KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLIEN HOITO; MENETELMÄTIETO, TIEL 2230054

Tielaitos TIEHALLINTO MUU OHJAUS 15.6.1999 585/98/20/KH/3 Tiepiirit Tuotanto Säädösperusta TieL117 Kohdistuvuus Tielaitos Voimassa TOISTAISEKSI Asiasanat Kevyt liikenne, jalankulkuliikenne, polkupyöräliikenne, kevyen liikenteen väylien hoito KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLIEN HOITO; MENETELMÄTIETO, TIEL 2230054 Kevyen liikenteen väylien hoidon menetelmätieto käsittelee kevyen liikenteen väylien talvi- ja kesähoidon toimintaperiaatteita, vaihtoehtoisia menetelmiä, työvälineitä ja materiaaleja. Julkaisu on tarkoitettu niin alalle tuleville uusille toimijoille perustietopaketiksi, kuin myös alalla jo toimineille lähteeksi löytää uusia näkökulmia kehittää toimintaansa. Vaikka julkaisun alkuun on koottu lyhyesti myös hoidon keskeiset laatuvaatimukset, on muistettava aina tarkistaa viralliset, kulloinkin voimassa olevat toimintalinjat ja niiden pohjalta laaditut laatuvaatimukset mahdollisine urakkakohtaisine tarkennuksineen. Tätä julkaisua ei ole laadittu työselitykseksi, eikä sitä ole sellaisenaan tarkoitettu urakka-asiakirjoihin liitettäväksi. Apulaisjohtaja Tie- ja liikennetekniikka Pauli Velhonoja Diplomi-insinööri Heikki Lappalainen LISÄTIETOJA JAKELU/MYYNTI Heikki Lappalainen Tielaitos/ Painotuotepalvelut Tielaitos, Tie- ja liikennetekniikka elsa.juntunen@tieh.fi Puh. 0204 44 4161 Fax 0204 44 2652

TIEDOKSI: Liikenneministeriö Suomen Kuntaliitto Suomen Maarakentajien Keskusliitto Suomen Kuorma-autoliitto Koneyrittäjien liitto Liikenneturva Suomen pyöräilykuntien verkosto VTT/Yhdyskuntatekniikka TKK/Tielaboratorio TKK/kirjasto TTKK/Liikenne- ja kuljetustekniikka TTKK/kirjasto Oulun yliopisto/tie- ja liikennetekniikan laboratorio Oulun yliopisto/kirjasto Tiekonsultit Johtajisto Keskushallinnon yksiköt Kirjasto Rauno Kuusela, Tup Olli Penttinen, Hos Saara Toivonen, Hos

ALKUSANAT Tämä julkaisu on laadittu kevyen liikenteen väylien hoidon perusohjeeksi, jossa kuvataan keskeiset hoitotyöt, suositeltavia toteutustekniikoita, koneita, laitteita ja materiaaleja. Lisäksi on esitetty yleisiä hyviä hoidon periaatteita, joita soveltaen tilaajan asettamat laatuvaatimukset voidaan täyttää. Julkaisu voi toimia urakoitsijan laatujärjestelmän tausta-asiakirjana työtapakuvauksia laadittaessa, ja siitä on mahdollista poimia viiteaineistoa myös urakka-asiakirjoihin. Alalle tuleville uusille toimijoille, niin tilaajan kuin tuottajan roolissa, on tarvetta kertoa keinoja hyvään tulokseen pääsemiseksi. Julkaisu antaa myös alalla toimineille näkökulmia kehittää toimintaansa. Julkaisua laadittaessa on kuultu Tielaitoksen ja kuntien kunnossapitäjiä useilta paikkakunnilta, mm: Tampere, Seinäjoki, Oulu, Rovaniemi, Joensuu, Jyväskylä, Espoo, Turku, Raisio ja Helsinki. Lisäksi julkaisun luonnosversio on ollut laajalla hoidon ammattilaisten ja tienpidon asiantuntijoiden lausuntokierroksella lokakuussa 1998. Kiitämme arvokkaasta palautteesta. Ohjeen on koonnut Tampereen Tie-Ekspertiltä dipl.ins Mika Terhelä. Lisätietoja antaa työn tilaajana ja valvojana toiminut dipl.ins Heikki Lappalainen Keskushallinnon Tie- ja liikennetekniikkayksiköstä. Helsingissä kesäkuussa 1999 Tiehallinto Tie- ja liikennetekniikka

6 Kevyen liikenteen väylien hoito Sisältö 1 JOHDANTO 9 1.1 Yleiset tavoitteet 9 1.2 Julkaisun sisältö ja rooli 9 1.3 Käsitteitä 10 2 HOIDON VAATIMUKSET 12 2.1 Hoitovastuu lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella 12 2.2 Talvihoidon laatuvaatimukset 13 2.3 Kesähoidon laatuvaatimukset 16 3 TALVIHOITO 19 3.1 Yleisiä näkökohtia 19 3.2 Valmistelevat toimenpiteet 20 3.2.1 Hoidon suunnittelu 20 3.2.2 Aurausviitoitus 20 3.3 Lumen- ja sohjonpoisto 21 3.3.1 Yleisiä näkökohtia aurauksesta 21 3.3.2 Lumen- ja sohjonpoiston työvälineet 22 3.3.3 Aurauksen terävalinnat 25 3.3.4 Lumitilan varaus ja käyttö 25 3.3.5 Lumen kuormaus ja kuljetus 26 3.3.6 Erityiskohteet 26 3.4 Pinnan tasaus 27 3.4.1 Yleisiä näkökohtia pinnan tasauksesta 27 3.4.2 Pinnan tasauksen työvälineet 28 3.4.3 Pinnan tasauksen terävalinnat 29 3.5 Liukkaudentorjunta 29 3.5.1 Yleisiä näkökohtia liukkaudentorjunnasta 29 3.5.2 Liukkaudentorjunnan työvälineet 31 3.5.3 Hiekoitusmateriaalit 33 3.5.4 Hiekoitusmateriaalien varastointi 34

Kevyen liikenteen väylien hoito 7 4 KESÄHOITO 35 4.1 Yleisiä näkökohtia 35 4.2 Liikenneympäristön hoito 35 4.2.1 Kevätharjaus 35 4.2.2 Roskien keruu 37 4.2.3 Töherrysten poisto 38 4.2.4 Liikennemerkit 39 4.2.5 Tiemerkinnät 39 4.2.6 Vihertyöt 39 4.3 Rakenteiden ja laitteiden hoito 41 4.3.1 Päällysteiden hoito 41 4.3.2 Päällysteen reunan täyttö 41 4.3.3 Reunakivet 42 4.3.4 Kuivatusjärjestelmät 42 5 LÄHDEKIRJALLISUUTTA 43 6 LIITTEET 45

Kevyen liikenteen väylien hoito 9 JOHDANTO 1 JOHDANTO 1.1 Yleiset tavoitteet Kevyen liikenteen väyliä on Suomessa noin 11 000 km, joista valtion yleisten teiden varsilla noin 3700 km. Määriin ei sisälly jalkakäytäviä. Uusia väyliä rakennetaan nykyään vuosittain noin 300 450 km, puolet yleisten teiden varsille ja puolet kuntien vastuualueelle. Kevyen liikenteen turvallisuutta ja sujuvuutta voidaan parantaa paitsi uusia väyliä ja alikulkuja rakentamalla, myös kunnossapidolla. Useissa kevyen liikenteen yksittäisonnettomuuksissa on osasyynä hoidon puutteet. Hyvä hoidon taso yhdessä kattavan väylästön kanssa tekee pyöräilyn ja kävelyn kilpailukykyiseksi kulkumuodoksi lyhyellä matkalla. Jalankulun ja pyöräilyn turvallisuuden parantaminen on osa valtakunnallista turvallisuustavoitetta (Valtioneuvoston periaatepäätös tieliikenteen turvallisuuden parantamisesta 28.8.1997 ja liikenneministeriön pyöräilypoliittinen ohjelma 20/1993). Tielaitos on lisäksi asettanut kevyen liikenteen turvallisuus- ja edistämistavoitteita (Liikenneturvallisuus 2005). Kevyen liikenteen edistäminen parantaa myös kansanterveyttä, kun ihmiset saadaan liikkumaan nykyistä enemmän omin voimin. On arvioitu, että lisääntyvän liikunnan tuoma terveyshyöty on yhteiskunnalle suurempi kuin onnettomuushaitta. Ympäristölliset edut ovat myös merkittävät: melun, pölyn ja pakokaasupäästöjen väheneminen lisää ympäristön viihtyisyyttä. Lisäksi Suomikin on sitoutunut maailmanlaajuiseen sopimukseen kasvihuonekaasupäästöjen rajoittamisesta. Kunnossapidossa ei ole aina riittävästi otettu huomioon kevyen liikenteen erityistarpeita ja väylien hoidon tärkeyttä. Osasyy tähän on ollut puutteellinen ohjeistus. Tuoreiden Korkeimman oikeuden ratkaisujen perusteella kevyen liikenteen väylien pintakunnon vaatimukset ovat kasvaneet. Niinpä hoidon laatuun ja laadunvalvontaan on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. 1.2 Julkaisun sisältö ja rooli Menetelmätieto julkaisussa painotetaan talvihoitoa, sillä talvisen pyöräilyn ja kävelyn lisäämisessä on potentiaalia runsaasti. Hyvin hoidettu väylästö on turvallinen ja houkutteleva käyttää. Ohjeessa havainnollistetaan hoidon hyviä taloudellisia toimintatapoja, ja tarjotaan uusia näkökulmia nykyisille urakoitsijoille ja tilaajille sekä perustietoa alalle pyrkiville. Julkaisussa tuodaan esiin myös harvoin käytettyjä menetelmiä, laitteita ja materiaaleja. Sopivan menetelmän, laitteen tai materiaalin käyttömahdollisuus ratkeaa usein paikallisten olosuhteiden perusteella.

