1. Ahvenanmaan maakunnan hallitus

Sisällysluettelo 1. Ahvenanmaan maakunnan hallitus...2 2. Assuratum Oy...3 3. Digita Oy...9 4. Elcoteq Oyj...16 5. Elektroniikan Tukkukauppiaat ry ja Matkaviestintoimittajat ry...17 6. Elisa Oyj...19 7. Finnet-liitto ry...25 8. F-Secure Oyj...29 9. Helsingin yliopisto...30 10. Ilmailulaitos...31 11. Julkisen sanan neuvosto...32 12. Jyväskylän yliopisto...33 13. Kajaanin Puhelinosuuskunta...35 14. Kaupan Keskusliitto...37 15. Keskuskauppakamari...38 16. Kilpailuvirasto...41 17. Kodintekniikkaliitto ry...44 18. Kopiosto ry ja Teosto ry...45 19. Kuluttajavirasto...46 20. Kuurojen Liitto ry...59 21. L M Ericsson...61 22. Mainostajien Liitto...62 23. Markkinaoikeus...64 24. Markkinointiviestinnän Toimistojen Liitto MTL...65 25. MTV Oy...67 26. Näkövammaisten Keskusliitto ry...69 27. Oikeusministeriö...70 28. Opetusministeriö...74 29. Puolustusministeriö...75 30. Saunalahti Group Oy...77 31. Sisäasiainministeriö...93 32. Song Networks Oy...94 33. Stakes... 100 34. Suomen Kuluttajaliitto ry... 102 35. Suomen Suoramarkkinointiliitto ry... 103 36. Swelcom... 106 37. Tekes... 109 38. TeliaSonera Finland Oyj... 110 39. Tieke... 116 40. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry... 117 41. Turun yliopisto... 122 42. Valtiovarainministeriö... 123 43. Viestinnän keskusliitto... 124 44. Viestintävirasto... 125 45. Ympäristöministeriö... 130

2 1. Ahvenanmaan maakunnan hallitus Kommunikationsministeriet Att: kommunikationsrådet Antti Kohtala PB 31 00023 STATSRÅDET 24.8.2004 Er anhållan om utlåtande LVM074:00/2004 UTLÅTANDE ÖVER UTVÄRDERING AV BEHOVET ATT REVIDERA KOMMUNIKA- TIONSMARKNADSLAGEN Ålands landskapsregering har den 24 augusti 2004 behandlat kommunikationsministeriets anhållan om utlåtande om behovet att revidera kommunikationsmarknadslagen samt lägga fram eventuella förslag till ändringar av lagen. Landskapsregeringen meddelar härmed att den inget har att anföra i ärendet. Vicelantråd Elinspektör Jörgen Strand Stig Nordberg

3 2. Assuratum Oy Liikenne- ja viestintäministeriö PL 31 00023 Valtioneuvosto Viite: Ministeriön kotisivuilla 11.6.2004 esitetty lausuntopyyntö Assuratum Oy:lle LAUSUNTO VIESTINTÄMARKKINALAIN MUUTOSTARPEISTA 1. Pääsy kiinteistön sisäjohtoverkkoon Suomen hallitus on laajakaistastrategiassaan esittänyt tavoitteekseen laajakaistaliittymien määrän voimakkaan kasvun. Lisäksi on tärkeää, että myös vähävaraiset ja syrjäytyneet pääsevät laajakaistapalvelujen piiriin. Tämän vuoksi laajakaistapalvelujen hintoja tulee puristaa kilpailun edistämisellä mahdollisimman alas. Yksi keskeinen asia tässä on taloliittymien lisääminen ja taloliittymäkilpailun kehittäminen, jota työtä voidaan te hdä viestintämarkkinalakia uudistamalla. Ministeriön kotisivuilla olevassa muistiossa viestintämarkkinalain muutostarpeista on pääsyä kiinteistön sisäjohtoverkkoon käsitelty osin virheellisesti eikä asian merkitystä laajakaistapalvelujen käytön edistämisessä ole ymmärretty. Muistiossa lähdetään virheellisesti periaatteesta, että taloyhtiö voisi yleensä asukkaidensa puolesta päättää, että kaikkien asukkaiden on otettava laajakaistayhteys, jolloin yhden asukkaan irrottautuminen taloyhtiön neuvottelemasta sopimuksesta heikentäisi