4. ROHKOSBEAIVIN RUKOUSPÄIVÄNÄ omissa silmissään ja veisasi: Mikä on. calmmiide uhccin ja lávllui: Mii lea olmmoš,

Transkriptio

1 «Go Gonagas Dávvet geahcadii almmi ja Koska kuningas Daavid katseli taivasta ja eatnama ja buot mii das leai, sattai son iezas maata, ja kaikkia, mitä niissä oli, tuli hän pieneksi omissa silmissään ja veisasi: Mikä on calmmiide uhccin ja lávllui: Mii lea olmmoš, go don muittát su, ja olbmobárdni go don ihminen, ettäs häntä muistat, ja ihmisen poika, oahppaladdat. Salm 8, 5 ettäs häntä etsiskelet? Psalmi 8: 5. Dás mii gullat ahte Dávvehis leai vuollegis Tästä me kuulemme, että Daavidilla oli nöyrä ja cuovkanan váibmu. Dan dihtii sáhtii son ja särjetty sydän. Sen tähden saattoi hän katsella geahcadit Ipmila stuorra luonddu vuollegis Jumalan suuria tekoja nöyrällä sydämellä. Ei váimmuin. Ii Dávvet leat geahcadan almmi ja Daavid ole katsellut maata ja taivasta, niin kuin eatnama nuvtgo máilmmi viisát, geat gáddet maailman viisaat, jotka luulevat ymmärtävänsä, áddet movt albmi ja eana leat saddan. Ja maðe kuinka taivas ja maa on tullut. Ja jota enemmän eambbo sii doivot diehtit daðe eambbo sii ceavlanit mielasteaset. Viimmat sii šaddet nu paisuvat mielessänsä. Viimein he tulevat niin he luulevat ymmärtävänsä, sitä enemmän he viisát go Ipmil ieš. Muhto oktageardán olmmoš ii ádde das olus maidige, namalassii alm- ihminen ei ymmärrä niistä paljon mitään, nimit- viisaaksi kuin itse Jumala. Mutta yksinkertainen mi ja eatnama ráhkkanusain. täin taivaan ja maan rakennuksesta. Goitge ferte kristtalaš imaštallat Ipmila Kuitenkin täytyy kristityn ihmetellä Jumalan suurta voimaa ja viisautta, joka on tehnyt stuorra fámu ja viissisvuoða guhte lea dahkan almmi ja eatnama ja buot mii dasa gullá. Goas taivaan ja maan, ja kaiken, kuin siinä on. Koska Paavali todistaa, että pakanoidenkin pitäisi Bávlos cealká, ahte báhkinat galggašedje dovdat Ipmila su daguin, ahte sii eai sáhte iezaideaset sivaheapmin cealkit. Muhto báhkinat taida itseänsä syyttömäksi sanoa. Mutta paka- tunteman Jumala hänen teoissansa, etteivät he vázzet nuvtgo gussaeallit eatnama alde, eaige nat käyvät niin kuin naudat maan päällä, eivätkä niin muodoin tutki Jumalan suurta voimaa datte dutkka Ipmila stuorra fámu ja viissisvuoða, maid son lea almmustahttán sihke ja viisautta, jonka hän on ilmoittanut sekä luomisen että sanansa kautta. luonddus, daguinis ja sániinis. Beasti celkkii juvddálaccaide: «Almmi mearkkaid dii dovdabehtet, muhto áiggi mearkkit te ymmärrätte, mutta ajan merkkejä ette ym- Vapahtaja sanoi juutalaisille: Taivaan merkaid ehpet ádde.» Johanas gásttašeaddji áddii märrä. Johannes Kastaja ymmärsi ajan merkit, áiggi mearkkaid go son celkkii: Ákšu lea juo koska hän sanoi: Jo on kirves pantu puitten biddjon muorramáddagii. Ipmila ranggastus juureen. Jumalan rangaistus on aivan liki. leai aibbas lahka, muhto juvdálaccat eai oskon Mutta juutalaiset eivät uskoneet sitä, vaan pitivät heidän elämäänsä siihen asti, että loppu dan, muhto jotke eallineaset dan rádjái ahte loahppa boðii. Ja go suruheamit oidne almmi tuli. Ja koska suruttomat näkivät taivaan merkkejä, eivät he uskoneet, että se oli pantu heille mearkkaid, eai sii oskon ahte dat lei biddjon sidjiide váruhussan, muhto sii cielgadedje ahte varoitukseksi, vaan