TUIRE KAIMIO Hevosen kanssa Hevosen peruskoulutus Valokuvat Minna Tallberg

Transkriptio

1

2 TUIRE KAIMIO Hevosen kanssa Hevosen peruskoulutus Valokuvat Minna Tallberg WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ Helsinki

3 Kiitokset Tahdomme erityisesti kiittää kustannustoimittaja Raisa Vuohelaista kirjan kieliasun tarkistamisesta, Katriina Mähöstä oppimis- ja ongelmakäytösosioiden toimittamisesta, Eija Kuuselaa kirjan taittamiseen omistautumisesta, Lindegull ja Torsten Tallbergia, Ritva ja Pekka Valtaa sekä Harri Kaimiota taustatuesta, Kare ja Lassi Kaimiota kärsivällisyydestä sekä varsinkin Tuija Nyrhiä ja Katri Santasaloa kirjan kaikkien tekstien lukemisesta ja asiantuntevasta kommentoinnista. Heidän lisäkseen on kirjan tekoon osallistunut suuri joukko ystäviämme. He ovat auttaneet tekstien asiasisällön tarkistamisessa, testanneet hevosineen harjoitusohjeiden luettavuutta ja toimivuutta, antaneet meidän kertoa kirjan elävästä elämästä poimituissa esimerkeissä hevostensa tarinan ja auttaneet kuvausjärjestelyissä. Tähän kaikkeen he ovat ryhtyneet puhtaasti halusta tehdä jotain hevosten puolesta. Lämpimät kiitoksemme teille kaikille, ilman teitä ei kirjaa olisi olemassa! Tekstien asiasisällön tarkistamisessa ovat auttaneet: Veli-Matti Ahonen, Iris Kaimio, Jutta Koivula, Riikka Käkelä-Rantalainen, Ulla Lindgren-Fagerholm, Anneli Merikoski, Mervi ja Mikko Mäyränpää, Leila Nurmikivi, Kerstin ja Staffan Simberg, Jaana Sipura, Petra Skarra, Katja Suontausta, Marjut Turunen, Esa K. Viitala, Risto Vuoripalo, Gunilla Wahlberg ja Hannele Winter. Kiitokset ansaitsevat lisäksi: Dominique Barthelaix, Jean-Jacques Daures, Nan Ekblom, Susanna Ekman, Maria Fraser-Baggström, Feeja Haarmann, Matti Henttinen, Linda Holmström, Sari Hietanen, Ulla Hulkkonen, Laura Keränen, Hanna-Mari Kiuttu, Martin Kivisoo, Mia Kortman, Heli Kuittinen, Leena Kukko, Prisse Könönen, Hannu Laakkonen (Kytäjän kartano), Erkki Lagerstam (Laukon kartano), Heikki Lehikonen, Jussi Lehikoinen, Jouko Lehtiaho, Anu Leino, Milla Lind, Leena Mantere, Marjut Mäenpää, Johanna Naalisvaara, Nina Nihtilä, Susanne Ojala, Sari Orreveteläinen, Ani Paananen, Kirsi Pelli, Päivi Peusa, Minna Pyykkönen, Nina Pyykönen, Tiina Pärnänen, Reeta Pösö, Ira Ristimäki, Tiina Ristimäki, Maria Rysti, Kiti Santamala, Seppo Sarkola, Riikka Sarvas, Outi ja Antti Savinen, Essi Sinikorpi, Kikka Suomio, Eija Takala, Outi Taivainen, Anders Tallberg, Satu Tanninen, Teivon ravirata, Tarja Teräväinen, Ursula Turtiainen, Eija Valkonen, Laura Valkonen, Salka Viertokangas, Marjatta Vionoja, Nina Vuontisjärvi ja Anna Westerlund sekä kaikki kirjan tekoon tavalla tai toisella osallistuneet. Hevosen kanssa -kokonaisteoksen toimitus Tuire Kaimio, Katriina Mähönen, Minna Tallberg ja Raisa Vuohelainen Alkuperäisteos Hevosen kanssa Tuire Kaimio, Minna Tallberg ja WSOY 2004 Uudistettu laitos kolmessa osassa, osa II: Hevosen kanssa. Hevosen peruskoulutus Tuire Kaimio, Minna Tallberg ja WSOY 2013 Graafinen suunnittelu Eija Kuusela ISBN Painettu EU:ssa

4 Sisällys Kiitokset 4 Sisällys 5 Näin käytät kirjaa 7 Luottamus ensin 9 Kosketukseen ja varusteisiin totuttaminen on tyyneyden perusta 10 Kiinniantaminen ja ihmispelko 12 Jos kiinniantaminen on jo vaikeaa 14 Kosketukseen, hoitamiseen ja varusteisiin totuttaminen 23 Kun pysähdyt, saat olla rauhassa 24 Hyvien tapojen opettaminen valmiiksi täysin luottavaiselle hevoselle 29 Omassa tahdissa siedättyminen 31 Jos nuori hevonen vastustelee koskettamista 34 Siedätysmenetelmien yhdistäminen: raippapelon voittaminen 35 Faust: Vakava pään kosketusarkuus ja ahtaan paikan kammo 37 Jalkojen nostaminen 40 Jalkojen nostamisen opettaminen 41 Hevonen eläinlääkärin potilaana 48 Positiivisten kokemusten järjestäminen ja liikkumattomuuden harjoitteleminen 49 Rauhoittavat lääkkeet, huulipuristin 53 Vaarallisesti hoitotilanteessa puolustautuvat hevoset 54 Suitsiminen, valjastaminen, satulointi ja hevosen selkään nouseminen 56 Satulointiin totuttaminen 60 Satulan pitää sopia hevoselle 66 Ratsastajaan totuttaminen 67 Selän rentouttaminen 74 Hevosen selkävaivat 76 Satulapelko ja takajaloilleen nouseminen 77 Ajovaljaisiin totuttaminen 80 Ravihevosen varusteiden sovittaminen 81 Kuolaimiin ja suitsiin totuttaminen 82 Suitsien ja nivelkuolainten sovittaminen 87 Kankikuolainten sovittaminen ja käyttö 90 Lastaukseen ja kuljetukseen totuttaminen 92 Hevonen ja Liikenne 105 Autoihin siedättäminen 106 Ohjeita kouluttajalle 109 Hevosen käytöksen tai liikkeiden muokkaaminen 110 Tutustu hevoseen 112 Turvallinen koulutustilanne 113 Tyyneys 114 Varmista, että vahviste on vahviste 117 Palkinnon suunta 118 Vaatimustaso 119 Toimintaketjun eli liikesarjan varominen ja sen hyödyntäminen 121 Ongelmia? 122 Ajoitus 123 Vahvistetiheys 125 Vaatimustason nostaminen, kesto 127 Koska pyynnöstä? 128 Vanha merkki tai apu uuden pohjana 129 Paikan vaihtaminen, epäsäännöllinen vahvistaminen ja tauot 133 Järjestä koulutus mahdollisimman virheettömäksi 136 Kouluttajan muistilista 138 Vahvisteiden tehokas käyttäminen 139 Tarkkuutta palkitsemiseen: ehdollinen vahviste 139 Luopuminen ennen ruokapalkintoja 142 Kohdistaminen 143 Pyyntö ja myötääminen (apujen käyttö) 146 Voimistuvat avut 152

5 Perustaitojen opettaminen 158 Perustaidot, koulutuksen ja käsittelyn pohja 160 Takaosalla väistäminen 169 Etuosalla väistäminen 173 Peruuttaminen ja pysähtyminen 177 Eteenpäin liikkuminen ja aktiivisuuden lisääminen 183 Tilani on linnani (ympyräharjoitus) 195 Vaarallisesti käyttäytyvät hevoset 202 Aiemmin opittuja tehtäviä uusista merkeistä 204 Peruuttamista eri merkeistä 206 Päällä myötääminen ja taluttaminen 209 Kosketuksesta poispäin myötääminen 210 Pään laskeminen 215 Päällä sivulle ja eteenpäin myötääminen (riimunarusta pyydettäessä) 218 Talutusharjoituksia 226 Suitsista tai ketjuriimusta taluttaminen 240 Pitkässä liinassa tai köydessä taluttaminen 244 Kiinnisidottuna seisominen 251 Opeta hevonen seisomaan paikallaan 253 Opeta hevonen käyttäytymään kohteliaasti ruoka-aikana 256 Liitteet Oppiminen 258 Siedättäminen ja totuttaminen 276 Artikkeleiden kirjoittajat 281 Lähteet 282 Hakemisto 284

