Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n PK-ohjelma vuoteen 2010 Sinun rikkautesi on minun rikkauteni ja sen tähden sinun etusi on minun etuni ja minun on kaikessa katsottava sinun etuasi. - Kaptah, PK-yrittäjä, kapakoitsija ja isäntänsä omaisuuden hoitaja, 1300 ekr. Mika Waltarin romaanissa Sinuhe egyptiläinen. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa41
Juuri nyt tarvittavat toimintalinjat 1. Työn tarjoaminen kunniaan Yrittäminen lähtee luovuudesta, uusien mahdollisuuksien löytämisestä ja niihin tarttumisesta. Yrittäjät ovat yrittäjyysyhteiskunnan sankareita. Vain kannattavat yritykset luovat työpaikkoja. On aika nostaa työn tarjoaminen ja yrittäjyys kunniaan. Sitä korostetaan myös pääministeri Matti Vanhasen hallituksen hallitusohjelmassa, jonka nimi on Työllä, yrittämisellä ja yhteisvastuulla uuteen nousuun. On huolehdittava siitä, että hallitusohjelman liitteenä olevan Yrittäjyyden politiikkaohjelman toimenpiteet toteutuvat myös käytännössä. On astuttava monta askelta yrittäjyysyhteiskunnan suuntaan. Päämääränä on kansalaisten yrityshalukkuuden ja -tuntemuksen lisääminen ja yrittämisen merkityksen tunnustaminen. 2. Työn ilo työelämään Ilman työhalua ja yritteliästä elämänasennetta ei tulostakaan synny. Siksi työpaikoille on luotava työn iloa, tekemisen ja aikaansaamisen meininkiä. Vastuu hyvästä työilmapiiristä on sekä työnantajalla että työntekijöillä. Yrittäjät ovat valmiit työelämän kehittämiseen. He pyrkivät siihen, että työntekijöiden asenteet yrittämistä kohtaan kehittyvät myönteisiksi. EK edistää jäsenyrityksissään yrittäjien esimies-, työnjohto- ja viestintätaitoja. Vastuu itsensä kehittämisestä on kaikilla työyhteisön jäsenillä. 3. Verottajasta yhteiskunnan yritysasiamies Yritykset, kuten myös kansalaiset, ovat verottajalle tuottoisia asiakkaita, joita tulee kohdella, kuten yrittäjä kohtelee asiakkaitaan. Peruspäämäärät ovat verotuksen kannustavuuden lisääminen, verotuksen yksinkertaistaminen sekä yhtenäinen ja ennakoitavissa oleva verotuskäytäntö. Pois harmaa talous ja epäterve kilpailu suomalaisesta yhteiskunnasta. EK kiinnittää päättäjien huomiota verotuksen epäkohtiin ja kehittämisen tarpeisiin sekä ehdottaa niihin ratkaisuja. Kannustavuuden lisäämiseksi käteen pitää aina jäädä verotuksen jälkeen yli puolet ansioista. PK-yritysten välillisten työvoimakulujen taakkaa on helpotettava. 4. Asiakas ratkaisee menestyksen Kotoa ei hyvääkään tuotetta tulla hakemaan. Tuote tai palvelu on valmis vasta sitten, kun se on myyty asiakkaille. Se vaatii suunnittelun, tuotannon ja markkinoinnin yhteistyötä, asiakkaiden tarpeiden tuntemista sekä verkostoitumisen ja muiden liiketoiminnan osien hallitsemista. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen saadaan apua. Miksi ei myös markkinointiin, joka viimeistelee tuotteen menestyksen maailmalla? EK korostaa jäsenkunnalleen moraalisesti kestävien ja vastuullisten periaatteiden noudattamista. EK edistää paikallista sopimista ja hyvää yhteistyötä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. 24Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
5. Yrityspalvelut maata kattaviksi Julkisilla yrityspalveluilla on suuri merkitys yritystoiminnan eri vaiheissa. Palvelujärjestelmän tulee tunnistaa kehityskelpoiset yritysideat ja kannustaa uusien yritysten perustamiseen, yritysten kehittämiseen, kasvuun ja kansainvälistymiseen. EK tekee aloitteita yritysten rahoitus- ja kehityspalvelujen sekä viennin ja kansainvälistymisen edistämisverkoston kohentamiseksi niin, että PKyrittäjillä kaikkialla maassa on mahdollisuus saada asiantuntevaa ja kohtuuhintaista palvelua. Palveluja tulee kehittää yhdessä yritysten kanssa, asiakasyritysten tarpeiden mukaisesti. 6. Palveluntuottajat samalle lähtöviivalle EK pitää tärkeänä yhteistyön lisäämistä palvelujen tuottamisessa yhteiskunnan ja yritysten välillä. Yksityinen palvelutarjonta on tasokasta ja monipuolista. Siksi yhteiskunnan kannattaa käyttää nykyistä enemmän hyväkseen yksityisiä yrityksiä julkisten palvelujen tuottamisessa. Se synnyttää uusia yrityksiä ja elvyttää talouskasvua. Tähän on nykyisin merkittävästi paremmat mahdollisuudet kuin aikaisemmin, jolloin keskeiset julkiset palvelut voitiin tuottaa vain yhteiskunnan varoin. Palvelujen tuottajia valittaessa on kohdeltava tasapuolisesti yksityisiä yrityksiä ja kunnallisia palveluntuottajia. Kilpailua vääristävät lainsäädäntöesteet tulee poistaa. Valtion ja kuntien virastojen sekä laitosten liiketoiminta tulee saada läpinäkyväksi, jotta päättäjät ja veronmaksajat voivat todeta, mihin palvelujen kustannukset perustuvat sekä verrata laatua ja hintaa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa43
44Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
Sisältö Lukijalle: Suomalaisen yrittämisen tila ja tulevaisuus 6 1. Tavoitteena yrittäjyysyhteiskunta 8 1.1 Hyvinvointivaltio on murroksessa 8 1.2 Pekka Kuusen sosiaalipolitiikasta 2010-luvun hyvinvointipolitiikkaan 8 1.3 Suomalaisyrityksen menestyminen on monen asian summa 9 2. Tähän on tultu mutta miten? 11 2.1 Suurteollisuuden Suomesta PK-yrittäjyyden Suomeen 11 2.2 Perusedellytyksiä yrittäjyys-suomelle, talouskasvulle ja työllisyyden parantumiselle 12 2.2.1 Valtaosa kaikista yrityksistä on PK-yrityksiä 13 2.2.2 PK-yritykset ovat tulevaisuuden työllistäjiä 14 2.2.3 PK-yritysten viennissä kasvuvaraa 14 3. Kehittämisen polut: mitä siis pitäisi tehdä? 