Esiselvitys. Sysmän Kotiseutuyhdistys. Markku Lepistö

Esiselvitys Sysmän Kotiseutuyhdistys Markku Lepistö 1

Sisältö Sisällysluettelo 2 Alkusanat 3-5 Yhteenveto esiselvityksen päätelmistä havainnoista historiamatkailukohteissa 5-6 Esihistorian ajanjaksoja Suomessa 7 Perustietoa Suomen ja Päijät-Hämeen esihistoriasta 8-9 Sysmän historiamatkailukohteita 10-11 Kiinteät esihistorialliset muinaismuistot Päijät-Hämeen kunnissa 1979 12 Sysmän kirkonkylän historiallisia matkailukohteita 12 Sysmän taajaman esihistoria matkailukohteet 13 MYÖHÄIS-ESIHISTORIALLINEN SYSMÄ -Keskuspaikka Päijät-Hämeessä 1000-1100 -luvuilla? 14-35 Häpeällinen retki Hämeeseen 36-37 Ruotsin viikinkiaikaisia matkailukohteita Historiska Museet Vikingar 38-42 Tukholman keskiajan museo 42-45 Gamla Uppsala Historisk Centrum 46-47 Årsunda Vikinga muséet 48-23 Årsunda Vikingagården 24-49 Birkan viikinkikaupunki 50-53 Gotlannin keskiaikaviikko 58-61 Suomen esihistoriamatkailukohteita Eura 62-65 Saarijärven Kivikautinen kylä 66-68 Hattulan rautakautinentalo 69 Kierikki 70-72 Kuralan Kylämäki 73 Rosalan Viikinkikylä 74-77 Loiva Maa Project 78-79 Ahvenanmaan kivikautinen kylä 80 Raision Mulli, Sommelon rautakautinen kauppapaikka, Untamala 81 Rakentaminen Rakennekuva Miestentalo 82-83 Asettelu 84 Miestentalo kustannusarvio 85 Ehdotukset rakennuspaikoiksi 86 Kunnanhallituksen osoittama rakennuspaikka 87 Taustatietoa Linkkejä 88 Taustakirjallisuutta 89 Liitteet Liite 1: Sysmän esihistorialliset kiinteät muinaisjäännökset 90-92 Liite 2: Viikingar, kuvallinen katsaus näyttelyyn 93-102 Liite 3: Gotlannin keskiaikaviikon ohjelma 2002 103-120 Liite 4: Harmaasudet artikkeleita Copyright Markku Lepistö tekstit ja kuvat. Lainatuissa teksteissä ja kuvissa (lähde mainittu) oikeudet kuuluvat materiaalien tekijöille. 2 Kansikuva: Jouko Takala

Alkusanat Esiselvitysprojektin hakemus jätettiin alkukesästä 2001. Aloitimme tutustumiskäynnit Kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajan kanssa loppukesästä ennen varman rahoituspäätöksen saamista, koska useimmat paikat ovat avoinna vain kesän sesonkiaikaan. Tutustumiskäynneillä haettiin näkemystä siitä mikä kohteissa on hyvin toimivaa sekä mikä on sellaista negatiivista mitä kannattaa varoa mahdollisessa omassa rakennusprojektissa. Tarkoitus oli kartoittaa kaikki Suomen merkittävät historiamatkailukohteet ja hakea näkemystä Ruotsista muutamasta merkittävästä kohteesta. Ruotsi oli Viikinkiajan keskuspaikka ja siellä on hyödynnetty historiaa matkailussa paljon. Alkuperäinen aikataulu esiselvitysprojektissa oli huhtikuun loppuun 2002. Kesän ja syksyn aikana ei kaikkia haluttuja tutustumisia saatu tehtyä päätöksen viipymisestä johtuen. Tämän takia esiselvitysprojektille haettiin jatkoaikaa lokakuun 2002 loppuun. Uuden aikataulun puitteissa tutustumiskäynnit onnistuivat suunnitelmien mukaisesti. Esiselvitysraportin sisällön kuvaus Koska eri historiajaksot ovat epäselviä useimmille ja kysymys miksi ei rauta-aika, tuli vastaan usein, tein kaavion Esihistorian ajanjaksoja Suomessa (Esiselvitysraportti sivu 7) josta ilmenevät eri jaksot Suomen asuttamisesta nykypäivään. Se selventää taustoja ja helpottaa ymmärtämään pohjana olevaa tietoa muinaisesta Sysmän suuruuden ajasta. Eli viikinkiaikaa, jolloin Sysmä oli Päijänteen alueen suurin keskus. Vasta kristinuskon myötä Ristiretkiajalla Hollola nousi alueen merkittävimmäksi keskukseksi. Koska Sysmästä on olemassa muutama historiallinen tutkimus laitoin raporttiin niistä oleellisista kohdista lainaukset pohjatiedoksi. Perustietoa Suomen ja Päijät-Hämeen esihistoriasta (Esiselvitysraportti sivu 8-9) on katsaus eri historian aikajaksoihin Päijät-Hämeen näkökulmasta. Tutkimuksesta Matka Päijät- Hämeen perinnemaisemiin ja esihistoriaan löytyivät kuvaukset tunnetuista muinaisjäännöskohteista Sysmässä. Ne voivat toimia apuna suunniteltaessa reittejä eri muinaisjäännöskohteisiin. (Esiselvitysraportti sivut 10-11) Sysmän esihistoriallisia kohteita (1979 mennessä tunnetut) löytyvät kuvattuina Päijät-Hämeen seutukaavaliiton ja Lahden museo- ja kuvataidelautakunnan julkaisusta. Kaavio antaa hyvän käsityksen löytöjen suuresta määrästä Sysmässä (Esiselvitysraportti sivu 12) Samalla sivulla on myös kuvattu suunnitellun rakennusalueen lähellä sijaitsevat matkailukohteet Sysmän keskiaikainen kirkko ja kotiseutumuseo. (Esiselvitysraportti sivu 12) Sysmän kirkonkylän historiallisia matkailukohteita löytyy Lahden kaupunginmuseon Esihistorianmatkailuhanke tutkimuksesta. Myös ne sijaitsevat lähellä suunniteltua rakentamisaluetta ja ovat tukena suunniteltaessa tutustumiskohteita lähellä viikinkiaikaista kylää. (Esiselvitysraportti sivu 13) Todella huomattavan taustaselvityksen on tehnyt Hannu-Matti Wahl perustavaa laatua olevaan kirjoitukseensa: MYÖHÄIS- HISTORIALLINEN SYSMÄ - Keskuspaikka Päijät-Hämeessä 3

1000-1100 -luvuilla? Siellä on punainen lanka Viikinkiaikaisen Kylän syntyyn. Lisäksi viime vuosina on tullut lisää löytöjä ja tietoa aiheesta. (Esiselvitysraportti sivu 14-35) Useita kertoja on esitetty kysymys onko Sysmässä ollut viikinkejä? Kysymystä peilaamaan otin raporttiin mukaan Helsingin Sanomista lainauksen 18.11.2001 olleesta Sauli Korpimon koko sivun artikkelista HÄPEÄLLINEN RETKI HÄMEESEEN. Vaikka kyseisessä artikkelissa on käytetty mielikuvitusta, se jättää auki ajatuksen miksi ei, koska ajasta ei löydy dokumentteja. (Esiselvitysraportti sivut 36-37) Ruotsin historiallisia ja viikinkiaikaisia matkailukohteita Ruotsi oli viikinkiajan keskus. Ruotsissa on myös käytetty historiaa useissa matkailukohteissa. Tukholman historiallisessa museossa on maailman suurin kokoelma viikinkiajan esineitä, joten Ruotsi oli tärkeä kohde esiselvityksen kannalta. Ruotsissa tutustuttiin seuraaviin kohteisiin: - Historiska Museet teemanäyttely Vikingar - Tukholman keskiajan museo - Gamla Uppsala Historisk Centrum hauta-alue ja museo - Årsunda Vikinga muséet pysyvä viikinkiaikanäyttely - Årsunda Vikingagården viikinkiaikakylä - Björkön saari; Birkan viikinkikaupunki - Gotlanti, keskiaikaviikko Suomen esihistoriamatkailukohteita Esiselvitysprojektin puitteissa 4 oli myös tarkoitus kartoittaa merkittävät Suomen esihisto riamatkailukohteet. Kaikissa paikoissa ei ollut mahdollista käydä etäisyyden takia. Kaikkien merkittävien historiamatkailukohteiden kanssa on oltu yhteydessä, osan kanssa eri messuilla ja muissa historiatapahtumissa. Kaikkien kanssa on keskusteltu yhteistyöstä. Eri kohteet sijaitsevat niin etäällä toisistaan, että tunnetta kilpailusta, samoista asiakkaista ei ole syntynyt. Keskusteluissa on tullut myös esiin ajatus historiamatkailuverkoston perustamisesta. Suomessa on tutustuttu seuraaviin kohteisiin: - Eura, opastuskeskus Naurava lohikäärme ja Mansikin viikinkiaikainen kylä - Saarijärven Kivikautinen kylä - Hattulan rautakautinen talo - Kierikki, kivikauden keskus, keskustelut eri tilaisuuksissa ja kotisivut - Kuralan Kylämäki, kotisivut - Rosalan Viikinkikylä, tutustumiskäynti - Loiva Maa Project, keskustelut ja kotisivut - Ahvenanmaan kivikautinen kylä, keskustelut ja kotisivut - Raision Mulli, kotisivut - Sommelon rautakautinen kauppapaikka, keskustelut ja kotisivut - Untamalan opastuskeskus, keskustelut ja esitteet Rakennekuva Miestentalo Eri kohteista saatujen rakennetietojen perusteella on kehittynyt näkemys siitä millainen Sysmän Viikinkiaikaisen kylän pitäisi olla. Ensimmäiseksi tarvitaan ns. miestentalo; suuri rakennus, jossa on mahdollista järjestää erilaisia tilaisuuksia isommille ryhmille. Miestentalon pitäisi näyttää sellaiselta, että se saa myös satunnaisen ohikulkijan painamaan jarrua. Rakenneratkaisuissa on päädytty savipunosseinään ja järviruokokattoon. Rakennepiirustukset on laatinut Tero Kiviniemi, Hän on tehnyt myös kustannusarvion rakentamiskustannuksista. (Esiselvitysraportti sivut 82-83) Kylän rakennuspaikka Ensimmäinen suunniteltu rakennuspaikka sijaitsi Suopellontien varressa muinaismuistoalueen vieressä. Arkeologian harrastaja arkkitehti Jouko Takala laati paikalle asemakuvan ja ajatuksen rakennusten sijoittelusta. (Esiselvitysraportti sivut 84) Hän maalasi myös värikuvan kylästä, joka on raportin kansikuvana. Kävi kuitenkin ilmi, että suunniteltu alue kuului Naturan lintujen suojelu alueeseen. Se olisi rajoittanut rantojen käsittelyä ja muutakin toimintaa. Myös suunnitellun alueen rannan ohi virtasivat Sysmän jätevesipuhdistamon vedet. Eli jouduimme etsimään uutta paikkaa. Vaihtoehtoisia rakennuspaikkoja esitettiin kunnanhallitukselle kolme kappaletta. Kokouksen jälkeen kunnanhallitus osoitti rakennuspaikaksi omistamaansa maa-aluetta Suopellontien varressa. Alue sijaitsee molemmin puolin tietä ja rajoittuu rantaan. Osoitetun rakennuspaikan lähellä on useita muinaismuistoja ja kokonsa puolesta se antaa hyvät mahdollisuudet rakentamiseen. Linkkejä Hakiessani tietoa internetistä