6 Näin käytät tätä kirjaa Aiemmin ilmestynyt kokonaisteos Hevosen kanssa on ilahduttavasti löytänyt tiensä hevosalan ammattilaisten, eläinlääkäreiden ja eläintenkouluttajien hakuteokseksi sekä hevos- ja maatalousalan oppimateriaaliksi. Tähän tarkoitukseen on välillä toivottu mahdollisuutta hankkia pelkkä kirjan alkupuolisko (käyttäytyminen), välillä taas loppupuolisko (käytännön kouluttaminen). Myös hevosten kouluttajat, ratsastajat ja valmentajat ovat toivoneet käytännön koulutusohjeita helpommin mukana kuljetettavassa koossa, kokonaisteoksessa kun on yli kuusisataa sivua. Vaikka toive kuultiin, siihen ei voitu heti vastata. Hevonen on kokonaisuus: sen käyttäytymistä, oppimista ja esimerkiksi elimistön toimintaa ei voi erottaa toisistaan. Ne kaikki vaikuttavat aina, kun hevosen kanssa puuhaillaan tai sitä esimerkiksi koulutetaan, ja nämä kaikki tekijät pitäisi myös ottaa huomioon. Hevosen hyvinvoinnin varmistaminen vaatii monipuolisia perustietoja. Kokonaisteos Hevosen kanssa tehtiin ilmeiseen tarpeeseen: maassamme ei ollut sitä ennen julkaistu tutkimustietoon perustuvia laajoja hakuteoksia sen enempää hevosten lajityypillisestä käyttäytymisestä kuin oppimisen lainalaisuuksien hyödyntämisestä käytännön hevoskoulutuksessa. Hevosten totuttamisessa uusiin asioihin on suurta hyötyä tarkasta tiedosta esimerkiksi stressin vaikutuksista ja pakokäyttäytymisestä, ja toisaalta käyttäytymisen syitä pohdittaessa pitäisi osata tunnistaa, onko kyseessä opittu käytös vai esimerkiksi kivusta kertova käyttäytymismuutos. Hyviltäkin käsittely- tai koulutusohjeilta pu toaa pohja, jos lukijalla ei ole valmiiksi vankkaa tie toutta hevosesta eläimenä. Siksi kokonaisteosta suunniteltaessa ei tuntunut järkevältä tehdä erikseen käyttäytymisestä kertovaa kirjaa eikä etenkään erikseen pelkkää koulutusopasta. Vaikka luontevasti eri osioi hin jakautuvan kirjan julkaisemista useammassa osassa harkittiin jo tuolloin, päädyttiin silti siihen, että kaiken tiedon piti löytyä yksien kansien välistä. Nykyisin tilanne on toinen: yleinen käyttäytymis- ja koulutustietämys on jatkuvasti kohonnut Hevosen kanssa -kokonaisteoksen ilmestymisen jälkeen. Kirjaan suomennettu terminologia on levinnyt yleiseen käyttöön ja mikä parasta: lajityypillisen käyttäytymisen huomioiminen näkyy myös käytännön hevostenpidossa. Hevoskoulutuskursseille osallistujat tuntuvat olevan jo valmiiksi ilahduttavan taitavia ja perillä perusasioista. Yhä useammin näkee hevosia ja ihmisiä, jotka luottavat toisiinsa ja selvästi nauttivat yhdessä puuhailusta. Enää ei ole niin väistämätöntä tarvetta pitää käyttäytymis-, oppimis- ja koulutusosioita kokonaisena teoksena, joten pyyntöihin jakaa kirja helpommin käsiteltäviksi osiksi voidaan vihdoin vastata. Yhdestä teoksesta kolmeksi Kokonaisteos Hevosen kanssa jakautui jo valmiiksi erillisiin osioihin, joita voitiin lukea missä tahansa järjestyksessä. Teoksen käyttäytymistä koskevasta alkupuoliskosta muodostui luontevasti kirja Hevosen kanssa: Hevosen käyttäytyminen. Kirjassa perehdytään hevosten lajityypilliseen käyttäytymiseen, elekieleen, hyvinvointiin, ongelmakäyttäytymiseen, hevosen ja ihmisen väliseen suhteeseen sekä siihen, miten hevonen oppii. Kirjassa tutustutaan myös hevosenpitoon, ruokintaan ja liikuntaan. On hevosen kannalta välttämätöntä, että sen kanssa puuhailevan, työskentelevän tai sitä hoitavan ihmisen tiedot hevosten lajityypillisestä käyttäytymisestä ovat ajantasaiset ja tutkittuun tietoon perustuvat. Vaikka koulutusosiot on nyt mahdollista hankkia erikseen, Hevosen kanssa. Hevosen käyttäytyminen -teoksen hankkiminen niiden rinnalle on enemmän kuin suositeltavaa. Kokonaisteoksen koulutusohjeita sisältävistä osuuksista on puolestaan luotu kaksi käytännön tilanteissa helpommin mukana pidettävää teosta: Hevosen kanssa. Hevosen peruskoulutus ja Hevosen kanssa. Hevosen jatkokoulutus. Tässä Hevosen kanssa. Hevosen peruskoulutus -kirjassa hevonen totutetaan mm. käsittelyyn, hoitotoimenpiteisiin, lastaukseen ja varusteisiin ja sille opetetaan myöhemmän työkäytön ja turvallisen käsittelyn kannalta välttämättömiä taitoja talutettuna kulkemisesta ihmisen lähellä kohteliaasti käyttäytymiseen ja eri suuntiin pyynnöstä liikkumiseen. Kirjassa on myös selkeät ohjeet ongelmanratkaisuun, jos hevonen esimerkiksi pelkää ihmistä tai ei anna kiinni tarhassa. Lukija saa kattavat perustiedot eri koulutustavoista ja pystyy kirjasta tarkistamaan, miten koulutuksen tulee edetä. Millaisessa mielentilassa hevosta tulee kouluttaa? Missä kohdassa vaatimustasoa nostetaan? Miten hevonen totutetaan ratsastajaan ja miten se opetetaan peruuttamaan? Teoksen harjoitukset tähtäävät siihen, että yhteistyö on sekä hevosen että ihmisen kannalta turvallista ja nautittavaa. Teoksessa opitut taidot ovat vankka pohja, jolle koko myöhempi koulutus rakentuu. 7

