Kansanedustaja Eeva-Johanna Elorannan pitämä puhe 10.4.2014 Varissuon kirkossa Turvallinen ja arvokas vanhuus jokaiselle, Ikä Arvokas-projektin johdantopuheenvuoro 10.4.2014 Varissuon kirkossa lämmin kiitos kutsusta puhumaan tänne Ikä Arvokas -hankkeen aloitusseminaariin. Tällä hienolla projektilla on erittäin ajankohtaisena tavoitteena ikääntyneiden huonoosaisuuden johtuvan eristäytyneisyyden vähentäminen ja osallisuuden edistäminen omaan elämään, yhteisöihin ja palveluihin. Jokaisella ihmisellä pitää olla oikeus turvalliseen ja arvokkaaseen vanhuuteen ja turvalliseen ikääntymiseen. Hyvä ikääntyminen merkitsee ikäihmisen ihmisarvon kunnioittamista. Ikääntyvän pitää voida elää täyttä elämää. Siksi meidän tehtävämme on vahvistaa ikääntyvien mahdollisuutta liikkua, elää normaalia arkea, käydä harrastuksissa, tavata ystäviä jne. Ikääntyvien ihmisten toimintakyvyn turvaamiseksi ja osallisuuden lisäämiseksi me tarvitsemme toimia yhteiskunnan kaikilla sektoreilla: kaavoituksesta rakentamiseen ja kulttuurista liikennesuunnitteluun. Se on asumisen ja ympäristön esteettömyyttä, asuinympäristön turvallisuutta, liikenteen toimivuutta, lähipalveluiden saatavuutta, harrastusmahdollisuuksien tarjoamista, taloudellisten mahdollisuuksien turvaamista, liikuntaan, tietotekniikan käyttöön tai minkä tahansa uuden oppimiseen kannustamista, sosiaalisten suhteiden mahdollistamista. Ikä Arvokas-hanke on arvokas apu ikääntyneiden osallisuuden vahvistamiseen. Vanhuuden pitäisi olla ihmisen elämässä hyvää aikaa. Kansainvälisessä vertailututkimuksessa, jossa mitattiin vanhusten toimeentuloa, terveyttä, koulutusta ja työllistymistä sekä elinympäristöä todettiin, että Suomi on muihin pohjoismaisiin naapureihinsa verrattuna hieman eri sarjassa. Ruotsi sijoittui ensimmäiseksi ja Norja toiselle sijalle, kun taas Suomi löytyi vasta sijalta 15. Maamme sijoitusta heikensivät vanhempien ihmisten heikko koulutus ja erityisesti naisten pienet eläkkeet. Myös odotettavissa olevan eliniän terveet vuodet ovat Suomessa lyhyemmät kuin muissa maissa. Tällä hetkellä ikääntyneet ihmiset elävätkin hyvin erilaissa elämäntilanteissa ja olosuhteissa. Valtaosa vanhuksista voi hyvin ja tulee toimeen taloudellisesti ainakin kohtuullisesti. He ovat omatoimisia, asuvat kotioloissa ja palvelutaloissa, osallistuvat sosiaaliseen elämään ystävien ja omaisten kanssa.
Kaikilla ei kuitenkaan mene näin hyvin. Yksinäisyys, taloudelliset vaikeudet, liikuntarajoitteet ja muistihäiriöt voivat johtaa eristäytyneisyyteen etenkin, jos palvelut eivät toimi. Nykyään monet iäkkäät jäävät yksin ja kärsivät yksinäisyydestä eivätkä he aina osaa tai ymmärrä hakea tarvitsemaansa apua. Hyvä ikääntyminen merkitsee sitä, että ikäihmisellä on mahdollisuus sekä yksityisyyteen ja autonomiaan että mahdollisuus olla mukana itselle tärkeissä yhteisöissä ja yhteisessä toiminnassa. Ikä Arvokas-hanke voi olla arvokkaana apuna tässä. Meidän pitää olla todella iloisia siitä, että hyvinvointiyhteiskuntamme kehityksen myötä elämme entistä pitempään ja entistä terveempänä. Tämä on hieno asia. Tosi asia on kuitenkin, että tämä luo meille myös haasteita. Viime kesänä voimaan tullut vanhuspalvelulaki eli laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista ilmentää eduskunnan tahtoa siitä, millä tavalla iäkkäiden ihmisten palvelujen tarpeeseen tulee vastata ja miten heitä pitää asiakkaina kohdella. Laki sisältää uudenlaista ajattelua, joka näkee ikääntyvät ihmiset yhteiskunnan voimavarana ja nostaa esiin heidän laaja-alaisen hyvinvointinsa turvaamisen, osallisuuden ja aktiivisuuden. Ikääntyvät ihmiset ovat aktiivisia toimijoita ja sosiaalisesti kestävän yhteiskunnan kivijalka. Tämä pitää ymmärtää kaikessa päätöksenteossa ja yhteiskunnassa ylipäätään. Se edellyttää myös asennemuutosta. Ikääntymisen näkeminen laajasti tarkoittaa, ettei vanhuspalvelulaissakaan ole kyse suppeasti vain sosiaali- ja terveydenhuollosta. Lähtökohtana on, että yhteiskunnan on kehitettävä erilaisia toimia kaikilla sektoreilla ja eri hallinnonaloillaan. Se tarkoittaa niin yhdyskuntasuunnittelua, kaavoitusta, rakentamista kuin palveluitakin. Ikääntyvällä ihmisillä on oltava oikeus monipuoliseen arkiseen elämään, osallisuuteen, vaikutusmahdollisuuksiin ja turvalliseen vanhuuteen. Laissa yhtenä punaisena lankana on ikääntyvän ihmisen toimintakyvyn tukeminen. Toimintakyky on käsitteenä erittäin monialainen. Voimme ajatella, että toimintakykyyn kuuluvat ihmisen terveys ja liikuntakyky ja kyky ajatella, ymmärtää sekä aistia. Siihen liittyy myös olennaisesti ihmisen osaaminen, hänen sosiaaliset suhteensa ja kykynsä kommunikoida sekä ihmisen motivaatio toimia. Toimintakyvyn tukeminen ja ennaltaehkäisy ovatkin ikääntyneiden kannalta avainasioita. Seuraava 90 -vuotiaan Edla-rouvan lausahdus ikäihmisten kuntosalilta kiteyttääkin lain tavoitteen: Tässä minä punttia nostelen, jota jaksan soppani keittää. Huushollini hoidan itse. Ikääntyneen tuleekin saada oikeanlaisia palveluita ja apua niin paljon, että hän pystyy elämään mahdollisimman pitkään toimintakykynsä säilyttäen.
Tulee muistaa, että varmin tapa vanhentua ja saada erilaisia kremppoja, on olla liikkumatta. Kun tuemme ajoissa ikääntyneen väestön toimintakykyä, parannamme samalla myös ikäihmisten elämänlaatua. Vanhuspalvelulain toisena tärkeänä tavoitteena on, ikäihmisten osallisuuden parantaminen. Hyvin voivat seniorikansalaiset ovat merkittävä voimavara koko yhteiskunnalle. Heillä on mahdollisuus antaa tukea ja jakaa elämänkokemustaan myös nuoremmille sukupolville. Näen Ikä Arvokas-hankkeella tärkeitä yhtymäkohtia näihin tavoitteisiin. Vanhuslaki vahvistaa ikääntyvien oikeuksia ja heidän asemaansa eri palveluiden käyttäjinä. Ikääntyvää ihmistä on aidosti kuunneltava ja hänen sekä hänen omaistensa mielipiteitä on aidosti kuultava ja huomioitava. Myös vanhusneuvostoista tulee lakisääteisiä ja niillä on vahvempi rooli vaikuttaa ikääntyviä koskevaan päätöksentekoon. Vanhuspalvelulaki edellyttää, että vanhusneuvostot otetaan mukaan kunnan toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan kaikissa ikääntynyttä väestöä koskevissa asioissa. Osallisuuden vahvistamisen tulee olla aitoa ja vaikuttavaa. Vanhusneuvostot voisivatkin olla tärkeä yhteistyökumppani myös Ikä Arvokas-projektille? Vanhuspalvelulain tavoitteena on siis terveen, toimintakykyisen ja osallistuvan ikääntymisen edistäminen. Se avaa oven ikäystävälliseen yhteiskuntaan, jossa kaikenikäiset suomalaiset ovat yhtä arvokkaita ja ainutkertaisia. Vanhuspalvelulain pykälä 14 onkin oma suosikkipykäläni. Siinä todetaan, että pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa turvaavat sosiaali- ja terveyspalvelut on toteutettava niin, että iäkäs henkilö voi kokea elämänsä turvalliseksi, merkitykselliseksi ja arvokkaaksi ja että hän voi ylläpitää sosiaalista vuorovaikutusta sekä osallistua mielekkääseen, hyvinvointia, terveyttä ja toimintakykyä edistävään ja ylläpitävään toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä. Vanhustyön keskusliiton tuore tutkimus on tuonut julki huolemme, nimittäin yli 75- vuotiaiden jäämisen tietoyhteiskunnan ulkopuolelle. Palvelut niin yrityksissä kuin julkisella puolellakin siirtyvät verkkoon, vaikka Suomessa on ainakin 300 000 ikäihmistä, jolla ei ole käytössään tietokonetta. Tutkimuksen mukaan yli 75-vuotiaista vain joka viides on käyttänyt internetiä. Ikäihmisille tulisikin opettaa sähköisten palveluiden ja laitteiden käyttämistä nykyistä paremmin. Palveluiden ja laitteiden käytettävyyteen pitäisi myös kiinnittää kunnolla huomiota. Laitteita voisi myös olla käytettävissä palvelukeskuksissa. Voisiko Ikä Arvokas-hanke tarjota apua myös näihin ongelmiin?
