Historia BUDDHALAISUUS Minä turvaan Buddhaan, Dharmaan ja Sanghaan. Buddhalaisuuden kerrotaan syntyneen Siddhartha Gautamana tunnetun prinssin opetuksista. Hän on elänyt joko 563-483 eaa. tai noin 480-360 eaa. Hän todennäköisesti syntyi nykyisen Nepalin alueella. Buddhalaisuus oli aikoinaan yksi Intian lukuisista vaeltavista askeettijoukoista. Muiden askeettien tavoin buddhalaiset elivät almujen varassa, karttoivat sukupuolielämää ja pyrkivät olemaan varastamatta, tappamatta ja valehtelematta. Buddhalaisuus oli hyvin samanlainen uskonto hindulaisuuden kanssa, mutta erottui omaksi uskonnokseen varhain. Buddhalaisuudessa kielletään hindulaisen pappiskastin asema ja se yleensä väheksyy syntyperän merkitystä. Uskonnolliset ansiot eivät hindulaisuuden tapaan ole buddhalaisuudessa jumalten miellyttämiseen perustuvia, vaan ne perustuvat moraaliseen käytökseen. Buddhalaisuus katosi 1200-lukuun mennessä Intiasta. Katoamisen takana olivat ainakin ryöstöretkiä tehneet muslimivalloittajat. Myös hindulaisuuden voimistuminen ja hallitsijoiden tuen loppuminen vaikuttivat jo 500-luvulta lähtien buddhalaisuuden heikentymiseen. Muiden uskontojen tapaan hallitsijoilla on ollut merkittävä asema buddhalaisuuden kehittymisessä ja etenkin leviämisessä. Buddhalainen historia kertoo keisari Ashokasta (268-232), joka oli erityisen tärkeä ensimmäisistä tukijoista buddhalaisuudelle. Ashokan ansiosta buddhalaisuus alkoi todella levitä. Sri Lankaan buddhalaisuus levisi jo 200-luvulla eaa. Kaakkois-Aasiaan se levisi 400-600-luvulla jaa. Kiinaan buddhalaisuus levisi jo ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Kiinasta Koreaan buddhalaisuus kutsuttiin 300-luvun lopulta 52
alkaen. Japani sai buddhalaisensa 500-luvun puolivälissä. Tiibetin buddhalaisuus alkoi 700-luvun lopulla. Nykyiset buddhalaisen suuntaukset alkoivat kehittyä noin 100 vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Jako tapahtui ensin kahteen suureen linjaukseen: Sthaviradaan ja Mahasanghkaan. Sthaviradat kannattivat luostarisääntöjen noudattamista kirjaimellisesti. Mahasanghikat arvostivat opetusten henkeä kirjaimellisten sääntöjen noudattamisen sijaan. Sthaviradasta kehittyi kolme koulukuntaa, joista tunnetaan nykyisin parhaiten theravada. Buddhan esittäminen Buddhan kuvien käyttö ilmestyi buddhalaisuuteen vasta 100-200 luvulla jaa. Tämän jälkeen erilaiset pyhät paikat ja Buddhan pyhimyslegendat alkoivat ke h i t t y ä s u u r e k s i ko ko e l m a k s i t a r i n o i t a. Buddhalaisuus on muiden uskontojen tapaan muuttunut eri uskontojen ja kulttuurien vaikutuksessa. Kaupungistuminen muutti Buddhan kertomuksen lisäämällä siihen kaupunkeja. Varhaisimpia Buddhan symboleja ennen 100-lukua oli jalanjälki. Toinen varhainen symboli oli puu, koska varhaiset buddhalaiset vaeltajat elivät puistoissa ja metsissä. Nykyisin buddhalaisuudessa tunnetaan bodhipuu. Legendan mukaan Buddha koki valaistumisen bodhipuun alla. Tämän puun jälkeläisinä pidetään kahta pyhää puuta Sravastissa ja Anuradhapurassa Sri Lankassa. Myöhemmin Buddha on saanut mitä erilaisimpia muotoja. Buddhaa tava- Buddhan jalanjälki. Bodhipuu. 53