7 Näin käytät tätä kirjaa Kirja sisältää kokonaisteoksen sivut Lisäksi mukana on kokonaisteoksen harjoitukset hevonen eläinlääkärin potilaana (s ) ja hevonen ja liikenne (s ). Kirjan loppuun on lisätty liitteet hevosen oppimisesta ja siedättämisen yksityiskohdista. Tämän kirjan harjoituksia tarvitaan sarjan kolmannen osan Hevosen kanssa. Hevosen jatkokoulutus useimpien harjoitusten välttämättöminä ennakkotaitoina, joten teokset kannattaa hankkia tässä järjestyksessä. Teoksessa Hevosen kanssa. Hevosen jatkokoulutus hevosen taitoja kehitetään edelleen: teoksesta löytyvät ohjeet mm. ratsun ja ravurin työkäytössä tärkeiden taitojen opettamiseen ohjasavuista oikeaan työskentelymuotoon. Kouluratsastuksen perusteista kirjoittaa olympiaratsastaja eversti Christian Carde. Kaikkien teosten tekstit on tarkistettu ja päivitetty. Kunkin kirjan lopussa olevasta hakemistosta löytyvät termit ja ilmiöt sivuviittauksineen. Kirjan internetsivuilla on lisätietoa kuvissa esiintyvistä hevosista, kirjassa käytettyjen termien sanasto, lisää selventäviä kuvia kirjassa kuvatuista harjoituksista sekä syventävää tietoa joistain kirjan aiheista. Kirjan kotisivuille löydät tiesi myös kirjoittajien sivujen kautta com tai Kuvat Kuvat on otettu kirjaa varten autenttisissa tilanteissa. Satulaan ja ratsastajaan totuttelevat hevoset todella ovat aiheeseen ensi kertaa tutustuvia nuoria hevosia ja harjoitusohjeiden kohdalla kuvatut hevoset opettelevat tehtävää parhaillaan. Kun tekstissä kerrotaan ahtaan paikan kammosta tai jalkojen nostamisen pelosta, valmiustilan kohoaminen näkyy selvästi kuvien hevosten käyttäytymisessä ja ilmeissä. Hevosten elekieli ja lajityypilliset käyttäytymismallit pääsevät oikeuksiinsa vapaana suurilla alueilla elävistä hevoslaumoista otetuissa kuvissa. Näin lukijakin saa mahdollisuuden tutustua hevosten vivahteikkaaseen elekieleen, hienovaraisiin ilmeisiin ja monimuotoiseen käyttäytymiseen. Hevosten tarkkailuun niiden luonnollisessa ympäristössä kannattaa käyttää kaikki mahdolliset tilaisuudet. Sarjan e nsimmäinen osa Hevosen kanssa. Hevosen käyttäytyminen toimii kuviensa puolesta oppaana hevosten eleisiin ja ilmeisiin. Vaikka se ei voikaan korvata käytännön havainnointia, se voi antaa vihjeitä siitä, mihin kiinnittää huomiota hevosten elehdinnässä. Tekijät Kirjan runsasta asiasisältöä täydentävät Marja Bergströmin ja Johanna Soinion artikkelit. Heitä yhdistää halu muuttaa maailmaa hevosille paremmaksi paikaksi. Vaikka he katsovat hevosmaailmaa omasta suunnastaan, teksteistä käy selvästi ilmi, että hevoset ovat käyttölajista riippumatta sittenkin kovin samanlaisia ja niiden hoidossa ja koulutuksessa nojaudutaan samoihin periaatteisiin. Hevosen hyvinvoinnin varmistaminen ja oppimiskyvyn rajojen kunnioittaminen on aina yhtä tärkeää. Artikkeleiden kirjoittajat esitellään kunkin kirjan lopussa. Kun kirjassa on kyse heidän teksteistään, artikkelin kirjoittajan nimi mainitaan erikseen. Kirjoittajista on ollut myös korvaamatonta hyötyä kirjan muiden tekstien asiasisällön tarkistamisessa. Kirjan kuvittanut Minna Tallberg on kirjannut lukuisat elävästä elämästä kertovat tapaukset lukijoiden ulottuville sekä osallistunut muiden kirjoittajien osuuksien toimittamiseen. Kirjan kaikki muut tekstit ovat Tuire Kaimion käsialaa ja hän on myös toiminut kirjan päätoimittajana. Kirjan termeistä ja sanastosta Samoista ilmiöistä puhutaan monin eri termein niin hevosharrastuksessa kuin psykologiassa ja etologiassakin. Taitavat hevoskouluttajat ovat vuosituhansien ajan onnistuneet kokeilemalla ja hevosia tarkasti havainnoimalla saamaan loistavia tuloksia hevosten koulutuksessa ja työkäytössä jo kauan ennen kuin on tiedetty, mihin toimiviksi osoittautuneet keinot perustuvat. Osaa kirjan termistöstä ei ole aiemmin suomennettu tai sanoista on käytössä useita eri muotoja. Kaikkien tässä kirjassa esiintyvien termien merkitys on pyritty selittämään, ja samaa ilmiötä kutsutaan kaikissa kolmessa kirjassa samalla nimellä. Vaikka kirjassa onkin päädytty käyttämään jotain termiä, samaa ilmiötä voidaan nimittää myös toisin. Kirjan internetsivujen sanastossa osa termeistä on mainittu myös englannin kielellä. Näin kirjan aiheista on mahdollista etsiä helposti lisätietoa myös muualta. 8

8

9 Kosketukseen ja varusteisiin totuttaminen on tyyneyden perusta Kun hevonen suhtautuu levollisesti ja luottavaisesti kiinniottamiseen, ihmisen läheisyyteen, kosketukseen ja hoitotoimiin, sen päivittäisestä elämästä on monta stressitekijää poissa. Todellisen tyyneyden saavuttaminen ja hevosen hyvinvoinnin takaava käsittely ja koulutuskin on mahdollista vasta, kun hevonen on ensin täysin tottunut käytettyihin välineisiin ja ratsastajaan selässään. Nuori hevonen saattaa oudoksua uusia asioita ja niihin tutustuminen vaatia totuttelua. Jos hevosella on aiempia huonoja kokemuksia tai se on kokenut pelkoa, järjestelmällinen siedättäminen saattaa vaatia tavallista enemmän aikaa ja tilanteiden järjestämistä. Esimerkiksi kuljetukseen liittyvät pelot voivat joskus olla monivaiheisia ja pitkällisiä korjattavia. Jos hevosen käytöstä halutaan muokata, hevosen tyyneys on ensimmäinen perusedellytys. Rento hevonen oppii nopeasti ja kun hevonen on harjoitusten aikana rauhallinen, tyyni mielentila yhdistyy harjoiteltaviin asioihin, ihmisen läheisyyteen ja hoitotoimiin (s. 187). Hevosen käsittelykin on turvallisempaa, kun sen elimistön valmiustila ei ole kohonneena eikä aiheuta hevosen jännittymistä tai kiihtymistä (s. 75). Tyyni, mutta aktiivinen hevonen liikkuu kauniisti ja se pystyy ottamaan lihaksistostaan kaiken irti. Kouluttajan tai hevosen kanssa puuhailevan ihmisen ensimmäisiä tehtäviä on varmistaa, ettei jo ihmisen läheisyys tai varusteiden pukeminen saa aikaan stressireaktion käynnistymistä (näin vältetään stressireaktion yleistyminen, s. 128). Jos hevonen ei vaikuta täysin rauhalliselta ja tottuneelta, siedättämistehtävä on edessä, ennen kuin muuta voidaan tai kannattaa tehdä. Siihen käytetty aika maksaa Lyömällä pakottaminen tuottaa vain lisää pelkoa, sillä hevonen luulee, että juuri se, mitä se pelkää, on kivun syy. Ksenofon (noin 430 ekr.) teoksessaan Hevostaito, suom. Hilla Halla-aho. 10 itsensä monin verroin takaisin myöhemmin. Kirjan kaikissa koulutusohjeissa edellytetään, että hevonen suhtautuu luottavaisesti kosketukseen ja varusteisiin. Seuraavissa luvuissa kerrotaan siitä, miten ihmisen seuraa välttelevä hevonen voidaan saada itse hakeutumaan kiinniotettavaksi. Perusluottamuksen rakentaminen jatkuu sillä, että hevonen totutetaan ihmisen läheisyyteen, kosketukseen eri puolilla ke hoaan, hoitotoimiin, erilaisiin varusteisiin ja ääniin sekä ratsastajaan selässään. Luvuissa käsitellään myös sitä, miten hevonen voidaan opettaa pääsemään pelkonsa herraksi myös kiihtymystä tai pelkoa aiheuttavissa tilanteissa. Ohjeissa kerrotaan myös siitä, miten siedättymistä voidaan nopeuttaa positiivista vahvistamista käyttäen. Lopuksi seurataan sitä, miten kaksi eri hevosta, kuljetuskokematon ja lastauspelkoinen, siedätettiin lastaustilanteeseen ja kuljetukseen.