löytyi paljon sivuja joissa oli paljon tietoa viikinkiajasta. Mielenkiintoisimmat linkit on listattu linkit sivulle. (Esiselvitysraportti sivut 86) Esiselvityksen aikana ja jo ennen sitä olen hankkinut itselleni historiaa ja erityisesti rautaaikaa koskevia kirjoja. Lista kirjoista, jotka ovat olleet mu- kana tiedon hankinnassa on listattu kirjallisuutta -sivulle. (Esiselvitysraportti sivut 87) Esiteltyjen paikkojen lisäksi aihetta tutkiessa kertyi paljon kirjallista aineistoa faktatiedoista viikinkiajan elämästä sekä aihetta koskevaa kirjallisuutta. Internetistä löytyi paljon tietoa. Kaikissa paikoissa ei ollut mahdollisuutta eikä välttämätöntäkään käydä, mutta www-sivuilta löytyivät olennaiset tiedot paikkojen toiminnasta. Yhteenveto esiselvityksen päätelmistä ja havainnoista historiamatkailukohteissa Esiselvityksen aikana on käynyt selväksi, että viikinkiaikaiselle kylälle matkailukohteena on tilaus. Historiamatkailu on kehittyvä ala ja historia tuntuu kiinnostavan yhä enemmän nykyisen hektisen elämänmenon keskellä. Halutaan pysähtyä ja tuntea juuria. Sinänsä historian ympärille voidaan rakentaa monenlaisia aktiviteettejä ja ohjelmapaketteja pienistä lapsista eläkeläisiin. Matkailukohteen sijainti Ensimmäinen asia, joka tulee mieleen kohteista ovat huono saavutettavuus ja opasteet. Osa paikoista on kaukana asutuskeskuksista hankalien yhteyksien päässä. Se rajoittaa ainakin satunnaisen matkailijan osumista kohteeseen. Monessa paikassa sekä Ruotsissa että Suomessa opasteet olivat kehnoja. Vaikka paikka oli tiedossa sen löytäminen vaati aika paljon ponnisteluja. Jos halutaan kohteeseen isompia kävijämääriä eikä vain ryhmiä, sijainti tulee olla keskeisellä paikalla mikä myös tukee erilaisten tapahtumien järjestämistä. Opasteiden tulee olla näkyviä ja alkaa jo isojen teiden varsilta. Matkailukohteen näkyvyys ja tunnus Hyvin aikaisessa vaiheessa kannattaa hankkia matkailukohteelle logo/tunnus. Kun tunnusta käytetään kaikissa yhteyksissä, se tulee tutuksi. Tunnus kannattaa valita niin, että sitä voidaan käyttää mahdollisimman monessa muodossa; koruina, muina esineinä ja isoina opasteina ja tunnuskilpinä. Rakentaminen ja tekniikka Keskusteluissa ja myös omissa havainnoissa tuli ilmi vaikeus yhdistää autenttisuus ja matkailu. On eri asia rakentaa matkailukohde ja mahdollisimman oikeaoppinen ennallistaminen. Kohteissa joissa oli pyritty suureen autenttisuuteen, kohteen toimivuus matkailussa kärsi selvästi. Jos rakennetaan sen perusteella mitä pelkästään kaivauksissa on löydetty ja varsinkin tehtyjen johtopäätösten perusteella, rakennukset eivät ole aina käytännössä toimivia. Arkeologian ammattilaisilla ei välttämättä ole aina kokemusta käytännön rakentamisesta ja kaivetuista rakenteista voi jonkun yksityiskohdan merkitys jäädä huomaamatta. Myös aika on tehnyt tehtävänsä ja kaikkia yksityiskohtia ei ole säilynyt. On kuitenkin uskottava, että kukin aikakausi on löytänyt parhaat ratkaisut, eikä rautakauden taloissa ole asuttu vesilätäköissä ja savussa. Toinen selkeä ristiriita mahdollisimman autenttisessa rakentamisessa on rakenteiden lahoaminen. Suoraan maata vasten olevat rakenteet lahoavat muutamassa vuodessa ja rakennukset tulevat käyttökelvottomiksi matkailukäyttöön. Taloudellisen matkailukohteen rakennuksen käyttöikä ei voi olla maata vasten olevan puun lahoamisaika. Mutta näkyvissä ei voi olla myöskään vääriä rakenteita ja materiaaleja. Tämän ristiriidan ratkaisu on oleellinen toimivan historiamatkailukohteen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Suunnitellulla rakennustekniikalla; järviruokokatto ja savipunosseinät, materiaalit ovat halpoja, suurelta osalta jopa ilmaisia. Talkootyöllä voi olla raken- 5

tamisessa suuri osuus. Rakentamista johtamaan tarvitaan kuitenkin ammattitaitoinen ja historiarakentamista tunteva henkilö. Tärkeä osuus rakennusprojektissa on myös sponsoroinnilla. Sponsorointi voisi olla myös työsuorituksia, kuten maansiirtotöitä. Myös materiaalilahjoitukset voivat olla merkittävä apu kustannusten hallinnassa. Matkailukohteen toiminnot Kaikissa kohteissa joissa toiminta ja ohjelmapalvelut tuntuivat toimivan, oli ratkaisu pääpiirteissään samanlainen. Kohteessa oli roolihenkilöitä, joilla oli ammatti, tehtävä ja jopa luonne. Toteutustapa vaihteli: osa oli palkallisina ja osassa ohjelmat hoidettiin yrityksen avulla, jonka roolihahmoja esittävät henkilöt olivat perustaneet. Toimivan kylän sisällä pitää olla erilaisia käsityöammattien harjoittajia, kuten seppä, kutoja ja muita käsityöläisiä. Oleellisena kyläyhteisöön kuuluvat myös eläimet. Kylässä pitää olla myös kotieläinpiha. Eläimet hoitavat myös miljöön ulkonäköä sekä toimivat hyvänä houkuttimena lapsille. Kylässä pitää olla aktiivista tekemistä sekä aikuis- että lapsivierailijoille. Kotieläinpihan suhteen yhteistyötä voitaisiin tehdä 4H:n ja maatalousyrittäjien kanssa. Alueella pitää kasvaa myös oikeita historiallisia kasveja. Asiantuntemusta löytyy läheltä esim. koulutuskeskus Palmeniasta. 6 Matkamuistot Kun käydään vierailulla matkailukohteissa, ihmisillä on halu ostaa jotakin muistoksi eli matkamuistoja tarvitaan. On kuitenkin tärkeää, että myytävät tavarat ja esineet ovat oikeanlaisia, ei siis rihkamaa. Matkamuistoja tarvitaan monenhintaisia, myös arvokkaita lahjaesineitä. Myyntiesineissä on hyvä mahdollisuus saada paikallisille käsityöläisille markkinoita. Osa esineistä kannattaa ostaa, kaikkea ei kannata tehdä itse. Oppaat Sesonkiaikana tarvitaan kielitaitoisia ja historiaa tuntevia oppaita. Kouluissa voitaisiin pitää talven aikana historiakursseja joilla pätevöitettäisiin oppilaita toimimaan oppaina. Kansalaisopistossa voitaisiin järjestää kurssimuotoista koulutusta roolihenkilöille eri tapahtumia varten. Sisältö Koska kiinnostava historia on tarinoita ja roolihahmoille tarvitaan elämä, voitaisiin esim. Kirjakylän puitteissa järjestää historia- ja kirjoituskursseja, joilla luotaisiin taustat ihmisille ja tapahtumille. Materiaalit Hankkeessa tarvitaan myös isot määrät vaatteita, työkaluja, aseita esiintyjille ja vieraille. Tarvitaan useampi eri kurssi tekstiili- puu- nahka- ja metallitöissä. Kurssit ja kaivaukset Sysmässä on huomattava määrä alueita, joissa pitäisi suorittaa kaivauksia. Täällä voitaisiin kesäisin järjestää kursseja, joissa arkeologian opiskelijat voisivat osallistua kaivauksiin ja saada niistä opintoviikkoja. Lisäksi kaivauksiin voisi osallistua arkeologian harrastajia. Näyttelyt Sysmästä on paljon olemassa löytöjä eli näyttelymateriaalia on olemassa jo runsaasti. Koska museotilat ovat kalliita rakentaa, näyttelytiloja ei kannata rakentaa Viikinkiaikaiseen kylään vaan käyttää olemassa olevia tiloja. Esimerkiksi Teatteritalosta voitaisiin hakea sopivia tiloja näyttelyitä varten. Varsinkin hyvin pienistä esineistä saadaan näyttävämpiä valmistamalla kuvatauluja, joissa esineet ovat huomattavasti suurennettuina; yksityiskohdat näkyvät paljon paremmin ja esittelytiloilla ei ole samoja vaatimuksia kuin jos esineet olisivat aitoja löytöjä. Tällaisia kuvatauluja voidaan käyttää myös, jos halutaan tehdä Viikinkiaikaiseen kylään näyttelyitä. Myös joistakin esineistä kuten esimerkiksi miekoista kannattaa tehdä replikoita, joista saadaan käsitys miltä esineet ovat näyttäneet uusina. Yhteistyö Todella tärkeä sija on yhteistyöllä jo esiselvitysvaiheessa mukana olleiden eri historiaalan ammattilaisten ja aktiivisten harrastajien kanssa. Yhteistyötä tarvitaan muiden historiamatkailukohteiden kanssa. Yhteistyö voi olla eri tapahtumien ja näyttelyiden järjestämistä yhdessä. Myös yhteismarkkinointi on tarpeellista.