sopimuksen piiriin jäävien asemaa. Näin asian laita ei kuitenkaan yleensä ole. Taloyhtiöiden tilanteet vaihtelevat hieman riippuen taloyhtiön liityntätavasta televerkkoon, taloyhtiön sisäverkosta sekä taloyhtiön juridisesta tilanteesta (asunto-osakeyhtiö tai vuokratalo). Perustilanteena on kuitenkin tarkasteltava asunto-osakeyhtiötä, jossa taloyhtiön asukkaat omistavat osakehuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet ja jossa taloyhtiö on liitetty televerkkoon perinteisellä tavalla eli kuparikaapelin välityksellä. Nykyisenä periaatteena yleensä on, että taloyhtiö voi tehdä laajakaistapalvelujen toimittajan kanssa sopimuksen laajakaistaisesta taloliittymästä. Tällöin teleyritys tuo taloyhtiön tiloihin yleensä yhden ison laajakaistaliittymän, jonka käyttöä jaetaan asukkaiden kesken. Taloyhtiö ei kuitenkaan yleensä velvoita kaikkia asukkaita liittymään laajakaistapalveluun, vaan yhtiö markkinoi palveluun liittymistä asukkaille, jolloin taloyhtiön neuvotteleman palvelun ottaminen on yleensä vapaaehtoista. Yleensä kyseessä siis ei ole vastikerahoitteisesta tietoliikennepalvelusta, kuten ministeriön muistiossa esitetään, vaan kyse on maksuista, joita peritään vapaaehtoisista lisäpalveluista.

Asukkailla on taloyhtiön ratkaisun vaihtoehtona yleensä aina mahdollisuus ottaa esimerkiksi adsl-laajakaistapalvelu suoraan teleyritykseltä erillisenä asuntokohtaisena ratkaisuna (adsl-yhteys asukkaan puhelinpistorasiasta yleensä teleyhtiön paikalliskeskukseen asti). Yleensä tämä on kuitenkin kalliimpi ratkaisu kuin taloyhtiön neuvottelema vaihtoehto. Kilpailuviraston esittämä kilpailuongelma muodostuukin Assuratumin käsityksen mukaan yleensä vasta silloin, jos taloyhtiön neuvotteleman taloliittymäratkaisun rinnalle kilpaileva teleyritys haluaa tarjota kilpailevaa taloliittymää, joka jaetaan taloyhtiön telelaitetilassa useamman asunnon kesken. Tällöin usein joudutaan keskustelemaan taloyhtiön yleensä niukkojen telelaitetilojen käytöstä, jolloin taloyhtiön telelaitetilojen vuokrahinnat ovat saattaneet nousta huomattavan korkeiksi ja käytännössä estää taloliittymäkilpailun. Perusperiaatteena pitää olla se, että talon asukkailla on erilaisia tietoliikennetarpeita, minkä vuoksi laajakaistapalveluun liittymisen tulisi olla vapaaehtoista ellei sitten asukas halua tehdä sellaista vuokrasopimusta, jonka mukana tulee laajakaistapalvelu. Teleyhtiöiden kilpailun tasapuolisuuden vuoksi kaikilla teleyrityksillä tulisi olla tasapuoliset mahdollisuudet tarjota sekä asukaskohtaisia laajakaistaliittymiä että taloliittymiä. Taloyhtiöllä ei siten tulisi olla oikeutta asettaa vain yksi taloliittymän tarjoaja etusijalle. Asukasryhmittymällä tulee aina olla mahdollisuus hankkia palveluja myös kilpailevasta taloliittymästä. On otettava huomioon, että tavoitteena ei tule olla vain adsl-tasoisten laajakaistapalveluiden käytön edistäminen vaan myös nopeampien kuituverkkopohjaisten palvelujen käytön edistäminen samaan aikaan. Kilpailevien taloliittymien käyttö saattaa jossakin tapauksessa johtaa asukkaiden kannalta epäedullisempaan tilanteeseen verrattuna siihen, että kaikki asukkaat käyttäisivät saman teleyhtiön taloliittymää. Kuitenkin toisissa tapauksissa esimerkiksi kahden kilpailevan