Vanhat mahonkiveneet harrasteena Storebro Svanö vm. 1959 Mahonkinen vene on kaunis ja ne ovat aina kiehtoneet puuveneiden ystäviä. Kun -60 luvulla niiden vientikauppa tyrehtyi, alkoivat suomalaiset veistäjät tehdä veneitä kotimarkkinoille ja naapurimaahan Ruotsiin. Kotimarkkinoille valmistettiin 5-6 metrisiä moottoriveneitä mäntyrunkoisina ja mahonkirunkoisina. Kaikki sai alkunsa lehti-ilmoituksesta Haukiputaalla Oulun liepeillä asuva Pekka Niemelin on keskittynyt mahonkiveneisiin ja niiden kunnostamiseen harrastuksenaan. Erityisesti Porvoon Kråkössä valmistetut moottoriveneet ovat häntä kiinnostaneet. Siellä on vuosikymmenien aikana ollut arvostettuja ja ammattitaitoisia veneveistäjiä. Venemestari Thure Lindström sekä Tom ja Allan Lindström, joilla kummallakin on hyvä maine laadukkaiden veneiden tuottajina. Ensimmäisen mahonkiveneensä Pekka hankki paikallisen sanomalehden ilmoituksen perusteella. Nähtyään veneen ja hankittuaan siitä tietoja sen alkuperäiseltä omistajalta, oli hankintapäätös helppo tehdä. Veneen oli omistanut vuodesta 1973 vuoteen 2001 sen alkuperäinen omistaja Väinö Jurvakainen Oulusta. Veneestä oli huolehdittu vuosien varrella hyvin. Vaikka vuosien saatossa veneellä oli käyty kivilläkin, oli kunto hämmästyttävän hyvä. Sisätilat olivat virhettömässä kunnossa. Korjattavia kohteita oli lähinnä hyttirakenteiden saumoissa ja kattopinnoitteessa. Myös pienet takakannet vaativat huomiota osakseen. Korkealaitainen vene jossa on hyvän mallinen keula halkaisee aallon ja vesi lentää sivulle. Hyvissä olosuhteissa vene kulki vielä syyskuussa kahden hengen kuormalla 21 solmun nopeutta. 50hv 4 sylinterinen Mercury perämoottori onkin juuri sopiva 5,80m pitkään ja 2,05m leveään veneeseen. Perälaudan leveys on 1,65m, joten suurempa moottoria ei kannata asentaa tällaiseen veneeseen. Kun vene oli nostettu maalle ja se oli viikon verran kuivunut, siirrettiin se sisätiloihin odottamaan suunniteltuja jatkotoimenpiteitä. Pekka oli päättänyt, että vene kunnostetaan lähes uutta vastaavaan kuntoon. Niin hyväksi se todettiin käytössä. Myöhemmin lokakuussa 2003 veneestä irrotettiin kaikki helat, takakannet ja moottori asetettiin telineeseen. Veneen runko ja hytti oli päätetty ottaa puhtaalle puulle ulkopinnoiltaan, kiristää niitit ja kyllästää vene kunnolla. Myös kattopinnoite oli tarkoitus poistaa. Pohjan antifouling -maalikerrokset poistettiin ensin. Niitä löytyi kaiken kaikkiaan kolmea eri väriä. Alimmainen kerros on punaista lyijymönjää, jota veneveistäjät ovat aikanaan veneen pohjiin käyttäneet. Veneen lakkaus oli erinomaisessa kunnossa, mutta vene oli vuosien saatossa haalistunut niin, ettei mahonki enää mahongilta näyttänyt. Yleensä mahonki muuttuu kellansävyiseksi haalistuessaan UV -säteilystä johtuen. Tässä veneessä väri oli hyvin hailakan ruskea ja muistutti sävyltään lähes tammen ominaisväriä. Tämä seikka hämmensi hieman ja sille löytyi myöhemmin syykin. Vene oli uudella omistajallaan vesillä vain noin puolitoista kuukautta syksyllä 2003. Käyttökokemukset olivat hyviä ja varsinkin veneen käytös aallokossa miellytti.