7

Perustietoa Suomen ja Päijät-Hämeen esihistoriasta Varhainen asutus Suomessa Jääkausia on ollut useita ja niiden välissä on ollut lämpimiä kausia jolloin Suomessa on ollut elämää ja asutusta. Jäät ovat hävittäneet melkein kaikki merkit elämästä maan kamaralta. Joitakin merkkejä on saattanut jäädä, eri puolilta Suomea on löytynyt mm. mammutin luun kappaleita. Toisaalta Virosta löydettyjä mammutin luita on ajoitettu noin 10.000 vuoden taakse, eli mammutteja on voinut elää aiemmin luultua pitempään. Kristiinankaupungin lähellä sijaitsevasta Susiluolasta tehdyt löydöt (mm. kivisiä työkaluja) ovat todella vanhoja; jopa 100.000-400.000 vuotta. Suomen esihistoriallisen ajan katsotaan alkaneen viimeisen jääkauden jälkeisestä asutuksesta noin 10.000 vuotta sitten. 8 Varhainen kivikausi Suomessa 8400-5 100 ekr. Kun jää vähitellen alkoi sulaa; maan kamaralle tuli kasveja ja eläimiä. Ihmisiä tuli ilmeisesti eri suunnista.itä-suomeen asukkaat todennäköisesti tulivat Karjalan kannaksen kautta ja pohjoiseen Suomeen Vienanmereltä ja Pohjois-Norjasta. Päijät-Hämeeseen ihmiset tulivat luultavasti Suomenlahden eteläpuolelta nykyisen Viron alueelta. Tiettävästi vanhin asutus on löytynyt Lahden läheltä Ristolan asuinpaikalta lähes 9000 vuoden takaa. Paikka on sijainnut silloin meren rannalla. Ensimmäiset rannikon asuttajat ovat eläneet metsästyksellä ja kalastuksella. Metsissä kasvoi koivuja ja varpuja, sekä suurin osa Etelä-Suomesta oli veden alla. Ihmiset asuivat kotamaisissa majoissa joiden paikkoja muutettiin tarpeen mukaan. Saviastioita ei vielä tunnettu, mutta ihmiset olivat myös taiteellisesti lahjakkaita. Sen todistaa mm. Huittisista löydetty taidokkaasti veistetty pieni kivinen hirvenpää. Kampakeraaminen kivikausi 5100-2800 ekr. Vuosituhansien aikana ilmasto lämpeni ja helpotti ihmisten elämää. Kampakeraamisen kauden keskellä ilmasto oli lämmin; metsissä kasvoi jalopuita ja vedessä tärkeää ravintokasvia vesipähkinää. Merkittävin ero edeltäneeseen kauteen oli saviastioiden käyttöönotto. Saviruukut oli koristeltu eri tavoilla mm. kalanruotoa muistuttavalla leimasimella josta aikakauden nimikin on peräisin. Kauppaa käytiin muihin kulttuureihin jo Kampakeraamisella kaudella. Asuinpaikoilta on löytynyt mm. meripihkaa, viherliusketta ja piikiveä joita ei esiinny Suomessa. Useiden tutkijoiden mukaan tähän aikaan Suomessa puhuttiin suomalaisugrilaista kieltä. Tältä ajalta on myös säilynyt kalliomaalauksia joita koko Suomesta on löytynyt noin 90, Päijät-Hämeestä toistaiseksi vain kolme, varmasti enemmänkin kalliomaalauksia täällä on olemassa. Kivikauden loppuvaihe 3200-1500 ekr. Etelästä saapui uusi ns. vasarakirveskansa, joka levittäytyi myös Suomen etelä- ja lounaisosiin. Nimensä kulttuuri sai hienosti tehdyistä kivisistä vasaran mallisista kirveistä. Vasarakirveskansa harjoitti ilmeisesti maanviljelystä ja karjanhoitoakin. Satoja vuosia he pysyivät erossa alkuväestöstä. mutta ilmaston kylmenemisen johdosta he joutuivat turvautumaan alkuperäisväestön pyyntikulttuuriin ja sulautuivat lopuksi näiden kanssa.päijät-hämeessä vasarakirveskansan asuinpaikkoja on ollut ainakin Lahdessa. Pronssikausi 1900-500 ekr. Vajaa 2000 ekr. Suomen löydöistä alkaa löytyä pronssiesineitä. Pronssi oli tuontitavaraa. Myös kiviesineet olivat edelleen käytössä. Pronssikaudella rannikolla oli oma kulttuurinsa joka harjoitti pääelinkeinona maanviljelyä. Pronssiesineet olivat peräisin Skandinaviasta. Sisämaa kuului eri pronssikulttuurin piiriin; esineet tuotiin Venäjältä ja elinkeinona oli enemmän metsästys ja keräily. Rannikolla asutus oli pysyvämpää kuin sisämaassa. Rannikon (läntinen) pronssikausi kesti 1700-500 ekr. Sisämaassa (itäinen) pronssikausi kesti

1900-600 ekr. Päijät-Häme kuului sisämaan kulttuurin piirin. Samaan aikaan kukoisti myös kulttuuri Egyptissä; pyramideja rakennettiin 2000 ekr. aikoihin. Rautakausi 500 ekr. 1150 /1300 j Kr. Rautakausi koostui useammasta jaksosta joilla on omat piirteensä. Raudan jalostus keksittiin nykyisen Turkin alueella 1300 1200 ekr. Raudanteon taito levisi Suomen alueelle noin 500 ekr. Rautaa valmistettiin järvija suomalmista. Alkeellisia polttouuneja on löytynyt Päijät- Hämeessä mm. Nastolasta. Rautakausi on esihistorian viimeinen jakso Suomessa. Esiroomalainen kausi 500 0 ekr. Ihmiset harjoittivat kaskiviljelyä. Kylmennyt ilmasto ( pieni jääkausi ) pakotti myös turvautumaan perinteiseen pyyntikulttuuriin. Elämä oli todennäköisesti melko rauhallista. Etelämpänä tämä kausi merkitsi lähiidän sekä eurooppalaisen sivistyksen syntyä ja antiikin kulttuurin kukoistusta. Roomalainen rautakausi 0-400 jkr. Voidaan jakaa nuorempaan (0-200) ja vanhempaan (200-400) rautakauteen. Ajanlaskun alussa Suomeen saapui siirtolaisia Ruotsista ja etelästä. He sulautuivat olemassa olevaan kulttuuriin, mutta heidän kauttaan Suomi sai kiinteämmät yhteydet Skandiaviaan, Balttiaan ja mm. Saksaan. Suomessa alkoi muodostua kyläyhteisöjä ja pysyvää peltoviljelyä, myös vainajia alettiin haudata yhteisiin kyläkalmistoihin. Tämä aika oli myös Rooman keisarikunnan kukoistuksen aikaa. Kansainvaellusaika 400-600 jkr. Pohjanmaalle oli kehittynyt rikas kulttuuri. Rooma luhistui pohjoisesta vaeltaneiden barbaarien hyökyaallon alle. Merovingiaika 600-800 jkr. Pohjanmaan asutus hävisi, tarkkaa syytä ei tiedetä. Päijät-Hämeessä lisääntyi tapa haudata vainajat runsaasti varustettuihin hyvin erottuviin kalmistoihin, mikä helpottaa kehityksen seuraamista. Taonta ja seppien taidot olivat kehittyneet jo hyvin korkealle tasolle tähän aikaan. Alkoi myös kehitys, jonka seurauksena Sysmästä muodostui Päijänteen alueen suuri kauppapaikka ja n merkittävin asutuskeskus. Viikinkiaika 800-1050 jkr. Viikinkiajalla rauhattomuus lisääntyi. Kehittyneen maatalouden ansiosta väestö oli lisääntynyt ja syntyi asutuskeskuksia ja kauppapaikkoja. Turkis- ja muu kauppa toi vaurautta joka innosti ihmisiä myöskin ryöstöretkiin. Päijät-Hämeeseen rakennettiin muinaislinnoja jonne väki saattoi paeta arvoesineet mukanaaan. Hyökkääjinä olivat heimot Itämeren toisilta rannoilta ja idässä venäläiset. Myös täältä lähdettiin vastavierailulle; ryöstöretkille. Sysmä eli suuruutensa aikaa. Viikinkiaika loppui kun viikingit kääntyivät kristinuskoon. Syntyivät Norjan, Ruotsin ja Tanskan kuningaskunnat. Ristiretkiaika 1050-1150/1300 jkr. Koska Suomi oli harvaan asuttu, tänne ei syntynyt yhtenäistä valtiota. Suomi jäi pohjolan kuningaskuntien ja Venäjän valtataistelun kohteeksi. Koska rannikkoalueella oli jo kiinteämmät suhteet länteen se jäi luonnostaan Ruotsin kuningaskunnan piiriin. Todennäköisesti Häme ei alistunut vapaaehtoisesti. Kristinusko levisi paljolti vapaaehtoisesti kaupanteon mukana, mutta myös pakottamalla. Hollolan kasvoi alueen suurimmaksi keskukseksi. Esihistoria loppui Länsi- ja Etelä-Suomessa vuoden 1150 aikoihin. Savossa ja Karjalassa se kesti 1300-luvun tienoille, Lapissa vieläkin pitempään. Onko Sysmässä ollut Viikinkejä? Kysymys joka on tullut vastaan, että onkos täällä ollut viikenkejä? Ei tiedetä, mutta mahdotontakaan se ei ole. Ainakin heidän kauttaan kulkenutta tavaraa mm. Arabia laisia rahoja on löytynyt Sysmästä. Myös Helsingin Sanomissa 18.11.2001 ollut artikkeli antaa näkökulmaa aiheeseen. (s. 36-37) 9

