1908. Anomusmietintö N:o 6. Talousvaliokunnan mietintö N:o 4 Eduskunnassa tehdyn anomusuehdotuksen johdosta, joka koskee terveys- ja sairashoidon järkiperäistä järjestämistä. Eduskunta on pöytäkirjanotteen kera viime maaliskuun 6 päivänä valmistelevaa käsittelyä varten talousvaliokuntaan lähettänyt yllä mainitun edustaja Sipposen y. m. anomusehdotuksen N:o 134. Tämän johdosta saa valiokunta esittää seuraavaa. Maan terveys- ja sairashoito on tätä nykyä järjestetty pääasiallisesti vuonna 1832 annetun piirilääkärijohtosäännön sekä 1879 vuoden terveydenhoitoasetuksen perusteella. Sen jälkeen kun nämä asetukset, jotka kumpikin ovat annetut hallinnollista tietä, julkaistiin, ovat olot puheenaolevalla alalla perinpohjin muuttuneet. Niinpä suosittu kunnanlääkärilaitoksemme on syntynyt ja kehittynyt jälkeen vuoden 1882, jolloin ensimäinen kunta maassamme otti palvelukseensa lääkärin. Kunnallisasetukset sekä niiden turvin elpynyt paikallinen itsehallinto ja itsetoiminta ovat sen lisäksi muutenkin avanneet kehityksen mahdollisuuden kunnallisen terveys- ja sairashoidon alalla. Tätä paitsi mainittakoon, että varallisuus- ja sivistysolojemme kehittymisen johdosta nykyään on olemassa aivan toisia vaatimuksia ja mahdollisuuksia tehokkaiden terveys- ja sairashoitotoimenpiteiden aikaansaamiselle kuin aikana, jolta nyt voimassa olevat terveydenhoitosäännöt ovat alkuisin. Lisäksi kaipaavat maamme terveys- ja sai- Talousvaliokunnan mietintö N:o 4.
2 1908. Anomusmietintö N:o 6. rashoito- olot yhtenäistä suunnitelmaa ja järjestystä. Ja vihdoin on voimakas kansanvaltainen virtaus, joka viimeisinä aikoina on päässyt kansan verrattoman suureen enemmistöön juurtumaan, vaikuttanut, että nykyään yleisesti katsotaan sen virkavaltaisen järjestelmän, jolle terveys- ja sairashoito-olomme perustuvat, aikansa eläneen. Jo kauan onkin niinhyvin yleisön kesken kuin lääkäripiireissä ollut tunnettua ja tunnustettua, että terveysja sairashoidossamme on epäkohtia, jotka sitä kipeämmin kaipaavat korjausta, kuta kauemmas niiden toimeenpano lykkäytyy, ja on tämä seikka antanut aihetta lausuntoihin myöskin valtiopäivillä. Niinpä anoivat valtiosäädyt vuonna 1885 m. m., että niille maalaiskunnille, jotka tahtoivat palkata itselleen kunnanlääkärin tahi perustaa ja ylläpitää sairastupia, annettaisiin sitä varten valtioapua. Sittenkun Keisarillinen Majesteetti oli tästä anomuksesta vaatinut Senaatin alamaista lausuntoa, käski viimemainittu vuonna 1886 Lääkintöhallitusta tekemään ehdotuksen sekä lääkärinhoidon järjestämiseksi maalla yleensä että piirilääkäri johtosäännön muuttamiseksi. Kirjeessään, jonka mukana Lääkintöhallitus 30 p. tammik. 1889 lähetti Senaattiin valmistamansa ehdotuksen, esitti mainittu hallitus, koska eräät asiaan kuuluvat seikat sen mielestä vaativat monipuolisempaa selvittelyä kuin, mitä Lääkintöhallitus oli ollut tilaisuudessa hankkimaan, että asiata lähemmin harkitsemaan asetettaisiin komitea. Tämän Senaatti seuraavana vuonna asettikin, ja antoi komitea mietintönsä vuonna 1892. Niinikään asetettiin vuonna 1894 Lääkintöhallituksen esityksen johdosta komitea ehdotuksen tekemistä varten muutoksiksi voimassa olevaan terveydenhoitoasetukseen sekä asetukseksi kulkutaudeista. Tämän komitean mietintö valmistui vuonna 1896. Nämä mietinnöt, jotka sisälsivät täydelliset ehdotukset, eivät kuitenkaan silloisena suurempien uudistusten aikaansaamiselle epäedullisena aikana antaneet aihetta mihinkään lopullisiin toimenpiteisiin, vaan jätti Senaatti ne ratkaisematta.