taloliittymän käyttö saattaa johtaa asukkaiden kannalta edullisempaan ratkaisuun. Lopputulosta ei voi ennakolta varmuudella ennustaa. Taloliittymäkilpailun vapaus ja tasapuolisuus antavat mahdollisuuksia myös siihen, että toiset asukkaat hankkivat tasokkaampaa laajakaistapalvelua kuin toiset. Samassa kiinteistössä olevat liikehuoneistot saattavat tarvita aivan erilaista palvelua kuin asuinhuoneistot. Nykyisin asunto-osakeyhtiöt voivat vapaasti päättää, että uusilta yhtiön telelaitetilaan pyrkiviltä operaattoreilta peritään korkeaa vuokraa, vaikka perinteiseltä paikallisteleyhtiöltä ei peritä vuokraa ollenkaan. Viestintämarkkinalaissa tulisikin asettaa kiinteistön haltijalle sähkömarkkinalain 25 :n kaltainen velvoite, kuten kilpailuvirasto on esittänyt. Lisäksi kiinteistönhaltijat olisi velvoitettava kohtelemaan teleyhtiöitä tasapuolisesti myös kaikissa muissakin telelaitetilojen vuokrauskysymyksissä. Nämä eivät aina liity kiinteistössä olevien telepalveluiden käyttäjien palvelemiseen vaan saattavat liittyä teleyritysten alueellisten verkkojen rakentamiseen. Assuratum esittääkin seuraavansisältöisen pykälän lisäämistä viestintämarkkinalakiin: Kiinteistön haltijan on veloituksetta luovutettava telepalvelujen käyttäjälle tätä tarkoitusta varten käyttöoikeus kiinteistön sisäiseen televerkkoon. 4

Jos kiinteistön haltija luovuttaa kiinteistöstä telelaitetiloja teleyritysten käyttöön, kiinteistön haltijan on vuokrattava tai annettava veloituksetta käyttöön telelaitetiloja ja kiinteistön sisäverkkoja tasapuolisin ehdoin kaikille teleyhtiöille. On otettava huomioon, että operaattorit tienaavat paremmin asuntokohtaisilla laajakaistaliittymillä kuin taloliittymillä. Tämän vuoksi ministeriön ei pitäisi tässä asiassa kuunnella yksipuolisesti teleoperaattoreita vaan pikemminkin telepalveluiden käyttäjätahoja. Edellä kuvattu lakimuutos olisi oleellisen tärkeä laajakaistaverkkojen ja -palvelujen käytön edistämisen kannalta. 2. Virtuaalisen matkaviestinoperaattoritoiminnan edistäminen Lehtitietojen mukaan esimerkiksi Saunalahti aikoo tulla virtuaalioperaattoriksi, jolla on matkaviestinkeskus ilman taajuuksia ja toimilupaa vaativaa verkkoa. On odotettavaa, että Saunalahti jossakin vaiheessa investoi myös kolmannen sukupolven matkaviestinkeskukseen. Aiemmin tällaista toimintamuotoa on Suomessakin yrittänyt 90-luvun lopussa muun muassa Sense Oy. Tällöin yritys kariutui muun muassa Soneran vastustukseen ja siihen, ettei ministeriö tukenut mitenkään Senseä. Nyt ministeriön pitäisi ottaa kyseistä toimintamuotoa tukeva kanta, koska virtuaalioperaattoritoiminta edistää selvästi kilpailua. Virtuaalista operaattoritoimintaa matkaviestinverkoissa tulisi edistää, koska virtuaalioperaattori voi paremmin kilpailuttaa verkko-operaattoreita kuin tavanomainen palveluoperaattori (SIM-kortit verkko-operaattorin kotipaikkarekisterissä). Tämä johtaa edullisempiin kuluttajahintoihin. Virtuaalioperaattorit pystyvät kilpailuttamaan verkko-operaattoreita helpommin, koska virtuaalioperattorin SIM-kortteja ei tarvitse vaihtaa, jos virtuaalioperaattori vaihtaa verkkooperaattoria. Palveluoperattorimallissa joudutaan aina kuluttajien kannalta kiusalliseen SIM-korttien vaihtoon, jos palveluoperaattori