he selittivät sen merkin sillä tavoin, ettei se ennusta mitään pahaa heille. dat ii einnos maidige baháid sidjiide. Aivvestassii kristtalaccat osko ahte dat mearkkaša Kristityt vaan uskoivat, että se merkitsee valtakunnan loppua, ja sen tähden he pakenivat pois váldegotti loahpa, ja dan dihtii sii báhtaredje eret oppa váldegottis. Go namalassii goappašagat sihke áiggi mearkkat ja almmi mearkkat taivaanmerkit molemmat näkyvät, silloin täy- valtakunnasta. Koska nimittäin ajanmerkit ja cájehedje, dalle fertejedje olbmot oskut ahte tyy ihmisten uskoa, että Jumalan rangaistus tulee. Ajanmerkit ovat ensiksi se jumalaton elä- Ipmila ránggástus boahtá. Áiggi mearkkat leat vuosttazettiin ipmilmeahttun eallin oskkomeahttun álbmogis ja nuppádassii kristtalacjen lankeaminen. Ja semmoisista merkeistä mä suruttomassa kansassa, ja toiseksi kristittycaid jorraleapmi. Ja dakkáraš mearkkain árvidit kristtalaccat nuvtgo Johanas gásttaseaddji, että kirves on pantu puitten juureen, että pian päättävät kristityt, niin kuin Johannes Kastaja, ahte áksu lea biddjon muorramáddagii ja ahte tulee loppu. fargga boahtá loahppa. 2

2 Muhto suruheamit eai oskko ahte loahppa Mutta suruttomat eivät usko, että loppu tulee, boahtá vaikko buot kristtalaccat leat vuordán vaikka kaikki kristityt ovat odottaneet läpi ajan, caða áiggi ahte Ipmila Bárdni boahtá fargga duomu doallat. Ja seammá osku lea velá dál ge Ja sama usko on vielä nytkin kristityillä, että että Jumalan Poika tulee pian tuomiota pitämään. kristtalaccaide ahte Ipmila Bárdni boahtá fargga. Jumalan Poika tulee pian. Sillä ei kristityillä ole Dasgo ii kristtalazzii leat mihkkige suohttasiid mitään hauskaa tässä maailmassa. Mutta suruttomilla näkyy olevan hauskaa. Heidän täytyy etsiä dán máilmmis. Muhto suruhis olbmoin oidno leamen bures ge suohtas. Sii fertejit ohcat buot kaikenlaista iloa maailmassa, koska heillä ei ole lágan suohttasa máilmmis, go sis ii leat mihkkige mitään iloa odotettavissa taivaassa. Mutta pian iluid vuordimis almmis. Muhto fargga nohká sin loppuu heidän ilonsa. Pian he saavat ulvoa helvetissä. illu, fargga sii ozzot holvut helvehis. Muhto kristtalaccaid moraš máilmmis nuppástuvvo loahpas illun, iige oktage váldde sin viimein iloksi, eikä yksikään ota heidän iloansa Mutta kristityn murhe maailmassa muuttuu ilu eret, dasgo sis lea ovddasvástideaddji Áhci pois, sillä heillä on edesvastaaja Isän tykönä, ja luhtte, ja sii ozzot fargga calmmiideasetguin he saavat pian omilla silmillä katsella sitä suurta geahcadit dan stuorra Ruossaguoddi, ja daid engeliid geat curvot: «Bassi, bassi, bassi, Hearrá Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot! Niin rukoil- Ristinkantajaa ja niitä enkeleitä, jotka huutavat: Sebaot.» Nu rohkadallet dii hárves sielut, geat kaa, te harvat sielut, jotka vielä jaksatte kilvoitella teidän kalliimmassa uskossanne, että Jumalan velá nagadehket gilvvohallat din divraseamos oskkusteattet, ahte Ipmila Bárdni boaðašii fargga gutnistis dubmet máilmmi! Gula, don Bassi, maan maailmaa. Kuule, sinä Pyhä, katuvaisten Poika pian tulisi hänen kunniassansa tuomitse- gáhtavaccaid šuohkáhusa! Áhcce min j. n. v. huokaus. Isä meidän j. n. e. Njeallját rohkosbeaivvi sárdneteaksta gávdno Neljännen rukouspäivän korkeanmessun teksti, Jesajan 