitoisuuksien nousu johtuu maaperän pintakerroksen sisältämän elohopean metyloitumisesta olosuhteissa, joissa maaperän ja kasviston orgaaninen aines hajoaa. Alhainen happipitoisuus ja altaiden säännöstely tehostavat elohopean mobilisoitumista. Voimakkaimman haitan on havaittu kestävä vuotta altaan perustamisen jälkeen. Vähitellen pitoisuudet kaloissa lähestyvät tasoa ennen allastamista. Jatkoaikaa on tällä perusteella esitetty Uljuan tekoaltaalle ja Piipsjärvelle vuoteen Elohopean ilmalaskeuma edellyttää kemiallisen tilan jatkoaikaa seuraavilla vesimuodostumilla: Pesosjärvi, Kivesjärvi, Roukajärvi, Vuokkijärvi, Luvanjärvi, Iso ja Pieni Tipasjärvi, Lammasjärvi, Lentua, Kellojärvi- Korpijärvi ja Kivarinjärvi. Pääosa (yli 90 %) ilmaperäisestä elohopealaskeumasta Suomeen tulee kaukokulkeutumana maan alueen ulkopuolelta. Vaikka laskeuma Suomessa on pienentynyt EU:n alueen päästövähennysten johdosta, ei tämä välttämättä näy kalojen elohopeapitoisuudessa pitkään aikaan, sillä maaperään on varastoitunut valtaosa sinne tulleesta elohopeasta. Elohopealaskeuman hallinta ei ole yksin Suomen hoidettavissa, vaan vaatii kansainvälisiä toimia. Kaikki vesimuodostumat, jotka eivät saavuta hyvän tilan tavoitetta vuoteen 2015 mennessä ovat ns. riskivesistöjä. Riskissä ovat myös sellaiset vesimuodostumat, jotka ovat vuonna 2015 hyvässä tai erinomaisessa tilassa, mutta joissa painetarkastelun tai muun arvioinnin perusteella on olemassa uhka tilan heikkenemiselle. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on 28 tällaista pintavesimuodostumaa: Eteläisellä vesienhoitoalueella Liminkaoja, Olkijoki, Reisjärvi, Pitkäjärvi sekä Iso Lamujärvi. Oulujoen vesienhoitoalueella Oulujoen alaosa, Muhosjoki, Mainuanjoki_Niittyjoki, Mainuanjärvi, Iso-Melanen sekä Jormasjärvi. Pohjoisella vesienhoitoalueella Kiiminkijoen alaosa, Jolosjoki, Kiiminkijoen yläosa, Livojoki, Kuivajoki, Kivijoki, Luujoki, Hamarinjoki, Kallajärvi, Iso Juurikkajärvi, Laitojärvi, Jäälinjärvi, Iso Kuukasjärvi, Mäntyjärvi-Salmijärvi sekä Laukkujärvi. Rannikkovesialueella Raahe-Hailuoto sekä Hailuoto-Kuivaniemi. Syitä riskivesistöksi nimeämiselle voi olla muodostumasta riippuen yksi tai useampi, kuten merkittävä hajaja/tai pistekuormitus sekä happamoitumisriski. 179

181 Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueella on nähty tarvetta poiketa vesienhoidon vähintään hyvän tilan tavoitteesta kolmessa lintuvesikohteessa: Ainali, Matilanjärvi-Mursujärvi-Lammasjärvi sekä Kuluntajärvi. Niiden tavoitetilaksi tulisi tyydyttävä. Muut erityisalueet eivät aiheuta tarvetta vesienhoidon tavoitteista poikkeamiseen Pohjavedet Vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että myös pohjavesien tilan heikkeneminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä saavutetaan hyvä tila kaikissa pohjavesimuodostumissa. Oulujoen Iijoen vesienhoitoalueella on arvioitu, että huonossa kemiallisessa tilassa olevan Antinkankaan pohjavesialueen tilaa ei saada hyväksi vuoteen 2015 mennessä vaan että se saavutetaan aikaisintaan vuonna Lisäksi on useita selvityskohteeksi nimettyjä pohjavesialueita, joiden tilasta ei ole tällä hetkellä tietoa ja joiden tilaa ei vuoden 2015 loppuun mennessä saada selvitettyä Uudet hankkeet Hyvän tilan saavuttamista tai säilyttämistä koskevasta tavoitteesta voidaan tietyin edellytyksin poiketa pintatai pohjavesimuodostuman rakenteellista tai hydrologista