SUOMEN ILMAILULIITTO RY LASKUVARJOTOIMIKUNTA Koulutus- ja turvallisuuskomitea NOVAOPPILAAN OPAS

SUOMEN ILMAILULIITTO RY LASKUVARJOTOIMIKUNTA Koulutus- ja turvallisuuskomitea NOVAOPPILAAN OPAS Helsinki 1.4.2012

1 Tervetuloa taivaalle... 3 2 Suomen Ilmailuliitto ry... 4 3 Vakuutusturva ja terveydentilavaatimukset... 5 4 Laskuvarjohyppykoulutus... 6 5 Laskuvarjokalusto ja hyppyvarusteet... 7 5.1 Urheilulaskuvarjot... 7 5.1.1 Päävarjo... 7 5.1.2 Varavarjo... 7 5.2 Reppu-valjasyhdistelmä... 9 5.3 Lisälaitteet... 10 5.4 Muut hyppytoiminnassa käytettävät varusteet... 11 5.5 Hyppyvarusteiden käsittely... 11 6 Hyppytapahtuma... 12 6.1 Valmistautuminen hyppyyn... 12 6.2 Toiminta koneessa... 12 6.3 Uloshyppy... 13 6.3.1 Vapaapudotus... 14 6.4 Varjon avaus... 15 6.4.1 Avaus... 15 6.4.2 Varjon avautuminen ja lentokuntoon saattaminen... 16 6.5 Ohjaaminen... 17 6.5.1 Lentotilat... 17 6.5.2 Ilma- ja maanopeus... 18 6.5.3 Turbulenssi... 19 6.5.4 Käännökset... 20 6.5.5 Laskeutumiskuvio... 21 6.5.6 Loppuveto ja maahantulo... 23 6.5.7 Varjon tukahduttaminen... 24 6.5.8 Radiokomennot... 25 7 Lentää, ei lennä... 26 7.1 Varavarjon käyttö... 30 8 Vaaratilanteet hyppytoiminnassa... 32 8.1 Vaaratilanteet koneessa ja uloshypyssä... 32 8.1.1 Repun aukeaminen koneessa... 32 8.1.2 Hätähyppy... 32 8.1.3 Pakkolasku... 33 8.1.4 Koneeseen kiinni jääminen... 34 8.1.5 Vapaassa pudotuksessa... 34 8.1.6 Avauksen vajaatoiminta... 34 1

8.1.6.1 Sotkeutuminen punoksiin... 34 8.1.6.2 Apuvarjon aiheuttamat vaaratilanteet... 34 8.1.7 Korkea avaus... 35 8.2 Vaaratilanteet varjon varassa... 36 8.2.1 Kaksi varjoa auki... 36 8.3 Laskeutuminen erilaisiin paikkoihin... 38 8.3.1 Laskeutuminen veteen... 38 8.3.2 Laskeutuminen puuhun/metsään... 38 8.3.3 Laskeutuminen sähkölinjoihin... 39 8.3.4 Laskeutuminen katolle... 39 8.3.5 Kiinteään esteeseen törmääminen... 39 9 Tasokoulutus... 40 9.1 Taso 1 Tottuminen vapaapudotukseen... 40 9.2 Taso 2 Asennon hallinta... 42 9.3 Taso 3 Stabiili vapaapudotus... 44 9.4 Taso 4 Käännös 90... 46 9.5 Taso 5 Käännös 360... 48 9.6 Taso 6 Irtiuloshyppy... 50 9.7 Taso 7 Puolisarja... 52 9.8 15... 54 10 Suoritusten aikarajat... 55 11 Perus- ja jatkokoulutus... 55 11.1 Novaoppilaan koulutusohjelma... 55 12 Koehyppy... 56 13 Novakäsimerkit... 57 2

1 Tervetuloa taivaalle Laskuvarjohyppääminen harrastuksena ei ole sitä hurjapäistä touhua, jollaiseksi se yleisesti saatetaan käsittää. Toki laskuvarjourheilussa on omat riskinsä kuten kaikissa vauhtilajeissa, mutta laskuvarjohyppääminen on paljon turvallisempaa kuin yleensä luullaan. Toimintaa ohjaavat lait ja määräykset (kerholla luettavissa), jotka on tehty yhteistyössä hyppääjien ja viranomaisten kanssa vuosien ja kokemuksen myötä. Myös laskuvarjokalusto on oikein käytettynä todella toimintavarmaa. Tämän päivän urheilulaskuvarjohyppääminen onkin riskien hallintaa parhaimmillaan. Yleensä ongelmat johtuvatkin hyppääjän tekemistä virheistä. Laskuvarjohyppääjän koulutusohjelma on osa Suomen Ilmailuliitto ry:n (SIL) valvomaa ja hyväksymää koulutustoimintaa, joka on samanlaisena käytössä koko maassa. Kaikki kouluttajat ovat hyppymestareita tai muuten kokeneita hyppääjiä. Kaikki laskuvarjoharrastustoiminta, mukaan lukien koulutus, on Suomessa vapaaehtoista kerhotyötä, mikä takaa suhteellisen halvat hyppyhinnat. Kurssin aikana käydään läpi kaikki hypyn eri vaiheet, jotta pystyisit suoriutumaan niistä itsenäisesti ja ennen kaikkea turvallisesti, unohtamatta hauskuutta. Kaikki kurssilla käsiteltävät asiat on osattava, jotta hyppy onnistuisi. Jokainen oppitunti ja harjoitus on tärkeä oman turvallisuutesi kannalta, joten jos sinulle tulee kurssin aikana pakollinen este, sovi kouluttajien kanssa lisäopetuksesta. Voit tehdä tiettyjä harjoituksia myös kotona, tällöin voit ehkä vielä paremmin keskittyä ja miettiä mahdollisia epäselväksi jääneitä asioita. Myös hyppytapahtuman eri vaiheiden läpikäynti mielikuvaharjoitteluna on hyödyllistä. Toivomme, että kysyt heti, jos jotain jää epäselväksi; kaikki pitää ymmärtää. Kurssilla asiat ovat kaikille uusia eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Laskuvarjohyppäämisessä on paljon slangisanoja, joiden käyttöön kouluttajat joskus sortuvat. Kysy, jos jää epäselvyyksiä! Oletpa sitten jo pitkään haaveillut laskuvarjohyppäämisestä tai se on vasta vähän aikaa sitten tullut mieleesi, olet juuri päättänyt aloittaa harrastuksen, joka toivottavasti tuo mukanaan monia antoisia hetkiä taivaalla ja maassa. Kokeiletpa lajia vain parilla hypyllä tai jäät seuraamme vuosiksi, takaamme sinulle, että ensimmäinen hyppy on kokemus, jota et unohda koskaan. 3

2 Suomen Ilmailuliitto ry Vuonna 1919 perustettu Suomen Ilmailuliitto ry (SIL) on eri harrasteilmailulajeja edustavien ilmailukerhojen keskusjärjestö. Ilmailuliitossa on 214 (2010) jäsenkerhoa, joista pääasiassa laskuvarjohyppäämistä harrastavia kerhoja on 17. Kaikki kouluttavat laskuvarjokerhot toimivat Ilmailuliiton koulutusluvan alaisuudessa. Suomen Ilmailuliitossa laskuvarjourheilua koskevien asioiden asiantuntijaelin on luottamushenkilöistä koostuva Laskuvarjotoimikunta, jonka alaisuudessa toimii Kalustotyöryhmä, Kilpailukomitea sekä Koulutus- ja turvallisuuskomitea. Nämä hoitavat nimiensä mukaisesti kalustoon, kilpailuasioihin, hyppyturvallisuuteen ja -koulutukseen liittyviä asioita. Käytännön jokapäiväistä toimintaa pyörittää liiton toimisto Helsinki-Malmin lentoasemalla. Kaikenlainen ilmailu on ilmailuviranomaisen valvomaa toimintaa jonka puitteissa Suomen Ilmailuliitto antaa jäsenilleen omia ohjeistuksia ja toimii etujärjestönä viranomaisiin päin muun muassa avustaa asiantuntijana Ilmailuhallintoa laskuvarjohyppytoiminnassa laatii laskuvarjourheilua koskevat koulutusohjelmat ja tiedottaa niistä jäsenistölleen avustaa koulutustoiminnan valvonnassa (jäsenkerhot) avustaa jäsenistöönsä kuuluvien laskuvarjohyppääjien kelpoisuuksien valvonnassa ja pitää heistä luetteloa laatii laskuvarjohyppytoimintatilastoja kokoaa ja analysoi onnettomuus- ja vaaratilanneselvityksiä osallistuu laskuvarjourheilua koskevien määräysten ja ohjeiden valmisteluun. Ilmailu-lehteä Ilmailuliitto on julkaissut jo vuodesta 1938 alkaen. Lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa ja käsittelee Ilmailuliiton omien harrastealojen lisäksi liikenne- ja sotilasilmailua sekä lentoturvallisuuteen liittyviä aiheita. SIL:n kotisivuilta osoitteesta www.ilmailuliitto.fi saat halutessasi lisätietoja. 4

