ELÄINLÄÄKÄRI Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 7 8 S UOMEN E LÄINLÄÄKÄRILEHTI 7 8/2004 F INSK V ETERINÄRTIDSKRIFT 357
BYE BYE Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 7 8 PUNKIT HYVÄSTI HYTTYSET JA KIRPUT Kolmoissuoja: tehoaa punkkeihin, kirppuihin ja hyttysiin Kaksi vaikuttavaa ainetta: imidaklopridi ja permetriini Vähentää loisten mahdollisesti kantamien sairauksien tarttumisriskiä Neljä eri annoskokoa eri kokoisille koirille Ei läpäise ihoa, on koirille myrkytön UUTUUS PUOLUSTAJA MYÖS PIENILLE KOIRILLE Ei sovi kissoille. Vaikuttavat aineet: Bayvantic Vet. koirille <4 kg imidaklopridi 40 mg, permetriini 200 mg; koirille 4 10 kg imidaklopridi 100 mg, permetriini 500 mg; koirille 10 25 kg imidaklopridi 250 mg, permetriini 1250 mg; koirille 25 40 kg imidaklopridi 400 mg, permetriini 2000 mg. Lääkemuoto: Paikallisvaleluliuos. Kohde-eläinlaji: Koira. Käyttöaiheet: 4 viikkoa kestävä akarisidinen ja karkottava vaikutus Ixodes ricinus ja Rhipicephalus sanguienus -punkkeja vastaan. Dermacentor reticulatus punkkeja vastaan teho säilyy 3 viikkoa. Yksi hoitokerta torjuu hyttyset lajista riippuen 2 4 viikkoa sekä hietasääsket (Phlebotomus papatasi) 2 viikkoa. Koirien kirpputartuntojen ehkäisyyn ja hoitoon. Yksi hoitokerta riittää estämään uudet kirpputartunnat 4 viikoksi. Vasta-aiheet: Ei alle 7 viikon ikäisille tai alle 1,5 kg:n painoisille koiranpennuille. Ei kissoille. Varotoimet: Kissojen tahattoman altistumisen estämiseksi tulee valmisteella käsitellyt koirat 358 pitää erossa kissoista, kunnes annostelukohta on kuiva. Varo ettei pipetin sisältöä joudu hoidettavien koirien silmiin tai suuhun. Koiraa ei tule päästää uimaan ennen kuin annostelusta on kulunut 48 tuntia. Pakkaukset: 4 x 0,4 ml; 4 x 1,0 ml; 4 x 2,5 ml; 4 x 4,0 ml.
Oikein lukijoille Kun jaksaa ampua, osuu maaliin. Viime lehden Microglossus sattui napakymppiin siihen, mistä palvelu alkaa ja mihin valta loppuu. Päivärinnan kolumnia käsitelleessä jutussaan hän otti ansiokkaasti kantaa eläinlääkinnän ja kaikkien muidenkin asiantuntija- ja palveluammattien nollapisteeseen. Laatu on asiakkaan kuuntelemista, ei asiantuntijaroolin tuomaa ehdottoman totuuden julistamista. Migroglossuksen tarjoamat avaimet eläinlääkinnän laatuun olivat riittäviä. Tässä lehdessä pohditaan palvelunäkökulmaa ja muita eläinten lopettamiseen liittyviä kysymyksiä. Minä voin siis kajota laatutyön sudenkuoppiin. Laatujärjestelmiä työni puolesta kehittäessäni ja vahtiessani olen jatkuvasti törmännyt laatukäsitteen kaksijakoisuuteen. Jokamies pitää laatua hyvän synonyymina. Järjestelmän näkökulmasta se on ennen kaikkea asiakaslähtöisyyttä, tae luvattujen ominaisuuksien täyttymisestä. Hinta on laadun vaiettu lakipiste, jossa asiakkaan ja järjestelmän laatukäsitteet yhteensovitetaan. Asiakas on useimmiten valmis laskemaan rimaansa pörssinsä sanelemalle tasolle. Tämä hintakilpailun tuoma laadun inflaatio on arkea. Esimerkiksi hometalot ovat eräs surullinen luku tuosta tarinasta. Laatujärjestelmät eivät ole pystyneet takaamaan samaa kuin ikimuistoinen ammattiylpeys. Onneksemme lainsäädännön tuomat kilpailurajoitukset suojelevat meitä eläinlääkäreitä laadun rappiolta. Meidän kompastuskivenämme on ennemminkin tuo Migroglossuksen mainitsema autoritaarisyys. Se syö meiltä töitä. Vain asiakaslähtöisyyttä lisäämällä voimme taata itsellemme kysyntää. Akuutin, välttämättömän eläinlääkinnän tarve vähenee vääjäämättä maatalouden rakennemuutoksen edetessä. Meidän on siis osattava kumartaa asiakkaan suuntaan. Samalla on silti pysyttävä tarkkana, ettei eläinlääkärin etiikka petä ja kieli työnny turhan ulos suusta. On osattava olla työlle nöyrä ja yhtä aikaa ylpeä omasta laajaa ammattitaitoa vaativasta harkintakyvystään. Yllä mainitut laatuhaasteet koskevat myös Eläinlääkärilehteä. Toimitusneuvosto on päättänyt vastata lukijoiden toiveisiin. Lehteä kehitetään ammattilehden suuntaan. Lehden luettavuuteen on satsattu tuomalla kevyempää otetta muut artikkelit -osioon. Tieteellisten artikkelien rinnalle pyritään saamaan myös ajankohtaisempia, helpommin toteutettavia ja luettavia osia. Toimitusneuvosto on järjestäytynyt tavoitteiden saavuttamiseksi. Kehitystyötä urakoi, ulkoasusta ja toimitustyöstä vastaa Anna Parkkari. Toimitusneuvoston jäsenet ovat toimitussihteerin tukena ja ideoivat lehden sisältöä, hakevat kirjoittajia ja avustavat oman alansa juttujen toimittamisessa. Sioista vastaa Mari Heinonen, naudoista Tuomas Herva, yliopistoyhteyksistä Raisa Iivonen, pieneläimistä Leena Saijonmaa-Koulumies, hygieniajutuista Janne Lunden, ay- ja virkaeläinlääkäriasioista Ari-Matti Pyyhtiä ja hevosista Minna Viitanen. Mikäli sinulla on juttuideoita, pyydän ottamaan yhteyttä. Tieteellisen osuuden tulevaisuutta luodataan syksyllä yhteistyössä tiedekunnan kanssa. Tiedän, että tällaista kehitysintoa on Suomen kansan syvissä riveissä tapana tervehtiä tietyllä varauksella. Moni saattaa katsoa alta kulmien ja miettiä, että ovat oikein Eläinlääkärilehteä tekemässä. Heille muistutettakoon laatuajattelun hengessä, että oikein lukijoillehan sitä tehdään. Tuomas Herva toimitusneuvoston puheenjohtaja 359
360
E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I Suomen Eläinlääkärilehti 2004, 110, 7 8 S U O M E N E L Ä I N L Ä Ä K Ä R I L E H T I F I N S K V E T E R I N Ä R T I D S K R I F T tieteelliset artikkelit 363 Naudan kliinisen utaretulehduksen bakteerietiologia Saaren ambulatorisen klinikan aineisto vuonna 2002 2003 Bacterial etiology of bovine clinical mastitis data from Saari Ambulatory Clinic in 2002 2003 Marika Nevala, Suvi Taponen ja Satu Pyörälä muut artikkelit 378 Eläimen lopettaminen ei jätä ketään kylmäksi Maarit Huovinen 386 Eläinlääkäri Engelberg, konikapinan konna Katri Helminen 392 Harjoittelua pieneläinklinikalla New Yorkissa Henna ja Helka Heikkilä 395 Mielenkiintoinen tapaus: Paltamolaisesta navetasta Jyrki Lappalainen vakiot 359 Pääkirjoitus: Oikein lukijoille 377 Valtuuskunnan vaali 2005 2007 384 EELAsta: Poron terveydenhuolto, osa pohjoista ulottuvuutta 390 Puheenjohtajan palsta: Hinnoittelemmeko palveluksemme oikein? 391 Microglossus: Työelämä on kehittynyt, vai onko? 396 Ylpeinä unelma-ammattiin 398 Henkilöuutiset 402 Fennovet järjestää 403 Muisteluksia Pohjois-Suomen eläinlääkäriseuran 40-vuotistaipaleelta 405 Uusia julkaisuja 406 Kurssit 408 Apurahat 410 Erikoisyhdistykset Paikallisseurat 413 Ajantasaista tietoa eläinlääkkeistä TABUa eläinlääkäreille 415 Avoimet työpaikat 7 8/2004 370 Raakavihannesten mikrobiologia Raakavihannesten mikrobifl oora ja pilaantuminen kirjallisuuskatsaus Microbiology of fresh produce Microbial fl ora and spoilage of fresh produce a rewiew Tiina Tiainen Eläimen lopettaminen puhuttaa s. 378 Konikapinan salaperäinen eläinlääkäri s. 386 Mielenkiintoinen Tapaus Paltamolaisesta navetasta s. 395 De vetenskapligt granskade artiklarna behandlar bakterielogin vid klinisk juverinfl ammation och mikrobiologin hos råa grönsaker. I avdelningen övriga artiklar lodas frågan om att avliva djur samt veterinärens roll och samvetsaspekter i denna fråga. Historiens vingslag kan höras i artikeln om veterinär Engelberg och hästupproret. Det intressanta fallet härstammar från en ladugård i Paltamo och studenternas reseberättelse från en välmående smådjursklinik i New York. I det regelbundet återkommande avsnittet återfi nns nya kolleger, likaså de bekanta kolumnerna av ordförande, från EELA, Microglossus samt annat hör och hänt. Tieteellisesti tarkistettu Genomgått ve tens kap lig granskning Kansikuva/Pärmbild: Kalatiira/Fisktärna. Asko Hämäläinen Kannessa on ilmoitus. Det finns reklam på pärmen. Kirjoitusohjeet voi tulostaa www.sell.fi lehden kohdalta, tilata sähköpostitse riitta.puro@sell.fi tai puhelimella Riitta Puro (09) 7745 4810. 361
