POLTTOPUUKAUPPA MAATILAN SIVUELINKEINONA

Mikko Mäntynen POLTTOPUUKAUPPA MAATILAN SIVUELINKEINONA Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Maaliskuu 2008

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 16.3.2008 Tekijä Mikko Mäntynen Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätaloudenkoulutusohjelma: Metsä- ja puutalouden markkinointi Nimeke Polttopuukauppa maatilan sivuelinkeinona Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena oli parantaa pilkkeen kilpailukykyä, tuottamalla tietoa polttopuun valmistuksesta, markkinoinnista ja menekistä. Tavoitteena oli myös löytää uusia toimintamalleja, joilla pilkkeen tuotanto ja jakelukustannuksia voidaan alentaa. Merkittävin polttopuun laatuun vaikuttava tekijä on kosteus, jota alennetaan kuivaamalla puita. Opinnäytetyössä esitellään erilaisia toimintamalleja puun kuivaukseen. Kuivaustavan valinnalla on vaikutus pilkkeen laadun säilymiseen sekä kuivauksen että varastoinnin aikana. Pilkkeen valmistusprosessi alkaa raaka-aineen hankinnalla metsästä. Tyypillisimmin rangat korjataan metsästä metsurityönä ja lähikuljetus hoidetaan traktorilla. Pilkekoneen toimintatavalla on merkittävä vaikutus polttopuun laatuun. Viiltäväteräisillä pilkekoneilla tuotettu pilke yltää harvoin 1. luokan pilkkeen laatuvaatimuksiin. Pilkerangan laatu vaikuttaa myös lopputuotteen laatuun. Huippulaatuista pilkettä voidaan tuottaa vain sahaavilla pilkekoneilla. Sahaavilla pilkekoneilla ei päästä yhtä hyviin tuotoslukuihin kuin viiltäväteräisillä pilkekoneilla. Polttopuun mittaustavat ovat hyvin vaihtelevia. Mittauskäytänteet eivät ole minkään tahon valvomia, joten polttopuukauppaan olisi hyvä saada yhtenäiset ohjeistot, mittaustapa ja valvova elin. Polttopuut mitataan yleisesti tilavuuteen perustuvilla mittasuureilla. Energiasisältöön perustuva mittaustekniikka mahdollistaa tarkan laadunvalvonnan ja lisää polttopuun vertailtavuutta muihin energialähteisiin. Energiasisällön mittaamisella polttopuulle saadaan kilowattihinta, jolloin eri lämmitysmuodot ovat asiakkaan vertailtavissa. Polttopuukaupan markkinoinnissa on tärkeää valita oikeat jakelukanavat ja kohdistaa markkinointia oikeaan asiakasryhmään. Opinnäytetyön tutkimusosassa tutkittiin loma-asukkaiden tottumuksia polttopuun laadun ja hankinnansuhteen. Markkinatutkimus tehtiin Puumalan Hurissalossa sijaitsevan Päivärannantilan polttopuunmyynnin edistämiseksi. Kyselyyn valittiin noin 10 % kaikista Hurissalossa lomakiinteistön omistavista henkilöistä. Vastauksien perusteella polttopuun tärkein laatuvaatimus oli kuivuus. Vastaajista lähes 20 % ilmoitti ostavansa polttopuita ensi kesänä. Suurin osa vastaajista ilmoitti keräävänsä polttopuunsa omalta tontiltaan. Asiasanat (avainsanat) Polttopuukauppa, pilke, pilkekone, kuivaus, markkinointitutkimus, polttopuu, laatu Sivumäärä Kieli URN 31 s. + liitteet 5 sivua Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn200830670 Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Pasi Pakkala Opinnäytetyön toimeksiantaja

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 16.3.2008 Author Mikko Mäntynen Degree programme and option Degree programme in forestry Name of the bachelor's thesis Firewood sales as farms side income Abstract The aim of this research was to improve the competitiveness of chopped firewood by producing information about firewood manufacturing, marketing and selling. The aim was also to find some new logistics solutions for the chopped firewood production process. These new solutions can reduce production and distribution costs as well as increase chopped firewood quality. The most important factor affecting the quality of firewood is moisture content. Moisture content can be decreased by drying the wood. This bachelor s thesis studies different ways to degrease moisture content. Drying method plays an important role in maintaining firewood s good quality. Firewood manufacturing process starts by felling raw material. Felling is usually made by lumberjack method and stems are driven out of forest with tractor. Also firewood machine affects the quality of firewood. Guillotine method working machine produces very rarely class 1 firewood. The quality of stems has also an effect on firewood quality. Top quality firewood can be produced only by saw method working machines, but saw method isn t as efficient as guillotine method. The measuring methods are quite variable in firewood business. There aren t any supervising organisations in firewood measurement, so it would be nice to have guidelines, measuring habits and supervisors in this kind of operation also. Firewood is usually measured by volume. By measuring the energy content of dry firewood can quality controlling be more accurate. Energy content is also more comparable towards other heating methods. By measuring energy content it is also possible to give firewood a kilowatt price. Kilowatt price is easy for customer to compare with other energy prices. It is important to choose right distribution channels in firewood business. It is also important to aim marketing to the right target group. The research part of this bachelor s thesis studies holiday inhabitants and their firewood consuming habits. The market research was made for Päiväranta farm to improve its firewood sales. The questionnaire was made by sending question forms to 10% of all holiday inhabitants in Hurissalo. Based on the research wood dryness was the most important quality factor. Almost 20 % of wood consumers will buy firewood during the next summer. The biggest group of all answerers told that they are collecting their firewood from their own properties. Subject headings, (keywords) Firewood, quality, chopped firewood, production technology, firewood trade, marketing research Pages Language URN 31 pages+5 appendices Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn200830670 Remarks, notes on appendices Tutor Bachelor s thesis assigned by Pasi Pakkala

SISÄLTÖ KUVAILULEHDET 1 JOHDANTO...1 2 RAAKA-AINEEN HANKINTA...2 3 PILKKEEN KONEELLINEN VALMISTUS...3 4 PILKKEEN LAATU...6 5 PILKKEEN KUIVAUS...7 6 PILKKEEN KÄSITTELY...11 6.1 Käsitteet ja mittayksiköt...11 6.2 Pilkkeen mittaus...12 7 MARKKINOINTI...15 7.1 Mainonta...16 7.2 Jakelu...16 7.3 Markkinointistrategia...19 8 PILKEKAUPAN MARKKINATUTKIMUS...20 8.1 Tausta...20 8.2 Tutkimuksen tarkoitus...21 8.3 Aineisto ja menetelmät...22 8.4 Tulokset...23 7 POHDINTA...27 LIITTEET...30