tilaa muuttavan uuden tärkeän hankkeen vuoksi. Samoin on mahdollista poiketa erinomaisen tilan säilyttämistavoitteesta. Edellytykset ovat seuraavat (vesienhoitolaki 23 ): Hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä ja edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta. Haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin. Tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella. Vesienhoitolain mukaisilla rannikkovesillä tulee ympäristötavoitteista poikkeamista tarkastella erikseen vesienhoidon ja merenhoidon ympäristötavoitteiden näkökulmasta. Vesienhoitolain 26e :ssä on säädetty poikkeamisesta merenhoidon ympäristötavoitteista. Poikkeaminen ympäristötavoitteista on tapauskohtaisesti mahdollista, jos syynä ovat merivesien fyysisten ominaisuuksien muutokset, joiden perustana on ympäristöön kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia merkittävämpi yleinen etu. Merenhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen on siten myös mahdollista uuden hankkeen vuoksi. Poikkeamisen yhteydessä on varmistettava, että muutokset merivesien fyysisissä ominaisuuksissa eivät pysyvästi estä tai vaaranna meriympäristön hyvän tilan saavuttamista Suomen tai muiden Itämeren rantavaltioiden merivesillä. Vesienhoitoalueella tarkasteltiin 32 hanketta, joista joko oli laadittu YVA-lain mukainen arviointiselostus tai arviointimenettely oli alkanut viimeistään vuoden 2013 aikana (ks. taulukko 5.3 luvussa 5.5). Arviointiin otettiin kaikki hankkeet, joilla mahdollisesti arvioitiin olevan vaikutuksia vesien tilaan. Hankkeista yhdenkään ei todettu aiheuttavan poikkeustarvetta hyvän tilan saavuttamista tai säilyttämistä koskevasta tavoitteesta. Arviointi tehtiin vaiheittain. Ensimmäisessä vaiheessa jatkotarkastelusta karsiutui 5 hanketta, koska niiden ei joko katsottu vaarantavan vaikutusalueen vesimuodostumien tilatavoitetta tai vaikutusalueella ei ollut pinta- tai pohjavesimuodostumia: Myllykankaan tuulivoimapuisto, Tohkojan tuulivoimapuisto, Matalamaan kiviainesten otto, Vasikkasuon biokaasulaitos, Fingrid Oyj:n voimajohtohanke. Toisessa vaiheessa karsiutui 11 hanketta, koska hankkeesta tai sen toteutuksesta, hankkeen vaikutuksista vesimuodostumiin tai vesimuodostumista ja niiden tilasta ei ollut riittävästi tietoa, lisäksi hankkeen toteutumisesta on osin suurtakin epävarmuutta tai hanke ei toteudu ainakaan seuraavalla hoitokaudella: Siikajoen merituulivoimapuisto, Oulun-Haukiputaan edustan merituulivoimapuisto, Suurhiekan merituulivoimapuisto, Hituran avolouhoksen laajennus, Mustavaaran kaivoksen sulattohanke, Pyhäjoen ydinvoimalaitos, Kuusamon kultakaivos, Oulun kaupungin vedenhankinnan varmistaminen (arviointia tehtäessä meneillään oleva monitavoitearviointi, edelleen useita toteutusvaihtoehtoja kohdistuen eri vesimuodostumiin), EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

182 Kollaja (koskiensuojelulaki, arviointia tehtäessä käynnissä olevat lisäselvitykset, suunnitelmiin mahdollisesti tulevat muutokset), penkereiden rakentaminen Kalajoen keski- ja yläosalla sekä Hituran avolouhoksen käyttö tulvavesien varastoimiseen Kalajoen keski- ja yläosalla. Näistä kaksi viimeistä liittyvät tulvariskien hallintaan ja ovat mahdollisesti täydentäviä toimenpiteitä Ylivieska-Alavieska -tulvariskialueella. Kolmannessa vaiheessa karsiutui 13 hanketta kahdesta syystä; hankkeen ei arvioitu aiheuttavan sellalisia