taan seisovana, kävelevänä, makaavana ja erityisesti istuvana. Kukin kulttuuri sekoittaa Buddhan ulkonäköön erilaisia piirteitä. Merkittävin (vaikka ei yleisin) asento Buddhasta on makaava. Se kertoo Buddhan siirtymisestä parinirvanaan, kun hänet oli vahingossa myrkytetty. Thaimaalainen Buddha. CC Orin Zebest. Makaava Buddha kuolemansa aikaan. Kullattu Buddhan patsas. CC Wonderlane. Jättimäinen vuoren kylkeen kaiverrettu Buddhan patsas. CC Chi King. 54
Uskonnollinen historia Buddhan syntymää ennen hänen äitinsä Maya näki unen, jossa valkoinen norsu yhtyi häneen. Kymmenen kuukauden kuluttua Maya synnytti pojan. Pojan syntyessä toukokuun aikaan maa järisi ja oli täysikuu. Maya kuoli seitsemän päivän kuluttua pojan syntymästä. Äidin kuoleman syynä oli tarpeettomuus elää enää sen jälkeen, kun on synnyttänyt Buddhan. Siddhartha Gautaman kasvatti hänen tätinsä. Siddharthan elämä oli vaurasta, koska hänen isänsä oli Lumbinin kuningas. Lumbini sijaitsee Nepalissa. Maailmanrauhan pagoda Lumbinissa. CC tearsxintherain Nuori prinssi otti vaimokseen Yashodaran eli Gopan ja sai pojan, jolle antoi nimen Rahula (=kahleet). Rahula-nimen prinssi antoi siksi, koska tunsi olevansa elämäntapojensa vanki. Prinssin ei kuitenkaan ollut helppo päästä pois palatsista, koska hänen isänsä pyrki estämään sitä, jottei Siddhartha olisi kauhistunut palatsin ulkopuolista elämää. Kun Siddhartha Gautama lopulta onnistui paeta palatsista, hän sai kokea neljä uutta asiaa, jotka vahvistivat hänen ajatuksiaan elämän kahleista. Ensiksi hän tapasi vanhan ja hauraan miehen ja näki, miten vanhuus tuhoaa muistin, kauneuden ja voiman. Toiseksi hän tapasi vammautuneen, jota tuska raateli. Kolmanneksi hän kohtasi kuolemaa itkevän hautajaiskulkueen. Neljänneksi Siddhartha kohtasi vaeltavan pyhän miehen, joka oli tyytyväinen ja iloinen kerjätessään. 55
Siddhartha liittyi monien pyhien miesten joukkoon pakenemalla lopullisesti elämästään prinssinä. Ensin Siddhartha kokeili joogaharjoituksia löytääkseen todellisen tiedon tästä maailmasta. Jooga ei tuonut vastauksia. Sitten hän kokeili viisi vuotta äärimmäistä köyhyyttä viiden kumppanin kanssa. Köyhyys ei ollut ratkaisu. Tämän jälkeen Siddhartha istui bodhipuun alle Hirvipuistoon ja silloin hän koki valaistumisen. Kolmena seuraavana yönä hän koki kolme valaistumisen astetta ja torjui pahan Maran kiusauksen. Ensimmäisenä yönä Siddhartha näki koko elämänsä kulke van silmiensä edestä. Toisena yönä hän näki syntymän, elämän ja kuoleman kierron ja sitä hallitsevat lait. Buddha valaistuneena bodhipuun alla. CC Nick Hubbard. Kolmantena yönä Siddhartha alkoi ymmärtää neljä jaloa totuutta. Nyt hänestä oli tullut buddha. Tämän jälkeen suuri Jumala Brahma pyysi kolmesti Buddhaa auttamaan muita saavuttamaan valaistuksen. Buddha tekikin tätä työtä seuraavat 44 vuotta. Hänen ensimmäiset seuraajansa olivat aiemmin mainitut viisi köyhää kumppania. 56