1 1 JOHDANTO Pilkkeet ja halot ovat olleet ihmisten lämmönlähteenä jo vuosituhansien ajan, mutta öljyn ja sähkön tultua energiamarkkinoille on polttopuun käyttö jäänyt vähemmälle huomiolle. Ihmisten ympäristötietoisuus on lisääntynyt, ja toisaalta öljyn ja sähkön hintojen kohottua on puukin saanut ansaittua huomiota. Polttopuun käyttö on lisääntynyt ja polttopuu mielletään ympäristöystävälliseksi vaihtoehdoksi lämpöenergian tuottamiseen. Polttopuun käyttö pienkiinteistöissä, kuten maatiloilla, omakotitaloissa ja vapaa-ajan asunnoissa on huomattavan suurta. Pääosa poltettavasta puusta on alle puolimetristä pilkettä. Pilkkeen tuotantomenetelmät eivät ole muuttuneet vuosikymmenten saatossa paljonkaan, tosin uusia koneita pilkkeen tekoon on kehitetty. Pari vuosikymmentä sitten polttopuuksi käytettiin enemmän kuitupuuta vähäarvoisempaa rankaa ja halko oli kauppatavarana pilkettä yleisempää. Nykyään myyntiin tarkoitetut pilkkeet valmistetaan pääosin kuitupuusta. Tärkein myyntipilkkeen laatuun vaikuttava tekijä on puun kuivuus, sillä kuivuusaste on suoraan verrannollinen puun poltettaessa luovuttamaan lämpöenergian määrään. Puun laatuun vaikuttavat myös home- ja väriviat. Ulkonäkö vaikuttaa laatuun ja sitä kautta pilkkeen hintaan. Mahdollisimman nopea kuivuminen ehkäisee home- ja värivaurioiden muodostumista. Kuivumiseen vaikuttaa myös raaka-aineen hankinta-aika. Myyntipilkkeen kuivauksessa käytetään luonnonkuivauksen lisäksi erilaisia kuivureita, joissa puut kuivataan joko kylmää tai lämmintä ilmaa hyväksikäyttäen. Sivutoimisia polttopuukauppiaita on Suomessa verrattain paljon. Harrastusmielessä pilkettä myyvät kauppiaat kuitenkin nakertavat ammattimaisesti toimivien pilkkeentuottajien markkinoita. Harrasteluna tapahtuva kauppa on myös usein ns. pimeä kauppaa. Pimeä kauppa sekoittaa niin hinnat kuin laatukriteerit. Polttopuukauppa on silti muuttumassa yhä ammattimaisemmaksi lähitulevaisuudessa. Samalla alalle tulee uusia yrittäjiä, mikä lisää kilpailua entisestään. Polttopuun tuotannosta, myynnistä ja käytössä olevista mittayksiköistä ei ole yhtenäistä ohjeistoa, joten niin asiakkaan kuin alan toimijan on toisinaan vaikea vertailla toisiensa laatu, määrä ja hinta tietoja. Yhtenäiset ohjeistot helpottavat polttopuun markkinointia ja hinnoittelua.

2 Metsätaloudessa polttopuu tuotanto ja kauppa mielletään osaksi energiapuunkorjuuta tai -kauppaa. Polttopuu tosin valmistetaan suurimmaksi osaksi kuitupuusta, joten vertaaminen esimerkiksi hake raaka-aineeseen voi antaa virheellisen kuvan esimerkiksi ranka raaka-aineen hinnasta. Opinnäytetyössä on perehdytty pilkkeen tuotantomenetelmiin, kauppaan ja markkinointiin. Tuotantomenetelmissä kerrotaan pilkkeenvalmistusmenetelmistä, koneista, raaka-aineesta ja kuivauksesta. Opinnäytetyön tutkimusosassa selvitetään pilkemarkkinoita Puumalan Hurissalossa. Markkinatutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätöksiä polttopuun menekistä ja markkinointikeinoista. Tutkimuksen motiivina on selvittää pilkkeenkäyttäjien suhtautuminen polttopuun laatuun, hintaan ja tarpeeseen. 2 RAAKA-AINEEN HANKINTA Polttopuun raaka-aineeksi soveltuvat rangat tehdään usein moottorisahatyönä. Joissain tapauksissa polttopuurankaa on saatu kaupallisen hakkuun yhteydessä, jolloin hakkuukone on tehnyt rangaksi kelpaavan puun. Työn teettäminen hakkuukoneella tulee kuitenkin kalliimmaksi kuin omatoimisesti metsurityönä tehty hakkuu. Ensiharvennuksilla ja energiapuun korjuukohteilla käytetään yhä yleisemmin pienharvestereita, joissa alustakoneena on metsävarusteltu maataloustraktori. Hakkuupäät on toiminnaltaan syke-, rulla- tai telavetoisia. Pieniläpimittaisen puun kaatoon, karsintaan ja katkontaan nämä laitteet soveltuvat erinomaisesti. Sykesyöttöiset hakkuupäät toimivat traktorin hydrauliikalla, kun taas rulla ja telavedolla varustettu hakkuupää tarvitsee lisähydrauliikkaa. Polttopuurangan korjuussa näillä pienharvestereilla saavutetaan 2-3 kertainen työteho metsuriin verrattuna. Polttopuurangan teko on hitaampaa kuin normaali kuitupuuhakkuu. Polttopuuksi kerättävä ranka katkaistaan yleensä pienempään läpimittaan kuin kaupallinen kuitupuu. Pilkkeiden laatuluokituksessa (Pirinen 1997) ei sallita alle 4 cm:n läpimittoja. Pilkerankoja tai vaihtoehtoisesti muuta hakkuutyötä on kerryttävä vuodessa useita satoja työtunteja ennen kuin maataloustraktoriharvesterin hankkiminen kannattaisi. Rangat kannattaa ajaa metsästä maataloustraktorilla ja kourakuormainmetsäkärry yhdistelmällä. (Bioenergia, 54.)

3 Päivärannan tilan polttopuut hankitaan pääasiassa kauppiaan omista metsistä, vaikkakin pieniä määriä on ostettu pystykauppana lähialueen metsänomistajilta. Pilkkeen raakaaineena käytetään koivukuitupuuta. Raaka-aine hakataan metsästä miestyönä moottorisahalla, ja puut ajetaan maataloustraktorilla kotipihaan. Kilpailuetuna leimikkoa ostettaessa on usein moottorisahahakkuu ja pienempään latvaläpimittaan hakattava kuitupuu. Parhaita kohteita polttopuukäyttöön korjattavan kuitupuun hankkimiseen ovat hieman ylitiheänä kasvaneet kohteet. Kohteille on mahdollista saada Kemera-tukea, joka osaltaan parantaa kannattavuutta metsänomistajan kannalta. Riukuuntunut puu on yleensä oksaton, jolloin karsintatyön määrä jää vähäiseksi. Riittää kun rungon katkoo sopivan mittaiseksi. Lähikuljetuksen kannalta maataloustraktori on riittävä, sillä jatkokuljetus kotiin hoituu suoraan metsästä. Suurin osa pilkkeen raaka-aineesta tulee kauppiaan omasta metsästä, jonkun verran rankaa myös ostetaan yksityisiltä metsänomistajilta tai metsänhoitoyhdistyksiltä. Suuria määriä pilkettä myyvän on yleensä ostettava rangat. Pilkkeen valmistuksessa eniten käytetty puulaji on koivu. Noin 67 % valmistetusta pilkkeestä on koivua, 18 % havupuuta, muusta lehtipuusta valmistettua pilkettä on noin 15 %. Pienemmät pilkevalmistajat tekevät pilkettä yleensä rankapuusta. Isot valmistajat, joiden myyntimäärä on yli 120 kiintokuutiota vuodessa, tekevät pilkettä kuitupuusta. (Jouhiaho 2004, 21.) 3 PILKKEEN KONEELLINEN VALMISTUS Kaupallisessa pilkkeen tuotannossa on lähes välttämätöntä käyttää erilaisia pilkekoneita. Myyntiin tuotettu erä on yleensä vähintäänkin kymmeniä motteja, joidenkin kauppiaiden tuotantomäärät saattavat olla jopa satoja motteja vuodessa. Pilkontalaitteita on kymmeniä erilaisia ja valmistajiakin on Suomessa useita. Toimintojen ja teknisten ratkaisujen välillä on valmistajakohtaisia eroavaisuuksia, mutta toiminta periaatteen mukaan koneet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: katkaisulaitteet, halkaisulaitteet ja katkaisu-halkaisulaitteet. (Jouhiaho 2004, 51.) Katkaisulaitteella voidaan tehdä polttopuurangan katkaisu. Tällaisia laitteita on suomessa vähän. Halkaisulaitteella voidaan tehdä pelkästään katkaistun pilkeaihion