Lakkaus kuin lasia Lämpöpuhaltimen ja terävän skraban avulla aloitettiin lakan poistaminen. Osoittautui, että lakka tuoksui erillaiselta kuin esim. öljylakka tai polyuretaanilakka. Myös lämmön vaikutus pehmenevään lakkaan oli poikkeava. Kun irtikaavittua lakkaa tarkasteli sen jäähdyttyä, se oli hyvin lasimaista ja erittäin kovaa. Tästä oli tehtävä sellainen johtopäätös, että käytetty lakka oli 2 -komponenttista tai muuten varsin paljon akrylilakkaa muistuttavaa kovaa lakkaa. Pienen harjoittelun jälkeen lakka irtosi pieni alue kerrallaan. Lämmön oli oltava juuri sopiva. Liian kuuma aiheutti lakan palamisen kiinni puuhun ja liian viileä puhallusilma jätti pinttaan vaalean kerroksen jäämiä. Toisen kyljen puhdistaminen puulle kesti lähes kahden viikon ajan. Työ oli hidasta ja tarkkuutta vaativaa. Se oli tehtävä erityisen huolellisesti, sillä muuten lakka olisi pureutunut yhä lujemmin puuhun ja sen poistaminen olisi ollut käytännössä mahdottomuus. Lopulliset hionnat tehtiin epäkesko- ja tasohiomakoneella ja käsin ns. pitkälaudan avulla 120 karkeuden paperilla. Toinen Kråkö tulee perheeseen vettä oli päässyt veneen sisään, ei mitään täydellistä tuhoa ollut syntynyt. Veneessä oli Maritim -logo, mutta sen on valmistanut vuonna 1967 Thure Lindströmin Veistämö. Myöhemmin malliksi löytyi Porkala Folka. Pituus 5,25m ja leveyttä 1,95m. Maritim on hankkinut eri veistäjiltä pieniä veneitä myyntiin ja varustanut ne omalla logollaan. Siitä johtuu veneen kyljessä ollut Maritim merkki. Veneessä oli alkuperäinen purjekangas kattopinnoitteena. Keulakannen ja kulkulaitojen vinyylimatto oli poistettu ja kannet oli maalattu jollakin elastisella materiaalilla valkoiseksi. Veneen sisätilat olivat säilyneet erinomaisessa kunnossa ja patjat olivat kuin uudet. Niitä olikin säilytetty kuivassa ulkovarastossa. Jopa alkuperäinen kompassi oli tallessa. Kråkön valmistusmateriaali on Keski- Amerikan mahonki, jota myös Kuuban mahongiksi kutsutaan. se on hyvin tumma ja voimakkaasti syykuvioinen. Veneveistäjät ovat pitäneet sitä laadultaan parhaana mahonkilajikkeena. Valitettavasti sen saatavuus vaikeutui -70 luvun alussa ja yleisempi honduras -mahonki tuli yleisemmin käyttöön. Pikaisen tutkimisen jälkeen tämä venekaunotar todettiin lähes täysin ehyeksi. Tästä johtuen vene päätettiin puhdistaa puulle niin sisäpuolelta kuin ulkopuoleltakin. Vain veneen runko sisäpuolelta päätettiin jättää koskemattomaksi kaarien ohella. Kattomateriaali irrotettiin, samoin ikkunat ja veneen helat. Kulkulaidoista ja keulakannesta irtosi maalattu pinnoite todella helposti ja sen alta löytyi täysin virheetön ja ehyt mahonkivaneri. Kyllästetyn purjekankaan erinomaisuus tuli näin todistettua. Kråkö -veneiden historia ja niitä valmistaneet veistäjät kiinnostivat ja nettisivuja selailtaessa löytyi yksi vanha ilmoitus, jossa haluttiin luovuttaa vanha Kråkö kunnostettavaksi harrastajalle. Ilmoitus oli jo ollut puolisen vuotta esillä, joten vene olisi oletettavasti jo luovutettu pois.? Näin ei kuitenkaan ollut ja niin toinen Kråkö päätyi Pohjois-Pohjanmaalle myöhään syksyllä 2003. Tämä kaunislinjainen vene oli ollut Tammisaaren ulkosaaristossa kalliolla säilytettynä asiallisesti. Se oli ollut käyttämättömänä jo 21 vuotta, joten voisi kuvitella veneen kunnon varsin huonoksi. Näin ei kuitenkaan ollut. Vaikka suojapeitteet olivat vuosien saatossa osittain pettäneet ja Vuosien saatossa oli suojapeite ja veneen kuomu pettänyt niin, että vesi oli päässyt veneen peräosaan. Toisen kulkulaidan vanerin pääty oli pehmennyt, samoin perälaudan ja pohjalautojen tukikaaret. Itse pohjalaudoitus oli täysin terve, mikä oli kerrassaan helpottava seikka. Nämä olivatkin ainoat välttämätöntä korjausta vaativat kohteet. Vajaan kuukauden kuluttua veneen saapumisesta oli vene hiottu puupuhtaaksi. Öljylakka irtosi kokonaan toiseen tapaan ja