10 Lukujen kaikki ohjeet perustuvat järjestelmälliseen siedättämiseen. Vaikka ohjeisiin on valittu hieman toisistaan poikkeavia siedätystapoja eri menetelmien esittelemiseksi, ydin on kaikissa ohjeissa kuitenkin sama. Siedättäminen etenee hevosen pelkokynnystä ylittämättä ja siinä edetään niin pienin askelin, ettei hevonen juuri huolestu. Vaihe vaiheelta etenevät ohjeet saattavat luettuina vaikuttaa pitkällisiltä, mutta tosiasiassa siedätys etenee sitä nopeammin, mitä rauhallisemmasta tilanteesta päästään lähtemään ja mitä useampiin vaiheisiin se maltetaan pilkkoa. Harppominen ei auta: vaikka samojen siedätystehtävien jakaminen vain muutamiin vaiheisiin tekisi ohjeista lyhyitä, hevosen siedättämiseen kuluisi sillä tavoin verrattomasti enemmän aikaa. Ohjeissa ei käytetä hevosen tiukkaa kiinnipitämistä ja sen toistuvaa altistamista suurta pelkoa tai kiihtymystä aiheuttavalle asialle. Tällaiset floodingiksi kutsutut menetelmät voivat vaarantaa hevosen hyvinvoinnin eivätkä ne ole riittävän turvallisia edes kouluttajalle. Jokainen hevonen on yksilö. Sen kaikkia aiempia kokemuksia on usein mahdotonta saada selville tai edes aavistaa ennalta. Vaikka tilanteiden ennakoiminen on tärkeää ja siedättämistilanne yritetään luoda sellaiseksi, ettei hevosta juuri huolestuttaisi, hevonen saattaa silti kokea jonkin tilanteen toisin kuin olisi arveltu. Käytännön siedätystilanteissa joudutaan usein muuttamaan järjestelyjä lennossa ja pitämään välillä mietintätaukoja, jos hevonen kaikesta ennakoinnista huolimatta vaikuttaa jännittyneeltä. Varsinkin hevosen täydellisen rentouden saavuttaminen saattaa vaatia alussa kokeilemista ja tilanteiden järjestämistä. Rentouden saavuttamisen eteen kannattaa kuitenkin ponnistella harjoitusten kaikissa vaiheissa, sillä kun kaikki on kunnossa, siedättäminen etenee yleensä jouhevasti. Liian vaikeassa tilanteessa ehdoin tahdoin pysyminen ei edistä siedättymistä eikä tuo määränpäätä lähemmäs. Ennen aloittamista Teoksessa Hevosen kanssa. Hevosen käyttäytyminen kerrotaan hevosten luontaisesta epäluuloisuudesta ja toisaalta uteliaisuudesta. Siinä kerrotaan myös siitä, miten pelko muodostuu ja mistä siedättämisessä ja totuttamisessa on kyse. Siedättämiseen kannattaa ryhtyä aikailematta, sillä hevosen pelot tai epävarmuus voivat ajan kuluessa voimistua sen sijaan, että ne menisivät itsestään ohi. Varmistu ennen harjoitusten aloittamista siitä, ettei kyse ole epävarmuuden, pelon tai hevosen tottumattomuuden sijaan kivusta. Pelkkä siedättäminen tai totuttaminen ei auta poistamaan kipua, vaikka niitä voidaan käyttää luottamuksen uudelleen saavuttamiseen siinä vaiheessa, kun kipua ei enää ole. Harjoitusten yhteydessä kerrotaan myös pääpiirteittäin varusteiden sovittamisesta hevoselle, sillä epäsopivat varusteet saattavat joskus olla välttelykäytöksen syynä (jolloin pelkästä siedättämisestä ei ole apua ongelman ratkaisussa). Lue ennen harjoitusten aloittamista siedättämistä koskevat yleisohjeet (ks. LIITE) ja noudata niitä. Teoksessa Hevosen kanssa. Hevosen käyttäytyminen annetaan ohjeita siitä, mistä voi erottaa, onko hevonen rauhallinen, sulkeutunut, huolestunut vai peloissaan (harjoitusten menestyksekäs suorittaminen edellyttää tämän eron havaitsemista). 11

11 Kiinniantaminen ja ihmispelko Yleensä vain varsat, jotka eivät jostain syystä ole nähneet ihmisiä juuri lainkaan syntymänsä jälkeisinä aikoina, saattavat arastella ihmisten läheisyyttä. Useimmat hevospienokaiset ovat saaneet niin paljon mahdollisuuksia leimautua ja tottua ihmiseen, että ne vaikuttavat suorastaan nauttivan läheisestä kanssakäymisestä. Vaikka hevosen ja ihmisen suhde olisi saanut hyvän alun, hevonen voi silti oppia välttelemään ihmisiä uudelleen. Jos kiinniantaminen ja ihmisen läheisyydessä oleminen johtaa hevosen kannalta aina johonkin epämiellyttävään, hevonen alkaa pian kartella kiinnijoutumista. Pelkoa aiheuttavat tapahtumat voivat saada hevosen kerrasta yhdistämään pelkonsa myös sattumalta paikalla olleen ihmisen läheisyyteen. Hiukankin epämiellyttävät kiinnijoutumisen seuraukset vaikuttavat vähitellen hevosen käytökseen. Jos kiinniantaminen johtaa aina siihen, että hevonen joutuu poistumaan laumatovereidensa luota, se voi vähitellen alkaa vältellä kiinnijoutumista. Hevonen voi oppia pitkiäkin tapahtumaketjuja. Jos lievästi epämiellyttävä asia tapahtuu kuitenkin vasta kymmenen minuutin kuluttua kiinniantamisesta eikä kiinniantamisen ja epämiellyttävän asian välillä ole aina samanlaisena toistuvaa tapahtumaketjua, hevonen tuskin yhdistää kiinnijoutumista enää epämiellyttävään asiaan (klassinen ehdollistuminen). Kaikki ihmisen kanssa puuhailu ei ole hevosesta aina miellyttävää, ja esimerkiksi 12

12 Etuviistosta kaartaen Ihminen pelottaa hevosta usein vähiten silloin, kun hän lähestyy hevosta hieman etuviistosta kaartaen ja rennosti liikkuen. Tietoinen itsensä rentouttaminen ei yleensä onnistu, mutta sen sijaan aivan muiden, mukavien asioiden ajatteleminen voi heijastua ihmisen kehonkieleen ja vähentää jännitystä. Lisää ihmisen kehonkielestä lähestymishetkellä kerrotaan sivuilla 195 (ympyräharjoitus). Rentona lähestymistä käytetään hyväksi sivun 163 harjoituksissa, kun hevoselle opetetaan, koska sen pitää väistää ja koska ei. laumatovereista eroon joutuminen saattaa olla ja pysyä hieman epämieluisana. Tällainenkin tilanne voisi vähitellen johtaa oppimiseen ja välttämiskäyttäytymiseen. Jos hevonen kokee osan kiinniantamiskerroista tai ihmisen läheisyyteen tulemisistaan miellyttävinä ja kannattavina, ei haitallista oppimista tapahdu. Niin kauan kun epämiellyttävät ja miellyttävät seuraamukset esiintyvät suurin piirtein samassa määrin, seuraamukset ovat keskimäärin yhdentekeviä ja oppimista ei luultavasti tapahdu väärään suuntaan. Jos seuraamukset ihmisen läheisyyteen hakeutumisesta ja kiinniantamisesta ovat keskimäärin miellyttäviä, hevonen alkaa hakeutua ihmisen läheisyyteen oma-aloitteisesti ja mielellään. Hevonen oppii jatkuvasti. Siksi ainoa keino varmistaa, että hyvin kiinniantava hevonen myös säilyy sellaisena, on kiinnittää huomiota siihen, millaista kanssakäyminen hevosen kanssa on muuten. Ota tavaksesi käydä välillä tervehtimässä hevosta muuten vain, rapsutella sitä hetken, kiinnittää hetkeksi riimunaru riimuun, antaa hevoselle vaikka muutama kauranjyvä syötäväksi ja päästää se sitten taas irti. Tähän ei mene säännöllisesti tehtynäkään kuin muutama minuutti ja kiinniotto-ongelmat pysyvät poissa (kertaa ruokapalkintoja koskevat ohjeet sivulta 144). Parhaimmillaan ihmisen kanssa työskentely ja puuhailu on hevosesta kokonaisuudessaan niin innostavaa, että se suorastaan kärkkyy portilla mahdollisuuksia päästä lähtemään ihmisen mukaan. Kiinniantamisen ongelmat eivät ole koskaan vain ongelmia muiden joukossa, vaan ne kertovat siitä, että jossain muussa kohdassa hevosen ja ihmisen keskinäisessä kanssakäymisessä on toivomisen varaa. Usein se, ettei hevonen halua antaa kiinni, saattaa toimia ensimmäisenä merkkinä esimerkiksi satulan epäsopivuudesta, terveydellisistä ongelmista, hevosia pelottavasta tai kovaäänisestä käsittelystä tai hammasongelmista. Oireiden sivuuttaminen niin, että hevosta yritetään pyydystää kepulikonstein tai sitä väsyksiin saakka juoksuttamalla, ei auta ongelman todellisen syyn selvittämisessä. 13

