PÄÄTÖS Nro 27/2018/2 Dnro PSAVI/2140/2017 Annettu julkipanon jälkeen ASIA

Transkriptio

1 1 PÄÄTÖS Nro 27/2018/2 Dnro PSAVI/2140/2017 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kalajoen sataman länsilaiturin laajentaminen, vesialueen ruoppaaminen ja ruoppausmassojen läjittäminen vesialueelle, Kalajoki HAKIJA Kalajoen Satama Oy Satamantie RAHJA

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA... 4 HANKETTA KOSKEVAT LUVAT, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA SUOJELUALUEET... 4 Luvat... 4 Kaavoitustilanne... 4 Maakuntakaavat... 4 Yleiskaava... 5 Asemakaavat... 5 Suojelualueet... 6 Luonnonsuojelualueet... 6 Natura alueet... 7 HANKKEEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ... 9 Maisema- ja kulttuuriympäristö... 9 Maisema... 9 Rakennettu kulttuuriympäristö Muinaismuistot Väestö Merialue ja vesisyvyydet Vedenlaatu Valuma-alueet ja pohjavesi Maa- ja kallioperä Maaperä Maaperätutkimukset Kallioperä Kasvillisuus ja eläimistö Arvokkaat meri- ja rannikkoluontotyypit Linnusto Kalasto Merialueen pohjaeläimistö ja vesikasvillisuus LUPAHAKEMUKSEN SISÄLTÖ Vesistön käyttö Satama- ja laivaliikenne Virkistyskäyttö Kalastus Suoritettavat toimenpiteet Rakennuspaikka ja pohjaolosuhteet Laajennuksen päämitat ja massamäärät Maa- ja vesirakennustyöt Kiinteistötiedot Toteuttamisaikataulu Hankkeen vaikutukset ja niiden vähentäminen Vaikutukset vedenlaatuun Vaikutukset vesieliöstöön Vaikutukset kalastoon Vaikutukset kasvillisuuteen ja eläimistöön Vaikutukset suojelualueisiin Vaikutukset maankäyttöön, maisemaan ja kulttuuriympäristöön Haitallisten vaikutusten vähentäminen... 31

3 Hankkeen ja sen vaikutusten tarkkailu Esitys hankkeen vaikutusten tarkkailusuunnitelmaksi Silmämääräinen tarkkailu ja työmaapäiväkirja Vaikutukset vedenlaatuun Vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Vaikutukset linnustoon Raportointi Hankkeesta saatava hyöty HAKEMUKSESTA TIEDOTTAMINEN LAUSUNNOT MUISTUTUKSET HAKIJAN SELITYS NEUVOTTELU MERKINTÄ ALUEHALLINTOVIRASTON RATKAISU Lupamääräykset Rakenteet Töiden suorittaminen Rakennelmien kunnossapito Korvaukset Tarkkailu Töiden aloittaminen ja toteuttaminen Ilmoitukset Ohjaus ennakoimattoman edunmenetyksen varalta RATKAISUN PERUSTELUT Luvan myöntämisen edellytykset Hankkeen tarkoitus ja hankkeesta saatava hyöty Hankkeesta aiheutuvat menetykset Intressivertailu Oikeus hankkeen edellyttämiin alueisiin Hankealueen kaavoitus Vesienhoito-/merenhoitosuunnitelma Suojelualueet Ruoppausmassat ja niiden läjityskelpoisuus Lupamääräykset Rakenteet ja töiden suorittaminen sekä rakennelmien kunnossapito Korvaukset Tarkkailu Töiden aloittaminen ja toteuttaminen sekä ilmoitukset Sovelletut säännökset Lausuntoihin ja muistutuksiin vastaaminen PÄÄTÖKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANO Päätöksen yleinen täytäntöönpanokelpoisuus KÄSITTELYMAKSU JA SEN MÄÄRÄYTYMINEN PÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA ASIAN VIREILLETULO Kalajoen Satama Oy on aluehallintovirastossa vireille panemassaan ja myöhemmin täydentämässään hakemuksessa pyytänyt lupaa Kalajoen sataman länsilaiturin laajennukselle ja siihen liittyville ruoppauksille ja ruoppausmassojen sijoituksille Kalajoen kaupungissa. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Vesilain 3 luvun 2 ja 3 :n 1 momentin kohta 7) ja 1 luvun 7 :n 1 momentti HANKETTA KOSKEVAT LUVAT, ALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA SUOJELUALU- EET Luvat Kalajoen kaupunki on saanut Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta lausunnon (POPELY/17/07.00/2012) satamakentäksi kaavoitetun Laumalahden täyttämiseksi. Lausunnon mukaan uoman täyttötyö voidaan toteuttaa ilman aluehallintoviraston lupaa, koska alue kuuluu kokonaisuudessaan Kalajoen kaupungille ja kyseessä on kaavan mukainen rakentaminen, josta ei ennakkoon arvioiden näyttäisi aiheutuvan vesilain 3 luvun 2 :ssä tarkoitettuja muutoksia tai seurauksia ympäröivään vesistöön. Tässä hankkeessa muodostuvia ruoppausmassoja on tarkoitus läjittää kyseiseen, satama-alueen kaakkoisosassa sijaitsevaan Laumalahden läjitysaltaaseen. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt luvan (Dnro Psy-2008-y-139) satama-altaan kunnossapitoruoppaukseen ja ruoppausmassojen läjittämiseen merialueelle. Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt Kalajoen kaupungille ympäristöluvan (Dnro Psy-2004-y-26) Rahjan sataman toiminnalle. Kaavoitustilanne Maakuntakaavat Sataman aluetta koskee kaksi Ympäristöministeriön vahvistamaa maakuntakaavaa, Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava (YM , lainvoima KHO:n päätöksellä ) ja Pohjois-Pohjanmaan 1. vaihemaakuntakaava (YM ). Pohjois-Pohjanmaan 2. vaihemaakuntakaava hyväksyttiin Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuustossa , ja se sai lainvoiman

5 5 Lainvoimaisissa maakuntakaavoissa Kalajoen satama on osoitettu satama-alueeksi (LS) ja logistiikka-alueeksi (-lo). Lisäksi satama kuuluu matkailun vetovoima-alueeseen (mv-5), kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeään alueeseen sekä luonnon monikäyttöalueeseen, joista kaksi jälkimmäistä on poistettu Kalajoen osalta maakuntavaltuuston hyväksymästä 2. vaihemaakuntakaavasta. Lisäksi satama-alue LS rajautuu länsipuolella Natura- ja suojelualueeseen (SL) ja idässä matkailupalveluiden alueeseen (RM-1) sekä kaupunkikehittämisen kohdealueeseen kk vaihemaakuntakaavassa Kalajoen sataman alueelle kohdistuu matkailun vetovoima-alue (mv-5), jossa kaavamääräystä on täsmennetty maakuntakaavaan verrattuna. Luonnon monikäyttöalue- ja kaupunki maaseutu-vuorovaikutusaluevyöhykkeet poistetaan, ja kulttuuriympäristön tai maiseman vaalimisen kannalta tärkeä alue korvautuu maakunnallisesti arvokkaalla maisema-aluemerkinnällä. Lisäksi sataman eteläpuolelta kulkee moottorikelkkailureitti/-ura. Veneväylä- ja venesatama -merkintöjen sekä viheryhteystarpeen määräyksiä on tarkennettu verrattuna voimassa oleviin maakuntakaavoihin. Yleiskaava Kalajoen sataman alueella on voimassa oikeusvaikutteinen KalajokisuuRahja osayleiskaava, jonka Kalajoen kunnanvaltuusto on hyväksynyt Osayleiskaavassa suunnittelun kohteena oleva laiturialue on osoitettu satama-alueeksi (LS). Ruoppausmassojen läjitysalue eli Laumalahti on osin satama-aluetta (LS), osin rautatieliikenteen aluetta (LR) ja pohjoisosasta teollisuus- ja varastoaluetta (T). Asemakaavat Kalajoen satama sijoittuu kahdelle oikeusvaikutteiselle asemakaava-alueelle: Rahjan satama-alueen asemakaavamuutos (hyväksytty Kalajoen

6 6 kaupunginvaltuustossa ) ja Kalajoen sataman asemakaavamuutos ja laajennus (KV ). Asemakaavassa laiturin laajennus sijoittuu satama-alueelle, jolle saa rakentaa satama- ja huolintatoimintoja palvelevia rakennuksia ja rakennelmia sekä merenkulun turvalaitteita ja niihin liittyviä rakennelmia (LS-1). Ruoppausmassat on suunniteltu sijoitettavaksi laiturin taustatäyttöihin ja kaavan mukaisten tulevien laituripaikkojen täyttöihin. Ylijäämämassoilla täytetään satamakentäksi kaavoitettua Laumalahden aluetta. Rakentamiseen kelpaamattomat hienot maaainekset läjitetään Kalajoen kaupungin luvallisille maanläjitysalueille. Suojelualueet Luonnonsuojelualueet Lähimmät yksityiset luonnonsuojelualueet sijaitsevat 1,4-1,6 kilometrin etäisyydellä länsilaiturin laajennuksesta ja noin 0,8 kilometrin etäisyydellä ruoppausmassojen suunnitellusta sijoitusalueesta (Laumalahti). Seuraavassa kuvassa on esitetty sataman lähialueen yksityiset luonnonsuojelualueet.

