SAIMAAN LAIVASTON KANAVAT OSANA KAAKKOIS-SUOMEN LINNOITUSKETJUA. Venäjän 1790-luvulla Saimaan vesialueelle rakentamat neljä kanavaa. Kutvelen kanava Taipalsaaressa, Käyhkään kanava Ruokolahdella, Kukonharjun kanava Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla, Telataipaleen kanava Sulkavalla. Muodostavat Venäjän Saimaan laivaston purjehdusväylän Savonlinnan Olavinlinnasta Savitaipaleen Kärnäkosken kautta Lappeenrantaan. Kutveleen kanava on tuhoutunut 1900-luvun alussa, kun vesiväylää laajennettiin höyrylaivaliikennettä varten. Kukonharjun, Käyhkään ja Telaharjun kanavien alkuperäiset rakenteet ovat osittain säilyneet ja niiden kunnostusta Museoviraston ja Työministeriön yhteistyönä valmistellaan. Maa-alueet ovat pääosin yksitysesssä omistuksessa. SAIMAAN LAIVASTON KANAVAT OSANA KAAKKOIS-SUOMEN LINNOITUSKETJUA. Linnoitusten rakentamiseen liittyi läheisesti Saimaalle rakennetut neljä kanavaa, Taipalsaaren Kutveleen, Ruokolahden Käyhkään, nykyisin Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla olevan Kukonharjun sekä Sulkavan Telataipaleen kanavat käsittävä Venäjän Saimaan laivaston vesireitti. Kunkin kanavan yhteydessä oli sotilasvartio jota varten oli rakennettu vartion miesmäärän tarpeiden mukaisia kasarmeja, muona- ja asevarikkoja, saunoja ja muita talousrakennuksia. Kanavien tarkoituksena oli yhtäältä helpottaa laivaston tukikohtien, Savonlinnan ja Lappeenrannan välistä huoltoliikennettä, toisaalta parantaa välittömästi kanavareitin läheisyydessä olevan Ruotsin vastaisen rajan valvontaa. Saimaan laivaston lisäksi myös paikallinen suomalaisväestö käytti kanavareittiä kauppamatkoillaan. Kanavien suunnittelusta vastasi insinöörikenraali Jan Peter van Suchtelen, joka sovelsi pohjoisiin olosuhteisiin hollantilaista vesirakennustaitoa. Luonnehdinta rakennustekniikasta: Kanavien rakenteet ovat hirsipaaluin tuettua suurta luonnonkiveä, jota yleensä ei ole louhittu vaan se lienee kerättty lähialueilta. Rakentaminen tapahtui 1800-luvun ensimmäisinä vuosina. Työt urakoi Viipurin hovioikeuden prokuraattori Johan (Ivan) Laube. Telataipaleen kanava. 1800-luvun alussa sen yli ei johtanut siltaa ja varsinaista maantietäkään kanavalle ei ollut. Kanavan eteläpuolelta lähtee jo 1800-luvun piirustusten mukaan pikkutie Telataipaleen kylään. Kanavan läntinen osa on rakennettu kannaksen läpi tehtyyn kaivantoon, sen sijaan kanavan itäpää on rakennettu kahtena ulkonevana kivi- ja maapenkkana veteen. Telataipaleen kanavan pituus on parisataa metriä. Vuoden 1804 piirustuksissa kanavan varrelle on merkitty muutama sotilasrakennus,
tuolloin kanavan varrella on ollut pysyvä tullivartio. Kun kanavan rakennustyöt ovat päättyneet, työväki on poistunut ja kanavan vartijaksi lienevät jääneet pelkästään tullivartija ja entiseen pieneen kasarmiin C sijoitettu vartio, joka lienee ollut pieni, ehkä kymmenkunta miestä käsittänyt sotilasosasto. Tullivartijaa varten on rakennettu B kirjaimella melkitty, selvästikin uudempi tulliasema vanhan, A kirjaimella merkityn jäädessä ränsistymään. Mahdollisesi viimemainittu rakennus olikin alkujaan tilapäiseksi tarkoitettu. Telataipaleen kanava on vielä nykyisinkin melko hyvin säilynyt. Sen lähellä on nykyisin yksityistä asutusta ja maa on usean yksityisen omistajan hallussa. Kukonharjun kanava. Telataipaleen kanavan eteläpuolella, Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla oleva Kukonharjun kanava on Saimaan laivaston kanavista kaikkein pisin, n. 800 metriä. Venäläiset käyttivät siitä myös nimitystä Kukontaipolskoje. Kanava on rakennettu pääasiassa suurista luonnonkivistä, joista vain osa on louhittuja. Kivet lienee kerätty lähiseudulta sellaisenaan rakennustarvikkeiksi. Osa kanavan itäpäätä on louhittua kalliota. Ruutia varten tehdyt poranreiät näkyvät selvästi kalliossa. Kutakuinkin itä- länsisuuntaisen kanavan molemmissa päissä on suuaukot. Kanava on alle kymmenen metriä leveä ja melko matala. Siinä liikkuvien alusten on täytynyt olla pieniä tai sitten niitä on voitu vetää ja sauvoa kanavan rannalle rakennettua tasaista penkkaa apuna käyttäen. Kanavan rannoilla oleva tasainen penkka lienee toiminut tavaran purku- ja lastauspaikkana, sillä kanavan läheisyydessä on ollut kaupungin veroinen yhdyskunta moninaisine rakennuksineen. Kanavan varrella olevat rakennukset. Kukonharjun kanavaa rakentamassa on ollut sotakomennuskuntia, Venäjältä eri joukkoosastoista koottuja sotilaita upseereineen, joita varten kanavan molemmille ranoille rakennettiin lukuisia tilapäisiä puisia majoitusrakennuksia ja saunoja todennäköisesti vain kesäkäyttöön. Työtä johtanutta upseerikuntaa varten oli omat asuinrakennuksensa ja saunansa. Kukonharjun kanavalla oli pysyvästi vartiotehtävissä Rjasanin rykmentin komennuskunta, jota varten rakennettiin omat, pysyvään ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetut rakennuksensa, varikkonsa, pajansa, saunansa. Rjasanin rykmentti oli arvostettu, v. 1703 perustettu jalkaväkiosasto, joka lienee ollut varsin pysyvästi Kaakkois-Suomessa ja osallistunut myös Suvorovin aikaisiin linnoitustöihin.