10 Kevyen liikenteen väylien hoito JOHDANTO Keskeisimmät laatuvaatimukset on koottu lyhyesti julkaisun 2. lukuun. On kuitenkin aina muistettava tarkistaa kulloinkin voimassaolevat toimintalinjat, laatuvaatimukset ja urakkakohtaiset täsmennykset, sillä ohjeistoa tullaan kehittämään jatkossakin. Menetelmätieto julkaisua ei ole laadittu työselitykseksi, joten se ei sellaisenaan sovellu kokonaisvastuu-urakan asiakirjojen liitteeksi. Sitä voidaan kuitenkin käyttää tarvittavilta osin tausta-aineistona urakka-asiakirjoja tai laatujärjestelmien työtapakuvauksia rakennettaessa. 1.3 Käsitteitä Kevyen liikenteen verkosto muodostuu kevyen liikenteen väylistä sekä kevyelle liikenteelle sopivista yleisistä ja yksityisistä teistä ja kaduista. Kevyen liikenteen väylät voidaan jakaa käyttäjiensä perusteella: jalkakäytävä, joka on tarkoitettu jalankulkijoille pyörätie, joka on tarkoitettu pyöräilijöille yhdistetty jalankulku- ja pyörätie, jossa jalankulku ja pyöräily on sijoitettu samaan tilaan. Kevyen liikenteen väylät voidaan jakaa sijainnin mukaan kolmeen luokkaan: ajorataan liittyvä kevyen liikenteen väylä erillinen kevyen liikenteen väylä pyöräkaista. Ajorataan liittyvä kevyen liikenteen väylä Erillinen kevyen liikenteen väylä Pyöräkaista tiemerkinnöin pyöräilijälle osoitettu ajoradan osa Kuva 1. Kevyen liikenteen väylien jako sijainnin mukaan: ajorataan liittyvä kevyen liikenteen väylä, erillinen kevyen liikenteen väylä ja pyöräkaista.

Kevyen liikenteen väylien hoito 11 JOHDANTO MUITA KÄSITTEITÄ: alikulku (alikäytävä) aurauskulma erillinen jalankulkuja pyörätie jalankulku- ja pyörätie jalankulkija jalkakäytävä kevyt liikenne kivituhka murske näkemä näkemäalue polanne pyöräkaista pyörätie sepeli toimenpideaika yhdistetty jalankulku- ja pyörätie jalankululle ja pyöräilylle tarkoitettu, ajoradan alituksen mahdollistava silta tien pituussuunnan ja auran terän välinen kulma jalankulku- ja pyörätiellä on ajoradasta riippumaton linjaus liikennemerkillä osoitettu jalkakäytävä ja pyörätie jalan, suksilla, rullasuksilla ja luistimilla tai vastaavilla välineillä liikkuvat ja potkukelkan tai pyörän, lastenvaunujen, leikkiajoneuvon, pyörätuolin tai vastaavan laitteen kuljettajat sekä polkupyörän tai mopon taluttajat jalankulkijoille tarkoitettu tie tai sen osa jalankulku, pyöräily ja mopoilu hieno kalliomurske. Tav. raekoot 0-6 mm, 0-8 mm kalliolouheesta tai luonnonsorasta murskattu kiviaines tietä pitkin mitattu matka, jonka etäisyydelle ajoneuvon kuljettajan tai jalankulkijan tulee voida nähdä tiellä oleva este tien kaarrekohdissa ja liittymissä tarvittava alue ajoesteen tai toisen tienkäyttäjän näkemiseen kovaksi tallautunut tai pakkautunut lumi tiemerkinnöin osoitettu ajoradan pituussuuntainen osa, joka on tarkoitettu pyöräilijöille ja mopoilijoille pyöräilylle tarkoitettu, liikennemerkillä osoitettu, ajoradasta rakenteellisesti erotettu tai erillinen tien osa tai erillinen tie kalliolouheesta tai kivistä murskattu kiviaines, josta hienoaines on seulottu pois. Esim. raekoot 2-6 mm, 4-8 mm aika laatuvaatimuksen alittumisesta siihen hetkeen, kun hoidon vaikutuksesta laatuvaatimus täyttyy lumen- ja sohjonpoiston toimenpideaika tarkoittaa aikaa sateen päättymisestä väylän aurauksen loppuun saattamiseen jalankulku ja pyöräily on sijoitettu samaan tilaan

12 Kevyen liikenteen väylien hoito HOIDON VAATIMUKSET 2 HOIDON VAATIMUKSET 2.1 Hoitovastuu lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella Kevyen liikenteen väylien hoidon vastuukysymykset tulevat esiin useimmiten jalankulkijoiden liukastumisten ja polkupyöräilijöiden kaatumisten yhteydessä. Liukastumisia sattuu luonnollisesti talvella eniten ja niissä loukkaantuvat henkilöt ovat usein iäkkäitä. Tielaitoksen vastuu kevyen liikenteen väylän kunnosta johtuvista liikennevahingoista perustuu vahingonkorvauslakiin ja yleisistä teistä annetun lain 11 :n 1 momenttiin, jonka mukaan tie on pidettävä liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Tien kunnossapitoon kuuluvat 2 momentin mukaan lumi- ja jääesteiden poistaminen sekä muut tarvittavat toimenpiteet, joilla tie pidetään liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Liukkauden torjuntaa ei toimenpiteissä mainita erikseen. Tienpitäjän korvausvelvollisuuden edellytyksenä on, että tienpitäjä on laiminlyönyt tien kunnossapidon tai tarkkailun. Tienpitäjällä tulee myös olla kohtuullinen aika havaitun puutteellisuuden poistamiseen. Tielaitoksen ja oikeuskäytännön suhtautuminen yleisen tien alueella sattuneisiin jalankulkijoiden liukastumisesta johtuneisiin korvausvaatimuksiin on aikaisemmin ollut kielteinen. Korkein oikeus on kuitenkin kahdella vuonna 1996 antamallaan ennakkoratkaisulla velvoittanut Tielaitoksen suorittamaan korvausta liukastuneille jalankulkijoille aiheutuneista vammoista ja kuluista. Liukastumiset ovat sattuneet taajamissa sijaitsevilla yleisen tien alueilla. Toinen liukastuminen on tapahtunut erillisellä jalankulku- ja polkupyörätiellä ja toinen yleisen tien suojatiellä. Ratkaisuissa on todettu, ettei hiekoittamaton tie ole ollut liikennettä tyydyttävässä kunnossa, koska jalankulkija ei ole voinut sitä turvallisesti käyttää. Lisäksi kevyen liikenteen väylien kunnossapidossa on otettava huomioon jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden erityistarpeet. Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussaan esittämä tielain entistä ankarampi tulkinta on saattanut taajamissa sijaitsevat yleisen tien alueet samaan asemaan katujen ja kaavateiden kanssa. Näiden viimeksi mainittujen kunnossapidosta on säännökset kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossaja puhtaanapidosta annetussa laissa (669/78), jonka mukainen kunnossapito käsittää myös hiekoittamisen liukkauden välttämiseksi. Vapautuakseen korvausvastuusta urakoitsijan on näytettävä, että ei ole syyllistynyt mihinkään laiminlyöntiin. Vertaamalla tehtyjä hoitotöitä, tarkastuksia sekä sää- ja keliolosuhteita vahinkohetkellä voimassa oleviin ohjeisiin voidaan päätellä, onko jotakin laiminlyöntiä tapahtunut. Vastuuta lieventäviä tai joskus jopa vastuusta vapauttavia seikkoja voivat olla sään poikkeuksellisuus ja ennalta-arvaamattomuus, ylivoimaisuus tai sellainen sää, joka tekee hiekoittamisen hyödyttömäksi.