Terveys- ja sairashoidon järjestäminen. 3 Kun olot kuitenkin olivat monessa suhteessa kehittyneet ja muuttuneet sen jälkeen kuin edellä mainitut komiteat antoivat mietintönsä, ja kun sentähden oli tarpeen ottaa kysymys koko laajuudessaan uudelleen harkittavaksi, asetti hallitus joulukuun 22 p:nä 1906 taas uuden komitean, jonka piti vielä valmistella sekä kysymystä sairashoidon järjestämisestä maalla että terveydenhoitoasetusta ja sitten antaa täydellinen ehdotus terveys- ja sairashoidon järjestämiseksi sen koko laajuudessa. Tämän komitean mietintö ei ole vielä tullut julkisuuteen. Harkitessaan niitä puutteita ja epäkohtia, joita terveys- ja sairashoito-oloissamme on olemassa, ja miettiessään keinoja niiden korjaamiseksi, on valiokunta ensin kiinnittänyt huomionsa vanhanaikaiseen piirilääkärijärjestelmäämme sekä sen ja kunnanlääkärilaitoksen keskinäiseen suhteeseen. Edellä mainitun piirilääkärijohtosäännön mukaan on piirilääkärin ensimäisenä velvollisuutena Jiuolenpito yleisestä terveyshoidosta piirissään. Mutta sen ohessa tulee hänen pyydettäessä antaa neuvoja ja toimittaa sairashoitoa sitä tarvitseville. Tämä viimemainittu on vaikuttanut, että terveyshoito sekä terveys- ja sairashoidon tarpeellinen valvonta ovat jääneet piiriläkärin sivutehtäviksi ja niin ollen tulleet kärsimään. Epäilemättä olot jäisivät ennalleen, elleivät ne entisestään pahentuisikin, jos piirilääkärien tehtäviin edelleenkin tulisi kuulumaan myöskin yksityinen sairashoito. Sitäpaitsi koituisi tällaisesta järjestelmästä valtiolle suuria kustannuksia ilman vastaavaa hyötyä. On tehty laskuja, joiden mukaan entisten lisäksi tarvittaisiin noin 100 tahi 150 uutta piirilääkäriä, jos sitä tietä tahdottaisiin saada jotakuinkin tyydyttävästi sekä yleinen terveyshoito että yksityinen sairashoito järjestetyiksi. Todennäköisesti nousisivat vai-
4 1908. Ånomusmietintö N:o 6. tion menot tästä niin, että sen takia olisi turvauduttava uusiin suostuntaveroihin. Yksistään näistä syistä olisi jo piirilääkärijärjestelmä hylättävä. Mutta, puhumatta piirilääkärien virkatoiminnan vaillinaisesta valvonnasta, joka on saanut virkavaltaisuuden aikana syntyneen johtosäännön nojassa kehittyä, sekä siitä, tarpeellisen silmälläpidon puutteesta johtuneesta tavasta, jolla piirilääkärit yleensä mainittuja pääasiallisia tehtäviään hoitavat ja josta on viittauksia käsiteltävänä olevassa anomusehdotuksessa, on tässä vielä huomioon otettava eräs, ehkä tärkein näkökohta. Yleinen terveyshoito yksistäänkin on nimittäin niin monipuolinen tehtävä, että se edellyttää muutakin kuin vain lääkärin ammattitietoja. Se vaatii perehtymistä yhteiskuntaelämän eri aloihin: taloudelliseen toimintaan, kunnalliselämään sekä myöskin henkisiin pyrintöihin. Sentähden tämä tehtävä ylipäänsä käykin yli yksilövirkamiehen voimien, olkoon hän ammatissaan kuinka etevä tahansa. Pitkä kokemus onkin osoittanut, ettei piirilääkärien kyky tässä laajaperäisessä ja arkaluontoisessa toiminnassa vastaa tarkoitustaan edes pienemmissä piireissä. Näin ollen valiokunta on sitä mieltä, että piirilääkärivirat olisivat lakkautettavat. Kun ammattipiireissä nykyään annetaan tauteja ehkäisevälle, hygieniselle toiminnalle niin suurta merkitystä. että varsinaista sairashoitoa ilman sitä pidetään toisarvoisena asiana, on valiokunta pitänyt välttämättömänä saada piirilääkärivirkain lakkauttamisen kautta syntyneen aukon täytetyksi sekä terveyshoidon järjestetyksi ajan vaatimuksia vastaavalle kannalle, ja on valiokunta havainnut, että sama pääasiallinen syy, joka vastustaa sen jättämistä piirilääkärin huoleksi, puoltaa kollegialisuusperiaatteen sovelluttamista tässä kohden. Valiokunta on siis sitä mieltä, että huolenpito yleisestä terveyshoidosta niinhyvin maaseudulla kuin kaupungeissa olisi jätettävä kollegialisesti järjestettyjen virastojen asiaksi, joissa virastoissa sekä