Täytyy muistaa, että eläkkeelle jäämisen jälkeen 65-vuotiaalla suomalaisella on edessään parhaimmillaan kahdenkymmenen, jopa yli kolmenkymmenen vuoden tulevaisuus. Ei siis ole yhdentekevää, millaiseksi tämä elämän viimeinen kolmannes muodostuu. Myös kulttuurin ja taiteen keinoin voidaan edistää terveyttä ja hyvinvointia sekä lisätä osallisuutta yksilön, yhteisön ja yhteiskunnan tasoilla. Suomalaisen ikääntyviä koskevan tutkimuksen mukaan kulttuuriharrastukset, ja erityisesti musiikkiharrastus on osoittautunut merkittäväksi hyvinvointia lisääväksi tekijäksi. Jyväskylän yliopistossa tehdyn seurantatutkimuksen tulosten mukaan taide- ja kulttuuriharrastukset ennustavat pitkäikäisyyttä. Myös kulttuuri- ja taideharrastamisen tiedetään olevan yhteydessä terveyteen, ennustavan pidempää elinikää ja ehkäisevän muistisairauksia. Tiede osoittaa meille, että nämä hyvät ja halvat keinot saattavat näkyä niinkin vahvassa terveyden ja hyvinvoinnin kohentumisessa, kuin korkean eliniän saavuttamisessa. Ikä Arvokas-hankkeessa voitaisiin miettiä myös sitä miten ikäihmiset saadaan kulttuurin pariin. Oma suosikkini eläkeläisten järjestötoiminta on yksi vahva tukijalka suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa. Eri järjestöt tekevät arvokasta työtä ikäihmisten parissa sekä heidän eteensä. Eläkeläisten järjestöissä tavataan tuttuja, harrastetaan monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti, matkustellaan, liikutaan, jutellaan, parannetaan maailmaa ja muistellaan menneitä. Lyhyesti sanoen: vietetään laatuaikaa hyvässä seurassa yhdessä muiden kanssa. Toivon, että Ikä Arvokas-hanke voi olla tärkeänä linkkinä eläkeläisten järjestötoiminnan ja yksinäisten, syrjäytyneiden ja eristyneiden vanhusten välillä. Niin, että saadaan myös yksinäiset vanhukset tämän mukavan toiminnan piiriin, jota järjestetään useissa eri kerhoissa Turunkin kaupungissa ihan tässä lähikulmillakin. (Ainakin Majanummen koululla.) Yksi merkittävä ongelma on kuitenkin mielekkäiden tilojen puute. Eläkkeensaajien keskusliiton mukaan useilla yhdistyksillä on joko liian pienet toimitilat tai niillä ei ole varaa omiin toimitiloihin. Jo pelkkien kokousten järjestäminen voi tuottaa ongelmia puhumattakaan toimintakerhojen järjestämisestä ja ylläpitämisestä. Olisi tärkeää, että julkisia tiloja avattaisiin yhä enemmän kansalaistoiminnan käyttöön. Voisiko Ikä Arvokas- hanke edistää myös näiden ongelmien ratkaisua? Hyvät kuulijat, Ikä Arvokas- hankkeen tavoitteena on etsiä ja kehittää uusia keinoja kaikkein huonoimmassa olevien vanhusten löytämiseksi sekä tarjota eristäytyneille vanhuksille voimaannuttavia osallisuuden kokemuksia heille tutuissa arkisissa toimintaympäristöissä. Aiotte rakentaa vertaistukea, osallisuuden mahdollisuuksia ja madaltaa kynnystä saada palveluja.
Kohderyhmänä teillä on heikommassa asemassa olevat yli 65-vuotiaat, jotka ovat jääneet yksin, eristäytyneet tai syrjäytyneet. Ominaista tälle ryhmälle on näkymättömyys, huono-osaisuus ja heihin usein kohdistuvat negatiiviset tai välinpitämättömät asenteet. On hienoa, että olette valinneet kohderyhmäksenne juuri heidät. Projektin osatavoitteet ovat hienot. Rakennatte pilottiseurakuntiin toimivat vanhusten arkisissa toimintaympäristöissä tapahtuvat etsivän työn toimintakäytännöt. Lisäksi aiotte kehitättää osallistavia ja monipuolisia vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön toimintoja yksinäisten ja eristäytyneiden vanhusten tueksi ja voimaannuttamiseksi. Tavoitteenanne on myös lisätä tietoa ja tietoisuutta vanhusten erityistarpeista ja eristäytyneisyyden havaitsemiseksi arkisissa toimintaympäristöissä sekä dokumentoida ja mallintaa etsivän työn, vertaistoiminnan ja vapaaehtoistyön toimintamallit. Lisäksi tuotatte koulutusmateriaalia ja paketteja mallinnettujen toimintakäytäntöjen tueksi, joilla voidaan helpottaa toimivien käytäntöjen levittämistä muihin seurakuntiin. Tämä on erityisen tärkeää, etteivät hankkeen tulokset jää hyödyntämättä muuallakin. Ikä Arvokas- hankkeen tavoitteet vastaavat erinomaisen hyvin nykypäivän ikääntyneiden sosiaalisiin tarpeisiin mm. yksinäisyyden ongelmiin. Toivon hankkeen kaikille toimijoille voimia, intoa ja tarmoa. Onnea hankkeelle!