Kevyen liikenteen väylien hoito 13 HOIDON VAATIMUKSET Pyöräilijöiden kaatumiset ja loukkaantumiset johtuvat usein pyöräilijöille tarkoitetun kevyen liikenteen väylän kunnossapidon laiminlyönnistä. Pyörätiellä voi olla esimerkiksi kuoppia, halkeamia, esteitä tai irtohiekkaa, jolloin tie ei ole ollut liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Edellä mainitut Korkeimman oikeuden ratkaisut koskevat tavallisia jalankulkijoita. Jalankulkijoiksi katsotaan myös mm. rullaluistelijat ja -hiihtäjät, mutta näitä koskevia Korkeimman oikeuden ennakkotapauksia ei ole. Näihinkin soveltuvat samat periaatteet kuin jalankulkijoista on mainittu. Kaava-alueilla kevyen liikenteen väylien hoidosta vastaavat mm. Tielaitos, kunnat ja yksityiset urakoitsijat. Urakoita laadittaessa on hoitovastuut ilmaistava selvästi, jotta ristiriidoilta myöhemmin vältytään. Erityisesti pienet yksittäiset kohdat, kuten suojatiet, bussipysäkit ja pysäkeille johtavat väylät yms. alueiden hoitovastuut saattavat jäädä epäselviksi. 2.2 Talvihoidon laatuvaatimukset Toimintalinjat ja laatuvaatimukset urakkakohtaisine tarkennuksineen on tarkistettava aina kulloinkin voimassa olevista asiakirjoista. Talvihoidon toimintalinjat (TIEL 2230014/95) ja Teiden talvihoito, laadun määrittely 1998 (TIEL 2230018-98) kuvaavat talvihoidon strategian ja keskeiset laatuvaatimukset. Urakka-asiakirjoissa ja niihin kuuluvissa Hoidon ja ylläpidon tuotekorteissa tarkennetaan kulloinkin voimassaolevia laatuvaatimuksia. Tähän lukuun poimitut laatuvaatimukset on esitetty mahdollisimman sanatarkasti 28.04.1999 päivättyjen tuotekorttien mukaan. Talvihoidon toimintalinjojen mukaan kevyen liikenteen väylien hoitotaso porrastetaan liikenteen määrän ja tarpeiden mukaan kahteen hoitoluokkaan K1 ja K2. Liikennetarpeen merkittävimmät tekijät ovat työ- ja koulumatkaliikenne, joukkoliikenteen palvelu sekä pyöräliikenteen tarpeet. Hoitoluokkaan K1 kuuluvat väylät Taajamissa ja sen läheisyydessä olevat väylät, joilla on paljon työ- ja koulumatkaliikennettä ja jotka johtavat joukkoliikenteen pysäkeille. Väylien korkea palvelutaso mahdollistaa säännöllisen ja turvallisen pyöräilyliikenteen. Väylät hoidetaan ennen liikenteen alkamista. Käytännössä lähes kaikki yleisten teiden varsilla olevat kevyen liikenteen väylät kuuluvat hoitoluokkaan K1. Hoitoluokkaan K2 kuuluvat väylät Vähäliikenteiset, useimmiten tilapäistä päivittäistä liikennettä palvelevat väylät. Väylillä on riittävä, pääosin kävelyliikennettä tyydyttävä palvelutaso.

14 Kevyen liikenteen väylien hoito HOIDON VAATIMUKSET Kuva 2. Luokan K1 väylällä on paljon koulu- ja työmatkaliikennettä. LIUKKAUDENTORJUNTA, LUMEN JA SOHJON POISTO, PINNAN TASAUS Hoidon keskeiset vaatimukset ovat: Hoidon oikea-aikaisuus, jolla estetään liikenteen siirtyminen ajoradalle. Turvalliseen liikkumiseen riittävä kitka (vastaa kitka-arvoa 0,25). Lumi- ja jääesteet eivät estä pyöräilyä ja lastenvaunujen käyttöä. Taulukko 1. Talvihoidon laatuvaatimukset kevyen liikenteen väylillä. Hoitoluokka Laatuvaatimukset K1 Hoidetaan ennen liikenteen alkua Päätien vieressä olevat väylät aurataan heti päätien jälkeen Max. irtolumen syvyys sateen aikana 3 cm Riittävä kitka pyöräilyyn ja kävelyyn Toimenpideaika 2/4 h (liukkaudentorjunta/lumenpoisto) Pyöräilyä haittaavat jyrkkäprofiiliset epätasaisuudet on poistettava viimeistään 12 h toimenpideajassa K2 Väylät hoidetaan vilkkaiden väylien jälkeen Max. irtolumen syvyys sateen aikana 4 cm Toimenpideaika 4/6 h (liukkaudentorjunta/lumenpoisto) Pyöräilyä haittaavat jyrkkäprofiiliset epätasaisuudet on poistettava viimeistään 1 vrk:n toimenpideajassa Laatuvaatimukset ovat voimassa koko väylän leveydeltä, kuitenkin siten, että 2,5 m leveyden ylittävä väylän osa voidaan käyttää tilapäisenä lumitilana.

Kevyen liikenteen väylien hoito 15 HOIDON VAATIMUKSET Laatuvaatimukset ovat voimassa klo 6.00-22.00, ellei paikallisesti liikenteen tarve huomioiden muuta sovita. Voimassaoloajan ulkopuolella väylän keskimääräinen lumisyvyys ei saa olla suurempi kuin 5 cm ja erittäin liukkaat kelit on hiekoitettava normaalisti toimenpideajassa. Hiekoitus tehdään kelin ja olosuhteiden mukaan koko väylälle tai vain erityiskohteisiin, kuten jyrkkiin mäkiin, portaisiin ja pysäkeille. Kaava-alueella hiekoitetaan koko kevyen liikenteen väylän leveys ja kiinnitetään erityistä huomiota myös suojateiden hiekoitukseen. Kaava-alueen ulkopuolella kevyen liikenteen väylillä, joilla on päivittäin liikennettä, jota hiekoitus haittaa, voidaan erikseen sopien jättää 2 metriä ylittävä väylän leveys ulkoreunasta hiekoittamatta. Hiekoitetaan 2 m 2 m ylittävä osa voidaan jättää hiekoittamatta Kuva 3. Hiekoitus kaava-alueen ulkopuolisilla kevyen liikenteen väylillä, joilla halutaan jättää pulkka- ja potkukelkkaliikenteelle hiekoittamaton alue. Pinnan tasaus tehdään karhennetuksi, välttäen pyöräilyä haittaavia uria ja pinnan kiillottumista. Välittömästi tiehen rajautuvan kevyen liikenteen väylän polanne pidetään vaakatasossa, jotta pyöräilijä ei ajaudu varsinaiselle ajoradalle. Keväällä edesautetaan pyöräilyä riittävällä sohjoontuvan polanteen poistolla: Polanne pidetään enintään 2 cm paksuna. AURAUSVIITOITUS Aurausviitoitus on tehtävä syksyllä yliaurauksen estämiseksi. Kun tiellä on reunapaalut tai kaiteet, viitoitus voidaan jättää tekemättä. Kevyen liikenteen väylillä ohjeellinen viittaväli on 40 m. Aurausviitat poistetaan toukokuun loppuun mennessä. LUMIVALLIEN MADALTAMINEN Ajorataan liittyvän aurausvallin suurin sallittu korkeus tienpinnasta on 80 cm ja viisi metriä lähempänä suojatietä 50 cm. Vallit on madallettava 5 vrk:n toimenpideajassa mainittujen raja-arvojen ylittymisestä. Liikenteelle välitöntä vaaraa aiheuttavat näkemää rajoittavat esteet on poistettava viivytyksettä. Liittymien näkemät on pidettävä aina turvattuina.