vesimuodostumien fyysisiä muutoksia, että hyvän tilan saavuttaminen vaarantaisi tai hankkeen ei todettu heikentävän vesimuodostuman ekologista tilaa erinomaisesta hyvään: Pilkkasuon turvetuotantohanke, Rahkanevan turvetuotantohanke, Kopsan tuulivoimapuistohanke, Jokelan tuulivoimapuistohanke, Piiparinmäen-Lammaslamminkankaan tuulivoimapuistohanke, Mustilankankaan tuulivoimapuistohanke, Raahen itäiset tuulivoimapuistot, Raahen eteläiset tuulivoimapuistohanke, Tolpanvaara-Jylhänvaaran tuulivoimapuisto, Parhalahden tuulivoimahanke, Hailuodon liikenneyhteyden ja merituulivoiman kehittämishanke (fyysiset muutokset eivät vaaranna hyvän tilan saavuttamista, sen sijaan keskeisimmät toimenpiteet liittyvät valuma-alueelta ja lähivaluma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämiseen), Ruskon jätekeskuksen laajennus, Mustavaaran kaivos (vaikutus pohjavedenpintaan ja virtaamiin ilmeisen vähäinen). Neljänteen eli viimeiseen vaiheeseen pääsi kaksi hanketta: Ahosuon turvetuotantohanke, joka mahdollisesti saattaisi heikentää Livojoen erinomaisen tilan hyväksi, sekä Perämeren hiekan nostohanke, joka mahdollisesti saattaisi estää Rahja-Kalajoki-Yppärin sekä Kalajoki-Pyhäjoki rannikkovesimuodostumien hyvän tilan saavuttamista aiheuttamalla vesimuodostumaan fyysisiä muutoksia. Kumpikaan hanke ei kuitenkaan ole yleisen edun kannalta erittäin tärkeä eikä edistä merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveyttä tai ihmisten turvallisuutta. Tavoiteltaviin hyötyihin on myös mahdollista päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla kuin vesimuodostuman muuttamisella. 181

183 12 Kansalaisten kuuleminen ja vaikutusmahdollisuudet 12.1 Yhteistyöryhmät Vesienhoidon suunnittelussa pyritään avoimeen ja osallistuvaan menettelyyn sekä riittäviin ja luotettaviin tietoihin. Tämän takia suunnittelun eri vaiheissa tarvitaan laajaa yhteistyötä ja eri tahojen kuulemista. Elinkeino,- liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) ovat vastanneet vesienhoitosuunnitelman ja toimenpideohjelman kokoamisesta alueellaan. Kullakin ELY-keskuksella on oma yhteistyöryhmä, joka on seurannut, arvioinut ja ennakoinut vesien käyttöä, suojelua ja tilaa sekä näiden kehitystä alueella. Ne ovat käsitelleet sekä ehdotusta vesienhoitosuunnitelmaksi että sitä varten laadittuja selvityksiä ja ohjelmia. Siten yhteistyöryhmät ovat olleet vaikuttamassa siihen, millaisia vesienhoitotoimia alueella tullaan tekemään. Yhteistyöryhmät ovat myös edistäneet tiedonkulkua viranomaisten ja muiden hankkeen sidosryhmien välillä. Yhteistyöryhmissä on ollut edustettuna valtion viranomaiset, tutkimuslaitokset, kunnat ja maakunnat, vesihuoltolaitokset, teollisuus ja elinkeinot sekä niiden järjestöt. Kansalaisjärjestöjä ovat edustaneet muun muassa vapaa-ajankalastajat, kalatalouden keskusliitto, ympäristöjärjestöt sekä kalastusalueet ja vesialueiden omistajat. Pohjois-Pohjanmaalla on toiminut lisäksi maatalouden ja metsätalouden toimenpiteiden suunnittelua tukeneet alatyöryhmät sekä keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien nimeämiseen, luokitteluun ja toimenpiteiden määrittämiseen osallistunut alatyöryhmä. Alatyöryhmien osallistuminen on ollut aktiivista ja keskustelut erittäin hyödyllisiä. Maa- ja metsätalouden alatyöryhmät ovat osallistuneet konkreettisesti toimenpiteiden mitoituksen ja kohdentamisen suunnitteluun Ympäristöhallinnon