362 För läsarna Orkar man skjuta träffar man. I senaste tidning träffar Microglossus mitt i prick i frågan om var kundservice vidtar och makten tar slut. I sitt inlägg som behandlar Päivärintas kolumn var han i nollpunkten för veterinärmedicin samt alla övriga expert- och serviceyrken och tog ställning på ett förtjänstfullt sätt. Kvalitet består av att lyssna till kunden, inte av att förkunna en absolut expertsanning. De nycklar Microglossus erbjöd för kvalitet inom veterinärmedicin var tillräckliga. I denna tidning begrundas serviceaspekten och övriga frågor i samband med att avliva djur. Jag kan alltså ta mig an fallgroparna i kvalitetsarbetet. I mitt arbete, där jag har utvecklat och övervakat kvalitetssystem, har jag stött på tudelningen i begreppet. Mannen på gatan anser att kvalitet är synonymt med bra. Ur processens synvinkel är det framförallt kundtillvändhet, en garanti för att uppfylla utlovade egenskaper. Priset är den kulminationspunkt för kvalitet man tiger om, punkten där kundens och processens kvalitetsuppfattningar sammanjämkas. För det mesta är kunden färdig att sänka ribban till den nivå penningpungen medger. Denna kvalitetsinflation som priskonkurrensen medför hör till vardagen. Ett sorligt kapitel i den historien utgör t.ex. mögelhusen. Kvalitetssystemen har inte kunnat garantera det samma som urminnes yrkesstolthet. Konkurrensbegränsningarna som lagstiftningen medför skyddar lyckligtvis oss veterinärer mot kvalitetsförfall. En större stötesten för oss är däremot just det auktoritära Microglossus nämner. Det tär på våra jobb. Endast genom att öka på kundtillvändhet kan vi garantera efterfrågan på våra tjänster. Behovet av akut nödtvungen veterinärvård minskar obönhörligt då omstruktureringen av jordbruket fortskrider. Vi måste alltså klara av att buga oss i kundens riktning. Samtidigt är det skäl att vara på alerten så att inte veterinärens etik ger efter och tungan sträcks för långt ut ur munnen. Man måste kunna vara ödmjuk inför arbete och samtidigt stolt över den omdömesförmåga som förutsätter en omfattande yrkeskunskap. Ovan nämnda kvalitetsutmaningar gäller också Veterinärtidskriften. Redaktionsrådet har beslutat hörsamma läsarnas önskemål. Tidningen utvecklas i riktning mot yrkestidning. Man har satsat på tidningens läsbarhet genom ett lättare grepp i avdelningen övriga artiklar. Vid sidan av vetenskapliga artiklar strävar vi efter att få mera aktuella delar som låter sig lättare göras och är mera lättlästa. Redaktionsrådet har konstituerat sig för att uppnå målen. Utvecklingsarbetet, utformningen och redaktionsarbetet står Anna Parkkari för. Medlemmarna i redaktionsrådet står redaktionssekreteraren bi och ger idéer om tidningsinnehållet, letar efter skribenter och hjälper till vid redigeringen av artiklar som berör det egna området. Mari Heinonen står för svinen, Tuomas Herva för nötkreatur, Raisa Iivonen för universitetskontakterna, Leena Saijonmaa-Koulumies för smådjuren, Janne Lunden för hygienisakerna, Ari-Matti Pyyhtiä för fack- och tjänsterelaterade saker och Minna Viitanen för hästar. Om du har uppslag till artiklar ber jag dig ta kontakt. Den vetenskapliga sektionens framtid skapas på hösten tillsammans med fakulteten. Jag är medveten om att man i det finska folkets djupa led brukar hälsa en dylik utvecklingsiver med en viss skepticism. Mången kan plira under lugg och fundera om det verkligen är Veterinärtidskrifter de håller på och gör. I kvalitetstänkandets anda kan dessa påminnas om det är för läsaren vi gör den. Tuomas Herva redaktionsrådets ordförande Suomen Eläinlääkärilehti Finsk Veterinärtidskrift Suomen Eläinlääkäriliitto ry:n jäsenlehti Medlemsblad för Finlands Veterinärförbund r.f. Vuodesta 1893 www.sell.fi/jäsensivut Päätoimittaja Huvudredaktör: Ari-Matti Pyyhtiä puh. 0400 853735 ari-matti.pyyhtia@sell.fi Toimitussihteeri Anna Parkkari puh. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Kirjoitusohjeet www.sell.fi lehden kohdalta tai tilaa riitta.puro@sell.fi Ilmoitusasiat Pirkko Nousiainen puh. (09) 77454814 pirkko.nousiainen@sell.fi Tieteellinen toimituskunta Vetenskapligt re dak tions råd: dosentti Marja-Liisa Hänninen ELT Liisa Kaar ti nen professori Terttu Katila professori Hannu Kor kea la do sent ti Sven Ni kan der pro fes so ri Satu Pyörälä ELT Mirja Ruohoniemi professori Hannu Sa lo nie mi ELT Timo Soveri ELT Veikko Tuovinen Toimitusneuvosto Redaktionsråd: puheenjohtaja Tuomas Herva jäsenet Mari Heinonen, Janne Lunden, Leena Saijonmaa- Koulumies, Minna Viitanen Raisa Iivonen asian tun ti ja ja Anna Parkkari sihteeri Toimitus Re dak tion: Suomen Eläin lää kä ri liit to Mäkelänkatu 2 C, 4. krs 00500 Hel sin ki puh. tel. (09) 7745 4817 faksi (09) 7745 4818 toimitus@sell.fi Pääkirjoituksen ruotsinnos/ Översättning av ledaren Leif Wikman Painos Upplaga: 2200 Tilaushinnat 2004 Prenumerationspriser 2004: 85, eläin lää ke tie teen opis ke li joil le, jot ka ei vät vielä ole lii ton jäseniä ja liiton eläk keel lä oleville jä se nil le 28, poh jois mais ten eläin lää kä ri - liit to jen jä se nil le 40. 85, för vet.med. stu de ran de och pen sio ne ra de 28, för med lem nordis ka ve te ri när för bund 40. ISSN 0039-5501 Painopaikka Kalevaprint Oy Oulu Aikakauslehtien liiton jäsen
Marika Nevala, Suvi Taponen ja Satu Pyörälä Naudan kliinisen utaretulehduksen bakteerietiologia Saaren ambulatorisen klinikan aineisto vuosilta 2002 2003 Bacterial etiology of bovine clinical mastitis data from Saari Ambulatory Clinic in 2002 2003 YHTEENVETO Kliinisen utaretulehduksen aiheuttajabakteereita koskevia tilastoja ei ole systemaattisesti kerätty missään maassa. Yksittäisten tutkimusten perusteella kliinisen utaretulehduksen aiheuttajien jakauma näyttää muuttuneen aikojen kuluessa, ja eri maiden jakaumissa on selviä eroja. Tämän työn tarkoituksena oli syventävien opintojen projektina tutkia Saaren ambulatorisella klinikalla diagnosoiduista kliinisistä utaretulehduksista eristettyjen bakteerien jakaumaa vuosina 2002 2003. Aineisto koostui 1017 kliinisestä utaretulehdustapauksesta (terveystarkkailun diagnoosikoodi 301). Sairaista neljänneksistä otetuista maitonäytteistä eristettyjen bakteerien suhteelliset osuudet olivat seuraavat: Staphylococcus aureus 10,7 prosenttia, koagulaasi-negatiivinen stafylokokki (KNS) 15,6 prosenttia, Streptococcus uberis 13,7 prosenttia, Streptococcus dysgalactiae 9,5 prosenttia, koliformit 11,6 prosenttia, Arcanobacterium pyogenes 3,8 prosenttia ja jokin muu bakteeri tai sekakasvu 7,9 prosenttia. Negatiivinen viljelytulos saatiin 27,1 prosentissa näytteistä. Stafylokokkien penisilliiniherkkyys testattiin betalaktamaasitestillä. S. aureuksista 22,9 prosenttia ja KNS-bakteereista 13,2 prosenttia oli penisilliiniresistenttejä. Verrattuna 1980- luvun puolivälissä tehtyyn tutkimukseen S. aureus on kliinisen utaretulehduksen aiheuttajana selvästi harvinaistunut. KNS-bakteerien aiheuttamia tulehduksia oli enemmän kuin 1980-luvulla, mutta suurin piirtein yhtä paljon kuin 1990-luvulla. Negatiivisia viljelytuloksia oli aiempaa enemmän. Stafylokokkien penisilliiniresistenssiä oli selvästi vähemmän kuin maanlaajuisessa kartoitustutkimuksessa. Tuloksia verrataan 1980- ja 1990-luvulla samalla alueella tehdyissä tutkimuksissa saatuihin tuloksiin, EELAn vuonna 2001 tekemään utaretulehduskartoitukseen sekä muista maista saatavilla oleviin tietoihin. SUMMARY Comprehensive data on the distribution of bacteria causing clinical bovine mastitis are not available for any country. According to the results from individual studies, the bacterial etiology of clinical mastitis changes over time and there are clear differences between countries. The aim of the present study was to investigate the bacterial etiology of clinical mastitis in 2002 2003 in the practice area of Saari Ambulatory Clinic. The material comprised 1017 cases of clinical mastitis (code 301 in the diagnosis list of the Finnish health recording system), from which aseptic milk samples were collected. The distribution of bacteria isolated from the samples was as follows: Staphylococcus aureus 10.7 %, coagulase-negative staphylococci (CNS) 15.6 %, Streptococcus uberis 13.7 %, Streptococcus dysgalactiae 9.5 %, coliforms 11.6 %, Arcanobacterium pyogenes 3.8 %, and other bacteria or mixed growth 7.9 %. No bacterial growth was recorded for 27.1 % of the samples. Susceptibility of staphylococci to penicillin G in vitro was tested using a beta-lactamase test: 22.9 % of S. aureus and 13.2 % of CNS were resistant to penicillin. Compared with the situation in the 1980's, the proportion of S. aureus as a clinical mastitis causing agent is lower and CNS have become more common. Samples with no bacterial growth were found more frequently than before. Penicillin-resistance of staphylococci was clearly lower than reported in the nationwide survey. The results are compared with those from earlier studies carried out during the 1980's and 1990's in the same area. Literature on the bacterial etiology of clinical mastitis is reviewed and the present results are compared with those from other countries as well as with the results from the Finnish mastitis survey on subclinical mastitis from 2001. 363
