Vesien tila hyväksi yhdessä

Transkriptio

1 Vesien tila hyväksi yhdessä Ehdotus Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmaksi vuosiksi PERTTI MANNINEN (TOIM.) JUHO KOTANEN (TOIM.) 1

2 VESIEN TILA HYVÄKSI YHDESSÄ EHDOTUS VUOKSEN VESIENHOITOALUEEN VESIENHOITOSUUNNITELMAKSI VUOSIKSI Julkaisijat: Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kaakkois-Suomen elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskus Pohjois-Karjalan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Koonnut: Pertti Manninen Juho Kotanen 2

3 Sisältö 1 Johdanto Vesienhoitosuunnitelmien tarkoitus ja laatiminen Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus Suunnittelulla ohjataan ja lisätään tietoisuutta vesienhoidosta Suunnitelma on otettava huomioon lupakäsittelyssä ja viranomaistoiminnassa Suunnitteluun vaikuttava yleinen kehitys Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ja sen keskeiset muutokset Merenhoidon suunnittelu Tulvariskien hallinta Vesienhoidon toteuttamiseksi laaditut uudet strategiat ja ohjelmat Vesienhoitoalueen yleiskuvaus Luonnonolot, maankäyttö ja asutus Vesistöt ja niiden ominaisuudet Pohjavedet ja niiden ominaisuudet Alueelliset ohjelmat ja suunnitelmat Ilmastonmuutos Suunnitelmassa tarkasteltavat vedet Tarkastelun periaatteet Pintavesien rajaukset Pintavesien tyypittely Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat Pohjavedet Järvet, joet ja rannikkovedet Järvet Joet Suunnitelmassa tarkasteltavat pohjavedet

4 3.3.1 Pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu Pohjavesivarat Erityiset alueet Talousveden ottoon käytettävät vedet Elinympäristön tai lajien suojeluun määritellyt alueet Uimavedet Kalavedet Vesiin kohdistuvat paineet Vesien kuormituksen ja muiden vesiin kohdistuvien paineiden arviointiperusteet Pintavesiin kohdistuvan kuormituksen arviointiperusteet Pintavesien hydrologis-morfologinen muuttuneisuuden arviointi Pohjavesien tilaa heikentävien tekijöiden arviointi Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaario Vesiin kohdistuva kuormitus Vesien kuormituksen kokonaistarkastelu Yhdyskunnat ja haja-asutus Teollisuus ja yritystoiminta Kalankasvatus Turvetuotanto Maatalous Metsätalous Liikenne ja tienpito Maa-aineksen otto Pilaantuneet maa-alueet Sisäinen kuormitus Vesiympäristölle haitalliset/vaaralliset aineet Vieraslajit Vesien säännöstely ja rakentaminen Hydrologiset ja morfologiset muutokset Hydrologisen ja morfologisen muutoksen arviointi

5 Voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vedet Vesien tilaan vaikuttava vedenotto Uudet vesiin vaikuttavat hankkeet vesienhoitoalueella Vedenkäytön taloudellinen analyysi Vesien käyttötarkoituksen taloudellinen merkittävyys Veden hankinnan ja tarpeen pitkän ajan ennusteet Kustannusten kattamisen periaatteen huomioon ottaminen vesihuollossa Vesienhoitoalueen seurantaohjelma Järvien, jokien ja rannikkovesien tilan seuranta Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteet Seurannassa käytettävät menetelmät, noudatettavat standardit ja laadunvarmistus Seurannan tuottamien tulosten luotettavuus Ryhmittelyn käyttö seurannassa ja luokittelussa Pintavesien seurannan rakenne Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelma Pintavesien seurannan kehittäminen Pohjavesien seuranta Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteet Seurantaohjelman ja -verkon laatimisen perusteet Seurannassa käytettävät menetelmät, noudatettavat standardit ja laadunvarmistus Pohjavesien ryhmittely perusseurannassa Pohjavesien seurantaohjelma ja seurantaverkko Pohjavesien seurannan kehittäminen Vesien tila Vesien tilan arviointiperusteet Pintavesien ekologinen luokittelu Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen luokittelu Pintavesien kemiallisen tilan luokittelu Pintavesien luokittelun kehittäminen

6 Pohjavesien tilan arviointi Pintavesien ja pohjavesien tila Pintavesien ekologinen tila Pintavesien kemiallinen tila Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila Vesien tilan parantamistarpeet Ympäristötavoitteiden määrittäminen ja parantamistarpeiden arviointi Ensimmäisen hoitokauden tavoitteiden toteutuminen Pinta- ja pohjavesille asetetut tilatavoitteet Toimenpiteiden toteutuminen ja tavoitteiden saavuttaminen Ympäristötavoitteet ja vesien tilan parantamistarpeet toisella hoitokaudella Pintavedet Toimenpiteiden lisätarve eri sektoreilla Vesienhoidon toimenpiteet Toimenpiteiden suunnittelun periaatteet Vesienhoidon toimenpiteet Kustannusten arviointiperusteet Vastuu toimeenpanosta Toimeenpanon rahoitus Toimenpiteiden toteutuksen seuranta Toimenpiteiden suunnitteluprosessi Toimenpiteiden suunnittelussa yhteen sovitettavat suunnitelmat Merenhoidon toimenpideohjelma Tulvariskien hallinnan suunnitelmat Sektorikohtaiset toimenpiteet Yhdyskunnat ja haja-asutus Teollisuus ja kaivostoiminta Kalankasvatus Turvetuotanto Metsätalous

7 Maatalous Maa-aineisten otto Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset Liikenne Vedenotto Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit Maankäyttö Ehdotus toimenpidevaihtoehdoksi Kustannustehokkaimpien toimenpideyhdistelmien valintaprosessi Ehdotus pinta- ja pohjavesien toimenpideyhdistelmäksi Suunnitelmavaihtoehtojen vertailu Toimenpideyhdistelmien vaikutukset vesien tilaan / tavoitteiden toteutumiseen Vesienhoitosuunnitelman hyötyjen arviointi Vesienhoidon toimenpidevaihtoehtojen hyötyjen arviointimenettely Arvio toimenpiteiden toteutuksen hyödyistä vesienhoitoalueella Vesienhoidosta rantakiinteistöjen virkistyskäytölle syntyvät hyödyt Ympäristötavoitteiden saavuttaminen Pintavedet Pohjavedet Uudet hankkeet Kansalaisten kuuleminen ja vaikutusmahdollisuudet Yhteistyöryhmät Kuulemiskierrokset Alueelliset tilaisuudet Yhteenveto esitetyistä lausunnoista ja mielipiteistä Palautteen huomioon ottaminen Ympäristöselostus Vesienhoitosuunnitelman sisältö ja päätavoitteet

8 13.2. Vesienhoitosuunnitelman liittyminen muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin Ympäristön nykytila Vesienhoitosuunnitelman kannalta merkitykselliset ympäristöongelmat Valitut vaihtoehdot ja niiden valintaperusteet Aineiston hankintaan ja vaikutusten arviointiin liittyvät puutteet Vaihtoehtojen vaikutukset Nykyiset toimenpiteet (H0) Vedet nopeasti hyvään tilaan ilman rajoitteita (H1) Yhteistyöllä kohti vesien hyvää tilaa (H2) Toimenpiteet, joilla aiotaan ehkäistä, vähentää tai poistaa vesienhoitosuunnitelman toteuttamisesta aiheutuvia haittoja Tavoitteiden toteutumisen ja toimenpiteiden vaikutusten seuranta Yhteenveto ympäristöselostuksen sisällöstä Tietolähteet ja tiedonsaanti Osallistuminen ja aineisto verkossa Yhteystiedot Tietojärjestelmät Lähteet Sanasto

9 Lukijalle Mielipiteesi vesienhoitosuunnitelmasta on meille tärkeä Tämä julkaisu on ehdotus Vuoksen vesienhoitoalueen tarkistetuksi vesienhoitosuunnitelmaksi. Se kertoo vesien tilasta, ongelmista ja suunnitelluista hoitotoimista. Alueesi Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELYkeskus) odottaa kannanottoasi tämän vesienhoitosuunnitelmaehdotuksen sisällöstä. Saadun palautteen perusteella viimeistelty vesienhoitosuunnitelma toimitetaan valtioneuvoston hyväksyttäväksi vuonna Tämän ehdotuksen lisäksi voit kommentoida myös ympäristöhallinnon internet-sivuilta löytyviä yksityiskohtaisempia vesienhoidon toimenpideohjelmia. > Vesienhoito ELY-keskuksissa > (valitse ELY-keskus) Ketä kuullaan? Vesienhoidon suunnitteluun voivat osallistua kaikki omien vesiensä tilasta kiinnostuneet kansalaiset, kansalaisjärjestöt, viranomaiset, tutkimuslaitokset ja toiminnanharjoittajat. ELY-keskukset pyytävät vesienhoitosuunnitelmaehdotuksesta erikseen lausunnot muun muassa alueen kunnilta, viranomaisilta, järjestöiltä ja yhteisöiltä. Mistä asioista odotetaan palautetta? ELY-keskus odottaa kansalaisten kannanottoa esimerkiksi seuraavista asioista: Miten itse voin vaikuttaa vesien tilaan? Miten vesienhoito näkyy lähialueellani ja mitä vesien ongelmia olisi syytä nostaa esille? Miten vesienhoitoa tulisi kehittää jatkossa? Laajemmin toivotaan palautetta seuraaviin seikkoihin: Onko ehdotusta varten koottu tarpeeksi tietoa ja ovatko linjaukset oikeita ja riittävän perusteltuja? Onko tarjottu riittävästi mahdollisuuksia osallistua suunnitteluun? Ovatko esitetyt toimenpidelinjaukset oikeaan tietoon pohjautuvia, perusteltuja ja riittäviä? Ovatko ehdotetut toimet tehokkaita ja toteuttamiskelpoisia? Missä määrin edustamanne toimiala näkee mahdolliseksi toteuttaa vesienhoidon vuoden 2015 loppuun mennessä suunnitellut ja päätetyt ensimmäisen kauden toimenpiteet? Kuulemisessa saatava palaute käsitellään ELY-keskusten perustamissa vesien- ja merenhoidon yhteistyöryhmissä. Palautteen yhteenveto kirjataan vesienhoitosuunnitelman lukuun 12. Kuulemispalautetta esitellään laajemmin vesienhoitoalueen internet-sivuilla: > Osallistuminen vesienhoitoon Miten ja milloin toimitan mielipiteeni eteenpäin? Kuulemiseen on varattu aikaa puoli vuotta. Se alkaa ja päättyy Kuuleminen tapahtuu kaikkialla Suomessa samaan aikaan. Lausunnot ja palautteet on toimitettava ELY-keskukselle sähköisen lomakkeen kautta (linkki löytyy sivulta: > Osallistuminen vesienhoitoon) tai suoraan kirjaamoon, jonka yhteystiedot löytyvät tämän julkaisun lopusta. Vapaamuotoisia mielipiteitä voi antaa myös otakantaa.fi palvelun kautta. 9

10 1 Johdanto 1.1 Vesienhoitosuunnitelmien tarkoitus ja laatiminen Vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen sekä pyrkiä kaikkien vesien vähintään hyvään tilaan. Erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tilaa ei saa heikentää. Tavoitteen saavuttamiseksi suunnitellaan ja toteutetaan vesien tilaa parantavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikutuksia. Vesienhoidossa otetaan huomioon myös merenhoidon, tulvariskien hallinnan sekä luonnonsuojelun tavoitteet. Vesienhoitoa suunnitellaan vesienhoitoalueittain, joita on Manner-Suomessa viisi. Lisäksi Ruotsin ja Norjan kanssa on muodostettu kaksi kansainvälistä vesienhoitoaluetta (kuva 1). Ahvenanmaa muodostaa oman vesienhoitoalueen ja vastaa itse EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin toimeenpanosta. Kuva 1. Vesienhoitoalueet. 10

11 Vesienhoitoalue muodostuu yhdestä tai useammasta vesistöalueesta. Suunnittelu etenee kuuden vuoden jaksoissa. Ensimmäiset vuoteen 2015 ulottuvat vesienhoitosuunnitelmat vahvistettiin valtioneuvostossa vuonna Vesienhoitosuunnitelmat ja toimenpideohjelmat valmistellaan laajassa yhteistyössä ja eri yhteiskunnan tahoja kuullen. Ensimmäiset vesienhoitosuunnitelmat laadittiin vesienhoitoalueille vuosiksi Ne löytyvät ympäristöhallinnon internet-sivuilta: > Vesi ja meri > Vesien ja merensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Suunnittelumateriaalia ja julkaisuja Tämä päivitetty Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma ulottuu vuoteen 2021 asti. Päivitykseen vaikuttaa se, miten ensimmäisen kauden toimenpiteet ovat toteutuneet sekä pinta- ja pohjavesien tilasta tehdyt uudet arviot. Lainsäädännössä tapahtuneet muutokset sekä EU:n komission antama palaute ensimmäisen kauden suunnitelmista on otettu myös huomioon. Toimenpiteiden kustannustehokkuuden parantamiseksi on tuotettu uudenlaisia työkaluja. Vesienhoidon tavoitteeksi asetettiin vähintään vesien hyvän tilan saavuttaminen vuoteen 2015 mennessä. Tästä tavoitteesta on ollut mahdollisuus poiketa joidenkin vesistöjen osalta erityisin esimerkiksi luonnonolojen tai käyttökelpoisen tekniikan puuttumisen johdosta, tai jos toimenpiteiden kustannukset muodostuvat kohtuuttomiksi. Tavoitteiden saavuttamisen määräaikoja on voitu pidentää erityisin ehdoin vuoteen 2021 tai Vesienhoitosuunnitelma sisältää yhteisen näkemyksen koko vesienhoitoalueen vesiensuojelun ongelmista sekä niiden ratkaisukeinoista. Vesien tilan parantamiseksi ja säilyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet esitellään Vuoksen vesienhoitoalueen ELY- keskusten laatimissa toimenpideohjelmissa. Toimenpideohjelmien yhteenveto on keskeinen osa vesienhoitosuunnitelmaa. Vesienhoidon suunnittelusta vastaavat vesienhoitoalueella toimivat Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois- Karjalan sekä Kaakkois-Suomen ELY-keskukset yhdessä alueellisten yhteistyöryhmien kanssa. Yhteistyöryhmiin on koottu mahdollisimman kattavasti alueen eri sidosryhmien edustus. Lisäksi kaikilla kansalaisilla on mahdollisuus osallistua vesienhoidon suunnittelun kuulemisiin. Vesienhoidon työsuunnitelmasta ja aikataulusta ja keskeisistä kysymyksistä kuultiin Tästä saatu palaute on otettu huomioon vesienhoitosuunnitelmaluonnosten valmistelussa. Niitä koskeva kuuleminen toteutetaan Lopullisia vuoteen 2021 ulottuvia suunnitelmia valmisteltaessa otetaan huomioon kuulemisista sekä lausunnoista saatu palaute. Vuoksen vesienhoitoalue on jaettu valuma-aluejakoa noudattaen 15 suunnittelualueeseen (kuva 2). Suunnittelun osa-alueet ovat luonnonmaantieteellisesti rajattuja vesistökokonaisuuksia, joita käytetään vesienhoitoalueen eri osia koskevan tiedon kuvaamiseen. 11

12 Kuva 2. Suunnittelualueet Vuoksen vesienhoitoalueella 12

13 Samanaikaisesti kun laaditaan vuoteen 2021 ulottuvia suunnitelmia, toteutetaan ensimmäisellä suunnittelukaudella vahvistettuja toimenpiteitä. Vuoteen 2015 ulottuvien vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano on meneillään kaikilla toimintasektoreilla ja alueilla. Valtioneuvosto teki helmikuussa 2011 periaatepäätöksen valtakunnallisesta vesienhoidon toteutusohjelmasta (Ympäristöministeriö 2011). Tämän pohjata on laadittu alueelliset toteutusohjelmat. Vesienhoidon toimenpiteiden toteutusta seurataan vuoden 2011 lopussa valmistuneen seurantajärjestelmän (Ympäristöministeriö 2012) mukaisesti. Seurannan tavoitteena on vesienhoitosuunnitelmien toteutumisen lisäksi saada lisää tietoa toimenpiteiden toteutuksen etenemisestä ja kustannuksista. Näitä tietoja tarvitaan myös vesienhoitosuunnitelmien päivittämiseen. Vesienhoitosuunnitelmien laatiminen ja toteutus vaatii usean eri ministeriön tukea. Vesienhoidon valtakunnallista koordinointia varten on asetettu vesienhoidon seurantaryhmä., jolla on varmistettu hallinnonalojen välinen yhteistyö. Tällä on vaikutettu erityisesti totutusta edistäviin ohjauskeinoihin. Työn aikana on myös huolehdittu valtakunnallisesta sidosryhmäyhteistyöstä. Erillisissä työryhmissä on valmisteltu suunnitelman laatimista koskevia oppaita ja ohjeita, jotka ympäristöministeriö on antanut ELY keskusten suunnittelutyön tueksi. 1.2 Vesienhoidon suunnittelun vaikuttavuus Suunnittelulla ohjataan ja lisätään tietoisuutta vesienhoidosta Toimenpideohjelmat ja vesienhoitosuunnitelmat edistävät vesiensuojelua monella tavalla. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyt ratkaisut vaikuttavat hankkeita ja toimenpiteitä koskevaan päätöksentekoon. Vielä tärkeämpää on, että suunnittelun kuluessa on tuotettu uutta tietoa ja että eri toimijat ovat vuorovaikutuksessa ja pyrkivät yhteisymmärrykseen vesiensuojelun edistämisen keinoista. Suunnittelun vaikuttavuus syntyy mm. seuraavin tavoin: Tietämys vesien tilasta ja tilaan vaikuttavista tekijöistä paranee. Tavoitteet ja niiden saavuttamiseksi määritellyt toimet ohjaavat eri toimijoiden työtä kohti kaikkien vesien hyvän tilan saavuttamista. Vesienhoidon suunnittelun tulokset otetaan lupavalmistelussa huomioon ja ne vaikuttavat lupapäätösten kautta käytännön toimien toteutukseen. Vesienhoidon suunnittelu ohjaa vesiin liittyviä toimia sekä päätöksentekoa maankäytön suunnittelusta. Vesienhoidon suunnittelua voidaan hyödyntää EU:n ja kansallisen rahoituksen ohjaamisessa (maatalouden ympäristökorvaus, aluekehitysrahoitus jne.) Suunnitelma on otettava huomioon lupakäsittelyssä ja viranomaistoiminnassa Ympäristönsuojelu- ja vesilakiin perustuvilla luvilla on tärkeä merkitys vesienhoitotoimenpiteiden toteutuksessa. Lupaa edellyttävää yksittäistä hanketta koskevat velvoittavat toimet määritellään lupamenettelyissä, jotka perustuvat aineelliseen lainsäädäntöön, kuten vesilakiin (264/1961 ja 587/2011), ympäristönsuojelulakiin (86/2000), maankäyttö- ja rakennuslakiin (132/1999) sekä luonnonsuojelulakiin (1096/1996). Lupamenettelyissä tulee ottaa tarpeellisilta osin huomioon, mitä vesienhoitosuunnitelmassa on esitetty toiminnan vaikutusalueen vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista. Vesien- ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) luvussa 4 esitetyt ympäristötavoitteet vesienhoitosuunnitelmassa linjaavat päätöksenteossa huomioon otettavia asioita. Vesienhoitosuunnitelma ei sellaisenaan estä yksittäisen luvan myöntämistä, eivätkä suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tule 13

14 suunnitelman perusteella toiminnanharjoittajaa sitovaksi. Voimassa olevien lupien tarkkailumääräyksiä voidaan joutua täsmentämään vastaamaan vesienhoidon seurannan tarpeita. Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava soveltuvilta osin huomioon valtioneuvoston hyväksymät vesienhoitosuunnitelmat. Tämä merkitsee viranomaisten yleistä velvollisuutta toimia toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Viranomaiset tekevät päätökset muun aineellisen lainsäädännön perusteella, jonka soveltamisessa vesienhoitosuunnitelmat tulee ottaa huomioon päätöksentekoon muuten liittyvänä aineistona. 1.3 Suunnitteluun vaikuttava yleinen kehitys Vesienhoidon toisella suunnittelukierroksella otetaan huomioon muutokset, joita on tapahtunut ensimmäisten vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen. Vesienhoitoon vaikuttavaa lainsäädäntöä on muutettu ja vesienhoitoa on aktiivisesti edistetty ohjelmilla ja strategioilla. Vesienhoidon rinnalle on tullut merenhoidon suunnittelu ja tulvariskien hallintasuunnitelmien laatiminen. Toisaalta myös toimintaympäristössä on tapahtunut paljon muutoksia. Aiempaa enemmän on kiinnitetty huomiota ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, vesiympäristölle haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin sekä taloudellisiin tarkasteluihin. Paljon vesiä jäi ensimmäisellä suunnittelukierroksella tarkastelematta. Nyt tarkasteluun on otettu mukaan aiempaa pienempiä vesimuodostumia. Ilmastonmuutos heijastuu vesistöihin monella tavalla. Tämän huomioon ottaminen toimenpiteiden suunnittelussa on aiempaa tärkeämpää. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään vesienhoitoalueittainen arvio ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Toisella hoitokaudella muun muassa kunnostushankkeissa ja säännöstelyn kehittämisessä tulee aikaisempaa paremmin ottaa huomioon sekä ilmastonmuutokseen että tulvariskeihin varautuminen siten, että hankkeissa voidaan mahdollisuuksien mukaan edistää eri tavoitteita. 1.4 Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö Vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö ja sen keskeiset muutokset Ensimmäisten vesienhoitosuunnitelmien valmistumisen jälkeen vesienhoitoa koskevaan lakiin (1299/2004) on lisätty säädökset merenhoidon suunnittelusta ja lain nimi laajeni laiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Meren- ja vesienhoidon suunnitelmia koskee omat säädöksensä, mutta suunnittelu tulee sovittaa yhteen. Vesienhoidon toteutuksen kannalta olennaisia ympäristö ja vesilainsäädäntöä on uudistettu. Uudistettu vesilaki astui voimaan vuoden 2012 alusta. Lisäksi haja-asutuksen jätevesihuollon tehostamiseen liittyvät ympäristönsuojelulain muutos ja valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tulivat voimaan vuonna Uusi ympäristönsuojelulaki tuli voimaan vuoden 2014 syksyllä. Ympäristölle vaaralliset ja haitalliset aineet nousevat aiempaa keskeisemmin esille vesienhoidossa. Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista ja asetusmuutos sisältää ympäristönlaatunormeja aineille tai aineryhmille, jotka vaikuttavat pintavesien kemiallisen tilan arviointiin. Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) edellyttää tulvariskien tavoitteiden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamista. Tulvariskien hallintasuunnitelmat tehdään yhtä aikaa vesienhoidon suunnitelmien päivityksen kanssa. 14

15 Vesienhoitoa koskeva keskeinen lainsäädäntö Vesienhoidon järjestäminen Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) Asetus vesienhoidon järjestämisestä (1040/2006) Asetus vesienhoitoalueista (1303/2004) Pilaantumisen ehkäiseminen ja vesirakentaminen Ympäristönsuojelulaki (527/2014) Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) Asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) Vesilaki (587/2011) ja lakia täydentävä asetus vesitalousasioista (1560/2011) Jätevesien käsittely Asetus yhdyskuntajätevesistä (888/2006) Asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla (209/2011) Merenhoito Laki vesien- ja merenhoidon järjestämisestä (1299/2004) Asetus merenhoidon järjestämisestä (980/2011) Merensuojelulaki (1415/1994) Tulvariskien hallinta Laki tulvariskien hallinnasta (620/2010) Luonnonsuojelu Luonnonsuojelulaki (1096/1996) Luonnonsuojeluasetus (160/1997) Ympäristövaikutusten arviointi Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) Laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (200/2005) Merenhoidon suunnittelu Merenhoidon tavoite Suomessa on Itämeren hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Ympäristöministeriö on laatinut yhteistyössä maa- ja metsätalousministeriön sekä ja liikenne- ja viestintäministeriön kanssa Suomen kansallisen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman, joka kattaa Suomen aluevedet ja talousvyöhykkeen. Merenhoitosuunnitelmaan kuuluu arviointi meren nykytilasta sekä asetetut tavoitteet hyvän tilan saavuttamiseksi ja mittarit tilan seuraamiseksi ja seurantaohjelma sekä toimenpideohjelma, jossa esitetään meren hyvän tilan saavuttami- 15

16 seksi tehtäviä toimia eri aloille. Merenhoidossa painottuu kansainvälinen yhteistyö ja merenhoidon toimenpiteet yhteen sovitetaan muiden Itämeren maiden kanssa. Vesienhoidon suunnittelu on vahvasti kytketty merenhoidon suunnitteluun. Merenhoidosta säädetään samassa laissa kun vesienhoidosta. Muun muassa rannikkoalueella tehtävät tilan arvioinnit ja seurannat tukevat toisiaan ja sovitetaan yhteen. Vesienhoidon toimenpiteillä vaikutetaan myös meren tilaan. Merenhoidon tavoitteet ja toimenpiteet tulee ottaa huomioon vesienhoidon suunnitteluprosessissa määriteltäessä vesien tilan parantamistarpeita ja erityistarpeita, tarkistettaessa vesienhoidon toimenpiteitä ja vaihtoehtoja, määriteltäessä toimenpideyhdistelmiä sekä arvioitaessa ympäristötavoitteiden saavuttamista ja poikkeamistarvetta. Toimenpiteet sovitetaan rannikkoalueella yhteen. Merenhoitosuunnitelmaan sisältyy muitakin teemoja kuin mitä vesienhoitosuunnitelmissa käsitellään, kuten esimerkiksi kalasto ja kalastus sekä luonnon monimuotoisuus. Merenhoitosuunnitelmien toimet sovitetaan yhteen muiden Itämeren maiden kanssa. Merenhoidon kannalta keskeiset valuma-alueita ja rannikkoalueita koskevat toimenpiteet esitetään vesienhoitosuunnitelmissa. Yhtymäkohtia on erityisesti rehevöitymiseen ja haitallisiin aineisiin liittyvissä toimenpiteissä. Vesienhoidon suunnittelussa asetetut näitä koskevat toimenpiteet toimivat pohjana merenhoidon suunnittelulle. Hyvän tilan tavoite on vesienhoidossa asetettu vuoteen 2015, kun merenhoidossa se on vuodessa Merenhoidossa tavoitteen saavuttamatta jäämistä voidaan perustella lähinnä ulkoisilla tekijöillä kuten luonnonolojen, force majeur-tilanteen tai toisen valtion tekemien tai tekemättä jättämien toimien perusteella. Toisaalta merenhoidon suunnittelussa edellytetään kestävän kehityksen mukaista tasapainoa ympäristö, sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden välillä. Koordinaatio on järjestetty suunnittelujärjestelmien välisellä tiiviillä yhteistyöllä sekä ministeriö-, virasto- että asiantuntijatasoilla. Aluetasolla aiemmin vesienhoidon sidosryhmäyhteistyötä ja osallistumista tehostamaan perustetut yhteistyöryhmät on sittemmin laajennettu toimimaan samalla myös merenhoidon alueellisina yhteistyöryhminä. Merenhoidon suunnittelun ensimmäinen kuuleminen toteutettiin keväällä 2012 ja se koski alustavaa arviota meren tilasta ja tilatavoitteista. Keväällä 2014 kuultiin merenhoidon seurantaohjelmasta. Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmista kuullaan samanaikaisesti vesienhoitosuunnitelmaehdotusten kanssa. Merenhoidon suunnittelusta lisää: > Vesi ja meri > Vesien- ja merensuojelu > Merenhoidon suunnittelu ja yhteistyö Vuoksen vesienhoitoalueella on vain muutamia pienempiä mereen Suomenlahden Viipurinlahteen suoraan vetensä johtavia valuma-alueita ja kokonaisuutena merenhoito huomioidaan tarpeellisessa määrin alueen vesienhoidon suunnittelussa. Vesienhoitoalueella tehtävät vesienhoidon toimenpiteet heijastuvat rajallisesti myös mm. Suomenlahteen kulkeutuviin ravinnemääriin. Toisaalta koko Nevajoen valuma-alueesta vain noin viidesosa on Vuoksen vesienhoitoaluetta ja muu valuma-alue ja sijaitsee Venäjän puolella Tulvariskien hallinta Tulvariskien hallinnan tavoitteena on arvioida ja vähentää tulvariskejä ja estää tai vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Vuonna 2010 voimaan tullut tulvariskilaki perustuu EU:n tulvadirektiiviin, jonka tarkoituksena on yhtenäistää tulvariskien hallintaa. Suomeen on nimetty 21 merkittävää tulvariskialuetta, joille tehdään tulvariskien alustava arviointi, laaditaan tulvavaara- ja tulvariskikartat sekä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Nämä tarkistetaan jatkossa tarpeellisin osin kuuden vuoden välein. Vesistöalueiden ja meren rannikon tulvariskien hallinnan suunnittelusta vastaavat ELYkeskukset ja suunnittelutyöhön on nimetty tulvaryhmät, joissa on edustus eri viranomaissektoreilta. 16

17 Tulvariskien hallintasuunnitelmat tehdään samanaikaisesti vesienhoidon suunnitelmien päivityksen kanssa. Lainsäädäntö edellyttää tulvariskien hallinnan tavoitteiden ja vesienhoidon tavoitteiden yhteen sovittamista. Myös toimenpiteiden suunnittelussa tulee huomioida tulvariskien hallinnan tavoitteet ja vesienhoidon toimenpiteiden vaikutukset niihin. Samoin tulvariskien hallinnan toimenpiteissä otetaan huomioon vesienhoidon tavoitteet. Parhaassa tapauksessa toimenpiteet tukevat toisiaan, mutta äärimmäisessä tapauksessa tulvariskien hallitsemiseksi voidaan joutua poikkeamaan vesienhoidon tavoitteista. Vuoksen vesienhoitoalueella ei ole yhtään nimettyä merkittävää tulvariskialuetta. Vesienhoitoalueella on kuitenkin paikallisesti merkittäväksi luokiteltuja tulvariskialueita jotka tulee huomioida sekä tulvariskien hallinnan että vesienhoidon osalta. Tulvariskien hallintasuunnittelusta lisää: Vesienhoidon toteuttamiseksi laaditut uudet strategiat ja ohjelmat Vesienhoidon ensimmäisten suunnitelmien hyväksymisen jälkeen on toteutuksen tueksi tehty tai käynnistetty useita vesienhoitoon vaikuttavia ohjelmia ja strategioita. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa tarkennettiin toteutusohjelmassa. Lisäksi sektorikohtaisia strategioita ja ohjelmia ovat mm. kansallinen vesistökunnostusstrategia, kansallinen kalatiestrategia, pienvesien ennallistamisohjelma, vesitalousstrategia , soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansallinen strategia sekä alueelliset metsäohjelmat. Valtioneuvoston periaatepäätös "Vesienhoidon toteutusohjelma " luo valmiuksia kauden vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Toteutusohjelma tarkentaa vuonna 2009 vahvistettujen vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa määrittelemällä valtakunnallisella tasolla edistettävät toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Alueellisen toimeenpanon yhteydessä priorisoidaan tarkemmin toimenpiteiden ja ohjauskeinojen kehittämisen aikatauluja. Kalatiestrategiassa ja kunnostusstrategiassa on kuvattu kattavasti keskeiset kunnostuksia ja vaelluskalakantojen elvyttämistä koskevat kysymykset. Kalatiehankkeissa keskeisintä on yhteistyön lisääminen ja rahoituspohjan laajentaminen, mutta myös tutkimusta ja seurantaa tarvitaan. Lisäksi on toteutettava muita, vaelluskalakantoja elvyttäviä ja suojelevia toimenpiteitä. Valtion rooli kunnostushankkeiden toteuttajana tulee pienenemään selvästi. Näin ollen kunnostusten rahoituspohjaa tulee laajentaa. Keskeistä on myös kehittää yhteistyömalleja mm. vesialueen omistajien, hyödynsaajien ja haitan aiheuttajien kesken. Kunnostustarpeessa olevien pintavesien arviointia tulee parantaa. Lisäksi tulee edelleen kehittää kunnostusmenetelmiä sekä toimintatapoja, joilla voidaan tapauskohtaisesti valita kustannustehokkaimmat menetelmät vesien ekologisen tilan parantamiseksi. Vesitalousstrategia suuntaa vesitaloustehtävien hoitoa eli vesistöjen ja pohjavesien käyttöön ja hoitoon sekä vesihuoltoon liittyvistä tehtävistä ja niitä palvelevasta tutkimus- ja kehittämistoiminnasta. Käytännön työssä on sovitettava yhteen vesivarojen hyödyntämisen, alueiden käytön, vesiensuojelun, ympäristöterveyden ja sisäisen turvallisuuden tavoitteita. Vesitaloustehtävät sivuavat myös maatalouteen, metsätalouteen, maaseudun kehittämiseen ja kalatalouteen liittyviä tehtäviä. Päivitetyssä strategiassa varaudutaan toimintaympäristön muutoksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja valtiontalouden haasteisiin. 17

18 Vesienhoidon kannalta keskeiset valtakunnalliset strategiat ja ohjelmat: Vesitalousstrategia Kunnostusstrategia Kalatiestrategia Kansallinen lohistrategia Valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta Metsien monimuotoisuutta turvaava toimintaohjelma METSO Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia Kansallinen vieraslajistrategia 2012 EU:n Itämeren alueen strategia EU:n Itämeristrategian toimintasuunnitelma Maaseudun kehittämisohjelma Suomenlahden meritaimenkantojen suojelu- ja käyttösuunnitelma Suomen Itämeren suojeluohjelma (2002) Suomen Itämeren ja sisävesien suojelun toimenpideohjelma (2005) Suositus rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa ICZM (2002/413/EY) Suomen kansallinen rannikkostrategia (2006) Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015 Valtioneuvoston Itämeri-selonteko Suomen hallituksen Itämeri-sitoumus Itämerihaaste vuoteen 2018 Ravinteiden kierrätyksen edistämistä ja Saaristomeren tilan parantamista koskeva ohjelma vuoteen 2015 Suositussopimus yhdyskuntajätevesien pintavesiä rehevöittävän ravinnekuormituksen vähentämiseksi vuoteen 2015 Toimintasuunnitelma uhanalaisten luontotyyppien tilan parantamiseksi 2 Vesienhoitoalueen yleiskuvaus 2.1 Luonnonolot, maankäyttö ja asutus Vuoksen vesienhoitoalue kattaa Vuoksen Suomen puoleisen valuma-alueen sekä lisäksi useita pienempiä vesistöalueita. Vesienhoitoalue sijaitsee Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon sekä Kaakkois-Suomen alueella ja siihen kuuluu myös pieniä alueita Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan eteläosista (kuva 3). Vuoksen vesienhoitoalueen kokonaisala on Suomen vesienhoitoalueista suurin, noin neliökilometriä, josta maa-aluetta on n ja vesialuetta n neliökilometriä. Alueen 58 kunnassa asuu yhteensä noin ihmistä (v. 2013). Osa vesienhoitoalueen valuma-alueesta sijaitsee Venäjällä, jonka kanssa tehdään yhteistyötä mm. Pohjois- Karjalan ja Kaakkois-Suomen rajavesistöissä. 18

19 Kuva 3. Vuoksen vesienhoitoalue 19

20 Korkeussuhteiltaan ensimmäisen Salpausselän eteläpuoleinen alue on varsin tasaista ja alavaa. Alava vyöhyke kattaa myös vesienhoitoalueen keskiosan seuraten suuria järviä ja ulottuen Iisalmen ja Lieksan korkeudelle ( m). Maasto kohoaa vesienhoitoalueen reunaosien vedenjakajille päin mentäessä. Korkeammat alueet (> 200 m) sijaitsevat vesienhoitoalueen pohjois- ja itäosissa. Pohjoisessa Maanselkä toimii vedenjakajana Vuoksen ja Oulujoen vesistöalueiden välillä. Vuoksen vesienhoitoalueella maaperä on syntynyt pääosin viimeisimmän jääkauden aikana. Jääkauden jälkeisenä aikana maa- ja kallioperän pinnanmuotoja ovat lisäksi muokanneet erilaiset geologiset prosessit. Vesienhoitoalueen yleisin maalaji on moreeni, joka peittää noin 60 % vesienhoitoalueen maapinta-alasta. Pohjaveden muodostumisen kannalta tärkeimpiä muodostumia ovat mannerjäätikön sulamisvaiheessa syntyneet jäätikköjokikerrostumat, kuten harjut, deltat sekä reuna- ja saumamuodostumat. Näiden osuus Vuoksen vesienhoitoalueen maapinta-alasta on noin kymmenesosa. Niissä esiintyy jäätikköjokitoiminnan ja rantavoimien lajittelun seurauksena syntyneitä lajittuneita maalajeja, kuten soraa, hiekkaa ja hietaa. Merkittävimmät reunamuodostumat ovat vesienhoitoalueen eteläosassa sijaitsevat I ja II Salpausselkä. Pitkittäisharjut kulkevat luode-kaakko-suuntaisina koko vesienhoitoalueella. Jääkaudella ulommaksi, vetäytyvän jäätikön edustalle mereen sekä jääjärviin, kerrostui hienojakoisia maalajeja, kuten hiesua ja savea. Niitä sijaitsee yleisimmin Iisalmen ja Liperin sekä Imatran- Lappeenrannan seudulla. Kalliomaan osuus Vuoksen vesienhoitoalueen maapinta-alasta on n. 2 %. Kalliomaata esiintyy erityisesti Etelä-Savossa ja Kaakkois-Suomessa Saimaan alueella. Vuoksen vesienhoitoalueen kallioperä on melko tiivistä ja ehjää lukuun ottamatta murroslinjoja ja ruhjevyöhykkeitä. Luonteenomaista vesienhoitoalueen itä- ja pohjoisosan kallioperälle on happamien syväkivien, kuten graniittien, granodioriittien ja tonaliittien suuri osuus. Etelä- ja keskiosissa erilaiset kiillegneissit ja kiilleliuskeet ovat tyypillisimpiä kivilajeja. Emäksisiä syväkivilajeja, kuten gabroja ja dioriitteja, esiintyy paikoitellen mm. Iisalmen ja Savonlinnan seuduilla. Osa Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vaarajaksoista koostuu kvartsiitista. Vesienhoitoalueen eteläosassa esiintyy yleisimmin rapakiveä. Osittain maa- ja kallioperätekijöistä johtuen Vuoksen vesienhoitoalueella vesien yleisiä ominaispiirteitä ovat luontainen pehmeys, paikoitellen korkea humuspitoisuus, heikko puskurikyky, happamoitumisherkkyys ja niukkaravinteisuus. Vuoksen vesienhoitoalueen kokonaisalasta n. 68 % ja maa-alasta n. 84 % on metsää tai avointa kangasta, josta lähes kaikki on metsätalouskäytössä (kuva 4). Turv le sijoittuvia metsiä on maa-alasta n. 15 %. Kokonaisalasta n. 6 % ja maa-alasta n. 8 % on maatalousaluetta, joka on lähes yksinomaan peltoa. Suuri osa vesienhoitoalueen peltoalasta suhteessa maapinta-alaan sijaitsee Iisalmen reitin alueella, Salpausselkien eteläpuolisilla jokivesistöalueilla sekä Hiitolanjoen alueella. Näillä alueilla peltojen osuus maa-alasta ylittää monin paikoin 20 %. Vesienhoitoalueen maa-alasta on rakennettu n. 4 %. Tiheimmin rakennetut alueet sijaitsevat maakuntakeskuksissa ja muissa suuremmissa kaupungeissa. 20

21 Kuva 4. Maankäyttö Vuoksen vesienhoitoalueella 21

22 2.2 Vesistöt ja niiden ominaisuudet Vuoksen vesienhoitoalueella on 10 päävesistöaluetta, joista Jänisjoen, Kiteenjoen-Tohmajoen ja Hiitolanjoen vesistöalueet laskevat eri vesistöreittejä pitkin Venäjän puolelle ja lopulta Laatokkaan (kuva 5). Vuoksen vesistöalue laskee Vuoksen kautta Laatokkaan. Salpausselkien eteläpuolella sijaitsee lisäksi 6 pienempää jokivesistöaluetta (Juustilanjoki, Hounijoki, Tervajoki, Vilajoki, Urpalanjoki ja Vaalimaanjoki), jotka laskevat suoraan Suomenlahteen. Vuoksen vesienhoitoaluetta luonnehtii suuri järvien määrä ja pinta-ala. Kaikkiaan vesienhoitoalueella sijaitsee 1077 yli 50 ha:n kokoista järveä, joiden yhteisala on n km² ja rantaviiva yhteenlaskettuna n km. Suuri osa järvistä on pieniä, kokoluokaltaan alle 1 km². Suuret järvet keskittyvät vesienhoitoalueen keski- ja eteläosiin. Suurin vesistö on Saimaa osa-altaineen. Saimaan pohjoispää sijaitsee Varkauden ja Joensuun korkeudella ja eteläosastaan se rajautuu Imatran ja Lappeenrannan seudulle. Muita suuria järviä ovat mm. vesienhoitoalueen pohjoisosissa sijaitsevat Pielinen, Kallavesi ja Höytiäinen. Kaakkois-Suomen Vuoksi (600m³/s) on keskivirtaamaltaan (600m³/s) vesienhoitoalueen suurin joki. Muut merkittävät joet sijaitsevat etupäässä Pohjois-Karjalassa (muun muassa Pielisjoki (242 m³/s), Koitajoki (71 m³/s) ja Lieksanjoki (96 m³/s). Pohjois-Savossakin on useita jokia, joiden valuma-alue on yli 1000 km² (esimerkiksi Nurmijoki ja Matkusjoki). Järvi-Suomen joet ovat tyypillisesti lyhyitä, järvialtaita toisiinsa yhdistäviä uomia. Vuoksen vesienhoitoalueen jokien yhteispituus on n km. 22

23 Kuva 5. Vuoksen vesienhoitoalueen pintavedet ja vesistöalueet 23

24 2.3 Pohjavedet ja niiden ominaisuudet Suomessa pohjavesialueet sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa, kuten harjuissa ja reunamuodostumissa. Pohjavesialueiden rajaus perustuu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin. Alueiden rajaamisessa on kiinnitetty huomiota etenkin esiintymän maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen sekä vedenläpäisevyyteen. Varsinaisen pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, joka vaikuttaa pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Tämän lisäksi on erikseen rajattu pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa eli muodostumisalue siten, että tällä alueella maaperän vedenläpäisevyys maanpinnan ja pohjavedenpinnan välillä on vähintään hienohiekan läpäisevyyttä vastaava. Muodostumisalueeseen kuuluvat myös sellaiset pohjavesialueeseen välittömästi liittyvät kallio- ja moreenialueet, jotka olennaisesti lisäävät alueen pohjaveden määrää. Pohjavesialueita on maassamme kartoitettu järjestelmällisesti jo noin 30 vuoden ajan. Viimeisin ja kattavin kartoitus tehtiin vuosien 1986 ja 1995 välisenä aikana. Tällöin pohjavesialueet myös luokiteltiin niiden vedenhankintaan soveltuvuuden ja suojelutarpeen mukaan kolmeen luokkaan. Vuodesta 1996 lähtien pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitustyötä on päivitetty ja tarkennettu pääosin ympäristöhallinnon virkatyönä. Pohjavesialueet on vedenhankinnan kannalta luokiteltu kolmeen luokkaan. Vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita (luokka I) käytetään yhdyskuntien vedenhankintaan. Alueilta otetaan pohjavettä ihmisen käyttöön vähintään 10 talouden tarpeisiin eli käytännössä noin viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Kyseiset alueet kuuluvat vesienhoidossa ns. erityisiin alueisiin. Muut pohjavesialueet (luokka III) on jätetty vesienhoitosuunnitelman ulkopuolelle, sillä niiltä ei pääsääntöisesti ole käytettävissä riittäviä tietoja, jotta alueiden käyttökelpoisuus tai hydrogeologiset olosuhteet voitaisiin luotettavasti määrittää. Pohjavesialuekartoitusten yhteydessä on arvioitu pohjavesialueilla muodostuvan pohjaveden määrä. Arviot perustuvat pohjaveden muodostumisalueiden pinta-alaan sekä arvioon pintamaan vedenläpäisevyydestä ja sadannasta. Taulukko 1. Pohjavesialueiden lukumäärä, pinta-alat ja muodostuvan pohjaveden määrä Vuoksen vesienhoitoalueella (POVET- tietojärjestelmä 5/2014). Pohjavesialueluokka Pohjavesialueiden lukumäärä Pinta-ala (km 2 ) Pohjavesialueiden pinta-alan suhde vesienhoitoalueen Arvio muodostuvasta vesimäärästä (m 3 /vrk) pinta-alaan (%) I-luokka , II-luokka , III-luokka , Yhteensä , Vuoksen vesienhoitoalueella muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu yli 1,1 milj. m³/vrk (taulukko 1). Tästä määrästä vesienhoidon suunnittelussa lähemmin tarkasteltavien I ja II luokan pohjavesialueiden osuus on yhteensä lähes 1,1 milj. m³/vrk. Vuoksen vesienhoitoalueella pohjavesivarat ovat jakautuneet alueellisesti epätasaisesti. Suurimmat pohjavesivarat ovat Salpausselillä Kaakkois-Suomessa ja Pohjois- Karjalassa. Hyödynnettävissä olevat pohjavesivarat sijaitsevat pääasiassa lajittuneilla sora- ja hiekkamailla harjumuodostumissa sekä ns. Salpausselkämuodostumissa. Vesienhoitoalueella vedenhankinta perustuu harjumuodostumien pohjaveden käyttöön, mutta paikoin hyödynnetään myös kalliopohjavettä sekä pintavedestä tehtyä tekopohjavettä. Vuoksen vesienhoitoalueella käytetään yhteensä lähes viidennes arvioidusta muodostuvasta pohjavesimäärästä. Pohjaveden kemiallinen laatu on pääosin hyvä. Kuten muuallakin Suomessa pohjavedet ovat lievästi happamia. Käyttöä vaikeuttaa paikoin luontaisesti korkea rauta- ja mangaanipitoisuus. Rapakivialueella vesienhoitoalueen eteläisimmässä osassa ongelmana on paikoin pohjaveden korkea fluoridipitoisuus. Pohjois-Karjalassa ns. Pohjois-Karjalan liuskealueella on havaittavissa paikoin luontaisesti korkeita nikkelipitoisuuksia. Radonpitoisuudet ovat paikoitellen keskimääräistä korkeampia erityisesti Pohjois-Karjalan eteläosan ja Kaakkois-Suomen pohjavesi- 24

25 alueilla, jotka sijaitsevat graniittialueilla tai niiden läheisyydessä. Joillakin pohjavesialueilla ihmistoiminnasta aiheutuneet päästöt ovat pilanneet pohjavesiä. Vuoksen vesienhoitoalueella on tällä hetkellä 788 ympäristöhallinnon luokittelemaa pohjavesialuetta. Tutkimusten myötä pohjavesialueiden luokitus tarkentuu edelleen nykyisestään; vedenhankintaan soveltuvia alueita otetaan vedenhankintakäyttöön ja ne siirtyvät II-luokasta I-luokkaan. Muiden pohjavesialueiden soveltuvuus vedenhankintaan selvitetään ja ne siirretään joko I- tai II-luokkaan. Alueita voidaan myös poistaa kokonaan luokituksesta, mikäli ne todetaan tutkimuksissa soveltumattomaksi vedenhankintaan. 2.4 Alueelliset ohjelmat ja suunnitelmat Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskus) ja niiden edeltäjät ympäristökeskukset ovat yhdessä sidosryhmiensä kanssa laatineet vesiensuojelua, -käyttöä ja vesihuoltoa koskevia alueellisia yleissuunnitelmia ja vesistöalueen kehittämisohjelmia. Näiden suunnitelmien valmisteluun osallistuneet toimijat ovat sitoutuneet osaltaan toteuttamaan suunnitelmien mukaisia toimenpiteitä. Toimenpiteiden toteuttaminen on vielä osin kesken ja suunnitelmissa sovitut asiat on otettava huomioon vesienhoitosuunnitelmia laadittaessa. Lisäksi on tehty mm. alueellisia tulvasuojelusuunnitelmia sekä virtavesien ja järvien kunnostustarveselvityksiä. Maakuntasuunnitelmat ja maakuntaohjelmat ovat keskeisiä välineitä myös vesiensuojelua koskevien tavoitteiden toteuttamisessa. Maakunnan liitot laativat yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa omaa aluettaan koskevan maakuntasuunnitelman, joka on maakunnan pitkän aikavälin strateginen suunnitelma. Maakuntasuunnitemassa esitetään maakunnan tavoiteltu kehitys. Maakuntaohjelmassa määritellään toimenpiteet maakuntasuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi, maakunnan kehittämisen kannalta keskeisimmät hankkeet sekä arvio niiden rahoituksesta. Maakuntakaavassa puolestaan varataan alueet ympäristöriskejä aiheuttavalle teollisuudelle ja yritystoiminnalle. Maakuntasuunnitelma, maakuntakaava ja maakuntaohjelma muodostavat yhdessä maakunnan suunnittelun kokonaisuuden, joka tulee ottaa huomioon maakuntaa koskevia muita suunnitelmia, ohjelmia ja toimenpiteitä laadittaessa. Muita vesienhoitoon vaikuttavia ohjelmia ja suunnitelmia on laadittu eri toimialoille. Näitä ovat esimerkiksi alueelliset ympäristöohjelmat, peltoviljelyn suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmat, kalataloutta koskevat ohjelmat, alueelliset metsäohjelmat, maaseudun kehittämisohjelmat, maaseutusuunnitelmat, pohjavesien suojelusuunnitelmat, metsätalouden valuma-aluekohtaiset vesiensuojelusuunnitelmat sekä muut eri toimijoiden sektorikohtaiset alueelliset suunnitelmat. Lisäksi alueella on toteutettu ja toteutetaan lukuisa joukko erilaisiin kunnallisiin, ylikunnallisiin, maakunnallisiin, kansallisiin tai EU-rahoitteisiin suunnitelmiin ja ohjelmiin liittyviä hankkeita, joilla on vesiensuojelullista merkitystä. Tällaisia pääosin paikallisia hankkeita ovat esimerkiksi vesistöjen kunnostushankkeet sekä vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Tarkempaa tietoa alueellisista ohjelmista ja suunnitelmista on saatavilla vesienhoidon toimenpideohjelmista sekä Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten verkkosivuilta. 2.5 Ilmastonmuutos Ilmastonmuutos heijastuu Vuoksen vesienhoitoalueella kuten muuallakin Suomessa vesistöihin monella tavalla. Vesienhoidon suunnittelussa pyritään toisella suunnittelukaudella täsmentämään tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista veden kiertokulkuun, vesistöjen kuormitukseen ja tilaan sekä tilaa parantaviin toimenpiteisiin. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia vesivaroihin, muuhun ympäristöön ja yhteiskuntaan on jo osin havaittavissa ja niiden arvioidaan lisääntyvän olennaisesti vuosisadan loppua kohti edettäessä. Uusimpien skenaarioiden mukaan Suomen keskilämpötila on 0,9 2,2 o C korkeampi jaksolla kuin vertailujaksolla Vastaava sadannan 25

26 kasvuskenaario on 2 9 %. Sadannan rankkuus kasvaa enemmän kuin keskisadanta. Rankkasateiden myötä rajut kesätulvat taajama-alueilla ja pienissä jokivesissä lisääntyvät. Ilmastonmuutos muuttaa valunnan, virtaamien ja vedenkorkeuksien vuodenaikaista esiintymistä. Vuosittaisen valunnan on arvioitu muuttuvan vuosisadan puoliväliin mennessä % vesistöalueesta riippuen, Pohjois- Suomessa keskimäärin hieman Etelä-Suomea enemmän. Talven valunta kasvaa merkittävästi lumen sulamisen ja vesisateiden lisääntymisen vuoksi. Suurten keskusjärvien talviset vedenkorkeudet tulevat nousemaan nykyistä ylemmäksi ja tulvien suuruus vaikuttaisi kasvavan. Ilmastonmuutos saattaa lisätä myrskyjä, mikä voi vaikuttaa vedenottamoiden toimintavarmuuteen erityisesti sähkökatkojen myötä. Säännöstellyiden järvien säännöstelylupien toimivuus muuttuneissa olosuhteissa joudutaan arvioimaan mahdollisesti uudestaan ja lupiin joudutaan mahdollisesti hakemaan muutoksia. Virtavesien alivirtaamat pienenevät ja alivirtaamakaudet kesällä pitenevät. Monien järvien vedenkorkeudet laskevat loppukesällä. Ilmastonmuutos voimistaa ravinnekuormitusta ja sitä kautta rehevöitymistä. Valunnan kasvaessa myös huuhtoutumat lisääntyvät. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat Etelä- ja Lounais-Suomen rannikkoseuduille mutta näkyvät myös keskisen Suomen järvien kuormituksessa etenkin runsaammin hajakuormitetuilla ja suuremman kaltevuuden omaavilla alueilla. Peltojen lumettomuus tai vähälumisuus tullee lisäämään ravinteiden, fosforin ja typen, huuhtoutumista vesistöihin talvella. Metsistä voi huuhtoutua enemmän typpeä. Veden lämpötilan kohotessa sinilevien kasvu lisääntyy ja happitilanne heikkenee etenkin pienten virtaamien aikana. Jääpeitekauden lyheneminen on toisaalta happitilanteen kannalta järvien tilalle eduksi. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia pohjavesivaroihin on tutkittu vähemmän kuin pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia. Tehtyjen laskentojen perusteella talviaikaiset pohjavedenkorkeudet nousevat ja kesäaikaiset laskevat hieman loppukesästä. Kesän ja syksyn alimmat pohjavedenkorkeudet painuvat todennäköisesti entistä alemmaksi, mikä lisäisi etenkin pienten pohjavesimuodostumien varassa olevan vesihuollon riskejä. Syksyn ja talven vesisateet ja sulamisvedet täydentävät tehokkaasti pohjavesivarastoja, mutta toisaalta rankkasateet, pitkät sateiset jaksot ja tulvat voivat heikentää pohjaveden laatua. Suurimpia pintavalunnan ja suotautuvan veden riskinaiheuttajia ovat kasvinsuojelu ja torjunta-aineet sekä metaboliitit, kuten koliformiset bakteerit ja mahdolliset paikoin lääkeainejäämät. Riski kasvaa etenkin alueilla, joilla pohjaveden pinta on lähellä maanpintaa. Ongelmia vedenlaadussa saattaa esiintyä myös pienissä pohjavesimuodostumissa, jossa alentuneet pohjavedenvirtaamat johtavat hapen puutteeseen sekä liuenneen raudan, mangaanin ja metallien korkeisiin pitoisuuksiin. Toisella hoitokaudella muun muassa kunnostushankkeissa ja säännöstelyn kehittämisessä tulee aikaisempaa paremmin huomioida sekä ilmastonmuutokseen että tulvariskeihin varautuminen siten, että hankkeissa voidaan mahdollisuuksien mukaan edistää eri tavoitteita. Vuoksen vesienhoitoalueella ei ole yhtään nimettyä merkittävää tulvariskialuetta. Vesienhoitoalueella on kuitenkin paikallisesti merkittäväksi luokiteltuja tulvariskialueita joiden riskit ja niiden torjunta tulee huomioida sekä tulvaseuraamusten että myös vesienhoidon kannalta mahdollisten vesien tilaan vaikuttavien tekijöiden osalta. Ilmastonmuutoksesta hyötyviä sektoreita voivat olla maa- ja metsätalous sekä lämmitysenergian kuluttajat. Maatalouden tuotantokyky saattaa parantua pidentyvän kasvukauden ja suuremman lämpösumman kautta. Vuoksen vesienhoitoalue on metsätalousvaltaista ja ilmaston lämpeneminen jatkaa kasvukautta mikä näkyisi metsien kasvun lisääntymisenä ja metsätalouden hyötynä. Toisaalta ilmaston äärevöityminen sekä ilmaston lämpenemisestä seuraava suurempi tauti- ja tuholaispaine saattaa aiheuttaa ennalta arvaamattomia haittoja niin maa- kuin metsätaloudessa. Vesivoiman tuotantopotentiaali kasvaisi jaksolla eri tutkimusten ja eri ilmastoskenaarioiden mukaan 10 % nykyisissä laitoksissa tai 5-10 % vesivoiman kannalta merkittävimmissä vesistöissä. Matkailuelinkeino saattaa myös hyötyä ilmaston lämpenemisestä. Kiinteistöjen ja liikenteeseen liittyvän rakentamisen kustannukset lisääntyisivät jonkin verran lähivuosikymmeninä ja enemmän myöhemmin. Koko kansantalouden kannalta muutoksia on pidetty kuitenkin melko vähäisinä. Ilmastonmuutoksen huomioon ottamisesta vesienhoidon suunnittelussa on laadittu yleisopas ( 26

27 3 Suunnitelmassa tarkasteltavat vedet 3.1 Tarkastelun periaatteet Pintavesien rajaukset Vesienhoidon suunnittelu koskee kaikkia pintavesiä niiden koosta, ominaisuuksista tai sijainnista riippumatta. Koska vesienhoitoalueella on suuri määrä vesiä, kaikkia niitä ei ole mahdollista tarkastella yksilöidysti. Yksilöidysti tarkastellaan vesienhoitoalueen kaikkia valuma-alueeltaan yli 100 km 2 laajuisia jokia ja yli 1 km 2 kokoisia järviä. Ne on vesienhoidon suunnittelua varten jaettu vesimuodostumiksi, joita ovat joet, järvet tai niiden osat sekä rannikkovesien osat. Tarkasteluun on otettu myös näitä pienempiä jokia ja järviä, jos ne on arvioitu vesienhoidon tai muiden suojelu- ja käyttötarpeiden kannalta erityisen merkittäviksi. Toisella suunnittelukierroksella tarkasteluun on otettu uusia pienempiä vesimuodostumia. Samalla on tehty joitakin rajausmuutoksia ensimmäisen suunnittelukierroksen vesimuodostumiin. Perusteena uusien vesimuodostumien tarkastelulle voivat olla esimerkiksi merkittävät luontoarvot tai uomaverkoston yhtenäistäminen. Keskeinen haaste on kuitenkin riittämätön tieto näiden vesien luotettavaa tilan arviointia varten, mikä korostaa entisestään eri tahojen tuottaman tiedon kokoamista rekistereihin ja tilan arvioinnin aineistoksi. Ensimmäiseen kauteen nähden Vuoksen vesienhoitoalueella tuli tarkasteluun mukaan n. 200 uutta vesimuodostumaa. Vesimuodostumia jaettiin, yhdistettiin tai rajausta korjattiin n. 70 vesimuodostuman kohdalla. Noin 80 % vesimuodostumista oli mukana sellaisinaan myös 1. vesienhoitokaudella Pintavesien tyypittely Pintavedet on jaoteltu maantieteellisten ja luonnontieteellisten ominaispiirteiden mukaan pintavesityyppeihin. Tyypittelyllä kuvataan pintavesien ominaispiirteet sellaisena, kuin ne ovat lähellä luonnontilaa eli ovat tai olisivat ilman ihmistoiminnan vaikutusta. Tyypittely on ekologisen tilan luokituksen perusvaihe. Kullekin tyypille on määritelty vertailuolot, jotka puolestaan ovat lähtökohtana ihmistoiminnan vaikutusta kuvaavalle luokitukselle. Tyypittely on tehty erikseen joille, järville ja rannikkovesille. Tyypit antavat myös seurannan suunnitteluun pohjaa, jotta saadaan monipuolinen ja kattava kuva pintavesistä. Tyyppien käytön avulla saadaan erilaisten vesien esiintymisestä yleiskuva ja se antaa myös sellaisenaan pohjaa vesienhoitoa varten. Vertailuolojen määrittämiseksi on jokaisesta pintavesityypistä pyritty etsimään mahdollisimman luonnontilaisia kohteita. Näiden perusteella on laskettu luokittelussa käytettäville laatutekijöille vertailutilaa kuvaavat arvot, mikäli riittävästi luotettavaa biologista tai/ja veden laatuaineistoa on ollut saatavilla. Luokittelun kehitystyön aikana oli jossain määrin mahdollista hankkia myös uutta biologista tietoa tutkimusprojektien kautta. Luonnontilaisina pidettäviä vesiä ei kaikista pintavesityypeistä ole enää mahdollista löytää maassamme. Esimerkkejä tällaisista ovat mm. useimmat rannikkovesityypit sekä runsasravinteiset järvet ja savimaiden jokityypit. Näissä tapauksissa on vertailuolojen määräämiseen käytetty mm. historiallisista aineistoista saatuja tietoja, mallintamista, asiantuntijaarvioita tai parhaiten säilyneiden, joskin lievästi ihmistoiminnan muuttamien vesien arvoja. Tästä huolimatta monissa pintavesityypeissä ei ole voitu määrittää vertailuoloja kaikille luokittelutekijöille. Jokien tyypittely perustuu valuma-alueen kokoon, vallitsevaan maaperän laatuun (turvemaa tai kangasmaa) sekä maantieteelliseen sijaintiin. Järvien tyypittely perustuu järven pinta-alaan, syvyyssuhteisiin, veden viipymään, valuma-alueen maaperän ominaispiirteisiin (veden humuspitoisuus sekä mahd. runsaskalkkisuus ja -ravinteisuus) ja maantieteelliseen sijaintiin. Suomen tyypittelyjärjestelmässä on jokityyppejä yhteensä 11 ja järvityyppejä

28 3.1.3 Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vesimuodostumat Rakennettu tai säännöstely järvi, joki ja rannikkovesimuodostuma voidaan nimetä voimakkaasti muutetuksi vesimuodostumaksi tai maalle rakennettu kanava ja tekojärvi nimetä keinotekoisiksi vesimuodostumiksi. Voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vesimuodostumat ovat oma vesimuodostumaryhmänsä, jotka käsitellään muista pintavesistä poikkeavalla tavalla. Nimeäminen mm. muuttaa järven, joen tai rannikkoveden arviointitapaa tilatavoitteiden ja tilan parantamiseksi esitettävien toimenpiteiden suhteen. Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesien tunnistaminen ja tilan arviointi on kuvattu oppaassa, joka löytyy internetistä: Keinotekoisiksi voidaan nimetä maalle rakennetut kanavat sekä tekojärvet joiden pinta-alasta yli puolet on muodostunut maalle. Voimakkaasti muutetuksi vesimuodostuma on mahdollista nimetä kolmen edellytyksen täyttyessä: 1) vesimuodostumaa on muutettu rakentamalla tai säännöstelemällä, mistä on seurannut vesiekosysteemin tilan huonontuminen, 2) hyvää ekologista tilaa ei voida saavuttaa aiheuttamatta merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistön tärkeille käyttötavoitteille, kuten tulvasuojelulle, vesivoimatuotannolle tai virkistyskäytölle tai ympäristön tilaan laajemmin ja 3) vesistön rakentamisella saatua hyötyä ei voida saavuttaa muilla teknisesti ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisilla sekä ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Ensimmäisellä suunnittelukierroksella voimakkaasti muutetuiksi tai keinotekoisiksi nimettyjen vesimuodostumien nimeämisen perusteet on tarkistettu. Vastaava arviointi on tehty uusille vesimuodostumille, joissa on tunnistettu merkittäviä muutoksia säännöstelyn tai vesirakentamisen seurauksena. Nimeäminen on tehty yhteistyössä sidosryhmien kanssa Pohjavedet Suomessa pohjavesialueet sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa, kuten harjuissa ja reunamuodostumissa. Vesienhoidossa tarkasteltavat pohjavesimuodostumat käsittävät vedenhankinnan kannalta tärkeät ja vedenhankintaan soveltuvat pohjavesialueet (luokat I ja II). Luokan I pohjavesialueita on Vuoksen vesienhoitoalueella 288 kpl ja luokan II pohjavesialueita 417 kpl. Ensimmäisellä suunnittelukierroksella tarkastelussa oli 293 I luokan ja 414 II luokan pohjavesialuetta. Toisella suunnittelukierroksella tarkasteltavien pohjavesimuodostumien määrässä on tapahtunut pieniä muutoksia ensimmäiseen kierrokseen verrattuna. Syynä tähän ovat olleet muun muassa III-luokan pohjavesialueilla tehdyt tarkemmat tutkimukset, joiden perusteella ne on luokiteltu kuuluvaksi I- tai II-luokkiin ja tulleet näin mukaan vesienhoidon suunnitteluun. Tarkempien tutkimuksien myötä on voitu myös poistaa pohjavesialueita luokituksesta tai pohjavesialueita on voitu jakaa tai yhdistää. Vuoksen vesienhoitoalueella suurimmat pohjavesivarat ovat Salpausselillä Kaakkois-Suomessa ja Pohjois- Karjalassa. Hyödynnettävissä olevat pohjavesivarat sijaitsevat pääasiassa lajittuneilla sora- ja hiekkamailla harjumuodostumissa sekä ns. Salpausselkämuodostumissa. 3.2 Järvet, joet ja rannikkovedet Järvet Vuoksen vesienhoitoalueella vesimuodostumaksi on määritetty yhteensä 1180 järveä tai järven osaa, joiden yhteispinta-ala on km 2 (kuva 6, taulukko 2). Lukumäärän perusteella yleisenä piirteenä on järvien runsas humuksisuus. Runsashumuksisia järviä on vajaa kolmannes, humusjärviä noin 40 % ja vähähumuksisia (kirkasvetisiä) järviä vajaa neljännes kaikista tyypitellyistä järvistä. Matalia, keskisyvyydeltään alle 3 m järviä on 35 % kokonaismäärästä. Lukumääräisesti yleisimmät järvityypit eli pienet humusjärvet sekä pienet ja keskikokoiset vähähu 28

29 Kuva 6. Järvien tyypit Vuoksen vesienhoitoalueella. 29

30 muksiset järvet kattavat yhteispinta-alasta vain kymmenesosan kun suuret vähähumuksiset järvet ja suuret humusjärvet puolestaan muodostavat yhteensä n. 70 % järvien kokonaisalasta. Luontaisesti runsasravinteisista järvistä suuri osa sijaitsee Iisalmen reitillä (esimerkiksi Onkivesi ja Kiuruvesi). Runsashumuksiset järvet sijoittuvat pääosin vesienhoitoalueen itä- ja pohjoisosien turvemaavaltaisille alueille (esimerkiksi Syväri, Porovesi, Viekijärvi). Vähähumuksisia järviä on suhteessa eniten Järvi-Suomessa. Tähän järvityyppiin kuuluu muun muassa suurista järvistä pääosa Saimaan osa-altaista, kuten Luonteri, Lietvesi, Yövesi ja Puruvesi. Hyvin lyhytviipymäisiä järviä on muun muassa Pohjois-Karjalassa Lieksanjoen ja Koitajoen alueilla, kuten Ruunaanjärvi, Pankajärvi ja Heinäselkä. Taulukko 2. Vuoksen vesienhoitoalueen järvien tai järven osien jakautuminen tyyppeihin Tyyppi Lukumäärä Lukumäärän %-osuus Pinta-ala (km²) Pinta-alan %-osuus Pienet ja keskikokoiset vähähumuksiset järvet (Vh) , ,0 Pienet humusjärvet (Ph) , ,2 Keskikokoiset humusjärvet (Kh) 34 2, ,0 Suuret vähähumuksiset järvet (SVh) 29 2, ,7 Suuret humusjärvet (Sh) 16 1, ,2 Runsashumuksiset järvet (Rh) , ,7 Matalat vähähumuksiset järvet (MVh) 35 3,0 58 0,6 Matalat humusjärvet (Mh) , ,5 Matalat runsashumuksiset järvet (MRh) , ,7 Hyvin lyhytviipymäiset järvet (Lv) 22 1,9 73 0,7 Runsasravinteiset järvet (Rr) 13 1, ,4 Runsaskalkkiset järvet (Rk) 24 2,0 30 0,3 Lammet (Lm) 4 0,3 1 0,01 Yhteensä Pintavesien tyypittelyn tarkistus tehtiin toisella vesienhoidon suunnittelukaudella uusien tarkentuneiden ohjeiden mukaan. Itse järvityypit muuttuivat vain muutaman tyypin osalta. Runsasravinteiset ja runsaskalkkiset järvityypit jaettiin omiksi tyypeikseen. Suurin syy vesimuodostuman tyypin muutokseen oli uusi näytteenotto, eli vesimuodostuma oli jouduttu tyypittelemään aiemmin ilman näytteenottotietoa tai vajanaisin tiedoin. Tällöin muun muassa järven tai joen luontaisen humuksisuuden arviontiin saatiin enemmän aineistoa. Tarkentuneiden järvien syvyystietojen perusteella osa järvistä muutettiin joko matalampaan tai syvempään järvityyppiin. Runsasravinteisten ja runsaskalkkisten järvien tarkastelussa oli paikoitellen käytössä aiempaa enemmän vedenlaatuaineistoa sameuden ja alkaliniteetin osalta. Lyhytviipymäisten järvien osalta tehtiin muutama tyyppimuutos kun tarkastelussa oli 2. suunnittelukaudella apuna uomarekisteri. Suurin osa tyyppimuutoksen kohteena olevista vesimuodostumista olivat kooltaan pieniä Joet Vuoksen vesienhoitoalueella tyypiteltiin yhteensä 328 jokea tai joen osaa (kuva 7, taulukko 3). Tyypiteltyjen jokiuomien yhteispituus on noin 3900 km. Lukumäärältään noin 52 % joista ja uomapituudesta vajaat 65 % kuuluu pieniin ja keskisuuriin turvemaiden jokiin. Ne sijaitsevat valtaosin vesienhoitoalueen pohjois- ja itäosien suovaltaisilla valuma-alueilla. Seuraavaksi yleisimpiä jokityyppejä ovat pienet ja keskisuuret kangasmaiden joet, joiden osuus tyypiteltyjen uomien määrästä on yhteensä 36 %. Kangasmaiden joet keskittyvät pääsääntöisesti vesienhoi- 30

31 toalueen keski- ja eteläosan järvivaltaisille valuma-alueille. Savimaiden joet sijoittuvat Iisalmen reitille sekä Salpausselän eteläpuolisille jokivesistöalueille. Pienet joet, purot ja norot ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman kannalta. Myös näitä voidaan tarkastella vesienhoidon suunnittelussa, vaikka niitä ei olisi erikseen määritetty vesimuodostumiksi. Pintavesien tyypittelyn tarkistus tehtiin toisella vesienhoidon suunnittelukaudella uusien tarkentuneiden ohjeiden mukaan. Jokityypeissä ei tapahtunut muutoksia. Jokimuodostuman tyyppi muuttui lähinnä mikäli oli aiempaa tarkempaa tietoa veden humuksisuudesta. Suurin osa tyyppimuutoksen kohteena olevista vesimuodostumista olivat kooltaan pieniä. Taulukko 3. Vuoksen vesienhoitoalueen jokien jakautuminen tyyppeihin. Tyyppi Lukumäärä Lukumäärän %-osuus Pituus (km) Pituuden %-osuus Pienet turvemaiden joet (Pt) 68 20, ,3 Pienet kangasmaiden joet (Pk) 74 22, ,1 Pienet savimaiden joet (Psa) 3 0,9 26 0,7 Keskisuuret turvemaiden joet (Kt) , ,4 Keskisuuret kangasmaiden joet (Kk) 44 13, ,7 Keskisuuret savimaiden joet (Ksa) 9 2,7 69 1,8 Suuret turvemaiden joet (St) 11 3, ,1 Suuret kangasmaiden joet (Sk) 5 1,5 46 1,2 Suuret savimaiden joet (Ssa) 1 0,3 10 0,3 Erittäin suuret kangasmaiden joet (ESk) 2 0,6 84 2,2 Purot (Pro) 4 1,2 8 0,2 Ei voi määrittää (Evm) 3 0,9 4 0,1 Yhteensä

