TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN KUNTAYHTYMÄ MUISTIO 3/2009 HYVINVOINTIPALVELUT SEUTUSIVISTYS

Transkriptio

1 MUISTIO 3/2009 HYVINVOINTIPALVELUT Aika klo (aamukahvi klo 8.30) Paikka Vaihmalan Hovi ( Vaihmalantie Lempäälä Osallistujat Nina Lehtinen Lempäälä puheenjohtaja (x) Leena Pajukoski Kangasala ( ) Tuomas Erkkilä Nokia (x) Simo Sinervo Orivesi (x) Markku Valkamo Pirkkala (x) Pekka Kivekäs Tampere (x) Taru Kuosmanen Tampere (x) Tuula Martikainen Tampere ( ) Hannu Suoniemi Tampere ( ) Jorma Suonio Tampere ( ) Markku Lahtinen TAMK ( ) Tapani Pietilä Vesilahti ( ) Matti Hursti Ylöjärvi ( ) Päivi Nurminen TKSKY ( ) Tuukka Salkoaho TKSKY sihteeri (x) Anne Lehtinen Hypa työryhmän henkilöstön edustaja ( ) Muut osallistujat: Marjo Soininen Lauri Savisaari Ritva Tainio Veli Matti Kanerva (x) (x) (x) (x)

2 KÄSITELTÄVÄT ASIAT 1. KOKOUKSEN AVAUS JA LÄSNÄOLIJAT EDELLISEN KOKOUKSEN MUISTIO KOKOUKSEN TYÖJÄRJESTYKSEN HYVÄKSYMINEN ESISELVITYS TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN KANSALAISOPISTOJEN YHTEISTYÖMAHDOLLISUUKSISTA, LOPPURAPORTTI ARVIO KAUPUNKISEUTUSUUNNITELMIEN TOTEUTTAMISEN ETENEMISESTÄ TOISEN ASTEEN SEUTUSELVITYS, ETENEMINEN KANSAINVÄLINEN KOULU, LOPPURAPORTTILUONNOS KOULUJEN TYÖ JA LOMA AIKOJEN UUSI RYTMITTELY, TILANNEKATSAUS SOPIMUS PERUSOPETUKSEN KUSTANNUSTEN KORVAAMISESTA SEURAAVAT KOKOUKSET MUUT ASIAT KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN

3 1. KOKOUKSEN AVAUS JA LÄSNÄOLIJAT Puheenjohtaja Nina Lehtinen avaa kokouksen. Sihteerinä toimii Tuukka Salkoaho. Todetaan läsnäolijat. Hyväksyttiin. 2. EDELLISEN KOKOUKSEN MUISTIO Hyväksytään esityslistan liitteenä oleva edellisen kokouksen muistio. Hyväksyttiin. 3. KOKOUKSEN TYÖJÄRJESTYKSEN HYVÄKSYMINEN Kokouksen työjärjestykseksi hyväksytään esityslistan mukainen asioiden käsittelyjärjestys. Hyväksyttiin. 4. ESISELVITYS TAMPEREEN KAUPUNKISEUDUN KANSALAISOPISTOJEN YH TEISTYÖMAHDOLLISUUKSISTA, LOPPURAPORTTI Tammikuussa 2009 käynnistynyt esiselvitys seudun kansalaisopistojen yhteistyömahdollisuuksista on valmistunut. Seutuhallituksen päätöksen mukaan esiselvityksen tavoitteena oli kuvata kansalaisopistojen lähtökohtatiedot, toimialan kehitysnäkymät sekä vaihtoehtoiset organisointi ja hallintomallit. Esiselvityksen perusteella Tampereen seutukunnan kansalaisopistojen elinvoimaisuus ja kehityskelpoisuus voidaan taata parhaiten opistojen hallinnollisella uudelleen organisoinnilla ja yksikkökoon kasvattamisella. Hallinnolliset yhdistämiset eivät kasvata kuntakohtaisia kustannuksia, mutta takaavat toiminnan laadukkaan jatkumisen, osaamisen lisääntymisen ja mahdollisuuden lisäresurssien hankkimiseen. Esiselvityksen perusteella kunnissa tulisikin avata keskustelu opistotoiminnan merkityksestä ja asemasta: Millainen merkitys kansalaisopistotoiminnalla on kuntalaisten hyvinvointiin ja kuinka edelleen tu 3