Lisäksi Kukonharjun kanavalla oli muutama sotilaskaupustekija eli markitantin rakennus, eräänlainen kauppapuoti sotilaiden ja rakennusmiesten henkilökohtaisia tarpeita varten. Kukonharjun kanavan eteläpuolella olleen sotakomennuskuntien upseerirakennusten keskellä on ollut ruhtinas Dolgorukin pieni ilmeisestikin vain kesäasumiseen tarkoitettu puutalo. Kyseinen ruhtinas Dolgoruki lieneen Pjotr Petrovits (1777-1806), keisari Aleksanteri I:n läheinen ystävä, joka oli toiminut ensin kuvernementtien reviisorina, sitten diplomaattina Berliinissä vuosisadan alussa. Myöhemmin, ilmeisesti n. v. 1803 tai 1804 hänet lähetettiin Suomeen tarkastamaan Ruotsin vastaista rajaa. Jo vuonna 1805 hän osallistui sotatoimiin Ranskaa ja Napoleonia vastaan sittemmin Suomessa paremmin tunnetun nuoremman veljensä, Koljonvirran taistelussa 27.10.1808 kaatuneen Mihail Petrovitsin kanssa. Kukonharjun kanavan lepomaja liittynee Pjotr Petrovits Dolgorukin tekemään rajantarkastusmatkaan, jonka kanssa ajoitus täsmää hyvin. Kukonharjun kanava oli Saimaan laivaston kanavista pisin. Sitä rakentamassa lienee vuosien 1791 ja 1792 kesällä ollut tuhatkunta miestä, joista enemmistö, arviolta n. 700-800 miestä oli sotakomennuskuntien sotilaita ja ilmeisesti sekä sotilaallisessa että sosiaalisessa mielessä sekalaista joukkoa. Sotakomennuskuntia pysyvämmin Kukonharjun kanavalla on ollut Rjasanin rykmentti, joka lienee vastannut kanavan sotilaallisesta turvallisuudesta sotakomennuskuntien tehdessä raskasta rakennustyötä. Rjasanin rykmentti saattoi oleskella Kukonharjussa ympäri vuoden, samoin kuin jokunen kymmenen työmiestäkin. Sotakomennuskuntien ja Rjasanin rykmentin upseeristoa lienee ollut yhteensä viitisen kymmentä. Kirkosta päätellen kanavan varrella on asunut myös muutama hengen mies. Sotilaiden lisäksi Kukonharjun kanavan varrella asui venäläissyntyisiä marketantteja eli leirikauppiaita, kenties jopa heidän perheenjäseniäänkin, arviolta parikymmentä. Lisäksi Kukonharjun kanavan rakennustyöissä lienee ollut muutama kymmenen siviilityömiestä hiukan erilleen muista majoitettuna väentupaan. Jos lasketaan yhteen varovaiset arviot kesäisin Kukonharjun kanavalla työskennelleiden miesten määrästä, summa lienee noin tuhat miestä. Talvisaikaan siitä paikalla oli kenties vain murto-osa, ehkä sata. Kesäinen miesmäärä on yhtä suuri kuin Haminan kaupungin asukasluku tuohon samaan aikaan ja viisinkertainen Savonlinnan silloiseen väkilukuun, pariin sataan verrattuna. Kukonharjun kanava on verrattain hyvin säilynyt, vaikka osa pengerrysten kiveyksistä on irronnut ja osa hirsipaaluista on paljastunut. Käyhkään kanava. Ruokolahden kunnan alueella sijaitseva Käyhkään kanava on n. 80 metriä pitkä. Lisäksi
kanavan kummassakin päässä on luonnon muovaama, kanavamainen kapeikko, jonka molempiin päihin on rakennettu kanavan suuaukko. Sen päästä päähän mitattuna Käyhkään kanavan koko pituus on noin 300 metriä. Kanava on rakennettu luonnonkivestä, jota lienee kerätty lähiseudulta. Se on kuin suurikokoista mukulakiveä, jonka joukossa on jonkin verran louhittua kiviainestakin. Mitään selvää ladelmaa ei sekalaisesta kivestä muodostu. Kivet on tuettu hirsipaaluin, joista osa on selvästi näkyvissä sellaisissa paikoissa, joissa kiveys on rikkoutunut. Vaikka kanavan reunakivet ovatkin osittain irronneet, ne ovat kuitenkin tallella vedenrajaan pudonneina. Töyräälle on kasvanut tiheä koivikko, joka yhtäältä sitoo, toisaalta irrottaa kiveystä. Kanavan