7 7 Natura alueet Kymmenen kilometrin säteellä Kalajoen satamasta on viisi Natura 2000 verkostoon kuuluvaa aluetta: Rahjan saaristo, Siiponjoki, Vihas-Keihäslahti, Maristonpakat ja Kalajoen suisto (seuraava taulukko). Kaikki alueet on suojeltu ympäristöministeriön asetuksella 354/ , ja kaikkien suojeluperusteena on EU:n luontodirektiivi 92/43/ETY, jonka perusteella kyseiset alueet ovat erityisten suojelutoimien aluetta (SAC). Lisäksi Rahjan saaristo, Vihas-Keihäslahti ja Kalajoen suisto on suojeltu EU:n lintudirektiivin 79/409/ETY mukaisina erityisinä suojelualueina (SPA). Natura alu- Tunnus een nimi Rahjan saaristo Siiponjoki Vihas-Keihäslahti Maristonpakat Kalajoen suisto FI FI FI FI FI Suojeluperuste ja päätöspvm (YM asetus /2015) SAC = Erityisten suojelutoimien alue (luontodirektiivi) SPA = Erityinen suojelualue (lintudirektiivi) SAC/SPA SAC SAC/SPA SAC SAC/SPA Pinta-ala (ha) Rahjan saaristo Kalajoen sataman lähin Natura alue on Rahjan saaristo (SAC/SPA, FI ). Alueen pinta-ala on ha, ja se sijaitsee nykyisin kokonaan Kalajoen alueella. Lähimmillään Natura-alue on noin 0,8 kilometrin etäisyydellä hankealueesta Siiponjokivarressa. Alue on kaikki meriluonnon vyöhykkeet sisältävä kokonaisuus, johon sisältyy geologisesti, linnustollisesti ja kasvistollisesti arvokkaita kohteita. Vesiluontonsa puolesta alue on monipuolinen sisältäen saariston lisäksi jokisuun sekä eri kehitysvaiheissa olevia glo-järviä.

8 8 Kohde kuuluu valtakunnalliseen rantojensuojelu- ja lintuvesiensuojeluohjelmaan. Noin 4 % kohteen pinta-alasta on suojeltu koskiensuojelulain nojalla. Rahjan saaristo kuuluu erityistä suojelua vaativiin vesistöihin ja esitetään sisällytettäväksi Itämeren rannikko- ja merialueiden suojelualueverkostoon (BSPA). Rauhoitetaan luonnonsuojelualueena luonnonsuojelulain nojalla tai vaihtoehtoisesti rakennuslain keinoin. Alueet voidaan hankkia valtiolle ja rauhoittaa luonnonsuojelulain nojalla luonnonsuojelualueena tai rauhoittaa yksityismaan luonnonsuojelualueena maanomistajien kanssa sovittavin ehdoin. Vesialueen suojeluarvot turvataan vesilain keinoin. Hakemuksessa on lisäksi esitetty tiedot Siiponjoen, Vihas-Keihäslahden, Maristonpakat ja Kalajoen suisto -Natura alueista. Muut suojelualueet Kymmenen kilometrin säteellä Kalajoen satamasta sijaitsee Siiponjoen suiston ja Vihaslahti-Keihäslahti lintuvesiensuojeluohjelma-alueet, Maristopakkojen ja Siiponjoen dyynialueen harjujen suojeluohjelma-alueet, Siiponjoen lehtojen suojeluohjelma-alue sekä Rahjan saariston rantojensuojeluohjelma-alue. Lähin kohde on Rahjan saariston rantojensuojeluohjelma-alue, jonne ruoppausmassojen suunnitellulta läjitysalueelta on matkaa 0,8 kilometriä. Rahjan rantojensuojeluohjelma-aluekuvauksessa todetaan, että Siiponjoen suun ja Rahjan saariston alue on kaikki meriluonnon vyöhykkeet sisältävä kokonaisuus, johon sisältyy geologisesti, linnustollisesti ja kasvistollisesti arvokkaita kohteita. Vesiluontonsa puolesta alue on monimuotoinen, sillä se sisältää saaristojen lisäksi jokisuun sekä eri kehitysvaiheissa olevia glo-järviä. Alue on tyypillistä maankohoamisalueen saaristorannikkoa. Maaperältään alue on suurimmaksi osaksi moreenia, paitsi Siiponjoen suiston delta-alue. Kallioperän kivilajit ovat dioriitteja ja migmatiitteja. Saaristo on lähinnä moreenikerroksen peittämää, mutta avokallioita esiintyy ulkosaaristossa ja merivyöhykkeessä. Rahjan saaristo suojaa Siiponjoen suistoa aallokolta. Tämän vuoksi hiekka-alueiden halki virtaava joki on voinut kasata suulleen harvinaisen edustavan suiston. Kiillegneissikallioperä on voimakkaasti suuntautunut luoteesta kaakkoon. Moreeni muodostaa drumlineja, jotka ilmenevät rannikolla ennen kaikkea pitkinä luoteisrannoiltaan kalliokärkisinä nieminä. Myös saaret ovat pitkänomaisia moreeniharjanteita. Moreeni on kivikkoista ja tyrskyjen huuhtomat rantakivikot ovatkin alueella vallitsevia. Rahjan saaristo muodostaa veden vaihtumista hidastavan esteen Siiponjoen suulle, minkä vuoksi jokisuulla tuntuu makean pintaveden vaikutus. Suolapitoisuus ulkosaaristossa ja merivyöhykkeessä on noin 3,5 promillea. Pöntiönjoki laskee Sipinperään aiheuttaen makean ja suolaisen vaihettumisalueen. Joen mukanaan tuoma ravinnekuormitus heikentää jossain määrin lahden veden laatua. Siiponjoen suiston rannoilla luonto on jatkuvassa ja nopeassa muutostilassa. Muutoksia aiheuttavat maankohoaminen, joen mukanaan tuomien ainesten kasaantuminen ja jokiuomien siirtyminen. Muutoksia kuvaavat