työ eteni niitä osin nopeasti. Marraskuun lopussa oli aika saattaa molemmat veneet talviteloille ja keskittyä miettimään tulevan kevään ja kesän toimia Maritim kunnostetaan 2005 Kesä 2004 ja kolmas Kråkö Kesä 2004 kului muissa merkeissä, mutta elokuussa eräs Vene Pörssin ilmoitus kiinnitti huomiota. Myynnissä oli 6 metrinen Kråkössä valmistettu moottorivene, joka oli ollut naishenkilöllä yhteysveneenä Kuopion seudulla. Myöhemmin syksyllä tämä vene löysi tiensä muiden veneiden seuraksi. kyseessä oli Kråkö -malli, mutta hyttirakenteeltaan ja tekotavaltaan hieman poikkeava. ikävintä tässä veneessä oli se seikka, että vesirajan alapuolinen osa oli kuidutettu. Se ei tiennyt hyvää pohjalautoja ajatellen. Veneen pohjatukit olivat niin ikään kauttaaltaan lähes kokonaan irti ja pohja oli näin ollen painunut hieman sisään keskiveneen kohdalta. Hyttirakenteet olivat kärsineet niin, että koko hytti purettiin pois. Etu- ja sivusarjat irrotettiin ehyenä, jotta niistä saisi mallin uusiin. Kattovanerin päälle oli kiinnitetty toinen vaneri. Vanha kattovaneri oli mustunut ja osittain pehmennyt. Kattorakenteista saatiin ehyen vain kattokaaret. Vene kaavittiin puhtaaksi lakasta niin sisäpuolelta kuin ulkoakin. Työ vaati kärsivällisyyttä ja ennen kaikkea aikaa. kun puhdistus oli tehty, siirrettiin vene odottanaan jatkotoimia tai rungon myyntiä. Kesä 2005 oli lämmin ja kuiva, joten veneiden kanssa puuhaaminen kävi mainiosti Pekan kotipihalla. Koska Maritim oli jo hiottu ja viimeistelty kyllästämistä varten, niin se pääsi ensimmäisenä käsittelyyn. Runko, hyttirakenteet ja kaikki kalusteet kyllästettiin huolellisesti. Tämän jälkeen vene siirrettiin sisätiloihin kuivamaan kaikessa rauhassa. Heinäkuussa Maritim alkoi näyttää jo varsin valmiilta veneeltä, vaikka vain runko, hytti ja sisätilat oli lakattu muutamaan kertaan. Loppukesän aikana veneen perän tukipuut uusittiin ja veneeseen asennettiin ikkunat käyttäen alkuperäisen tyyppistä valkoista muovista ikkunalistaa, joka naulataan pienillä nauloilla. Patjat pestiin ja laitettiin talveksi varastoon. Pekka teki omia tyylinmukaisia rakennesuunnitelmia ja sovelsi edullisen pienen retkipöydän veneen pöytätasoksi. Siirrettävä pentteri on myös tarkoitus rakentaa, jotta retkeily olisi veneellä miellyttävämpää. Kaikki ottaa aikansa ja kaikella on aikansa. Tärkeämmät asiat täytyy aina tehdä ensin ja viimeiseksi tehdään tällaiset työt. Maritim veneen selkeät sisätilat Kesä 2006 ja venekanta muodostuu lopulliseksi Jo alkukesästä Pekka Niemelin päätti, että avoveneeksi purettu projekti myydään pois. Alunperin avoveneeksi suunniteltu vene olisi turhan työläs kohde. Vene menikin kaupaksi nopeasti Vapun aikoihin ja uusi omistaja sai itselleen sopivan ja haastavan kohteen, jonka parissa kuluisi pari seuraavaa vuotta autotallin sopukoissa. Turun seudulta löytyi kaunis Paimiossa veistetty pulpettivene sen alkuperäiseltä
omistajalta. Tämäkin vene oli ollut jo 20 vuotta käyttämättömänä, mutta sitä oli säilytetty oikeaoppisesti venevajassa. Veneen myyjä oli herrasmies, joka lupasi maksaa polttoainekustannukset, mikäli vene ei kelpaisi. Kävi kuitenkin niin, että vene matkasi trailerilla Pohjois-Pohjanmaalle. Vene oli kaunis, ehyen oloinen ja juuri sopivaa kokoluokkaa. Pituutta 4,40m ja leveyttä 1,65m. Painoa tällä avoveneellä on tuskin 300kg enempää. Tralerilla kuljetettavaksi avoveneeksi se on optimaalinen kooltaan ja painoltaan. Vene sopii hyvin vetouisteluun ja retkiveneeksi tai veneretkeilyyn Järvi- Suomessa. Lakkaus irtosi todella helposti. Kun pintaa hieman lämmitti, pystyi