4 levaisuudessa säilytetään paikallinen opetustoiminta lähellä asukkaita? Minkälaisia peruspalveluita voidaan järjestää seudullisina kokonaisuuksina, joissa edellytetään seudullista liikkumista? Kuntapäättäjien tulisi linjata, miten kansalaisopistotoiminta voidaan tuottaa kussakin kunnassa. Miten kiinteästi opistotoiminta halutaan sitoa kunnan omaan hallintoon, pitääkö jokaisessa kunnassa olla oma itsenäinen opisto? Esiselvitykseen on luotu erilaisia visioita tulevaisuuden yhteistyömalleiksi. Varsin nopealla aikataululla toteutettavia ja toteuttamiskelpoisia ovat usean tasavertaisen toimijan muodostaminen seutukuntaan. Nykyisten toimintakulttuurien pohjalta muodostettavissa seutuopistoissa on löydettävissä yhteinen näkemys toiminnan perustehtävästä ja tavoitteista ja toiminta ajatuksesta. Sen sijaan yhden seutukuntaan perustettavan perinteisen kansalaisopiston tai vapaan sivistystyön opiston perustaminen vaatii uuden toimintaidean luomista sekä keskustelua vapaan sivistystyön tarkoituksesta ja merkityksestä sekä koulutuksellisista strategioista. Yhden kokonaisuuden luominen seutukuntaan vaatii monipuolista ja laaja alaista tuotevalikoimaa sekä myös avoimuutta uusien koulutusmuotojen ja oppimisympäristöjen kehittämiseen. Tämän kaltainen oppilaitos olisi tulevaisuuden opisto ja takaisi myös valtakunnallisen kiinnostavuuden Tampereen seutukunnalle. Esiselvityksessä esitetäänkin, että Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymän toimesta tulisi laatia selvitys, jossa valituista malleista ryhdyttäisiin rakentamaan toiminta ja organisaatiomallit, henkilöstörakenteet sekä laskettaisiin alustavat kustannusarviot uusille kokonaisuuksille, laadittaisiin sopimuspohjat sekä aikataulutus muutosprosessille. Selvityksessä pitäisi tutustua suomalaisiin isoihin seutuja alueopistoihin sekä analysoida niiden toimintaa ja pyrkiä hyödyntämään hyviksi todettuja käytäntöjä. Asiantuntijoista koostuvan työryhmän johdolla tulisi lähteä luomaan uudenlaista konseptia seutuopistolle, jonka tuottamat palvelut olisivat laaja alaiset ja kattaisivat seudulliset vapaan sivistystyön tarpeet. Esiselvitys on kokonaisuudessaan esityslistan liitteenä. Marjo Soininen selostaa asiaa kokouksessa. Seudun sivistystyöryhmä esittää, että seudun kansalaisopisto yhteistyön kehittämisen tavoitteeksi tulee asettaa kuntien kansalaisopistojen voimavarojen kokoaminen ja että jatkoselvitystyössä analysoidaan kansalaisopistotoiminnan kehittämiseen vaikuttavat talouden muuttujat ja tehdään esitys mahdollisesta organisaatiomallista ja että jatkoselvityksen tarkemmasta valmistelusta vastaa Simo Sinervon, Lauri Savisaaren ja Ritva Tainion muodostama alatyöryhmä. 4