verkkosivuilla on esitelty yhteistyöryhmien kokoonpano, kokouspöytäkirjat ja muuta yhteistyöhön liittyvää materiaalia Kuulemiskierrokset Vesienhoitosuunnitelman laadinnasta on toimeenpantu vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisesti kaksi kuulemiskierrosta. Kuulemiset on järjestetty samanaikaisesti kunkin ELYkeskuksen toimialueella. Vesienhoidon työohjelma, aikataulu, ympäristövaikutusten arviointimenettely sekä vesienhoitoalueen keskeiset kysymykset ( ) olivat kuultavana ja ehdotus vesienhoitosuunnitelmaksi sekä ympäristöselostus Vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen tausta-aineistona oli vesienhoitoalueen toimenpideohjelma, joka oli nähtävissä sähköisenä ympäristöhallinnon verkkosivuilla. Yhtä aikaa vesienhoitosuunnitelmaehdotusten kuulemisen kanssa järjestettiin kuuleminen merenhoidon toimenpideohjelmasta sekä tulvariskien hallintasuunnitelmista. Kuuleminen järjestettiin koko maassa samalla tavalla. Kuulemisasiakirjat olivat kaikkien saatavilla ympäristöhallinnon Internet-sivuilla. Tulostetut asiakirjat olivat nähtävinä ELY-keskuksissa ja vesienhoitoalueen kaikkien kuntien ilmoitustauluilla. Kuulemisesta tiedotettiin keskeisimmissä sanomalehdissä ja tiedotteilla sekä laajalti verkkosivujen kautta. Kaikilla halukkailla oli mahdollisuus antaa palautetta kuulemisen aikana. Lisäksi kaikilta keskeisiltä alueellisilta toimijoilta pyydettiin lausunnot kuulemisasiakirjoista. Ympäristöministeriö kokosi erikseen lausunnot valtakunnallisilta toimijoilta. Myös yhteistyöryhmien jäsenille toimitettiin lausuntopyynnöt tiedoksi tai toimenpiteitä varten. EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

184 12.3 Alueelliset tilaisuudet Koko suunnittelun ajan on kerrottu vesienhoidon suunnittelun etenemisestä eri tilaisuuksissa sekä tarjottu osallistujille mahdollisuus vaikuttaa suunnitteluun. Hankkeissa on myös viety vesienhoitoa käytännön toteutukseen alueella sen lisäksi että hankkeiden järjestämissä seminaareissa on vesienhoito ja vesienhoidon suunnittelu ollut esillä. Esimerkiksi kaksivuotisen VYYHTI-hankkeen (Vesistöt ja Ympäristö Yhdessä Hyvään Tilaan) kautta on tavoitettu asukkaita kaikista Pohjois-Pohjanmaan kunnista. VYYHTI-hanke on ProAgria Oulun hallinnoima ja maaseuturahaston rahoittama hanke jolla jalkautetaan vesienhoitosuunnitelmaa Pohjois-Pohjanmaalle muun muassa neuvomalla toimijoita, kuten yhdistyksiä ja osakaskuntia, vesistön hoito- ja kunnostushankkeiden käynnistämisessä. ProAgria Oulun hallinnoima ja maaseuturahaston rahoittama YmpäristöAgroIIneuvontahanke puolestaan on edistänyt vesienhoidon maatalouden toimenpiteiden toteutusta Pohjois- Pohjanmaan viljelijöiden keskuudessa. Maaseuturahaston rahoittamassa Kainuun maaseutuyritysten elinvoima 2 hankkeessa järjestettiin eri puolilla Kainuuta toimenpideohjelmassa olevien vesimuodostumien lähialueella maanviljelijöille suunnattuja tiedotustilaisuuksia, joissa kerrottiin lähivesistöjen tilasta sekä esiteltiin viljelyssä käytössä olevia vesiensuojelumenetelmiä. Kansallinen Riistakeskuksen hallinnoima Kotiseutukosteikko Life+ -hanke on toteuttanut esimerkkikosteikkoja myös Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa ja toteuttanut näin vesienhoitosuunnitelmaa ja esimerkein motivoinut muita kosteikkojen perustamiseen. Kosteikkojen yleissuunnittelua ja tiedottamista sen yhteydessä on tehty usealla vesistöalueella sekä Kainuussa