lakkauksen poistamaan siklin avulla nopeasti. Osittain lakkaus oli jo irti rungosta. Muutaman äivän vedessä pitäminen oli saanut lakkapinnan irtoamaan. Vene oli siis rutikuiva. Paikka paikoin lakka oli jo kuplinut selvästi. Perälaudasta lakka irtosi käsin vetämällä. Oli ilmiselvää, että veneen kyllästämisestä oli aikaa. Oli pääteltävissä, ettei runkoa ollut kyllästetty vuoden 1974 jälkeen lainkaan. Kevyen käsihionnan jälkeen pinta oli sileä ja kyllästäminen aloitettiin saman tien. Vene oli niin kuiva, että kyllästysaine imeytyi puuhun nopeasti. Toisen kyljen ylälautoihin imeytyi noin 2,5 litraa kyllästettä. Mahonki ei yleensäkään ime kovin paljon kyllästysainetta verrattuna mäntyyn tai kuuseen. Tämä johtuu mahonkipuun ominaisista hartseista ja puun rasvaisuudesta. Kyllästysoperaation jälkeen vene siirrettiin odottamaan tulevia toimenpiteitä. Koska vene oli hyväkuntoinen lakkauksen osalta, päätettiin kokeilla kuinka paljon se vuotaisi pitkän käyttämättömyyden jälkeen. Vene laskettiin veteen koeajoa varten. Vanha moottori käynnistyi hyvin. Vene näytti vuotavan vain vähän, joten se jätettiin turpoamaan vuorokadeksi. Seuraavana päivänä vesillelaskusta käytiin koeajolla, jonka aikana todettiin veneen hyvät ominaisuudet. Yllättävää oli, että vene alkoi selvästi enemmän vuotamaan kun sillä ajettiin normaalinopeudella. Syy ilmiöön oli vaikea löytää, joten vene nostettiin ylös ja omistaja päätti tutkia pohjan tarkemmin. ainoa keino olisi pohjan maalien poisto siitä kohdasta venettä, missä vuotokohta näytti olevan. Kun runko oli kuivunut muutaman päivän poistettiin pohjasta kaikki maalit toiselta puolelta venettä. Kolmas lauta kölistä lukien näytti olevan niittirivin kohdalta aavistuksen haljennut. Kun asiaa tutki lähemmin, ilmeni, että halkeama jatkui perään lähes näkymättömänä pienenä särönä. Tämä oli ainoa vika veneessä. Missään muualla ei näkynyt vikoja pohjalaudoissa. Pekka päätti irrottaa viallisen laudan ja vaihtaa uuden. Irrottamisen yhteydessä oli helppoa havaita, kunka jokainen kupariniitti oli mutkalla. Tästä oli pääteltävissä, että niittejä ei ollut vedätetty rakennusvaiheessa, vaan ne oli kiristetty lyömällä. Naulat olivat painuneet liian syvälle puuhun ja taittuneet. Tästä johtui laudan halkeaminen. Oli siis hyvin luultavaa, että kyseessä oli valmistusvirhe. Koska vene oli nyt maalla, poistettiin lakkaus ja runko päätettiin kyllästää saman tien. Puulle hiottu kylki ja muutamaa tuntia myöhemmin kyllästettynä
Ruotsin venemarkkinoiden satoa Ruotsissa on tarjolla yllättävän hyväkuntoisia puuveneitä. Ruotsin suuntaan tähyily johtui pääasiassa siitä, että eräs vanha tuttava etsi perheelleen retkivenettä. Pääasiallinen vaikutin oli hintojen kohtuullisuus erityisesti vanhemmissa moottoriveneissä. Toinen syy oli hyvä varustelutaso verrattuna kotimaiseen tarjontaan. Pekka oli lupautunut auttamaan veneen valinnassa kokemuksensa perusteella, erityisesti puuveneen suhteen. Pohjois-Ruotsista sitten löytyi muutama kohde ja niin päätettiin lähteä tutustumaan svenssoneihin. Samalla pienimuotoinen sight seeing tuli toteutettua Pohjois-Ruotsin rannikkoseudulle. Piteåssa oli kolmekin venettä, jotka kaikki oli tarkoitus käydä katsomassa. Alustavia neuvotteluja oli sähköpostin välityksellä jo käyty ja maksettava hintataso oli selvillä. Kävi niin, että Pekan tuttavapariskunta päätti ostaa ensimmäisen näkemänsä veneen. Se vaikutti sopivalta kunnoltaan ja hinnaltaan. Tuolla matkalla käytiin myös katsomassa erästä lähes 50 vuotiasta moottorivenettä. Hintaneuvotteluja ei juurikaan enää käyty, sillä toista venettä ei ollut tarkoitus tällä matkalla hankkia. Myös toinen 50 vuotias Storebro - mahonkivene kaupungissa oli myytävänä, mutta ajan puutteen