Terveys- ja sairashoidon järjestäminen. 5 ammattitietojen että yhteiskunnan eri alain tuntemukset pitäisi olla sopusointuisesti edustettuina. Kuitenkaan ei valiokunta ole katsonut asiakseen seikkaperäisemmin ryhtyä kehittämään tätä ajatustaan, mutta on tahtonut vain antaa siitä tällä tapaa viittauksen. Jos tällaisia virastoja aikaansaataisiin, pitäisi niiden tehtäväin käsittää yleisen terveyshoidon sekä terveys- ja sairashoidon valvonnan piirissä koko laajuudessaan. Niinpä kunnanlääkärilaitos ja yleiset sairaalat, jotka nykyään ovat piirilääkäristä riippumattomassa asemassa, olisivat alistettavat sellaisten virastojen alaisiksi. Välttämätön edellytys sellaisten virastojen menestymiselle olisi, että asukkaat kussakin piirissä saisivat itse valita viraston jäsenet ja siten vaikuttaa yleisen terveyshoidon valvontaan. Varsinkin tällä alalla, joka niin likeisesti koskee yksityisen ja perheen oloihin, olisi tällaisella asiain järjestelyllä menestystä. Sen kautta voitaisiin toteuttaa kansanvaltaisuuden periaate alalla, jossa siitä vanhoillisimmankaan mielestä ei pitäisi olla muuta kuin etua. Tällaisten virastojen ylläpitokustannukset eivät valiokunnan mielestä, jonka käsitykseen asian ratkaisussa Jämä seikka kuitenkaan ei ole vaikuttanut, tulisi valtiolle rasittavammiksi kuin nykyinen piirilääkäri järjestelmä, vaan pikemmin päinvastoin. Jos nimittäin tällaisten virastojen tehtäviin tulee kuulumaan ainoastaan terveys- ja sairashoidon valvominen, tarvittaisiin niitä paljon vähemmän kuin nykyisiä piirilääkärejä. Mitä skten tulee kunnalliseen terveyshoitoon.on valiokunta sitä mieltä, että se edelleenkin kuuluu terveyshoitolautakunnille, joissa, kuten tähänkin asti, kaupungin- tai kunnanlääkäri olisi itseoikeutettu jäsen. Yksityisen sairashoidon on valiokunta ajatellut järjestettäväksi siihen suuntaan, johon kehitys jo viittaa. Siitä nimittäin tulisi pitämään huolta yksityis- ja kun-
6 1908. Ånomusmietintö N:o 6. nanlääkärit. Heidän rinnallaan toimisivat läänin- ja muiden yleisten sairashuoneiden sekä yksityisten sairaalain ja laitosten lääkärit. Edellä puheena olleen kollegiallisen viraston alaisina tulisi näiden kunkin määrätyllä alallaan, toimittaa heille kuuluvia tehtäviä, kuten ruumiinavauksia, luentojen pitoa sekä kansantajuisten terveys- ja sairashoitoa käsitteleväin kirjasten levittämistä. Ylin valvonta olisi luonnollisesti edelleenkin jätettävä koko maan käsittävälle Lääkintöhallitukselle, johon lääkintölaitoksen toiminta yleensä keskittyisi ja joka ylläpitäisi yhtenäisyyttä sen eri orgaanien välillä. Mutta juuri sentähden onkin välttämätöntä, ettei Lääkintöhallitus pysy niinkuin tähän asti piintyneen vanhoillisuuden tyyssijana. Samalla kun sen alallaan tulisi olla kansan kehityksen ohjaajana, tulisi sen myöskin alituisesti vastaanottaa virtauksia kansan elämästä. Siksipä senkin kokoonpanotapa olisi muutettava niin, että sen neuvotteluihin ja päätöksiin hallituksen nimittämien jäsenien kera saisivat ottaa osaa jotkut kansan määräajaksi valitsemat jäsenet, joko vakinaisina tahi edes erityisiä asioita varten siihen tapaan kuin lisätyssä rautatiehallituksessa tahi aikaisemmin lisätyssä maanviljelyshallituksessa. Mitä vihdoin erittäin sairashoitoon maaseudulla tulee, pitää valiokunta välttämättömänä, että jokaiseen kuntaan tahi, jos kunnat ovat pieniä, useampiin yhteisesti asetetaan kunnanlääkäri, jonka toimena olisi piirinsä sairashoito. Myöskin olisi tarpeellista saada jokaisen kunnanlääkärin käytettäväksi vaikkapa vaatimattomampikin sairashuone. Varmaan paljon aikaa ja varoja säästyisi, jos jokainen pienempäin vammain sattuessa saisi hoitoa oman kuntansa sairastuvassa. Ja sitä epäilemättä sangen usein tultaisiin käyttämään sellaisissakin tapauksissa, joissa sairas joko varojen puutteessa tahi muusta syystä ei tulisi säännöllistä lääkärinhoitoa kauempaa etsi-
