Tutkimus ja opetus KATI HAKKARAINEN JA JOUKO SUONPÄÄ Lääketieteen opetuksen integraatio Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa Suomen lääketieteelliset tiedekunnat ovat viime vuosina kehittäneet aktiivisesti lisensiaatin tutkinnon opetusta. Integraation toteutustapoja eri tiedekunnissa on vertailtu kaksiportaisen tutkintohankkeen selvittelyn yhteydessä. Eri oppialojen välinen opetusyhteistyö opintojen integraatio on toteutettu tiedekunnissa erilaisilla strategioilla. Helsingin, Tampereen ja Turun tiedekunnat ovat kehittäneet laajaan integraatioon perustuvan opinto-ohjelman. Kliinisten alojen liittyminen varhaisten vuosien opinto-ohjelmaan on viety pisimmälle Tampereen opinto-ohjelmassa. Opetusministeriö nimesi heinäkuussa 2003 Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan koordinoimaan lääketieteen alan kaksiportaista tutkintohanketta. Turun yliopisto kokosi työryhmän, jossa oli edustajat kaikista lääketieteen, hammaslääketieteen ja eläinlääketieteen koulutusyksiköistä sekä Suomen Medisiinariliiton nimeämät opiskelijaedustajat. Työryhmän työskentelyn aikana ilmeni tarve selvittää lääketieteellisten tutkintojen rakenteita ja erityisesti integraation laajuutta tiedekuntien opinto-ohjelmissa. Selvityksen pohjalta on analysoitu, missä vaiheessa Suomen lääketieteelliset tiedekunnat ovat tässä suhteessa opintojen jatkuvassa kehittämistyössä. Miten kuvaus syntyi Vertailua varten kaikilta lääketieteellisiltä tiedekunnilta pyydettiin kirjallista selvitystä lääketieteen lisensiaatin tutkinnon sisällöstä. Selvitykseen pyydettiin kurssien tai jaksojen tai molempien otsikot sekä suunnitteluun ja opetukseen osallistuvat alat. Vertailun tekijöillä oli käytettävissään myös tiedekuntien opinto-oppaat. Materiaalin pohjalta tiedekuntien opintoohjelmista selvitettiin lääketieteen opiskeluun johdattelevat ja lääkärin ammattia käsittelevät jaksot, integroidut jaksot, joihin sisältyy joko biolääketieteellisiä tai kliinisiä oppialoja ja integroidut jaksot, joihin kuuluu sekä biolääketieteellistä että kliinisiä oppialoja. Jakso tai kurssi arvioitiin integroiduksi, jos suunnitteluun ja opetukseen osallistui kaksi tai useampia oppialoja. Alustava luokittelu lähetettiin tiedekuntien opintosihteereille tarkastettavaksi. Osa tiedekunnista täydensi opintojensa kuvausta silloisen tilanteen mukaiseksi. Tiedekuntien täydennysten jälkeen luokittelu suoritettiin uudelleen, ja näin syntynyt materiaali lähetettiin jälleen tiedekuntien opintosihteerien varmennettavaksi. Kaikki tiedekunnat ilmoittivat hyväksyvänsä lopullisen esitystavan. Lisäksi vertailua käsiteltiin useaan otteeseen kaksiportaista tutkintorakennetta selvittelevän työryhmän kokouksissa. Tiivistelmä liitettiin osaksi Koulutuksen ABC-kirjoitussarja Duodecim 2004;120:2577 81 2577