JOHDANTO Utaretulehdus määritellään kliiniseksi (terveystarkkailussa koodi 301), kun voidaan havaita vähintään makroskooppisia muutoksia maidossa ja/tai paikallisoireita utareessa. Piilevässä utaretulehduksessa (koodi 302) kliinisiä oireita ei havaita ja vain maidon soluluku, jota arvioidaan Californian Mastitis Test (CMT) -testin avulla, on kohonnut. Utaretulehdus on kuitenkin dynaaminen ilmiö, lehmän reaktio infektioon. Kliininen utaretulehdus on yleensä lyhytkestoinen, mutta se voi muuttua piileväksi ja myöhemmin krooniseksi utaretulehdukseksi (koodi 303), kun tulehdusvaste heikkenee. Kliinisen utaretulehduksen bakteerietiologiaa on aikaisemmin tutkittu Hautjärven ambulatorisen klinikan alueella, eli samalla prak- Satu Pyörälä tiikka-alueella kuin tässä tutkimuksessa, 1980-luvulla (Pyörälä & Syväjärvi 1987) sekä 1990-luvun puolivälissä (Pyörälä 1995). Näissä tutkimuksissa seurattiin eri bakteerien aiheuttamien kliinisten utaretulehdusten paranemista, tulehdusvasteen voimakkuutta ja eri utaretulehdusparametrien yhteyksiä keskenään. Eläinlääkärin kokemus ja henkilökohtainen näkemys ohjaavat hoitokoodin valintaa. Todennäköisesti akuutin, piilevän ja kroonisen utaretulehduksen suhteelliset osuudet tilastoissa poikkeavat todellisuudesta. Myös hoitosuositusten muuttuminen vaikuttaa osaltaan utaretulehdushoitojen rekisteröintiin. Paikallishoitojen yleistyessä apteekkiin määrättyjen antibioottireseptien kirjanpidon merkitys korostuu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kliinisen utaretulehduksen bakteriologista etiologiaa Saaren klinikan praktiikka-alueella. AINEISTO JA MENETELMÄT Tutkimusaineisto koostui utaretulehduksista, joita oli hoidettu Saaren klinikan omalla, noin 135 tilaa ja 2 400 lehmää käsittävällä praktiikka-alueella sekä noin 80:lla päivystysaikana praktiikka-alueeseen kuuluvalla tilalla vuosina 2002 ja 2003. Varsinaisella praktiikka-alueella ja päivystysalueella oli tuolloin yhteensä noin 3 800 lehmää. Diagnoosikohtaiset bakteeriviljelytulokset kirjattiin aiemmin käsin potilaskortteihin sekä laboratoriopäiväkirjaan ilman terveystarkkailudiagnoosia. Klinikkakäyttöön muunnetun Provet-tietokoneohjelman (Esa Stenroos, Clinivet Oy, Lohja) käyttöönoton jälkeen syksyllä 2001 utaretulehdustapaukset on ollut mahdollista eritellä bakteeridiagnoosin ja hoitokoodin mukaan. Utaretulehduksista otettiin seurantajaksolla tilakäynneillä yhteensä 2 002 maitonäytettä. Näistä 1 017 maitonäytettä oli peräisin äkilliseen, kliiniseen utaretulehdukseen sairastuneilta lehmiltä (diagnoosikoodi 301), ja nämä näytteet muodostavat tutkimusaineiston. Tapauksia, joissa lehmällä oli jonkin muun primäärisairauden lisäksi utaretulehdus, yleensä piilevä (n = 444), ei otettu mukaan aineistoon. Muut näytteet olivat peräisin subkliinisistä (koodi 302) tai kroonisista (koodi 303) tulehduksista. Omistajien klinikalle tuomat maitonäytteet eivät myöskään ole mukana aineistossa, koska niille ei kirjattu diagnoosikoodia; nämä näytteet olivat valtaosin peräisin piilevästä utaretulehduksesta. Utaretulehduksen hoitoa intramammaareilla/utaretuubeilla. Treating mastitis with intramammaries. Laboratoriodiagnostiikka Maitonäytteet viljeltiin muovisilmukalla (0,01 ml) verilevylle mahdollisimman pian näytteenoton jälkeen. Alustava tunnistus tehtiin pesäkkeen ulkonäön, hemolyysin ja gramvärjäyksen avulla (Honkanen- 364
Buzalski & Seuna 1995). Streptokokit eroteltiin katalaasitestillä stafylokokeista ja S. aureus muista stafylokokeista Slidex-pikatestin avulla (Slidex-Staph-Plus; Bio Merieux). Streptokokit eroteltiin toisistaan hemolyysin ja CAMP-reaktion perusteella eskuliini- tai Edwardsin agarilla. Epävarmat tapaukset tyypitettiin Streptex-testillä (Streptex; Murex Biotech Limited, UK). Gramnegatiiviset bakteerit jatkoviljeltiin EMB-agarille E. colin ja klebsiellojen erottamiseksi. Lääkeherkkyysmääritykset tehtiin vain stafylokokeille ja enterokokeille. S. aureus ja KNS-bakteerien betalaktamaasin tuotto (penisilliiniherkkyys) testattiin nitrocephin-testillä (Myllys 1995). TULOKSET Taulukossa 1 on esitetty akuuttia, kliinistä utaretulehdusta aiheuttaneiden bakteerien jakauma Saaren klinikan praktiikka-alueella vuosina 2002 2003. Kliinistä utaretulehdusta aiheuttaneista S. aureuksista 22,9 prosenttia ja KNS-bakteereista 13,2 prosenttia oli penisilliiniresistenttejä. E. colin osuus koliformeista oli 84 prosenttia. POHDINTA TAULUKKO 1 TABLE Saaren klinikan praktiikka-alueella on aiemmin tehty kliinisestä mastiitista kaksi tutkimusta (Pyörälä & Syväjärvi 1987, Pyörälä 1995), joiden aineistoihin sisältyi valtaosa praktiikka-alueella tutkimusaikana ilmenneistä kliinisistä utaretulehduksista (taulukko 2). Edellisiin tutkimuksiin verrattuna S. aureuksen osuus on kliinisen utaretulehduksen aiheuttajana selvästi pienentynyt. Tähän lienee yhtenä syynä pienten, vanhanaikaisten parsinavettojen väheneminen, mutta myös tuotantoa jatkavien navetoiden peruskorjaukset sekä terveydenhuoltotyö ja sen yhteydessä tehdyt karjojen S. aureus -saneeraukset. KNS-bakteerien osuus utaretulehduksen aiheuttajana on vastaavasti kasvanut. Koliformien aiheuttamien kliinisten utaretulehdusten osuus on hieman pienentynyt. Aiemmissa tutkimuksissa voimakkaat kliiniset oireet aiheuttavien bakteerien osuus on saattanut tutkimusten luonteen vuoksi korostua, mutta koliformi-tulehdukset ovat luultavasti harvinaistuneetkin navettaremonttien ja terveydenhuoltotyön myötä. EELAn tekemissä kansallisissa utaretulehduskartoituksissa vuosilta 1988, 1995 ja 2001 (Myllys ym. 1998, Pitkälä ym. 2004) havaitaan stafylokokkien suhteellisissa osuuksissa sama suuntaus kuin Saaren praktiikka-alueen aineistossa. Kartoitustutkimuksessa vuonna 2001 (Pitkälä ym. 2004) S. aureuksen suhteellinen osuus oli pienentynyt, mutta esiintyvyys pysynyt suunnilleen ennallaan edelliseen kartoitukseen verrattuna. Valtakunnallisessa tutkimusaineistossa satunnaisotoksella valittujen karjojen kaikista lehmistä otettiin näytteet (Pitkälä ym. 2004) ja utaretulehduslöydökset painottuvat piilevään utaretulehdukseen. Tuloksia ei näin voi suoraan verrata kliinisen utaretulehduksen bakteerijakaumaan. Eri maiden utaretulehdustilastojen vertailua vaikeuttaa epäyhtenäinen terveystietojen rekisteröinti: esimerkiksi Ruotsissa käytetään utaretulehdukselle kahta koodia, Suomessa ja Norjassa neljää ja Tanskassa kahdeksaa koodia. Utaretulehduksen aiheuttajabakteerien osuuksia sekä kliinisessä että piilevässä utaretulehduksessa on seurattu systemaattisesti ainoastaan Sveitsissä (Schällibaum 2001). Siellä S. Saaren ambulatorisen klinikan praktiikka-alueella kliinisestä utaretulehduksesta (terveystarkkailun koodi 301) eristettyjen bakteerien jakauma 1.1.2002 31.12.2003. The distribution of bacteria isolated from clinical mastitis (code 301 in the health recording system) in the practice area of Saari ambulatory clinic 1.1.2002 31.12.2003. Bakteeri 2002 2003 Bacterium n a) % S. aureus 109 10,7 KNS CNS 159 15,6 Str. dysgalactiae 97 9,5 Str. uberis 139 13,7 Koliformit Coliforms 118 11,6 A. pyogenes 39 3,8 Muu bakteeri/sekakasvu Other bacteria/mixed growth 80 7,9 Ei kasvua No growth 276 27,1 Yhteensä Total 1 017 100,0 a) n on näytteiden lukumäärä a) n is the number of samples 365