16 Kevyen liikenteen väylien hoito HOIDON VAATIMUKSET LUMEN SIIRTO KUN LUMITILA TÄYTTYY Lumi on poistettava siltojen reunoilta, keski- ja välikaistoilta, korokkeilta tms. riittämättömistä lumitiloista, kun aurausvallit kasvavat niin, että seuraavan lumisateen aiheuttama lisäys johtaa varatun lumitilan täyttymiseen ja mahdollisesti liikenteellisiin ongelmiin. Lumen siirto, kuormaus ja kuljetus tehdään hiljaisen liikenteen aikana. Istutusalueet ja nurmikot puhdistetaan sillä tarkkuudella, etteivät kasvillisuus ja nurmikko vaurioidu. SULAMISVESIEN PÄÄSYN ESTO KEVYEN LIIKENTEEN VÄYLÄLLE Keväällä sulamisvesistä aiheutuvat haitat torjutaan reunavallia siirtämällä ja pitämällä kaivojen ritiläkannet ja aukot avoimena. 2.3 Kesähoidon laatuvaatimukset Toimintalinjat ja laatuvaatimukset urakkakohtaisine tarkennuksineen on tarkistettava aina kulloinkin voimassa olevista asiakirjoista. Kesähoidolla tarkoitetaan talvihoidon ulkopuolelle jääviä kunnossapitotöitä. Tähän lukuun on koottu eräitä keskeisiä kohtia kesähoidon laatuvaatimuksista. Vaatimukset on esitetty mahdollisimman sanatarkasti 28.04.1999 päivitettyjen hoidon tuotekorttien mukaan. Tuotekorteissa ei ole yksilöity kaikkien töiden laatuvaatimuksia kevyen liikenteen väylille. Tällöin sovelletaan tieverkolle annettuja vaatimuksia. LIIKENNEMERKKIEN HOITO Laatuvaatimukset on esitetty julkaisun Liikenneympäristön hoidon toimintalinjat ja laatuvaatimukset, TIEL 2230052/99 luvussa 5.3, jonka mukaan mm.: Hyväksyttävän kunnon alittavat merkit on uusittava 3 viikon kuluessa ja täysin tuhoutuneet tai pilalle menneet merkit seuraavana arkipäivänä. Kallistuneet ja kiertyneet liikennemerkit oiotaan keväällä taajamissa viimeistään toukokuun loppuun ja muilla teillä kesäkuun puoliväliin mennessä. Merkin edessä ei saa olla havaittavuutta heikentävää kasvillisuutta. TIEMERKINTÖJEN HOITO Laatuvaatimukset on esitetty julkaisun Liikenneympäristön hoidon toimintalinjat ja laatuvaatimukset, TIEL 2230052/99 luvussa 6.3, jonka mukaan mm.: Suojatiemerkintöjen ja kevyen liikenteen väylien merkintöjen on oltava kunnossa kaikilla teillä viimeistään kesäkuun loppuun mennessä.

Kevyen liikenteen väylien hoito 17 HOIDON VAATIMUKSET PUHTAANAPITO Laatuvaatimukset on esitetty julkaisun Liikenneympäristön hoidon toimintalinjat ja laatuvaatimukset, TIEL 2230052/99 luvussa 7.3, jonka mukaan mm.: Hiekoitushiekka poistetaan keväällä sulan kauden vakiinnuttua ensin taajamista ja kevyen liikenteen väyliltä. Puhdistus uusitaan tarpeen mukaan. Harjauksin varmistetaan, ettei hiekkakerros aiheuta vaaraa pyöräilijöille. Taajama-alueella harjataan, ellei muuta sovita, kostuttavalla keräävällä laitteella, eikä sivuun harjausta sallita. Muualla sallitaan sivuun harjaus. Kuivaharjaus on kaikissa kohteissa kielletty. Tienvarsien roskat kerätään keväällä lumien sulettua mahdollisimman ripeästi, ensin taajamista, kevyen liikenteen väyliltä ja pääteiltä ja lopuksi muilta teiltä viimeistään toukokuun loppuun mennessä. Kevätsiivouksen jälkeen pidetään hyväksytty laatutaso yllä. Roskien keräämisessä kiinnitetään erityistä huomiota levähdys- ja pysäköimisalueiden sekä taajamien, kevyen liikenteen väylien ja bussipysäkkien ympäristöön. Yksittäiset rumentavat roskat kerätään säännöllisesti teiden varsilta. Töherrykset poistetaan tieympäristöstä mahdollisimman nopeasti, kohdekohtaisesti harkiten. Siisteyskuvaan oleellisesti vaikuttavat töherrykset poistetaan vähintään kerran vuodessa. VIHERALUEIDEN HOITO Laatuvaatimukset on esitetty julkaisussa Liikenneympäristön hoito toimintalinjat ja laatuvaatimukset, TIEL 2230052/99 luku 8.4. Seuraavassa joitakin keskeisiä kohtia. Niitto ja vesakonraivaus Tieosuudet, jolla on kevyen liikenteen väylä niitetään 2-5 kertaa 1.6. - 15.9 välisenä aikana (tarkennetaan urakkakohtaisesti). Luokkien N yhteydessä olevien sekä kaikkien ajoradan välittömästä läheisyydestä erkanevien kevyen liikenteen väylien varret niitetään 2 metrin leveydeltä, ja vesotaan 3 vuoden välein tie- ja näkemäaluerajoja noudattaen puustorajaan tai enintään 4 metrin etäisyydelle pientareen reunasta. Koulujen lähistöjen tieosille ajoitetaan yksi niittokerta ennen koulujen alkua. Liittymien näkemäalueet niitetään ja raivataan vuosittain niin, että näkemäesteitä ei synny. Nurmikoiden ja istutusten hoito Nurmikko on hoidettava, paikattava, lannoitettava ja kalkittava siten, että siinä ei ole huomattavaa aukkoisuutta, ja että nurmen elinvoimaisuus säilyy. Istutetuista ja muuten hoitoon otetuista puista ja pensaista on huolehdittava niin, että niiden määrä ja arvo säilyy. Istutuksia ja hoitoon otettuja puita ja pensaita saa poistaa tilaajan suostumuksella paikoista, joissa ne aiheuttavat erityistä haittaa tienpidolle tai liikenneturvallisuudelle.

18 Kevyen liikenteen väylien hoito HOIDON VAATIMUKSET Istutukset on hoidettava ylläpitäen lajin kasvutapaa ja tiheyttä. Istutusten ja muuten hoitoon otettujen puiden ja pensaiden hoidossa on huolehdittava rikkakasvien, tuholaisten ja tautien torjunnasta, leikkauksista, kalkituksista, lannoituksista, katteista sekä tuennoista ja suojauksista. RAKENTEIDEN JA LAITTEIDEN HOITO Sadevesi-, viemäri- ja salaojakaivojen tyhjennys, putkistojen puhdistus sekä pumppaamoiden hoito Sadevesikaivot ja -viemärit sekä salaojakaivot tarkistetaan, tarvittaessa tyhjennetään ja puhdistetaan keväisin hiekoitushiekan poiston jälkeen ja muulloin kaivon lietepesän täytyttyä tai putkistojen tukkeennuttua. Salaojaputkistot huuhdellaan tarvittaessa vuosittain niin, että putkistot pysyvät toimintakunnossa. Huolehditaan pumppaamoiden putkistojen hoidosta ja toiminnan varmistamisesta. Toimenpiteiden jälkeen kaivojen ja putkistojen on oltava puhtaat hiekasta ja roskista. Pumppaamoiden putkistojen on oltava toimintakunnossa. Päällysteiden paikkaus Hälytysluonteiset päällystevauriot on korjattava välittömästi. Muut liikenteen turvallisuutta vaarantavat reiät ja halkeamat on paikattava 3 vrk:n ja ajomukavuutta oleellisesti haittaavat reiät ja halkeamat 2 viikon kuluessa vaurion syntymisestä. Paikkaustyön jälkeen tienpinnan on oltava tasainen ja tiivis (tärylevyä käytettävä isommissa kohteissa). Paikatun kohdan on oltava päällysteen kanssa samassa tasossa ajosuunnassa mitattuna tai enintään 5 mm ylempänä. Reunakivien kunnossapito ja uusiminen Reunakivet on korjattava paikalleen aurauskauden jälkeen heti sääolosuhteiden salliessa, kuitenkin viimeistään toukokuun loppuun mennessä. Irronneet kivet kerätään ajoradalta välittömästi havaintojen jälkeen. PÄÄLLYSTEEN REUNAN TÄYTTÖ Liikennettä vaarantavat puutteet reunantäytössä korjataan viipymättä. Muut hyväksyttävän laadun alitukset korjataan syyskuun loppuun mennessä. Päällyste ja piennar pidetään yhtymäkohdaltaan mahdollisimman portaattomana rakenteen mukaisin kaltevuuksin. Ylikorkeat reunapaltteet ja piennar tasataan päällysteen pinnan kaltevuuteen (koskee myös kaiteiden alustoja) veden esteettömän kulun varmistamiseksi. Reunantäyttö tehdään 0 20 mm murskeella. Murske tiivistetään. Täytön jälkeen päällyste on puhdas irtonaisesta kiviaineesta.