5 Päätösehdotus hyväksyttiin. Esiselvitys Tampereen kaupunkiseudun kansalaisopistojen yhteistyömahdollisuuksista ja työryhmän esitys viedään seudun kuntajohtajakokouksen käsiteltäväksi ARVIO KAUPUNKISEUTUSUUNNITELMIEN TOTEUTTAMISEN ETENEMISESTÄ Seutujohtaja Nurminen Paras puitelain mukaan 16 kaupunkiseutua ja pääkaupunkiseutu jättivät suunnitelmat maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamisesta sekä palvelujen käytön lisäämisestä seuduilla valtioneuvostolle elokuussa Ministeriöistä ja Suomen Kuntaliitosta koottu arviointiryhmä arvioi jätettyjen suunnitelmien sisällön huhtikuussa Tampereen kaupunkiseudun yhteistyösuunnitelma sai hyvän arvioinnin ja seutu sijoittui Helsingin seudun kanssa jaetulle 1. sijalle pisteytyksessä. Arviointiryhmä on tarkastellut kaupunkiseutusuunnitelmia uudelleen keväällä 2009, jolloin arviointi on kohdistunut suunnitelmien toteuttamisen etenemiseen. Arviointi ja sen johtopäätökset hyödynnetään eduskunnalle syksyllä 2009 annettavassa selonteossa Paraspuitelaista. Tampereen kaupunkiseudun menestyminen myös toisessa yhteistyön tilaa kuvaavassa arvioinnissa on hyvää tasoa ja sijoitus jaettu 2. sija Helsingin seudun kanssa. Suurten kaupunkiseutujen maankäytön ja palveluyhteistyön edellytykset on arvioitu parhaaksi Jyväskylässä, jossa toteutunut kuntaliitos on saanut paljon painoarvoa pisteytyksessä. Tampereen kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen eheyttämistä koskeva arviointi on suurten kaupunkien positiivisin. Arvioinnissa on kiinnitetty huomiota siihen, minkälaisilla suunnitteluvälineillä ja prosessilla maankäytön, asumisen, liikenteen ja palvelujen yhteensovittamista seudulla käsitellään ja mitä toteuttamisen ohjelmoinnista on kerrottu. Huomiota on kiinnitetty myös yhdyskuntarakenteen eheyttämisen keinoihin, maapoliittisiin periaatteisiin ja hajarakentamisen ohjaamiseen. Tampereen kaupunkiseudun toimintoja yhteensovittava rakennemallityö saa erityistä huomiota arvioinnissa. Yhteen sovittavasta tarkastelusta on syytä nostaa erityisesti esille Tampereen kaupunkiseutu, missä rakennemalliin kytkettynä on valmisteltu asuntopoliittista ohjelmaa, liikennejärjestelmä suunnitelmaa, hyvinvointipalvelujen palveluverkkosuunnitelmaa, ilmastostrategiaa ja elinkeinostrategiaa. Näille seudullisille hankkeille on hyväksytty yhteinen tavoitteisto sekä kriteerit rakennemallivaihtoehtojen arvioimista varten. 5

6 Arviointiryhmä toteaa lisäksi mm., että kaupunkiseutu suunnitelmien laatimisen jälkeen tarve yhteensovittamiselle on entisestään kasvanut ilmastohaasteisiin vastaamisen takia. Myös eteneminen kohti yhteisvastuullista asuntopolitiikkaa ja asumisen erityisryhmien tarpeiden tunnistamista on Tampereen kaupunkiseudulla pidetty hyvänä. Sen sijaan palveluyhteistyö kaupunkiseudun toiminnallisella alueella ei arvioiden mukaan toimi tavoitellulla tasolla. Tähän vaikuttaa mm. perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistoiminta alueiden muodostaminen keskusseudulta poispäin. Hyvänä toteutustapana on mainittu kuitenkin Tampereen kaupunkiseudun palveluverkkoselvitys, joka on tehty yhdessä ja vuorovaikutteisesti maankäytön ja liikenteen seudullisen tarkastelun kansa Tampereen kaupunkiseudun kuntien sitoutuneisuus yhteistyöhön, yhteistyön organisointi ja etenemisen tahti on arvioitu hyväksi. Miten eteenpäin? otteita arviointiraportista Kuntien vapaaehtoiseen yhteistyöhön perustuvassa toimintamallissa on luottamuksen rakentuminen avainasemassa. Luottamuksen syntymisessä tärkeänä kysymyksenä on mm. keskus ja kehyskuntien erilaisen toiminta ja päätöksentekokulttuurin huomioon ottaminen asioiden valmistelussa. Keskuskaupungissa on totuttu hoitamaan asioita suuremmalla asiantuntijakoneistolla ja virkamiesvaltaisemmin. Pienissä kunnissa kunnallispoliitikoilla on suurempi rooli. Kehyskunnassa koetaan helposti, että yhteistyö merkitsee keskuskaupungin toimintatapojen levittäytymistä ympäröiviin kuntiin sellaisenaan ja tätä vierastetaan. Toinen tärkeä tekijä luottamuksen syntymiselle ja suunnitelmien toteuttamiselle on riittävä tiedollinen pohja ja asioiden vuorovaikutteinen käsittely. Ongelmana on usein, että asioista viime kädessä päättävät luottamushenkilöt eivät ole tarpeeksi mukana seudullisen yhteistyön tavoitteiden asettamisessa ja suunnitelmien laadinnassa. Yhteistyössä tulisi jatkossa selkeämmin nostaa esiin ne kysymykset, joiden ratkaisemista tarvitaan todellisten kestävien muutosten saavuttamisessa. Painopisteen tulisi olla maankäyttöpolitiikassa, yhteisvastuullisessa asuntopolitiikassa ja hajarakentamisen seudullisessa ohjauksessa. Palvelujen järjestämisessä kriittisiä kynnyskysymyksiä ovat muun muassa kehyskuntien solidaarisuus keskuskaupungin vastuulle jäävissä syrjäytymisongelmissa ja keskuskaupungin suhtautuminen kehyskuntien pelkoon lähipalvelujen menettämisestä. Kunta ja palvelurakenneuudistuksen suunnitteluvaiheen loppuarvioinnissa (Valtiovarainministeriön julkaisuja 11/2009) pidetään kaupunkiseutusuunnitelmien osalta tärkeänä vahvistaa seudun kuntien välisen yhteistyön toimeenpanoa tukevia toimenpiteitä ja nähdään kolme kehittämisen vaihtoehtoa: 6