32 Kuva 7. Jokien tyypit Vuoksen vesienhoitoalueella. 32

33 3.3 Suunnitelmassa tarkasteltavat pohjavedet Pohjavesialueiden kartoitus ja luokittelu Suomessa pohjavesialueet liittyvät pääosin sora- ja hiekkamuodostumiin, kuten harjuihin ja reunamuodostumiin. Pohjavesialueiden rajaus perustuu alueen maa- ja kallioperän hydrogeologisiin ominaisuuksiin: alueiden rajaamisessa on kiinnitetty huomiota etenkin esiintymän maalajikoostumukseen, hydraulisesti yhtenäisen alueen laajuuteen sekä vedenläpäisevyyteen. Varsinaisen pohjavesialueen raja osoittaa sitä aluetta, joka vaikuttaa pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Tämän lisäksi on erikseen rajattu pohjavesialueen hyvin vettä läpäisevä osa eli muodostumisalue siten, että tällä alueella maaperän vedenläpäisevyys maanpinnan ja pohjavedenpinnan välillä vastaa vähintään hienohiekan läpäisevyyttä. Muodostumisalueeseen kuuluvat myös sellaiset pohjavesialueeseen välittömästi liittyvät kallio- ja moreenialueet, jotka olennaisesti lisäävät alueen pohjaveden määrää. Pohjavesialueiden rajaus- ja kartoitusperusteita on tarkemmin kuvattu vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisussa (Britschgi ym. 1991). Oppaan tietoja on päivitetty ja täydennetty uudella oppaalla (Britschgi ym. 2009). Pohjavesialueita on maassamme kartoitettu järjestelmällisesti jo noin 30 vuoden ajan. Viimeisin ja kattavin kartoitus tehtiin vuosien 1986 ja 1995 välisenä aikana. Tällöin pohjavesialueet luokiteltiin niiden vedenhankintaan soveltuvuuden ja suojelutarpeen mukaan kolmeen luokkaan. Vuodesta 1996 lähtien pohjavesialueiden kartoitusja luokitustyötä on päivitetty ja tarkennettu pääosin ympäristöhallinnon virkatyönä. I luokan pohjavesialueella, eli vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella tarkoitetaan alueellisen ympäristökeskuksen määrittämää pohjavesialuetta, jonka pohjavettä käytetään tai tullaan suunnitelmien mukaan käyttämään vuoden kuluessa tai jota muutoin tarvitaan esimerkiksi kriisiajanvedenhankintaa varten vähintään 10 asuinhuoneiston vesilaitoksessa tai hyvää raakavettä vaativassa teollisuudessa. II luokan pohjavesialueella, eli vedenhankintaan soveltuvalla pohjavesialueella tarkoitetaan alueellisen ympäristökeskuksen määrittämää pohjavesialuetta, joka soveltuu yhteisvedenhankintaan, mutta jolle ei ole toistaiseksi osoitettavissa käyttöä yhdyskuntien, haja-asutuksen tai Muussa vedenhankinnassa. Nämä alueet ovat pääsääntöisesti sellaisia, joilla arvioidaan muodostuvan pohjavettä yli 250 m3/d tai joilta on yhdestä alustavasti tutkitulta vedenottamoalueelta arvioitu saatavan vettä yli 100 m3/d. III luokan pohjavesialueella, eli muulla pohjavesialueella tarkoitetaan alueita, joiden hyödyntämiskelpoisuuden arviointi vaatii lisätutkimuksia vedensaantiedellytysten, veden laadun tai likaantumis- tai muuttumisuhan selvittämiseksi. Kartoitetut pohjavesialueet Vuoksen vesienhoitoalueella on esitetty kuvassa 8. 33

34 Kuva 8. Kartoitetut pohjavesialueet Vuoksen vesienhoitoalueella 34

35 3.3.2 Pohjavesivarat Maamme kartoitetuilla pohjavesialueilla muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu pohjavesialuekartoitusten yhteydessä noin 5,8 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa (m 3 /d). Arviot perustuvat pohjaveden muodostumisalueiden pinta-alaan sekä arvioon pintamaan vedenläpäisevyydestä ja sadannasta. Vuoksen vesienhoitoalueella muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi on arvioitu noin 1,1 miljoonaa kuutiometriä vuorokaudessa (m 3 /d) (taulukko 4). Taulukko 4. Pohjavesialueiden lukumäärä, pinta-alat ja muodostuvan pohjaveden määrä Vuoksen vesienhoitoalueella (POVET-tietojärjestelmä 6/2014). Pohjavesialueluokka Pohjavesialueiden lukumäärä Pinta-ala (km 2 ) Pohjavesialueiden pinta-alan suhde vesienhoitoalueen Arvio muodostuvasta vesimäärästä (m 3 /vrk) pinta-alaan (%) I , II , I+II , III , Yhteensä , Vuoksen vesienhoitoalueella on tällä hetkellä 788 ympäristöhallinnon luokittelemaa pohjavesialuetta, joista 288 kpl kuuluu luokkaan I, 417 kpl luokkaan II ja 83 luokkaan III. Pohjavesialueiden pinta-ala on yhteensä vajaa km 2, joka on noin 4 % vesienhoitoalueen pinta-alasta. Tutkimusten myötä pohjavesialueiden lukumäärä tulee muuttumaan ja luokitukset tarkentumaan, kuten on tapahtunut ensimmäisen hoitokauden aikana. Vedenhankintaan soveltuvia alueita otetaan vedenhankintakäyttöön ja ne siirtyvät II-luokasta I-luokkaan. Muiden pohjavesialueiden soveltuvuus vedenhankintaan selvitetään ja ne siirretään joko I- tai II-luokkaan. Alueita voidaan myös poistaa kokonaan luokituksesta, mikäli ne todetaan soveltumattomaksi vedenhankintaan. Kalliopohjavesimuodostumia ei suunnitelmassa käsitellä muuten kuin niiden muodostumienosalta, jotka ympäristöhallinto on luokitellut vedenhankintaa varten tärkeiksi tai vedenhankintaan soveltuviksi muodostumiksi. Kalliopohjaveden merkitys yhdyskuntien vedenhankinnassa on pieni, vaikka se onkin yksi yleisimmistä yksityistalouksien vedenhankintalähteistä haja-asutusalueilla. Kalliopohjavettä on arvioitu olevan jopa enemmän kuin maaperän pohjavettä. Kalliopohjavesiin liittyvä tutkimus on maassamme ollut suhteellisen vähäistä. Vuoksen vesienhoitoalueen suurimmat pohjavesivarat ovat Salpausselillä Kaakkois-Suomessa ja Pohjois- Karjalassa. Hyödynnettävissä olevat pohjavesivarat sijaitsevat pääasiassa lajittuneilla sora- ja hiekkamailla harjumuodostumissa sekä ns. Salpausselkämuodostumissa. Vedenhankinta perustuu harjumuodostumien pohjaveden käyttöön, mutta paikoin hyödynnetään myös kalliopohjavettä sekä pintavedestä tehtyä tekopohjavettä. Vuoksen vesienhoitoalueella käytetään kyseisillä pohjavesialueilla yhteensä lähes viidennes arvioidusta muodostuvasta pohjavesimäärästä. Savonlinnan kaupunkia lukuun ottamatta vesienhoitoalueella vesilaitokset käyttävät käyttövetenään pohjavettä. Pohjavesivarat ovat käyttöön nähden runsaat, mutta pohjavesialueet eivät jakaannu tasaisesti. 35

36 4 Erityiset alueet Paikoitellen vesien tilaan kohdistuu vesienhoidossa suojelun tai vaativan käytön vuoksi tavanomaista tarkempia ympäristötavoitteita. Näitä vesiä tai alueita kutsutaan vesienhoidossa erityisiksi alueiksi. Erityisiä alueita ovat vesienhoitoasetuksen mukaan seuraavat: Alue, josta otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin (talousvesidirektiivi 98/83/EY) Natura verkostoon kuuluva alue, jolla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. (luontodirektiivi 92/43/ETY ja lintudirektiivi 79/409/EEC) Euroopan yhteisön lainsäädännön perusteella uimavedeksi määritelty alue (uimavesidirektiivi 76/160/ETY) Alueelliset ELY-keskukset ovat koonneet erityisalueita koskevat luettelot vesimuodostumatietojärjestelmään, joka on osa ympäristöhallinnon yleistä Hertta-tietojärjestelmää. Alueita täydennettiin Aluekohtaisia tietoja on esitetty tarkemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmissa. Vesipolitiikan puitedirektiivi mainitsee erityisinä alueina lisäksi taloudellisesti merkittävien vedessä elävien lajien suojeluun tarkoitetut alueet sekä kuormituksen suhteen ravinneherkät alueet. Ensin mainittuja ei ole katsottu Suomessa olevan. Kaikki pintavedet on määritelty nitraattidirektiivin (91/676/ETY) ja yhdyskuntajätevesidirektiivin (91/271/ETY) tarkoittamiksi ravinneherkiksi alueiksi, eikä niiden nimeäminen erityisiksi alueiksi ole sen vuoksi perusteltua Talousveden ottoon käytettävät vedet Erityisiin alueisiin lukeutuvat vesimuodostumat, joista otetaan tai on tarkoitus ottaa vettä talousvesikäyttöön enemmän kuin keskimäärin 10 kuutiometriä vuorokaudessa tai yli viidenkymmenen ihmisen tarpeisiin. Tiedot vedenottamoista, vedenottoluvista ja vedenottomääristä on tallennettu vesihuoltolaitostietojärjestelmään (VELVET). Vuoksen vesienhoitoalueella lähes kaikki talousvesikäyttöön vettä ottavat vedenottamot käyttävät pohjavettä (> 90 % vesilaitosten jakamasta vedestä). Erityisiä alueita ovat kaikki vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueet (kuva 8, taulukko 4). Pintavesien talousveden oton vuoksi erityisiksi alueiksi on tunnistettu 17 vesimuodostumaa. Talousveden otto on pysynyt vesienhoitoalueella ennallaan ensimmäiseen suunnittelukauteen verrattuna. Pääosa pintavedenotosta on Savonlinnan kaupungin Haapavedestä ottamaa raakavettä. Osa kohteista on varavedenottamoita. Vuoksen vesienhoitoalueella ei vedenotossa ole tapahtunut merkittäviä muutoksia edelliseen vesienhoidon suunnittelukauteen nähden. Pohjavesien tilatavoitteiden kannalta pohjaveden oton vaatimukset ovat yleisesti yhtenevät vesienhoidon tavoitteiden kanssa. Pintavesien osalta tavoitteet ovat myös yhtenevät ja tavoitteet ovat vastaavat myös kohteilla joilla pintavettä käytetään tekopohjaveden imeytykseen joko pumppaamalla tai esimerkiksi rantapenkereen kautta imeyttämällä Elinympäristön tai lajien suojeluun määritellyt alueet Suojelualuerekisteriin on valittu luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (2009/147/EC) mukaisista Natura 2000 alueista vedestä suoraan riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta keskeisimmät. Vedestä riippuvaisia luontotyyppejä ja lajeja on myös monilla muilla Natura-alueilla ja luontotyyppien ja lajien suojelutasoa tarkasteltaessa otetaan huomioon myös luontotyyppien ja lajien tila Natura -alueiden ulkopuolella. Siksi vesienhoi- 36

37 don ja luontodirektiivin tavoitteiden yhteensovittaminen on tarpeen laajemminkin kuin vain suojelualuerekisteriin valittuja alueita koskien. Ensimmäisellä vesienhoitokaudella määriteltiin kriteerit, joiden perusteella valittiin suojelualuerekisteriin nimetyt Natura 2000 alueet (Leikola ym. 2006). Toisella vesienhoitokaudella suojelualuerekisterin täydennyksessä valintakriteerit säilyivät muilta osin ennallaan, mutta lintudirektiivin lajeista valintaperusteiden listaan lisättiin punasotka, tukkasotka, liejukana, virtavästäräkki, pussitiainen ja pikku-uikku. Lisäksi tarkastelussa otettiin selkeämmin huomioon pohjaveden määrällisen ja laadullisen tilan säilyttämisen merkitys alueen luontotyyppien ja lajien turvaamisen kannalta. Suojelualuerekisterin täydentäminen tuli toiselle vesienhoitokaudelle ajankohtaiseksi, koska Natura-verkostoa on täydennetty suojelualuerekisterin perustamisen jälkeen. Parhaillaan käynnissä oleva Natura-tietokannan päivitystyö mahdollistaa myös rekisterissä olevien suojelualueiden tietojen päivittämisen ja tarkentamisen uuden tiedon valossa. Yksityiskohtaisempia tietoja Natura-alueista löytyy ympäristöhallinnon verkkosivuilta: Valinta suojelualuerekisteriin ei tuo näille alueille uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita. Natura-alueen nimeäminen erityiseksi alueeksi korostaa kuitenkin alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoidon suunnittelussa ja lupaprosesseissa. Luonto- ja lintudirektiivin suojelutavoitteet on myös otettava erityisesti huomioon ympäristötavoitteiden asettamisessa (luku 9). Erityisiin alueisiin liittyy myös toiminnallisen seurannan velvoite, mikäli vesienhoitolain mukaiset ympäristötavoitteet eivät toteudu. Vuoksen vesienhoitoalueella on valittu 77 Natura aluetta suojelualueiden rekisteriin (kuva 9). Toisella vesienhoitokaudella uusia erityiseksi alueeksi valittuja Natura-alueita on edellä mainituista 18 kpl. Natura-alueista suurin osa on valittu vedestä riippuvien luontotyyppien perusteella. Alueisiin sisältyy luontotyypiltään karuja ja kirkasvetisiä järviä (esimerkiksi Puruvesi, ja Kolovesi), humusvesiä (esimerkiksi Tiilikka, Ruunaan alue), luontaisesti reheviä järviä (esimerkiksi Kolmisoppi-Neulamäen alue) sekä edustavia pienvesiäkin (esimerkiksi Kakonsalon järvialue, Hanhilampi, Jorhonkorpi). Rekisteriin on otettu kohteita mukaan myös uhanalaisten lajien esiintymisen perusteella. Vuoksen vesienhoitoalueella on erityisvastuu saimaannorpan suojelusta. Kaikki saimaannorpan elinalueisiin kuuluvat vesimuodostumat on valittu suojelualueiden rekisteriin. Muita suojeltavia lajeja ovat muun muassa useat lohikalalajit, kuten äärimmäisen uhanalainen saimaan järvilohi, rupilisko, hentonäkinruoho sekä sarakasveihin kuuluva taarna. Rehevien lintuvesien (esimerkiksi Parikkalan Siikalahti, Kiteenjärven Päätyeenlahti ja Tohmajärven Peijonniemenlahti) osalta perusteena rekisteriin mukaan ottamiselle on niiden linnustollinen arvo. Edellä mainituista Natura-suojelualuerekisterin kohteista Vuoksen vesienhoitoalueella arvioidaan olevan noin 10 Natura-aluetta, joiden alueella pohjavesivaikutus on merkittävä. Pohjavesialueilla sijaitsee muun muassa luonnonsuojelullisesti arvokkaita lähteitä. Toisaalta monet uhanalaiset eliölajit, kuten taarna ja huurresammal, ovat riippuvaisia pohjavesivaikutuksesta. Pohjavesivaikutteisia Natura-alueita ovat muun muassa Etelä-Savon Tervaruukinsalo, Kaakkois-Suomen Kuolimo, Pohjois-Savon Hällämönharju-Valkeiskangas sekä Pohjois-Karjalan Pyhäjärvi. Natura-alueiden tarkemmat kuvaukset on esitetty ELYkeskusten laatimissa toimenpideohjelmissa. Linnuston perusteella Vuoksen vesienhoitoalueen suojeluverkostoon on ilmoitettu kaikkiaan 23 aluetta. Useat kohteet on valittu rekisteriin useammalla perusteella. Erityisiksi alueiksi voidaan sisällyttää vain Natura-alueita sisältäviä suojelukohteita. Muita luontoarvoiltaan merkittäviä pintavesiä, jotka eivät kuulu Natura-alueverkostoon, ovat muun muassa Pohjois-Karjalan Ala-Koitajoki ja Kaakkois-Suomen Hiitolanjoki. Ala-Koitajoki on äärimmäisen uhanalaisen saimaanlohen ainoa luontaiseen lisääntymiseen soveltuva alue. Hiitolanjoki on puolestaan laatokanlohen nousu- ja lisääntymisjoki sekä hietaneulan ainoa sisämaan esiintymisalue Suomessa. Suojelurekisteriin kuuluvien alueiden koko vaihtelee huomattavasti. Niiden yhteenlaskettu maa- ja vesiala Vuoksen vesienhoitoalueella on noin km 2. 37

38 Kuva 9. Erityisiksi alueiksi valitut Natura-alueet Vuoksen vesienhoitoalueella. 38

39 4.3. Uimavedet Niillä oletetaan käyvän huomattava määrä uimareita päivän aikana. EU-uimarannoista puhuttaessa huomattavalla määrällä tarkoitetaan sellaista uimarien määrää, jonka kunnan terveydensuojeluviranomainen katsoo huomattavaksi ottaen huomioon kyseisen uimarannan aikaisemmat kehityssuuntaukset tai käytettävissä olevan infrastruktuurin tai uimarannalla käytettävissä olevat tilat tai muut uinnin edistämiseksi tehdyt toimenpiteet. EU-uimarantojen hallinta tapahtuu uimavesidirektiivin (2006/7/EY) perusteella annettujen sosiaali- ja terveysministeriön asetusten (177/2008 ja 711/2014) nojalla. Asetusten tarkoituksena on uimavesien laadun turvaaminen mm. hygieenisen tilan kannalta. Suomessa on tällä hetkellä noin 300 EU-uimarantaa. Uimavesien hallintaa varten kunnan terveydensuojeluviranomaiset laativat yhteistyössä uimarannan omistajan tai haltijan kanssa jokaiselle EU-uimarannalle uimavesiprofiilin, joka sisältää mm. kuvauksen kyseisen uimaveden ominaisuuksista ja mahdollisista saastumisen syistä, arvioita haitallisista tilanteista, kuten runsaasta sinilevien esiintymisestä tai lyhytkestoisesta saastumisesta, tietoa seurannasta sekä uimaveden hallintaan ja valvontaan liittyvät yhteystiedot. Profiili tarkistetaan tietyin vuosivälein riippuen uimaveden laadun luokasta. Kun uimarantojen uimavesiprofiileja laaditaan ja tarkistetaan, tullaan hyödyntämään vesienhoitolain nojalla tehdyistä vesien tilan arvioinneista ja seurannasta saatuja tietoja.. Vuoksen vesienhoitoalueella oli vuonna 2013 yhteensä 50 uimavesidirektiivin mukaista uimarantaa (kuva 10). Näistä vesienhoidon kannalta keskeisissä (tarkemmin käsiteltävissä) vesimuodostumissa on 32 kpl. Niille vesimuodostumille, joissa sijaitsee EU-uimaranta, voidaan tarvittaessa asettaa vesienhoidolle erityistavoitteita. Uimarannat sijaitsevat pääasiassa asutuskeskusten tai lomakeskusten läheisyydessä. 39

40 Kuva 10. Uimavesidirektiivin mukaiset uimarannat Vuoksen vesienhoitoalueella vuonna

41 4.4. Kalavedet Vesienhoitosuunnitelmassa tulee ottaa erityisalueina huomioon ympäristöministeriön kalavesidirektiivin perusteella antaman päätöksen (117/2000) mukaiset kalavedet. Vesipuitedirektiivi on korvannut kalavesidirektiivin vuodesta Sen tarkoituksena oli turvata kalojen elinolosuhteet särki- ja lohivesiksi nimetyissä kalavesissä eli käytännössä ehkäistä näiden vesien pilaantuminen. Kalavesien vedenlaadun on tullut täyttää kalavesidirektiivissä niille esitetyt kynnysarvot. Vuoksen vesienhoitoalueella kalavesidirektiivin mukaiset kohteet ovat: Pielinen (vesistöalue , Lieksan edusta sekä keski- ja eteläosa järveä Paalasmaan saaren pohjoisosasta järven luusuaan) Pielisjoki (vesistöalueet , , ) Pyhäselkä (vesistöalue , Joensuun edusta Tikansaaret Vuoniemi) Etelä-Kallavesi (vesistöalue , Kallan sillat Puutossalmi) Haukivesi (vesistöalue , Varkaus Kuokanselkä) Etelä-Saimaa (vesistöalue ) Kalavesidirektiivin tavoitteet eivät ole ristiriidassa vesienhoidon vähintään hyvän ekologisen ja hyvän kemiallisen tilan tavoitteiden kanssa. 5. Vesiin kohdistuvat paineet 5.1. Vesien kuormituksen ja muiden vesiin kohdistuvien paineiden arviointiperusteet Pintavesiin kohdistuvan kuormituksen arviointiperusteet Ravinnekuormitus vaikuttaa vesikasvien ja levien tuotantoon. Kuormituksen määrän arvioiminen ja eri kuormituslähteiden tunnistaminen on erittäin tärkeää määritettäessä vesistöihin kohdistuvia haittoja sekä niiden vähentämismahdollisuuksia. Kaikilta vesienhoitoalueen vesistöjen valuma-alueilta valuu luonnonhuuhtoumana vesistöihin erilaisia aineita, kuten typpi- ja fosforiravinteita sekä kiintoaineita. Luonnostaan ilman ihmistoimintaa tapahtuva aineiden kierto saa aikaan vesien ekologisen luonnontilan. Kuormitus sen sijaan aiheutuu ihmisen toiminnasta. Se muuttaa pinta- ja pohjavesien tilaa sitä enemmän mitä voimakkaampaa se on. Vesistöalueilla on ollut ihmistoimintaa vuosisatojen ajan. Kuormitus voidaan jakaa haja- ja pistekuormitukseen. Hajakuormituksen lähdettä ei voida tarkasti määrittää yhteen pisteeseen. Hajakuormitusta aiheutuu esimerkiksi metsätaloudesta, maataloudesta, haja-asutuksesta ja hulevesistä. Pistekuormituksen lähde voidaan määrittää hyvinkin tarkasti. Sitä voidaan tarkkailla ja sen päästöihin puuttua tehokkaasti. Yleisimpiä pistekuormittajia ovat erilaiset teollisuuslaitokset sekä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamot. Myös turvetuotanto luetaan pistekuormittajaksi. Merkittävimmät pistekuormittajat on ympäristönsuojelulain perusteella velvoitettu kuormituksen tarkkailuun. Vesienhoitosuunnitelman pistekuormitustiedot perustuvat ympäristöhallinnon valvonta- ja kuormitustietojärjestelmään (VAHTI) tallennettuihin tarkkailutuloksiin vuosina Hajakuormituksen kokonaisfosfori- (P) ja kokonaistyppikuormitusta (N) koskevat tiedot on saatu Suomen ympäristökeskuksessa kehitetystä WSFS- 41

42 VEMALA-vesistömallijärjestelmästä (V1-versio). Malli kuvaa vesistöjen hydrologista kiertoa ja vedenlaatua vuosien aikana ja tekee näiden perusteella kuormitusarviot. Malleissa on aina epätarkkuutta. Tulosten luotettavuuteen vaikuttavat mallin rakenne ja prosessikuvaukset, lähtötietojen oikeellisuus sekä mallin kalibrointiin ja testaukseen tarvittavan tiedon määrä, erityisesti vedenlaatumittausten ajallinen tiheys. Yleensä ottaen mallin tulokset ovat sitä tarkempia mitä suurempia tarkasteltavat alueet ja ainevirtaamat ovat. Epävarmuudesta huolimatta suunnittelu ja päätöksenteko edellyttävät paineiden ja vesien tilan välisen riippuvuuden mallintamista. WSFS-VEMALA (Watershed Simulation and Forecasting System) hyödyntää useaa eri mallia (esim. VIHMA-työkalu, ICECREAM-malli sekä LakeState-malli) ilmentämään samaa prosessia, tarkoituksena vähentää yksittäisissä malleissa olevia puutteita. WSFS-VEMALA tuottaa reaaliaikaista kuormitustietoa sekä ennusteita (kuormitus/klorofylli). Lisäksi malli pystyy tuottamaan erilaisia skenaarioita ( : ilmastonmuutos, muutokset mm. maankäytössä tai kuormituksessa). WSFS-VEMALAn yksi tärkeimmistä osista on valuntamalli, joka kuvaa hydrologista kiertoa sadannasta valunnaksi käyttäen lähtötietoina saatavilla olevaa meteorologista aineistoa. Mallin tekemät laskelmat perustuvat vuorokauden sadantaan, lämpötilaan sekä potentiaaliseen haihduntaan, joiden perusteella malli pystyy arvioimaan lumen kertymistä ja sulamista, maankosteuden ja pohjaveden vaihtelua, haihduntaa, maa- ja pohjavesiä, valuntaa ja virtaamia sekä vedenkorkeuksia pääjärvissä ja -joissa (hydrologinen kierto). Tämän lisäksi WSFS-VEMALA pystyy laskemaan kokonaistypestä, -fosforista ja kiintoaineista aiheutuvan kuormituksen sekä niiden etenemisen vesistöissä (vedenlaatu). Malli kattaa koko Suomen, mukaan lukien rajan ylittävät valuma-alueet, yhteensä km 2. Malli toimii osavaluma-aluetasolla. Alue on jaettu noin osavaluma-alueeseen. WSFS-VEMALA:ssa kuvataan eri lähteistä vesistöihin tuleva kuormitus 3. jakovaiheen tarkkuudella. Toisin kuin ensimmäisellä kierroksella käytetty VEPS-järjestelmä, WSFS-VEMALA ottaa huomioon pidättymisen yläpuolisissa vesistöissä. Lisäksi malli pystyy laskemaan kullekin yksittäiselle järvimuodostumalle siihen kohdistuvan kokonaistyppi- ja kokonaisfosfori- sekä kiintoainekuormituksen. Pellot ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna yksi merkittävimmistä kuormituslähteistä, joten niistä aiheutuvaa kuormitusta on järjestelmässä kehitetty eniten. Kuormituksen suuruutta on pyritty arvioimaan VIHMA- ja ICECREAM-malleilla, jotka arvioivat ravinnekuormitusta ottaen huomioon muun muassa sadannan, pellon maalajin, kaltevuuden, viljeltävän kasvin ja ph:n. Pelloilta tulevaan kuormitukseen sisältyy osin myös karjatalouden kuormitusta. Osa karjatalouden aiheuttamasta kuormituksesta sisältyy mallin laskemaan ns. muuhun kuormitukseen ja suurten yksiköiden kuormitus pistekuormitukseen. Karjatalous ei kuitenkaan välttämättä aiheuta lisäkuormitusta, jos määrät vastaavat mineraalilannoitteiden määriä. Metsätaloudesta ja luonnonhuuhtoumasta tulevan kuormituksen arvioimiseen on hyödynnetty ensimmäisellä kaudella käytettyä VEPS-tietojärjestelmää sekä sen vuoden 2002 tietokantaa. Tämän lisäksi metsätalouden kuormitusarvioita on korjattu saatujen vesistöhavaintojen perusteella. Luonnonhuuhtouma on edelleen erotettu pelloilta tai metsistä tulevaan huuhtoumaan. Luonnonhuuhtouman erottaminen muusta kuormituksesta on oleellista ihmisen aiheuttaman kokonaiskuormituksen arvioimiseksi eikä sitä täten ole sisällytetty varsinaisiin kuormitusarvioihin. Vuotuisella sadannalla on suhteellisen pienet vaikutukset luonnonhuuhtouman suuruuteen. Maankäyttö lisää eroosioherkkyyttä, ja täten sateisempina vuosina huuhtoutumat voivat lisääntyä huomattavastikin. WSFS-VEMALA hyödyntää VEPS-järjestelmän vuoden 2002 päivitystietoja laskeuman (märkä- ja kuivalaskeuma) sekä hulevesien kuormitussuuruudesta. Suoraan vesistöihin tuleva laskeuma sisältyy osaksi aineiden luonnollista kiertokulkua, osa laskeumasta on taas ihmisen aikaan saamaa. Kuormitusarvioinnissa laskeumaa ei ole arvioitu osaksi ihmisen aiheuttamaa kuormitusta, sillä laskeuman osittaminen ihmisen ja luonnollisen kiertokulun kesken on mahdotonta nykyisillä menetelmillä. Hulevesistä puhuttaessa tarkoitetaan rakennetuilta alueilta pois johdettavia sade- ja sulamisvesiä, jotka ovat haja-asutuksen lailla ihmisen aiheuttamaa kuormitusta. Hajaasutuksesta tuleva kuormitusarvio perustuu rakennus- ja huoneistorekisteristä (RHR) saatavaan tietokantaan sekä asukkaan tai loma-asunnon keskimääräiseen ominaiskuormitukseen. 42

43 Ravinteista erityisesti fosforin ja typen saatavuus vaikuttaa vesikasvien ja levien tuotantoon. Jos ravinteiden määrä vedessä lisääntyy, kiihtyy perustuotanto, mikä näkyy etenkin vedessä keijuvien kasviplanktonlevien määrän kasvuna. Perustuotannon voimistumista kutsutaan rehevöitymiseksi. Kasviplanktontuotannon ja -biomassan kasvaessa järven pohjalle vajoaa yhä enemmän eloperäistä ainesta. Järvi pystyy tiettyyn rajaan asti sitomaan ja varastoimaan ravinteita pohjasedimenttiin, eikä tilassa tapahdu suuria muutoksia. Järven sietokykyyn nähden liian suuri ravinnekuormitus johtaa sedimentin ja pohjan läheisten happivarojen vähenemiseen sekä ajoittaiseen loppumiseen, kun eloperäinen aines kuluttaa hajotessaan happea. Lisäksi fosforin liukoisuus lisääntyy ja sitä alkaa vapautua sedimentistä levien ja muiden kasvien käyttöön. Kun fosforin purkautuminen sedimentistä eli sisäinen kuormitus ylittää vuositasolla sedimentoituvan fosforin määrän, lisääntyy perustuotanto ja hapen kulutus entisestään. Usein seurauksena on järven tilan nopea heikentyminen. Vesistön käyttäjälle näkyviä merkkejä rehevöitymisen etenemisestä ja muutoksista eliöyhteisössä ovat mm. veden samentuminen, verkkojen ja rantakivien limoittuminen, arvokalojen väheneminen, särkikalojen lisääntyminen, ajoittaiset leväesiintymät sekä rantakasvillisuuden muutokset. Rehevöitymiskehitystä ilmentävät mm. klorofyllipitoisuuden kasvu sekä etenkin alusvedessä happipitoisuuden väheneminen ja rauta- ja mangaanipitoisuuden kasvu. Ulkoisen ravinnekuormituksen lisäksi rehevöitymisen etenemiseen vaikuttavat mm. järven ja valuma-alueen luontaiset ominaispiirteet. Sisäistä kuormitusta voi lisätä mm. valikoiva kalastus, jonka seurauksena särkikalojen määrä kasvaa Pintavesien hydrologis-morfologinen muuttuneisuuden arviointi Vesimuodostumien vedenkorkeuksien ja virtaamien säännöstelyn ja vesirakentamisen vaikutukset kuvataan hydrologis-morfologisella muuttuneisuudella. Hydrologis-morfologista muuttuneisuutta arvioitaessa tarkastellaan järvissä säännöstelystä, patoamisesta tai veden pinnan laskusta aiheutuneita muutoksia vedenkorkeuksissa ja niiden vaihtelurytmissä sekä jokivesissä säännöstelystä tai rakentamisesta aiheutuneita virtaamamuutoksia, patojen muodostamia kulkuesteitä ja rakentamisen aiheuttamia muutoksia uoman ja rantojen rakenteessa. Rannikkovesissä tarkastellaan muutetun ja rakennetun rantaviivan sekä alueen suhteellista osuutta ja luontaisen meriyhteyden tilaa. Arviointitekijöiden muuttuneisuus pisteytetään ja kokonaismuuttuneisuus lasketaan eri arviointitekijöiden muuttuneisuuden summana. Arviointimenettelyä kuvataan Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesien tunnistamiseen ja tilan arviointiin laaditussa oppaan luvussa Pohjavesien tilaa heikentävien tekijöiden arviointi Pohjavesien tilaa heikentävien tekijöiden arvioinnista vesienhoidon toiselle suunnittelukaudelle on laadittu ohje (Pohjavesimuodostumien merkittävien paineiden tunnistaminen ja riskialueeksi nimeäminen, Toista suunnittelukautta varten riskialueiksi nimetyt pohjavesimuodostumat on tarkistettu ja tilaa heikentävien tekijöiden osalta on päivitetty riskipisteytys. Ensimmäisellä kaudella riskipisteytys tehtiin pääosin asiantuntija-arviona. Päivitetyssä ohjeessa on esitetty tarkistettu pisteytysmenetelmä, jolla pyritään yhdenmukaistamaan riskienarviointimenettelyä. Pohjavesimuodostuman alueella sijaitsevien tilaa heikentävien tekijöiden riskin suuruus on arvioitu asteikolla 1-3 ja kaikkien tilaa heikentävien tekijöiden perusteella on arvioitu samaa asteikkoa käyttäen pohjavesimuodostuman kokonaisriski Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaario ELY-keskukset ja Suomen ympäristökeskus ovat laatineet vesienhoitoalueelle ympäristönlaatunormidirektiivin 5 artiklan velvoittaman selvityksen eli inventaarion vesiympäristölle vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liitteen 1C ja 1D aineiden päästöistä tai huuhtoutumista pintavesiin. Inventaarioon sisältyy 41 EU:n prioriteettiainetta tai -aineryhmää ja näiden lisäksi 15 kansallista haitallista ainetta. 43

44 Kuormitusinventaario on tehty vesienhoitoaluetasolla ja sisältää seuraavaa kuormitustietoa: Ympäristölupavelvollisten laitosten (yhdyskunnat ja asutus sekä teollisuus ja yritystoiminta) osalta päästöt sisävesiin ja rannikkovesiin, jotka perustuvat Euroopan päästörekisterin (E-PRTR) vuoden 2010 päästötietoihin. Päästöt sisävesiin ja rannikkovesiin on eroteltu toisistaan. Ilmaperäinen laskeuma sekä koko vesienhoitoalueelle että vesienhoitoalueen sisävesiin, joka perustuu mallinnettuihin tuloksiin vuoden 2010 kokonaislaskeumasta Vuoksen kautta Venäjälle päätyvä metallien ainevirtaama vuosina EU-komission kuormitusinventaario-ohjeen (European Commission 2012) mukaisesti kuormitusinventaariossa on käsitelty syvemmin aineita, jotka ovat relevantteja vesienhoitoalueella. Aineiden merkityksellisyyden arvioinnin perusteena on käytetty seuraavia kriteerejä: tiedot aineiden esiintymisestä pintaveden vesifaasissa ja eliöstössä v ; aine on merkityksellinen, jos mitattu maksimipitoisuus/aa-eqs -suhde tai mitattu maksimipitoisuus / EQS kala on > 0,5 enemmän kuin yhdessä vesimuodostumassa vesienhoitoalueella. tiedot aineiden käyttökohteista ja -määristä sekä käytön ja päästöjen rajoituksista ja kielloista Suomessa selvitykset, joiden perusteella tiedetään, että mitä ainetta ei päästetä eikä huuhtoudu pintavesiin ja mitä ei esiinny vesiympäristössä Suomessa tiedot aineiden kaukokulkeutumisesta Näiden kriteerien perusteella seuraavat aineet ovat merkityksellisiä Vuoksen vesienhoitoalueella: bromatut difenyylieetterit, kadmium, lyijy, elohopea, nikkeli, oktyylifenoli, tributyylitinayhdisteet (TBT), (bentsotiatsoli-2- yylitio)metyylitiosyanaatti (arvioitu merkitykselliseksi, koska siitä ei ole mitattua pitoisuustietoa pintavedestä eikä päästöistä), bentsotiatsoli-2-tioli (arvioitu merkitykselliseksi, koska siitä ei ole mitattua pitoisuustietoa pintavedestä eikä päästöistä) ja MCPA (kasvinsuojeluaine). Edellä mainitut aineet ovat merkityksellisiä kuormitusinventaario-ohjeen kriteerien perusteella. Ne eivät siis välttämättä aiheuta vesienhoitoalueella vesimuodostumien hyvää huonompaa kemiallista tilaa. Useimmista merkityksellisistä aineista on esitetty kuormitustietoa kappaleessa Vuoksen vesienhoitoalueen kuormitusinventaariot tausta-aineistoineen sekä aiheeseen liittyvä opas löytyvät ympäristöhallinnon internet-sivuilta: > Vesi ja meri > Vesien ja merensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Suunnitteluopas > Vesipuitedirektiivin mukainen vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaario 44

45 5.2. Vesiin kohdistuva kuormitus Vesien kuormituksen kokonaistarkastelu Pintavedet Vuoksen vesienhoitoalueella merkittävin pintavesien tilaan vaikuttava tekijä on vesiin kohdistuva ravinnekuormitus. Vesienhoitoalueen ravinnekuormituksesta merkittävä osa on peräisin peltoviljelystä (kuvat 10 ja 11). ja vesien tilaa heikentäviä kuormituskeskittymiä on eri puolilla vesienhoitoaluetta (kuvat 13 ja 14). Muita merkittäviä hajakuormituksen aiheuttajia ovat metsätalous sekä haja- ja loma-asutus. Pistemäinen ravinnekuormitus on pääosin peräisin teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevesistä sekä muista vastaavista toiminnoista. Kuvissa 15 ja 16 esitetään fosforija typpikuormituksen alueellinen jakautuminen vesienhoitoalueella. Kuva 11. Arvio vesistöihin kohdistuvan kokonaisfosforikuormituksen jakaumasta Vuoksen vesienhoitoalueella. Kuva 12. Arvio vesistöihin kohdistuvan kokonaistyppikuormituksen jakaumasta Vuoksen vesienhoitoalueella. 45

46 Kuva 13. Kokonaisfosforikuormitus Vuoksen vesienhoitoalueella. 46

47 Kuva 14. Kokonaistyppikuormitus Vuoksen vesienhoitoalueella. 47

48 Ravinteiden kokonaisainevirtaamat ja niiden vuosien välinen vaihtelu on voimakkaasti riippuvainen hydrologisista oloista, koska suurin osa vesienhoitoalueen kokonaisainevirtaamasta on peräisin hajakuormituksesta ja luonnonhuuhtoumasta. Pääosa kuormituksesta tulee vesistöihin keväällä sulamisvesien mukana. Runsassateisina vuosina ravinteiden huuhtoutuminen on huomattavasti suurempaa vähäsateisiin vuosiin verrattuna. Kiintoainehuuhtoumissa ero on tätä vieläkin suurempi. Runsassateisina vuosina ravinteiden huuhtoutuminen on kaksin - kolminkertaista vähäsateisiin vuosiin verrattuna. Kiintoainehuuhtoumissa ero on vieläkin suurempi. Myös vuoden sisäinen ainevirtaamavaihtelu riippuu suuresti valunnasta, mistä johtuen ravinteiden huuhtoutuminen on suurinta lumien sulaessa ja runsassateisina ajanjaksoina. Ravinnekuormituksen aiheuttama rehevöityminen on heikentänyt vesien tilaa yleisesti vesienhoitoalueella. Rehevöitymisen seurauksena vesiekosysteemi häiriintyy, kalaston rakenne muuttuu, levätuotanto kasvaa ja vesikasvillisuus lisääntyy. Sinileväkukinnat ja veden sameus haittaavat pahiten vesien virkistyskäyttöä. Happivajeen seurauksena vesistön pohjasta vapautuva ns. sisäinen kuormitus palauttaa sopivissa oloissa ravinteita veteen levien käyttöön ja kiihdyttää ilmiötä edelleen. Vuoksen vesienhoitoalueella järviin ja jokiin kohdistuva kokonaisfosforin ja typen ravinnekuormitus ja sen vaikutukset painottuvat Pohjois-Savossa muun muassa Iisalmen reitille ja Kaakkois-Suomessa Salpausselkien eteläpuoleiselle jokivesistöalueelle. Kuormituksen vaikutuksia on nähtävissä myös muun muassa Pohjois- Karjalassa Viinijärven-Höytiäisen, Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen, Etelä-Savossa Kyrsyänjärven-Tuusjärven, Sysmäjärven ja Syysjärven suunnittelualueilla sekä Kaakkois-Suomessa Pien-Saimaalla. Riippuen valumaalueesta vesistöihin kulkeutuvasta fosforista suuri osa on peräisin luonnonhuuhtoumasta ja laskeumasta. Alueen ihmistoiminnasta sisävesiin tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta huomattava osuus tulee hajakuormituksena maa- ja metsätaloudesta sekä haja- ja loma-asutuksesta. Pistemäinen ravinnekuormitus on pääosin peräisin teollisuudesta ja yhdyskuntien jätevesistä. Kuva 15. Arvio vesistöihin kohdistuvan kokonaisfosforikuormituksen jakaumasta suunnittelualueittain Vuoksen vesienhoitoalueella. 48

49 Kuva 16. Arvio vesistöihin kohdistuvan kokonaistyppikuormituksen jakaumasta suunnittelualueittain Vuoksen vesienhoitoalueella. Ravinnekuormituksen vaikutukset kohdistuvat pintavesiin eriasteisesti riippuen toimintojen alueellisesta sijoittumisesta ja luontaisista olosuhteista, kuten maaperän laadusta, järvien syvyyssuhteista, tilavuudesta ja laimenemisoloista. Vaikutus vesistössä riippuu myös biologisesti käyttökelpoisten ravinteiden määrästä ja kuormituksen vuodenaikaisesta jakautumisesta, joka vaihtelee huomattavasti kuormituslähteittäin. Esimerkiksi kalankasvatuksen, jonka osuus kokonaiskuormituksesta on melko pieni, ravinnekuormituksesta suurin osa on suoraan levien hyödynnettävissä. Sen sijaan metsätalouden ravinnekuormituksesta ja peltoviljelyn fosforikuormituksesta arviolta noin kolmannes on suoraan levien hyödynnettävissä. Sisäisen kuormituksen huomioiminen vesistöjen kokonaistarkastelussa vaatii jatkossa enemmän voimavaroja. Koska sisäinen kuormitus on arvioitava vesimuodostumittain mutta vaatisi kohtuuttomasti voimavaroja, selvitys voitaisiin kohdentaa tiettyyn joukkoon rehevämpiä järviä jolloin tuloksia voidaan käyttää muiden samantyyppisten rehevyysongelmista kärsivien järvien sisäkuormituksen osuuden tulkintaan kevyehkön havaintoaineiston tukemana. Pohjavedet Vuoksen vesienhoitoalueella yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta runsaimmat ja laadukkaimmat pohjavesivarat sijaitsevat pääosin sora- ja hiekkamuodostumissa. Samoille alueille on usein keskittynyt myös paljon ihmistoimintaa näiden maaperämuodostumien tarjotessa hyvän rakennuspohjan ja hyvää rakennusmateriaalia. Pohjavesialueilla sijaitsee paikoin runsaasti erilaisia riskiä aiheuttavia toimintoja, jotka ovat paikoitellen aiheuttaneet muutoksia pohjaveden laadussa ja määrässä. Varsinaiset pohjaveden pilaantumistapaukset ovat olleet kuitenkin suhteellisen harvinaisia ja paikallisia. Merkittävimpiä riskinaiheuttajia Vuoksen vesienhoitoalueen pohjavesialueilla ovat asutus ja maankäyttö (92 pohjavesialueella), liikenne ja tienpito (82 pohjavesialueella), maa- ja metsätalous maa-ainesten otto sekä kuljetukset rautateillä (taulukko 5). Yleisimpiä uhkia asutuksessa ja maankäytössä ovat jätevesien käsittely ja johtami- 49

50 nen sekä maan alle paloturvallisuussyistä sijoitetut lämmitysöljysäiliöt. Vain harvassa kunnassa on riittävät tiedot säiliöiden sijainnista ja kunnosta. Liikenteen ja tienpidon tavanomainen vaikutus pohjaveteen on vähitellen tapahtuva pohjaveden kloridipitoisuuden nousu. Suolaantunutta pohjavettä on todettu paikoitellen vesienhoitoalueen pohjavesissä. Peltoviljely, karjatalous ja osa metsänkäsittelymenetelmistä (72 pohjavesialueella) voivat olla uhkatekijöitä pohjavedelle, jos pelto- tai hakkuualueen osuus pohjavesialueen muodostumisalueesta on suuri. Maa-ainesten otosta harvoin aiheutuu vakavia, vedenottamoiden tai kaivojen sulkemisiin johtavia vaikutuksia. Maa-ainestenotolla on myös vähitellen tapahtuvia pohjaveden laatua heikentäviä pitkäaikaisvaikutuksia. Kuljetuksista aiheutuva uhka ovat liikenneonnettomuuksissa äkillisesti satunnaispäästönä maaperään ja pohjaveteen pääsevät haitalliset kemikaalit. Vaarallisten aineiden kuljetusonnettomuuksia tapahtuu muutamia vuosittain. Pilaantuneiden maa-alueiden (55 pohjavesialueella) joukossa on todennäköisesti myös pahoin pilaantuneita kohteita. Maa-alueiden pilaantumisen takia on jouduttu sulkemaan muutamia vedenottamoita vesienhoitoalueella. Suureen osaan pilaantuneista maa-alueista on tehtävä lisäselvityksiä. Vesienhoitoalueen pohjavesialueilla sijaitsee edelleen vanhaa teollisuutta ja yritystoimintaa. Tiedot tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu maaperän tilan tietojärjestelmään (MATTI). Ihmistoiminta on paikoin aiheuttanut haitallisia muutoksia pohjaveden laadussa. Esimerkiksi kohonneiden torjunta-aineiden pitoisuuksien vuoksi vesienhoitoalueella on suljettu joitakin vedenottamoita. Taulukko 5. Riskinaiheuttajat Vuoksen vesienhoitoalueen pohjavesialueilla (Pohjavesitietojärjestelmä 5/2014). Riskinaiheuttaja Pohjavesialueiden lukumäärä Pohjavesialueiden lukumäärän suhde kaikkiin vesienhoitoalueen I- ja IIluokan Kokonaisala yht. (km 2 ) Pohjavesialueiden pintaalan suhde I- ja II-luokan pohjavesialueisiin (%) pohjavesialueisiin (%) Asutus ja maankäyttö Ilmansaasteet Kuljetukset maa- ja rautateillä Liikenne ja tienpito Maa- ja metsätalous Maa-ainesten otto Muu kemialliseen tilaan vaikuttava toiminta Muu määrälliseen tilaan vaikuttava toiminta Pilaantuneet maa-alueet Pohjaveden otto Teollisuus ja yritystoiminta Yhdyskunnat ja haja-asutus Vuoksen vesienhoitoalueen asukkaasta arviolta noin 70 % on liittynyt vesihuoltolaitosten viemäriverkostoihin (Rakennus- ja huoneistorekisteri, RHR). Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) perusteella vesienhoitoalueen 105 taajamassa asuu yhteensä n ihmistä. Taajama-alueet on pääosin viemäröity ja suurin osa rakennuksista kuuluu viemäriverkostoon. Alueen viemäriverkostoja on viime vuosina laajennettu ja keskite- 50

51 tyn viemärin piirissä olevien asukkaiden määrä on vuosittain lisääntynyt. Vesienhoitoalueella on yhteensä noin 90 ympäristöluvanvaraista, toiminnassa olevaa yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoa. Kaikkien merkittävien taajamien jätevedet käsitellään joko taajaman omassa puhdistamossa tai johdetaan jollekin suurelle puhdistamolle. Yhdyskuntien jätevesien osuus pistekuormituksesta arvioidaan olevan vesienhoitoalueella kokonaisfosforin osalta noin 31 % ja kokonaistypen osalta noin 55 % (VAHTI). Kuormitukseltaan suurimpia ovat Kuopion, Imatran, Savonlinnan ja Joensuun puhdistamot. Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoissa käsitellään asutuksen lisäksi yleisesti myös muiden toimintojen kuten kohtuullisesti vettä kuluttavien teollisuuslaitosten jätevesiä. Yhdyskuntien aiheuttaman vesistökuormituksen vähentämiseen on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana panostettu voimakkaasti. Puhdistamojen lukumäärä on vähentynyt, kun jätevesien käsittelyä on keskitetty siirtoviemärien avulla suurempiin yksiköihin. Myös jätevesien käsittelytekniikka on kehittynyt. Jätevesien tehokkaan käsittelyn ansiosta fosforikuormitus onkin pienentynyt merkittävästi 1990-luvulta (kuva 17). Kuva 17. Yhdyskuntien jätevesipäästöjen ravinnekuormituksen kehitys Vuoksen vesienhoitoalueella vuosina (VAHTI). Asutusjätevesien haittavaikutukset ovat havaittavissa erityisesti purkualueiden lähistöllä. Kuormitus voi vaikuttaa erityisesti veden rehevyystason nousuna sekä happiolojen sekä hygieenisen tilan heikentymisenä. Purkuvesistöt sijaitsevat monin paikoin asutuskeskusten tuntumassa. Suurimmat ongelmat ilmenevät vesistöissä, joissa kuormitus on suurehko ja alapuolisen vesistön laimenemisolot ovat heikot. Useiden puhdistamoiden tilanne on toisaalta hyvä. Esimerkiksi Saimaalla puhdistamojen purkupaikat sijaitsevat yleisesti hyvissä laimenemisoloissa, jolloin kuormitusta vastaanottavissa vesistöissä ei ole havaittavissa merkittäviä vaikutuksia. Vuoksen vesienhoitoalueella on taajamien ulkopuolella noin vakinaista asuntoa, joissa asuu noin asukasta (Rakennus- ja huoneistorekisteri). Loma-asuntoja on noin kappaletta. Valtaosa erityisesti loma-asunnoista ovat vesi- ja viemäriverkoston ulkopuolella. Lomakiinteistöt sijaitsevat pääasiassa vesistöjen rannoilla ja ne ovat keskittyneet muun muassa Saimaalle ja muille suurille järville. 51

52 Haja- ja loma-asutuksen osuus fosforin kokonaiskuormituksesta arvioidaan olevan keskimäärin noin 6 % ja typen osalta noin 1 %. Kuormitusvaikutukset ovat havaittavissa erityisesti pienissä luontaisesti karuissa ja kirkasvetisissä järvissä, joiden luontainen puskurointikyky rehevöitymistä vastaan on keskimääräistä heikompi. Hajaasutuksen aiheuttama kuormitus vähenee sitä mukaa, kun keskitettyä viemäröintiä rakennetaan tai laajennetaan, ja kun viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla parannetaan jätevedenkäsittelyä haja-asutuksen jätevesiä koskevan asetuksen mukaisesti vuoteen 2016 mennessä. Jätevesien pääsy pohjaveteen on yleisin asutuksen aiheuttama pohjaveden likaantumisriski. Jätevesivuodon seurauksena pohjaveteen kulkeutuneet taudinaiheuttajamikrobit saattavat säilyä pohjavedessä kuukausia. Pohjaveden laatua voivat heikentää kiinteistöjen jätevesikaivot ja -imeyttämöt sekä yhdyskuntien jätevesienkäsittelylaitokset. Riskin aiheuttavat myös huonokuntoiset viemäriverkostot tai viemäröinnin puuttuminen kokonaan. Pohjaveden tilaa uhkaavat vesienhoitoalueella erityisesti asuinkiinteistöjen vanhat lämmitysöljysäiliöt. Pohjaveteen kulkeutuneet öljyt hajoavat kemiallisesti ja biologisesti hitaasti ja ne säilyvät pohjavedessä vuosia. Kaatopaikat, rakennusalueet sekä vapaa-ajan alueet, kuten ampumaradat ja golf-kentät, saattavat myös paikoitellen heikentää pohjavesien laatua. Tilaa heikentävät aineet koostuvat muun muassa öljyperäisistä yhdisteistä, lannoitteista, torjunta-aineista, raskasmetalleista tai muista pohjavedelle haitallisista aineista. Vuoksen vesienhoitoalueella on tiivistä asutusta erityisesti Lappeenrannan Huhtiniemen sekä Mikkelin Pursialan ja Hanhikankaan pohjavesialueilla (CLC 2006). Näillä alueilla tiiviin asutuksen osuus pohjavesialueen pintaalasta on yli 5 %. Väljemmin rakennettua asuinaluetta sijaitsee keskimääräistä enemmän Salpausselällä Lappeenrannassa ja Imatralla. Paikoitellen asutuksen osuus pohjavesialueen pinta-alasta ylittää 50 %. Taajama- ja hajaasutus voivat olla uhkatekijöitä varsinkin pienialaisilla pohjavesialueilla, jos niiden suhteellinen osuus pohjavesialueesta on suuri Teollisuus ja yritystoiminta Teollisuuden osuus pistekuormituksesta Vuoksen vesienhoitoalueella on kokonaisfosforin osalta noin 56 % ja typen osalta noin 40 %. Vesistökuormituksen kannalta keskeisin toimiala on puunjalostusteollisuus ja erityisesti kemiallinen metsäteollisuus. Suurimmat massa- ja paperiteollisuuslaitokset sijaitsevat Kaakkois-Suomessa Imatralla, Lappeenrannassa ja Joutsenossa. Muita suuria tehtaita on Varkaudessa, Joensuussa ja Kuopiossa. Kuormitus näkyy erityisesti niiden jätevesikuormituksen purkupaikkojen läheisyydessä, kuten Kaakkois-Suomessa itäisellä Pien-Saimaalla ja Hiitolanjoen-Kokkolanjoen alaosassa sekä Etelä-Savossa Varkauden alapuolisella Haukivedellä. Edellä mainituissa teollisuus muodostaa valtaosan ihmistoiminnasta peräisin olevasta ravinnekuormituksesta. Metsäteollisuuden vesistökuormitus koostuu erityisesti vesistöjä rehevöittävästä ravinne- ja orgaanisesta kuormituksesta. Massa- ja paperiteollisuuden fosforikuormitus on vähentynyt selvästi 1990-luvun alkupuolelta lähtien (kuva 18), joka johtuu pääasiassa muutoksista teollisuuden vesiensuojelumenetelmissä ja tuotantotekniikoissa. Myös happea kuluttava orgaaninen kuormitus ja orgaanisten klooriyhdisteiden päästöt ovat vähentyneet. Teollisuuslaitosten häiriötilanteet ovat ajoittain aiheuttaneet vesiensuojeluongelmia. Häiriötilanteissa vesistöihin on päässyt erityisesti rehevöitymistä aiheuttavaa orgaanista kuormitusta. Kaivosmineraalien tutkiminen ja louhiminen ovat selvästi lisääntyneet viime aikoina Vuoksen vesienhoitoalueella. Kaivannaisteollisuudesta vesistöihin joutuu kiintoainesta ja arseenia sekä raskasmetalleja, kuten nikkeliä ja kuparia. Kaivosteollisuus sijoittuu suurimmaksi osaksi Pohjois-Savossa Juojärven reitin ja Kallaveden-Sorsaveden alueelle sekä Pohjois-Karjalassa Viinijärven-Höytiäisen ja Pielisen alueille. alueelle. Asiaa käsitellään enemmän vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden (luku ) yhteydessä. 52

53 Kuva 18. Teollisuuden jätevesipäästöjen ravinnekuormituksen kehitys Vuoksen vesienhoitoalueella vuosina (VAHTI). Teollisuuden ja yritystoiminnan aiheuttamat pohjavesiin kohdistuvat riskit johtuvat yleisimmin huoltoasematoiminnasta, puunkyllästämöistä, sahoista, mahdollisista teollisuuden öljyvuodoista, metalliteollisuudesta, pesuloista ja kemianteollisuudesta. Pohjaveden pilaantumistapaukset ovat tavallisesti seurausta viemäreiden ja säiliöiden vuodoista, kemikaalien käsittelyalueiden puutteellisesta suojauksesta ja jätevesien väärästä käsittelytavasta. Kemikaaleja voi päästä maaperään ja pohjaveteen myös tulipalojen seurauksena. Lisäksi kemikaalien varastointi laitoksilla aiheuttaa riskin pohjavedelle. Pilaavista aineista yleisimpiä ovat öljyt, polttoaineiden lisäaineet, rasvanpoistoon käytetyt liuottimet ja puutavaran kyllästysaineet. Pohjavesialueilla sijaitsee myös taimi- ja kauppapuutarhoja. Tarhoilla varastoidaan ja käytetään lannoitteita ja rikkakasvien torjunta-aineita, joista osa saattaa huuhtoutua valuma- ja vajovesien mukana ympäristöön. Taimi- ja kauppapuutarhat eivät kuitenkaan ole luvanvaraista toimintaa. Pilaantuneiden maiden kunnostushankkeissa työtä on erityisesti vaatinut pohjavesialueella jo kauan sitten loppunut teollisuus ja yritystoiminta. Vuoksen vesienhoitoalueella on yhteensä 20 I- ja II-luokan pohjavesialuetta, joilla teollisuuden ja palveluiden muodostama pinta-ala on vähintään yli 30 hehtaaria tai yli 10 % pohjavesialueen pinta-alasta (CLC 2006). Suhteellisesti laajimmat teollisuuden keskittymät sijaitsevat Lappeenrannassa (Lappeenrannan meijeri), Mikkelissä (Pursiala) ja Punkaharjulla (Punkasalmi). Suurempia teollisuusalueita on myös mm. Joutsenossa (Joutsenonkangas), Lappeenrannassa (Huhtiniemi), Siilijärvellä (Harjamäki-Kasurila), Iisalmessa (Peltosalmi-Ohenmäki) ja Nurmeksessa (Porokylä). Pohjavesialueista 52:lla arvioidaan olevan teollisuuden ja yritystoiminnan riskitoimintoja. Ympäristön kemikalisoituminen voidaan nähdä myös vesistöissä laajempana ongelmana. Ympäristöä kuormittavat kemikaalit ovat peräisin useista eri lähteistä. Niistä suuri osa on sellaisia, joiden vaikutuksia ympäristöön ja terveyteen ei tunneta. Siksi jokainen uusi kemikaali luontoon päästessään on riski. Kemikaalit voivat kulkeutua alueelta toiselle tuotteissa, ilmavirtojen mukana tai veden kuljettamina. Erityisen ongelmallisia ovat luonnossa erittäin pysyvät, eliöihin kertyvät ja ravintoketjussa rikastuvat aineet. Ympäristön kemikalisoituminen on uhka kaikkien eliöiden terveydelle. 53

54 Kemikaalien tuotantoa ja kemikaaliturvallisuutta määritellään säädöksillä ja niiden käyttöä valvotaan. EU:n kemikaalilainsäädäntö, vuonna 2007 voimaan astunut REACH-asetus (Registration, Evaluation, Authorisation of Chemicals) ja EU:n kemikaalivirasto perustettiin Helsinkiin. Kemikaalien kansallinen tuotevalvonta ja kuluttajavalvonta on Suomessa keskitetty Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (Tukes). Kemikaalivalvontaa kuluu kuitenkin muidenkin viranomaisten tehtäviin. Esimerkiksi radioaktiivisten aineiden seurannasta vastaa Säteilyturvakeskus. Myös kunnissa kemikaalivalvonta saattaa kuulua monille viranomaisille Kalankasvatus Vesienhoitoalueella on 24 toiminnassa olevaa kalankasvatuslaitosta. Pääasiallinen viljeltävä kalalaji on kirjolohi. Lukumäärällisesti kalankasvatuslaitoksista suuri osa sijaitsee Pohjois- ja Etelä-Savossa suurten vesistöjen, kuten Kallaveden ja Pihlajaveden alueella. Myös muun muassa Pohjois-Karjalan Lieksanjoessa ja Taipaleenjoessa on merkittävää kasvatustoimintaa. Kalankasvatuksesta aiheutuu etenkin ravinnepäästöjä, joiden rehevöittävä vaikutus on suurimmillaan kasvatuskauden loppuvaiheessa elo-syyskuussa. Vesienhoitoalueella kalankasvatuksen osuus pistekuormituksesta on kokonaisfosforin osalta noin 6 prosenttia ja kokonaistypen osalta prosentti. Laitosten päästöt ovat vähentyneet 1980-luvun lopusta lähtien yleisesti noin kolmannekseen. Kasvatettu kalamäärä on vähentynyt, kalojen ruokintaan käytettävien rehujen laatu (hyötysuhde) on parantunut ja ruokintatekniikat ovat kehittyneet. Sitä mukaa myös tuotettua kalakiloa kohti syntyvä fosforin ominaiskuormitus on alentunut. Kalankasvatuksen ravinnekuormitus vaihtelee nykyisin pääasiassa tuotannon mukaan. Tuotannon vähentymiseen on vaikuttanut ruokakalan viljelyn kannattavuuden heikentyminen. Kalankasvatuksen vesistöongelmat on Vuoksen vesienhoitoalueella arvioitu suhteellisen vähäisiksi. Pääosa kalanviljelylaitoksista sijoittuu vesistöissä päävirtoihin, joissa ovat hyvät laimenemisolosuhteet. Näin ollen niiden vesistövaikutukset jäävät pääosin paikallisiksi Turvetuotanto Vuoksen vesienhoitoalueella on toiminnassa olevia turvetuotantoalueita yhteensä 119 kappaletta. Pääosa niistä sijaitsee Pohjois-Savossa Iisalmen reitin ja Nilsiän reitin pohjoisosissa. Muita turvetuotantoalueiden keskittymiä sijaitsee muun muassa Pohjois- Karjalassa Koitajoen ja Jänisjoen-Kiteenjoen-Tohmajoen alueella, Etelä-Savossa Kyrsyänjärven-Tuusjärven, Sysmäjärven ja Syysjärven alueella sekä Kaakkois-Suomessa Salpausselkien eteläpuoleisilla jokivesistöalueilla. Pinta-alaltaan suurimmat tuotantoalueet sijaitsevat Pohjois-Karjalassa. Turvekerroksen ehtymisen myötä tuotannosta on jo poistunut satoja hehtaareja. Vesienhoitoalueella on kuitenkin vireillä useita laajennuksia ja uusia turvetuotantohankkeita. Turvetuotantoalueelta tuleva vesi on ravinteikkaampaa, tummempaa ja sisältää enemmän sekä liuennutta orgaanista ainetta (humusta) että kiintoainetta kuin luonnontilaisilta soilta tuleva vesi. Turvetuotannon kuormitus vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain sekä sijainnin mukaan. Suurten valuntojen ja rankkasateiden aikana vesistöön tuleva kuormitus voi olla huomattavaa. Myös talvella huuhtoutuu sekä ravinteita että kiintoainetta. Tuotantoaluekohtaisissa ominaispäästöissä on suurta vaihtelua sekä veden että turpeen laadusta ja valunnasta johtuen. Vaikutusten pysyvyys ja merkittävyys riippuu vesistön herkkyydestä ja muun muassa virtausolosuhteista. Toiminta tapahtuu tyypillisesti pitkän aikaa samassa paikassa, jolloin vesistövaikutuksetkin voivat kertyä pitkän ajan kuluessa. Vuoksen vesienhoitoalueella turvetuotannon osuus kokonaiskuormituksessa on kokonaisfosforin ja typen osalta alle prosentin luokkaa. Pistekuormitukseen suhteutettuna kokonaisfosforin osuus on noin 6 % ja kokonaistypen osuus vastaavasti noin 4 %. Kuormituksella on paikoin kuitenkin suuri paikallinen merkitys vastaanottavissa vesistöissä. Vaikutukset näkyvät selvimmin latvajärvissä ja -joissa. 54

55 Turvetuotannon pohjavesivaikutukset liittyvät pohjaveden määrän ja laadun muutoksiin. Suon kuivatus turvetuotantoon voi saada aikaan pohjavedenpinnan alenemisen. Kivennäismaahan ulottuessaan ojitus voi aiheuttaa pohjaveden pinnan alenemisen tai virtaussuunnan muuttumisen myös tuotantoalueen ulkopuolella ja siten vähentää pohjaveden saatavuutta. Pohjaveden laatu voi muuttua turpeenoton seurauksena, mikäli tuotantoalueen vesiä suotautuu pohjaveden muodostumisalueelle tai jos vedenottamolla tapahtuu merkittävää rantaimeytymistä. Tämä voi johtaa esimerkiksi kohonneisiin rauta-, mangaani- tai humuspitoisuuksiin pohjavedessä. Vuoksen vesienhoitoalueella turvetuotantoa ei pääsääntöisesti sijoitu pohjavesialueille. Pieniä tuotantoaloja sijaitsee lähinnä pohjavesialueiden reuna-alueilla. Vesienhoitoalueella ei ole todettu varsinaisia turvetuotannosta johtuvia pohjaveden pilaantumistapauksia Maatalous Vuoksen vesienhoitoalueella on peltolohkorekisterin (2012) mukaan peltopinta-alaa yhteensä noin hehtaaria. Maatiloja on vesienhoitoalueella noin (Tike 2007). Maataloustuotanto perustuu Vuoksen vesienhoitoalueen eteläosassa pääosin viljanviljelyyn ja pohjoisosissa painopiste on enemmän karjataloudessa, erityisesti lypsykarjataloudessa. Myös puutarhakasvien viljely painottuu vesienhoitoalueen keski- ja pohjoisosiin. Keskeisimmät maatalousalueet sijaitsevat Pohjois-Savossa Iisalmen reitillä, Pohjois-Karjalassa Viinijärven-Heposelän, Valtimonjoen ja ns. Keski-Karjalan alueella sekä Kaakkois-Suomessa läntisellä Pien-Saimaalla, Salpausselän eteläpuolisilla jokivesistöalueilla sekä Hiitolanjoen vesistöalueella. Vesienhoitoalueella sijaitsee monin paikoin myös pienempiä valuma-alueita, joissa maatalous on keskeisin maankäyttömuoto. Maatalous on laskennallisten kuormitusarvioiden perusteella ulkoisen, ihmisperäisen kuormituksen merkittävin hajakuormituslähde vesienhoitoalueella. Kokonaisfosforin kuormituksesta noin 38 % ja -typen kuormituksesta noin 17 % arvioidaan olevan peräisin maataloudesta (peltoviljely). Maatalouden vesistökuormitus koostuu pääosin pelloilta huuhtoutuvista ravinteista sekä pienemmässä määrin navetoista, lantaloista sekä rehusiiloista tulevista ravinteista ja ulosteperäisistä bakteereista. Huolimatta maatalouden lannoitteiden käytön vähenemisestä, viljelytekniikan kehittymisestä ja ympäristönhoidossa tehdyistä toimenpiteistä luvulla, merkittävää vaikutusta pintavesien tilaan ei tutkimustulosten mukaan ole vielä havaittu. Peltoviljelyn pohjavesivaikutukset riippuvat suuresti alueen hydrogeologisista olosuhteista. Pohjavesien kannalta typpilannoitteiden käyttö voi olla ongelmallista ja yksi yleisimmistä maatalouden aiheuttamista pohjavesihaitoista on nitraattipitoisuuden nousu. Myös pohjavesialueilla harjoitettu karjatalous voi heikentää pohjaveden mikrobiologista laatua. Vuoksen vesienhoitoalueella maatalouden aiheuttamat riskit ja todetut pohjavesien pilaantumistapaukset liittyvät pääosin korkeisiin nitraatti- ja torjunta-ainepitoisuuksiin. Niiden käyttö pohjavesialueilla on selvästi vähentynyt viimeisten vuosikymmenten aikana. Vuoksen vesienhoitoalueen I ja II luokan pohjavesialueiden yhteenlasketusta pinta-alasta noin 4 prosenttia eli noin ha on peltoa (CLC2006). Vesienhoitoalueella 17:llä I- ja II-luokan pohjavesialueella peltoala ylittää 25 % kokonaisalasta (CLC2000). Niistä 9 sijaitsee Pohjois-Karjalassa (esim. Nurmeksen Jokikylä ja Liperin Ruokolankangas) ja 6 Kaakkois-Suomessa (esim. Lappeenrannan Hanhikempin ja Heimalan pohjavesialueet). Pohjois- Savossa Siilinjärven Autiorannan ja Juankoskella Pajuharjun pohjavesialueet ovat myös keskimääräistä maatalousvaltaisempia. Vesien tilan parantamiseksi vesiensuojelutoimenpiteet on kohdennettavat oikeille paikoille sekä alueellisesti että tilakohtaisesti. Tällöin myös taloudelliset panokset tuottavat parhaan hyödyn. Laajemmilla alueilla (valumaaluetasolla) kohdentamisen perusteena ovat tiedot vesien tilasta ja alueen maankäyttömuodoista sekä niiden vesistövaikutuksista. Tehokkaimpia vesiensuojelutoimia kohdennetaan niiden vesistöjen valuma-alueille, joiden vesien ekologinen tila on hyvää huonompi. Vesiensuojelun kannalta keskeisimmillä valuma-alueilla sijaitsevilla maatiloilla toimenpiteiden tarkoituksenmukaista kohdentamista edistetään myös neuvontatoimenpiteeseen kuuluvilla tilakohtaisilla neuvontakäynneillä. Tällöin voidaan tapauskohtaisesti kokonaisvaltaisemmin ottaa huomioon viljelyn kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten viljavuustutkimukset, maan rakenne ja peltojen kuivatustila. 55