Kevyen liikenteen väylien hoito 19 TALVIHOITO 3 TALVIHOITO 3.1 Yleisiä näkökohtia Kevyen liikenteen edistäminen ja turvallisuus edellyttävät oikein ajoitettua, korkealuokkaista ja yhtenäistä talvihoitoa. Kunnossapidolla voidaan vaikuttaa myös reitin valintaan sekä esimerkiksi alikulkujen käyttöön. Kevyen liikenteen omaa vastuuta on myös korostettava: Keliin sopivat jalkineet, renkaat tai liukuesteet ovat tehokas keino turvallisuuden lisäämiseksi. Lisäksi ihmisiä pitäisi varoittaa liukkaista keleistä esim. radion välityksellä. Samaan hoitoluokkaan kuuluvat väylät on pidettävä yhdenmukaisessa kunnossa. Yksikin heikosti hoidettu osuus huonontaa merkittävästi reitin vetovoimaa. Kunnossapitovastuut on hoidettava yhteistyössä siten, että tienkäyttäjille ei aiheudu palvelutason äkillisiä muutoksia tai muuta haittaa. Hoitokäytännön on lisäksi otettava huomioon erilaiset tarpeet, kuten iäkkään väestöryhmän asuinalueet ja maastoltaan jyrkät kohdat. Jos ajoradan vieressä ei ole kevyen liikenteen väylää, ja jalankulkijoita ja pyöräilijöitä on paljon, on ajoradan reunan ja pientareen hoitoon kiinnitettävä erityistä huomiota. Nämä kohteet on syytä täsmentää myös urakkasopimuksissa. Pyörätelineitä on voitava käyttää myös talvella, jotta pyörät saadaan pysäköityä siististi ja lukittua. Ennen talvikauden alkua on hoitokalusto tarkistettava. Mikäli kalusto tai henkilöstö on muuttunut, järjestetään riittävä työnopastus. Työssä käytettävät koneet ja ajoneuvot on varustettava soveltuvilla lisälaitteilla ja kaluston on täytettävä työturvallisuusohjeet ja -määräykset. Talvihoitotöiden yhteydessä on varottava vaurioituvia kohteita, kuten reunatukia, siltojen reunapalkkeja, liikennemerkkejä, istutuksia, sähköjohtopylväiden haruksia yms. Ajoneuvosta tehtävien tarkastuksien lisäksi olisi urakoitsijan kuljettava pyörällä tai jalan hoidettavat reitit läpi vähintään kerran talvessa ja keväällä lumien sulamisen jälkeen. Tarkastuksissa havaitaan mahdollisia hoidon ongelmakohtia ja opitaan ymmärtämään paremmin kevyen liikenteen tarpeita. Hoidon tukena on oltava palautejärjestelmä, jonka kautta tienkäyttäjät voivat ilmoittaa havaitsemistaan kunnossapidon puutteista. Tehdyt kunnossapitotyöt on dokumentoitava ja laatu varmistettava tilaajan edellyttämällä tavalla.

20 Kevyen liikenteen väylien hoito TALVIHOITO 3.2 Valmistelevat toimenpiteet 3.2.1 Hoidon suunnittelu Ennen talven tuloa on suunniteltava kevyen liikenteen väylien hoitoreitit, valittava sopivat työvälineet ja menetelmät. Mikäli käytetään aliurakoitsijoita, on urakkatarjoukset ja lopulliset sopimukset tehtävä ajoissa. Urakkasopimusten tulee olla selkeitä, yksiselitteisiä ja hoitovastuut on selvitettävä. Alueurakoitsijan ja kuntien kannattaa laatia urakat mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä. Näin hoitoreitit voidaan laatia luonteviksi ja urakkarajat jäävät vähäisiksi. Mahdollisesti kustannuksissakin voidaan säästää. Hoitoreittejä järkeistetään usein vaihtamalla hoidettavia alueita. Vaihtojen yhteydessä ja yleensäkin hoitoalueiden rajat kannattaa sijoittaa linjaosuuksille sopivan kääntöpaikan läheisyyteen. Risteyksiin ja alikulkuihin sijoitetuilla rajoilla syntyy helposti epäselvyyksiä eri osapuolille kuuluvista tehtävistä. Auraus ja -liukkaudentorjuntareitit on mitoitettava siten, että toimenpideajat voidaan saavuttaa. Ensin hoidetaan luokan K1 väylät ja sitten luokan K2 väylät. K1-luokan väylät tulee hoitaa ennen liikenteen vilkastumista. Liikenteen tarve huomioiden voidaan paikallisesti sopia laatuvaatimuksen voimassaoloajan pidentämisestä. Ajorataan liittyvät kevyen liikenteen väylät on aurattava välittömästi tien aurauksen jälkeen, jotta jalankulkijat ja pyöräilijät eivät siirry ajoradalle. Riittävän etäällä olevat erilliset kevyen liikenteen väylät voidaan aurata tien aurauksesta riippumatta. 3.2.2 Aurausviitoitus Aurausviitoitus on tarpeellinen myös kevyen liikenteen väylillä. Kohteissa, joissa väylä on selvästi rajattu ei aurausviitoja tarvita. Viitoituksen on oltava niin tiheä, että yliaurauksen vaaraa ei ole. Aurausviitat pystytetään kuvan 4 osoittamalla tavalla luiskan taitteesta noin 20 cm ulospäin ja viittoja kallistetaan vähän eteenpäin ja ulospäin. Aurausviittojen pystytys 1,5 m etäisyys luiskan taitteesta n. 20 cm 2 m upotus vähintään 25 cm Kuva 4. Aurausviittojen ohjeelliset pystytysmitat. viittoja kallistetaan vähän ulospäin ja eteenpäin

Kevyen liikenteen väylien hoito 21 TALVIHOITO Puuviittojen pituuden tulee olla noin 2 m ja tyven halkaisija vähintään 3 cm. Muoviset viitat ovat näkyvyydeltään hyviä ja niitä voidaan käyttää keskimäärin kahtena talvena. Muoviviitat ovat kalliita puuviittoihin verrattuna. Ilkivallan välttämiseksi viitat pystytetään syksyllä vähän ennen maan jäätymistä. Pystytys käy kätevästi viitoitusautomaatilla. Automaattiin sopivat muoviviitat tai suorat ja tukevat puuviitat. Viitoitustyö onnistuu yhdeltä henkilöltä. Traktorin tai kevyen kuorma-auton perään kiinnitettävää viitoituslaitetta käytettäessä työssä tarvitaan kaksi henkilöä. Mikäli viitat pystytetään käsin esim. urheiluseuran toimesta on varmistettava, että työn laatu on hyvä. Aurausviitoilla tai muilla merkeillä kannattaa paikantaa hoidon ongelmakohteita kuten usein jäätyvät rummut, ajoradan ja kevyen liikenteen väylän välisellä viheralueella olevat sadevesikaivot, reunakivet, saarekkeet sekä puiden ja pensaiden taimet. 3.3 Lumen- ja sohjonpoisto 3.3.1 Yleisiä näkökohtia aurauksesta Tehokkaalla lumenpoistolla parannetaan etenkin pyöräilyn sujuvuutta. Toisaalta sillä voidaan viestiä, että kevyen liikenteen tarpeet otetaan vakavasti. Auraus on tehtävä aina ennen liikenteen huipputunteja. Aamuyöhön ajoitettu työ sujuu helpommin, koska häiritsevää liikennettä on vähän. Lumisateen aikana on huolehdittava riittävistä väliaurauksista kevyen liikenteen turvaamiseksi. Jos aamulla on valittu kulkumuodoksi pyöräily hyvissä olosuhteissa, on illalla päästävä takaisin joutumatta taluttamaan kulkuvälinettä paksussa lumessa. Määrän lisäksi lumen laadulla on suuri merkitys. Nopealla aurauksella voidaan usein helpottaa työtä: mitä kauemmin lumi on auraamatta, sitä vaikeampi se on poistaa. Esimerkiksi viikonloppuna säästetty suojalumen auraus voi tulla kalliiksi. Aurauksen jäljiltä ei saa jäädä kulkua haittaavaa irtolunta väylälle, tai valleja esim. suojateiden eteen. Lumen kasaamista suojateiden läheisyyteen, risteysten näkemäalueille, pysäkeille ja katoksiin tulee välttää. Aurausnopeus on pidettävä riittävän alhaisena, jotta kevyelle liikenteelle ei aiheuteta vaaraa. Liian suuri nopeus synnyttää lisäksi traktoreissa ja pyöräkuormaajissa keinuvan liikkeen, joka tekee pinnan aaltoilevaksi. Sohjo on poistettava mahdollisimman nopeasti, jotta jäätyminen ei aiheuttaisi haitallista epätasaisuutta. Sohjonpoiston yhteydessä on puhdistettava sadevesikaivojen ritiläkannet tarpeen mukaan. Liikennemerkkien pintaan tarttunut lumi on poistettava mahdollisimman nopeasti. Ensin puhdistetaan suojatie-, varoitus- sekä kielto- ja rajoitusmerkit. Merkit voidaan joutua puhdistamaan myös syksyn ja kevään kurakeleillä.