16 3.1 Toimelias yrittäjä on myös riskejä ottava uudistaja 16 3.2 Luovuus ja vastuullisuus ovat yrittäjyyden perusarvoja 16 3.3 Asenteet myönteisiksi 17 3.3.1 Kynnys yrittäjäksi on korkea Suomessa 17 3.3.2 Asenneilmapiirillä on suuri merkitys 18 3.4 Toimintaympäristö yrittäjyyttä suosivaksi 19 3.4.1 Selkeitä lakeja, parempia säädöksiä 19 3.4.2 Palveluntuottajat samalle lähtöviivalle 19 3.4.3 Kannustavaan verotukseen 19 3.4.3.1 Verokiila syö ostovoimaa ja nostaa työn hintaa 20 3.4.3.2 Puolet lisätuloista käteen 20 3.4.3.3 Perintö- ja lahjaverotuksesta luovuttava kokonaan 20 3.4.3.4 Lisää poistoja, lisää investointeja 20 3.4.3.5 Yrityskiinteistöt verovapaiksi 22 3.4.3.6 Muutoksenhakujärjestelmään oikeusturvaa 22 3.4.4 PK-rahoitus turvattava 22 3.4.5 Tuottavuutta työelämän kehittämisestä 23 3.4.5.1 Työn tekemisen iloa työpaikoille 23 3.4.5.2 Työaikaa asiakkaiden tarpeiden mukaan 24 3.4.5.3 Paikallista sopimista edistettävä 24 3.4.5.4 Kannustavaan palkitsemiseen 24 3.4.5.5 Yrittäjänkin muutosturvasta on huolehdittava 24 3.4.6 PK-palveluihin panostaminen kannattaa 25 3.4.6.1 Kehitys- ja rahoituspalvelut yritysten tarpeiden mukaisiksi 25 3.4.6.2 Vienti- ja kansainvälistymispalveluilla kohennetaan työllisyyttä Suomessa 26 3.4.6.3 Keksinnöt käyttöön ja markkinointi kuntoon 27 3.5 Erityishuomio ammattitaitoisen työvoiman saatavuuteen 27 3.6 Uusyrittäjyyttä kaivataan 28 3.7 Kokenut yrittäjä on esimerkki uusille 28 3.8 Naisyrittäjyydessä on mahdollisuuksia 28 3.9 Työvoiman tarve vaatii maahanmuuttoyrittäjyyttä 29 3.10 Päämääränä menestyvä yrittäjyys 29 Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa45
Lukijalle: Suomalaisen yrittämisen tila ja tulevaisuus Yrittäjyys Suomessa elää voimakasta murrosta. Keskeinen kysymys on, riittääkö Suomessa toimiva yrittäjyys turvaamaan hyvinvointimme rahoituksen. Siitä PKyritykset ovat aidosti huolissaan. PK-yrityksillä tarkoitetaan yrityksiä, joiden henkilöstön määrä on alle 250. Valtaosa EK:n jäsenyrityksistä on PK-yrityksiä. EK on työllistämisellä mitattuna suurin PK-yrityksiä edustava järjestö. PKyritykset ovat eräänlainen Suomen talouden täsmäase: niihin kohdistetaan suuria odotuksia erityisesti työllisyyden osalta. Emme ole tässä tilanteessa yksin: kaikissa kehittyneissä EU-maissa lasketaan PK-yritysten varaan ja pyritään helpottamaan niiden toimintaedellytyksiä. Suomessa on viime aikoina tehty nelisenkymmentä erilaista selvitystä siitä, mitä talouden ja työllisyyden elvyttämiseksi pitäisi tehdä. Kukaan ei kuitenkaan ole kysynyt asiaa niiltä, jotka työpaikkoja luovat: yrittäjiltä. Tämä EK:n selvitys on ensimmäinen, jonka lähtökohtana ovat PK-yrittäjien asiantuntemus ja mielipiteet. Se perustuu haastattelukierrokseen, jonka EK:n yrittäjyysasiantuntijat tekivät PK-yritysvaltuuskunnan jäsenten keskuudessa. PK-yrittäjien kanssa käytiin luottamuksellisia keskusteluja. Miten yrittäjä arvioi toimintaympäristön muuttuvan viiden vuoden kuluessa? Millainen on yrittäjien mielestä yhteiskunnan asenneilmasto? Mikä on yrityksen tämänhetkinen tilanne: mikä myönteistä, mikä epävarmaa, mikä kielteistä? Millaisia tulevaisuuden tavoitteita on? Onko näköpiirissä kansainvälistymishankkeita, yrityksen laajentamista, tutkimuksen ja tuotekehityksen uudistamista, henkilöstömuutoksia? Mitkä ovat yrityksen vahvuudet ja menestystekijät, missä ongelmat ja kehittämisen kohteet? Kysyttiin myös, mitä yritys odottaa omalta keskusjärjestöltään, Elinkeinoelämän keskusliitolta. Entä mitä mieltä yrittäjät ovat suomalaisesta omistajuudesta ja mitä heidän mielestään sisältyy vastuulliseen yritystoimintaan? Onko omistamisella väliä? Tietoa on lisäksi hankittu kyselyillä ja selvityksillä, joita EK on tehnyt jäsenyritystensä parissa yrityspalveluista, yritysten kasvutarpeista ja kansainvälistymisestä. * * * Tämä toimintaohjelma on ajankohtainen juuri nyt, kun poliittiset päätöksentekijät toivovat pienten ja keskisuurten yritysten palkkaavan lisää henkilöstöä, jotta jo toistakymmentä vuotta jatkunut laaja työttömyys talttuisi. Yrittäjien päämäärä tässä asiassa on sama kuin kansalaisten, poliitikkojen, viranomaisten, ammattiyhdistysliikkeen ja taloudellisten päätöksentekijöiden: suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen. Se on mahdollista voimakkaan ja aloitekykyisen yrittäjyyden keinoin. Mutta pystytäänkö siihen? Se riippuu siitä, miten määrätietoisesti ja käytännönläheisesti yrittämisen olosuhteita Suomessa kohennetaan. * * * 64Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
PK-yritysvaltuuskunta päätti ohjelmatyön aloittamisesta 17.11.2004 toimitusjohtaja Pekka Sairasen valmistelutyön pohjalta. Kiitokset tämän julkaisun ajatuksista kuuluvat Elinkeinoelämän keskusliiton PK-yritysvaltuuskunnan jäsenille, jotka ovat uhranneet aikaansa keskusteluihin EK:n yrittäjyysasiantuntijoiden kanssa, eritelleet nykypäivää ja arvioineet tulevaisuutta oman kokemuksensa perusteella. Ohjelmaa on valmisteltu PK-yritysvaltuuskunnan kolmessa eri työryhmässä. PK-verotyöryhmän puheenjohtajana on toiminut hallituksen puheenjohtaja Timo Parmasuo, Yrittäjyys- ja yhteiskuntatyöryhmän puheenjohtajana yrittäjäneuvos Lars Gästgivars ja PK-viestintätyöryhmän puheenjohtajana toimitusjohtaja Juhani Ristimäki. PK-yritysvaltuuskunnan työryhmät PK-verotyöryhmä Timo Parmasuo Pekka Tsupari Kaisu Greus Tero Honkavaara Eero Mölsä Taisto Sorjonen Meconet Oy, puheenjohtaja EK, sihteeri Kiinteistökaari Oy EK Sidoste Oy Tasowheel Oy Yrittäjyys- ja yhteiskunta työryhmä Lars Gästgivars Oy Vallonia Ab, puheenjohtaja Pekka Tsupari EK, sihteeri Anna-Kaisa Auvinen EK Kaisu Greus Kiinteistökaari Oy Jukka Hurme Vita-Terveyspalvelut Oy Aino Hänninen Siivouspiste Oy Leena Jussila Palvelutalo Hovila Pentti Keränen Kotipartio Kannel Pekka Ropponen EK Viestintätyöryhmä Juhani Ristimäki Pekka Tsupari Petri Heinola Aino Hänninen Timo Immonen Helvi Kaijomaa Matti Nurminen Taustavoima Oy, puheenjohtaja EK, sihteeri Coperdia Oy Siivouspiste Oy EK EK Hakaniemen Metalli Oy Myös EK:n eri sektorien asiantuntijat ovat antaneet apuaan tämän ohjelman rakentamisessa. Veroasiantuntijana on toiminut Tero Honkavaara. Julkaisun ovat toimittaneet Pekka Tsupari, Tarja Nissinen, Heikki Pitkänen, Pekka Ropponen, Juhani Seppälä, Juhapekka Suutarinen ja Sirkka-Liisa Vilonen EK:n yrittäjyys-yksiköstä sekä Timo Immonen EK:n viestintäyksiköstä. Taiton on tehnyt Sampo Saarinen EK:n viestintäyksiköstä. Etelärannassa 9.9.2005 Eero Kotkasaari EK:n PK-yritysvaltuuskunnan puheenjohtaja Heimo J. Aho EK:n PK-yritysvaltuuskunnan varapuheenjohtaja Rauno Mattila EK:n PK-yritysvaltuuskunnan varapuheenjohtaja Gretel Ramsay EK:n PK-yritysvaltuuskunnan varapuheenjohtaja Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa47
