Hallintovaliokunnalle 27.1.2015 Suomen Punaisen Ristin lausunto hallituksen esityksestä vastaanottolain ja ulkomaalaislain muuttamisesta (HE 170/2014 vp) Vapaaehtoinen paluu Suomen Punainen Risti kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto sisäministeriössä valmistellusta esityksestä vastaanotto- ja ulkomaalaislakien muuttamiseksi liittyen kielteisen päätöksen saaneiden turvapaikanhakijoiden vapaaehtoiseen paluuseen. Suomen Punainen Risti on viranomaisia tukeva julkisoikeudellinen yhdistys, jonka oikeudellisesta erityisasemasta on Suomessa säädetty lailla (238/2000) sekä sen nojalla annetulla tasavallan presidentin asetuksella (811/2005). Suomen Punaisen Ristin tehtävänä on tukea ja avustaa maan viranomaisia niin rauhan kuin sodan ja aseellisten selkkausten aikana ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Suomen Punaisen Ristin maahanmuutto- ja pakolaistyön toimintoja ovat turvapaikanhakijoiden ja kiintiöpakolaisten vastaanotto, perheiden yhdistämisen järjestelyt, henkilötiedustelu, kotoutumista tukeva vapaaehtoistoiminta sekä hyvien etnisten suhteiden edistäminen. Punaisella Ristillä on lisäksi erityinen mandaatti seurata säilöön otettujen ihmisten asemaa sekä vierailla säilöön otettujen luona. Viittaamme myös samasta asiasta sisäministeriölle 31.1.2014 antamaamme lausuntoon. Pahoittelemme, että useimpia tuossa lausunnossa esille tuomiamme seikkoja ei ole hallituksen esityksessä huomioitu. Vapaaehtoisen paluun järjestelmän kehittäminen on sinänsä tärkeä ja myönteinen asia. On aina parempi, jos kielteisen oleskelulupapäätöksen saanut henkilö voi palata kotimaahansa vapaaehtoisesti eikä poliisin saattamana. Tämän vuoksi on hyvä, että myös vapaaehtoisen paluun vastuita ja sääntelyä selkeytetään. Vapaaehtoisen paluun tulee käytännössä tarkoittaa sitä, että palaaminen todella tapahtuu vapaaehtoisesti. Sellainen tilanne, jossa henkilölle ei anneta muita vaihtoehtoja kuin vapaaehtoinen paluu tai jääminen oikeudettomaan tilaan, ei ole todellisuudessa palaamista vapaaehtoisesti. Kielteisen päätöksen saaneilla henkilöillä voi olla hyvin erilainen näkemys kuin viranomaisilla siitä, onko häntä koskeva kielteinen päätös oikea ja voiko hän todellisuudessa palata kotimaahansa turvallisesti ja ihmisarvoisesti. Käsitteellisesti vapaaehtoinen paluu on nyt valmistellussa esityksessä ongelmallinen ja aiheuttaa sekaannusta. Parempi termi esityksen mukaisiin tilanteisiin olisi esimerkiksi omaehtoinen paluu tai tuettu paluu.