3 Vakuutusturva ja terveydentilavaatimukset Vakuutusturva Vuosittain laskuvarjohyppäämisessä sattuu jonkin verran loukkaantumisia. Tyypillinen vamma on nilkan nyrjähtäminen tai murtuminen huonosti suoritetussa alastulossa. Kuolemaan johtaneita onnettomuuksia on vuodesta 1960 sattunut 24 (2010). Kokonaishyppymäärä vuodesta 1963 vuoteen 2010 on noin 1 501 000 hyppyä Laskuvarjohyppääjä hyppää aina omalla vastuullaan. Kerholla on kolmannelle osapuolelle aiheutetun vahingon korvaava vastuuvakuutus, joka korvaa vain, jos kerho on syyllistynyt virheeseen. Jos oppilas toimii virheellisesti ja aiheuttaa vahinkoa itselleen tai jollekin muulle, on hänen itse vastattava vahingoista. Normaalit vapaa-ajan tapaturmavakuutukset eivät yleensä korvaa laskuvarjohypyllä tapahtunutta vahinkoa, koska hyppääminen kuuluu ns. vauhtilajeihin. Mikäli vakuutuksen halutaan korvaavan myös laskuvarjohypyillä tapahtuneet onnettomuudet, on vakuutukseen otettava lisäsuoja. Lisävakuutuksen voi ottaa omalta vakuutusyhtiöltä tai hyödyntää Suomen Ilmailuliitto ry:n vakuutuksia koskevia etuja. Katso lisätietoja vakuutuksien ehdoista ja korvaussummista Hyvä hyppykurssilainen -esitteestä. Lisätietoja saa myös kouluttajilta ja Ilmailuliiton puhelinnumerosta (09) 350 9340. Suosittelemme laskuvarjotoimintaa koskevan vakuutuksen hankkimista. Terveydentilavaatimukset Hyppääminen on urheilua ja vaatii fyysistä ja henkistä kuntoa sekä normaalia terveyttä. Hyppäämisen estävät sairaudet, jotka aiheuttavat edes hetkellistä tajuttomuutta tai toimintakyvyn menetystä tai vaativat jatkuvaa lääkitystä. Kurssilla täytetään laskuvarjohyppääjän terveydentilavakuutus, 60 vuotta täyttäneeltä henkilöltä vaaditaan myös lääkärintodistus. Koulutusorganisaatio voi tarvittaessa vaatia jäseneltään lääkärintodistuksen osoituksena kyseessä olevan henkilön terveydestä. 5

4 Laskuvarjohyppykoulutus Alkeiskurssi - ensimmäinen askel Alkeiskurssi antaa valmiudet suorittaa turvallisesti ensimmäisen tason novahypyn sekä pohjan jatkokoulutukselle. Tiivis koulutusohjelma vaatii Sinulta aktiivisuutta ja opetettujen asioiden kertaamista. Kuuntele, kysy ja selvitä. Ensimmäisen hyppysi suoritat itseaukaisuhyppynä 4000 2700 metrin korkeudesta. Sitä ennen sinun tulee suorittaa kirjallinen koe sekä käytännön kokeet uloshypystä, maahantulokierähdyksestä ja varavarjon käytöstä. Tämän jälkeen olet valmis suorittamaan laskuvarjohyppyjä aluksi kahden novahyppymestarin valvonnassa. He valvovat ja arvioivat kaikki suorituksesi sekä tekevät niistä merkinnän hyppypäiväkirjaasi joko hyväksyen tai hyläten suorituksesi. Jälkimmäinen vaihtoehto merkitsee uutta yritystä ennen eteenpäin pääsyä. Aina ennen uutta suoritusta sinun tulee saada koulutus hyppymestarilta. Jatkokoulutusta varten saat uuden oppaan: Oppilaan Opas II:n. Alkeiskoulutus Ensimmäiset seitsemän hyppyä ovat niin sanottuja tasohyppyjä, joilla opettelet vapaapudotuksen tärkeimpiä taitoja, esim. varjon avaamista ja oikeaa vapaapudotusasentoa. Tässä vaiheessa teet teoriakokeen ja siirryt peruskoulutukseen. Peruskoulutus Aluksi totuttelet lyhyisiin vapaapudotuksiin matalammasta hyppykorkeudesta, sitten opettelet vapaan pudotuksen lisätaitoja. Teet teoria- sekä varusteiden tarkastuskokeen ja siirryt jatkokoulutukseen. Jatkokoulutus Tässä vaiheessa olet jo itsenäinen oppilas etkä enää välttämättä tarvitse kouluttajaa koneeseen. Opettelet erilaisia hyppylajeja kuten kuvio-, freestyle- ja tarkkuushyppyjä sekä opettelet käyttämään erilaisia hyppyvarusteita. Teoria- ja pakkauskokeen jälkeen voit koulutus-, apulaiskoulutuspäällikön tai hyppymestarin suosituksella hakea A-lisenssiä Suomen Ilmailuliitosta. A-lisenssin omaavalla hyppääjällä on seuraavat oikeudet: ilmailumääräysten, SIL:n ohjeiden ja kerhon määräämissä rajoissa itsenäinen hyppytoiminta, urheilulaskuvarjojen pakkausoikeus ja oppilasvarjon tarkastusoikeus. 6

5 Laskuvarjokalusto ja hyppyvarusteet 5.1 Urheilulaskuvarjot Urheilulaskuvarjoja on kahdenlaisia: pää- ja varavarjoja. Kumpikin näistä on liitovarjo joka on muodoltaan siiven kaltainen, ja sen liitoluku on noin 3, eli liitäessään kolme metriä eteenpäin varjo vajoaa metrin. Päälle puettavaa kokonaisuutta kutsutaan valjaiksi. Valjaiden selkäpuolella ovat pää- ja varavarjon reput päällekkäin, varavarjo yläpuolella. Kuvat: Reppu-valjasyhdistelmät Wings hyppääjän päällä. 5.1.1 Päävarjo Päävarjo, joka koostuu kuvusta, punoksista ja sliderista, on kantohihnojen välityksellä kiinni valjaissa kolmirengaslukkojen avulla. Kupu on rakennettu tunneleista, joiden toinen pää on umpinainen. Eripituisilla kantopunoksilla kuvun kohtauskulma pidetään sellaisena, että etureuna on takareunaa hieman alempana. Liitovarjo muodostaa nostovoimaa samalla tavalla kuin lentokoneen siipi. Kuva: Kolmirengaslukko. 5.1.2 Varavarjo Varavarjona liitovarjo toimii kuten päävarjokin. Laskeuduttaessa varavarjolla laskeutumispaikka saattaa olla muualla kuin laskeutumisalueella. Tämän vuoksi alastuloasennon on oltava hyvä ja tarvittaessa maahantulossa tehdään maahantulokierähdys. 7

Päävarjon osat: 1. Kupu 6. Ohjauspunokset 2. Tunnelipari 7. Slider 3. Kuvun takahelma 8. Kantohihnat 4. Stabilisaattori 9. Apuvarjo 5. Kantopunokset 8

5.2 Reppu-valjasyhdistelmä 1. Valjaan pystyhihnojen säätösoljet 2. Päävarjon irtipäästöpampula 3. Varavarjon avauskahva 4. Rintahihna 5. Varavarjon pakkolaukaisuhihna RSL 6. Koukkupuukko (sijainti kerhokohtainen) 7. Kolmirengasolkalukot 8. FXC:n säätöyksikkö (mikäli käytössä Cypres, sen säätöyksikön paikka merkitään) 9. Reisihihnat 10. Päävarjon apuvarjo 11. Päävarjon reppu 12. Varavarjon reppu 13. Päävarjon läppä 14. Päävarjon avauskahva hyppymestarille (novakahva) 9