1. Tavoitteena yrittäjyysyhteiskunta Suomalaista yhteiskuntaa voidaan luonnehtia monin tavoin: Suomi on demokratia, teollisuusmaa, palveluyhteiskunta, oikeusvaltio ja hyvinvointivaltio. Haluamme säilyttää tämän perustan ja kehittää sitä niin, että kaikilla kansalaisilla olisi täällä hyvä asua ja työskennellä. Hyvin toimivasta kansalaisyhteiskunnasta haluamme tehdä myös hyvin toimivan yrittäjyysyhteiskunnan. Oikeastaan se on välttämätöntä, jotta pystymme säilyttämään nuo edellä mainitut perusarvot. Yrittäjyysyhteiskunta on juuri nyt ajankohtainen ja tavoiteltu tulevaisuudenkuva myös muissa Euroopan teollisuusmaissa ja kauempanakin. Yhteiskuntaa rakentava yrittäjyys luo työllisyyttä. Se synnyttää uusia toimintatapoja ja oivalluksia, kohentaa Suomen eri alueiden elinkeinoelämää ja tukee julkista palvelutoimintaa. Lisäksi yrittäjyys on yritteliäisyyden muodossa arvo sinänsä. Olipa työtehtävä mikä tahansa, yritteliäisyys on aina myönteinen henkilökohtainen ominaisuus. Yhteiskunnan työnjaossa yrityksillä on keskeinen asema. Yritysten tärkein tehtävä on tietenkin tuottaa omistajien sijoituksille riittävä tuotto ottaen huomioon yritystoiminnan sisältämä riski. Koko yhteiskunnan kannalta katsoen yritykset tuottavat tarvittavat tavarat, hyödykkeet ja palvelut sekä kehittävät niitä. Yritykset maksavat viennillään yhteiskunnan tarvitseman tuonnin, tarjoavat työpaikkoja ja kustantavat erilaisina veroina merkittävän osan julkisista hyvinvointipalveluista. 1.1 Hyvinvointivaltio on murroksessa Hyvinvointivaltiolla tarkoitetaan valtiota, jossa yhteiskunnallisia ongelmia lievennetään yhteisvastuullisesti varsinkin valtion ja kuntien toimenpitein. Keinoja ovat vähimmäistoimeentulon takaaminen ja erilaisten palvelujen tarjoaminen. Hyvinvointivaltioon kuuluvat mm. koulutus, terveydenhuolto, sairausvakuutus, työttömyyskorvaukset, lapsilisät, eläkkeet, verovähennykset, asunto- ja opintotuki, lasten päiväkodit ja vanhusten hoito. Kaikkea tätä ylläpidetään verovaroin. Avainasemassa ovat yritykset. Ne synnyttävät taloudellista vaurautta, maksavat veroja ja luovat työpaikkoja, joiden kautta kertyy ostovoimaa ja verotuloja. Niillä taas kustannetaan mm. terveydenhoito, koulutus ja perusrakenteet. Ilman yrityksiä ja yrittäjyyttä ei ole hyvinvointivaltiota. Hyvinvointivaltiota on myös arvosteltu. Onko yhteiskunnallinen suunnittelu viety jo liian pitkälle? Tukahduttaako järjestelmä ihmisten oma-aloitteisuuden? Käyttävätkö kansalaiset väärin avokätisiä sosiaalipalveluja? Viekö liian raskaaksi koettu verotus kansalaisten työhalut? Hyvinvointivaltiosta ei haluta luopua. Sitä voidaan kehittää. Joka tapauksessa se tarvitsee rahoittajansa. Hyvinvointivaltion kriisi on sen rahoittamisen kriisi. Se on syntynyt osaksi siitä, että hyvinvointitarpeet ovat lisääntyneet, osaksi siitä, että poliittiset päätökset eivät ole olleet sopusoinnussa hyvinvointipalvelujen tehokkaan tuottamisen ja niiden vaatimien kustannusten kanssa. Suomalainen hyvinvointivaltio on nyt murroksessa kuten monet muutkin hyvinvointivaltiot Euroopassa. Hyvinvointivaltiosta on aika rakentaa hyvinvointiyhteiskunta, jossa valtio ja kunnat toki takaavat tietyn hyvinvointitason kansalaisilleen, mutta jossa hyvinvoinnin rakentamiseen käytetään yksityisten yritysten palveluja paljon nykyistä enemmän. Myös kansalaisten vapaaehtoinen järjestötoiminta on tärkeä hyvinvointiyhteiskunnan työväline. 1.2 Pekka Kuusen sosiaalipolitiikasta 2010-luvun hyvinvointipolitiikkaan Kun sosiaalipoliitikko Pekka Kuusi hahmotteli neljäkymmentä vuotta sitten 60-luvun sosiaalipolitiikka -kirjassaan optimistisesti tulevaa hyvinvointiyhteiskuntaa, hän vannoi talouskasvun ja sosiaalipolitiikan yhteisten päämäärien nimiin. Kuusi uskoi, että yhteiskunnassa voidaan valita ongelmatilanteissa järkevät ratkaisut, joiden myötä seuraisi muukin hyvä: täystyöllisyys ja yritteliäisyys. Kuusi oli varma siitä, että ainakin vaikeimmanlaatuisilta lamakausilta vastedes vältytään. 84Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
Kuusen hahmottelemassa kasvuhakuisessa mallissa oli se vika, että sen lähtökohtaolettamukset muuttuivat ajan mukana. Kun esimerkiksi perusrakenteet olivat sodan jälkeen surkealla tolalla, olivat yhteiskunnan sijoitukset niihin välttämättömiä. Kun terveydenhuolto mm. lääkäritiheys oli vaatimattomalla tasolla, oli miltei mikä tahansa panostus terveydenhuoltoon erittäin tärkeä. Mutta nyt elämme kokonaan toisenlaisessa maailmassa. Työttömyystyöt siirtotyömaineen ovat jääneet historiaan; terveyspalveluista suuri osa tulee kulumaan iäkkäiden ihmisten hyväksi. Yrityksissä hyvinvointivaltion perusongelma kävi käytännönläheisesti ilmi 70-luvun öljykriisien jälkeen. Yritykset eivät kyenneet sopeutumaan riittävän nopeasti ja joustavasti äkillisiin muutoksiin, joita aiheuttivat ulottumattomissamme olevat kansainvälisen talouden tekijät. Tuotanto- ja työvoimakustannukset kohosivat, asiakkaiden vaatimukset kasvoivat. Uusi tekniikka muutti toimintatapoja, lyhensi välimatkoja ja nopeutti aikatauluja. Myöskään yhteiskunta ei ole kyennyt sopeutumaan: lainsäädäntö ja työehtosopimuspolitiikka ovat vain hitaasti muutettavissa. Rakenteiden jäykkyydestä on selvimpänä osoituksena jo toistakymmentä vuotta jatkunut laaja työttömyys. Vaikka epäilijöitä riittää, Pekka Kuusen lujaa uskoa järkiperäisen yhteiskuntapolitiikan mahdollisuuksiin ei ole nykyisinkään syytä hylätä. Kuusen optimismiin voidaan yhtyä samalla tavalla kuin tulevaisuudentutkimuksessa, joka lähtee liikkeelle kolmesta perusoletuksesta: 1) Tulevaisuutta ei voida ennustaa. 2) Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty. 3) Tulevaisuuteen voidaan vaikuttaa omilla valinnoilla ja teoilla. Korkeatkaan verotulot eivät vastedes riitä hyvinvointivaltion ylläpitämiseen. Verotus on Suomessa jo nyt raskas. Rahoitus ei voi syntyä verojen korottamisen tietä vaan muilla keinoin. Niistä tehokkain on yrittäjyyden edistäminen. Sitä tarjotaan ratkaisuksi muissakin EU-maissa. Yksityisten yritysten mahdollisuudet tuottaa hyvinvointipalveluja ovat tänään toiset kuin vuosikymmeniä sitten, jolloin vain julkisin varoin voitiin toteuttaa nämä tehtävät. Yksi näkyvimpiä piirteitä, joissa nykypäivä eroaa Pekka Kuusen 60-luvusta, on talousyksiköiden kansainvälistyminen ja yritysten maailmalaajuinen toiminta. Monet suuret suomalaiset yritykset ovat joutuneet omaksumaan tällaisen toimintatavan, irtautuneet kotimaastaan ensin henkisesti ja sitten myös käytännössä. Myös monet pienet ja keskisuuret yritykset ovat kohdanneet tai kohtaamassa tämän muutoksen. Kansainvälisillä markkinoilla on oltava lähellä asiakkaita. Kotimaiset voimavarat eivät riitä eivätkä tarjoa riittäviä suhteellisia etuja näiden yritysten laajentumiselle ja kasvulle yksinomaan Suomessa. 1.3 Suomalaisyrityksen menestyminen on monen asian summa Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen ja työllisyyden kohentamiseen ei ole yhtä ainoata ratkaisua. Mutta yksi yhteinen tekijä siihen tarvitaan: yritys ja sen tarjoamat työpaikat. Yritys tarvitsee syntyäkseen ja kehittyäkseen kannustavan yhteiskunnallisen asenneilmaston. On oivallettava yrityksen rooli hyvinvoinnin työvälineenä ja annettava yritykselle tilaa ja mahdollisuuksia kehittyä. Kansalaisten ja poliitikkojen on silmäiltävä yritystä ja yrittäjää suopeasti ja hyväksyen. Yrittäjä tekee työtä heidän hyväkseen. Asenneilmaston lisäksi yritys tarvitsee ravinnepitoisen toimintaympäristön. Yrityksen ravinnetta ovat selkeät ja tarkoituksenmukaiset lait ja viranomaisten määräykset, joilla vaikutetaan yrittämisen edellytyksiin. Myös uusien toimintamallien ja keksintöjen suosiminen on tärkeää. Hyvään toimintaympäristöön kuuluu tehokas tutkimus-, kehitys- ja patenttijärjestelmä. Yrittäjäystävälliseen toimintaympäristöön liittyvät myös joustavasti toimivat työmarkkinat; hyvä yhteistoiminta ammattiyhdistysliikkeen kanssa ja selkeästi kirjoitetut työehtosopimukset. Yrittäminen on tehtävä houkuttelevaksi vaihtoehdoksi palkkatyölle: on aikaansaatava yrittämishalua, yrittämisen nälkää. Riskinoton vastapainoksi on hyväksyttävä yrittäjän vaurastuminen. Uusien yritysten perustaminen ei saa olla hankalaa. Neuvoja tarvitaan, kun aloittava yrittäjä asioi viranomaisten kanssa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa49
Arvokkaita ovat asiantuntevat neuvontapalvelut ja muut julkiset järjestelmät, joiden tehtävänä on auttaa yrittäjää löytämään rahoitusta tuoteidealleen, koulutusta henkilöstölleen tai markkinoita keksinnölleen. Kaiken päämääränä on menestyvä yrittäminen. Kun yritys on vakiinnuttanut asemansa ja osoittautunut menestyväksi, se tarvitsee jatkuvasti suotuisan kasvualustan. Tarvitaan kykyä verkostoitua ja olla yhteistyössä toisten kanssa, mahdollisuuksia vastata joustavasti toimintaympäristön muutoksiin ja intoa tarttua uusiin mahdollisuuksiin, valmiutta kilpailla kansainvälisillä markkinoilla ja halua jatkaa toimintaa ja kehittyä. 104Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
2. Tähän on tultu mutta miten? Yritysten nykyvaihetta Suomessa on edeltänyt kuudenkymmenen viime vuoden aikana erilaisia jaksoja. Elinkeinopolitiikassa olivat aluksi vallalla keskitetty ohjaus ja virkamiesvetoisuus. Sitten seurasi erikoistumisen ja tekniikan kehittämisen vaihe. Verkostojen hyväksikäyttäminen ja tiedonhallinta ovat nykyisen kehityksen näkyvimmät piirteet. 2.1 Suurteollisuuden Suomesta PK-yrittäjyyden Suomeen Sotien jälkeen, noin 1945 70, voitiin puhua suurteollisuus-suomesta. Aluksi sen tunnusmerkkeinä olivat tiukka säännöstelytalous, sotakorvausteollisuuden ensisijaisuus tuotannossa sekä palkkojen ja hintojen kilpajuoksu. Teollisuutemme oli enimmäkseen metsäja metalliteollisuutta. Ne vaativat paljon pääomia. Idänkauppa oli laajaa, enimmillään lähes neljännes ulkomaankaupastamme. Säännöstelystä päästiin vähitellen irti, mutta elinkeinopolitiikan kehittymistä jarruttivat epävakaat poliittiset olot: varsinkin 50- ja 60-luvuilla hallitukset olivat lyhytikäisiä ja puoluepoliittiset vastakohtaisuudet suuret. Työmarkkinoilla oli levotonta, palkansaajien ja työnantajien välit kärjistyneet. Palkat, kustannukset ja hinnat kohosivat kilpaa. Rahan arvoa alentamalla korjattiin työmarkkinapolitiikan virheet. Hyvinvointivaltio-Suomi rakennettiin suurin piirtein 1970 90. Ajalle olivat ominaisia kunnallistalouden kasvu, julkisiin palveluihin panostaminen, tulopoliittiset järjestelmät, veroasteen nousu, säätelytalous ja hallinnollinen ohjaus. Suomen elinkeinorakenteessa tapahtui suuri murros: jo aiemmin alkanut maatalouden rakennemuutos kiihtyi. Kansalaisista tuli kaupunkilaisia, työntekijöistä toimihenkilöitä. Metsäteollisuuden ja metalliteollisuuden rinnalle syntyi monipuolinen valikoima erilaista tuotantotoimintaa, josta tietotekniikka osoittautui nopeimmin kehittyväksi avainalaksi. Palvelualojen merkitys työllistäjänä ja elinkeinopolitiikassa laajemminkin kasvoi huomattavasti. Palvelujen osuus kokonaistuotannosta kohosi 60 prosenttiin. Työmarkkinoilla huomattiin, että työnantajien, palkansaajien ja valtiovallan yhteispäätökset ovat edullisia kaikille osapuolille: vakautuksen kautta päädyttiin tulopolitiikkaan. Samalla tavalla huomattiin, että myös eri elinkeinot tarvitsevat toisiaan: raakaainekysymyksiä, kuljetusta, varastointia, tuotantoa, palveluja ja kauppaa ryhdyttiin tarkastelemaan yhtenäisenä järjestelmänä. Kansainvälisellä kentällä tätä kehitystä vastasi kauppajärjestelmien kehittyminen monen vaikean välivaiheen jälkeen. Suunnilleen vuosiin 1990 2004 voidaan ajoittaa teknistaloudellinen EU-Suomi. Taloutta ovat leimanneet tutkimus- ja kehityspanostuksen voimakas kasvu, tekniikan valta-asema tuotannossa, EU-jäsenyys kauppapolitiikassa ja yhteisvaluutta rahapolitiikassa sekä niiden myötä markkinoiden avautuminen. Yrityskentällä pantiin painoa sille, että työvoimakustannukset ovat keskeinen kustannuserä. Kuitenkin yritysten tulokseen