7 1. Annetaan kaupunkiseutujen kehittyä omilla ja itselleen perustelluilla valinnoilla 2. Annetaan kaupunkiseutulaki, jossa määritellään minimiehdot yhteistyölle 3. Luodaan kaupunkiseutusopimuskäytäntö, jossa osapuolina ovat esimerkiksi valtio, kaupunkiseutujen kunnat ja maakuntien liitot. Eteneminen ilman uusia toimenpiteitä Tässä vaihtoehdossa seudut etenevät käynnissä olevien prosessien pohjalta. Voi olettaa, että sekä lyhyen että pitkän aikavälin taloustilanne ohjaa seudun sisällä kunnat tekemään lisääntyvää yhteistyötä ja myös kuntien yhdistymisiä tapahtuu enenevässä määrin muutaman vuoden sisällä. Kannustimena toimii myös se, että kuntaliitosprosessien ja sujuvien yhteistyöprosessien seurauksena seutujen välinen kilpailuasetelma vahvistuu ja se tukee seudun sisäistä yksituumaisuutta. Kaupunkiseutujen kehitys todennäköisesti erilaistuu entisestään. Osalla seuduista päästään yhteisvastuullisesti eteenpäin. Osalla seuduista taas kuntien välinen kilpailu säilyy vahvana ja yhteistyön ja seudun kehittäminen lukkiutuvat kiistakysymyksiin. On myös vaikea nähdä, että tämä vaihtoehto johtaisi koko kaupunkiseudun kannalta maankäytön, asumisen, liikenteen ja palvelujen yhteensovittamisen sekä yhdyskuntarakenteen kehittymisen kannalta optimaalisiin ratkaisuihin. Arviointitulosten perusteella eteneminen ilman uusia toimenpiteitä, käynnissä olevien yhteistyöprosessien pohjalta on vaihtoehtona riittämätön, ja kaupunkiseudut tarvitsevat enemmän ohjausta ja tukea yhteistyöhön. Tätä ovat monet kaupunkiseudut itsekin toivoneet. Tuki on tässä ymmärrettävä laajasti, eikä se välttämättä tarkoita taloudellista tukea, vaan esimerkiksi tiedollista ja verkottumistukea. Kaupunkiseutujen tiukempi ohjaaminen yhteistyöhön Seuraavien vaihtoehtojen lähtökohtana on näkemys siitä, että nykymenettelyillä ei päästä riittävästi seudun sisäisen kilpailuasetelman ylitse. Kaupunkiseudun elinvoima kokonaisuutena kärsii eikä yhdyskuntarakenteen eheyttäminen seudulla etene toivotulla tavalla. Palveluja ei järjestetä taloudellisesti ja tehokkaasti, eikä seudun asukkaiden arjen sujuvuuteen vaikuttavaa palvelujen kuntarajat ylittävää käyttömahdollisuutta huomioida riittävästi palveluratkaisuja tehtäessä. Riskit ja ongelmat ovat suurimpia siellä, missä myös paineet ovat suurimpia, eli isoimmilla kaupunkiseuduilla. Minimiehdot yhteistyölle kaupunkiseutulaki Yhtenä vaihtoehtona on, että yhteistoimintavelvoitteesta säädettäisiin lailla. Velvoitteen lähtökohtana tulisi olla eri kaupunkiseutujen tilanteeseen perustuva analyysi pelisääntöjen tarpeesta seutujen sisäisten ratkaisujen järjestämiselle. Tavoitteena ei saisi olla vain itsetarkoituksellinen asiakirjojen laatiminen, vaan seutujen tilanteesta lähtevä tarve sitovampien yhteisten suunnitelmien ja niiden toteuttamis 7