56 Ilmastonmuutoksen arvioidaan lisäävän maatalouden ravinnekuormitusta, sademäärien lisääntyessä roudattomien talvien oloissa. Tämä lisää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin erityisesti kasvukauden ulkopuolella, jolloin ravinnehuuhtoumat ovat muutenkin suuria Metsätalous Metsätalous on Vuoksen vesienhoitoalueella merkittävä toimija. Vesienhoitoalueen maa-alasta noin 85 % on metsätalousmaata. Pääosa metsämaasta on yksityisten omistuksessa, mutta erityisesti vesienhoitoalueen pohjois- ja itäosissa korostuu valtion ja metsäyhtiöiden suuri omistusosuus. Metsätalouden ravinnekuormitus on vähentynyt aina 1990-luvun lopulle asti, millä tasolla kuormitustaso on sittemmin pysytellyt. Vuoksen vesienhoitoalueella arviolta 6 % laskennallisesta kokonaisfosfori- ja 5 % kokonaistyppikuormituksesta on peräisin metsätaloudesta. Kuormitusosuudet ovat tätä suurempia muun muassa vesienhoitoalueen pohjois- ja itäosien latvavesistöissä, kuten Pohjois-Karjalassa Pielisen reitillä, Koitajoen ja Jänisjoen alueilla sekä Pohjois-Savossa Juojärven reitillä. Etelä-Savossa erityisesti Kyrsyänjärven- Tuusjärven, Sysmäjärven ja Syysjärven alueilla sekä Kaakkois-Suomessa Salpausselkien pohjoispuolisilla vesistöalueilla metsätalouden kuormitus on paikoitellen merkittävää. Latvavesistöjen valuma-alueilla metsätalous on paikoitellen ainoa suora ihmistoiminnan aiheuttaman kuormituksen lähde. Metsätalouden suhteellinen osuus vesistöjen ulkoisesta ravinnekuormituksesta vaihtelee alueittain riippuen muun muassa metsätalouden toimenpiteistä ja toimenpidealojen suuruudesta sekä muun kuormituksen suuruudesta. Metsätalouden toimenpiteistä erityisesti päätehakkuut, maanmuokkaus, ojitus ja lannoitus aiheuttavat vesistöjen ravinnekuormitusta. Vesistöjen kannalta haitallisimpia ovat suometsien ojitukset. Vaikka uudisojituksia ei enää juurikaan tehdä, on kunnostusojitusten tarve edelleen suuri. Kunnostusojitusten toteutunut määrä on kuitenkin ollut laskussa ja pienempi verrattuna esimerkiksi 1990-luvun tilanteeseen. Turvemaan osuus metsätalousmaasta vaihtelee alueittain ollen Kaakkois-Suomessa 17 % ja pohjoisemmassa suurempi, esimerkiksi Pohjois-Karjalassa 33 %. Vuoksen vesienhoitoalueen suojelualueilla ennallistetaan soita arviolta n. 300 ha vuodessa. Ravinnekuormituksen lisäksi vaikutukset voivat näkyä kiintoaine- ja humuskuormituksen aiheuttamana vesistöjen ajoittaisena nuhraantumisena ja virkistysarvojen vähentymisenä. Kiintoainekuormitus on pääasiallinen syy pienten virtavesien liettymiseen. Pienvesien kunnostustarve aiheutuu pääosin metsätaloustoimenpiteistä, kuten ojituksista, maanmuokkauksista, hakkuista sekä aiemmin tehdyistä purouomien perkauksista. Pohjavesialueista harvapuustoisen metsän (latvuspeittävyys < 10 %) osuus kokonaisalasta on keskimäärin 1-2 % luokkaa (CLC 2006). Sonkajärven Järvenpään pohjavesialueella osuus on 13, Lieksan Laklaniemessä ja Iisalmen Kuusimäessä 9 % tasoa. Useat fysikaaliset, kemialliset ja biologiset prosessit sekä maaperässä että vesimuodostumissa ovat hitaita. Tästä johtuen monet kuormitusta vähentävät toimenpiteet eivät välittömästi heijastu kuormituksen alenemisena saati vesimuodostuman ekologisen tilan paranemisena. Toimenpiteiden vaikutusten viiveet voivat olla hyvin pitkiä Liikenne ja tienpito Saimaan kanavan kautta kulkee vuosittain yli 2000 alusta (Liikennevirasto 2013). Tavaraliikenne Saimaan kanavan kautta on ollut suurimmillaan 2,4 miljoonaa tonnia (v.2004), jonka jälkeen se on laskenut mutta on ollut vuoden 2009 jälleen nousussa ollen vuonna 2012 n. 1,7 miljoonaa tonnia luvulla Saimaan koko tavaraliikenteestä ulkomaan liikenteen osuus on ollut % välillä. Kuljetuksista vuonna 2012 oli raakapuuta 47 %, raakamineraaleja 20 % ja metsäteollisuustuotteita 17 %. Erityisesti raakamineraalien ja lannoitteiden kuljetukset ovat olleet kasvusuunnassa 2000-luvulla. Saimaan sisäisiä aluskuljetuksia, jotka ovat lähinnä raakapuun proomukuljetuksia, on 56

57 ollut 2000-luvulla vajaa puoli miljoonaa tonnia. Raakapuun uitto on vaihdellut puolesta miljoonasta miljoonaan tonniin. Saimaan sisäisessä liikenteessä sulutusten lukumäärä sulkukanavilla on laskenut reilusta kpl vuodessa noin :een. Onnettomuudet Saimaan syväväylillä ovat laskeneet 1990-lukuun verrattuna. Saimaalla tapahtuu vuosittain 5-15 alusliikenneonnettomuutta. Haverien syitä ovat karille ajo, yhteentörmäys, pohjakosketus ja törmäys. Saimaan ja Kallaveden syväväylällä tapahtuvilla kuljetuksilla voi olla onnettomuuden sattuessa merkitystä vesien tilaan. Saimaalla ei tehdä vaarallisten aineiden kuljetuksia, joten suurimpana riskinä voidaan pitää tilannetta, jossa karilleajotilanteessa veteen pääsee kevyttä polttoöljyä. Onnettomuuksien vaikutukset muun muassa vesien eliöstössä voivat säilyä vuosikymmentenajan. Suuremmilta onnettomuuksilta on toistaiseksi vältytty Saimaalla. Onnettomuuksien ehkäisy ja öljyntorjunta ovat tehostuneet viime vuosina. Saimaan ja Kallaveden lisäksi myös Pielisellä harjoitetaan laivaliikennettä. Myös veneilyn aiheuttamilla jätevesillä voi olla paikallista vaikutusta vesistöihin. Maantie- ja rataliikenteen suorat päästöt pintavesiin ovat yleensä vähäisiä ja ne johtuvat pääosin onnettomuuksista. Tiestö ja rautatiet seurailevat usein harjuja ja reunamuodostumia. Vuoksen vesienhoitoalueella on valtateitä ja muita yleisiä teitä I- ja II-luokan pohjavesialueilla yhteensä noin 1600 kilometriä (kuva 19). Valtateitä sijaitsee 88:lla pohjavesialueella. Erityisen merkittävänä voidaan pitää valtatie 6:ta, joka kulkee lähes koko matkan I Salpausselän päällä. Vuoksen vesienhoitoalueen 82:lla pohjavesialueella liikenteen ja tienpidon on arvioitu aiheuttavan riskin pohjavedelle. Maankäyttötietojen perusteella I- ja II-luokan pohjavesialueista 19:lla liikennealueet kattavat yli 10 % pohjavesialueen pinta-alasta. Vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueilla sijaitsee Ympäristöhallinnon Tieriskirekisterin mukaisia teitä yhteensä noin kilometriä. Osa teistä kuuluu talvisin suolauksen piiriin. Eniten suolaa käytetään talvihoitoluokkiin Is ja I kuuluvilla teillä, joita kulkee tärkeillä pohjavesialueilla vajaat 200 kilometriä. Osaa teistä kuuluu vähennetyn suolauksen piiriin. Maantieliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi teillä käytetään liukkaudentorjunnassa natrium- ja kalsiumkloridia. Hiekka- ja sora-alueilla suola kulkeutuu helposti maantieltä pohjaveteen, jolloin veden kloridipitoisuudet nousevat luonnontilaista pitoisuutta suuremmaksi. Vesienhoitoalueen useilla pohjavesialueilla kloridipitoisuudet ovat kohonneet. Pohjavesialueilla suolausmäärät ovat pääosin tien talvihoitoluokan mukaisia. Suolankäyttö on nykyään kehittyneimpien suolauslaitteiden ansiosta tehostunutta, eikä sen käyttöä voida juurikaan nykyisellä tekniikalla vähentää liikenneturvallisuutta vaarantamatta. Tiehallinto ja ympäristöhallinto kehittävät yhteistyössä vaihtoehtoisia liukkaudentorjuntamenetelmiä. Mahdollisia riskejä pohjavedelle ovat myös maanteiden varsien ja rataalueiden rikkakasvien- ja vesakontorjuntaan käytetyt torjunta-aineet. Pohjavesialueiden kautta tapahtuvat vaarallisten aineiden kuljetukset (VAK) sekä onnettomuustapaukset voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumisriskin. Pohjavesiriskin kannalta kiireellisimpiin kohteisiin on rakennettu pohjavesisuojauksia, joissa on huomioitu myös VAK -onnettomuuksien mahdollisuus. Valtaosa vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista tapahtuu Vuoksen vesienhoitoalueen eteläosissa. Yleisimpiä kuljetettavia aineita ovat palavat nesteet. Ratapihat ja lentokentät ovat riski pohjaveden puhtaudelle, koska niillä käsitellään tai varastoidaan pohjaveden kannalta haitallisia kemikaaleja. Muun muassa lentokentillä käytetään jäänsulatus- ja estoaineita. Vuoksen vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueista 70:llä sijaitsee rautatie. Pohjavesialueilla kokonaan tai osittain sijaitsevia ratapihoja sijaitsee muun muassa Lappeenrannassa, Joutsenossa, Mikkelissä, Lapinlahdella ja Nurmeksessa. Vuoksen vesienhoitoalueella I- ja II-luokan pohjavesialueilla sijaitsevia lentokenttiä ja paikkoja on yhteensä 9 kappaletta. Merkittävimmät niistä ovat Joensuun (Liperi), Kuopion ja Lappeenrannan lentokentät. Pienilmailukäytössä olevilla ns. lentopaikoilla ei harjoiteta kiitotien liukkaudentorjuntaa ja lentopoltonesteen varastointimäärät ovat vähäisiä. 57

58 Kuva 19. Rauta- ja maantieverkostoa Vuoksen vesienhoitoalueen pohjavesialueilla. 58

59 Maa-aineksen otto Maa-ainesten otto ja jälkihoitamattomat ottoalueet voivat olla riski pohjavesialueilla etenkin, jos maa-ainesten ottoalueiden suhteellinen osuus pohjavesialueesta on suuri. Pohjaveden laatu voi heikentyä, koska luonnontilainen maannoskerros poistetaan ottoalueilta. Erityisen haitallista tämä on, kun maa-aineksia otetaan läheltä pohjavedenpintaa tai sen alapuolelta. Ottoalueella koneiden ja varastojen polttoaine- ja öljypäästöt sekä pölynsidonta aiheuttavat uhkaa pohjavedelle. Maa-ainestenoton on havaittu kohottavan pohjaveden sähkönjohtokykyä sekä nitraatti-, sulfaatti- ja kloridipitoisuuksia. Pölynsidontaan mahdollisesti käytetty kalsiumkloridi voi nostaa pohjaveden kalsium- ja kloridipitoisuutta sekä kokonaiskovuutta. Ottotoiminta vaikuttaa myös pohjaveden määrään. Ottoalueilla sadannasta imeytyy maaperään suurempi osa kuin luonnontilaisilla alueilla. Tämän vuoksi pohjaveden pinnankorkeus saattaa niillä kohota ja pinnankorkeuden vaihtelu laajentua. Myös vanhat, jälkihoitamattomat ottoalueet voivat olla riski pohjavesialueilla; niitä saatetaan käyttää mm. luvattomina jätealueina. Vuoksen vesienhoitoalueella 63 pohjavesialueella maa-ainesteon oton on arvioitu muodostavan riskin pohjavedelle. Vesienhoitoalueella sijaitsevien I- ja II-luokan pohjavesialueiden yhteispinta-alasta on maa-ainesten ottoalueita vajaat 2 % maa-ainesten ottoalueita (CLC2006). Vesienhoitoalueen 8 pohjavesialueella maa-ainesten otto ylittää pohjavesialueen pinta-alasta 15 %. Tällaisia kohteita sijaitsee erityisesti Pohjois-Savossa (esim. Leppävirran Karvonkangas ja Kerilehdonkorpi, Iisalmen Kuusimäki ja Sonkajärven Luotosenkangas) ja Pohjois-Karjalassa (esim. Liperin Särkkienkangas ja Joensuun Rahkeenkangas). Pinta-alaltaan laajoja, yli 50 hehtaarin ottoalueita (11 pohjavesialuetta) sijaitsee esimerkiksi Pohjois-Savossa Maaningan Harjamäki-Käärmelahden sekä Pohjois- Karjalassa Kontiolahden Kulhon ja Utranharjun pohjavesialueilla. Kaakkois-Suomessa laajimmat ottoalueet sijaitsevat Imatran Vesioronkankaan ja Lappeenrannan pohjavesialueilla. Etelä-Savossa on otettu eniten maa-aineksia Joroisten Tervaruukinsalon ja Kotkatharjun pohjavesialueilta. Vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueilla on voimassa noin 300 maa-ainesten ottolupaa, joilta on mahdollista ottaa soraa ja hiekkaa noin 45 miljoonaa kuutiometriä (kuva 20). Suurin osa (n. 70 %) luvista sijaitsee Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon pohjavesialueilla. Ennen vuotta 2014 päättyneitä lupia on vesienhoitoalueen pohjavesialueilla yhteensä noin 1600 kappaletta. 59

60 Kuva 20. Voimassa olevat maa-ainesten ottoluvat Vuoksen vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueilla ja niiden mahdollistama soran ja hiekan oton enimmäismäärä (Kivi- ja maa-ainesten oton seurantajärjestelmä 8/2014). 60

61 Pilaantuneet maa-alueet Maaperä voi pilaantua paikallisesti esimerkiksi onnettomuuksien, vahinkotapausten tai normaalin toiminnan ympäristöpäästöjen seurauksena. Kohteesta riippuen pilaantuneet maa-alueet voivat sisältää esimerkiksi öljyjä, raskasmetalleja, arseenia, polyaromaattisia hiilivetyjä, polykloorattuja bifenyylejä (PCB), kloorifenoleita, dioksiineja ja furaaneja sekä torjunta-aineita. Pohjavesialueilla riski haitta-aineiden kulkeutumisesta pohjaveteen on suuri. Monia terveydelle haitallisia yhdisteitä voi liueta maaperästä pohjaveteen jopa vuosikymmenien ajan. Tiedot tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu maaperän tilan tietojärjestelmään. Vuoksen vesienhoitoalueella on 894 kohdetta I- ja II-luokan pohjavesialueilla (kuva 21). Kohteista vajaa puolet on tällä hetkellä toimivia eli niillä käsitellään tai varastoidaan ympäristölle haitallisia aineita. Maaperän tila on näillä alueilla tarvittaessa selvitettävä toiminnan loppuessa tai muuttuessa. Kohteista 71 on todettu niin likaantuneiksi, että alueen puhdistustarve on arvioitava tai alue on puhdistettava. Kohteista 280 vaatii tarkempia selvityksiä. Niissä on viranomaisten saamien tietojen perusteella harjoitettu toimintaa, jossa käsitellään haitallisia aineita, joita on voinut joutua myös maaperään. Mikäli maaperä on tutkimusten perusteella todettu pilaantumattomaksi tai maaperä on puhdistettu viranomaisten asettamien tavoitteiden mukaisesti, todetaan sen kuuluvan luokkaan ei puhdistustarvetta. Vuoksen vesienhoitoalueen pohjavesialueilla tähän luokkaan kuuluu 228 kohdetta. Edellä mainituista kuitenkin 86 kohteessa on asetettu maankäytölle rajoitteita. Toimialoittain tarkasteltuna pilaantuneiksi epäillyissä maa-alueissa on paljon polttoaineiden jakelu-asemia, huoltoasemia sekä moottoriajoneuvojen huolto- ja korjauspaikkoja. Ampumaradat, yhdyskuntajätteiden kaatopaikat, korjaamot, varikot, teollisuusyritykset, kasvihuoneet, kauppapuutarhat romuttamot sekä kemialliset pesulat ovat myös toiminnallaan aiheuttaneet maaperän pilaantumista. 61

62 Kuva 21. Maaperän tietojärjestelmän kohteet Vuoksen vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueilla. (MATTI-rekisteri 6/2014). 62

63 Sisäinen kuormitus Järvien rehevöitymistä aiheuttaa liian suuri ravinnekuormitus, joka voi olla peräisin pistekuormituslähteistä, valuma-alueen maankäytöstä tai järven sisäisestä kuormituksesta Useimmiten syynä sisäiseen kuormitukseen on vesistöön aiemmin tullut liiallinen haja- ja/tai pistekuormitus. Vesien sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan ravinteiden siirtymistä sedimentistä sen yläpuoliseen veteen. Sisäistä kuormitusta tapahtuu jo luontaisesti, mutta sen määrä on yleensä hyvin pieni verrattuna ihmisen toiminnan rehevöittämissä vesissä tapahtuvaan sisäiseen kuormitukseen. Yleensä sisäisellä kuormituksella tarkoitetaan ravinteiden (fosforin ja typen) vapautumista pohjasedimentistä erityisesti hapettomissa olosuhteissa, jolloin vapautuminen on huomattavasti voimakkaampaa kuin hapellisissa oloissa Hyvissä happioloissa valtaosa pohjalla sedimentoituneista ravinteista sitoutuu pohjasedimenttiin tai vapautuu denitrifikaation seurauksena ilmakehään (typpi). Levien kasvuun vaikuttavat monet tekijät, mutta normaaleissa olosuhteissa tärkeintä on fosforin riittävyys. Se on yleensä kasvun ns. minimitekijä. Rehevöityneissä vesistöissä levien käyttämä fosfori on aina pääosin peräisin ulkoisesta kuormituksesta, mutta runsas levien ja makrofyyttien tuotanto aiheuttaa noidankehän, jossa sisäisellä kuormituksella on suuri merkitys. Pohjasedimentissä tapahtuva eloperäisen aineksen hajotus kuluttaa sedimentin ja pohjanläheisen veden happea. Hapettomissa oloissa pohjasedimentin ferriyhdisteet pelkistyvät ferroyhdisteiksi, jolloin niiden sisältämä fosfori liukenee veteen fosfaattina, jota perustuottajat pystyvät käyttämään. Pohjanläheisen veden fosforivarastot kulkeutuvat päällysveteen lähinnä syksyllä ja keväällä kerrostuneen veden sekoittuessa pohjaa myöten. Luonnollisesti sisäisen kuormituksen merkitys on suurimmillaan järvissä, joissa veden lämpötilakerrostuminen luo hyvät edellytykset pohjanläheiseen happikatoon. Sekoittumisolot joissa tai jokimaisissa vesistöissä eivät yleensä mahdollista hapetonta pohjakerrosta, ja näin ko. vesissä ei sisäisellä kuormituksella ole merkittävää vaikutusta vesien rehevöitymiseen. Sisäisellä kuormituksella on joskus jopa määräävä merkitys rehevöitymiseen mutta vuositasolla sisäinen kuormitus ei varsinaisesti aiheuta tilannetta, jossa järvi tuottaisi enemmän ravinteita alapuoliseen vesistöön kuin siihen ulkoisesti tulee. Sisäisen kuormituksen kvantitatiivinen havainnointi on erittäin hankalaa, ja siksi ainetaselaskelmissa tarkastellaan yleensä ns. nettosedimentaatiota, joka on bruttosedimentaation ja sisäisen kuormituksen erotus ja määritetään käytännössä järveen tulevan ja siitä poistuvan fosforimäärän erotuksena. Poikkeuksellisen suuri sisäinen kuormitus on mahdollista havaita, kun nettosedimentaatio ei enää noudata teoreettista normaalin järven oletettavaa fosforipitoisuutta. Selvää rajaa järven keskipitoisuudelle, jossa sisäinen kuormitus on merkittävää, on vaikeaa määrittää. Jos järvessä kokonaisfosforin keskipitoisuus ylittää 30 μg/l, niin voidaan olettaa sisäisellä kuormituksella olevan jo merkitystä, ja varsin selkeää vaikutus on jo tasolla μg/l. Painetarkasteluihin ja vesistöjen tilanarviointiin on kehitetty uusia apuvälineitä (mm. Vesistömallijärjestelmän Vedenlaatuosio kuormitusten arviointiin ja Lake Load Response- (LLR) malli järvien leväkukintojen ennustamiseen ja tavoitekuormitusten määrittämiseen). Ulkoisen fosforikuormitusarvion perusteella laskettua järven fosforipitoisuutta verrataan havaittuun pitoisuuteen ja järvikohtaisesti vesienhoidon luokittelussa käytettyyn korkeimpaan sallittuun hyvää tilaa edustavaan järvityyppikohtaiseen fosforipitoisuuteen. Sisäisen kuormituksen arviointi voi tapahtuu pääpiirteittäin seuraavasti: Sekä laskennallinen että havaittu pitoisuus ylittävät hyvää tilaa vastaavan korkeimman sallitun pitoisuuden => toimenpiteitä sekä ulkoisen että tarpeen mukaan sisäisen kuormituksen vähentämiseksi Laskennallinen pitoisuus on alhaisempi kuin korkein sallittu pitoisuus hyvässä tilassa, mutta havaittu pitoisuus ylittää korkeimman sallitun pitoisuuden hyvässä tilassa => toimenpiteitä ensisijaisesti sisäisen kuormituksen vähentämiseksi Järven kunnostustoimenpiteitä sisäisen kuormituksen vaivaamissa järvissä on useita. Tärkeintä on tietenkin ulkoisen kuormituksen vähentäminen, mutta järven elpyminen on huomattavasti hitaampaa kuin sen ylikuormittamisella aikaansaatu rehevöitymiskehitys. Siksi joudutaan usein käyttämään kunnostustoimenpiteitä, jotka paranta- 63

64 vat oireita, mutta eivät poista itse perusongelmaa. Rehevöityneen järven kunnostuksessa käytettäviä menetelmiä ovat mm. hapetus, vesikasvien poisto, järven hoitokalastus, vedenpinnan nosto ja äärimmäisissä tapauksissa fosforin saostus kemiallisilla yhdisteillä. Vuoksen vesienhoitoalueella järvien sisäinen kuormitus on merkittävää muun muassa Iisalmen reitin matalilla rehevöityneillä järvillä. Lisäksi ongelmaa esiintyy paikallisemmin myös vesienhoitoalueen muissa osissa muun muassa hajakuormitetuissa pienissä vesistöissä sekä taajamien lähivesissä, joihin on aikaisemmin johdettu huonommin puhdistettuja asumajätevesiä tai teollisuuden jätevesiä. Sisäisen kuormituksen syntyä matalilla rannoilla edistävät monet tekijät, kuten tuuliolot ja särkikalojen ruokailu järven pohjan tuntumassa. Sisäisen kuormituksen määrää ei ole vesienhoitoalueella järjestelmällisesti arvioitu. Kuormituksen määrä voi joissakin järvissä ylittää ulkoisen kuormituksen jopa moninkertaisesti. Sisäisen kuormituksen arviointi edellyttää tapauskohtaista selvittelyä Vesiympäristölle haitalliset/vaaralliset aineet Vaarallisilla ja haitallisilla aineilla tarkoitetaan valtioneuvoston vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa (1022/2006) mainittuja aineita tai yhdisteitä. Näitä ovat muun muassa erilaiset raskasmetallit ja orgaaniset ympäristömyrkyt. Asetuksessa on myös määritelty ko. aineille ja yhdisteille ympäristölaatunormeja (EQS), joilla tarkoitetaan pitoisuuksia, joita ei saa ihmisen terveyden tai pintaveden suojelemiseksi ylittää. Vesiympäristölle vaarallisten aineiden asetuksen (1022/2006) liitteen 1C ja 1D mukaisen ELY-keskusten ja Suomen ympäristökeskuksen laatiman aineiden kuormitusinventaarion tuloksia Vuoksen vesienhoitoalueella on esitetty alla. Tulokset löytyvät internetistä: > Vesi ja meri > Vesien ja merensuojelu > Vesienhoidon suunnittelu ja yhteistyö > Suunnitteluopas > Vesipuitedirektiivin mukainen vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden kuormitusinventaario Vesienhoitoalueella nikkelin ja kadmiumin päästöt pintavesiin ovat suurimmat. Teollisuudesta pääsee nikkeliä, kadmiumia ja lyijyä pintavesiin. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoilta pääsee nikkeliä pintavesiin, mutta päästöt ovat selkeästi pienemmät kuin teollisuudesta (taulukko 6). Elohopean osalta ainoa pintavesiä kuormittava tekijä on laskeuma. Lyijyn hajakuormitustyyppinen ilmaperäinen laskeuma pintavesiin on 84 ja kadmiumin osalta 1,5 kertaa suurempaa kuin pistemäinen kuormitus pintavesiin. Vuoksen kautta Venäjälle päätyvistä metallien ainevirtaamista suurimmat ovat nikkelillä sekä lyijyllä ja sen jälkeen kadmiumilla (taulukko 7). Elohopeaa on havaittu Vuoksen vedestä vain vuonna Vuoksen metalliainevirtaamat ovat bruttokuormituksia eli kuormitusarviot sisältävät jokivedessä luontaisesti esiintyvistä metalleista aiheutuvan osuuden. MCPA-kasvinsuojeluaineen tyypillinen huuhtouma pintavesiin on 44 kg/a. Taulukko 6. Metallien päästöt pintavesiin sekä ilmaperäinen laskeuma vuonna Cd=kadmium, Hg=elohopea, Ni=nikkeli, Pb=lyijy Päästölähde / kulkeumareitti Cd Hg Ni Pb kg/a kg/a kg/a kg/a Yhdyskuntajätevedenpuhdistamot, sisävesiin ,7 - Teollisuus, sisävesiin 119,4-1638,8 56,6 Päästöt, yhteensä 119,4-1767,5 56,6 Laskeuma VHA:n sisävesiin Lasekuma koko VHA:lle

65 Taulukko 7. Vuoksen kautta Venäjälle päätyvä metallien bruttoainevirtaama. Ei hav. = kaikkien näytteiden pitoisuus alle määritysrajan. ETD= ei tarpeeksi dataa ainevirtaaman arviointiin, MQ=keskivirtaama, Cd=kadmium, Hg=elohopea, Ni=nikkeli, Pb=lyijy Vuosi MQ m3/s Cd kg/a Hg kg/a Ni kg/a Pb kg/a ei hav , ETD ei hav. ETD ETD Nikkeliä ja nikkeliyhdisteitä pääsee vesistöihin erityisesti kaivannaisteollisuudesta, jota on Pohjois-Savossa Juojärven reitin ja Kallaveden-Sorsaveden alueella sekä Pohjois-Karjalassa Viinijärven-Höytiäisen alueella ja Pielisen reitillä. Outokummun Vuonoksen talkkitehtaan alapuolisen Sysmäjärven pohjasedimentteihin on kertynyt runsaasti raskasmetalleja kaivos- ja rikastustoiminnan seurauksena, ja myös vedessä muun muassa arseeni- ja nikkelipitoisuudet ovat kohonneet luontaisesta tasosta. Noin puolet vesienhoitoalueen nikkelipäästöistä on ollut peräisin Outokummun Vuonoksen talkkitehtaasta, mutta vuonna 2012 Sotkamon Talvivaaran kuormitus oli kipsisakka-allasonnettomuuden vuoksi Vuonoksen kuormitukseen verrattuna kolminkertainen. Kaivostoiminta on vilkastumassa vanhojen sekä uusien kaivosten käyttöönottamisen sekä nykyisissä kaivoksissa tuotannon lisäämisen myötä. Kalojen korkeita elohopeapitoisuuksia esiintyy vesienhoitoalueella runsaasti humusyhdisteitä sisältävissä vesistöissä, koska elohopea sitoutuu voimakkaasti orgaaniseen ainekseen. Humuksen huuhtoutumista aiheuttavien tekijöiden on arvioitu toimivan elohopeakuormituksen lisääjinä. Kaakkois-Suomessa Hiitolanjoen sedimenteissä ja kaloissa on teollisuuden päästöjen seurauksena kaloissa havaittu korkeita elohopeapitoisuuksia. Vesienhoitoalueella vesistöihin tulee paperi- ja selluteollisuudesta muuta pilaavien aineiden pistemäistä kuormitusta. Tämä pääasiassa orgaaninen kuormitus koostuu monista eri yhdisteistä, joista osa saattaa olla valtioneuvoston vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetussa asetuksessa mainittuja. Orgaaninen kuormitus kuluttaa hajotessaan vesistöistä happea. Pistemäisen kuormituksen määrä vesienhoitoalueella on vähentynyt viime vuosikymmenien aikana. Massa- ja paperiteollisuuden prosesseissa tapahtuneiden muutosten myötä on erityisesti kloorattujen yhdisteiden kokonaismäärää kuvaava orgaanisten halogeeniyhdisteiden (AOX) kuormitus vähentynyt. Kaakkois-Suomessa on havaittu ilmeisesti teollisuudesta ja kuluttajatuotteista peräisin olevia nonyylifenoleja ja nonyylifenolietoksylaatteja muutaman jätevedenpuhdistamon poistovesissä. Aineiden aiheuttamien riskien minimoimiseksi on tehty tarvittavat lainsäädännölliset toimenpiteet. Itäisellä Pien-Saimaalla on butyylibentsyyliftalaatin pitoisuus noussut lähelle ympäristönlaatunormia yksittäisellä näytteenottokerralla, mutta keskiarvopitoisuuksissa on jääty selvästi alle laatunormin. Varkaudessa Haukiveden Huruslahdella sekä alempana Siitinselän-Vuoriselän alueella on mitattu korkeita järvisedimentin tributyylitina- (TBT) pitoisuuksia. Korkeat TBT-pitoisuudet jatkuvat aina 60 kilometrin päähän Varkaudesta. TBT on orgaaninen tinayhdiste, jonka arvellaan Varkaudessa olevan peräisin aikaisemmin teollisuuden prosessissa käytetyistä liman- ja eliönestoaineista. Pistekuormittajan ympäristöluvassa on voitu määrätä päästölähteen läheisyyteen rajattu alue, ns. sekoittumisvyöhyke, jolla päästö tai huuhtouma asteittain sekoittuu pintaveteen. Sekoittumisvyöhyke koskee aina tiettyä ainetta tai aineita. Vuoksen vesienhoitoalueella sijaitsevat sekoittumisvyöhykkeet on esitetty taulukossa 8. 65

66 Taulukko 8. Vuoksen vesienhoitoalueella sijaitsevat sekoittumisvyöhykkeet. Sekoittumisvyöhyke Vesimuodostuma Aineet Sekoittumisvyöhykkeen pituus / pinta-ala Lisätieto Kylylahti Copper, Luikonlahden rikastamo, Kaavi Rikkavesi ( _001) Luikonlahti Nikkeli 39 ha Sekoittumisvyöhykkeestä on valitettu, lupapäätös ei vielä lainvoimainen Outokumpu Oyj, Kotalahden suljettu kaivos, Leppävirta Koirusvesi ( _001), Oravilahti Nikkeli Lupapäätöstä ei ole vielä annettu Mondo Minerals B.V. Branch Finland, Vuonoksen Lahdenjoki (04.353_003) Nikkeli n. 2,3 km Luvassa ei ole määritelty aineita erikseen rikastamo ja talkkitehdas, Outokumpu Sysmäjärvi ( _001) Nikkeli n. 436 ha Luvassa ei ole määritelty aineita erikseen Mondo Minerals B.V. Branch Finland, Karnukan talkkikaivos, Polvijärvi Karnukkapuro (04.356_a01) Kirkkojoki-Viinijoki (04.356_001) Nikkeli Nikkeli n. 5,3 km 0,6 km Luvassa ei ole määritelty aineita erikseen Luvassa ei ole määritelty aineita erikseen Sedimenttien haitta-ainepitoisuuksia on selvitetty vuoden 2012 aikana Itä-Suomen sedimenttiselvityksessä. Selvitys toteutettiin yhteistyössä Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon ELY-keskusten kanssa. Itä- Suomen järvisedimenttien haitta-ainekartoituksessa tutkittiin alueen järvisedimenttien haitta-ainepitoisuuksia eri teollisuuslaitosten sekä yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden läheisyydessä olevissa sedimenteissä. Lisäksi selvitettiin mahdollisen pilaantumisen vaikutuksia pohjaeläimistöön. Merkittävimmät haitta-aineet tutkimuksen perusteella sedimenteissä olivat raskasmetallit mm. sinkki, kromi ja nikkeli. Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesille on tehty kemiallisen tilan luokittelu, joka on esitetty luvussa Vieraslajit Vieraslajit ovat lajeja, jotka ovat levinneet luontaiselta levinneisyysalueeltaan uudelle alueelle ihmisen mukana joko tahattomasti tai tarkoituksella. Jotkin vieraslajeista menestyvät hyvin ja ovat uhka aiheuttaessaan vahinkoa alkuperäislajeille. Selkeitä haittoja aiheuttavia vierasperäisiä lajeja kutsutaan haitallisiksi vieraslajeiksi. Kansallisen vieraslajistrategian (MMM 2012) tavoitteena on, että Suomessa olevien ja Suomeen mahdollisesti saapuvien haitallisten vieraslajien aiheuttama uhka ja haitta on minimoitu. Rahtialusten painolastivesien mukana Saimaan kanavaa pitkin tulee Saimaan eliöstöön kuulumattomia vieraslajeja. Vieraslajien tiedetään aiheuttavan vahinkoa alkuperäislajeille saalistamisen, kilpailun tai risteytymisen kautta. Ne voivat myös levittää tauteja ja muuttaa elinympäristöjen rakennetta. Monet vieraslajit vaativat lisääntyäkseen suolapitoista vettä, mikä tekee niiden kotiutumisen Itämerta vaikeammaksi. Lajien leviämistä Saimaalle ovat rajoittaneet myös lähtöalueita matalampi vedenlämpötila, vähäkalkkisuus ja pitkä välimatka. Ongelmia voi aiheutua, jos vieraslaji kykenisi muodostamaan pysyvän kannan Saimaalla, kuten esimerkiksi siperiankatka makeanveden lajina voisi tehdä. Viipurinlahdelle levinneen siperiankatkan on Laatokalla todettu lisääntyvän nopeasti rantavyöhykkeen runsaslukuisimmaksi pohjaeläinlajiksi. Suurimmat ympäristömuutokset ovat kuitenkin jo aiheuttaneet yleisesti istutetut ja siirretyt täplärapu, puronieriä ja kirjolohi. Ilmastonmuutos todennäköisesti lisää haitallisten vieraslajien esiintymistä sisävesissä. Vesienhoidon näkökulmasta majava on hyödyllinen eläin mutta kanadanmajava on syrjäyttänyt alkuperäisen euroopanmajavan. Kanadanmajavan kanta on erityisen vahva itäisessä Suomessa. Minkin on katsottu syrjäyttäneen aiemmin lajistoomme kuuluvan lähes samannäköisen vesikon. Voimakkaampana lajina minkki estää vesikon 66

67 palautumisen takaisin Suomen luontoon. Minkki asustaa vesistöjen rannoilla ja saarissa, missä sen haitallinen vaikutus esim. paikallisiin lintukantoihin voi olla merkittävä Vesien säännöstely ja rakentaminen Hydrologiset ja morfologiset muutokset Vesistörakentaminen Vuoksen vesienhoitoalueen vesistöjä on jo pitkään muutettu säännöstelemällä vedenkorkeuksia. Pohjois-Savon järvialasta yli puolet on säännösteltyä. Säännöstelyjen merkitys vesistöjen tilalle on suurin Nilsiän reitillä, jossa on kymmenkunta voimataloutta varten säännösteltyä järviallasta. Myös Pohjois-Karjalassa vesien voimatalouskäytöllä on pitkät perinteet. Alueen merkittävimmät vesivoimalaitokset sijaitsevat Pielisjoessa ja sen yläpuolisilla vesistöalueilla sekä Jänisjoessa. Kaikkiaan Pohjois-Karjalassa on 13 suurempaa vesivoimalaitosta. Etelä-Savon kolme merkittävintä voimalaitosta sijaitsevat Sysmäjärven vesistöalueella sekä Juojärven reitillä. Kaakkois-Suomessa Vuoksen alueella ei ole voimakkaasti säännösteltyjä järviä. Lyhytaikaissäännöstelyä harjoitetaan Vuoksen voimalaitoksilla. Vesistörakentaminen on muuttanut vesistöjen rakenteellista ja hydrologista tilaa ja vaikuttanut veden laatuun. Voimalaitos ja sen taakse jäävä patoallas ovat peittäneet alleen koski- ja suvantoalueita. Jokien patoaminen voimatalouskäyttöön on estänyt vaelluskalojen nousun jokiin (kuva 22). Vuoksen vesistöalueen erityispiirteenä on muun muassa järvilohen häviäminen luonnosta Ala-Koitajoen, Pielisjoen ja Lieksanjoen rakentamisen myötä. Allastamisen seurauksena vedenkorkeus ja virtausolosuhteet ovat luonnontilaiseen jokeen verrattuna erilaiset. Virtakutuisten kalalajien kutualueet ovat monin paikoin hävinneet ja hitaaseen virtaan sopeutuneiden lajien elinolosuhteet puolestaan parantuneet. Vesistön säännöstelyn vuoksi kalantuotannon ja muun biologisen tuotannon kannalta tärkein alue, rantavyöhyke, menettää tuotantokykyään. Vaikutusten voimakkuus riippuu säännöstelyvälistä ja etenkin siitä, kuinka paljon veden pinta laskee talven aikana. Talviaikainen veden korkeuden lasku haittaa syyskutuisten kalalajien lisääntymistä. Säännöstely kuluttaa myös rantavyöhykettä ja vaikeuttaa kalanpoikasille tärkeän suojaavan rantakasvillisuuden muodostumista ja ravintoeläiminä kaloille tärkeiden pohjaeläinten määrää. Ympäristöhallinnon Vesistötyöt-tietojärjestelmässä (VESTY) on Vuoksen vesienhoitoalueelta tietoja yhteensä padosta. Tietojärjestelmässä ovat mukana mm. säännöstely- ja voimalaitospadot, pohjapadot ja luonnonravintolammikoiden padot. Padoista osalle on arvioitu merkitys kalojen kulun kannalta (kuva 22) Vesienhoitoalueella 154 patoa muodostaa totaalisen vaellusesteen ja 74 patoa osittaisen esteen. Osa padoista on merkittäviä ja osa kalojen kulkua haittaavia esteitä. On huomioitava, että esim. teiden vesistöylitysten aiheuttamia esteitä ei ole järjestelmällisesti kartoitettu. Esimerkiksi monet metsäteiden siltarummut muodostavat pienissä virtavesissä totaalisen tai osittaisen vaellusesteen eliöstölle. 67

68 Kuva 22. Kalojen nousuesteellisyys Vuoksen vesienhoitoalueella. 68

69 Virtavesien perkaukset Vuoksen vesienhoitoalueen merkittävät joet on aikoinaan jonkinasteisesti perattu puun irtouiton helpottamiseksi. Viimeisten vuoden aikana entisiä uittoväyliä on kunnostettu lähemmäksi luonnontilaa. Etenkin luvuilla voimassa olleiden periaatteiden mukaisesti kunnostetuilla jokialueilla ei kuitenkaan voitu riittävästi huomioida esimerkiksi arvokalojen elinympäristövaatimuksia, minkä vuoksi täydennyskunnostustarveselvitysten ja täydennyskunnostusten tarve on merkittävä. Pienempiä virtavesiä on perattu myös maankuivatusta varten pääosin metsätalouden koneellistumisen myötä 1950-luvulta lähtien. Metsäautotieverkon tihentyessä pienten virtavesien kohdille laitetut sillat ja tierummut ovat paikoin muodostaneet vaellusesteen kaloille ja muulle vesieliöstölle. Pienvesiä on perattu myös maatalousalueilla maankuivatusta varten. Puroluonnolle perkausten aiheuttamat muutokset ovat olleet kohtalokkaita. Eri syistä aiheutuneen eroosion vaikutuksesta monen pienen virtaveden uoma on täyttynyt kiintoaineesta peittäen alleen muun muassa kalojen kutusoraikkoja, kalanpoikasten suojapaikkoja ja talvehtimissyvänteitä. Myös kalojen ravinnonsaanti on vaikeutunut purojen kasvillisuuden ja pohjaeläimistön yksipuolistumisen tai häviämisen myötä. Järvien laskut Järvien veden korkeuksiin on ihmistoimin puututtu jo satojen vuosien ajan. Suurimmat vedenkorkeuden muutokset ovat liittyneet järvien laskuihin, joita toteutettiin karjan rehuksi tarvittavan niittyalan ja myöhemmin peltoalan lisäämiseksi 1700-luvun lopussa ja varsinkin 1800-luvun puolivälissä runsaasti. Vuoksen vesienhoitoalueen kooltaan yli 50 hehtaarin järvistä yli 200 tiedetään lasketun kertaalleen tai useammassa vaiheessa. Yleensä järvenlaskun kohteena ovat kuitenkin olleet pienet ja matalat järvet, joiden lukumäärä vesienhoitoalueella on huomattavasti edellä mainittua suurempi. Suurikokoisissa järvissä veden pintaa on laskettu yleensä enintään pari metriä. Laskut ovat enimmillään olleet noin kymmenen metriä, kuten Pohjois-Karjalan Herajärvellä ja Höytiäisellä. Järvenlaskun seurauksena Höytiäisen pinta-ala pieneni noin kolmanneksella ja vesitilavuus alle puoleen entisestä. Järven ympärille paljastui lähes hehtaaria ravinnerikasta vesijättömaata, jotka on otettu lähes kauttaaltaan viljelykseen. Höytiäisen lasku oli tuhoisa Höytiäisen ja sen alapuolisten vesien nieriä- ja harjuskannoille. Järvien laskun ympäristövaikutukset ovat olleet huomattavia altaiden vesitilavuuden pienentymisen, ekosysteemin häiriintymisen ja järvimaiseman muuttumisen myötä. Järvenlaskut yhdessä luontaisen mataluuden ja ulkoisen kuormituksen kanssa ovat edesauttaneet etenkin järvenlahtien ja pienikokoisten järvien mataloitumista ja rehevöitymistä ja synnyttäneet tarpeen järvien kunnostuksille. Toisaalta monista lasketuista järvistä tai niiden matalista lahdista on kehittynyt arvokkaita lintuvesiä. Tällaisia ovat muun muassa Pohjois-Karjalassa Kiteenjärven Päätyeenlahti, Sääperi, Sysmäjärvi ja Tohmajärven Peijonniemenlahti sekä Parikkalan Siikalahti Kaakkois-Suomessa. Lintujärvilläkin voi olla kunnostustarvetta liiallisen umpeenkasvun heikentäessä linnuston elinoloja Hydrologisen ja morfologisen muutoksen arviointi Järvien hydrologis-morfologista muuttuneisuutta arvioitaessa tarkastellaan säännöstelystä, patoamisesta tai veden pinnan laskusta aiheutuneita muutoksia vedenkorkeuksissa ja niiden vaihtelurytmissä. Jokivesissä tarkastellaan säännöstelystä tai rakentamisesta aiheutuneita virtaamamuutoksia, patojen muodostamia kulkuesteitä ja rakentamisen aiheuttamia muutoksia uoman ja rantojen rakenteessa. 69

70 Menettelyä varten on laadittu opas Voimakkaasti muutettujen ja keinotekoisten pintavesien tunnistaminen ja tilan arviointi ( ). Kokonaisarvio vesienhoitoalueen hydrologisten ja morfologisten muutosten määrästä on esitetty kuvassa 23. Kuva 23. Vesien hydrologis-morfologinen muutos Vuoksen vesienhoitoalueella. 70

71 Voimakkaasti muutetut ja keinotekoiset vedet Vedet, joiden hydrologinen ja morfologinen muuttuneisuus on vesistörakentamisen ja säännöstelyn vaikutuksesta arvioitu niin suureksi, että vesistön ekologinen tila on sen vuoksi hyvää huonompi, on nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Lisäksi edellytyksenä on, että hyvää tilaa ei voida saavuttaa teknisistä tai taloudellisista syistä aiheuttamatta kohtuutonta haittaa vesistön jollekin tärkeälle käyttömuodolle. Tekojärvet, jotka on rakennettu pääosin kuivalle maalle on nimetty keinotekoisiksi vesiksi. Nimeämisen tarkistuksen perusteena ovat hydrologis-morfogisten muutosten suuruus, suorat nimeämiskriteerit sekä sidosryhmien kannanotot. Vuoksen vesienhoitoalueella nimettiin 1. vesienhoitokaudella voimakkaaksi muutettua jokea ja 1 järvi. Toisella vesienhoitokaudella jokivesistä 15 muodostumaa on nimetty voimakkaasti muutetuksi ja 5 keinotekoisiksi vesimuodostumiksi (kuva 23 ja taulukko 9). Järvistä voimakkaasti muutetuksi on nimetty 2 ja keinotekoiseksi 4 järveä. Taulukko 9. Voimakkaasti muutetut jokimuodostumat Vuoksen vesienhoitoalueella. Nimi Kunta Joen pituus (km) Keskeiset perustelut voimakkaasti muutetuksi nimeämiselle Laakajoki Sonkajärvi 5,6 Allastuminen,, kevään ylivirtaaman alenema tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys, rakennettu osuus Kiurujoki Iisalmi, Kiuruvesi 9,9 Allastuminen, rakennettu osuus, vaellusesteet Hautajoki Kiuruvesi 2,6 Vaellusesteet, allastuminen, rakennettu osuus Atronjoki padon yläpuoli Lapinlahti 2,5 Murennusjoki Vieremä Atronjoki (luonnonuoma) Lapinlahti 9,1 Vaellusesteet, allastuminen, lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus Allastuminen, lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus, vaellusesteet, rakennettu osuus, kevään ylivirtaaman alenema tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys Allastuminen, kevään ylivirtaaman alenema tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys Karhujoki-Valtimojoki- Hovilanjoki Nurmes, Valtimo 16,9 Allastuminen, rakennettu osuus, vaellusesteet, kevään ylivirtaaman alenema tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys Lieksanjoki alajuoksu Lieksa 18,4 Allastuminen, vaellusesteet, rakennettu osuus, kevään ylivirtaaman alenema tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys Ala-Koitajoki Ilomantsi, Vaellusesteet, kevään ylivirtaaman alenema tai kriittisten 24,2 Joensuu alivirtaamatilanteiden yleisyys Pielisjoki Joensuu, Kontiolahti 70,4 Allastuminen, vaellusesteet, rakennettu osuus Höytiäisen kanava Kontiolahti 8,6 Allastuminen, kevään ylivirtaaman alenema tai kriittisten alivirtaamatilanteiden yleisyys, rakennettu osuus, lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus Jänisjoki alajuoksu Joensuu, Vaellusesteet, allastuminen, lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus 47,6 Tohmajärvi Puhoksen kanava Kitee 0,4 Allastuminen, rakennettu osuus, vaellusesteet Hiitolanjoki-Kokkolanjoki Rautjärvi 9,4 Vaellusesteet, allastuminen, rakennettu osuus Vuoksi Imatra 13,7 Vaellusesteet, allastuminen, rakennettu osuus, lyhytaikaissäännöstelyn voimakkuus 71

72 Nimi Kunta Järven pintaala (km 2 ) Keskeiset perustelut voimakkaasti muutetuksi nimeämiselle Melakko-Loitimo Joensuu 14,7 Sääperi Tohmajärvi 1,1 Talvialeneman suhde keskisyvyyteen, lasku ja nosto, vaellusesteet Talvialeneman suhde keskisyvyyteen, siltojen ja penkereiden vaikutus, vaellusesteet 5.4. Vesien tilaan vaikuttava vedenotto Vuoksen vesienhoitoalueen I- ja II-luokan pohjavesialueilla on noin 180 pohjavedenottamoa ja vajaat 20 tekopohjavedenottamoa tai rantaimeytyslaitosta. Lähes kaikki ottamoista on vakituisessa käytössä. Pohjavedenotto saattaa vaikuttaa pohjaveden määrään, mikä näkyy pohjavedenpinnan laskuna pohjavesimuodostumassa. Jos pohjavettä otetaan pohjavesimuodostuman tilavuuteen nähden liikaa, voi tällainen lasku olla jyrkkä ja aiheuttaa haittaa pohjavedelle. Pohjavedenotto voi vaikuttaa myös pohjaveden laatuun. Jos pohjavettä otetaan pohjavesimuodostuman tilavuuteen nähden liikaa, ympäröivistä pintavesimuodostumista ja suoalueilta saattaa suotautua huonolaatuista vettä pohjavesimuodostumaan. Pohjavedenoton seurauksena tapahtuva vedenpinnan lasku ja virtaaman väheneminen voi olla haitallista myös pienille vesistöille sekä pohjavedestä riippuvaisille lähde- ja suoekosysteemeille. Tekopohjaveden valmistaminen vaikuttaa pohjaveden laatuun ja määrään. Tekopohjavettä valmistetaan useimmiten imeyttämällä pintavettä pohjavesimuodostumaan maaperän kautta tai rantaimeyttämällä. Tämä saattaa aiheuttaa vedenpinnan laskua pintavesistössä. Pintaveden laatu on useimmiten huonompi kuin pohjaveden laatu. Pintaveden imeyttäminen pohjavesimuodostumaan vaikuttaa itse maaperään ja myös kasvillisuuteen. Pintavettä käytetään yhdyskuntien lisäksi muun muassa teollisuuden ja voimalaitosten prosessi- ja jäähdytysvetenä, kalankasvatuksessa sekä kastelun osalta maataloudessa. Yhdyskuntien ja teollisuuden sekä voimalaitosten yhteenlaskettu pintavedenotto oli 2000-luvun alussa noin 3 % vesienhoitoalueen vuosittaisesta keskimääräisestä kokonaisvirtaamasta. Suurin osa vesienhoitoalueen pintavedenotosta tapahtuu niin suurista vesimuodostumista, ettei otolla ole merkitystä vesistön virtaamiin, vedenkorkeuksiin tai ekologiseen tilaan. Kastelun tarvittava vedenotto saattaa joissain tapauksissa vaarantaa pienten vesistöjen tilan ajankohtana, jolloin virtaamat ovat muutenkin pieniä. 72

73 Kuva 24. Talousvedenottoon käytettävät vedenottamot Vuoksen vesienhoitoalueella. Mukana myös varavedenottamot. Kartassa ei ole esitetty kaikkia vedenottomäärältään pienimpiä ottamoita. 73

74 5.5. Uudet vesiin vaikuttavat hankkeet vesienhoitoalueella Hyvän tilan saavuttamista tai säilyttämistä koskevasta tavoitteesta voidaan tietyin edellytyksin poiketa vesimuodostuman rakenteellista tai hydrologista tilaa muuttavan uuden tärkeän uuden hankkeen vuoksi. Samoin voidaan myös muiden tärkeiden hankkeiden vuoksi poiketa erinomaisen tilan säilyttämistavoitteesta. Edellytykset ovat seuraavat (vesien- ja merenhoitolaki 23 ): Hanke on yleisen edun kannalta eritäin tärkeä, se edistää merkittävästi kestävää kehitystä, ihmisten terveytä tai ihmisten turvallisuutta. Haittojen ehkäisemiseksi on ryhdytty kaikkiin käytettävissä oleviin toimenpiteisiin. Tavoiteltaviin hyötyihin ei päästä muilla teknisesti ja taloudellisesti kohtuullisilla ja ympäristön kannalta merkittävästi paremmilla keinoilla. Tarkastelussa ovat mukana kaikki sellaiset pinta- ja pohjavesiin vaikuttavat hankkeet, joista on laadittu YVAlain mukainen arviointiselostus tai arviointimenettely on aloitettu viimeistään vuoden 2013 aikana. Lisäksi on tarkasteltu muitakin kuin YVA-lain mukaisia hankkeita, jos sellaisella hankkeella yhdessä muiden alueella toteutettujen tai suunnitteilla olevien hankkeiden tai muiden olemassa olevien toimintojen kanssa voi olla merkittäviä vaikutuksia vesien tilaan. Mukana ei ole kohteita, joilla on jo voimassa ympäristölupa. Vastaavasti vesimuodostuman erityispiirteet kuten erityinen herkkyys kuormitukselle tai suojeluarvot ovat peruste tarkastella hankkeen vaikutuksia vesienhoitosuunnitelmassa. Sellaiset tulvariskien hallinnan suunnittelussa mukanaolevat tulvariskien hallintatoimenpidevaihtoehdot, joiden vaikutuksista on riittävästi tietoa, on otettu mukaan tarkasteluun. Hankkeet on lueteltu taulukossa 10. Taulukko 10. Yhteenveto Vuoksen vesienhoitoalueella olevista uusista hankkeista. Hanke Nurmeksen bioteollisuushanke Valtatie 9 parantaminen Tohmajärven kunnan alueella välillä Onkamo ja Niirala Mekrijärvensuon turvetuotantoalue, tuotantoalueen laajennus Konnunsuon turvetuotantoalue Karjalan Kultalinjan kaivoshankkeet Koivu-Ruosmesuon turvetuotantoalue Paritsansuon maanläjityspaikka Varkauden Huruslahden TBT-pilaantuneiden sedimenttien kunnostustoimenpiteet Valtatie 5 Hietanen Pitkäjärvi Savonlinnan syväväylän siirto NordkalkOyjLPR Ihalaisen kaivos, läjitysalueiden laajennus Lappeenrannan jätevesien käsittely Pönniälänkankaan pohjavedenottohanke Luikonlahden rikastamon rikastuskapasiteetin nostaminen Kunta Nurmes Tohmajärvi Ilomantsi Tohmajärvi Ilomantsi Ilomantsi Joensuu Varkaus Mikkeli, Hirvensalmi Savonlinna Lappeenranta Lappeenranta Taipalsaari Kaavi Pielisen säännöstelyn kehittämishankkeessa käynnistettäneen YVA-menettely vuoden 2015 aikana. 74

75 6. Vedenkäytön taloudellinen analyysi 6.1. Vesien käyttötarkoituksen taloudellinen merkittävyys Tarkasteltavien toimenpiteiden valinnassa huomioidaan vesistössä ja valuma-alueella sijaitsevat toiminnot, joiden taloudellinen merkitys on veden käytön kannalta suuri. Vesien käytön taloudellinen merkittävyys voidaan poikkeustapauksissa ottaa huomioon toimenpiteiden suunnittelussa, jos suunnitellut toimenpiteet ovat johtamassa vesienhoidon ja vesien käyttötarkoituksen tai vesistön eri käyttötarkoitusten vastakkainasetteluun. Arviointi tehdään tuolloin tapauskohtaisesti Veden hankinnan ja tarpeen pitkän ajan ennusteet Vuoksen vesienhoitoalueella kaupunkimaiset suuret taajamat on lähes kokonaan liitetty vesihuoltoverkkoon. Suurten taajamien kannalta vedenhankinnan tulevia kehittämistarpeita ovat vedenhankinnan ja -laadun varmistaminen sekä vesihuoltoverkoston sekä vesilaitosten kunnostaminen ja ylläpito. Haja-asutusalueilla ja maaseudulla vedenhankinnan toimintavarmuuden turvaaminen on edellä mainittujen kehittämistarpeiden lisäksi erityisen tärkeää. Haja-asutusalueilla vesihuoltoverkkoon liittyminen on yleistä. Vedenhankinnan turvaamiseksi paikallisten vesilähteiden käyttömahdollisuuden säilyttäminen on kuitenkin tärkeää. Maaseudulla vesilaitosten palveluja tulevat hajaja loma-asutusalueiden lisäksi tarvitsemaan myös maataloustuotanto sekä muu maaseudun elinkeinotoiminta, kuten elintarvikkeiden jatkojalostus ja matkailu. Vesienhoitoalueen vesilaitokset käyttävät useimmiten raakavetenään pohjavettä. Merkittävin poikkeus on Savonlinna, jonka raakavesi otetaan Haapavedestä. Pintavedellä, tekopohjaveden muodostamisella sekä kallioporakaivoilla turvataan vedenhankinta alueilla, joilla pohjavettä ei ole riittävästi tai se on luontaisesti huonolaatuista. Pintaveden osuus vedenkäytöstä on vähentynyt sitä mukaa kun ollaan siirtymässä enemmän pohjaveden ja tekopohjaveden käyttöön. Pohjois-Karjalassa vesilaitosten raakavedestä 100 % on pohjavettä. Alueelliset väestömuutokset tuovat oman haasteensa vedenhankinnalle. Monilla alueilla väestö on keskittymässä kaupunkeihin ja suuriin asutuskeskuksiin, jolloin vedentarve niissä kasvaa. Lisäksi yhdyskuntarakenteen muutokset, kuten kaukana asutuskeskuksista sijaitsevan pientaloasumisen yleistyminen ja maatilojen tilankoon kasvu vaikuttavat vesihuollon kehitystarpeisiin. Myös elintarviketeollisuuden keskittyminen yhä suurempiin laitoksiin voi lisätä paikallisesti vedentarvetta, vaikka tuotantoyksikköä kohti vedenkäyttö vähenisi suurempien laitosten tehokkuuden vuoksi. (Isomäki ym. 2007) Ilmastonmuutoksen vaikutusta vedenhankintaan on vaikea ennakoida. Mahdolliset kuivemmat ja pidemmät kesät, lämpötilojen nousu sekä kevätvalunnan pieneneminen saattavat alentaa pohjavesimuodostumien pintoja huolimatta loppusyksyn ja talven pohjaveden runsaasta muodostumisesta. Pohjaveden pinnan aleneminen voi vaikuttaa pohjaveden riittävyyden lisäksi myös sen laatuun. Ilmastonmuutoksen takia lisääntyvät tulvat voivat aiheuttaa sekä pintavesien että pohjavesien laadun heikkenemistä. (Isomäki ym. 2007) 6.3. Kustannusten kattamisen periaatteen huomioon ottaminen vesihuollossa Vesihuollon kustannusten kattavuutta arvioitiin vuonna 2004 erillisessä selvityksessä, joka perustui vesihuoltolaitosten vuoden 2003 tilinpäätöstietoihin. Kustannusten kattavuus arvioitiin uudelleen vuonna 2013 perustuen tilinpäätösaineistoihin vuodelta 2011 pääosin samoin laskentaperustein ja otos vertailukelpoinen vuoden 2004 selvitykseen. Arvioinnissa olivat mukana vesihuoltolaitokset, jotka myyvät tai käsittelevät vettä yli 500 m 3 päivässä (n asukasta palveleva laitos). Selvitys kattoi lukumääräisesti vain 10 % Suomen vesihuoltolaitoksista, mutta niiden liikevaihto edustaa yhteensä % alan liikevaihdosta ja sen piirissä on 3,9 milj. ihmistä. 75

76 Edellisen selvityksen jälkeen vesihuoltolaitosten toimintamuotoihin on tullut muutoksia. Kuntien yhdistymisen myötä vesilaitoksia on yhdistynyt suuremmiksi yksiköiksi. Samaan aikaan kunnallisia laitoksia on yhtiöitetty tai muutettu liikelaitoksiksi tai yhdistetty energiayhtiöiden kanssa. Selvityksen perusteella suurten vesihuoltolaitosten kustannusten kattavuus on kokonaisuudessaan varsin hyvällä tasolla (taulukko 11). Valtakunnallisesti kattavuus on laskenut, mutta edelleen keskimäärin kannattavaa (115 %). Aikaisempaan verrattuna tappiollisten laitosten määrä on vähentynyt, mutta niiden liikevaihto on suurempi. Kaikkein suurimmat laitokset tekevät siis sekä suurimmat voitot että tappiot. Tappioiden kasvun syinä ovat mm. laitosten yhdistymiset, suuret investoinnit ja suuret poistot suhteessa liikevaihtoon Vuoksen vesienhoitoalueelta on otettu mukaan yhteensä 22 laitosta, joista 20 kpl (91%) on voitollisia ja 2kpl (9 %) tappiollisia. Laskennallisesti eriytettyjä laitoksia on mukana 11 kpl, liikelaitoksia / taseyksiköitä 8 kpl, osakeyhtiöitä 2 kpl ja osuuskuntia 1 kpl. Kunnalta tms. on tuloslaskelmaan kirjattuja tukia saanut vain 5 laitosta ja yhteensä noin Koko alueella saatujen tukien suhde liikevaihtojen summaan on ollut 0,1 %. Tukien kanssa koko alueen kustannusten kattavuus ([tuotot + tuet] / kulut) oli keskimäärin 118 %. Tuet eivät kääntäneet yhtään laitosta tappiollisesta voitolliseksi. Taulukko 11. Vuoksen vesienhoitoalueen vesihuoltolaitosten kustannusten kattavuuden arvio vuoden 2011 tilinpäätöksen perusteella. Vuoksen vesienhoitoalue Vesihuoltolaitosten lukumäärä 22 Tuotot (milj. ) 92 Kulut (milj. ) 78 Voitto/tappio (milj. ) 14 Kustannusten kattavuus ilman tukia (%) 118 % Laskutettu vesi (milj. m3) 29 Laskutettu jätevesi (milj. m3) 29 Tuotot ( /m3) 1,59 Kulut ( /m3) 1,35 Voitto/tappio ( /m3) 0,24 * Taulukossa esitetyt tuotot ja kulut ( /m 3 ) on laskettu jakamalla vesihuoltolaitosten yhteenlasketut tuotot (milj. ) laskutetun veden ja jäteveden yhteismäärällä (milj.m 3 ) ja vastaavasti jakamalla kulut ( /m 3 ) laskutetun veden ja jäteveden yhteismäärällä (milj.m 3 ). Myöhemmin on myös selvitetty pienempien vesihuoltolaitosten (vedenotto < 500 m³ päivässä) kustannusten kattavuutta (Maa- ja metsätalousministeriö 2007). Tulokset on laskettu vesihuoltolaitosten vuoden 2005 tilinpäätöstiedoista. Koko Suomen pienten vesilaitosten toiminta on keskimäärin niukasti voitollista, joskin 45 laitoksella 126:sta toiminta oli tappiollista. Pienet laitokset eivät hinnoittelullaan pysty varautumaan pitkäjänteisesti tuleviin investointeihin eikä niiden toiminta ei ole taloudellisesti tehokasta. Pieni tuottavuus johtuu muun muassa hajautuneesta yhdyskuntarakenteesta pienillä paikkakunnilla. Pohjaveden käytön ennustetaan lisääntyvän Vuoksen vesienhoitoalueella vuoteen 2021 mennessä (taulukko 12). Pintaveden osuus vedenkäytöstä on viime vuosina laskenut ja osuuden arvioidaan edelleen vähentyvän sitä mukaa kun ollaan siirtymässä enemmän pohjaveden ja tekopohjaveden käyttöön. 76

77 Taulukko 12. Pinta- ja pohjavesien käyttö vuonna 2012 (VELVET) ja vedenkäytön ennusteet vuosina 2015 ja 2021 Vuoksen vesienhoitoalueella (m3/vrk) 2015 (m3/vrk) 2021 (m3/vrk) Pintavedet Pohjavedet Yhteensä Vesienhoitoalueen seurantaohjelma 7.1. Järvien, jokien ja rannikkovesien tilan seuranta Laki vesien- ja merenhoidosta edellyttää, että seurannalla saadaan yhtenäinen ja monipuolinen kokonaiskuva vesien tilasta. Seurantatiedon perusteella arvioidaan tarvittavia toimenpiteitä ja seurataan niiden vaikuttavuutta, jotta vesiin kohdistuvia paineita voidaan hillitä vesien hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi. Seurantaohjelmassa tulee huomioida erilaisten pintavesityyppien esiintyminen alueella (kts. luku 3). Seurantaan tulee kuulua perus-, toiminnallisen ja tarvittaessa tutkinnallisen seurannan osat (kuva 25). Perusseurannan tarkoituksena on antaa edustava yleiskuva vesienhoitoalueen vesien tilasta. Perusseurannalla hankitaan tietoa erityisesti luonnontilaisten vesien ja alueen merkittävien vesien tilasta sekä ihmistoiminnasta johtuvien pitkäaikaisten muutosten, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Perusseurannassa seurataan monipuolisesti sekä fysikaalis-kemiallisia että biologisia ja hydrobiologisia tekijöitä. Toiminnallisen seurannan tarkoituksena on seurata ihmistoiminnan muuttamien vesien tilaa ja toimenpiteiden vaikutuksia. Toiminnallista seurantaa järjestetään, mikäli vesien hyvän tilan saavuttaminen on epävarmaa tai vesialueen hyvä tila uhkaa heikentyä. Tutkinnallinen seuranta voi tulla kyseeseen, jos tulee tarve tarkemmin selvittää syyt vesimuodostuman tilaan. Kuva 25. Vesienhoitoalueen seurantaohjelman rakenne. 77

78 Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteet Seurantaohjelma on laadittu yhdistämällä soveltuvilta osin viranomaisten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajien ympäristönsuojelulain ja vesilain nojalla tekemä tarkkailu. Vesienhoitoalueen seurantaohjelmaan on otettu havaintopaikkoja, joiden olemassa olevaan tarkkailuun sisältyy ekologista tilaa kuvaavia tekijöitä sekä myös seurantoja, joissa selvitetään pääsääntöisesti vain vedenlaatua. Kalaston seurannan tarpeet alueellinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on suunnitellut yhteistyössä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa. Pintavesimuodostumien tilaa arvioitaessa ja seurattaessa on samaan tyyppiin ja samaan kuormitusluokkaan kuuluvia pintavesiä voitu tarkastella ryhminä. Myös alueelliset vesienhoidon yhteistyöryhmät ovat päässeet vaikuttamaan ohjelman sisältöön. Seurantaohjelmassa on esitetty tarvittavat seurantapaikat, seurattavat laatutekijät sekä seurantatiheydet Seurannassa käytettävät menetelmät, noudatettavat standardit ja laadunvarmistus Seurannassa käytetään standardisoituja tai niitä luotettavuudeltaan vastaavia näytteenottomenetelmiä. Seurantatietoa tuottavilla laboratorioilla on ajan tasalla olevat laatujärjestelmät ja valtaosa niistä on akkreditoinut fysikaaliskemiallisia määritysmenetelmiään. Biologisten määritysten ja hydrologisten mittausten laatua pyritään edistämään järjestämällä ohjeistusta ja koulutusta. Biologisten näytteiden määrittäjille on järjestetty myös pätevyyskokeita. Kaikilla näytteenottoon osallistuvilla on henkilösertifikaatti tai riittävä koulutus Seurannan tuottamien tulosten luotettavuus Seurannan luotettavuutta on pyritty nostamaan kiinnittämällä huomiota luonnossa vallitsevaan vaihteluun ja keinoihin hallita sitä. Paikallinen ja ajallinen vaihtelu on otettu huomioon valitsemalla esimerkiksi havaintopaikat aluettaan ja pintavesityyppiä mahdollisimman hyvin edustavilta paikoilta sekä näytteenottoajat niin, että vuodenaikaisvaihtelun osuus on mahdollisimman pieni. Laadunvarmistuksen keinoin pyritään vaikuttamaan tulosten tarkkuuteen ja toistettavuuteen. Tietoaukkojen kattamiseksi on seurantaohjelmaan valittu havaintopaikkoja siten, että tietoa kertyy entistä enemmän sellaisista pintavesityypeistä, jotka aikaisemmissa seurantaohjelmissa olivat puutteellisesti edustettuina. Aiemmin seuranta on painottunut suurimpiin vesistöihin ja vesienhoitoalueen seurantaohjelmassa tyyppiedustavuutta on parannettu Ryhmittelyn käyttö seurannassa ja luokittelussa Pintavesimuodostumien tilaa arvioitaessa ja seurattaessa on samankaltaisia pintavesiä voitu tarkastella ryhminä (VNA vesienhoidon järjestämisestä 1040/2006, 3 ). Ryhmittelyllä pyritään jäsentämään pintavesiä koskevaa aineistoa ja rationalisoimaan sen käsittelyä siten, että riittävän samankaltaisia vesiä tarkastellaan kokonaisuuksina. Ryhmittelyä voidaan käyttää pintavesien tilan arvioinnissa, seurannassa, luokittelussa sekä niitä koskevien toimenpiteiden suunnittelussa ja raportoinnissa. Ryhmittelyä käytetään vesienhoidon toisella suunnittelukaudella tilan arvioinnissa. Sen avulla on mahdollista saada tila-arvio useammasta vesimuodostumasta kuin mihin seuranta kohdistuu. Vastaavasti seurantaan valituissa vesimuodostumissa joudutaan järjestämään riittävän monipuolinen ja tiheävälinen seuranta luotettavan, koko ryhmää koskevan tiedon saamiseksi. Vesienhoitoalueen seurantaohjelmaan tulisi siten kuulua useampi ryhmää edustava seurantapaikka. Ryhmää kuvaavia eri biologisia tai fysikaalis-kemiallisia laatutekijöitä voidaan joissakin tapauksissa seurata ryhmän sisällä eri pintavesimuodostumista. Ryhmittelyn tavoitteena on mahdollistaa ensimmäisissä vesienhoitosuunnitelmissa tarkasteltujen järvien ja jokivaluma-alueiden kokorajoja pienempien vesimuo- 78

79 dostumien sisällyttäminen kattavammin vesienhoidon suunnitteluun ja lisätä tila-arvioitujen järvi- ja jokimuodostumien määrää. Ryhmittelyä voidaan käyttää alle 5 km 2 kokoisissa järvimuodostumissa ja valuma-alueeltaan alle 200 km 2 kokoisissa jokimuodostumissa. Eri päävesistöalueilla sijaitsevien ryhmiteltävien kohteiden etäisyyden toisistaan pitäisi olla alle 10 km. Tiettyyn ryhmään kuuluvien pintavesimuodostumien ekologisen ja kemiallisen tilan tulee olla samankaltainen, joten kaikki saatavilla oleva paikallisasiantuntemus ja vesimuodostuman tilaan liittyvä tieto tulee ryhmittelyssä ottaa huomioon. Ryhmittelyn lähtökohtana on aina sama pintavesityyppi Pintavesien seurannan rakenne Perusseuranta Perusseurannan tavoitteena on hankkia tietoa vaikutusarviointimenettelyn täydentämiseksi ja oikeaksi osoittamiseksi, tulevien seurantaohjelmien tehokasta ja järkiperäistä suunnittelua varten, luonnonolojen pitkäaikaismuutosten arvioimiseksi, ja laaja-alaisten ihmistoimintojen aiheuttamien pitkäaikaismuutosten arvioimiseksi. Perusseurantaan seurantapaikkoja valittaessa on huolehdittu siitä, että mukana ovat jokipaikat, joissa valuma-alue on suurempi kuin 2500 km 2 vesitilavuudeltaan suuret järvet ja tekoaltaat merkittävät, valtakunnan rajan ylittävät joet ja järvet paikat, joita tarvitaan valtakunnan rajan yli tai mereen kulkeutuvien pilaavien aineiden kuormaa arvioitaessa Seurattavat tekijät kuuluvat neljään ryhmään: biologiset, kemialliset ja fysikaalis-kemialliset, ja hydrologismorfologiset laadulliset tekijät sekä erityisesti pilaavat aineet (taulukko 13). Tekijäluettelo poikkeaa riippuen siitä, onko kyseessä joki, järvi vai rannikkovesi. Perusseurannassa tulee seurata näitä kaikkia laatutekijöitä ainakin vuoden ajan ja toistaa viimeistään joka 18 vuosi, jos vesimuodostumaan ei kohdistu merkittävää ihmistoiminnan vaikutusta. Perusseurannassa on seurantatiheyttä porrastettu paikan merkittävyyden kannalta seuraavasti: vuosittain seurattavat kohteet, kuten yllä olevassa luettelossa mainitut kolmen tai kuuden vuoden välein seurattavat kohteet harvemmin seurattavat kohteet Seurantatiheys vaihtelee lisäksi eri tekijöiden osalta riippuen niiden luontaisesta vaihtelusta. Toiminnallinen seuranta Toiminnallisen seurannan tavoitteena on saada selville niiden vesimuodostumien tila, joiden osalta on mahdollisuus, että ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta, ja havaitaan näiden vesimuodostumien tilan kaikki muutokset, jotka ovat toimenpideohjelmien seurausta. Toiminnallista seurantaa on tehtävä kaikissa niissä vesimuodostumissa, joiden osalta on joko vaikutusarvioinnin tai perusseurannan mukaan mahdollista, että ympäristötavoitteet jäävät saavuttamatta, tai joihin päästetään prioriteettilistan aineita. 79