vaikuttavat myös monet muut seikat. Havaittiin, että verotuksen, kauppapoliittisten päätösten, työlainsäädännön ja koulutuspolitiikan ratkaisujen yritysystävällisyyttä on elinkeinopolitiikassa syytä pitää tarkasti silmällä. Etelärannassa se johti ensin talous- ja työmarkkinapoliittisen järjestötoiminnan yhdistymiseen, sitten tuotanto- ja palvelualojen työnantajatoiminnan yhtymiseen elinkeinopolitiikan kanssa. Varsinkin PKyritysten tiedettiin tarvitsevan esimerkiksi työehtosopimuksiin, työlainsäädäntöön ja kansantalouteen liittyvää tietoa ja palveluja. Nyt ollaan aloittamassa uutta vaihetta. Se on kansainvälistynyt yrittäjyys-suomi. Sille tunnusomaisia piirteitä ovat mahdollisuuksien nopea hyödyntäminen, verkostojen hyväksikäyttäminen, tiedonhallinta, yrittäjyyden vahva merkitys, yksityisten yritysten ja julkisten järjestelmien yhteistyö, palvelujen esiinmarssi ja asiakkaiden tarpeiden arvostaminen. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa411
Isot kansainväliset yritykset verkostoituvat tehokkaiden ja kansainvälistymistä pelkäämättömien PKyritysten kanssa. Kun väestökehitys hidastuu suurten ikäluokkien siirryttyä pois työelämästä, joutuvat yritykset kilpailemaan työntekijöistä. Koulutuksen merkitys lisääntyy. Yrityksiin tarvitaan varsinkin ammatillisista oppilaitoksista valmistuneita, sillä pelkkä yleissivistävä koulutus ei vaativiin ammattitehtäviin enää riitä. Yrittäjyys-Suomelle on tunnusomaista myös se, että PK-yritysten merkitys kasvaa suomalaisten hyvinvoinnin rakentajana ja työllistäjinä. Elinkeinopolitiikkaa tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena. Yritysten sisäisten toimintojen, tuotannon, palvelujen ja yhteistyötä tekevien verkostoyritysten rajat hämärtyvät. Siksi yritysten oman asiantuntijajärjestön on katettava koko elinkeinoelämän ketju. Se ulottuu alkutuotannosta kaupan ja liike-elämän palvelujen kautta kansainväliselle toimintatasolle saakka. 2.2 Perusedellytyksiä yrittäjyys- Suomelle, talouskasvulle ja työllisyyden parantumiselle PK-yritysten rooli ja merkitys suomalaisen yhteiskunnan rakentajana sekä työllisyyden ja hyvinvoinnin luojana kasvaa kansainvälistymisen johdosta huomattavasti. Yrittäjyys-Suomen rakentaminen on välttämätöntä, koska: Kansainvälinen kilpailu koskee kaikkia toimialoja ja yrityksiä Suomessa Kansainvälisten toimintojen merkitys lisääntyy erityisesti suurissa ja keskisuurissa yrityksissä Valtioiden välinen kilpailu investoinneista ja työpaikoista kiihtyy. Yrittäjyys-Suomen rakentaminen edellyttää mm. seuraavaa: 124Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
Yritysten yhteiskunnallinen merkitys ja taloudellisen menestymisen välttämättömyys tunnustetaan ja hyväksytään Yritysten kannattavuus, jatkuvuus ja menestyminen turvataan Edistetään erilaisia yrittäjyyden kehittämishankkeita, joilla Suomeen saadaan lisää yrittäjiä ja yrityksiä Yrityksiä kannustetaan kasvuun, jotta saamme nykyistä enemmän keskikokoisia PK-yrityksiä Yhteiskunta kehittää lainsäädäntöä siten, että yrittämishalu ja kasvukannusteet vahvistuvat Julkiset ja yksityiset palveluntarjoajat saatetaan tasavertaiseen kilpailuasemaan. Palvelut tunnustetaan yhdeksi kansantalouden avainalaksi. PK-yritysten vientitavoitteiden saavuttamiseksi tehostetaan nykyisiä viennin ja kansainvälistymisen edistämispalveluja Onnistuneille sukupolvenvaihdoksille luodaan edellytykset. Yrityksen ensisijainen tehtävä on kannattava liiketoiminta. Kilpailu asiakkaista on kovaa, ja kansainvälinen kilpailu koskee nykyisin kaikkia suomalaisia toimialoja ja yrityksiä. Yrityksen kannattavuus ja palkanmaksukyky mitataan markkinoilla joka päivä. Vain kannattavasti toimiva yritys voi kasvaa ja palkata lisää työntekijöitä. Maailmanmarkkinoiden voimakkain kasvu on siirtynyt Aasiaan, asuuhan siellä yli puolet maapallon väestöstä. Läsnäolo nopeasti kasvavilla markkinoilla on elinehto maailmanlaajuisesti toimiville yrityksille. Kun vielä työn hinta näissä maissa on hyvin edullinen, on luonnollista, että osa työstä siirtyy nykyisistä teollisuusmaista uusiin maailmantalouden kärkimaihin. Maailmanlaajuistumisen seurauksena suurten suomalaisten yritysten tuotantolaitokset ovat siirtyneet yhä enemmän kasvaville markkinoille, muun muassa Kiinaan, Intiaan ja Etelä-Amerikkaan. Tämä kehitys on muuttanut väistämättä myös PK-yritysten toimintaedellytyksiä, kun kustannusten alentamispaineet ovat siirtyneet tuotantoketjussa suurten vientiyritysten osahankkijoille. Kansainvälisillä markkinoilla käydään nykyisin kovaa kilpailua siitä, missä maassa työ tehdään. Valtiot siis kilpailevat työpaikoista, Suomi muiden valtioiden mukana. On tärkeää huomata, että kansainvälisessä kilpailussa eivät kilpaile yksinomaan yritykset vaan myös eri maat omalla talous- ja yrityspolitiikallaan. Suomalaiset yritykset Suomessa voivat kilpailla ainoastaan kehittämällä maailman parhaita toimintatapoja tuotteiden ja palveluiden jalostusketjussa. Esimerkiksi hyödyntämällä lähialueiden edullisen työvoiman maita ja käyttämällä uudenaikaisia tuotantomenetelmiä voidaan turvata huipputekniikkaa vaativien työpaikkojen säilyminen Suomessa. PK-yrityksille keskeisin kansainvälistymisen muoto on yhä suora vienti Suomesta. Kynnys rakentaa tuotantolaitos vaikkapa Kiinaan on varsin korkea. Lähialueet, kuten Venäjä, tarjoavat usein selvästi parempia toimintamahdollisuuksia erityisesti PK-yrityksille. Suomi tarvitsee investointeja ja talouskasvua, jotta suomalaisilla on työtä ja hyvinvointipalvelut voidaan rahoittaa. PK-yrityksillä on lähivuosina suuri tehtävä investointien, työllisyyden ja talouskasvun ylläpitämisessä. Mutta onko niillä edellytykset suoriutua siitä? Tämä kysymys on osa yritysten yhteiskuntavastuuta. Asialla on kaksi puolta. Toisaalta joudutaan kysymään, mitä yhteiskunnan on tehtävä yritysten hyväksi. Mutta PK-yrittäjät kysyvät myös, mitä yritysten itse tulee tehdä täyttääkseen sen yhteiskunnallisen tehtävän, mikä niille on annettu. 2.2.1 Valtaosa kaikista yrityksistä on PK-yrityksiä Vuoden 2003 lopussa pienten ja keskisuurten yritysten osuus Suomen noin 230 000 yrityksestä oli 99,7 prosenttia. Suuria, yli 250 henkeä työllistäviä yrityksiä oli ainoastaan 575. Taulukko 1: Yritykset Suomessa koon mukaan 2003 Työntekijöitä Lukumäärä yrityksessä 0 4 196 072 5 9 16 356 10 19 8 328 20 49 4 826 50 99 1 408 100 249 857 250 499 316 500 999 159 1 000 100 Yhteensä 228 422 Lähde: Tilastokeskus Valtaosa PK-yrityksistä työllistää alle 10 henkeä eli kuuluu ns. mikroyrityksiin. Tässä ryhmässä ovat mukana myös yksinyrittäjät, joilla ei ole palveluksessaan muita työntekijöitä. Keskisuuria yrityksiä (yrityksessä vähintään 50 ja enintään 249 työntekijää) oli vuoden 2003 lopussa kaikkiaan 2 265. Työpaikkoja näissä yrityksissä oli yhteensä runsaat 228 000, ja liikevaihtoa niiden toiminta kerrytti yli 5,3 miljardia euroa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa413