13 Harjoituksia 14 Jos kiinniantaminen on jo vaikeaa Jos hevonen on jo oppinut välttelemään ihmistä ja kiinnijoutumista, ensimmäinen tehtävä on tietenkin selvittää, ettei käytökseen ole terveydellistä tai muutakaan syytä. Vaikka hevosta lähestyvä ihminen tietäisi itse kohdelleensa hevosta aina hyvin, on syytä varmistaa, etteivät muut hevosen lähellä työskentelevät tai liikkuvat ihmiset pelottele hevosta tahattomasti. Tamman kiimojen välinen käyttäytyminen voi myös aiheuttaa välttelevää käytöstä. Kun olet varmistanut, että valtaosa hevosen kanssa puuhailustasi johtaa hevosen kannalta miellyttävään lopputulokseen ja että varsinainen käyttö ei tunnu hevosesta epämiellyttävältä, voit aloittaa arkailevan hevosen järjestelmällisen siedättämisen ja vastaehdollistamisen seuraavan harjoituksen mukaan. Opitun käytöksen hyviä puolia on se, että vaikka hevonen olisi oppinut kuinka ihmisaraksi, se voi aina oppia siitä myös pois. Harjoitus vaatii ihmiseltä tosin aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä, joten varaa itsellesi vaikka tuoli ja miellyttävää luettavaa alkuharjoitusten ajaksi. Varaa uudelleenkoulutukseen sellainen ajanjakso, jolloin pystyt peräkkäin muutaman päivän ajan paneutumaan asiaan ja jolloin sinulla ei ole kiire minnekään. Ohjeen ensimmäiset vaiheet on tarkoitettu sellaisen hevosen siedättämiseen, joka pelkää ihmisiä niin paljon, ettei se tule edes ottamaan ruokaa heidän kädestään. Jos hevonen syö kyllä tallissa kädestäsi, mutta se välttelee jostain syystä varsinaista kiinnijoutumista, voit siirtyä sen kanssa suoraan ohjeen viidenteen vaiheeseen. Vaikka kirjassa ei muuten neuvota yksityiskohtaisesti aivan vaikeimpien käytösongelmien ratkaisussa, aran hevosen elämä on sen verran kurjaa ja sen käsittely kaikinpuolin hankalaa, että tässä asiassa siedättämisohjeet on annettu aivan perustasolta saakka. Harjoitus käy samalla hyväksi esimerkiksi siitä, kuinka siedättäminen todella sujuu loppujen lopuksi nopeimmin, kun lähdetään kirjaimellisesti liikkeelle tilanteesta, jossa hevosta ei edes huolestuta. Ohjeita voidaan soveltaa myös muihin tilanteisiin, joita hevonen pelkää voimakkaasti. Jos hevonen osoittaa kiinniottotilanteessa ruoka-aggressiivisuuden merkkejä (kuten uhkailee, kääntää takapuoltaan ihmistä kohti tai tunkeutuu aivan häneen kiinni), koulutuksessa kannattaa seurata sivun 256 ohjeita. Älä pelästy ohjeen yksityiskohtaisuutta. Monivaiheisuus kuuluu järjestelmälliseen siedättämiseen. Voi olla, että pääsette useista vaiheista välittömästi seuraavaan. Ohjeen toteuttamiseen kuluu luultavasti huomattavasti vähemmän aikaa kuin voisi ensi silmäyksellä luulla (yleensä korkeintaan muutamia päiviä). Tulokset ovat myös pysyviä, kunhan vain kiinniantamisen vahvistamista jatketaan edes epäsäännöllisesti (s. 133). Siedättyminen etenee kunnolla vain, jos ihmisen läheisyyteen ei välillä liity jotain epämiellyttävää eikä hevosen pelkokynnystä ylitetä muissa yhteyksissä. Älä päästä hevosta ainakaan suureen tilaan ulkoilemaan ennen kuin uudelleenkoulutus on riittävän pitkällä ja hevonen suhtautuu luottavaisesti kiinniantamiseen. Aloita samasta syystä koko harjoittelu vasta sellaisena aikana, jolloin et joudu yllättäen ylittämään hevosen siedättymisvaihetta ja ottamaan hevosta kesken kaiken kiinni esimerkiksi hoitotoimia varten. Aloita siedättäminen kaukaa Harjoittelun ajan hevonen ruokitaan ja juotetaan käsin, sillä ei siis ole mahdollisuutta vapaasti ruokailla tai juoda. Hevonen ei kuitenkaan joudu kär-

14 simään nälkää tai janoa, sillä tehtävä tehdään sille mahdolliseksi suorittaa ja riittävän helpoksi. Opetuksen ensimmäisenä tavoitteena on saada hevonen yhdistämään ihmisen paikalle ilmestyminen johonkin miellyttävään. Siedättämisessä edetään koko ajan hevosen pelkokynnyksen alapuolella, hevosta ei pakoteta ylittämään pelkoaan. Lue ennen aloittamista siedätyksen yleisohjeet LIITTEESTÄ ja noudata niitä. Kertaa ruokapalkintojen käyttöä koskevat ohjeet sivulta 144 (luopumisen ja ihmisen tilan kunnioittamisen opettaminen on välttämätöntä heti, kun hevonen on tässä harjoituksessa oppinut hakeutumaan ihmisen läheisyyteen) Ensimmäinen tehtäväsi on etsiä tilanne, jossa hevosta korkeintaan vähän huolestuttaa mutta ei varsinaisesti pelota. Ota käteesi vähän heinää, kävele hevosen karsinan luo ja pudota hevoselle heinää karsinan ovea avaamatta. Peräänny niin kauas, että hevonen pystyy aloittamaan syömisen. Jos se tarkoittaa tallinoven avaamista ja oven ulkopuolella seisomista näköyhteys säilyttäen, niin seiso sitten siellä. Kun hevonen on syönyt saamansa pienen heinämäärän, toista harjoitus. Kun huomaat hevosen aloittavan välittömästi syömisen jo ennen kuin ehdit odottelupisteeseesi, voit todeta eläimen siedättyneen uudelle tasolle. Odottele seuraavalla kerralla vähän lähempänä ja kun hevonen tottuu siihen toistojen kautta, vieläkin lähempänä. Vie välillä hevoselle myös vettä ja pysyttele taas sellaisen matkan päässä, että hevonen rauhoittuu juomaan. Hevonen siedättyy vähitellen ja samalla tapahtuu muutakin merkittävää. Hevonen alkaa yhdistää sen, että ilmestyt näkyviin, miellyttäviin seuraamuksiin (ruoan ja veden saamiseen). Vaikka tähän olisi kulunut aikaa, voit onnitella itseäsi oikeilla jäljillä olemisesta. Siirry seuraavaan vaiheeseen, kun olette edenneet siedättämisessä niin pitkälle, että hevonen syö ja juo rentoutuneesti, vaikka olet aivan karsinan oven ulkopuolella. 2. Jos olet tähän saakka heittänyt heinätukollisen karsinan seinämän yli, kaltereiden välistä tai ruokinta-aukosta, nyt on aika alkaa ehdollistaa hevosen mielessä ruoka oven avaamiseen. Liikuttele sormillasi oven lukitusjärjestelmää samaan aikaan, kun heität hevoselle hyppysellisen heiniä. Älä avaa ovea vielä, vaan päästä lukosta irti ja odota karsinan ulkopuolella. Hevonen saa syödä heiniään. 3. Kun hevonen on täysin tottunut tähän, voit seuraavaksi avata jo ovea. Raota ovea hieman, aseta heinätuppo karsinan sisälle maahan, sulje ovi ja odota taas heinien katoamista hevosen mahaan. Kun hevonen on täysin rento ja syö rauhallisesti, vaikeuta harjoitusta. Pitele nyt riimunarua kädessäsi silloin, kun annat hevoselle ruokaa. Riimunaru saattaa saada hevosen aluksi jännittymään, jos se on aikaisemmin oppinut yhdistämään narun tapahtumaketjuun, joka päättyy kiinnijoutumiseen. Siirry seuraavaan vaiheeseen, kun hevonen on täysin rento syödessään eikä enää näytä lainkaan jännittyneeltä, vaikka pitelet riimunarua. 4. Nyt ovi saa jo jäädä raolleen. Avaa ovi, aseta heinätuppo maahan, sulje ovea hieman raolleen ja jää ovensuun ulkopuolelle siksi aikaa, kun hevonen syö heiniään. Muista välillä tarjoilla samalla tavalla myös vettä. Siirry seuraavaan vaiheeseen, kun hevonen on syödessään täysin rauhallinen. Anna itsesi kiinni Tähän saakka olet vain siedättänyt hevosta ja opettanut sille, että karsinan lähelle ilmaantumisesi merkitsee hevosen kannalta kaikkea hyvää. Siedättäminen jatkuu yhä, mutta nyt hevonen ei enää saa heiniään miten tahansa käyttäytymällä. Samalla hevonen oppii myös, että luoksesi kannattaa tulla, olivat heinät tai makupalat näkösällä tai eivät. Asiasta on vielä suurta iloa, kun pyydystät hevosta vastaisuudessa. Hevonen ei käyttäydy eri tavoin sen mukaan, onko sinulla ruokaa sen houkuttelemiseksi näkösällä tai ei. 5. Pane heinät oven ulkopuolelle niin, etteivät ne ole aivan oviaukossa. Avaa sitten ovi kuten tähän saakka ja odota oviaukossa täysin hiljaa tyhjin käsin. Odota hetkeä, jolloin hevonen kiinnittää huomionsa sinuun ja kääntää joko päänsä tai astuu askeleen lähemmäs sinua. Nyt on ajoituksen kanssa syytä olla tarkkana, palkinnon ajoittamiseen käytetään tästä lähtien ehdollista vahvistetta (samanlai- Harjoituksia