22 Kevyen liikenteen väylien hoito TALVIHOITO 3.3.2 Lumen- ja sohjonpoiston työvälineet Lumen- ja sohjonpoistoon käyvät taulukossa 2 esitetyt kunnossapitovälineet. Yhdistelmän soveltuvuutta on arvioitu lähinnä työn kannalta. Koneen koko, kääntösäde, paino yms. tekijät saattavat paikallisten olosuhteiden vuoksi tehdä yhdistelmästä sopimattoman. Liitteessä 1 on esitetty tarkemmin koneiden ja lisälaitteiden teknisiä ominaisuuksia. Traktoriaura on edullinen ja hyvä työkone kapeiden kevyen liikenteen väylien lumenpoistoon. Traktoriauralla voidaan puhdistaa linjaosuuksia ja toisaalta vaikeasti kierrettäviä esteitä. Traktoriauran tilavaatimus on 2,8 m 2,7 m 6 m (leveys korkeus kääntösäde ). Taulukko 2. Lumen- ja sohjonpoiston työvälineet. Kone Aura Alusterä Takaterä Lumilinko Lumikauha Traktori Kuorma-auto Kevyt K-A Wille (* Pyöräkuormaaja Unimog Tiehöylä (** (*** Soveltuvuus työn kannalta : = hyvä = tyydyttävä = välttävä (* ryhmään kuuluvat runko-ohjatut monitoimikoneet (** alusterällä tarkoitetaan emäterää (*** takaterällä tarkoitetaan edessä olevaa puskulevyä Runko-ohjattavat monitoimikoneet sopivat hyvin kevyen liikenteen väylien hoitoon. Esimerkiksi suurin Wille (kuva 5), vaatii tilaa ainoastaan 2m 2,4m 4,4m, joten näitä koneita voidaan käyttää ahtaiden alueiden hoitoon. Monitoimikoneisiin on saatavilla erilaisia lisälaitteita, jolloin käyttömahdollisuudet lisääntyvät huomattavasti.

Kevyen liikenteen väylien hoito 23 TALVIHOITO Kuva 5. Wille ja nivelaura (verkkoterä). Lumi voidaan aurata vasemmalle tai oikealle, lisäksi lunta voidaan kuljettaa lyhyitä matkoja puskemalla. Kuorma-auto ja kevyt kuorma-auto soveltuu väylille, joilla ei ole matalia tai kapeita kohtia. Auton ja auran vaatima tila on 3,1m 3,2m 7m. Kookkaat autot esim. SISU SR 276 Euro vaativat korkeutta 3,8 m. Väylän mäkisyys ja mutkaisuus haittaa kuorma-auton käyttöä. Kuorma-autoja käytetään myös hiekoitukseen aurauksen yhteydessä sekä väylän levitysauraukseen. Unimog kevyt kuorma-auto vaatii tilaa 2,2m 2,9m 6m. Autoon on saatavana monia käyttömahdollisuuksia lisääviä laitteita. Unimogin yleistymistä rajoittaa korkea hankintahinta. Tiehöylän käyttö lumen auraukseen ei ole taloudellisesti kannattavaa. Käyttöä rajoittaa lisäksi koneen suuri koko 2,5m 3,8m 10m. Runkoohjattavilla höylillä kääntösäde on hieman pienempi noin 7m. Höylä sopii hyvin väylän levitysauraukseen. Lumilinkoa voidaan käyttää parhaiten erillisillä kevyen liikenteen väylillä. Linko on hidas ja voi vaurioittaa lähellä olevia kohteita. Lumilinkoa käytettäessä polanne paksunee. Pohjois-Suomessa polanteen kasvamisesta ei ole sanottavaa haittaa, sillä pinta pehmenee harvoin talven aikana. Aurausvallien siirtoon lumilinko sopii hyvin, jos työstä ei muuten synny haittaa. Pakettiautoa ja alueauraa voidaan käyttää, mutta yhdistelmä ei ole erityisen hyvä. Alueaura ei heitä lunta sivuun ja väylä kaventuu nopeasti. Harjauksella lumi saadaan tarkasti pois. Menetelmä soveltuu poikkeuksellisen vilkkaille keskustan väylille. Hoitotapa on hidas ja kallis, mutta vastineeksi saadaan vähemmän onnettomuuksia ja korkea puhtaanapidon laatu. Levitettävän hiekan määrää voidaan vähentää, mikä pienentää pölyhaittoja.

24 Kevyen liikenteen väylien hoito TALVIHOITO Kuva 6. Kevyt kuorma-auto ja kääntöaura. Kuva 7. Pakettiauto ja alueaura.

Kevyen liikenteen väylien hoito 25 TALVIHOITO 3.3.3 Aurauksen terävalinnat Aurassa on käytettävä polanteen pintaa karhentavaa terää. Mikäli lumenpoisto kiillottaa polanteen pinnan liukkaaksi, on hiekoitettava samalla. Auroihin suositellaan tiheää kampaterää tai verkkoterää. Näiden terien jälki on sopivan karhea, mutta ei liian urainen. Paksuja tasateriä ei pitäisi käyttää, sillä ne kiillottavat polanteen pinnan. Sohjonpoistoon sopivat suorat teräksestä, kumista tai muovista valmistetut terät. Kumiterällä saadaan paras jälki, joten sen käyttöä tulisi lisätä. Sohjonpoiston jälkeen on varmistettava, että pinta ei ole liukas. Sohjo tai lumi voidaan poistaa myös harjaamalla. 3.3.4 Lumitilan varaus ja käyttö Talvihoitoa suunniteltaessa on etsittävä sopivia lumitiloja. Lumitilasta on usein puutetta ja uusia väyliä rakennettaessa tila yleensä vähenee edelleen. Pienetkin välivarastot ovat arvokkaita, jotta lunta ei tarvitsisi kuljettaa talven aikana useita kertoja lumenkaatopaikalle. Lumen siirtämistä näkemäalueille on vältettävä. Lumen varastopaikoista ei saa valua sulamisvesiä kevyen liikenteen väylille. Erillisillä kevyen liikenteen väylillä, joilla välikaista on yli 3 m, ei yleensä ole lumitilan vähyydestä johtuvia ongelmia. Yli 3 m leveillä väylillä sallitaan tilapäinen lumen varastointi. Liikenteelle on kuitenkin jäätävä vähintään 2,5 m vapaata tilaa. Lumi on kuljetettava tai aurattava pois väylältä sateen jälkeen auraus- ja liukkaudentorjuntatöiden päätyttyä. Yli 3 m leveillä ajorataan liittyvillä kevyen liikenteen väylillä sallitaan lumen väliaikainen varastointi. lumi voidaan aurata väylän yli, jos lumitila on riittävä liikenteelle on jäätävä vähintään 2,5 m vapaata tilaa Kuva 8. Tilapäinen lumitila kevyen liikenteen väylällä. Lumi on siirrettävä pois sateen jälkeen auraus- ja liukkaudentorjuntatöiden päätyttyä. Kuvassa 9 on esitetty lumivallin suurin sallittu korkeus. Suojateiden läheisyydessä vallin korkeuden on oltava alle 0,5 m. Näkemäalueella korkeuden tulisi olla alle 0,6 m. Muualla ajoradan ja kevyen liikenteen väylän välissä