2.2.2 PK-yritykset ovat tulevaisuuden työllistäjiä PK-yritysten merkitys työllistäjinä on kasvanut koko ajan. Vuonna 2003 PK-yritykset työllistivät yritysten henkilöstöstä 61 prosenttia. Vuonna 1980 vastaava osuus oli runsaat 42 prosenttia. Vuoden 1995 jälkeen kaikista uusista työpaikoista 75 % on syntynyt PKyrityksiin. Henkilöstön määrä PK-yrityksissä on kasvanut vuodesta 1995 lähtien noin 3 6 % vuodessa, paria viime vuotta lukuun ottamatta. Mikäli kasvu jatkuisi edelleen esimerkiksi 3,5 prosentin vuosivauhdilla (katso kuvio yllä), työntekijöitä olisi näissä yrityksissä vuonna 2010 noin 960 000 eli 160 000 enemmän kuin vuonna 2003. Tällaisen kehityssuunnan toteutuminen merkitsisi PK-yritysten työllisyysosuuden selvää nousua 61 prosentista. Samalla on kuitenkin otettava huomioon, että suurten yritysten työntekijöiden määrä Suomessa todennäköisesti vähenee. PK-yritysten työvoiman lisääntyminen edellyttää tietenkin, että PK-yritysten toimintaympäristöstä pidetään riittävästi huolta. Uusia työpaikkoja syntyy vain siinä tapauksessa että yritykset menestyvät. 2.2.3 PK-yritysten viennissä kasvuvaraa Nykyisin vain noin viidennes PK-yrityksistä harjoittaa suoraa vientiä. PK-yritysten viennistä 60 % on suoraa vientiä ulkomaisille asiakkaille ja 40 % epäsuoraa vientiä kotimaisten toimeksiantajien kautta ulkomaisille asiakkaille. Viidelle prosentille PK-yrityksistä ulkomaat ovat keskeisin markkina-alue. Viennin osuus PKyritysten liikevaihdosta on noin kolmannes. PK-yritysten suoran viennin osuus kokonaisviennistämme tulee nostaa nykyisestä 16 prosentista vähintään 20 prosenttiin. Välittömästi vientiä harjoittavien yritysten määrää tulee nostaa nykyisestä merkittävästi. Teollisuuden PK-yrityksistä vientitoimintaa on noin joka toisella. Kuljetuksissa ja liike-elämän palvelualoilla arviolta 30 prosentilla yrityksistä on suoraa tai epäsuoraa vientiä. Muilla palvelualoilla vientitoiminta on vähäistä. PK-yritysten vienti on alueellisesti painottunut selvästi enemmän lähialueille eli Baltiaan, Venäjälle ja Pohjoismaihin kuin suurten yritysten vienti. Maakohtaisesta kokonaisviennistä PK-yritysten osuus Baltian markkinoilla on selvästi yli 30 % ja Venäjälläkin lähes 30 %. PK-yritysten osuus Yhdysvaltoihin ja Kiinaan suuntautuvasta kokonaisviennistä on 8 %. Suurten yritysten osuus näillä markkinoilla on yli 90 %. 144Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
Taulukko 2: PK-yritysten vientitoiminta yrityksen kokoluokittain vuonna 2004.* Yrityksen Vienti- Vienti Suoran viennin Epäsuoran kokoluokka, yritysten liikevaihdosta, viennin viennin työntekijää osuus, % % 1 osuus, % osuus, % 1 9 17 32 55 45 10 49 29 37 58 42 50 249 54 36 76 24 Yhteensä 20 34 58 42 * Lähde: Pk-yritysten toimintaympäristö ja kehitysnäkymät -selvitys, kauppa- ja teollisuusministeriö 1 Viennin osuus sitä harjoittavien yritysten liikevaihdosta. PK-yritysten viennin arvo vuonna 2004 oli runsaat 7 miljardia euroa, mikä on 16 % kokonaisviennistä. Arvo kasvoi vuodesta 2003 vuoteen 2004 kaikkiaan 6 %. Kasvu oli voimakkainta kemianteollisuudessa, jonka tuotteiden vienti lisääntyi 14 %. Metallien, koneiden ja kulkuneuvojen vientiä PK-yritykset kasvattivat 12 %. Samana aikana suuret yritykset kasvattivat vientiään 5 %. Kansainvälisessä toiminnassa pienet, alle 50 työntekijän yritykset ovat enimmäkseen osahankkijoita. Yrityskoon kasvaessa viennin osuus yleensä lisääntyy. Kasvuhakuisuus ja kansainvälistyminen liittyvät läheisesti toisiinsa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa415
3. Kehittämisen polut: mitä siis pitäisi tehdä? Esteitä yrittäjyysyhteiskunnan tieltä voidaan purkaa. On käytävä käsiksi niihin tekijöihin, jotka alan asiantuntijoiden - yrittäjien - mielestä edistävät uusien yritysten perustamista ja kohentavat jo olemassa olevien toimintakykyä. 3.1 Toimelias yrittäjä on myös riskejä ottava uudistaja Miksi yrittäjä, työpaikkoja luova ja verotuloa tuottava yrittäjä, ei voisi olla yhtä arvostettu ja arvostetumpikin kansallissankari kuin joku jääkiekkotähti tai formulakuski? Yrittäjän keskeinen tehtävä on uusien mahdollisuuksien etsiminen. Ja kun ne on löydetty, voimavarat on suunnattava sinne, missä mahdollisuudet ovat. Erään yritysjohtajan mielestä sanan yrittäjä tilalle pitäisi oikeastaan keksiä uusi. Yritteliäs on toki sanakirjan mukaan päämäärään pyrkivä, jatkuvasti uusia mahdollisuuksia kokeileva, tarmokas, toimelias, puuhakas, rivakka, aloitekyinen. Yrittäjä ammattinimikkeenä luonnehtii suomen kielessä yrittäjyyttä huonommin ja suppeammin kuin esimerkiksi ranskalaisperäinen entrepreneur, joka tuo vahvasti esiin myös yrittämisen riskin. Olipa nimike mikä tahansa, suomalainenkin yrittäjä on oman tiensä kulkija, aikaansaapa, käytännöllinen ja tavoitteellinen, ylpeä kyvykkyydestään tässä kiehtovassa ammatissa. Suomessa varsinkaan Suomessa yrittäjä ei suinkaan ole henkilö, joka vain paremman puutteessa yrittää puuhastella sitä tai tätä, yleensä pyrkimyksissään onnistumatta. Yrittäjän ammatilla on harjoittajalleen välinearvo, jolla yrittäjä hankkii toimeentulonsa, mutta usein sillä on myös itseisarvo. Yrittäminen, uusien