80 Toiminnallisen seurannan paikkoja on sijoitettava vesimuodostumiin, joissa pistekuormitus voi aiheuttaa merkittäviä ympäristöpaineita. Seurantapaikkoja sijoitetaan riittävästi kaikkiin vesimuodostumiin, jotta pistekuormituksen suuruus ja vaikutukset voidaan arvioida. Silloin kun vesimuodostumaan kohdistuu useita pistekuormituspaineita, seurantapaikat voidaan valita siten, että voidaan tarkastella näiden paineiden suuruutta ja vaikutusta kokonaisuutena, vesimuodostumiin, joissa hajakuormitus voi aiheuttaa merkittäviä ympäristöpaineita. Seurantapaikkoja sijoitetaan riittävästi valittuihin vesimuodostumiin, jotta hajakuormituksen suuruus ja vaikutukset voidaan arvioida. Vesimuodostumat on valittava siten, että ne edustavat hajakuormituksen ympäristöpaineiden suhteellisia riskejä ja pintaveden hyvän tilan saavuttamatta jäämisen suhteellisia riskejä, vesimuodostumiin, joihin voi kohdistua merkittäviä hydrologis-morfologisia ympäristöpaineita. Seurantapaikkoja sijoitetaan riittävästi valittuihin vesimuodostumiin, jotta näiden paineiden suuruus ja vaikutukset voidaan arvioida. Vesimuodostumat on valittava siten, että ne osoittavat hydrologis-morfologisten ympäristöpaineiden kokonaisvaikutusta vesistöön. Toiminnalliseen seurantaan on otettu mukaan vesistöjen velvoitetarkkailua siten, että vesimuodostumassa olevaan seurantapaikkaan on linkitetty vesistökuormituksen vaikutuksia selvittävän velvoitetarkkailun havaintopaikkoja riittävän kuvan saamiseksi vesimuodostuman tilasta. Velvoitetarkkailu koskee pistekuormitusta ja vesirakentamista. Pistekuormituksen suuruus saadaan kuormitusseurannasta, joka on osa velvoitetarkkailua. Hajakuormituksen seurannassa ei ole käytettävissä velvoitetarkkailua, vaan hajakuormituksen suuruutta ja vesistövaikutuksia arvioidaan esimerkkialueilla. Vesienhoidon seurantaohjelmassa pyritään seuraamaan interkalibroituja biologisia laatutekijöitä (naapurimaiden kanssa yhteisesti sovittuja ja testattuja). Rajallisista resursseista johtuen erityisesti riskivesistöjen toiminnallisessa seurannassa on painotettu muuttujia, jotka ovat erityisen paineherkkiä. Toisaalta lähes luonnontilaisilla alueilla pyritään saamaan kuva vesistön yleistilasta mahdollisimman laajalla muuttujavalikoimalla käyttäen hyväksi ryhmittelyn suomia mahdollisuuksia. Hajakuormituksen rehevöittämissä järvissä kasviplankton reagoi nopeasti rehevöitymispaineeseen ja toisaalta vesikasvit kuvaavat pitkäaikaista muutosta tilassa. Vastaavasti jokivesistöissä rantavyöhykkeen piilevät ovat herkkiä rehevöitymispaineille. Rakennetuissa hydromorfologisesti muutetuissa vesistöissä kalat ja pohjaeläimet reagoivat erityisen hyvin paineeseen ja järvien säännöstelyn vaikutukset ilmenevät parhaiten vesikasvillisuuden koostumuksessa ja vyöhykkeisyydessä. Esimerkiksi järvien pohjaeläinseurannan painopistettä on siirretty erityisesti pienten järvien syvänteistä rantavyöhykkeelle, jossa ne ilmentävät paremmin muutosta sekä rehevöitymisessä että vedenpinnan säännöstelyssä. Vesimuodostumien tila-arvion yhteydessä tehdään perusteellinen arviointi hydrologis-morfologisesta muuttuneisuudesta. Vesimuodostuma liitetään seurantajaksolla osaksi hydromorfologista kenttäseurantaa, mikäli vesimuodostumassa on kohtalaisia tai merkittäviä muutoksia. Mikäli muutoksia ei ole tai että ne ovat vähäisiä, jatkuvaa kenttäseurantaa ei tehdä. Tutkinnallinen seuranta Tutkinnallista seurantaa tehdään silloin kun syytä ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämiselle ei tiedetä tai ympäristötavoitteita ei saavuteta esimerkiksi ympäristövahingosta johtuen. Tutkinnallista seurantaa toteutetaan tarpeen mukaan kullakin seurantaohjelmakaudella. 80

81 Taulukko 13. Pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan seurannan laatutekijät ja niiden seurannan valmiusaste Suomessa. Tekijäryhmät Laatutekijät Joet Järvet Rannikkovedet Biologiset Vesikasvillisuuden koostumus ja runsaussuhteet A A A Hydrologismorfologiset Kasviplankton A A Eläinplankton Vesikasvit A A Päällyslevät A A Pohjaeläimistön koostumus ja runsaussuhteet A A A Kalaston koostumus, runsaussuhteet ja ikärakenne A A A Hydrologinen järjestelmä A A Joen tai järven virtauksen määrä ja dynamiikka (virtaama. vedenkorkeus) 1) A A B Järven viipymä 1) A Kemialliset ja fysikaalis-kemialliset Yhteys pohjavesimuodostumiin Joen esteettömyys Morfologiset tekijät Joen syvyyden ja leveyden vaihtelu A? Järven tai rannikkoveden syvyyden vaihtelu? A Joen tai rannikkoveden pohjan rakenne ja laatu B A Järven pohjasedimentin määrä, pohjan rakenne ja laatu? Joen tai järven rantavyöhykkeen rakenne B? B? Yleiset tekijät A A A Näkösyvyys (A) A A Lämpöolot A A A Happitilanne A A A Suolaisuus A A A Happamoitumistilanne A A Ravinneolot A A A Erityiset pilaavat aineet A A A Euroopassa yhteisesti sovitut haitalliset ja vaaralliset aineet A A A Muut A A A A: seurantaa toteutettu vuosina ja yleensä jo tätä huomattavasti aiemmin tekijästä riippuen B: tekijää tullaan seuraamaan vuodesta 2014 alkaen 1) Hydrologinen havaintotoiminta ja niihin perustuva, koko maan kattava hydrologinen mallinnus. A Suomessa ei ole katsottu tarpeelliseksi rajata erikseen jokisuiden vaihettumisvyöhykkeitä, koska vuorovesiilmiö (käytännöllisesti katsoen) puuttuu Suomen rannikkovesialueilla. Näin ollen kalakantoihin liittyvä seuranta on jäänyt pois vesienhoidon rannikkovesiä koskevasta seurannasta. RKTL toteuttaa sitä kuitenkin merenhoidon yhteydessä. Rannikkovesialueilla hydrologis-morfologista seurantaa toteutetaan yhteistyössä Ilmatieteen laitoksen kanssa, joka mittaa mm. meriveden korkeutta merenhoidon tila-arvioita varten. Rannikkovesissä pohjan rakenteen ja laadun seuranta sisältyy pohjaeläinten seurantaan Erityissuojeltujen alueiden (vedenhankintavedet, kalavedet, uimavedet, Natura-alueet) seuranta sisältyy yllä kuvattuun vesienhoitoalueen seurantaan, tai tieto on saatavissa eri viranomaisilta. 81

82 Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelma Vuoksen vesienhoitoalueen perusseurantaverkkoon on valittu kaikki pintavesityypit edustavasti suhteutettuna tyyppijakaumaan (kuva 25). Vertailupaikat on pyritty sijoittamaan maantieteellisesti kattavasti. Järviseuranta painottuu vähä- ja keskihumuksisiin järviin sekä pieniin humusjärviin. Jokien seurantaan kuuluu sekä turvemaiden että kangasmaiden jokia. Vertailupaikat sijaitsevat suurten, lähellä luonnontilaa olevien järvien selkävesillä tai pienissä latvajärvissä ja joissa osin tyyppipainotteisesti eri puolilla vesienhoitoaluetta. Seurannassa on huomioitu myös erityisten alueiden seurantavelvoitteet. Osa vesienhoitoalueen pintavesien seurantaohjelmaan ehdotetuista havaintopaikoista sijaitsee vesistöissä, joissa on EU-uimarantoja tai johon kuuluu Natura 2000 suojelualuerekisteriin kuuluva alue. Lampiin kohdistuu myös seurantaa. Toiminnallista seurantaa tehdään suurimpien jätevesikuormittajien purkuvesissä, kuten Lappeenrannan Imatran välisellä alueella Saimaalla sekä muiden merkittävien kuormittajien purkuvesissä muun muassa Kuopion Kallaveden, Joensuun Pyhäselän, Varkauden alapuolisen Haukiveden sekä Mikkelin Ukonveden alueilla. Lisäksi toiminnallista seurantaa tehdään muun muassa Iisalmen reitillä sekä jokikohteilla ja yksittäisillä kohteilla eri puolilla vesienhoitoaluetta. Vesiympäristölle haitallisia ja vaarallisia aineita seurataan toiminnallisessa seurannassa muun muassa Pohjois- Karjalassa kaivannaisteollisuuden vesistöpäästöjen (esimerkiksi nikkeli) aiheuttamien pitoisuuksien selvittämiseksi. Toiminnallisen seurannan kohteiksi on nimetty myös hyvää huonommassa tilassa olevat vesimuodostumat. Seuranta voi olla myös sekä toiminnallista että perusseurantaa jolloin perusseuranta tuottaa aineistoon puuttuvia laatutekijöitä. Maatalouden vaikutusten seuranta on painottunut Pohjois-Savoon Iisalmen reitille sekä Kaakkois-Suomeen Salpausselän eteläpuolisille savikkomaille. Metsätalouden vaikutusten seuranta painottuu Vuoksen vesienhoitoalueella Pohjois-Karjalaan sekä Etelä-Savoon. Vuoksen vesienhoitoalueella on runsaasti hydrologista vesistöseurantaa: ympäristöhallinnon hoitamaa seurantaa sekä toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailuja. Vesienhoitoalueella on valtakunnallisia vedenkorkeuden havaintopaikkoja 58 ja virtaamahavaintopaikkoja 43 kappaletta. Seurannan lisäksi jokaiselle vesistöalueelle on laadittu vesistömalli, josta voidaan arvioida vesimäärää alueilta, joilta ei ole saatavissa havaintoja. Nykyinen havaintoverkko ja mallinnus täyttävät vesienhoitoasetuksen (1040/2006) vaatimukset hydrologisesta seurannasta. 82

83 Kuva 25. Pintavesien seurantapaikat Vuoksen vesienhoitoalueella. 83

84 Pintavesien seurannan kehittäminen Uudessa seurantaohjelmassa vuosille on entistä paremmin otettu huomioon seurannassa tapahtuvaa kehitystä, hyödynnetty uutta tutkimustietoa ja kokemuksia vesimuodostumien tilan luokittelusta. Samoin on pyritty löytämään ratkaisuja ensimmäisen vesienhoitoalueiden (VHA) seurantakauden yhteydessä esiin tulleisiin ongelmiin. Uutta perusseurantakauden ohjelmassa on pintavesimuodostumien seurannan kattavuuden lisääminen ryhmittelyn avulla. Ryhmittelyn tavoite on vähentää luokittelemattomien vesimuodostumien määrää. EU:n komissio kiinnitti huomiota Suomen 1. suunnittelukauden luokituksen runsaaseen luokittelemattomien vesien määrään. Toinen tärkeä painotus on puutteellisesti kuvattujen vertailuolojen ja seurantamenetelmien sekä ohjeistuksen tarkentaminen. Ympäristön tilan pitkäaikaismuutosten havainnointia on parannettu seurannan eri osa-alueiden optimoinnilla ja rotaation lisäämisellä. Lisäksi ryhmittelyn avulla katetaan nykyistä laajempi vesimuodostumien joukko. Pitkäaikaismuutosten selvittämiseksi on ollut tärkeää jatkaa kansallisesti tärkeitä pitkäaikaisia intensiiviseurantoja osassa kohteissa. Tavoitteena seurantojen kehittämisessä on näytteenottosuunnitelma, joka jatkossa mm. lisää prioriteettiaineiden seurantaa ja vertailupaikka-aineistojen maantieteellistä kattavuutta aikaisempaa vähäisemmillä tai samoilla resursseilla. Nykyisessä seurantaohjelmassa tehdyt kehittämistoimenpiteet ja vertailupaikkalisäykset tulevat vähitellen parantamaan vesimuodostumien tilaluokitusten luotettavuutta. Kehitystarpeita on edelleen erityisesti pienten vesimuodostumien vertailuolojen ja niihin kohdistuvien paineiden seurannassa. Näytteenottosuunnitelmien edustavuuden ja tilastollisen tehokkuuden arvioiminen ja parantaminen tullaan sisällyttämään valtakunnallisiin seurannan kehittämistavoitteisiin. Kaukokartoitus on tulevaisuudessa todennäköisesti lisääntyvässä määrin mukana sekä sisävesien että merialueiden VHA -seurannoissa ja ekologisen tilan luokituksen yhtenä aineistomuotona. Vuonna 2014 käynnistyneen MONITOR kehittämisohjelman päämääränä on luoda seurannoille yhteiset toimintakäytännöt, automatisoida seurantoja ja tarkastella soveltuvin osin vapaaehtoissektorin, kansalaisten ja yritysten potentiaalia seurantatiedon tuotantoon, varastointiin ja jakeluun Pohjavesien seuranta Vesienhoitoalueen seurantaohjelman periaatteet Kaikki maa- ja kallioperässä oleva vesi on pohjavettä. Suomen vesivarat jakautuvat siten, että kaikesta makeasta vedestä pohjavettä on 75 % ja pintavettä 25 %. Pohjavedestä kuitenkin vain alle 10 % on vedenhankintaan soveltuvaa. Alueet, joilta on mahdollista saada riittävästi pohjavettä yhdyskuntien käyttöön, on luokiteltu pohjavesialueiksi. Niitä on Vuoksen vesienhoitoalueen maapinta-alasta vain noin 5 %. Pohjaveden merkitys vedenhankinnalle on kuitenkin kiistaton, sillä yli 80 % vesilaitosten jakamasta vedestä on Vuoksen vesienhoitoalueella pohjavettä. Sen lisäksi haja-asutus käyttää pääasiassa pohjavettä talousvetenään. Vesienhoidosta annetun asetuksen (1040/2006) mukaisesti seurantaohjelmassa on oltava riittävästi seurantapaikkoja, jotta pohjavesien tila ja tilan luontainen tai ihmisen toiminnasta aiheutuva lyhyen ja pitkän ajan vaihtelu voidaan arvioida luotettavasti. Jos on mahdollista, että pohjaveden hyvää tilaa ei saavuteta, seurantapaikat, -tekijät ja -tiheys on valittava siten, että voidaan selvittää, miten vedenotto, muu ihmisen toiminta ja pohjaveden purkautuminen vaikuttavat pohjaveden tilaan. Pohjavesien seurantaohjelmaan kuuluu pohjaveden määrällisen ja kemiallisen tilan seurantaa. Määrällisen tilan seuranta koostuu pohjaveden pinnankorkeuden ja otetun vesimäärän seurannasta. Kemiallisen tilan seuranta koostuu sekä laadun perusseurannasta että toiminnallisesta seurannasta. 84

85 Seurantaohjelman ja -verkon laatimisen perusteet Pohjavesien seurantaohjelma käsittää pohjaveden kemiallisen ja määrällisen tilan seurannan. Vesienhoidossa tarkastellaan vain tärkeitä ja vedenhankintaan soveltuvia pohjavesialueita (luokat I ja II). Niiden pohjavesi luokitellaan kemiallisten ja määrällisten ominaisuuksien perustella hyvään tai huonoon tilaan. Seurannan tavoitteena on pystyä arvioimaan laaja-alaisen ihmisen toiminnan aiheuttaman paineen pitkäaikaisvaikutukset pohjaveden tilaan ja vertaamaan sitä pohjaveden tilaan luonnonoloissa (perusseuranta). Jos on mahdollista, että pohjavesi ei ole hyvässä tilassa, seurannalla tulee selvittää pohjaveden tila ja vesienhoidon toimenpideohjelmassa esitettyjen toimenpiteiden vaikutukset tilan kehittymiseen (toiminnallinen seuranta). Lisäksi seurantaohjelman tavoitteena on tunnistaa pitoisuustrendit riskialueiksi nimetyillä alueilla ja varmistaa hyvän tilan säilyminen. Lisäksi tulee saada riittävästi laatutietoa selvitystarvealueiden luokittelua varten. Tavoitteena on lisätä pohjaveden luontaisten taustapitoisuuksien seurantaa myös pohjavesialueiden ulkopuolella. Pohjaveden määrällisen tilan seurantaverkko on suunniteltava siten, että pohjavesimuodostumien tai - muodostumaryhmien määrällisestä tilasta saadaan luotettavaa tietoa esimerkiksi käytettävissä olevien pohjavesivarojen arvioimiseen. Erityistä huomiota tulee kiinnittää seurannan järjestämiseen alueilla, joiden osalta on mahdollista, että asetettuja ympäristötavoitteita ei saavuteta. Kyseisissä pohjavesimuodostumissa on turvattava riittävä havainnointitiheys vedenoton ja purkaumien vaikutuksen selvittämiseksi pohjavedenkorkeuteen. Niissä pohjavesimuodostumissa, jotka ulottuvat toisen valtion alueelle, tulee olla riittävän tiheästi seurantapaikkoja jäsenvaltion rajan kohdalta virtaavan pohjaveden suunnan ja määrän arvioimiseksi. Seurantaohjelmassa yhdistetään soveltuvin osin viranomaisten järjestämä seuranta ja toiminnanharjoittajien muun lain nojalla tekemä velvoitetarkkailu. Kaikki seuranta- ja tarkkailutulokset tallennetaan mahdollisuuksien mukaan ympäristöhallinnon POVET-tietojärjestelmään Seurannassa käytettävät menetelmät, noudatettavat standardit ja laadunvarmistus Seurannassa käytetään standardisoituja tai niitä luotettavuudeltaan vastaavia menetelmiä. Seurantatietoa tuottavilla laboratorioilla on ajan tasalla olevat laatujärjestelmät ja valtaosa niistä on akkreditoinut fysikaalis-kemiallisia määritysmenetelmiään Pohjavesien ryhmittely perusseurannassa Vesienhoitolain tarkoittamat vedenhankintaa varten tärkeät (luokka I) ja vedenhankintaan soveltuvat (luokka II) pohjavesialueet ryhmitellään seurantaa varten suuremmiksi kokonaisuuksiksi (kuva 26). Ryhmään kuuluvien pohjavesimuodostumien pohjaveden keskimääräistä laatua ja määrällistä tilaa tulee voida arvioida yhtenä kokonaisuutena pohjavesimuodostumaryhmän seurantakohteiden perusteella. Pohjaveden seurantaa järjestettäessä tulee ottaa erityisesti huomioon seurantakohteen edustavuus. Vesienhoidon pohjavesiseurantojen tarkoituksena on tuottaa tietoa pohjavesimuodostumaryhmän tilan yleiskuvasta. Käytännössä pohjaveden perusseurantaan valitaan tämän mallin mukaisesti ympäristöhallinnon seuranta-asemien lisäksi edustavia vedenottamokohteita, joilla seurataan raakaveden laatua. Ryhmittelyn perusteena on ollut kohtalaisen suurpiirteinen pohjavesialueiden geologinen aluejako. Kustakin pohjavesimuodostumaryhmästä valitaan vesienhoidon järjestämistä varten riittävästi edustavia seurattavia pohjavesialueita ja seurantapisteitä, joiden perusteella koko ryhmän määrällinen ja kemiallinen tila voidaan yleistää tai arvioida. Ryhmittelyä voidaan käyttää perusseurannan kohteissa, joihin ei kohdistu paineita ja joiden tila on hyvä. 85

86 Kuva 26. Pohjavesimuodostumien ryhmittely Vuoksen vesienhoitoalueella. 86

87 Pohjavesien seurantaohjelma ja seurantaverkko Luvussa 8 esitettävät pohjavesien määrällisen ja kemiallisen tilan arviot perustuvat vesienhoitoalueiden seurannasta saatavaan tietoon. Tarkempi pohjaveden tilan luokittelu tehdään vain riskialueiksi nimetyille pohjavesimuodostumille. Kyseisiä pohjavesimuodostumia ei ryhmitellä vaan niillä tulee olla muodostumakohtaiset seurantapaikat. Pohjavesien kemiallisen ja määrällisen tilan seurannan laatutekijät on koottu taulukkoon 14. Pohjavesien seurantaohjelma uudistettiin vuonna 2008 vuosille Seurantaverkko esitetään kuvassa 27. Tarkemmat tiedot seurantapaikoista ja seurattavista muuttujista on tallennettu ympäristöhallinnon tietojärjestelmään (HERTTA, Pohjavedet, Seuranta-asemat). Taulukko 14. Pohjavesien kemiallisen ja määrällisen tilan seurannan laatutekijät Tekijäryhmät Muuttujat Määrä Kemialliset Pohjavedenkorkeus Yleiset Happipitoisuus ph-luku Sähkönjohtavuus Nitraatti Ammonium Ympäristöpaineiden vaikutuksia kuvaavat lisämuuttujat Pohjavesien eri käyttötapojen turvaamista kuvaavat muuttujat 87

88 Kuva 27. Pohjavesien seurantaverkko Vuoksen vesienhoitoalueella vuosina Pohjavesien määrällisen ja kemiallisen tilan seuranta. 88

89 Pohjavesien seurannan kehittäminen Ensimmäistä vesienhoitosuunnitelmaa varten tehdyssä riskialueiden nimeämisessä ja pohjaveden tilan luokituksessa jouduttiin noin 200 pohjavesimuodostumaa nimeämään selvityskohteeksi, koska kyseisiltä muodostumilta ei ollut riittävästi seurantatietoa riskin todentamiseksi ja tilaluokitusta varten. Seurantaa on kuitenkin vesienhoitokauden aikana lisätty ja selvityskohteita on sen myötä pystytty luokittelemaan vuonna 2013 huomattavasti enemmän. Tavoitteena on edelleen laajentaa vuosien seurantaohjelman seurantaverkkoa mahdollisuuksien rajoissa. Pohjavesien perusseurantaverkosto tulee jatkossakin perustumaan pitkälti ympäristöhallinnon ylläpitämien pohjavesiasemien varaan. Seurantaverkostoa on tarpeen täydentää mm. vesihuoltolaitosten raakavesiseurannoilla ja erityisesti toiminnallista seurantaverkostoa toiminnanharjoittajien seurannoilla sekä maa- ja metsätalouden seurannalla. Seurantaa ja selvityksiä tulee lisätä eritoten riskipohjavesialueilla ja selvityskohteissa, jotta ihmistoimintojen pohjavesivaikutuksista saataisiin kattava kuva. Näillä alueilla seurantavastuuta jaetaan nykyistä enemmän pohjavesiriskejä aiheuttaville toiminnanharjoittajille. Keskeisin ongelma on kuitenkin seurantatiedon toimittaminen ja siksi olisi tärkeää kehittää tietojärjestelmiä ja sähköistä tiedonsiirtoa. 8. Vesien tila 8.1. Vesien tilan arviointiperusteet Pintavesien ekologinen luokittelu Pintavesien ekologisessa luokittelussa vedet jaetaan ekologisen tilansa perusteella viiteen tilaluokkaan, erinomainen, hyvä, tyydyttävä, välttävä ja huono. Pintavesien ekologisen tilan arvioinnissa pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Luokittelussa verrataan planktonlevien, vesikasvien, pohjalevien, pohjaeläinten ja kalojen tilaa kuvaavien muuttujien arvoja oloihin, joissa ihmisen vaikutus on vähäinen (taulukko 15). Pintavedet ovat jo luonnostaan erilaisia muun muassa maantieteellisistä syistä ja maaperästä johtuen. Kullekin tyypille on määritelty omat luokittelumuuttujien vertailuolot ja luokkarajat. Laatutekijän poikkeama luonnontilaisista arvoista ilmaistaan ekologisena laatusuhteena. Veden fysikaaliskemiallisen tilan laatutekijät ja hydrologis-morfologiset tekijät otetaan huomioon ekologisen tilan arviointia tukevina tekijöinä. Mikäli biologisten laatutekijöiden tiedot ovat puutteellisia, on vesien tilasta tehty asiantuntija-arvio, jossa otetaan huomioon fysikaalis-kemialliset ja hydrologis-morfologiset tekijät sekä kuormitus ja muu muuttava toiminta. Jatkossa näistä vesistöistä pyritään keräämään biologista aineistoa varsinaisen ekologisen tilan määrittämiseksi. Edellinen luokittelu perustui pääosin vuosien seuranta-aineistoihin. Seurantoja on kuitenkin jouduttu mm. kustannussyistä karsimaan viime vuosina ja tämän vuoksi uudessa luokittelussa on käytetty hieman päällekkäisiä aineistoja luokittelun edustavuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Uusi luokittelu on näin toteutettu pääosin vuosien aineistoilla (Aroviita ym. 2012). 89

90 Taulukko 15. Sisävesien ekologisessa luokituksessa huomioitavat laatutekijät. Laatutekijä Joet Järvet Rannikkovedet Kasviplankton X X Vesikasvit X X Piilevät X X Pohjaeläimet X X X Kalat X X Fysikaalis-kemialliset tekijät (vedenlaatu) X X X Hydrologis-morfologiset tekijät X X X Luokittelujärjestelmä on kuvattu tarkemmin ympäristöhallinnon Internet-sivuilla: > Vesi ja meri > Pintavesien tila > Pintavesien luokittelu Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ekologinen luokittelu Keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet tarkastellaan yksilöllisesti ja niiden vertailuolot määritellään vesistökohtaisesti arvioimalla toimenpiteiden avulla saavutettavissa oleva tila. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesien ympäristötavoite, hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila, voidaan määrittää kahdella toisistaan poikkeavalla tavalla. Suomessa ja useissa muissa EU-maissa on päädytty käyttämään yksinkertaisempaa lähestymistapaa, jossa ympäristötavoitteen määrittäminen tapahtuu vesistön nykytilasta käsin. Ensimmäisessä vaiheessa arvioidaan, kuinka paljon ekologista tilaa eli veden biologisten laatutekijöiden arvoja ja veden fysikaalis-kemiallista laatua voidaan parantaa sellaisilla hydrologis-morfologisilla parannustoimilla, joista ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia vesistön tärkeälle käytölle. Jos toimenpiteillä arvioidaan saatavan yli 20 % parannus ekologiseen tilaan, luokitellaan vesimuodostuma alle hyvään hydrologis-morfologiseen tilaan. Jos toimenpiteillä aikaansaatava parannus ekologiseen tilaan on alle 10 %, määritetään vesimuodostuma hyvään hydrologis-morfologiseen tilaan. Jos arvio sijoittuu näiden kahden luokan väliin, voidaan tarvita lisäselvityksiä lopullisen arvion tarkentamiseksi, koska toimenpiteiden avulla tehtävä hydrologis-morfologinen tila-arvio jakaa vesistöt kahteen ryhmään: hyvään tai alle hyvään tilan. Toisessa vaiheessa arvioidaan kasviplankton (järvet) ja piilevät (joet) sekä veden fysikaalis-kemiallinen laatu samalla tavalla kuin ei-muutetuissa vesissä käyttäen pintavesien ekologisen luokittelun raja-arvoja (Aroviita ym. 2012). Voimakkaasti muutetun vesimuodostuman lopullinen saavutettavissa oleva ekologinen tilaluokka määräytyy huonomman tekijän, vedenlaatu tai hydrologis-morfologinen tila, mukaan Pintavesien kemiallisen tilan luokittelu Vesien kemiallisen tilan luokittelu on määritelty vesienhoitoasetuksessa ja eräiltä osin myös vaarallisten aineiden asetuksessa. (asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) ja sen muutos (asetus 868/2010 vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta). Asetus perustuu EU:n ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla -direktiiviin (2008/105/EY). Ympäristöministeriön raportteja julkaisussa 15/2012 vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetaan kuvaus säädösten soveltamisen hyvistä käytännöistä. 90

91 Vaarallisten aineiden asetuksen liitteen EU:n prioriteettiaineiden pitoisuudet vesimuodostumassa määrittävät veden kemiallisen tilan luokan. Ainelistat ovat samat kuin ensimmäisellä vesienhoitokaudella, mutta ympäristönlaatunormit on nyt lainsäädännössä vahvistettu 33:lle EU-prioriteettiaineelle. Kolmella aineella, elohopea, heksaklooribentseeni ja heksaklooributadieeni, normi on pitoisuus kalassa (ahven) ja muilla aineilla pitoisuus vedessä. Asetuksen kansallisesti tunnistetut haitalliset aineet määrittävät ekologiseen tilaan liittyvän kemiallisen tilan. Vesimuodostuman kemiallinen tila on hyvää huonompi jos yhdenkään aineen pitoisuus ylittää EU- prioriteettiaineiden osalta ympäristölaatunormin. Asetuksen kansallisten aineiden osalta veden ekologinen tila on enintään tyydyttävä jos yhdenkin aineen pitoisuus ylittää laatunormin. Pintavesien kemiallinen tila luokitellaan vertaamalla vesimuodostuman vuosittaisten seuranta- ja tarkkailutuloksien keskiarvoja kyseisen aineen vuosikeskiarvona asetettuun ympäristönlaatunormiin. Luokittelua suoritettaessa on arvioitu vesimuodostumakohtaisesti luokittelun perusteena olevan aineiston riittävyyttä, luotettavuutta ja laatua. Pintavesien kemiallinen tila Vuoksen vesienhoitoalueella on esitetty luvussa Pintavesien luokittelun kehittäminen Ekologisen tilan luokittelujärjestelmän kehitystarve on ollut ilmeinen niin Suomessa kuin muissa EU-maissa, sillä ensimmäinen luokittelukierros tehtiin monin osin puutteellisilla biologisilla aineistoilla ja alustavilla kriteereillä. Puutteet tuotiin selvästi esille ensimmäisen kauden vesienhoitosuunnitelmien kuulemisessa. Vuonna 2010 ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta käynnistivät Suomen ympäristökeskus ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos luokittelun kehittämishankkeen vesienhoidon toista suunnittelukautta ( ) varten. Luokittelun kehittämiseen liittyy läheisesti myös ekologisen tilan biologisten laatutekijöiden kansallisten arviointimenetelmien vertailu EU-maiden välillä eli ns. interkalibrointi. Yleisperiaatteet ekologisen tilan luokittelumuuttujien, aineistojen edustavuuden ja yleistettävyyden sekä ihmistoimintaa kuvaavien paineiden yhdennettyyn tarkasteluun perustuvasta ekologisen luokan määräytymisestä ovat pysyneet ennallaan. Ennallaan ovat pääsääntöisesti pysyneet myös vertailuarvojen, ekologisten laatusuhteiden ja luokkarajojen asettamisen yleiset menettelytavat sekä ohjeistus laskennallisten luokittelutulosten kriittisestä tarkastelusta luokan lopullista arviointia varten. Luokkarajoja on kuitenkin tarkistettu ottaen huomioon viime vuosien ekologisen tilan arvioinnin tutkimus- ja kehitystyö, uudet seuranta-aineistot sekä EU:n toisen interkalibroinnin tulokset. Toisella suunnittelukaudella on mukana myös uusia laskentamuuttujia kasviplanktonin osalta. Vesikasvillisuuden lisäksi käytetään luokittelussa myös rantavyöhykkeen päällysleviä ja pohjaeläinten osalta syvännepohjaeläinten lisäksi käytössä on myös rantavyöhykkeen pohjaeläimistö ja myös pohjaeläimistön tilaa kuvaavaan indeksilaskentaan on tehty muutoksia. Vertailuoloja on myös tarkennettu lisääntyneen aineiston sekä EU-interkalibrointien pohjalta ja biologisten tekijöiden luokitusta on yhteismitallistettu ja täsmennetty Pohjavesien tilan arviointi Ennen varsinaista pohjaveden tilan luokittelua arvioidaan ihmistoiminnan aiheuttaman riskin taso pohjaveden laadulle ja määrälle. Tämän arvion perusteella nimetään riskialueet, joiden nimeämisen periaatteet on käyty läpi ohjeessa Pohjavesimuodostumien merkittävien paineiden tunnistaminen ja riskialueeksi nimeäminen ( ). Riskialueiksi nimetyille alueille tehdään tarvittavat lisätarkastelut ja näiden alueiden osalta myös määritetään pohjaveden tila. Vesienhoitosuunnitelmissa nimettiin lisäksi selvityskohteiksi sellaiset pohjavesimuodostumat, joiden pohjaveden laadusta ei ollut riittävää tietoa todentamaan kyseisen alueen ihmistoimintojen vaikutus. Näiden muodostumien pohjaveden laadun selvittäminen kirjattiin toimenpidesuunnitelmiin. Ensisijaisena tavoitteena oli 91

92 selvittää (esim. seurantahankkeiden, suojelusuunnitelmien tai WSP -suunnittelun avulla), onko selvityskohteiden pohjaveden laadussa havaittavissa ihmistoimintojen vaikutusta ja tämän avulla tehdä päätös riskialueeksi nimeämisestä. Jos kaikkien selvityskohteiden riskinalaisuutta ei ole saatu selvitettyä tai niitä on tullut lisää uusien pohjavesimuodostumien myötä, käsitellään ne edelleen selvityskohteina. Pohjaveden tilan arvioinnista annetussa ohjeessa ( käydään läpi periaatteet ja vaiheet pohjavesimuodostumien määrällisen ja kemiallisen tilan arvioimiseksi. Mikäli pohjaveteen ei kohdistu merkittäviä ihmistoiminnan aiheuttamia riskejä, toisin sanoen alueita ei ole nimetty riskialueiksi, katsotaan pohjaveden tilan olevan näiden alueiden osalta hyvä. Määrällisen tilan arviointi Vesienhoidon järjestämisestä annetun asetuksen (1040/2006) 14a :n mukaan pohjaveden määrällinen tila luokitellaan hyväksi, jos 1) keskimääräinen vuotuinen vedenotto ei ylitä muodostuvan uuden pohjaveden määrää; ja 2) pohjavedenpinnan korkeus ei ihmistoiminnan seurauksena pysyvästi laske. Lisäksi vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) liitteessä V pohjaveden hyvästä määrällisestä tilasta todetaan, että pohjavedenkorkeuteen ei kohdistu sellaisia ihmistoiminnan aiheuttamia muutoksia, jotka aiheuttaisivat: pohjaveteen yhteydessä olevien pintavesien 4 artiklassa määriteltyjen ympäristötavoitteiden saavuttamatta jäämisen, näiden vesien tilassa oleellista huononemista, oleellista haittaa pohjavesimuodostumasta suoraan riippuvaisille maaekosysteemeille. Pohjavedenkorkeuden muutokset voivat siten aiheuttaa virtaussuunnan muutoksia tilapäisesti tai rajatulla alueella jatkuvasti, mutta näistä suunnanmuutoksista ei aiheudu suolaisen veden tai muun haittatekijän pääsyä pohjavesimuodostumaan, eivätkä suunnanmuutokset osoita pysyvää tai selvästi havaittavissa olevaa ihmistoiminnan aiheuttamaa virtaussuuntien muutosta, joka todennäköisesti johtaisi tällaiseen pääsyyn. Pohjaveden määrällisen tilan arviointiin liittyy neljä tarkastelua. Nämä ovat: 1.vesitasetarkastelu, 2.vaikutukset pintavesimuodostumien ympäristötavoitteiden saavuttamiseen, 3.vaikutukset maaekosysteemeihin, 4. suolaisen veden tai muun haittatekijän intruusio Kemiallisen tilan arviointi Pohjaveden kemiallisen tilan arviointi tehdään riskialueille eli pohjavesimuodostumille, jotka vaikutusarvioinnin ja lisäselvitysten perusteella eivät mahdollisesti saavuta hyvää kemiallista tilaa. Arvioinnissa otetaan huomioon pitoisuudet pohjaveden ympäristönlaatunormissa mainituista pohjavettä pilaavista aineista, jotka kyseisellä pohjavesialueella voivat heikentää pohjavesimuodostuman kemiallista tilaa. Pohjavesialueet, joilla ei ole ihmistoiminnasta aiheutuvaa riskiä pohjaveden laadulle, luokitellaan automaattisesti hyvään kemialliseen tilaan. Pohjavesimuodostuman tila on aina hyvä jos yhdessäkään havaintopisteessä ei todeta ympäristönlaatunormien ylityksiä. Sen lisäksi vesienhoitoasetuksen 14c :n mukaan muodostuman tila voi olla hyvä, vaikka ympäristönlaatunormien ylityksiä todettaisiinkin, jos pilaavan aineen pitoisuus pohjavesimuodostumassa ei aiheuta merkittävää ympäristöriskiä tai pilaavan aineen pitoisuus ei ole merkittävästi heikentänyt pohjavesimuodostuman soveltuvuutta 92

93 tarkoitukseen, johon sitä voitaisiin käyttää. Jos arviointiperusteet esimerkiksi ylittyvät vain rajallisessa "pluumissa", luokiteltaisiin pohjavesimuodostuma hyvään tilaan, jos se ei vaaranna muun pohjavesimuodostuman käyttöä talousveden raakavetenä vaaranna pohjavesimuodostumaan yhteydessä olevien pintavesien ympäristötavoitteiden toteutumista tai olennaisesti huononna niiden ekologista tai kemiallista laatua aiheuta olennaista haittaa pohjavesimuodostumasta riippuvaisille maaekosysteemeille Arvioinnissa käytetään havaintopaikkojen pohjaveden laadun vuosikeskiarvoja, suositeltava tarkasteltava aikaväli on 2 vuotta. Pitempää aikaväliä voidaan käyttää (max. 6 vuotta), jos on tarve minimoida lyhyen aikavälin laatuvaihteluita, jotka eivät kuvasta todellista tilaa. Epäorgaanisten aineiden osalta ihmistoiminnan vaikutus pyritään erottamaan luontaisesta taustapitoisuudesta vertaamalla mitattua pitoisuutta alueelle ja pohjavesimuodostumalle tyypilliseen taustapitoisuuteen. Jäännösarvoa verrataan ympäristönlaatunormiin. Jos havaintopaikan ihmistoiminnasta johtuva pohjaveden laadun ns. jäännöspitoisuus on suurempi kuin arviointiperuste, pohjaveden laatu havaintopaikalla on heikentynyt. Jos pohjaveden kemialliselle tilalle asetettujen ympäristölaatunormien vuosikeskiarvo ylittyy, pohjavesimuodostumalle tehdään tarkentavat kemiallisen tilan testit. Näitä ovat: haitallisen aineen laajuus pohjavesimuodostumassa suolaantuminen tai muu haitallisen aineen pääsy pohjavesimuodostumaan pohjavedestä mahdollisesti aiheutuva pintavesien kemiallisen ja ekologisen tilan heikkeneminen pohjaveden laadun vaikutuksen arvio pohjavedestä riippuvan maaekosysteemin tilan heikkenemiseen juomaveden ottoon käytettävien vesimuodostumien tilan arviointi Kemiallisen tilan testien perusteella arvioidaan pohjavesimuodostuman kokonaistilan asiantuntija-arviona Pintavesien ja pohjavesien tila Pintavesien ekologinen tila Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesien tila on merkittävältä osin pysynyt samana verrattuna edelliseen vuosien luokitukseen. Eniten muutoksia on tapahtunut pienemmissä vesissä. Vain pienessä osassa vesimuodostumista on tilassa tapahtunut todellisia muutoksia. Merkittävä osuus todetuista luokkamuutoksista johtuu menetelmällisistä muutoksista, uudesta seuranta-aineistosta tai vesimuodostuman tyypin muutoksesta. Varsinkin biologista seuranta-aineistoa on nyt esiteltävässä luokituksessa ollut käytössä enemmän kuin edellisessä luokituksessa. Pintavesien tilassa tapahtuneiden muutosten tulkinta on lyhyellä aikavälillä hankalaa. Ensimmäisen suunnittelukauden vesien tilan luokittelu perustui pääosin vuosien seuranta-aineistoihin. Seurantoja on kuitenkin jouduttu mm. kustannussyistä karsimaan viime vuosina ja tämän vuoksi uudessa luokittelussa on käytetty hieman päällekkäisiä aineistoja luokittelun edustavuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Uusi luokittelu on toteutettu pääosin vuosien aineistoilla eli luokittelussa on jouduttu käyttämään osin päällekkäisiä seuranta-aineistoja. Toisaalta myöskään seuranta ei tällä aikataululla pysty antamaan täysin riittävää taustatietoa muutosten arvioinnin pohjaksi johtuen osin seurantaan käytettävistä resursseista mutta ennen kaikkea luontaisesta olosuhteiden vaihtelusta eri vuosina. Valtaosa Vuoksen vesienhoitoalueen suurista järvistä, kuten Saimaan osa-altaat, Pielinen ja Kallavesi ovat erinomaisessa tai hyvässä tilassa. Erinomaisessa tilassa on 46 % ja hyvässä 42 % järvipinta-alasta. Tyydyttävässä tai tätä heikommassa tilassa ovat etupäässä pienemmät järvet ja ne muodostavat noin kymmenesosan järvipin- 93

94 ta-alasta. Tilaluokkien osuudet luokitelluista vesimuodostumista on esitetty kuvassa 28 ja osuudet suhteutettuna järvipinta-alaan ja jokipituuteen kuvassa 29). Pienempien järvien tilaa heikentää erityisesti hajakuormituksen aiheuttama rehevöityminen. Tyydyttävässä, välttävässä tai huonossa tilassa olevat järvet sijaitsevat pääosin Pohjois-Savossa Iisalmen reitillä, Pohjois- Karjalassa Viinijärven-Heposelän, Oriveden-Pyhäselän alueilla sekä Kaakkois-Suomessa Pien-Saimaalla ja Salpausselkien eteläpuolisella alueella (kuva 30). Vuoksen vesienhoitoalueen joet ovat järviä hieman heikommassa tilassa. Erinomaisessa tilassa on 5 % ja hyvässä tilassa 60 % jokipituudesta. Tyydyttävässä, välttävässä tai huonossa tilassa on n. 30 % jokipituudesta. Kyseiset joet sijaitsevat etupäässä Pohjois-Savossa Iisalmen reitillä, Pohjois-Karjalassa Viinijärven, Tohmajärven ja Valtimojoen valuma-alueilla sekä Kaakkois-Suomessa Salpausselän eteläpuoleisilla jokivesistöalueilla. Jokien tilaa heikentävät Vuoksen vesienhoitoalueella erityisesti rehevöityminen sekä vesistörakenteet, säännöstely ja patoaminen. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila vesienhoitoalueella on pääosin tyydyttävä tai hyvä (taulukko 16). Erityisalueiden ekologinen tila on Vuoksen vesienhoitoalueella pääosin erinomainen tai hyvä kuten useissa Saimaan osa-altaissa. Tyydyttävän tai osin välttävän tilaluokan vesimuodostumia ovat muun muassa Pohjois- Savossa Haapajärvi ja Porovesi, Pohjois-Karjalassa Koitajoen ja Lieksanjoen alajuoksu sekä Pielisjoki, Etelä- Savossa Mikkelin alapuolinen Saimaa ja Kaakkois-Suomessa Läntisen Pien-Saimaan länsiosa sekä Pieni ja Suuri Rautjärvi. Toisella vesienhoitokaudella tarkasteltavista vesimuodostumista noin 12 % ei ole olemassa riittävästi tietoa ekologisen luokittelun toteuttamiseksi. Jokipituudesta 4 % ja järvialasta 1 % kuuluu tähän ryhmään. Vastaavasti viime vesienhoitokaudella tarkasteltavista vesistä 40 % ei ollut olemassa luokitukseen riittävää tietoa. Biologisen aineiston kattavuutta on saatu seurannassa lisättyä merkittävästi toiselle suunnittelukaudelle ja pelkkään fysikaalis- kemialliseen aineistoon sekä asiantuntija-arvioon pohjautuvaa luokitusta on saatu vähennettyä selvästi (kuva 31). Tarkempiin vesimuodostumakohtaisiin luokittelutietoihin voi tutustua ympäristöhallinnon Ympäristö-ja paikkatietopalvelussa (OIVA) ( sekä OIVAan sisältyvässä karttapalvelussa (KARPALO). 94

95 Kuva 28. Pintavesien ekologisen tilan kokonaisarvio (%-osuudet vesimuodostumista) Vuoksen vesienhoitoalueella. Kuva 29. Pintavesien ekologisen tilan kokonaisarvio (%-osuudet luokitellusta jokipituudesta ja järvien pinta-alasta) Vuoksen vesienhoitoalueella. 95

96 Kuva 30. Kokonaisarvio pintavesien ekologisesta tilasta Vuoksen vesienhoitoalueella. Voimakkaasti muutetut vesimuodostumat on esitetty suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. 96

97 Kuva 31. Pintavesien luokittelun taso Vuoksen vesienhoitoalueella. 97

98 Taulukko 16. Voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tila Vuoksen vesienhoitoalueella. Vesimuodostuma Vuoksi Hiitolanjoki-Kokkolanjoki Kiurujoki Murennusjoki Atronjoki (luonnonuoma) Laakajoki Jänisjoki alajuoksu Puhoksen kanava Pielisjoki Lieksanjoki alajuoksu Karhujoki-Valtimojoki-Hovilanjoki Höytiäisen kanava Ala-Koitajoki Hautajoki Atronjoki padon yläpuoli Melakko-Loitimo Sääperi Ekologinen tila suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Hyvä Välttävä Pintavesien kemiallinen tila Kemiallisessa luokittelussa arvioidaan vesiympäristölle haitallisten aineiden (mm kadmium, nikkeli, lyijy) pitoisuuksia pintavesissä tai eliöstössä (mm elohopea). Vesien kemiallisen tilan luokittelu on määritelty vesienhoitoasetuksessa ja eräiltä osin myös haitallisten aineiden asetuksessa (1022/2006). Kemiallisessa luokittelussa vedet jaetaan kahteen luokkaan: hyvä tila ja hyvää huonompi tila. Hyvää huonompaan tilaan on luokiteltu ne vesimuodostumat, joissa jonkin Euroopan yhteisön tasolla vahvistetun haitallisen tai vaarallisen aineen keskimääräinen pitoisuustaso ylittää laatunormin. Aineluettelo on sama kuin ensimmäisellä vesienhoitokaudella, mutta aineiden ympäristönlaatunormit on nyt lainsäädännössä vahvistettu. Vuoksen vesienhoitoalueella pintavesien kemiallinen tila on arvioitu pääosin hyväksi (kuva 32). Hyvää huonommassa tilassa on 21 vesimuodostumaa. Varkaudessa Haukiveden Huruslahdella vedestä mitatut TBT (tributyylitina) -pitoisuudet ylittävät laatunormin (taulukko 17). Retusen Petkellahdessa Kaavilla liukoisen nikkelin vuosikeskiarvo vedessä ylittää laatunormin. Myös Pohjois-Savon ja Kainuun rajalla sijaitsevan Kivijärven nikkelipitoisuus ylittää laatunormin ja kadmiumpitoisuus on laatunormin tasolla. Näiden lisäksi Outokummun Sysmäjärvessä ja Sysmänjoessa mitataan säännöllisesti ympäristönlaatunormin ylittäviä nikkelipitoisuuksia. Oravilahti-Särkilahti vesimuodostuman alueella Leppävirralla nikkelipitoisuudet ovat myös selvästi kohonneet, mutta keskimääräinen taso ei ylitä laatunormia. Muissa pintavesimuodostumissa arvio kemiallisen tilan hyvää huonommasta luokasta perustuu mitattuihin ahvenen elohopeapitoisuustuloksiin. Tähän mennessä Pohjois-Karjalassa myös Pielisjoessa, Ilajanjärvessä, Kajoonjärvessä, Vuokonjärvessä ja Hattujärvessä on havaittu yli laatunormin olevia kalaelohopeapitoisuuksia ahvenessa. Pohjois-Savossa tällaisia vesimuodostumia ovat Syväri, Pohjois-Kallavesi, Suuri Ruokovesi, Maaninkajärvi, Näläntöjärvi ja Tiilikka sekä Kaakkois-Suomessa Haapavesi-Kauvonselkä ja Torsa-Pieni Torsa. Ympäristölaatunormin ylittävien kalaelohopeapitoisuuksien syynä on todennäköisesti pääosin kaukokulkeuma. Osa kemialliselta tilaltaan hyväksi luokitelluilla vesimuodostumilla on kalojen elohopean laatunormin ylittymisen riski (vaalean siniset alueet kartalla). Nämä alueet on määritelty vesistötyypeittäin. Mitattujen kalan elohopeatulosten perusteella on voitu määritellä tietyt vesistötyypit elohopean kannalta riskityypeiksi (ahventen eloho- 98

99 peapitoisuuden keskiarvo oli yli 70% tyypille asetetun laatunormin) ja kaikki näitä vesistötyyppejä edustavat vesimuodostumat, joilta puuttuu mittaustulokset, on merkitty riskiin. Suomessa järvikalojen elohopeapitoisuuden arvioidaan nousseen pääasiassa ilman kautta tulevan elohopean johdosta. Yli 90 prosenttia Suomen laskeumasta tulee maan rajojen ulkopuolelta. Elohopean ilmapäästöjä on pyritty vähentämään jo pitkään. Alueellisesti YK:n Euroopan talouskomission (ECE) puitteissa tehtyyn ilmansuojelun puitesopimukseen (ECE LRTAP sopimus) hyväksyttiin v Århusin pöytäkirja raskasmetallien ilmapäästöjen vähentämiseksi ECE:n alueella. Vuonna 2013 sovittiin YKn ympäristöohjelman (UNEP) puitteissa kansainvälinen ns. Minamata sopimus, jolla pyritään vähentämään elohopean käytöstä ja päästöistä aiheutuvia ympäristö- ja terveyshaittoja globaalisti. Sopimus sisältää mm. määräyksiä ilmapäästöjen hallintaan ja vähentämiseen. Se astuu voimaan, kun 50 valtiota on sen ratifioinut, arviolta n. vuonna Järvien elpyminen saattaa kestää vuosikymmeniä. Nopeinta järvikalojen pitoisuuksien laskun odotetaan olevan järvissä, joissa on pieni valuma-alue verrattuna järven kokoon, koska niiden pääasiallinen elohopeakuorma tulee suoraan laskeumasta. Koska elohopea varastoituu maaperään, elpyminen tyypillisissä metsäjärvissä, joissa on suuri valuma-alue on hitaampaa. Metsänhoitotoimenpiteiden, kuten avohakkuun ja maan muokkauksen, on joissakin tutkimuksissa osoitettu edistävän metyylielohopean muodostumista ja kertymistä kaloihin. Muut vesimuodostumat on luokiteltu asiantuntija-arvioina tai mittaustentuloksena hyvään kemialliseen tilaan. Kalojen elohopeapitoisuuden suhteen näissä vesimuodostumatyypeissä mittausten keskiarvo on alle 70 % elohopean laatunormista ja kaikki tämän tyypin muodostumat tulkitaan koko maassa hyvään tilaan. Muiden aineiden osalta joko mittaukset osoittavat, että laatunormi ei ole ylittynyt, tai asiantuntija-arvioon perustuen voidaan päätellä, että aineita ei ole joutunut vesimuodostumaan siinä määrin, että laatunormi voisi ylittyä (käyttö-, päästö ja kulkeumatiedot). Kemiallinen tila voi vielä tarkentua vuoden 2014 näytteenoton perusteella, jolloin nyt hyvässä tilassa olevien (kartalla sinisellä tai vaaleansinisellä merkityt) muodostumien osalta on mahdollista, että kemiallinen tila putoaa hyvää huonommaksi. 99

100 Kuva 32. Pintavesien kemiallinen tila Vuoksen vesienhoitoalueella. 100

101 Taulukko 17. Vuoksen vesienhoitoalueen pintavedet, joiden kemiallinen tila on hyvää huonompi. Taulukossa ei ole kohteita, joissa kalaelohopean laatunormi on ylittynyt. Nimi TPO-alue Pääasiallinen tilaa heikentävä aine Tilaa heikentävän aineen pitoisuuskeskiarvo (raja-arvo suluissa) TAI asiantuntija-arvio Pääasiallinen syy aineen ylitykseen ym. huomioita Joet Kivijoki Nilsiän reitti Kadmium 0,099 µg/l (0,1 µg/l) Kaivosteollisuus Nikkeli 24 µg/l (21 µg/l) Kaivosteollisuus Lahdenjoki Viinijärvi-Höytiäinen Nikkeli Asiantuntija-arvio Kaivosteollisuus, luvassa määritetelty sekoittumisvyöhyke Sysmänjoki Viinijärvi-Höytiäinen Nikkeli 30 µg/l (25 µg/l) Kaivosteollisuus, taustapitoisuus 5 µg/l Järvet Laakajärvi (1 Nilsiän reitti Kadmium 0,02-0,04 µg/l (0,1 µg/l) Kaivosteollisuus Nikkeli 4,2-5,2 µg/l, max 24 µg/l (21 µg/l) Kaivosteollisuus Kivijärvi Nilsiän reitti Kadmium 0,21 µg/l (0,1 µg/l) Kaivosteollisuus, luvassa määritelty sekoittumisvyöhyke Nikkeli 177 µg/l (21 µg/l) Kaivosteollisuus Retunen, Petkellahti Juojärven reitti Nikkeli 36 µg/l (21 µg/l) Kaivosteollisuus Sysmäjärvi Viinijärvi-Höytiäinen Nikkeli 38 µg/l (25 µg/l) Kaivosteollisuus, taustapitoisuus 5 µg/l, luvassa määritelty sekoittumisvyöhyke Haukivesi, Hurus- Haukivesi- Tributyyli- 0,0004 µg/l (0,0002 µg/l) Teollisuus lahti Heinävesi-Enonvesi tinayhdisteet 1) Laakajärvessä myös kalaelohopean laatunormi ylittyy Pohjavesien kemiallinen ja määrällinen tila Vuoksen vesienhoitoalueella on huonossa kemiallisessa tilassa olevia pohjavesialueita 10 kappaletta (kuva 33). Yleisimpiä syitä kemiallisen tilan heikkenemiseen ovat muun muassa korkeat kloridin, nitraatin, torjunta-aineiden, arseenin, liuottimien, PAH-yhdisteiden ja kloorifenoleiden pitoisuudet (taulukko 18). Joissakin tapauksissa samalla pohjavesialueella usean tilaa heikentävän aineen pitoisuudet ovat korkeat. Kloridipitoisuudet ovat nousussa muutamalla pohjavesialueella, mutta monin paikoin kloridipitoisuudet ovat olleet laskusuunnassa. Nousevan pitoisuuden trendi on yhteensä neljällä pohjavesialueella. Vuoksen vesienhoitoalueella on yksi huonossa määrällisessä tilassa oleva pohjavesialue (Mikkelin Hanhikangas), jossa nykyinen vedenotto ylittää alueella muodostuvan veden määrän. Usealla muullakin vedenottamolla on muodostuvan pohjaveden määrään nähden liian suuren vedenottomäärän mahdollistama lupa. 101

102 Kuva 33. Pohjavesien tilaluokitus Vuoksen vesienhoitoalueella. 102

103 Taulukko 18. Vuoksen vesienhoitoalueella sijaitsevat pohjavesialueet, joiden kemiallinen tila on arvioitu huonoksi. Kunta Pohjavesialue Pintaala (km 2 ) Nouseva / laskeva pitoisuus Pääasiallinen tilaa heikentävä aine Tilaa heikentävän aineen maksimipitoisuus Laatunormi Pohjois-Savo Siilinjärvi Harjamäki- Kasurila 8,90 Nouseva Kloridi 230 mg/l (v. 2010) 290 mg/l (v. 2013) 25 mg/l Pohjois-Karjala Polvijärvi Lavalampi 4,01 Laskeva Terbutyyliatsiini 0,26µg/l (2002) 0,1 µg/l Kontiolahti Lykynlampi 10,25 Laskeva Nitraattityppi µg/l (2013) µg/l Ilomantsi Sonkaja 1,52 Ei arvioitavissa DEDIA 0,18 µg/l (2013) 0,1 µg/l Etelä-Savo Savonlinna Punkasalmi 0,82 Laskeva Kloridi 210 mg/l (v. 2007) 25 mg/l Nouseva Torjunta-aineet, DEDIA 0,21 µg/l (v. 2013) 0,1 µg/l Sulkava Rauhaniemi 1,24 Laskeva Kloorifenolit, pentakloorifenoli 25 µg/l (v. 2007) 5 µg/l Mikkeli Pursiala 4,31 Laskeva Aromaattiset hiilivedyt, bentseeni 34,5 µg/l (v. 2007) 0,5 µg/l Nouseva Klooratut hiilivedyt, tetrakloorieteeni 38 µg/l (v. 2011) 5 µg/l Laskeva Polyaromaattiset hiilivedyt, naftaleeni 1100 µg/l (v. 2011) 1,3 µg/l Laskeva Öljyhiilivedyt, öljyjakeet (C10-40) 8000 µg/l (v. 2009) 50 µg/l Nouseva Kloorifenolit, tetrakloorifenoli µg/l (v. 2010) 5 µg/l Laskeva Torjunta-aineet, BAM 0,32 µg/l (v. 2005) 0,1 µg/l Laskeva Nitraatti typpenä µg/l (v. 2010) µg/l Laskeva Kloridi 450 mg/l (v. 2000) 25 mg/l Laskeva Kadmium 17 µg/l (v. 2012) 0,4 µg/l Laskeva Koboltti 140 µg/l (v. 2012) 2 µg/l Laskeva Kupari 55 µg/l (v. 2011) 20 µg/l Laskeva Nikkeli 560 µg/l (v. 2012) 10 µg/l Laskeva Sinkki 1200 µg/l (v ja 2010) 60 µg/l Mikkeli Vuohiniemi- Haukilampi 2,7 Ei arvioitavissa Ammoniumtyppi 3000 µg/l (v. 2006) 200 µg/l Ei arvioitavissa Arseeni 38 µg/l (v. 2011) 5 µg/l Ei arvioitavissa Kloridi 670 mg/l (v. 2006) 25 mg/l 103

104 Kunta Pohjavesi- Pinta- Nouseva / Pääasiallinen tilaa heikentävä Tilaa heikentävän Laatu- alue ala laskeva aine aineen maksimipi- normi (km 2 ) pitoisuus toisuus Kaakkois-Suomi Lappeenranta Joutsenonkangas 33,49 Nouseva Klooratut hiilivedyt, tetrakloorieteeni 52 µg/l (v. 2014) 5 µg/l Ei arvioitavissa Torjunta-aineet: Atratsiini, 0,5 µg/l (v. 2013) 0,1 µg/l (yht. 0,5 µg/l) DEA 0,27 µg/l (v. 2013) DEDIA 0,16 µg/l (v. 2013) DIA 0,028 µg/l (v. 2013) Bromasiili 0,038 µg/l (v. 2013) Heksatsinoni 1,2 µg/l (v. 2010) Terbutylatsiini 0,61 µg/l (v. 2013) Terbytylatsiini, -desetyyli 0,15 µg/l (v. 2013) Simatsiini 0,014 µg/l (v. 2013) Linuroni 0,2 µg/l (v. 2012) Ei arvioitavissa Lyijy 9,4 µg/l (v. 2014) 5 µg/l Nouseva Kloridi 39 mg/l (v.2013) 25 mg/l Vuoksen vesienhoitoalueella on arvioitu ne pohjavesialueet, joilla on merkittävästi pohjaveden laadulle mahdollisesti riskiä aiheuttavaa ihmistoimintaa. Vuoksen vesienhoitoalueella on yhteensä 43 riskikohdetta. Ne pohjavesialueet, joilta ei ollut riittäviä alueen riskejä kuvaavia pohjaveden laatutietoja, on nimetty ns. selvityskohteiksi. Vesienhoitoalueella on yhteensä 13 selvityskohdetta. 9. Vesien tilan parantamistarpeet 9.1. Ympäristötavoitteiden määrittäminen ja parantamistarpeiden arviointi Vesienhoidon ympäristötavoitteena on estää vesien tilan heikkeneminen ja saavuttaa vuoteen 2015 mennessä hyvä tila. Keinoina ovat pinta- ja pohjavesien suojeleminen, parantaminen ja ennallistaminen. Vesien nykytilan ja siihen vaikuttavien seikkojen pohjalta voidaan erottaa ne vesimuodostumat, joilla tavoite todennäköisesti saavutetaan ilman uusia toimenpiteitä sekä ne, joilla tavoitetilan säilyttäminen tai saavuttaminen vaatii uusia toimenpiteitä. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien tavoitetila määritetään muista vesistä poikkeavasti. Tavoitteena on hyvä saavutettavissa oleva ekologinen tila, joka perustuu parhaaseen saavutettavissa olevaan ekologiseen tilaan. Parhaassa saavutettavissa olevassa tilassa on toteutettu kaikki teknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoiset hydrologis-morfologiset parantamistoimenpiteet ja olennaista on ekologisen jatkumon aikaansaaminen. Hyvään ekologiseen tilaan päästään toimenpiteillä, jotka eivät aiheuta merkittävää haittaa vesien tärkeälle käyttömuodolle. 104

105 Erityisten alueiden (talousveden ottoon käytettävät alueet, Natura alueet, EU-uimarannat ja kalavedet) vesimuodostumien tilatavoitteet määräytyvät samojen periaatteiden mukaan kuin muidenkin vesimuodostumien. Sen lisäksi näillä alueilla on otettava huomioon erityisiä alueita koskevasta lainsäädännöstä aiheutuvat tavoitteet, jotka voivat asettaa vesimuodostuman tilalle tavanomaisista luokittelukriteereistä poikkeavia vaatimuksia. Esimerkiksi erityisiksi alueiksi valituilla Natura-alueilla pinta- ja pohjavesien tilaa tarkastellaan suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja. Vesistä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien vaatimukset asetetaan siis etusijalle tilatavoitteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Niissä tapauksissa, joissa suojeluperusteena on esimerkiksi vesien luonnontilaisuus tai karuus ja kirkasvetisyys, vesienhoitolain mukainen hyvän tilan tavoite ei välttämättä ole riittävä. Myös jonkin erityisesti suojellun lajin elinolot voivat edellyttää hyvää parempaa tilaa. Joissakin tapauksissa vesienhoitolain ja luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet vesien tilan suhteen voivat olla yhtenevät. Kuitenkin esimerkiksi rehevillä lintujärvillä tyydyttävä ekologinen tila voi olla riittävä suojelutavoitteiden kannalta. Ympäristötavoitteista voidaan joissain tapauksissa poiketa. Vesienhoidon ympäristötavoitteen saavuttamisen määräaikaa voidaan tietyin ehdoin pidentää 6 tai 12 vuodella. Pidentämistarve voidaan todeta vasta toimenpiteiden suunnittelun ja toimenpide-ehdotusten tarkastelun jälkeen. Vesimuodostumalle voidaan tietyin ehdoin asettaa myös tavanomaista lievemmät ympäristötavoitteet. Tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan millään Suomen vesienhoitoalueella nyt käytetä. Ympäristötavoitteista voidaan lisäksi tietyin ehdoin poiketa merkittävistä uusista hankkeista aiheutuvien tilavaikutusten vuoksi Ensimmäisen hoitokauden tavoitteiden toteutuminen Pinta- ja pohjavesille asetetut tilatavoitteet Ensimmäisen vesienhoitokauden yleisenä ympäristötavoitteena oli estää vesien tilan heikentyminen ja saavuttaa vesien vähintään hyvä tila (keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesissä suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan verrattuna) vuoteen 2015 mennessä. Hyvän tilan tavoitteen saavuttamiseen arvioitiin tarvittavan jatkoaikaa kaikkiaan 39 järvi- ja 26 jokimuodostumassa (taulukko 19). Perusteluina tavoitteen myöhentämiselle olivat vasta kehitteillä olevat karjatalouden lantaongelman ratkaisemiseen tarvittavat tekniset menetelmät viiveet suunnittelussa, neuvotteluissa ja lupakäsittelyssä maatalouden lisätoimenpiteiden ja ohjauskeinojen käyttöön saanti vasta hoitokauden loppupuolella maa- ja metsätaloudessa tehtävien toimenpiteiden vaikutus täysimääräisesti usean vuoden viiveellä hyvin pitkä viive peltojen fosforilukujen alentamisessa vesiekosysteemin hidas toipuminen 105

106 Taulukko 19. Ensimmäisellä suunnittelukaudella asetetut vesien tilatavoitteet Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesimuodostumille (mukana myös keinotekoiset ja voimakkaasti muutetut vedet sekä erityisalueet). Vesimuodostuma Tavoitetila 2015 lkm Tavoitetila 2021 lkm Tavoitetila 2027 lkm Järvet Joet Yhteensä Ensimmäisellä suunnittelukierroksella arvioitiin, että pohjaveden hyvä tila saavutetaan 9 riskipohjavesialueella. Yhdeksällä pohjavesialueella arvioitiin tarvittavan jatkoaikaa hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2021 tai 2027 asti, koska pohjaveden haitta-aineiden pitoisuudet olivat olleet selvästi yli laatunormien Toimenpiteiden toteutuminen ja tavoitteiden saavuttaminen Vesienhoitoalueella luokiteltiin ensimmäisellä suunnittelukierroksella yhteensä 687 vesimuodostumaa, joista 175 vesimuodostumalle hyvän ekologisen tilan tavoite asetettiin vuoteen Näistä 14 vesimuodostumalla tavoite ei toteutunut. Lisäksi vesienhoitoalueella oli 109 vesimuodostumaa, joiden tilan säilymisen arvioitiin olevan vaarassa heikentyä alle hyvän tilan ilman lisätoimenpiteitä. Näistä 6 vesimuodostumassa tila on heikentynyt ja 79 muodostumassa tila on pysynyt samana. Vesien tilassa tapahtuneiden muutosten tulkinta on lyhyellä aikavälillä hankalaa. Ensimmäisen suunnittelukauden vesien tilan luokittelu perustui pääosin vuosien seuranta-aineistoihin. Seurantoja on kuitenkin jouduttu mm. kustannussyistä karsimaan viime vuosina ja tämän vuoksi uudessa luokittelussa on käytetty hieman päällekkäisiä aineistoja luokittelun edustavuuden ja vertailukelpoisuuden varmistamiseksi. Uusi luokittelu on toteutettu pääosin vuosien aineistoilla. Muutosten arviointia hankaloittaa edelleen se, että luokittelukriteereitä on lisätty ja kriteereitä jne. on muutettu osin seuranta-aineistojen interkalibroinnin (harmonisointi muiden valtioiden kanssa) myötä. Toimenpiteiden toteutuksessa on tapahtunut myönteistä kehitystä kaikilla toimialoilla, mutta vesienhoidon aikataulusta ollaan myöhässä. Valtioneuvoston periaatepäätös valtakunnalliseksi vesienhoidon toteutusohjelmaksi valmistui vuonna 2011 (Ympäristöministeriö 2011) ja ympäristöministeriön asettama työryhmä valmisteli periaatteet toimenpiteiden toteutumisen seurannasta (Ympäristöministeriö 2012) ohjeita 1/2012). Toteutusohjelmassa esitetään ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi eri toimialoilla tarvittavia toimia ja ohjauskeinoja sekä toteutuksen vastuutahot. Toteutusohjelmaan on koottu myös hallinnonalojen yhteiset kärkihankkeet, joilla tuetaan vesienhoidon tehokasta toteutusta. Lähes kaikki valtakunnalliset ohjauskeinot ovat käynnistyneet, mutta niiden valmistuminen ja jalkautuminen vie aikaa. Edistystä on tapahtunut mm. metsätaloudessa, turvetuotannossa ja kunnostustoimenpiteiden toteutuksessa. Metsätalouden ja turvetuotannon vesiensuojelusuosituksia ja menettelyitä on kehitetty TASO-hankkeessa ja luonnonhoitohankkeita on rahoitettu kestävän metsätalouden varoista. Vesistöjen kunnostuksia ja kalatiehankkeita ohjataan valmistuneilla kalatie- ja kunnostusstrategioilla. Säännöstelyä kehitetään yhdessä tulvariskien hallinnan kanssa. Yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevesien hulevesiopas ja haja-asutusalueiden viemäröintiohjelma hyväksyttiin vuonna Haja-asutuksen jätevesineuvontaan on saatu lisärahoitusta. Teollisuuden ja turvetuotannon päästöjä hallitaan ympäristölupamenettelyllä ja maankäytön suunnittelulla. Ympäristöministeriö on myöntänyt lisärahoitusta pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimiseksi. Maatalouden ja haja-asutuksen toimenpiteiden jalkauttaminen on ollut ongelmallisempaa. Maatalouden toimenpiteiden toteutukseen vaikuttaa monelta osin EU:n maatalouspolitiikan uudistus. Esitys Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaksi vuosille on huhtikuussa 2014 hyväksytty valtioneuvostossa ja toimitettu komission käsittelyyn. Haja-asutusalueiden talousjä- 106

107 tevesiasetuksen mukaisten kiinteistökohtaisten jätevesienkäsittelyjärjestelmien toteuttamiselle asetettua määräaikaa on jatkettu vuoden 2016 maaliskuun puoliväliin saakka. Ensimmäisessä vesienhoitosuunnitelmassa esitettiin lisäksi koko vesienhoitoaluetta tai yksittäistä suunnittelualuetta koskevia hallinnollisia, tiedollisia tai rahoituksellisia ohjauskeinoja. Näissä esitettiin sisällöllisiä tarkennuksia valtakunnallisiin ohjauskeinoihin. Lisäksi muina ohjauskeinoina tuotiin esille tarve vesienhoidon huomioon ottamisesta maankäytön suunnittelussa, joka koskee useita eri sektoreita. Vesienhoitoalueen ELY-keskukset ovat laatineet yhdessä sidosryhmien kanssa alueelliset toteutusohjelmat, joissa on täsmennetty toimeenpanon aikataulua sekä vastuutahoja. Toimenpiteiden toteuttaminen perustuu lähinnä hajakuormituksen osalta suurelta osalta vapaaehtoisuuteen, mikä on hidastanut toimeenpanoa alueella. Suunniteltujen toimenpiteiden toteutukseen käytettävissä oleva rahoitus ei ole myöskään vastannut tarvetta. Toimeenpanon varmistamiseksi tarvitaan lisää aktiivisia uusia toimijoita sekä hallintojen ja toimialojen rajat ylittäviä keinoja. Joulukuussa 2012 raportointiin vesienhoidon toimenpiteiden toimeenpanotilannetta koskeva arvio EU:n komissiolle. Toteutumisen tilanne Vuoksen vesienhoitoalueella on esitetty taulukossa 20. Vuoksen vesienhoitoalueella usealla toimialalla on tapahtunut myönteistä vesiensuojelun kehitystä toimenpiteiden toteutuksessa (mm. metsätalous, vesistöjen kunnostus, pohjaveden suojelusuunnitelmat ja tutkimus jne.). Osa toimenpiteistä on aikataulun suhteen myöhässä (mm. maatalous, haja-asutus). Ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta kriittisiä ovat olleet erityisesti intensiivisen maatalouden kuormittamat, mutta myös muut hajakuormituksen ja ihmistoimintojen muuttamat vesimuodostumat. Rehevöityneen vesistön tilan paraneminen on kokonaisuutena hidas prosessi ja paranemisaikataulua voidaan kuvata yleisesti pikemmin vuosikymmeninä kuin vuosina. Jotta vajaan kymmenen vuoden toteutusaikataululla saavutettaisiin vesien tilassa näkyvää tulosta hyvissäkään olosuhteissa toimenpiteiden toteutuksen seurauksena, pitäisi toteutukseen panostaa voimakkaasti. Vaikka toimeenpanon osalta on tapahtunut osalla sektoreista merkittävää kehitystä niin kuormituksen kannalta merkittävien sektoreiden toimenpiteiden toimenpanossa on osalla vajetta riippuen mm. ohjauskeinojen riittämättömyydestä sekä osin resurssien puutteesta. Toimenpiteiden vaikutusta vesien tilaan on arvioitu tarkemmin vesienhoitoalueen toimenpideohjelmissa. Arviointi on perustunut erityisesti vesien luokitteluaineistoon ja ravinnepitoisuutta ja vesien rakentamistilannetta koskeviin raja-arvoihin sekä asiantuntija-arvioihin. Pohjavesien hyvä kemiallinen tila voidaan turvata ehdotetuilla toimenpiteillä vain osassa pohjavesimuodostumia. Toimenpiteet vaikuttavat hyvin hitaasti haitta-ainepitoisuuksia vähentävästi ja puhdistuminen vaatii aikaa. 107