Sysmän historiamatkailukohteita Lähde: Matka Päijät-Hämeen perinnemaisemiin ja esihistoriaan Pätikkälä Pätikkälän kohde sijaitsee viljelyalueella tiheää metsää kasvavassa saarekkeessa. Kohde käsittää kuppi kiven (Pätikkälä 5), jossa on ainakin 41 uhrikuppia sekä viisi maansekaista röykkiötä. Uhrikivien ja haudan esiintyminen vierekkäin on yleinen ilmiö. Ilmeisesti kalmisto on ulottunut pellolle asti, sillä pellosta on löytynyt rautakautisia esineitä: katkennut putkikeihäänkärki ja sininen lasihelmi. Kohde on osa Pätikkälän muinais jäännösryhmää, johon kuuluu useita uhrikiviä ja ilmeisesti ainakin kaksi rautakautista kalmistoa. Nevala Aivan Nevalan talon pihamaalla, päärakennuksen portaiden vieressä on pyöreä kivi, jonka laella on neljä suurehkoa uhrikuppia. Lähistöllä sijaitsee useita muitakin uhrikiviä ja -kallioita. Nuijanpohja Nuijanpohjalahden pohjoisrannalla olevasta pellosta löydettiin vuonna 1999 kvartsista ja piistä tehtyjä esineitä ja iskoksia; pellossa siis sijaitsee esihistoriallinen asuinpaikka. Koska kohdetta ei ole tarkemmin tutkittu, ei sen tarkkaa ajoitusta vielä tiedetä. Kohteen korkeuden perusteella voidaan kuitenkin arvella, että se periytynee kivikauden loppupuolelta tai varhaismetallikaudelta. Nordenlundin kartanon laitumet Nordenlundin säterin luonnonympäristö on hyvin monimuotoinen, ja se onkin luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi. Aivan kartanon edestä alkaviin laidun alueisiin kuuluu mm. metsäisiä hakamaita, ketoja, tuoreita niittyjä sekä puutonta rantaniittyä. Suursaravoittoisella rantaniityllä kasvaa mm. pullosaraa, viiltosaraa ja jokapaikansaraa. Paikoin kasvaa myös ranta- ja konnanleinikkiä, kulleroa ja niittymaarianheinää. Muita lajeja ovat mm. ranta- ja terttualpi, rantayrtti, 10 rantaminttu, luhtakuusio, vesitatar ja rantapalpakko. Rantaan liittyvä mäki on vasta raivattu laidunalueeksi. Alueella on paljon kuivan lehdon kasveja. Kartanosta pohjoiseen on kaunis Kokkokallion tuore lehtipuuhaka, josta pääosa on sekametsä kuusi metsälaidunta. Eteläosan kostealla niityllä kasvavat mm. keltasara, luhtalitukka, suo-orvokki ja korpi kaisla. Myös taikinamarja kasvaa Nordenlundissa melko yleisenä. Keskeisin niittyalue sijaitsee kartanon tilakeskuksen välittömässä läheisyydessä. Alue sijoittuu rinteeseen, ja sitä hallitsevat muutamat vanhat puut, katajat sekä isommat ja pienemmät kivet. Pohjoisosa on avoimempaa tuoretta heinäniittyä, ja eteläosasta puiden osuus kasvaa hakamaaksi. Alueella kasvaa mm. tummatulikukkaa, ruusuruohoa, idänukonputkea, keltamataraa, aholeinikkiä, keto kaunokkia sekä peurankelloa. Kallioketolaikuilla kasvaa hieta lemmikkiä ja keto- ja kevättädykettä, keltamaitetta sekä pölkkyruohoa. Navettarakennuksen lähellä on säästynyt vanhan asutuksen lajina pikku takiainen. Niityllä kasvaa myös uhanalaista hoikkaängelmää. Uusi-Oikkolan laitumet Tämä valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu laaja ja moniosainen perinnemaisema-alue koostuu pääosin metsäisistä hakamaista mutta myös tuoreesta luonnonniitystä, hakamaasta ja entisistä peltolaitumista. Nuora moisjärven rantaan rajautuu edustava koivumetsä-ranta laidunkokonaisuus. Perusilmeeltään tienoo on lehtomaista, mutta sitä on kuitenkin laidunnettu melko intensiivisesti. Alue on avaraa vanhaa hakamaista kaskimetsä laidunta. Kalkkistentien itäpuolella on Nuora moisten kylämaisemaan kuuluva kaksiosainen koivuhakamaa. Molempien alueiden kuivemmilla osilla on mäntyvaltaisia kohtia. Lisäksi itäisemmän alueen eteläosassa on tuore niitty. Päärakennuksen eteläpuolella on tuore niitty, jossa on kuivempia ketolaikkuja. Kallioketolaikuilla kasvaa keto- ja kevättädykettä, hieta lemmikkiä ja mäkiarhoa, keto laikuilla puolestaan keltamataraa, peurankelloa, pölkkyruohoa, saksan hanhikkia, nuokkukohokkia, keto kaunokkia, ukontulikukkaa sekä nurmitatarta. Hakamaan reunassa on ryhmä lehtopähkämöä. Koilliskulmassa on vanha kiviaita, joka jatkuu myös koivuhakalaitumella. Tällä alueella valtalajeina kasvaa metsälauhaa, suo-orvokkia, käenkaalia ja mesiangervoa. Laidunnusta osoittaa mm. kalvassaran, nurmitädykkeen ja rätvänän yleisyys. Alue on paikoin lehtomaista: siellä kasvaa mm. lehtotesmaa, hiirenporrasta, lehto arhoa, rohtovirmajuurta ja nuokku helmikkää ja kosteilla paikoilla mesiangervoa, rentukkaa, kosteikkoja suo-orvokkia sekä ojakellukkaa. Kalkkistentien länsipuolella on maisemallisesti edustava kumpuileva tuoreheinäniitty, jonka yläosat ovat kuivempia niittylaikkuja. Alueella kasvaa mm. kelta-apilaa. Muutama yksittäinen mänty luo maisemaan hakamaista ilmettä. Maisemakokonai suuteen kuuluvat oleellisesti laaja kaskikoivikko ja luoteiskolkkaan näkyvät vanhat rakennukset. Alueen puustoa on harvennettu vanhan ahoilmeen palauttamiseksi. Joutsjärven laidun Kohde on maakunnallisesti arvokas perinnemaisema ja erottuu tien vieressä tasapainoisena, kauan käytössä olleena laidunalueena katajineen ja runsaine kyläkurjenpolviesiin tymineen. Kasvillisuus on kallioisia ketoaloja lukuun ottamatta rehevää, korkeahkoa niittykasvillisuutta. Huomionarvoisia kasvilajeja ovat: peurankello, ketokaunokki, keltamatara, idänukonputki, ruusuruoho, isolaukku, ketotädyke, hakarasara, hoikkaängelmä, kyläkurjenpolvi ja mäkikaura sekä lehtosinilatva. Pensaista Joutsjärvellä kasvaa mm. taikinamarjaa ja lehtokuusamaa. Eteläosassa on tuoretta heinäniittyä ja kallioketoa. Niityllä on myös pienruohoisia osia. Sen valtalajit ovat kuitenkin heiniä: nurmilauha, nurmirölli, timotei ja niittynurmikka. Muina lajeina on keltamataraa, ketoneilikkaa, keto-orvokkia, aho