Filosofia Buddhan oppi on lähtökohdiltaan ateistinen. Jumalilla ei ole merkitystä yksilön pelastumiseen. Jokaisen on itse löydettävä tie poispääsyyn uudelleensyntymisen kierteestä. Buddhalainen opetus voidaan tiivistää moraalin, meditaation ja viisauden kasvatukseksi. Buddhalaisuudessa on sitä varten runsaasti ohjeita, ei sääntöjä. Buddhalaisuuden päämäärä on nirvana. Nirvana tarkoittaa sammumista tai tyyntymistä. Nirvanan kuvaaminen on ollut buddhalaisille haasteellista mystistä pohdintaa ja sen kuvauksia on lukuisia. Kuvailujen perusajatus on, että ihminen herää valaistuttuaan ymmärtämään todellisuuden sellaisena Koreankielinen Tripitaka Haeinsa-temppelissä kuin se on. Siihen kuuluu myös suunnatonta 81340 puutaulun muodossa. CC Arian Zwegers. myötätuntoa kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Kirjoituksia on runsaasti. Suullista perimätietoa alettiin koota noin 300 vuotta Buddhan kuoleman jälkeen. Tästä perimätiedosta koottiin Tripitakana (paalin kielellä Tipitaka). Tripitaka tarkoittaa kolmea korillista. Opit on jaettu kolmeen ryhmään sisältönsä perusteella: Luostarisäännöt Buddhan puheet Opillinen aines 57
Varhaisten koulukuntien kirjoituskokoelmista ainoastaan theravadan paalinkielinen kaanon on säilynyt kokonaisena näihin päiviin saakka. Mahayanakoulukunta alkoi varsinaisesti koota perinnettään 900-luvulla Kiinassa. Korealainen perimätieto valmistui 1200-luvulla kiinalaisten tekstien pohjalta. Japanissa se saatiin valmiiksi 1800- ja 1900-luvun taitteessa. 1300-luvulla tiibetinbuddhalaisuus sai valmiiksi Kanjur-nimisen kokoelman mahayanasuutria, sarvastivadan tekstejä ja vajrayanakirjallisuutta. Kanjurin kommentaarit koottiin Tanjuriksi. Vuonna 1982 Yhdysvalloissa julkaistiin Kanjurin ja Tanjurin käännös, joka sisältää 5109 tekstiä ja noin 65000 sivua. Buddhalaisuuden lähtökohta on elämän epätyydyttävyys, joka esitetään neljän jalon totuuden avulla: 1. Olemassaoloon kuuluu erottamattomasti kärsimys, dukkha. 2. Kärsimys johtuu itsekkäästä haluamisesta. (jano eli tanha). Ihminen janoaa mielihyvää ja rahaa. 3. Kärsimys lakkaa, kun itsekäs haluaminen loppuu. 4. Kärsimyksen lakkaamiseen johtaa kahdeksanosainen polku, kun noudatetaan keskitietä asketismin ja hedonismin välissä. Kahdeksanosainen buddhalaisuuden polku valaistumiseen 1. Neljän jalon totuuden oikea ymmärrys, 2. oikeat ajatukset, jotka saavat rakastamaan kaikkia elämän muotoja, 3. oikea puhe, jonka kuuluu olla puhdasta ja jaloa, 4. oikeat teot, jotka ovat huomaavaisia ja ystävällisiä, 5. oikea elanto, joka ei tuota vahinkoa elämälle, eikä tee rahaa uskonnon avulla, 58
6. oikea pyrkimys päästä eroon kaikista pahoista ajatuksista, 7. oikea huomaavaisuus, joka on jatkuvasti tietoinen toisten tarpeista ja 8. oikea mietiskely, jonka avulla ihmisestä saadaan tyyni ja löydetään sopu itsen ja maailman kanssa. Kahdeksanpuolainen pyörä Tiibetistä, Lhasasta. CC Dennis Jarvis. Buddhalaisia nunnia. Vasemmalla oleva nunna pitää kädessään rukousnauhaa, joka on kulkeutunut aikoinaan abrahamilaisiin uskontoihin. CC Wonderlane. 59