108 Taulukko 20. Ensimmäisen vesienhoidon suunnittelukauden toimenpiteiden toteutumistilanne Vuoksen vesienhoitoalueella vuonna 2012 sekä arvio toteutumisesta vuonna Toimiala Toteutumistilanne vuonna 2012 Yhdyskunnat Haja- ja loma-asutus Maatalous Metsätalous Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Pohjaveden suojelusuunnitelmat ja tutkimus Liikenne Maa-ainesten otto Pilaantuneet alueet Teollisuus Kalankasvatus Turvetuotanto Turkistuotanto Maaperän happamuuden torjunta Kaikki yhdyskunta-sektorille esitetyt toimenpiteet ovat käynnistyneet. Haja- ja loma-asutukselle esitetyt toimenpiteet ovat käynnissä. Uudet haja-asutuksen kiinteistökohtaiset jätevesien käsittelyjärjestelmät toimenpidettä on toteutettu vain alle 6% esitetystä määrästä. Tämä johtuu osittain asetusmuutoksesta, jolla haja-asutuksen jätevesien käsittelyn vaatimuksia muutettiin kesken vesienhoitokauden. Kiinteistökohtaista neuvontaa on tehty suunniteltua aikataulua nopeammin. Haja-asutusalueiden viemäröinti on edennyt hyvin aikataulussa. Maatalouden toimenpiteet perustuvat lähes kokonaan vapaaehtoiseen maatalouden ympäristötukeen. Osalle toimenpiteistä tuki ei ole viljelijöille houkutteleva, eikä niitä ole käynnistetty suunnitellussa aikataulussa (esim. suojavyöhykkeet). Osa toimenpiteistä vaativat selvitykset ja toteutussuunnittelun, jolloin ne toteutuvat vasta hoitokauden jälkipuoliskolla (esim. kosteikot). Osa toimenpiteistä odotetaan otettavaksi laajamittaisena käyttöön vasta hoitokauden jälkipuoliskolla uuden ympäristötukikauden myötä, jolloin se tulee kaikille perustukeen sitoutuville. Maanviljelijät toteuttavat joitakin toimenpiteitä osana normaalia viljelytoimintaa siten, että tietoa toimenpiteistä ei kerätä. Peltojen talviaikainen kasvipeitteisyys - toimenpide on toteutettu täysimääräisesti. Metsätalouden toimenpiteet ovat edenneet pääosin suunnitellussa aikataulussa. Kunnostustoimenpiteet ovat edenneet osittain suunnitellussa aikataulussa. Rehevöityneiden järvien kunnostustoimenpiteet ovat käynnistyneet suhteellisen hyvin. Syynä yksittäisiin viivästymisiin on resurssien puute, kohteiden lisäsuunnittelun tarve sekä toteutumisen riippuvuus paikallisten tahojen aktiivisuudesta. Virtavesien elinympäristökunnostukset sekä kalan kulkua helpottavat toimenpiteet ovat pääosin edistyneet suunnitellussa aikataulussa. Säännöstelyn kehittämistoimenpiteet ovat edistyneet suunnitellussa aikataulussa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmien laadinta ja päivitys on edistynyt suunniteltua aikataulua nopeammin johtuen saadusta lisärahoituksesta. Pohjaveden tilan seuranta- ja selvitykset ovat edenneet pääosin aikataulun mukaisesti. Liikennettä koskevat toimenpiteet ovat pääosin toteutuneet aikataulussa. Pohjavesisuojauksia koskevien toimenpiteiden toteutus on aloittamatta tai myöhässä johtuen rahoituksen puutteesta. Kunnostussuunnitelmien laatiminen ja kunnostus sekä ottoalueiden ympäristöriskien tehostaminen eivät ole edenneet aikataulussa johtuen mm. rahoituksen riittämättömyydestä. Pilaantuneiden maiden tutkiminen ja kunnostustarpeen arviointi on edennyt suhteellisen hyvin aikataulussa. Pilaantuneiden maiden kunnostukset eivät ole edenneet aikataulussa johtuen mm. rahoituksen riittämättömyydestä. suoria toimenpide-ehdotuksia Ei suoria toimenpide-ehdotuksia Turvetuotannon toimenpiteet ovat toteutuneet aikataulussa. Samalla turvetuotantoalueiden määrä on lisääntynyt voimakkaasti. Ei alueellisia toimenpiteitä Ei alueellisia toimenpiteitä 108

109 9.3. Ympäristötavoitteet ja vesien tilan parantamistarpeet toisella hoitokaudella Pintavedet Toisella suunnittelukaudella tarkasteltavien vesimuodostumien määrä on kasvanut, kun mukaan on tullut joukko järvi- ja jokivesimuodostumia, joita ei ensimmäisellä kaudella luokiteltu. Sen lisäksi, että ensimmäisellä suunnittelukaudella mukana olleiden vesimuodostumien tilatavoite on tarkistettu, on arvioitu uusien vesimuodostumien tila ja sen parantamistarve sekä määritetty niille ympäristötavoitteet. Vuoksen vesienhoitoalueella pintavesien tilatavoitteet määräytyvät pääosin arvioidun nykytilan suhteesta kunkin vesimuodostuman lähellä luonnontilaa olevaksi arvioituun tilaan. Erinomaisessa tilassa olevien vesien tilatavoite on erinomainen ja hyvässä tilassa olevien osalta tavoite on hyvä tila. Hyvää huonommassa tilassa olevien muodostumien osalta tavoitteena on hyvän tilan saavuttaminen. Hyvää ja erinomaista tilaa tulee lisäksi ylläpitää, jottei niiden tila pääse huononemaan. Toisella suunnittelukaudella pyritään vesien hyvän tilan saavuttamiseen vuoteen 2021 mennessä. Ympäristötavoitteista voidaan joissakin tapauksissa poiketa. Tavoitteen saavuttamisen määräajan pidentämistarve voidaan kuitenkin todeta vasta toimenpiteiden suunnittelun ja toimenpide-ehdotusten tarkastelun jälkeen. On kuitenkin selvää, että määräaikaa joudutaan tälläkin kierroksella siirtämään useissa vesimuodostumissa. Tavoitteiden saavuttamiseen vaikuttavat toisaalta vesistöissä näkyvän vasteen hitaus ja toisaalta käytettävissä olevat resurssit. Tavoitteiden toteutumisen varmistamiseksi tarvitaan resurssien lisäksi riittävän tehokkaita ohjauskeinoja. Siitä huolimatta, että tavoitteiden saavuttamisen arvioidaan viivästyvän, toimenpiteiden toteuttaminen tulee aloittaa välittömästi. Tilatavoitteen saavuttamisen aikataulu Vuoksen vesienhoitoalueella käsitellään luvussa 11. Kuormituksen vähentämistarve Pintavesien tilan parantamisella pyritään Vuoksen vesienhoitoalueella erityisesti rehevöitymisen ja sen aiheuttamien haittojen pienentämiseen. Tarpeet koskevat pääasiassa ihmistoiminnasta peräisin olevan ravinnekuormituksen rajoittamista. Kuormituksen vähentämistarvetta on arvioitu mallien avulla sekä asiantuntija-arvioina. Lähes jokaiselle vesimuodostumalle on pystytty laskemaan yksilöity ravinnekuormituksen vähennystarve. Ravinnekuormituksen vähentämistarve on määritetty vertaamalla veden ravinnepitoisuutta ja levätuotannon määrää kuvaavan a- klorofyllipitoisuutta hyvän ja tyydyttävän tilan luokkarajaan, joka on arvioitu erikseen kullekin järvi-, joki- ja rannikkovesityypille. Arvio a-klorofyllipitoisuuden vähentämistarpeesta on esitetty kuvassa

110 Kuva 34. A-klorofyllipitoisuuden / levien määrän vähennystarve Vuoksen vesienhoitoalueen järvissä. Vähennystarpeen osuus on laskettu käyttäen apuna mitattua a-klorofyllipitoisuutta suhteessa ko. muuttujan tyyppikohtaiseen hyvän tilan raja-arvoon. 110

111 Hydrologis-morfologisen tilan parantamistarve Hydrologis-morfologisen tilan parantamistarve on määritetty käyttäen hyväksi hydrologis-morfologisten muutosten arviointia (kuva 23). Jos tilan muutos on vähäinen tai sitä pienempi, on kyseisen tilan hydrologis-morfologisena tavoitteena nykytilan säilyttäminen. Muussa tapauksessa tavoite on asetettu tilan muutoksen aiheuttaneiden tekijöiden perusteella. Mikäli uomassa on esimerkiksi vaelluseste, tavoitteena on vesieliöstön vapaan liikkumisen turvaaminen. Ympäristötavoitteen saavuttamisen edellytyksenä merkittävien vaelluskalavesistöjen vesimuodostumissa on, että niissä on tehty teknis-taloudellisesti toteuttamiskelpoiset toimenpideyhdistelmät, joilla voidaan saada aikaan vesistöalueelle vaelluskalojen kestävä, luontaisesti lisääntyvä kanta. Myös monissa muissa kohteissa on tarvetta parantaa kalojen vaellusyhteyttä. Säännöstelyjen kehittäminen on myös yksi keskeinen tulvariskien hallinnan toimenpide ja tavoitteet on sovitettava yhteen vesienhoidon tavoitteiden kanssa. Keinotekoisissa ja voimakkaasti muutetuissa vesissä tilatavoitteeseen vaikuttaa aina vesistön tärkeä käyttömuoto, jolle toimenpiteistä ei saa aiheutua merkittävää haittaa. Vuoksen vesienhoitoalueella on nimetty voimakkaasti muutetuksi 15 jokea ja 2 järveä sekä keinotekoiseksi 5 joki- ja 4 järvivesimuodostumaa. Voimakkaasti muutetuista vesimuodostumista 7 arvioidaan olevan hyvässä saavutettavissa olevassa tilassa. Yhdeksässä muodostumassa tavoitteena on hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen (taulukko 21). Taulukko 21. Tilatavoitteet Vuoksen vesienhoitoalueen voimakkaasti muutetuissa vesimuodostumissa. Vesimuodostuma Vuoksi Hiitolanjoki-Kokkolanjoki Kiurujoki Murennusjoki Atronjoki (luonnonuoma) Laakajoki Jänisjoki alajuoksu Puhoksen kanava Pielisjoki Lieksanjoki alajuoksu Karhujoki-Valtimojoki-Hovilanjoki Höytiäisen kanava Ala-Koitajoki Hautajoki Atronjoki padon yläpuoli Melakko-Loitimo Sääperi Hyvän saavutettavissa olevan tilan säilyttäminen X X X X X X X Hyvän saavutettavissa olevan tilan saavuttaminen X X X X X X X X X X Erityiset alueet Erityisten alueiden vesimuodostumien (talousveden ottoon käytettävät sekä Natura alueisiin ja EUuimarantoihin liittyvät vedet sekä kalavedet) tilatavoitteet määräytyvät osaltaan samojen periaatteiden mukaan kuin muidenkin vesimuodostumien. Sen lisäksi on näillä alueilla otettava huomioon erityisiä alueita koskevasta lainsäädännöstä aiheutuvat tavoitteet, jotka voivat asettaa vesimuodostuman tilalle tavanomaisista luokittelukriteereistä poikkeavia vaatimuksia. Tilamuuttujat eivät nekään välttämättä ole samoja kuin luokittelussa käytettävät. 111

112 Erityisiksi alueiksi valituilla Natura-alueilla tarkastellaan pinta- ja pohjavesien tilaa suhteessa alueen suojeluperusteina oleviin vesiluontotyyppeihin ja lajeihin. Pinta- ja pohjavesien tilan tulee olla sellaisella tasolla, että se kykenee ylläpitämään alueen suojeluarvoja. Vesistä riippuvaisten luontotyyppien ja lajien vaatimukset asetetaan siis etusijalle tilatavoitteita ja toimenpiteitä suunniteltaessa. Niissä tapauksissa, joissa suojeluperusteena on esimerkiksi vesien luonnontilaisuus tai karuus ja kirkasvetisyys, vesienhoitolain mukainen hyvän tilan tavoite ei välttämättä ole riittävä. Myös jonkin erityisesti suojellun lajin elinolot voivat edellyttää hyvää parempaa tilaa. Joissakin tapauksissa vesienhoitolain ja luonto- ja lintudirektiivin tavoitteet vesien tilan suhteen voivat olla yhtenevät Pohjavedet Vuoksen vesienhoitoalueella hyvän tilan saavuttaminen edellyttää pohjavesien suojelu- ja kunnostustoimenpiteitä 10 huonossa kemiallisessa tilassa olevalla pohjavesialueella ja yhdessä määrällisesti huonossa tilassa olevalla pohjavesialueella. ELY-keskusten laatimissa vesienhoidon toimenpideohjelmissa pohjavesille esitettyjä toimenpiteitä täytyy kohdistaa myös hyvässä tilassa oleville 33 riskipohjavesialueelle sekä 8 selvityskohteelle, jotta veden hyvä tila saadaan ylläpidettyä. Vuoksen vesienhoitoalueella pohjaveden tilaa uhkaavat erityisesti pilaantuneet maa-alueet, asutus ja maankäyttö, haitallisia aineita käsittelevä teollisuus- ja muu yritystoiminta sekä liikenne. Toisaalta useista riskitoiminnoista ei ole tällä hetkellä käytettävissä pohjaveden seurantatuloksia. Nämä alueet on toimintojen takia esitetty selvityskohteiksi. Taulukossa 22 on esitetty tietoja niistä Vuoksen vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumista, joissa tilatavoitteen saavuttaminen on epätodennäköistä vuoteen 2021 mennessä ilman toimenpiteitä. Pohjavesien tavoitteena on vesien hyvän tilan saavuttaminen ja hyvän tilan ylläpitäminen. Selvityskohteiden laatutietojen täydentämisen myötä toisella suunnittelukierroksella riskialueiden määrä on lisääntynyt ja on Vuoksen vesienhoitoalueella 42 (1. kaudella 17 kpl) ja selvityskohteiden määrä on vastaavasti vähentynyt ollen 14 (1. kaudella 33 kpl). Jatkossa selvityskohteiden laatutietojen täydentämisen myötä saattaa ilmetä myös uusia riskikohteita, joilla kemiallinen tila ei ole hyvä. Pohjavesialueiden tilan säilyttäminen hyvänä ja parantaminen edellyttää useita toimenpiteitä, kuten pilaantuneen maaperän kunnostuksia, vanhoja maa-ainestenottoalueiden kunnostuksia ja tiesuolan käytön rajoituksia. Lainsäädäntöä noudattamalla voidaan parhaiten turvata pohjaveden hyvää tilaa. Monesti pohjavesialueiden hyvän tilan turvaaminen edellyttää rajoituksia kemikaalien ja öljytuotteiden säilytykseen ympäristölupien myöntämiseen, lannan levitykseen ja jätevesien käsittelyyn. Maankäytön suunnittelu on tärkeä menetelmä, jolla voidaan edistää pohjavesien suojelua. Taulukko 22. Tilatavoitteet Vuoksen vesienhoitoalueen pohjavesimuodostumissa (riski- ja selvityskohteet), joissa tavoitteen saavuttaminen on epätodennäköistä vuoteen 2021 mennessä ilman toimenpiteitä. Tavoite Pohjavesialueiden luku- Pinta-ala (km 2 ) Pohjavesialueiden pinta- määrä alan suhde koko VHA:n pinta-alaan (%) Hyvän kemiallisen tilan säilyttäminen ,54 Hyvän kemiallisen tilan saavuttaminen ,12 Hyvän määrällisen tilan säilyttäminen ,66 Hyvän määrällisen tilan saavuttaminen 1 4 0,

113 Toimenpiteiden lisätarve eri sektoreilla Edellä on tarkasteltu ensimmäisen vesienhoitokierroksen toimenpiteiden toteutumista. Lisäksi on kuvattu yleisellä tasolla hyvää huonommassa tilassa oleviin vesimuodostumiin kohdistuvia merkittäviä paineita sekä arvioitu kuormituksen vähentämistarpeita ja hydrologis-morfologisen tilan parantamistarpeita. Tarkastelun pohjalta voidaan arvioida sektoreittain toimenpiteiden lisätarvetta (taulukko 23). Alueet joita koskee erityisesti Taulukko 23. Toimenpiteiden riittävyys ja niiden lisätarve Vuoksen vesienhoitoalueella. Toimenpiteiden Toimenpiteiden lisätarve ja perustelut riittävyys Sektori Pintavedet vedet Pohja- Jätevedenpuhdistamoiden kuormitus on pääosin hallinnassa Yhdyskunnat lukuun ottamatta ohijuoksutuksia. Viemärivuodot ja hulevedet ovat paikoin uhka pinta- ja pohjavesille. Haja-asutuksen jätevesiasetuksen toimeenpano on viivästynyt. Haja- ja loma-asutus Maatalous on monin paikoin merkittävä kuormittaja. Toimenpiteiden toimeenpanoon tarvitaan lisää panostusta. Erityisesti Maatalous tehokkaita vapaaehtoisia toimenpiteitä tarvitaan nykyistä enemmän. Metsätalous on paikoin merkittävä kuormittaja. Toimenpiteiden Metsätalous toimeenpanoon tarvitaan lisää resursseja. Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Pohjaveden suojelusuunnitelmat ja tutkimus Liikenne Maa-ainesten otto Pilaantuneet alueet Teollisuus Kalankasvatus Turvetuotanto Erityisesti vapaaehtoisuuteen perustuvien toimenpiteiden toteutus riippuu resursseista. Toistaiseksi voimassa olevat vanhat vesiluvat rajoittavat nousuesteiden poistamista. Suojelusuunnitelmia on laadittu kohtalaisen paljon viime vuosina. Pohjavesitutkimus on tällä hetkellä riittämätöntä tarpeeseen nähden. Esimerkiksi haitallisten aineiden kuljetukset ja tiesuolaus aiheuttavat riskiä pohjavesille. Pohjavesisuojaukset ovat nykyisin paikoin riittämättömiä. Vanhojen maa-ainestenottoalueiden kunnostaminen ja nykyisten kohteiden seuranta ja valvonta on osin puutteellista. Pohjavesien osalta pilaantuneiden maa-alueiden kunnostus tarvtsee riitävät resurssit. Teollisuuden kuormitusta pinta- ja pohjavesiin hallitaan ympäristölupamenettelyllä. Uusi teollisuus pyritään ohjaamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Kalankasvatuksen ravinnekuormitus on määrällisesti suhteellisen suuri mutta vaikutukset ovat monin paikoin vähäisiä, koska laitokset sijaitsevat hyvissä laimenemisoloissa Turvetuotannolla on monin paikoin merkittävä vaikutus alapuolisten vesistöjen tilaan. Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue Koko vesienhoitoalue 10. Vesienhoidon toimenpiteet Toimenpiteiden suunnittelun periaatteet Vesienhoidon toimenpiteet Vesienhoidon keskeisenä tarkoituksena on suunnitella ja toteuttaa toimenpiteet, joilla voidaan saavuttaa vesienhoidon tavoitteet. Tässä vesienhoidon toimenpiteillä käsitetään sekä suoraan vesistöön, vesistön valuma-alueelle, pohjavesialueelle kohdistuvia toimenpiteitä, tai toimenpiteitä, jotka vaikuttavat suoraan kuormitukseen tai muihin paineisiin. Lisäksi vesienhoidossa otetaan toimenpiteinä mukaan myös ohjaavat keinot, kuten lait ja strategiat, rahoituksen ohjaus, tietoisuutta lisäävät toimenpiteet sekä tutkimus- kehittämistoiminta. Ensimmäisellä kaudella toimenpiteet jaoteltiin nykykäytännön mukaisiin toimenpiteisiin ja lisätoimenpiteisiin. Vesienhoidon toisella suunnittelukaudella tästä jaottelusta luovuttiin ja toimenpiteet jaetaan vesien- ja merenhoito- 113

114 lain jaotteluun perustuen perus-, muu perus- ja täydentävät toimenpiteet nimikkeistöjen alle. Tämä nähdään perustelluksi erityisesti terminologian yksinkertaistamiseksi ja suunnitelmien raportoinnin ja siihen tarvittavien tietojen käsittelyn helpottamiseksi. Vesienhoidon perustoimenpiteet esitetään sektoritiimien raporteissa ja perustuvat Valtioneuvoston asetukseen vesienhoidon järjestämisestä /1040, päivitettynä lainsäädännössä asetuksen antamisen jälkeen tapahtuneilla muutoksilla. Uudet vesipuitedirektiivin voimaantulon jälkeen vahvistetut direktiivit ja niiden kansallinen toimeenpano on otettu huomioon perustoimenpiteissä. Muihin perustoimenpiteisiin kuuluvat kaikki Suomen lainsäädännössä asetettujen velvoitteiden toteuttamiseksi tehtävät toimenpiteet, jotka eivät perustu suoraan EU-direktiiveihin. Vuoden 2000 jälkeen tapahtuneet muutokset Suomen lainsäädännössä otetaan huomioon arvioitaessa, mitkä toimenpiteet kuuluvat ryhmään muut perustoimenpiteet. Perustoimenpiteiden lisäksi tehtävät toimenpiteet, kuten myös kaikki ohjauskeinot, luokitellaan täydentäviksi toimenpiteiksi. Nämä periaatteet on otettu huomioon vesienhoidon toimenpidevaihtoehtojen ja ohjauskeinojen määrittelyssä eri sektoreille. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen määrittelyssä on lisäksi huomioitu: ilmastonmuutoksen, tulvien ja kuivuuden huomioiminen haitalliset aineiden aiheuttamien haittojen vähentäminen toimenpiteiden tehokkuus ja hyötyjen arviointi luontodirektiivien tavoitteiden huomioiminen Toimenpiteiden nimikkeet jne. perustuvat sektoritiimien valmistelemiin oppaisiin. Lisätietoa löytyy mm Kustannusten arviointiperusteet Kustannusten arviointi perustuu ensisijaisesti toimenpiteiden suorien kustannusten arviointiin. Vesienhoidon toimenpiteiden kustannuksista esitetään suunnittelukaudella tarvittavat investoinnit, suunnittelukauden viimeisen vuoden tai koko kauden käyttö- ja ylläpitokustannukset sekä ns. pääomitettu vuosikustannus, jolla tarkoitetaan investointien toimenpiteiden pitoajalle 5 %:n korolla laskettua annuiteettia lisättynä toimenpiteiden vuotuisilla käyttö- ja ylläpitokustannuksilla. Kustannusten arviointia varten toimenpidekohtaiset yksikkökustannukset ja toimenpiteiden pitoajat (toimenpiteen kuoletusajat) on päivitetty sekä uusille toimenpiteille on arvioitu vastaavat yksikköarvot. Ensimmäiseen kauteen verrattuna sektoriin liittyvien seurantojen ja tarkkailujen kustannukset on otettu paremmin huomioon. Samoin on mahdollisuuksien mukaan eroteltu vesiensuojeluun liittyvien toimenpiteiden kustannukset kaikkien ympäristönsuojeluun ja lupaehtojen toteuttamiseen liittyvien toimenpiteiden kustannuksista. ( -> Kustannusten arvioinnin perusteet) Vastuu toimeenpanosta Valtioneuvoston periaatepäätös "Vesienhoidon toteutusohjelma " luo valmiuksia kauden vesienhoitosuunnitelmien valmistelulle. Toteutusohjelma tarkentaa vuonna 2009 vahvistettujen vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa määrittelemällä valtakunnallisella tasolla edistettävät toimenpiteet, vastuutahot ja aikataulut 114

115 vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Alueellisen toimeenpanon yhteydessä priorisoidaan tarkemmin toimenpiteiden ja ohjauskeinojen kehittämisen aikatauluja. Yleisellä tasolla ministeriöt ohjaavat vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanoa ja toteutuksen seurantaa. Valtio edistää toimien toteuttamista talousarviomäärärahojen ja valtiontalouden kehysten sekä VaTu - tuottavuusohjelman puitteissa ja muilla käytettävissä olevilla keinoilla. Eri hallinnonalat edistävät vesienhoitotoimenpiteiden toteutusta omien talousarvioidensa ja kehystensä puitteissa. ELY-keskukset, aluehallintovirastot, metsähallitus, metsäkeskukset, maakunnan liitot ja kunnat toimivat toimivaltansa puitteissa vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Vesienhoitosuunnitelmien toimenpiteiden toteutus riippuu hyvin monen eri tahon toimista. Näitä ovat esim. toiminnanharjoittajat, yritykset, kotitaloudet, kansalaisjärjestöt, valtion sektoriviranomaiset, aluehallintovirastot, kunnat, maakuntien liitot, tutkimuslaitokset, etujärjestöt, yhdistykset ja monet vapaaehtoiset toimijat. Ensisijainen vastuu toimien toteuttamisesta on kuitenkin niillä yksityisillä toimijoilla (mm. toiminnanharjoittajat, kansalaiset, järjestöt), jotka vaikuttavat toimillaan vesien tilaan. Monet vesiensuojelua edistävät toimet perustuvat vapaaehtoisuuteen ja eri tahojen yhteistyöhön ja valmiuteen kehittää ja osallistua niiden rahoitukseen ja toimeenpanoon. Myös monet ohjauskeinot perustuvat vapaaehtoisuuteen Toimeenpanon rahoitus Vesien hyvän tilan saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttaminen ei etene riittävällä tavalla ilman uutta rahoitusta. Voimavarojen riittävyyden turvaaminen on tärkeää sekä julkisen sektorin että toiminnanharjoittajien toiminnan varmistamiseksi. Valtion ja kuntien mahdollisuudet edistää toimenpiteiden toteutusta ovat heikkenemässä edelleen julkisen hallinnon säästötoimien seurauksena ja vesiensuojeluun suunnatun rahoituksen pienentyessä. Uusien yhteistyömuotojen ja rahoituskanavien kehittämiseen tulee panostaa jatkossa entistä enemmän. Keskeisiä toimenpiteitä tulee hankkeistaa ja hakea rahoitusta eri lähteistä. Rahoitusta varten voidaan esimerkiksi perustaa rahastoja ja säätiöitä. Vesienhoidon toimenpiteisiin tulee jatkossa entistä enemmän hakea rahoitusta myös EU:n eri rahoituskanavista. Uusien rahoitusmuotojen tulee olla käytössä jo toisen suunnittelukauden toimenpiteitä toteutettaessa Rahoituksen kehittäminen ja sen kohdentaminen on vain yksi vesienhoitosuunnitelmien toimeenpanon välineistä. Suuri osa toimeenpanoa tapahtuu kehittämällä nykyistä toimintaa kuten parantamalla ennakkosuunnittelua, kohdentamalla tutkimusta sekä tehostamalla neuvontaa ja koulutusta eri neuvontaorganisaatioiden kautta. Viranomaistoimintojen ohjauksella ja eri toimintojen yhteensovittamisella on tärkeä rooli. Luvanvaraisten toimintojen toimet ovat pääosin nykykäytännön mukaisia ja ympäristölupiin perustuvia. Vesienhoitosuunnitelmien toimeenpano ja rahoituksen järjestäminen edellyttää paljon yhteistyötä ja eri tahojen sitoutumista toimiin. Tärkeä kysymys jatkossa onkin se, miten eri toimijat saadaan sitoutumaan vesienhoidon tavoitteisiin ja toteuttamiseen, miten kansalaisia saadaan aktivoitua toimimaan ja miten vesien hyvän tilan asettamat vaatimukset huomioidaan jokapäiväisessä toiminnassa eri sektoreilla. Toimenpiteiden kustannustehokkuuteen tulee kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Vesienhoidon toimenpiteiden vaikuttavuudesta ei saada riittävää kuvaa ilman riittävää veden tilan seurantaa. Pahimmassa tapauksessa toimenpiteitä ja rahoitusta suunnataan väärin luotettavan seurantatiedon puuttuessa. Luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi seurantoihin käytettävää rahoitusta ei tule vähentää nykyisestä. On myös harkittava toiminnanharjoittajien nykyistä laajempaa osallistumista vesien tilan seurantaan. 115

116 Toimenpiteiden toteutuksen seuranta Lähtökohtana vesienhoidon toimenpiteiden toteutumisen seurannassa on, että se tapahtuu toimialakohtaisesti ja toteutetaan kustannustehokkaasti. Seurannassa hyödynnetään olemassa olevia tiedonkeruukäytäntöjä ja tiedot kerätään keskitetysti valmiista tietolähteistä ja rekistereistä aina kun se on resurssien käytön kannalta tehokkaampaa kuin vesienhoitoaluekohtainen tiedonkeruu. Keskitetysti tiedot kerää SYKE, joka myös tarvittaessa muokkaa valtakunnallisia aineistoja vesienhoidon kannalta käyttökelpoisempaan muotoon esimerkiksi jakamalla valtakunnallista tietoa vesienhoitoalueittain tai toimenpideohjelma-alueittain. Vesienhoitoalueet tekevät kuitenkin kokonaisarvion toimenpiteiden toteutumisen edistymisestä. Toimenpiteiden seurantajärjestelmät on rakennettu ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmään. ELY-keskukset vastaavat tietojen tallennuksesta vesienhoidon tietojärjestelmiin Toimenpiteiden suunnitteluprosessi Vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluprosessin päävaiheet on esitetty kuvassa 35. Toimenpiteitä suunniteltaessa vesienhoitoalue on jaettu 15 suunnittelualueeseen (luku 1, kuva 2). Kuva 35. Vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluprosessi. 116

117 10.2. Toimenpiteiden suunnittelussa yhteen sovitettavat suunnitelmat Merenhoidon toimenpideohjelma Tavoite Toimenpideohjelman perimmäinen tavoite on esitellä toimenpiteet, jotka tulee toteuttaa, jotta meriympäristön hyvä tila ylläpidettäisiin tai saavutettaisiin vuoteen 2020 mennessä. Toimenpiteiden laatimisen lähtökohta on meren nykytilan arvio, arvio meriympäristöön kohdistuvista paineista sekä paineisiin kohdistuvat yleiset tavoitteet, jotka sisältyivät valtioneuvoston päätökseen merenhoitosuunnitelman ensimmäisestä osasta (Valtioneuvoston päätös 2012). Toimenpiteet Merenhoidon nykytoimenpiteet sisältävät vesienhoidon toisen kauden toimenpiteet jotka esitetään tässä luvussa. Näitä ovat erityisesti rehevöitymiseen ja haitallisiin aineisiin kohdistuvat toimenpiteet. Merenhoidon uusina toimenpiteinä esitetään toimenpiteitä, joita tarvitaan merenhoidon erityistavoitteiden saavuttamiseksi, jotka on asetettu kansainvälisessä yhteistyössä yhdessä muiden Itämeren maiden kanssa (HELCOM ministerikokous, lokakuu 2013). Nämä toimenpiteet on suunniteltu yhteistyössä vesienhoidon toimenpideohjelman laatimisen kanssa siten että toimenpiteet tukevat vesienhoidon tavoitteita. Vesien tilaan liittyviä konkreettisia toimenpiteitä toteutetaan pitkälti vesienhoitosuunnitelmien kautta. Vesienhoidon ensimmäisen suunnittelukauden toimenpideohjelmat valmistuivat vuonna Tässä merenhoidon tavoitteiden toteutumismahdollisuuksia arvioidaan perustuen vesienhoidon suunnittelun ensimmäisen kauden kokemuksiin ja suhteessa vesienhoidon suunnittelun toisen kauden toimenpideohjelmiin, joiden toteuttaminen aloitetaan vuonna Haitallisten aineiden kuormituksen ja nykytoimenpiteiden osalta tehdään laadullinen riittävyysanalyysi, sillä kuormitukselle ei toistaiseksi ole asetettu määrällisiä tavoitteita ravinteiden tapaan. Rehevöityminen ja ravinnekuormitus Rehevöitymisen osalta keskeinen kysymys on, riittävätkö aiotut vesienhoidon suunnittelun toimenpiteet tarvittaviin ravinnekuormituksen vähennyksiin sekä rannikkovesissä että avomerellä. Avomerta varten ravinnekuormituksen maksimimäärät ja vähennystavoitteet on sovittu yhdessä muiden Itämeren maiden kanssa HELCOM:ssa ja rannikkovesiä varten ne on arvioitu vesienhoidon suunnittelussa. Mikäli vesienhoidon suunnittelun toimenpiteet yksinään eivät riitä, kysymys on, riittävätkö ne yhdessä merenhoidon lisätoimenpiteiden kanssa. Vuoden 2012 nykytilan arvion mukaan rehevöityminen on ongelma koko Suomen avomerialueella lukuun ottamatta osaa Perämerta. Rannikkovesissä hyvä tila on saavutettu vain neljäsosassa rannikkovesien pinta-alasta. Tavoitteena on saavuttaa Suomen vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmien mukaiset fosfori- ja typpipäästöjen vähennystavoitteet sekä samalla vähentää päästöjä eri lähteistä niin, että ne alittavat HELCOM:n toimintaohjelman (Baltic Sea Action Plan) mukaiset sallitut enimmäismäärät. Suomen vesienhoitoalueiden vesienhoitosuunnitelmien mukaiset ravinnepäästöjen vähennykset ovat tärkeitä saavuttaa, jotta rannikkovesillä voidaan saavuttaa tavoiteltu rehevöitymistason alentuminen. Rannikkovesien fosfori- ja typpikuormituksen vähennystarpeet kohdistuvat erityisesti etelä- ja lounaisrannikolle, mutta myös Pohjanlahden rannikonläheisissä vesissä on monin paikoin vähennystarpeita. Suurimmillaan vähennystavoitteet ovat % nykykuormituksesta. 117

118 HELCOM:n vuoden 2013 ministerikokouksen päivittämät sallitut ravinnekuormituksen enimmäismäärät on asetettu avomeren näkökulmasta. Suomesta Itämereen tulevan fosforikuormituksen sallittu enimmäismäärä on 3200 t/a ja typen enimmäismäärä t/a. Suomelle asetetut vuotuisen ravinnekuormituksen vähennystavoitteet suhteessa vertailujaksoon ovat 383 t fosforia ja 3135 t typpeä. Merenhoidossa Vuokselle on esitetty tavoitteet 26 t fosfori- ja 600 t typpikuormituksen vähennyksestä vuodessa nykytasoon nähden (HELCOM 2014) Tulvariskien hallinnan suunnitelmat Tulvariskialueet Vuoksen vesienhoitoalueella Vuoksen vesienhoitoalueella ei ole yhtään nimettyä merkittävää tulvariskialuetta. Vesienhoitoalueella on kuitenkin 13 paikallisesti merkittäväksi luokiteltua tulvariskialuetta (taulukko 24). Tulvariskien hallintasuunnittelusta löytyy lisää tietoa internetistä: Tavoitteet ja toimenpiteet jolla saattaa olla vaikutusta vesienhoitoon, toimenpiteiden yhteensopivuus Tulvariskien hallintaa ja vesienhoitoa koskeva lainsäädäntö edellyttää, että tulvariskien hallinnan toimenpiteet on sovitettava yhteen vesienhoidon ympäristötavoitteiden kanssa. Tulvariskien hallinnan suunnittelussa on otettava huomioon, että suunniteltavat toimenpiteet eivät saa vaarantaa merkittävästi vesienhoidossa suunniteltujen ja toteutettujen toimenpiteiden tavoitteita ja vaikutuksia. Vesienhoitosuunnitelmien ja tulvariskien hallintasuunnitelmien kuuleminen toteutetaankin siksi samanaikaisesti. Myös merenhoidon suunnitteluun sisältyvästä merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelmasta kuullaan samassa yhteydessä. Tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat vaikuttaa vesienhoidon tavoitteisiin ja niiden saavuttamiseen. Jos vesistön tai vesimuodostuman hydrologista kiertoa tai rakenteellisia ominaisuuksia, kuten pohjan rakennetta ja laatua, syvyyttä ja leveyttä tai rantavyöhykkeen laatua, on muutettu merkittävästi, se on voitu vesienhoidossa nimetä keinotekoiseksi tai voimakkaasti muutetuksi. Koska tulvariskien hallintatoimenpiteet voivat useissa tapauksissa lisätä vesimuodostumien muuttuneisuutta, on tulvariskien hallinnan suunnittelussa erityisesti otettu huomioon sellaiset vesimuodostumat, joiden hydro-morfologisia ominaispiirteitä on muutettu, mutta joita ei ole vielä nimetty voimakkaasti muutetuiksi. Parhaassa tapauksessa tulvariskien hallinnan toimenpiteet voivat tukea vesienhoidon hyvän ekologisen tilan tavoitetta ja parantaa vedenlaatua (taulukko 25). Vesienhoidon tavoitteita voivat uhata lähinnä perkaukset, penkereet ja virtaamien ja vedenkorkeuksien säännöstely. Niitä suunniteltaessa ja toteutettaessa vaikutukset ekologiseen tilaan ja veden laatuun täytyy ottaa erityisesti huomioon. Vuoksen vesienhoitoalueella ei tulvariskien kannalta tavoitteita tai toimenpiteitä joilla olisi negatiivisia vaikutuksia vesienhoidon suhteen. Samoin vesienhoidon toimenpiteiden tavoitteet ovat tulvariskien osalta yhteneviä näiden toimenpiteiden kanssa. 118

119 Taulukko 24. Vuoksen vesienhoitoalueen muut merkittävät tulvariskialueet. Tulvariskialue Lisätiedot Pohjois-Savo Varkauden keskusta ympäristöineen Kuopion keskusta ympäristöineen Lapinlahden keskustaajama ympäristöineen Iisalmen keskusta ympäristöineen Kiuruveden keskusta ympäristöineen Siilinjärven keskusta ympäristöineen Asutusta ja teollisuutta harvinaisen tulvan peittämällä alueella Asutusta ja yhteiskunnallisesti merkittäviä kohteita harvinaisen tulvan peittämällä alueella Asutusta ja elintarviketeollisuutta harvinaisen tulvan peittämällä alueella, tieyhteyksien katkeaminen harvinaisella tulvalla Asutusta ja teollisuutta harvinaisen tulvan peittämällä alueella, tieyhteyksien katkeaminen harvinaisella tulvalla Asutusta sekä vaikeasti evakuoitava kohde ja jätevedenpuhdistamo harvinaisen tulvan peittämällä alueella, tieyhteyksien mahdollinen katkeaminen harvinaisella tulvalla Asutusta harvinaisen tulvan peittämällä alueella, viemäriverkostojen toiminnalle aihetuvat ongelmat harvinaisella tulvalla Pohjois-Karjala Joensuun taajama ympäristöineen Liperin taajama Enon taajama Nurmeksen taajama Harvinaisen tulvan peittämällä alueella asutusta, välttämättömyyspalveluja sekä ympäristöriskikohteita Harvinaisen tulvan peittämällä alueella välttämättömyyspalveluja Harvinaisen tulvan peittämällä alueella terveyskeskus ja välttämättömyyspalveluja Harvinaisen tulvan peittämällä alueella välttämättömyyspalveluja Etelä-Savo Savonlinnan keskusta ympäristöineen Mikkelin keskusta ympäristöineen Asutusta harvinaisen tulvan peittämällä alueella, vedenhankintavesistö, VPD Natura-erityisaluevesistö, jäteveden johtaminen ja käsittely, energiantuotantolaitos, puunjalostusteollisuuslaitos, terveydenhuollon rakennus, kulttuuriperintökohde Asutusta harvinaisen tulvan peittämällä alueella, vedenhankintavesistö, jäteveden johtaminen ja käsittely, energiantuotantolaitos, polttoaine- /kemikaalivarasto Kaakkois-Suomi Lappeenranta Asutusta harvinaisen tulvan peittämällä alueella 119

120 Taulukko 25. Arviot vesienhoidon toimenpiteiden vaikutuksista tulvariskien hallintaan. Taulukosta on jätetty pois vesienhoidon toimenpiteet, jotka ovat alustavasti arvioitu tulvariskien kannalta neutraaleiksi. Vesienhoidon toimenpiteet Turvetuotanto Vaikutukset tulvariskien hallintaan Arviointiasteikko = lisää erittäin merkittävästi tulvariskejä +10 = vähentää erittäin merkittävästi tulvariskejä Valumavesien Jääpatojen Hyyteen muodos- muodostu- pidättyminen tumisen misen ehkäisy ehkäisy Perustelut arviolle Vesiensuojelun perusrakenteet (laskeutusaltaat, sarkaojarakenteet ja lietteenpidättimet) Tasaa virtaamaa Pintavalutuskenttä (ei pumppausta) Pintavalutuskenttä pumppaamalla (kesä/ympärivuotinen) Ei tasaa virtaamia tehokkaasti -> vaikutukset hyvin vähäisiä Ei tasaa virtaamia tehokkaasti -> vaikutukset hyvin vähäisiä Virtaaman säätö Tasaa virtaamia Turvetuotantoalueiden jälkihoito (esim. kosteikot) Pidättää vesiä valuma-alueella, tasaa virtaamia Maatalous Kasvipeitteisyys Hidastaa ja tasaa virtaamia Kosteikot Pidättää vesiä valuma-alueella, tasaa virtaamia Suojavyöhykkeet Tulvatilanteessa pidättää vettä suuremman virtausvastuksen vuoksi. Suojavyöhykkeiden kasvillisuus pidättää jäitä --> ehkäisee jääpatojen muodostumista Metsätalous Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet (lietekuopat, kaivu- ja perkauskatkot, laskeutusaltaat) Tasaa virtaamia Hakkuualueiden suojavyöhyke Hyvin pienialaista, vaikutukset marginaalisia Lannoitusten suojakaistat Pienialaista -> ei vaikutuksia tulvariskien hallintaan Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta (pohja- ja putkipadot, kosteikot) Tasaa virtaamia Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu (mm. pohja-, putki- ja settipadot) Tehostettu vesiensuojelusuunnittelu Valuma-alueen kokoon nähden toteutusmäärät pieniä -> vaikutukset vähäisiä Valuma-aluekohtaista suunnittelua; katsotaanko vielä vaikuttavan tulvariskien hallinnan suunnitteluun? 120

121 Vaikutukset tulvariskien hallintaan Arviointiasteikko = lisää erittäin merkittävästi tulvariskejä +10 = vähentää erittäin merkittävästi tulvariskejä Valumavesien Jääpatojen Hyyteen muodos- muodostu- pidättyminen tumisen misen ehkäi- Vesienhoidon toimenpiteet ehkäisy sy Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Perustelut arviolle Virtavesien elinympäristökunnostus Arviointi tapauskohtaista (kalataloudelliset kunnostukset ja muut elinympäristökunnostukset) Muut kunnostustoimenpiteet Arviointi tapauskohtaista Sektorikohtaiset toimenpiteet Yhdyskunnat ja haja-asutus Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Toisella vesienhoitokaudella on yhdyskuntien ja haja-asutuksen vesienhoitotoimenpiteissä on käytössä ensimmäisen suunnittelukauden toimenpiteistä seitsemän ja näiden lisäksi kuusi uutta toimenpidettä. Toisella hoitokaudella käytettävissä oleva toimenpidevalikoima on esitetty taulukossa 26. Perustelut toimenpiteille löytyvät toimenpiteiden suunnittelun vesihuoltoa koskevasta oppaasta ( 121

122 Taulukko 26. Käytettävissä olevat yhdyskuntien ja haja-asutuksen vesienhoitotoimenpiteet kaudella Toimenpide Kuvaus Yhdyskunnat Perustoimenpiteet Viemärilaitoksen käyttö ja ylläpito Viemäröintipalvelun muutokset taajamissa Toimenpiteeseen kuuluu viemärilaitosten käyttö toimintatasoltaan suunnittelukauden alkuvaiheen tasolla. Viemärilaitokseen sisältyy puhdistamot ja viemärit. Tämän perustoiminnan lisäksi laitoksella toteutetaan tehostamistoimia tarpeen mukaan. Viemäröintipalveluiden muutoksia seurataan taajama-alueiden asukasmäärien muutoksena. Tehostettu kokonaistypen poisto Tehostettua kokonaistypenpoistoa toteutetaan niillä alueilla, joilla typpi on rehevöitymistä rajoittava tekijä. Asukasvastineluvultaan yli vesihuoltolaitoksilla toimenpide toteutetaan yhdyskuntajätevesiasetuksen vaatimusten mukaisesti siten, että enintään 30 % typestä johtuu typpiherkälle vesistöalueelle. Täydentävät toimenpiteet Uudet ja peruskunnostettavat yhdyskuntajätevedenpuhdistamot Uudet siirtoviemärit Viemäreiden vuotovesien vähentäminen ja sekaviemäröinnistä luopuminen Tehostettu ammoniumtypen poisto Jätevesien hygienisointi Ravinteidenpoiston tehostaminen suositussopimuksen keinoin Suunnittelukaudella toteutettavaksi esitetyt uudet, vanhoja laitoksia korvaavat jätevedenpuhdistamot sekä uudenveroisiksi peruskunnostettavat käyttöön jäävät puhdistamot. Esitetyt puhdistamohankkeet perustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin ja alueellisiin vesihuollon yleissuunnitelmiin. Suunnittelukaudella toteutettavaksi esitetyt uudet siirtoviemärihankkeet. Toimenpiteessä seurataan siirtoviemärin vaikutusalueella olevan asukasmäärän muutosta. Esitetyt siirtoviemärihankkeet perustuvat kuntien vesihuollon kehittämissuunnitelmiin ja alueellisiin vesihuollon yleissuunnitelmiin. Toteutetaan toimenpiteitä, jotka kohdistetaan saneeraustoimien yhteydessä viemäriverkoston runsaimmin vuotaviin kohtiin. Saneerausten yhteydessä suositaan pääsääntöisesti erillisviemäröintiä. Ennustetut sään ääriolosuhteiden muutokset kuten yleistyvät rankkasateet ja tulvat korostavat vuotovesien vähentämisen tarvetta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä ylivuotojen ehkäisyyn laitoksilla ja verkostossa. Laitosten varautumissuunnitelmissa käsitellään sään ääriolosuhteisiin varautumista. Tehostettu ammoniumtypenpoisto koskee laitoksia niillä alueilla, joilla kokonaistypenpoisto ei ole tarpeen, mutta vesistön happiolosuhteiden kannalta ammoniumtypenpoisto on perusteltua. Jätevesien hygienisoinnin toteuttamista tai siihen varautumista tehostetaan tarpeen (esim. epidemiauhka) tai lupaehtojen perusteella. Toimenpiteessä kiinnitetään huomiota alueisiin, joilla jätevesipäästöistä voi aiheutua hygieenistä haittaa. Erityishuomio kohdistuu puhdistamoihin, joiden jätevesillä on vaikutusta talousveden, kasteluveden tai uimarantojen vedenlaatuun. Suositussopimuksen keinoin vesihuoltolaitosta kannustetaan jatkuvasti parantamaan jäteveden puhdistusta. Laitos parantaa fosforin ja typen poistoa jatkuvasti mahdollisimman tehokkaaksi, paremmaksi kuin lupaehdoissa edellytetään, kuormituksen vähentämiseksi ja asettamansa tavoitteen saavuttamiseksi. Haja-asutus Perustoimenpiteet Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostaminen, käyttö ja ylläpito Toimenpiteeseen kuuluu kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttö vaikuttavuus- ja toimintatasoltaan suunnittelukauden alkuvaiheen tasolla. Jätevesien käsittely täyttää lainsäädännön vaatimukset ja tehostetut toimenpiteet on toteutettu. Toimenpide sisältää myös vapautuksen saaneiden kiinteistöjen jäteveden käsittelyjärjestelmien tehostamisen. Kiinteistökohtaisia jäteveden käsittelyjärjestelmiä tehostetaan säännösten vaatimukset täyttäviksi niillä kiinteistöillä, joilla käsittelyvaatimuksista saatu poikkeus raukeaa. Täydentävät toimenpiteet Keskitetyn viemäröinnin toteuttaminen haja-asutusalueilla Toimenpiteen vaikutusta seurataan väestömäärän kehityksenä haja-asutusalueilla viemäriverkostoon liitetyissä ja vakituisesti asutuissa kiinteistöissä. 122

123 Ehdotukset yhdyskuntia ja haja-asutusta koskeviksi toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Merkittävin toimenpide Vuoksen vesienhoitoalueella on keskitetyn jätevedenpuhdistuksen järjestäminen noin asukkaalle (taulukko 27). Lisäksi vesienhoitoalueella esitetään rakennettavaksi yhteensä siirtoviemäreitä n asukkaan jätevesille sekä uusia tai saneerattavia jätevedenpuhdistamoita yhteensä n asukkaan jätevesille. Tehostettua ammoniumtypen poistoa arvioidaan tehtävän vesienhoitokauden lopulla noin 6000 asukkaan ja tehostettua kokonaistypen poistoa noin asukkaan jätevesille. Haja-asutuksesta aiheutuvan ravinnekuormituksen vähentämisessä keskeinen toimenpide on viemäröinnin ja jätevesien käsittelyn keskittäminen alueilla, joissa keskitetyn jätevedenpuhdistuksen järjestäminen on vesiensuojelullisesti järkevää ja kustannustehokasta. Käytännössä viemäriverkostoja voidaan laajentaa pääasiassa nykyisen viemäriverkoston läheisyydessä sijaitseviin asutuskeskittymiin. Vuosina tämän arvioidaan koskevan Vuoksen vesienhoitoalueella yli asukasta. Vesienhoitoalueella esitetään viemärirakenteiden kunnon tarkastusta 16 pohjavesialueella yhteensä 18 kohteessa. Haja-asutuksen kiinteistökohtaisten järjestelmien käyttö- ja ylläpito koskee vuosina noin vakituisesti asuttavaa kiinteistöä. Haja-asutusalueen jätevesien käsittelyä kokeva asetus on uusittu ja uusi asetus astui voimaan v Uudessa asetuksessa normaalitasoksi on asetettu vuoden 2004 asetuksen lievennetty vaatimustaso. Rantojen läheisyydessä ja herkästi pilaantuvilla alueilla kuntia on ohjeistettu noudattamaan aikaisempaa vaatimustasoa. Nyt entinen normaalitaso koskee pilaantumiselle herkempiä alueita ja rantojen läheisyyttä ja aiempi lievennetty taso koskee muita alueita. Aiemmin kunta saattoi antaa vaatimustasolle lievennyksen ja nyt taas kunta voi edellyttää tarpeen vaatiessa tiukempaa tasoa. Uuden asetuksen myötä parannustoimenpiteille annettiin myös kaksi vuotta lisäaikaa. Ennen vuotta 2004 rakennetuissa kiinteistöissä vaatimukset tulee nyt täyttää mennessä. Tavoitteena on myös lisääntyvästä loma-asutuksesta aiheutuvan kuormituksen vähentäminen. Vuoksen vesienhoitoalueella on yli vapaa-ajanasuntoa, jotka eivät kuulu viemäriverkoston piiriin. Osassa niistä on käytössä mm. juokseva vesi ja vesikäymälä. Loma-asunnoilla tulisi käyttää varustetason ja käyttöasteen noususta huolimatta pääosin kuiva- ja kompostikäymälöitä sekä harmaiden vesien suodatusta myös uudisrakentamisessa. Kompostikäymälöiden käyttöä tulisi lisätä myös vakituisesti asutuissa haja-asutusalueiden kiinteistöissä. Harvaan asutulla haja-asutusalueella jätevesien käsittely pyritään hoitamaan niin, ettei siitä aiheudu pohjaveden pilaantumisvaaraa. Pohjavesialueilla haja-asutusalueiden jätevesien käsittelytarvetta ja sen tehostamista arvioidaan laadittujen suunnitelmien pohjalta. Jätevesipäästöjen aiheuttamat riskit talousvetenä käytettävän pohjaveden hygieeniselle laadulle pyritään estämään. Poikkeustilanteissa ryhdytään toimenpiteisiin taudinaiheuttajaorganismeilla mahdollisesti pilaantuneen pohjaveden käsittelemiseksi. Haja-asutuksen kuormitus tulee huomioida maankäytön suunnittelussa. Kunnilla on mahdollisuus antaa ympäristönsuojelulakiin perustuvia tarkentavia ympäristönsuojelumääräyksiä. Ympäristönsuojelumääräyksissä voidaan tarkentaa haja-asutuksen vesiensuojelun tavoitteita ja painopistealueita ja niitä voidaan laatia muun muassa vesiensuojelun kannalta herkille vesistöille ja niiden valuma-alueille sekä pohjavesialueille. 123

124 Taulukko 27. Ehdotukset yhdyskuntia ja haja-asutusta koskeviksi toimenpiteiksi kaudelle Toimenpide Yksikkö Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus(1000 ) Yhdyskunnat Perustoimenpiteet Viemärilaitoksen käyttö ja ylläpito, viemäröintipalvelujen ylläpito vuoden 2015 tasoisena Asukasta Viemäröintipalvelun laajuuden muutokset taajamissa suunnittelujaksolla ( ) Asukasta Tehostettu kokonaistypen poisto Asukasta Täydentävät toimenpiteet Uudet ja peruskunnostettavat puhdistamot Asukasta Ei arvioida Ei arvioida Ei arvioida Uudet siirtoviemärit Asukasta Ei arvioida Ei arvioida Ei arvioida Tehostettu ammoniumtypen poisto Asukasta Jätevesien hygienisointi Asukasta Ravinteidenpoiston tehostaminen suositussopimuksen keinoin Asukasta Ei arvioida Ei arvioida Ei arvioida Viemärirakenteiden (pumppaamot ja putket) kunnon tarkastus pohjavesialueilla Pohjavesialue Yhteensä Haja-asutus Perustoimenpiteet Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttö ja ylläpito Vakituista asuntoa Kiinteistökohtaisten jäteveden käsittelyjärjestelmien käyttö ja ylläpito Vapaaajanasuntoa Täydentävät toimenpiteet Keskitetyn viemäröinnin toteuttaminen hajaasutusalueilla Asuntoa Yhteensä Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle Yhdyskuntia ja haja-asutusta koskevat ohjauskeinot on koottu taulukkoon 28. Toimenpiteistä viemäreiden vuotovesien vähentäminen ja sekaviemäröinnistä luopuminen sekä haitallisten aineiden tunnistaminen, päästötarkkailu 124

125 sekä päästöjen vähentäminen yhdyskuntien jätevesissä on katsottu olevan ohjauskeinoja. Niille ei ole suunniteltu toimenpiteitä Vuoksen vesienhoitoalueella. Häiriötilanteiden hallintaan yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoilla ja viemäriverkostossa tulee kiinnittää panostaa entistä enemmän. Tutkimusta ja kehitystoimintaa tarvitaan muun muassa jätevesilietteen käsittelyssä ja loppusijoituksessa. Taulukko 28. Ehdotukset yhdyskuntia ja haja-asutusta koskeviksi ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Edistetään rakenteellisesti kestävien vesihuoltoratkaisujen toteuttamista ja vesihuoltolaitosten alueellista yhteistyötä. Kohdennetaan vesihuoltolaitosten tuloja puhdistamojen ja vesihuoltoverkostojen saneerauksiin ja uusimisiin. Varmistetaan, että vesihuoltolaitokset kattavat investointitarpeensa riittävän suuruisilla vesimaksuilla. Kehitetään vesihuollon erityistilanteisiin varautumista. Vesihuoltoa kehitetään kuntien vesihuollon suunnittelulla sekä maankäytön, vesihuollon ja rakentamisen yhteensovittamisella. Edistetään vesihuollon tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Edistetään jätevesilietteen käsittelyn, käytön ja loppusijoituksen hyvien käytäntöjen käyttöönottoa. Yhdyskuntajätevesien lupamenettelyssä velvoitetaan yli asukasvastineluvun jätevedenpuhdistamot selvittämään haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöt. Luvassa asetetaan tarvittaessa ainekohtaiset päästörajat ja velvoitetaan luvansaajat tarkkailemaan vesistövaikutuksia. Turvataan hyvälaatuisen pohjaveden riittävä saanti sekä edistetään tehokasta ja kestävää veden käyttöä huomioiden ilmastonmuutoksen mahdolliset vaikutukset. Edistetään pohjaveden suojelua viemäröinnissä ja jäteveden käsittelyssä (taaja- ja haja-asutus). Edistetään viemäreiden vuotovesien vähentämistä ja sekaviemäröinnistä luopumista Edistetään haitallisten aineiden tunnistamista, päästötarkkailua ja päästöjen vähentämistä yhdyskuntien jätevesissä Tehostetaan kemikaali- ja öljysäiliöiden riskienhallintatoimia (pohjavedet) Huomioidaan annetut suositukset maalämpöjärjestelmien sijoittamisessa pohjavesialueille (pohjavedet) Edistetään pohjavesialueilla sijaitsevien hautausmaiden hoitotoimenpiteiden saamista ympäristömerkin alaisiksi Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteystahot MMM,YM, ELY-keskukset, kunnat ja vesihuoltolaitokset, maakuntien liitot, Kuntaliitto ja Vesilaitosyhdistys MMM, vesihuoltolaitokset, kunnat, ELY-keskukset, Kuntaliitto ja Vesilaitosyhdistys Kunnat, vesihuoltolaitokset, MMM, STM, YM, ELYkeskukset, AVIt (ympäristöterveys), Valvira, Huoltovarmuuskeskus, vesihuoltopooli Maakuntien liitot, kunnat, vesihuoltolaitokset, ELYkeskukset, Kuntaliitto ja Vesilaitosyhdistys Vesihuoltolaitokset, tutkimuslaitokset, MMM, STM, YM, kunnat, vesihuoltotutkimusten rahoittajat. Vesihuoltolaitokset, kunnat, MMM, YM, ELY-keskukset, Evira, Kuntaliitto, MTK YM, AVI:t, ELY-keskukset MMM, YM, STM, vesihuoltolaitokset, kunnat, Valvira, ELY-keskukset, SYKE MMM, YM, vesihuoltolaitokset, kunnat, ELY-keskukset, vesiensuojeluyhdistykset MMM, vesihuoltolaitokset, kunnat, ELY-keskukset YM, ELY-keskukset, vesihuoltolaitokset, kunnat, vesilaitosyhdistys Kunnat, toiminnanharjoittajat, ELY-keskukset Kunnat, ELY-keskukset, SYKE, YM, toiminnanharjoittajat, yhdistykset YM, Kirkkohallitus, ELY-keskukset MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, STM=sosiaali- ja terveysministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=Aluehallintovirasto, EVIRA=Elintarviketurvallisuusvirasto, Valvira=Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Vesi- ja viemäriverkostoissa on tätä nykyä suuri korjausvelka, jota tulisi pystyä kattamaan riittävän suuruisilla vesimaksuilla. Asuntoalueiden rakentamista tulee säädellä maankäytön ohjauksen avulla, jotta uudet kiinteistöt voidaan ensisijaisesti sijoittaa lähelle viemäröityjä alueita. Pohjavesialueille kaavoitettaessa tulee pohjavesien suojelu ottaa 125

126 huomioon ja vedenottamojen lähialueet tulisi rauhoittaa rakentamiselta. Öljysäiliöiden siirtäminen pohjavesialueiden ulkopuolelle, suojaaminen tai tarkastusten tehostaminen ovat mahdollisia toimenpiteitä, joita on syytä käsitellä myös suojelusuunnitelmissa ja niiden päivityksissä. Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Vesienhoitosuunnitelmien mukaisten yhdyskuntien vesiensuojelutoimien kustannukset vaihtelevat hyvin tapauskohtaisesti. Kustannukset sisältävät täydentävien toimien kustannuksia. Kustannukset katetaan palvelujen käyttäjien maksamilla liittymismaksuilla sekä talousvesi- ja jätevesimaksuilla. Vesijohtojen ja viemäreiden ikääntymisen ja aikaisempien vuosien riittämättömien saneerausten vuoksi verkostosaneerauksien tarve on nykyistä huomattavasti suurempi ja toimien arvioidaan aiheuttavan jätevesimaksuihin merkittävän korotuspaineen toisella suunnittelukaudella. Täydentävistä toimenpiteistä aiheutuva jätevesimaksujen korotustarve on vähäinen. Valtion tuella edistetään yhteiskunnan kannalta toivottavaa vesihuoltorakenteen kehittymistä ja muutosta. Periaatteet ja kriteerit hajaasutusalueiden saattamiselle viemäriverkostojen piiriin sekä suunnitelma valtion tuen suuntaamiseksi viemäröintiin sekä siirtoviemärihankkeisiin vuoteen 2016 asti on esitetty valtakunnallisessa viemäröintiohjelmassa. Valtion osuus vesihuollon kokonaisinvestoinneista on ollut keskimäärin noin 10 %, mutta yksittäisissä hankkeissa rahoitustuella on alueellisesti ja paikallisesti suuri merkitys. Investointitarve siirtoviemäreihin suunnittelukaudella jatkuu voimakkaana ja valtion rahoitusosuuden tulisi pysyä vähintään nykytasolla. Haja-asutuksen viemäröintitarpeen arvioidaan vähenevän haja-asutuksen talousjätevesiasetuksen siirtymäkauden päättymisen jälkeen vuonna Vuoden 2016 jälkeisellä kaudella on varauduttava siihen, että hajaasutuksen viemäröintihankkeiden kustannukset on katettava jatkossa pääsääntöisesti käyttäjiltä perittävillä maksuilla. Taloudellisesti merkittävimmät haja-asutuksen kustannukset muodostuvat jätevesien käsittelyjärjestelmien käytöstä ja ylläpidosta. Lisäkustannuksia kotitalouksille aiheutuu puhdistusvaatimuksista määräaikaisesti vapautetuilla kiinteistöillä toteutettavista viemäröintijärjestelmän tehostamistoimista. Kiinteistökohtaisten jätevesien käsittelyjärjestelmien käytön ja ylläpidon kustannukset vaihtelevat hyvin tapauskohtaisesti. Kiinteistökohtaisten järjestelmien muutostöiden työkustannuksista kiinteistön omistaja saa kotitalousvähennyksen verotuksessa. Valtion vesihuoltotuki haja-asutuksen jätevesihuollon tehostamiseen on suunnattu pääasiassa yhteisten ratkaisujen kehittämiseen siellä, missä se on vesiensuojelullisesti ja taloudellisesti järkevää. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vesihuoltolain mukaan kunnalla on vastuu vesihuollon yleisestä kehittämisestä ja järjestämisestä alueellaan sekä vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden määrittämisestä. Vesihuoltolaitos huolehtii vesihuoltopalveluista sille vahvistetulla toiminta-alueella. Vastuu kiinteistön vesihuollosta on kuitenkin kiinteistön omistajalla tai haltijalla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on vesihuoltolain (119/2001) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukainen valvontaviranomainen. Laissa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista (1590/2009) säädetyn mukaisesti ELY-keskus ohjaa ja edistää ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä tarkoitettujen tehtävien hoitamista alueellaan, valvoo näiden säädösten noudattamista sekä käyttää osaltaan ympäristönsuojelun yleisen edun puhevaltaa tämän lain mukaisessa päätöksenteossa. Vesihuollon tukilain (686/2004) mukaan vesihuoltoa voidaan tukea kunnan, valtion ja Euroopan yhteisön varoista. Laki säätää vesihuollon tukemisesta valtion talousarviossa tätä varten myönnettävillä määrärahoilla. Lain mukaisen tuen myöntämisestä päättää asianomainen ELY-keskus maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön sille tätä varten myöntämien määrärahojen rajoissa. 126

127 Haja-asutusalueiden viemäröinnin tukeminen julkisin varoin on erityistapauksissa perusteltua sen edistäessä keskitetyn viemäröinnin kustannustehokasta toteutusta. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin kunnilla ja vesihuoltolaitoksilla. Muita vastuuja yhteistyötahoja ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset), maakuntien liitot, Vesilaitosyhdistys, Kuntaliitto, aluehallintovirastot (AVIt), Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), Suomen ympäristökeskus (SYKE) ja alan laitevalmistajat ja palveluiden tuottajat. Vastuu lainsäädännöllisten ohjauskeinojen kehittämisestä kuuluu pääosin ympäristöministeriölle, maa- ja metsätalousministeriölle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle Teollisuus ja kaivostoiminta Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Teollisuuspäästödirektiivi (IED 2010/75/EU) sekä ympäristönlaatunormidirektiivi (EQSD 2008/105/EY) toimeenpannaan ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaisella lupamenettelyllä. Ympäristönsuojeluasetus (169/2000) sekä asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) otetaan huomioon. Lupamenettely on Suomessa ulotettu koskemaan pienimuotoisempaakin teollista toimintaa kuin mikä on teollisuuspäästödirektiivin soveltamisalan piirissä. Päästöjä rajoitetaan uudistetun ympäristönsuojelulain mukaisilla ympäristöluvilla soveltaen parasta käyttökelpoista tekniikkaa. Ympäristöluvat sisältävät päästömääräyksiä ja tarkkailuvelvoitteita. Kaikki ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavat toiminnot tarvitsevat ympäristöluvan. Teollisuussektorilla päästöjen rajoittaminen perustuu parhaaseen käytettävissä olevaan tekniikkaan (BAT). Teollisuuden prosessitekniikkaa on edelleen kehitetty ja ravinteiden käyttöä jätevedenpuhdistamoilla optimoitu. Teollisuuslaitoksen lupaprosessissa selvitetään jatkuvasti vaarallisia ja haitallisia aineita koskevassa asetuksessa mainittujen aineiden käyttö ja päästöjen merkittävyys ja tarvittaessa näille aineille asetetaan päästö- ja tarkkailumääräyksiä. Lupia tarkistetaan 7 10 vuoden välein. Erityistä huomiota kiinnitetään häiriötilanteiden ennalta ehkäisyyn. Pohjavettä mahdollisesti vaarantava uusi teollisuus- ja yritystoiminta pyritään sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Keskeisinä ohjauskeinoina ovat maankäytön suunnittelu (kaavoitus) ja ympäristöluvat. Vesienhoitoalueella on useita teollisuuslaitoksia, joiden jätevedet johdetaan käsiteltäviksi taajamien jätevedenpuhdistamoissa. Puhdistamojen ja teollisuuslaitosten keskinäisillä sopimuksilla, tarvittavilla esikäsittelyllä ja käyttötarkkailulla on huolehdittu siitä, ettei jätevedenpuhdistamojen toiminta häiriinny yllättävistä päästöistä. Vesiensuojelutoimenpiteitä tarkastellaan yrityksissä osana laajempaa ympäristöasioiden hallintaa, mm. ilmapäästöjen, jätteiden, energian käytön ja haitallisten kemikaalien käytön vähentämistä, jolloin eri lainsäädäntöjen ja ohjelmien tavoitteita ja vaatimuksia joudutaan sovittamaan yhteen. Teollisuuspäästödirektiivin toimeenpanoon liittyy ympäristönsuojelulain tarkistaminen. Direktiivin soveltamisalan toiminnoille laaditaan parhaan käyttökelpoisen tekniikan päätelmät, jotka ovat lähtökohtana päästömääräyksiä annettaessa. Tietyin edellytyksin (mm. taloudellinen kohtuuttomuus suhteessa ympäristöhyötyihin ottaen huomioon maantieteelliset ja paikalliset olot sekä tekniset olosuhteet) teollisuuslaitoksille voidaan myöntää poikkeuksia BAT-päätelmien vaatimuksista. Mikäli ympäristönlaatunormit tai muut ympäristön tilan vaatimukset edellyttävät tiukempia lupamääräyksiä, niitä voidaan antaa lupapäätöksessä. Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöjen sääntelyä ja tarkkailuja tehostetaan sekä yhteisön tasolla että kansallisesti. Ympäristönlaatunormeja ollaan yhteisötasolla asettamassa uusille aineille toisen suunnittelukauden aikana. Teollisuuspäästödirektiivin mukaan tulee pohjavesistä laatia perustilaselvitys. Lähes kaikki teollisuuden ja kaivostoiminnan vesiensuojelussa käytetyt toimenpiteet lukeutuvat muihin perustoimenpiteisiin (taulukko 29). Merkittävimmin ne vaikuttavat vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöjen vähentämiseen ja siten vesien kemialliseen tilaan. Jossain määrin toimenpiteillä vähennetään ravinteiden ja hitaasti hajoavien orgaanisten aineiden kuormitusta pintavesiin. Tulva- ja kuivuusriskeihin ei ole vaikutusta. 127

128 Täydentäviä toimenpiteitä teollisuus- ja kaivostuotannolle ei esitetä. Muut perustoimenpiteet ovat ohjauskeinotyyppisiä toimenpiteitä. Taulukko 29. Käytettävissä olevat teollisuutta ja kaivostoimintaa koskevat vesienhoitotoimenpiteet kaudella Teollisuus ja kaivostoiminta Muu perustoimenpide Kuvaus Päästöjen vähentäminen BAT-tasolle Vahvistetaan tiedonvaihtoa parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta ja varmistetaan BAT-päätelmien hyvä soveltaminen lupamenettelyssä sekä kannustetaan uusien tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Häiriöiden ja onnettomuuksien estäminen ja Laaditaan ympäristöriskikartoituksia sekä riskienhallintasuunnitelmia onnettomuus- ja häiriötilanteiden varalle pienille ja keskisuurille teollisuusyrityksille hallinta mukaan lukien kemikaalien ja polttoaineiden varastointi. Haitallisten aineiden hyvä hallinta Tunnistetaan vesiympäristölle haitallisten aineiden päästöt ja huuhtoutumat sekä vähennetään niitä ympäristölupamenettelyn avulla. Tehostetaan haitallisten aineiden tarkkailuja. Kaivostoiminnan vesien hallinnan parantaminen Kehitetään kaivostoiminnan ympäristölupamenettelyä ja valvontaa uuden tietopohjan avulla haitallisten vesistö- ja pohjavesivaikutusten estämiseksi. Jäte- ja sivukivikasojen sekä teollisten läjitysalueiden hyvä riskien hallinta kojen ja läjitysalueiden riskien hallinta on hyvällä tasolla haitallisten vesipääs- Tarkistetaan, että kaivosten jäte- ja sivukivikasojen sekä teollisten kaatopaiktöjen estämiseksi. Toimijoiden ympäristölupatarpeen harkinta Pohjavesialueella sijaitsevien pohjavedelle mahdollisesti riskiä aiheuttavien teollisuudessa, yritystoiminnassa ja varastoinnissa toimintojen ympäristölupatarpeen harkinta Lupaehtojen päivittäminen pohjaveden suojelun Koskee erityisesti tapauksia, joissa pohjavesialueen luokitusta tai rajausta on kannalta teollisuudessa, yritystoiminnassa ja muutettu mikä johtaa lupaehtojen päivittämiseen varastoinnissa Perustilaselvitys teollisuuden päästödirektiivin Isoille teollisuuslaitoksille päästödirektiivin (IE-direktiivi) kautta tuleva velvollisuus pohjaveden perustilan selvittämiseksi mukaisesti mukaisesti Täydentävä toimenpide Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun Perustuu luvan kautta määritettyihin pohjaveden seurantavelvoitteisiin pohjavesiriskien hallitsemiseksi aloittaminen tai laajentaminen teollisuudessa, yritystoiminnassa ja varastoinnissa Valvonnan tehostaminen teollisuudessa, yritystoiminnassa ja varastoinnissa pohjavesiriskien Niin viranomaisen kuin myös yritysten omatoimisen valvonnan parantamista hallitsemiseksi Ehdotukset teollisuuden ja kaivostoiminnan toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Teollisuussektorille on esitetty useita pohjavesiä koskevia uusia toimenpiteitä. Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittamista tai laajentamista esitetään 30 toimijalle yhteensä 10 pohjavesialueella Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Savossa (taulukko 30). Valvonnan tehostamista esitetään yhteensä 40 kohteessa kuudella pohjavesialueella Kaakkois-Suomessa. Ympäristölupatarpeen harkintaa on suunniteltu 16 toiminnanharjoittajalle yhteensä seitsemällä pohjavesialueella Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Savossa. Lappeenrannan Ukonhaudan pohjavesialueelle esitetään perustilaselvitystä teollisuuden päästödirektiivin mukaisesti. Pintavesien osalta toimenpiteet ovat ohjauskeinotyyppisiä toimenpiteitä, jotka käsitellään ohjauskeinojen yhteydessä. Merkittävimmin toimenpiteet vaikuttavat vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden päästöjen vähentämiseen ja siten vesien kemialliseen tilaan. Jossain määrin toimenpiteillä vähennetään ravinteiden ja hitaasti hajoavien orgaanisten aineiden kuormitusta pintavesiin. 128