aureus -tulehdusten määrä on hitaasti laskenut, ja niiden osuus kliinisistä utaretulehduksissa oli 26 prosenttia vuonna 1996. Hollannissa kliinisen S. aureus -utaretulehduksen insidenssiksi on satunnaisotantatutkimuksessa saatu 14,4 prosenttia (Miltenburg ym. 1996). Norjalaisessa hiehotutkimuksessa (Waage ym. 1999) todetiin S. aureuksen olevan hiehojen yleisin kliinisen utaretulehduksen aiheuttaja (45,8 prosenttia utaretulehdustapauksista). Ruotsissa vuosina 2002 2003 kautta maan kerätyssä otoksessa tutkittiin yhteensä 987 kliinisestä mastiitista otettua maitonäytettä, joista 21,3 prosentissa eristettiin S. aureus (Ekman ym. 2004). Luku on samaa luokkaa kuin Ruotsissa 10 vuotta aikaisemmin tehdyssä tutkimuksessa. KNS-bakteerien yleistyminen utaretulehduksen aiheuttajana on jossain määrin yleismaailmallinen ilmiö, jota ei ole pystytty hyvin selittämään. Taustalla saattaa olla muiden, pahempien aiheuttajabakteerien, kuten S. aureuksen harvinaistuminen, mutta myös lehmien pitoon liittyvät muutokset kuten yksiköiden suureneminen, pihattojen yleistyminen ja lypsyteknologian kehitys. Sveitsissä KNSbakteerien osuus kliinisten utaretulehdusten aiheuttajana oli 17 prosenttia (Schällibaum 2001). Israelissa, jossa koliformiset bakteerit lehmien pito-olosuhteiden vuoksi ovat yleinen kliinisen utaretulehduksen aiheuttaja, KNS-bakteerien osuus oli vain 8,7 prosenttia (Shpigel ym. 1998). Ruotsissakin KNSbakteerien osuuden kliinisissä utaretulehduksissa on todettu olevan hämmästyttävän alhainen, 6,2 prosenttia (Ekman ym. 2004). KNS-lajien tunnistaminen on vielä mahdotonta käytännön praktiikassa. Tutkimusprojekteissa eri lajien esiintyvyyttä on kuitenkin vertailtu. Saaren alueella tällä hetkellä yleisin utaretulehduksesta eristetty KNSlaji on S. simulans, seuraavaksi S. chromogenes ja kolmanneksi yleisin S. hyicus (Taponen, S. julkaisematon). Samat lajit ovat utaretulehdusmaitonäytteissä yleisimpiä myös Norjassa (Waage ym. 1999). Tässä tutkimuksessa S. aureuksista 22,9 prosenttia ja KNS-bakteereista 13,2 prosenttia oli penisilliiniresistenttejä. Suomessa utaretulehdusbakteerien penisilliiniresistenssiä on seurattu valtakunnallisissa kartoituksissa. Sekä S. aureuksen että KNS-bakteerien penisilliiniresistenssi on ollut nousussa: vuonna 1988 S. aureuksista 32 prosenttia oli penisilliiniresistenttejä, 51 prosenttia vuonna 1995 ja 52 prosenttia vuonna 2001. Koagulaasi-negatiivisista stafylokokeista penisilliiniresistenttejä oli 24 prosenttia vuonna 1988, 37 prosenttia (nimesulidi) ON UUSI ASKEL AKUUTIN KIVUN HOITOON on HELLÄVARAINEN Sulidene on COX-2 selektiivisin tulehduskipulääke koirille (1, 2 Sulidene vähentää myös rustoa hajottavien entsyymien toimintaa Annostelu 5 mg nimesulidia painokiloa kohti kerran vuorokaudessa 3-5 päivän ajan. Katso tarkemmat tiedot Suomen eläinlääkkeet 2004 kirjasta. Sulidene 50 mg 10 tabl. 4,90 + alv. 8%. Sulidene 100 mg 10 tabl. 7,30 + alv. 8%. 366 Markkinoija: on NOPEA JA TEHOKAS T-max 3 tuntia vertailevassa tutkimuksessa poistaa kipua erittäin tehokkaasti (3 1) Brideau. C., Van Staden. C. & Chan. C. C. (2001), In vitro effects of cyclooxygenase inhibiors in whole blood of horses, dogs and cats. Am J Vet Res. 62, 1755-1760. 2001. 2) Toutain. P.L., Cester. C.C., Haak. T. & Metge. S. (2001) Pharmacokinetic profile and in vitro selective cyclooxygenase-2 inhibition by nimesulide in the dog. J. vet. Pharmacol. Therap. 24, 35-42. 2001. 3) Bonneau S. - Comparative efficacy of Nimesulide vs. Carprofen and Meloxicam in a canine arthritis experimental model by injection of urate cristals - EAVPT Congress 2003 Myyntiluvan haltija: submitted Karkkila, puh. (09) 225 2560
vuonna 1995 ja 32 prosenttia vuonna 2001. Saaren klinikan alueella kliinisestä mastiitista eristetyt stafylokokit olivat siis selvästi herkempiä penisilliinille. Samalla ajanjaksolla Saaren alueella piilevää utaretulehdusta (koodi 302) aiheuttaneista S. aureuksista (n = 61) 34,4 prosenttia ja KNS-bakteereista (n = 77) 23,4 prosenttia oli penisilliinille resistenttejä, eli luvut ovat korkeampia kuin kliinisen mastiitin aineistossa. Muuallakin on todettu, että subkliinisistä utaretulehduksista eristetyistä stafylokokeista suurempi osuus on penisilliinille resistenttejä kuin kliinisistä utaretulehduksista eristetyistä (Jarp 1991). S. aureuksen penisilliiniresistenssi on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Norjassa sekä piilevää että kliinistä utaretulehdusta aiheuttaneista S. aureuksista vain 6,5 prosenttia on penisilliinille resistenttejä (NORM-VET 2001), Ruotsissa 7 18 prosenttia (SVARM 2002, Bengtsson 2003, Ekman & Østerås 2003) ja Tanskassa 18 30 prosenttia (DANMAP 2001, DANMAP 2002). KNS-bakteerien penisilliiniresistenssi tuntuu sen sijaan olevan muissa Pohjoismaissa suunnilleen yhtä yleistä kuin meidän tutkimuksessamme, mutta vähäisempää kuin suomalaisen kartoitustutkimuksen KNS-aineistossa. Tanskassa kaikista utaretulehdusta aiheuttaneista KNS-bakteereista penisilliiniresistenttejä oli 25 prosenttia (DANMAP 2001), Norjassa 24 (NORM-VET 2001) ja Ruotsissa 12,5 prosenttia (Bengtsson 2003). Syitä S. aureuksien muita Pohjoismaita huonompaan resistenssitilanteeseen Suomessa voidaan pohtia. Laajakirjoisten intramammaarien käyttö on 1960-luvulta lähtien ollut erittäin runsasta, vaikka tarkkoja kulutuslukuja ei aikaisemmilta vuosikymmeniltä ole saatavilla. Esimerkiksi 1980-luvun lopulla Suomessa oli markkinoilla 29 erilaista intramammaarivalmistetta, jotka sisälsivät yhteensä 14 eri antibioottia (Pharmaca Fennica Veterinaria 1988 1989). Samaan aikaan Ruotsissa oli saatavilla lypsykauden hoitoon vain kaksi valmistetta, jotka molemmat sisälsivät penisilliiniamnoglykosidi-yhdistelmää ja Norjassa neljä valmistetta. Tanskassa oli markkinoilla hieman enemmän valmisteita, mutta siellä utaretulehdustuubin laitto oli sallittua vain eläinlääkäreille, joten hoitoja tehtiin suhteellisen vähän ja ne olivat lyhyitä. Muissa Pohjoismaissa markkinoilla ei ollut, toisin kuin Suomessa, useamman kuin kahden antibiootin yhdistelmiä. Bakteerien antibioottiherkkyyteen vaikuttaa myös antibioottien käyttömäärä eli tässä mastiitin hoitoinsidenssi. Yhtenäisen, valtakunnallisen utaretulehdustilaston puut- Kondroitiinisulfaatti ja kitosaani on ravintolisä sisältäen kondroitiinisulfaattia ja kitosaania. Ainutlaatuinen, patentoitu pec-koostumus (PolyElectrolyte Complex) varmistaa kondroitiinisulfaatin imeytymisen ja tehon. Markkinoija: soveltuu käytettäväksi erityisesti vanhoille ja/ tai ylipainoisille koirille, roduille joilla on taipumusta niveltauteihin tai ortopedisen vamman jälkeen. 367 Karkkila, puh. (09) 225 2560