6: 3: Ja he huusivat toinen toisellensa Esaiasis 6. kap. 3. vearssas: «Ja sii curvo guðet guoimmiset ja celke: Bassi, bassi, bassi Hearrá ja sanoivat: Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot. Sebaot, buot eana lea dievva su gutnis!» Dat Kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa! Ne engelat geat nie curvo, ledje kerubihtat ja serafihtat. Dat ledje nuvt go engelat luondduset bealis, rafit. Ne olivat niin kuin enkelit luontonsa puo- enkelit, jotka näin huusivat, olivat Kerubit ja Se- muhto sin hápmi leai imašlaš. Profehta Esekiel lesta, mutta heidän haamunsa oli ihmeellinen. gohcoda daid šibihin, vaikko dain ledje olbmuid Profeetta Hesekiel kutsuu niitä eläimiksi, vaikka muoðut, ja eai dakkáraccat gávdno eatnama alde, niillä oli ihmisen kasvot. Ei semmoisia löydy muhto lea árvidahtti ahte kerubihtat, mainna leat maan päällä. Mutta se on arvattava, että Kerubit, guhtta soajá, leat buot luonddugáhppálagaid joilla oli kuusi siipeä, ovat kaikkien luontokappaleitten uutiset, ja etuisimmat, jotka kiittävät oððasat ja ovdasaccat mat giitalit Ipmila birranbeaivvi, go olbmot leat giitemeahttumat. Jumalaa yötä ja päivää, koska ihmiset ovat kiittämättömät. Dutkot dalle Ipmila árpmu bokte movt luonddugáhppálagat giitalit Sivdnideaddjiset. Tutkikaamme siis Jumalan armon kautta, Kerubihtat geat curvo guðet guoimmiset: Bassi, bassi, bassi, ja nu viidáseabbo, eai leat learubit, jotka huusivat toinen toisillensa: pyhä, kuinka luontokappaleet kiittävät Luojaansa. Kemaš olbmot, fal nuvtgo Esekiel cealká, eallit. pyhä, pyhä, ja niin edespäin, eivät olleet ihmisiä, Nugo maiddái Johanas oinnii almmustusas vaan ne olivat niin kuin Hesekiel sanoo, eläimiä. seammá lágán eallit. Go dalle eallit dahje Niin kuin myös Johannes näki Ilmestyksessä samankaltaisia eläimiä. Koska siis eläimet, eli luonddugáhppálagat giitalit Sivdnideaddjiset, muhto olmmoš ii giitte, de dat lea dáhpáhuvvan luontokappaleet kiittävät Luojaansa, mutta ihminen ei kiitä, niin se on tapahtunut ihmisille häpe- heahpadin olbmuide - geat livcce galgan giitit buorebut go luonddugáhppálagat. Ipmil cajeha äksi, jonka olisi pitänyt kiittää paremmin, kuin dás profehta Jesajii movt luonddugáhppálagat luontokappaleet. Jumala osoittaa tässä paikassa curvot: «Bassi, bassi, bassi,» go olbmot leat nu profeetta Jesajalle, kuinka luontokappaleet huutavat: pyhä, pyhä, pyhä, koska ihmiset ovat giitemeahttumat. Ja man dihtii luonddugáhppá- niin 3

3 lagat buorebut giitalit Sivdnideaddji go olmmoš? Dan dihtii almmat ge, go olmmoš lea jorpaleet paremmin kiittävät Luojaansa, kuin ihmi- kiittämättömät. Ja mistäs se tulee, että luontokapralan suddui, lea sus gággadis njuovcca ja hiðis nen? Sen tähden ilmankin, että koska ihminen on hállan. langennut syntiin, on hänellä kankea kieli ja hidas Golmma olbmá giittossálbma cájeha, ahte sis puhe. ii lean fápmu giitit go sii gohcco luonddugáhppálagait giitit ovddasteaset, ja maiddái krittalac- ei ollut voimaa kiittämään, koska he käskivät Kolmen miehen kiitosvirsi osoittaa, että heillä cat go sis lea hállu giitit, dovdet ahte sii eai luontokappaleitten kiittää edestänsä. Ja myös kristityt, koska heillä on halu kiittää, tuntevat, etteivät nagat giitit nuvtgo sii galggaše. Muhto gal báhkinat nagadit giitit dán