mahdollisuuksien etsiminen ja siihen liittyvä riskienotto sekä asioiden järjesteleminen ja hoitaminen on muodostunut monille tavaksi toteuttaa itseään. Se on myös tapa kokea itsenäisyyttä ja riippumattomuutta. Yrittämisellä on aineellinen puolensa, mutta monen yrittäjän mielestä tärkeintä siinä ovat työhön liittyvä henkinen tyydytys ja onnistumisen elämykset. On luonnollista, että myös yrittäjät odottavat onnistumisestaan yhteiskunnan tunnustusta oman yrityshalunsa ja jaksamisen perustaksi. Yllättävä havainto haastatteluissa oli se, että päinvastoin kuin luullaan, monen yrittäjän mielestä moni asia Suomessa on yrittämisen kannalta hyvin; paremmin kuin kilpailijamaissa ja paremmin kuin Suomessa vielä 80-luvulla olisi uskottu mahdolliseksi. Useiden yrittäjien mielestä työnantajien, ammattiyhdistysliikkeen ja valtiovallan yhteispeli on tuottanut tulosta. Mutta kaiken takana on aina ollut itseensä uskonut ja joskus itsepäinenkin kansalainen suomalainen yrittäjä. Hän on työllistänyt ensin itsensä ja sen jälkeen muita, toiset muutaman työntekijän, toiset satoja. Kun yhteiskunnan palvelut toimivat verotulojen varassa, on yrittäjä itse asiassa paljon suurempi sankari kuin julkisuuden valokeilassa paistattelevat viihteen ja urheilumaailman tähdet. 3.2 Luovuus ja vastuullisuus ovat yrittäjyyden perusarvoja Se piretähän, mitä luvatahan. (Yrittäjä Pohjanmaalta) Keskustelut yrittäjien kanssa toivat esiin myös sen, kuinka paljon yrittämisen periaatteellista puolta arvostetaan. Osoittautui, että luovuus ja vastuullisuus ovat yrittäjyyden perusarvot. Kaikki yritystoiminta lähtee luovuudesta: aloitekykyinen kansalainen näkee ympäristössään erilaisia tarpeita ja uusia mahdollisuuksia niiden toteuttamiseen. Ilman luovuutta ei synny yritystoimintaa, ilman vastuullisuutta yritys ei voi menestyä ajan mittaan. Yrittäjät arvostavat sellaisia ominaisuuksia, joita on totuttu liittämään suomalaisuuteen. Niitä ovat sopimuksista kiinni pitäminen, hyvä maine, korkea moraali sekä luottamus asiakkaisiin, liikekumppaneihin ja työntekijöihin. Yrittäjät pitävät tärkeänä, että työssä tehdään tulosta, mutta useimmat heistä panevat painoa myös sille, että työssä viihdytään. Vastuu ja huoli henkilöstön hyvinvoinnista on aito: PK-yrityksessä tullaan pian tutuiksi keskenään. 164Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
Yritys on kouluttanut yli puolet henkilökunnastaan ammattitutkintoon. Työntekijät ovat monipuolisia ammattilaisia, jotka pystyvät tarpeen tullen tekemään myös toistensa töitä. (Yrittäjä Päijät-Hämeestä) PK-yrittäjät eivät pidä kvartaalitaloudesta, jossa tuloksia tarkastellaan vain lyhyin, kolmen kuukauden välein eivät pidä, mutta joutuvat siihen usein suurempien yritysten osahankkijoina sopeutumaan. Monet omistajayritykset ovat perheyrityksiä, joissa tämän päivän menestys on rakennettu vuosikymmenien työn pohjalle. PK-yritykselle sopiva kvartaali olisi sukupolven mittainen, noin 25 vuotta. 3.3 Asenteet myönteisiksi 3.3.1 Kynnys yrittäjäksi on korkea Suomessa Yrittäjyystilannetta ja -asenteita eri maissa selvittävän Global Entrepreneurship Monitor (GEM) -raportin mukaan kunkin maan elinkeinopolitiikka, kulttuuri, sosiaaliset normit sekä kasvatus ja koulutus ovat keskeisiä tekijöitä arvioitaessa yritysilmapiiriä. Suomessa yritysilmapiirin kehitys on kääntynyt myönteiseen suuntaan. Tämä näkyy poliitikkojen asenteissa, kuntien ja valtion toimenpiteissä sekä tiedotusvälineissä. Yksi esimerkki yrittämisen arvostamisen lisääntymisestä on Yrittäjyyden politiikkaohjelman ottaminen nykyiseen hallitusohjelmaan. Suomella olisi kirittävää, kun kilpaillaan yrittäjien määrässä. Yrittäjien osuus kokonaistyöllisyydestä (mukaan lukien alkutuotanto) on meillä vielä suhteellisen vaatimaton. Se ilmenee eri maiden työvoimatutkimuksista johdetusta EU 15 -vertailusta. Yrittäjyysaktiivisuudella mitattuna Suomi sijoittuu 34 maan GEM 2004 -tutkimuksessa vasta sijalle 25. EU-maiden joukossa yrittäjyysaktiivisuus Suomessa sijoittuu hieman keskitason alapuolelle. Asenteet yrittäjyyttä kohtaan Suomessa ovat edelleen penseämmät kuin muissa maissa siitä huolimatta, että yrittämismyönteisyys on meillä lisääntynyt. EU:n selvityksen mukaan Suomessa lähes 70 % palkansaajista valitsisi mieluummin palkkatyön kuin yrittäjyyden. Se on vertailumaiden korkein luku. Esimerkiksi Yhdysvalloissa palkkatyön valitsisi runsaat 30 %. Samassa selvityksessä suomalaisten halukkuus ryhtyä yrittäjiksi viiden seuraavan vuoden aikana on vähäisintä muihin maihin verrattuna. Vain 15 %:lla on halukkuutta ryhtyä yrittäjäksi. Suomalaiset haluavat palkansaajiksi säännöllisten ja vakaiden tulojen vuoksi. Suomalaiset arvostavat myös riskittömyyttä. Osa vastanneista ilmoitti, että heillä ei yksinkertaisesti ole intoa ryhtyä yrittäjäksi. Yrittäjyyteen liittyvistä riskeistä eniten pelätään tulojen epävarmuutta. Yrittäjyyden houkuttelevuutta vähentävät myös Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa417
pelko oman ajan ja voimien riittämättömyydestä sekä konkurssin ja omaisuuden menettämisen mahdollisuus. 3.3.2 Asenneilmastolla on suuri merkitys Asenneilmasto on huomattavasti myönteisempi kuin 80-luvulla. Vieläkään yrittäjyyttä ei oikein ymmärretä: ajatellaan, että yrittäjä vain nauttii rahoistaan. Kateutta on edelleen, mutta toisaalta menestys saattaa jotakuta innostaakin. (Palvelualan yrittäjä) Suomalaisten asenteet yrittäjyyttä kohtaan ovat tulleet myönteisemmiksi. Kuitenkin ne ovat edelleen monilta osin varaukselliset. Yrittäjyyden merkitys kansantaloudelle ja työllisyydelle ymmärretään hyvin. Sen sijaan yrittäjien henkilökohtaiseen rikastumiseen suhtaudutaan kadehtien ja kielteisesti. Yleinen ja väärä käsitys on, että yrittäjän vaurastuminen käytetään pääosaltaan yrittäjän henkilökohtaiseen kerskakulutukseen. Samalla suljetaan silmät siltä, että yrittäjän varallisuuden lisäyksestä valtaosa kanavoituu uuden liiketoiminnan kehittämiseen, uusiin työpaikkoihin ja siten, verotuloineen, koko yhteiskunnan hyväksi. Ei minulla