haluaa vaihtaa kilpailevan verkko-operaattorin edullisempien verkkopalvelujen käyttäjäksi. Jos Saunalahden suunnittelemalla mallilla Suomessa toimiva virtuaalinen matkaviestinoperaattori ostaa suomalaisilta verkko-operaattoreilta verkkovierailua, niin kyseinen verkkovierailu on viestintämarkkinalain nykyisten määritelmien mukaan kansainvälistä verkkovierailua, koska ainoastaan verkkovierailua tarjoavalla yrityksellä on toimilupa. Edellä oleva saattaa johtaa kilpailulainsäädännön kautta siihen, että muissa maissa toimivien matkaviestinoperaattoreiden tulee periaatteessa saada määräävässä markkinaasemassa olevalta matkaviestinverkko-operaattorilta samaan hintaan kansainvälistä verkkovierailua kuin millä hinnalla Saunalahti kyseistä palvelua tulee saamaan. Tämä jo h- taisi kansainvälisissä verkkovierailupalveluissa tapahtuvan rahastuksen loppumiseen yksipuolisesti Suomessa. Periaatteessa rahastuksen loppuminen kansainvälisessä verkkovierailussa olisikin hyvä asia, koska keinotekoiset rajat ja markkinamäärittelyt erilaisten verkkovierailujen välillä poistuisivat, mutta muutos pitäisi tehdä vähintäänkin EU-tasolla, etteivät suomalaiset kuluttajat joudu kansainvälisten verkkovierailumaksujen kautta muiden maiden kuluttajien matkaviestinpalveluiden osittaisiksi maksajiksi. 5

6 Käytännöllisintä olisikin, että Suomessa toimivan virtuaalioperaattorin ostama verkkovierailupalvelu erotettaisiin kansainvälisestä verkkovierailusta luokittelemalla se kansalliseksi verkkovierailuksi. Tämä vaatisi viestintämarkkinalaissa todettujen verkkovierailun ja kansainvälisen verkkovierailun määritelmien muuttamista. Kansallinen ja kansainvälinen verkkovierailu voitaisiin erottaa sen perusteella, onko matkaviestinkeskuksen kotipaikkarekisterin liittymät Suomen numeroavaruudessa vai eivät. Vaihtoehtoisesti virtuaalisen matkaviestinoperaattorin verkkovierailu voitaisiin säädellä aivan omaksi verkkovierailumuodoksi. 3. Muutoksenhaku (Viestintämarkkinalain 127 ) Assuratum Oy esittää, että Viestintämarkkinalain 127 :n säädökset muutetaan vastaamaan puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohdan määräyksiä siten, että myös sellaisille tahoille annetaan valitusoikeus, joiden etuun kansallisen säätelyviranomaisen päätös välillisesti vaikuttaa. Hallituksen esityksessä viestintämarkkinalaiksi (HE 112/2002 vp) pykälän 127 yksityiskohtaisissa perusteluissa ( sivu 194) todetaan: säädöksellä pannaan täytäntöön puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohta. Puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohta kuuluu: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella tasolla on käytössä tehokkaita järjestelmiä, joiden avulla jokainen käyttäjä tai sähköisiä tai sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai palveluja tarjoava yritys, johon kansallisen sääntelyviranomaisen tekemä päätös vaikuttaa, voi hakea muutosta päätökseen muutoksenhakuelimeltä, joka on riippumaton asianomaisista osapuolista Puitedirektiivin 4 artiklan 1 kohta on pantu täytäntöön viestintämarkkinalain 127 :ssä siten, että pykälässä viitataan hallintolainkäyttölakiin seuraavasti:.päätökseen saa hakea muutosta..valittamalla siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.