129 Taulukko 30. Ehdotukset teollisuutta ja kaivostoimintaa koskeviksi toimenpiteiksi kaudelle Toimenpide Yksikkö Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Perustoimenpide Teollisuuden vesiensuojelun investointi- ja käyttökustannukset Teollisuuden tai muiden toimijoiden ympäristölupatarpeen harkinta kpl Perustilaselvitys teollisuuden päästödirektiivin mukaisesti kpl Täydentävä toimenpide Teollisuuden tai muun toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen kpl Teollisuuden ja muun toiminnanharjoittamisen valvonnan tehostaminen kpl Yhteensä Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle Teollisuuden vesiensuojelun keskeiset ohjauskeinot perustuvat edelleen ympäristölainsäädännön mukaisiin menettelyihin. Tavoitteiden toteuttaminen edellyttää yhteistyötä ja tiedonvaihtoa erityisesti parhaan käyttökelpoisen tekniikan osalta sekä työterveydestä, kemikaaliturvallisuudesta ja ympäristönsuojelusta vastaavien valvontaviranomaisten menettelytapojen yhtenäistämistä. Riskienhallintasuunnitelmilla voidaan ennaltaehkäistä ympäristövahinkoja sekä varautua onnettomuus- ja häiriötilanteisiin. Vesiympäristölle haitallisten aineiden vaikutuksia tunnistetaan ja vähennetään edelleen lupamenettelyllä. Vapaaehtoisten ympäristöjärjestelmien käyttöönottoa (esim. EMAS, ISO , EcoStart, Ekokompassi, GRI) kannustetaan kaikilla vesiensuojelun kannalta merkittävillä toimialoilla. Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistuksen myötä mm. teollisuuspäästödirektiivin vaatimukset mukaan lukien BAT-päätelmien soveltaminen toimeenpannaan. Uudet menettelytavat vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden uusien säädösten soveltamisesta on otettu käyttöön. Vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden sääntelyä ollaan edelleen tiukentamassa Euroopan unionissa, minkä seurauksena myös vastaavaa kansallista lainsäädäntöä joudutaan tarkistamaan. Kaivosteollisuuden ympäristönsuojelua tehostetaan ympäristölupamenettelyn ja riskien hallinnan tiukentamisella, uusilla tutkimus- ja kehityshankkeilla sekä valvonnan lisäresurssoinnilla, viranomaisohjeistuksilla ja tukimateriaalilla. Ehdotukset teollisuuden ja kaivostoiminnan ohjauskeinoiksi on esitetty taulukossa

130 Taulukko 31. Ehdotukset teollisuuden ja kaivostoiminnan vesiensuojelun ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Vahvistetaan tiedonvaihtoa parhaasta käyttökelpoisesta tekniikasta ja varmistetaan BATpäätelmien hyvä soveltaminen lupamenettelyssä sekä kannustetaan uusien tekniikoiden kehittämistä ja käyttöönottoa. Selvitetään teollisuuslaitoskohtaisesti vesiympäristölle haitallisten ja vaarallisten aineiden päästöt ja huuhtoumat sekä vähennetään niitä ympäristölupamenettelyn avulla. Järjestetään haitallisten ja vaarallisten aineiden tarkkailut. Kehitetään kaivostoiminnan ympäristölupamenettelyä ja valvontaa uuden tietopohjan avulla haitallisten vesistö- ja pohjavesivaikutusten estämiseksi. Laaditaan ympäristöriskikartoituksia sekä riskienhallintasuunnitelmia onnettomuus- ja häiriötilanteiden varalle pienille ja keskisuurille teollisuusyrityksille mukaan lukien kemikaalien ja polttoaineiden varastointi. Valvotaan, että kaivosten patoaltaiden, jäte- ja sivukivikasojen sekä teollisten kaatopaikkojen ja läjitysalueiden riskien hallinta on hyvällä tasolla haitallisten vesipäästöjen estämiseksi. Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteystahot YM, SYKE, ELYt ja AVI:t YM, toiminnanharjoittajat, AVI:t ja ELY-keskukset YM, TEM, MMM, STM, ELYt, AVIt, GTK, TUKES, SYKE, Luke, THL, Evira, STUK Toiminnanharjoittajat, ELYkeskukset ja kunnat YM, MMM, TEM, toiminnanharjoittajat, ELYt, TUKES Kehitetään uudistuvan ja rakennemuutoksen alaisen metsäteollisuuden ympäristölupamenettelyn sekä valvonnan sujuvuutta ja viranomaisten yhteistyötä ja toimintatapoja. Selvitetään mahdollisimman pitkälle yhdenmukaisten lupaehtojen mahdollisuutta sellaisten toimintojen osalta, joista ei ole BAT-päätelmien mukaisia päästötasoja. Vesiympäristölle haitallisiin ja vaarallisiin aineisiin kiinnitetään myös erityisesti huomiota päästöissä ja vesistötarkkailussa. Tarkistetaan ympäristölupamenettelyssä ja tarkkailusuunnitelmien hyväksymismenettelyissä YM, TEM, AVIt, ELYt, toiminnanharjoittajat, TUKES Toiminnanharjoittajat, AVI:t ja ELY- teollisten kaatopaikkojen ja läjitysalueiden riskien hyvää hallintaa. keskukset MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, TEM=työ- ja elinkeinoministeriö, STM=sosiaali- ja terveysministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=Aluehallintovirasto, TUKES=Turvallisuus- ja kemikaalivirasto, STUK= Säteilyturvakeskus, Luke=Luonnonvarakeskus, GTK= Geologian tutkimuskeskus, THL= Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Evira=Elintarviketurvallisuusvirasto Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Teollisuus saa julkista tukea lähinnä ympäristönsuojelun kehittämis- ja kokeiluhankkeiden investointeihin sekä vesiensuojelun, ilmansuojelun ja jätehuollon investointien korkotukena. Julkisen tuen osuus teollisuuden ympäristönsuojelun kokonaisrahoituksessa on kuitenkin vähäinen. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu teollisuuden ja yritystoiminnan vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Yhteiskunnan tukea suunnataan teollisuudelle pääosin uusien innovaatioiden kehittämiseen sekä muuhun tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tukea voi saada esimerkiksi hankkeille, jotka edistävät puhtaan teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Voimakkaan rakenteen muutosten alueilla yhteiskunnan tukea voidaan suunnata investointeihin, joilla aikaansaadaan uutta teollista toimintaa. Lainsäädännön ja ohjauskeinojen kehittämisen päävastuu on ympäristöministeriöllä. ELY-keskukset ja aluehallintovirastot tukevat työtä. Muita vastuu- ja yhteistyötahoja ovat Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), Säteilyturvakeskus (STUK), Suomen ympäristökeskus (SYKE), Pienten ja keskisuurten yritysten etujärjestöt, Turvallisuus- ja kemikaalivirasto (TUKES), Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) ja Työterveyslaitos. 130

131 Kalankasvatus Kalankasvatuksen osuus Vuoksen vesienhoitoalueen ravinnekuormituksesta on vähäinen. Paikallisesti kuormitusmäärä saattaa olla merkittävä. Vesistövaikutukset ovat usein suhteellisen vähäisiä, koska laitokset sijaitsevat hyvissä laimenemisoloissa. Kalankasvatus tai kalanviljelylaitokset tarvitsevat ympäristönsuojelulain mukaisen luvan, kun niissä käytetään vähintään kiloa vuodessa kuivarehua tai sitä vastaava määrä muuta rehua taikka kalojen vuosikasvu on vähintään kiloa vuodessa (Ympäristönsuojeluasetus 169/2000). Lisäksi luvan tarvitsee kooltaan vähintään 20 hehtaarin luonnonravintolammikko tai lammikkoryhmä. Pääsääntöisesti maa-allaslaitosten luvat ovat voimassa toistaiseksi ja verkkoallaslaitosten luvat ovat määräaikaisia. Ympäristölupamenettelyllä sekä sen yhteydessä toiminnanharjoittajille asetettavilla määräyksillä ja velvoitteilla on suuri merkitys kalankasvatuksen vesiensuojelussa. Kalankasvatuslaitoksilla käytetään tapauksesta riippuen vesiensuojelurakenteina muun muassa pyörreselkeyttimiä, kiintoaineen poistamista maa-altaista ja kokoomakaivoja (sakokaivoja). Lisäksi vähäfosforisen rehun käytöllä, automaattiruokinnalla ja kalojen hyvinvoinnista huolehtimalla alennetaan ominaiskuormitustasoa. Vesienhoitotoimenpiteiden valikoima kaudelle Lähes kaikki kalankasvatuksen vesiensuojelussa käytetyt toimenpiteet lukeutuvat muihin perustoimenpiteisiin, koska kalankasvatus on luvanvaraista toimintaa ja sen ympäristöluvat perustuvat Suomen lainsäädännössä asetettujen velvoitteiden toteuttamiseen. Kalankasvatuksen vesiensuojelutoimet ja niiden tehostaminen ratkaistaan tapauskohtaisesti ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Vesienhoidon suunnittelun ohje kalankasvatuksen osalta löytyy ympäristöhallinnon vesienhoidon www-sivuilta: Ehdotukset kalankasvatuksen toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Kalankasvatukselle ei esitetä täydentäviä toimenpiteitä Vuoksen vesienhoitoalueella. Kalankasvatukselle kaudelle kohdistuvat toimenpiteet ovat luonteeltaan ohjauskeinoja ja ne esitetään taulukossa 22. Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle Kalankasvatuksen ohjauskeinot koskevat muun muassa laitosten sijainninohjauksen kehittämistä, ympäristönsuojeluohjeistuksen käytön edistämistä sekä kalankasvatuksessa käytettyjen ruokintamenetelmien ja ravinteiden kierrättämisen kehittämistä (taulukko 32). 131

132 Taulukko 32. Ehdotukset kalankasvatuksen vesiensuojelun ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Kalankasvatuslaitosten sijainninohjaussuunnitelman käyttöönoton edistäminen sekä Suomen rannikon oloihin soveltuvan avomeritekniikan ja toimintatapojen kehittäminen Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen käyttöönoton edistäminen Kalankasvattamoilla käytettävien rehujen ja ruokintamenetelmien kehittäminen sekä kalojen hyvän hoidon edistäminen Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteystahot YM, MMM, Kalankasvattajat, Luke, AVIt, VARELY, ELYt, maakuntaliitot, kalankasvattajaliitto ry YM, MMM,VARELY, ELYt, AVIt, kalankasvattajaliitto ry, Luke MMM, YM, Luke, Rehuteollisuus, kalankasvattajat, yliopistot Kalankasvatuksen vesiensuojelua edistävien laitostyyppien ja jätevesien käsittelymenetelmien kehittäminen Ravinteiden kierrättämisen ja ravinteiden poiston edistämisen selvittäminen MMM, YM, ELYt, AVIt, RKTL, kalankasvattajat, laite- valmistajat ja teknologia-yritykset MMM, YM, Luke, VARELY, rehuteollisuus, SYKE, muuta vesiensuojelua täydentävänä keinona kalankasvattajat, kalastajat, vihreä teknologia MMM=maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, VARELY=Varsinais-Suomen ELY-keskus, AVI=Aluehallintovirasto, Luke=Luonnonvarakeskus Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Kalankasvattajat voivat saada harkinnanvaraista EU-tukea Euroopan kalatalousrahastosta. Tukea voidaan tällä hetkellä myöntää investoinneille, jotka koskevat tuotantolaitosten rakentamista, laajentamista, laitehankintoja ja ajanmukaistamista erityisesti siltä osin kuin on kyse hygieniaan, ihmisten ja eläinten terveyteen ja tuotteiden laatuun liittyvien olosuhteiden parantamisesta, kielteisten ympäristövaikutusten vähentämisestä tai myönteisten ympäristövaikutusten lisäämisestä. Vesienhoidon toimenpiteille voi hakea hankerahoitusta myös ympäristöministeriön ohjelmista, kuten tällä hetkellä ympäristöministeriön ravinteiden kierrätyksen edistäminen ja Saaristomeren tilan parantaminen. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu kalankasvatuksen vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin maa- ja metsätalousministeriöllä. Muita vastuu- ja yhteistyötahoja ovat kalankasvattajat, ympäristöministeriö, kalankasvatuksen vesiensuojeluun liittyvistä kansallisista koordinointija asiantuntijatehtävistä vastaava VARELY, muut ELY-keskukset, aluehallintovirastot, Suomen kalankasvattajaliitto ry, Luonnonvarakeskus, rehuteollisuus, maakuntien liitot ja yliopistot. Toimenpiteiden seurantavastuu on ELY-keskuksilla. Vesiensuojelun edistymistä voidaan seurata uusien ympäristölupien sekä jo voimassa olevien ympäristölupien tarkistamisen yhteydessä esitettyjen toimenpiteiden perusteella. Myös sijainninohjaussuunnitelman mukaista sijoittumista voidaan seurata lupapäätöksistä Turvetuotanto Uudistetussa ympäristönsuojelulaissa (voimaan ) turvetuotannon luvanvaraisuuden kokoraja (10 ha) on poistettu ja kaikki turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus on tullut luvanvaraiseksi. Lain mukaan (21 luku 230 ) nyt luvanvaraiseksi tulleeseen turvetuotantoon on haettava lupaa vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Mikäli tuotantoala on enintään viisi hehtaaria, lupaa on haettava kahden vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Ympäristönsuojelulain 2 luvun 13 :n mukaan turvetuotannon sijoittamisesta ei saa aiheutua valtakunnallisesti tai alueellisesti merkittävän luonnonarvon turmeltumista. Arvioitaessa luonnonarvon merkittävyyttä otetaan huomioon sijoituspaikalla esiintyvien suolajien ja luontotyyppien uhanalaisuus sekä esiintymän merkittävyys ja laajuus sekä suon luon- 132

133 nontilaisuus. Luonnonarvon merkittävyyttä arvioitaessa voidaan vastaavasti ottaa huomioon sijoituspaikan merkitys sen ulkopuolella sijaitseville luonnonarvoille. Ympäristönsuojelulaki edellyttää luvanvaraisilta toiminnoilta parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja parhaan käytännön periaatteen (BEP) soveltamista. Turvetuotantoalueilla BAT määritellään tapauskohtaisesti ottaen huomioon tuotantoalueen erityisolosuhteet sekä jäljellä oleva käyttöikä. Ympäristölupien lisäksi turvetuotannon haitallisia ympäristövaikutuksia vähennetään ja ennaltaehkäistään valtioneuvoston hyväksymillä ohjelmilla ja ohjeilla. Vuonna 2013 uudistetulla Turvetuotannon ympäristönsuojeluohjeella pyritään edistämään lainsäädännössä ja erilaisissa valtioneuvoston ohjelmissa asetettujen turvetuotannon ympäristötavoitteiden toteutumista yhdenmukaisin menettelyin ja tulkinnoin. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullista käytöstä ja suojelusta (annettu 2013) esitetään otettavaksi käyttöön erityisesti maakuntakaavatasoisen maankäytön suunnittelun apuvälineeksi luonnontilaisuusasteikko turvetuotannon sijainnin ohjaamiseksi. Vesiensuojelun tehostamisessa on tärkeää hyödyntää myös T&K-hankkeiden tuloksia hyvistä vesiensuojelukäytännöistä ja uusista vesiensuojelumenetelmistä. Vesienhoidon toimenpidevalikoima kaudelle Lähes kaikki turvetuotannon vesiensuojelussa käytetyt toimenpiteet lukeutuvat vesienhoidossa muihin perustoimenpiteisiin (taulukko 33). Ensimmäiseen suunnittelukauteen verrattuna pintavalutuskentät ja kasvillisuuskentät on eroteltu omiksi toimenpideryhmikseen, koska ne poikkeavat rakenteeltaan ja toimintaperiaatteiltaan toisistaan ja myös puhdistustuloksissa on eroja. Myös pintavalutuskentät on jaettu samasta syystä ojitettuihin ja ojittamattomiin kenttiin. Ensimmäisellä kaudella turvetuotannon toimenpiteenä ollut jälkihoito on jätetty pois toisella suunnittelukaudella. Jälkihoidossa oleva pinta-ala merkitään vesiensuojelun perusrakenteisiin, kunnes kyseinen ala siirtyy muuhun maankäyttöön. Toimenpiteet suunnitellaan alueellisina toimenpiteinä. Vesienhoidon suunnittelun ohje turvetuotannon osalta löytyy ympäristöhallinnon vesienhoidon www-sivuilta: 133

134 Taulukko 33. Käytettävissä olevat turvetuotannon vesienhoitotoimenpiteet kaudella Toimenpide Muu perustoimenpide Vesiensuojelun perusrakenteet (ha), Virtaaman säätö (ha), Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaus/ei pumppausta (ha) Ojitettu pintavalutuskenttä, pumppaus/ei pumppausta (ha) Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaus/ei pumppausta (ha) Kemiallinen käsittely (kesä) /ympärivuotinen (ha) Täydentävä toimenpide Kemiallinen käsittelyn lisääminen, kesä/ ympärivuotinen (ha) Kuvaus Sarkaojarakenteet ja mitoitusohjeiden mukaisesti tehdyt laskeutusaltaat rakenteineen. Tavoitteena saada suurten valumien aikana turvetuotantoalueelta huuhtoutuvaa kiintoainetta laskeutumaan alueen kokoojaojiin veden virtausta rajoittamalla ja hidastamalla. Virtaamansäätöpatoja rakennetaan tuotantoalueen kokoojaojiin tai virtaaman säätö voidaan sijoittaa laskeutusaltaan yhteyteen. Toimii tehokkaimmin tuotantoalueilla, joilla ojat ovat syviä ja niiden varastotilavuudet suuria. Poistaa ravinteita, kiintoainetta ja rautaa. Tuotantoalueen valumavedet ohjataan ojittamattomalle suolle, jolla on vähintään puoli metriä syvä turvekerros. Ojitetulle suoalueelle perustettava pintavalutuskenttä, jonka turvepaksuus on vähintään puoli metriä. Kenttä poistaa kiintoainetta ja epäorgaanista typpeä, mutta osalla kentistä on huuhtoutunut fosforia ja rautaa. Kenttä mitoitetaan ojittamatonta pintavalutuskenttää suuremmaksi ja kentällä olevat ojat tukitaan. Ojitetun pintavalutuskentän toiminta on epävarmempaa kuin ojittamattoman kentän. Kasvillisuuskenttä on pengerryksin eristetty allasmainen kasvillisuuden peittämä alue. Pidättää ravinteita ja kiintoainesta. Kosteikko on patoamalla tai kaivamalla tehty osittain avovesipintainen vesiensuojelurakenne, joka poistaa ravinteita ja kiintoainesta. Kasvillisuuskentillä/kosteikoilla tehostetaan yleensä vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua ja ne mitoitetaan pintavalutuskenttiä suuremmiksi. Veteen lisätään kemikaaleja, jotka saostavat veteen liuenneita aineita. Saostuneet aineet poistetaan vedestä laskeuttamalla. Toimenpiteen käyttö sopii alueille, joilla on tarvetta tehostaa vesiensuojelua erityisesti humuskuormitusta vähentämällä. Käsitellyn veden alhainen ph saattaa vaatia jälkineutralointia. Veteen lisätään kemikaaleja, jotka saostavat veteen liuenneita aineita. Saostuneet aineet poistetaan vedestä laskeuttamalla. Käsitellyn veden alhainen ph saattaa vaatia jälkineutralointia Toimenpiteen esittäminen myös täydentävänä toimenpiteenä on perusteltua siksi, että toimenpiteen käyttö saattaa yleistyä alueilla, joilla on tarvetta tehostaa vesiensuojelua erityisesti humuskuormitusta vähentämällä.. Pienkemikalointi, kesä (ha) Varsinaisen kemikaloinnin lisäksi on viime vuosina kehitetty sähkötön pienkemikalointimenetelmä, mutta menetelmä on vielä kehitysvaiheessa. Käsitellyn veden alhainen ph saattaa vaatia jälkineutralointia Menetelmä soveltuu käytettäväksi jo olemassa olevien turvesoiden vesiensuojelussa, esimerkiksi pintavalutuskentän jälkeen, kun vesiensuojelua halutaan tehostaa. Toimenpide on uusi ja se luetaan täydentäväksi toimenpiteeksi. Ehdotukset turvetuotannon toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Tuotantoalueen eristysojitus, sarkaoja-altaat, lietteenpidättimet sekä mitoitusohjeet täyttävät laskeutusaltaat padottavine rakenteineen ja pintapuomeineen kuuluvat kaikkien turvetuotantoalueiden vesiensuojelun perusrakenteisiin (taulukko 34). Vesiensuojelun perusrakenteet eivät kuitenkaan yksin ole riittäviä, vaan niiden lisäksi tarvitaan tehokkaampia vesien käsittelymenetelmiä. Vallitsevan oikeuskäytännön perusteella uusilla tuotantoalueilla parasta käyttökelpoista tekniikkaa ovat ympärivuotinen pintavalutus, ympärivuotinen kemikalointi tai näiden yhdistelmä. Vanhojen tuotantoalueiden vesiensuojelua tehostetaan lupamääräysten tarkistamisen yhteydessä pintavalutuskentällä. Mikäli pintavalutuskenttää ei voida rakentaa, vesiensuojelua tehostetaan virtaaman säädöllä, kasvillisuuskentällä/kosteikolla, kemikaloinnilla tai yhdistämällä erilaisia vesiensuojeluratkaisuja. Vesiensuojelutoimet ja niiden tehostamistarve ratkaistaan tapauskohtaisesti lupamenettelyn yhteydessä ottaen huomioon sekä tuotantoalueen ja sen vaikutusalueen erityispiirteet kuten esimerkiksi Natura-alueet. Sekä uusien että vanhojen tuotanto- 134

135 alueiden lupien lupamääräyksissä on viime vuosina ollut usein vesiensuojelun tehostamisvelvoite kesken lupakauden, mikäli suunniteltu vesiensuojelurakenne ei toimi tarkkailutulosten perusteella luvassa esitetyn mukaisesti. Pintavalutuskenttä on Vuoksen vesienhoitoalueella yleisin vesiensuojelurakenne perusrakenteiden lisäksi. Ojittamaton tai ojitettu pintavalutuskenttä arvioidaan olevan vuonna 2021 noin 60 % tuotantopinta-alasta. Vesi johdetaan uusille vesiensuojelurakenteille pääosin pumppaamalla. Kemiallista käsittelyä arvioidaan olevan vesienhoitokauden lopulla noin hehtaarin alueella, mikä on vajaat 20 % tuotantopinta-alasta. Taulukko 34. Ehdotukset turvetuotannon toimenpiteiksi kaudelle Toimenpide Yksikkö Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Muu perustoimenpide Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Turvetuotannon vesiensuojelun perusrakenteet Turvetuotantoalueen virtaaman säätö Ojittamaton pintavalutuskenttä, pumppaamalla Ojitettu pintavalutuskenttä pumppaamalla Kasvillisuuskenttä/kosteikko, pumppaamalla Ojittamaton pintavalutuskenttä, ei pumppausta Ojitettu pintavalutuskenttä, ei pumppausta Kasvillisuuskenttä/kosteikko, ei pumppausta Kemiallinen käsittely, kesä Kemiallinen käsittely, ympärivuotinen Humusvesien imeytymisen estäminen turvetuotantoalueilta (pohjavedet) Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen turvetuotannossa (pohjavedet) ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta ha tuotantoaluetta kpl kpl Yhteensä Ehdotukset ohjauskeinoiksi kaudelle Ensimmäisellä suunnittelukaudella esitettyjä turvetuotannon ohjauskeinoja on tarpeen jatkaa toisellakin suunnittelukaudella (taulukko 35). Valtioneuvoston periaatepäätöksessä soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta esitetään otetavaksi käyttöön soiden ja turvemaiden maankäytön suunnittelua ohjaava luon- 135

136 nontilaisuusasteikko. Periaatepäätöksessä annetaan maakuntakaavoitukselle merkittävä asema turvetuotannon ohjaamisessa luontoarvojen kannalta toissijaisille alueille. Myös uusi ympäristönsuojelulaki ohjaa turvetuotannon sijoittumista. Turvetuotannon sijainninohjaus otetaan huomioon maankäytön suunnittelussa, lupakäsittelyssä, lausunnoissa ja neuvonnassa. Erityisesti pientuottajille suunnattavaa turvetuotannon vesiensuojelun käytännön toteuttamiseen liittyvää koulutusta ja neuvontaa tulisi lisätä sekä edistää omavalvontaa. Uutena ohjauskeinona esitetään turvetuotannon vesiensuojelurakenteiden ja niitä koskevien mitoitusohjeiden tarkistamista ja käyttöönottoa muuttuneita sadanta- ja valuntatilanteita vastaavaksi. Lisäksi tulisi kehittää automaattista jatkuvatoimista mittaustekniikkaa turvetuotantoalueiden päästöjen tarkkailemiseksi erityisesti ns. tehotarkkailusoilla, joiden perusteella määritetään turvetuotantoalueiden ominaispäästöjä. Jatkuvatoiminen veden laadun ja virtaaman mittaus antaa kertanäytteenottoa paremman tiedon kuormituksen vaihteluista ja huipuista. Taulukko 35. Ehdotukset turvetuotannon vesiensuojelun ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteystahot Ohjataan uusi turvetuotanto jo ojitetuille tai muuten luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneille alueille niin, että turvetuotannosta on mahdollisimman vähän haittaa vesien tilalle, pohjavesille sekä luonnon monimuotoisuudelle. Vähennetään turvetuotannon vesistövaikutuksia valuma-aluekohtaisella suunnittelulla. Otetaan huomioon valtioneuvoston periaatepäätös soiden ja turvemaiden kestävästä ja vastuullisesta käytöstä ja suojelusta. YM, AVIt, ELY-keskukset, maakuntien liitot, turvetuottajat, GTK, TEM, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset Maakuntien liitot, turvetuottajat, konsultit ELY-keskukset, AVIt, maakuntien liitot, turvetuottajat, GTK, TEM, YM Kehitetään uusia ja erityisesti ympärivuotisesti toimivia vesiensuojelumenetelmiä. Edistetään turvetuottajille ja urakoitsijoille järjestettävää koulutusta. Edistetään omavalvontaa. Kehitetään automaattisia, jatkuvatoimisia mittausmenetelmiä. Turvetuottajat, SYKE, VTT, TEKES, yliopistot, YM, TEM TEM, YM, Bionergia Ry, Vapo, oppilaitokset Bioenergia ry, turvetuottajat ELY-keskukset, YM, TEM TEM, YM, SYKE, yliopistot, ELY-keskukset, mittauslaitteiden toimittajat TEM, SYKE, turvetuottajat, YM, ELYkeskukset, tutkimuslaitokset Turvetuotannon vesiensuojelurakenteiden ja niitä koskevien mitoitusohjeiden tarkistaminen muuttuneita sadanta- ja valuntatilanteita vastaavaksi ja niiden käyttöönotto. Selvitetään tuotantoalueilta huuhtoutuva elohopean ja tarvittaessa myös muiden TEM, YM, AVIt, ELYt, toiminnanharjoittajat metallien kuormitus alapuoliseen vesistöön ympäristölupamenettelyn yhteydessä sekä asetetaan tarvittaessa metallien huuhtoutumiselle rajoituksia ja tarkkailuvelvoitteet. YM=ympäristöministeriö, TEM=työ- ja elinkeinoministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, AVI=Aluehallintovirasto, GTK=geologian tutkimuskeskus Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden rahoituksesta ja toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on pääosin ympäristöministeriöllä, turvetuottajilla ja ELYkeskuksilla. Muita vastuu- ja yhteistyötahoja ovat työ- ja elinkeinoministeriö, aluehallintovirastot, maakuntien liitot, kunnat, Suomen ympäristökeskus (SYKE), Geologian tutkimuskeskus (GTK) ja yliopistot. Turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden toteumatiedot saadaan suurelta osin VAHTI-järjestelmästä, minne toiminnanharjoittajat tuottavat tiedon TYVI-palvelun kautta. 136

137 Metsätalous Metsätalouden toimenpiteet eivät ole yleensä suoraan ympäristönsuojelulainsäädännössä luvanvaraisia, vaan luvanvaraisuus määräytyy toimenpiteiden vaikutusten kautta. Vesilain mukaan muusta kuin vähäisestä ojituksesta on ilmoitettava ELY-keskukselle vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhtymistä. Valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista on tarkemmin säädetty ilmoituksessa vaadittavista asioista. Tarkastaessaan ilmoituksen ELY-keskus harkitsee myös ojitushankkeen luvanvaraisuuden vesilain 5 luvun 3 :n perusteella. Mikäli ojitus voi aiheuttaa ympäristönsuojelulain 5 :n mukaista vesistön pilaantumista vesialueella tai vesilain 3 luvun 2 :ssä tarkoitettuja seurauksia, on hankkeelle haettava vesitalouslupaa aluehallintovirastolta. Ympäristölupaa ei metsätaloushankkeille ole yleensä edellytetty. Esimerkiksi metsälannoituksen tai torjunta-aineiden levityksen voitaisiin jossain tapauksessa katsoa aiheuttavan sellaisia ympäristönsuojelulain 27 :ssä tarkoitettua ympäristön pilaantumista, joka edellyttäisi ympäristölupaa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan suurempiin (yli 200 ha) metsä-, suo- tai kosteikkoluonnon muuttamistapauksiin. Metsälain tarkoituksena on edistää metsien taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää hoitoa ja käyttöä siten. että metsät antavat kestävästi hyvän tuoton samalla kuin niiden biologinen monimuotoisuus säilyy Uudistettu metsälaki tuli voimaan Ympäristön kannalta merkittävimmät muutokset liittyvät ojitettujen vähätuottoisten turvemaiden uudistamisvelvoitteen poistamiseen, eri-ikäisrakenteiseen metsänkasvatukseen ja puulajivalintaan esitettyihin muutoksiin. Uudistamisvelvoitteen poistaminen vähätuottoisilta ojitetuilta turv ta vähentää kunnostusojituksia ja niiden aiheuttamaa ravinne- ja kiintoainekuormitusta. Lisäksi eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen yleistyminen ja kasvatushakkuiden yläharvennuksen lisääntyminen vähentävät uudistushakkuiden määrää ja siten maanmuokkaustarvetta sekä ravinteiden ja kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin. Metsähoidon suositusten uudistus (hyväksytty ) on tehty samanaikaisesti metsälain tarkistamistyön kanssa. Metsätalouden hanketoiminnassa toteutettavat vesiensuojelutoimenpiteet perustuvat metsälain ohella kestävän metsätalouden rahoituslakiin, metsäsertifiointiin ja toimenpiteiden toteuttajien omiin laatujärjestelmiin, valtioneuvoston periaatepäätöksiin sekä erilaisiin suosituksiin hyviksi käytännöiksi. Vesienhoitotoimenpiteet kaudelle Metsätalouden merkittävimmät vesistöjä kuormittavat toimenpiteet ovat kunnostusojitus, maanmuokkaus, uudishakkuut, energiapuun korjuu ja metsänlannoitus. Näiden toimenpiteiden seurauksena vesistöihin kohdistuva kiintoaine-, humus-, ravinne- ja rautakuormitus lisääntyy. Metsätalouden aiheuttama kuormitus on vähentynyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, sillä vesiensuojelutoimet ovat tehostuneet ja ilmapiiri on ollut vesiensuojelulle myönteinen. Metsätalouden vesistökuormituksella, erityisesti siitä aiheutuvalla kiintoainekuormituksella, voi kuitenkin olla hyvinkin merkittäviä paikallisia vaikutuksia vesistöjen tilaan erityisesti vesistöjen latvaosissa, pienissä lammissa ja puroissa sekä vähäjärvisissä jokivesistöissä. Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet ovat 2. suunnittelukaudella pääosin samat kuin ensimmäiselläkin suunnittelukaudella (taulukko 36). Uutena toimenpiteenä esitetään ainoastaan ojitettujen soiden ennallistumaan jättämistä. Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta oli ensimmäisellä suunnittelukaudella sekä perustoimenpiteenä että täydentävänä toimenpiteenä. Toisella suunnittelukaudella tästä jaottelusta on luovuttu ja toimenpide esitetään vain yhtenä toimenpiteenä. Toimenpiteen hakkuiden suojavyöhyke nimi on muutettu uudistushakkuiden suojakaista nimiseksi. Toisella suunnittelukierroksella metsätalouden vesienhoitotoimenpiteistä ainoastaan kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet ovat muita perustoimenpiteitä (MP), muut toimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä (T). Pohjavesien osalta aiemmat toimenpiteet lannoituksista ja maaperän muokkauksesta pidättäytymisestä on poistettu ja ne käsitellään toisella suunnittelukierroksella ohjauskeinoissa. Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet on suunniteltu alueellisena toimenpiteenä vesienhoidon suunnittelun osa-alueille tai vastaaville valuma-aluekokonaisuuksille kohdennettuna. Vesimuodostumakohtaista suunnittelua on 137

138 ollut mahdollista tehdä sellaisissa kohteissa, joissa esimerkiksi hankkeen suunnittelu on valmis ja odottaa toteutusta tai kohteissa, joissa tiedetään tulevaisuudessa tehtävän luonnonhoito- ym. hankkeita. Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteitä suunniteltaessa arvioidaan toimenpidemäärät (kunnostusojitus, lannoitus, uudistushakkuut) 2. suunnittelukaudella aikaisempien vuosien toteutustietojen perusteella. Vesienhoidon suunnittelun ohje metsätalouden osalta löytyy ympäristöhallinnon vesienhoidon www-sivuilta: Taulukko 36. Käytettävissä olevat metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet kaudella Toimenpide Kuvaus Muu perustoimenpide Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteet (ha, alueellinen) Vesiensuojelutoimenpiteinä ovat lietekuopat, kaivu- ja perkauskatkot, laskeutusaltaat sekä pienimuotoinen pintavalutus. Täydentävä toimenpide Lannoitettavan alueen ja vesistön väliin jätettävä lannoittamaton suojakaista. Lannoitettaessa Lannoitusten suojakaista (ha, alueellinen) huolehditaan, ettei lannoitteita levitetä vesistöihin tai pienvesiin. Lannoitteiden levityksessä tulee ottaa huomioon myös pintavesien purkautumissuunta ja maaston kaltevuus, jotta vältetään lannoitteiden kulkeutumista vesistöihin. (tarkemmin metsätalouden toimenpiteiden suunnitteluohjeessa) Muokkaamattoman suojakaistan jättäminen uudistushakkuualan ja vesistön välille. Uudistushakkuilla tarkoitetaan tässä yhteydessä hakkuita, jotka toteutetaan uuden puusukupolven Uudistushakkuiden suojakaista (ha) aikaansaamiseksi. Suojakaistan maanpintaa ei rikota ja aluskasvillisuus ja pensaskerros jätetään koskemattomaksi. Suojakaistaa ei saa myöskään lannoittaa eikä sillä saa käyttää kasvinsuojeluaineita. (tarkemmin metsätalouden toimenpiteiden suunnitteluohjeessa) Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta (kpl, alueellinen toimenpide/ vesimuodostuma) Toimenpide sisältää pintavalutuskentät, pohja- ja putkipadot sekä kosteikot, joilla pyritään vähentämään eroosioherkillä alueilla jo toteutettujen ojitusten haittavaikutuksia. Toimenpide tehdään yleensä erillishankkeina valuma-aluetasoisen suunnittelun pohjalta ja se palvelee yksittäistä ojitushanketta laajemmin metsätalouden vesiensuojelua. Kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu (kpl, alueellinen toimenpide) Tehostettu vesiensuojelu-suunnittelu (ha, alueellinen/ vesimuodostuma) Ojitusten haittojen ehkäiseminen pohjavesialueilla (kpl, pohjavesialue) Toimenpiteellä tehostetaan yksittäisten kunnostusojitushankkeiden vesiensuojelua lisäämällä pohja- ja putkipatojen, pintavalutuskenttien ja kosteikkojen käyttöä erityisesti metsätalouden kuormittamilla alueilla, joilla tarvitaan tehokkaita toimenpiteitä Toimenpiteeseen kuuluvat esimerkiksi Kestävän metsätalouden rahoituslailla (KEMERA) toteutettujen luonnonhoitohankkeiden suunnittelu sekä muu valuma-aluekohtainen suunnittelu. Toimenpiteillä estetään pohjaveden laadun vaarantumista ja pohjaveden pinnan alenemista erityisesti pohjavesimuodostumissa, joissa pohjavesi on lähellä maanpintaa ja joissa ojitukset ovat ulottuneet kivennäismaahan. Uuden metsälain mukaan heikkotuottoisilta ojitusalueilta poistuu uudistamisvelvoite. Ojituksen Ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden jättäminen ennallistumaan (ha, alueellinen) Koulutus ja neuvonta (kpl, alueellinen) seurauksena syntynyt puusto voidaan poistaa ja jättää alue ennallistumaan. Ennallistumista voidaan myös aktiivisesti edistää luonnonhoitohankkeena. Alueita voidaan myös tapauskohtaisesti käyttää vesiensuojelutarkoituksiin, esimerkiksi pintavalutuskenttinä tai vesistöjen varsilla puskurivyöhykkeinä tai laajoina suojakaistoina. Metsätalouden vesiensuojelun koulutus suunnittelijoille, toimihenkilöille ja urakoitsijoille sekä neuvonta metsänomistajille 138

139 Ehdotukset metsätalouden toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Metsätalouden vesienhoitotoimenpiteet on Vuoksen vesienhoitoalueella suunniteltu alueellisena toimenpiteenä vesienhoidon suunnittelun osa-alueille tai muutoin valuma-aluekohtaisesti. Vesimuodostumakohtaista suunnittelua on ollut mahdollista tehdä sellaisissa kohteissa, joissa esimerkiksi hankkeen suunnittelu on valmis ja odottaa toteutusta tai kohteissa, joissa tiedetään tulevaisuudessa tehtävän luonnonhoito- ym. hankkeita. Osa vesiensuojelutoimenpiteiden, kuten kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteiden (taulukko 37), hakkuualueiden suojavyöhykkeiden ja lannoitusten suojakaistojen määristä on sidoksissa metsätaloustoimenpiteiden määriin. Niiden määrät on arvioitu mm. vuosittaisten toteumatietojen perusteella. Kunnostusojituksen vesiensuojelun perusrakenteina toimivat lietekuopat, kaivu- ja perkauskatkot, laskeutusaltaat sekä pienimuotoinen pintavalutus. Uudistushakkuiden suojakaistat jätetään uudistushakkuualan ja vesistön välille. Suojakaistan maanpintaa ei rikota ja aluskasvillisuus sekä pensaskerros jätetään koskemattomaksi. Suojakaistaa ei myöskään lannoiteta. Arvopuusto ja hakkuutähteet voidaan poistaa suojakaistalta. Muokkaamattoman suojakaistan vähimmäisleveys on 5 metriä, mutta leveys voi vaihdella metriin saakka. Lannoitusten suojakaistana toimii lannoitusalueen ja vesistön väliin jätettävä n. 20 m leveä lannoittamaton alue. Vesienhoitoalueella on ehdotettu valuma-aluekohtaista metsätalouden tehostettua vesiensuojelusuunnittelua noin hehtaarin alalle vuodessa. Toimenpidettä käytetään erityisesti ns. luonnonhoitohankkeissa, joiden tavoitteena on toteuttaa kestävän metsätalouden rahoituslain (KEMERA) mukaisia luonnonhoitohankkeita metsätalouden kuormittamilla kohteilla. Erityisen tärkeää on vähentää eroosioherkillä alueilla toteutettujen ojitusten haittavaikutuksia rakentamalla pohjapatoja, laskeutusaltaita, pintavalutuskenttiä ja kosteikoita. Kosteikkoja toteutetaan nykyisin lähinnä erillisissä luonnonhoitohankkeissa. Metsätalouden vesiensuojelun kannalta ongelmallisille kunnostusojitusalueille esitetään rakennettavaksi nykytason lisäksi lähes 500 vesiensuojelurakennetta vuosina Eroosiohaittojen torjuntaa ehdotetaan vastaavasti tehostettavaksi n. 550:lla vesiensuojelurakenteella. Rakenteiden suunnittelun yhteydessä huomioon otettavia asioita ovat muun muassa menetelmien valinta ja toteuttaminen kohdekohtaisesti sekä toteutuksen ajoitukseen ja laajuuteen liittyvät kysymykset. Vesiensuojelurakenteet tulisi sijoittaa ja mitoittaa ravinnekuormituksen kannalta mahdollisimman edullisesti. Suurissa kunnostusojitushankkeissa voidaan toimenpiteitä jaksottaa useammalle vuodelle. Kosteikkoja voitaisiin mahdollisesti toteuttaa myös muussa metsätaloustoiminnassa alueilla, joilla niiden käyttö on perusteltua. Vesiensuojelun kannalta tehokkaat vesiensuojelutoimenpiteet kuten pintavalutuskentät eivät ole laajemmalti käytössä yksityismetsissä, mutta valtion mailla niitä käytetään suhteellisen monipuolisesti. Toimenpiteenä on ehdotettu myös koulutuksen ja neuvonnan lisäämistä ja tehostamista vuosittain noin kohteessa. Neuvonnan lisäämisen tavoitteena on vesiensuojelun huomioiminen kaikkien metsätaloustoimenpiteiden suunnittelussa. Tarkoituksena on antaa metsänomistajille erityisesti maanmuokkauksia ja päätehakkuita sekä lannoitusten suojakaistoja koskevaa neuvontaa. 139

140 Taulukko 37. Ehdotukset metsätalouden toimenpiteiksi kaudelle Toimenpide Yksikkö Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Muu perustoimenpide Metsien kunnostusojituksen vesi- Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) ensuojelun perusrakenteet ha Täydentävä toimenpide Metsälannoitusten suojakaista ha Uudistushakkuiden suojakaista ha Metsätalouden eroosiohaittojen torjunta Metsien kunnostusojituksen tehostettu vesiensuojelu kpl (vsrakenne) kpl (vsrakenne) Metsätalouden tehostettu vesiensuojelusuunnittelu ha / vuosi Metsätalouden koulutus ja neuvonta henkilöä vuodessa Yhteensä Metsätalouden vesiensuojelutoimenpiteet on kohdennettu ja painotettu alueellisessa suunnittelussa laajaalaisille ja/ tai muuten kuormitusherkemmille valuma-alueille. Suunnittelussa on huomioitu mm. kuormituksen riippuvuus toiminta-alueen sijainnista laajuudesta, toimenpiteen ajankohdasta ja voimakkuudesta sekä käytetystä menetelmästä. Muita kuormituksen suuruuteen vaikuttavia tekijöitä ovat käsiteltävän alueen hydrologia, maaperä, topografia ja kasvillisuus. Toimenpiteiden vaikutukset huuhtoumiin saattavat aluksi olla hyvin voimakkaita, ajan kuluessa kuitenkin vähentyen. On kuitenkin arvioitu, että metsätaloustoimenpiteiden hydrologiset vaikutukset voivat kestää jopa vuotta. Vesistövaikutusten voimakkuuteen vaikuttaa myös eri toimenpiteiden samanaikaisuus tai perättäisyys samalla valuma-alueella sekä toimenpiteen etäisyys vesistöstä. Metsätalouden vesistökuormitusta voidaan nykyisin vähentää monin eri vesiensuojelumenetelmin Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle Ehdotukset metsätaloutta koskeviksi ohjauskeinoiksi on koottu taulukkoon 38. Keskeinen metsätalouden ohjauskeinojen kehittämistarve koskee keinoja, joilla edistetään ja mahdollistetaan teknis-taloudellisesti parhaiden ja kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden käytön laajentamista erityisesti yksityismailla. Kuormituksen ja muuttavan toiminnan vähentämiseksi tarvitaan myös valtakunnallisia ja alueellisia hallinnonalojen yhteisiä projekteja huuhtoumien hallitsemiseksi ja vähentämiseksi. Metsätalouden (puunkorjuu, maanmuokkaus) aiheuttamia haittoja vesistöille metallien (erityisesti elohopea) kuormituksen muodossa tulee selvittää, jotta pystytään arvioimaan ohjauskeinojen kehittämistarve. Monet ehdotetuista taloudellisista ohjauskeinoista edellyttävät etukäteen tehtäviä selvityksiä ja kehittämistyötä. Myös tilakohtaiseen neuvontaan esitetään lisäpanostusta. Toisella suunnittelukierroksella pohjavesien osalta ohjauskeinona maaperän muokkauksessa ja lannoituksessa noudatetaan Tapion ja metsähallituksen sekä metsäsertifioinnin mukaisia suosituksia pohjavesialueilla. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on suureksi osaksi maa- ja metsätalousministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä. Muita vastuutahoja ovat alueelliset ympäristöviranomaiset, kuntien ympäristöviranomaiset, 140

141 Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Suomen metsäkeskus, MTK:n alaiset metsänomistajien liitot, metsänhoitoyhdistykset, Luonnonvarakeskus, metsäalan ympäristötutkimus ja opetus yliopistoissa ja korkeakouluissa sekä metsäalan oppilaitokset. Taulukko 38. Ehdotukset metsätalouden ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteystahot KEMERA-lakia muutetaan niin, että tukea suunnataan erityisesti vesiensuojelurakenteiden, kuten laskeutusaltaiden, virtaamansäädön, pintavalutuksen ja kosteikkojen suunnitteluun ja toteutukseen Hyödynnetään uudistamisvelvoitteen poistuminen ojitettujen, mutta jatkokasvatuskelvottomien soiden osalta käyttämällä tällaisia kohteita mahdollisuuksien mukaan laajasti vesiensuojelussa pintavalutuskenttinä ja suojakaistoina. Viedään käytäntöön valtakunnallisesti yhtenäinen metsätaloustoimenpiteiden vesiensuojelun laadunvarmennus ja omavalvontamalli, jota toimijat voivat soveltaa organisaatiokohtaisesti Laajennetaan luonnonhoitohankkeiden soveltamispiiriä ja turvataan niiden riittävä rahoitus. Käytetään luonnonhoitohankerahoitusta nykyistä laajemmin vesiensuojelu- ja hoitotoimiin Järjestetään rahoitus pintavalutuskenttien ja kosteikkojen yleissuunnittelulle Tehostetaan olemassa olevien paikkatietotyökalujen käyttöä metsätaloustoimenpiteiden ja niiden vesienhoidon suunnittelussa Kehitetään paikkatietosovelluksia ja tehostetaan esimerkiksi laserkeilausaineistojen käyttöä metsätalouden vesiensuojelun suunnittelussa Kehitetään metsätalouden vesiensuojelumenetelmiä erityisesti turvemaiden uudistamisen yhteydessä vapautuvan typen ja fosforin vähentämiseksi Kehitetään vesiensuojelutoimenpiteitä metsätaloustoimenpiteiden aiheuttaman elohopeakuormituksen vähentämiseksi MMM, Suomen metsäkeskus, Tapio Metsätaloustoimenpiteiden toteuttajat, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus Tapio, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus ja yhtiöt, SMK Metsäpalvelut, metsänhoitoyhdistykset, firmat, Metsähallitus MMM, Suomen metsäkeskus, Tapio MMM, Suomen metsäkeskus, Tapio MMM, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, metsänhoitoyhdistykset, metsäpalveluyrittäjät Tapio, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, Aalto-yliopisto, Helsingin yliopisto, Maanmittauslaitos, GTK, ELYt MMM, Tapio, Luke, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, firmat, metsätaloushankkeiden toteuttajat MMM, Tapio, Luke, Metla, Suomen metsäkeskus, Metsähallitus, firmat, metsätaloushankkeiden toteuttajat Edistetään ojitusten haittojen tarkkailua pohjavesialueilla ja rahoituselementtien Metsäkeskus, MMM, YM ELY-keskukset, MMM, (esim. KEMERA metsätalouden ojituksissa) käyttöä vanhojen ojitusten aiheuttamien pohjavesihaittojen kunnostamisessa Tapio, YM, kunnat, Kuntaliitto, maakuntien liitot Edistetään suositusten mukaisia käytäntöjä pohjavesialueiden metsänhoitotoimenpiteissä MMM, Metsähallitus, Tapio, YM, ELY-keskukset MMM= Maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, Luke=Luonnonvarakeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Tapio= Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, GTK=Geologian tutkimuskeskus Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Kestävän metsätalouden rahoituslain (KEMERA-lain) asettamien ehtojen mukaan maksettavat tuet muodostavat nykyisin keskeisen metsätalouden vesiensuojelua tukevan rahoitusjärjestelmän. Vuoden 2013 lopulla päättyvän KEMERA-lain voimassaolojakson jälkeen tarvitaan uusi rahoituslaki. Tavoitteena on ollut, että uusi laki tulisi voimaan Suunnittelutuen osalta voimassa olevassa laissa on ollut vesiensuojelun osalta mahdollisuus saada enintään 50 % korotettua suunnittelutukea mikäli vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelussa vaaditaan tavanomaisesta suunnittelusta poikkeavia ja vaativampia lisätoimenpiteitä. 141

142 Tukea ei ole maksettu tavanomaiseen, hakkuun jälkeiseen metsänuudistamiseen, vaan metsänomistaja vastaa omin varoin uudistamistöiden suunnittelusta ja toteutuksesta aiheutuvista kustannuksista. Toteutustuen osalta kunnostusojitushankkeisiin sisältyvien vesiensuojelutoimenpiteiden toteuttamiseen myönnettävä tuki on määräytynyt samalla tavalla kuin muidenkin hankkeella tehtävien toteutustöiden tuki. Yhteishankkeina toteutetuissa kunnostusojitushankkeissa tuki on I rahoitusvyöhykkeellä 40 % ja II rahoitusvyöhykkeellä 55 % todellisista toteutuskustannuksista. Rahoitusvyöhykkeellä III tuki on 65 % todellisista toteutuskustannuksista. Tuettavia kustannuksia ovat tällä hetkellä lähinnä vesiensuojelutoimenpiteiden toteutuskustannukset (esim. laskeutusaltaat, lietekuopat, pintavalutusalueen syöttöojat, patorakenteet yms.). Myös rakenteiden alle jäävästä pintaalasta on mahdollista saada korvaus. Metsäluonnon hoidon osalta Valtion talousarvioissa on viime vuosina suunnattu rahoitusta metsäluonnon hoidon edistämiseen vuosittain 6,5-11 milj eur ja suunta on ollut vuosina laskeva. Metsätalouden vesiensuojelua on mahdollista tehostaa yksityisten metsänomistajien mailla metsäluonnon hoitohankkeisiin myönnettävällä tuella, jos toimenpiteellä on tavanomaista laajempi merkitys vesien ja vesiluonnon hoidon kannalta eikä kustannuksia voida osoittaa tietylle aiheuttajalle. Luonnonhoitohankkeen kustannukset voidaan rahoittaa kokonaan rahoituslain mukaisella tuella. Tukea on voitu myöntää yksityisten maanomistajien metsien kestävää hoitoa ja käyttöä edistävään valtakunnallisesti merkittävään kokeilu- ja selvitystoimintaan. Maa- ja metsätalousministeriö päättää tuen myöntämisestä hankkeille vuosittain. Koska määrärahalla rahoitetaan myös useampia vuosia kestäviä hankkeita, varat voivat olla sidottuja useiksi vuosiksi eteenpäin. Viime vuosina määrärahaa on myönnetty muun muassa metsätalouden vesiensuojelua edistäviin hankkeisiin. Hyvinä esimerkkeinä tästä voidaan mainita vuonna 2006 alkanut hanke "Metsätalouden kustannustehokkaat vesiensuojelumenetelmät" ja Keski-Suomen ELY-keskuksen vuodesta 2011 vetämä TASO-hanke. Rahoituslain uudistuksen osalta valtioneuvoston ehdotus uudeksi kestävän metsätalouden rahoituslaiksi (nro 544/2007) on ollut jo pitkään vireillä ja se odottaa edelleen EU:n komission päätöstä laista pienpuun energiatuesta. KEMERA-lakiehdotuksen nojalla annettavassa valtioneuvoston asetuksessa tullaan tarkemmin säätämään valtion tuen suuruudesta eri toimenpiteisiin. Lakiehdotuksessa kunnostusojitus työlaji laajenisi suometsän hoidoksi, jonka osana voitaisiin edelleen rahoittaa myös kunnostusojitusta. Suometsien hoitohankkeissa voitaisiin vaativan suunnittelutuen lisäksi kokonaan valtion tuella rahoittaa vesiensuojelutoimenpiteiden (mm. laskeutusaltaat, pintavalutuskentät, padot, yksittäisten ojien umpeen kaivu) tekemisestä aiheutuneet työ- ja materiaalikustannukset. Tämä koskisi myös rakenteiden alle jäävien maa-alueiden korvaamista (esim. pintavalutuskentät). (Valtioneuvoston asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta, luonnos ). Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset tuet myönnetään lakiehdotuksen mukaan jatkossakin metsänomistajille, eikä tukivaroja voida myöntää esim. organisaatiolle Kestävän metsätalouden rahoituslakia ollaan parhaillaan uudistamassa. Vesienhoidon kannalta keskeisimmät muutokset liittyvät tukimuotoon suometsien hoito sekä metsäluonnon hoitohankkeet. Lakiehdotuksen (hallituksen esityksen luonnos ) mukaan kunnostusojituksen tilalle tulisi uusi tukimuoto suometsien hoito, jossa tuettavia toimenpiteitä ovat ojaston kunnostus. vesiensuojelutoimenpiteet sekä ojaston kunnostukseen liittyvät pengertiet. Toteuttamissuunnitelmaan liitetään vesiensuojelusuunnitelma. Tukea ei myönnettäisi, ellei suunnittelussa ole kiinnitetty erityistä huomiota toimenpiteiden aiheuttamiin vesistö- ja ympäristövaikutuksiin sekä toimenpiteistä aiheutuvien haittojen vähentämiseen. Suunnittelussa ja toteutuksessa tulee käyttää parhaimpia käytettävissä olevia ja kustannuksiltaan kohtuullisia vesiensuojelumenetelmiä ja -rakenteita. Metsäluonnon hoitohankkeena tukea voidaan myöntää metsäojituksista aiheutuneiden vesistöhaittojen estämiseen tai korjaamiseen, jos toimenpiteellä on tavanomaista laajempi merkitys vesien ja vesiluonnon hoidon kannalta eikä kustannuksia voida osoittaa tietylle aiheuttajalle. 142

143 Valtion rahoittamiin kunnostusojitushankkeisiin sisältyvät pakolliset vesiensuojelusuunnitelmat sisältävät yksityiskohtaiset kuvaukset kunnostusojituksessa toteutettavista vesiensuojelutoimenpiteistä. Uuteen, voimaan tulleeseen vesilakiin sisältyy pykälä ojituksista ilmoittamisesta. Muusta kuin vähäisestä ojituksesta on kirjallisesti ilmoitettava ELY-keskukselle. Valtioneuvoston asetuksessa vesitalousasioista on tarkemmin säädetty ilmoituksessa vaadittavista asioista. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu metsätalouden käytännön toteutuksesta on metsänomistajilla. Myös maa- ja metsätalousministeriöllä, metsähallinnolla ja neuvontajärjestöillä on keskeinen rooli toiminnan ohjauksessa. Ohjauskeinojen edistämisen ja kehittämisen vastuu on suureksi osaksi maa- ja metsätalousministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä. Muita vastuutahoja ovat alueelliset ympäristöviranomaiset, kuntien ympäristöviranomaiset, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio, Suomen metsäkeskus, MTK:n alaiset metsänomistajien liitot, metsänhoitoyhdistykset, Metsäntutkimuslaitos, metsäalan ympäristötutkimus ja opetus yliopistoissa ja korkeakouluissa sekä metsäalan oppilaitokset. Metsätalouden toteumatietoja ei saada suoraan tietojärjestelmistä vaan ne on koottava toimenpiteestä riippuen valvontailmoituksista, Metlan tilastoista, metsätalousorganisaatioilta Syken ja ELY- keskusten toimesta. Metsätalouden tietojärjestelmien yhteensopivuutta ja tilastointia tulee kehittä jotta tietojen kokoaminen saadaan helpommaksi ja keskitetymmäksi Maatalous Vesienhoitotoimenpiteet kaudelle Maatalouden lakisääteiset perustoimenpiteet perustuvat pääosin ympäristötukiehtoihin ja asetukseen hyvistä viljelykäytännöistä. EU:n nitraattidirektiiviin mukaiset vaatimukset on pantu toimeen valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Nitraattiasetus koskee koko maata ja siinä säädetään muun muassa lannan varastoinnista, lannoitteiden levityksestä ja levitysajankohdista sekä typpilannoitusmääristä. Nitraattiasetusta ollaan parhaillaan uudistamassa. Jos viljelijä hakee EU:n tai kansallisesti rahoittamia tukia, tulee hänen noudattaa täydentävien ehtojen määräyksiä. Täydentäviä ehtoja säädetään sekä EU:n että kansallisella lainsäädännöllä. Täydentävien ehtojen vesiensuojelua tukevat toimia ovat pientareet, suojakaistat ja maaperän kunto, viljely hyvän maatalouskäytännön mukaan, kesantojen hoito ja lannoitusrajoitus, pohjavesien suojelu sekä kasteluveden oton lupamenettely. Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat taas ympäristönsuojelulakiin ja -asetukseen (YSL 86/2000, YSA 69/2000). Eläinsuojien lupaviranomaisen toimivalta määräytyy eläinsuojan koon perusteella (YSA 6, 7 ja taulukko 1). Eläinsuojalla on oltava ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vähintään 30 lypsylehmälle, 60 emakolle tai näihin verrattavalle eläinmäärälle. Myös edellä mainittua pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kasvinsuojeluaineiden ympäristö- ja terveysriskien vähentäminen, kuten levitysvälineiden testaus, koulutukset ja integroidun torjunnan yleiset periaatteet, joiden avulla pyritään vähentämään kasvinsuojeluaineiden käyttöä hakemalla vaihtoehtoisia keinoja aineiden käytölle. Keskeisin lainsäädäntöä täydentävä keino maatalouden vesistökuormituksen vähentämisessä on maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä, joka on osa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa ja ollut käytössä EU-jäsenyyden alusta saakka. Ympäristötukeen on kaudella sitoutunut 90 % viljelijöistä ja se kattaa

144 % käytössä olevasta maatalousmaasta. Järjestelmään sitoutuminen on ollut viljelijöille vapaaehtoista. Ympäristöjärjestelmä sisälsi kaikille ympäristötukeen sitoutuneille viljelijöille pakollisia perustoimenpiteitä, minkä lisäksi viljelijöiden valittavana on ollut valinnaisia lisätoimenpiteitä sekä vapaaehtoisia, tehokkaampia ympäristötoimia sisältäviä erityistukisopimuksia. Maa- ja metsätalousministeriön (MMM) asettama laajapohjainen työryhmä on valmistellut uutta maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää EU:n tulevalle ohjelmakaudelle. Valtioneuvosto hyväksyi maaseudun kehittämisohjelman toukokuussa 2014 jonka jälkeen se on toimitettu EU-komission käsittelyyn. Ympäristökorvauksen toimivuutta tehostetaan uudella järjestelmällä siirtymällä nykyisestä kolmiportaisesta (perus-, lisä- ja erityistukitoimenpiteet) kaksiportaiseen järjestelmään. Tila- ja lohkotason toimenpiteet, jotka toteutetaan peltoalueilla, muodostavat ympäristösitoumuksen. Peltoalueiden ulkopuolelle tehtävistä lohkotason toimenpiteistä tehdään pääsääntöisesti erillisiä ympäristösopimuksia. Maatalouden vesienhoidon täydentävien toimenpiteiden nimikkeistöä on pyritty selkeyttämään niin, että toimenpiteen nimi kuvaisi selkeästi toimenpiteen luonnetta, se vastaisi mahdollisimman hyvin alkavan EUohjelmakauden terminologiaa ja riski sekoittaa toimenpide muiden toimialojen vastaavanlaisiin toimenpiteisiin vähenisi. Varsinaisia uusia täydentäviä toimenpiteitä ovat viherryttäminen ja kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen. Tarkempi kuvaus toimenpiteistä on esitetty taulukossa 39. Vesienhoidon suunnittelun ohje maatalouden osalta löytyy ympäristöhallinnon vesienhoidon www-sivuilta: 144

145 Taulukko 39. Käytettävissä olevat maatalouden toimenpiteet vesienhoitokaudella Toimenpide Kuvaus Perustoimenpide Nitraattiasetuksen mukaiset toimenpiteet Täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimukset Eläinsuojien ympäristölupien mukaiset toimenpiteet Kasvinsuojelulainsäädännön mukaiset toimenpiteet EU:n nitraattidirektiiviin mukaiset vaatimukset on pantu toimeen valtioneuvoston asetuksella maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Nitraattiasetuksessa säädetään muun muassa lannan varastoinnista, lannoitteiden levityksestä ja levitysajankohdista sekä typpilannoitusmääristä. Täydentävien ehtojen vesiensuojelua tukevat toimet kuten pientareet, suojakaistat ja maaperän kunto, viljely hyvän maatalouskäytännön mukaan, kesantojen hoito ja lannoitusrajoitus, pohjavesien suojelu sekä kasteluveden oton lupamenettely. Kotieläintalouteen liittyvät määräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin ja - asetukseen (YSL 86/2000, YSA 69/2000). Eläinsuojien lupaviranomaisen toimivalta määräytyy eläinsuojan koon perusteella (YSA 6, 7 ja taulukko 1). Eläinsuojalla on oltava ympäristölupa, jos se on tarkoitettu vähintään 30 lypsylehmälle, 60 emakolle tai näihin verrattavalle eläinmäärälle. Myös edellä mainittua pienemmälle eläinsuojalle on haettava ympäristölupa, jos toiminnasta saattaa aiheutua vesistön pilaantumista tai pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Kasvinsuojeluaineiden ympäristö- ja terveysriskien vähentäminen, kuten levitysvälineiden testaus, koulutukset ja integroidun torjunnan yleiset periaatteet, joiden avulla pyritään vähentämään kasvinsuojeluaineiden käyttöä hakemalla vaihtoehtoisia keinoja aineiden käytölle. Täydentävä toimenpide Viherryttämistoimenpiteiden ekologinen ala (ha) Neuvoston ja parlamentin asetuksen mukaan viherryttämistoimenpiteinä ovat viljelyn monipuolistaminen, pysyvien nurmien säilyttäminen ja ekologisen alan jättäminen. Monipuolistamistoimenpiteessä edellytetään pääsääntöisesti, että maatilalla on viljelyssä kolme eri kasvia Etelä-Suomessa ja kaksi kasvia Pohjois-Suomessa. Pysyvät nurmet on säilytettävä. Tilalla on oltava 5 % maatalousmaan määrästä ekologista alaa, jota voivat olla esimerkiksi kesannot, kerääjäkasvien viljely tai maisemapiirteet. Maatalouden suojavyöhykkeet (ha) Suojavyöhykkeen voi perustaa vesistön tai valtaojan varsilla ja Natura 2000 alueiden pelloille. Monivuotisen nurmikasvillisuuden peittämällä vyöhykkeellä on kasvettava monivuotista heinä- ja nurmikasvillisuutta eikä sille saa levittää lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Suojavyöhykkeen kasvusto on korjattava vuosittain niittämällä tai laiduntamalla. Arvioidaan kokonaispinta-ala hehtaareina vuoteen 2021 mennessä. Suojavyöhykealaa ei lasketa mukaan peltojen talviaikaiseen eroosiontorjuntaan (toimenpide 15). Maatalouden kosteikot ja laskeutusaltaat (kpl) Kasvinsuojeluaineiden käytön vähentäminen (ha) Patoamalla tai kaivamalla tehty kosteikko tai laskeutusallas, jonka yhtenä tarkoituksena on maataloudesta aiheutuvan vesistökuormituksen pienentäminen. Saneerauskasvien avulla voidaan torjua biologisesti sokerijuurikkaiden, perunan ja vihannesten maassa eläviä tuholaisia ja vähentää näin kasvinsuojeluaineiden käyttöä. Puutarhakasvien vaihtoehtoisessa kasvinsuojelussa käytetään kehittyneitä biologisia ja mekaanisia torjuntamenetelmiä kasvinsuojeluaineiden sijasta. Arvioidaan kokonaispinta-ala hehtaareina vuoteen 2021 mennessä. 145

146 Maatalous Peltojen talviaikainen eroosion torjunta (ha) Säätösalaojitus ja kastelu turvepelloilla (ha) Ravinteiden käytön hallinta (ha) Lannan ympäristöystävällinen käyttö (ha) Peltojen käyttötarkoituksen muutos (ha) Maatalouden tilakohtainen neuvonta (hlö) Lannan prosessointi (m3) Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteet (muodostumamäärä) Kuvaus Tähän kuuluvat kaikki talviaikaisen kasvipeitteisyyden mukaiset tukikelpoiset toimenpiteet. Näitä ovat monivuotiset viljellyt nurmet ja talven yli säilytettävät yksivuotiset nurmet, ruokohelpi, monivuotiset puutarhakasvit, viljan, öljykasvien, tattarin, siemenmausteiden, kuitupellavan, härkäpavun, herneen ja sinimailasen sänki ja suorakylvö sänkeen, syyskylvöiset viljat ja öljykasvit sekä keväällä korjattava pellava ja hamppu. Myös syyssänkimuokkaus vilja-, öljykasvi-, tattari-, siemenmauste-, kuitupellava- ja härkäpapulohkoilla lasketaan mukaan. Tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös luonnonhoitopeltojen nurmet ja turvepeltojen nurmiviljely. Ei sisällä suojavyöhykkeitä ja happamien sulfaattimaiden ja pohjavesialueiden nurmiviljelyä, jotka käsitellään omina toimenpiteinä (toimenpide 12 ja 25). Salaojitus, jonka kuivatussyvyyttä voidaan säädellä. Vesienhoitosuunnitelmissa säätösalaojituksella tarkoitetaan erityisesti salaojituksen muuttamista säätösalaojitukseksi. Mukaan voidaan laskea myös säätökastelu. Säätökastelu on yhdistetty kastelu- ja kuivatusmenetelmä, jossa käytetään hyväksi avo- ja salaojia. Säätökastelualueelle saadaan kasteluvettä luonnon vesistä pumppaamalla tai painovoimaisesti johtamalla. Kasteluvesi padotaan alueen ojastoihin säädettävien sulkupatojen tai säätökaivojen avulla. Arvioidaan kokonaispinta-ala hehtaareina vuoteen 2021 mennessä Maaperän lannoittaminen viljelykasvien kasvutarpeiden mukaisesti sekä lannoituksen perustuminen maaperän ravinneanalyyseihin ravinteiden tasapainoisen käytön mukaisesti. Puutarhakasvien vähennetty lannoitus voidaan laskea mukaan. Arvioidaan ympäristökorvaukseen sitoutuneiden tilojen kokonaispinta-ala hehtaareina vuoteen 2021 mennessä. Tilalla käytettävä lietelanta, virtsa, lannasta erotettu nestejae tai nestemäinen orgaaninen lannoitevalmiste levitetään sijoittavalla tai multaavalla kalustolla. Kasvuston perustamisen yhteydessä lanta mullataan. Peltolohkolle voidaan myös lisätä orgaanisia aineksia, jotka voivat olla lannoitevalmistelain mukaisia orgaanisia lannoitteita, maanparannusaineita tai kasvualustoja, joissa orgaanisen aineksen osuus on vähintään 20 %. Vesistökuormituksen vähentämiseksi tehtävä peltojen käyttötarkoituksen muutos niin, ettei peltoja muokata, lannoiteta eikä kuivatussyvyyttä lisätä. Mahdollinen toimenpide on esimerkiksi maisemaan soveltuva metsitys. Arvioidaan kokonaispinta-ala hehtaareina vuoteen 2021 mennessä. Maa- ja turkistiloilla tehtävä vesiensuojeluun ja ravinteiden käytön tehostamiseen liittyvä tilakohtainen ympäristöneuvonta. Arvioidaan tilojen lukumäärä erikseen sekä maataloudessa, happamuuden torjunnassa että turkistuotannossa vuoteen 2021 mennessä. Lannan käsittely ja jalostaminen kotieläin- ja turkistuotantovaltaisilla alueilla lannan levitysalan ja ravinteiden hyötykäytön lisäämiseksi. Tällaisia menetelmiä voivat olla esimerkiksi lannan mekaaninen ja kemiallinen separointi, biokaasutus, kompostointi ja lannan tuotteistaminen lannoitteiksi. Arvioidaan käsitellyn lannan määrä vuoteen 2021 mennessä. Peltoviljelyn pohjavesille aiheuttaman kuormituksen vähentäminen pohjavesialueille perustettavien suojavyöhykkeiden ja monivuotisten ympäristönurmien avulla. 146