Terveys- ja sairashoidon järjestäminen. 7 neeksi. Vaikeimmissa sairastapauksissa luonnollisestikin olisi usein turvauduttava läänin- tahi muuhun yleiseen sairaalaan. Lopuksi pyytää valiokunta vielä huomauttaa, että kiertävien sairaanhoitajien ja -hoitajattarien sekä diakonissain on usein havaittu olevan suureksi hyödyksi ei ainoastaan sairas- vaan myöskin terveyshoidolle. Käydessään yksityisten kodeissa ovat he usein onnistuneet kansassa herättämään käsitystä puhtauden ja yleensä hygienian suuresta merkityksestä. Senfähden olisi suotava, että sellaistenkin toimihenkilöiden ottamista kuntain ja laitosten palvelukseen valitoapua entistä runsaammin myötämällä kannatettaisiin. Koska käsillä oleva asia, jota varten löytyy laajoja alustavia töitä, parhaallaan on myöskin hallituksen asettaman komitean pohdittavana, saa valiokunta, toivossa, että hallitus kiirehtii sitä jouduttamaan työtänsä ja antaa edellä esitetyistä näkökohdista komitealle tiedon, jotta se voisi ottaa ne ehdotustaan valmistaessaan harkinnan alaisiksi, kunnioittaen ehdottaa, että käsiteltävänä olevassa anomuksessa tehty ehdotus komitean asettamisesta saisi raueta ja että Eduskunta anoisi Keisarilliselta Majesteetilta armollista esitystä ensi valtiopäiville terveys- ja sairashoidon järjestämiseksi perusteluissa viitattuun suuntaan. Asian käsittelyyn ovat ottaneet osaa puheenjohtaja Perttilä, varapuheenjohtaja Bränder sekä jäsenet E. Aromaa, Eloranta, Kalliokorpi (osittain), K. Knuutila, Lep-
8 1908. Anomusmietintö N:o 6. pälä, Naaralainen, Nuotio, Oljemark, Pullinen, S. Rantanen, Runeberg ja Vuorimaa sekä varajäsenet Nykänen ynnä osittain Huoponen, Räsänen ja Salminen. Helsingissä, huhtik. 2 p. 1908.
Terveys- ja sairashoidon järjestäminen. 9 Vastalause. Valiokunta on ehdottanut, että piirilääkärinvirat lakkautettaisiin ja kaikki piirilääkäreille kuuluvat oikeusja valtiolääkeopilliset tehtävät siirrettäisiin uusille kollegialisille lääkintäviranomaisille, jotka tulisivat olemaan kunnallisten terveydenhoito viranomaisten ja koko maan keskus-terveydenhoitoviraston välillä. Kun kuitenkin näyttää epävarmalta onko olemassa edelletyksiä sellaisille useita kuntia käsittäville terveydenhoito-viranomaisille niin kauvan ei ole vastaavaa läänin taikka kihlakunnan eduskuntaa, ja kun valiokunnassa ei ole voitu ottaa kysymystä tuollaisen järjestelyn mahdollisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta kylliksi perinpohjaisen harkinnan alaiseksi, en katso Eduskunnalla olevan aihetta tämän epätäydellisen selvityksen perustuksella pyytää ensi valtiopäiville esitystä valiokunnan osoittamaan suuntaan menevän uudistustoimenpiteen aikaansaamiseksi. Sitä vastoin näyttää tärkeältä vaatia, että pikaisesti aikaansaadaan ne toimenpiteet yleisen terveys- ja sairashoidon parantamiseksi, jotka voidaan rakentaa jo nyt olevalle taikka, kun tätä nykyä työskentelevä komitea on ehtinyt saada työnsä valmiiksi, lähimmässä tulevaisuudessa saatavalle selvitykselle, ja saan siis sen nojalla mitä valiokunta on lausunut ehdottaa että Eduskunta Keisarilliselta Majesteetilta anoisi, että mahdollisimman pian ryhdyt-
10 1908. Anomusmietintö N:o 6. täisiin tarpeellisiin toimenpiteisiin ajanmukaisten uudistusten aikaansaamiseksi terveys- ja savrashoitolainsäädännon alalla sekä että esitys niistä tämän asian kohdista, jotka vaativat Eduskunnan myötävaikutusta, Eduskunnalle annettaisiin; sekä että käsiteltävänä olevassa anomuksessa tehty ehdotus komitean asettamisesta saisi raueta. J. W. Runeberg. Ylläoievaan vastalauseeseen yhtyvät: Karl T. Oljemark. U. Bränder.