7 Hallintolainkäyttölain 6 :n mukaan: päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Hallintolainkäyttölain 6 :n nojalla valitusoikeus on siis rajoitettu sellaisiin tahoihin joiden etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Näin viestintämarkkinalaissa on puitedirektiivin vastaisesti valitusoikeus rajattu pois niiltä, joiden etuihin päätös pelkästään välillisesti vaikuttaa. Direktiivi ei erottele sitä, onko vaikutussuhde välitön vain välillinen. Kansallisten sääntelyviranomaisten päätökset yleensä vaikuttavat välittömästi teleyrityksiin ja vain välillisesti telepalvelujen käyttäjiin. Näin ollen viestintämarkkinalain 127 nykymuodossaan kohtelee väärin erityisesti telepalvelujen käyttäjiä. Epäselvää kuitenkin on, mitä hallitus on todellisuudessa halunnut säätää viestintämarkkinalain 127 :n sisällöllä. Hallituksen esityksessä viestintämarkkinalaiksi (HE 112/2002 vp) lain 18 :n yksityiskohtaisissa perusteluissa (sivu 123) todetaan: Viestintäviraston päätökseen saa 127 :n mukaan hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen hallintolainkäyttölain mukaisella tavalla. Muutoksenhakuoikeus on hallintolainkäyttölain 6 :n mukaan jokaisella, jonka oikeutta tai etua asia koskee. Myös muilla teleyrityksillä kuin päätöksen kohteena olevalla teleyrityksellä on siis muutoksenhakuoikeus Viestintäviraston velvollisuuden asettamista koskevaan päätökseen, jos päätöksellä on vaikutusta muutoksen hakijan oikeuksiin tai etuihin. Edellä lainattu hallituksen esityksen yksityiskohtaisten perustelujen teksti kuvaa väärin ha l- lintolainkäyttölain 6 :n sisällön. Tekstistä on unohtunut pois tärkeä sana välittömästi. Lisäksi lainauksen loppuosan teksti on kirjoitettu vähän siihen tyyliin ettei telepalvelujen käyttäjillä olisi ollenkaan valitusoikeutta. Näin ollen on epäselvää halusiko hallitus todella säätää viestintämarkkinalain 127 :n puitedirektiivin mukaisesti vai hallintolainkäyttölain 6 :n sanamuodon mukaisesti. Assuratum toivoo, että tämä asia käsiteltäisiin ministeriön kuluttaja-asioita pohtivassa työryhmässä, jossa ovat mukana oikeusministeriön, kuluttajaviraston ja Viestintäviraston edustajat. 4. Velvollisuus järjestää kansallinen verkkovierailu (Viestintämarkkinalain 34 ) Assuratum esittää, että Viestintämarkkinalain 34 :n sisältöä muutetaan siten, että siitä otetaan pois puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdan vastainen perusteeton teknologiasidonnaisuus. Puitedirektiivin 8 artiklan 1 kohdassa todetaan: Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset pyrkivät kaikin tavoin välttämään sitoutumista yksittäisiin tekniikoihin silloin, kun ne suorittavat tässä direk-

tiivissä ja erityisdirektiiveissä säädettyjä sääntelytehtäviä ja varsinkin niitä tehtäviä, joiden tarkoituksena on varmistaa tehokas kilpailu. Viestintämarkkinalain 34 :ssä on puitedirektiivin vastainen, koska säädetty velvoite ne u- votella kansallisesta verkkovierailusta koskee vain kolmannen sukupolven matkaviesti n- verkkoja. Velvoitteen tulisi koskea kaikkia matkaviestinverkkoja. Suomeen tulee joskus myös neljännen sukupolven matkaviestinverkkoja ja mahdollisesti muitakin erilaisia kilpailevia uusia verkkoja, jotka voivat tarvita kansallista verkkovierailua samalla tavalla kuin kolmannen sukupolven matkaviestinverkot. Esimerkiksi rakenteilla oleva GSM-R verkko tulee todennäköisesti tarvitsemaan kansallista verkkovierailua. Lisäksi myös yksityiset Tetra-verkot saattavat jossakin vaiheessa olla kiinnostuneita asiasta. 8 Helsingissä 8.7.2004 Assuratum Oy Seppo Summanen p. 050-2173 email: seppo.summanen@duenna.fi