5.3 Lisälaitteet Pää- ja varavarjon lisäksi valjaissa on muutamia laitteita lisäämässä hyppääjän turvallisuutta. Näiden laitteiden tarkoituksena on varmistaa varavarjon aukeaminen. Varavarjon pakkolaukaisuhihnan tarkoituksena on varmistaa varavarjon avautuminen päävarjon irrottua valjaista. Suomessa käytössä on kahta tyyppiä: päävarjon toiseen kantohihnaan kiinnitetty (Reserve Static Line, RSL) tai molempiin kantohihnoihin kiinnitetty (LOR). Molemmat järjestelmät liittävät päävarjon kantohihnan/-hihnat ja varavarjon aukaisujärjestelmän yhteen. Hyppääjän on mahdollista vapauttaa varavarjon pakkolaukaisuhihna avaamalla päävarjon kantohihnaan kytketty pikalukko. Kun päävarjon kantohihnat ovat päävarjon irtipäästön (7.1) jälkeen irronneet kolmirengaslukoista, päävarjo valjaista IRROTESSAAN kiristää varavarjon pakkolaukaisuhihnan ja avaa varavarjon. Varavarjon pakkolaukaisuhihna on vain apuväline. Hyppääjän on AINA itse avattava varavarjo vetämällä varavarjon kahvasta! Kuva: Varavarjon pakkolaukaisuhihna RSL ja avattu kolmirengaslukko. Toinen lisälaite varavarjon aukaisuun on automaattilaukaisin (Automatic Activation Device, AAD). Käytössä on kahta eri mallia: FXC ja Cypres. Laitteiden tarkoitus on avata varavarjo, jos hyppääjä putoaa liian kovalla vauhdilla liian matalalla. Molemmat laitteet säädetään toimimaan määrätyssä korkeudessa (300 m). Oppilaan ollessa kyseessä vain hyppymestarilla on oikeus säätää automaattilaukaisinta. FXC:n säätölaitteessa on JUMP/OFF-nuppi, jonka on koko ajan oltava JUMP-asennossa. On olemassa kaksi tilannetta, joissa FXC:n JUMP/OFF-nuppi käännetään OFF-asentoon: koneella alas tultaessa hyppymestarin käskystä (8.1.3) laskeuduttaessa veteen (8.3.1). Kuva: Varavarjon automaattilaukaisimien Cypres ja FXC käyttö- ja säätöyksiköt. 10

5.4 Muut hyppytoiminnassa käytettävät varusteet Kova kypärä, jossa kiinnityshihna on kypärän ulkopuolella. Radiovastaanotin vähintään kolmella ensimmäisellä hypyllä. Suojalasit: suojaavat silmiä viimalta ja roskilta. Haalarit, joissa ei saa olla tarttuvia taskuja tai ulokkeita, jotka voivat jäädä kiinni tai josta hyppääjä voi vahingossa ottaa kiinni. Haalareiden alle puetaan verryttelypuku tai muu vaatetus, jossa voi liikkua vapaasti. Pelastusliivit: koulutuspäällikön harkinnan mukaan, jos hyppypaikalla on ilmeinen hukkumisvaara. Korkeusmittari: nollataan maassa. Kiinnitetään käteen. Koukkupuukko: käytetään takertumien selvittämiseen sotkeutumis- tai törmäämistilanteissa. Sormikkaat: pakolliset oppilailla. Niiden on oltava lämpimät muttei liian paksut eikä liukkaat. Kengät: oltava hyppytoimintaan soveltuvat (ei koukkuja tms.). Mitään tarpeetonta ei saa olla hypyn aikana mukana (esimerkiksi avaimet tai kynät). Lisäksi aina hyppäämään tultaessa on mukana oltava: Hyppypäiväkirja. 5.5 Hyppyvarusteiden käsittely Ei saa heitellä. Ei saa istua päällä. Ei saa nostaa kantohihnoista, aukaisukahvoista tai vaijereiden suojaputkista. Ei saa laahata maassa (myöskään päävarjoa). Ei saa jättää auringonvaloon. Ei saa altistaa kosteudelle tai likaantumiselle. Koska laskuvarjokangas on erittäin tulenarkaa, on tupakointi kielletty laskuvarjojen lähellä. Oppilas saa pakata päävarjon A-, B-, C- tai D-lisenssin omaavan hyppääjän valvonnassa. Päävarjon pakkauksista pidetään kirjaa. Varavarjon saa pakata vain siihen koulutuksen saanut henkilö. Varusteet palautetaan aina hypyn jälkeen omille paikoilleen. 11

6 Hyppytapahtuma 6.1 Valmistautuminen hyppyyn Hyppytapahtuma ei suinkaan ala siitä, kun poistutaan koneesta ilmassa. Jotta kaikki sujuisi hyvin, on tärkeää huolehtia myös valmisteluista. Päätös hypätä on hyvä tehdä jo edellisenä päivänä, sillä näin ehtii henkisesti valmistautua tulevaan suoritukseen. Riittävä yöuni ja ravinto ovat myös tärkeitä. Väsyneenä tai nälkäisenä keskittyminen on vaikeaa. Ennen hyppäämään kirjoittautumista (pokalistan täyttöä) kootaan kaikki tarvittavat varusteet ja ilmoittaudutaan hyppäämään. Varusteita on hyvä sovittaa päälle, jotta niihin voi tehdä tarvittavat säädöt ajoissa ennen koneelle lähtöä. Suoritusta harjoitellaan joko itsenäisesti tai hyppymestarin kanssa. Mikäli mahdollista, seuraa ennen omaa pokaasi toisten hyppääjien ohjailua varjon varassa nähdäksesi ylä- ja pintatuulien vaikutuksen ohjaamiseen ja laskeutumiseen. Ennen koneelle menoa hyppymestari tarkastaa, että varusteet on puettu oikein päälle. Tarkastuksen jälkeen varusteita ei saa säätää ilman hyppymestarin lupaa! Vallitsevan tuulen mukainen ohjauskuvio (6.5.5) käydään vielä läpi ennen koneelle menoa. Oppilaat saavat mennä koneelle vain hyppymestarin johdolla. 6.2 Toiminta koneessa Kone kuormataan yleensä käänteisessä järjestyksessä eli se, joka menee koneeseen ensimmäisenä hyppää viimeisenä (poikkeuksena hyppymestari). Varo varusteiden tarttumista koneessa oleviin ulokkeisiin aina koneessa liikkuessasi. Suojaa erityisesti varjojen aukaisukahvoja. Jos takerrut kiinni johonkin, älä revi väkisin vaan ilmoita hyppymestarille. Vältä turhaa liikkumista. Pidä mahdolliset istuinvyöt kiinni, kunnes hyppymestari aukaisee ne tai antaa luvan aukaisuun. Ilmailumääräyksen OPS M6-1 perusteella saadaan ilma-aluksella, jossa on enintään kymmenen matkustajapaikkaa, kuljettaa sen päällikön ja hyppääjien suostumuksella ja omalla vastuulla enintään kymmentä hyppääjää ilman hyväksyttyä istuinta tai istuinpaikkaa ja käyttämättä istuin- tai turvavyötä. Jos lennon aikana huomaat omissa tai muiden varusteissa jotain poikkeavaa, ilmoita siitä heti hyppymestarille. Keskity omaan hyppyysi. Huomioi muut koneessa olijat äläkä häiritse heidän keskittymistään. Koneen päällikkö on lentäjä, mutta sinun päällikkösi on hyppymestari. 12

6.3 Uloshyppy Lähestyttäessä uloshyppypaikkaa kone lentää tuuliolosuhteiden perusteella määriteltyä linjaa. Jo hyvissä ajoin ennen uloshyppypaikkaa hyppymestarisi tarkastaa varusteesi. Hyppykorkeutta on silloin säästä riippuen 2700 4000 metriä. Hyppymestari komentaa: SIIRRY / YLÖS! Siirry- tai Ylös-komennolla valmistaudut siirtymään ovelle. Hyppymestari komentaa: OVELLE! Ovelle-komennolla hyppymestari auttaa sinua, kun siirryt ovelle (varoen repun osumista koneeseen) uloshyppyasentoon, jolloin kummatkin hyppymestarit pitävät sinusta kiinni. Tarvittaessa sisällä oleva hyppymestari antaa lisäkomentoja. Kun olet valmis, siirrä katseesi sisäpuolella olevaan hyppymestariin ja tee uloshyppytarkistus. Eli pidä katseesi hyppymestarissa ja sano kovalla äänellä: TARKISTUS SISÄÄN! Tällä varmistat sisällä olevan hyppymestarin valmiuden, joka ollessaan valmis nyökkää jolloin voit jatkaa eteenpäin. Pidä katseesi hyppymestarissa niin kauan kunnes hän antaa merkin! Tämä jälkeen tarkista ulkona olevan hyppymestarin valmius. Siirrä katseesi olkapääsi yli ulos hyppymestariin ja sano kovalla äänellä: TARKISTUS ULOS! Tällä varmistat ulkona olevan hyppymestarin valmiuden, joka ollessaan valmis nyökkää jolloin voit jatkaa eteenpäin. Pidä katseesi hyppymestarissa niin kauan kunnes hän antaa merkin! Kun olet varmistanut hyppymestareiden valmiuden voit aloittaa rytmikkään uloshyppylaskennan ääneen. TAIVUTA siirrä ja pidä katseesi liikuta vartaloasi liikuta vartaloasi ponnista sivuttain ulospäin ottaen hyvän taivutuksen ja siirrä välittömästi kädet ja jalat symmetrisesti vapaapudotusasentoon. Pidä katseesi koneessa mahdollisimman pitkään koko uloshypyn ajan, sillä se edesauttaa hyvää uloshyppyä. Laske myös ääneen 105 saakka ja aloita hypyn kulku. Laskeminen on tärkeää opetella heti alusta, sillä se on käytännössä ainut tapa säilyttää ajantaju tässä vaiheessa hyppyuraa. Laskeminen tapahtuu ääneen huutamalla (101...105). Uloshyppyharjoituksissa opetellaan oikeaa rytmiä, joten ei huudeta vain numeroita vaan sekunteja. Ilmassa muutama sekunti voi tuntua hyvinkin pitkältä ajalta. 13