máilmmi Ipmila, go sii he jaksa niin kiittää, kuin heidän pitäisi. Mutta curvot: sáhtán ja beargalat. Sis ii leat njoazes kyllä pakanat jaksavat kiittää tämän maailman sárdnun ja gággadis njuovcca, go sii giitališgohtet vašalacca garrudemiin ja sáddehallamiin. Ja Niillä ei ole kankea kieli eikä hidas puhe,koska he jumalaa, koska he huutavat saatana ja perkele. jos kristtalaccat giittašedje Ipmila nuvtgo báhkinat giitalit Hearráset, duoðai boaðasii giittus ja tuksilla. Ja jos kristityt kiittäisivät Jumalaa niin alkavat kiittämään vihollista kirouksilla ja sada- gudni Ipmilii, eaige dárbbašivcce luonddugáhppálagat giitit. Báhkinat bálvalit máilmmi oaivá- totta tulisi kiitos ja kunnia Jumalalle, eikä tarvitsi- paljon kuin pakanat kiittävät heidän herraansa, mucca stuorra angirvuoðain ja viššalvuoðain. si luontokappaleitten kiittää. Pakanat palvelevat Sii giitalit su alla jienain, nu ahte garrudeapmi ja maailman ruhtinasta suurella hartaudella ja vireydellä. He kiittävät häntä korkealla äänellä, niin sáddehallan gullo geahppasit vuolimuš helveha 1 rádjai. Dan dihtii máiddai dat stuorra Sáhtán että kirous ja sadatus kuuluu helposti alimmaiseen addá sin njammat dan golgi biro baikka dan taivaaseen asti. Sen tähden se suuri saatana myös rádjái ahte coalit cahkiidit buollit. Ja go dal báhkinat dal giitalit vašalacca nu ollu, ja kristtalac- suolet syttyvät palamaan. Ja koska nyt pakanat antaa heidään imeä pirun paskaa siihen asti, että cat hárve giitet almmi Ipmila, dalle fertejit kiittävät vihollista niin paljon, ja kristityt harvoin luonddugáhppálagat giitit Sivdnideaddji iešguhtetge njuokcamiinnis nuvtgo kerubihtat ja serapaleitten kiittää Luojaansa, itse kunkin kielellän- kiittävät taivaan Jumalaa, niin täytyy luontokapfihtat, mainna lea luonddugáhppálagaid hápmi. sä, niin kuin Kerubit ja Serafit, jotka ovat luontokappaleitten haamussa. Niin myös tiaiset ja sata- Nu maiddai cizázat, ja giellavealggut vizardišgohtet ja lávlugohtet dallánaga go beaivvás badjána dan stuorra Sivdnideaddjái guhte sidjiide tämään ja laulamaan kiitosta sille suurelle Luojalkieliset alkavat varsin, kuin aurinko nousee, viser- heakka addán lea. le, joka heille hengen antanut on. Olmmoš vealla nuvtgo gussaealli ja lea gielaheapmi go oppa luondu giitá Sivdnideaddji. Iigo koska koko luonto kiittää Luojaansa. Eikös ole Ihminen makaa niin kuin nauta, ja on mykkä, leat dat olbmo giitemeahttunvuohta muhtun mearkkalaš ašši ja nana duoðastus, ahte olmmoš vakaa todistus siitä, että ihminen on synnin kautta tämä ihmisen kiittämättömyys merkillinen asia ja lea suttu bokte šaddan fuonemussan buot eará tullut huonommaksi kaikkia muita luontokappaleita, koska hän ei voi enää korottaa ääntänsä luonddugáhppálagain, go ii son šat nagat bajidit jienas giitit ja gudnejahttit Sivdnideaddjis. Muhto gal suruhis olmmoš bajida jienas vašalacca kyllä suruton ihminen korottaa äänensä vihollista kiittämään ja kunnioittamaan Luojaansa. Mutta gudnejahttit garrudemiin ja sáddehallamiin, kunnioittamaan kirouksilla ja sadatuksilla, vaikka kristityt eivät jaksa kiittää eikä kunnioittaa vaikko kristtalaccat eai nagat giitit ja gudnejahttit almmi Ipmila buressivdnadusaiguin, rohkadusaiguin ja giitosiiguin. toksilla. taivaan Jumalaa siunauksilla, rukouksilla ja