9 9 eri kehitysvaiheissa olevat vyöhykkeet. Alueella on edustavia laakeita niittyjä. Niittyjä reunustavat lepikot joiden pääpuulajina on harmaaleppä. Lehtimetsävyöhykkeestä siirrytään sekametsien kautta kuusikoihin. Kehityssarja vesirajan sukkession alkuvaiheista kuusikoihin tapahtuu suistossa lyhyellä matkalla. Ylempänä jokivarressa kuusikot korvautuvat karuilla hiekkamailla männiköillä, jotka muodostavat sukkession päätösvaiheet. Saariston rannat ovat pääosin louhikkoisia, mutta loivuutensa vuoksi rantavyöhykkeet ovat laajoja ja kasvistoltaan arvokkaita. Ryöpäksen ja Pappilankarin rannoilla on laajoja ja kasvistoltaan arvokkaita rantaniittyjä. Lähinnä rantaa puuston muodostavat tyrni ja harmaaleppä. Niiden yläpuolella on pihlaja- ja koivutiheikköjä. Suurimmissa saarissa sukkessio on edennyt pidemmälle jopa noin satavuotiaiksi kuusikoiksi asti. Alueella on kuroutuvia merenlahtia, glo-lampia ja niiden soistumia. Merivyöhykkeen saaristo on pääosin louhikkoista ja niukkakasvistoista. Kasvilajistoon kuuluvat mm. käärmeenkieli, suolasänkiö, perämerensilmäruoho, pohjanlahdenlauha, vihnesara, merisara, vilukko, isorölli, merisuolake, hentosuolake, meriratamo, nelilehtivesikuusi ja hapsivita. Alueen kasviharvinaisuuksia ovat rantaniittyjen ruijanesikko ja murtoveden vesikasvi tuppivita. Ulkosaariston ja merivyöhykkeen linnustoon kuuluu tyypillisiä lajeja, kuten riskilä. tukkasotka ja pilkkasiipi. Sisäsaaristossa tavataan muun muassa merihanhia. Alueen nisäkkäisiin kuuluvat muun muassa halli, norppa ja saukko. Siiponjoki on lisäksi vaelluskalajoki ja jokeen nousevat muun muassa harjus ja nahkiainen. HANKKEEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Kalajoen satama sijaitsee Hiekkasärkkien ja Kalajoen keskustan lounaispuolella noin 12 kilometrin etäisyydellä keskustasta. Kalajoen sataman kokonaispinta-ala on 40 ha, josta maa-aluetta on noin 25 ha ja vesialuetta 15 ha. Maisema- ja kulttuuriympäristö Maisema Viimeisimmät maiseman ja rakennetun kulttuuriympäristön inventoinnit ja arvotukset Rahjan alueella on tehty Pohjois-Pohjanmaan liiton 2. vaihemaakuntakaavan laatimisen yhteydessä vuonna Hiekkasärkät ja Rahjan saaristo on osoitettu hyväksytyssä 2. vaihemaakuntakaavassa maakunnallisesti arvokkaana maisema-alueena. Satamaa lähimpänä olevat maakunnallisesti arvokkaat rakennetun kulttuuriympäristön kohteet ovat Joensuu, Jätkälä, Piekkon Aukkon mökki sekä Siirosen kalamökki, joista viimeisin sijoittuu aivan satama-alueen viereen Kainunniemelle. Maisemamaakuntajaottelussa Rahjan ja Hiekkasärkkien alue kuuluu Keski-Pohjanmaan jokiseutu ja rannikkoalueeseen. Arvokkaat maisema-

10 10 alueet Pohjois-Pohjanmaalla (2015) -selvitys kuvailee alueen suurmaiseman piirteitä seuraavasti: Pohjanmaan alueella vaihtelevat mannerjäätikön muovaamat moreenialueet sekä jäätikköjokien sedimentaation tuloksena syntyneet loivapiirteiset alueet. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan vaihettumisvyöhykkeellä on paljon pieniä kalliokohoumia, kumpumoreeneja ja kumpareisia drumliinikenttiä. Jokilaaksoissa on viljavia savikkoalueita. Alue kuuluu keskiboreaaliseen kasvillisuusvyöhykkeeseen. Jokilaaksoissa viljavat savikkoalueet on raivattu pelloiksi. Selännealueilla luonnonkasvillisuuden yleisilme on karu. Rannikkoalueilla on myös kuusikkoja, ja kasvillisuus on muutenkin rehevämpää ja monipuolisempaa. Asutus ja viljelysalueet keskittyvät jokien varsille, selännealueilla asutus on harvaa. Asutus on perinteisesti sijoittunut nauhamaisesti jokien ja niitä myötäilevien teiden varsille. Jokien keski- ja alajuoksuilla rakennukset sijaitsevat jokien töyräillä. Kalajoen kohdalla erityispiirteenä ovat mereen saakka työntyville harjujaksoille muodostuneet laajat soraiset ja hiekkaiset rantakerrostumat. Rannikolla näitä hiekkaranta-alueita dyynikenttineen on otettu matkailuelinkeinon käyttöön. Alueelle tyypillisiä maisemia ovat jokien suistoalueiden ja jokilaaksojen asutus ja viljelysmaisemat sekä rannikon hiekkaiset rantakerrostumat ja dyynikentät. Valtakunnallisten maisema-alueiden päivitysinventoinnissa 2013 Hiekkasärkkien ja Rahjan aluetta on ehdotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi alueeksi. Rahjan saaristo edustaa rannikkoalueiden ja saariston kulttuurimaisemaa, ja Hiekkasärkät on rakennettuna maisemana luokiteltu samassa Pohjois-Pohjanmaan liiton selvityksessä (2015) matkailumaisema-alueeksi. Hakemuksessa on esitetty kohdekuvaus Kalajoen Hiekkasärkistä ja Rahjan saaristosta. Maisema-arvotus Kalajoen Hiekkasärkkien alue on huomattava ja tunnettu maisemanähtävyys ja matkailukohde, ja sellaisena valtakunnallisesti merkittävä. Alueen arvot perustuvat luonnonmaisemalle tyypillisiin ainutlaatuisiin erityispiirteisiin sekä alueen pitkään historiaan tunnettuna matkailukohteena. Arvokas luonnonmaisema ja elinvoimainen matkailumaisema muodostavat omaleimaisen, vaikuttavan ja identiteetiltään vahvan kokonaisuuden. Kerroksellinen rakennettu kulttuuriympäristö kertoo loma- ja matkailurakentamisen historiasta aina 1900-luvun alusta nykypäiviin saakka. Rahjan saariston alueella yhdistyy monipuolinen saaristoluonto perinteiseen saaristolaiskulttuuriin elinkeinoineen. Rahjan saaristo on yksi edustavimmista ja monipuolisimmista maankohoamisrannikon suojelualueista. Kokonaisuuteen kuuluu geologisesti, linnustollisesti ja kasvistollisesti arvokkaita kohteita. Luonnonympäristölle on ominaista monimuotoisuus. Perinteisestä saaristolaiskulttuurista kertovat kalastussatamat, kalastajakylät ja perinnemaisemat. Niihin liittyy historiallisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja. Alue on vanha ja edelleen merkittävä satamapaikka. Sekä luonnonympäristölle että kulttuuriympäristölle on ominaista historiallinen kerroksellisuus. Alueen luonnonmaisemassa näkyvät hyvin pitkän

11 11 ajan kuluessa tapahtuneet maankohoamisen ja eroosion vaikutukset. Hiekkasärkkien alueella luonto dominoi maisemakuvaa matkailurakentamisesta huolimatta. Kalajoen sataman maisema Kalajoen sataman alue on muuntunutta aavaa, matalaa satama- ja varastorakennusten aluetta, jonka kentällä lastausta odottavat kuormat näkyvät merialueelle (seuraavat kuvat). Kainun niemellä kartoissa näkyvät tuulivoimalat on purettu, ja pohjoisemman voimalan tilalle on kesällä 2016 pystytetty satamatoimintoja palveleva tutkamasto. Laiturin laajennusalueelta avautuu näkymä 3,7 km:n päässä sijaitsevaan Keskuskarin venesatamaan ja kuuden km:n päässä olevalle Vihaspauhan Natura-alueelle.

12 12 Rakennettu kulttuuriympäristö Muinaismuistot Seuraavassa taulukossa on esitetty hankealueen läheisyydessä sijaitsevat rakennetun kulttuuriympäristön kohteet. Siirosen kalamökki (mk 74) Kohde 68 Joensuu 70 Jätkälä 72 Piekkon Aukkon mökki 74 Siirosen kalamökki Tyyppi maa- ja metsätalous merenkulku kalastus kalastus Ajoitus moniperiodinen Arvottaminen maakunnallisesti arvokas maakunnallisesti arvokas maakunnallisesti arvokas maakunnallisesti arvokas Siirosen kalamökki pihapiireineen on rakennettu vuosien välisenä aikana. Pohjois-Pohjanmaan liiton inventointiraportin (2015) mukaan kalamökki talousrakennuksineen on edustava esimerkki Rahjan saariston ja rannikon kalastuskulttuurista ja siihen liittyvästä rakennustavasta, joka suurimmaksi osaksi on jo hävinnyt. Mökki sijaitsee suojaisassa lahdenpoukamassa Kainun saaren etelärannalla. Nykyinen kalamökki on peräisin 1900-luvun alusta, sitä edeltänyt rakennus on palanut. Rakennus on yksihuoneinen hirsimökki, jota on jatkettu lautarakenteisella eteisellä. Rakennus sijaitsee rinteessä, minkä vuoksi luonnonkivinen perustus on etupuolelta huomattavan korkea. Perustus jatkuu korkeina kiviportaina lautarakenteisen kuistin sisään. Rakennuksessa on peltikatto ja se on vuorattu osittain uusitulla, kauniisti harmaantuneella lomalaudoituksella. Avokuisti on myös myöhempi lisä. Uusitut ikkunat ovat jääneet hieman kuoppaan lisäeristyksen seurauksena. Sisustus noudattaa perinteistä kalakämpän sisustusta; uudelleen muurattu takka on entisellä paikalla, muu kalustus koostuu kerrossängystä, parista pöydästä ja istuimista. Lähempänä rantaa, rakennuksen länsipuolella, on kaksi otsallista verkko- ja kala-aittaa todennäköisesti 1800-luvulta. Itäpuolella ovat vene- ja varastoladot. Rakennuksissa on sisällä paljon perinteiseen kalastuskulttuuriin liittyvää esineistöä. Hakemuksessa on lisäksi esitetty tarkemmat tiedot Piekko-Aukkon mökistä, Joensuusta ja Jätkälästä. Kalajoen sataman maa- tai vesialueella tai Pohja-Kalliokarissa ei ole tunnettuja muinaisjäännöksiä. Lähimmät kiinteät muinaisjäännökset ovat Siiponjoella noin 2,5 kilometrin etäisyydellä hankealueesta. Väestö Yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) vuoden 2015 mukaisella aluejaolla Kalajoen satama kuuluu osittain maaseutuasutuksen vyöhykkeelle. Vyöhykkeellä on 1 19 asuttua rakennusta kilometrin säteellä.