mansikkaa ja ketokaunokkia. Kallio kedoilla kasvaa valtalajeina nurmi rölliä, heinätähtimöä. keltamaksa ruohoa ja ahosuolaheinää, lisäksi ruotsinpitkäpalkoa, ketoneilikkaa, mäkitervakkoa ja hopeahanhikkia. Itäosassa on tuore heinäniitty, jolla kasvaa mm. hoikkaängelmää, haka rasaraa. Valtalajeina ovat mesi angervo, koiranheinä, juolavehnä, hiirenvirna ja kyläkurjenpolvi. Metsälaidun vaihettuu vähitellen niityksi ja kalliokedoksi. Valtalajeina kasvavat metsälauha, käenkaali, ora vanmarja, metsämaitikka ja mus tikka. Liikolan Peltola Liikolan kylässä Peltolan tilan alueella on kaksi kivikauden asuinaluetta. Kolunrajanpelto sijaitsee Liikolan lahden eteläpuolella, lahden ja Patajärven välissä, peltorinteellä. Sillantauksen kivikautinen asuinpaikka sijaitsee Liikolanlahteen laskevan Pienukkajoen itärannalla. Liikolan Peltola ei ole varsinainen retkikohde, mutta kylän ohi ajaessa voi aistia tuhansia vuosia sitten paikalla olleen kivikautisen asutuksen. Lähettyvillä Liikolanlahden rannalla on yleinen uimaranta. Ojalan laidun Ojalan tilan lammaslaitumilla on pieniä niittyjä, metsälaitumia sekä entisiä peltoja. Alue on kokonaisuudessaan maakunnallisesti arvokas perinne biotooppi. Kylätien eteläpuolella on entinen pelto, jonka valtalajeja ovat nurmirölli, siankärsämö, voikukka, silmäruoho ja kevätleinikki. Alueella kasvaa myös ukontulikukkaa. Paikoin on pieniä puuryhmiä, jotka antavat hakamaista vaikutelmaa. Lähellä päärakennusta ja talouskeskusta on tuoretta niittyä ja entistä peltoa, jolla on paikoin kumpareita kivineen ja katajineen muodostaen kuivempia niittylaikkuja. Tilalle vievän tien kaakkoispuolella on kapea ja pitkä tuore heinäniitty, joka on tarkoitus aidata ja hoitaa niittämällä kasvusto kahdesti kesässä. Särkilammen eteläpuolella on koivua kasvava lehtomainen hakamaametsälaidun ja entinen pelto. Sen koivuvaltainen sekametsäpuusto on paikoin harvaa ja hakamaista. Enti nen pelto on kostea ja nurmilauha valtainen. Koivuvaltaisella haalla on laidunnuksen voimakkaasti muok kaamaa lehtomaista kasvillisuutta. Kevätleinikkiä kasvaa paikoin runsaasti. Suolahdekkeen koillispuolella on entinen pelto, hakaa ja pieni keto. Siellä sijaitsee vanhan tilakeskuksen kivisiä perustuksia, joiden ympärillä on hieman kallioketoa. Sillä kasvavat mm. hietalemmikki. mäkitervakko, pikku käenrieska, kissankello, ahomansikka ja ahopukinjuuri. Muuten alueella kasvaa mm. nurmirölliä, tädykkeitä ja siankärsämöä. Alueella on paikoin katajaryhmiä ja puita. Traktoritien alaosassa lätäköissä kasvaa harvinaistu nutta ojakaalia. Alueen linnustoon kuuluu kuhankeittäjä. Soiniemen Ryyttilän niitty Niittyä on niittänyt aikoinaan ketoprojektin väki ja myöhemmin kyläläiset ja mökkiläiset Hermannin heinäpäivän 12.7. merkeissä. Niitty on melko rehevää kasvaen eri heiniä ja mesiangervoa. Metsäkurjenpolven lisäksi niityllä ja lähitien varsilla kasvaa kyläkurjenpolvea. Tien lähellä olevalla kalliopaljastumalla kasvaa hiukan nurmilaukkaa, hietalemmikkiä, mäkiarhoa. kevät tädykettä ja lituruohoa. Niityllä kasvaa myös hiukan ketoneilikkaa ja aholeinikkiä. Kurki Soiniemi on Päijänteeseen pistävä niemi, jonka keskellä sijaitsee pieni Koirajärvenä tai Koiralammina tunnettu järvi. järven luoteisrannalla on peltoa ja laidunmaata, josta 1960-luvulla löydettiin kivikautinen asuinpaikka. Pellon keskivaiheilla erottuu selvä muinainen rantatörmä. Asutus lienee sijainnut tämän törmän päällä, tasaisella maalla. Syvälänpelto ja Taimistonpelto Taimistonpeltona tunnettu kivi kautinen asuinpaikka sijaitsee Kuhanselän etelärannalla hiekkaisella rinteellä. Rinne on aikoinaan ollut peltoa, mutta nykyään paikka kasvaa tiheää koivikkoa. Aluetta ei vielä ole tutkittu. Lähistöllä, saman järven rannalla, sijaitsee toinenkin vastaava kohde. Tämä Syvälänpeltona tunnettu kohde on edelleen peltokäytössä, ja löytöjen perusteella kivikautinen asutus lienee sijainnut sen luoteisosassa erottuvalla terassilla. Sijainti Tainionvirran suussa on ollut vesireiteillä kulkijalle edullinen, mistä kertoo sekin, että samasta pellosta on löytynyt muinaissuksen kappale. Suksi on ajoitukseltaan kuitenkin keskiaikainen eikä kivikautinen. Nämä eivät ole varsinaisia retkikohteita, mutta joko Virtaan kylästä Rapalaan ajettaessa tai Majutveden Kuhanlahdella veneellä liikkuessa voi alueella kokea kivikautista tunnelmaa. Rapalan laitumet Kohde on maisemallisesti kaunis järvenrantaniitty Rapalanlammen etelärannalla, missä pellon puolella on komea rannansuuntainen koivuhaka. Koivujen juurella kasvaa matalaa katajapensaikkoa. Haan puolella on runsaasti kiviä, yksittäin ja ryhmissä. Lounaiskulma on tiheää kuusikkoa, mistä johtuen pohjakasvillisuus on siellä niukkaa. Lehtomaista maapohjaa kuvastavat sudenmarja, käenkaali ja oravanmarja. Hakamaan valtalajeja ovat nurmilauha, nurmirölli. sian kärsämö, voikukka ja syysmaitiainen. Kuivat osat ovat metsäkasvillisuutta: kynsisammalia, seinäsammalta, mustikkaa ja oravanmarjaa ja rätvänää. Rantalaidun on nurmilauhavaltaista, osin entistä peltoa. Sen kosteammilla paikoilla kasvaa mm. ratamosarpiota, kurjenjalkaa, suo-orvokkia, luhtakastikkaa ja ojasorsimoa. Vesirajassa kasvaa myrkkykeisoa, konnanleinikkiä, pitkäpääsaraa ja terttualpia. Vedessä kasvaa osin laidunnettua luhta- ja pullosaraa ja järviruokoa. Vedessä kelluu korkeaa ravinteisuutta osoittavaa pikkulimaskaa ja sorsansammalta. Aluetta on laidunnettu yli 50 vuoden ajan. 11

Sysmän esihistoriallisia kohteita (1979 mennessä tunnetut) löytyvät kuvattuina Päijät-Hämeen seutukaavaliiton ja Lahden museo- ja kuvataidelautakunnan julkaisusta PÄIJÄT-HÄMEEN ESIHISTORIALLISET KOHTEET (1979) Sysmän kohteet liite 1. 70 Kiinteät esihistorialliset muinaismuistot Päijät-Hämeen kunnissa 1979 72 30 20 10 20 13 6 23 6 1 11 7 13 9 11 Asikkala Hartola Heinola mlk Hollola Koski HL Kärkölä Lahti Nastola Orimattila Padasjoki Kuhmoinen Sysmä Sysmän kirkonkylän historiallisia matkailukohteita Sysmän keskiaikainen kirkko Sysmän kotisetumuseo Varhaisin tieto Sysmän kirkoista on vuodelta 1398. Sysmän nykyinen kivikirkko mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1442 Kristofner-kuninkaan kirjeessä - niihin aikoihin Sysmästä oli tullut Itä- Hämeen hengellisen elämän keskuspaikka. Sysmän kirkon tarkkaa rakentamisaikaa ei ole voitu määrittää. Sitä pidetään kuitenkin yhtenä maamme vanhimmista. Perimätiedon mukaan Sysmän kirkkoa ruvettiin ensin rakentamaan Kuokanmäelle, Linnan kylään, mutta kun se, mitä päivällä oli saatu pystytetyksi aina yöllä hajosi, paikka katsottiin sopimattomaksi. Niin sitten pyhänä pidetty kivi nostettiin rekeen, jota vetämään valjastettiin härkä. Päätettiin: Siihen kirkko tehtänee, mihin härkä seisonee. Härkä seisahtui nykyisen kirkon paikalle. Sysmän keskiaikainen, goottilaistyylinen kirkko on rakennettu harmaakivestä ja poltetusta tiilestä. Se on kokenut 550- vuotisen historiansa aikana monta muutosta ja korjausta uskonpuhdistuksen, kehityksen ja kunkin ajan tarpeen sanelemana. Suurin ulkoinen muutos tehtiin 1833, jolloin kirkko muutettiin C. L. Engelin piirustusten mukaan ristikirkoksi. 12 Kotiseutumuseo on myös aktiivisen toiminnan paikka. Sysmän Kotiseutuyhdistyksen 40- vuotis juhla. Sysmän kotiseutumuseo sijaitsee vuonna 1855 rakennetussa pitäjänmakasiinissa, joka perimätiedon mukaan on rakennettu uhrikalliolle. Katolisena aikana siellä vietettiin Uotinpäiviä kirkon suojeluspyhimyksen, Pyhän Olavin, messun jälkeen heinäkuun 29. päivänä. Museossa on esineitä esihistorialliselta ajalta asti. Valtaosa museon esineistä edustaa 1800-luvun jälkipuolen ja viime vuosisadan alun kansankulttuuria, mutta siellä voi tutustua myös kirkolliseen ja kartanokulttuuriin liittyvään esineistöön. Lasivitriinissä on esillä erilaisia lasi- ja posliiniesineitä, kuten Sysmän kahvikuppi ja Viiruniemen lasitehtaan pullo.

Sysmän taajaman esihistoria matkailukohteet Lähde: Lahden kaupunginmuseon Esihistorianmatkailuhanke Sysmä on osallistunut kahteen historiamatkailuun liittyvään hankkeeseen; Historiamatkailuprojekti, toteuttajana Maakuntamuseo, sekä Perinnemaisemamatkailu Päijät-Hämeessä, toteuttajana Helsingin yliopiston Tutkimus- ja koulutuskeskus Palmenia. Hankkeiden tuloksena ovat syntyneet julkaisut joista on saatavissa tietoa historiallisista ja esihistoriallista kohteista Sysmässä. Esihistoriallisia kohteita on löytynyt paljon aivan viime vuosina. On myös selvinnyt Sysmän merkittävä asema Päijät-Hämeessä rautakauden loppupuolella. 13