halkaisu. Katkaisu-halkaisulaitteissa molemmat työvaiheet hoitaa sama kone, tosin koneiden automaatiotasot vaihtelevat. (Jouhiaho 2004, 51.) 4 Halkaisulaitteet on varustettu hydraulisylinterillä, joka painaa pölkyn vastinterää vasten. Tällaisella laitteella pölkky saadaan halkeamaan tarpeen mukaan 2-4 osaan. Ennen hydraulisia halkomalaitteita käytössä oli ns. kierrehalkaisijoita, joissa oli kartion mallinen kierreterä. Terä porautui halkaistavaan pölkkyyn ja halkaisi sen kahteen osaan. Tällaisilla halkaisulaitteilla valmistetaan yleensä pitempää noin metrin mittaista halkotavaraa. (Mutikainen & Kärhä 2002, 6). Katkaisu-halkaisulaitteet on varustettu sekä katkaisu että halkaisumekanismilla. Tähän kategoriaan kuuluvat laitteet voidaan jakaa katkaisuperiaatteen mukaan edelleen sahaaviin ja viiltäviin laitteisiin. Sahaavissa katkaisu-halkaisulaitteissa rangan katkaisu tapahtuu joko sirkkeli tai ketjusahaterällä. Katkaistu puu putoaa halkaisu kouruun, jossa hydraulisylinteri työntää pölkyn vastinterän läpi. Vastinterä halkaisee puun 2-4 osaan. Isoja puita varten tällaisiin koneisiin on saatavana myös 6 osaan halkaisevia teriä. Sahaavilla pilkekoneilla voidaan käsitellä jopa 35 cm läpimitaltaan olevia rankoja. Viiltävällä terällä varustettu pilkekone katkaisee rangan spiraali tai giljotiini terällä. Terän reunalla kulkee kiilaterä, joka katkaisun yhteydessä kulkee rangan läpi halkaisten pölkyn kahteen osaan. Viiltävillä/giljotiinikoneilla pystytään tekemään pilkettä korkeintaan 20 cm läpimitaltaan olevista rangoista. (Jouhiaho 2004, 56). Mutikainen (1994) jakaa katkaisulaitteet toimintaperiaatteen mukaan seuraaviin ryhmiin: 1) Laitteet, joissa katkaisu ja halkaisu tehdään erillisinä käsiohjausta vaativina työvaiheina. Ranka katkaistaan ensin pyöröterällä halutun pituisiksi pölkyiksi, minkä jälkeen pölkyt siirretään erillisenä työvaiheena kartioterälle halkaisua varten. Tällaisia koneita ovat esim. Hakki Pilke Eagle, Japa Sirkkelipilkkoja ja Palax55. Tämän ryhmän koneet ovat hinnaltaan alle 2 tuhatta. 2) Laitteet, joissa katkaisu tapahtuu käsiohjauksen avulla, mutta halkaisu tapahtuu automaattisesti halkaisu kourussa vastinterää vasten. Ranka katkaistaan haluttuun mittaan pyörö- tai ketjusahakatkaisulla, minkä jälkeen pölkky tippuu halkaisukouruun, jossa hydraulisylinteri työntää pölkyn vastinterän läpi. Suurin osa katkaisuhalkaisulaitteista kuluu tähän ryhmään. Tällaisia koneita ovat esim. Hakki Pilke OH 60,

Hakki Pilke 1X37, Japa 2000, Palax Power 70 ja Palax 35. Hinnaltaan tällaiset koneet ovat varusteista riippuen 2-10 tuhannen väliltä. 5 3) Laitteet, joissa katkaisu ja halkaisu tapahtuvat automaattisesti, mutta syöttö kunkin katkaisun välillä on tehtävä käsin. Monet viiltävä ja giljotiiniteräiset koneet kuuluvat tähän ryhmään. Puuta syötetään syöttöaukkoon, jossa terä samalla katkaisee ja halkaisee rangan. Tällaisia koneita ovat esim. Estre HM-200, Pilke Japa, Klapi-Tuiko 200. Nämä koneet ovat hinnaltaan 2-3 tuhatta. 4) Laitteet, jotka katkovat rangan ilman käsiohjausta eli riittää kun ranka nostetaan koneen käsiteltäväksi. Tällaisissa koneissa rangan syöttö katkaisuterälle tapahtuu syöttökuljettimen avulla. Sahaavissa pilkekoneissa on kuljetinmatto, joka kuljettaa rankaa katkaisujen välillä. Uusissa sahaavissa pilkekoneissa, kuten Hakki Pilke 1X37 ja Palax 35 on syöttömatto vakiovarusteena, kun sen aikaisemmin sai lisävarusteena. Viiltävissä pilkekoneissa automaattinen syöttö on esimerkiksi Superpilke 2000 pilkekoneessa. Katkaisu-halkaisulaitteet on pääosin varustettu poistokuljettimilla. Poistokuljetin siirtää valmiit pilkkeet halkaisun jälkeen koneelta haluttuun paikkaan. Poistokuljetinta apuna käyttäen pilkkeet voidaan joko aumata tai pussittaa suoraan sopivaan myyntipakkaukseen. Kuljetin toimii hydraulimoottorilla, joka pyörittää kumista kolamattoa. (Jouhiaho 2004, 59.) Päivärannan tilan polttopuuntuotantokoneeksi on valittu Palaxin ketjusahakatkaisulla varustettu malli. Aikaisemmin pilkekoneena oli giljotiiniperiaatteella toimiva Superpilke 2000 kone. Kone havaittiin äärimmäisen tehokkaaksi. Sillä pystyi pilkkomaan jopa rekkakuormallisen rankoja päivässä. Koneen huonoja puolia oli valmiin pilkkeen heikko laatu. Kone murjoi puuta katkaisuvaiheessa niin paljon, että jopa 15 % oli polttopuuksi kelpaamatonta. Katkaisupinta jäi epätasaiseksi ja valmiin tavaran seassa oli paljon roskaa, joka vaikeutti kuivatusvaihetta. Myyntipilkkeet on paras valmistaa sahaavaan katkaisuun perustuvalla laitteella. Palax klapikone on varustettu hydraulisella halkaisulaitteella, joka halkaisee puun 2-4 osaan puun paksuuden mukaan. Halkaisijalta valmiit pilkkeet siirtyvät kolakuljetinta myöten kasaan. Kuljetin on yli neljä metriä pitkä ja sitä voi siirtää sivuttaissuunnassa, joten traktoria tarvitsee siirtää vain harvoin.

4 PILKKEEN LAATU 6 Laatuluokituksissa pilke-erän laadun määräävät pilkkeen pituus, paksuus, puulajisuhteet, kosteuspitoisuus katkaisupinnan tasaisuus ja suoruus, vaillinaisesti halottujen pilkkeiden määrä erässä, pilkkeen puhtaus, väri sekä homeen ja lahon esiintyminen. (Jouhiaho 2004, 68.) Laatuluokitus jakaa pilkkeet kolmeen eri laatuluokkaan. (Liite 2). Ensimmäiseen laatuluokkaan kuuluvat pilkkeet sisältävät vain pieniä mitta- ja kosmeettisia vikoja. Pienpakkauksissa myytävä pilke on yleensä ensimmäisen laatuluokan täyttävää tavaraa. Suomessa valmistetusta pilkkeestä valtaosa on toisen luokan pilkettä. Valmistuskustannuksiltaan toisen luokan pilke ei ole sen halvempaa kuin ensimmäisen luokan, joten laatuun on valmistusvaiheessa syytä kiinnittää huomiota. Hintaero ensimmäisen ja toisen luokan pilkkeiden välillä on jopa kymmeniä prosentteja. (Kärhä 2002, 341). Automaattihalkaisulla varustetuissa pilkekoneissa suuriläpimittaista rankaa pilkottaessa tulisi käyttää useampaan kuin neljään osaan halkovaa terää, sillä muutoin pilkkeet jäävät liian paksuiksi. Katkaisu-halkaisulaitteissa on terän korkeuden säätö, jolla säädellään halkaisua puun paksuuden mukaan. Halkomisen onnistuminen edellyttää säädön aktiivista käyttöä. Poikkeamat pilkkeen paksuuksissa johtuvat siis sekä käyttäjän huolellisuudesta että pilkottavan puun paksuudesta, suoruudesta ja halkaisuterästä. Paksuudeltaan tasalaatuisempaa pilkettä saadaan, kun pilkottavat rangat lajitellaan läpimitan mukaan erilleen ennen pilkontatyön aloittamista. Tällä tavoin terän korkeutta ei tarvitse säätää jatkuvasti. Viiltäväteräisillä koneilla pilkonta tapahtuu katkaisun yhteydessä kahteen osaan, joten paksummat yli 20 cm rangoista tehdyt pilkkeet jäävät liian paksuiksi. Viiltäväteräisillä koneilla tehdyt pilkkeet ovat 2 tai 3 laatuluokan tavaraa lähes poikkeuksetta, sillä pilkkeen pää jää epätasaiseksi. (Jouhiaho 2004, 81 82). Pilkkeen laatu vaikuttaa myös kuivaustulokseen. Viiltäväteräisillä pilkekoneilla tehdyt pilkkeet sisältävät huomattavasti enemmän roskia, mikä ehkäisee ilmankiertoa läjän sisällä aumakuivausta käytettäessä. Epätasainen leikkauspinta toisaalta aiheuttaa samankaltaisia vaikutuksia, säröllä oleva puun leikkauspinta estää ilman tunkeutumista auman sisälle. Sahaavalla pilkekoneella tehtyjen pilkkeiden kanssa ei ole ollut

homehtumisongelmia samalla tavalla kuin aikaisemmin viiltäväteräisellä tehtyjen kanssa. Laatu on parantunut huomattavasti, sillä pilkkeissä ei ole roskia tai värivikoja. 7 5 PILKKEEN KUIVAUS Pilkkeen kosteuspitoisuuteen vaikuttavat rankojen kaatoajankohta, puulaji ja mittauskohta puussa. Pilkkeen kosteuspitoisuutta on alennettava ennen polttoa pienissä tulisijoissa. Vastakaadetusta rangasta tehdyn pilkkeen kosteuspitoisuus on noin 35-55 % vuodenajasta riippuen. Polttoon kelpaavan pilkkeen kosteusprosentti pitää olla mieluiten alle 20 %. Puu, joka on kuivattu 20 %:n kosteuspitoisuuteen on kuivaa, eikä varastoidessa synny enää home - tai värivaurioita. (Jouhiaho 2004, 95.) Polttopuun kosteutta voidaan alentaa jo rankojen varastointivaiheessa. Hakkuukoneella tehty polttopuuranka kuivuu ensimmäisen kesän aikana 50 %:n kosteudesta 30 %:n kosteuteen, sillä kuori repeytyy hakkuukoneen käsittelyssä. Metsurityönä kaadetut rangat kuivuvat kesän aikana vain joitakin prosenttiyksikköjä. Rankakasojen peittäminen edesauttaa puuaineksen kuivumista ja säilymistä varastoinnin ajan. Metsurityönä tehdyt rangat onkin syytä kuoria, jos rankoja aiotaan varastoida pitempään ennen pilkkomista. Kuorimakoneella kuoritut rangat kuivuvat lähes yhtä nopeasti kuin valmiit pilkkeet. (Hillebrand & Kouki 2006, 50). Pilkkeen kuivumisnopeus luonnonkuivauksessa riippuu voimakkaasti ympäristön lämpötilasta ja ilman suhteellisesta kosteudesta. Auringon kohtisuoralla säteilyllä ei ole niinkään suurta vaikutusta. Pilkkeet kuivuvat varjoisessakin paikassa, jos ilman kosteus ja lämpötila ovat normaalikesän mukaisia. (Hillebrand & Kouki 2006, 51.) Kuivurissa kuivatut pilkkeet säilyvät ulkona parhaiten peitetyssä kehikossa, joka on nostettu irti maasta. Puulajeista koivuun ilmaantuu helpoiten näkyviä homepilkkuja. Mänty- ja leppä eivät ole niin herkkiä homehtumaan. Maakosketuksissa säilytettävät pilkkeet homehtuvat helposti, sillä maasta nousee kosteutta. (Hillebrand & Kouki 2006, 51.) Pilkkeet on suojattava sateelta, tällöin pilkkeet kuivuvat ja laatu säilyy hyvänä. Pilkkeet kuivataan ilmavassa varastokatoksessa, joka estää sateen pääsyn pilkekasaan. Varaston pitää kuitenkin olla tarpeeksi ilmava, koska ilman kiertoa ei saa estää pilkekasojen ympärillä. Pilkkeet eivät myöskään saa olla kiinni maassa, vaan ilman on kierrettävä

8 tasaisesti koko kasan ympärillä kuivumisen edistämiseksi. Katos myös suojaa pilkkeitä auringon valolta, joka saa puun tummumaan. Homepilkut ovat merkki puutteellisesta ilmanvaihdosta. Kuoren rikkominen edistää niin rankojen kuin valmiiden pilkkeidenkin kuivumista, näin kuoren alla oleva kosteus haihtuu. (Hillebrand & Kouki 2006, 32.) Kevät on perinteinen pilkkeenteko vuodenaika. Ilmavasti pinotut ja sateelta suojatut pilkkeet kuivuvat hyvin tuulisella ja aurinkoisella paikalla. Vähäsateisena, lämpimänä ja aurinkoisena keväänä ja kesänä pilkkeet kuivuvat käyttökosteuteen jo syksyyn mennessä. Kaupallisessa tuotannossa luonnonkuivaus onkin yleisin kuivausmenetelmä. Luonnonkuivauksessa pilke kuivatetaan aumojen lisäksi säkeissä, häkeissä tai erilaisissa laatikoissa, tällöin myös tehostetaan pilkkeen käsittelyä. Pilkekoneella valmistettava pilke ohjataan koneen poistokuljettimella kehikkoon, jossa pilkkeet saavat kuivua. Kuivatuksen jälkeen kehikko voidaan siirtää varastoon tai viedä asiakkaalle. (Jouhiaho 2004, 95.) Kylmäilmakuivaus on koneellinen kuivausmenetelmä. Kuivattavaan pilke-erään joko puhalletaan tai imetään ulkoilmaa koneellisesti. Yksinkertaisimmillaan kylmäilmakuivuri voi olla pilkeauma, jonka keskelle on auman suuntaisesti jätetty toisesta päästä suljettu ilmanjakokanava. Kanavan toisessa päässä on puhallin, joka puhaltaa ja pakottaa ilman kiertämään kasan läpi. Tällainen kuivuri voidaan tehdä myös sisätiloihin, jolloin pilkkeet ovat sateelta suojassa. Kuivausilma on mahdollista puhaltaa kasaan monella eri tavalla. Rakenteeltaan kallein ratkaisu on varastotila, johon on rakennettu päältäajettava lattia. Ritilälattian läpi puhalletaan ilmaa pilkekasaan altapäin. Kuivausteho kasvaa kun puhallin sijoitetaan varaston aurinkoiselle seinustalle, tällöin puhallusilma on lämpimämpää ja kuivempaa. Sateinen ja kylmä sää heikentävät kuivaustulosta. Kuivausjakso venyy pitkäksi ja kosteus aiheuttaa pilkkeisiin hometta ja värivikoja. Kylmänä aikajaksona kuivausta voidaan tehostaa ajoittain annettavalla lisälämmöllä. (Hillebrand & Kouki 2006, 34.) Kylmäilmakuivurissa pilkkeet ovat sateelta suojassa ja kuivuminen alkaa heti täytön jälkeen. Kuivunut pilke voidaan varastoida kuivurissa, aina asiakkaalle toimittamiseen asti. Kosteissa sääoloissa pilkkeet kuitenkin sitovat itseensä hieman kosteutta, mikä saattaa aiheuttaa hometta pilkkeiden päihin. Homehtuminen tosin voidaan estää käyttämällä puhallusta kosteiden kelien aikana (Jouhiaho 2004, 98.) Kuivausaika lyhenee huomattavasti, kun käytetään lämminilmakuivausta. Tämä kuivauskeino mahdollistaa pilketoiminnan ympärivuotisuuden.

9 Lämminilmakuivauksessa kuivausilman lämpötila on alle 100 astetta, muuten puhutaan kuumailmakuivauksesta. Lämminilmakuivaus vaatii kuivaamorakennuksen, joka täytyy olla hyvin kosteus- ja- lämpöeristetty. Lämminilmakuivurit ovat joko jatkuvatoimisia tai eräkuivureita. Jatkuvatoiminen kuivuri sopii ainoastaan pilkkeen suurtuotantoon, sillä kustannustehokkuutta on muutoin vaikea saavuttaa (Hillebrand & Kouki 2006, 34.) Lämminilmakuivauksessa kuivurin lämmittimen tulisi olla riittävän tehokas, sillä kuivausaika pitenee huomattavasti alhaisilla lämpötiloilla. Jäisiä puita kuivattaessa on puuerä lämmitettävä mahdollisimman nopeasti kuivauslämpötilaan. Nopea lämmittäminen ehkäisee hometta sekä värivikoja ja laatu säilyy parempana. Ilmankierron pitää olla mahdollisimman tasainen kuivauksen aikana, muuten osa erästä saattaa jäädä kosteammaksi. Epätasainen kuivuminen lisää kuivatusaikaa ja nostaa kuivauskustannuksia. (Hillebrand & Kouki 2006, 52). Konttikuivausmenetelmä rantautui Suomeen Yhdysvalloista. Pilkeyrittäjillä on runsaasti mielenkiintoa ympärivuotiseen lämminilmakuivaukseen. Kuivuri on rakenteeltaan 12,2 metriä pitkä merikontti, joka on eristetty ulkopuolelta. Kontissa on halkaisijaltaan 1,5 1,8 -metrinen tuuletin, joka on asennettu kontin takaseinälle. Tuuletinta pyörittävä moottori on kontin ulkopuolella ja ilmanpoistoaukossa on oma tuuletin. Kuivausilman lämpötilana pidetään 74 88 astetta ja ilma lämmitetään puuta polttamalla. (Rinne 2001, 59.) Konttikuivurissa pilkkeet kuivataan metallihäkeissä, jotka ovat tilavuudeltaan 3,0 i -m³. Konttiin mahtuu 18 metallihäkkiä eli 54 i-m3. Pilkkeillä täytetyt metallihäkit lastataan konttiin pienkuormaajaa apuna käyttäen. Häkkien on oltava metallia, jotta ne kestävät korkeita lämpötiloja. (Rinne 2001, 59.) Konttikuivuri voi toimia ympäri vuoden eikä ilman kosteus ole sille ongelma. Konttikuivurilla saadaan kuivauserä, 54 i-m3 pilkettä, kuivaksi noin viikossa. Konttikuivuria käytettäessä ei pidetä puhallustaukoja, sillä se lisäisi kustannuksia ja puhallusaikaa. Lämmitysenergia konttiin on hyvä tuottaa esimerkiksi pilketuotannosta jäävällä roskapuulla, jolloin lämmityskustannukset alentuisivat. (Vääräsmäki 2003, 34.) Ilman lämpötilan ollessa konttikuivurissa keskimäärin 80 astetta, ilma pystyy sitomaan vettä itseensä laskennallisesti 23,8 g/m³. Kuivausilmaa tarvitaan pilke i-m3:iä kohti tunnissa noin 444 ilmakuutiota. Kuivausajaksi on arvioitu näillä arvoilla keskimäärin 6

10 vuorokautta. Arvioitu sähkönkulutus on 10,7 kwh/i-m3 ja lämmönkulutus 100 kwh/im³. (Rinne 2001, 85-86.) Keinokuivaus maksaa menetelmästä riippumatta noin 2 pilkeirtokuutiota kohden (Vääräsmäki 2003, 31). Pilkkeen raaka-aine eli ranka tai kuitupuu voidaan myös kuivata ennen pilkkomista. Pilkettä kuivatusta rangasta vaihtoehdossa pilkeaihiot kuoritaan talven ja kevään aikana. Rangoista poistetaan kuorimakoneella kuoresta noin 40-60 %, mikä mahdollistaa kuivumisen samaan kosteusprosenttiin kuin pilkottujen pilkkeidenkin. Menetelmää on käytetty aiempina vuosikymmeninä halkojen tekemiseen. Tuolloin menetelmästä käytettiin nimitystä aisaaminen. Kuivatun ranganmenetelmässä on kolme eri vaihetta. Alku ja sydäntalven aikana puut kuljetetaan metsästä tuotantopaikalle ja pinotaan. Ensiksi puut tietysti hakataan metsästä normaaliin tapaan. Kevättalven aikana puut kuoritaan poistamalla kuoresta noin 40-60 % kuorimakoneen avulla. Kuorimisen jälkeen puut pinotaan uudelleen ilmavasti mielellään hyvin tuulettuvalle paikalle. Heinä-elokuussa ilman suhteellinen kosteus alkaa nousta, ja säät muuttuvat yleensä sateisiksi, joten puu ei enää kuiva enempää luonnon kuivauksella. Puut siirretään tuolloin katokseen tai muuhun sääsuojaan. Puut eivät homehdu katoksessa, kun ne pinotaan sinne riittävän ilmavasti. Varastossa puut säilyvät ja niitä on helppo pilkkoa tilausten mukaan. (VTT 2007, 74.) Kuivatun rangan menetelmä poistaa tuotantoketjusta puunkäsittelyvaiheita. Pitkän rankatavaran käsittely on ajankäytön kannalta tehokasta, sillä rangan siirtely sujuu tehokkaasti traktoria apuna käyttäen. Kuivaustuloksen kannalta rangalla ja pilkkeellä ei ole eroa, sillä rangat kuivuvat luonnonkuivauksella yhtä nopeasti kuin valmis pilke. Tämän menetelmän käytössä on tosin oltava tarkka työvaiheiden ajoituksen suhteen, sillä rangat on saatava kuorittua jo kevättalven aikana. Sama pätee tosin pilkkeiden luonnonkuivauksessakin. Riittävän ilmavat varastointipaikat ovat myös yksi oleellinen seikka kuivauksen kannalta. Puu säilyy kirkkaana ja homeettomana kun ilma kiertää tarpeeksi. Työvaiheiden oikealla ajoituksella saadaan tehokkaasti hyödynnettyä luonnon kuivausenergia, tuuli ja aurinko. Menetelmän huonona puolena voidaan pitää kuorimakoneiden saatavuutta. Tarpeeksi tehokkaita kuorimakoneita ei nykyään ole tarjolla. Kuorimakoneen tulisi olla pilkeyrittäjän toiminnan laajuuteen soveltuvia, eikä nykyään valmisteta kuin teollisuuden tarpeisiin soveltuvia kuorimakoneita. Toimintaan soveltuisivat parhaiten 60-70 luvulla käytössä olleet propsinkuorintakoneet, joita nykyisin ei tahdo löytää enää mistään.

11 Päivärannan tilalla puut on aiemmin kuivatettu luonnonkuivauksella suurissa aumoissa, jotka tehdään keväällä pilkekoneen kuljetinta apuna käyttäen. Puut kuivuvat kuormalavan päällä aumassa aina juhannukseen saakka, jonka jälkeen ne peitetään pressuilla. Toimintaan on kuitenkin suunniteltu muutosta, jonka jälkeen puut kuivattaisiin kuivatun rangan menetelmällä. Kuorintaa varten on hankittu Valon Koneen vuosimallia 1964 oleva puunkuorimakone, jonka käyttövoimana toimii traktori. Puut on tarkoitus kuoria keväällä ja siirtää alkusyksystä katokseen. Katoksesta puita pilkotaan asiakastilausten mukaan, jolloin säästytään monelta erilliseltä siirtelyvaiheelta. Puiden on todettu pysyvän kirkkaampina, kun kuivaus tehdään kokopuuna. Lisäetuna tähän menetelmään on varastotilojen tarpeen väheneminen ja asiakaslähtöisemmät toimitukset. 6 PILKKEEN KÄSITTELY 6.1 Käsitteet ja mittayksiköt Pilkkeen ostajan ja myyjän kannalta on hyvä tietää yksiköt, jolla puuta käsitellään. Pilkekaupassa käytettävät laatuvaatimukset sekä käytössä olevat useat erimittayksiköt ovat epäyhtenäisiä. Selkeän ohjeiston puuttuminen vaikeuttaa asiakkaan hintavertailua ja myyjän tekemää pilkkeen hinnoittelua. (Jouhiaho 2004, 31.) Jouhiaho (2004) käyttää tutkimuksestaan tehdyssä julkaisussa seuraavia käsitteitä ja muuntokertoimia pilkkeen käsittelyssä. Halko: Karsittu ja pyöreästä puusta valmistettu 0,6-1,2 m: n pituuteen katkottu ja kahteen tai useampaan osaan halottu polttopuu. Pilke: Karsittu ja pyöreästä puusta valmistettu 0,2-0,6 metriseksi katkottu ja halkaistu tai aisattu polttopuu. Mittayksikköistä m³ on kiintokuutiometri. Irto-m³ on irtokuutiometri, joka on m³:n tilaan mahtuva pilkemäärä, kun pilkkeet ovat tilassa kasassa ja satunnaisessa järjestyksessä.

12 Pino-m³ on 1 m³:n tilaan mahtuva pilke tai halkomäärä, kun kappaleet on pinottu. Muuntokertoimilla voi seurata pilkemääriä kun pilkkeet tai halot pinotaan tai puretaan pinosta irralleen. Yksi irto-m³ pilkettä vastaa 0,60 pinokuutiometriä. Yksi pino-m³ pilkettä vastaa puolestaan 0,67 kiintokuutiometriä puuta. Yksi pino-m³ halkoja vastaa 0,62 kiintokuutiometriä. Yksi pino-m³ rankaa vastaa 0,43 kiintokuutiometriä puuta. 6.2 Pilkkeen mittaus Puutavaranmittaus on olennainen osa puunhankintaketjun toimintaa kotimaisessa kuituja sahapuun kaupassa. Suuret raaka-ainevirrat edellyttävät luotettavien, yhtenäisten ja yleisesti hyväksyttyjen mittausmenetelmien käyttöä. Puutavaran mittaukseen on olemassa maa- ja metsätalousministeriön vahvistamat mittausmenetelmät. MMM toimii myös ylimpänä valvovana elimenä. Ministeriön toimintaa avustaa säännöllisesti kokoontuva puutavaran mittauksen neuvottelukunta, joka koostuu puutavaran mittauksen osapuolten etujärjestöjen ja tutkimuksen edustajista. Uudet mittausmenetelmät ja niiden mittausohjeet valmistellaan puutavaran mittauksen neuvottelukunnassa ja MMM:n asettamissa työryhmissä. Käytännön puutavaran mittauksen toimivuus ja tarkkuus varmistetaan jatkuvalla seurannalla. Hakkuukoneiden mittalaitteet tarkistetaan kontrollimittauksin ja tehtaiden mittalaitteet kalibroidaan määräajoin. Vaikka polttopuuta on käytetty ja kaupattu eri muodossa jo satoja vuosia ovat mittausmenetelmät varsin kehittymättömiä. Kaupan perustana oleva raaka-aine sekä lopputuotteen mittaus on menetelmiltään, toimintatavoiltaan ja käsitteiltään varsin hajanaista. Puupolttoaineilla voidaan käsittää sekä pienkiinteistöissä käytettävät halot ja pilkkeet että teollisuuden sähkön ja energian tuotantoon käyttämä metsähake. Metsähakekin jakautuu vielä harvennusmetsistä saatavaan ranka- ja kokopuuhun, hakkuutähteisiin ja kantoihin. Kaikkia näitä polttopuun muotoja mitataan, joko tilavuuteen, massaan tai energiamäärään perustuen. Taloudellisen merkityksen korostuessa olisi löydettävä yhtenäisiä mittauskäytäntöjä selkeyttämään raakaainevirtojen kulkua (VTT 2006, 44.) Metsähakkeen raaka-aineelle eli energiapuulle ei ole olemassa ainespuun mittauksessa käytettyjen menetelmien kaltaisia mittausmenetelmiä. Käytössä olevat menetelmät eivät

13 perustu lainsäädäntöön tai vahvistettuihin mittausmenetelmiin. Energiapuuta mitataan varsin hajanaisella ohjeistuksella, joka tuntuu vaihtelevan paikkakunnittain. Polttopuun mittauksessa ollaan samalla viivalla muun energiapuun mittauksen kanssa, sillä mitään yhtenäistä käytäntöä ei ole vahvistettu. Mittakäytänteet ovat pikemminkin alueellisesti hajanaisia ja perustuvat totuttuihin tai vakiintuneisiin käytänteisiin. Energiakäyttöön tarkoitetun puun mittauksen tulisi perustua lopputuotteen sisältämään energiaan, sillä näiden tuotteiden tarkoitus on tuottaa energiaa. Energiapuun mittauksessa mittasuureen merkitys on huomattavasti monitahoisempi kuin ainespuun mittauksessa. Ainespuu mitataan kiintotilavuuden määrittämiseen perustuen, vaikka ainespuustakin lopulta saadaan kuituja massateollisuuden tarpeisiin. Olisiko silloin ainespuukin tarkoituksenmukaista mitata kuitusaannon mukaan? Energiapuunkäyttäjät ovat loppujenlopuksi kiinnostuneita vain raaka-aineen energiasisällöstä, sillä ns. sisustuspilkkeen käyttäjät ovat harvassa. Energiamäärä siis kuvaa tuotteen arvoa parhaiten. Puun mittayksikkönä tilavuus juontaa juurensa puukauppakulttuurista. Muita maksuperusteita puulle ei näihin päiviin saakka ole juurikaan otettu huomioon, vaikka hakkeeksi tai kaupalliseksi polttopuuksi korjattavan energiapuun tilavuuden mittausta on kuitenkin vaikea toteuttaa perustellusti. Tilavuusmittauksen sijaan kuvaavampia mittaustuloksia saataisiin massaan perustuvilla mittauksilla. Raaka-aineen tuoremassa voisi olla luovutus ja työmittauksen perusteena. Maksuperusteena massamittaus toimisi välisuureena, josta loppujalosteelle määritettäisiin hinta energiaperusteisena. Nykyiset mittalaitteet ovat tarkkoja, helppokäyttöisiä ja hankintakustannuksiltaan kohtuuden rajoissa. Suureet on selkeitä ja luotettavia, mikä puoltaa menetelmien siirtämistä kenttäolosuhteisiin asti. Polttopuun mittauksessa tällä hetkellä yleisimmin käytössä olevat tilavuusyksiköt, kuten kiintotilavuus, pinotilavuus, irtotilavuus ja kehystilavuus eivät ole yksiselitteisiä vaikka muuntokertoimia on olemassa. Muuntokertoimet eivät ole vakiintuneet ja laatutekijät vaikuttavat niihin liikaa. Puun läpimitta, oksaisuus ja suoruus vaikuttavat muuntokertoimeen samoin kuin lumi ja jää. Tiheys määritellään yleisesti aineen massan ja tilavuuden suhteena toisiinsa nähden. Puuaineen tiheyden määrittämisessä tämän kaltainen määrittely ei anna yksiselitteistä vastausta puun tiheydelle. Ratkaisevana tekijänä on puuaineen sisältämän veden määrä, mikä vaikuttaa lähinnä puuaineen massaan, mutta oleellisesti myös tilavuuteen.

14 Vertailukelpoisten tiheysarvojen mittaaminen ja laskeminen edellyttää yhdenmukaisia mittaustapoja. (VTT 2006, 9.) Puu on elävä materiaali, jonka tiheyden vaihtelut ovat suuria. Kosteustekijöiden vuoksi puulle voidaan määrittää kuiva ja tuoretiheyksiä puun kosteusprosentin mukaan. Painoon perustuva mittaustapa olisi huomattavasti yksiselitteisempi kuin tilavuuteen perustuva mittaustapa. Ongelmaksi tosin muodostuu kosteuden määrittäminen. Koska kosteus alentaa polttopuun lämpöarvoa, tulisi se voida helposti todeta kuiva-aineen ja siten lämpöarvon sekä pilkkeen lopullisen hinnan määrittämiseksi. Yksinkertaisin tapa myyntipilkkeen mittaamiseksi on kasamuodostelmassa mittaaminen, jolloin vältytään turhalta pinoamiselta. (Pirinen 1996, 31.) Pinossa myös pilke-erän tilavuus muuttuu, sillä puut kutistuvat kuivuessaan. Irtokuutiometriin perustuvassa pilkekaupassa, jota useat polttopuukauppiaat nykyään harjoittavat, pilkkeiden määrän toteaminen perustuu kehysmittaan. Pilkkeiden määrä todetaan käytettävän traktorin perävaunun tai auton lavan vesitilavuuden mukaan, jolloin voidaan käyttää käytössä olevia muuntokertoimia siirryttäessä pinokuutioista irtokuutioiksi. Irtokuutiomyynnin yhtenäistäminen vaatisi myös kuormaustavan yhtenäistämistä. Pilkkeen kuormaus vaikuttaa kasan tiiveyteen. Yhtenäinen kuormaustapa voisi olla vaikka pilkekoneen kuljettimella kuormaus tai klapikahmareilla kuormaus. Klapikahmarikuormaus on helppo tapa siirtää pilkkeet kasasta kuormaan, silloin ei tule turhia rukkasenjälkiä puihin. Lastaustavalle pitäisi vain määrittää oma irtotiiviytensä. Pinokuutioihin perustuva mittaustapa antaa yhtenäisen mittaustuloksen, mutta sen seurauksena tulee yksi ylimääräinen työvaihe. Pilkkeiden pinonta on suhteellisen hidasta ja ylimääräisen työn pitäisi nostaa puun hintaa, vaikka niin ei usein tule käymään. Linnan (2006, 32) mukaan energiamittaukseen pohjautuva mittaustapa antaa määrittää puun arvon tarkemmin. Polttopuun myynti kilowattitunteina irtomottien sijaan takaa tyytyväiset asiakkaat, sillä vesi ja ilma eivät takassa juuri lämmitä. Uudenlaisen laskutusperiaatteen käyttöönotto tasoittaa myös polttopuun kuljetuskustannuksia, sillä puut ovat usein kaukana niiden lopullisista käyttäjäasiakkaista. Uutta mittausmenetelmää puoltaa myös eräs käsitysseikka. Toinen asiakas mieltää polttopuunsa pinokuutioina, kun taas toinen irtokuutioina. Irtokuutioina myytäessä narinan aihe on monesti klapien määrä. Myyjä tekee varastollaan määrätyt irtokuutiot täyteen, mutta kuljetusmatkan aikana kuorma tärisee ja tiivistyy.