Tilapäisen oleskeluluvan myöntäminen (ulkomaalaislain 51 ) Esityksessä lähtökohtana on ulkomaalaislain 51 :n muuttaminen siten, että tilapäistä oleskelulupaa ei enää myönnettäisi, jos paluu vapaaehtoisesti on mahdollista. Esityksessä ei riittävästi pohdita sitä, miten ja kuka arvioi sen, voiko henkilö todellisuudessa palata vapaaehtoisesti ottaen huomioon hänen yksilöllinen tilanteensa, eikä tätä varten ole selkeää menettelyä. Se, että johonkin maahan on palannut henkilöitä vapaaehtoisesti, ei pelkästään riitä osoittamaan, että paluu olisi henkilön yksilölliset olosuhteet huomioon ottaen kohtuullista ja ihmisarvoista. Suomessa lainsäädännön tai hallintojärjestelmän puutteet voivat jo nykyisellään joskus johtaa siihen, että ihminen joutuu ns. limbotilaan. Tällä on vakavia seurauksia ihmisoikeuksien toteutumisen, yhteiskunnan tasapainoisen kehityksen ja ihmisten turvallisuuden kannalta. Lakiesitys on erityisen ongelmallinen sen vuoksi, että siinä tietoisesti luodaan tilanne, jossa ihmiset jätetään tyhjän päälle. Esityksessä on useaan otteeseen todettu, että on vaikea arvioida, kuinka moni valitsisi jäävänsä oleskelemaan maahan, ja lähdetty siitä, että vain poikkeuksellisesti henkilö haluaisi jäädä maahan laittomasti. Pitkän vastaanottotyön kokemuksemme perusteella pidämme mahdollisena, että merkittävä osa esityksen tarkoittamista kielteisen päätöksen saaneista turvapaikanhakijoista ei käyttäisi vapaaehtoisen paluun mahdollisuutta edes esitysluonnoksen mukaisessa tilanteessa, jossa he jäisivät ilman vastaanottopalveluita. On myös todennäköistä, että merkittävä osa maahan jäävistä henkilöistä joutuisi turvautumaan kuntien sosiaaliapuun kuten toimeentulotukeen ja hätämajoitukseen. Perustuslaki takaa kaikille oikeuden välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon, vaikka heillä ei olisikaan viranomaisten myöntämää oleskelulupaa. Erona moniin muihin paperittomiin henkilöihin olisi se, että he eivät palautuksen pelossa samalla tavalla uskaltaisi pyytää apua ja tukea viranomaisilta. Tässä yhteydessä on myös kiinnitettävä huomiota ihmisoikeuksien ja perustuslain takaamien perusoikeuksien toteutumiseen paperittomien henkilöiden kohdalla. Vastaanottopalveluiden päättyminen vaikuttaisi merkittävästi henkilöiden oikeuksiin ja asemaan, ja olisi perusoikeuksin kannalta ongelmallinen. Tämä on esityksessä sivuutettu sillä oletuksella, että Suomeen jämineen lienee poikkeuksellista. Perusoikeuksien toteuttaminen näissä tilanteissa on jätetty toisarvoiseksi; laittomasti maassa oleskelevalle perusoikeuksien toteuttaminen on luonnollisesti vaikeampaan kuin vastaanottojärjestelmän piirissä, mutta se ei ole peruste jatkaa vastaanottopalveluita tai sikäli kun laittomaan maassa oleskeluun liittyy erilaisia lieveilmiöitä ja riskejä, tulisi eri tahojen yhteisesti ponnistella vapaaehtoisen paluun toteuttamiseksi. Esityksessä tulisi kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten perusoikeuksien toteutuminen nyt luotavan paperittomien joukon osalta turvataan, riippumatta siitä kuinka suuri tämä joukko tulee olemaan. Suomessa kriittisin kysymys liittynee terveyspalveluihin, jossa käytännöt vaihtelevat eri kunnissa jopa kiireellisen ja välttämättömän hoidon saannin ja siitä perittävien maksujen osalta. Nyt kyseessä olevan ihmisryhmän osalta hoidon tar-