13 13 Merialue ja vesisyvyydet Rahjan saaristo ja Kalajoen edusta ovat varsin matalaa merialuetta, mutta Rahjan sataman edustalla on yli 10 metrin syvyinen merialue. Sataman eteläpuolella sijaitsee Rahjan saaristo, joka on Perämerelle tyypillisestä avoimesta rannikosta poiketen hyvin rikkonaista ja pienipiirteistä saaristoaluetta. Rahjan saariston kohdalla, noin 1,5 kilometriä sataman eteläpuolella, Perämereen laskee Vääräjoen sivuhaara Siiponjoki, joka on tunnettu luontoarvoistaan. Siiponjokisuun alue kuuluu Natura verkostoon, kuten Rahjan saaristokin. Lähin Ilmatieteenlaitoksen merenpinnan mittausasema on Raahessa, noin 60 km satamasta koilliseen. Seuraavassa kuvassa on esitetty Raahen alueen meriveden korkeusvaihtelut viimeisen 12 kuukauden aikana. Arvot ovat vuorokautisia ääriarvoja. Punaisella on esitetty vuorokautinen ylävesiarvo ja sinisellä vuorokautinen alavesiarvo. Vedenkorkeus on ollut kuluneen vuoden aikana matalimmillaan loka-marraskuussa ja korkeimmillaan heinä-elokuussa sekä joulu-tammikuussa. Vedenlaatu Kalajoki kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen. Vesienhoitoalueen toimenpideohjelmassa Kalajoen ja Rahjan edustan rantavyöhyke on luokiteltu tilaan tyydyttävä. Vesienhoitosuunnitelman mukaisesti tavoitteena on rantavesien hyvän tilan saavuttaminen. Sataman alueelta ei ole tehty vedenlaadun tarkkailua. Lähin tarkkailupiste on Konikarvon edustalla sijaitseva Rahjan edustan mittauspiste. Valuma-alueet ja pohjavesi Sataman alue kuuluu Perämeren rannikkoalueen vesistöalueeseen (84) ja Välialueen valuma-alueeseen (84V071).

14 14 Lähin luokiteltu pohjavesialue (Huimamäki) sijaitsee 2,5 kilometrin etäisyydellä laiturilaajennuksesta ja 1,7 kilometrin etäisyydellä Laumalahdesta. Rahjan pohjavesialueeseen on vastaavasti matkaa 2,8 ja 2 kilometriä. Lähimmät vedenottamot ovat Kourinkankailla, ja lähimmät luonnonlähteet Pohja-Kalliokarin keskiosassa ja Vasikkakarilla. Maa- ja kallioperä Maaperä Sekä laiturin laajennus- että ruoppausalueet ovat GTK:n aineistossa määritelty vesialueiksi. Ympäröivien alueiden pinta- ja pohjamaalajit satamassa todetaan karkearakeisiksi eikä niiden päälajitetta ole selvitetty. Kainun entinen saari on maaperältään sekalajitteista eikä päälajitetta ole sielläkään selvitetty. Happamat sulfaattimaat GTK ei ole selvittänyt laiturin laajennusalueelta tai ruoppausmassojen sijoitusalueelta happamien sulfaattimaiden esiintymistä, koska ne ovat vesialueita. Ruoppausmassojen sijoitusaltaan länsireunalta on matkaa todennäköiselle happamalle sulfaattimaalle noin 125 metriä. Maaperätutkimukset Laiturin laajennusalueella on tehty maaperätutkimuksia välisenä aikana. Lisäksi satama-altaan sedimenteistä on otettu näytteitä haitta-ainemäärityksiä varten välisenä aikana. Suoritettujen tutkimusten tarkoituksena oli selvittää alueen sedimentin mahdollisia haitta-ainepitoisuuksia sekä arvioida suunniteltujen ruoppausalueiden ruoppausmassojen mahdollista pilaantuneisuutta ja läjityskelpoisuutta. Sedimenttitutkimuskohteen sijainti on merkitty seuraavassa kuvassa punaisella ympyrällä.

15 15 Näytteet otettiin ohjeistuksen mukaan syvyyksiltä 0 0,1 m, 0,1 0,3 m ja 0,3 0,6 m. Tutkittavan alueen pohjasedimentti oli kahta pistettä lukuun ottamatta pehmeää liejua tai savea. Tutkimuspisteissä NP1 ja NP6 pohja oli karkeampaa hiekkaa tai soraa. Näytepisteessä NP1 sorapitoinen näyte jätettiin analysoimatta. Haitta-aineet ovat tyypillisimmin sitoutuneet hienoainekseen. Sedimenttinäytteiden maastohavainnot on esitetty seuraavassa taulukossa. Koordinaatit on ilmoitettu KKJ2-järjestelmässä. Otetuista näytteistä 0 0,1 ja 0,1 0,3 m määritettiin savipitoisuus (<2 μm %-osuus kuivapainosta) sekä hehkutushäviö ja irtotiheys. Haitta-aineiden osalta tutkittiin kaikista näytteistä metallit (As, Cd, Cr, Cu, Hg, Ni, Pb, Zn) sekä puolesta näytteistä öljyhiilivedyt (C10-C40) ja orgaaniset tinayhdisteet (TBT, TPhT). Pintanäytteistä 0 0,1 m ja 0,1 0,3 m muodostettiin kaksi syvyyssuunnassa yhdistettyä kokoomanäytettä kokooma 0 0,1 ja kokooma 0,1 0,3 m. Kokoomanäytteistä analysoitiin hehkutushäviö, PAH (16 yhdistettä), PCB (7 yhdistettä) sekä toisesta näytteestä dioksiinien ja furaanien (PCDD/PCDF) pitoisuudet.