6.3.1 Vapaapudotus Uloshypyssä taivuta lantiosta, siirrä kädet ja jalat oikeaan asentoon ja pidä katse koneessa niin kauan kuin mahdollista, pyri rentoutumaan puhaltamalla ilmat suun kautta ja pidä leuka ylhäällä. Kuvittele puskevasi lantiota ilman halki. Aloita ja suorita omatoimisesti TARKKAILUKEHÄ laskettuasi sataan viiteen: 1. Maa o Siirrä katseesi 45 kulmassa alaspäin ja valitse jokin iso helposti löydettävä kiintopiste 2. Mittari o Pidä taivutus, siirrä katseesi mittariin ja lue lukema. 3. Korkeus (VV-HM, varavarjon puoleinen hyppymestari) o Katso vasemmalle puolella olevaa hyppymestaria käsivarren alta ja sano hänelle korkeusmittarin lukema. Hyppymestari voi tässä vaiheessa korjata asentoasi käsimerkein. Jos asennossa ei ole mitään korjattavaa niin saat OK-käsimerkin (peukalo ylös). Älä jatka tarkkailukehää ennen kuin olet saanut OK-käsimerkin! 4. Korkeus (PV-HM, päävarjon puoleinen hyppymestari) o Katso oikealla puolella olevaa hyppymestaria käsivarren alta ja suorita sama toimenpide kuin edellä. Jos kaikki on kunnossa saat OK-käsimerkin, älä jatka tarkkailukehää ennen kuin olet saanut OK-käsimerkin! Tarkkailukehän avulla säilytät tietoisuuden korkeudesta ja suunnasta. HARJOITUSVETO: aloita itsenäisesti, mutta jos näet harjoitusveto käsimerkin, se on merkkinä harjoitusvedon aloittamiseksi. Toimi rytmikkäästi ja sano toimenpiteet ääneen. TAIVUTA o Työnnä lantiota alaspäin / varmista taivutus. TARTU o Siirrä vasen käsi pääsi yläpuolelle siten, että peukalo koskettaa päätäsi (otsaa) kämmenen ollessa auki. Pidä katse ylhäällä. Siirrä oikea kätesi päävarjon avauskahvalle kämmen auki. Kosketa kahvaa ja paina mieleesi kahvan paikka, on tärkeää tuntea selvästi missä se on. Käsien liikkeiden on tapahduttava symmetrisesti, samalla tasolla ja yhdenaikaisesti. Vain kädet liikkuvat, pään tai muun vartalon asento ei muutu lainkaan. Taivutus säilyy ja leuka pysyy ylhäällä. VEDÄ o Palauta kädet alkuperäiseen asentoon symmetrisesti sekä yhdenaikaisesti. Vain kädet liikkuvat, pään tai muun vartalon asento ei muutu lainkaan. HUOM. Tämä on harjoitusveto, joten älä vedä oikeasti. Harjoitusvedon jälkeen seuraa korkeutta jatkuvasti n. 5 sekunnin välein ja mahdollisia käsimerkkejä. Samalla keskityt myös suunnan pitämiseen ja oman vapaapudotusasentosi hallintaan. Kun saavutat tasosta riippuen avauskorkeuden tee rauhallinen avausmerkki eli heilauta käsiäsi ristiin pääsi edessä. HETI tämän jälkeen avaa päävarjo eli TAIVUTA, TARTU, VEDÄ, laske 101 105 ja tarkista lentääkö varjosi Muista! Tärkein asia jokaisella hypylläsi on korkeuden tarkkailu! Aika kuluu yllättävän nopeasti, silti ei tarvitse hosua. Kun olet hyvin selvillä korkeudesta, avauskorkeuskaan ei tule yllätyksenä. 14

6.4 Varjon avaus 6.4.1 Avaus Avauskorkeus ensimmäisellä hypylläsi on 1600 metriä. Ensin näytät avausmerkin jolla ilmoitat muille avaavasi varjosi. Avausmerkin jälkeen aloitat rauhallisesti ja täsmällisesti avaustoimenpiteet. Varjon ei siis pidä olla auki heti 1600 metrissä. Avaus tehdään samalla tavalla kuin harjoitusveto, erona on vain se, että apuvarjon kahvasta tartutaan kunnolla kiinni ja apuvarjo heitetään ilmavirtaan. TAIVUTA - TARTU - VEDÄ Tämän jälkeen laske ääneen 101, 102 105, jonka jälkeen tarkistat varjon, suoritat mahdolliset selvitystoimenpiteet ja teet varavarjotoimenpiteet mikäli varjo ei selviä tai ei lennä. Tasoilla 1 2 VV-HM pitää sinusta kiinni avautumiseen saakka ja tasoilla 3 7 HM varmistaa avautumisen. Avauksen tärkeysjärjestys 1) avaa varjo 2) avaa avauskorkeudessa 3) avaa stabiilissa asennossa Avaustapahtuman tärkeysjärjestys: 1. Kaikkein tärkeintä on ylipäätään avata laskuvarjo jokainen novahyppy on itseaukaisuhyppy, eli sinun tehtäväsi on aina avata itse varjosi. 2. Jokaiselle hypyllä on aina määrätty avauskorkeus, jossa varjo on ehdottomasti avattava. 3. Pyri avaamaan varjosi stabiilissa asennossa, mutta se ei ole niin tärkeää kuin varjon avaus, joka siis ohittaa tärkeysjärjestyksessä muut. 15

6.4.2 Varjon avautuminen ja lentokuntoon saattaminen Ilmavirtaan heittämäsi apuvarjo vetää sisäpussin ulos repusta. Punokset alkavat purkautua kumilenkeistään. Kupu tulee ulos sisäpussista ja alkaa kehittyä keskeltä. Slider liukuu punoksia pitkin alas hidastaen kuvun aukeamista. Sinun tehtäväksesi jää varjon tarkastaminen ja sen lopullinen avaaminen. Kun olet päässyt laskemisessa 105:een, tarkasta varjo. Varjo LENTÄÄ, kun kupu on säännöllisen muotoinen punokset ovat kireällä slider on suorakaiteen muotoinen. Tarkastettuasi varjon vie kädet takimmaisille kantohihnoille. Jos punokset ovat kierteellä, avaa ne potkimalla ja levittämällä kantohihnoja (SELVITÄ). Vedä molemmista ohjauslenkeistä (sijaitsevat takimmaisten kantohihnojen takapuolella) alaspäin avataksesi puolijarrut. Puolijarrut saat avata vasta kierteiden poiston jälkeen. Tarvittaessa pumppaa slider alas ja tunnelit auki. Pumppaus tehdään vetämällä ohjauslenkit rauhallisesti muutamaksi sekunniksi noin vyötärön tasolle ja palauttamalla ohjauslenkit sitten rauhallisesti takaisin yläasentoon. Pumppauksen voit toistaa useampia kertoja (SELVITÄ). Mikäli varjo EI LENNÄ tai EI SELVIÄ, siirry välittömästi varavarjotoimenpiteisiin (7.1). Kun olet suorittanut varjon lopullisen avaamisen, tarkasta seuraavat asiat: ilmatila (myös kierteiden avauksen ja pumppauksen aikana, väistä tarvittaessa ja/tai varoita huutamalla (8.2.2)) korkeus (myös kierteiden avauksen ja pumppauksen aikana) kahvat taskuissaan (varavarjon kahva ja päävarjon irtipäästöpampula) sijaintisi ja maalialueen sijainti. Aloita ohjaaminen ja käännä varjo tarvittaessa vastatuuleen. 16

6.5 Ohjaaminen 6.5.1 Lentotilat Täysiliito: Puolijarrutustila: Täysijarrutus: Sakkaus: Nosta ohjauslenkit täysin ylös. Varjo saavuttaa suurimman vaakanopeuden ja lentää parhaiten vastatuuleen. Vedä/nosta ohjauslenkit hartioiden korkeudelle. Varjo jarruttaa. Vedä ohjauslenkit noin lantion tasalle. Varjo jarruttaa voimakkaasti. Jos ohjauslenkkejä painetaan vielä täysijarrutustilaa alemmaksi, varjo lakkaa lentämästä. Sakkauksessa varjon vajoamisnopeus kasvaa, joten varo sakkauttamasta varjoasi matalalla. Varjo palautetaan sakkaustilasta nostamalla ohjauslenkkejä RAUHALLISESTI 10 20 cm. Tämän jälkeen tarkasta varjo ja selvitä sitä tarpeen mukaan (6.4). Kokeile varjon eri lentotiloja, mutta muista, että kaikki ohjauskokeilut tulee tehdä yli 600 metrissä.. Täysiliito Puolijarrutus Täysijarrutus 17

6.5.2 Ilma- ja maanopeus Liitovarjo on hyvin turvallinen, mutta se voi olla suuren suorituskykynsä takia väärin käytettynä hyppääjälle vaarallinen. On tärkeää tietää varjon ominaisuudet ja hallita oikea käyttötapa. Liitovarjo lentää ilmassa aina samaa nopeutta täysiliidossa (noin 8-10 m/s) tuulista riippumatta. Tätä vakionopeutta kutsutaan ilmanopeudeksi, johon ei vaikuta se, lennetäänkö myötä-, sivu- vai vastatuuleen. Maanopeus on nopeus, jolla varjo liikkuu maahan nähden. Maanopeus muuttuu riippuen siitä, mihin suuntaan tuuleen nähden lennetään. Liitovarjo liikkuu maahan nähden nopeammin myötätuuleen kuin vastatuuleen. Tämän takia liitovarjolla pyritään aina laskeutumaan vastatuuleen (6.5.5). Kuva: Ilma- ja maanopeus. 18

6.5.3 Turbulenssi Turbulenssi ja epätasaiset ilmavirtaukset voivat muuttaa tunneleihin kohdistuvan virtauksen suuntaa siten, että varjo menettää kantokykynsä. Voimakas turbulenssi voi tyhjentää kuvun osittain tai jopa kokonaan. Tyhjentynyt kupu täyttyy uudestaan, kun kupu saavuttaa oikean kohtauskulman ilmavirtaan nähden. Turbulenttinen sää voi estää hyppäämisen, vaikka tuulen voimakkuus ei ylittäisikään oppilastoiminnan tuulirajaa. Jos joudut varjon varassa turbulenssiin, lennä täydessä liidossa. Liian suurilla jarruilla lentäminen saattaa aiheuttaa kuvun sakkaamisen pyörteen vaikutuksesta. Pyörre eli turbulenssi voi olla minkä kokoinen tahansa. Pyörteet ovat halkaisijaltaan muutamasta metristä kymmeniin metreihin. Pyörteet syntyvät ilman vapaan virtauksen rikkovista esteistä, kuten rakennuksista, puista, kukkuloista ja maaston lämpötilaeroista (nousevat ja laskevat ilmavirtaukset). Myös toisen laskuvarjon taakse ilmassa muodostuu turbulenssi. Hyppääjälle vaarallisimpia ovat yleensä esteistä ja nousevista tai laskevista ilmavirtauksista johtuvat pyörteet. Pyörteitä voi välttää laskeutumalla tarpeeksi kauas esteistä ja esimerkiksi hiekan reunasta, jossa virtausten suunnat muuttuvat. Kuva: Rakennukset ja lämmin maa aiheuttavat turbulenssia. 19

6.5.4 Käännökset Vasemmasta ohjauslenkistä vetämällä varjo kääntyy vasemmalle ja oikeasta vetämällä vastaavasti oikealle. Varjo kallistuu käännöksen suuntaan, joten myös vajoamisnopeus kasvaa. Tämän takia MATALALLA EI SAA TEHDÄ JYRKKIÄ KÄÄNNÖKSIÄ. Käännökset täysiliidosta vaativat suuren lentonopeuden takia suuren kääntösäteen. Varjo kallistuu käännöksessä sitä enemmän, mitä enemmän toista ohjauslenkkiä painetaan alaspäin. Tällöin myös vajoaminen kiihtyy. Käännökset puolijarrutuksesta tehdään pitämällä toinen ohjauslenkki hartioiden tasalla ja painamalla toista alemmaksi. Varjo kääntyy nopeammin mutta ei kallistu niin paljon. Vajoaminen ei ole niin voimakasta kuin täysiliitokäännöksessä. Käännökset täysijarrutuksesta tehdään nostamalla vastakkaista ohjauslenkkiä. Varjo reagoi nopeasti ja kallistuu vähemmän kuin muissa lentotiloissa. Täysijarrutustilassa kupu on lähellä sakkaustilaa, joten käännökset on tehtävä hyvin varovasti. Mitä suurempi varjon lentonopeus on käännöksessä, sitä suurempi on myös varjon vajoamisnopeus ja kääntösäde. KOKEILE VARJON KÄYTTÄYTYMISTÄ, ÄLÄ PELKÄÄ OHJATA! Kuva: Täysiliitokäännöksessä varjo kallistuu voimakkaasti käännöksen suuntaan. 20

6.5.5 Laskeutumiskuvio Tarkastettuasi ilmatilan, korkeuden, kahvat ja sijainnin aloita ohjaaminen ja käännä varjo tarvittaessa vastatuuleen, jotta pysyt suunnitellulla tuulisektorilla etkä ajaudu liian aikaisin maalialueen lähelle. Vedä mielessäsi viiva nykyisestä paikastasi loppukuvioiden aloituskohtaan ja aseta sille muutama välietappi (kuvassa A ja B). Pudota korkeutta riittävästi ennen seuraavalle välietapille siirtymistä, tarvittaessa lennä hetki vastatuuleen jotta et lähesty sitä liian aikaisin. Selvitä myös sektorin sivurajat, joita et ylitä. Kokeile tämän jälkeen varjon käyttäytymistä eri lentotiloissa: täysiliito, puolijarrutus, täysijarrutus ja käännökset. Harjoittele myös loppuvetoa. Lähesty laskeutumisaluetta ottaen huomioon tuuliolosuhteet ja em. lähestymispisteet. Viimeisen 300 metrin matkalla suoritat laskeutumiskuvion, johon kuuluu kolme osaa: myötätuuliosa, perusosa ja finaali. Säännöllisin osuus on finaali, muut riippuvat osuudet tuuliolosuhteista, katso seuraavaa sivua. Tuulisektori on ilmatilakaistale, jossa pysymällä pääset laskeutumaan maalialueelle. Se sijaitsee tuulilinjan molemmin puolin. Oikean uloshyppypaikan ja maalipisteen välinen linja on tuulilinja, pysy sen läheisyydessä. Mitä lähempänä maalialuetta lennetään, sitä kapeampi on tuulisektori. Laskeutumiskuvio kannattaa lentää varjo puolijarrutuksessa. Puolijarrutustilassa lennettäessä maanopeus on pienempi, varjo kääntyy nopeammin sekä vajoaa käännöksissä vähemmän kuin täysiliidossa. Myötätuuliosa aloitetaan 300 metrin korkeudessa tuulen yläpuolelta (aloituspiste riippuu tuulen voimakkuudesta). Myötätuuliosa lennetään tuulen alapuolelle noin 100 metriä maalipisteen sivussa. Tuulen alapuolelle lennettävä matka riippuu maatuulen voimakkuudesta. 21

Perusosa on sivutuuleen lennettävä osuus. Myötätuuliosalta käännytään perusosalle noin 200 metrin korkeudella. Perusosalla lennetään suoraan maalipisteen taakse tuulen alapuolella. Mitä kovempi tuuli on, sitä enemmän on pidettävä varjoa kääntyneenä vastatuulen suuntaan päästäkseen perusosalla maahan nähden suoraan sivutuuleen. Vastatuuliosa eli finaali aloitetaan suoraan maalipisteen takaa tuulen alapuolelta. Aloituspiste muuttuu tuulen voimakkuudesta riippuen. Kovalla tuulella finaalin aloituspiste on lähempänä maalipistettä. Finaaliin, joka siis lennetään vastatuuleen, käännytään 100 metrin korkeudessa. Varjo saattaa pyrkiä kääntymään, joten sitä tulee OHJATA maahan asti, jotta se pysyisi tarkasti vastatuulessa. Jos huomaat lentäväsi finaalissa myötätuuleen, ÄLÄ käänny vastatuuleen vaan laskeudu myötätuuleen. Myötä- tai sivutuuleen laskeutuminen on turvallisempaa kuin käännöksessä maahan osuminen! Jos ollaan liian matalalla voidaan lentää katkoviivan A mukaan. Jos korkeutta on liikaa voidaan lentää katkoviivan B mukaan. Kovalla tuulella myötätuuliosuus aloitetaan kauempaa ja loppukuviot lennetään lähempänä maalia, perusosan ollessa lyhyt. Katkoviivalla esitetty.. Laskeutumisen tärkeysjärjestys: 1. Suora finaali (tärkeintä on, ettei varjo ole laskeuduttaessa käännöksessä) 2. Tee loppuveto aina vähintään puolijarrutustilaan 3. Pyri laskeutumaan vastatuuleen, esteettömälle alueelle Muista aina laskeutumisen tärkeysjärjestys, se auttaa sinua laskeutumaan turvallisesti! 22