ole mitään mahdollisuuksia henkilökohtaisesti kuluttaa sitä varallisuutta, mitä yritystoiminnasta olen saanut. Olen kuin rahapelien pelaaja laitan kaiken saamani uuteen riskitoimintaan. (Yrittäjä Päijät-Hämeestä) Suuri merkitys asenteiden korjaamisessa on sillä, millainen kuva yrittämisestä kansalaisille annetaan tiedotusvälineissä. Hyvä julkinen kuva koostuu rehellisyydestä, avoimuudesta ja moraalisesti kestävien periaatteiden noudattamisesta. Toki yrittäjän ei tarvitse peitellä vaurastumistaan: rikastumisen mahdollisuus on luonnollinen ja hyväksyttävä yrittämisen peruste, joka voi saada ammattiaan valitsevan nuoren harkitsemaan yrittäjyyttä palkkatyön vaihtoehtona. Asenneilmasto on muuttunut; tosin 70-luvun trauman vuoksi monet häpeilevät vieläkin näyttää hyvää tulosta. Yrittäjäkielteisyyttä lietsoo sekin, kun verotiedot levitellään vain sellaisenaan julkisuuteen. Yleinen asenneilmasto vaikuttaa myös yrittäjien omiin asenteisiin. Nykyisin monet yrittäjät epäilevät, että yhteiskunta ei riittävästi arvosta heidän työtään, mikä ilmenee raskaaksi koettuna verotuksena. He kysyvät, onko kasvuponnisteluista ja työpaikkojen 184Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005
lisäämisestä vastaavaa hyötyä, jos verokarhu odottaa ahnaana vieressä. Varsinkin omistajayrittäjät kokevat pienetkin kielteiset talouspolitiikan muutokset voimakkaana henkilökohtaisena epäluottamuslauseena. Omistajayrittäjä tarkastelee verotaakkaansa kokonaisuutena ja vertaa sitä yritykseen sitoutuneeseen pääomaan. Kohtuuttomaksi koettu verotus lannistaa laajentumishalun. Menestyminen ei saisi näkyä. Menestymistä ei sallita, mutta työllistää pitäisi. Muutosta parempaan on kuitenkin tapahtunut 70-luvulta lähtien. (Teollinen yrittäjä) Odotuksilla, toiveilla ja mielialatekijöillä on PKyrittämisessä suuri merkitys. Tuloslaskelma ja tase ovat tärkeitä taloudellisia mittareita, mutta eivät välttämättä ratkaisevia, jos vastapainoina ovat työn ilo, yhteiskunnan kannustus ja muut yrittämishalua lisäävät psykologiset tekijät. 3.4 Toimintaympäristö yrittäjyyttä suosivaksi 3.4.1 Selkeitä lakeja, parempia säädöksiä Lainsäädäntö on uskomaton viidakko. Lakeja ja asetuksia, jotka koskevat yrityksen toimintaa, on 800 900. Näissä on mahdotonta pysyä kartalla ja lisäksi useimmilla säädöksillä ei ole mitään tekemistä reaalimaailman kanssa. Liiallinen sääntely on bisneksenteon jarru. (Metallialan yrittäjä) PK-yritykset tiedostavat, että yritystoimintaan liittyvät yhteiskunnan määrittämät pelisäännöt. Mutta millaista lainsäädäntöä PK-yrittäjät haluavat? Selkeää ja niukkaa, selkeää laadultaan ja niukkaa määrältään. Lainsäädännön tulee tukea kilpailukykyä ja vahvistaa yritysten toimintamahdollisuuksia. Se palvelee myös kuluttajan etua. Laadukas sääntely on selvää ja yksinkertaista. Se ei ole jäykkää ja virkavaltaista: siinä on riittävästi joustovaraa. Tarpeetonta lainsäädäntöä tulee karsia. Lakeja säädettäessä tulee niiden tarve ja vaikutukset yritystoimintaan selvittää etukäteen. Lainsäädäntö tulee rakentaa toimintaa ohjaavaksi ja riittävän väljäksi. Säädösten tulee olla ymmärrettäviä ja selvästi kirjoitettuja. Sellaista lakia, jonka päämääränä on jokaisen pienimmänkin väärinkäytöksen mahdollisuuden torjuminen, on sekä viranomaisen että kansalaisen usein vaikea soveltaa käytännössä. Lakien tulkinnan ja soveltamisen tulee olla yhdenmukaista niin Suomessa kuin EU:ssakin. Syytä on myös jälkikäteen tarkastella lainsäädännön todellisia vaikutuksia. Kun ulkomaiset yritykset harkitsevat investointiensa kohdemaata, ne ottavat selvää paikallisesta verotuksesta, lainsäädännöstä ja viranomaiskäytännöstä. Tältäkin osin on tärkeätä huolehtia kilpailukyvystä eli ylläpitää Suomen mainetta hyvänä yrittämisen toimintaympäristönä. 3.4.2 Palvelun tuottajat samalle lähtöviivalle Kuntien huono taloudellinen tilanne, työntekijöiden eläköityminen ja asukkaiden ikääntymisestä johtuva palvelutarpeiden lisääntyminen pakottavat kuntia etsimään uusia keinoja palvelujen järjestämiseksi. EK pitää tärkeänä yhteistyön lisäämistä palvelujen tuottamisessa valtion ja kuntien sekä yritysten välillä. Yksityisten yritysten käyttäminen julkisten palvelujen tuottajina synnyttää uusia PK-yrityksiä ja elvyttää siten talouskasvua. Ongelmana on usein se, että yrittäjät eivät osaa tarjota palvelujaan. Toisaalta kuntien virkamiehet ja luottamushenkilöt eivät osaa määritellä, mitä palveluilta edellytetään eivätkä osaa verrata tarjolla olevia palveluja keskenään. Yrittäjät eivät osaa myydä eivätkä kunnat ostaa. Erityisen suurena ja yritysten epävarmuutta lisäävänä pulmana on kuntien ostotoiminnan lyhytjänteisyys suurissakin tavara- ja palveluhankinnoissa. EK selvittää näitä ongelmia jäsenyrityskyselyin. Tiedottamista, markkinointia ja palvelujen hankintaan liittyvää ammattitaitoa pitää kohentaa. Kauppa- ja teollisuusministeriön ja Suomen Kuntaliiton perustama neuvontayksikkö on osoittautunut tässä erinomaiseksi, joskaan ei riittäväksi avuksi. Palvelujen tuottajia valittaessa on tärkeää kohdella tasapuolisesti yksityisiä yrityksiä ja julkisia palveluntuottajia. Kilpailua vääristävät lainsäädäntöesteet ja toimintatavat tulee etsiä ja poistaa. Valtion ja kuntien virastojen sekä laitosten liiketoiminta tulee saada läpinäkyväksi, jotta veronmaksajat ja päättäjät voivat nähdä, mihin palvelujen kustannukset perustuvat sekä verrata laatua ja hintaa. Kuntien ja valtion tulisi välttää liiketoimintaa sellaisilla aloilla, joilla yksityiset yritykset tarjoavat palveluja. 3.4.3 Kannustavaan verotukseen Liiketoiminnan kannattavuus on välttämätöntä. Työllistäminen on sen seurausta: vain kannattavasti toimiva yritys voi laajentaa ja palkata lisää työntekijöitä. Yrityksen kannattavuus ja palkanmaksukyky mitataan markkinoilla joka päivä. Kilpailu asiakkaista on kireää, ja kansainvälinen kilpailu koskee nykyisin kaikkia toimialoja ja kaikkia yrityksiä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2005 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa419