Sisäasiainministeriö Lausuntoyhteenveto id0557689 1 (11) Tukia Jukka SM 17.12.2013 SM056:00/2012 Hallituksen esitys eduskunnalle rahankeräyslain muuttamisesta Lausunnonantajat Sisäasiainministeriössä valmisteltiin syksyllä 2013 hallituksen esitysluonnos rahankeräyslain muuttamisesta. Esityksessä ehdotettiin muutettavaksi rahankeräyslakia siten, että laissa säädetystä luvansaajayhteisön tarkoituksen yleishyödyllisyyden yksinomaisuusvaatimuksesta luovuttaisiin mutta samalla edellytettäisiin, että rahankeräyksellä hankitut varat on käytettävä yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Esityksessä ehdotettiin lisäksi, että Suomen evankelisluterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon hiippakunnalla sekä yliopistoilla olisi oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä laissa yksilöityyn keräystarkoitukseen. Edellä mainittujen kirkkojen oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä olisi rajoitettu varojen hankkimiseksi diakoniatyön rahoittamiseen ja yliopistojen yliopistolain 2 :n mukaisen toiminnan tukemiseen. Rahankeräysten sallittua enimmäistoimeenpanoaikaa ehdotettiin myös pidennettäväksi nykyisestä kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Tähän liittyen lupaviranomaiselle olisi mahdollisuus peruuttaa lupa, jos tuottojen käyttö luvassa määrättyyn tarkoitukseen ei olisi enää mahdollista. Lisäksi lakiin ehdotettiin tehtäväksi eräitä täsmennyksiä ja teknisiä muutoksia ja toimivalta kiinteistön käyttö- ja omistusoikeuden muutosta koskevissa lupaasioissa ehdotettiin siirrettäväksi sisäasiainministeriöltä Poliisihallitukselle. Sisäasiainministeriö pyysi 18.10.2013 esitysluonnoksesta lausuntoa 91 eri järjestö- ja viranomaistaholta. Lausunnon antoivat oikeusministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, kilpailu- ja kuluttajavirasto, Poliisihallitus, Aaltoyliopisto, Hanken Svenska Handelshögskolan, Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Oulun yliopisto, Taideyliopisto, Vaasan yliopisto, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus, Suomen ortodoksinen kirkko, Avoin ministeriö ry, Electronic Frontier Finland EFFI ry, Jehovan todistajat - uskonnollinen yhdyskunta, Kepa ry, KHT-yhdistys ry ja HTM-tilintarkastajat ry, Maanpuolustuksen Tuki ry, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Marttaliitto ry, Suomen Asiakkuusmarkkinointiliitto ry, Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto ry 1, Suomen kuntaliitto ry, Suomen Lions-liitto ry, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys, Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry, Suomen Punainen Risti, Suomen vapaakristillinen neuvosto SVKN ry 2, Suomen Unicef ry, Suomen yliopistot UNIFI ry, SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry, Valo Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry, Vapaa- 1 Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvosto ry edusti lausunnossaan Helsingin ja Turun juutalaisia seurakuntia. 2 SVKN ry:n jäsenyhteisöt ovat Suomen Adventtikirkko, Suomen Baptistikirkko, Suomen Helluntaikirkko, Suomen Metodistikirkko, Suomen Pelastusarmeija ja Suomen Vapaakirkko. Postiosoite: Käyntiosoitteet: Puhelin: Virkasähköpostiosoite: PL 26 Kirkkokatu 12 Vaihde 071 878 0171 kirjaamo(at)intermin.fi 00023 Valtioneuvosto Helsinki Faksi: Sähköpostiosoite: Vuorikatu 20 071 878 8555 etunimi.sukunimi(at)intermin.fi www.intermin.fi
Sisäasiainministeriö 2 (11) Yleistä lausunnoista ajattelijain Liitto ry sekä useita eri järjestöjä edustanut Vastuullinen Lahjoittaminen ry. 3 Lisäksi sisäasiainministeriö vastaanotti Aalto-yliopiston opiskelijoiden kurssilla "Faktat ja tietoyhteiskuntaviestintä sl 2013" harjoitustyönä valmistellun lausunnon. Yksittäisistä lausunnoista suurimmassa osassa ehdotettuja muutoksia pidettiin perusteltuina. Lausunnoissa esitettiin kuitenkin runsaasti myös keskenään erisuuntaisia näkemyksiä. Merkittävimmät lisäehdotukset koskivat hallinnollisten kulujen sekä keräyskustannusten kattamista keräyksestä saaduilla tuotoilla. Rahankeräysten laajentumista veronkanta-oikeuden omaaviin evankelisluterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkoon sekä valtion rahoituksen turvin toimiviin yliopistoihin vastustettiin joissakin lausunnoissa. Huolta herätti tältä osin myös mahdollinen toimintaympäristön muutos ja sen kielteiset vaikutukset rahaa keräävien kansalaisjärjestöjen toimintaan. Joissakin lausunnoissa katsottiin, että yleishyödyllisyyttä koskevasta yksinomaisuusvaatimuksesta luopuminen saattaa myös johtaa keräystoiminnan laajentumiseen keräystoiminnan luotettavuutta vaarantavalla tavalla. Keräystoiminnan laajentumisen osalta esitettiin myös huoli lupahakemusten määrän kasvusta ja sen vaikutuksesta lupaviranomaisen resurssitarpeisiin. Rahankeräysten toimeenpanoajan pidentämistä pidettiin yleisesti ottaen kannatettavana muutoksena. Toimeenpanoajan pidentämisellä katsottiin olevan myös myönteisiä resurssivaikutuksia. Joissakin lausunnoissa tuotiin esille eriävä näkemys rahankeräystoiminnan pysyttämisestä luvanvaraisena ja viranomaisvalvottuna toimintana. Tältä osin annettiin vaihtoehdoksi ilmoitusmenettelyyn ja avoimeen rahankeräysrekisteriin siirtymistä. Vastakkaisissa näkemyksissä tuotiin esille tärkeys säilyttää kansalaisten luottamus keräysvarojen rehelliseen käyttöön. Tältä osin korostettiin monien rahankeräyksin mahdollistettujen palveluiden roolia hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämisessä. Annetuissa lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen rahaa keräävien järjestöjen toiminnassa. Tätä seikkaa korostivat sekä eräät luvanvaraisuutta puolustavat että eräät sitä vastustavat lausunnonantajat. Lausunnoissa kiinnitettiin huomiota myös muihin kuin muutosehdotusten kohteina oleviin seikkoihin, kuten lupahakemusten pitkiin käsittelyaikoihin ja tähän liittyvään lupaviranomaisen resursointiin sekä rahankeräyslakiin edelleen monin paikoin jääviin tulkinnanvaraisiin säännöksiin. Myös rahankeräyslain rahankeräystilityksiä koskeviin säännöksiin esitettiin muutoksia. Tämän lisäksi myös tarve rahankeräyslainsäädännön laajemmalle tarkastelulle tuotiin joissakin lausunnoissa esille. Lausuntojen suuresta määrästä johtuen kaikkien yksittäisten lausuntojen sisältöä ei ole tarkasteltu tässä lausuntoyhteenvedossa. Seuraavassa on tarkasteltu lausuntopalautteen keskeisintä sisältöä muutosehdotuksittain. 3 Vastuullinen Lahjoittaminen ry edusti lausunnossaan sen jäsenistöstä seuraavia järjestöjä: Amnesty International Suomen osasto ry, Eläinsuojeluliitto Animalia ry, FIDA International, Greenpeace Pohjola ry, HelsinkiMissio ry, Kirkon Ulkomaanavun Säätiö, Kuurojen Liitto ry, Liikunnan Kehitysyhteistyö LiiKe ry, Maailman Luonnon Säätiö - World Wide Fund For Nature, Suomen rahasto, Patmos Lähetyssäätiö, Pelastakaa Lapset ry, Plan Suomi Säätiö, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö, Solidaarisuus, SOS-lapsikyläsäätiö, Suomen lasten ja nuorten säätiö, Suomen Luonnonsuojeluliitto, Suomen Lähetysseura, Suomen Pipliaseura, Suomen Sydänliitto ry, Suomen UN Women ry - Finlands UN Women ry, Suomen World Vision ry, Sylva ry, Syöpäsäätiö, Tuomasyhteisö, UFF U-landshjälp från Folk till Folk Finland rf, Väestöliitto ry ja Zonta International Piiri 20 ry.
Sisäasiainministeriö 3 (11) Yleishyödyllisyyden yksinomaisuutta koskevasta vaatimuksesta luopuminen ja siirtyminen keräystarkoituksen yksinomaiseen yleishyödyllisyyteen (6 ja 7 ) Kilpailu- ja kuluttajaviraston katsoi lausunnossaan, että lain tarkoituksen kannalta oleellista on se, että kerätyt varat tosiasiassa käytetään esitysluonnoksessa ehdotetun mukaisesti yksinomaan yleishyödylliseen tarkoitukseen. Kilpailuneutraliteetin kannalta merkityksellistä on rahankeräyksellä hankittujen varojen käytön valvonta. Rahankeräyksellä saavutettua etua ei tule käyttää yhteisön elinkeinotoimintaan, koska tämä parantaisi perusteettomasti edunsaajan asemaa suhteessa kilpailijoihin. Tasapuolisten kilpailuedellytysten turvaamiseksi Kilpailu- ja kuluttajavirasto piti lausunnossaan kannattavana sitä, ettei rahankeräyksellä saatuja varoja käytetä myöskään yhteisön yleisten hallintokulujen kattamiseen. Mikäli yhteisö poikkeustilanteessa kohdistaa varoja palkkatai sosiaalikuluihin, tulee valvontaviranomaisen varmistua lausunnon mukaan siitä, että yhteisön toiminta on jatkossa yleishyödyllinen tarkoitus huomioon ottaen taloudellisesti kannattavaa. Oikeusministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota siihen, että ehdotettu 6 (keräystarkoitus) ohjaa lähinnä lupaharkintaa. Väärinkäytösten estämisen kannalta olennaisempaa saattaisi olla täydentää rahankeräyksellä saatujen varojen käyttämistä koskevaa 20 :n 1 momenttia esimerkiksi nimenomaisella edellytyksellä siitä, ettei keräysvaroja saa käyttää rahankeräysluvassa määrätyn käyttötarkoituksen ohella muihin kuin keräyksen toimeenpanoa välittömästi palveleviin kohtuullisiin hallinnollisiin kustannuksiin. Työ- ja elinkeinoministeriö kannatti lausunnossaan ehdotettuja muutoksia, koska ehdotukset selkiyttäisivät lupaharkintaa. Keräystarkoitusta koskevalla muutoksella varmistetaan myös se, että rahankeräyksen toimeenpanemisella yksinomaan yleishyödyllistä toimintaa varten ei ole kilpailua vääristävää vaikutusta. Myös sosiaali- ja terveysministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota kilpailuvaikutusten arviointiin ja piti tärkeänä pyrkimystä kilpailuhaittojen minimoimiseen. Valtiovarainministeriö piti lausunnossaan välttämättömänä, että esitysluonnosta korjataan siten, että siitä selkeästi käy ilmi jaottelu vastikkeellisen, rahoitusmarkkinoiden piiriin kuuluvan joukkorahoituksen ja vastikkeettoman, rahankeräykseen rinnastuvan joukkorahoituksen välillä. Valtiovarainministeriö esitti tältä osin myös tekstiehdotuksen yleisperustelujen uudeksi jaksoksi. Marttaliitto ry piti ehdotusta perusteltuna ja yhteiskunnallista kehitystä vastaavana. Myös SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry katsoi lausunnossaan, että ehdotettu muutos on yhdenmukainen rahankeräystoimintaa harjoittavien yhteisöjen toimintaympäristössä tapahtuneiden muutosten kanssa ja vastaa hyvin lain tarkoitukselle asetettuja tavoitteita. SOSTE katsoo, että olennaista on se mihin luvanhakija käyttää lahjoituksena saadut varat eikä se harjoittaako luvanhakija ainoastaan yleishyödyllistä toimintaa. SOSTE ei pidä kuitenkaan esitysluonnoksen perusteluja täysin onnistuneina siltä osin, kun niissä todetaan, että välittömästi keräysvarojen varsinaista käyttötarkoitusta palvelevat hallintokulut tulisi kattaa ensisijaisesti jäsenmaksuilla ja muilla tavoilla saaduilla varoilla. SOSTE katsookin, että sääntelyssä tulisi lähteä siitä, että kohtuulliset/tavanomaiset varainhankinnasta aiheutuneet kulut voidaan aina kattaa
Sisäasiainministeriö 4 (11) varainhankinnan tuotoista. Tavanomaiset kulut ovat erottamaton osa varainhankintaa ja siis sellaisenaan kuuluvat osaksi yleishyödyllistä toimintaa. On yleisesti tunnistettu tosiasia, että varainhankintaa tai muutakaan tuloa kerryttävää toimintaa ei voi harjoittaa ilman, että toiminnasta syntyy kuluja. Jos kulut muodostuvat tavanomaista suuremmaksi, kulut tulisi kattaa muista kuin keräysvaroista, jotta rahankeräyksen toimeenpanoa voidaan pitää yleisen edun kannalta tarkoituksenmukaisena. SOSTE pitää yhdenmukaisen kohtelun periaatteen vuoksi tärkeänä myös sitä, että tavanomaiset hallintokulut ovat aina vähennyskelpoisia keräystuotoista. SOSTE viittaa tältä osin kirkkojen mahdollisuuteen vähentää keräystoiminnan kulut verovaroista. Valo Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry toteaa lausunnossaan, että yleishyödyllistä toimintaa harjoittavilla kansalaisjärjestöillä on nykyään yleishyödyllisen toiminnan rinnalla varainhankinnan muotona myös elinkeinotoimintaa, joka ei kuitenkaan vaaranna niiden yleishyödyllisyysstatusta. Lain tarkoitus huomioon ottaen ja kilpailuneutraliteetti syistä on perusteltua, että rahankeräyslupaa ei kuitenkaan voisi saada tällaiseen elinkeinotoiminnan muodossa harjoitettuun toimintaan. Valo kannatti launnossaan 6 ja 7 :ään ehdotettuja muutoksia tältä osin. Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry kannatti lausunnossaan luopumista yleishyödyllisyyden yksinomaisuusvaatimuksesta. Allianssi totesi tältä osin, että yhteisöjen toimintatavat ovat muuttuneet ja että lainsäädännön on syytä pysyä yhteiskunnan kehityksen tahdissa. Yleishyödyllisille yhteisöille voi tulla myös muunlaisia tarkoituksia ja muita tarkoituksia toteuttavat yhteisöt voivat alkaa toteuttaa myös yleishyödyllisiä tarkoituksia. Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry piti lausunnossaan hyvänä sitä, että rahankeräysoikeus säilyisi esityksen mukaan luvanvaraisena. Lakiin esitetyt muutokset eivät Vala ry:n mukaan ole kuitenkaan riittäviä selkeyttämään nykyisten luvansaajayhteisöjen rahankeräyksiä. VaLa ry esitti, että lain tulee olla siten muotoiltu, että viranomaisten tulkinta on selkeää ja tasapuolista. VaLa ry esitti, että laissa huomioidaan yhteisöjen toiminnan monimuotoisuus ja ammattimaisuus keräystuottojen käytön suhteen. Vala ry katsoi, että myös hallinnolliset kulut tulee voida kustantaa rahankeräyksestä saaduilla tuotoilla. VaLa ry esitti, että lain muutoksilla kehitetään rahankeräyksien toimivuutta sekä edistetään lahjoittamiskulttuuria Suomessa. VaLa ry:n mielestä esitysluonnos ei vastaa keskusteluja ja järjestöille annettuja lupauksia lahjoituskulttuurin kehittämisestä pidemmälle aikavälille. Varainhankinta-ala kehittyy vauhdilla ja uusia tapoja pyytää lahjoituksia innovoidaan koko ajan. Keräystapojen yksityiskohtainen määrittely lupaa haettaessa on Vala ry:n mukaan vanhanaikaista ja muut lait ottavat jo kantaa esimerkiksi hyvään markkinointitapaan ja kuluttajansuojaan. Vala ry katsoo, että viranomaiset tulisi velvoittaa pitämään kansalaisten saatavilla sähköistä, ajantasaista rekisteriä luvan omaavista tahoista ja rahankeräyksistä. Tämä lisäisi Vala ry:n mukaan myös viranomaisen julkista luotettavuutta. Vala ry katsoi lausunnossaan, että rahankeräysten raportointia olisi yhteisöjen kannalta toimivinta käsitellä tilikausittain ja se parantaisi myös valvontaa. Raportointi kuusi kuukautta lupajakson päättymisestä ei ole toimivin tapa ja tätä voitaisiin tarkentaa. VaLa ry esittää, että ministeriössä hyödynnetään mahdollisuutta kehittää rahankeräysten lupahakemusta ja -tilitystä lain 31 :ssä annetun asetuksenantovaltuutussäännöksen mukaisesti.
Sisäasiainministeriö 5 (11) Mannerheimin Lastensuojeluliitto piti lausunnossaan muutosta rahankeräyslupaa hakevan yhteisön tai säätiön yleishyödyllisyyteen perusteltuna ja kannatettavana. Mannerheimin Lastensuojeluliitto esitti harkittavaksi, että yleishyödyllisyyden käsite määriteltäisiin laissa yksityiskohtaisemmin. Mannerheimin Lastensuojeluliitto piti kannatettavana sitä, että rahankeräys saataisiin toimeenpanna varojen hankkimiseksi yksinomaan yleishyödylliseen toimintaan. Mannerheimin Lastensuojeluliitto esitti, että kohtuulliset keräyskulut tulisi voida kattaa keräyksen tuotolla. Suomen vapaakristillinen neuvosto SVKN ry piti lausunnossaan ehdotettuja muutoksia perusteltuina ja oikean suuntaisina. Lausunnossa todetaan, että erityisesti SVKN:n jäsenyhteisöjä ja niiden piirissä toimivia järjestöjä huolestuttanutta uskonnonharjoituksen yleishyödyllisyyden määrittelyä on esitysluonnoksessa täsmennetty. SPR katsoi lausunnossaan, että keräyslupaa hakevan yhteisön tai säätiön yksinomaisesta yleishyödyllisyydestä ei tulisi luopua. Esitetty muutos voi SPR:n mukaan merkittävällä tavalla vaarantaa kansalaisjärjestöjen toiminnan rahoituksen sekä heikentää kansalaisten luottamusta siihen että lahjoitusten avulla tuetaan hyväntekeväisyyttä ja muuta selvästi yleishyödyllistä toimintaa. Muutos johtaa SPR:n mukaan varmasti myös tulkintaerimielisyyksiin eli samaan tilanteeseen, jonka takia lainmuutoshanke käynnistettiin. Lisäksi keräysluvan hakijan yksinomaisesta yleishyödyllisyydestä luopuminen tulee SPR:n mukaan lisäämään keräysluvan hakijoiden määrää merkittävästi. Kepa ry piti lausunnossaan periaatteessa myönteisenä, että rahankeräys säilyy luvanvaraisena ja valvottuna ja kohdistuu yleishyödylliseen toimintaan. Näin voidaan paremmin taata lahjoittajien luottamus rahankeräystä harjoittaviin tahoihin. Luvanvaraisuus ei kuitenkaan saisi merkitä luvanhakijoille kohtuutonta hallinnollista taakkaa. Esimerkiksi järjestöjen olemassa olevia raportointikäytäntöjä tulisi Kepa ry:n mukaan hyödyntää mahdollisimman pitkälle. Kepa ry toivoo selkeyttä yleishyödyllisen toiminnan ja vastikkeettomuuden tulkintoihin. Sekä itse rahankeräysten että niillä rahoitettavien yleishyödyllisten toimintojen hyvä hallintotapa edellyttää yleensä myös kustannuksia, ja rahankeräysten tulisi Kepa ry:n mukaan voida kattaa tuotoillaan myös kohtuulliset hallintokulut. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä (7 ) Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkohallitus kannatti lausunnossaan rahankeräysoikeuden myöntämistä evankelis-luterilaiselle kirkolle mutta piti tarkoituksenmukaisempana, että esitysluonnoksesta poiketen rahankeräyslupa voitaisiin hiippakuntien sijaan myöntää seurakunnille, seurakuntayhtymälle ja Kirkon diakoniarahastolle. Seurakuntarakennetta koskevien kirkolliskokouksen linjausten mukaan kaikki seurakunnat tulisivat tulevaisuudessa kuulumaan seurakuntayhtymiin ja alueellisten rahankeräysten toteuttaminen onnistuisi hallinnollisesti tehokkaasti seurakuntayhtymissä niin seurakuntien kuin lupaviranomaistenkin kannalta. Kirkkohallitus katsoi lausunnossaan, että seurakuntien ohella rahankeräysmahdollisuus tulisi olla myös Kirkkohallituksella. Tällöin kirkon valtakunnallisena toimijana Kirkon diakoniarahasto voisi niin haluttaessa olla ainoa keräyksen toimeenpanija evankelis-luterilaisessa kirkossa, mikä olisi avustus-, lupahakemus- ja rahankeräystilitysten sekä seurannan kannalta hallinnollisesti toimivin ratkaisu.
Sisäasiainministeriö 6 (11) Suomen ortodoksinen kirkko totesi lausunnossaan, että hallituksen esitys rahankeräyslain muuttamiseksi on tarpeellinen ja hyvin perusteltu muutos lakiin. Ortodoksinen kirkko pitää hyvänä, että esityksessä on otettu huomioon kirkon mahdollisuus kerätä varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin hiippakuntien kautta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto piti lausunnossaan rahankeräysten toimeenpanon mahdollistaminen evankelis-luterilaiselle ja ortodoksiselle kirkolle perusteltuna, koska diakoniatyö vastaa käytännössä yleishyödyllistä toimintaa. Kilpailuja kuluttajavirasto ei tässä vaiheessa havainnut kirkkojen rahankeräysmahdollisuudella olevan merkittäviä kilpailuvaikutuksia. Marttaliitto katsoi lausunnossaan, että ehdotus kirkkojen rahankeräysoikeudesta ei horjuta keräystoiminnan uskottavuutta vaikka saattaakin toki vaikuttaa perinteisten kerääjien keräystuloksia heikentävästi. Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry katsoi lausunnossaan, että lakiin kaavailtu luvansaajajoukon laajennus aiheuttaa pohdintaa julkisen sektorin ja kolmannen sektorin rooleista yhteiskunnassa. UNICEF piti lausunnossaan rahankeräysoikeuden laajentumista kirkkoihin perusteluineen ja rajauksineen ymmärrettävänä mutta piti asiaa sellaisena merkittävänä poliittisena linjanmuutoksena, jonka yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi vaatisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry ei puoltanut lausunnossaan sitä, että kirkoille ja yliopistoille annetaan oikeus toimeenpanna rahakeräyksiä. Yliopistojen toiminnan rahoitus tulee pääsääntöisesti valtiolta ja kirkoilla on oikeus verojen keräämiseen toimintansa rahoittamiseksi. SOSTE:n mukaan ei ole täysin ongelmatonta, että sama taho, jolla on oikeus verojen keräämiseen voi samanaikaisesti kerätä rahaa yleisöön vetoamalla. Tällöin keräyksien tuotolla tosiasiallisesti rahoitettaisiin toimintaa, joka muutoin tulisi veroilla maksettavaksi. Valo Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry ei pitänyt lausunnossaan yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankintaa koskevan lainsäädännön kokonaiskuvassa toivottavana, että eri luvan saajia kohdellaan eri tavalla. Kirkolla on varainhankinnan merkittävimpänä muotona verotusoikeus sekä lisäksi oikeus kerätä kolehtia. Yliopistojen varainhankintaa helpottaa niille annettuihin lahjoituksiin liittyvä verovähennysoikeus. Vastaavia helpotuksia ei useimmilla kansalaisjärjestöillä ole. Mannerheimin Lastensuojeluliitto piti lausunnossaan seurakuntien työtä tärkeänä mutta katsoi kuitenkin, että keräyslupaa ei tule edelleenkään myöntää sellaisille yhteisöille, joilla on verotusoikeus. Kirkkoja lähellä olevat yhdistykset voivat voimassa olevan rahankeräyslain mukaan toteuttaa rahankeräyksiä, seurakunnilla on oikeus kerätä kolehtia eikä rahankeräyslain laajentamista hiippakunnille voida siten pitää Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan perusteltuna. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys piti lausunnossaan ongelmallisena kirkkojen rahankeräysoikeuden toteuttamista niiden verotusoikeuden vuoksi. Kirkkojen voidaan tältä osin katsoa saavan etua vapaaehtoisvaroin keräyksiä toteuttaviin yhdistyksiin ja järjestöihin verrattuna. Lausunnossa katsottiin
Sisäasiainministeriö 7 (11) kirkkojen voivan myös mahdollisesti saavan etua siitä, että aikaisemmin verovaroilla kustannettavat avustukset ohjautuvat vastaisuudessa muuhun toimintaan. Lausunnossa tuotiin esille myös huoli siitä, että keräystoiminnan laajentuminen ei välttämättä johda lahjoittajien määrän kasvuun mikä voi merkitä toiminnan siirtymistä nopeilta ja motivoituneilta vapaaehtoisjärjestöiltä verovaroilla toimiville kirkko-organisaatioille. Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry oudoksui lausunnossaan rahankeräysmahdollisuuden antamista yhteisöille, joilla on sekä verotusoikeus että rahankeräyslaissa erikseen mainittu mahdollisuus kerätä kolehtia vaikka piti diakoniatyötä sinänsä merkittävänä ja arvokkaana toimintana. SPR totesi lausunnossaan, että muutoksen valmistelutyössä ei ole selvitetty ollenkaan sitä, miten rahankeräystoiminnan merkittävä laajentaminen vaikuttaa kolmannen sektorin kansalaisjärjestöjen tulevaisuuden toimintamahdollisuuksiin. Avustustyön kannalta taloudellisten voimavarojen vähentyminen voi SPR:n mukaan johtaa siihen, että esimerkiksi valtakunnallinen läsnäolo