6.5.6 Loppuveto ja maahantulo Ollessasi finaalissa noin 50 metrin korkeudessa ota hyvä alastuloasento: kädet ohjauslenkeissä leuka kiinni rinnassa ja hampaat yhdessä polvet joustavasti hiukan koukussa ja TIUKASTI yhdessä jalkaterät 45 astetta etenemissuunnasta sivulle ja TIUKASTI yhdessä jalkapohjat samalla tasolla ja maanpinnan suuntaiset. Samalla kun otat alastuloasennon, siirrä ohjauslenkit korvien tasalle. Kun korkeutta on 2-3 metriä, tee loppuveto painamalla ohjauslenkit terävästi täysijarrutustilaan. Ensimmäisillä kolmella hypyllä sinulla on radiovastaanotin, josta kuulet ohjeita esimerkiksi seuraavasti: hyppy 1 - tarvittavat ohjeet ja laskeutuminen ohjatusti hyppy 2 - ohjeet tarvittaessa (laskeutuminen ohjatusti) hyppy 3 - ohjeet vain tarvittaessa. Kun olet noin puiden latvojen tasolla, maa näyttää hyökkäävän silmille. Älä säikähdä, vaan keskity oikeaan alastuloasentoon ja loppuvedon oikeaan ajoitukseen. Korkeuden arvioinnissa voit käyttää apuna esimerkiksi tuulipussin tolppaa, rakennuksen kattoa tai maalialueella olevia ihmisiä. Jos teet loppuvedon liian aikaisin ja varjo pysähtyy liian korkealle, PIDÄ OHJAUSLENKIT TÄYSIJARRUTUSTILASSA. Valmistaudu maahantulokierähdykseen. Jos nostat ohjauslenkit uudelleen ylös, varjo hyökkää eteenpäin ja tulet kovaa maahan. Mikäli et kuule loppuvetokomentoa, niin tee loppuveto itsenäisesti. Jos loppuvedon ajoitus on väärä tai se tehdään huonosti, voi maahantulo olla kova. Tämän vuoksi VALMISTAUDU AINA TEKEMÄÄN MAAHANTULOKIERÄHDYS. Suurin osa oppilaiden loukkaantumisista on nilkan nyrjähdyksiä tai murtumia, joista valtaosa olisi vältettävissä hyvän alastuloasennon pitämisellä loppuun saakka. Kuva: Loppuveto. 23

Kuva: Alastuloasento ennen loppuvetoa. Muista aina varjon varassa: tarkkaile ilmatilaa tarkkaile korkeutta vältä rajuja ohjausliikkeitä (8.2.1) tarkkaile sijaintiasi ja ohjaile ohjeistetulla alueella ja suunnitellulla reitillä älä lennä toisen hyppääjän lähellä alempana olevalla on etuajo-oikeus varjo ei käänny hetkessä tarkkaile tuulipussia käänny finaaliin 100 m:ssä suora finaali ohjaa varjoa maahan saakka. 6.5.7 Varjon tukahduttaminen Kun olet laskeutunut, varjo saattaa hiukan kovemmalla tuulella alkaa vetää sinua perässään. Saat varjon tukahtumaan päästämällä irti toisesta ohjauslenkistä ja vetämällä toisesta kupua luoksesi. Samalla voit juosta varjon toiselle puolelle. Tämä kääntää varjoa niin, ettei tuuli enää pääse täyttämään tunneleita. Aivan viimeisenä keinona voit tehdä päävarjon irtipäästön (7.1). ÄLÄ JÄÄ MAAHAN MAKAAMAAN ELLET TARVITSE APUA. Jos näet hyppääjän vaikeuksissa, velvollisuutesi on auttaa häntä. 24

6.5.8 Radiokomennot Sinulla on mukanasi radiovastaanotin vähintään kolmella ensimmäisellä hypyllä. Radion tarkoituksena on avustaa sinua ohjaamisessa ja loppuvedon oikea-aikaisessa suorittamisessa. Toimi joka hypyllä itsenäisesti, sillä ohjeita annetaan vain tarvittaessa. Radio on vain apuväline, jossa voi esiintyä häiriöitä. 1. Yhteyskokeilu ennen koneen kuormausta 2. Yhteyskokeilu ilmassa 3. Käännökset 4. Jarruttaminen 5. Jarrutuksen vähentäminen 6. Itsenäinen ohjaaminen 7. Loppuveto KUTSU = kuittaus kättä nostamalla KUTSU + HEILUTA JALKOJA kuittaus jalkojen heilutuksella KUTSU + VASEN, VASEN, SUORAAN käännä niin kauan, kunnes kuuluu komento SUORAAN KUTSU + JARRUTA, JARRUTA jokaisella komennolla laske ohjauslenkkejä 10 15 cm KUTSU + NOSTA, NOSTA jokaisella komennolla nosta ohjauslenkkejä 10 15 cm KUTSU + LIIDÄ täysiliito KUTSU + OHJAA ITSENÄISESTI jatka ohjaamista itsenäisesti kumoaa edellisten komentojen vaikutuksen KUTSU + JALAT YHTEEN hyvä alastuloasento, jalat tiukasti yhdessä VEDÄ paina ohjauslenkit terävästi täysijarrutustilaan, pidä alastuloasento 25

7 Lentää, ei lennä Varjo ei välttämättä ole aina avautumisen jälkeen täysin kehittynyt vaan vaatii kierteiden poiston ja/tai pumppausta. Molemmat ovat aivan normaaleja toimenpiteitä varsinkin pakkolaukaisuhypyillä (syynä esimerkiksi huono uloshyppy tai lentokoneen alhainen ilmanopeus). Varjo lentää, vaikka punoksissa on kierrettä, kuvun reunatunnelit ovat tukossa ja slider on ylhäällä, mikäli varjo täyttää lentävän laskuvarjon kriteerit: kupu on säännöllisen muotoinen punokset ovat kireällä slider on suorakaiteen muotoinen. Muista aina tarkkailla korkeutta, jotta voit tarvittaessa ajoissa suorittaa varavarjotoimenpiteet (7.1). JOS ET OSAA PÄÄTTÄÄ, LENTÄÄKÖ PÄÄVARJO VAI EI, SE EI LENNÄ! => TEE VARAVARJOTOIMENPITEET LENTÄÄ - TÄYSIN KEHITTYNYT Täysin kehittynyt: - kupu on säännöllisen muotoinen - punokset ovat kireällä - slider on suorakaiteen muotoinen ja alhaalla. 26

LENTÄÄ SELVITÄ Slider ylhäällä: - pumppaa slider alas - tarkkaile korkeutta. LENTÄÄ SELVITÄ Slider ylhäällä ja kierrettä: - levitä kantohihnoja, potki kierre auki ja pumppaa slider alas - tarkkaile korkeutta. 27

LENTÄÄ SELVITÄ Reunatunnelit tukossa ja slider ylhäällä: - pumppaa slider alas ja tunnelit auki - tarkkaile korkeutta. LENTÄÄ SELVITÄ Reunatunneli tukossa, slider ylhäällä ja kierrettä punoksissa: - levitä kantohihnoja, potki kierre auki, pumppaa slider alas ja tunneli auki - tarkkaile korkeutta. 28

LENTÄÄ SELVITÄ Avautumassa oleva varjo: - pumppaa kupu tarvittaessa auki - tarkkaile korkeutta. LINE OVER EI LENNÄ Tee varavarjotoimenpiteet (7.1). 29

7.1 Varavarjon käyttö Tärkeät korkeudet: 4 000 2 700 m - Uloshyppykorkeus. 600 m - Tähän asti voit selvittää päävarjoa eli poistaa kierteitä, pumpata slideriä alas ja reunatunneleita auki. - Jos yritykset eivät onnistu 600 metriin mennessä, tee varavarjotoimenpiteet. 300 m - Tämän korkeuden alapuolella ei suositella päävarjon irtipäästöä (esimerkiksi törmättyäsi toiseen hyppääjään (8.2.2)), sillä varavarjo ei välttämättä ehdi avautua. Mikäli joudut tilanteeseen, jossa sinulla on korkeutta alle 300 metriä ja päävarjosi ei lennä, avaa suoraan varavarjo tekemättä päävarjon irtipäästöä (kohdat 5-7 alla). Varavarjotoimenpiteet: 1. Pidä taivutus. 2. Tarkasta korkeus. 3. Katso päävarjon irtipäästöpampulaa (oikealla) ja ota siitä kiinni molemmin käsin. 4. Murra tarra ja vedä kädet suoriksi alaviistoon. 5. Katso varavarjon kahvaa (vasemmalla) ja ota siitä kiinni molemmin käsin. 6. Murra tarra ja vedä kädet suoriksi alaviistoon. 7. Taivuta. 30