16 16 Tutkimustulosten perusteella tutkimusalueen sedimenttinäytteet olivat pääasiassa hiekkaisia silttejä. Tutkimusalueelta otettujen sedimenttinäytteiden savespitoisuudet vaihtelivat välillä 3,7 10,5 % ja orgaanisen aineksen pitoisuudet välillä 0,5 5,0 %. Näytteiden irtotiheys vaihteli välillä kg/m 3. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaan ruoppausmassaa ei määritellä erityisen eroosioherkiksi, jos irtotiheys on > kg/m 3. Näytteet 0,3-0,6 m jätettiin laboratorioon säilytettäväksi mahdollisia lisämääritystarpeita varten. Tutkimuspisteistä otetuista näytteistä analysoidut haitta-ainepitoisuudet olivat pääsääntöisesti pieniä ja alittivat vna 214/2007 esitetyt kynnysarvopitoisuudet. Arseenin kynnysarvotaso ylittyi tutkimuspisteissä NP2, NP4, NP5 molemmissa analysoiduissa näytesyvyyksissä 0-0,1 ja 0,1-0,3 m. Arseenin kynnysarvoylitykset ovat sedimenteille hyvin tyypillisiä. Tutkimuspisteissä pintasedimenteissä 0 0,1 m kerroksessa pitoisuudet sijoittuivat tasolle 1A pisteissä NP2, NP3, NP5 ja NP6. Vain NP4 pintasedimentissä 0 0,1 m todettiin tasoa 1A korkeampi pitoisuus. TBT:n normalisoitu pitoisuus 32 μg/kg sijoittaa näytteen tasolle 1C. Sedimenttinäytteissä kerroksessa 0,1 0,3 m pitoisuudet sijoittuivat tasolle 1A pisteissä NP3 ja NP4. Pisteissä NP2 kuparin normalisoitu pitoisuus 85 mg/kg sijoittaa sedimentin tasolle 1C. Pisteessä NP5 normalisoitu nikkelipitoisuus 60 mg/kg sijoittaa sedimentin tasolle 1B ja pisteen NP6 normalisoitu trifenyylipitoisuus (TPT) μg/kg sijoittaa sedimentin tasolle 2. Yksittäisten näytetulosten lisäksi läjityskelpoisuus arvioitiin kerroksittain siten, että arvioitavan kerroksen paksuus oli 30 cm. Kyseinen kerrospaksuus on valittu vastaamaan ohuinta erikseen ruopattavissa olevaa kerrosta. Ylimmän 30 cm:n pintasedimenttikerroksen haitta-ainepitoisuudet laskettiin seuraavan kaavan avulla: C 0 30 = 1/3*C /3*C 10 30, (C = haitta-aineen normalisoitu pitoisuus) Laskettuja normalisoituja pitoisuuksia verrattiin sedimenttien ruoppausja läjitysohjeessa annettuihin ohjeellisiin pitoisuustasoihin. Keskiarvot laskettiin vain metallipitoisuuksille. Sedimenttikerrosten (30 cm paksuus) normalisoidut haitta-ainepitoisuudet ja niiden vertailu viitearvoihin on esitetty seuraavassa taulukossa.

17 17 Orgaanisista haitta-aineista ei tehty analysointeja kaikista kerroksista, joten niille ei voida laskea keskiarvopitoisuuksia. Päätelmät metallisten aineiden keskiarvotuloksien sekä orgaanisten haitta-aineiden meriläjityskelpoisuudesta on näytepisteittäin yhdistetty seuraavaan taulukkoon. Taulukossa esitetään ne haitta-aineet, joiden vuoksi pitoisuustaso näytteille määräytyy korkeammaksi kuin taso 1A. * meriläjityskelpoisuus määräytyy korkeimmalle haitta-ainetasolle sijoittuvan haitta-aineen perusteella, laskettu keskiarvopitoisuus 0 30 cm:n kerrokselle. ** kyllä, kun irtotiheys on alle kg/m 3 ja ei, kun irtotiheys on yli kg/m 3 Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaan pisteissä, joissa sedimentti sijoittuu normalisoiduilta haitta-ainepitoisuuksiltaan tasolle 1B tai sen yli, lisänäytteenotto olisi tarpeen. Tällaisia pisteitä kartoitusalueella ovat näytepisteet NP2, NP4, NP5 ja NP6. Alueen sedimentissä havaitut haitta-aineet (organotinat, kupari ja nikkeli) ovat tyypillisiä hippuefektin haitta-aineita. Kyseisiä haitta-aineita havaittiin tributyylitinaa (TBT) lukuun ottamatta vain yksittäisissä pisteissä. Lisäksi alueen sedimentti on varsin karkeaa. Nämä kaikki yhdessä aiheuttavat sen, että normalisoidut tulokset nostavat esiin haitta-aineita, jotka esiintyvät alueella todennäköisesti vain pistemäisinä. Esimerkiksi näytepisteen NP6 0,1 0,3 m havaittu korkeahko trifenyylipitoisuus viittaa hippuefektiin. Samasta näytteestä mitattu tributyylitinapitoisuus sijoittuu tasolle 1A. Mikäli massat sijoitetaan merestä erotettuun pengeraltaaseen ja maalle, saadut tulokset todennäköisimmin riittävät läjityskelpoisuuden arvioimiseen kyseisille alueille. Keskiarvojen perustella alueen massat voidaan luokitella kuuluvan tasolle 1A.

18 18 Tiedossa olevien suunnitelmien mukaan kohteen kitkamaita leikataan ja ruopataan kaikkiaan noin m 3, joista noin m 3 läjitetään varastokasalle rakennettavan laiturin taustalle käytettäväksi myöhemmin satamakentän täyttöihin. Noin m 3 kitkamaita läjitetään Kainun saaren (nykyisin niemi) rantatäytöksi satama-altaan pohjoispuolelle. Loput ylijäävät massat, noin m 3, siirretään ja läjitetään satama-alueen kaakkoisosalla sijaitsevaan Laumalahden läjitysaltaaseen. Kaikki massat sijoitetaan näin ollen penkereiden taakse. Maalle sijoitettaessa sedimenttien normalisoimattomia haitta-ainepitoisuuksia verrataan vna 214/2007 esitettyihin kynnys- ja ohjearvoihin. Kaikkien näytteiden haitta-ainepitoisuudet alittavat vna 214/2007 esitetyt alemmat ohjearvot ja arseenia lukuun ottamatta myös kynnysarvopitoisuudet. Tämän perusteella ruoppausmassoja ei luokitella pilaantuneiksi maalle sijoitettaessa. Myös vedestä erotetun penkereen taakse läjityksen kriteereinä voidaan käyttää vna 214/2007 mukaisia ohjearvoja. Kallioperä Laiturin laajennusalueen kallioperä on GTK:n mukaan grauvakkamaista kiillegneissiä ja ruoppausmassojen sijoituspaikan kallioperä on granodioriittia. Kasvillisuus ja eläimistö Rahjan sataman asemakaavan luontoselvityksessä vuodelta 2010 todetaan Tahkolahden, Pauhanlahden ja Siiponjoen välisestä alueesta, että Tahkolahtea ympäröi laajahko merenrantaniitty, joka vaihettuu pajuluhdaksi, mesiangervotyypin lehdoksi, lehtomaisen kankaan rantalepikoksi ja edelleen tuoreen kankaan kuusikoksi. Tämä maankohoamisrannikon sukkessiosarja on Konepajantien itäpuolella luonnontilainen ja varsin edustava. Konepajantien länsipuolella metsästä on poistettu kaikki lehti- ja lahopuut eikä se ole enää luonnontilassa. Konepajanlahden ranta on osittain luonnontilaista, osittain ruoppaamalla tehtyä kivikkorantaa. Puuston ikärakenne alueella on tavanomainen. Tahkolahden rantaniitty on vyöhykkeinen, matalakasvuinen vihvilä-, heinä- ja saratyypin niitty. Iso-Ispanian saaren edustalta on tieto vaarantuneesta ruijanesikosta (Primula nutans va. jokelae). Ruijanesikkoa kasvoi paikalla vuonna 2001 noin yksilöä (uhanalaisten lajien rekisteri). Vuoden 2010 kartoituksessa lajia ei paikalta kuitenkaan löytynyt. Merisara, vihnesara, rantanätkelmä ja rantatädyke ilmentävät arvokasta niittyä. Lahdenpohjukassa on äimäruohokasvustoa. Konepajanlahden etelärannalla kasvaa harvinaisempia kivikkorannan kasveja, muun muassa käärmeenkieli, meriasteri ja vilukko sekä äimäruohoa. Kainun rantoja kiertää kapea kivinen rantavyöhyke, joka on altis aallokolle eikä siihen ole muodostunut niittyvyöhykettä. Kivikkoa reunustaa vain muutaman metrin levyinen harvahkon pajun ja harmaalepän vyöhyke, joka muuttuu varsin pian saaren keskiosan omaleimaiseksi saaris-