kii- Luonddu vuosttaš riegádeaddjit, kerubihtat ja Luonnon esikoiset, Kerubit ja Serafit, jotka serafihtat mainna lea luonddugáhppálagaid hápmi, curvot stuorra jienain Ipmila truvnnu ovdrella äänellä Jumalan istuimen edessä: pyhä, ovat luontokappaleitten haamussa, huutavat suudas: Bassi, bassi, bassi, Hearrá Sebaot. Dat pyhä, pyhä Herra Sebaot. Se merkitsee, että luontokappaleet paremmin tuntevat Luojansa pyhyyt- mearkkaša, ahte luonddugáhppálagat buorebut dovdet Sivdnideaddji bassivuoða go olmmoš. tä, kuin ihminen. Ja Paavali on todistanut, ettei- 4

4 Ja Bávlos lea duoðastan ahte eai báhkinat vät pakanat saata itseänsä syyttömäksi sanoa, sillä Jumalan luonto tunnetaan hamasta luomisesta, sáhte iezaideaset sivaheapmin cealkit, dasgo Ipmila luondu dovdojuvvo sivdnideami rájes ja ja nähdään hänen teoistansa. oidnojuvvo su daguin. Mutta eivät pakanat tutki Jumalan luontoa hänen Muhto eai báhkinat dutkka Ipmila luonddu teoissansa, vaan ne tutkivat ja koettelevat enemmin viinapullojansa, huoriansa ja koreuttansa, ja su daguin, fal sii dutket ja guorahallet eambbo viidnaboahtala, fuoráid ja cinaideaset, ja dollet pitävät heidän iloansa, niin kuin se viisas Salomo sin iluset nuvt go dat viissis Salomo muitala. muistelee. Koska heillä ei ole toivoakaan paremmasta elämästä kuoleman jälkeen, sanovat he: Go sis ii leat doaivu ge buoret eallimis jápmima mannil, nu celket sii: «Návddašeatnot eallimet nu guhka go mii nuorat leat! Devdot iezai- kuin me nuoret olemme. Täyttäkäämme itsemme Nauttikaamme meidän elämäämme niin kauan, deamet buoremus viinnain ja vuoittuin, ja allot parhaalla viinalla ja voiteella, ja älkäämme unohtako kevätkukkasia. Ja älköön yksikään olko osa- vajáldahte giððarasiid, ja allos oktage lehkos oaseheapmin min snielisvuoðas.» ton meidän röyhkeydestämme. Dán báikkis lea suruhemiid eallin málejuvvon min calmmiideamet ovdii, nuvtgo dat livc- meidän silmiemme eteen, niin kuin se olisi tänä Tässä paikassa on suruttomien elämä maalattu cii odne dáhpáhuvvan. Muhto ii suruhemiid päivänä tapahtunut. Mutta ei suruttomien ilo sen illu bistte dan dihtii guhká ovdal go dat nuppástuvvá morašin ja mielabahcavuohtan. Eaige heeksi ja mielikarvaudeksi. Eivätkä kristityt ka- tähden kestä 1 kauan, ennen kuin se muuttuu mur- kristtalaccat gáðas sin ilu, dasgo kristtalaccat dehdi heidän iloansa, sillä kristityt tietävät, että dihtet, ahte suruheamit gáhcahit alcceseaset suruttomat hopittavat itsellensä kuoleman ja kadotuksen. jápmima ja gáðohusa. Dál go áiggi mearkkat cajehit ahte ii dát Nyt, koska viimeisen ajan merkit ilmestyvät, máilbmi šat biso coahkis nu go dat dál lea, nu ja vielä ajanmerkit osoittavat, ettei tämä maailma galggašedje dat hárves sielut geat velá nagadit enää pysy koossa niin kuin se nyt on, niin pitäisi gohcit ja gilvvohallat divraseamos oskkusteaset vuorddedettiin Ipmila Bártni boahtima - dat voa ja kilvoitella heidän kalliimmassa uskossan- niitten harvojen sielujen, jotka vielä jaksavat val hárves sielut, cealkkan mon, geat leat gárvvistan lámppáideaset dainna mielain ahte sii manvojen sielujen, sanon minä, jotka ovat valmistasa odottaen Jumalan Pojan tulemista, niitten harnet olggos Irggi vuostá, go cuorvun boahtá neet lamppunsa siinä mielessä, että he menevät galggašii geahccat lea go šat