9 3. Digita Oy Liikenne- ja viestintäministeriö Kirjaamo PL 31 00023 Valtioneuvosto Lausuntopyyntö 10.6.2004, LVM074:00/2004 VIESTINTÄMARKKINOIDEN MUUTOSTARPEIDEN ARVIOINTI 1. Johdanto Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa 25.7.2003 voimaantulleen viestintämarkkinalain (393/2003) muutostarpeista ja mahdollisia aloitteita lain muutoksiksi. Digita Oy (jäljempänä Digita) kiittää mahdollisuudesta kommentoida ja esittää lausuntonaan seuraavaa. 2. Konvergenssikehityksen huomioiminen 2.1 Viestintämarkkinalain tavoitteet Helmikuussa 2002 hyväksyttyjen Sähköisen viestinnän direktiivien tavoitteena oli luoda yhdenmukaistettu sääntelyjärjestelmä sähköisen viestinnän palveluille ja verkoille. Vastaavasti Viestintämarkkinalain II vaiheen (jäljempänä VML II) yhtenä keskeisenä tavoitteena oli uudistaa lainsäädäntöä siten, että kaikkia viestintäverkkoja ja teleyrityksiä kohdeltaisiin lain tasolla teknologianeutraalisti. 1 Edelleen VML II:n perusteluissa täsmennetään, että sääntelyn ja toimilupapolitiikan tulee olla mahdollisimman teknologianeutraalia eikä sillä saa estää uuden tekniikan kehittymistä ja leviämistä. 2 Edellisistä seuraa, että uusien tekniikoiden tulisi saada laissa sama kohtelu kuin jo käytössä olevat. VML II esitys käsittelee myös konvergenssikehitystä, jolla tarkoitetaan viestintäverkkojen ja viestintäpalvelujen yhdentymistä siten, että samoja tai samankaltaisia sisältöjä voidaan yhä enemmän jakaa ja käyttää rinnakkain eri jakeluteitä hyväksikäyttäen. 3 Esityksen mukaan viestintämarkkinoille syntyy tällöin uudenlainen kilpailutilanne, jonka uskotaan toimivan kuluttajien eduksi, koska markkinoilla avautuu uusia mahdollisuuksia verkkoliiketoiminnalle ja innovaatioille. Viestintäpalvelujen konvergenssi liittyy poikkeuksetta viestintäverkkojen digitalisoitumiseen, jonka myötä datasiirto-, Internet- sekä video- ja audiosisältöjen siirto- ja jakelupalvelut ovat periaatteessa mahdollisia kaikissa digitaalisissa siirtoteissä. 1 HE 112/2002 vp. s. 86 2 HE 112/2002 vp. s. 104 3 HE 112/2002 vp, s.86

2.2 Lain muutostarpeet 10 Viestintämarkkinalain säännökset eivät nykyisessä muodossaan täysin toteuta teknologianeutraliteettiperiaatetta. Ristiriitaisuuksia syntyy, kun konvergenssikehitystä huolimatta sääntely on osin edelleen kytketty tiettyihin teknologioihin eikä viestintäpalveluihin. Erityisen ajankohtainen ongelma-alue on joukkoviestinnän sääntely jo htimilla toteutetuissa viestintäverkoissa. Laki määrittelee kaapelitelevisioverkon joukkoviestintäverkoksi, joka on toteutettu johtimella tai muulla kiinteällä yhteydellä. Joukkoviestintäverkko on puolestaan määritelty viestintäverkoksi, jota pääasiassa käytetään televisio- ja radio-ohjelmistojen tai muun kaikille vastaanottajille samanlaisena välitettävän aineiston lähettämiseen tai tarjolla pitoon. Nämä määritelmät eivät huomioi teknologista konvergenssikehitystä, jonka tuloksena laajakaistaiset tietoverkkopalvelut ovat nykyisin yleisesti tarjolla kaapelitelevisiove r- koissa ja toisaalta televisiosisältöjä voidaan jakaa laadukkaasti ja kustannustehokkaasti laajakaistaisissa viestintäverkoissa. Edellisistä hyvä esimerkki on HTV:n Welho-palvelu. Jälkimmäisistä mainittakoon esimerkkeinä mm. Fastweb Italiassa (www.fastweb.it), Lyse Norjassa (www.lyse.no) sekä Maxinetti Suomessa (www.maxisat.fi). Sekä kaapelitelevisio- että laajakaistaiset viestintäverkot toteutetaan nykyisin keskeisiltä osiltaan kuitutekniikalla. Molemmissa verkoissa käytetään datasiirtoon Internettiedonsiirtokäytäntöihin (IP) perustuvaa pakettikytkentäistä