147 Ehdotukset maatalouden toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Vesienhoitoalueelle esitetyt täydentävät vesiensuojelutoimenpiteet perustuvat suureksi osaksi maatalouden uuteen ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteisiin. Toimenpiteitä tarvitaan vesienhoitoalueella erityisesti Pohjois- Savossa Iisalmen reitillä, Pohjois-Karjalassa Viinijärven-Heposelän alueella ja Pielisen reitillä, sekä Kaakkois- Suomessa Pien-Saimaan ja Hiitolanjoen sekä Salpausselän eteläpuolisilla jokivesistöalueilla. Etelä-Savossa maatalouden aiheuttamat vesistöongelmat ovat monin paikoin vähäisempiä ja paikallisempia. Vesienhoitoalueelle on ehdotettu rakennettavaksi lisätoimenpiteenä suojavyöhykkeitä n hehtaaria ja kosteikkoja yli 400 kappaletta (taulukko 40). Peltojen talviaikaisen eroosion torjuntaa on (mm. talviaikainen kasvipeitteisyys kuten pitkäaikainen nurmiviljely) on ehdotettu lisättäväksi siten, että vuonna 2021 kokonaismäärä Vuoksen vesienhoitoalueella olisi noin hehtaaria. Näiden lisäksi maatalouden ravinnehuuhtoumien vähentämiseksi tarvitaan tilakohtaista neuvontaa, jota on vesienhoitoalueelle esitetty toteutettavaksi vuosittain n tilalla. Neuvontaan voi sisältyä esimerkiksi lohkokohtaista lannoituksen ja viljelykäytäntöjen suunnittelua, ravinnetaselaskentaa ja suojavyöhyke- sekä kosteikkosuunnittelua. Ravinteiden käytön hallintaa ehdotetaan vesienhoitoalueella n hehtaarille. Karjatalouden osalta suositeltavia toimenpiteitä ovat myös lannan ympäristöystävällinen käyttö, jota on ehdotettu kaikkiaan hehtaarille ja lannan prosessointi ( m 3 ). Erityisesti karjatalousvaltaisimmilla alueilla tulisi kehittää myös karjanlannan energiakäyttöä. Runsaasti maatalouden eri toimintoja sisältävillä pohjavesialueilla tarvitaan pohjaveden laadun seurantaa. Maatalousvaltaisille pohjavesialueille on esitetty perustettavaksi erityisympäristötukien (suojavyöhykkeiden perustaminen ja peltoviljely pohjavesialueella) mukaisia alueita, joilla vähennetään lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttöä. Erityisympäristötukien käyttöä esitetään edistettäväksi neuvonnalla ja yleissuunnittelulla. Karjatalouden uudet toiminnot tulisi ohjata pohjavesialueiden ulkopuolelle ja olemassa olevien toimintojen osalta toimenpiteinä esitetään lannan varastoinnin ja eläinsuojien jätevesien käsittelyn tehostamista. Maataloudelle ehdotetut keskeiset toimenpiteet ja niiden kustannukset on esitetty taulukossa 30. Vesienhoitoalueella esitetään peltoviljelyä koskevia pohjavesien suojelutoimenpiteitä kuudella pohjavesialueella yhteensä lähes 90 hehtaaria. Eläinsuojien ympäristölupien ja nitraattiasetuksen mukaisia toimenpiteitä esitetään kahdella pohjavesialueella yhteensä viidelle toiminnanharjoittajalle. 147

148 Taulukko 40. Ehdotukset maatalouden toimenpiteiksi kaudelle Toimenpide Yksikkö Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 ) Vuosikustannus (1000 ) Täydentävä toimenpide Viherryttämistoimenpiteiden ekologinen ala ha Maatalouden suojavyöhykkeet ha Maatalouden kosteikot ja laskeutusaltaat Peltojen talviaikainen eroosion torjunta kpl ha Ravinteiden käytön hallinta ha Lannan ympäristöystävällinen käyttö ha Maatalouden tilakohtainen neuvonta tilaa / vuosi Lannan prosessointi m Peltoviljelyn pohjavesien suojelutoimenpiteet ha Eläinsuojien ympäristölupien ja nitraattiasetuksen mukaiset toimenpiteet (pohjavedet) toimin- nan- harjoittaja Yhteensä Maatalouden vesienhoitotoimenpiteiden kohdentaminen tehokkaasti Vesien tilan parantamiseksi on välttämätöntä kohdentaa vesiensuojelutoimenpiteet oikeille paikoille sekä alueellisesti että tilakohtaisesti. Tällöin myös taloudelliset panokset tuottavat parhaan hyödyn. Valuma-aluetasolla kohdentamisen perusteena ovat tiedot vesien tilasta ja alueen maankäyttömuodoista sekä niiden vesistövaikutuksista. Tehokkaimpia vesiensuojelutoimia kohdennetaan niiden vesistöjen valuma-alueille, joiden vesien ekologinen tila on hyvää huonompi. Maatalouden ympäristökorvauksessa vesiensuojelutoimenpiteiden kohdennus toteutetaan alueellisesti pääosin mereen laskevien jokivesistöjen valuma-alueilla oleville pelloille. Alue on määritelty ottaen huomioon pintavesien ekologinen tila sisävesissä sekä rannikkovesien tila sekä peltojen osuus valuma-alueen pinta-alasta. Selkeyden vuoksi alue on rajattu kuntarajoja noudattaen. Vuoksen vesienhoitoalueella kyseiseen alueeseen kuuluu alueen eteläosa. Ympäristökorvauksen toimenpiteet, joiden toteutusta painotetaan tälle alueelle, ovat talviaikainen kasvipeitteisyys, suojavyöhykkeet, luonnonhoitopellot ja happamien sulfaattimaiden monivuotiset ympäristönurmet. 148

149 Vesiensuojelun kannalta keskeisimmillä valuma-alueilla sijaitsevilla maatiloilla toimenpiteiden tarkoituksenmukaista kohdentamista edistetään myös neuvontatoimenpiteeseen kuuluvilla tilakohtaisilla neuvontakäynneillä, jolloin neuvoja voi ympäristökartoituksen, erilaisten paikkatietoaineistojen ja maastokäyntien perusteella ohjata vesiensuojelullisesti tehokkaiden toimien valintaa ja sijoittamista oikeisiin kohteisiin. Tällöin voidaan tapauskohtaisesti kokonaisvaltaisemmin ottaa huomioon viljelyn kuormittavuuteen vaikuttavia tekijöitä, kuten viljavuustutkimukset, maan rakenne ja peltojen kuivatustila. Ekologiselta tilaltaan hyvää huonommassa tilassa olevien vesistöjen valuma-alueilla vesiensuojelutoimenpiteitä kohdennetaan neuvontatoimenpiteen avulla ensisijaisesti peltojen eroosioherkkyyden (maalaji- ja kaltevuustietojen) tai maaperän happamuuden sekä vesistön läheisyyden perusteella. Peltojen kaltevuuden arvioinnissa voidaan käyttää hyväksi valtakunnallisesti käytössä olevaa Maanmittauslaitoksen korkeusmallia (10 m x 10 m). Kalteville ja vesistön lähellä sijaitseville sekä tulvaherkille peltolohkoille kohdennetaan erityisesti talviaikaista kasvipeitteisyyttä lisääviä toimenpiteitä, koska valtaosa maataloudesta vesiin kulkeutuvasta kuormituksesta tulee kasvukauden ulkopuolella. Tehokkaimpia toimenpiteitä ovat suojavyöhykkeet, peltojen talviaikainen eroosiontorjunta ja peltojen käyttötarkoituksen muutos. Tilakohtaisen neuvonnan apuna käytetään myös suojavyöhykkeiden, kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuskohteiden yleissuunnitelmia ja tietoja kotieläintalouden ja erikoisviljelyn keskittymistä sekä pellon viljelyhistoriasta ja viljavuustutkimuksista. Yleissuunnitelmia on laadittu koko maassa vesiensuojelun kannalta keskeisimmille vesistöalueille. Erityisesti lounaisessa Suomessa ja Pohjanmaalla on vesistöalueita, joiden valuma-alueille on keskittynyt voimakasta kotieläintuotantoa ja erikoisviljelyä. Näillä alueilla peltojen P-luvut ovat yleisesti korkeita. Näillä alueilla painotetaan toimenpiteitä, joilla peltojen ylimääräistä fosforimäärää voidaan vähentää. Toimenpiteisiin kuuluu esimerkiksi lannan ympäristöystävällinen käyttö. Ehdotukset ohjauskeinoiksi kaudelle Maatalouden ohjauskeinot on jaettu lainsäädännöllisiin, taloudellisiin ja tiedollisiin. Ohjauskeinot on koottu taulukkoon

150 Taulukko 41. Ehdotukset maatalouden ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteistyötahot Lainsäädännöllinen ohjauskeino Kehitetään edelleen ympäristönsuojelulain mukaista eläinsuojien ympäristölupamenettelyä Kehitetään maataloustukien ehtoina olevien ns. täydentävien ehtojen hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusten vesiensuojelullisia toimenpiteitä Kehitetään kuntien ympäristönsuojelumääräysten sisältöä ja toimeenpanoa Taloudellinen ohjauskeino Hyödynnetään viherryttämistoimenpiteiden ja luonnonmukaisen tuotannon mahdollisuudet vesienhoidon edistämisessä Kehitetään maaseudun kehittämisohjelman tarjoamia mahdollisuuksia vesienhoidon toimenpiteisiin ja varmistetaan niiden riittävä rahoitus Maatalouden nykyinen ympäristötuki uudistetaan siten, että se edistää vesistöjen ja luonnon monimuotoisuuden suojelua nykyistä paremmin. Ympäristökorvausjärjestelmän toimenpiteitä kohdennetaan alueellisesti sekä tila- ja lohkokohtaisesti vesiensuojelun kannalta herkimmille alueille. Ympäristökorvauksen ehdot muutetaan entistä vastikkeellisemmiksi ja enemmän ympäristö- ja vesiensuojeluun kannustaviksi Tavoitteena on uusia menetelmiä ja tutkimustietoa hyödyntäen sekä tarvittaessa viljelyn tarkoituksenmukaisuutta tarkastellen vähentää ratkaisevasti maatalouden ravinnepäästöjä Mahdollisimman kattavien vesistövaikutusten takaamiseksi tarvitaan myös kaikille ympäristökorvauksissa mukana oleville pakollisia perustason toimenpiteitä, joiden vesiensuojeluvaikutuksia tehostetaan. Ympäristökorvauksia uudistettaessa varmistetaan, että vesiensuojelullisesti tehokkaista toimenpiteistä maksettava korvaus on riittävä, jotta toimenpiteet kannustavat viljelijöitä sitoutumaan vesiensuojelutoimenpiteisiin Maatalouden investointitukien suunnittelussa otetaan huomioon myös vesiensuojelun tavoitteet ja ohjataan investointitukia uusiin kotieläintalouden vesiensuojelua edistäviin sekä maan rakenteen ja vesitalouden parantamiseen tähtääviin toimiin Edistetään vesiensuojelullisten hankkeiden toteutumista maaseudun kehittämisohjelman yhteistyötoimenpiteen, tila- ja yritystoiminnan kehittämisen sekä maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisen kautta Tiedollinen ohjauskeino, tutkimus ja kehittäminen Edistetään valuma-aluetasoista vesiensuojelun suunnittelua (kosteikkojen, luonnon monimuotoisuuden ja suojavyöhykkeiden yleissuunnittelu) Edistetään tilakohtaista käytännön tasolle menevää vesiensuojelutoimenpiteiden suunnittelua (ympäristökartoitus) sekä tilakohtaista neuvontaa Kannustetaan viljelijöitä yhteistyöhankkeisiin, joissa voidaan hyödyntää uusia innovaatioita (kipsin, rakennekalkin biohiilikokeilut, ruovikoiden hyötykäyttö) Koulutuksen ja tiedonvälityksen avulla lisätään viljelijöiden ympäristöosaamista mm. maan rakenteen ja vesitalouden parantamiseen sekä viljelykiertojen monipuolistamiseen liittyvissä asioissa Tehostetaan tiedon kulkua eri viranomaisten ja viljelijöiden sekä muiden vesiensuojelun toimijoiden välillä MMM, YM MMM, YM Kuntaliitto, YM MMM, YM MMM, YM MMM, YM, SYKE, LUKE, ELY-keskukset MMM, YM MMM, YM, SYKE, LUKE, ELY-keskukset MMM, YM, SYKE, LUKE, ELY-keskukset MMM, YM MMM, YM, maaseutuverkosto ELY-keskukset, tuottaja- ja neuvontajärjestöt MMM, YM, ELY-keskukset, SYKE, tuottaja- ja neuvontajärjestöt Tuottaja- ja neuvontajärjestöt, tutkimuslaitokset, ELY-keskukset tuottaja- ja neuvontajärjestöt, maaseutuverkostoyksikkö, Mavi MMM, YM, Mavi, ELY-keskukset, kunnat, tuottaja- ja neuvontajärjestöt, vesiensuojeluyhdistykset, maaseutuverkostoyksikkö 150

151 Ohjauskeino Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteistyötahot Selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia maatalouden kuormitukseen maan Tutkimuslaitokset eri alueilla ja sen aiheuttamiin muutoksiin sopeutumista Tehostetaan huuhtoutumien seurantaa lisäämällä automaattiseurantaa SYKE, LUKE, muut tutkimuslaitokset, ELYkeskukset Parannetaan ravinnekuormituksen arviointimenetelmiä SYKE, LUKE, ELY-keskukset SYKE, LUKE, muut tutkimuslaitokset ja yliopistot Tutkimus- ja kehittämishankkeilla pyritään saamaan lisätietoa uusien vesiensuojelukeinojen löytämiseen ja käyttöönottoon sekä ravinteiden käytön tehostamiseen Arvioidaan maatalouden ravinnekuormituksen vähentämistoimien ja -keinojen taloudellisia vaikutuksia, kustannustehokkuutta ja hyötyjä Hyödynnetään tutkimus- ja kehittämishankkeiden ja arviointien tuloksia maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden parantamisessa LUKE, SYKE, muut tutkimuslaitokset ja yliopistot MMM, YM, SYKE, LUKE, tutkimuslaitokset ja yliopistot, ELY-keskukset, tuottaja- ja neuvontajärjestöt Tehostetaan koulutuksen ja tiedotuksen avulla kasvinsuojeluaineiden ja biosidien asianmukaista ja kestävää käyttöä maataloudessa. Aineisiin liittyvien MMM,YM, SYKE, TUKES, ELYt, Tuottaja- ja neuvontajärjestöt, Mavi ympäristörajoitteiden (käyttökielto pohjavesialueilla, suojakaistat vesistöjen varsille ja toistuvan käytön rajoitus peräkkäisinä vuosina samalla peltolohkolla). noudattamista tarkastellaan hallinnon pinta- ja pohjavesien seurantojen osana MMM= Maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, Luke=Luonnonvarakeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Mavi=Maaseutuvirasto, Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Maatalouden vesiensuojelutoimia rahoitetaan pääasiassa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman varoilla. Ohjelmakaudella maaseudun kehittämistä rahoitetaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta). Maaseudun kehittämisen tuen yleiset säännöt ohjelmakaudelle määrittelee neuvoston maaseutuasetus (N:o 1698/2005). Manner-Suomen maaseudun kehittämisen strategisia tavoitteita ovat elinvoimaisen ja toimivan maaseudun säilyminen, ympäristön tilan parantaminen ja uusiutuvien luonnonvarojen kestävän käytön varmistaminen. Ohjelman kokonaisrahoitus ohjelmakaudelle on 7,1 miljardia euroa. Ohjelmakauden keskeisin maatalouden vesiensuojelua edistävä tukijärjestelmä on maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteet, joille maksetaan ohjelmakaudella yhteensä 1,6 miljardia euroa. Vuonna 2012 ympäristötukea maksettiin noin tilalle yhteensä 353,6 miljoonaa euroa ( ha peltoa), josta maaseuturahaston rahoitusosuus oli 101,2 miljoonaa euroa. Ympäristötuen ulkopuolelle jäävien tilojen peltomäärä on 6 % kokonaispeltoalasta. Muita ympäristötuen vesiensuojelua edistäviä tukimuotoja on kosteikkojen perustaminen ei-tuotannollisten investointien tuella. Vuonna 2012 kosteikkojen perustamiseen maksettiin 0,9 miljoonaa euroa tukea. Ohjelmakaudella maaseudun kehittämisohjelman yhteistyötoimenpiteen, tila- ja yritystoiminnan kehittämisen sekä maaseudun palvelujen ja kylien kehittämisen kautta voidaan toteuttaa vesiensuojelua edistäviä hankkeita. Taloudellisesti merkittävimmät maatalouden investointitukikohteet ovat rakentamisinvestoinnit (erityisesti kotieläintalous ja puutarhatalous) sekä peltojen salaojitus. Nuoren viljelijän aloitustuki sekä maatalouden investoinneista lypsy- ja nautakarjatalouden sekä sika- ja siipikarjatalouden rakentamisinvestoinnit kuuluvat Manner- Suomen maaseudun kehittämisohjelmaan (avustusosa osarahoitteinen, maaseuturahasto). Muut tukikohteet ovat kokonaan kansallisesti rahoitettuja. Vuonna 2013 arvioidaan maatalouden rakennetukiin myönnettävän avustuksia yhteensä noin 105 miljoonaa euroa ja korkotukilainoja noin 215 miljoonaa euroa (korkotuen uusi osuus on noin

152 miljoonaa euroa) yhteensä noin 2000 viljelijälle. Vesiensuojelun kannalta tärkeimmät investoinnit ovat lantaloiden ja jaloittelutarhojen rakentaminen sekä turkistarhojen siirto. Maaseudun neuvontajärjestöjen toimintaa rahoitetaan julkisin varoin maa- ja metsätalousministeriön budjetista. Vuonna 2013 neuvontaan on varattu 7 miljoonaa euroa. Valtionapua voi käyttää maaseutuyritysten kilpailukyvyn sekä tuotteiden, toiminnan ja palvelujen laadun parantamiseen, maaseudun elinkeinojen monipuolistamiseen sekä ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen. Viime vuosina on entistä enemmän yksityistä rahaa kohdennettu maatalouden vesiensuojelutoimiin muun muassa erilaisten muiden toimijoiden, kuten WWF:n ja muiden säätiöiden ja yhdistysten kautta. Tosin em. tahot hakevat myös julkista rahoitusta. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vastuu maatalouden ympäristökorvausjärjestelmän kehittämisestä on maa- ja metsätalousministeriöllä yhteistyössä ympäristöministeriön kanssa. Vastuu maataloudelle ehdotettujen vesiensuojelutoimien käytännön toteutuksesta on toiminnanharjoittajilla. Myös maaseutuvirastolla, ELY-keskuksilla ja kuntien viranomaisilla sekä neuvonta- ja tuottajajärjestöillä ja tutkimuslaitoksilla on tärkeä rooli maatalouden vesienhoidon toimeenpanossa. Ohjauskeinojen toteutusvastuut on kuvattu edellä. Maatalouden vesiensuojelutoimenpiteiden toteumatiedot saadaan suurelta osin keskitetysti Mavin tukisovelluksesta. Edellisen vuoden toimenpiteiden määrätiedot ovat saatavilla seuraavan vuoden toukokuussa. Tiedot on järkevää kerätä keskitetysti ja jakaa suunnitteluosa-alueittain. Koulutuksesta ja neuvonnan järjestämisestä voidaan lisäksi tarvita tietoa suoraan koulutus- ja neuvontajärjestöiltä ja kunnilta sekä hankkeiden kautta Maa-aineisten otto Maa-ainesten oton osalta toiminnan päämääränä on nykyisen ja aiemman toiminnan aiheuttamien riskien ja haittojen vähentäminen. Perustoimenpiteillä seurataan ja estetään maanoton mahdollisia haitallisia pohjavesivaikutuksia. Niiden toteutuksesta sekä kustannuksista vastaa luvanhaltija. Maa-ainesten otto on toimintana luonteeltaan jatkuvaa. Suomen I- ja II-luokan pohjavesialueiden yhteispinta-alasta noin 2,5 % on maa-ainesten ottoalueita. Vuoksen vesienhoitoalueella vastaava luku on vajaat 2 %. Vesienhoitoalueella 63 pohjavesialueella maaainesteon oton on arvioitu muodostavan riskin pohjavedelle. Maa-ainesten otossa pohjavettä uhkaavat itse ottotoiminta ja sen oheistoiminnot. Varsinkin eteläisessä Suomessa ja suurten kasvukeskusten lähistöllä hiekkaa ja soraa otetaan runsaasti myös vedenhankintaa varten tärkeiltä pohjavesialueilta. Maa-ainestenottoa säädellään maa-aineslailla ja -asetuksella. Ympäristöministeriö on antanut ohjeita maaainestenotosta ympäristöoppaassa nro 85 (Ympäristöministeriö 2001). Oppaan tietoja on päivitetty ja täydennetty uudella julkaisulla (Ympäristöministeriö 2009). Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan louhinta- tai kaivualueisiin, joiden pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään kiintokuutiometriä vuodessa. Maa-ainesten ottoluvassa käsitellään myös pohjavedensuojelu ja määritellään toimenpiteet pohjavesihaittojen ehkäisemiseksi. 152

153 Maa-ainesten oton toimenpiteet kaudelle Maa-ainesten ottamiseen on toisella suunnittelukaudella lisätty uutena toimenpiteenä Toiminnanharjoittajan suorittaman seurannan aloittaminen tai laajentaminen (taulukko 42). Toimenpide perustuu luvan kautta määritettyihin seurantavelvoitteisiin ja se korvaa aiemmin käytössä olleen toimenpiteen Ottoalueiden tilan ja ympäristöriskien seurannan tehostaminen. Uutena toimenpiteenä mukana on myös Maa-ainestenottoalueiden lupaehtojen valvonnan tehostaminen. Tässä keskeisenä keinona on laser-keilausaineistojen käyttöönotto valvonnassa. Kunnostukseen liittyvä toimenpide sisältää vanhojen ns. isännättömien maa-ainestenottoalueiden kunnostamisen. Maa-ainestenoton yleissuunnitelman laatimisella tarkoitetaan kunta-tasolla tehtävää suunnittelua. Maa-ainestenoton toimenpidetyypit, nimikkeet, toimenpiteen kuvaukset ja suunnittelutarkkuus löytyvät pohjavesiä koskevasta toimenpiteiden suunnittelun ohjeistuksesta: Taulukko 42. Käytettävissä olevat maa-ainesten oton toimenpiteet vesienhoitokaudella Toimenpide Kuvaus Täydentävät toimenpiteet Maa-ainesottoalueiden kunnostussuunnitelman laatiminen ja kunnostus Maa-ainestenoton yleissuunnitelman laatiminen Toimenpide sisältää vanhojen ns. isännättömien maa-ainestenottoalueiden kunnostamisen Maa-ainestenoton yleissuunnitelman laatimisella tarkoitetaan kunta-tasolla tehtävää suunnittelua Maa-ainestenottoalueiden lupaehtojen valvonnan tehostaminen Keskeisenä keinona on laserkeilausaineistojen ym. kaukokartoitusaineistojen käyttöönotto valvonnassa. Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamisen (POSKI) käynnistäminen Toteutetaan POSKI-projekti, jossa yhteen sovitetaan pohjaveden suojelua ja kiviaineshuoltoa Soranottoalueiden kunnostustarpeen arvioinnin (SOKKA) käynnistäminen Toteutetaan maa-ainestenottoalueiden kunnostustarpeen arviointihanke (SOKKA) Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen maa-ainesotossa Toimenpide perustuu luvan kautta määritettyihin seurantavelvoitteisiin Ehdotukset maa-ainestenoton toimenpiteiksi kaudelle Toisella kaudella Vuoksen vesienhoitoalueelle esitetään maa-ainestenottoalueiden kunnostussuunnitelman laatimista ja kunnostusta Etelä-Savossa Joroisten Kotkatharjun, Rantasalmen Ruutanaharjun ja Mikkelin Parkatinkankaan pohjavesialueille ja Pohjois-Karjalassa Juuan Taivaanpankon pohjavesialueelle (taulukko 43). Maa-ainesten ottoalueiden yhteisala on 45 hehtaaria. Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittamista tai laajentamista maa-ainestenotossa esitetään Kaakkois-Suomessa Imatran Korvenkannan ja Parikkalan Likolammen pohjavesialueille. Rautjärven Änkilän pohjavesialueelle esitetään maa-ainestenottoalueiden lupaehtojen valvonnan tehostamista. Osassa vesienhoitoaluetta on jo käynnistetty tai toteutettu ns. SOKKA projekti, jonka tavoitteena on kartoittaa ja arvioida vanhojen jo käytöstä poistettujen maa-ainesten ottopaikkojen kunnostus- ja suojelutarpeita. SOKKA projekti suositellaan toteutettavaksi niillä alueilla, joissa sitä ei ole vielä tehty. 153

154 Kalliokiviaineksen ja korvaavien materiaalien käyttöä esitetään yleisesti lisättäväksi. Soran oton osalta tulisi vesienhoitoalueella selvittää sellaiset ympäristön-, luonnon- ja pohjavedensuojelun kannalta turvalliset alueet, joilta voidaan ottaa soraa tehokkaasti mukaan lukien pohjavedenalainen otto. Vesienhoitoalueella on toteutettu pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamiseen tähtäävää POSKI- projektia. Taulukko 43. Ehdotukset maa-ainesten oton toimenpiteiksi kaudelle Käyttö- ja ylläpitokus- Investoinnit vuosi- tannukset na vuodessa Vuosikustannus Toimenpide Yksikkö Määrä (1000 ) (1000 ) (1000 ) Täydentävä toimenpide Maa-ainestenottoalueiden kunnostussuunnitelman laatiminen ja kunnostus ha Toiminnanharjoittajan suorittaman tarkkailun aloittaminen tai laajentaminen maa-ainestenotossa kpl Maa-ainestenottoalueiden lupaehtojen valvonnan tehostaminen pohjavesialue Yhteensä Ehdotukset ohjauskeinoiksi kaudelle Valtakunnalliset ohjauskeinot ovat luonteeltaan jatkuvia ja useita niistä esitetään myös hoitokaudelle Vuoksen vesienhoitoalueella (taulukko 44). Taulukko 44. Ehdotukset maa-aineksen oton ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteistyötahot Edistetään vanhojen maa-ainestenottoalueiden kunnostamista YM, ELYt, kunnat, Kuntaliitto, GTK, maakuntien liitot sekä kalliokiviaineksen ja korvaavien ainesten käyttöä. Kehitetään maa-ainestenoton ennakkovalvontaa Kunnat, ELY-keskukset, YM, SYKE, Kuntaliitto, maakuntien liitot, GTK, toiminnanharjoittajat YM=ympäristöministeriö, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, GTK=Geologian tutkimuskeskus Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Maa-ainesten ottamistoimintaan liittyvät kustannukset koostuvat pääsääntöisesti maa-aineslain mukaisista lupahakemuksista ja lupien määräyksinä olevista toimenpiteistä ja ne ovat toiminnanharjoittajan vastuulla. Näitä ovat mm. ottamissuunnitelman laadinta, pohjaveden korkeuden ja laadun tarkkailu sekä alueen jälkihoito. Näistä jälkihoito aiheuttaa suurimman kustannuksen ollen keskimäärin /ha. Lupamääriin ja ottoalueiden kokoon pe- 154

155 rustuen maa-ainestenoton lupavelvoitteisiin liittyvät toiminnanharjoittajille aiheutuvat kustannukset ovat vuosittain noin 10 milj.. Lupavelvoitteiden toteutumista valvovat kunnan viranomaiset, mutta resurssien vähyyden takia valvonta on hyvin vähäistä. Valvontaan tulisikin ohjata lisää resursseja. Maa-ainestenottoalueiden nykytilaa ja kunnostustarvetta on arvioitu erillisissä SOKKA -hankkeissa. Toteutuksesta ovat pääasiassa vastanneet alueelliset ympäristökeskukset. Rahoituksesta on vastannut ympäristöministeriö. Kustannukset ovat vuositasolla noin Suomessa on arviolta tuhansia kunnostusta vaativia vanhoja soranottoalueita, joiden kunnostamiseen eivät nykyiset rahoitusjärjestelmät riitä. Vanhoja hoitamattomia ottamisalueita on kunnostettu jonkin verran valtion ympäristötöinä ja Euroopan aluekehitysrahaston rahoituksella alueellisissa yhteistyöhankkeissa. Myös kunnat ja pohjavettä ottavat vesilaitokset ovat rahoittaneet kunnostustöitä. Joissain tapauksissa alueellinen ympäristökeskus on myös osallistunut kustannuksiin. Kokonaan jälkihoitamattoman ottamisalueen kunnostamiskustannukset ovat arviolta /ha. Pohjaveden suojelun ja kiviaineshuollon yhteensovittamista toteutetaan POSKI -hankkeissa. Hankkeen tavoitteena on turvata geologisen luonnon ympäristöarvot ja hyvälaatuinen pohjavesi yhdyskuntien vesihuoltoon sekä laadukkaiden kiviainesten saanti yhdyskuntarakentamiseen. Hankkeiden rahoittamisessa ovat olleet mukana mm. maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriö, kunnat, maakuntien liitot, ELY-keskukset, Suomen ympäristökeskus, Geologian tutkimuskeskus sekä joitain toiminnanharjoittajia. Hankkeisiin on saatu rahaa myös Euroopan aluekehitysrahastosta. Aluekehitysrahastosta saatava määrä riippuu tukialueluokasta ja rahoituskauden säännöistä. Maa-ainestenoton yleissuunnittelua on tehty jonkin verran osana kaavoitustyötä, mutta se on jäänyt vähäiseksi POSKI -hankkeiden yleistyttyä. Maa-ainestenoton yleissuunnittelussa tehdään esim. tietylle harjualueelle suunnitelma maa-ainestenotosta, mikä kattaa mm. ottamisalueiden sijoittelun, liikennejärjestelyt ja alueiden jälkikäytön. Näiden yleissuunnitelmien kustannuksista vastaavat kunnat ja yhteistyössä ovat usein mukana toiminnanharjoittajat. Suunnitelmien kustannukset ovat tasoa Maa-ainestenoton lupavelvoitteiden toteutumista valvovat kunnan viranomaiset, mutta valvontaan ei ole aina riittävästi resursseja. Valvontaan tulisi ohjata lisää voimavaroja ja toisaalta myös edistää uusien kustannustehokkaiden valvontakeinojen, kuten laser-keilauksen käyttöönottoa ja omavalvonnan lisäämistä. Kunnostusta vaativien vanhojen soranottoalueiden kunnostamiseksi rahoitusjärjestelmiä on tarve kehittää. Valtion ympäristötöinä tehtäviä kunnostuksia ja erilaisia yhteistyöhankkeita tulisi lisätä sekä hyödyntää Euroopan aluekehitysrahastolta mahdollisesti saatavaa tukea. Maa-ainestenoton yleissuunnittelun rahoitusta ja yhteistyötä toiminnanharjoittajien kanssa tulisi lisätä. Yleissuunnittelun taustalla pitää olla tietoa alueiden soveltuvuudesta maa-ainestenotolle. Tämä edellyttää lisäselvityksiä, joiden kustannukset kohdistuvat valtiolle, kunnille ja toiminnanharjoittajille. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Maa-ainesten oton toimenpiteiden toteutusvastuussa ovat toimenpiteestä riippuen toiminnanharjoittaja, kunta, ELY-keskus ja esim. maakuntaliitto. Ohjauskeinojen osalta näiden toimeenpanosta vastaavat ministeriöt, Suomen ympäristökeskus, kunnat, kuntaliitto, Geologinen tutkimuskeskus sekä toiminnanharjoittajat. Seurannan osalta vastuu tietojen tuottamisesta on toimijoilla, kunnilla ja tietojen kokoamisesta suurelta osin ELY- keskuksilla Maa-ainesten oton kuten useimpien muidenkin pohjavesitoimenpiteiden toteutumisen seuranta nojaa tällä hetkellä pitkälti manuaaliseen tiedon keruuseen. Seurannan kannalta on tärkeää kehittää tietojärjestelmiä ja yhtenäistää niiden sisällöntuottamista. Tiedonsiirtoa tulisi kehittää POVET-järjestelmän osalta siten, että toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailutulokset saadaan siirrettyä tutkimuslaitoksilta suoraan POVET-järjestelmään. Lisäksi tulevaisuuden toimenpiteiden toteutumisen seurantatyötä helpottaisi POVET-järjestelmän hankeosion kehittäminen ja yhtenäinen ohjeistus sinne tallennettavista pohjavesialueilla toteutettavista hankkeista. 155

156 Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset Pohjaveden kuntakohtainen tai pohjavesialuekohtainen suojelusuunnitelma on keskeinen vesienhoidon väline, jonka laatimisen yhteydessä tehtävillä tutkimuksilla tarkennetaan tietämystä pohjavesialueen hydrogeologiasta sekä arvioidaan pohjavesialueen riskit. Näiden tietojen pohjalta suunnitelmassa esitetään kartoitetuille riskitoiminnoille pohjavedensuojelutoimenpiteet tätä vesienhoitosuunnitelmaa tarkemmin. Suojelusuunnitelman laatiminen perustuu vapaaehtoisuuteen. Suojelusuunnitelmaa laadittaessa tarkistetaan yleensä pohjavesialueiden rajaukset tarkempaan hydrogeologiseen tietoon perustuen, minkä vuoksi selvitykset ja -tutkimukset ovat välttämättömiä. Suojelusuunnitelmia on laadittu vedenottajien, kuntien ja ympäristökeskuksen (myöh. ELY-keskukset) toimesta 1990-luvulta saakka. Pohjavesien suojelusuunnitelmien laatiminen eteni Vuoksen vesienhoitoalueella ensimmäisellä vesienhoitokaudella aikataulussa tai jopa odotettua paremmin. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia laadittiin Vuoksen vesienhoitoalueella Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoittamana Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa ensimmäisellä vesienhoitokaudella. Toteuttajana Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa oli Savo- Karjalan Vesiensuojeluyhdistys ry. Etelä-Savon alueella hanketta hallinnoi Etelä-Savon ELY-keskus. Nykyinen tieto pohjavesialueiden geologiasta ja hydrogeologiasta on puutteellista. Selvityksiä tarvitaan muun muassa pohjavesialuerajausten tarkentamiseen sekä eri toimintojen riskinarviointia ja mahdollisia kunnostustoimenpiteitä varten. Ratkaisuna esitetään tehtäväksi pohjavesialueiden rakenneselvityksiä sekä pohjavesimallinnusta. Pohjavesiselvitykseen kuuluvat geofysikaaliset tutkimukset, maaperäkairaukset, pohjaveden pinnankorkeuksien havainnot ja koepumppaukset ovat oleellisia pohjavesialueen rakenteen ja antoisuuden selvittämisessä. Selvityksillä saadaan tietoa maaperän rakenteesta ja pohjavesialuerajoista, pohjaveden pinnan korkeudesta, pohjavettä suojaavien kerroksien paksuudesta ja laadusta, pohjaveden virtauksesta ja virtauksiin vaikuttavista kalliokynnyksistä sekä mahdollisista uusista vedenottopaikoista. Vesienhoidon toimenpiteet kaudelle Pohjaveden tilan seurantaan ja selvityksiin liittyvissä toimenpiteissä ei ole merkittäviä muutoksia ensimmäiseen kauteen verrattuna. Suojelusuunnitelmien osalta seurantaryhmän toimintaa pyritään toisella suunnittelukaudella edistämään ohjauskeinojen kautta. Suojelusuunnitelman laatiminen ja päivittäminen on muutettu muiksi perustoimenpiteiksi ottaen huomioon suunniteltu muutos suojelusuunnitelmien lainsäädännöllisessä statuksessa (taulukko 45). Yhteistarkkailujen järjestäminen on siirretty seurantojen ja selvitysten alle. Pohjavesialueen yhteistarkkailussa alueen toimijat, kuten kunta, vedenottajat ja yritykset, selvittävät yhdessä pohjaveden laatua ja/tai määrää. Yhteistarkkailun avulla saadaan kokonaiskuva pohjavesialueen tilasta ja vedenlaadussa tapahtuvista muutoksista, ja yleensä kokonaiskustannukset ovat edullisemmat kuin toimijoiden erillisissä tarkkailuissa. Yhteistarkkailuun liittymisestä voidaan velvoittaa toiminnanharjoittajan luvassa. Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia ja selvityksiä koskeva toimenpidevalikoima löytyy pohjavesiä koskevasta toimenpiteiden suunnittelun ohjeistuksesta: 156

157 Taulukko 45. Käytettävissä olevat pohjavesialueiden suojelusuunnitelmia ja selvityksiä koskevat toimenpiteet vesienhoitokaudella Toimenpide Muu perustoimenpide Pohjavesialueen suojelusuunnitelman laatiminen Pohjavesialueen suojelusuunnitelman päivittäminen Yhteistarkkailun järjestäminen pohjavesialueen toimijoiden kesken Täydentävä toimenpide Valtakunnallisten pohjavesiasemien seurannan laajentaminen Pohjavesiselvityksen tekeminen Pohjavesialueen tai sen osan rakenneselvitys/mallinnus Ehdotukset suojelusuunnitelmien toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimista tulisi edelleen tehostaa. Toisella vesienhoitokaudella pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimista esitetään yhdeksälle pohjavesialueelle (taulukko 46). Kaakkois-Suomen ELYn alueella toimenpidettä esitetään Imatran Korvenkannan ja Teppanalan, Luumäen Taavetin ja Uron, Savitaipaleen Ukonkuopan sekä Taipalsaaren Pönniälänkankaan pohjavesialueille. Etelä-Savossa toimenpide koskee Mikkelin Kauriansalmea sekä Vuohiniemi-Haukilampea sekä Savonlinnan Viinavaara-Tahvananmäkeä. Suojelusuunnitelman päivittämistä esitetään Etelä-Savossa Pieksämäen Montolan pohjavesialueelle. Vesienhoitoalueella ehdotetaan pohjavesiselvityksen tekemistä Mikkelin Porrassalmen, Rautjärven Laikon ja Leppävirran Voivakan pohjavesialueilla. Pohjavesialueen tai sen osan geologista rakenneselvitystä/mallinnusta esitetään seitsemällä I-luokan pohjavesialueelle, joita ovat Joutsenonkangas Lappeenrannassa, Punkasalmi Savonlinnassa, Rauhaniemi Sulkavalla, Tuusjärvi Tuusniemellä, Kirkonkylän pohjavesialue Kuopiossa, Harjamäki- Käärmelahti Maaningalla sekä Peltosalmi-Ohenmäki Iisalmessa. Yhteistarkkailun järjestämistä pohjavesialueen toimijoiden kesken esitetään järjestettäväksi neljällä I-luokan pohjavesialueella; Pohjois-Savossa Maaningan Harjamäki-Käärmelahden pohjavesialueella sekä Kaakkois- Suomessa Imatran Vesioronkankaan ja Lappeenrannan Joutsenonkankaan ja Lappeenrannan meijerin pohjavesialueilla. 157

158 Taulukko 46. Ehdotukset pohjavesien suojelusuunnitelmia ja selvityksiä koskeviksi toimenpiteiksi kaudelle Investoinnit vuo- Käyttö- ja ylläpito- Yksik- sina kustannukset vuo- Vuosikustannus Toimenpide kö Määrä (1000 ) dessa (1000 ) (1000 ) Muu perustoimenpide Pohjavesialueen suojelusuunnitelman laatiminen Pohjavesialueen suojelusuunnitelman päivittäminen Yhteistarkkailun järjestäminen pohjavesialueen toimijoiden kesken Pohjavesialue Pohjavesialue Pohjavesialue Täydentävä toimenpide Pohjavesiselvityksen tekeminen Pohjavesialueen tai sen osan rakenneselvitys/mallinnus Pohjavesialue Pohjavesialue Yhteensä Suojelusuunnitelmiin liittyvät kustannukset koostuvat pääosin aineistojen kokoamisesta ja mahdollisista maastotutkimuksista ja esimerkiksi havaintoputkien asentamisista. Suojelusuunnitelmien laatimiskustannukset kohdistuvat useimmiten kunnille, vesihuoltolaitoksille ja valtiolle. Ympäristöministeriö jakaa avustuksia kunnille suojelusuunnitelmien laatimiseksi ja päivittämiseksi. Tällä hetkellä avustuksen taso on euroa vuodessa, mutta avustuksen määrää tulevaisuudessa ei pysty ennakoimaan. Suojelusuunnitelmia toteutetaan myös osittaisen EUrahoituksen avulla, Euroopan aluekehitysrahaston tukemana. EU-rahoituksen taso hankkeissa vaihtelee alueellisesti. Suojelusuunnitelmien rahoitus on tällä hetkellä hyvällä tasolla. Suojelusuunnitelmat vaativat myös päivityksiä ja tätä tarkoitusta varten tarvitaan jatkossakin rahoitusta. Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle Ohjauskeinoina Vuoksen vesienhoitoalueelle esitetään pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimista, päivittämistä ja toimeenpanoa sekä niiden seurantaryhmien toimintaa (taulukko 47). Toiminta on monin paikoin käynnissä vesienhoitoalueella. Ympäristöministeriö myöntää avustuksia suojelusuunnitelmien laatimiseksi. Työryhmä on antanut ehdotukset suojelusuunnitelmien lainsäädännöllisestä asemasta. Hydrogeologisia lisätutkimuksia, rakenneselvityksiä ja pohjavesimallinnusta tehdään nykyisinkin vesienhoitoalueella mutta tarvetta on jatkossakin erityisesti riskialueilla ja selvityskohteilla. Tietojen saatavuutta ja käytettävyyttä tulee edistää eri toimijoiden välillä. Haitallisten aineiden tarkkailua ja seurantaa tulee kehittää toisella vesienhoitokaudella. Myös tietopohja pohjavedestä riippuvaisista ekosysteemeistä on tällä hetkellä vajavaista. 158

159 Taulukko 47. Ehdotukset pohjavesien suojelusuunnitelmia ja selvityksiä koskeviksi ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Edistetään pohjavesien suojelusuunnitelmien laatimista, päivittämistä ja toimeenpanoa sekä niiden seurantaryhmien toimintaa. Edistetään pohjavesialueiden hydrogeologisten lisätutkimusten, rakenneselvitysten ja pohjavesimallinnusten toteuttamista ja niihin liittyvien tietojen saatavuutta. Edistetään haitallisten aineiden tarkkailua ja seurannan kehittämistä. Lisätään tietopohjaa pohjavedestä riippuvaisista ekosysteemeistä ja kehitetään niiden tilan indikaattoreita eri alojen yhteistyön avulla Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteistyötahot YM, ELY-keskukset, kunnat, kuntaliitto, VVY, maakuntien liitot, toiminnanharjoittajat, vesiensuojeluyhdistykset, vesihuoltolaitokset, Valvira Kunnat, vesihuoltolaitokset, Kuntaliitto, GTK YM, SYKE, ELY -keskukset, vesihuoltolaitokset, toiminnanharjoittajat SYKE, ELY-keskukset, YM, Metsähallitus, vesiensuojeluyhdistykset YM=ympäristöministeriö, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Valvira=Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, GTK=Geologian tutkimuskeskus Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Suojelusuunnitelmiin liittyvät kustannukset koostuvat pääosin aineistojen kokoamisesta ja mahdollisista maastotutkimuksista ja esimerkiksi havaintoputkien asentamisista. Suojelusuunnitelmien laatimiskustannukset kohdistuvat useimmiten kunnille, vesihuoltolaitoksille ja valtiolle. Ympäristöministeriö jakaa avustuksia kunnille suojelusuunnitelmien laatimiseksi ja päivittämiseksi. Tällä hetkellä avustuksen taso on euroa vuodessa, mutta avustuksen määrää tulevaisuudessa ei pysty ennakoimaan. Suojelusuunnitelmia toteutetaan myös osittaisen EUrahoituksen avulla, Euroopan aluekehitysrahaston tukemana. EU-rahoituksen taso hankkeissa vaihtelee alueellisesti. Suojelusuunnitelmien rahoitus on tällä hetkellä hyvällä tasolla. Suojelusuunnitelmat vaativat myös päivityksiä ja tätä tarkoitusta varten tarvitaan jatkossakin rahoitusta. Pohjaveden seurannan kustannukset kohdistuvat pääosin ympäristöhallinnolle ja toiminnanharjoittajille. Vedenottajat ja muut toiminnanharjoittajat vastaavat lupiinsa perustuvista tarkkailuista ja niiden kustannuksista. Vedenhankintaa palvelevia pohjavesiselvityksiä on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö, mutta selvityksiin käytettävän rahoituksen määrä on vähentänyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hydrogeologiset tutkimukset, kuten rakenneselvitykset, ovat usein osa laajempia hankkeita, joiden rahoituksesta voivat vastata toiminnanharjoittajat, vesilaitokset, kunnat ja valtio. Esimerkiksi Geologian tutkimuskeskus osallistuu omalla rahoituksellaan pohjavesiselvityksiin kuten rakennekartoitusten toteutukseen. Pohjavesiselvityksiä ja tutkimushankkeita voidaan rahoittaa myös Euroopan aluekehitysrahastosta. Keskeisimpiä pohjavesien seurantahankkeita ovat tällä hetkellä maa- ja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seuranta (MaaMet) sekä vaarallisten ja haitallisten aineiden seuranta (VaHaSe). MaaMetseurantaa rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö ja pohjavesiin kohdistuva rahoitus on ollut noin eurolla vuosittain. VaHaSe-seurantaa rahoittaa ympäristöministeriö ja vuonna 2012 pohjavesiin kohdistuva rahoitus oli euroa. Näihin seurantoihin osoitettu rahoitus on tärkeä jatkossakin toiminnallisen seurannan järjestämiseksi. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Suojelusuunnitelmien ja selvitysten osalta toteutusvastuussa ovat vesilaitokset ja kunnat sekä alueen toiminnanharjoittajat. Valtakunnallisten pohjavesiasemien seurannasta toteutusvastuussa on Suomen ympäristökeskus. Seurannan osalta vastuu on pääasiallisesti alueellisella ELY-keskuksella ja SYKE:llä. 159

160 Liikenne Vuoksen vesienhoitoalueen tiestöstä ja rautateistä osa sijaitsee pohjavesialueilla. Riski tiesuolauksen tai vaarallisten aineiden kuljetusonnettomuuden aiheuttamalle pohjaveden pilaantumiselle on suuri. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan merkittävimpiin tie-, rata-, väylä-, satama- sekä lentokenttähankkeisiin. Tie- ja ratahankkeet eivät tarvitse ympäristölupaa, mutta saattavat tarvita vesilain mukaisen luvan, ja niiden ympäristövaikutukset tulee tietyissä tapauksissa arvioida. Hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös pohjavesivaikutuksiin. Liikennealueista ja toiminnoista päätettäessä tulee huomioida muun muassa vedenottamoiden suoja-aluepäätökset. Tielinjausten suunnittelussa uudet vilkasliikenteiset suolattavat tiet pyritään sijoittamaan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Jos pohjavesialueelle rakennetaan teitä, toteutetaan luiskasuojaukset. Pohjavesisuojauksia rakennetaan myös perusparannushankkeiden yhteydessä tai erikseen riskialttiimmille pohjavesialueille ja suojausten kunnosta pidetään huolta. Tiehallinto seuraa pohjavesisuojausten toimivuutta, tietyillä pohjavesialueilla kloridipitoisuuden kehittymistä ja eri vaihtoehtoja suolan käytöstä aiheutuvien pohjavesihaittojen vähentämiseksi. Kaavoituksessa huomioidaan, että uusia ratalinjoja, ratapihoja tai lentokenttiä ei enää lähtökohtaisesti sijoiteta pohjavesialueille. Mikäli pohjavesialueelle poikkeuksellisesti sijoitetaan uusia ratalinjoja tai -pihoja, tulee erityisesti ottaa huomioon pohjavesien pilaantumisriski. Uuden ratalinjan tai pihan edellyttämät riskienhallintatoimet tulee selvittää tapauskohtaisesti. Lentokenttien vesiensuojeluasiat käsitellään tapauskohtaisesti ympäristöluvassa. Vedenhankintaa varten tärkeillä ja vedenhankintaan soveltuvilla pohjavesialueilla sijaitsevien lentokenttien liukkaudentorjunnan ja lentokaluston jääneston sekä kemikaalien ja polttonesteiden käsittelyn tai varastoinnin riskit pohjavedelle minimoidaan. Kentät viemäröidään pohjavesialueiden ulkopuolelle. Pohjavesivaikutuksien tarkkailua on tehty osin erillisellä vapaaehtoisella tarkkailulla, koska kenttien luvittaminen on osittain kesken. Vaaralliset aineet pyritään kuljettamaan I- ja II-luokan pohjavesialueiden ulkopuolella kulkevilla tieosuuksilla tai ne keskitetään näillä pohjavesialueilla luiskasuojatuille tieosuuksille. Teiden talvisuolausta vähennetään I- ja IIluokan pohjavesialueilla kulkevilla tieosuuksilla vaarantamatta liikenneturvallisuutta. Tienvarsimerkintöjä tehostetaan I ja II luokan pohjavesialueilla. I- ja II-luokan pohjavesialueiden tieosuuksilla käytetään vain niillä sallittuja torjunta-aineita. Ympäristölle haitattomampia vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita on myös kokeiltu. Öljytuotteiden kuljetukset Saimaalla on kielletty ja valtaosalla aluksilla kuljetettavista tuotteista ei ole vesistöön jouduttuaan haitallisia ympäristövaikutuksia. Karilleajon tai maalla tapahtuvan suuren öljyonnettomuuden vuoksi öljyä voi vuotaa vesistöön. Vahinkoriskin pienentämiseksi on viime vuosina Saimaalla panostettu muun muassa kartoittamalla syväväylän kapeikoita ja muita riskialueita. Sisävesien öljyntorjunnassa alueellisilla ympäristökeskuksilla ja pelastuslaitoksilla on keskeinen rooli. Pelastuslaitosten öljyvahinkojen torjuntasuunnitelmat ja alueelliset alusöljy- ja aluskemikaalivahinkojen torjunnan yhteistoimintasuunnitelmat päivitetään säännöllisin väliajoin. Vuonna 2010 Saimaalle on perustettu 30 hengen öljyntorjuntakomppania, joka on Saimaan ympäristön pelastuslaitosten yhteinen. Myös öljyntorjuntaharjoitusten määrää Saimaalla on lisätty viime vuosina. Öljypäästöjen rangaistusmenettelyä on Suomessa kehitetty tehokkaammiksi ottamalla käyttöön erityinen hallinnollisesti määrättävä päästömaksu. Öljyntorjunnasta ja siihen varautumisesta aiheutuvat kustannukset korvataan pelastuslaitoksille, kunnille ja valtiolle öljysuojarahaston varoista. Ympäristöministeriön yhteydessä toimivan rahaston varat kertyvät öljysuojamaksusta ja osittain valtion talousarviosta. Viime kädessä öljyonnettomuudesta aiheutuvista vahingoista ja kustannuksista on vastuussa onnettomuuden aiheuttaja. Alusten kulku voi tietyillä alueilla aiheuttaa rantaeroosiota. Haitallisia vaikutuksia pyritään vähentämään muun muassa väylien sijoittelulla, nopeusrajoituksilla ja aallonaiheuttamiskielloilla. Vesiliikenteen aiheuttamaa ravinnekuormitusta vähennetään saniteettijätevesien keräämisellä sekä muun muassa vesiliikenteen nopeusrajoituksilla. Satamia ja erityisesti pienvenesatamia tulee kehittää ja täydentää jätteiden vastaanottojärjestelmiä niin, että ne vastaavat voimassa olevaa lainsäädäntöä nykyistä paremmin. Septitankkien tyhjennyspisteitä on Saimaalla lisätty viime vuosina. 160

161 Satamien rakentaminen ja väylien ruoppaaminen edellyttää yleensä ympäristölupaa. Laivaliikenteen aiheuttamaa typpioksidikuormitusta voidaan vähentää merkittävästi nykyistä puhtaammilla polttoaineilla ja tehokkaammilla palamisprosesseilla. Vesienhoidon toimenpiteet kaudelle Liikennesektorin osalta pohjavesien suojeluun kohdistuvissa toimenpiteissä ei ole suuria muutoksia ensimmäiseltä kaudelta. Ensimmäisellä kaudella kaikki liikennesektorin toimenpiteet olivat jaoteltu nykykäytännön mukaisiksi ja lisätoimenpiteiksi. Lisäksi vanhat toimenpiteet Pohjavesisuojausten rakentaminen; tieluiskat, radat ja lentokentät (km) sekä ratapihat (ha) ja Pohjavesisuojausten toimivuuden seuranta, kunnossapito ja korjaukset on yhdistetty yhdeksi toimenpiteeksi (taulukko 48). Jälkimmäinen on korvattu uudessa toimenpiteessä sanalla ylläpito ja siihen liittyvät kustannukset merkitään käyttö- ja ylläpitokustannuksina. Liikennettä koskeva toimenpidevalikoima löytyy pohjavesiä koskevasta toimenpiteiden suunnittelun ohjeistuksesta: Taulukko 48. Käytettävissä olevat liikenteen toimenpiteet kaudelle Toimenpide Muu perustoimenpide Pohjavesisuojausten rakentaminen, toimivuuden arviointi ja ylläpito; tieluiskat, radat ja lentokentät (km) sekä ratapihat (ha) Suolauksen vähentäminen ja vähemmän haitalliseen liukkaudentorjunta-aineeseen siirtyminen Täydentävä toimenpide Liikenteen alueiden (tiet, ratapihat, lentokentät) pohjavesivaikutusten seuranta. Ehdotukset liikenteen toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Liikennealueiden (tiet, ratapihat, lentokentät) pohjavesialueiden seurantaa ehdotetaan Vuoksen vesienhoitoalueella toteutettavaksi yhteensä 26 I-luokan pohjavesialueelle (taulukko 49). Pohjavesialueilla kulkevilla tieosuuksilla pohjaveden pilaantumisen estämistä ehdotetaan tehostettavaksi käyttämällä ympäristö- ja terveysvaikutuksiltaan haitattomia vaihtoehtoisia liukkaudentorjunta-aineita liikenneturvallisuutta vaarantamatta tai rakentamalla pohjavesisuojaukset ko. tieosuuksille, mikäli liukkaudentorjuntaa jatketaan nykyisillä tiesuolausmäärillä. Vähemmän haitallisten liukkaudentorjunta-aineiden käyttöä täydentävänä toimenpiteenä on ehdotettu vesienhoitoalueella 3 pohjavesialueelle yhteensä 16 km. Pohjavesisuojauksia esitetään rakennettavaksi 16 I-luokan pohjavesialueelle. Liikenteen pohjavesisuojelutoimenpiteiden valinnan tukena tulisi arvioida toimenpiteen kestävyys ja kustannustehokkuus. Esimerkkejä tästä löytyy julkaisusta Vaihtoehtoiset liukkaudentorjunta-aineet ja pohjavesien suojelu: MIDAS2-hankkeen loppuraportti. 161

162 Taulukko 49. Ehdotukset liikennettä koskeviksi toimenpiteiksi kaudelle Investoinnit vuosi- Käyttö- ja ylläpito- na kustannukset vuo- Vuosikustannus Toimenpide Yksikkö Määrä (1000 ) dessa (1000 ) (1000 ) Muu perustoimenpide Pohjavesisuojausten rakentaminen, toimivuuden arviointi ja ylläpito; tieluiskat, radat ja lentokentät (km) sekä ratapihat (ha) Suolauksen vähentäminen ja km tai ha vähemmän haitalliseen liukkaudentorjunta-aineeseen siirtyminen km Täydentävä toimenpide Liikenteen alueiden (tiet, ratapihat, lentokentät) pohjavesivaikutusten seuranta Pohjavesialue Yhteensä Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle Liikennealueiden aiheuttamia pohjavesiriskejä esitetään kartoitettavaksi ja vähennettäväksi (taulukko 50). Ohjauskeinon toimeenpano on käynnissä. Liikennevirasto jatkaa rata-alueiden pohjavesien seurantoja sekä pohjavesien kloridiseurantoja maanteiden varsilla. Taulukko 50. Ehdotukset liikennettä koskeviksi ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Kartoitetaan ja vähennetään liikennealueiden aiheuttamia pohjavesiriskejä Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteistyötahot LVM, YM, Liikennevirasto, SYKE, ELYt, Kuntaliitto, maakuntien liitot LVM=liikenne- ja viestintäministeriö, YM=ympäristöministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Liikenteen pohjaveden suojelukustannukset koostuvat tieliikenteen, rataliikenteen ja lentoliikenteen kustannuksista. Rataliikenteen kunnossapito ja talvihoito kuuluu liikennevirastolle tieliikenteen osalta ELY-keskuksille (Lvastuualue). Kunnat ja kaupungit vastaavat oman alueensa kaduista. Lentoliikenteen alueiden ylläpito kuuluu Finavialle, joka on valtion liikelaitos. Maantieliikenteen pohjaveden suojelun kustannukset koostuvat pääsääntöisesti liukkaudentorjunnan pohjavesivaikutusten vähentämisen ja ehkäisyn sekä seurannan kustannuksista. Kunnat ja kaupungit vastaavat oman alueensa kadunpidon kustannuksista. Usein kaupunkialueet ovat viemäröityjä, joten liukkaudentorjuntaan käytetyt kemikaalit eivät imeydy maaperään. Lentoliikenteen pohjavedelle aiheuttamat riskit liittyvät pääsääntöisesti kiitoteiden liukkaudentorjuntaa ja lentokoneiden käsittelyyn jäänestoaineilla. Lisäksi lentoasemilla käsitellään ja varastoidaan suuria määriä lentopolttoainetta. 162

163 Liikenteen pohjavedensuojelusta aiheutuvat kustannukset rahoitetaan valtion budjettivaroin, lukuun ottamatta kuntien katualueisiin kohdistuvat pohjavedensuojelukustannukset. Eniten kustannuksia kertyy tieliikennealueiden luiskasuojauksista. Olemassa olevien ympäristöhaittojen torjumiseksi ei nykyisellä rahoituksella voida käynnistää erillisiä hankkeita. Haittoja voidaan kuitenkin torjua osana muita investointeja. Jos ympäristöhankkeisiin käytettävä rahoitus lisääntyy, se suunnataan ensisijaisesti kiireellisiksi luokiteltujen kohteiden pohjavesiriskien ja meluhaittojen vähentämiseen, sen jälkeen voidaan käynnistää muita ympäristöhankkeita. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Liikenteen toimenpiteiden osalta toteutusvastuussa ovat toimenpiteestä riippuen alueellisen ELY-keskuksen L- vastuualue, Liikennevirasto, Finavia ja kunnat. Seurannan osalta vastuu on pääasiallisesti alueellisen ELYkeskuksen Y-vastuualueella ja Liikennevirastolla Vedenotto Uusi vesilaki astui voimaan ja myös uudessa laissa aiemman pohjaveden muuttamiskiellon tarkoittamat toimenpiteet sekä muu yli 250 m³/vrk vedenotto edellyttävät vesitalousluvan hakemista. Lisäksi kaikki vesihuoltolaitosten uudet ottamot tarvitsevat vesilain mukaan Aluehallintoviraston luvan vesimäärästä riippumatta. Vesilain 3 luvun 2 :n (vesitaloushankkeen yleinen luvanvaraisuus) mukaan vesitaloushankkeella on oltava aluehallintoviraston lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää. Vesilain perusteella luvanvaraisten ottamoiden vedenottomäärää ja vaikutusta ympäristöön tarkkaillaan tarkkailuohjelman mukaisesti. Usein tarkkailuun liittyy myös pohjaveden laadun seuranta pohjavesialueella. Osa tarkkailuohjelmista on melko vanhoja, joten niitä on viime vuosina päivitetty. Vedenottamon käyttötarkkailu- ja valvontatutkimusohjelma on terveysviranomaisten valvonnassa, ja valvonta käsittää myös raakaveden valvontaa. Tekopohjaveden valmistamista ei vesilaissa mainita erikseen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa todetaan, että arviointimenettelyä sovelletaan vesihuollon osalta pohjavedenotto- tai tekopohjaveden muodostamishankkeissa, jos niiden vuotuinen määrä on vähintään 3 miljoonaa kuutiometriä eli noin m 3 /vrk. Kuntakohtaiset vesihuollon kehittämissuunnitelmat on laadittu ja niitä päivitetään jatkuvasti. Suunnitelmissa esitetään kunnan vedenhankinta, määritellään ne alueet, joilla tullaan rakentamaan keskitetty vesihuolto ja ne alueet, joilla käsittely on kiinteistön omistajan vastuulla. Suunnitelmien tulee sisältää tiedot paikallisista olosuhteista, kuten vedenottamon haavoittuvasta sijainnista tai läheisistä onnettomuusalttiista toiminnoista aiheutuvasta erityisvalvonnan tarpeesta. ELY-keskukset ovat selvittäneet yhteistyössä kuntien ja vesilaitosten kanssa vesienhoitoalueen pohjavesialueiden vedenhankintamahdollisuuksia 1970-luvulta lähtien työmäärärahoilla ja vuodesta 1996 asti maa- ja metsätalousministeriön myöntämillä varoilla. Vesienhoidon toimenpiteet kaudelle Vedenottosektorin toimenpiteissä on hyvin vähän muutoksia ensimmäiseen kauteen verrattuna. Vesilain mukaisten suoja-alueiden rajauksia ja määräyksiä koskevaan toimenpiteeseen on lisätty myös suoja-alueen purkaminen (taulukko 51). Kaikki esitetyt suoja-alueisiin liittyvät toimenpiteet edellyttävät Aluehallintoviraston päätöstä. Ensim- 163

164 mäisen kauden toimenpide Vesihuollon kehittämissuunnitelmien laatiminen tai päivittäminen käsitellään yhdyskunnat ja haja-asutussektorin ohjauskeinoissa. Vedenottoa koskeva toimenpidevalikoima löytyy pohjavesiä koskevasta toimenpiteiden suunnittelun ohjeistuksesta: Taulukko 51. Käytettävissä olevat vedenoton toimenpiteet kaudelle Toimenpide Kuvaus Muu perustoimenpide Vedenottamon suoja-alueen perustaminen Vedenottamon suoja-aluerajausten tai -määräysten päivittäminen tai suoja-alueiden purkaminen Vedenoton vaikutusten selvittäminen (tarvittaessa lupaharkinta tai luvan päivittäminen) Vedenottamolle perustetaan vesilain mukainen suoja-alue Päivitetään olemassa olevan vedenottamon suoja-alueen rajausta tai päätökseen sisältyviä määräyksiä tai kumotaan suoja-alue Selvitetään vedenotosta aiheutuvia vaikutuksia. Tarvittaessa esitetään vedenotolle lupamenettelyä tai olemassa olevan vedenottoluvan ehtojen päivittämistä ja pohjaveden pinnankorkeuden tarkkailua. Täydentävä toimenpide Pohjavedenottamoiden raakaveden laadun seurannan tehostaminen Tehostetaan raakaveden seurantaa vedenottamolla tai järjestetään yhteistarkkailu alueelle eri toimijoiden kanssa Ehdotukset vedenoton toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Vuoksen vesienhoitoalueella esitetään vedenoton vaikutusten selvittämistä kahdella pohjavesialueella/vedenottamolla (Savonlinnan Kulennoisharju, Lappeenrannan Tiuruniemi) (taulukko 52). Lisäksi kolmella pohjavesialueella raakaveden laadun seurantaa olisi syytä tehostaa (Savonlinnan Keplakko, Mikkelin Hanhikangas ja Rantasalmen Ruutananharju). Pohjaveden tarkkailun tehostaminen lisää vesihuoltolaitoksen toiminnan varmuutta ja poikkeuksellisten olosuhteiden tunnistaminen helpottuu ja nopeutuu. Taulukko 52. Ehdotukset vedenottoa koskeviksi toimenpiteiksi kaudelle Investoinnit vuosina Käyttö- ja ylläpito kustannukset vuo- Vuosikustannus Toimenpide Yksikkö Määrä (1000 ) dessa (1000 ) (1000 ) Muu perustoimenpide Vedenoton vaikutusten selvittäminen (tarvittaessa lupaharkinta tai luvan päivittäminen) Vedenottamokohtainen Täydentävä toimenpide Pohjavedenottamoiden raakaveden laadun seurannan tehostaminen Pohjavesialue Yhteensä Ehdotukset ohjauskeinoiksi kaudelle Suoraan vedenottoon liittyviä ohjauskeinoja ei ole esitetty. 164

165 Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Vedenottoon liittyvät kustannukset koostuvat pääsääntöisesti vesilain mukaisten lupien hakemukseen liittyvistä selvityksistä ja luvan määräyksissä olevista velvoitteista ja ne ovat vedenottajan tai kunnan vastuulla. Näitä ovat mm. pohjavesiselvityksen tai suoja-aluesuunnitelman laadinta, pohjaveden tarkkailuohjelman laatiminen ja korkeuden sekä laadun tarkkailu. Laajoissa hankkeissa vaaditaan myös YVA-menettelyn mukainen arviointi. Vedenhankintaa palveleviin pohjavesiselvityksiin on ollut vielä käytettävissä myös maa- ja metsätalousministeriön rahoitusta. Vedenottamoiden rakentamiseen on ollut mahdollista hakea maa- ja metsätalousministeriön rahoitusta. Viime vuosina pohjavesiselvityksiin ja niihin liittyviin vesihuoltohankkeisiin on ollut mahdollista hakea rahoitusta myös Euroopan aluekehitysrahastosta. Vesihuoltopalveluista perittävät maksut pyritään pitämään kohtuullisina ja tasapuolisina. Vedenhankinnan kehittämissuunnitelmissa ja yleissuunnitelmissa on myös vedenotto esillä. Näiden kustannuksista vastaavat kunnat, vedenottajat ja maa- ja metsätalousministeriö. Valvonnan kustannukset jakautuvat ympäristöhallinnon ja kuntien kesken. Viime vuosien resurssileikkausten vuoksi on erittäin tärkeää kehittää seurantaa yhteistarkkailuksi. Myös tietojärjestelmien kehittäminen on ollut ajankohtaista jo useita vuosia. Vedenottoon liittyvissä toimenpiteiden toteuttamisessa korostuu riittävien resurssien saaminen ohjaamiseen ja valvontaan (ympäristöhallinto, kunnat). Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vedenottoon liittyvien toimenpiteiden osalta toteutusvastuu on vesilaitoksella ja alueellisen ELY-keskuksen Y- vastuualueella. Seurantavastuu on aluehallintovirastolla suoja-aluepäätösten ja lupa-asioissa Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Vesienhoidon toimenpiteet kaudelle Vesien säännöstely ja rakentaminen kattaa kaksi toimenpidettä: Säännöstelykäytännön kehittäminen ja kalankulkua helpottavat toimenpiteet. Toimenpiteet ovat täydentäviä toimenpiteitä ja jaetaan suunnittelussa neljään vaiheeseen, jotka ovat selvitys, suunnittelu, toteutus sekä käyttö ja ylläpito. Toimenpiteet kohdistetaan vesimuodostumakohtaisesti. Säännöstelyn kehittämishankkeet ovat käytännössä aina monitavoitteisia ja eri tarpeista lähteviin säännöstelyjen kehittämishankkeisiin tulisi sisällyttää aina myös ekologisen tilan parantamista koskevia tarkasteluja. Säännöstelyn kehittämishankkeista on vaikea eritellä erilleen ekologisen tilan kehittämiseen tähtääviä toimia, vaan hankkeita on tarkasteltava kokonaisuuksina. Vesienhoidon toimenpideohjelmiin otetaan vain sellaiset säännöstelyn kehittämishankkeet, joiden yhtenä tavoitteena on parantaa ekologista tilaa. Erityisesti kalastoon kohdistuvat vaikutukset ovat painottuneet ekologisen tilan tarkastelussa säännöstelyn kehittämishankkeissa. Säännöstelykäytännön kehittäminen -toimenpide kohdistetaan kaikkiin niihin vesimuodostumiin, joihin se merkittävästi vaikuttaa. Kehittämishankkeissa selvitetään myös, aiheuttaako mahdollinen ilmastonmuutos tarpeita säännöstelykäytäntöjen muuttamiseen, sillä vesistösäännöstelyt ovat yksi keskeinen keino vähentää tulvista aiheutuvia vahinkoja. Ympäristövirtaaman (ekologisen virtaaman) palauttamiseen tähtäävät hankkeet kuuluvat niin ikään säännöstelykäytännön kehittämiseen. Ympäristövirtaaman palauttamisella tarkoitetaan riittävän virtaaman järjestämistä joen ekosysteemin turvaamiseksi tai palauttamiseksi mahdollisimman luonnonmukaiseksi. 165

166 Kalan kulkua helpottavilla toimenpiteillä tarkoitetaan rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Parannusmenetelmiä ovat esimerkiksi vaellusesteiden poistot, kalatiet, kalahissit tai luonnonmukaiset ohitusuomat. Myös kalojen alas vaelluksen helpottaminen voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä. Kunnostustoimenpiteet ovat vesienhoitokaudella samat kuin ensimmäisellä suunnittelukaudella. (taulukko 53) Pienten vesien kunnostus on toisella kierroksella kuitenkin jaettu valuma-alueen koon perusteella kahdeksi erilliseksi toimenpiteeksi: puron elinympäristökunnostus sekä pienten virtavesien elinympäristökunnostus. Kukin toimenpide jaetaan suunnittelussa neljään vaiheeseen, jotka ovat selvitys, suunnittelu, toteutus sekä käyttö ja ylläpito. Vesienhoidon suunnittelun ohje vesistöjen kunnostuksen, säännöstelyn ja rakentamisen osalta löytyy ympäristöhallinnon vesienhoidon www-sivuilta: Taulukko 53. Käytettävissä olevat vesien säännöstelyn, rakentamisen ja kunnostuksen toimenpiteet vesienhoitokaudella Toimenpide Kuvaus Muut perustoimenpiteet Velvoitetoimenpide Ympäristönsuojelu- ja vesilain mukaisten lupien velvoitteet Täydentävät toimenpiteet Suuren rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala > 5 km2) Pienen rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala < 5 km2) Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km2) Merenlahden kunnostus Joen elinympäristökunnostus (valuma-alue > 100 km2) Puron elinympäristökunnostus (valuma-alue < 100 km2) Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää rehevyyttä ja sisäistä kuormitusta. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää rehevyyttä ja sisäistä kuormitusta. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää rehevyyttä ja sisäistä kuormitusta. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää hydromorfologisista muutoksista aiheutuvia vaikutuksia tai kuormituksesta aiheutuvia rehevyys- ja liettymishaittoja. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää mm. uitosta, tulvasuojelusta, voimataloudesta ja kuivatuksesta aiheutuneita vaikutuksia. Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää mm. uitosta, tulvasuojelusta, voimataloudesta, liettymisestä ja kuivatuksesta aiheutuneita vaikutuksia. Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (valuma-alue < 200 km2) Useita menetelmiä, joiden tavoitteena on vähentää mm. uitosta, tulvasuojelusta, voimataloudesta, liettymisestä ja kuivatuksesta aiheutuneita vaikutuksia. Valuma-alueen veden pidättämiskyvyn parantaminen Erityisalueiksi nimettyjen Naturaalueiden kunnostus Muu suoraan vesistöön kohdistuva toimenpide Säännöstelykäytännön kehittäminen Kalankulkua helpottava toimenpide Entisten tulva-alueiden ennallistaminen sekä tulvaniittyjen ja metsien tai vastaavien alueiden toteuttaminen patoratkaisuilla tai penkereitä siirtämällä. Laskettujen järvien vesittäminen. Kunnostustoimenpiteet, joiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen ja jotka edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Suoraan järviin tai merialueelle kohdistuvat toimenpiteet, joiden tarkoitus ei ole rehevyyshaittojen vähentäminen tai säännöstelyn kehittäminen ja suoraan jokiin kohdistuvat toimenpiteet, jotka eivät liity morfologisen tai hydrologisten olosuhteiden parantamiseen. Monitavoitteisia toimenpiteitä, joiden tavoitteena voivat olla esimerkiksi säännöstellyn järven virkistyskäyttöarvon parantaminen, tehokkaampi vesivoiman hyväksikäyttö, tulvaja kuivuusriskien hallinta, vesistön lähialueen kuivatustilan parantaminen, vesistön ekologian parantaminen tai lyhytaikaissäädöstä aiheutuvien niin ekologisten kuin morfologisten haittojen vähentäminen. Rakenteita tai virtaamien muutoksia, joilla kalojen kulkumahdollisuutta vaellusesteiden ohi parannetaan. Parannusmenetelmiä ovat esimerkiksi vaellusesteiden poistot, kalatiet, kalahissit tai luonnonmukaiset ohitusuomat. Myös kalojen alasvaelluksen helpottaminen voi olla osa kalan kulkua helpottavia toimenpiteitä. 166