19 19 tokoivikoksi. Etelä- ja länsireunalla on nuorempaa ja tiheämpää koivikkoa, jossa pensaskerroksessa kasvaa mm. taikinamarjaa (Ribes alpinum) ja katajaa. Korkeimmalla kohdalla on tuoreen ja kuivahkon kankaan kasvillisuutta, jota peittää osin iäkäskin haapapuusto. Kivikkoisella kesiosalla rakkakivikkoa peittää hyvin herkästi kuluvat sammal- ja jäkäläkasvustot, joiden reunoilla kasvaa ahomansikkaa ja rohtotädykettä. Saaren itäosan jatkeeksi on rakennettu aallonmurtajaa ja läjitetty satama-altaan ruoppausmassoja, jotka ovat jo sataman puolelta peittyneet kasvillisuudella. Puusto on nuorta harmaaleppää ja hieskoivua. Pensaskerroksessa on puustoisemmalla osalla valtalajina kiiltopaju ja puuttomalla itäreunalla tyrni. Vielä avoimilla savipitoisilla massakentillä kasvaa melko runsaana aikaisemmin uhanalaiseksi luokiteltu suolasolmukki (Spergularia salina). Pauhalahden itä- ja pohjoisreunalla aikaisemmissa selvityksissä todettu esiintyvän luonnonsuojelulain tarkoittamaa merenrantaniittyä. Liito-oravan esiintymistä on tutkittu viimeksi vuonna 2010 Pauhanlahden ja Laumalahden väliseltä alueelta. Aikaisempien luontoselvitysten perusteella kyseisellä alueella on havaittu liito-oravia sekä niille potentiaalista elinympäristöä. Vuoden 2010 selvityksen mukaan Pauhanlahden pohjukassa sijainneet metsät on hakattu, eikä aikaisempia liito-oravahavaintoja näin ollen enää ole. Niin ikään Pauhanlahden ympäristössä vielä pystyssä oleva kuusikko ei vaikuttaisi olevan enää liito-oravalle potentiaalista elinympäristöä. Laumalahden etelä- ja länsipuolella sijaitsevista varttuneista kuusikoista on liito-oravahavaintoja vuoden 2010 selvityksessä. Myöhemmin syksyllä tehdyssä selvityksessä alue arvioitiin liito-oravan kannalta hyvin todennäköiseksi ja potentiaaliseksi elinympäristöksi. Pohjaojan suunniteltu uoman siirto kiertää liito-orava-alueen kaavan mukaisesti. Arvokkaat meri- ja rannikkoluontotyypit Luontodirektiivin liite I Meri- ja rannikkoluontotyyppien aluejaottelussa Kalajoen alue kuuluu maantieteellisesti Perämeren alueeseen. Perämeren eteläraja Suomen rannikolla on suurin piirtein Pietarsaaren kohdalla. Perämeren eteläosissa suolapitoisuus on noin neljä promillea, mutta pohjoisosan jokisuistoissa vesi on jo makeaa. Merellistä alkuperää olevat simpukat eivät pysty elämään Perämerellä alhaisen suolapitoisuuden vuoksi. Ainoastaan liejusimpukkaa (Macoma balthica) tavataan Perämeren eteläosissa. Saaria on Perämerellä vähän, ja rannat ovat loivia ja kivikkoisia. Hiekkapohjat ovat Perämerellä vallitsevia. Suuret meriveden korkeuden vaihtelut ja paksut jäät talvella muokkaavat yleisesti rantaviivaa ja siirtelevät kiviä. Maankohoaminen on Perämerellä voimakasta ja rantaviiva siirtyy koko ajan merelle päin paljastaen uutta maata. Vuonna 2015 VELMU-hankkeessa (Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) mallinnettiin EU:n luontodirektiivin liitteen I mukaiset potentiaaliset meriluontotyypit. Liitteessä I kuvataan luontotyypit, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien

20 20 alueita (EUR-Lex 1992). Meriluontotyypit-aineisto antaa yleiskuvan kyseessä olevan Natura luontotyypin potentiaalisesta esiintymisestä Suomen merialueella. Mallinnuksen tavoitteena oli tuottaa parhaaseen saatavilla olevaan tietoon perustuen kattavat kartat luontotyyppien riutta ja vedenalaiset hiekkasärkät esiintymisalueista koko Suomen merialueella. (VELMU ). Kalajoen sataman ympäristön potentiaaliset meriluontotyypit on esitetty seuraavassa kuvassa. Länsilaiturin laajennuksen pohjoispuolella Kainun niemeä ympäröi potentiaalinen riutta. Etäisyyttä laiturilaajennuksen alueelle on metriä. Tahkolahden alue on todettu mahdolliseksi rannikon laguuniksi. Linnunteitse matkaa Laumalahteen on noin 100 metriä, vesitse Laumalahden purkuojan merenpuoleiselta suulta noin 170 metriä. HELCOM HUB -biotooppiluokituksen mukaiset merenpohjan biotoopit VELMU-hankkeen sukellusinventointien tulokset on luokiteltu merenpohjan biotooppien osalta HELCOM HUB-luokituksen mukaisesti (19). Laumanlahden ja Tahkolahden biotoopiksi on määritelty V Mixed epibenthic macrocommunity (luokka AX.H1V). Syvemmät merialueet sataman edustalla ovat luokkia AX.M4U, AX.H4U, AX.J4U, jotka kaikki ovat erityyppisiä U No macrocommunity -luokkia.78. Linnusto Linnustoselvityksiä on tehty satamatien länsipuolisten alueiden aikaisemmissa luontoselvityksissä. Linnustollisesti arvokkaimpina pidetään Pauhanlahtea, joka on hyvä pesimä- ja ruokailualue sitä reunustavien niittyjen ja runsaan kasvillisuuden vuoksi. Alueen lajeja ovat idänuunilinnut, merihanhet ja muut puolisukeltajasorsat. Kokosukeltajista runsaimpia ovat koskelot ja tukkasotka. Muiden alueen vesistöjen linnusto lienee vähäisempää kapeiden ja sulkeutuneitten rantavyöhykkeiden vuoksi. Meren puolella Mustansääri ja Iskun eteläpuoleiset karit ovat merkittäviä pesimäalueita.

21 21 Valtakunnallisesti vaarantuneista lajeista alueella pesii suuri määrä naurulokkeja sekä yksi pari selkälokkia. Alueellisesti uhanalaisia lajeja ovat liropariskunta, sekä useampi pilkkasiipipari. Konepajanlahden Tahkolahden alueella havaittua vesilinnustoa ovat muun muassa mustakurkku-uikku, silkkiuikku, laulujoutsen, lapasorsa, tavi, tukkasotka, telkkä, tukkakoskelo, kalalokki ja kalatiira. Havaittua rantalinnustoa ovat punajalkaviklo, valkoviklo, meriharakka, kuovi, rantasipi, ruokokerttunen ja punavarpunen. Lisäksi lahdella on havaittu lepäilemässä harmaahaikaroita, pilkkasiipiä, isokoskeloita, taveja, tukkasotkia, kurkia ja lapintiiroja. Kalasto Satama-altaan kalasto on alueen toiminnoista johtuen vähäistä. Sataman ulkopuolisella merialueella kalastettavia arvokaloja ovat siika, lohi, taimen ja muikku. Ahventa ja madetta pyydetään myös. Merialueen pohjaeläimistö ja vesikasvillisuus Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman VELMU-karttapalvelun mukaan ( ) varsinaisella Kalajoen sataman alueella ei ole tehty vedenalaisia inventointeja. Lähimmät kasvillisuus- ja pohjaeläininventoinnit on tehty vähintään kahden kilometrin etäisyydellä Rahjan saariston Natura-alueella. Pohjaeläimet Sukellusinventoinneissa Rahjan saariston Natura-alueelta on löydetty Syökovan itäpuolelta (etäisyys 1,6 km) ja Lepäsen itä- ja pohjoispuolelta murtovesisieniä (Ephydatia fluviatilis) (mm , , ) ja polyyppeja (Polyps) useista kohteista (mm , , ). Lisäksi Ryöppään ja Syökovan väliseltä merialueelta on löydetty kilkkejä (Saduria entemon) ( , ) ja polyyppeja. Polyyppeja on myös havaittu Oravakarin länsipuolen luonnonsuojelualueen vesiltä ( ). Satamaa lähimmät pohjaeläinnäytteiden ottopaikat ovat Rahjan saariston Natura-alueella. Pikku Selkäkarvon (etäisyys linnuntietä noin 2,5 km) lounaispuolelta otetuista pohjanäytteistä on löytynyt merikatkaa (Gammarus salinus) ( ), amerikansukasmatoja (Marenzelleria) ( , , ) ja valkokatkaa (Monoporeia affinis) ( , , ), ja Valkkonsäärestä (etäisyys linnuntietä noin 2,7 km) harvasukasmatoja (Oligochaeta) ( ). Vesikasvillisuus ja syanobakteerit Ryöppään ja Konikarvon kalasataman väliseltä vesialueelta on inventoinneissa löytynyt näkinsammalen (Fontinalis spp.) esiintymiä ( ) (etäisyys yli 2,4 km). Putkilokasveja tai leviä ei tutkimussukelluksilla havaittu tai niitä ei ole inventoitu. Syökovan ja erityisesti Lepäsen matalilta vesialueilta on löydetty useista kohteista syanobakteereita (Rivularia sp.) ( , ).