että Pohjois-Pohjanmaalla. Kosteikkojen yleissuunnittelu on tärkeä linkki vesienhoitosuunnitelman ja sen toimeenpanon välillä ja edistää vesienhoidon toimien vaikuttavaa kohdentamista. Kalajoen vesistöalueella toiminut Meidän Kalajoki hanke on levittänyt tietoa vesienhoidosta ja siihen vaikuttamisesta sekä koonnut ideoita ja tarpeita vesienhoidon toimenpiteiksi Kalajokilaaksossa, mutta laajemminkin hankkeen verkkosivujen kautta. Paikallisia, vesienhoidon tavoitteita tukevia kunnostushankkeita on tuettu. Hyvä esimerkki paikallisesta aktiivisuudesta on Kiimingin-Jäälin vesienhoitotoimikunnan työ, joka osaltaan tukee vesienhoidon tavoitteita ja levittää tietoa kunnostusten toteutuksesta laatimalla omatoimisen vesistökunnostuksen toimintamalli käsikirjan Yhteenveto esitetyistä lausunnoista ja mielipiteistä Ensimmäisellä kuulemiskierroksella Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalue sai 12 lausuntoa valtakunnallisilta tahoilta sekä 30 lausuntoa alueellisilta tahoilta. Alueellisista lausunnoista 25 saatiin Pohjois-Pohjanmaalta ja 5 Kainuusta. Lisäksi palautetta saatiin kolmelta alueen yhdistykseltä ja yhteensä 107 yksityishenkilöltä. Työohjelmasta, aikataulusta, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä sekä vesienhoitoalueen keskeisistä kysymyksistä annetuissa lausunnoissa ja kannanotoissa tuotiin esille muun muassa seuraavia asioita: Osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet vesienhoidossa; vesienhoidon sekavuus johtuen eri vaiheista ja hankalasta terminologiasta, yhteistyöryhmien toimintatavan ja yhteistyön kehittäminen Kuormitus ja sen arvioimisessa käytettävät menetelmät sekä seuranta; päästöjen kontrollointi syntylähteillä kustannustehokkaimpana toimenpiteenä Vesien tilan arviointi, erityisesti biologisen tarkkailuaineiston lisääminen Suomen erityispiirteet, kuten happamat sulfaattimaat tai nikkelipitoiset alueet, jotka tulisi ottaa vesipolitiikassa nykyistä paremmin huomioon Jätevesien typpipäästöjen hallinta sekä puhdistamoiden toimintavarmuus, hajakuormituksen vähentämisen keinot ja menetelmät sekä yhteiskunnan taloudellinen panostus ja neuvonta 183

185 Kaivosten päästöt ja niiden hallinta, esimerkkinä lisääntyneen sadannan vaikutusten ottaminen huomioon riskinarvioinneissa ja -hallinnassa, tarve entistä perusteellisemmalle lupavalmistelulle ja valvonnalle, parempien tekniikoiden käyttöönotto Turvetuotannon vesistövaikutukset ja -tarkkailun kehittäminen sekä vesiensuojelun tehostaminen Sijainninohjaus kalankasvatuksessa, toisaalta elinkeinon toimintaedellytykset. Kansallinen vesiviljelyohjelma sekä maa- ja metsätalousministeriön valmistelema vesiviljelystrategia Toiminnan valvonta ja tarkkailu, menetelmät ja tuloksista tiedottaminen, erityistilanteet ja onnettomuuksiin varautuminen Säännöstelykäytäntöjen kehittäminen vapaaehtoispohjalta yhteistyössä eri tahojen kanssa Vesistöjen kunnostukseen tähtäävien yhdistysten avustaminen, toisaalta huoli pienenevästä valtion roolista kunnostushankkeiden toteuttajana; pienimuotoisetkin kunnostushankkeet vaativat asiantuntemusta ja kustannukset voivat olla kohtuuttoman suuria yksittäiselle taholle Valuma-aluekunnostukset mm. vedenpidätyskyvyn parantaminen Ennallistamisen vauhdittaminen neuvonnalla, suunnittelulla sekä maa- ja metsätalouden tukien uudelleenohjaamisella Pienvedet keskeisinä kunnostuskohteina Maatalouden toimenpiteet, mm. tasapainoinen