peet voivat myös olla pidempiaikaisia ja mielenterveyteen liittyviä. Hallituksen esitys paperittomien terveyspalveluiden järjestämisestä on parhaillaan Eduskunnan käsittelyssä, mutta sen läpimeno on erittäin epävarmaa. Vastaanottopalveluiden rajoittaminen (vastaanottolain 14 a ) Ulkomaalaislain 51 :n muuttamisen lisäksi niitä kielteisen päätöksen saaneita, joita ei voida palauttaa, halutaan painostaa käyttämään vapaaehtoista paluuta sulkemalla maahan jäävät ulkomaalaiset vastaanottopalveluiden ulkopuolelle. Kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta säädetyn ns. vastaanottolain 14a :än ehdotetaan sisällytettäväksi, että vastaanottopalveluita ei annettaisi henkilöille, jotka voisivat vapaaehtoisesti avustettuna palata kotimaahansa. Suomessa on hyvin toimiva vastaanottojärjestelmä, jonka lähtökohtana on tarjota vastaanottopalveluita kunnes henkilö saa oleskeluluvan ja muuttaa kuntaan tai kielteisen päätöksen jälkeen poistuu tai poistetaan maasta. Tähän pääsääntöön on luotu poikkeus vain EU-kansalaisten osalta. Vastaanottojärjestelmän piirissä on jatkuvasti myös satoja sellaisia ihmisiä, jotka kansainvälistä suojelua saatuaan kuntapaikkojen puutteen vuoksi odottavat muuttoa kuntaan tai ovat saaneet 51 :n mukaisen tilapäisen ns. B-luvan, jolloin heillä on vaikeuksia saada oikeus kotikuntaan. Pidämme kiireellisenä näiden puutteiden korjaamista sen sijaan, että vastaanottopalveluita ryhdytään rajoittamaan. Lisäksi esityksestä jää epäselväksi esimerkiksi niiden alaikäisten lasten tilanne, joiden vanhemmat eivät halua palata kotimaahansa, ja joiden osalta vastaanottokeskuspalvelut lopetetaan. Näihin tilanteisiin ei anneta selkää ohjeistusta. Esityksen mukaan vastaanottokeskuksen johtaja voisi jatkaa palveluita kohtuullisen ajan, esimerkiksi lapsen osalta. Käytännössä lapsen edun arviointi jätettäisiin mahdollisesti vailla asiaankuuluvaa koulutusta olevan vastaanottokeskuksen johtajan vastuulle. Myös muiden erityisten henkilökohtaisten syiden arviointi jää vastaanottokeskuksen johtajan vastuulle. Suomen Punainen Risti ei pidä tällaista julkisen vallan käytön siirtoa vastaanottokeskusten henkilökunnalle omalta osaltaan tarkoituksenmukaisena tai toivottavana, koska se saattaa heikentää vastaanottokeskusten asiakkaiden luottamusta järjestön puolueettomuuteen ja asemaan valtiovallasta riippumattomana toimijana. Suomen Punainen Risti vastustaa ulkomaalaislain 51 :n sekä vastaanottolain 14 a :n esitettyä vastaanottopalveluiden rajoittamista, koska muutos lisäisi oikeudettomaan tilaan joutuneiden paperittomien ihmisten määrää Suomessa. Ei voida pitää kohtuullisena ja suomalaisen oikeusjärjestelmän mukaisena sellaista menettelyä, jossa henkilön edellytettäisiin turvautuvan vapaaehtoiseksi määriteltyyn järjestelyyn uhkaamalla häntä ihmisarvoisen elämän kannalta keskeisten oikeuksien menetyksellä. Mainittu menettely on erityisen haitallinen lasten ja muiden haavoittuvien ryhmien osalta. Lisäksi esityksessä kuvatut menettelyt ovat puutteellisia. Vastaanottopalveluiden lakkauttamisesta ei tehtäisi päätöstä eikä siihen näin ollen voisi hakea muutosta. Kyse on merkittävästä oikeudenmenetyksestä.
