Minä tiedän ikävän. Se on sellaista, jonka tuntee joka puolella itsessään. Eniten se tuntuu vaatteiden sisällä, mutta en tiedä tarkalleen missä.

Transkriptio

1

2 Minä tiedän ikävän. Se on sellaista, jonka tuntee joka puolella itsessään. Eniten se tuntuu vaatteiden sisällä, mutta en tiedä tarkalleen missä. Joskus se sattuu kurkkuun ja korviinkin. Kurkusta tulee jotenkin paksu ja korviin pistelee niin kuin olisi pakosta juossut oikein kovaa vaikka ei olisi yhtään jaksanut. Jalonen & Louhi: Tyttö ja naakkapuu

3 Suru on tervettä reagointia menetykseen. Suru voi liittyä kuolemaan, parisuhteen päättymiseen, työpaikan menettämiseen, tavoitteesta luopumiseen, perheen muuttoon Suru voi olla kollektiivista, joukkosuru esim. terroritekojen tai luonnonkatastrofien yhteydessä, somesuru.

4 Suru määritellään tavallisesti tilapäiseksi emotionaaliseksi kiputilaksi, johon liittyy alakuloa, vetäytymistä, energiatason laskua ja itkua. Suru on luonnollinen prosessi, jolla irtaannutaan menetetystä kiintymyksen kohteesta tai itselle tärkeästä tavoitteesta Oireidensa takia suru saatetaan joskus sekoittaa masennukseen. Surua pitäisi kuitenkin käsitellä ja hoitaa suruna. Ihmisen pitää saada surra normaalisti ilman, että on kiirettä heti lähteä hoitamaan surua sairautena. Suru on kokonaisvaltainen kokemus, suru on elämäntapahtuma.

5 Suru (grief) Sureminen (mourning) Tunne, menetyksestä johtuva käyttäytyminen, surun sosiaalinen ilmentäminen Surutyö (grief work) Surevan mukautuminen menetykseen

6 Suru kuvataan usein yksilölliseksi ja dynaamiseksi prosessiksi, joka vaikuttaa kokonaisvaltaisesti ja pysyvästi surevaan ja hänen elämäänsä. Suru on muistamista ei unohtamista. Suru on tervehdyttävää ei sairaus tai heikkous, suru voi kuitenkin myös sairastuttaa. Sureminen (surun ilmaisu) on olennainen osa toipumista Suru on enemmän kuin tunteiden ilmaisua; se on tietoista elämistä ja kokemista.

7 Suru vaikuttaa kehoon, ajatteluun, käyttäytymiseen ja sosiaalisiin suhteisiin Surun ilmaiseminen ja sosiaalisen tuen saaminen vaikuttaa myönteisesti surevien terveyteen. (itku, puhuminen, kirjoittaminen, musiikki, osanottovierailut, sururyhmät) Yhteinen sureminen, rituaalit, perinteet (saatto, siunaus, muistotilaisuus, haudalla käynti, muistelu)

8 Läheisen kuolema aiheuttaa ehkä suruista suurimman. Menetys voi tuntua vievän pohjan koko elämältä ja suru voi kestää vuosia. Menetyksestä selviytymiseen vaikuttavat ihmisen elämänkokemukset ja aikaisempi elämäntilanne. Kun parisuhteen toinen osapuoli kuolee, toinen voi tuntea menettäneensä kumppaninsa lisäksi osan itsestään. Pahimmassa tapauksessa ihminen huomaa, että on menettänyt ainoan tukiverkkonsa. Läheisin voi olla myös vanhempi, sisarus, lapsi

9 Äänioikeudettomaksi suruksi kutsutaan olosuhteita, joissa ihminen kokee menetyksen ilman, että hänellä on sosiaalisesti tunnustettua oikeutta surra sitä. Äänioikeudeton suru ilmenee esimerkiksi kyvyttömyytenä puhua kokemastaan surusta ja puuttuvina mahdollisuuksina saada vaikeaan elämäntilanteeseen tukea. Luottamuksellinen ammattiapu

10 Jos kuolema on äkillinen, surutyön alkamista voi viivästyttää tapahtuman aiheuttama järkytys. Äkilliset kuolemantapaukset voivat aiheuttaa läheisissä traumaattisen surun. Tällöin tehtävänä on sekä ns. traumatyö että surutyö. Periaatteena on, että trauma on käsiteltävä, jotta sureminen on mahdollista.