22 22 LUPAHAKEMUKSEN SISÄLTÖ Vesistön käyttö Satama- ja laivaliikenne Kalajoen satama sijaitsee Itämereen kuuluvan Pohjanlahden rannalla. Sataman sijainti on asiakasyritysten kannalta optimaalinen. Kuljetusmatkat ovat kohtuulliset ja sijainti käytännössä kahden valtatien risteyksessä (vt 8 ja vt 27) on erinomainen. Maantieyhteys satamaan valtatie 8:lta on lyhyt, vain neljä kilometriä. Myös tuloväylän kunnossapidon kannalta Kalajoen sataman sijainti syvän avomeren äärellä on erittäin edullinen. Matka pääväylälle Kallan saaren ulkopuolelle on ainoastaan km ja meri syvenee nopeasti ollen sataman suulla yli 10 metriä ja kahden kilometrin päässä satamasta jo metriä. Edullisen sijainnin vuoksi Rahjassa on ollut satamatoimintaa jo 1800-luvun loppupuolelta saakka. Sataman kehittäminen nykyiselle paikalle alkoi 1950-luvun loppupuolella ja satamaa on kehitetty voimakkaasti jo yli 50 vuoden ajan. Kalajoen satama on riippumaton vapaa kauppasatama, joka palvelee asiakkaita tasapuolisesti. Sataman kautta yritys voi saada maailman markkinoille edullisesti pienetkin vientieränsä, sillä laivalasti kootaan tarvittaessa useiden eri yritysten toimituksista. Vientiin toimitettavat tavarat voidaan näin halutessa noutaa huolintaliikkeen omalla ajanmukaisella kuljetuskalustolla sahalaitokselta ja tehtaalta saakka. Kalajoen sataman vuotuinen kokonaisliikenne on noin tonnia ja satamassa käy keskimäärin noin 150 laivaa vuodessa. Viennin osuus liikenteestä on noin 60 prosenttia. Päävientiartikkeli on sahattu puutavara, jota Kalajoen kautta viedään vuodessa noin m³. Erikoistuminen puutavarasatamaksi on mahdollistanut erittäin hyvän puutavaran käsittelyn ammattitaidon kehittymisen Kalajoelle. Sataman asiakkaina on noin 60 sahayritystä ja muuta teollisuusyritystä Pohjois-, Itä- ja Keski-Suomen alueelta. Sahatavaraa viedään pääasiassa Englantiin ja Välimeren maihin. Sahatavaran lisäksi Kalajoelta viedään myös teräsrakenteita, kasvuturvetta, viljaa ja puupellettiä. Tuonnin osuus liikenteestä on noin 40 %. Kalajoen sataman kautta tuodaan mm. massa- ja paperiteollisuuden käyttämiä mineraaleja, palamattomien valumassojen aineosia, tiiliteollisuuden käyttämiä mineraaleja sekä erilaisia rehuteollisuuden tarvitsemia kasviraaka-aineita. Irtotavaralastien tuontia helpottavat varastointiin suunnitellut varastotilat sekä kokonaisen ajoneuvoyhdistelmän punnitsemiseen soveltuva ajoneuvovaaka. Kalajoen satamalla on Inspectan sertifioimat ISO 9001:2015 laatujärjestelmä ja ISO 14001:2015 ympäristöjärjestelmä. Kalajoen satamassa sijaitsee Suomen ympäristökeskuksen ja Jokilaaksojen Pelastuslaitoksen ylläpitämä Perämeren alueen öljyntorjuntatukikohta.

23 23 Virkistyskäyttö Kalastus Kalajoen satamaan johtaa yksi tuloväylä, jonka syvyys on 8,5 metriä. Aluksen enimmäiskoko Kalajoen satamaan on maksimisyväys 8,5 metriä, maksimipituus 180 metriä ja maksimileveys noin 30 metriä. Laituripituus on 415 metriä, johon mahtuu enimmillään kolme laivaa kerrallaan. Katettua varastotilaa sataman alueella on yli m². Satamaalueen pinta-ala on 54 hehtaaria. Satama-alueen ja rakennukset omistaa Kalajoen Satama Oy, joka on vuokrannut ne toimintaa harjoittaville yrityksille. Sataman hallien ja varastokenttien osalta on tehty yleissuunnitelma vuoteen 2030 asti ja suunnitelmaa päivitetään vuosittain asiakkaiden muuttuvien tarpeiden mukaan. Rahjan sataman läheisyydessä virkistyskäyttö on enimmäkseen kalastusta. Kainun saaressa on kaksi mökkiä. Konikarvon satama sijaitsee noin 1,5 kilometrin päässä lounaassa laiturilaajennuksesta. Veneliikennettä suuntautuu Kainun saaren ohitse Keskuskarin ja hiekkasärkkien suuntaan. Varsinainen saariston virkistyskäyttö suuntautuu Konikarvon satamasta etelään sijaitsevalle saaristoalueelle. Alueella kalastettavia arvokaloja ovat siika, lohi, taimen ja muikku. Ahventa ja madetta pyydetään myös. Siikaa pyydetään kiinteillä rysillä, ja sivusaaliina tulee lohta ja taimenta. Siikaa pyydetään myös verkoilla läpi kesän. Syksyllä verkoilla pyydetään muikkua ja talviverkoilla madetta, siikaa ja ahventa. Lähimmät kutualueet sijaitsevat aivan satama-altaan ulkopuolella. Vesipauhan alueella, aallonmurtajan reunassa on muikun ja pikkusiian kutualueita. Kainun länsi- ja pohjoispuoli ovat hyviä kutualueita. Pikkusiian ja muikun kutuaika on lokakuun puolesta välistä marraskuun puolelle. Satama-altaassa kalat eivät viihdy. Vaikutusalueella on kuusi kiinteää pyydystä (rysää), jotka ovat pyynnissä jatkuvasti, elo-syyskuuhun asti. Lähimmät rysät sijaitsevat noin 200 metrin etäisyydellä sataman aukosta. Verkoilla pyydetään lähimpänä aivan aallonmurtajan toiselta puolelta. Suoritettavat toimenpiteet Rakennuspaikka ja pohjaolosuhteet Kalajoen Satama Oy rakennuttaa Kalajoen satamaan länsilaiturin laajennuksen, jossa nykyistä laituria pidennetään pohjoiseen noin 123 m. Laiturin ulkopäähän rakennetaan poikkisuuntaista laituria noin 19 m; rakennetta jatketaan tulevissa rakennusvaiheissa ns. pohjoislaiturina. Ulkopäähän rakennetaan myös roro-ramppi tulevaa pohjoislaituria varten. Laiturilaajennuksen edusta ruopataan haraustason MW alapuolelle eli samaan kuin nykyinen satama-allas ja länsilaiturin edusta.