TAULUKKO. Lääketieteellisten tiedekuntien ensimmäisen vuoden opinto-ohjelmat luokiteltuina biolääketieteellisiä aloja integroiviin, kliinisiä ja biolääketieteellisiä aloja integroiviin sekä johdantojaksoihin ja lääkärin työtä käsitteleviin osuuksiin. Helsinki Kuopio Tampere Turku Oulu Johdanto lääketieteen opintoihin 3,0 ov, mm. lainsäädäntöä, etiikkaa, tiedonhankintaa ja tietotekniikkaa Molekyyli- ja solubiolo gian sekä farmakologian perusteet 5,0 ov biokemia, farmakologia Solubiologia ja peruskudokset 4,4 ov histologia, solubiologia, fysiologia, farmakologia Solusta yksilöksi kehitysbiologia Aineenvaihdunta ja sen säätely 5,0 ov biokemia, fysiologia Molekyylibiologia 4,0 ov biokemia, fysiologia, lääket. genetiikka Tuki- ja liikuntaelimistö 7,0 ov anatomia, fysiologia, farmakologia Kasvaminen lääkäriksi 1,6 ov, vuorovaikutusopintoja, etiikkaa yms. Johdatus lääketieteeseen Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia 4,0 ov Johdanto 3 ov, psykologia, sisätaudit, oikeuslääketiede, anestesiologia, kasvatustieteet ja tiedonhankintataidot Solut, kudokset ja niiden toiminta 9,0 ov solubiologia, molekyylibiologia, lääketieteellinen biokemia, patologia, solufysiologia Lääkäriksi kasvaminen 2,5 ov Tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta 7,0 ov anatomia Kemiaa lääketieteen Hermoston toiminta ja aistiminen 4,0 ov anatomia, fysiologia, neurologia, silmätaudit, korva-, nenäja kurkkutaudit Solun rakenne ja toiminta 7,0 ov anatomia, lääk. biokemia ja molekyylibiologia, patologia, lääketieteellinen genetiikka Reading for Academic Purposes 1,0 ov Solubiologiaa lääketieteen Liikkuminen 7,0 ov anatomia, fysiologia, lääketieteellinen biokemia, kirurgia, neurologia,, sisätaudit, radiologia, geriatria, työterveys, tapaturmantorjunta Lääketieteellinen tieto ja tutkimus A 1 ov biometria, epidemiologia, biotieteet, kliiniset tieteet, terveystieteet Elinanatomia 4,0 ov Lisääntyminen, kasvu ja kehitys 8,0 ov anatomia, lääketieteellinen biokemia, fysiologia, genetiikka, kehityspsykologia, lastentautioppi, lastenpsykiatria, nuorisopsykiatria, synnytys ja naistentaudit, työterveys, Dissektiot 4,0 ov Lääketieteellinen tieto ja tutkimus B 3,0 ov biometria, epidemiologia, biotieteet, kliiniset tieteet, terveystieteet Juonneopetus (Lääkärin työ ja taidot) 1,0 ov Lääk. englanti 0,5 ov Valinnaisopinnot: Lääketieteellinen latina 1,0 ov Sisäelimistön rakenne ja toiminta 10,0 ov Verenkierto, hengitys ja nestetasapaino anatomia, fysiologia, lääketieteellinen fysiikka Ensiapu anestesiologia ja tehohoito Lääkärin työ ja taidot, juonneopetus, Embryologia Englanti 1,0 ov Elimistön biokemiallinen toiminta ja säätely 7,0 ov lääketiet. biokemia ja molekyylibiologia Fysiikkaa lääketieteen Kliiniset taidot kaikissa jaksoissa Valinnaisopinnot Epidemiologia I Vuorovaikutustaitojen opiskelu 1,0 ov Lääketieteellinen biokemia 6,5 ov Histologia Biolääketieteellisiä aloja integroivat jaksot Biolääketieteellisiä ja kliinisiä aloja integroivat jaksot Johdantojaksot ja lääkärin työtä käsittelevät jaksot Yleisopinnot 1,0 ov korkeakoululaitos ja opintoympäristö Luonnontieteiden perusteet 11 ov lääketieteellinen solu- ja kehitysbiologia, kemia, biokemia Lääketieteen perusteet 2,5 ov lääketieteen informatiikka, ensiapu, tieteellisen tutkimuksen perusteet Yhteiskunta- ja käyttäytymistieteiden perusteet 4,0 ov ihminen, yhteiskunta, terveys ja sairaus,, kansanterveystiede, psykiatria, sosiaalihammaslääketiede Aineopinnot; opetuskokonaisuus: terve ihminen 18,5 ov, anatomia, lääketieteellinen biokemia, molekyylibiologia Kieliopinnot 1,0 ov Englanti 2578 K. Hakkarainen ja J. Suonpää
Horisontaalinen integraatio % opintoviikoista 120 100 80 60 40 20 0 120 100 Helsinki Kuopio Oulu Tampere Turku I vuoden opinnot II vuoden opinnot III vuoden opinnot Vertikaalinen integraatio % opintoviikoista 80 60 40 20 0 Helsinki Kuopio Oulu Tampere Turku I vuoden opinnot II vuoden opinnot III vuoden opinnot KUVA 1. Lääketieteellisten tiedekuntien horisontaalinen ja vertikaalinen integraatio kolmen ensimmäisen vuoden opinnoissa. työryhmän 27.2.2004 ilmestynyttä muistiota»kaksiportainen tutkintorakenne lääketieteellisellä, hammaslääketieteellisellä, eläinlääketieteellisellä koulutusalalla» (Valtakunnallisen tutkintorakennetyöryhmän muistio 2004). Tiivistelmän ensimmäisen vuoden opintoja käsittelevä osa on esitetty taulukossa 1. Työryhmän työn päätyttyä aineistoa on käsitelty edelleen laskemalla kolmen ensimmäisen vuoden opintojen horisontaalisen ja vertikaalisen integraation osuus muihin opintoihin verrattuna. Oppialojen välistä opetusyhteistyötä kutsutaan horisontaaliseksi integraatioksi, jos opintokokonaisuuden suunnitteluun ja toteutukseen osallistuvat vain biolääketieteelliset oppi- alat keskenään tai kliiniset oppialat keskenään. Vertikaalista integraatiota edustavat kokonaisuudet, joissa biolääketieteellisiin oppi aloihin on yhdistetty kliinisten alojen sisältöä tai päinvastoin kliinisen alan opintoihin on sijoitettu biolääketieteellistä ainesta (Dahle ym. 2002). Tiedekuntien vuosittaiset opintoviikkomäärät vaihtelevat. Tämän vuoksi päädyttiin laskemaan integroitujen jaksojen tai kurssien opintoviikkojen prosenttiosuus kolmen ensimmäisen vuoden opinnoista (kuva 1). Laskenta rajattiin lääketieteen lisensiaatin tutkinnon kolmeen ensimmäiseen vuoteen, koska neljännestä vuodesta al kaen useimpien tiedekuntien opetusohjelmiin on merkitty kliinisten kurssien kohdalle vain asianomainen kliininen ala. Integraatiota toteutetaan monessa tiedekunnassa myös kliinisessä vaiheessa, mutta vertailu olisi edellyttänyt yksityiskohtaista tietoa opetuksen toteuttamistavoista. Johdanto-opinnot ja lääkärin ammattia käsittelevät sisällöt on kaikissa tiedekunnissa arvioitu integroiduksi opetukseksi, vaikka opetuksen toteuttajana olisi mainittu vain yksi oppiala. Integraation laajuus ja syvyys eri tiedekunnissa Kaikkien lääketieteellisten tiedekuntien opintoohjelmissa on opintoihin johdatteleva alojen yhteistyönä toteutettu jakso (taulukko). Kaikissa tiedekunnissa käsitellään myös lääkärin työtä jo opintojen alkuvuosina. Lääkärin työn eettisten ulottuvuuksien sekä kliinisten ja vuorovaikutustaitojen huomioimista voidaan pitää integraation ilmentymänä (Dahle ym. 2002). Integraation laajuus vaihtelee huomattavasti maamme viidessä lääketieteen lisensiaatin tutkinnossa (taulukko, kuva 1). Kuvassa 1 näkyy sekä horisontaalisen että vertikaalisen integraation vähäinen osuus Kuopion ja Oulun kahden ensimmäisen vuoden opinnoissa. Kuopion kolmannen vuoden opinnoissa on useita kliinisten alojen integroituja kursseja. Turun lääketieteen peruskoulutuksessa on ensimmäinen ja toinen vuosi suureksi osaksi horisontaalisesti integroitu biolääketieteellisten alojen kesken, ja joissakin jaksoissa on myös kliinisiä oppialoja sisällytetty opetusohjelmaan. Turussa opetusohjel- Lääketieteen opetuksen integraatio Suomen lääketieteellisissä tiedekunnissa 2579