Perinteitä Maallikkobuddhalainen noudattaa erilaista buddhalaisuutta kuin luostareissa asuvat buddhalaiset. Luostareiden säännöissä on suuria eroja. Toisessa esimerkiksi noudatetaan hyvin tarkkaa päiväjärjestystä, kun toisissa se voidaan unohtaa kokonaan. Buddhalaisen hengellinen asema määrittelee koulukunnasta riippuen tämän moraaliset ohjeet. Ohjeet on päätelty Buddhasta kertovien tekstien ja filosofisten sekä psykologisten pohdintojen tuloksena. Buddhalaisissa maissa on erilaisia juhlia. Buddhalaisen opin mukaan kiintyminen rituaaleihin on kuitenkin yksi merkittävä este valaistumisen tiellä. Valaistuminen voidaan aloittaa vasta, kun usko pysyvään yksilöllisyyteen, epäily ja kiintymys rituaaleihin on voitettu. Buddhan syntymää, valaistumista ja parinirvanaan siirtymistä juhlitaan ympäri buddhalaista maailmaa hyvin eri tavoin. Ajankohdat vaihtelevat myös maittain. Va r h a i s i m p i a s y m b o l e j a buddhalaisuudelle on stupa tai pagodi. Ne o vat pyöreitä tai kartiomaisia rakennelmia, jotka kuvaavat Buddhaa. Stupat ja pagodit ovat puolipallon muotoisia kumpuja, joiden päällä Stupa. CC Nagarjun Kandukuru. on kuutioimainen rakennelma ja kuninkaallista päivänvarjoa symboloiva esine. Rakennelmien sisään on usein laitettu erilaisia pyhäinjäännöksiä tai buddhalaisia tekstejä. 60
Luostaribuddhalaisuus Luostari on hengellisen toiminnan ja opiskelun keskus. Ruumis, kieli ja ajatukset ovat buddhalaisen uskonnollisen rituaalin keskeiset osat. Varsinaiset uskonnolliset harjoitukset vaihtelevat. Buddhan patsaan alttarihuoneeseen saapuessaan theravada-buddhalaiset heittäytyvät maahan polvilleen, kun tiibetinbuddhalaiset menevät vatsalleen pitkin pituuttaan. Uskonnollisiin seremonioihin kuuluu suuntauksesta riippuen mietiskelyä, uhraamista ja veisuuta. Uhrilahjoista tärkeitä ovat kukat. Valoa käytetään pimeyden voittamiseksi. Suitsukkeet muistuttavat Buddhan opetusten kestävästä tuoksusta. Mahayana-buddhalaisuudessa on tyypillistä tuoda Buddhalle seitsemän uhrilahjaa seitsemänä kulhollisena vettä. Nepalin ja Tiibetin buddhalaisuudessa esiintyy rukoilua tai sitä hyvin lähellä olevaa toimintaa. Rukoilun apuna esiintyvät rukoushelmet, jotka siirtyivät myöhemmin Lähi-idän uskontoihin. Rukoushelmiä kutsutaan malaksi. Malassa voi olla esim. 108, 54 tai 27 helmeä mahdollisesti kolmen suuremman helmen kanssa. Kolme helmeä muistuttavat buddhalaisuuden kolmesta turvasta eli Buddhasta, dharmasta ja sanghasta. Juhlia Wesak-päivänä Buddha syntyi, valaistui ja kuoli. Wesak-kuukausi sijoittuu länsimaisessa kalenterissa touko-kesäkuuhun. Juhlan kunniaksi kodit koristellaan ja temppeliin viedään uhrilahjoja. Kynttilät ja muut valot muistuttavat Buddhan valaistumisesta. Uposatha-päivät ovat kuun vaiheisiin liittyviä merkkipäiviä. Näinä päivinä maallikkobuddhalaiset käyttävät tietynlaisia vaatteita, kuten valkeita viittoja ja veisaavat yhdessä munkkien kanssa. Buddhalaisuuden ohjeita noudatetaan luostarien tavoin tarkemmin uposatha-päivänä. 61