yli on jo Suvorovin aikaan rakennettu maantiesilta. Nykyinen, samalla paikalla oleva silta on melko uusi. Puumalaan johtava tie on jo Suvorovin aikaan kulkenut kanavan yli rakennetun sillan kautta ja haarautunut kanavan eteläpuolelta kahteen suuntaan kohti Ruokolahtea. Käyhkään kanavan varrella on ollut kymmenkunta kanavan toimintaan liittynyttä rakennusta 1800-luvun ensimmäisinä vuosina: muonamakasiini, tullivalvonta-asema. Rakennus on edelleen olemassa. Nykyisin siinä on Enso Gutzeitin henkilökunnan lomanviettopaikka ja sen kylkeen on rakennettu lisäsiipi. Rakennuksen katolla olevassa tuuliviirissä on vuosiluku 1772 - mihin tieto perustuneekin. Tulliaseman pihassa, päärakennuksen länsipuolella on ollut talli- ja vajarakennus, josta nykyisin ei ole mitään jäljellä, Tien toisella puolella on ollut vartiotupa, Kanavan pohjoispuolella rannassa on ollut sauna. Käyhkään kanavan varrella olleesta rakennuskannasta päätellen siellä on toimittu ympärivuotisesti. Yhdyskunta on luonteeltaan valvonta-asema tullirakennuksineen ja vartiotupineen, joten sieltä käsin on valvottu sekä vesi- että maantieliikennettä. Veneen hylky. Jo 1960-luvun alussa Muinaistieteellinen toimikunta, sittemmin museovirasto sai ilmoituksen Ruokolahden Haukilapin kylässä lähellä Käyhkään kanavaa järven pohjassa havaitusta veneen hylystä. Kuitenkin vasta 1985 päästiin tekemään ensimmäiset sukellukset, joita pari vuotta myöhemmin jatkettiin. Mittausten perusteella hylky todettiin 15,5 m pitkäksi ja 6,2 m leveäksi matalalaitaiseksi lotjaksi, jossa on ollut laakapohjainen peräpeili. Alus on ollut avonainen, siinä on mahdollisesti ollut kevyt peräkansi ja siihen lienee voitu kiinnittää tarvittaessa apupurje. Museoviraston merihistorian toimiston mukaan kyseessä on kanavaliikenteeseen tarkoitettu matalakulkuinen, pääasiassa sauvomalla tai vetämällä liikuteltu alus. Sukelluksen yhteydessä löydettiin esineistöä mm. liitupiipun koppa, joka on malliltaan englantilaista 1700-luvun lopun tyyliä. Lisäksi löydettiin kaksi kuulaa, halkaisijaltaan 18 mm, piilukkopistoolin kiviä, miekan tupen messinkinen vyönkoukku, nappeja, pihdit sekä vakan tai korin osia. Erikoista on, että aluksen pohjalta löydettiin n 40 louhittua, n 20 kg painoista kiveä, jotka ovat samanlaisia kuin Käyhkään kanavan louhitut rakennuskivet. Merihistorian toimiston arvion mukaan alus on peräisin kanavan rakennusajalta, siis 1790-luvun alusta.
Kutveleen kanava. Kutveleen kanavasta ei ole enää jäljellä sen Suvorovin aikaisia rakenteita, sillä kanavaa on laajennettu 1900-luvun alussa höyrylaivaliikennettä varten. Kapean, Saimaan laivaston veneille tarkoitetun kanavan rakenteet tuhoutuivat tässä yhteydessä. Suvorovin aikaan Kutveleen kanava oli runsaat sata metriä pitkä ja sen molempiin päihin oli rakennettu kiviset suuaukot. Kutveleen kanavan rannalla oli yksi todennäköisesti pysyvään käyttöön rakennettu aumakttoinen kasarmi. Kasarmin lähellä on ollut sitä noin puolet pienempi, harjakattoinen Ruokallari. Kauempana kanavan itäpuolella rannassa on kokonainen sarja sotakomennuskuntien käyttöön rakennettuja parakkimaisia kasarmeja. 1800-luvun alussa tilapäisiksi tarkoitetut kasarmiparakit on määrätty purettaviksi. Lähteet: RGAVMF. Fond 3 opis 2 delo 976. Atlas no 36. Insinööridepartementin arkisto. Venäjän keisarikunnan linnoituksia esittävä atlas vuosilta 1797-1799. Museovirasto. Rakennushistorian osaston venäläisten insinöörikomennuskuntien piirustuskokoelma.