paikallisyhteisöissä eri puolilla Suomea vähenee. Tällä on merkittäviä vaikutuksia siihen miten järjestö pystyy tukemaan vapaaehtoistoimijoitaan esimerkiksi lähiyhteisöjen turvallisuuteen, jaksamiseen ja huolenpitoon liittyvissä kysymyksissä. Tämä kehitys ei vastaa niihin odotuksiin, joita järjestöihin kohdistuu. SPR ja useat muut rahankeräyksillä toimintaansa rahoittavat järjestöt mainitaan lukuisissa valtakunnallisissa ja alueellisissa strategioissa niinä toimijoina, joiden merkitys koko yhteiskunnan turvallisen kehityksen ja hyvinvoinnin turvaajina kasvaa ja joiden varaan esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomen maaseutukylien elinmahdollisuuksia tulevaisuudessa rakennetaan. SPR katsoo lausunnossaan, että kirkot ja yliopistot ovat jo muun lainsäädännön perusteella varainhankinnassa erityisasemassa. Kolehtien kautta kirkot voisivat siis saavuttaa saman tavoitteen kuin rahankeräyslain muutoksella tavoitellaan. Seurakuntien kautta toteutettavissa keräyksissä keräyskulut kohdentuisivat muualle kuin keräysluvan saajalle (hiippakunta). SPR esittää lausunnossaan, että veronkanto-oikeuden tai lahjoitusten verovähennysoikeuden omaavat toimijat rajataan rahankeräysoikeuden ulkopuolelle. SPR toteaa, että esitysluonnoksen mukaan seurakunnat eivät voi käyttää keräysvaroja lakisääteisiin menoihin, kirkkorakennusten korjaamisiin tai palkkoihin mutta käytännössä niin kuitenkin kävisi, koska mahdolliset keräystuotot korvaisivat osaltaan nyt esimerkiksi kirkollisverovaroilla toteutettua diakoniatyötä. Mikäli rahankeräystä toteuttaa sellainen taho, jolla on myös veronkanto-oikeus, tulee lisäksi esimerkiksi keräyskulujen vertailtavuus ja avustuksen käytön seuranta vaikeammaksi. SPR toteaa lausunnossaan, että valmistelutyössä ei ole paneuduttu siihen yhteiskunnallisesti merkittävään kysymykseen, miten keräysoikeuden laajentaminen veronkanto-oikeuden omaavien yhteisöjen suuntaan tulee jatkossa tarkoittamaan ja esittää kysymyksen, voidaanko kunnille, kuntainliitoille ja koulutusyhtymille jatkossa myöntää keräyslupa hallinnollisella päätöksellä, kun luvansaajayhteisön ei enää tulevaisuudessa tarvitse olla yksinomaan yleishyödyllinen. Suomen Kuntaliitto ry katsoi, että myös kunnilla tulisi voida olla oikeus rahankeräyksen toimeenpanemiseen silloin, kun kunta hoitaa muita kuin lakisääteisiä tehtäviä. Suomen Kuntaliitto ry katsoo, että ei ole esitetty perusteluja sil-
Sisäasiainministeriö 8 (11) le, miksi kunta ei voisi olla rahankeräyksen järjestäjänä useissa erilaisissa tapauksissa. Yliopistojen oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä (7 ) Kaikki lausunnon antaneet yliopistot pitivät perusteltuna niiden rahankeräysoikeuden mahdollistamista esitysluonnoksessa ehdotetulla tavalla. Lausunnoissa asiaa perusteltiin erityisesti yliopistojen laaja-alaisen varainhankinnan jatkuvalla luonteella. Vaasan yliopisto katsoi lausunnossaan, että lakiesityksessä mainittua keräystarkoitusta yliopistolain 2 :n mukaisen toiminnan tukemiseen on syytä tulkita väljästi, koska vapaa tutkimus ja tieteellinen ja taiteellinen sivistys ovat laajoja käsitteistä. Opetus- ja kulttuuriministeriö piti lausunnossaan välttämättömänä, että yliopistojen mahdollisuus toimeenpanna rahankeräyksiä lakisääteisten tehtäviensä tukemiseen varmistetaan esityksen mukaisesti. Jotta tulkintaongelmilta vältyttäisiin jatkossakin, esityksen perusteluissa tulisi mainita nimenomaisesti, että ehdotetussa 6 :ssä tarkoitettu yliopistolain 2 :n mukaisen toiminnan tukeminen kattaa myös varojen keräämisen yliopiston pääomarahastoon, kun pääoman tuotto kohdennetaan yliopistolain 2 :n mukaisen tehtävän tukemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö toi lausunnossaan esille myös ammattikorkeakoulu-uudistuksen toisen vaiheen valmistelun ja siihen liittyvän ammattikorkeakoulujen oikeudellisen aseman uudistamisen Uudistuksessa on tarkoitus tehdä ammattikorkeakouluista itsenäisiä osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä. Ammattikorkeakouluja koskevassa laissa säädettäisiin nimenomaisesti, että ammattikorkeakoulut olisivat yleishyödyllisiä yhteisöjä. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, että ammattikorkeakoulu-uudistuksen yhteydessä tulee varmistaa myös uusimuotoisten ammattikorkeakoulujen oikeus rahankeräysten toimeenpanemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti lisäksi, että rahankeräyslain 6 ja 7 :ää muutettaisiin yliopistoja vastaavalla tavalla siten, että myös Suomen Kansallisteatterilla ja Suomen Kansallisoopperalla olisi oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä varojen hankkimiseksi niiden toiminnan tukemiseen. Oikeusministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota esitysluonnoksen perusteluiden kohtaan, jossa täsmennetään, ettei keräysvaroja saisi käyttää yliopistojen harjoittaman liiketoiminnan tukemiseen. Oikeusministeriö toteaa tältä osin, että yliopisto voi yliopistolain 5 :n mukaan harjoittaa vain sellaista liiketoimintaa, joka tukee sen lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Säätiöyliopiston liiketoiminta voi tukea muitakin kuin sen lakisääteisiä tehtäviä. Oikeusministeriö toteaa, että jatkovalmistelussa on syytä tehdä selkoa siitä, miten rahankeräysoikeuden ulkopuolelle jäävä liiketoiminta on erotettavissa yliopistojen perustehtävistä. Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoi lausunnossaan, että yliopistolain 2 :n mukaiset keräystarkoitukset voidaan lukea yleishyödyllisen, sivistyksellisen toiminnan piiriin kuuluviksi. Kilpailu- ja kuluttajavirasto ei tässä vaiheessa havainnut yliopistojen rahankeräysmahdollisuudella olevan merkittäviä kilpailuvaikutuksia. Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry piti lausunnossaan yliopistojen rahankeräysoikeuden toteuttamista tarpeellisena muutoksena, ottaen huomioon yli-
Sisäasiainministeriö 9 (11) opistojen jo aikaisemmin yliopistolain uudistuksen yhteydessä toteuttama varainhankinta. Marttaliitto ry katsoi, että ehdotus yliopistojen rahankeräysoikeudesta ei horjuta keräystoiminnan uskottavuutta vaikka saattaakin toki vaikuttaa perinteisten kerääjien keräystuloksia heikentävästi. Sosiaali- ja terveysministeriö kiinnitti lausunnossaan huomiota rahankeräystoiminnan laajentumiseen ja esitti lausunnossaan kysymyksen siitä, onko rahankeräys ylipäänsä tarkoituksenmukainen tai paras tapa rahoittaa tietyntyyppistä toimintaa ottaen huomioon toiminnan laajentumiseen liittyvät väärinkäytösriskit. Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry katsoi lausunnossaan, että lakiin kaavailtu luvansaajajoukon laajennus aiheuttaa pohdintaa julkisen sektorin ja kolmannen sektorin rooleista yhteiskunnassa. SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry ei puoltanut lausunnossaan sitä, että kirkoille ja yliopistoille annetaan oikeus toimeenpanna rahakeräyksiä. Yliopistojen toiminnan rahoitus tulee pääsääntöisesti valtiolta ja kirkoilla on oikeus verojen keräämiseen toimintansa rahoittamiseksi. SOSTE:n mukaan ei ole täysin ongelmatonta, että sama taho, jolla on oikeus verojen keräämiseen voi samanaikaisesti kerätä rahaa yleisöön vetoamalla. Tällöin keräyksien tuotolla tosiasiallisesti rahoitettaisiin toimintaa, joka muutoin tulisi veroilla maksettavaksi. Valo Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry ei pitänyt lausunnossaan yleishyödyllisten yhteisöjen varainhankintaa koskevan lainsäädännön kokonaiskuvassa toivottavana, että eri luvan saajia kohdellaan eri tavalla. Kirkolla on varainhankinnan merkittävimpänä muotona verotusoikeus sekä lisäksi oikeus kerätä kolehtia. Yliopistojen varainhankintaa helpottaa niille annettuihin lahjoituksiin liittyvä verovähennysoikeus. Vastaavia helpotuksia ei useimmilla kansalaisjärjestöillä ole. UNICEF piti rahankeräysoikeuden laajentumista yliopistoihin perusteluineen ja rajauksineen ymmärrettävänä mutta piti asiaa sellaisena merkittävänä poliittisena linjanmuutoksena, jonka yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi vaatisi laajemman yhteiskunnallisen keskustelun. SPR päätyy lausunnossaan vastustamaan rahankeräysoikeuden laajentumista yliopistoihin. Yliopistot saavat pääosan rahoituksestaan suoraan valtiolta. Lisäksi lahjoituksille on määritelty verovähennysoikeus. 4 Rahankeräysten enimmäistoimeenpanoajan pidentäminen (8 ) UNICEF piti lausunnossaan toimeenpanoajan pidentämistä oikeansuuntaisena ja keräysten käytännön toimeenpanoa helpottavana asiana mutta piti järkevämpänä siirtymistä suoraan toistaiseksi voimassa oleviin keräyslupiin. Myös SPR näki myönteisenä keräysluvan voimassaoloajan pidentämistä mutta piti perusteltuna sitä, että vakiintuneet toimijat saisivat toistaiseksi voimassa olevan keräysluvan. 4 Katso tältä osin myös SPR:n kannanotto rahankeräysoikeuden laajentumisesta edellä kohdassa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon oikeus toimeenpanna rahankeräyksiä (7 ).