167 Ehdotukset vesien kunnostusta säännöstelyä ja rakentamista koskeviksi toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Säännöstelyn kehittäminen Säännöstelykäytännön kehittämishankkeita esitetään Vuoksen vesienhoitoalueelle neljälle vesimuodostumalle Pohjois-Savossa (Kiuruvesi, Osmanginjärvi ja Suuri-Pieksä) sekä Pohjois-Karjalassa (Pielinen) (taulukko 54). Säännöstelykäytännön kehittämisen tavoitteet voivat olla hyvin moninaisia. Osa säännöstelyn luvista on määräaikaisia ja lupien uusimisen yhteydessä tarkastellaan säännöstelyn kehittämistä useista näkökulmista. Tavoitteina voivat olla esimerkiksi säännöstellyn järven virkistyskäyttöarvon parantaminen, tehokkaampi vesivoiman hyväksikäyttö, tulva- ja kuivuusriskien hallinta, vesistön lähialueen kuivatustilan parantaminen, vesistön ekologian parantaminen tai lyhytaikaissäädöstä aiheutuvien niin ekologisten kuin morfologisten haittojen vähentäminen. Myös ilmastonmuutos on tuonut tullessaan tarpeita säännöstelykäytäntöjen muuttamiseen. Säännöstelyn seurauksena syntyneiden ns. kuivien eli vanhojen uomien ympäristövirtaaman (ekologisen virtaaman) palauttamiseen tähtäävät hankkeet kuuluvat niin ikään säännöstelykäytännön kehittämiseen. Ympäristövirtaaman palauttamisella tarkoitetaan riittävän virtaaman järjestämistä joen ekosysteemin turvaamiseksi tai palauttamiseksi mahdollisimman luonnonmukaiseksi. Valuma-alueen vedenpidätyskyvyn parantaminen Vedenpidätyskykyä parannetaan entisiä tulva-alueita ennallistamalla sekä toteuttamalla tulvaniittyjä ja -metsiä tai vastaavia alueita erilaisilla patoratkaisuilla tai penkereitä siirtämällä. Suo- ja metsäalueiden ennallistaminen ja valunnansäätely sekä kosteikot, laskeutusaltaat ja pintavalutuskentät kuuluvat maa- tai metsätaloussektoreiden toimenpiteisiin ja hulevesien hallinnan toimenpiteet sisältyvät yhdyskuntasektorin toimenpiteisiin. Vesienhoitoalueella esitetään tehtäväksi selvitys valuma-vesien pidättämismahdollisuuksista Kiuruveden valuma-alueella. Toimenpide on mainittu suosituksena Kiuruveden säännöstelyn kehittämisselvityksessä. Kalankulun helpottaminen Voimalaitosten patorakenteet estävät lähes kokonaan tai täysin kalojen nousun monessa vesimuodostumassa. Näiden osalta on suunniteltu kalatieratkaisuja tai luonnonmukaisia nousumahdollisuuksia kalojen nousun mahdollistamiseksi sekä kohteesta riippuen myös muita muun muassa kalojen lisääntymismahdollisuuksia parantavia toimenpiteitä. Kalankulkua helpottavia toimenpiteitä esitetään yhteensä 19 vesimuodostumaan Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa ja Kaakkois-Suomessa. Rehevien järvien kunnostus Vesistöjä kunnostetaan ja hoidetaan muun muassa vesi- ja rantaluonnon, virkistysmahdollisuuksien ja arvokkaiden maisemien palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Yhtenä keskeisenä päämääränä on vesistöjen ekologisen tilan parantaminen. Pysyvien tulosten saavuttamiseksi on tarpeen tehdä toimenpiteitä sekä valuma-alueella että itse vesistössä. Vesienhoitoalueen järviä rehevöittää ravinnekuormitus, joka on peräisin pistekuormituslähteistä, valumaalueen maankäytöstä tai järven sisäisestä kuormituksesta. Aiemmin tehty järven vedenpinnan laskeminen esimerkiksi maatalouden tai tulvasuojelun tarpeiden vuoksi on eräissä tapauksissa pahentanut rehevöitymishaittoja. 167

168 Rehevöityneiden järvien kunnostuksia on tarkoitus tehdä kaikilla suunnittelun osa-alueilla, mutta toimenpiteet pyritään aloittamaan vasta sen jälkeen, kun kunnostuksen onnistumisen kannalta riittävät toimenpiteet ulkoisen kuormituksen vähentämiseksi on toteutettu tai varmuudella toteutetaan muiden sektoreiden toimenpiteinä. Kunnostusmenetelminä vesienhoitoalueella käytetään yleisimmin hapetusta, ravintoketjukunnostusta, fosforin kemiallista saostamista, alusveden poistamista, ruoppausta, vedenpinnan nostamista, tilapäistä kuivattamista ja erilaisia sedimentin kemiallisia tai muita käsittelyjä. Kunnostettavia järvikohteita on suhteellisen paljon eri puolilla vesienhoitoaluetta, mutta laajimmat kunnostustarpeet painottuvat hyvää huonommassa tilassa oleville vesialueille. Niitä ovat mm. Onkivesi, Kiuruvesi, Pieni- ja Suuri Onkamo, Viinijärven länsiosa, Ätäskö, Joroisselkä, Annilanselkä-Kyyhkylänselkä, Suuri Raudanvesi, Läntisen Pien-Saimaan länsiosa, Maavesi ja Pieni Rautjärvi. Lisäksi vesienhoitoalueelle on esitetty lukuisten pienempien järvien kunnostusselvitystä, -suunnittelua tai toteutusta. Virtavesien elinympäristökunnostus Joen elinympäristökunnostuksia esitetään 29 vesimuodostumaan, kuten Pohjois-Karjalassa Pielisjokeen, Lieksanjoen yläosaan, Koitajoen alaosaan ja Ala-Koitajokeen sekä Pohjois-Savossa Laakajokeen ja Vaahtovanjokeen. Etelä-Savossa keskeisiä kohteita ovat mm. Heinäveden reitti, Joroisvirta ja Huosiosjoki. Kaakkois-Suomen kohteita ovat mm. Vilajoki, Soskuanjoki, Urpalanjoki ja Vaalimaanjoen alaosa. Pääasiallisina kunnostusmenetelminä tullaan käyttämään syvyys- ja virtausolosuhteiden monipuolistamista kynnysten, syvänteiden ja kiveämisen avulla, kutusoraikkojen määrän lisäämistä, liettymien poistamista sekä kuivilleen jääneiden uomanosien vesittämistä. Tulvasuojelluilla jokiosuuksilla käytettäviä kunnostusmenetelmiä ovat suoristetun rantaviivan monimuotoistaminen, suvantoalueiden leventäminen, rantasuojauksien poistaminen tai muuttaminen luonnonmukaisiksi ja penkereiden poistaminen tai siirtäminen kauemmaksi rantaviivasta. Vähävetisiksi jääneissä luonnonuomissa ja rankasti tulvasuojelutarkoitukseen peratuissa uomissa yleisin vesienhoitoalueella käytettävä kunnostusmenetelmä on matalien, monimuotoisten tekokoskien rakentaminen vesitettyjen alueiden ja vesisyvyyden lisäämiseksi. Puron elinympäristökunnostuksissa menetelmät ja tavoitteet ovat pääosin samoja kuin jokivesissä. Purokunnostuksissa käytetään enemmän puurakenteita, jotka monimuotoistavat uomaa ja puhdistavat puron pohjaa hienosta aineksesta. Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostus Vesipuitedirektiivin mukaiseen suojelualueiden rekisteriin on sisällytetty sellaisia Natura verkostoon kuuluvia alueita, joilla veden tilan ylläpito tai parantaminen on tärkeää elinympäristön tai lajin suojelun kannalta. Elinympäristöjen ja lajien suojeluun määriteltyjen alueiden valinnassa on otettu huomioon keskeiset yhteisön lainsäädännön, eli ns. luontodirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaiset Natura 2000-alueet, jotka ovat merkittäviä vedestä riippuvaisten elinympäristöjen ja lajien suojelun kannalta. Erityiseksi alueeksi nimeäminen ei tuo uusia juridisia lisäsuojeluvelvoitteita Natura alueille. Natura-alueen ottaminen rekisteriin korostaa alueen merkitystä ja huomioon ottamista vesienhoitosuunnittelussa ja lupaprosesseissa. Erityisalueiksi nimettyjen Natura-alueiden kunnostustoimenpiteiden pääasiallinen tarkoitus on alueen suojeluarvojen ylläpitäminen tai parantaminen siten, että ne edistävät myös vesienhoidon tavoitteita. Tällaisia toimenpiteitä ovat vesienhoitoalueella joki- ja puroreittien valuma-alueiden ja soiden ennallistaminen sekä lintuvesiin kohdistuvan ravinnekuormituksen vähentäminen lähivaluma-alueella tehtävin vesiensuojelutoimenpitein. Jos rahoitus tulee maa- tai metsätalouden rahoitusjärjestelmistä, ovat toimenpiteet sisällytetty niihin sektoreihin. 168

169 Natura-alueiden kunnostustoimenpiteet ovat pääasiassa lintuvesikunnostuksia, joissa pyritään palauttamaan avovettä pahasti umpeenkasvaneille kohteille. Keskeisimpiä kunnostusmenetelmiä ovat vedenpinnan nostaminen eli vesitilavuuden lisääminen pohjapadon avulla, allikoiden kaivaminen ruoppaamalla ja ilmaversoisen vesikasvillisuuden niitto muutamana kesänä peräkkäin. Kaivamisen yhteydessä tehdään erillisiä pesimäsaarekkeita. Lisäksi kunnostetaan lintuvesiin liittyviä rantaniittyjä raivaamalla puustoa ja pensaikkoa, niittämällä sekä laidunnuksella. Lintuvesikunnostuksia tai niiden selvitystä ja suunnittelua on tarkoitus kohdistaa 14 vesimuodostumaan, kuten Tohmajärven Peijonniemenlahdelle, Kiteenjärven Päätyeenlahdelle, Rantasalmen Vaahersaloon sekä Iisalmen reitillä Iisalmen reitillä (Keskimmäinen, Ylemmäinen, Tismiö) ja Kiuruvedellä (Luupuvesi-Välijärvi-Yläjärvi). Lintuvesikunnostusten tavoitteena on estää hyvin rehevien vesialueiden lopullinen umpeenkasvu ja säilyttää olosuhteet sopivina eri lintulajeille. Muut suoraan vesistöön kohdistuvat toimenpiteet Muita suoraan vesistöön kohdistuvia toimenpiteitä on Pohjois-Savossa Atronjoen luonnonuoman juoksutus, jota voimayhtiö tekee vapaaehtoisen sopimuksen mukaisesti kesäaikana. Toimenpiteenä on myös Haukiveden Huruslahden tributyylitinan (TBT) pitoisuuksien seurantaa alueelle laaditun seurantaohjelman mukaisesti. Seurantaohjelma sisältää sedimentissä esiintyvien haitta-aineiden lisäksi mm. vesinäytteiden-, pohjaeläinnäytteiden- ja kalanäytteiden ottamisen. Ohjelma perustuu Huruslahdella ja sen alapuolisella Haukivedellä tehtyyn varsin laajalle alueelle ulottuneeseen selvitystyöhön ja ympäristövaikutusten arviointiin. Arvioinnin mukaan TBT-pitoisuudet eivät tällä hetkellä vaadi aktiivisia kunnostustoimia. Velvoitetoimenpiteet Velvoitetoimenpiteitä Vuoksen vesienhoitoalueella ovat muun muassa Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa voimalaitosten erilaiset juoksutusvelvoitteet (mm. Ala-Koitajoen lisävirtaama, Laakajoen minimijuoksutus ja Sälevän kalatien virtaama) ja niistä aiheutuvat tappiot voimataloudelle. Lisäksi velvoitetoimenpiteinä on myös järvien ilmastusta yhdyskuntien ja teollisuuden alapuolisissa vesistöissä. Kalaistutukset ja kalatalousmaksut Vuoksen vesienhoitoalueella käytetään vuosittain istutusvelvoitteisiin ja kalatalousmaksuihin yhteensä n euroa (ALV 0 %). Valtaosa kalatalousmaksuistakin käytetään istutuksiin, mutta pieni osa myös muihin toimenpiteisiin. On muistettava, että istutuksista merkittävä osa tehdään kalastukselle aiheutuneiden menetysten korvaamiseksi. Kritiikki istutuksia kohtaan on kuitenkin kasvanut, sillä monet niistä ovat heikkotuottoisia ja ne eivät välttämättä edistä kalakantojen monimuotoisuutta. Kalojen ja rapujen luontainen lisääntyminen on lisäksi lukuisissa kohteissa estynyt tai vaikeutunut kutu- ja poikastuotantoalueiden tuhoutumisen tai vaellusesteiden rakentamisen vuoksi. Jos halutaan arvioida, kuinka suuri osa velvoiteistutuksista on ekologista tilaa kohentavia, olisi tehtävä velvoitekohtainen arviointi. Istutustoiminnan laajuuden ja puutteellisten lähtötietojen vuoksi siihen ei ole tässä suunnittelutyössä mahdollisuutta. 169

170 Taulukko 54. Ehdotukset vesistöjen kunnostusta, säännöstelyä ja rakentamista koskeviksi toimenpiteiksi kaudelle Toimenpide Yk- Määrä Investoinnit Käyttö- ja Vuosi- sikkö vuosina ylläpito- kustan kustan- nus A selvitys B suunnittelu C toteutus D käyttö ja ylläpito (1000 ) nukset vuodessa (1000 ) (1000 ) Muut perustoimenpiteet Velvoitetoimenpide Istutus- ja kalatalousmaksut kpl Täydentävät toimenpiteet Suuren rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala > 5 km 2 ) Pienen rehevöityneen järven kunnostus (pinta-ala < 5 km 2 ) Pienten rehevöityneiden järvien kunnostus (pinta-ala < 5 km 2 ) Joen elinympäristökunnostus (valuma-alue > 100 km 2 ) Puron elinympäristökunnostus (valuma-alue < 100 km 2 ) Pienten virtavesien elinympäristökunnostus (valuma-alue < 200 km 2 ) Valuma-alueen veden pidättämiskyvyn parantaminen Erityisalueiksi nimettyjen Naturaalueiden kunnostus Muu suoraan vesistöön kohdistuva toimenpide Säännöstelykäytännön kehittäminen Kalankulkua helpottava toimenpide Vesimuod. Vesimuod. Vesimuod. Vesimuod. Vesimuod. Vesimuod. Hankkeiden lukum. Vesimuod. Vesimuod. Vesimuod. Vesimuod Yhteensä

171 Ehdotukset ohjauskeinoiksi kaudelle Toisen suunnittelukierroksen ohjauskeinot (taulukko 55) pohjautuvat ensimmäisen kauden ohjauskeinoihin, kuten valmistuneiden strategioiden ja ohjelmien toteuttamiseen sekä ohjeistuksen käyttöönottoon. Taulukko 55. Ehdotukset vesistöjen kunnostusta, säännöstelyä ja rakentamista koskeviksi ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Toteutetaan kalatiestrategiaa Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteistyötahot MMM, ELY-keskukset, Energiateollisuus, SYKE, Luke, ELYkeskukset, vapaa-ajan kalastajat, neuvontajärjestöt, kalastusalueet, vesialueen omistajat Toteutetaan pienvesiohjelmaa YM, MMM, SYKE, ELY-keskukset, metsänomistajat, Suomen metsäkeskus, metsäkeskukset, metsähallitus, RKTL, neuvontajärjestöt, kalastusalueet, vesialueen omistajat, vesiensuojeluyhdistykset Toteutetaan vesistöjen kunnostusstrategiaa YM, MMM, ELY-keskukset, SYKE, RKTL, vesiensuojeluyhdistykset, maakuntien liitot, neuvontajärjestöt, kalastusalueet, vesialueen omistajat Kehitetään vesilain mukaisten lupavelvoitteiden joustavuutta ja tarkistamismahdollisuuksia vesien- ja merenhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi MMM, ELY-keskukset, AVI:t, YM, toiminnanharjoittajat, osakaskunnat, kalastusalueet, Luke Selvitetään arvokkaiden vesi- ja rantaluontotyyppien suojelua koskevien säädösten tarkistamistarvetta luonnonsuojelu-, vesi- ja metsälainsäädäntöä kehitettäessä YM, MMM Kehitetään vesistösäännöstelyjen käytäntöjä MMM, ELY-keskukset, SYKE, YM, energiateollisuus, vesialueen omistajat, kunnat, maakuntien liitot, neuvontajärjestöt, kalastusalueet Parannetaan edellytyksiä tulvavesien pidättämishankkeiden toteuttamiseen tulvariskien hallintaa sekä maankäyttöä kehitettäessä ottaen huomioon ekologisen tilan ja luonnon monimuotoisuuden tavoitteet Kehitetään kunnostusten rahoitusta ja aktivoidaan omaehtoista kunnostustoimintaa Tehdään valuma-alueen kokonaistarkasteluun perustuvia alueellisia kunnostussuunnitelmia ja valitaan alueelliset kunnostuksen kärkihankkeet Kehitetään kunnostusmenetelmiä ja eri menetelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja pysyvyyden seurantaa Kehitetään kunnostusmenetelmiä ja eri menetelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja pysyvyyden seurantaa MMM, YM, ELY -keskukset, maakuntaliitot, SYKE YM, MMM, ELY-keskukset, neuvontaorganisaatiot, yhdistykset, säätiöt YM, ELY-keskukset, ELY -keskukset, Vesiensuojelu-yhdistykset, järvien hoitoyhdistykset SYKE, ELY -keskukset, yliopistot, vesiensuojeluyhdistykset, säätiöt, jokineuvottelukunnat, kunnat MMM,YM, ELY-keskukset, energiayhtiöt Selvitetään vesienhoitoalueittain vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden saastuttamien sedimenttien kunnostamistarvetta ja mahdollisuuksia YM, AVIt, ELYt, toiminnanharjoittajat, kunnat, Ympäristövirtaaman määrittämistä koskevien tarpeiden määrittäminen ja menetelmien kehittäminen MMM,YM, ELY-keskukset, energiayhtiöt MMM= Maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, AVI=Aluehallintovirasto, Luke=Luonnonvarakeskus, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 171

172 Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Säännöstelyhankkeissa rahoitusvastuussa ovat vesilain mukaan säännöstely-yhteisön jäsenet saamansa hyödyn suhteessa. Lupaviranomainen voi lupapäätöksessä hakemuksesta velvoittaa myös muun hyödynsaajan osallistumaan hankkeen kustannuksiin. Valtiota ei pidetä hyödynsaajana, ellei säännöstelystä välittömästi aiheudu hyötyä valtion omaisuudelle tai valtion säännöstelyhankkeelle Kalateiden suunnittelu ja toteutus on tapahtunut lähinnä maa- ja metsätalousministeriön momentilta (Kalataloudelliset rakentamis- ja kunnostushankkeet), josta rahoitetaan myös muita kalataloudellisia kunnostuksia. Sellaiset kalatiehankkeet, joihin on saatu ulkopuolista rahoitusta, on asetettu toteutusjärjestyksessä etusijalle. Kalatalousmaksuja voidaan suunnata kalatiehankkeisiin laatimalla kalatalousmaksun käyttösuunnitelma sellaiseksi, että se sisältää kalatiehankkeen. Tällöin vesilain mukaisessa luvassa on määrätty kalatalousmaksu, joka mahdollistaa varojen kohdentamisen kalateihin. Kalatalousvelvoitteisiin liittyvien kalatalousmaksujen käyttö EUhankkeiden vastinrahoituksessa on mahdollista vuoden 2012 määrärahasta lähtien, mikä antaa uusia rahoitusmahdollisuuksia. Kalatalousmaksujen käyttö kalankulun helpottamiseen edellyttää, että käyttö perustuu hyväksyttyyn maksun käyttösuunnitelmaan ja että hankkeella voidaan lieventää niitä kalataloudellisia haittoja, joita varten kalatalousmaksu on määrätty. Kalatien aikaansaamiseksi on mahdollista myös harkita istutusvelvoitteen muuttamista lupaviranomaisen päätöksellä joko kokonaan tai osittain kalatien rakentamisvelvoitteeksi tai määräaikaiseksi kalatalousmaksuksi, jolla kalatien rakentamisen kustannukset katetaan. Menettelyyn sisältyy vielä mm. budjettiteknisiä ongelmia, mutta pidemmällä tähtäimellä kalatalousvelvoitteiden muuttaminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia kalankulkua helpottavien rakenteiden rahoitukseen. Osassa vanhoja säännöstely- ja patolupia ei ole lainkaan velvoitteita kalataloudellisten vahinkojen kompensoimiseksi, jolloin kalatalousvelvoitetta ei voida vastoin luvan haltijan suostumusta määrätä niihin jälkikäteen (KHO , t. 1160). Tämä estää kalateiden rakentamisen ja niiden kustantamisen luvanhaltijan velvoitteena monissa tärkeissä kohteissa, joiden ekologista tilaa tulisi kohentaa. Vesilakiin on näin ollen tarkistamisen tarpeita sekä vesistöjen läpikulkukelpoisuuden edistämiseksi että ympäristövirtaamien huomioon ottamiseksi. Kalatiestrategian linjausten mukaisesti kalateiden ja muiden kalankulkua helpottavien toimenpiteiden rahoitukselle etsitään innovatiivisesti uusia kansallisia ja kansainvälisiä rahoitusmahdollisuuksia. Esimerkiksi EUhankerahoitus voi olla mahdollista usean rahaston kautta, kuten meri- ja kalatalousrahasto, LIFE+ -ohjelma sekä EU:n naapuruusohjelmat. Lisäksi hyödynnetään monipuolisesti olemassa olevia kuntien, maakuntaliittojen tai elinkeinoelämän rahoitusmahdollisuuksia. Kunnostusten rahoitusjärjestelmien kehittämistä on käsitelty kunnostustyöryhmässä, jonka ympäristöministeriölle jättämään loppuraporttiin on kirjattu päätavoitteet rahoitusjärjestelmien kehittämiseksi: Lisätään eri rahoituslähteiden käyttöä vesien kunnostuksessa Kunnostushankkeet sisällytetään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tulosohjaukseen ja rahoituskehyksiin Kuntien ja maakuntien merkitys alueensa vesien kunnostuksen yhteistyötahona ja rahoittajana kasvaa Paikalliset yritykset ja yhteisöt tulevat kumppaneiksi vesien kunnostus- ja hoitotyöhön Rannan ja vesialueiden omistajat, paikalliset asukkaat, vesitalouslupien haltijat, osakaskunnat ja kalastusalueet tulevat aktiivisesti mukaan vesienhoitoon hyödynsaajina Kunnostushankkeissa sovelletaan nykyistä enemmän aiheuttaja maksaa -periaatetta Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Vesistöjen kunnostukseen liittyvien vesienhoitotoimenpiteiden toteuttamisvastuuta on usein vaikea kohdistaa yksittäiseen toimijaan. Valtion lisäksi kunnostustoimien rahoittamiseen ja toteuttamiseen ovat osallistuneet myös EU, kunnat, yritykset, säätiöt ja yksityiset vesien käyttäjät. Etenkin pienten kunnostusten vireillepanossa, suunnittelussa ja toteutuksessa ranta-asukkailla ja muilla vesien käyttäjillä on merkittävä rooli. Aivan pienimpiä kohteita lukuun 172

173 ottamatta he organisoituvat yleensä esim. osakaskuntien, kalastusalueiden, järvi- ja virtavesiyhdistysten tai kyläyhdistysten puitteissa. Suurimmissa kohteissa voidaan perustaa järven suojelusta tai hoidosta vastaava erillinen organisaatio kuten säätiö, neuvottelukunta tai suojelurahasto. Valtion rahoituksen ja valtakunnallisten ohjauskeinojen kehittäminen on ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön vastuulla. ELY-keskus seuraa alueellaan toimenpiteiden toteutusta. Toimenpiteiden toteutuksen seurannan apuna on mahdollista käyttää Vesistötyöt -tietojärjestelmää (VESTY). Säännöstelykäytännön kehittämisessä lähtökohtaisesti päätoteutusvastuu on säännöstelyluvan haltijalla. Säännöstelykäytännön kehittämishankkeet ovat kuitenkin yleensä olleet vapaaehtoisia, monitavoitteisia yhteishankkeita, joiden rahoitus on sovittu tapauskohtaisesti. Käytännössä säännöstelyn kehittämisselvityshankkeita ovat toteuttaneet tavallisimmin ELY-keskukset. Jos säännöstelystä, jolle lupa on myönnetty ennen , aiheutuu vesiympäristön tai sen käytön kannalta haitallisia vaikutuksia, ELY-keskuksen tulee selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Selvitys tulee tehdä yhteistyössä eri intressitahojen kanssa. Kun selvitys on tehty, ELY-keskus tai kunta voi hakea lupamääräysten tarkistamista tai uusien määräysten asettamista, jollei haitallisia vaikutuksia voida muutoin vähentää (VL 19:7). Uudempien säännöstelylupien vesiympäristöä ja sen käyttöä koskevat määräykset on voitu määrätä tarkastettavaksi määräajoin, ellei määräystä ole pidetty tarpeettomana. Kalatiehankkeiden edistämiseksi on keskeistä pyrkiä suunnittelemaan ja toimeenpanemaan hankkeita eri tahojen yhteistyönä. Ellei se ole mahdollista, voidaan vaelluskalojen palauttamisen kannalta merkittävissä kohteissa harkita hankkeen viemistä eteenpäin hakemuksella vesilain (3 luku 22 ) mukaisessa menettelyssä. Tällöin hankkeen toteuttamisen edellytykset kalatalousvelvoitetta muuttaen tai tarkistaen tutkitaan lupaviranomaisessa. Useat kalatiehankkeet vaativat joka tapauksessa vesilain mukaisen luvan taikka olemassa olevan luvan muuttamisen. Vesilakiin on myös tarpeita tehdä tarkistuksia luvan haltijan velvoittamiseksi kalateiden rakentamiseksi ja ympäristövirtaaman huomioon ottamiseksi Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit Vesienhoidon toimenpiteet kaudelle Nykykäytännön mukaisesti eri toiminnoista aiheutuvia päästöjä pohjavesiin ja vesistöihin estetään, rajoitetaan ja seurataan toimintojen ympäristöluvissa (Ympäristönsuojelulaki 527/2014). Pohjavesialueille sijoittuneita riskitoimintoja on selvitetty saastuneiden maa-alueiden (SAMASE) -kartoituksesta 1990-luvun alusta alkaen. Kartoituksia on täydennetty 2000-luvulla. Tiedot tutkituista, mahdollisesti pilaantuneista ja kunnostetuista maa-alueista on koottu maaperän tilan tietojärjestelmään. Maaperän ja pohjaveden pilaaminen on ympäristönsuojelulain mukaan kielletty. Jos maaperä tai pohjavesi on pilaantunut, pilaantumisen aiheuttaja on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Pilaantumisen ja puhdistustarpeen arvioinnin on perustuttava arvioon maaperässä olevien haitallisten aineiden aiheuttamasta vaarasta tai haitasta terveydelle ja ympäristölle. Arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa pilaantuneeksi epäillyn alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet sekä tekijät, jotka vaikuttavat haitallisten aineiden kulkeutumiseen ja leviämiseen alueella ja sen ulkopuolella. Lisäksi tulee huomioida pilaantuneeksi epäillyn alueen ja sen ympäristön tai pohjaveden nykyinen ja suunniteltu käyttötarkoitus. Ensisijaisesti pilaantuneen maaperän kunnostuksesta ja seurannasta vastaa pilaantumisen aiheuttaja tai alueen haltija, toissijainen vastuu on kunnalla ja valtiolla. ELY-keskus ja alueen kunnat huolehtivat pilaantuneen maaperäkohteiden tutkimisesta ja kunnostuksen etenemisestä kiireellisyysjärjestyksessä. Kiireellisimpiä ovat pohjavesialueilla tai asutuksen piirissä sijaitsevat pilaantuneet maa-alueet. 173

174 Pilaantuneita maa-alueita ja pohjavettä on puhdistettu kiireellisyysjärjestyksessä. Vesistörakentamishankkeissa sedimenttien pilaantuneisuutta on selvitetty ja arvioitu pilaantuneista sedimenteistä aiheutuvat riskit. Tarvittaessa sedimentit on kunnostettu tai rajoitettu rakentamishankkeen aiheuttamia ympäristövaikutuksia. Pilaantuneiden maa-alueiden selvittämiseen ja kunnostamiseen on käytetty hallintopakkokeinoja, jos asiaa ei muulla tavoin ole saatu vireille. Useimpien käytössä olevien samoin kuin jo toimintansa lopettaneiden yhdyskuntajätteiden kaatopaikkojen jälkiseurannassa on kiinnitetty huomiota kaatopaikalta tuleviin ravinteisiin ja suotoveden mikrobiologiseen laatuun. Joiltakin kaatopaikoilta ja pilaantuneilta maa-alueilta seurataan haitallisista aineista lyijyä, kadmiumia, elohopeaa, nikkeliä ja tapauskohtaisesti myös muita aineita. Joidenkin kaatopaikkojen osalta tehdään myös täydennysmäärityksiä, kuten suotovesien orgaanisten klooriyhdisteiden kokonaismäärän mittauksia. Vesienhoitoalueen kaatopaikoilta ei ole seurantatuloksiin pohjautuen yleisesti ottaen havaittu pääsevän vesiin haitallisia aineita. Merkittävää haitallisten aineiden kulkeutumista vesistöön saattaa kuitenkin tapahtua Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa sijaitsevien kaivosten ja rikastamojen jätealueilta. Nämä alueet ja niiltä mahdollisesti peräisin olevien haitallisten aineiden päästöjen rajoittaminen on huomioitu ja huomioidaan laitosten ympäristöluvissa. Kloorifenolia sinistymänestoaineena käyttäneitä sahoja, joiden maaperässä vielä on merkittäviä määriä kloorifenoleita, on vesienhoitoalueella joillakin kohteilla. Näiden osalta on selvitetty muun muassa pohjavesiriskejä ja suunniteltu sekä tehty kunnostustoimenpiteitä. Joissakin tapauksissa vanhojen sahojen ongelmana on ollut dioksiinien ja furaanien esiintyminen maaperässä. Nämä aineet ovat kuitenkin erittäin huonosti veteen liukenevia eivätkä siten todennäköisesti kulkeudu pintavesiin. Kaavoituksella ja maankäytön ohjauksella uudet mahdollista pilaantumista aiheuttavat toiminnot on pyritty ohjaamaan I ja II-luokan pohjavesialueiden ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelussa ja rakennusluvissa on maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) mukaan otettava maaperän pilaantuneisuus huomioon. Toisella vesienhoitokaudella käytettävissä olevat pilaantuneita maa-alueita ja sedimenttejä koskevat toimenpiteet on esitetty taulukossa 57. Ehdotukset pilaantuneita maa-alueita ja sedimenttejä koskeviksi toimenpiteiksi Vuoksen vesienhoitoalueella kaudelle Vuoksen vesienhoitoalueella esitetään selvitettäväksi pilaantuneisuutta 63 maa-alueelle yhteensä 22 pohjavesialueella. Mahdollisesti pilaantuneet kohteet ovat muun muassa asfaltti-, öljysora- ja murskausasemia, huoltoasemia, öljysäiliöitä, taimi- ja turkistarhoja ja kaatopaikkoja. Alueelliset pilaantuneiden maiden tutkimus- ja kunnostusohjelmat laaditaan selvitystarpeessa oleville kohteille, tai jos niitä on jo aiemmin tehty, ohjelmat päivitetään. Pilaantuneen maa-aluekohteen riskinarvioinnille, kunnostussuunnittelulle ja kunnostukselle on puolestaan tarvetta 22 kohteella 13 pohjavesialueella. Kohteet asetetaan kiireellisyysjärjestykseen. Pohjaveden seurantaa esitetään yleisesti tehostettavaksi pilaantuneilla maa-alueilla. 174

175 Taulukko 57. Ehdotukset pilaantuneiden maa-alueiden ja sedimenttien toimenpiteiksi kaudelle Toimenpide Yksikkö Määrä Investoinnit vuosina (1000 ) Käyttö- ja ylläpitokustannukset vuodessa (1000 Vuosikustannus (1000 ) Muu perustoimenpide Pilaantuneen maa-aluekohteen riskinarviointi, kunnostussuunnittelu ja kunnostus kpl Täydentävä toimenpide Pilaantuneisuusselvitys pilaantuneilla maa-alueilla kpl Yhteensä Ehdotukset ohjauskeinojen kehittämiseksi kaudelle Ohjauskeinona vesienhoitoalueella esitetään pilaantuneiden alueiden arvioinnin ja puhdistuksen yleistä edistämistä (taulukko 58). Lisäksi ohjeistuksen laatimista ja rahoituskeinojen kehittämistä pidetään tarpeellisena, jotta pilaantuneiden maiden puhdistaminen edistyisi nykyistä paremmin. Taulukko 58. Ehdotukset pilaantuneiden maa-alueiden ja sedimenttien ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeinot Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteistyötahot Edistetään pilaantuneiden alueiden arviointia ja puhdistamista, laaditaan ohjeita ja kehitetään rahoituskeinoja. YM,VM, SYKE, ELYt, Kuntaliitto, teollisuus, toiminnanharjoittajat YM=ympäristöministeriö, VM=valtiovarainministeriö, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Rahoitusjärjestelmät ja niiden kehittäminen Yksityiset, kunnat ja valtio kunnostavat pilaantuneita maa-alueita vuosittain noin miljoonalla eurolla. Kustannusten on arvioitu pysyvän samalla tasolla ainakin seuraavan parinkymmenen vuoden ajan. Valtio tukee jätehuoltotyöjärjestelmän kautta ns. isännättömien (aiheuttajaa ei ole tai vastuun kohdentaminen on kohtuutonta) kohteiden kunnostamista vuosittain 3-3,5 miljoonalla eurolla.. Valtion osuus kunnostuskustannuksista on ollut %. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset ovat esittäneet vuosille laaditussa valtion jätehuoltotyöohjelmassa 57 kohteen puhdistamista. Ohjelmaan esitettyjen kohteiden kokonaiskustannusarvio on 30 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on 14 miljoonaa euroa. I ja II luokan pohjavesialueilla olevien kohteiden kustannusten arvioidaan olevan noin 19 miljoonaa euroa, josta valtion osuus on noin 8 miljoonaa euroa. 175

176 Huomioiden edellä esitetty sekä se, että puhdistustarpeessa (ympäristö- tai terveysriskiä aiheuttavia) olevia kohteita on myös muilla alueilla (mm. asuinalueilla, lähellä yksityisiä kaivoja tai vesistöjä), on todennäköistä, että pilaantuneiden maa-alueiden ja pohjaveden puhdistaminen nykyisellä rahoitusvolyymilla ei ole riittävää. Koska rahoitusta tulee ohjata myös muilla kuin tärkeillä pohjavesialuilla olevien riskikohteiden puhdistamiseen, varat ovat pohjaveden kemialliselle tilalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi liian pienet. Jätehuoltotyöjärjestelmän toimivuuden ja parhaan taloudellisen ja ympäristönsuojelullisen lopputuloksen saamiseksi ympäristöhallinto on laatimassa pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusstrategiaa. Tavoitteena on mm. kunnostustoiminnan ja resurssien priorisointi sekä tehokkaan ja toimivan tosisijaisen rahoitusjärjestelmän luominen. Tavoitteisiin pyritään laatimalla alueelliset ja valtakunnallinen kunnostusohjelma, joiden laadinta ja toteuttaminen perustuvat kohteiden systemaattisen tutkimiseen ja riskien arviointiin sekä kiireellisimpien tapausten hoitamiseen. Puhdistustoimet kohdennetaan alueille, joilla on merkittäviä ympäristö- tai terveysriskejä. Kohteiden valinnassa painotetaan ihmisten terveyttä sekä tärkeiden pohjavesi- ja luontoarvoltaan merkittävien alueiden suojelua. Lisäksi tavoitteena on riittävän julkisen rahoituksen varmistaminen ainakin kiireellisten, isännättömien kohteiden puhdistamiseen. Jotta kiireellisimmät isännättömät pilaantuneet kohteet saataisiin puhdistettua, on arvioitu, että toissijasta rahoitusta tulisi varata 10 miljoonaa euroa/vuosi. Öljysuojarahaston varoja voidaan käyttää toissijaisesti öljyn pilaaman maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta, puhdistamistarpeen selvittämisestä ja puhdistustöiden suunnittelusta aiheutuviin kustannuksiin. Vanhojen ja toimintansa lopettaneiden polttonesteiden jakelupaikkojen kunnostamista on tehty vuodesta 1997 alkaen osin öljysuojarahaston ja osin yhtiörahoituksella SOILI -ohjelmassa. Kunnostuksiin on käytetty vuosina yhteensä noin 40 M. SOILI -ohjelma jatkuu öljysuojarahaston rahoituksella ns. JASKA -hankkeena. Hankkeessa tutkitaan ja kunnostetaan öljyllä pilaantuneita isännättömiä kohteita lähes samoilla periaatteilla kuin SOILI - ohjelmassa. Valmisteilla olevassa EU:n maaperänsuojeludirektiivissä tullaan edellyttämään mm. kaikkien pilaantuneiden kohteiden järjestelmällistä läpikäyntiä ja kunnostusohjelmien laatimista sekä toissijaisen vastuu- ja rahoitusjärjestelmän luomista. Lopullista direktiivin sisältöä ei tosin tässä vaiheessa vielä tiedetä, mutta siinä todennäköisesti edellytetään ns. isännättömien kohteiden rahoitusmekanismien laatimista. Suomessa valmisteilla oleva pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusstrategia vastannee pääosin mahdollisesti annettavan maaperäsuojeludirektiivin kautta tuleviin haasteisiin. Toimenpiteiden ja ohjauskeinojen toteutus- ja seurantavastuut Pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta ja seurannasta vastaa ensisijaisesti pilaantumisen aiheuttaja, toissijaisesti vastuu on kunnalla ja valtiolla. ELY-keskus ja alueen kunnat huolehtivat pilaantuneen maaperäkohteiden tutkimisesta ja kunnostuksen etenemisestä kiireellisyysjärjestyksessä. Kiireellisimpiä ovat pohjavesialueilla tai asutuksen piirissä sijaitsevat pilaantuneet maa-alueet Maankäyttö Vuoksen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosille sekä toisella suunnittelukaudella on nähty erityisen keskeisinä maankäyttöä ja kaavoitusta koskevat ohjauskeinot ja kehittämistarpeet. Tavoitteena on valtakunnallisten alueidenkäytön tavoitteiden edistäminen kaavoituksessa vesien suojelun osalta sekä hyvien käytäntöjen edistäminen maankäytön ohjauksen ja pinta- ja pohjavesien suojelun yhteensovittamisessa. Tavoitteena on edelleen aikaansaada vesienhoidollisesti kestävää suunnittelua kaikilla kaavatasoilla maankäyttö- ja rakennuslain keinovalikoimaa hyödyntämällä. Keskeisiä kaavoitusta koskevia ohjauskeinoesityksiä ovat edelleen: Maankäytön, vesihuollon ja vesienhoidon suunnittelun yhteistyö (valuma-aluetarkastelu) Kaavoituksen ulottaminen koskemaan kattavammin myös vesialueita 176

177 Pinta- ja pohjavesien tilan huomioon ottavat kaavamääräykset Erilaisten toimintojen sijoituksen ohjaus vesiensuojeluperusteisesti Turvetuotannon aluevaraukset maakuntakaavoihin riittäviin ympäristö- ja vesistöselvityksiin perustuen Ilmastonmuutoksen, mm. tulvien, huomioon ottaminen kaavoituksessa Hulevesisuunnitelmien laatiminen kunnille ja ylikunnallisesti sekä hulevesien käsittelyn ottaminen huomioon rakentamisessa Ranta-alueiden kaavoituskäytäntöjen yhdenmukaistaminen ja tarkastelu laajemmassa mittakaavassa valuma-aluetasolla ja rantakaavoihin laadittavat kattavat vaikutusarviot vesiluontoon Kaavasuositusten ja alueellisten ympäristönsuojelumääräyksien hyödyntäminen kuntakaavoituksessa Vesiensuojelun liittäminen kaavojen osallistumis- ja arviointisuunnitelmiin Kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksen koko keinovalikoimaa tulee hyödyntää vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseksi. Vesienhoidollisesti kestävää suunnittelua ja ratkaisuja tulee tukea kaikilla kaavatasoilla (maakuntakaava, yleiskaava ja asemakaava). Kaavaselvityksissä ja kaavojen vaikutusten arvioinneissa on otettava entistä enemmän pinta- ja pohjavedet huomioon. Valuma-aluekohtainen tarkastelu on aina tarvittaessa ulotettava kaava-alueen ulkopuolelle. Erityisen tärkeää on estää edelleen erinomaisessa ja hyvässä tilassa olevien vesien tilan heikkeneminen. Kaavoituksen ja luvituksen keinoin on ohjattava sellaista rakentamista tai muuta ympäristölle haitallisten toimintojen sijoittamista, joka voi vaikuttaa vesien tilaan haitallisesti. Poikkeuslupien myöntämisessä tulee ottaa huomioon vesien tilan tavoitteet. Kaavojen kaikissa kaavamääräyksissä on tarpeen vaatiessa otettava huomioon pinta- ja pohjavesien suojelu. Kaavoissa tulee entistä enemmän kehittää ja ottaa käyttöön pinta- ja pohjavesien tilan huomioon ottavia kaavamääräyksiä ja mahdollisesti uusia kaavamerkintöjä, esimerkiksi kosteikot ja suojavyöhykkeet. Kaavoissa on oltava ajantasaiset pohjavesialueiden rajaukset ja pintavesien osalta mm. vedenhankinnan kannalta tärkeät alueet. Samoin tiedot puhdistettujen jätevesien purkupaikoista tulee olla ajantasaisina kaavoittajien käytössä. Asemakaavoitetuilla alueilla vesienhoidon toimenpiteitä tulee kohdistaa hulevesien hallinnan ja käsittelyn parantamiseksi. Hulevesien imeyttämistä ja pidättämistä muodostumisalueillaan tulee edistää ja varata kaavoituksessa siihen riittävästi tilaa. Peitetty, vettä läpäisemätön pinta lisää merkittävästi hulevesien pintavaluntaa. Tulee pyrkiä estämään hulevesien johtamisesta aiheutuvia suuria virtaamavaihteluita, jotka edistävät ravinteiden ja kiintoaineen kulkeutumista eli eroosiota, aiheuttavat taajamatulvia ja toisaalta vähentävät muodostuvan pohjaveden määrää. Vihervyöhykkeiden ja rakentamattomat alueiden jättämisellä voidaan edistää hulevesien hallintaa. Huleveden hallittu pidättäminen jo sen muodostumisalueella vähentää ravinteiden kulkeutumista alapuoliseen vesistöön. Laajamittaisesti toteutettuna pidättämisellä voidaan tehokkaasti hillitä myös paikallista tulvimista etenkin rankkasateiden aikana. Kaavoituksella on vaikutuksia sekä vesien laatuun että määrään. Kuntia tulee kannustaa laatimaan myös ilmastonmuutoksen näkökulmasta tarpeellisia hulevesiohjelmia. Taulukkoon 59 on koottu keskeisiä ohjauskeinoja maankäytön ja kaavoituksen osalta. 177

178 Taulukko 59. Ehdotukset maankäyttöä koskeviksi ohjauskeinoiksi kaudelle Ohjauskeino Laaditaan hulevesien hallintasuunnitelmat osana muuta maankäytön suunnittelua. Hulevesien hallinnassa suositaan imeyttämiseen ja viivyttämiseen perustuvia luonnonmukaisen vesirakentamisen periaatteita: - vähennetään hulevesien syntymistä rajoittamalla tiiviiden vettä läpäisemättömien pintojen määrää - viivytetään ja imeytetään syntyneitä hulevesiä painanteissa tai erityisissä rakenntuissa imeytysrakenteissa - varastoidaan hulevesiä väliaikaisesti ja rajoitetaan poisjohdettavia maksimivirtaamia. Edistetään pohjaveden suojelua maankäytön suunnittelulla sekä neuvonnan ja koulutuksen avulla Edistetään pohjavesialueilla sijaitsevien pohjaveden laatua tai määrää uhkaavien toimintojen siirtymistä pohjavesialueiden ulkopuolelle Edistetään pohjavesien suojelua kuntien ympäristönsuojelumääräysten ja rakennusjärjestysten kautta Asiaa edistävät ministeriöt ja yhteistyötahot Kunnat, YM, ELYt, maakuntien liitot, Kuntaliitto, vesihuoltolaitokset YM, SYKE, MMM, Maakuntien liitot, ELY-keskukset, kunnat, SYKE, MTK, MOL, vesihuoltolaitokset, Kuntaliitto, vesiensuojeluyhdistykset YM, MMM, Kuntaliitto, vesilaitosyhdistys, maakuntien liitot, ELYkeskukset, toiminnanharjoittajat, vesihuoltolaitokset Kunnat MMM= Maa- ja metsätalousministeriö, YM=ympäristöministeriö, SYKE=Suomen ympäristökeskus, ELY=Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, MTK=Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto Ehdotus toimenpidevaihtoehdoksi Kustannustehokkaimpien toimenpideyhdistelmien valintaprosessi Ensimmäisellä vesienhoitokaudella sovellettiin useaa eri arviointitapaa toimenpiteiden kustannustehokkuustarkastelussa. Toiselle vesienhoitokaudelle valittiin yksi arviointitapa, kustannustehokkaiden vesiensuojelutoimenpiteiden valintatyökalu KUTOVA. KUTOVA on vesienhoidon yleissuunnittelun tueksi kehitetty työkalu, jonka avulla voidaan arvioida vesienhoitotoimenpiteiden kustannustehokkuutta ja toimenpiteellä saavutettavissa olevaa fosforikuormituksen alenemaa valuma-alueella. Työkalun avulla voidaan muodostaa kustannustehokkaita toimenpideyhdistelmiä ja laskea niiden kustannukset ja vaikutus kuormitukseen sekä määrittää toimenpideyhdistelmän kustannusten jakautuminen eri sektoreille ja laskea toimenpideyhdistelmällä saavutettavat sektorikohtaiset fosforikuormituksen reduktiot. Tällä hetkellä KUTOVA:ssa on toimenpiteinä maatalouteen, haja-asutuksen yhdyskuntien ja hajaasutuksen jätevesienkäsittelyyn ja turvetuotannon vesiensuojeluun liittyviä toimenpiteitä, joten kaikkien vesienhoidossa tarkasteltavia toimialoja ei ole vielä ollut mahdollista sisällyttää kustannustehokkuustarkasteluun. Näillä toimialoilla kustannustehokkuutta on tarkasteltu toimialan sisällä vertailemalla toimenpiteiden yksikkökustannuksia toimenpiteiden vaikutuksiin. Vuoksen vesienhoitoalueella toimenpiteiden kustannustehokkuutta on arvioitu KUTOVA-mallilla vesienhoitoalueen eri osissa sijaitsevilla esimerkkialueilla. Arviointien tuloksia on mahdollisuuksien mukaan hyödynnetty toimenpiteiden valinnassa ja niiden mitoituksessa Ehdotus pinta- ja pohjavesien toimenpideyhdistelmäksi Pintavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä ovat vesienhoitoalueella erityisesti peltoviljelyn ravinnekuormituksen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteet, kuten peltojen talviaikaisen kasvipeitteisyyden lisääminen, 178

179 ravinteiden käytön hallinta, suojavyöhykkeet ja kosteikot sekä tilakohtainen neuvonta. Asutuksen osalta keskeisiä toimenpiteitä ovat muun muassa siirtoviemäreiden rakentaminen ja viemäriverkoston saneeraaminen. Vesien hyvän tilan saavuttaminen tai ylläpitäminen vaatii lisäksi monin paikoin turvetuotannon vesiensuojelutoimenpiteiden tehostamista. Koko vesienhoitoalueella ehdotetaan lisäksi tehtäväksi kunnostus- ja ennallistamistoimenpiteitä vesistöjen rakentamisesta ja kuormituksesta aiheutuneiden haittojen vähentämiseksi. Toimenpiteillä pyritään erityisesti vesiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen, vaellusesteiden poistamiseen ja järvien sisäisen kuormituksen hallintaan. Pohjavesien ympäristötavoitteiden kannalta tärkeimpiä toimenpiteitä ovat muun muassa suojelusuunnitelmien laatiminen ja päivittäminen, pohjaveden tilan seuranta, pohjavesialueen tai pilaantuneen alueen tutkiminen, uusien riskitoimintojen ohjaaminen pohjavesialueen ulkopuolelle, maa-ainesottoalueiden ja pilaantuneiden maa-alueiden kunnostaminen, pohjavesien suojaaminen sekä valvonnan tehostaminen. Esitykset eri toimialueilla toteutettaviksi toimenpiteiksi on luvussa Arvio vesienhoidon toimenpiteiden kustannuksista on esitetty taulukossa 60. Taulukko 60. Arvio vesienhoidon toimenpiteiden vuosittaisista kustannuksista. Sektori Perustoimenpide (1000 / vuosi) Muu perustoimenpide Täydentävä toimenpide Yhteensä (1000 / vuosi) (1000 / vuosi) (1000 / vuosi) Yhdyskuntien jätevedet Haja-asutuksen jätevedet Teollisuus ja kaivostoiminta Kalankasvatus Turvetuotanto Metsätalous Maatalous Maa-ainesten otto Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmat ja selvitykset Liikenne Vedenotto Vesistöjen kunnostus, säännöstely ja rakentaminen Pilaantuneet maa-alueet ja sedimentit Yhteensä Suunnitelmavaihtoehtojen vertailu Vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelussa tavoitteena on löytää mahdollisimman kustannustehokas toimenpidekokonaisuus, jolla vesienhoidon ympäristötavoitteet saavutetaan. Toimenpiteiden valintaan vaikuttaa niiden tehokkuuden lisäksi kustannukset sekä yhteiskunnalliset (lainsäädännölliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset) ja luonnonolosuhteisiin liittyvät rajoitteet. Lähtökohtana suunnittelussa on verrata nykyistä tilannetta, jossa toimenpiteitä ei suunnitella lisää, siihen, että ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet toteutetaan osittain tai kokonaan. 179

180 Toimenpiteistä muodostettiin kolme vaihtoehtoa ja arvioitiin niiden vaikutuksia paineisiin, ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Yleisiä lähtökohtia vaihtoehtojen muodostamiselle ja arvioinnille ovat: Vaihtoehdon tulee liittyä keskeisiin valintatilanteisiin ja kysymyksiin, joihin liittyvillä ratkaisuilla on olennaisia vaikutuksia ja tarkoituksena ensisijassa tuottaa valmistelussa ja päätöksenteossa käyttökelpoista informaatiota. Ympäristöarvioinnissa lähtökohtana on arvioida vaikutuksia, joita aiheutuu siitä, että suunnitelman sisältö tai sen vaihtoehdot toteutuvat suunnitellulla tavalla. Arvioidaan suunnitelman käytännön toteutettavuutta ja sen merkitystä syntyviin vaikutuksiin Arvioinnissa on aina jonkin perusvertailutilanne (0-vaihtoehto), yleensä se on nykytilanne + tuleva kehitys ilman (uutta) suunnitelmaa. Toimenpidevaihtoehdot muodostettiin ja vaikutuksia arvioitiin jo suunnitteluprosessin (kuva 35) aikana. Suunnittelun eri vaiheessa tehdyt keskeiset valinnat perusteluineen on esitetty vesienhoitosuunnitelmaan sisältyvässä ympäristöselostuksessa luvussa 13. Kuva 36. Vesienhoidon toimenpiteiden suunnitteluprosessi. 180

181 Vaihtoehtojen arviointimenettelyssä muodostettiin kolme vaihtoehtoa: H0: Nykyiset toimenpiteet, jossa otetaan huomioon arvio ensimmäisellä vesienhoitokaudella suuniteltujen toimenpiteiden toteutumisesta vuoteen 2015 mennessä. Vesienhoitotoimenpiteiden toteutumista arvioitiin vuoden 2012 lopussa ensimmäisen vesienhoitokauden puolivälissä. Jos toimenpiteiden toteutumisesta vuosina ei ollut uutta yksityiskohtaisempaa tietoa saatavilla, oletettiin toimenpiteiden toteutumisen edistyvän saman suuntaisesti vuosina kuin Arvio ensimmäisen vesienhoitokauden toimenpiteiden toteutumisesta perustuu siis hyvin pitkälle vuoden 2012 arviointiin. H1: Vedet nopeasti hyvään tilaan ilman rajoitteita Toimenpiteet suunnitellaan ja mitoitetaan pelkästään ympäristötavoitteiden perusteella, vain luonnonolosuhteista aiheutuvat rajoitteet otetaan huomioon. Pistekuormittajien vaatimustaso ylittää tarvittaessa nykyiset BAT-vaatimukset ja lupaehdot. Sijainninohjauksella vähennetään esim. kalankasvatuksen kuormitusta. Haja-asutuksen jätevesikuormitusta vähennetään tehostetusti. Muun hajakuormituksen toimenpiteet sijoitetaan ja mitoitetaan kustannustehokkaasti valuma-alueen näkökulmasta. Monitavoitteiset toimenpiteet ovat laajasti käytössä. H2: Toteuttamiskelpoinen vaihtoehto: Yhteistyöllä kohti vesien hyvää tilaa Asetetut ympäristötavoitteet pyritään saavuttamaan, mutta toimenpiteet suunnitellaan ja mitoitetaan ottaen huomioon toimenpiteiden toteutuksen mahdolliset taloudelliset, tekniset, hallinnolliset ja poliittiset rajoitteet. Pistekuormittajien vaatimustasoa kehitetään tarvittaessa tiukentamalla nykyisiä lupaehtoja. Sijainninohjauksella vähennetään esim. kalankasvatuksen kuormitusta. Haja-asutuksen jätevesikuormitus vähenee asetuksen vaatimusten mukaisesti Muun hajakuormituksen toimenpiteitä toteutetaan ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi käytettävissä olevilla, pääosin vapaaehtoisilla keinoilla. Toimien kohdentamisessa ja mitoituksessa hyödynnetään tehokasta neuvontaa valuma-alueen näkökulmasta. Monitavoitteiset toimenpiteet ovat laajasti käytössä. Menettelyssä arvioitiin toimenpideyhdistelmän yhteisvaikutuksia elinkeinoihin, asumiseen, terveyteen, viihtyvyyteen, työllisyyteen, yhdyskuntarakenteeseen, maisemaan jne. Vaihtoehtoja arvioitin ensisijaisesti ympäristötavoitteiden saavuttamisen kannalta. Samalla selvitettiin kustannusten ja hyötyjen kohdentumista eri väestöryhmille, elinkeinoille, toiminnanharjoittajille, valtiolle, kunnille ja muille toimijoille sekä arvioitiin tarvittaessa kustannusten kohtuullisuutta. Lopulta valittiin ehdotukseksi paras, toteuttamiskelpoiseksi arvioitu vaihtoehto ja kirjattiin valinnan perusteet. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettyjen toimenpideyhdistelmien vaihtoehtojen vaikutusten tarkastelu on esitetty ympäristöselostuksessa luvussa Toimenpideyhdistelmien vaikutukset vesien tilaan / tavoitteiden toteutumiseen Eri toimenpidevaihtoehtojen H1 ja H2 vaikutuksia vesien kuormitukseen arvioitiin etukäteen vesistömallijärjestelmällä (WSFS-VEMALA), jonka kuvaus on esitetty luvussa Skenaariotarkasteluissa otettiin huomioon ilmastonmuutoksen kuormitusta lisäävä vaikutus 2020-luvulla mennessä. Tuloksia verrattiin tämän hetkiseen kuormitustilanteeseen, joka kuvaa nykytilannetta ja vesienhoitotoimenpiteiden toteutumistilannetta vuonna Skenaarioita varten on ensin arvioitu toimenpiteillä aikaansaatavat kuormitusmuutokset eri toimialoille kuten maataloudelle, metsätaloudelle, haja-asutukselle ja pistekuormitukselle. Pistekuormituksen osalta vaihtoehdossa 181

182 H1 on käytetty myös sijainnin ohjausta tehokkaasti hyväksi. Skenaarioissa tarkasteltiin kuormitusta eri vaihtoehdoissa ja skenaarioiden suhteellista muutosta prosentteina nykytilaan verrattuna (taulukko 61). Taulukko 61. Nykykuormituksen vertailu eri skenaariovaihtoehtoihin H1 ja H2 Vuoksen vesienhoitoalueen päävesistöalueilla. Valuma-alue Kuormitus Vaihtoehto H1 Vaihtoehto H2 nykytilassa (kg/v/p) Fosforikuormituksen Fosforikuormituksen vä- vähenemä verrattuna henemä verrattuna nykyti- nykytilaan (%) laan (%) Jänisjoki (01) ,7-3,7 Kiteenjoki-Tohmajoki (02) ,8-4,3 Hiitolanjoki (03) ,8-4,0 Vuoksi (04) ,4-6,2 Juustilanjoki (05) ,6-7,4 Hounijoki (06) ,2-17,2 Tervajoki (07) ,9-6,0 Vilajoki (08) ,4-5,7 Urpalanjoki (09) ,1-7,1 Vaalimaanjoki (10) ,3-7,1 Viipurinlahteen laskevat joet (86) ,1-1,5 Yhteensä ,9-6,5 Merenhoidossa Vuokselle on esitetty tavoitteet 26 t fosfori- ja 600 t typpikuormituksen vähennyksestä vuodessa nykytasoon nähden (ks. luku ). Vuoksen kuormitus on nykytasolla n. 134 t vuodessa. Vaihtoehdossa H2 poistumaksi on arvioitu 8 t / vuosi. Tällä vaihtoehdolla saavutettaisiin noin neljäsosa tavoitteesta ja vaihtoehdolla H1 noin kolmasosa tavoitteesta. On kuitenkin huomioitava, että Nevan kautta tuleva fosforikuorma Suomenlahteen on 2700 t / vuosi mikä on noin 20-kertainen Vuoksesta tulevaan kuormitukseen nähden. Nevan valuma-alueeseen kuuluva Vuoksi on kooltaan noin viidesosa Nevan valuma-alueesta Vesienhoitosuunnitelman hyötyjen arviointi Vesienhoidon toimenpidevaihtoehtojen hyötyjen arviointimenettely Vesienhoidon toimenpiteiden eri hyötytekijöihin (taulukko 62) kohdistuvia yhteisvaikutuksia arvioitiin Vuoksen vesienhoitoalueella. Vaikutuksia arvioitiin laadullisesti. Arvioinnin lähtökohtana oli, että vesienhoidon toimenpiteet tuottavat kahdenlaista hyötyä: käyttöhyötyä ja käytöstä riippumatonta ja vesiluonnosta koituvaa ekosysteemihyötyä. Käytöstä syntyvää hyötyä on arvioitu seuraavien hyötytekijöiden kautta: ammattikalastus ja kalankasvatus, matkailu, vedenotto ja kiinteistöjen arvo. Vaikeammin arvioitavia hyötytekijöitä ovat virkistyskäyttö, vesiympäristön monimuotoisuus, asumisviihtyisyys ja vesiturvallisuus. Suunnitelman sosiaalisia vaikutuksia arvioitiin erikseen luvussa kuvatuille kolmelle vaihtoehdolle H0, H1 ja H2. Arvioinnin eteneminen on esitetty kuvassa 37. Vuoksen vesienhoitoalueelta käytettävissä olivat seuraavat taustatiedot: Vesimuodostumien ekologisen tilan jakautuminen eri luokkiin (järvien ja rannikkovesien pinta-alat sekä jokipituudet), väestön määrä, rantakiinteistöjen määrä, ammattikalastajien ja kalankasvatuksen määrä, uimarantojen määrä sekä vedenottoalueet ja tulvariskialueet. Muita hyötytekijöitä arvioitiin ilman määrällisiä tietoja. 182

183 Taulukko 62. Arvioinnin kohteena olevat hyötytekijät. HYÖTYTEKIJÄT AMMATTIKALASTUS JA KALANKASVATUS Ammattikalastajat, kalankasvattajat MATKAILU YHDYSKUNTIEN JA ELINKEINOJEN VEDENOTTO KIINTEISTÖN/MAAN ARVO Arvioitavalla TPO osa-alueella toimivat matkailualan yritykset Pintavettä hyödyntävät vesilaitokset ja teollisuus. Kasteluvedenotto Rantakiinteistöt, maa- ja metsätalousmaat Virkistyskäyttömuodot, joissa ollaan veden kanssa välittömässä kosketuksessa: Uinti, sukellus, pesu- ja saunavedenotto VIRKISTYSKÄYTTÖ JA TERVEYS VESIYMPÄRISTÖN MONIMUOTOISUUS JA ELINYMPÄRISTÖN SUOJELU TURVALLISUUS VESIMAISEMA JA ASUMISVIIHTYVYYS Virkistyskäyttömuodot, joissa ollaan veden kanssa välillisessä kosketuksessa: Virkistyskalastus, veneily, melonta, retkeily ja rannalla oleilu Luonnonsuojeluarvot Tulvasuojelu Asumisviihtyisyys ja imago Kuva 37. Osana taloudellista analyysiä ELY-keskuksen asiantuntijat arvioivat TPO-toimenpidekokonaisuuksien hyötyjä oheisen arviointikehikon mukaisesti Arvio toimenpiteiden toteutuksen hyödyistä vesienhoitoalueella Hyötytekijöitä tarkasteltiin kokonaisuutena Vuoksen vesienhoitoalueella, vaikka suunnittelualueet eroavatkin hyvin paljon toisistaan mm. vesien tilan ja hyötytekijöiden osalta. Vuoksen vesienhoitoalueella vaikutukset hyötytekijöihin arvioitiin suurimmaksi vaihtoehdolla H1 (vedet nopeasti hyvään tilaan ilman rajoitteita), mutta hyötyjä saavutetaan myös vaihtoehdossa H2 (toteuttamiskelpoinen vaihtoehto) (taulukko 63). Vaihtoehdossa H0 (nykytaso) kehitys vuoteen 2027 saattoi jopa saada aikaan havaittavissa olevia haitallisia vaikutuksia. 183

184 Taulukko 63. Arvio nykyisen pintavedenlaadun soveltuvuudesta sekä eri toimenpidevaihtoehtojen (H0, H1 ja H2) vaikutuksista hyötytekijöihin Vuoksen vesienhoitoalueella vuoteen 2027 mennessä. Kunkin toimenpidevaihtoehdon osalta on arvioitu erikseen vedenlaatuvaikutuksia (vasen sarake) ja muita kuin vedenlaatuvaikutuksia (oikea sarake). Laadullinen muutos kuvattu viisiportaisella asteikolla (huomattava myönteinen vaikutus ++, havaittavissa oleva myönteinen vaikutus+, ei vaikutusta 0, havaittavissa oleva haitallinen vaikutus -, sekä huomattava haitallinen vaikutus --). Vaihtoehto H0 Vaihtoehto H1 Vaihtoehto H2 Hyötytekijä Nykyinen vedenlaatu hyötytekijän kannalta Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Vedenlaadun muutoksen vaikutus Muun kuin vedenlaadun muutoksen vaikutus* Ammattikalastus ja kalankasvatus Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Matkailu Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenotto Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Kiinteistö/maan arvo Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Virkistyskäyttö ja terveys Uinti, sukellus, pesu, saunaveden käyttö Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Virkistyskalastus, melonta, veneily, retkeily, maiseman ihailu, rannalla oleilu Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Vesiympäristön monimuotoisuus ja elinympäristön suojelu Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Turvallisuus ja terveys: tulvasuojelu Vesimaisema ja asumisviihtyisyys Soveltuu hyvin tai erinomaisesti * Esimerkiksi veden määrä, kalojen vaellusmahdollisuudet, elinympäristöjen laatu ja määrä, maisemakuva jne. Toimenpidevaihtoehtojen vaikutukset kohdistuvat laajalti eri pohjavesiä koskeviin hyötytekijöihin (taulukko 64). Erityisesti yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenoton katsotaan hyötyvän pohjavesien hyvästä tilasta. Myös pohjave- 184

185 destä riippuvaiset ekosysteemit hyötyvät pohjavesien hyvästä määrällisestä ja laadullisesta tilasta. Sen sijaan esimerkiksi pohjavesialueiden virkistyskäyttöön ei vedenlaadulla katsota olevan kovin suurta merkitystä. Taulukko 64. Arvio nykyisen pohjavesien tilan soveltuvuudesta sekä eri toimenpidevaihtoehtojen (H0, H1 ja H2) vaikutuksista hyötytekijöihin Vuoksen vesienhoitoalueella vuoteen 2027 mennessä. Laadullinen muutos kuvattu viisiportaisella asteikolla (huomattava myönteinen vaikutus ++, havaittavissa oleva myönteinen vaikutus+, ei vaikutusta 0, havaittavissa oleva haitallinen vaikutus -, sekä huomattava haitallinen vaikutus --). Hyödynsaajat / hyötytekijät vesienhoitoalueella Nykyinen pohjavesien tila eri hyödynsaajien / hyötytekijöiden kannalta Arvio H0- vaihtoehdon vaikutuksesta hyötytekijään vuonna 2021 Arvio H1- vaihtoehdon vaikutuksesta hyötytekijään vuonna 2021 Arvio H2-vaihtoehdon vaikutuksesta hyötytekijään vuonna 2021 Yhdyskuntien ja elinkeinojen vedenotto Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Virkistyskäyttö Vedenlaadulla ei ole merkitystä Pohjavedestä riippuvaiset ekosysteemit Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Alueen vetovoimaisuus Soveltuu hyvin tai erinomaisesti Vesienhoidosta rantakiinteistöjen virkistyskäytölle syntyvät hyödyt Vesienhoidon tavoitteiden toteutuminen hyödyttää vesistöjen rannalla sijaitsevien vakituisessa asutuksessa ja loma-asutuksessa olevien rantakiinteistöjen virkistyskäyttöä, kuten uintia, kalastusta, veneilyä, vesimaiseman ihailua ja rannalla oleilua sekä pesu- ja saunaveden ottoa. Vesienhoidon hyödyt rantakiinteistöjen virkistyskäytölle, kun ekologinen tilatavoite on saavutettu, olisivat Vuoksen vesienhoitoalueella keskimäärin 7-15 milj. euroa vuosittain. Vesienhoidon toisella suunnittelukaudella vuosina hyödyt olisivat siten milj. euroa. Hyötyjä on arvioitu käyttäen kahta eri menetelmää. Ensimmäisessä menetelmässä on hyödynnetty arvottamistutkimusta, jossa tutkittiin vedenlaadun vaikutusta rakentamattomien rantatonttien kauppahintoihin Suomessa (Artell 2013). Tällä menetelmällä arvioidut hyödyt vesienhoidon tavoitteiden toteutumisesta Vuoksen vesienhoitoalueella olisivat 6-9 milj. euroa vuodessa, eli milj. euroa vuosina Toinen menetelmä kuvaa vedenlaadun vaikutusta rantakiinteistöjen virkistyskäytölle. Tässä menetelmässä rantakiinteistöjen käyttäjien virkistyskäyttöhyöty on sidottu rantakiinteistön nykyarvon vesistöstä johtuvaan osuuteen (Marttunen ym. 2012). Menetelmällä arvioidut hyödyt Vuoksen vesienhoitoalueella olisivat ekologisen tilatavoitteen toteutuessa milj. euroa vuosittain, eli milj. euroa vuosina Arvioinnissa käytetyt menetelmät kuvaavat ainoastaan vedenlaadun paranemisesta vesistöjen rantakiinteistöjen käyttäjille syntyvää hyötyä. Ne eivät ota huomioon vesistön muita käyttäjiä. Lisäksi menetelmät eivät huomioi taloudellisen kokonaishyödyn muita tekijöitä, kuten olemassaolo- tai perintöarvoa. Hyödyn suuruuteen vaikuttaa rantakiinteistöjen lukumäärä sekä hyvää huonomassa tilassa olevien vesimuodostumien lukumäärä ja tila alueella. Vuoksen vesienhoitoalueella suuri osa vesistöistä on jo hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Vesistöjen ja valuma-alueen muille tärkeille käyttömuodoille (esimerkiksi vesivoima, maatalous, metsätalous) kohdistuvia vaikutuksia ei ole arvioitu. 185

186 11. Ympäristötavoitteiden saavuttaminen Pintavedet Vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että pintavesien tilan heikkeneminen estetään ja vuoteen 2021 mennessä saavutetaan vähintään hyvä tila kaikissa pintavesissä. Keinotekoisilla ja voimakkaasti muutetuilla vesistöillä tavoite suhteutetaan parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan. Erityisillä alueilla tulee lisäksi ottaa huomioon erillislainsäädännöstä seuraavat tavoitteet. Vuoksen vesienhoitoalueella hyvän tilan saavuttaminen ja ylläpitäminen edellyttää perustoimenpiteiden lisäksi täydentäviä toimenpiteitä hyvän tilan saavuttamiseksi tai turvaamiseksi. Tavoitetarkastelun yhteydessä tullaan syksyllä 2014 tekemään pintavesien riskinarviointi ja tarkasteltu riskiä, että vesimuodostuman tilaa ei saavuteta hoitokaudella vuoteen 2021 mennessä tai riskiä, että vesimuodostuman tila huononee hoitokaudella. Jos hyvää tilaa tai hyvää saavutettavissa olevaa tilaa ei saavuteta vuoteen 2021 mennessä, niin on mahdollista asettaa aikataulullisia poikkeamia tavoitteisiin. Poikkeamat on perusteltava ja perusteena voi olla joko tekninen kohtuuttomuus, taloudellinen kohtuuttomuus tai luonnonolosuhteiden ylivoimaisuus. Taloudellisen perusteen käyttäminen edellyttää erillisiä taloustarkasteluja joita vesienhoitosuunnitelman laatimisessa ei ole ollut käytettävissä. Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesiä koskevat aikataulupoikkeamat on esitetty kuvassa 38. Hyvän tilan saavuttaminen edellyttää vesienhoitoalueella jatkoaikaa 137 vesimuodostuman osalta. Vesimuodostumista 65 arvioidaan saavuttavan hyvän tilan vuoteen 2021 mennessä ja 72 vuoteen 2027 mennessä. Aikataulupoikkeamat on Vuoksen vesienhoitoalueella perusteltu joko teknisellä kohtuuttomuudella tai luonnonolosuhteiden ylivoimaisuudella. Suurin syy poikkeamien käyttöön on suuresta ravinnekuormituksesta johtuva rehevöityminen. Kuormituksen tehokkaampi vähentäminen edellyttää uusien ohjauskeinojen ja menetelmien kehittämistä. Myös vesistöjen rakentaminen ja vaellusesteet ovat monessa tapauksessa syynä jatkoajan tarpeeseen. Laajamittaisen vesistöjen kunnostamisen edellyttämä perusteellinen hanketason suunnittelu, lupaprosessi sekä hankkeiden rahoittaminen vie vuosia, joten se ei ehdi parantamaan vesien ekologista tilaa riittävästi vuoteen 2015 mennessä. Vaikka toimenpiteet ehdittäisiinkin tehdä tavoiteaikataulussa, niiden vaikutus näkyy erityisesti suurissa vesistöissä vasta pitkän ajan kuluttua. Ekosysteemitason muutokset ovat hitaita. Lisäksi useissa järvissä sisäinen kuormitus pysyy korkeana vielä vuosia. 186

187 Kuva 38. Arvioitu tilatavoitteen saavuttaminen Vuoksen vesienhoitoalueen pintavesissä. 187