8 ohjelmien laatimiselle. Velvoitteen kohdentamista pohdittaessa olisi otettava huomioon kuntarakenteen kehittyminen ja seutujen koosta ja muusta tilanteesta johtuva yhteistyön tarve. Osa nykyisistä, puitelaissa mainituista kaupunkiseutusuunnitelman laatineista seuduista ei kuuluisi velvoitteen piiriin. Laissa tulisi myös ottaa kantaa velvoitteessa seuduilta edellytettävien suunnitelmien sisältöön sekä mahdollisesti niiden laatimisen aikatauluihin. Yhteistoimintavelvoitteella voitaisiin päästä yhteisiin seudullisiin suunnitelmiin, mutta pelkkä suunnittelun yhteistoimintaan velvoittaminen ei vielä sellaisenaan takaisi suunnitelmien sitovuutta ja toteutumista käytännössä. Sopimusmenettely Toisena vaihtoehtona on sopimuksiin perustuvan käytännön kehittäminen kaupunkiseutuja varten. Kaupunkiseudut poikkeavat toisistaan historialtaan, toimintatavoiltaan, tarpeiltaan ja soveltuvilta ratkaisumalleiltaan. Yhtä oikeaa toimintamallia ja yhteistyön toimenpidekokonaisuutta ei ole ja seuduittain räätälöidyssä sopimuskäytännössä voitaisiin seutujen ominaispiirteet ottaa huomioon. Seuduilla tehtävissä sopimuksissa osapuolina tulisi olla valtion viranomaisia sekä seudun kunnat ja maakuntien liitot. Valtion rooli on merkittävä erityisesti infrastruktuurin ja asumisen rahoituksessa sekä maankäytön ja liikenteen suunnittelun koordinoinnissa ja ajoituksessa. Sopimuksiin liittyvässä prosessissa tarvitaan todennäköisesti myös ulkopuolista tukea, esimerkiksi selvitysmiehen asettamista. Tällaisessa yhteistyöprosessissa seudun kehittämisen ja toimintaympäristön muutoksen mahdollisuudet ja uhkat sekä seudun kuntien keskinäiset riippuvuudet voidaan tehdä näkyviksi ja niitä voidaan kriittisesti analysoida. Seuduilla tulee miettiä, mitä olemme tähän mennessä tehneet, mitä aiomme tehdä ja mitä vaikutuksia teoillamme on tulevaisuudessa. Näiden seutukohtaisten analyysien avulla on edellytyksiä hakea sellaisia toimintamalleja, jotka voivat turvata myös yhteisten suunnitelmien ja toteuttamisohjelmien toimeenpanon. Helsingin seudun aiesopimus luo pohjaa ja suuntaviivoja sopimusmenettelylle. Sopimusmenettelyn soveltamista olisi syytä tutkia erityisesti muilla suurimmilla kaupunkiseuduilla, kuten Tampereen, Turun, Oulun, Jyväskylän, Kuopion ja Lahden seuduilla. Edellä oleviin vaihtoehtoihin liittyvää pohdiskelua on syytä jatkaa ja syventää. Sitoutumiseen ja kuntien väliseen kilpailuun liittyvät ongelmat voivat tehdä etenemispolun kivikkoiseksi kaikissa tilanteissa, edetään sitten voimakkaammin lainsäädännön velvoitteiden tai sopimusmenettelyn kautta. Ratkaisu voi löytyä myös näiden vaihtoehtojen yhdistelmästä: sopimusmenettelyä kehitetään ja taustalle luodaan lainsäädännön kautta tarkemmin määritellyt puitteet ja pelisäännöt yhteisille suunnitelmille ja niiden toteuttamiselle. Tällä tavalla on mahdollista päästä myös nopeammin eteenpäin ilman, että jäädään ongelmatilanteissa ensi vaiheessa odottamaan lainsäädännön tuomaa selkänojaa. Arviointi on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteesta 8