Oppialat ylittävä ohjelma Oppialojen välinen ohjelma Monialainen ohjelma Täydentävä ohjelma Riippuvuus Jakaminen Ajallinen yhteen sovittaminen Keskuksista lähtevä Oppija muodostaa oman näkemyksensä autenttisessa oppimisympäristössä Ohjelma on kiinteä kokonaisuus, josta oppialoja ei ole tarpeellista tunnistaa. Useat oppialat osallistuvat laajan kokonaisuuden suunnitteluun ja toteutukseen. Oppialat voi tunnistaa ohjelmasta. Integroidut osat ovat vallitsevia oppialakohtaisten osien rinnalla. Suurin osa kurssin opetuksesta on oppialakohtaista, integroituja osia on vähän. Eri oppialat suunnittelevat ja toteuttavat yhdessä yksittäisen jakson tai kurssin. Kukin oppiala vastaa opetuksestaan, mutta läheisiä aloja opetetaan rinnakkain. Oppialan opetusta täydennetään muiden alojen sisällöllä. Harmonisaatio Tietoisuus Eristäytyminen Eri alojen opettajat neuvottelevat keskenään opetuksen sisällöstä ja sovittavat omaa opetustaan vastaamaan kokonaisuuden etua. Opetus on järjestetty oppialoittain, mutta eri alojen opettajat tietävät, mitä muuta alat opettavat. Oppialat järjestävät opetuksensa toisistaan riippumatta. KUVA 1. Integraatioportaikko Hardenin (2000) mukaan. man uudistaminen aloitettiin vuonna 2002, ja ohjelmaa uusitaan vuosittain tällöin aloittaneen kurssin etenemisen mukaan. Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa opintoja on myös integroitu laajasti biolääketieteellisten tai kliinisten alojen kesken. Opintoihin kuuluu kolmen ensimmäisen vuoden aikana yksittäisiä jaksoja, joissa sekä biotieteet että kliiniset tieteet ovat edustettuina. Tampereen lääketieteellisessä tiedekunnassa kaikki kolmen ensimmäisen vuoden opinnot on suunniteltu biolääketieteellisten alojen kesken patofysiologisiksi kokonaisuuksiksi, joihin kliinisiä tieteitä on integroitu sekä suunnittelussa että toteutuksessa. Integraatiota laajasti toteuttavien Helsingin, Turun ja Tampereen lääketieteellisten tiedekuntien opinto-ohjelmat eroavat toisistaan vertikaalisen integraation suhteen: Tampereella kolmen ensimmäisen vuoden opinnot on kauttaaltaan integroitu vertikaalisesti, Helsingissä ja Turussa osittain. Lopuksi Kun tarkastelu perustuu tiedekuntien ilmoittamiin opintokokonaisuuksien otsikoihin ja to teuttaviin aloihin ilman tietoa asetetuista tavoitteista ja toteuttamistavoista, on mahdollista tehdä vain hyvin yleisiä päätelmiä integraation laajuudesta ja syvyydestä. Suomalaiset lääketieteelliset tiedekunnat ovat valinneet erilaiset tavat kehittää opetusohjelmiaan. Integraation onkin aina lähdettävä tiedekunnan ja sen ympäristön tarpeista ja resursseista (Dahle ym. 2002). Integraation toteutusta voidaan tarkastella esimerkiksi käyttämällä apuna Hardenin (2000) kehittämää integraatioportaikkoa (kuva 2), jossa alojen välisen opetusyhteistyön vaiheet jaotellaan 11 luokkaan. Portaikon alkupäässä ovat oppiaineiden täydellinen irrallisuus, yhteistyön puute ja