Sen sijaan painavaakin harkintavaltaa annetaan vastaanottokeskusten johtajille, joilla ei voida olettaa olevan riittävää asiantuntemusta arvioimaan haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tilannetta. Esitys hämärtää vastaanottokeskusten henkilökunnan, poliisin ja Maahanmuuttoviraston roolia. Mikäli hallituksen esitys hyväksytään, Suomen Punainen Risti tukee vahvasti ajatusta, että sen vaikutusta laittomasti maassa oleskelevien määrään seurataan tarkasti, ja että havainnoista raportoidaan Eduskunnalle. Mikäli laittomasti maassa oleskelevien määrä esityksen toteutumisen myötä merkittävästi kasvaa, lainsäädännöllisiin tai muihin toimiin tulee viipymättä ryhtyä tilanteen korjaamiseksi. Vastaanottokeskuksen tehtävät paluun tukemisessa (vastaanottolain 31 ) Esityksessä ehdotetaan, että vastaanottokeskus vastaisi paluuavustuksen sekä matka- ja muuttokorvausten myöntämisestä. Avustusten tarve arvioitaisiin henkilökohtaisesti ja siitä laadittaisiin käyttösuunnitelma. Tällaisen tehtävän hoitaminen edellyttää, että henkilökunnalla on hyvät tiedot lähtömaan tilanteesta ja palaavan henkilön uudelleenintegroitumismahdollisuuksista. Vastaanottotyön riippumattomuuden kannalta esitetty järjestelmä on hyvin ongelmallista. Vastaanottokeskus koettaisiin osaksi päätöksentekoa, jossa asiakas poistetaan vastaanottokeskuksesta ellei hän suostu palaamaan vapaaehtoisesti. Asiakkaat voisivat helposti kokea tämän pakottamiseksi tai uhkaamiseksi. Suomen Punaisen Ristin pitkän vastaanottotyön kokemuksen perusteella emme kannata mallia, jossa vastaanottokeskuksen henkilökunta vastaisi paluuavustuksen myöntämisestä, mikäli lakiesityksen edellä mainitut muutokset toteutetaan (esitetyt ulkomaalaislain 51 :n ja vastaanottolain 14 a :n muutokset). Tällainen tehtävä vaarantaa vastaanottotyön riippumattoman aseman ja asiakkaiden luottamuksen vastaanottokeskusta ja sen työntekijöitä kohtaan. Maasta karkottamisen täytäntöönpano (ulkomaalaislain 200a ) Sisäministeriö esittää, että ulkomaalaislain karkottamisen täytäntöönpanoa koskevaa säädöstä muutetaan, kun ulkomaalaiselle on myönnetty 51 :n mukainen tilapäinen oleskelulupa, mutta oleskeluluvan peruste poistuu ja henkilöä ryhdytään poistamaan maasta. Esityksenä on, että maasta karkottaminen voitaisiin panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Valmistelutyössä tulee paremmin ottaa huomioon, että nämä henkilöt ovat usein oleskelleet maassa jo useita vuosia, joista osa oleskeluluvan turvin. He ovat voineet tehdä pitkään töitä osa jo turvapaikanhakijoina ja kiinnittyä vahvasti Suomeen. 51 :n perusteella myönnetty tilapäinen oleskelulupa voitaisiin lisäksi peruuttaa, joten muutos henkilön tilanteessa voisi tapahtua hyvin nopeasti. Kyseessä on merkittävä oikeusturvan heikennys. Suomen Punainen Risti ei kannata esitystä maasta karkottaminen täytäntöönpanon nopeuttamisesta, koska tällainen menettely voisi johtaa kohtuuttomiin, hyvin
yllättäviin tilanteisiin. Muutos koskisi henkilöitä, jotka ovat voineet oleskella maassa useita vuosia. On perusteltua lyhentää muutoksenhakumenettelyiden kestoa, mutta tämä ei saa heikentää hakijoiden oikeusturvaa ja inhimillistä kohtelua. Viittaamme lopuksi Maahanmuuton tulevaisuus 2020 strategiaan, jossa nimenomaisesti todetaan, että Selkeillä säännöksillä ja toimivalla paluujärjestelmällä on varmistettava se, että Suomeen ei synny ilman maassaolo-oikeutta oleskelevien ihmisten joukkoa. Punaisen Ristin mielestä nyt valmisteltu lakiesitys on vastakkainen tämän tavoitteen kanssa. Kristiina Kumpula pääsihteeri