26 Kevyen liikenteen väylien hoito TALVIHOITO olevan lumivallin enimmäiskorkeus on 0,8 m. Kuvaa 9 voidaan soveltaa myös näkemäalueiden istutusten enimmäiskorkeuksien määrittämiseen. Kuva 9. Lumivallin korkeuden raja-arvoja. Kuvassa olevat etäisyysmitat 5 m, 10 m ja Lp ovat ehdottomia minimimittoja. Raja-arvot 0,5 m ja 0,8 m ovat laatuvaatimuksen mukaisia. Raja-arvo 0,6 m on suositus. 3.3.5 Lumen kuormaus ja kuljetus Lumen kuormaus on ajoitettava vähäliikenteiseen aikaan. Työn yhteydessä puiden ja pensaiden ympärille jätetään lumivaippa ja nurmetetuille alueille noin 10 cm:n suojaava lumikerros. Vaurioiden välttämiseksi on huolehdittava, että työntekijät tietävät peitteisinä olevien istutusten sijainnin. Kuormaukseen käytetään tavallisesti kauhakuormaajaa tai traktoria. Lumikauhalla varustettu kaivinkone sopii esteitä sisältävään ja hyvää ulottuvuutta vaativaan kohteeseen. Kahmarikauhalla varustetulla kuorma-autolla pystytään työskentelemään itsenäisesti vaikeissa kuormauspaikoissa. Lumenohjaimella varustettua lumilinkoa voidaan käyttää kuormaukseen ja lyhyeen siirtoon. Lumiruuvilla voidaan poistaa vallit kätevästi yhteen suuntaan ajaen sellaisilta pitkiltä silloilta, joilla lumen pudottamisesta alapuolelle ei ole haittaa. Lumi kuljetetaan korotetuin laidoin varustetulla kuorma-autolla kunnan osoittamalle lumenkaatopaikalle. Lähisiirrot tilapäiseen kasaan tehdään traktorin tai pyöräkuormaajan kauhassa. Lumen kuljetukseen on käytetty jonkin verran myös jätepuristinautoa. 3.3.6 Erityiskohteet Alikulkukäytävien ja siltojen puutteellisen hoidon takia kevyt liikenne saattaa siirtyä ajoradalle, joten töissä ei saa aikailla.

Kevyen liikenteen väylien hoito 27 TALVIHOITO Alikulkukäytävien kuivatusjärjestelmät on pidettävä toimivina, jotta vesilammikoita ja paannejäätä ei syntyisi. Teitä ja rautateitä ylittäviä siltoja auratessa lunta ei saa pudottaa alapuoliselle väylälle. Sillan kaiteisiin kiinnitetty verkko estää tehokkaasti lumen putoamisen alapuoliselle väylälle. Lumen tippumista voidaan vähentää myös oikealla aurausjärjestelyllä ja aurausnopeutta pienentämällä. Sillan kannelle jäänyt lumi siirretään pois mahdollisimman nopeasti. Käsityötä vaativissa kohteissa (pysäkkikatokset, silloille nousevat portaat, yms.) liikkumisen tulee olla yhtä esteetöntä ja turvallista, kuin muuallakin. Kuvassa 10 on esimerkki portaista, jotka vaativat runsaasti käsityötä. Kuva 10. Sillalle nousevat portaat. Toinen puoli on kaupungin ja toinen Tielaitoksen hoidossa. Portaat olisi hoidettava saman tasoisesti. (kunnilla Ei talvihoitoa kyltti edellyttää näköetäisyydellä vaihtoehtoista reittiä). 3.4 Pinnan tasaus 3.4.1 Yleisiä näkökohtia pinnan tasauksesta Kevyen liikenteen väylän pinta pidetään miellyttävästi liikennöitävässä kunnossa. Tämä merkitsee seuraavaa: jalankulkijalla ei ole kompastumisvaaraa haitallinen, vaaraa aiheuttava sivukaltevuus poistetaan pyöräilylle vaaralliset kapeat tai ohjailevat urat poistetaan viipymättä pysäkeillä olevat jäänystyrät ja epätasaisuudet poistetaan viipymättä.

28 Kevyen liikenteen väylien hoito TALVIHOITO Polanteen pinnan tulee olla mahdollisimman vaakasuora pyöräilyn ja jalankulun turvallisuuden takia. Tilapäisesti voidaan sallia enintään 5 %:n sivukaltevuus. Jalkakäytävillä voidaan sallia epätasaisuutta jonkin verran enemmän, kuin myös pyöräilijöille tarkoitetuilla väylillä. Esimerkiksi tasaustyön jälki voi olla hieman voimakkaammin urittunut. Sään lämmetessä polanne on poistettava tai ohennettava, jotta pehmenemisestä ei olisi haittaa. Pehmeältä ja sohjoiselta väylältä pyöräilijät siirtyvät helposti ajoradalle. Sään kylmetessä polanteen on oltava niin tasainen, että siihen ei jäädy vaarallisia uria tai epätasaisuuksia. Matalissa alikuluissa voi polanteen paksunemisen takia työkoneen vilkku tai katto ottaa kiinni alikulkuun. 3.4.2 Pinnan tasauksen työvälineet Taulukossa 3 on esitetty tasaukseen sopivia työvälineitä. Tasaukseen ja ohennukseen tehokkain kone on tiehöylä, mutta se on kallis ja usein liian järeä. Muita sopivia työvälineitä ovat alusterällä varustetut kuorma-autot ja kevyet kuorma-autot. Alusterää kannattaa käyttää aurauksen yhteydessä, jotta polanne pysyy ohuena ja tasaisena. Samalla väylän pinta tulee karhennetuksi ja hiekoitustarve vähenee. Traktorin, Willen ja pyöräkuormaimen takaterää voidaan käyttää tasaukseen. Traktorin alusterä on myös mahdollinen, mutta nykyään harvoin käytetty. Polanteen jyrsin on hidas, eikä sovellu linjaosuuksien tasaukseen, mutta esim. alikulkujen pohjalle kertyneen paksun jään ja polanteen poistoon se sopii. Taulukko 3. Polanteen tasauksen työvälineet. Lisälaite Alusterä Takaterä Traktori Kuorma-auto Kevyt K-A Wille (* Pyöräkuormaaja Tiehöylä (** (*** Soveltuvuus työn kannalta : = hyvä = tyydyttävä = välttävä (* (** (*** ks. taulukko 2

Kevyen liikenteen väylien hoito 29 TALVIHOITO 3.4.3 Pinnan tasauksen terävalinnat Polanteen tasaus ei saa aiheuttaa haittaavaa uraisuutta tai liukkaaksi kiillottumista. Mataliin uriin jää vähemmän liukkaudentorjunnan kannalta turhaa hiekkaa. Tasaukseen sopivia teriä ovat: kulunut jääterää, kulunut kesäterä, verkkoterä ja tiheä kampaterä. Tappiterää käytettäessä työ tehdään isolla höyläyskulmalla ja päällysteen vaurioitumista varoen. Raskaassa käytössä verkkoterät kuluvat nopeasti, mutta sopivat erityisen hyvin kevyen liikenteen väylille. Etenkään paksut tasaterät eivät sovi tasaukseen liukkaan työjäljen takia. Kuva 11. Polanteen tasaukseen sopivia teriä. Tappiterän käyttö vaatii erityistä huolellisuutta, jotta päällystettä ei vaurioiteta. 3.5 Liukkaudentorjunta 3.5.1 Yleisiä näkökohtia liukkaudentorjunnasta Liukkautta torjutaan hiekoittamalla tai polannetta karhentamalla. Vilkkailla keskusta-alueilla, palvelu- ja erityiskohteissa saattaa katulämmitys tulla kyseeseen. Hiekoitus tehdään ainoastaan tarpeen vaatiessa: pitävää lumipolannetta on turha hiekoittaa. Suolaus on kielletty kevyen liikenteen väylillä. Suuri osa liukastumisista, joihin hoidolla voidaan vaikuttaa tapahtuu erittäin liukkailla keleillä, joita on keskimäärin 5 10 kertaa talvessa. Erityisen vaarallisia ovat märkä jääpinta ja vähäisen lumikerroksen alla oleva liukas kuhmurainen jää. Näissä tilanteissa on voimavarat viivyttelemättä suunnattava kevyen liikenteen väylille vilkkaimmista osuuksista aloittaen.

