PERRIER-TALLIN NEWSLETTER tammikuu 2007 Taas ollaan alkupisteessä. Yrityksissä lähdetään täyttämään asetettuja budjetteja. Myös ratsastajana meidän tulisi asettaa jonkunlaiset tavoitteet vuodelle, kenellä se on päästä kilpailemaan toisella oppia jokin uusi asia tai saada parempi tuntuma hevoseen. Tavoite voi olla mikätahansa, kuin itsekullekin tuntuu tarpeelliselta ja mahdolliselta saavuttaa. Mielestäni ilman minkäänlaista itselle asetettua päämäärää ei myöskään tapahdu kehitystä tai muutosta. Se taas on tärkeää, koska paikallaan junnaava asia oli se sitten harrastus tai mikä muu tahansa, alkaa pian tuntua tylsältä tai turhalta. Ratsastajaesittelyssä: Erika Ahkera harjoittelijana tunnettu sekä asioita myös teoriassa miettivä ratsastaja on Erika Lantz. Hän käy kahdesti viikossa harjoittelemassa ratsastusta. Esteratsastuskurssi Joulun välipäivinä pidettiin estekurssi. Ilmoittautuneista muodostettiin kaksi ryhmää, joidenka ratsastajat olivatkin oikein hyviä ja yritteliäitä. Koska ryhmät jäivät kahteen, eivät aivan kaikki halukkaat päässeet tällä kertaa mukaan. Kuva: Kata ja Ressu esteellä Kuvassa: Erika Mikä ikäinen olet ja kauanko olet ratsastanut 11 vuotta ja olen ratsastanut n. 3 vuotta. Et alkanut meillä, missä olet ratsastanut? Aika monessa paikassa. Aloitin Hagnäsissä, sitten ole ratsastanut Hopealla, Kolmikulmassa ja viimeksi Savijärvellä. Mikä ratsastuksessa kiehtoo? En tiedä, se vain on niin hauskaa. Ja ehkä esteratsastus on kaikkein kivointa, mutta kyllä koulukin on mukavaa. Ensimmäisessä vähemmän esteitä ratsastaneiden ryhmässä olivat Heta- MilliVanilli, Erika- PoloPerrier ja Hanna- Irina Toisen ryhmän muodostivat kokeneemmat tytöt Greta-WhinnyBoy, Ingrid- Orlando, Katarina- WalleyLight ja Kata-KaiReelia. Ensimmäisenä päivänä harjoiteltiin lähinnä esteen ylitystä ja tasapainoa ja oikeaa myötäämistä. Ravista ylitettiin in&out-sarjaa, jossa hevoselle tulee useampi hyppy peräjälkeen. Toisena päivänä hypättiin jo laukasta ja harjoiteltiin myös perättäisten esteiden ratsastamista. Huomattiin että vaikeus ei ole esteessä vaan niiden välissä. Mikä on suosikki hevosesi? Pidän kaikista täällä, mutta ehkä Ally ja Vili.