Lähde: PÄIJÄT-HÄMEEN TUTKIMUSSEURAN VUOSIKIRJA 1996 MYÖHÄIS ESIHISTORIALLINEN SYSMÄ - KESKUSPAIKKA PÄIJÄT-HÄMEESSÄ 1000- JA 1100- LUVUILLA? Hannu-Matti Wahl Päijät-Hämeen alueella on muutamia myöhäisesihistoriallisia keskuspaikkoja. Ne sijaitsevat Päijänteen lounais- ja länsipuolella, ja ne ajoitetaan yleensä viikinkiajan loppupuolelle ja varhaiskeskiajalle eli n. 1000-1100-luvuille. Tämänhetkisen arkeologisen tietämyksen mukaan Päijänteen itäpuolella, nykyisen Sysmän ja Hartolan alueella, on asutuskeskittymä, josta näyttää muodostuneen myöhäisesihistoriallinen keskuspaikka. Alueelta on löytynyt useita röykkiökalmistoja (11 kpl, yli 200 röykkiötä) sekä uhrikiviä (39 kpl). Siellä on myös useita polttokenttäkalmistoja sekä mahdollisesti myös ruumiskalmistoja. Asuinpaikkojen sijainnista ei vielä tutkimusten puuttuessa ole varmaa tietoa. Alueelta on myös löytynyt useita myöhäisesihistorialliselle ajalle sijoittuvia irtolöytöjä. Selvimmät asutuskeskittymät ovat Majutveden länsirannan alueella, Nuoramoisjärven itärannalla, Joutsjärven Harvalanselän luoteispuolella sekä Jääsjärven (nykyistä Hartolan kuntaa) Ruskealan - Rauhanmajan ja Tainionvirran alkupään alueella. Näistä ilmeisesti Sysmän kirkonseutu Majutveden länsipuolella on ollut keskuspaikan ydinalue. Sysmän seutu (Majutveden länsiranta) on muodostunut keskuspaikaksi ehkä jo 1000- luvun alkupuolella ja ollut keskuspaikkana ilmeisesti n. vuoden 1200 tietämille. Syitä asutuksen ja keskuspaikan muodostumiseen juuri tällä alueella ovat mm. taloudelliset, sosiaaliset ja valtapoliittiset rakenteet, ja niissä tapahtuneet muutokset. Alueen asutus taantuu 1200-luvun alkupuolella, ja syy siihen on vielä selvittämättä. 1. SYSMÄ ARKEOLOGISE- NA KOHTEENA 14 Päijäthämäläisen Sysmän alueelta on löytynyt keskiseen ja erityisesti nuorempaan rautakauteen ajoittuvia muinaisjäännöksiä; kalmistoja, uhrikiviä ja -kallioita, yksittäisiä röykkiöitä. Tähän aikaan sijoittuvia irtolöytöjä on useita. Ehkä tunnetuimmat löydöt ovat Supitun röykkiöhautalöydöt rautakauden keskivaiheilta (600-luvulta) sekä kaksi 1 000-luvulle sijoittuvaa hopea-aarretta (Vääränmaa ja Voipala). Irtolöydöt ja kalmistot sijoittuvat pääasiassa viikinkiajan loppupuolelle ja varhaiskeskiaikaan eli myöhäisesihistorialliseen jaksoon. Ajallisesti tämä jakso käsittää aikakauden n. 900-luvun puolivälistä vuoden 1200 tienoille jkr. Sysmän alueen asutus tällä aikakaudella on erityisen mielenkiintoista siksi, että se tämänhetkisen arkeologisen tietämyksen mukaan vaikuttaa olevan ainut Päijänteen itärannalla oleva asutuskeskittymä, joka on voinut saada keskuspaikan luonteen myöhäisesihistoriallisella ajalla. Muut Eteläisen Päijät-Hämeen keskuspaikoiksi laskettavat alueet, kuten Hollolan keskiaikaisen kirkon lähialueet ja Kuhmoinen, sijaitsevat Päijänteen (tai Vesijärven) länsi- ja eteläpuolella. Kun puhutaan Sysmän alueesta arkeologisessa mielessä, on myös huomioitava Sysmästä itään sijaitseva nykyisen Harto-

Kuva 1. Myöhäisesihistoriallinen asutus Sysmän - Hartolan alueella. 1. Majutveden länsiranta, 2. Nuoramoisjärven itäranta, 3. Joutsjärven Harvalanselän luoteispuoli, 4. Tainionvirran alkupään asutus ja Kotisalonsaari, 5. Jääsjärven - Rautaveden välinen kannas. a = Liikolanlahti ja Taipale, b = Vanjärvi, c = Hirvijärvi, d = Rautavesi Kartta H. - M. Wahl 1996. lan kunnan alue. Näiden alueiden myöhäisesihistoriallinen aika liittyy toisiinsa. Ensimmäisenä Sysmän pitäjän historiasta kirjoitti väitöskirjassaan v. 1792 M. Ticcander. Hän käsitteli Sysmän pitäjän tilaaja historiaa 1700-luvulla, ja vertasi usein omaa pitäjäänsä Hartolan alueeseen eli Kustaa Aadolfin pitäjään. Samalla hän antaa myös arkeologisesti mielenkiintoista tietoa mm. peltojen ja rantaniittyjen käytöstä sekä raudanvalmistuksesta. Muutamat Ticcanderin viljaviksi ja tuottaviksi mainitsemat alueet ovat osoittautuneet myöhäisesihistoriallisiksi asuinpaikoiksi kalmistoineen. Seuraavan kerran Sysmän pitäjän historiaa käsittelee Suwanne v. 1912 ilmestyneessä kirjassa Sysmän pitäjä nykyaikaan asti. Kirjoittaessaan Sysmän muinaisuudesta, hänen käsityksensä pohjautui 1900-luvun alun näkemykseen Päijät-Hämeen asuttamisesta. Suwanne laskee Sysmän seudun asutuksen leviämisen alkaneen Vesijärven suunnasta eräretkeilyn muodossa joskus 1200 luvun lopulla ja 1300-luvun alussa. Kirjassa mainitaan muutaman uhripaikan ja entisaikain haudan sijainti sekä mahdollisen muinaislinnan paikka. Juveliuksen v. 1925 julkaisemassa Sysmän pitäjän historian ensimmäisessä osassa arkeologisella aineistolla on jo toisenlainen asema. Siinä arkeologisista ajanjaksoista kivikausi ja rautakauden jälkimmäinen osa ovat jo selvästi esiin nousevia vaiheita. Juveliuksen mukaan jo 1920-luvun alkupuolella Sysmä ja Hartola erottautuvat ympäröivistä alueista useiden rautakautisten irtolöytöjensä vuoksi. 1 Vuosina 1965, 1971 ja 1973, suoritettujen arkeologisten inventointien ja tarkistusten yhteydessä löydettiin runsaasti erilaisia rautakautisia muinaisjäännöksiä, jotka antavat selvän kuvan Sysmän - Hartolan alu- 15

een erikoisasemasta Päijänteen itärannan muihin kuntiin nähden. Silloin suoritetut inventoinnit eivät ole olleet riittäviä, varsinkin kun arkeologinen tietämys mm. asuinpaikoista on huomattavasti lisääntynyt 1980- ja 1990-luvuilla. 2 Kesä 1996 oli Sysmässä arkeologisesti kiinnostava, koska silloin suoritettiin Käenmäen kylän Väihkölänmäellä arkeologinen kaivaus. Herra Pertti Martikainen löysi v. 1995 sieltä metallin paljastimella kaksi pronssisolkea (pyöreä kupurasolki ja hevosenkenkäsolki) sekä pronssi spiraaleja. Alueella epäiltiin olleen hautaröykkiön, mutta mitään siihen viittaavaa ei kuitenkaan tutkimuksen yhteydessä havaittu. Solkien löytöpaikalta löytyi pronssiheloja, jotka olivat mahdollisesti vyöhön kuuluvia koristeita. Alueelta löytyneet useat röykkiöt ovat osoittautuneet 1700- ja 1800luvun maanviljelykseen liittyviksi raivausröykkiöiksi. 3 Sysmän keskustasta etelään sijaitsevalta alueelta sekä Nuoramoisjärven itärannalta löydettiin kesän kuluessa neljä aiemmin tuntematonta kalmistoa. Ne ajoittuvat todennäköisesti 1000 luvulle. 2. TEHTÄVÄN MÄÄRIT- TELY JA TARKENNUS 2. 1. Sysmä-Hartolan rautakautiset irtolöydöt ja kiinteät muinaisjäännökset ajoittuvat pääasiassa rautakauden loppuun ja 16 varhaiskeskiaikaan, 900-luvun puolivälistä n. vuoden 1200 tietämille. Yleensä esihistoriallisen ajan katsotaan päättyneet Hämeessä n. vuoden 1150 tienoilla, mutta tällaiset ajanjaksojen määrittely on liukuvaa ja vaihtelee alueellisesti. Sysmän ja Hartolan alueelle syntyy ilmeisesti 900-luvun jälkipuoliskolla ja 1000-luvun alussa voimakas asutuskeskittymä, joka ei ole vain eräretkeilyyn liittyvää tilapäisluonteista asutusta vaan kiinteää asutusta. Tällä alueella Majutveden ympäristö vaikuttaa muotoutuneen alueen keskuspaikaksi, muut selvät asutuskeskittymät ovat olleet Nuoramoisjärven, Joutsjärven ja Jääsjärven ympäristöissä (Kuva l). Muutaman muun järven (esim. Enovesi) rannalla on ollut myös asutusta. Keskuspaikan takamaana oli Sysmän - Hartolan alueen itäja pohjoispuolella olevat erämaat. 1200-luvun alussa keskuspaikan ja koko Sysmän - Hartolan alueen asutus näyttää taantuvan. Tämä noin 250-300 vuoden pituinen ajanjakso esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitteessa on mielenkiintoinen tarkastelun kohde juuri tällä alueella. Sysmän - Hartolan alue on nykyisen arkeologisen tietämyksen mukaan ainoa voimakas asutuskeskittymä Päijänteen itärannalla. Viljavat maat ja hyvät kulkuyhteydet yhdessä eränautinta- ja kauppamahdollisuuksien kanssa ovat olleet asutusta edistävä tekijä. Asutus leviää alueelle todennäköisesti Päijänteen länsipuolelta ja asettuu asumaan pysyväisesti viimeistään viikinkiajalla. Alue on ollut asuttu pysyvästi ainakin siitä lähtien. Käsittelen tässä artikkelissa Sysmän - Hartolan alueen asutusta ja asutukseen sekä mahdollisen keskuspaikan syntymiseen vaikuttaneita tekijöitä myöhäisesihistoriallisella ajalla 900-luvulta aina noin vuoteen 1200 saakka. 2.2. Sysmän - Hartolan rautakautisista muinaisjäännöksistä Sysmän - Hartolan alueella on suuri määrä tunnettuja muinaisjäännöksiä. Tunnetut myöhäis esihistorialliseen aikaan liittyvät muinaisjäännökset keskittyvät Sysmässä lähinnä Majutveden länsirannan, Nuoramoisjärven ja Juotsjärven alueille. Hartolassa muinaisjäännökset keskittyvät Tainionjoen alkupään alueelle ja Jääsjärven ja Rautaveden väliselle kannakselle (Kuva l). Tällä hetkellä tunnetaan yhteensä 11 röykkiökalmistoa, joista suurin on Hartolan Kotisalonsaaressa oleva röykkiökalmisto (116 röykkiötä). Uhrikiviä tunnetaan yhteensä 39 kappaletta, joista 28 Sysmästä ja 11 (niistä 5 Kotisalon saarella) Hartolasta. Näiden lisäksi alueella on useita, mahdollisesti yli kymmenen, maansisäistä kalmistoa, jotka ovat polttokenttäkalmistoja tai ruumiskalmistoja. Näiden lisäksi alueella on useita yksittäisiä röykkiöitä, jot-