15 Harjoituksia sena pysyvä äänimerkki, kuten naksaus, hyvä -sana tai vihellys. Tarkkoja ohjeita kerrotaan sivulla 139). Ajoita äänimerkki täsmälleen samaan hetkeen, kun hevonen edes sattumalta joko katsoo sinua tai astuu askeleen lähemmäs. Palkitse hevosta välittömästi äänimerkin jälkeen myös varsinaisella palkinnolla: kaappaa oven ulkopuolelta tukko heinää, aseta se oven eteen karsinan lattialle ja poistu oven ulkopuolelle katselemaan, kun hevonen syö heinänsä. Hevonen tarvitsee toistoja, jotta se oppisi oman käytöksensä ja heinien saamisen välisen syy- ja seuraussuhteen. Aluksi hevonen yrittää varmasti käyttäytyä monin tavoin, pään kääntäminen puoleesi tai askeleen astuminen lähemmäs on vain sattuma. Toista harjoitusta, kunnes hevonen kääntää katseensa välittömästi sinuun tai astuu heti lähemmäs. Kun tämä sujuu kahdeksan kertaa peräkkäin hyvin ja hevonen syö heinänsä rennosti odotellessasi ovella, siirry seuraavaan vaiheeseen. 6. Kiristä vaatimustasoa. Menettele kuten edellä, mutta palkitse hevonen nyt ehdollista vahvistetta (merkkiääntä) käyttäen täsmälleen samalla hetkellä, kun se lähestyy sinua askeleen lähemmäksi kuin edellisessä kohdassa. Palkitse hevosta välittömästi heinillä merkkiäänen jälkeen ja odota karsinan ulkopuolella, kun hevonen syö. Siirry seuraavaan vaiheeseen, kun tämä onnistuu kahdeksan kertaa peräkkäin. 7. Menettele kuten edellä, mutta nyt hevosen pitää taas astua askeleen edellistä vaihetta lähemmäs saadakseen heinänsä. Kun tämä sujuu kahdeksan kertaa peräkkäin, nosta taas vaatimustasoa (hevosen pitää taas astua askeleen lähemmäs saadakseen palkinnon). Nosta tällä tavalla vaatimustasoa vaihe kerrallaan, kunnes hevonen kävelee jo aivan viereesi saadakseen heinänsä. Siirry seuraavaan vaiheeseen, kun tämäkin sujuu kahdeksan kertaa peräkkäin hyvin. Älä hämmästy, vaikka joidenkin vaiheiden saavuttamiseen menisi pidempään kuin toisten. Tehtävä ei vaadi hevoselta vain oppimista, vaan myös itsensä ylittämistä ja siedättymistä asiassa, joka on aiemmin aiheuttanut pelkoa tai epävarmuutta. 8. Avaa ovi ja astu oviaukkoon. Kun hevonen tulee 16 aivan lähellesi, nosta aavistuksen verran sitä kättäsi, jossa ei ole riimunarua. Jos hevonen seisoo yhä paikallaan, vaikka kohotat kättäsi, palkitse hevosta välittömästi. Käytä ruokapalkinnon ajoittamisen apuna yhä äänimerkkiä. Äänimerkin ja käden laskemisen (negatiivinen vahviste) pitää tulla keskenään samanaikaisesti (hevosta palkitaan sen seistessä vielä paikoillaan). Varsinaisella positiivisella vahvisteella eli heinällä ei ole sen sijaan tulenpalava kiire, äänimerkkihän jo kertoi hevoselle sen olevan tulossa. Anna äänimerkin jälkeen heinää kuten tähänkin saakka ja odottele oven ulkopuolella, kun hevonen syö. Malta mielesi tätä harjoitusta tehdessäsi ja liikauta kättäsi todella vain hitusen. Kiinniantamista aiemmin kartellut hevonen on oppinut käden liikahduksen merkiksi kiinnijoutumisesta ja saattaa yhdistää sen johonkin epämiellyttävään. Tämä ensimmäinen vaihe on yleensä vaikein. Kun hevonen tottuu siihen, käden liikkeen suurentaminen ei enää ole niin vaikeaa. Kun käden liike on vain vähäinen ja kun palkitset hevosta hyvin nopeasti liikkeen alettua, hevonen ei ehdi vielä liikahtaa ja tulet palkinneeksi sitä paikallaan seisomisesta. Jos hevonen liikkuu kauem-

16 mas, kätesi liike on liian suuri. Palaa hetkeksi edelliseen vaiheeseen ja kun se taas sujuu, yritä tätä vaihetta uudelleen paljon vähäisempää kädenliikettä käyttäen kuin alun perin teit. Kun tämä vaihe sujuu hyvin ja hevonen on taas täysin rento, siirry seuraavaan kohtaan. 9. Toimi kuten edellä, mutta liikauta kättäsi vähän enemmän. Palkitse hevosta (äänimerkillä ja käden laskemisella) samalla hetkellä, kun käsi on niin pitkällä kuin aiot sitä liikuttaa. Anna hevoselle heiniä ja odota taas oviaukon ulkopuolella. Toista kunnes hevonen on täysin rento. Laajenna sitten käden liikettä, ja toista harjoitusta, kunnes hevonen on rento. Lisää taas kätesi liikettä hevosta kohti. Odota, että hevonen on taas täysin rento, ennen kuin vaikeutat jälleen. Jos ongelmia tulee, palaa harjoituksessa edelliseen kohtaan. Kun hevonen tulee luoksesi aina, kun avaat oven, ja odottaa rauhallisesti heiniään, vaikka ojennat kätesi melkein sen leuan alle, siirry seuraavaan kohtaan. 10. Nyt on tarkoitus jo koskea hevoseen. Menettele kuten edellä, mutta ojenna riimunarutonta kättäsi ja kosketa hevosta siihen kohtaan riimua, johon riimunaru kiinnitetään. Palkitse hevosta (äänimerkki ja käden poisottaminen) täsmälleen samalla hetkellä, kun kätesi koskettaa rengasta, johon riimunaru kiinnitetään. Anna hevoselle heiniä ja siirry taas karsinan ulkopuolelle antaaksesi hevosen syödä rauhassa. Toista, kunnes hevonen on rento. Nyt voit jo ottaa renkaasta kiinni. Palkitse hevosta (kuten edellä) samaan aikaan, kun tartut renkaaseen. Kun hevonen suhtautuu tähänkin rennosti, siirry seuraavaan vaiheeseen. 11. Menettele kuten tähän saakka eli odota, että hevonen tulee lähellesi ja ota vasta sitten sen riimun alarenkaasta kiinni. Siedätä nyt hevosta toisenkin kätesi liikkeeseen. Pidä renkaasta toisella kädelläsi kiinni ja kohota toista (riimunarua pitävää) kättäsi hivenen renkaasta pitävää kättä kohti. Jos hevonen lähtee pois, älä yritä vastustaa tai pitää riimusta kiinni, vaan anna hevosen mennä. Hevonen jää vain ilman palkintoa. Palaa hetkeksi edelliseen vaiheeseen ja yritä sitten uudelleen (liikauta toista kättäsi vieläkin vähemmän). Kun tämä sujuu hyvin ja hevonen on 17 rento, lisää vähitellen riimukätesi liikettä kohti toista (renkaasta pitävää) kättäsi. Kun pääsette niin pitkälle, että toinenkin kätesi riimunaruineen on aivan hevosen leuan alla ja hevonen odottaa rauhallisesti palkitsemistaan, siirry seuraavaan vaiheeseen. 12. Ehdollista hevonen seuraavaksi riimunarun lukon ääneen. Tämäkin vaihe voi vaatia siedättymistä. Jos hevonen on oppinut aikaisemmin pitämään kiinnijoutumista epämiellyttävänä, se yhdistää lukon äänen mitä todennäköisimmin kiinnijoutumista edeltävään tapahtumaketjuun. Avaa ovi ja odota, että hevonen tulee luoksesi. Naksauta lukkoa ja palkitse hevosta äänimerkillä alle sekunnin kuluessa naksauksesta. Anna heinätuppo ja odota taas oven ulkopuolella. Kun hevonen siedättyy niin, ettei se enää reagoi lukon ääneen kuin korkeintaan ahneesti korviaan höristäen, siirry seuraavaan vaiheeseen. Tästä eteenpäin voit käyttää lukon ääntä merkkinä tulevasta palkinnosta ja luopua äänimerkin käytöstä. Hevonen on jo oppinut lukon naksauksen edeltävän oppimaansa äänimerkkiä ja heiniä. 13. Menettele kuten tähän saakka. Siirrä taas toinen kätesi hevosen leuan alle riimunarun kiinnityskohtaan, ota renkaasta kiinni ja naksauta toisessa kädessäsi olevaa lukkoa äänimerkiksi. Irrota otteesi ja anna hevoselle heiniä. Odota taas karsinan ulkopuolella, kun hevonen syö. Kun tämä sujuu rennosti, ala taas lähentää riimukättäsi vaiheittain kohti riimussa kiinni olevaa kättäsi. Päätä lähestyminen aina lukon naksaukseen ja samanaikaiseen käsien laskemiseen. Anna hevoselle välittömästi heiniä. Kun olet päässyt niin pitkälle, että voit naksauttaa riimun lukkoa aivan hevosen leuan alla ilman, että hevonen tulee levottomaksi, siirry seuraavaan vaiheeseen. 14. Nyt hevonen on niin siedättynyt läsnäoloosi, että voit seistä karsinan sisäpuolella hevosen syödessä. Toimi kuten tähän saakka, mutta naksauta nyt riimunaru riimuun kiinni. Laske kätesi heti naksauksen jälkeen, mutta pidä riimunarun päästä kiinni niin, ettei se missään vaiheessa kiristy. Anna hevoselle heti naksauksen jälkeen hieman heiniä. Odota, kunnes hevonen on syönyt. Ojenna sitten kätesi uudelleen kohti riimua ja irrota riimunaru. Kun lukko taas naksahtaa, laske kätesi ja anna hevoselle heiniä. Harjoituksia