vuoksi sitä ei menty nyt katsomaan. Viikkoa myöhemmin Pekka päätti lähteä tutustumaan tähän veneeseen lähemmin. Saadut kuvat ja omistajan selvitys houkuttelivat matkaan. Myynnissä oleva vene vaikutti hyvin hoidetulta. Muun muassa sähköjärjestelmä oliuusittu ammattimaisesti. Runko oli omistajan kertoman mukaan kyllästetty kolme vuotta aiemmin. Veneen mukana tuli erittäin hyvin valmistettu traktorivetoinen traileri, joka oli tehty kyseistä venemallia varten. Kokonaisuus oli houkutteleva tilaisuus saada vankkatekonen moottorivene, jossa oli hyvät tilat majoittumiseen, pieni pentry ja ennen kaikkea avara avotila. Hankinnasta sovittiin alustavasti ja lopulliset hintaneuvottelut päätettiin tehdä sähköpostin välityksellä. Osapuolet päättivät miettiä tahoillaan hintaasioita kaikessa rauhassa. Veneen kuljetus pitäisi järjestää ennen talven tuloa ja kustannukset pitäisi saada kohtuullisiksi. Storebro Svanö #378 vm. 1959 saapuu Suomeen Syyskuun 16. päivä vene saapui Suomeen lavetilla. Ruotsin lippu hulmusi komeasti veneen perässä. Ruotsissa ei lippusääntö ole niin tiukka ja entinen omistaja halusi juhlistaa veneen matkaa uuteen kotimaahan näin. Veneen kuljetus järjestyi sujuvasti, kun tuttava asian järjesti. Kuljetusliikkeen ei tarvinnut ajaa tyhjänä takaisin Norbottenista. Siltapalkkeja Bodenin alueelle kuljettanut autoilija lupasi järjestää paluukuljetuksen Piteåsta. Auton kuljettaja suostui järjestelyyn, vaikka oli viikonloppu, Niinpä lauantai-ltapäivänä vene nostettiin trailereineen lavetille ja kotimatka allkoi klo:15.00 Ruotsin aikaa. Kuljetus saapui Ouluun ja Toppilaan noin klo: 19.00. Veneen nosto oli sovittu tehtäväksi eräässä tehdashallissa, jossa oli käytössä nostolaitteet. Rekka peruutti halliin ja vene nostettiin turvallisesti kahdella 16 tonnin nosturilla. Noin 2000kg painava vene ja traileri ei paljoa painanut näillä nostolaitteilla. Seuraavana päivänä Sjöskum eli Meripihka tuotiin uuteen kotipaikkaansa traktorikyydillä. Vene sijoitettiin sille varatulle paikalle ja uusi omistaja pääsi tutkimaan venettä rauhassa. Vene oli ollut vesillä, joten pohjan kuntoa ei
voinut Ruotsissa arvioida. Olikin aika tutkia päällisin puolin lautojen suoruutta ja kölin kuntoa. Samalla kaiun pohja-anturi irrotettiin ja ja vähäinen vesimäärä laskettiin veneestä pois. Pikaisen tutkimuksen jälkeen oli mukava todeta, ettei veneen kölipuu ollut lainkaan pehmennyt. Tarkempi tutkiminen kertoi, että kölipuu oli vaihdettu jossakin vaiheessa. Näin vanhassa veneessä voi kölipuu olla ainakin osittain lahonnut. Näytti siis hyvältä! Pohjalaudat vaikuttivat suorilta, eikä lautojen särmissä näkynyt pyöristymää. Keularangan ja kölipuun liitoksessa oli hieman avautumaa, mutta ei suuressa määrin. Veneen sisätilat olivat mainiossa kunnossa. Kaikesta näki, että veneestä oli huolehdittu hyvin. Ruffin eli hytin etunurkissa näkyi merkkejä kosteusvauriosta. Näiden suhteen täytyi tehdä suunnitelma tulevalle keväälle. Veneen takakannen ja perälaudan yhdistävässä poikkilaudassa näytti olevan korjauspaikka. Se oli tutkittava kannen sisäpuolelta ja poistettava kyseinen lauta. Uusittavaksi tulisi laudan lisäksi osa tukirakenteita. Korjauskohteita ei siis vaikuttanut olevan paljoakaan. Seuraavan kevään aikana oli tarkoitus tehdä päätöksiä ja toteuttaa korjaustyöt. Kesä 2007 kului Meripihkaa kunnostaen ja viimeistellen Jo varhain keväällä Pekka päätti aloittaa Storebro -veneen kunnostamisen. Sisätiloissa lakattiin puhtaaksi hiotut turkkitrallit ja moottorikoppa. Itse veneen pariin hän pääsi huhtikuussa, koska kevät oli lämmin ja aurinkoinen. Ensimmäisenä poistettiin kansista lakkaukset ja vanhat oregonrimat höylättiin terävällä skraballa. Näin saatiin palautettua