24 24 Puolet laiturilaajennuksesta sijaitsee nykyisen satama-altaan vierellä. Myös laiturin perustusalue on tällä osuudella kaivettu ja louhittu tason MW alapuolelle kuivatyönä toteutetussa rakennusvaiheessa 1980-luvun alussa. Laiturilaajennuksen puolivälin jälkeen pohjapinta kohoaa satama-altaan ruoppausluiskan kohdalla nopeasti tason -4 yläpuolelle. Sen jälkeen merenpohja nousee loivasti pohjoiseen Kainun saarta kohti. Lännen suuntaan, missä alkuperäinen luonnonranta on lähempänä, pohja nousee selvästi jyrkemmin. Pohjapinnassa on ylimpänä 2 4 m paksu tiiveydeltään vaihteleva sora- /hiekkakerros; sen alla on kalliopintaan ulottuva moreenikerrostuma. Vuonna 2017 tehtyjen tutkimuskairausten mukaan pohjapinnalla ei ole sedimenttikerrostumia. Kalliopinta on laiturin perustusalueella ja satamaaltaan laajennuksen kohdalla yleensä tason alapuolella; yhdessä tutkimuspisteessä on kalliopinta todettu olevan tason yläpuolella. Laajennuksen päämitat ja massamäärät Länsilaiturin laajennus on suunniteltu toteutettavan betonielementtirakenteena, joka koostuu kaksiripaisista kulmatukimuurielementeistä ja seinämäisistä välielementeistä. Rakenteen kokonaispituus on noin 142 metriä. Ulkopään roro-rampille tulee leveyttä noin 29 metriä. Laiturilaajennuksen ja eroosiosuojalaatan perustusalueelta ruopataan hiekka-, sora- ja moreenimaita noin m 3 sekä louhitaan kalliota noin 500 m 3. Satama-altaan laajennusosalta leikataan lisäksi hiekka-, sora- ja moreenimaita noin m 3 ja kalliota louhitaan noin 100 m 3. Kitkamaita leikataan ja ruopataan siis kaikkiaan noin m 3, joista noin m 3 läjitetään varastokasalle rakennettavan laiturin taustalle käytettäväksi myöhemmin satamakentän täyttöihin ja noin m 3 läjitetään Kainun saaren rantatäytöksi satama-altaan pohjoispuolelle. Ylijäävät massat, noin m 3, siirretään ja läjitetään satama-alueen kaakkoisosalla sijaitsevaan Laumalahden läjitysaltaaseen. Massat siirretään joko proomuilla tai kuorma-autoilla em. kohteisiin. Perustusalueen tasaukseen käytetään mursketta yhteensä noin 850 m 3, laiturielementtien taustalle louhemateriaalia noin m 3 ja sen taakse, moreenitäytön ja päällysrakennekerrosten välille, routimatonta soraa noin m 3. Päällysrakennekerroksiin tarvitaan murskemateriaaleja noin m 3 sekä laiturin ulkopään sekä rantatäyttöalueen luiskaverhouksiin louhekiviä noin m 3. Maa- ja vesirakennustyöt Länsilaiturin laajennus on suunniteltu toteutettavan seuraavasti: Nykyisen laiturin päädystä poistetaan laiturivarusteet. Laiturin päällysrakenteet kaivetaan päädyn reunamuurin vierellä n. 50 cm syvyyteen ja muurin yläosa piikataan noin tasolle +1.50; reunamuurin päätyuloke myös katkaistaan viimeisen kulmaelementin reunan kohdalta.

25 25 Laiturin ja eroosiosuojalaatan perustusalue ruopataan ja louhitaan tasoon MW sekä satama-altaan laajennusalue kaivetaan ja louhitaan haraustason MW alapuolelle. Osa ruoppausmassoista siirretään ja läjitetään taustatäytöksi laiturin taka-alueelle sekä satama-altaan pohjoispuolelle Kainun saaren rantatäytöksi. Ylijäävät massat siirretään ja läjitetään Laumalahden läjitysaltaaseen. Laiturin ja eroosiolaatan perustusalue tasataan murskeella #20 10mm perustamistasoon MW Laiturielementit valetaan ja varustellaan esim. rantapenkereellä rakennettavan laiturin taustalla; elementit siirretään ja asennetaan paikalleen uivalla nosturilla tai rantapenkereeltä tela-alustaisella nosturilla. Laiturin taustan louhetäyttö tehdään elementtien lähialueella niiden yläreunan tasalle. Kauempana täyttö tehdään päällysrakenteiden alapintaan saakka. Laiturielementtien väliset saumat tiivistetään laastivaluilla. Vanhan ja uuden laituriosan väliin valetaan liitosvalu ja laiturin edusta suojataan eroosiota vastaan betonisella suojalaatalla. Seuraavaksi valetaan laiturin reunamuurirakenteet ja roro-rampin kansirakenteet. Laiturikentän yläosat täytetään päällysrakennekerrosten alapintaan; reunamuurin vierelle täytetään hienolouhetta ja louhepenkereen takana routimatonta suodatinsoraa. Lopuksi asennetaan laiturivarusteet ja tehdään taustakentän päällysrakennekerrokset viemäröinteineen sekä tehdään valmiiksi muut viimeistelytyöt. Kiinteistötiedot Seuraavassa kuvassa on esitetty hankealueet; laiturin laajennusalue, ruoppausalue ja ruoppausmassojen läjitysalueet. Kainunniemen (ruoppausalueen pohjoispuolella) ranta-alueen läjitys on tarkoitus toteuttaa pelkästään asemakaavassa LS-1-alueeksi merkitylle alueelle ja louheella tehdyllä taustapenkereellä sekä suojavallilla varmistetaan, että läjitysmassat eivät leviä vesialueelle eivätkä MY-alueelle erityisesti Siirosen kalamökin edustan ranta-alueella.

26 26 Laiturin laajennus ja ruoppausalue sekä ruoppausmassojen läjitysalueet sijoittuvat kiinteistölle Kainuportti ( ) jonka omistaa Kalajoen Satama Oy. Toteuttamisaikataulu Laiturin laajentaminen, ruoppaustyö ja ruoppausmassojen läjitys on suunniteltu toteutettavaksi vuosina Töiden arvioitu kesto on 12 kuukautta.

27 27 Hankkeen vaikutukset ja niiden vähentäminen Vaikutukset vedenlaatuun Kalajoen Satamalla ei ole tarkkailuvelvoitetta vedenlaadulle, joten satama-altaan sisäpuolelta ei ole vedenlaatutietoja. Myöskään aivan satama-altaan ulkopuolelta ei ole tarkkailutuloksia olemassa. Lähin meriveden tarkkailupiste sijoittuu Rahjan saaristoon (P2 ETRS , ), noin 10 km:n etäisyydelle ruoppausalueen länsipuolelle. Ruoppausmassan eroosioherkkyys on riippuvainen useista tekijöistä, joita ovat mm. seuraavat: raekokojakauma, hienoaineksen suhde karkeisiin jakeisiin, irtotiheys, orgaanisen aineksen määrä ja laatu, savimineralogia, suolapitoisuus ja ph, sekä niiden monimutkaisista keskinäisistä suhteista. Näillä tekijöillä on oleellinen vaikutus myös haitta-aineiden käyttäytymiseen. Ruoppausmassan eroosioherkkyyttä ja siinä olevien haitallisten aineiden käyttäytymistä voidaan arvioida karkeasti oheisten perusparametrien avulla. Mitä eroosioherkempää läjitettävä sedimentti on, sitä alttiimpaa se on kulkeutumaan läjityspaikalta. Satama-alueiden sedimenteissä tyypillisiä haitta-aineita ovat mm. metallit ja puolimetallit (Sb, Ba, As, Hg, Cd, Co, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn, V ja Mo), öljyhiilivedyt, polyaromaattiset hiilivedyt (PAH-yhdisteet), polyklooratut bifenyylit (PCB-yhdisteet) tributyyli- ja trifenyylitinat (TBT ja TPhT) sekä dioksiinit ja furaanit (PCDD/F-yhdisteet). Ruoppausmassan hienoaines ja orgaaninen aines sitovat ja pidättävät haitta-aineita. Alkuaineiden pitoisuudet korjataan standardisedimentin pitoisuuksiksi, jossa orgaanisen aineksen kuivapaino-osuus on 10 % ja saven kuivapaino-osuus 25 % (ns. normalisointi). Tällä oikaistaan raekoon vaikutusta mitattuihin pitoisuuksiin. Tehtyjen pohjatutkimusten mukaan Kalajoen sataman laiturin ja ruoppausalueen massat ovat hiekkaa, soraa tai moreenia. Moreeneille tehtyjen rakeisuusmääritysten perusteella moreeninen silttipitoisuus (alle 0,06 mm rakeiden osuus) on painoprosenttia ja savipitoisuus (alle 0,002 mm rakeiden osuus) vain muutaman (<5 %) painopainoprosentin luokkaa. Moreeninäytteiden humuspitoisuutta ei ole määritetty. Näytteiden vesipitoisuus on 12,4 18,4 painoprosenttia. Hankealueen massojen orgaanisen aineen ja saviaineksen pitoisuudet ovat pieniä. Yleisesti haitta-aineet kiinnittyvät sedimentin hienoimpiin fraktioihin, metallit saveen ja orgaaniseen ainekseen ja orgaaniset haittaaineet pelkästään orgaaniseen ainekseen. Sameus ja ravinnepitoisuudet Ruoppaus aiheuttaa aina jonkin asteista työnaikaista veden samentumista ja kiintoainepitoisuuden nousua. Satama-altaassa vesi on jo muutenkin sameaa vesiliikenteestä ja laivojen aiheuttamista potkurivirtauksista johtuen. Ruoppaustyöllä ei arvioida kuitenkaan olevan merkittäviä vaikutuksia meriveden laatuun, koska ruoppaus tapahtuu suojaisan satama-altaan sisä-