17 Harjoituksia Jos hevonen jostain syystä liikkuu harjoituksen aikana, yritä olla kiristämättä riimunarua lainkaan. Riimun aiheuttamasta paineesta poispäin myötääminen tulee vasta harjoituksen seuraavassa vaiheessa, nyt hevosen pitäisi saada tuntea olevansa vielä vapaana. Toista, kunnes kaikki sujuu hyvin ja hevonen on rauhallinen. 15. Jos hevonen on jo aikaisemmin tottunut taluttamiseen ja peruuttamiseen ja suhtautuu niihin täysin luottavaisesti, voit siirtyä suoraan harjoituksen vaiheeseen 17. Muussa tapauksessa opeta hevonen nyt myötäämään päällään riimunarusta pyydettäessä (sivun 218 ohjeita mukaillen). Älä palkitsekaan hevosta nyt heti, kun saat napsautettua kiinni, vaan pyydä (kevyttä riimunarun painetta käyttäen) hevosta myötäämään päällään johonkin suuntaan. Lue ohjeet huolella: odota rauhallisesti oikeaa reaktiota äläkä yritä vastustaa pään liikettä vääriin suuntiin. Kun hevonen myötää oikeaan suuntaan, käytä hevosen oikea-aikaisessa palkitsemisessa apuna alkuperäistä äänimerkkiäsi (ehdollinen vahviste, tästä kerrottiin ohjeen viidennessä vaiheessa). Äänimerkin tulee kuulua täsmälleen samalla hetkellä, kun hevonen myötää päällään. Päästä riimunaru samalla aivan löysäksi ja anna hevoselle heiniä. Kun hevonen on syönyt, irrota riimunaru ja palkitse hevosta lukon irrottamisesta taas heinillä. Harjoittelkaa päällä eri suuntiin myötäämistä. Siirry seuraavaan vaiheeseen, kun hevonen on täysin rento harjoituksen aikana. 16. Toimi aivan kuten edellä, mutta myötää nyt riimunarun paine vasta, kun hevonen ottaa askeleen riimunarun suuntaan. Pidä kevyt paine ennallaan (älä lisää sitä riimunarua kiristämällä), kun odotat hevosen oikeaa liikahdusta. Kun hevonen ottaa askeleen oikeaan suuntaan, palkitse hevosta ja toimi muutenkin aivan kuten edellä. Kun hevonen suhtautuu täysin rennosti tähän taluttamisen esiasteeseen ja siirtää jalkojaan mielellään pyytämääsi suuntaan (saadakseen palkinnon), siirry seuraavaan vaiheeseen. Harjoitelkaa myös taaksepäin suuntautuvia askelia (s. 206). 17. Kun hevonen tulee nyt luoksesi, kiinnitä riimunaru sen riimuun ja johdata hevonen karsinan 18 ovelle saakka. Kun hevonen on harjoituksen edellisissä kohdissa saanut vain pienen tukon heinää kerrallaan, se osaa varmasti arvostaa pian seuraavaa jättipottia (suuret tunteet voimistavat oppimista). Kun saat hevosen johdatettua rauhallisesti karsinan ovelle saakka, anna hevoselle kokonainen annos heinää tai muu sen päiväohjelmassa oleva ateria. Aseta viereen vielä vesisangollinen. Pidä riimunarun päästä kiinni sitä kiristämättä, seiso hieman syrjemmällä ja anna hevosen aterioida rauhassa. Kun ateria on päättynyt, pyydä hevosta peruuttamaan takaisin karsinaan (riimunarun painetta tai kosketusmerkkiä käyttäen, s. 177), irrota sitten riimunaru ja palkitse hevosta siitäkin lukon naksauksesta pienellä herkkupalalla. Tästä eteenpäin harjoittelu käy luontevasti hevosen normaalien aterioiden rytmissä. Saavu aina ruoka-aikaan talliin, kiinnitä riimunaru ja johdata hevonen heinäaterian luo. Kun tehtävä sujuu kaikin puolin rennosti, pidennä vähitellen matkaa, jonka hevosen tulee kulkea talutettuna ruoan ja veden ääreen. 18. Kun tämä sujuu täysin yhteisymmärryksessä ja hevonen tarjoutuu yhä mielellään itse kiinniotettavaksi, voitte siirtyä harjoittelemaan samaa ulos. Valitse harjoitteluun aluksi mahdollisimman pieni tarha. Menette aivan kuten edellä, mutta tee tehtävästä aluksi hieman helpompi: älä taluta hevosta, vaan anna sille heti riimunarun kiinnittämisen jälkeen heiniä. Kun huomaat harjoituksen sujuvan yhtä hyvin kuin sisällä, voit ulkonakin vähitellen taluttaa hevosta yhä pidempiä matkoja ruokansa luokse. Jossain vaiheessa ruoat voivat odottaa hevosta tallissa asti. Siirrä hevonen vähitellen suurempaan tarhaan ulkoilemaan ja harjoittele samaa siellä. Kun suoritat uudelleenopetuksen hyvissä ajoin ennen laidunkauden alkua näin pitkälle, hevonen pääsee laumatovereidensa kanssa laitumelle vailla kiinniantamisongelmia. Koska vanha pelko ja myös opittu välttelykäytös saattavat palata, ellei uutta opittua koskaan vahvisteta, vieraile laitumella säännöllisesti. Voit välillä antaa hevoselle taskustasi herkkupalan muuten vain (harjoitelkaa ensin luopumista, s. 142), joskus taas tarttua hevosen riimuun ennen herkkupalan antamista

18 ja päästää hevosen palkitsemisen jälkeen taas irti. Napsauta joinain kertoina riimunaru kiinni hevosen riimuun, anna hevoselle muutamia herkkupaloja ja laske se taas irti. Suurta uurastamista ei opitun ylläpitäminen enää vaadi, epäsäännöllinen vahvistaminen joinain päivinä riittää. Kun pidät jatkossa huolta siitä, että hevonen kokee kanssasi työskentelyn mahdollisimman miellyttäväksi, ja vahvistat edes satunnaisesti kiinniantamista herkkupalalla, välttelevä käytös pysyy uinumassa hevosen muistin sopukoissa. Kun hevonen on oppinut pitämään kiinniottamisesta, ota tavaksesi joskus käydä vain tervehtimässä sitä riimu ja riimunaru mukanasi. Anna hevoselle ruokapalkinto ja poistu taas. Harjoituksia 19