TAULUKKO 2 TABLE Kliinisistä utaretulehduksista eristettyjen bakteerien jakauma vuosina 1987 ja 1995 julkaistuissa tutkimuksissa (Pyörälä & Syväjärvi 1987, Pyörälä 1995), joiden aineistot on kerätty Hautjärven/Saaren praktiikka-alueelta. The distribution of bacteria isolated from clinical mastitis in the practice are of Saari ambulatory clinic in studies published 1987 and 1995 (Pyörälä & Syväjärvi 1987, Pyörälä 1995). Bakteeri 1995 1987 Bacterium n a) % n a) % S. aureus 186 26 113 26,7 KNS 107 15 39 9,2 CNS Str. dysgalactiae 86 12 39 9,2 Str. uberis 93 13 43 10,2 Koliformit Coliforms 115 16 72 17,0 A. pyogenes 29 4 16 3,8 Muu bakteeri/sekakasvu Other bacteria/mixed growth 36 5 29 6,9 Ei kasvua No growth 64 9 72 17,0 Yhteensä Total 716 100 423 100,0 a) n on näytteiden lukumäärä a) n is the number of samples tuessa kliinisen utaretulehduksen hoitoinsidenssiä Suomessa ei tunneta tarkkaan, mutta erityisesti intramammaarihoito on ollut runsasta (Räsänen 2000). Terveystarkkailusta saatavien lukujen perusteella voidaan arvioida eläinlääkärien sairaskäynneillä hoitamien utaretulehdusten määrä. Utaretulehdusta koskevia hoitomerkintöjä oli vuonna 2001 rekisteröity yhteensä 70 783 tapausta (Anon. 2002). Näistä noin 82 prosenttia oli akuutteja, kliinisiä utaretulehduksia (koodi 301) (Rautala, H., suullinen tiedonanto). Toinen hoitotietoja koskeva lähde ovat eläinlääkärien kuukausi-ilmoitukset, joiden mukaan vuonna 2001 hoidettiin sairaskäynneillä yhteensä 62 704 utaretulehdustapausta (MMM 2002). Lukujen perusteella voidaan arvioida, että sataa lehmää kohti vuodessa on hoidettu noin 40 utaretulehdustapausta. Tämä arvio ei sisällä umpeenpanohoitoja. Ruotsissa ja Norjassa utaretulehduksen hoitoinsidenssit ovat tällä hetkellä 28 prosenttia (Ekman & Østerås 2003). Meidän tutkimuksessamme ei ollut mahdollista tutkia utaretulehduksen hoitoinsidenssiä alueella. On epäilty patogeenisten bakteerien suhteellisten osuuksien muuttuneen maidon soluluvun laskiessa: koliformit ja ympäristöperäiset streptokokit ovat vallanneet alaa tartunnallisilta aiheuttajabakteereilta (Gonzales ym. 1990, Kossabaiti ym. 1998, Peeler ym. 2002, Dingwell ym. 2004). Koliutaretulehdus ei meidän tutkimuksemme perusteella näytä yleistyneen, eikä muistakaan Pohjoismaista sellaista ole raportoitu. E. coli aiheuttaa Norjassa 12 ja Ruotsissa 16 20 prosenttia kliinisistä utaretulehduksista (Ekman & Østerås 2003, Ekman ym. 2004). Hollannissa satunnaisesti valituilla tiloilla E. coli eristettiin 17 prosentissa kliinisistä utaretulehduksista (Miltenburg ym. 1996), mutta monissa alhaisen solupitoisuuden karjoissa koliformien osuus kliinisen utaretulehduksen aiheuttajana on huomattavasti suurempi (Schukken ym. 1989, Suriyasathaporn ym. 2000). Israelissa Shpigel ym. (1998) tutkivat laajassa retrospektiivisessä tutkimuksessa kliinisen utaretulehduksen bakteriologiaa ja epidemiologiaa: siellä koliformit aiheuttivat yli 60 prosenttia kliinisistä utaretulehduksista. Koliformien suuri osuus Israelissa johtunee lehmien runsaasta tuotoksesta, pito-olosuhteista ja lypsykäytännöistä. Todennäköisesti koliformisten bakteerien aiheuttamat utaretulehdukset Suomessa jäävät jatkossakin satunnaisiksi tapauksiksi, kunhan lehmien lähiympäristöstä huolehditaan. Negatiivinen viljelytulos saatiin yli neljäsosassa tutkituista maitonäytteistä eli selvästi useammin kuin aikaisemmissa tutkimuksissa, joissa näiden näytteiden osuudet olivat 17 ja 9 prosenttia (Pyörälä & Syväjärvi 1987, Pyörälä 1995). Tulos selittynee sillä, että tässä aineistossa olivat mukana lievätkin tapaukset. Osassa tutkituista näytteistä bakteeriviljelytulos oli negatiivinen akuutin utaretulehduksen oireista huolimatta. Bakteerien vähäinen määrä maidossa tai antibioottijäämät ovat mahdollisia syitä tälle. Kaikki bakteerit eivät myöskään säily näytteenoton jälkeen hengissä viljelyyn saakka. Eläimen sairastuessa eläinlääkärin tehtävänä on arvioida hoidon kannattavuus, opastaa tuottajaa ja valita hoito siten, ettei bakteerien resistenssitilanne Suomessa enää huonontuisi (Pyörälä 2003). Karja- 368
koon kasvaessa utaretulehduksen ennaltaehkäisyn merkitys korostuu. Saaren klinikan praktiikka-alueella tuntuu terveydenhuoltotyö jo tuottaneen tulosta, kun S. aureuksen osuus utaretulehduksen aiheuttajana on saatu pienenemään. Myös penisilliiniresistenttien kantojen osuus oli selvästi pienempi kuin koko maan kattaneessa kartoitustutkimuksessa, mikä saattaa heijastaa pitkään harjoitettua pidättyväistä antibioottien käyttöä ambulatorisen klinikan alueella. KIRJALLISUUS Anon. Kotieläinten terveys 2001. Valio 2002. 35 s. DANMAP 2002. Use of antimicrobial agents and occurrence of antimicrobial resistance in bacteria from food animals, foods and humans in Denmark. Bager, F. ym. (toim.) Danish zoonosis centre and Danish veterinary institute. Copenhagen 2003. 69 s. www.vetinst.dk DANMAP 2001. Use of antimicrobial agents and occurrence of antimicrobial resistance in bacteria from food animals, foods and humans in Denmark. Bager, F. ym. (toim.) Danish zoonosis centre and Danish veterinary institute. Copenhagen 2002. 68 s. www.vetinst.dk Dingwell, R.T., Leslie, K.E., Schukken, Y.H., Sargeant, J.M., Timms, L.L., Duffield, T.F., Keefe, G.P., Kelton, D.F, Lissemore, K.D. & Conclin, J. Association of cow and quarterlevel factors at drying-off with new intramammary infections during the dry period. Prev. Vet. Med. 63, 2004: 75 89. Ekman, T. & Østerås, O. Mastitis control and dry cow therapy in the nordic countries. National Mastitis Council, 42 nd Annual Meeting, Fort Worth, Texas, USA, 26. 29.1.2003. Proceedings. S. 18 30. Ekman, T., Bengtsson, B., Lindberg, A., Persson Waller, K., Unnerstad, H., Artursson, K., Jovanovic, J. & Nilsson Öst, M. Microbial etiology and correlation with environmental factors in cases of acute clinical mastitis in Swedish dairy cows. National Mastitis Council, 43 rd Annual Meeting, Charlotte, North Carolina, USA, 1. 4.2.2004. Proceedings. S. 308 309. Gonzalez, R. N., Jasper, D. E., Kronlund, N. C., Farver, T. B., Cullor, J. S., Bushnell, R. B. & Dellinger, J. D. Clinical mastitis in two California dairy herds participating in contagious mastitis control programs. J. Dairy Sci. 73, 1990: 648 659. Honkanen-Buzalski T. & Seuna E. Isolation and identification of pathogens from milk. Teoksessa: Sandholm, M. ym. (toim.): The bovine udder and mastitis. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä, Finland, 1995. s. 121 141. Jarp, J. Classification of coagulase-negative staphylococci isolated from bovine clinical and subclinical mastitis. Vet. Microbiol. 27, 1991:151 158. Kossabaiti, M. A., Hovi, M. & Esslemont, R. J. Incidence of clinical mastitis in dairy herds in England. The Veterinary Record 12, 1998: 649 653. Miltenburg, J. D., de Lange, D., Crauwels, A. P. P., Bongers, J. H., Tielen, M. J. M., Schukken, Y. H. & Elbers, A. R. W. Incidence of clinical mastitis in a random sample of dairy herds in the southern of Netherlands. Vet. Rec. 31, 1996: 204 207. MMM. Eläinlääkintötiedote 2002, (2): 20. Myllys, V. Methods for testing antimicrobial susceptibility. Teoksessa: Sandholm, M. ym (toim.) The bovine udder and mastitis. Gummerus kirjapaino Oy, Jyväskylä, Finland, 1995. s. 187 193. Myllys, V., Asplund, K., Brofeldt, E., Hirvelä- Koski, V., Honkanen-Buzalski, T., Junttila, J., Kulkas, L., Myllykangas, O., Niskanen, M., Saloniemi, H., Sandholm, M. & Saranpää T. Bovine mastitis in Finland in 1988-1995 Changes in prevalence and antimicrobial resistance. Acta vet. Scand. 39, 1998: 119 126. NORM-VET 2001. Consumption of antimicrobial agents and occurrence of antimicrobial resistance in Norway. Kruse, H. (toim.) The Norwegian zoonosis centre. 2002. 65 s. www.zoonose.no Peeler, E. J., Green, M. J., Fitzpatrick, J. L. & Green, L. E. Study of clinical mastitis in British dairy herds with bulk milk somatic cell counts less than 150,000 cells/ml. Vet. Rec. 10, 2002:170 176. Pharmaca Fennica Veterinaria 1988 1989. Lääketeollisuusyhdistys ja Kansainvälisen lääketeollisuuden Suomen yhdistys KLY ry. Karisto Oy, Hämeenlinna 1988. Pitkälä, A., Haveri, M., Pyörälä, S., Myllys, V. & Honkanen-Buzalski, T. Bovine mastitis in Finland 2001 prevalence, distribution of bacteria and antimicrobial resistance. J. Dairy Sci. 2004. Painossa. Pyörälä, S. & Syväjärvi, J. Bovine acute mastitis. J. Vet. Med. B 34, 1987: 573 584. Pyörälä, S. Utaretulehduksen ennaltaehkäisy ja hoidon suuntaviivat. Suomen eläinlääkäriliiton luentokokoelma. Eläinlääkäripäivät 2003. s. 221 223. Räsänen, N. Utaretulehduksen hoitokäytännöt Suomessa. Syventävien opintojen tutkielma, Helsinki. 2000. 