Sisäasiainministeriö 10 (11) Muut ehdotetut muutokset Yliopistot pitivät lausunnoissaan yleisesti toimeenpanoajan pidentämistä perusteltuna erityisesti ottaen huomioon varainhankintaan liittyvän ylipistojen pitkäjänteisen toiminnan ja kehittämisen. Opetus- ja kulttuuriministeriö kannatti lausunnossaan rahankeräysten sallitun enimmäistoimeenpanoajan pidentämistä kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoi, että säännöksen soveltamiskäytännössä tulee huomioida yliopistojen varainhankinnan jatkuva luonne ja tarve järjestää samanaikaisesti useita rahankeräyksiä yliopistolain 2 :n mukaisten tehtävien tukemiseen. Opetus- ja kulttuuriministeriö ehdotti lausunnossaan, että esityksen perusteluissa olisi syytä mainita yliopistojen rahankeräys yhtenä esimerkkinä tilanteesta, jossa on hakijan toiminnan ja keräyksen tarkoituksesta johtuva perusteltu syy myöntää keräyslupa viiden vuoden määräajaksi. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi lausunnossaan, että lähtökohtaisesti lupa tulisi myöntää vain ajaksi, joka on tarkoituksenmukaista ja että ehdotettu luvan peruuttamismahdollisuus on tärkeä keino estää väärinkäytöksiä erityisesti silloin, kun on kyse pitkäkestoisista luvista. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi lisäksi olevan tärkeää, että myönnetyn luvan jatkamisedellytyksiä arvioitaisiin lupakauden kuluessa. Vastuullinen Lahjoittaminen VaLa ry katsoi lausunnossaan, että esitetty toimeenpanoajan pidennys on myönteinen kehitys, mutta sen muotoilu jättää vahvan tulkinnan mahdollisuuden viranomaiselle. Valo Valtakunnallinen liikunta- ja urheiluorganisaatio ry piti lausunnossaan toivottavana, että käytäntö muodostuu sellaiseksi, että vakiintuneille rahankeräystoimijoille voidaan maksimiaika myöntää käytännössä automaattisesti. Suomen Lions-liitto ry piti lausunnossaan kannatettavan keräysajan pidentämistä mutta toivoi tarkennusta lakiesitykseen koskien luvan peruuttamista tai ainakin yksityiskohtaisempia perusteluja sille, missä tilanteissa lupa voidaan peruuttaa. Marttaliitto ry piti lausunnossaan toimeenpanoajan pidentämismahdollisuutta perusteltuna ja totesi tältä osin, että monelle yleishyödylliselle yhteisölle rahankeräys on käytännössä vakiintunut ja jatkuva tapa kerätä varoja yleishyödyllisen toiminnan toteuttamiseksi. Kepa ry katsoi lausunnossaan, että järjestöjen kannalta esityksen suurin parannus nykyiseen lakiin nähden on enimmäistoimeenpanoajan pidennys nykyisestä kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Kepa ry esitti, että myös pienten kehitysyhteistyötä tekevien järjestöjen kohdalla enimmäistoimeenpanoaika voisi olla vähintään kolme vuotta, jolloin aika olisi yhtenevä ulkoministeriön myöntämän rahoituksen enimmäisajan kanssa. Kilpailu- ja kuluttajavirasto piti lausunnossaan kiinteää omaisuutta koskevien päätösten keskittämistä Poliisihallitukselle tarkoituksenmukaisena lupa- ja valvontakäytännön johdonmukaisuuden turvaamiseksi. Asioiden keskittäminen yhdelle lupaviranomaiselle helpottaa viraston lausunnon mukaan myös rahankeräystä harjoittavien yhteisöjen hallinnollista taakkaa ja selkeyttää viranomaiskäytäntöjen yhtenäisyyttä. Sosiaali- ja terveysministeriö katsoi muutok-
Sisäasiainministeriö 11 (11) sen olevan luonteeltaan sisäasiainministeriön sisäistä työnjakoa uudelleen määrittelevä. Oikeusministeriö totesi tältä osin, että esitysluonnoksesta ei käy ilmi, onko sisäasiainministeriön lausunnolle kiinteistön käyttötarkoituksesta tarkoitus antaa oikeudellisesti sitova luonne vai voisiko Poliisihallitus poiketa siitä. Oikeusministeriö toteaa, että ehdotusta on tältä osin tarkennettava. Kiinteän omaisuuden hankkimiseksi toimeenpantaviin rahankeräyksiin (esim. Lastensairaala 2017 -keräys) tyypillisesti liittyvien merkittävien taloudellisten ja yhteiskunnallisten intressien vuoksi toimivallan siirtämistä ministeriötasolta alemmalle viranomaiselle olisi oikeusministeriön mukaan vielä aiheellista harkita. Oikeusministeriö katsoi lausunnossaan, että muutettavaksi ehdotetun 23 :n (rahankeräysluvan peruuttaminen) suhde jää epäselväksi 20 :n 1 momentin säännökseen käyttötarkoituksen muuttamisesta vastaavassa tilanteessa. Lisäksi oikeusministeriö kiinnitti lausunnossaan yleistä huomiota rahankeräyksiin liittyviin rangaistussäännöksiin kriminalisointiperiaatteiden näkökulmasta.