9 Merkitään arvio kaupunkiseutusuunnitelmien etenemisestä tiedoksi. Merkittiin arvio tiedoksi. Sovittiin, että sivistyspalvelujen kuntarajat ylittävän yhteistyön kehittämisen ja siihen sitoutumisen eteenpäin viemiseksi järjestään klo seudun sivistysjohdon ja sivistyslautakuntien yhteinen työseminaari. 6. TOISEN ASTEEN SEUTUSELVITYS, ETENEMINEN Tampereen kaupunkiseudun kuntajohtajakokous käsitteli esiselvitystä toisen asteen koulutuksessa ja päätti osaltaan, että valmistelu aikataulutetuksi etenemispoluksi siitä, miten seudullinen toisen asteen koulutus yhdistetään yhdeksi organisaatioksi, käynnistetään. Asiaa valmistelevaan työryhmään nimettiin Pekka Kivekäs, Jorma Suonio ja Teppo Tapani Tampereelta, Tuomas Erkkilä Nokialta, Teuvo Ropo Kangasalta ja Ari Loppi Pirkanmaan koulutuskonsernikuntayhtymästä. Teuvo Ropo toimii työryhmän koollekutsujana. Työryhmä raportoi asiassa etenemisestä seudun kuntajohtajakokoukselle elo syyskuussa. Merkitään kuntajohtajakokouksen päätös tiedoksi. Merkittiin kuntajohtajakokouksen päätös tiedoksi. 7. KANSAINVÄLINEN KOULU, LOPPURAPORTTILUONNOS Loppuraporttiluonnos kansainvälisenkoulun perustamisedellytyksistä Tampereen kaupunkiseudulle toimitetaan seutusivistystyöryhmän jäsenille viikon 21 lopussa. Työryhmän puheenjohtaja Taru Kuosmanen ja Veli Matti Kanerva selostavat asiaa kokouksessa. Loppuraportti jätetään pormestari Timo P. Niemiselle maanantaina Merkitään loppuraportin valmistuminen tiedoksi, valmistellaan esitys jatkotoimenpiteiksi. Merkittiin loppuraportin valmistuminen tiedoksi. Seudun sivistystyöryhmä yhtyi työryhmän esitykseen, että perustetaan seudullinen projektiryhmä, jonka tehtävänä on selvittää jatko 9