33 s. Schällibaum, M. Mastitis-pathogens isolated in Switzerland: 1987 1996. IDF Mastitis Newsletter 2001, (24): 38. Schukken, Y. H., Van de Geer, D., Grommers, F., J., Smit, J. A. H. & Brand, A. Intramammary infections and risk factors for clinical mastitis in herd with low somatic cell counts in bulk milk. Vet. Rec. 125, 1989: 393 395. Shpigel, N. Y., Winkler, M., Ziv, G. & Saran, A. Clinical, bacteriological and epidemiological aspects of clinical mastitis in Israeli dairy herds. Prev. Vet. Med. 1998, 35: 1 9. Suriyasathaporn, W., Schukken, Y. H., Nielen, M. & Brand, A. Low somatic cell count: a risk factor for subsequent clinical mastitis in a dairy herd. J. Dairy Sci. 83, 2000: 1248 1255. SVARM 2002. Swedish veterinary antimicrobial resistance monitoring. 2003. Bengtsson, B., Franklin, A., Greko, C., Karlsson, M. & Wallen, C. (toim.) The National Veterinary Institute (SVA), Uppsala, Sweden. 45 s. sva@sva.se Waage, S., Mørk, T., Røros, A., Aasland, D., Hunshamar, A. & Ødegaard, S. A. Bacteria associated with clinical mastitis in dairy herds. J. Dairy Sci. 82, 1999: 712 719. KIRJOITTAJIEN OSOITTEET ELL Marika Nevala Humalniementie 5 C 18 00840 Helsinki puh. 050 336 5618 marika.nevala@pp.inet.fi ELL Suvi Taponen Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Kliinisen eläinlääketieteen laitos, kotieläinhygienia PL 57 00014 Helsingin yliopisto puh. (09) 1914 9790 Professori Satu Pyörälä Helsingin yliopisto Eläinlääketieteellinen tiedekunta Kliinisen eläinlääketieteen laitos, Saaren yksikkö Pohjoinen pikatie 800 04920 Saarentaus puh. (019) 529 5302 040 5079 355 faksi (019) 685 1181 369
Tiina Tiainen Raakavihannesten mikrobiologia Raakavihannesten mikrobifloora ja pilaantuminen kirjallisuuskatsaus Microbiology of fresh produce Microbial flora and spoilage of fresh produce a review JOHDANTO Ruokatottumukset ovat myös Suomessa muuttuneet viime vuosina ja vuosikymmeninä enemmän tuoreita kasviksia ja hedelmiä suosiviksi (Käferstein ym. 1997, Räsänen 2001). Tuoreiden kasvisten ympärivuotisen tarjonnan mahdollistamiseksi niitä tuodaan ulkomailta hyvinkin kaukaa: elintarviketuotanto on muuttunut maailmanlaajuiseksi (Käferstein ym. 1997, Liang ym. 2001). Nykyinen maailmanlaajuinen kauppa ei olisi mahdollista ilman kasvisten säilyvyyttä pidentäviä toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan muun muassa niiden mikrobiflooraan. Yleiseen kulutukseen tarjottavien raakojen YHTEENVETO Raakasalaattien ympärivuotinen käyttö on voimakkaasti lisääntynyt. Suomen maantieteellisestä sijainnista johtuvan vuodenaikaisvaihtelun aiheuttamat saatavuusongelmat on ratkaistu tuontia lisäämällä. Tuonnin mahdollistaa muun muassa se, että kasvisten normaalien pilaajamikrobien lisääntymistä voidaan nykymenetelmillä hillitä tehokkaasti. Tässä kirjallisuuskatsauksessa käydään läpi raakojen kasvisten normaalia mikrobiflooraa ja kasvisten pilaantumiseen vaikuttavia tekijöitä. SUMMARY The use of fresh produce all year round has increased enourmously. Availability problems due to seasonal change because of Finland s geographical position, have been solved by the increasing import from distant countries. For example, new methods, which enable an effective reduction of the growth of spoilage microbes, have made it possible to import fresh produce from all over the world. This literature review treats normal microbial flora in fresh produce and factors that affect spoilage of fresh produce. kasvistuotteiden hygieenisen laadun arvioimisen pohjaksi tarvitaan tietoa kasvisten normaalifloorasta ja säilytyksen vaikutuksista siihen. RAAKOJEN VIHANNESTEN NORMAALIT MIKROBI- PITOISUUDET Kasvisten bakteerifloora on peräisin niiden kasvuympäristöstä (maaperä, ilma, vesi, hyönteiset, eläimet) tai käsittely-ympäristöstä (työntekijät, työkalut ja -laitteet, sekä työtilat). Mikrobipitoisuudet ovat yleensä suhteellisen suuria kasvisten pintaosissa, mutta eräät mikrobit voivat tunkeutua myös kasvisten sisäosiin pintavaurioiden kautta, eräissä tapauksissa myös terveeseen kasviin (ICMSF 1998). Vahingoittumattoman kasvin pintaan voivat kiinnittyä erityisesti sellaiset bakteerit, jotka voivat muodostaa biofilmin suojakseen ympäristötekijöitä vastaan (Carmichael ym. 1999). Biofilmi voi tarjota suojaisan elinympäristön myös patogeenisille bakteereille. Kasvisten mikrobifloorassa on todettu useita eri bakteerilajeja, hiivoja ja homeita, joskin homeiden ja hiivojen määrä on tutkimuksissa ollut kokonaisbakteeripitoisuutta pienempi (Koburger & Farhat 1975, Splittstoesser ym. 1977, Dennis 1987, Garg ym. 1990). Mikrobiflooran koostumus on kuitenkin tuotekohtainen ja siihen vaikuttavat muun muassa tuotteen ominaisuudet sekä ulkoiset tekijät (Martinez ym. 2000). Sadonkorjuun aikaan kasvisten homepitoisuuksien on todettu vaihtelevan välillä 10 3 ja 10 4 pmy/g. Kasvisten pinnalla oleva multa lisää mikrobimääriä (Webb & Mundt 1978). Kesällä vaikuttaisivat pilkottujen kasvisten kokonaisbakteeripitoisuudet olevan korkeampia kuin talvikuukausina (Manvell & Ackland 1986). Ennen jatkoprosessointia (pilkkominen ym.) on raaoissa kasviksissa todettu seuraavia kokonaisbakteeripitoisuuksia: kaali log 10 3,6 6,3; salaatti log 10 4,3; pinaatti log 10 6,3 7,4; porkkanat log 10 5,6 ja pavut log 10 5,3 7,5 (Splittstoesser 1970, Garg ym. 1990). Itujen bakteeripitoisuudet ovat yleensä varsin korkeat verrattuna vihanneksiin. 370
Manvell & Ackland (1986) totesivat, että pakattujen, kylmäsäilytettyjen salaattien mikrobifloorasta 78 prosenttia on bakteereita, 17 prosenttia hiivoja ja 5 prosenttia homeita. Bakteereista on gramnegatiivisia 82 prosenttia ja streptokokkeja 15 prosenttia. Gargin ym. (1990) mukaan suurin osa vihannesten eri teollisissa käsittelyvaiheissa todetuista mikrobeista oli psykrotrofisia bakteereja. Maitohappobakteerien pitoisuudet olivat pieniä. Sienet edustivat näissä näytteissä porkkanatikkuja lukuun ottamatta vain pientä osaa kokonaismikrobeista. Sienistä noin 80 prosenttia oli hiivoja. RAAKOJEN VIHANNES- TEN PILAANTUMINEN Tuoreet kasvikset pilaantuvat suhteellisen nopeasti, minkä jälkeen niitä ei aistinvaraisten muutosten vuoksi voi enää käyttää elintarvikkeena. Pilaantuminen liittyy usein kasvin rakenteen hajoamiseen joko fysikaalisen vaurion tai ikääntymisen vuoksi, jolloin ravinteita ja vettä vapautuu kasvisoluista mikrobien käyttöön ja mikrobit pääsevät lisääntymään. Samalla pilaajamikrobit sekä patogeeniset bakteerit pääsevät kiinnittymään kasvin solukkoon (ICMSF 1998). Carmichaelin ym. (1999) mukaan biofilmi laajenee ja kerrostuu varastoinnin aikana salaatinlehtien pinnalla ja usein biofilmi on runsasta vahingoittuneen kasvisolukon pinnalla. Wun ym. (1972) tutkimusten mukaan suurin osa vihannesten pilaantumisesta johtuu homeista. Homeiden ja hiivojen pitoisuudet lisääntyvät merkittävästi ainakin porkkanoissa kylmäsäilytyksen aikana (Beuchat & Bracket 1990, Garg ym. 1990). Haon ym. (1998) tutkimustulosten perusteella näyttää siltä, että homeiden ja hiivojen pitoisuuden lähetessä arvoa log 10 6 alkaa salaatissa ja kaalissa esiintyä aistinvaraisia pilaantumismuutoksia. Pilaantumista aiheuttavia homesienisukuja ovat muun muassa Penicillium, Sclerotinia, Botrytis ja Rhizopus (Wu ym. 1972) ja pilaajahiivoja muun muassa Rhodotorula spp., Candida spp. sekä Kloeckera apiculata (Dennis 1987). Erityisesti happamissa tai hapotetuissa vihannesvalmisteissa voivat hiivat lisääntyä nopeasti, mikäli happipitoisuutta ei ole rajoitettu. Hiivat nostavat tuotteen ph:ta ja muokkaavat siten olosuhteita muille pilaajaorganismeille sopiviksi (ICMSF 1998). Noin kolmannes pilaantumisista johtuu bakteereista: yleisiä pilaajia ovat muun muassa koliformit, Erwinia carotovora sekä tietyt pektinolyyttiset pseudomonakset (Brocklehurst & Lund 1981). Muita kasviksissa todettuja pilaajabakteereja ovat koryneformit, maitohappobakteerit, itiölliset bakteerit ja mikrokokit (Dennis 1987). Kasvisten säilyttäminen huoneenlämpötilassa mahdollistaa