30 Kevyen liikenteen väylien hoito TALVIHOITO Lauhalla säällä väylät on hiekoitettava aurauksen yhteydessä, jos työjälki jää liukkaaksi. Hiekoitustarvetta vähentää oikea terävalinta. Pakkaslumelle liukkaudentorjuntaa ei yleensä tarvita. Hiekoitus voidaan tehdä aurauksen yhteydessä ennakoiden, mikäli on tiedossa kelin liukastuminen. Samoin voidaan ennakoida pinnan sulamisesta johtuva liukkaus. Levittimen toimintaa on seurattava, jotta hiekkaa todella tulee käsiteltävälle pinnalle. Liukkaudentorjunta on tehtävä erityisellä huolella jyrkissä mäissä, mutkissa, portaissa, pysäkeillä ja suojateillä. Kohteet joissa liikkuu paljon vanhuksia on käsiteltävä viivyttelemättä. Auringon lämmittäessä rinteitä ja luiskia muodostaa valuva vesi jäätyessään petollisen vaarallisia paikkoja varjoisiin kohtiin ja erityisesti alikulkukäytäviin. Jäinen pinta ja mahdolliset railot on käsiteltävä aina tarpeen vaatiessa. Vapaana virtaavat pinta- ja pohjavedet voivat aiheuttaa samanlaisia ongelmia. Ankaroitunut lain tulkinta edellyttää liukkaudentorjuntaa kaava-alueilla. Onnettomuustapauksissa näyttövelvollisuus on kunnossapitäjällä, eli kunnossapitäjän on pystyttävä osoittamaan, ettei ole syyllistynyt laiminlyöntiin. Tämän osoittamiseksi on työt tehtävä ja dokumentoitava tarkasti. Kaava-alueen ulkopuolella lain tulkinta lienee ennallaan, eli liukkaudentorjuntaa ei suoranaisesti laissa edellytetä. Hiekkaa on levitettävä lapiolla kohteisiin, joihin koneella ei päästä. Portaisiin kertynyt jää poistetaan mekaanisesti viimeistään kun huolellinen hiekoitus ei toimi. Portaita korvaava luiska on pidettävä myös kunnossa. Kuva 12. Hiekoitus puuttuu 2 3 m matkalta alikulkukäytävän suulta. Pyöräilijälle erittäin yllättävä ja vaarallinen kohta.

Kevyen liikenteen väylien hoito 31 TALVIHOITO 3.5.2 Liukkaudentorjunnan työvälineet Taulukoon 4 on koottu liukkaudentorjunnassa yleisesti käytettyjen koneiden ja laitteiden yhdistelmiä. Yhdistelmän sopivuutta arvioitaessa on toimintasäteellä suuri painoarvo, sillä yleensä levittimet tekevät riittävän hyvän työjäljen. Taulukko 4. Liukkaudentorjunnan työvälineet. Hiekoittimen- Hinattava Kannettava Kauha Perälauta Lautanen Tyyppi Työkone Traktori Kuorma-auto Kevyt K-A Wille Pyöräkuormaaja Unimog Soveltuvuus työn kannalta (toimintasäteellä suuri painoarvo) = hyvä = tyydyttävä = välttävä Hiekoituksessa käytetään yleisesti traktorilla tai kevyellä kuorma-autolla hinattavia laitteita, joiden työleveys on 1,25 2,2 m. Työsaavutus on yhdellä kuormalla noin 5 jkm (laskettu levitysmäärällä 200 g/m 2 ). Hiekoituskauhalla voidaan materiaali ottaa suoraan varastokasasta, joten erillistä kuormaajaa ei tarvita. Matkan hiekkavarastolle on oltava lyhyt, sillä yhdellä kauhallisella ei voida käsitellä pitkää matkaa. Muita laitteita ovat kuorma-auton perälautaan asennettavat hiekoittimet ja auton runkopalkkeihin asennettavat kannettavat hiekoittimet. Kuormaautoissa käytettävien levittimien työleveydet ja toimintasäteet ovat riittävät. Avolavapakettiautoihin on saatavissa perälauta- ja lautaslevittimiä. Nämä eivät sovi linjaosuuksien hiekoitukseen, sillä kuormalla voidaan hiekoittaa alle 1 jkm.

32 Kevyen liikenteen väylien hoito TALVIHOITO Kuva 13. Traktori, aura ja kannettava hiekoitin. Hiekoitinta kääntämällä voidaan materiaali ottaa suoraan varastokasasta. Kuva 14. Auraus ja hiekoitus Unimogilla.

Kevyen liikenteen väylien hoito 33 TALVIHOITO 3.5.3 Hiekoitusmateriaalit Hiekoitusmateriaalina käytetään seulottua hiekkaa, mursketta tai sepeliä. Vaihtoehtoisina materiaaleina on kokeiltu mm: kalkkikivimursketta, Absolia (huokoinen kalkista ja hiekasta koostuva mineraalituote), metalliteollisuuden kuonia (raportoitu ympäristöhaittoja) sekä murskattua LECA-soraa. Suolaa ei saa sekoittaa kevyen liikenteen väylillä käytettävän hiekan joukkoon. Vähäinenkin suola pehmentää pinnan pyöräilijälle epämukavaksi. Hiekoitusmateriaalin on täytettävä kuvan 15 mukainen rakeisuuden ohjealue. Murskatut tuotteet ovat hiekkaa parempia terävien särmien ansiosta. Hienoaines on liukkaudentorjunnan kannalta pieninä määrinä turhaa ja aiheuttaa keväisin pölyhaittoja. Tämän vuoksi suositeltava materiaali on sepeli 2 4 mm tai 2 6 mm, myös pesty hiekka 1 6 mm on sopivaa. Yli 6 mm teräväsärmäisten rakeiden on sanottu lisäävän rengasrikkoja. Hiekoitukseen käytettävien materiaalien rakeisuusohje Läpäisyprosentti 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 0,074 0,125 0,25 0,5 1 2 4 8 16 Seulan läpäisy [ mm ] Kuva 15. Kevyenliikenteen väylien hiekoitusmateriaalin rakeisuuden ohjealue hiekalle, murskeelle ja sepelille. Hiekan ohjeellinen levitysmäärä on jäiselle polanteelle 200 300 g/m 2. Sepeliä voidaan käyttää vähemmän (noin 150 g/m 2 ). Lumipolanteelle levitetty hiekka ei paranna kitkaa merkittävästi suurillakaan annoksilla. Kuvassa 16 on esitetty kitka hiekkamäärän funktiona. Lähtökohtana on ns. pääkallokeli. Annoksen ylittäessä 300 g/m 2 ei kitka juurikaan parane. Kun hiekoitustarve on vähäinen, tai kun halutaan esim. ennakoida tai täydentää käsittelyä, voidaan minimiannoksena pitää sepelillä 60 g/m 2 ja hiekalla 100 g/m 2.

34 Kevyen liikenteen väylien hoito TALVIHOITO Kitkakerroin hiekkamäärän funktiona 0,40 kitkakerroin 0,35 0,30 0,25 0,20 0,15 turvalliseen liikkumiseen riittävä kitka 0,10 0,05 0,00 0 100 150 200 300 400 500 600 700 800 annos g/m 2 Kuva 16. Kitkakerroin hiekkamäärän funktiona. Annos 0 g/m 2 ennen hiekoitusta (pääkallokeli). on alkutilanne 3.5.4 Hiekoitusmateriaalien varastointi Taloudellinen liukkaudentorjunta edellyttää hiekkavarastojen sijoittamista sopivasti reitteihin ja levittimiin nähden: hiekoituskauhoja käytettäessä pitää välivarastoja olla tiheässä, kuorma-autoa käytettäessä riittää yksi varasto laajalle alueelle. Käsin levitettävät kohteet voidaan varustaa hiekkalaatikoilla. Hiekka ja muut hienoaineksia sisältävät liukkaudentorjunta-aineet säilyvät parhaiten kalliosiilossa. Mikäli siiloa ei ole, tulee materiaali säilyttää mahdollisimman kuivana hallissa tai ainakin peitettynä. Sepeleitä voidaan varastoida avokasoissa, mutta se ei ole suositeltavaa, sillä lumi ja jää vaikeuttavat aina kuormausta ja levitystä. Hiekoitusreittien varsille voidaan tehdä pieniä suojattomia välivarastoja.