Luokka I oli ristikkoluokka jossa estekorkeus oli noin 40 cm ja välissä oli tarkkuustehtävänä ravimaapuomit. Heta ja Hanna ratsastivat radan tarkasti ja puhtaasti, Erikan Pelle kuumeni sen verran että hänen lähestyessää maapuomeja hevonen ryösti laukalle ja yritti harppoa puomit laukassa. Tästä annettiin 4 virhepistettä. Muut esteet sujuivat parilta virheettä. Luokka II oli 70 cm, arvosteluna kuten luokassa I A:0 eli kaikki puhtaan radan suorittaneet voittavat. Esteet olivat liki kaikki maksimissaan ja rataan kuului 8 estettä. Kuva: Greta ja Vili ponnistavat hyppyyn. Lähtö vähän liian kaukaa esteestä, katso miten Vilin takajalat ovat koukistuneet kuin katapultin jouset. Kolmantena päivänä harjoiteltiin esteradan ratsastamista ja kiinnitettiin erityshuomiota oikeiden teiden seuraamiseen. Hevosista varskinkin Vertti ja Milli olivat ensimmäisenä päivänä varsin kuumina, mutta tasaantuivat kurssin edetessä. Vanha kilparatsu Pelle taas oli välillä kuin hellankoukku kun sen kilpailuvaistot heräsivät esteiden alkaessa tulla peräjälkeen. Rohkeasti Erika kuitenkin ratsasti Pelleä, vaikka välillä vauhtia pääsi kertymään yli nopeusrajoitusten. Vilillä oli tasaisen hauskaa läpi kurssin ja se varsinkin onnistuneen esteen ylityksen jälkeen keikutteli päätään ja teki pieniä pukkihyppyjä, joka ei Gretasta välttämättä tuntunut niin hauskalta kuin Vilistä. Kokeneiden kisaratsutsujen Allyn ja Ressun ratsastajat saivat ne pysymään rauhallisina läpi kurssin taitavalla ratsastuksellaan. Myös nämä kaksi ovat sellaisia, että jos kierrokset pääsevät nousemaan niin sitten on oksat pois. Kuumenemisen varominen ehkä toisaalta näkyi hieman välistä pienenä alitempona. Kuva: suoritusten analysointia videolta. Kuvassa vasemmalta Juuli, Hanna, Erika ja Heta Kaikki II-ryhmän tytöt ratsastivat puhtaan radan. Tosin Vili aiheutti hieman jännitystä verryttelyssä. Ne jotka olivat seuraamassa koulukilpailuja, muistavat kuinka Vili jännitti kilpailutilannetta. Sehän näistä hevosista ainoana ei ole oikeasti kilpaillut koskaan. Niinpä se nytkin kielteli verryttelyssä kun jännitys tuntui kintereissä, ja taisi Gretakin jännittää aikalailla. Mutta varsinaisen suoritusvuoron koittaessa Greta ja Vili tsemppasivat ja tekivät hienon radan puhtaasti. Vilillähän on erinomaiset lahjat estehevoseksi ja sen hypyt ovat parhaimmillaan suuria ja ilmavia (kts vaikka kuvaa) II-ryhmän ratsastajat ovat kaikki sillä tasolla että voisivat taitojensa puolesta aloittaa aluetasolla kilpailemisen. Kurssia näin opettajan näkövinkkelistä oli hyville ja motivoituneille ratsastajille oikein kiva pitää. Kaikki tekivät koko ajan parhaansa ja menivät eteenpäin, mikä on paras kiitos opettajalle Kuva: kilpailuja seurasi runsas yleisö Neljäntenä päivänä oli sitten kilpailujen vuoro ja ratsukoiden määrä näyttää mitä on opittu. Se tehtiin oikeiden kilpailujen omaisesti ja alkoi ratsastajien tutustumisella rataan jalan. Ainoa toivomisen vara jäi siitä, että yllättävän vähän oli innokkaita seuraajia kurssille. Hyvää mallia näyttivät kokeneemmat II-ryhmän tytöt, jotka joka päivä seurasivat myös helpomman ryhmän ratsastukset. Missä olivat kaikki ne, jotka ovat toivoneet enemmän esteitä tunneilla. Katsomalla voi oppia myös paljon. Ja kurssien seuraaminen on ilmaista oppia.