hieman puun kirkkautta. Samalla kannen saumaukset hiottiin. Saumaus oli tehty hiljattain, mutta jälki oli huolematonta. Luonnollisesti kannet kyllästettiin ja lakattiin. Lakkaustyötä oli helppo tehdä hyvän pressun alla, missä lämpötila oli sopiva jo huhtikuun puoliväissä. Samalla etusarjojen saumat avattiin ja rakenteet tutkittiin. Näytti siltä, että etusarjojen nurkat tulisi uusia lähiaikoina tai valmistaa etusarjat kokonaan uudestaan. Saumat täytettiin nyt liitukitillä, jotta niiden avaaminen olisi jatkossa helppoa. Toisaalta liitukitti on erittäin hyvä tiivistyskitti, joka ei meriveden vaikutuksesta reagoi puun kanssa kuten esim. Sika saumamassa. Kannen saumauksessa Sika massa käytetään ja se on hyväksi todettu. Se on kumimainen ja tiivistää hyvin. Liitukitin huono puoli on se, että ajan saatossa se kovettuu ja alkaa lohkeilemaan. Meripihkan perä avattiin ja oikean puoleinen nurkkapolvio osoittautui puolittain pehmeäksi. Vesi oli päässyt rakenteeseen ja vähä vähältä lahottanut tammesta valmistettua polviota. Pekan naapuri teki uuden polvion kuusesta vanhan mallin mukaan. Se saisi korvata tammen tässä tapauksessa. Perälautaa vasten oleva poikkipaarre katkaistiin noin metrin matkalta ja uutta puuta vaihdetaan vaurioituneen tilalle. Muuten perä vaikutti hyvältä. Pekka kaapi veneen peräosasta pilssin puhtaaksi ja kyllästi peräpään sisäpuolelta noin kahden metrin matkalta. Edellinen omistaja oli kertonut, että vene oli vuotanut keväisin peräpäästään. Pohjalautoja ei näyttänyt olevan halki, joten epäilys oli, että veneen niittaukset voivat olla löysät tai veneen peräpää oli jätetty kyllästämättä kunnolla. Perälaudan alin lankku vaikutti uuden näköiseltä ja siinä ei näkynyt olevan lainkaan kyllästettä. Kun perälaudan alin lankku puhdistettiin ulkopulolelta, oli havaittavissa, ettei sitä ollut käsitelty ainakaan kyllästysaineella. Vaikutti myös siltä, että kyseinen lankku oli vaihdettu hiljattain. Niinpä otettiin pensseli käteen ja kohta perä oli kyllästetty kunnolla niin ulko- kuin sisäpuoleltakin. Perälaudan saumoista vene ei tulisi jatkossa vuotamaan. Pohjassa oli kiven iskeymä noin metrin päässä perälaudasta keulaan. Pekka poisti pohjan punaisen maalin peräosasta kokonaan ja muualta veneestä niin paljon kuin se irtosi kohtuudella. Veneen köli loppuu noin 1,5 metriä ennen veneen perää, joten potkuri on veneen pohjan alla. potkurin suojana on rauta, joka oli hieman syöpynyt, koska sinkkiä ei ollut käytetty. Kyseisen raudan kiinnikkeet kölin päätyyn vaikuttivat hieman haurailta, joten suojarauta tulisi vaihtaa parin veneilykauden jälkeen. Painelemalla pohjalautoja alhaalta päin, oli nähtävissä, että niitit eivät olleet löystyneet vähän. Vuotokohtaa ei tuntunut löytyvän kohtuudella. Veneeseen laskettiin jonkin verran vettä, jotta olisi helpompi paikallistaa mahdollinen
Kiveniskeymä Meripihkan pohjassa. vuotokohta. Tämäkään ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Täytyisi saada veden painetta vastaava tila ulkopuolelle, jotta vuotokohta löytyisi. Tässä oli apuna kompressori ja ilmapistooli. Kun pohjalautojen saumoihin puhalsi ilmaa, löytyi lähes huomaamaton halkeama laudan sivussa eli särmässä noin parin metrin päässä perästä. Kyseinen vaurio oli juuri siinä laudassa, missä oli edellä mainittu kiveniskeymäjälki. Kun laudan särmää varoen painelii puukon kärjellä, alkoi vesi valumaan sisältä ulos. Ainoa oikea tapa korjata tällainen vika olisi kyseisen pohjalaudan vaihtaminen noin 2,5 metrin matkalle. Koska käsillä ei ollut sopivaa puutavaraa, tekipekka tehdä tilapäisen korjauksen Hempel Proof bitumikitillä. Se ei kuivu täysin ja kestää hyvin merivettä ja on maalattavissa päälle. Menetelmällä venettä voidaan käyttää