opintojen koordinaation sattumanvaraisuus. Missään tiedekunnistamme ei olla tässä vaiheessa. Kaikissa suomalaisissa tiedekunnissa monet biolääketieteellisten alojen opettajat käyttävät kliinisiä esimerkkejä havainnollistamaan ja motivoimaan, jolloin he toimivat integraation alkuunpanijoina tietoisesti tai tietämättään. Jos biolääketieteellisen ja kliinisen tiedon yhteyksien esiin tuominen on yksittäisten opettajien ratkaisujen varassa, integraationäkökulma ei toteudu katta- 2580 K. Hakkarainen ja J. Suonpää
vasti. Lisäksi biolääketieteellisten alojen opettajakunnasta osa on luonnontieteellisen tutkinnon suorittaneita, joilta ei voida edellyttää kliinisen oppiaineksen hallintaa. Otsikoltaan integroitu opintokokonaisuus voidaan toteuttaa niin, että eri oppialat opettavat esimerkiksi elinjärjestelmien mukaisesti elimistön rakennetta ja toimintaa pitäytyen omilla oppialoillaan, jolloin kyseessä on ajallinen yhteen sovittaminen. Opintokokonaisuus voi olla myös aidosti integroitu, oppialojen rajat häivyttävä oppialojen välinen jakso. Integraation onnistuminen on riippuvainen oppimismenetelmistä, joita tiedekunnissa sovelletaan. Integraation toteuttaminen luentovaltaisessa, perinteisessä oppimisympäristössä on mahdollista, mutta ongelmalähtöisessä oppimisessa integraatio on välttämätöntä (Dahle ym. 2002). Integraation tarkoituksena on luoda kokonaisuuksia, jotka edistävät syvällistä oppimista ja pysyvää oppimistulosta (Schmidt 1998, Dahle ym. 2002). Jokaisen tiedekunnan on luotava oppimisympäristö, jossa integraatio toteutuu omien voimavarojen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Loppuraportissaan kaksiportaisen tutkinnon suunnitteluryhmä piti tiedekuntien välisiä eroja pikemminkin rikkautena kuin yhtenäistämistä kaipaavana puutteena. * * * Kiitämme opetusministeriötä lääketieteellisen alan kaksiportaista tutkintorakennetta selvittelevän työryhmän työskentelyn tukemisesta. Kiitämme myös työryhmän jäseniä sekä kaikkien lääketieteellisten tiedekuntien hallinnon ja opetuksen henkilökuntaa, joka on toimittanut aineistoa ja tarkastanut tiivistelmän. Kirjallisuutta Dahle LO, Brynhildsen J, Behrbohm Fallsberg M, Rundquist I, Hammar M. Pros and cons of vertical integration between clinical medicine and basic science within a problem-based undergraduate medical curriculum: examples and experiences from Linköping, Sweden. Med Teacher 2002;24:280 6. Harden RM. The Integration ladder: a tool for curriculum planning and evaluation. Med Educ 2000;34:551 7. Schmidt H. Integrating the teaching of basic sciences, clinical sciences, and biopsychosocial issues. Acad Med 1998;73:S2 S31. Valtakunnallisen tutkintorakennetyöryhmän muistio: Kaksiportainen tutkintorakenne lääketieteellisellä, hammaslääketieteellisellä, eläinlääketieteellisellä koulutusalalla. 2004. (Muistiota voi tilata Turun lääketieteellisestä tiedekunnasta opintopäällikkö Anita Toivolalta). KATI HAKKARAINEN, dosentti, apulaisopettaja kati.hakkarainen@uta.fi Tampereen yliopisto, lääketieteen laitos PL 33014 Tampereen yliopisto JOUKO SUONPÄÄ, professori, dekaani Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta 20140 Turku 2581