19 Vinkkejä 20 Älä missään tapauksessa päästä arkaa hevosta ilman uudelleenopettamista suureen tarhaan ajatellen, että nälkä tai jano saisivat sen antamaan lopulta kiinni. Jos hevosella on huonoja kokemuksia kiinniantamisesta, se ei voi millään tietää, että kiinniantaminen olisi nyt avain ruoan ja veden saamiseen (hevonen ei pysty ihmisen lailla päättelemään). Tehtävä saattaa myös olla liian vaikea, pelko tai vastenmielisyys kiinnijoutumista kohtaan ylittää tarpeen saada ruokaa tai vettä. Käytännössä tällainen hevonen antaa kiinni vasta, kun se on liian nääntynyt enää paetakseen. Jotta hevonen ymmärtäisi kiinniantamisen ja ruoan saamisen välisen syy- ja seuraussuhteen, ruoan ja lukonnapsahduksen pitäisi tapahtua yhtaikaisesti useita kymmeniä kertoja. Vasta tämän jälkeen on syytä olettaa, että hevonen tietää saavansa ihmisellä olevan ruoan juuri antamalla kiinni eikä esimerkiksi juoksemalla aidanviertä tai seisomalla keskellä tarhaa. Jos pelko on suuri, saattaa tehtävä silti olla hevoselle liian vaikea. Vasta vähitellen tapahtuva järjestelmällinen siedättäminen tekee tehtävästä hevoselle mahdollisen. Jokainen kepulikonsti hevosen kiinniottamiseksi saa onnistuessaankin hevosen vielä vakuuttuneemmaksi siitä, että kiinni ei tosiaan kannata joutua. Vähitellen hevonen myös oppii yhdistämään useita eri ihmisen liikkumatapoja, riimun pitämisen selän takana, liinaviritelmät ja ruoalla houkuttelun kohta seuraavaan kiinniottoyritykseen. Kerta kerran jälkeen tällainen hevonen oppii vain karttelemaan kiinniottamista yhä tehokkaammin. Sama keino ei monta kertaa tehoa, sillä hevonen oppii pakenemaan pienemmistä ja pienemmistä ärsykkeistä. Koska harjoituksessa mainittu uudelleenkouluttaminen ja siedättäminen on tehokas tapa puuttua kiinniantamisongelmien todelliseen syyhyn, käytä aikasi ohjeen noudattamiseen, sen sijaan että käyttäisit joka päivä yhä pidempiä aikoja hevosen pyydystämiseen yhä uusia harhautuskeinoja kokeilemalla. Uudelleenkoulutettu hevonen antaa itsensä kerta kerralta nopeammin kiinni, poppakonsteja käyttämällä pyydystäminen vain vaikeutuu jokaisella pyydystyskerralla. Tehtävä vaatii siedättymistä. Harjoittele mieluiten vain viiden minuutin jaksoissa ja anna hevosen lepuuttaa hermojaan välillä. Jos hevonen on hyvin arka, voit hyvän tarkoituksen nimissä ylittää tässä asiassa siedättämistä tavallisesti koskevan puolen tunnin säännön (ks. LIITE). Ihmispelko on hevosen kannalta niin suurta stressiä aiheuttava tila, että kaikkien edun nimissä siitä on hyvä päästä eroon mahdollisimman nopeasti. Anna hevosen kuitenkin levätä tunteja kunnolla välissä, ennen kuin aloitat taas uuden koulutusrupeaman viiden minuutin jaksoineen ja pienine taukoineen. Jos hevosen hermosto kuitenkin kuormittuu, niin ettei siedättyminen enää etene, jää ainoaksi vaihtoehdoksesi jatkaa vasta seuraavana päivänä tilanteen mahdollisesta epätoivoisuudesta huolimatta (jätä hevoselle yöksi heinää). Anna hevoselle vain pieni tukko heinää kerrallaan, kun palkitset sitä harjoituksen aikana (suullinenkin riittää). Hevosta ei ole silti tarkoitus pitää nälässä. Kun toistoja on useita, saa hevonenkin samalla vatsansa täyteen. Jos et jostain syystä pysty jatkamaan harjoittelua kaikkina ruoka-aikoina etkä saa ketään sijaiseksesi, anna hevoselle normaalisti väliin jäävä ateria. Koska harjoitus etenee hevosen pelkorajan alapuolella, kiristyskeinoja ei tarvita eikä hevosta ei ole syytä pitää tarkoituksellisesti nälässä. Hevonen siedättyy nopeimmin, kun kaikki hyvä liittyy sinun näkemiseesi. Jos vain voit olla läsnä niin paljon, että kaikki ruoka ja juoma tulee sinulta, tee se. Jos jatkat harjoittelua yön tai muun tauon jälkeen, lähde varmuuden vuoksi hieman

20 aiemmasta vaiheesta liikkeelle kuin mihin edellisenä päivänä pääsit. Muutama harjoitus muistin virkistämiseksi riittää. Kun huomaat hevosen olevan aivan rento, voit jatkaa siitä, mihin olitte jo päässeet edellisellä kerralla. Muista antaa hevoselle välillä myös vettä juotavaksi ja palkinnoksi. Voit tehdä sen missä tahansa harjoituksen vaiheessa, vaikka ohjeessa mainittaisiinkin vain heinän antaminen palkintona. Anna hevosen juoda niin paljon kuin sen tekee kerrallaan mieli. Karsinassa seisova hevonen kuluttaa vähän energiaa eikä välttämättä tarvitse tavallisen kokoista väkirehuannosta heinän lisäksi. Jos hevonen saa muuta lisäruokaa, voit antaa sen heinän ohella tai sijaan missä tahansa harjoituksen vaiheessa, kun palkitset hevosta. Älä pyydystä hevosta väkisin, älä edes kävele sen perässä. Hevosen on tarkoitus oppia tulemaan luoksesi eikä päinvastoin. Kun pääset harjoituksissa niin pitkälle, että pidät riimusta kiinni, älä estä mitenkään hevosen liikkumista. Uudelleenkoulutusvaiheessa on tärkeää, ettei hevonen yhdistä minkäänlaista epämiellyttävyyttä kiinnijoutumiseen. Jos tilanne on hevoselle liikaa ja se liikkuu poispäin niissä harjoituksen vaiheissa, joissa sen pitäisi jo pysytellä luonasi, jätä hevonen palkitsematta. Palaa takaisin harjoituksen edelliseen vaiheeseen, kunnes hevonen on taas luottavainen ja rento. Kiinniotettaessa puolustautuvat hevoset Jos hevonen on oppinut epävarmuuttaan puolustautumaan ja luimistelee, älä kiinnitä käytökseen mitään huomiota äläkä missään tapauksessa rankaise siitä. Pelosta johtuva käytös katoaa itsekseen hevosen siedättyessä. Tällainen käytös toimii kuitenkin hyvänä merkkinä siitä, milloin olet lähempänä kuin hevonen tuntee turvalliseksi. Jos puolustuskäyttäytymistä esiintyy, palaa varhaisempaan vaiheeseen harjoituksissa. Pelosta johtuva puolustautuminen saattaa olla niin tavaksi asti opittua, että se laukeaa pienimmästäkin ärsykkeestä. Kun pääset tällaista hevosta kouluttaessasi harjoituksen siihen vaiheeseen, jossa astutaan karsinaan sisälle (hevosen ollessa rentona), pue päällesi varmuuden vuoksi turvavälineitä, kuten kypärä, turvaliivi ja turvakengät. Yritä suojautua niin hyvin, ettet vahingossakaan reagoi, jos hevosen pelkokynnys kaikesta huolimatta ylittyy ja hevonen puolustautuu. Rankaiseminen tai huitaiseminenkin vain lisäävät epävarmuutta entisestään eivätkä auta käytöksen todellisen syyn eli epävarmuuden poistamisessa. Kaikista turvajärjestelyistä huolimatta tällaisenkin hevosen siedätys on tarkoitus tehdä sen pelkokynnyksen alapuolella. Kun hevonen aina rentoutuu täysin ennen seuraavaan vaiheeseen siirtymistä ja kun siedättämisessä edetään hyvin pienin askelin, on hyvin mahdollista, ettet näe hevosen puolustuskäyttäytymistä missään vaiheessa etkä sen koommin enää näekään (ihmisiin kohdistuvasta hyökkäävyydestä kerrotaan teoksessa Hevosen kanssa. Hevosen käyttäytyminen ). Jotkut hevoset ovat oppineet puolustautumaan hyvin tehokkaasti kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Käytös voi laueta myös aivan viattomista ärsykkeistä ja tulla ihmiselle yllätyksenä. Jos hevosen käytös on ihmiselle selvästi vaarallista, siedätä hevonen ihmisen läheisyyteen noudattaen vain niitä ohjeiden vaiheita, joissa itse pysyt karsinan ulkopuolella. Jätä siitä eteenpäin hevosen siedättäminen ammattilaiselle, joka tuntee hevosten käyttäytymistä niin paljon, että ymmärtää hevosen käytöksen johtuvan pelosta eikä esimerkiksi kunnioituksen puutteesta. 21