yksi kausi ja vaihtaa pätkä pohjalautaa, kun sopiva lauta löytyy. Kevät 2008 ja Kråkö HT vene kunnostetaan vihdoinkin Syksyllä 2003 aloitettu kunnostusprojekti otettiin loppuun vietäväksi vihdoin keväällä 2008. Pääasiallinen syy veneen kunnostuksen viivästymiseen on ollut edellä mainittujen kohteiden kiinnostavuus. Toinen syy oli se, että aikaisempana syksynä loppunut vuokrasopimus sisätiloista edellytti veneen pintojen käsitteöyä. Yhden talven oli vene ollut huolellisesti ja väljästi oikean venepressun alla. Toinen kylki oli puulla. Toinen kylki ja hyttirakenteet olivat vielä lakattuina. Projekti aloitettiin Vappuna poistamalla lakkaukset ja hiomalla varoen epäkesko hiomakoneella. Näin kyllästys rungon ja hytin puuosille voitiin suorittaa kahdessa osassa. Ensin hyttirakenteet ja lopuksi runko puolisko kerrallaan. Pekka käytti erityistä mahongille tarkoitettua petsiä, jotta mahongin ominainen punaruskea sävy saataisiin esille ja sen säilyminen olisi pitempiaikainen. Kun yksi kerta petsiä oli pintaan levitetty, oli helppo todeta että alunperinkin Tom Lindström oli käyttänyt hieman petsiä. On kyllä mahdollista, että puu on ollut hieman tummempaa veneen tekovaiheessa, mutta helojen alla näkyi alkuperäinen värisävy. Petsattuna väri oli täsmälleen sama. Ei liian punainen, mutta aavistuksen punaisempi kuin ilman. Katon reunalistat ja törmäyslista jätettiin petsaamatta, jotta pieni kontrasti saatiin aikaan. Kun veneen rungon kylkilaudat ja hytti oli petsattu ja kyllästetty, oli aika poistaa kattopinnoite ja kaikki ylimääräinen liimamassa katosta. Se osoittautui täysin ehyeksi koivuvaneriksi. Vesi ei ollut päässyt pinnoitteen alle, joten katto oli säilynyt täysin ehyenä. Kattoluukusta poistettiin kaikki lakat. Se kyllästettiin ja lakattiin irtaallaan ja lopputulos on kuin uusi. Veneen sisäkatosta poistettiin valkoinen rapistunut valkoinen maalipinta niin hyvin kuin se oli mekaanisesti mahdollista. Veneen turkklevyt lakattiin, samoin hytin sisäpinnat. Veneen sisäpuolella pilssissä oli ohut punainen lyijymönjä ja sen päällä jotakin kyllästettä. Pilssi kaavittiin puhtaaksi mahdollisimman hyvin ja kyllästettä imeytettiin pilssiin noin 3 litraa. Enempää mahonkilaudat eivät sisäänsä ottaneet. Lopuksi pohjalautojen niittaukset kiristettiin vastaraudan ja niittausraudan avulla. Selvästi oli havaittavissa, että pohjalaudat tiivistyivät jonkin verran. Ilmeisesti veneen karilleajon yhteydessä oli pohjaan tullut jälkiä ja varsinkin keulassa oli
lautojen limien rako avautunut. Keulasta pohja oli osunut kiviin oikealla puolella venettä ja juuri sillä puolella niitit olivat löystyneet hieman. Myös veneen takaosassa samalla puolella oli havaittavissa vastaavaa. Pohjan laudoitus oli täysin ehyt. Ainoastaan oikealla puolella oli vesirajan yläpuolella yhdessä laudassa lyhyt halkeama, joka oli syntynyt kun vene oli jossakin vaiheessa keikahtanut säilytystrailerillaan. Sen korjaaminen Hempel Proof kitillä oli helppo työ ja vene ei kallistuessaan enää päästä vettä sisään. Veneen lakkaustyöhön käytettiin kiinanpuuöljyä sisältävää lakkaa. Lakkaus suoritettiin veneen kylki kerrallaan siten, että kummallekin puolelle lakattiin aina kaksi kerrosta. Kuivumisaika oli yleensä 12 tuntia kerroksille. Joka toinen kerta suotitettiin välihionta karhunkäpälällä. Pinta hiottiin vain kevyesti himmeäksi. Kun lakkaukerroksia oli riittävästii, siirryttiin pinnoittamaan hytin kattoa. Puhtaaksi hiottu vaneri tasoitettiin paikka paikoin 2 -komponenttisella kitillä, maalattiin huokoisella pohjamaalilla ja pintamaaliksi valittiin kiiltävä Hempel Brilliant Enamel venemaali. Tulevina vuosina veneen katto voidaan huoltomaalata vastaavalla tavalla kuin lakkaus joka vuosi. Näin katto pysyy kunnossa, eikä vesi pääse tekemään tuhojaan kattovaneriin. Erillinen kattopinnoite vaatii samalla tavalla sen huollon, joten työmäärä on sama. Veneen takakannet oli purettu jo syksyllä 2003. Uudet kannet tehtiin tiukkasyisestä 45mm x 22mm täyspontatusta rimasta. Sitä Pekka oli saanut hankittua jo keväällä 2006 Itä-Suomesta eräältä tuttavaltaan. Mittatarkka ja tarkoin höylätty rima oli nopea asentaa. Koska riman vahvuus oli peräti 22mm, ei sen alle tarvittu erillistä vaneria jäykistämään kansia. 