olju lámppás, ahte ulos Ylkää vastaan, koska huuto tulee, heidän ii sidjiide geavaše nugo daidda jallas nieiddaide geain ii leamaš olju lámppás go cuorvun sa, ettei heille kävisi niin, kuin niille tyhmille pitäisi katsoman perään, onko enää öljyä lampus- boðii.» neitseille, joilla ei ollut öljyä lampussa, koska Allet jurddaš ge ahte Irgi ádjána menddo huuto tuli. guhká, dasgo Biehtár cállá kristtalaccaide: Ii Älkää ajatelko, että Ylkä viipyy ylen kauan, Hearrá ájit lohpádusas nuvtgo muhtumat dan sillä Pietari kirjoittaa kristityille, ettei Herra viivytä tulemistansa, niin kuin muutamat luulevat. gáddet. Jallat dieðusge gáddet, ahte Irgi ádjána ja dan dihtii sii oððet. Máhttajeaddjit oððe, Tyhmät ne niin luulevat, että Ylkä viipyy, ja sen go Hearrá gohcui sin gohcit ja rohkadallat tähden he makaavat. Opetuslapset makasivat, suinna. Golmma gearddi son rávkkai sin ja koska Herra käski heidän valvoa ja rukoilla hänen kanssansa. Kolme kertaa hän herätteli heitä celkkii: «Simon, oaðát go?» Nu ehpet nagadan dan ovtta bottu gohcit muinna. Ja buot Jesusa ja sanoi: Simon, makaatkos? Niin ette voineet máhttajeaddjit leat ozzon guorahallat, maid dat valvoa yhtään hetkeä minun kanssani. Ja kaikki oaððin ja nahkára ráhkisteapmi lea váikkuhan. Jeesuksen opetuslapset ovat saaneet koetella, Dat váikkuhii nu ollu, ahte sii buohkat vearránedje sus. kutti. Se vaikutti niin paljon, että kaikki paheni- mitä se makaaminen ja unen rakastaminen vaivat hänessä. 5

5 Leat go dál Jesusa máhttajeaddjit buorebut Ovatkos nyt Jeesuksen opetuslapset paremmin valvomassa yrttitarhassa, kuin silloin? Mei- gohcimin Urttasgárddis go dalle? Min doivomet lea ahte muhtun hárves sielut leat velá gohcimin, vaikko lea callojuvvon, ahte sii šadde ovat vielä valvomassa, vaikka on kirjoitettu, että dän toivomme on, että muutamat harvat sielut buohkat nahkáriidda ja bidje oaððit, go Irgi ádjánii. Ja go cuorvun boðii, morihedje buohkat, Ylkä viipyi. Ja koska huuto tuli, heräsivät kaikki, he tulivat kaikki uneliaiksi ja makasivat, koska sihke viisát ja jallat. Muhto jallain ii lean olju sekä tyhmät että viisaat. Mutta tyhmillä ei ollut lámppáin iige viisáin ge lean addit jallaide. Illá öljyä lampussa. Eikä ollut viisaillakaan niille antamista. Tuskin heillä itsellä on sen verran, että jos sis lea dan maðe alcceseaset ge, ahte lámppát cahkiidit buollit. lamput syttyvät palamaan. Nu, gárvvistehket dal lámppádet, dii viissis Niin valmistakaa nyt lamppujanne, te viisaat nieiddat, dasgo fargga cuorvvas boahtá! Fargga neitseet. Valmistakaa lamppujanne, sillä pian tulee huuto. Pian pääsette vastaanottamaan Yl- beassabehtet vuostáváldit Irggidet, fargga bohtet Lábbá heajat, ja dat geat leat gárvasát, besset käänne. Pian tulevat Karitsan häät. Ja ne, jotka fargga juhkat viinnis ja doallat heajaid agalaccat. Doppe moarssi biiggát njuikot nuvtgo sar- pitämään häitä iankaikkisesti. Siellä morsiamen ovat valmiit, pääsevät pian juopumaan viinasta ja vát, ja lávlot oðða salmma Ipmilii ja Lábbái. piiat hyppäävät niin kuin peurat ja veisaavat uutta Amen, halleluja. virttä Jumalalle ja Karitsalle. Amen, halleluja! Alkuperäinen (vajaa) / SKHS Kollerin kokoelma / Kansallisarkisto Helsinki / Kolkuttaja 1900, manuskript: vuolimus almmi = helveha 1 käsikirjoitus: räkkä 6