mesofiilisten bakteerien nopean lisääntymisen, jolloin pilaantuminen on nopeampaa (Manvell & Ackland 1986). Mikrobit lisääntyvät nopeammin pilkotuissa ja paloitelluissa kasviksissa verrattuna käsittelemättömiin kasviksiin. Myös pesusta johtuva jäännöskosteus voi antaa jäljelle jääneille mikrobeille mahdollisuuden lisääntyä nopeasti (Bolin ym. 1977, ICMSF 1998). SÄILYTYSLÄMPÖTILAN VAIKUTUS RAAKA- KASVISTEN MIKROBI- PITOISUUTEEN Kylmäsäilytys hidastaa useiden tutkimuksien mukaan bakteerien lisääntymistä raaoissa kasviksissa (Kader 1980 ja 1986, Masson 1988, Little ym. 1999). Osasyy lienee bakteerilajiston valikoituminen hitaammin lisääntyviin sekä mikrobien aineenvaihdunnan hidastuminen. Kylmäsäilytys vaikuttaa kuitenkin myös kasvisten soluhengitykseen ja siten hidastaa aistinvaraisia laatumuutoksia (Hao & Bracket 1993), minkä vuoksi mikrobien käyttöön vapautuu hitaammin ravinteita kuin lämpimässä säilytetyissä kasviksissa. Vallitsevat bakteerilajit näyttävät vaihtelevan eri säilytyslämpötiloissa. Manvellin & Acklandin (1986) mukaan korkeat maitohappopitoisuudet pilkotuissa vihanneksissa kuvaavat puutteita tuotteen säilytyslämpötiloissa: 30 o C:n lämpötilassa suurin osa bakteerifloorasta vaikutti heidän tutkimuksensa mukaan olevan maitohappobakteereita, kun taas alhaisissa lämpötiloissa gramnegatiiviset bakteerit olivat vallitsevia. Kuitenkin Littlen ym. (1999) sekä Massonin (1988) tutkimuksissa todettiin myös gramnegatiivisten bakteerien lisääntyvän nopeammin noin 20 o C:n lämpötilassa verrattuna kylmäsäilytykseen. Masson (1988) totesi, että koliformisten bakteerien pitoisuudet olivat nousseet tasolle log 10 6 pmy/g kun tuotetta säilytettiin 20 o C:n lämpötilassa kuuden päivän ajan. Little ym. (1999) taas havaitsivat tutkimuksessaan kylmäsäilytettyjen salaattien enterobakteeripitoisuuksien pysyvän alle log 10 4 pmy/g, kun huoneenlämpötilassa säilytettyjen salaattien pitoisuudet kohosivat 17 prosentissa tutkituista näytteistä yli log 10 4 pmy/g. Brocklehurst ym. (1987) sekä Nguen-The & Prunier (1989) havaitsivat sekä maitohappobakteeri- että Pseudomonas sp. -pitoisuuksien nousevan tasolle log 10 8 pmy/g säilyvyysaikojen loppupuolella 7 10 o C:n varastointilämpötilassa. Muita säilytyksen aikana todettuja muutoksia olivat ph:n laskun (Manvell & Ackland 1986, Hao ym. 1998) sekä etanolipitoisuuden nousun (Hagenmeier & Baker 1998) yhteys säilytysaikaan. RAAKOJEN KASVIS- TUOTTEIDEN MIKROBI- PITOISUUKSIEN HALLINTA Kylmäsäilytyksen lisäksi voidaan pilkottujen raakavihannesten bakteeripitoisuuksien nousua hidastaa laskemalla varastotilojen O 2 -pitoisuutta 1 5 prosenttiin ja nostamalla samalla CO 2 -pitoisuutta noin 20 371
prosenttiin (Kader 1980 ja 1986, IFST 1990). Mikrobipitoisuuksia (ICMSF 1998) ja jopa biofilmiä (Carmichael ym. 1999) voidaan raakakasviksista vähentää pesulla, kunhan huolellisella kuivauksella ehkäistään tuotteen laadun heikkeneminen (Soriano ym. 2001). Myös kloorivesikäsittelyllä (Soriano ym. 2000, Beuchat & Bracket 1990), hapottamalla ja säilöntäaineilla (ICMSF 1998) sekä bakteriosiineillä (Bennik ym. 2000) voidaan bakteeripitoisuuksia joissain tapauksissa hillitä. Tehokkain keino vähentää mikrobipitoisuuksia on kuitenkin vahingoittuneiden ja likaisten osien poisto mahdollisimman nopeasti (Adams ym. 1989). Myös kasvisten huolellinen ja hellävarainen käsittely vähentää ravinteiden vapautumista mikrobien käyttöön ja pilaajamikrobien kiinnittymistä kasviin (Bolin ym. 1977). KIRJALLISUUS Adams, M. R., Hartley, A. D. & Cox, J. L. Factors affecting the efficacy of washing procedures used in the producton of prepared salads. Food Microbiol. 6, 1989: 69 77. Bennik, H. J., Smid, E. J. & Gorris, L. Use of biopreservation in minimal processing of vegetables. Teoksessa: Alzarmora, S. M. ym. (toim.) Minimally processen fruits and vegetables, An Aspen Publication, Inc. US, 2000. s. 265 276. Beuchat, L. R. & Bracket, R. E. Inhibitory effects of raw carrots on Listeria monocytogenes. Appl. Environ. Microbiol. 56, 1990: 1734 1742. Bolin, H. R., Stafford, A. E., King, A. D. Jr & Huxsoll, C. C. Factors affecting the storage stability of shredded lettuce, J. Food Sci. 4, 1977: 1319 1321. Brocklehurst, T. F. & Lund, B. M. Properties of pseudomonads causing spoilage of vegetables stored at low temperature. J. Appl. Bacteriol. 50, 1981: 259 266. Brocklehurst, T. F., Zaman-Wong, C. M. & Lund, B. M. A note on the microbiology of retail packs of prepared vegetables. J. Appl. Bacteriol. 63, 1987: 109 415. Carmichael, I., Harper, I. S, Coventry, M. J., Taylor, P. W., Wan, J. & Hickey, M. W. Bacterial colonization and biofilm development on minimally processed vegetables. Symposium Supplement. J. Appl. Microbiol. 85, 1999: 45 51. Dennis, C. Microbiology of fruits and vegetables, Teoksessa: Norris J. R. ym. (toim.) Essays in Agricultural and food Microbiology. J. Wiley & Sons, UK, 1987, 227 260. Garg, N., Churey, J. J. & Splittstoesser, D. F. Effect of processing conditions on the microflora of fresh-cut vegetables. J. Food Prot. 53, 1990: 701 703. Hagenmaier, R. & Baker, R. A Survey of Microbial Population and Ethanol Content of Bagged Salad. J. Food Prot. 61, 1998: 357 359. Hao Y.-Y. & Brackett R.E. Influence of modified athmosphere on growth of vegetable spoilage bacteria in media. J. Food Prot. 56, 1993: 223 228. Hao Y.-Y., Brackett R.E., Beuchat L. R. & Doyle M. P. Microbiologial quality and the inability of proteolytic Clostridium botulinum to procuce toxin in film-packaged fresh-cut cabbage and lettuce. J. Food Prot. 61, 1998: 1148 1153. ICMSF, Micro-organsims in Foods 6: Vegetables and vegetable products, Blackie Academic and Professional, International Commission on Microbiological Specifications for Foods. 2, 1998, s. 215 251. Kader, A. A. Prevention in ripening in fruits by use of controlled atmosphere. Food Technol. 34, 1980: 51 54. Kader, A. A. Biochemical and physiological basis for effects of controlled and modified atmospheres on fruits and vegetables. Food Technol. 40, 1986: 99 104. Koburger, J. A. & Farhat, B. Y. Fungi in foods, VI. A comparison of media to enumerate yeasts and moulds. J. Milk Technol. 38, 1975: 466 468. Käferstein, F. K., Motarjemi, Y. & Bettcher, D. W. Foodborne disease control: A transnational challenge. Emerg. Inf. Dis. 3, 1997: 503 510. Liang, A., Koopmans, M. Doyle, M., Bernard, D. & Brewer, C. Teaming up to prevent foodborne disease. Emerg. Inf. Dis. 7, 2001. 3 s. Little, C., Roberts, D., Youngs, E. & de Louvois, J. Microbiological quality of retail imported unprepared whole lettuces: a PHLS food working group study. J. Food Prot. 62, 1999: 325 328. Manvell, P. M. & Ackland, M. R. Rapid detection of microbial growth in vegetable salads at chill and abuse temperatures. Food Microbiol. 3, 1986: 59 65. Martínez, A., Diaz, R. V. & Tapia, M. S. Microbial Ecology of spoilage and pathogenic flora associated to fruits and vegetables. Teoksessa: Alzamora, S. M. ym. (toim.) Minimally processed fruits and vegetables, fundamental aspects and applications, Aspen Publishers, Inc. U.S. 2000, s. 43 61. Masson, A. Microbiologie de legumes frais predecoupes (Microbiology of fresh ready cut vegetables). Microbial. Alim. Nutr. 6, 1988: 197 199. Nguyen-The, C. & Prunier, J. P. Involvement of pseudomonads in deterioration of readyto-use salads. Int. J. Food Sci. Technol. 24, 1989: 47 58. Räsänen, L. Perinneruoasta nykysuosituksiin. Kansanterveyslehti 5 /1999, s. 2 3. Soriano J., Rico H., Moltó J. & Manês J. Assessment of the microbiological quality and wash treatments of lettuce served in university restaurants. Int. J. Food. Microbiol. 58, 2000: 123 128. Soriano J., Rico H., Moltó J. & Manês J. Listeria Species in Raw and Ready-to-Eat Foods from Restaurants. J. Food Prot. 64, 2001: 551 553. Splittstoesser, D. F. Predominant microorganisms on raw plant foods. J. Milk Food. Technol. 33, 1970: 111 113. Splittstoesser, D. F., Groll, M., Downing, D. L. & Kamiski, J. Viable counts versus the incidence of machinery mold (Geotrichum) on processed fruits and vegetables. J. Milk food. Technol. 40, 1977: 402 405. Webb, T. A. & Mundt, J. O. Moulds on vegetables at the time of harvest. Appl. Environ. Microbiol. 35, 1978: 655 658. Wu, C. M., Koehler, P. E. & Ayres, J. C. Isolation and identification of xanthotoxin (8- mehoxypsoralen) and bergapten (5-methoxypsoralen) from celery infected with Sclerotinia Sclerotiorum. App Microbiol. 23, 1972: 852 856. KIRJOITTAJAN OSOITE Tiina Tiainen, ELL Apulaiseläinlääkäri, ELTDK, Elintarvike- ja ympäristöhygienian laitos Kukankaari 5 06100 PORVOO Puhelin: työ (019) 520 4250 040 723 4141 372