Suuntauksia Theravada Theravada tarkoittaa vanhempien munkkien oppia. Theravadasta käytetään myös mahayanan kehittämää nimitystä hinayana, joka tarkoittaa hiukan loukkaavasti pieniä vaunuja. Theravadan opit perustuvat paalinkieliseen pyhänä pidettyyn kirjallisuuteen, Tripitakaan. Theravada opettaa mahayanasta poiketen, että Buddha oli vain ihminen ja yksi monista buddhista. Theravada-yhteisöt koostuvat kahdenlaisista ihmisistä: munkeista/nunnista ja maallikkobuddhalaisista. Maallikkobuddhalaiset saavat hengellisiä ansioita auttamalla munkkeja ja nunnia. Munkeilla ja nunnilla on parhaimmat mahdollisuudet saavuttaa valaistuminen ja parhaiten edistyneitä heistä ovat ns. metsämunkit, jotka harjoittavat hyvin ankaraa meditaation muotoa. Maallikko ei voi saavuttaa valaistumista, joten sen saavuttamiseksi on ryhdyttävä munkiksi. Mahayana Mahayana-koulukunta alkoi kehittyä buddhalaisuuteen 100-luvulla eaa. Mahayana (=suuret vaunut) korostaa erityisesti bodhisattva-ihannetta. Bodhisattvat ovat eräänlaisia hyvän tahdon lähettiläitä, jotka auttavat kaikkia eläviä olentoja saavuttamaan valaistumisen. Bodhisattvat ovat itse kokeneet valaistumisen, mutta lykkäävät lopullista vapautumistaan auttaakseen muita. Mahayana-buddhalaisuus tarjoaa theravadaa enemmän mahdollisuuksia valaistua: 1. Bodhisattvojen apu 2. Kaikkea voidaan käyttää apuna, kuten mantroja, ratkaisemattomia arvoituksia (koan, gongan), puunhakkuuta ja vedennostoa. 3. Sangha: Buddhan opetuksia seuraavaan yhteisöön liittyminen 62
Vajrayana Vajrayana-koulukunta on tiibetinbuddhalaisuutta, joka syntyi mahayanan pohjalta. Vajrayana (=timanttivaunut) nojaa oppinsa intialaisiin tantroihin. Tantrismi yhdistyessään buddhalaisuuteen synnytti hyvin nopeaa valaistumista tavoittelevan buddhalaisuuden. Tiibetinbuddhalaisuudessa eli lamalaisuudessa uskotaan, että monet kirjoitukset on pidetty piilossa, kunnes buddhalaisyhteisö oli valmis vastaanottamaan opetukset ja ymmärtämään niitä. Näitä tekstejä löytyy yhä. Tunnetuin tiibetiläinen teos on Tiibetiläinen kuo!eiden kirja. Zenbuddhalaisuus Kiinassa kehittyi chanbuddhalaisuus, joka siirtyessään Japaniin 1100-luvulla muuttui zenbuddhalaisuudeksi. Sen tarvoitteena on valaistumiskokemusta muistuttava vapauttava oivallus. Zenbuddhalaisuudessa korostetaan meditaatiota, joka korostaa hengityksen hallintaa, oikeassa asennossa istumista ja keskittymistä. Järjen seuraamisen sijaan pyritään valaistuminen löytämään ihmisen sisimmästä. Kuvassa oikealla (CC Tonii) on eri suuntausten buddhalaisia munkkeja viettämässä yhteistä wesakjuhlaa. Tummanpunaiset edustavat vajrayana- tai theravada-buddhalaisuutta. Mustat ovat zenbuddhalaisia. Loput ovat theravadabuddhalaisia. Suuntausten välillä on myös erilaisia hattuja käytössä. 63