15 Klapikauppaa varten on olemassa lähinnä teollisuudessa käytettäviä kosteusanalysaattoreita. Niiden hankintahinta on kohtuullisen korkea, mutta niiden avulla klapien kosteus pystytään mittaamaan tarkemmin kuin tavallisella pintakosteusmittarilla. Klapien tekovaiheessa jokaisesta valmistuserästä otetaan tietyin väliajoin purunäyte. Tuo aikaväli voi olla noin puolesta tunnista tuntiin. Näyte suljetaan astiaan, jossa kosteus ei pääse muuttumaan. Päivän lopuksi saadut purunäytteet sekoitetaan yhteen ja analysoidaan analysaattorin avulla. Tuoreen puupurun kosteusprosentti vaihtelee 45-50 prosentin välillä talviaikana (Hillebrand & Kouki 2006, 12). Linna (2007, 32) kertoo toisen pilke-erän kosteusmittaukseen tarvittavan tiedon olevan klapierän massa. Polttopuun massa on helpoin mitata kun puut pilkotaan tai pakataan samankokoisiin säkkeihin. Yleisin klapikaupassa käytetty säkkikoko lienee yhden irtokuution vetoinen säkki. Säkin massa on yksinkertaista mitata nosturin koukkuun sijoitetulla vaa`alla. Kun tiedetään puuerän paino ja sen kosteusprosentti, on puumäärän sisältämä energiamäärä helppo laskea VTT:n kaavojen mukaan (Linna 2007, 32). Esimerkiksi voidaan ottaa yhden irtokuution klapisäkki. Säkissä olevissa koivuklapeissa on kuivauksen jäljiltä 20 % kosteus. Kosteusasteen perusteella tuo klapisäkki sisältäisi noin 1010 kilowattituntia energiaa. Hyvä puoli energiasisältöön perustuvassa mittaustavassa on tietojen tarkistettavuus. Klapierää koskevat kosteus ja painomittaus voidaan toistaa asiakastoimituksen yhteydessä. Mitatut puuerät on mahdollista tallentaa tietokoneelle jälkiseurantaa varten. Laadun tarkkailu ja todistettavuus on tuolloin mahdollista ja asiakkaalle on mahdollista antaa todiste energiasisällöstä vaikkapa tuoteselosteen muodossa. Tuoteselosteesta kävisi ilmi puulaji, pilkkeen alkuperä, laatuluokka, kuivamassa ja kosteusprosentti. Mittaustulosten luotettavuus ja tarkistettavuus olisivat tuolloin parempia kuin tilavuuteen perustuvassa mittaustavassa. Energiasisältöön perustuva mittaustapa mahdollistaa myös vertailun muihin lämmitystapoihin. Laskutusperiaatteena voi olla senttiä/kilowattitunti niin kuin sähköllä. 7 MARKKINOINTI

7.1 Mainonta 16 Polttopuun markkinointi on pitkään ollut puskaradion varassa, koska toiminnan pienuudesta johtuen ei ole yleensä ollut tarvetta markkinoida enempää. Puukauppa on kuitenkin muuttunut yhä ammattimaisemmaksi, ja nykyään Suomessa on jo noin 200 pilkeyrittäjää, jotka saavat koko toimeentulonsa polttopuun myynnistä. (VTT 2006, 62.) Puutuotteiden valmistajat eivät voi enää olla riippuvaisia vanhoista, vuosikymmeniä vanhoista markkinointikeinoista. Ennusteiden mukaan toiminta muuttuu yhä asiakaslähtöisemmäksi tuotteiden teknistyessä. Kotimaan kaupassa kaupat joudutaan yhä useammin tekemään valmistajan ja loppukäyttäjän välillä. (Passila 1999, 4.) Polttopuun myynti ja käyttö määrä lisääntyy tulevaisuudessa, vaikka on aika todennäköistä, että kasvu on hidasta ilman tehokkaampia myynninedistämistoimia. VTT:n tutkimuksen mukaan (2006, 62) taustamuuttujista kuluttajien käyttäytymiseen vaikutti eniten vastaajan asuinalue ja ikäluokka. Jää nähtäväksi miten ostopolttopuun käyttö kehittyy nuorempien ikäluokkien vanhetessa ja miten kulutustottumukset muuttuvat. Etelä-Suomessa näyttäisi olevan runsaasti kysyntää laadukkaalle pilkkeelle, mutta myös puolivalmisteet kiinnostavat. Internetpalveluiden käyttö jakoi kuluttajien mielipiteitä, sillä osa halusi enemmän tietoa internettiin, toisille muut tiedotuskanavat olisivat sopivampia. Polttopuun loppukäyttäjät halusivat monipuolista tietoa puulämmittämisasioista, ehkä enemmän kuin yrittäjät olisivat halunneet kertoa. Yrittäjät eivät ole tiedostaneet kuluttajien keskuudessa vallitsevaa tiedon tarvetta. Asiakaslähtöisyys on markkinoinnin ja menestyksekkään yrittämisen edellytys. Polttopuukauppiaiden olisi tiedostettava kuluttajien toiveet ja otettava ne paremmin huomioon suunniteltaessa tuotteiden markkinointia. Tyytyväiset asiakkaat mahdollistavat polttopuukaupan kehittymisen, ei pelkästään tuotantovälineiden kehitys. 7.2 Jakelu Fyysinen jakelu eli kuljetus, käsittely, varastointi, kommunikointi ja näihin liittyvän informaation prosessointi muodostavat logistiikkaketjun, joka mahdollistaa tuotteen siirtymisen tuottajalta asiakkaalle. Fyysinen jakelu mahdollistaa polttopuiden parhaan