ULOSHYPPY 4000 2700 m 1600 m AVAUSKORKEUS (I-taso) 1600 m 105 105 105 LENTÄÄ LENTÄÄ - SELVITÄ EI LENNÄ TARKASTA Ilmatila Korkeus Kahvat Sijainti SELVITÄ KIERTEET Tarkkaile korkeutta Tarkkaile ilmatilaa PUMPPAA SLIDER ALAS JA TUNNELIT AUKI Tarkkaile korkeutta Tarkkaile ilmatilaa EI LENNÄ EI LENNÄ TEE VARAVARJO- TOIMENPITEET 600 m LENTÄÄ LENTÄÄ 600 m TARKASTA Ilmatila Korkeus Kahvat Sijainti TARKASTA Ilmatila Korkeus Sijainti 300 m 300 m 300 metrin alapuolella ei suositella päävarjon irtipäästöä (esimerkiksi törmättyäsi toiseen hyppääjään (8.2.2)), sillä varavarjo ei välttämättä ehdi avautua. Jos joudut hypylläsi tilanteeseen, jossa sinulla on korkeutta alle 300 metriä ja päävarjosi ei lennä, avaa suoraan varavarjo tekemättä päävarjon irtipäästöä. 31

8 Vaaratilanteet hyppytoiminnassa 8.1 Vaaratilanteet koneessa ja uloshypyssä 8.1.1 Repun aukeaminen koneessa Repun (pää- tai varavarjon) tahaton aukeaminen johtuu yleensä hyppääjän varomattomasta liikkumisesta. Reppu, varavarjon kahva tai päävarjon aukaisujärjestelmä voi tarttua kiinni. Rauhallinen, tarpeettomia liikkeitä välttävä liikkuminen ehkäisee tarttumistilanteita tehokkaasti. Jos oma tai jonkun muun reppu kuitenkin aukeaa, estetään varjon avautuminen sekä ilmoitetaan asiasta hyppymestarille. Koneen lentäessä ovi auki on mahdollista, että repun auetessa varjo joutuu ilmavirtaan. Jos varjo purkautuu koneen sisällä ja ilmavirta tarttuu siihen, se vetää varjon hyppääjineen ulos. Tällöin on mahdollista, että lentokone ja hyppääjä vahingoittuvat. Jos reppusi aukeaa ovella ja varjo karkaa ovesta ulos, hyppää ulos asennosta välittämättä. Tällaisessa tapauksessa hyppymestari auttaa sinut ripeästi ulos. Nopealla toiminnalla tilanne voidaan pelastaa. 8.1.2 Hätähyppy Jos lentäjän täytyy keventää konetta tai kone on ohjauskyvytön, hyppymestari komentaa hyppääjille HÄTÄHYPPY! Hypättäessä tasokoulutusta sinun päällikkösi on hyppymestari, jonka kanssa olet suorittamassa tasohyppyä. Tämä saa hätähyppykomennon lentäjältä ja komentaa hyppääjille HÄTÄHYPPY KÄYTETÄÄN PÄÄVARJOA / VARAVARJOA (YLÖS / SIIRRY ) OVELLE. Hätähyppyä ei tehdä alle 300 metrin korkeudessa. Korkeuden ollessa 300 1300 metriä toimi seuraavasti: 1. katso ja tartu molemmilla käsillä varavarjon kahvaan 2. siirry hyppymestarin komentojen mukaan ovelle pitäen kädet varavarjon kahvalla 3. hyppää ulos asennosta riippumatta MENE-komennolla 4. vedä varavarjon kahvasta välittömästi uloshypyn jälkeen, taivuta 5. tarkista varjo. Korkeuden ollessa yli 1300 metriä 1. hyppymestari ottaa sisäpuolen jalkahihnasta ja kädestä kiinni 2. siirry tavalliseen tapaan ovelle oman hyppymestarisi komentojen mukaan 3. ovella ota välittömästi uloshyppyasento ja hyppää taivuttaen ulos MENE-komennon kuultuasi 4. avaa päävarjo Taivuta Tartu Vedä ja laske 101 105 5. tarkista varjo. 32

Komennolla OVELLE! siirrytään etuilematta ovelle ja komennolla MENE! poistutaan välittömästi. Kerhokohtaiset tarkennukset: Hätähyppyä jatketaan, kunnes kaikki ovat hypänneet tai hyppymestari komentaa SEIS, PAKKOLASKU! Tällöin loput koneessa olevat valmistautuvat pakkolaskuun (8.1.3). 8.1.3 Pakkolasku Hyppytoiminnassa lennetään yleensä niin lähellä kenttää, että hyppykone pystyy liitämään takaisin esimerkiksi moottorihäiriön sattuessa. Tällöin hyppymestari komentaa PAKKOLASKU! Komennolla PAKKOLASKU! Automaattilaukaisin käännetään OFF -asentoon ja toimitaan kerhokohtaisten ohjeiden mukaan: Kun kone on maassa ja pysähtynyt, on tulipalovaaran takia poistuttava nopeasti. Loukkaantuneita autetaan mahdollisuuksien mukaan. Hätähypyssä ja pakkolaskussa on muistettava, että lentäjä on koneen päällikkö mutta hyppääjien johtaja on hyppymestari. Oppilaille ohjeet tulevat AINA hyppymestarilta. Tärkeintä on toimia rauhallisesti käskyjen mukaan. 33

8.1.4 Koneeseen kiinni jääminen Jos jäät roikkumaan koneeseen päävarjostasi, huomaat sen siitä, että roikut olkalukoista päävarjon kantohihnojen välityksellä. Anna hyppymestarille merkki koputtamalla kypärääsi. Merkin nähtyään hyppymestari tietää sinun olevan tajuissasi. Tämän jälkeen tee varavarjotoimenpiteet (7.1). 8.1.5 Vapaassa pudotuksessa Vapaassa pudotuksessa on erilaisia tilanteita jotka saattavat pitkään jatkuessaan kehittyä vaaratilanteiksi, jos niihin ei reagoida. Jos uloshyppy on huono, HM:t luultavasti ravistavat sinua, jolloin tehtävänäsi on taivuttaa mahdollisimman hyvin. Vaikka et ravistuksia tuntisikaan, mutta uloshyppy ei sinusta tunnu vakaalta, taivuta. Tasoilla 1 2 sinä ET saa olla yksin vapaassa pudotuksessa. Jos näet vain yhden hyppymestarin, seuraa hänen ohjeitaan ja jatka hyppysuoritusta normaalisti ohjelman mukaan. Jos sen sijaan et näe kumpaakaan HM:ia, avaa varjo välittömästi eli taivuta-tartu-vedä 101 105 ja tarkista varjo. Jos milloin tahansa hypyn aikana menetät tietoisuuden korkeudesta mistä syystä tahansa, avaa päävarjo eli taivuta-tartu-vedä 101 105 ja tarkista varjo. Jos olet epästabiili avauskorkeudessa, avaa päävarjo välittömästi eli taivuta-tartu-vedä 101 105 ja tarkista varjo. AVAUSKORKEUDESSA AVATAAN, EI ENÄÄ KORJATA ASENTOA. 8.1.6 Avauksen vajaatoiminta Mikäli olet vapaassa pudotuksessa yksin tasoilla 1-2, avaat päävarjon heti. Mikäli avauksessa on ongelmia, toimit seuraavasti: - Jos et avauksessa löydä päävarjon kahvaa, yritä toisen kerran, mutta jos et HETI löydä kahvaa, tee varavarjotoimenpiteet - Jos et avauksessa jaksa vetää päävarjon kahvasta (tiukka kahva), yritä toisen kerran, mutta jos et silloinkaan HETI saa varjoa auki, tee varavarjotoimenpiteet. 8.1.6.1 Sotkeutuminen punoksiin Jos avausasentosi on huono, on mahdollista sotkeutua punoksiin. Pyri tällöin irrottautumaan takertuneista punoksista ennen varavarjotoimenpiteitä. Tarvittaessa käytä koukkupuukkoa. Tee kuitenkin varavarjotoimenpiteet (7.1) viimeistään 600 m:ssä. Hyvällä avausasennolla ehkäiset tehokkaasti mahdollisuutta sotkeutua punoksiin 8.1.6.2 Apuvarjon aiheuttamat vaaratilanteet Huonosta avausasennosta voi myös aiheutua, että apuvarjon yhdyspunos kietoutuu esimerkiksi kätesi ympärille. Ravista kättäsi saadaksesi yhdyspunoksen irti. Jos et saa yhdyspunosta heti irti 34