ka ovat mahdollisesti rautakautisia. Alueelta on löytynyt paljon juuri tähän aikaan liittyviä irtolöytöjä. Ajallisesti irtolöydöt kattavat ajan viikinkiajasta ristiretkiaikaan ehkä n. 900-luvun puolivälistä n. vuoden 1200 tietämille. Irtolöytöjen lisäksi Sysmästä on löytynyt kaksi aarrelöytöä (hopeaesineitä ja rahoja), toinen Ylimmäisen järven saaresta ja toinen Voipalasta. Molemmat ajoitetaan 1 000-luvulle. Hartolasta ei toistaiseksi ole tullut esiin aarrelöytöjä. 2.3. Asutusyksikkö ja kylämäinen asutus Tässä artikkelissa käytän yhden asuintalon ja siihen kuuluvista rakennuksista nimitystä asutusyksikkö. Koska kylä käsitteenä on toistaiseksi epäselvä arkeologiassa, käytän kahden tai useamman talon asutusyksiköstä nimitystä kylämäinen asutus. Kylämuodostus alkaa nuoremmalla rautakaudella, mutta on edelleen epäselvää riittikö kaksi taloa kylämuodostukseen vai muodostuiko kylä useasta yhden - kahden talosta yksiköistä. Nämä yhden - kahden talon yksiköt saattoivat erikoistua (esim. turkisten muokkaajiksi, sepiksi jne.), mikä palveli ja täydensi muiden kylämäisen astutuksen yksiköiden (koko kylän) tarpeita. 4 Useamman kylämäisen asutuksen muodostamasta alueesta voidaan ehkä käyttää nimitystä muinaispitäjä. Keskiaikaisen pitäjäjärjestelmän lähtökohtana pidetään yleensä esihistoriallisen ajan lopulla käytössä ollutta pitäjätyyppistä alueellista järjestelmää. Kalmistot kuuluvat luonnollisena osana asutukseen. Asutusyksikköjen kohdalla voidaan puhua ns. talokohtaisesta kalmistoista. Suurin osa Sysmän - Hartolan alueella kalmistoista on ollut talo- tai asutusyksikkökohtaisia kalmistoja, joiden käyttöikä on sidoksissa asutusyksikön asutusaikaan ja asutusjaksoihin. Osa kalmistoista sijaitsee saarissa, erillään asutuksesta. Ne ovat ehkä olleet kylämäisen asutuksen yhteisiä kalmistoja. Maansisäiset kalmistot, joko polttokenttä- ja/tai ruumiskalmistot ovat mahdollisesti olleet kylämäisen asutuksen käytössä. 2.4. Keskuspaikka Keskuspaikalla tarkoitetaan asuinpaikkaa, joka on ollut alueen muihin asuinpaikkoihin nähden poliittisesti ja taloudellisesti johtavassa asemassa. Siihen on kuulunut yleensä tietynlainen ydinalue, johon on saattanut kuulua useampia kylämäisiä asutuskeskittymiä, joista yhdellä on ollut johtava asema. Näiden paikkojen yhteydessä tai niiden lähistöllä on yleensä muinaislinna. Se liittyy yleensä osana keskuspaikan puolustukseen ja/tai hallintoon. Keskuspaikat sijaitsivat hyvien vesi- ja maaliikennereittien varsilla. Keskuspaikkoihin on kuulunut myös ns. takamaita, eli varsinaisten asuinalueiden ulkopuolella olevia harvaan asuttuja alueita, joita hyödynnettiin taloudellisesti. Keskuspaikat olivat myös paikallisen hallintovallan keskuksia, joissa poliittiset ja mahdollisesti sotilaalliset johtohenkilöt oleskelivat tai asuivat. He saattoivat myös olla suuremman poliittisen yksikön edustajia, joiden tehtävänä oli esim. verotus, sotilaallisen järjestelmän ylläpito, eräkäyntiin ja kauppaan liittyvien etujen valvonta. 2.5. Ajoituskysymyksiä Tärkein Sysmän - Hartolan alueella käytetty ajoitusmenetelmä on arkeologinen esinetypologia. Ajoitusperusteena ovat tällöin erilaiset esineet, kuten soljet, jotka on järjestetty ja luokiteltu esineissä tapahtuvien tyyli- ja muotomuutosten perusteella ajallisesti peräkkäisiin typologisiin kronologisiin sarjoihin vanhimmasta nuorimpaan esineeseen. Näin saadaan esinetyypin käyttöajalle suhteellinen ajoitus. Tällä hetkellä arkeologinen typologia, joka perustuu rautakauden loppujakson osalta 1900 luvun alkupuolella tehtyihin tutkimuksiin, on uudelleen arvioinnin kohteena. Piakkoin Tukholman yliopistosta ilmestyvä, erityisesti viikinkiaikaisia keihäänkärkiä koskeva tutkimus, tullee jonkin verran muuttamaan ja tarkentamaan typologiaa ajoitusvälineenä. 5 Ajoitusta tukevia seikkoja ovat myös hautaustapa, haudan muoto ja sijainti asutukseen sekä muihin hautoihin nähden sekä hautaesineet tai niiden puuttuminen. Myös asuinpaikan muutoksia käytetään ajoi- 17

tuksen apuna. Sysmän - Hartolan alueen hautoja on tutkittu vähän, ja asuinpaikkoja ei ole tutkittu lainkaan. Tulevaisuudessa näiden alueiden löydöt, tullevat tukemaan tarkempia ajoituksia. Tällä hetkellä irtolöydöt ovat ajoituksen kannalta merkittäviä. Asuinpaikkojen tutkimattomuus on ongelmallista, koska on vaikea sanoa kuinka kauan ja milloin eri asuinpaikat ovat olleet käytössä. Lisäksi erilaiset luonnontieteelliset ajoitusmenetelmät antavat luotettavan ja tarkan ajoituksen. Näistä käytetyin on radiohiili eli C 14menetelmä. Sysmän - Hartolan alueelta ei tietääkseni ole yhtään C14-ajoitusta myöhäisesihistorialliselta ajalta. Sysmän alueella 1970- luvulla tehdyssä siitepölytutkimuksesta on sarja radiohiiliajoituksia koealueiden turvesedimentteistä. Näitä ajoituksia voidaan vain välillisesti käyttää asutukseen liittyviin kysymyksiin. Toinen mielenkiintoinen luonnontieteellinen menetelmä on säilyneen puumateriaalin vuosi renkaiden tarkastelu, jonka avulla saadaan selville ilmaston muutokset kuten esim. lämpimät ja kylmät ajanjaksot eri aikoina. Itä-Hämeestä ei tällaisia tutkimuksia ole, mutta Pohjolan alueella on tehty joitakin tutkimuksia. Ilmastonmuutostutkimuksilla on merkitystä mm. selvitettäessä maanviljelykseen ja asutukseen liittyviä ongelmia. 18 Tutkimusten perusteella kesäsäät ovat olleet, muutamaa jaksoa lukuun ottamatta, lämpimiä 900-luvun lopulta aina vuoden 1200 tienoille. Keskimääräistä lämpimämpää näyttää olleen n. 970-1120 välisenä aikana. 6 Sysmän - Hartolan astutus laajenee juuri tänä aikana. Mahdollisesti ilmastollisilla tekijöillä on ollut vaikutusta asutushistoriallisiin tekijöihin tällä alueella. 3. SYSMÄ - MYÖHÄISESI- HISTORIALLINEN KES- KUSPAIKKA PÄIJÄN- TEEN ITÄRANNALLA 3. 1. Sysmän - Hartolan myöhäisesihistoriallisia asuinpaikkoja Päijänteen rannat ovat rikkonaisia ja lähdet ovat yleensä kapeita ja j pitkiä. Sysmän kohdalla tällaisia lahtia on parikin. Rautakautisen asutuksen kannalta merkittävimmät lähdet ovat Liikolanlahti ja Majutvesi. Noin seitsemän kilometrin pituisen Liikolanlahden jatkeena on Taipale-niminen maastokohta, josta johtaa kapea kannas Vanjärveen. Sieltä on ollut vesiyhteys Kara- ja Vähäjokea pitkin Tainionvirtaan. Taipale-nimisiä paikkoja on pidetty liikkumiseen liittyvinä niminä. Etelämpänä on Luotikkaan kautta vievä lahti, joka päättyy Majutveteen (Majuvesi). Majutveden kaakkoiskulmasta lähteen itään Nuoramoisjärven, Enoveden ja Joutsjärven kautta Jääsjärveen kulkeva Tainionvirta. Se on ilman muuta ollut alueen tärkein vesireitti, ja kaikkein merkittävin myöhäisesihistoriallinen asutus on keskittynyt sen varrelle. Vesireitit tekivät mahdolliseksi myös idässä ja pohjoisessa olevien takamaiden hyödyntämisen (ks. Kuva l). Vesien virtaamisessa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat saattaneet vaikuttaa asutukseen. Puulaveden vedet virtasivat aikaisemmin Sysmän reitin vesistöön. Noin v. 1000 jkr., Jääsjärven vedenpinta aleni arviolta 60-80 cm ja lopullisesti vedenvirtaussuunta, muuttui v. 1854, jolloin Sysmän reitin kautta kulkeneet vedet käännettiin Mäntyharjun reittiin. Mahdollisesti vedenpinnan aleneminen Jääsjärvessä vapautti jo 1 000-luvulla rantalinjaaja rantaniittyjä tilapäistä laiduntamista ja rehun saantia varten. Kalmistot, uhrikivet ja asuinpaikat sijaitsevat n. 80 ja 95 metrin korkeuskäyrien välillä. Majutveden alueella ne sijaitsevat enimmäkseen n. 83-87 metrin, Nuoramoisjärven rannalla n. 85-88 metrin ja Joutsjärven rannalla n. 87-90 metrin välillä. Jääsjärven rannalla n. 95-105 metrin välillä. Röykkiökalmistot ovat asuinpaikkoja korkeammalla. Seuraavien asuinpaikkojen esittelyn lähtökohtana on v. 1979 julkaistu Päijät-Hämeen esihistoriallisia kohteita koskeva luettelo. 7 Olen perehtynyt omakohtaisesti Sysmän - Hartolan alueeseen