11 Surutyö Muistikuvat kuolleesta Lohduttavat muistot Halu puhua kuolleesta Suru, kaipaus, masennus Lohduttavat unet Traumatyö Toistuvat muistikuvat traumaattisesta tilanteesta Vältetään tilanteesta muistuttavia asioita Vaikeus puhua Ahdistus, pelko, masennus Painajaiset, kauhun hetkien uudelleen kokeminen

12 Surutyö ei ole unohtamista vaan muistamista surevan ja kuolleen konkreettinen kiintymyssuhde muuttuu mielikuvatason muistosuhteeksi ja kuolleesta kasvaa Sisäistetty aarre

13 Surun tehtävänä on mahdollistaa elämän jatkuminen muuttuneissa olosuhteissa: 1)Menetyksen todellisuuden hyväksyminen 2)Menetyksen aiheuttaman tuskan kokeminen 3)Sopeutuminen ympäristöön, josta kuollut puuttuu 4)Kuolleen uudelleen sijoittaminen osaksi elämänhistoriaa ja muistamistapojen löytäminen

14 Suru kulkee usein eräänlaisena vuoristoratana, toiset päivät ovat parempia kuin toiset. Surevalle voi tulla erilaisia nukkumiseen ja keskittymiseen liittyviä ongelmia, kyvyttömyyttä suunnitella elämää, ärsytyskynnys voi olla madaltunut ja elämä tuntua äärimmäisen epäoikeudenmukaiselta. Surun ilmenemismuodot ovat hyvin yleisinhimillisiä, ilmaisumuodoissa sen sijaan on ihmisten ja joskus myös sukupuolien välisiä eroja. Tärkeintä on ymmärtää, että jokaisella on oma tapansa surra ja yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole.

15 Suruun liittyy useita erilaisia tunteita: suunnatonta ikävää, halua kieltää tapahtunut, hylätyksi tulemisen tunnetta, turvattomuutta, merkityksettömyyttä, suurta tyhjyyttä. Ikävä, kaipuu, viha, raivo, katkeruus, syyllisyys, ahdistus, epätoivo, masennus, yksinäisyys, ulkopuolisuus, tuska, kipu, avuttomuus, väsymys, uupumus, mielipaha, pelko, kauhu, turvattomuus ja häpeä.

16 Myös keho voi reagoida suruun: päätä särkee ja vatsa oireilee, tulee muistikatkoja, väsymystä, lihasjäykkyyttä ja esimerkiksi paniikkihäiriön oireita. Läheisen kuoleman seurauksena ilmenevässä surussa erilaiset aistiharhat, kuten menetetyn läsnäolon tunteminen, ovat mahdollisia.

17

18 Pyrkimys asian haltuunottoon erityyppisillä määrittelyillä. Surun vaiheet, surutyö Surun synonyymina usein käytetty surutyö-termi ja ajatus surusta dynaamisena prosessina eivät riitä kuvaamaan kokonaisuutta. Menetyksessä on kyse myös muusta kuin mielen ponnistuksesta ja tunteiden työstämisestä. Suru antaa merkityksen tulevan lisäksi menneelle. Yksiselitteisen etenevää on ainoastaan elämänkulku, johon menetys sijoittuu

19 1) Sokkivaihe 2) Reaktiovaihe 3) Käsittelyvaihe 4) Sopeutumisvaihe

20 1) epätoivo 2) paniikkikäyttäytyminen 3) syyttely 4) viha, irrallisuus, hajaannus 5) persoonallisen kasvun ulottuvuus

21 1) 2) 3) 4) 5) kieltäminen viha kaupankäynti masennus hyväksyminen

22 Surun ensireaktioiden, kuten shokin, kieltämisen, epäuskon ja ahdistuksen, jälkeen sureva kokee erilaisella intensiteetillä emotionaalisia, fyysisiä, kognitiivisia, sosiaalisia, hengellisiä ja ihmisen olemassaoloon liittyviä tuntemuksia, reaktioita ja muutoksia Suruun liittyy myös keskeisesti surevan omaan identiteettiin, elämään ja tulevaisuuteen mutta myös sosiaaliseen ympäristöön liittyvien asioiden tarkoituksien ja merkityksien etsiminen sekä niiden uudelleenrakentaminen

23 Menetys Yksilöllinen Helpotus Kärsimyksen päättyminen, lupa tuntea. Tunteiden lepuuttaminen mihin voimavarat riittävät? voimakkaiden tunnereaktioiden välttäminen. Katumus Tehdyt, ja tekemättä jääneet asiat palaavat mieleen, kesken jääneet asiat, toteutumattomat unelmat. Kyyneleet -Uskalla itkeä, älä hätäänny, jos itku ei tule, sillä on aikansa.