10 hankkeena Tampereen kansainvälisen koulun toteuttamista annetun mallin pohjalta. Projektiryhmään ehdotetaan nimettäväksi Amurin koulun rehtori Pia Mikkola, Tammelan koulun rehtori Petri Peltonen, Tampereen Lyseon lukion rehtori Kaisa Kuoppala, kehityspäällikkö Veli Matti Kanerva, seutukoordinaattori Tuukka Salkoaho, Lempäälän Hakkarin koulun rehtori Sanna Oikarinen sekä henkilö, joka toimii hankekoordinaattorina. Seutusivistystyöryhmä toimii hankkeen ohjausryhmänä. 8. KOULUJEN TYÖ JA LOMA AIKOJEN UUSI RYTMITTELY, TILANNEKATSAUS Asiaa esiteltiin seudun kuntien ammattiyhdistysten puheenjohtajille Keskustelutilaisuuden tavoitteena oli informoida, herättää ajatuksia sekä saada vastavuoroisesti uusia näkemyksiä työn eteenpäin viemiseksi. Käydyssä keskustelussa opettajien ammattiyhdistysten edustajien taholta todettiin useaan otteeseen, ettei koulujen nykyisissä loma ajoissa ole ongelmaa. Tässä yhteydessä korostettiin, että Suomessa yleinen lomakausi alkaa toukokuun alussa ja jatkuu aina syyskuun loppuun, näin ollen väite, että koulujen loma ajat olisivat etääntyneet äitien ja isien loma ajoista nähtiin kestämättömänä. Tässä kohtaa keskustelua kyseenalaistettiin myös väite, että uudenlainen rytmitys palvelisi elinkeinoelämän ja erityisesti matkailualan tavoitteita; mikäli koulut jatkuisivat kaksi viikkoa pitempään, näkyisi tämä alkukesän hiljenemisenä Suomen matkailukohteissa. Useissa puheenvuoroissa korostettiin myös syysloman tärkeyttä pitkän syysrupeaman katkaisijana ja voimienantajana ja siitä kokonaan luopumista pidettiin mahdottomana. Lisäksi ammattiyhdistysedustajien puheenvuoroissa todettiin ylioppilaskirjoitusten, yhteishaun sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen pääsykokeiden siirron olevan huomattavasti ongelmallisempi prosessi kuin mitä työryhmän edustajat antavat ymmärtää. Muutamassa puheenvuorossa kyseenalaistettiin myös valmistelun ajankohta; koulumaailmassa tapahtuvat muut muutokset sekä yleismaailmallinen talouden taantuma luovat jo itsessään niin suuria paineita koulukentälle, ettei tähän hätään kannattaisi esitetyn kaltaisia ehdotuksia tuoda aiheuttamaan lisäkuormitusta niin opettajille kuin oppilaillekin. Suhtautuminen joustomahdollisuuteen lukuvuoden päivien määrissä oli jonkin verran positiivisempi. Tosin tässäkin yhteydessä puheenvuoroissa nousi esiin mahdolliset opettajien virkaehtosopimukseen liittyvät ongelmat. Lisäksi muutamissa puheenvuoroissa nähtiin pulmallisena tilanne, jossa eripuolella Suomea tehtäisiin samana lukuvuonna eri määrä työpäiviä. Sen sijaan asennoituminen sen kaltaiseen yhteiseen seudulliseen lomien sijoitteluun, joka ei vaadi lain tai virkaehtosopimuksen muu 10

11 tosta, oli melko myötämielistä. Esimerkiksi syyslomien sijoittelua ja pituutta pidettiin tämänkaltainen asia. Asian jatkovalmistelu etenee siten, että väliraportointi seutuhallitukselle tapahtuu kesä elokuun 2009 aikana, lisäksi selvitystyön aikana kuullaan vielä seudun vanhempainyhdistysten puheenjohtajia ja toisen asteen edustajia. Merkitään tiedoksi valmistelun tilanne. Merkittiin tiedoksi valmistelun tilanne. Todettiin, että hankkeen nykytilanne on tarpeen viedä kunnissa asianomaisten lautakuntien käsiteltäväksi kesäkuun aikana. 9. SOPIMUS PERUSOPETUKSEN KUSTANNUSTEN KORVAAMISESTA Merkitään tiedoksi valmistelun tilanne. Merkittiin tiedoksi valmistelun tilanne. Todettiin, että neuvotteluissa on edetty, sopimukseen liittyvistä erilliskysymyksistä ollaan pääsemässä yhteisymmärrykseen. 10. SEURAAVAT KOKOUKSET Päätetään syksyn 2009 kokousaikataulusta. Syksyn 2009 kokoukset pidetään seuraavasti: klo klo klo klo (sivistysjohdon ja kuntien sivistyslautakuntien jäsenten yhteinen työseminaari) 11. MUUT ASIAT Käydään läpi muut esille tulevat asiat. Muita asioita ei ilmaantunut. 11

12 12. KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN Puheenjohtaja Lehtinen päättää kokouksen. Puheenjohtaja Lehtinen päätti kokouksen klo Muistion vakuudeksi, Tuukka Salkoaho sihteeri 12