4mm leveät ja syvät urat saumattiin Sikaflex mustalla saumamassalla. Rimojen kiinnitys tapahtui 40mm:n messinkiruuveilla. Lopputuloksena on tyylikäs kokonaisuus, jota täydennetään jatkossa kääntyvällä konekopalla, jossa käytetään samaa rimaa kansiosassa. Samassa yhteydessä moottorikaivon pohjan ja perälaudan sauma täytettiin Sikaflex saumausaineella. Näin sadevesi ja muu roiskevesi ei pääsisi pilssiin vaan valuisi erillisistä reijistä mereen. Koska veneen perälautaa oli korjattu edellisten omistajien toimesta hieman rumasti, oli perälauta maalattu kokonaan punaiseksi. Aluksi koko perälauta oli suunnitelmissa rakentaa uudestaan, mutta se katsottiin tarpeettomaksi. Perälauta oli muuten ehyt. ainoastaan perälaudan sivuihin tehdyt paikat olivat rumat. Pekka päätyi ratkaisuun, missä osa perälautaa lakattiin ja osa maalattiin helmen valkoiseksi. Näin kokonaisuus olisi vielä kaunis katsoa ja osittain jäisi tummaa mahonkia silmän iloksi. Lopputulos ei ole täysin tyylin mukainen, mutta siedettävä kylläkin. Kun oikealle puolelle asennetaan uimaportaat, ei kokonaisuus häiritse. Veneen sisäkatto maalattiin huokoisella primerilla harmaaksi. sisäpuolelle tuli siis hengittävä maali, joka on sävyltään rauhallinen. Hytin sisätilojen pinnat huoltolakattiin kokonaan. Samoin keulapiikki puhdistettiin huolellisesti ja käsiteltiin kylläste- /lakkaseoksella. Kaikki patjat pestiin huolellisesti. Niistä tuli lähes uuden näköiset, vaikka kyseessä on jo 35 vuotta vanhat patjat. Veneen kuomu pestiin niin ikään ja kyllästettiin kunnolla. kuomu oli ennestään hyväkuntoinen, mutta pesun jälkeen se on kuin uusi. Muutamia muita pieniä, mutta aikaa vieviä töitä oli myös tehtävä. Aikaa niihin kului useita päiviä. Harva ymmärtää, kuinka paljon entisöintitöissä menee tällaisiin pieniin töihin. Viimeisenä työvaiheena tehtiin pohjan kyllästäminen ulkopuolelta ja pohjan maalaustyöt ja vesirajan maalaaminen. Pohjan väriksi Pekka valitsi valkoisen Hempel Hard Racing X antifouling -maalin. Maali on itsekiillottuva pohjamaali, jota ei tarvitse koskaan hioa. Pohja ainoastaan pestään huolellisesti makealla vedellä ja uusi kerros voidaan maalata päälle.
Kun pohjan perustyöt on tehty kunnolla, laskee veneen polttoaineen kulutus hieman. Pääasiassa kunnostusprojekti tehtiin toukoelokuun aikana. jokainen päivä tehtiin jotakin, joten työtunteja on kertynyt varsin paljon. Kaiken kaikkiaan kului noin 400-450 tuntia koko kunnostukseen. Lopputuloksena on varsin hyvässä kunnossa oleva 35 vuotias moottorivene. Sen huolto on jatkossa helppoa, kun muistaa tehdä keväthuollot tunnollisesti. Veneharrastaja ja mahonkivene Elokuun lopussa 2008 vene laskettiin lyhyeksi aikaa veteen ja koeajoon. Vene katsastettiin ensin maalla ja katsastus vietiin loppuun veneen ollessa vedessä. Vuosi 2009 tulee kulumaan suunniteltaessa Paimiossa valmistetun pulpettiveneen remonttia ja Storebro moottoriveneen varustamista meriolosuhteisiin. Jokaisella veneellä on tarkoitus myös liikkua vesillä. Kesässä on käytännössä neljä kuukautta - jokaiselle kesäkuukudelle omansa ja syksyllekin yksi Meripihka. Pulpettivene työn alla kesällä 2006 Maritim HT vene valmiina kesällä 2005 Teksti ja kuvat: Pihkanokka