24 Enkelit, yliluonnolliset lohduttavat kokemukset -Älä pelkää niitä, vaan ota ne lohdutuksena. Unet. Pahimmat pelkomme >< toiveemme. Kuolleen läsnäolo samanlainen ääni, ulkonäkö. Roolit -läheisen täyttämät roolit jäävät avoimiksi. Roolijako elämässä menee uusiksi. Tarina - Kerro tarinaasi, niin kauan kuin se on tarpeen. Jaettu suru, vertaisryhmien merkitys.

25 Syyllisen hakeminen Etsimme usein syyllistä ja syytä läheisen kuolemaan. On vaikea hyväksyä, ettemme voi hallita elämää. Katkeruus Me suremme niitä, jotka ovat rakastaneet meitä, mutta myös niitä, jotka ovat olleet meitä kohtaan julmia tai välinpitämättömiä. Muut menetykset Kaikki aiemmat menetykset ja surut aktivoituvat. Käsitykset elämästä Millaista elämän tulisi olla? Unelmien särkyminen. Ei näin pitänyt käydä.

26 Eristäytyminen. Kukaan ei voi ymmärtää minua. Surun omistaminen. Salaisuudet. Läheisestä paljastuu kuoleman jälkeen jotain uutta. Hämmennys. Rangaistus. Ajatus siitä, että kuolema on rangaistus jostain tehdystä tai tekemättä jätetystä. Miksi Jumala rankaisi meitä näin? Hallitseminen. Asiat pitäisi saada jotenkin hallintaan. Touhuaminen.

27 Haaveilu. Voimme juuttua haaveeseemme siitä, millaista elämän piti olla. Joskus suru on pilkottava osiin, jotta voimme nähdä, mitä kaikkea suremme. Vahvuus. Usein surevia kehotetaan olemaan vahvoja ja urheita. Resilienssi. Kuolemanjälkeinen elämä. Taivastoivo Uskomuksemme siitä vaikuttavat siihen miten teemme surutyötämme, jos uskomme kuolemanjälkeiseen elämään voimme toivoa ja uskoa, että läheisemme on onnellinen, ja saamme jonain päivänä kohdata.

28 Pahinta on, jos jättää surun huomiotta. Harva kaipaa korulauseita, mutta ihmistä lohduttaa, jos toinen noteeraa asian jollakin tapaa. Otan osaa suruusi, kosketus, halaus, jos tuntuu luontevalta. Turvallista on kysyä: miten voit, haluatko puhua? Osanotto voi olla juttelua arkisista asioista, käytännön apua, surevan luona käymistä.

29 Surusta toipumista ei voi hoputtaa. Se ottaa oman aikansa. Olisi hyvä, että surevalla olisi lähellään ihmisiä, jotka tukevat, lohduttavat ja rohkaisevat vaikeassa elämänvaiheessa. On tärkeää, että on mahdollisuus ilmaista tunteita ja puhua siitä, kuinka paha olo on. Suru on kipua, joka olisi pyrittävä ottamaan avoimesti vastaan. Joskus on vaikea antaa itselle lupaa surra. Surun tunteiden kohtaaminen voi pelottaa. Silti suru nousee väistämättä pintaan ennemmin tai myöhemmin. Tukea voi saada myös ihmisiltä, jotka ovat itse kokeneet menetyksiä. Heidän selviytymisensä antaa uskoa siihen, että surun kanssa voi oppia elämään. Vaikka kokemus tekee asiantuntijan toisen puolesta ei voi kuitenkaan tietää. Suru on aina yksilöllinen. Ulkopuolinen keskustelukumppani, ammattiapu.

30 Sinnikkyys, joustavuus, selviytymiskyky vaikeassa elämäntapahtumassa. Joustavuus ja kyky käyttää omia ja ympäristön voimavaroja vaikeuksia kohdattaessa Voimme vaikean ja haastavan tilanteen keskelläkin nähdä asioita, jotka ovat kaikesta huolimatta hyvin tai arvokkaita, ja joita haluamme säilyttää tai vahvistaa. Optimismia on se, että näkee, mikä tänään on hyvin.

31 Surressa Puhuminen helpottaa. On lupa olla hiljaa, kun haluaa. On lupa itkeä, kun itkettää. On lupa olla sellaisten ihmisten seurassa, joiden kanssa kokee olonsa turvalliseksi. On lupa surra omalla tavallaan. On lupa hakea apua. On lupa pysyä omana itsenään.

32