Malmgårdin kartanolle ratsuhevosia Maneesimme käyttöaste entisestään kasvaa kun lähistölle tulee lisää hevosia. Parin kilometrin päässä olevalle Malmgårdin kartanolle on kunnostettu vanhaan talliin tilava ja viihtyisä talli kuudelle hevoselle. Talliin tulee talon omien hevosten lisäksi muutama hoitohevonen. Lisäksi tallin asukkaisiin kuuluu pari vuohta. Hevoset järjestykseen, tuumaa Justus Ensimmäisenä kaikkia tallille tulijoita tervehtii iloisesti pieni mustavalkoinen väkkärä, joka pomppiessaan huolehtii ettei tarvitse enää niin varoa puhtaita housuja. Justus on talli-koirana yleinen JackRussel terrieri. Vain porkkanakauppias ja Joulupukki sitä epäilyttää, ja ne se pyrkii ajamaan pois ärhäkkäästi tontilta. Onneksi Joulu on vain kerran vuodessa, ja porkkanakauppiaskin on harventanut käyntejään Justus on 9-vuotias vaikka moni luulee sitä pennuksi, ja omaa vahvan tallikoirataustan. Sen äiti oli kouluratsastaja Kiki Nybergin koira ja isä hevoskauppias Jukka Rantasen russeli. Justuksen mielestä hevoset on tyhmiä pitkäpäitä, joita sen pitää vahtia ja pitää kurissa. Tallissa ovea kolaava hevonenkin saa nopeasti huomautuksen, yllättävän korkealle hyppäävä Justus ylttää näykkäämään hitaampaa hevostea alahuulesta. Usein se myös istuu keskellä kenttää ja seuraa tunnin kulkua. Justus vahtii tarkasti myös parasta kaveriaan 7- vuotiasta Julle-poikaa, jonka se saattaa koulutaksille aamuisin. Istuu tienposkessa niin kauan kunnes taksi häipyy näkymättömiin poika mukanaan, nousee sitten ylös, venyttelee ja jolkottelee sitten hissukseen kotiin. Taas on yksi päivä saatu alkuun. Teoriassa helppoa: Pohkeenväistö Pohkeenväistö, avoväistö, sulkuväistö. Termejä riittää. Perustunneilla harjoitellaan pääasiassa kahta ensimmäistä, sulkuväistöä mennään kokeneempien kanssa. Käymme tässä nyt läpi pohkeenväistön teoriassa ja seuraavassa kuussa avoväistön. Pohkeenväistössä hevonen on kropastaan ja kaulastaan suora (pitkän sivun suuntainen), asetus poispäin väistön suunnasta (hevonen ei saa kallistella päätään eikä kaula taipua), hevosen sisäjalkojen tulee väistössä astua eteen ja ristiin ulkojalan kanssa. Helpointa väistön harjoittelu on keskeltä uralle päin, ura vetää hevosta jo sinällään puoleensa ja pitkän sivun seinä/aita avulla voi verrata suoruutta. Ratsastaja aloittaa väistön suoristamalla hevosen ja valmistelemalla puolipidätteen avulla hevosen. Hevosen etuosa vie liikettä, ulko-ohjalla säädetään tempoa ja pidetään kaula suorana. Sisäohja asettaa hevosta, mutta tuntuma pidetään kevyenä. Ratsastaja istuu keskellä hevosta suorana. Väistättävä- eli sisäpohje vain hieman satulavyön takana väistättää hevosta. Pohje ei saa jäädä puristamaan hevosta. Paine hellitetään kun hevonen väistää ja liikkeen mukaisesti painetta säädellään. Hevonen väistää pois paineen alta ja jos pohje siitä huolimatta koko ajan puristaa, hevonen pian toteaa homman turhaksi ja lakkaa väistämästä. Ulkopohje on normaalipaikallaan, huolehtii eteenpäin ratsastuksesta sekä hevosen suorana pysymisestä yhdessä ulko-ohjan kanssa. Katseella on tärkeä merkitys tässäkin, katso lopetuspisteeseen jotta väistön linja säilyy. Tavallisimmat virheet: Hevonen ei väistä, kävelee vain ehkä kiihdyttäen eteenpäin. - Väistössä hevosen pitää totella puolipidätteitä, eli se ei saa väistää pohjetta kiihdyttämällä alta. Varmista että hevonen tottelee pidätettä, pysäytä se ja yritä vaikka paikaltaan saada hevonen väistämään sivuttain pohjettasi. Palkitse yksikin askel alkuun. Muista kiittää heti ja aina kun vähänkään hevonen tekee mitä haluat. Ratsastaja taivuttaa kaulan mutkalle, ja hevonen kulkee ulkolapa edellä. - Ohjalla ei voi väistättää hevosta, suorista se ensin ratsastamalla eteen. Tarkista että ulkoapusi. Hevonen väistää takaosa edellä. - Tämä on pahempi virhe kuin se, että etuosa edistää hieman. Tarkista että sisäpohkeesi ei ole liian takana ja muista säädellä painetta. Ulko-ohja voi tarvittaessa johtaa etuosaa väistön suuntaan.