lannoitus, eroosiontorjunta, lannan käsittely, lannan ravinteiden parempi hyödynnettävyys, neuvonta ja seuranta, muutokset tukijärjestelmään Metsätalouden toimenpiteet, mm. ennallistaminen, koulutus ja ohjaus, metsätalous alunamailla, kiintoaineen kulkeutumisen estäminen turvepohjaisissa metsissä, tukien kohdentamisen uudistaminen, turvesoiden hyödyntäminen vesiensuojelussa, laskeutusaltaiden ruoppaukset, valvonta Pohjavesien suojelun edellyttämä tieto, ohjeistus ja säännöt pohjavesialueilla toimimisesta, resurssien varaaminen pohjavesien suojeluun ja hankkeisiin, maanalaiset öljysäiliöt, suojelusuunnitelmat Perämeren ainutlaatuisuus ja herkkyys, vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden suojelu, vedenalaisen luonnon selvitysten laatukriteerit ja minimivaatimukset, hankkeiden yhteisvaikutukset Kustannustehokkuus ja vaikuttavuus toimenpiteiden suunnittelussa, elinkeinojen kannattavuuden säilyttäminen Ympäristövaikutusten arviointi ja ympäristöselostus, jonka tulisi olla helposti ymmärrettävä Kuusamon vedet: mm. vesirutto, kaivostoiminta, jätevesien johtaminen, kalankasvatus Kuiva- ja Olhavanjoen vesistöt: turvetuotanto Iijoen vesistö: mm. kalojen vaellusyhteyden palauttaminen, turvetuotanto, tulvariskien hallinta, Irni-, Kero- ja Polojärvien säännöstelyhaitat, järvien tila Ranuan puolella, Siuruanjoen vähäinen virtaus ja heikentynyt veden laatu Kiiminkijoen vesistö: mm. pohjaveden otto, kuormitus, kiintoaine, lisääntynyt kasvillisuus Jäälinjärvi: valuma-alueen ojitukset ja järven ruoppaustarve Oulujoen vesistö: kaivostoiminnan vesiensuojelu, turvetuotanto, lyhytaikaissäännöstelyn vaikutukset, raakaveden laadun turvaaminen Siikajoen vesistö: mm. suojavyöhykkeet, happamuuskuormitus Pyhäjoen vesistö: suvantojen liettyminen, Pyhäjärven kunnostus, järvikunnostukset Kalajoen vesistö: mm. turkistarhaus, Kiljanjärven tila Rannikkovedet: Natura-alueet, kaivostoiminnan päästöt, Liminganlahteen kohdistuva ravinne- ja kiintoainekuormitus, seuranta Vastaava tiivistys tullaan kokoamaan toisen kuulemiskierroksen ( ) palautteesta: keskeinen palaute tulee tähän 12.5 Palautteen huomioon ottaminen Työohjelmasta, aikataulusta ja keskeisistä kysymyksistä sekä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä saatu palaute on otettu huomioon vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen valmistelussa. Vesienhoitosuunnitel- EHDOTUS OULUJOEN IIJOEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI - KUULEMISASIAKIRJA

186 maehdotuksesta ja ympäristöselostuksesta saatu palaute, lausunnot ja muut kannanotot kootaan ja käsitellään Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksissa, vesienhoidon ja merenhoidon yhteistyöryhmissä sekä vesienhoitoalueen ohjausryhmässä. Vesienhoitosuunnitelman kuulemisversioon tehdään palautteesta aiheutuvia tarkistuksia ennen asiakirjan toimittamista ympäristöministeriölle valtioneuvoston käsittelyä varten. Mikäli palautteessa on asioita, jotka vaativat valtakunnallista käsittelyä ja yhtenäistä linjausta tulevia suunnittelukierroksia varten, ne jäävät hyödynnettäväksi jatkotyössä ja seuraavalla suunnittelukierroksella. Kuulemisen perusteella asiakirjaan on tehdään muun muassa seuraavat tarkistukset: korjataan virheet ja lisätään puuttuvat tiedot mikäli on syntynyt väärinkäsityksiä, selkiytetään tekstiä lista muutoksista, joita tehdään kuulemispalautteen perusteella 185