(yksi poistoyritys) tai et tiedä mihin se on tarttunut, tee varavarjotoimenpiteet (7.1). Jos yhdyspunos on tarttunut käteesi, voit joutua tekemään varavarjotoimenpiteet yhdellä kädellä. Hyvällä avausasennolla ja apuvarjon kunnollisella heittämisellä vapaaseen ilmavirtaan ehkäiset tehokkaasti edellisen kaltaisia vaaratilanteita. Apuvarjo voi avautumistilanteessa joskus tulla kuvun etureunan kautta kuvun alapuolelle. Tee ohjauskokeiluja saadaksesi selville käyttäytyykö varjo normaalisti. Jos varjo ei ohjaudu tai tekee rajuja liikkeitä, tee varavarjotoimenpiteet (7.1). Avauksessa apuvarjo voi jäädä hyppääjän selän taakse muodostuvaan pyörteeseen eli turbulenssiin. Jos apuvarjon heiton jälkeen 105:n kohdalla ei ole tapahtunut mitään, vilkaise olkapään yli (tarkasta). Asento kallistuu ja apuvarjon pitäisi saada ilmaa. Ellei varjo heti avaudu, tee varavarjotoimenpiteet (7.1), koska apuvarjo tai yhdyspunos on saattanut tarttua johonkin kiinni tai reppu on jumissa. Kiinnitarttumista voidaan yrittää irrottaa, jos varmuudella nähdään ongelman aiheuttaja. Jos irrotus ei onnistu yhdellä yrityksellä tai et näe ongelman aiheuttajaa, tee varavarjotoimenpiteet heti. 8.1.7 Korkea avaus Jos olet avauksen jälkeen huomattavasti korkeammalla kuin sinun pitäisi, löydät todennäköisesti alapuoleltasi HM:n, jolla on myös laskuvarjo avattuna. Seuraa HM:n ohjausta ja paikanna lentokenttä. Jos lentokenttä on liian kaukana, hyppymestarisi laskeutuu varalaskupaikalle. Seuraa häntä ja noudata myös radiokomentoja. Laskuvarjo ylhäältä katsottuna, kulkusuunta vasemmalta oikealle. 35

8.2 Vaaratilanteet varjon varassa 8.2.1 Kaksi varjoa auki Yleisimmät syyt oppilailla kahden varjon varaan joutumisessa ovat matala avaus (itseaukaisuhypyillä), automaattilaukaisimen toimintahäiriö tai liian raju varjon käsittely (mm. "poraaminen" tai sakkaaminen). Kahden varjon tilanteissa ei laskeutumiskuviota lennetä. Mikäli toisen varjon puolijarrut ovat auki, pidä varjojen nopeus samana jarruttamalla tarvittaessa! Kahden liitovarjon yhdistelmä voi asettua erilaisiin muodostelmiin, jos molemmat varjot lentävät: Varjot peräkkäin (biplane). Ohjaa varovasti etummaista varjoa vain välttämättömillä ohjausliikkeillä takimmaisista kantohihnoista (älä avaa puolijarruja). Älä jarruta alastulossa ja valmistaudu kovaan alastuloon. ÄLÄ PÄÄSTÄ PÄÄVARJOA IRTI! Varjot vierekkäin (side-by-side). Ohjaa varovasti hallitsevaa varjoa vain välttämättömillä ohjausliikkeillä takimmaisista kantohihnoista (älä avaa puolijarruja). Älä jarruta alastulossa ja valmistaudu kovaan alastuloon. ÄLÄ PÄÄSTÄ PÄÄVARJOA IRTI! 36

Varjot sivuilla, erillään toisistaan ja vajoavat nopeasti (downplane). Tämä lentotila on harvinainen. Varjot voivat siirtyä itsestään varjot vierekkäin tilanteeseen. PÄÄSTÄ PÄÄVARJO IRTI! 8.2.2 Törmääminen varjon varassa Törmäys on aina mahdollinen, kun ilmassa on useita hyppääjiä. Heti kun olet tarkastanut, että varjo lentää, tarkasta ilmatila ja ole valmiina väistämään. Ennen puolijarrujen avaamista voit ohjata varjoa takimmaisista kantohihnoista (mikäli punokset eivät ole kierteellä). Väistä OIKEALLE! Katso aina ennen käännöstä käännöksen suuntaan varmistaaksesi vapaa ilmatila. Alempana olevalla on aina etuajo-oikeus. Jos et voi välttää törmäämistä, minimoi törmäysvauhti jarruttamalla voimakkaasti sekä käperry palloksi. Varoita toista hyppääjää huutamalla. Sotkeutumistilanteessa: tarkkaile korkeutta, sillä päätökset on tehtävä riittävän korkealla keskustele aina kaverisi kanssa siitä, mitä aiotte tehdä varmista, että olet irti punoksista/kuvusta (käytä tarvittaessa koukkupuukkoa) ennen varavarjotoimenpiteitä. Jos ylempi varjo lentää ja alempi on sotkeutunut, voi alempi hyppääjä tehdä varavarjotoimenpiteet ja ylempi yleensä laskeutua päävarjollaan. Jos varjot ovat sotkeutuneet toisiinsa, joutuvat luultavasti molemmat tekemään varavarjotoimenpiteet. Tällöin molempien pitää sopia, missä järjestyksessä toimitaan, jotta vältetään törmääminen varavarjojen varassa. Jos korkeutta on liian vähän varavarjotoimenpiteisiin (alle 300 m), voi kaksikin ihmistä laskeutua yhdellä varjolla. Huomioi kaikissa toimenpiteissäsi ajan ja korkeuden menetys. 37

8.3 Laskeutuminen erilaisiin paikkoihin Yleensä laskeutumisen muihin paikkoihin kuin maalialueelle voi välttää ohjaamalla oikein. Alussa korkeuden ja kuljettavan matkan arviointi voi olla hankalaa, mutta hyppykokemuksen karttuessa tämäkin taito lisääntyy. Joskus uloshyppypaikka voi olla väärä, etenkin, jos tuulet ovat yllättäen muuttuneet. Oli syy väärään uloshyppypaikkaan mikä tahansa, ajoissa tehty varalaskusuunnitelma mahdollistaa turvallisen laskeutumisen myös maalialueen ulkopuolelle. Suunnitelman muuttaminen viime hetkessä on vaarallista! Hyviä varalaskupaikkoja ovat esimerkiksi pellot ja muut aukeat alueet. Riippumatta siitä mihin laskeudut, pyri aina laskeutumaan vastatuuleen! Pääasia kuitenkin on, ettet tee jyrkkiä käännöksiä matalalla. Muista aina ottaa hyvä alastuloasento ja pitää se tiukasti maahan asti. Maalialueen ulkopuolelle laskeutuessasi et välttämättä enää loppuvaiheessa näe tuulipussia. Paina siksi mieleesi jo hypylle lähtiessäsi esimerkiksi missä suunnassa aurinko on, kun olet kääntynyt vastatuuleen. Liput, viirit ja savut ovat myös hyviä tuulen suunnan osoittimia. 8.3.1 Laskeutuminen veteen Laskeudu mieluummin metsään kuin veteen. Joutuessasi kuitenkin laskeutumaan veteen pyri niin lähelle rantaa kuin mahdollista. Veteen laskeutuessasi toimi seuraavasti: vapauta varavarjon pakkolaukaisuhihna käännä FXC OFF-asentoon löysää rintahihna ota alastuloasento tee loppuveto ennen veteen tuloa. Vedessä: tukahduta varjo tarvittaessa tekemällä päävarjon irtipäästö avaa hihnat ja ui eroon varjosta. 8.3.2 Laskeutuminen puuhun/metsään Puuhun tai metsään laskeutuessasi toimi seuraavasti: vältä yksittäisiä ja korkeita puita ota alastuloasento ja vedä polvet ylös suojaamaan alavartaloa tee loppuveto puiden latvoihin sekä pidä kyynärpäät kyljissä kiinni valmistaudu tulemaan maahan asti ja pura alastuloasento vasta, kun liike loppuu. Jos jäät puuhun roikkumaan, älä pudottaudu korkealta vaan odota apua. Suuri vaakanopeus aiheuttaa enemmän kolhuja kuin suuri vajoamisnopeus. Loppuvedon tekeminen puiden latvoihin on turvallisempaa kuin puita päin lentäminen. 38