Ratsastaja kallistuu sisäänpäin saadakseen voimaa väistävään pohkeeseen, sisäjalka nousee liian ylös ja taakse kantapää jopa hipoen satulahuopaa. - Muista että kyse ei ole voimasta vaan päinvastoin siitä miten pienellä merkillä saatkaan hevosen väistämään. Ravissa pohkeenväistö on teknisesti hevoselle helpompaa kuin käynnissä. Ravi on kaksitahtinen liike kun taas käynti nelitahtinen. Mutta ratsastajalle käynti usein tuntuu helpommalle, koska siinä ehtii paremmin reagoimaan tapahtumiin ja istunnan ja apujen käyttö on helpompaa tasaisessa käynnissä. Miksi pohkeenväistöä tehdään: - hevoselle se on irrottava liike, sen tasapaino ja joustavuus kehittyy. Lisäksi ratsastajan pohkeen väistäminen on hevosen perusasioita jotta ratsastaminen onnistuu ylipäätään. - Ratsastaja taas oppii apujen yhteisvaikutusta ja koordinaatiota. Kuukauden hevonen Kuukauden hevonen: Espen Perrier syntynyt 28.4.2005, ori isä Fair Play, emä Puck Perrier, emänisä Freir Espen Perrier eli Eppu on väriltään musta ja ilman mitään merkkejä. Nuori ori on luonteeltaan kiltti ja seurallinen. Se on kasvanut mukavasti ja terveenä pysyen. Se liikkuu keveästi ja esittää mielellään liitoravia, myös laukka sujuu siltä tasapainoisesti pienelläkin ympyrällä. Se myös pitää irtohypytyksestä ja kehottamatta loikkii estettä itsekseen. Sen tausta huomioiden ja tämän hetken liikkeellä, on oletettavaa että kouluratsun ura todennäköisin. Eppua onkin havitellut jo muutama kouluratsastaja, mutta katsotaan nyt ja annetaan pojun kasvaa. on Kuva: Eppu tammikuussa 2007 Yläkuva Eppu tammikuu 2007 ja alakuva Eppu kesäkuussa 2005 ruskeassa varsakarvassaan Lukijakysely Tiedotteemme kolmas julkaisuvuosi on aluillaan. Kerro mielipiteesi ja anna ehdotuksia mitä haluaisit siinä olevan. Vastanneiden kesken arvomme 20 euron lahjakortin Agro -HG:n hevostarvikeliikkeeseen Porvoossa. Kyselylomake ohessa. Voit lähettää vastaukset myös epostilla info@perriertalli.fi. Terveisin www.perriertalli.fi PERRIER-TALLIN TIEDOTTEEN
LUKIJAKYSELY 2007 Luen tiedotetta ottamalla paperikopion tallilta Luen tiedotetta netistä M ielestäni tiedote on (ast. 1-5) tylsä erinomainen Parhaita juttuja on: Mitä toivoisin tiedotteeseen: Haluaisin tiedotteen suoraan sähköpostilla, osoitteeni: Osallistun arvontaan, joka suoritetaan 15.2. Nimi: Puhelin: Voittaja julkaistaan helmikuun tiedotteessa.