NEWMED OY myy ultraäänilaitteet eläinlääkäreille : Pie Medical on nyt ESAOTEPieMedical. Se on veterinääri-ultraäänilaitteiden ykkönen maailmalla ja myös Suomessa. Laaja laitevalikoima maailman pienimmästä TRINGA-ultraäänilaitteesta, vain 800 g, huippudigitaaliseen TECHNOS-sarjan ultraäänitutkimuslaitteeseen. NEWMED OY, Tähdenlennonkuja 1, 02240 ESPOO, newmed.fi P 09 8676320, F 09 8557535, newmed@newmed.fi TRINGA LINEAR o o o Uusi TRINGA-versio 5-7,5 MHz lineaarianturi Teräväkuva LCD-näyttö ARVOISA KOLLEGA EPÄILETKÖ, ETTÄ HEVOSPOTILAALLASI ON SUOLESSA HIEKKAA? YES Hevossairaalassa on käynnissä tutkimus, miten eri medisiiniset hoitomenetelmät tehoavat hevosen suolistohiekan poistumiseen. Otamme tutkimukseen hevosia, joiden suolistossa todetaan röntgenkuvassa merkittävä määrä hiekkaa. Hevoset jaetaan satunnaisesti neljään ryhmään, joista yksi on kontrolliryhmä. Mikäli hevosella todetaan hiekkaa alkututkimuksessa, kaikki tutkimukseen liittyvä hoito on ilmaista asiakkaalle.hoitojakson pituus sairaalassa on 7 päivää. (Hoidon normaalikustannus olisi noin 750.) Tutkimuksiin tarjottavilta potilailta peritään alkuröntgenkuvauksesta 20. Tutkimus- ja hoitotulokset raportoidaan sekä lähettävälle eläinlääkärille että hevosen omistajalle. Mikäli haluat lähettää potilaasti tutkittavaksi hiekan varalta, ota yhteys hevossairaalan ajanvaraukseen 050 559 6555 tai jätä soittopyyntö tutkimuksesta vastaavalle eläinlääkärille Kati Niinistölle (sähköpostitse kati.niinisto@helsinki.fi ). Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto järjestää jäsenilleen SYYSPÄIVÄT 24. 25.9.2004 Rantasipi Joutsenlammella Joutsassa. Työpajatyyppistä keskustelua ja ideointia, ulkoilua, rentoa yhdessäoloa. Varaa aika allakkaan. Tarkemmat tiedot jäsenkirjeessä elokuussa. 373
ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE NOVA-KURSSI SAARELLA SIKOJEN HENGITYSTIESAIRAUKSISTA Kesäkuun ensimmäisellä viikolla Saaren yksikössä riitti säpinää. Pohjoismaiset väitöskirjantekijät ja joukko terveydenhuoltoeläinlääkäreitä kokoontuivat Saarelle pohtimaan sikojen hengitystiesairauksia. Kaikki pohjoismaat olivat edustettuina, samoin Viro. Lisäksi osallistujien joukossa oli yksi australialaistaustainen britti. Tähtiluennoitsijoina toimivat Barbara Straw Michiganin yliopistosta (Michigan State University) ja Ian Gardner Davisin yliopistosta Kaliforniasta. Lisäksi kutsuttuina ulkomaisina opettajina kurssille osallistuivat Poul Bäckbo ja Per Wallgren. Barbara Straw muun muassa toi elävästi esille PRRS:n historian ja miten tilanne on edennyt epidemiologisesta näkökulmasta katsottuna. Tautihan löydettiin 1990-luvun alkupuolella, mutta vanhoja näytteitä nyt jälkikäteen tutkimalla on voitu osoittaa, että viruksen aiheuttamia vasta-aineita on ollut Pohjois-Amerikassa jo 1970-luvun loppupuolella. Itse asiassa taudin epidemiologia on läheisesti sidoksissa sikaloiden yksikkökokoon. Tämä sikatauti on erittäin harvinainen/epätodennäköinen alueilla, joissa sikalakoko on pieni, mutta riski epidemioille on kasvanut sittemmin yksikkökoon kasvaessa. 374
ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE Ian Gardner toi tuttuun tapaansa epidemiologian saloja esille soveltamalla niitä käytännön sikalatason eläinlääkintään ja tällä kertaa erityisesti sikojen hengitystieinfektioihin kahden päivän ajan. Eri diagnostisten menetelmien luotettavuutta tällä alueella käytiin huolellisesti lävitse eri näkökulmista. Per Wallgren toi esille, kuinka eri mikrobilääkkeiden kliinistä tehoa voidaan mitata käyttäen hyväksi akuutin faasin proteiinien käyttäytymistä hoidon jälkeisenä aikana. Mieleenpainuvimpia yksityiskohtia kurssilla oli Veikko Tuovisen esittämä "palkintojen jako" porsasyskäsaneerausohjelmien läpiviennistä kansallisella tasolla siten, että maa pääsee kokonaan eroon porsasyskästä. Voiton on jo käytännössä varmistanut Sveitsi. Tiukka kisa Suomen ja Norjan kesken hopeasijasta näyttää päätyvän Norjan eduksi Suomen saadessa pronssia. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsissa ei olla vielä alkua pidemmällä, vaan porsasyskän tilaesiintyvyys lähentelee edelleen 90 prosenttia. Yksi kurssin päivistä vietettiin jo perinteeksi käyvällä tavalla Tuohilammella, sen luonnonkauniissa maisemassa. Seminaarin lisäksi kurssilaisilla oli mahdollisuus sulkapalloilla, uida, saunoa ja samoilla lähimaastossa, joka olikin suosittu vaihtoehto. Tuohilammen kurssipäivä sai paljon ansaittua kiitosta kurssilaisilta. Tämän kurssin järjestivät Mari Heinonen (vetäjä), Olli Peltoniemi ja Veikko Tuovinen. Seuraavana tässä kurssisarjassa on vuorossa Norja vuonna 2005, jossa teemana tulee olemaan sikojen hyvinvointi. Tämän jälkeen kurssisarja palaa Suomeen vuonna 2006, jolloin teemana ovat muun muassa lisääntymiseen liittyvät tarttuvat sairaudet, tilatason hedelmällisyyden tunnuslukujen analysointi sekä niveltulehdukset sioilla. Vuonna 2007 on vuorossa Tanska, jossa kurssi tulee keskittymään muun muassa sikojen kautta leviäviin zoonoosi-tyyppisiin tarttuviin eläintauteihin. Olli Peltoniemi NIMITYKSIÄ ORION PHARMA ELÄINLÄÄKKEISSÄ Orion Pharma Eläinlääkkeiden Turun paikallisjohtajaksi on nimitetty johtaja Lasse Koskenniska 1.5.2004 alkaen. Hän jatkaa myös Eläinlääkkeiden R&D:n johtajana. Myynti- ja markkinointipäälliköksi kotimaan markkinointiin on nimitetty markkinointipäällikkö Jari Pajula 1.5.2004 alkaen. Kehityspäälliköiksi tuotekehitykseen on nimitetty eläinlääkäri Katja Hautala 19.4.2004 alkaen ja eläinlääkäri Terttu Lamminen 16.8.2004 alkaen. Heidän toimipaikkansa on Turku. Eläinlääketieteelliseksi asiantuntijaksi kotimaan markkinointiin on nimitetty eläinlääkäri Agata Makowiecka 16.8.2004 alkaen. Hänen toimipaikkansa on Turku. 375
ASIAA ELÄINLÄÄKÄRILLE JÄMI-JUKOLA 2004 Orion Pharma Eläinlääkärit osallistui nyt neljännen kerran sekä Venlojen että Jukolan viestiin, ja mukana oli konkareita ja ensikertalaisia. Viesti juostiin melko tasaisessa ja nopeassa maastossa. Osa Jämi-Jukolan suunnistusreitistä oli kangasmaastoa ja osa pienipiirteistä suo- ja avokallioaluetta. Jämin lähialueen maastoa voi luonnehtia jääkauden muovaamaksi erikoisteokseksi. Maasto oli täynnä erikokoisia suppia, kumpareita ja harjanteita. Venlat Venlojen viestissä oli 814 joukkuetta. Orion Pharma Eläinlääkäreillä oli tänä vuonna kaksi joukkuetta. Hienoa naiset! Joukkueessa yksi suunnistivat Pirkko Taipale, Kirsi Henttu, Kaisa Hartikainen ja Sara Syyrakki, sijoitus 722. Joukkueessa kaksi suunnistivat Virve Salonen-Simpanen, Mirja Huhtinen, Netta Tammisalo ja Riina Nieminen, sijoitus 681. Jukola Jukolan viestissä oli kaikkiaan 1324 joukkuetta. Orion Pharma Eläinlääkäreiden joukkueessa suunnistivat Jyrki Juntunen, Juha-Pekka Jalli, Jukka Houttu, Matti Nyberg, Kalle Savo, Kimmo Elfving ja Matti Tikka. Matti Tikka antaa viimehetken suunnistusohjeita Riina Niemiselle, Netta Tammisalolle ja Mirja Huhtiselle. Matti Nyberg kuuntelee tarkkaavaisena. Suunnistussää oli suotuisa, mitä nyt Jukolan viestin viimeinen viejä sai sateesta osansa. Huollosta vastasi tänä vuonna Mirja Huhtinen. Ensi vuonna Sippu-Jukola suunnistetaan Anjalankoskella, vaihtelevassa metsämaastossa, jota muutamat peltoalueet rikkovat. Lisätietoja: www.jukola2005.net. 376