kesällä 1996 ja käyttänyt lähteenäni em. kohdeluetteloa. Loppukesän vehmauden ja korkean ruohikon vuoksi moni röykkiö ja mielenkiintoinen jäännös jäi todennäköisesti havaitsematta. 3.2. Majutveden länsirannan asutus Asutus Majutveden alueella on Sysmän - Hartolan alueen laajin. Se on keskittynyt Majutveden länsirannalle. Tältä alueelta tunnetaan suuri keskittymä kalmisto ja uhrikiviä ja kalliota. Yhtään asuinpaikkaa ei vielä tunneta, mutta ne ovat sijanneet kalmistojen läheisyydessä. Asutusalue alkaa kaakosta Majutveden rannalta nykyisten Seppälän ja Hovilan-alueelta ja Antialan lahden pohjukasta pohjoiskoilliseen seuraten Antialan- ja Kirkkolahtien rantaa aina Otamoon asti. Alue on n. kolmisen kilometriä pitkä ja n. 300 metriä leveä. Levein kohta on runsaan kilometrin levyinen Majutveden rannasta länteen nykyisen Suopellontien molemmin puolin oleva alue. Koko alueen arvioitu pinta-ala on parisen neliökilometriä. Seppälän-Hovilan alue, joka lännessä rajoittuu puroon, on ollut saarimainen alue. Seppälän talosta n. 50 metriä länteen on uhrikallio. Siitä n. kaksisataa metriä länteen löydettiin kesällä 1996 pieneltä harjanteelta röykkiökalmisto, jossa on arvioilta parisenkymmentä matalaa ruohon peittämää röykkiötä, joista osa karjan rikkipolkemia (Kuva 2). Tältä kalmistoalueelta Pertti Martikainen löysi toukokuussa 1996 pyöreän kupurasoljen. Kalmisto on eteläpuoleltaan ollut varsin lähellä Majutveden silloista rantaa, joten asuinpaikka on ollut ilmeisesti kalmistosta koilliseen. Tästä kalmistosta n. kaksisataa metriä länteen saattaa olla toinen, pienempi, kalmisto. Alueella on matalia röykkiöitä muistuttavia nurmettuneita kohoumia. Asutus jatkuu Antilanlahden pohjukasta luoteeseen rajoittuen lännessä nykyisen Ainolan ja Suopellontien risteyksen tietämille. Tästä asutuksen raja on arvattavasti kulkenut kohti koillista, Hörhän ja Suurikylän kartanon länsipuolen kautta Ylävehkajärven länsirantaan. Idässä asutusalue on rajoittunut Otamojoen tietämille. Tällä alueella ei voi erotella erillisiä asutusyksiköitä tai niihin kuuluneita kalmistoja. Alueella on useita kalmistoja, joista ainakin seitsemän tunnetaan. Osa niistä on röykkiö- ja osa maansisäisiä kalmistoja, joko poltto- tai ruumiskalmistoja. Uhrikiviä ja kalliota on 16 kappaletta, näistä ainakin kuusi voidaan yhdistää johonkin näistä kalmistoista. Koska aluetta ei ole tutkittu, on mahdotonta sanoa montako maansisäistä kalmistoa alueella on ja mitkä niistä ovat polttokalmistoja ja mitkä ruumiskalmistoja. Sama ongelma koskee tietenkin asuinpaikkoja sekä sitä, kuinka monta eri asutusvaihettta tällä alueella on ollut myöhäisesihistoriallisella ajalla. Moni asuinpaikka on ehkä aikaisemman asutusvaiheen jälkeen muutettu kalmistoksi. Asutus on voinut kiertää ja vaihtua paikasta toiseen tällä alueella. Majutveden länsirannan alueella on niin suuri kalmistojen ja uhrikivien tihentymä, että ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä paikka ole ollut taajan ja pysyvän asutuksen paikka. Jos Sysmän - Hartolan alueella on ollut keskuspaikka, se on sijainnut juuri täällä. Alueen asutus on ollut kylämäistä. Alueella on kaksi erilaista kalmistotyyppiä; pienillä maastossa erottuvilla harjanteilla röykkiökalmistoja sekä tasaisella maalla maansisäisiä kalmistoja. Molempiin kalmistotyyppeihin liittyy uhrikiviä. Kuinka monta ja kuinka laajaa asutusvaihetta tämän alueen myöhäisesihistoriallisen ajanjaksoon kuuluu, ei ilman laajempia arkeologisia tutkimuksia voi arvioida. Nämä vaiheet voidaan karkeasti jakaa ainakin kahteen vaiheeseen. Vaihe, jolloin röykkiökalmistot olivat vallitsevia sekä vaihe, jolloin maansisäiset kalmistot olivat vallitsevia. Röykkiökalmistot ovat vanhempia ja maansisäiset nuorempia. Molemmat kalmistotyypit ovat voineet olla käytössä rinnakkain. Hautaustapojen muuttuminen viittaa mm. uskonnollisten käsitysten muuttumiseen (ks. 4.5.). Majutveden Hyväsaaressa (Hyväniemi) on vähintäänkin 40 röykkiön röykkiökalmisto. Vastapäätä Hyväsaarta on Majutveden länsirannan asutuskeskittymä. 19

3.3. Nuoramoisjärven itärannan asutus Nuoramoisjärven itärannan asutus keskittyy järvenrantaan, ja siitä n. 400-600 metriä itään olevan tien (Kalkkisiin vievä tie, Nuoramoisen tienristeyksestä etelään) väliselle kaistalle, joka alkaa Tainionvirran suulta ja päättyy Koskuenojan eteläpuoleiseen alueeseen. Vastapäätä tätä, Nuoramoisjärveen työntyvässä niemessä sijaitsee Korterannan alue. Koko alueen pituus pohjois- eteläsuunnassa on runsaat kaksi kilometriä. Asutusyksiköitä on ilmeisesti ollut ainakin viisi: neljä Nuoramoisjärven rannalla ja yksi Korterannan alueella. Yksiköt erottuvat selvästi toisistaan, sillä ne ovat (Korterantaa lukuun ottamatta) n. 0,5 km - 1 km päässä toisistaan. Pohjoisimpana ja samalla lähimpänä Tainionvirtaa on nykyinen Uusi- Olkkola. Se on ollut täällä pohjoisin asutusyksikkö. Sen kalmisto sijaitsee aivan tien länsipuolella pienellä harjumaisella alueella. Ruohikosta erottui loppukesästä 1996 seitsemän pyöreää, matalaa, röykkiöitä, jotka pystyttiin tunnistamaan. Alueella on muitakin matalia nurmettuneita kumpareita, mutta niiden tunnistaminen röykkiöksi oli epävarmaa. (Kalmistoalue on hakamaana). Asuinpaikka on saattanut sijaita kalmistosta länteen olevalla alueella kohti Nuoramoisjärven ja Tainionjoen yhtymäkohtaa. Nykyisen päärakennuksen lähistöllä on mahdollisesti ollut asuinpaikka, sillä maasto viettää sen länsipuolelta kohti järvenrantaa, jonne on etäisyyttä 20 n. 300 metriä. Alueella on myös terassimaisia tasanteelta, joiden ajoitusta, on ilman tutkimusta mahdotonta sanoa. Seuraava asutusyksikkö etelään päin on nykyisen Vanha-Olkkolan alue. Vanhan ja Uuden Olkkolan välinen matka on vajaa kilometri. Vanha-Olkkolasta kaakkoon (ja Nuoramoisten koulusta etelä- kaakkoon) Kokkokallion läheisyydessä on uhrikivi. Onko uhrikivi kuulunut kalmistoon, on vaikea sanoa, sillä välittömästi sen lähellä ei ole havaittavissa röykkiöitä. Mahdollisesti lähistöllä on pieni polttokalmisto. Asuinpaikka on voinut sijaita jossakin nykyisen Vanhan-Olkkolan päärakennuksen tienoilla tai siitä länteen, sillä heti etelässä on Korkeahaan kallioinen kumpu ja sen koillispuolella pieni kosteahko metsikkö. Kokkokalliosta parisen sataa metriä etelään Nordenlundin kartanon alueella on seuraava mahdollinen asuinyksikkö. Sen tarkkaa sijaintia on vaikea sanoa, mutta se on voinut sijaita nykyisestä kartanorakennuksesta etelälounaaseen, n. 500 metrin päässä olevan Koskuenojan pohjoispuolella olevista uhrikivistä kohti Nuoramoisjärven ranta-aluetta. Tällä alueella on ollut ja on useita rakennuksia, joten alueella olevat mahdolliset kalmistojen ja asuinpaikkojen jäljet ovat voineet maatöiden yhteydessä kadota. Kartanosta 200 m länteen on nurmettunut pieni harjanne, jossa saattaa olla pieni kalmisto. Harjanteella sijaitsevan siirtokivilohkareen ympärillä muutamia nurmettuneita pyöreähköjä matalia kumpareita. Koskuenojan veden virtaussuuntaa muutettiin 1850-luvulla, jolloin se muuttui ojamaiseksi puroksi. 8 Myöhäisesihistoriallisella ajalla virtaus on ollut voimakkaampi. Puro on ehkä ollut rajana sen molemmilla puolilla oleville asutusyksiköille. Kalmistot ja uhrikivet ovat voineet olleet toisen asutusyksikön etelärajana, toisen pohjoisrajana. Runsaat 100 metriä Koskuenojasta etelään on rautakautinen hautaröykkiö, ja hautaröykkiöstä pohjoiseen on kaksi uhrikiviä. Hautaröykkiö on sijoitettu etelärinteeseen, mikä saattaa merkitä kalmiston etelärajaa. Röykkiöstä pohjoiseen alkaa pieni matala harjumainen alue, jossa uhrikivet sijaitsevat. Erityisesti uhrikivien ympäristössä, ja niistä heti pohjoiseen näyttää olevan useita matalia pyöreähköjä matalia kumpareita; mahdollisesti siinä on tämän asutusyksikön kalmisto. Asutusyksikkö täällä sijaitsi ilmeisesti tämän harjumaisen alueen länsipuolella olevalla, Nuoramoisjärveen rajoittuvalla, pellolla. Alue muodostaa tasankomaisen alueen ja poikkeaa topografiselta sijainniltaan muista Nuoramoisten asutusyksiköistä. Alue on tehokkaan nykyaikaisen peltoviljelyn käytössä ja syvältä kulkeva aura on tasoittanut mahdolliset terassimaiset tasanteet, joita asutuksen jäljiltä alueella on saattanut olla. Juuri tältä alueelta (uhrikivistä ja/tai kalmistosta?) länteen, pellolta, oletetaan arabialaisen dirhemin löytyneen v.