reititintekniikkaa, joten myös tekniseltä toteutukseltaan ne ovat yhdentymässä. Internet-tekniikat ovat kehittyneet myös siten, että yksisuuntainen, samanaikainen sisältöjen jakelu samanlaisena yhdeltä monelle (multicast), s.o. joukkoviestintä on mahdollista toteuttaa kustannustehokkaasti samassa verkkoinfrastruktuurissa, jossa tarjotaan esim. laajakaistaisia Internet-yhteyksiä. Nämä palvelut eivät enää nojaa verkkoa tehottomasti käyttäviin mediavirtatekniikoihin (streaming). Koodaustekniikat ovat kehittyneet siten, että televisiolaatuinen kuva voidaan välittää merkittävästi pienemmällä tiedonsiirtokapasiteetilla, ja kuparijohtimin toteutettujen DSLlaajakaistaliittymien nopeudet ovat nousseet riittävän suuriksi televisiopalveluita ajatellen. Konvergenssin seurauksena on mahdotonta enää määritellä, saati ennakoida johtimin toteutetun verkon pääasiallista käyttötarkoitusta. 2.3 Digitan esitys lain muuttamiseksi Mikäli sisältöjen jakelua halutaan jatkossakin säädellä johtimin ja muilla kiinteillä yhteyksillä toteutetuissa verkoissa, tulisi sääntelyn kohdistua näissä verkoissa pelkästään viesti n- täpalvelun tyyppiin ottamatta kantaa siirtotienä käytettyyn tekniikkaan. Erityisesti tulisi huolehtia siitä, että televisio-ohjelmistojen jakelu säännellään em. verkoissa yhtenäisesti. Periaatteen tulisi kattaa myös langattomat siirtotekniikat, sillä kehitys on niissä samansuuntainen. Langattomat lähiverkkotekniikat soveltuvat hyvin Internet-multicastilla toteutetun joukkoviestinnän alustaksi. DVB-H, joka usein profiloidaan vain video- ja audiosisältöjen liikkuvan vastaanoton tekniikaksi, digitaaliset radiotekniikat T-DAB ja DRM sekä jo käytössä olevat DVB-tekniikat taas mahdollistavat muunkin tyyppisen sisällön massajakelun. 3. Toimilupaa koskevien säännösten muuttaminen 3.1 Johdanto Teknologianeutraliteetin edistäminen edellä kohdassa 2 esitetyllä tavalla tarkoittaisi ole n- naisia muutoksia Viestintämarkkinalain nyk yiseen sisältöön. Mikäli katsotaan, ettei konve r- genssi ole vielä riittävästä edennyt näin olennaisten muutosten tekemiseksi, ehdotamme lakiin muita tässä lausunnossa esitettyjä muutoksia.

11 Viestintämarkkinalaissa on säännelty yksityiskohtaisesti mm. toimiluvan hakumenettelyä, sisältöä, muuttamista ja peruuttamista. Laissa ei kuitenkaan määritellä verkkoluvan haltijan oikeuksia. Säännösten puuttuminen vaikeuttaa käytännössä verkkoluvan haltijan liiketoimintaa sekä aikaansaa turhia tulkintaongelmia. Suurin tulkintaongelma liittyy 10 3 momentin viimeiseen virkkeeseen. Ehdotammekin lakiin 4 seuraavia muutoksia. 3.2 VML 10 3 momentin muuttaminen Lain 10 3 momentin mukaan toimilupa voidaan myöntää sillä ehdolla, että toimiluvan haltija omalta osaltaan huolehtii siitä, että Yleisradio Oy (jäljempänä Yleisradio) ja ohje l- mistoluvan haltijat saavat kustannussuuntautuneeseen hintaan käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarvittavan kapasiteetin. Säännös samoin kuin 10 4 momentti - on selkeä ja hyväksyttävä. Selkeyden poistaa kuitenkin 10 3 momentin viimeiseen virkkeeseen lisätty tarkennusvirke, jonka mukaan toimilupaviranomaisen on toimilupaehdoilla huole h- dittava siitä, että mainitut televisio- ja radiotoiminnan harjoittajat saavat kaikissa tilanteissa käytettäväkseen toiminnan harjoittamiseen tarvittavan kapasiteetin. Tarkennusvirke jättää avoimeksi paitsi sen, mitä kaikilla tilanteilla ja tarvittavalla kapasiteetilla tarkoitetaan, myös sen, mikä on em. virkkeen suhde verkkotoimilupaan ja ohje l- mistolupiin mahdollisesti sisältyviin, siirtokapasiteetin määrää koskeviin ehtoihin. Viitataanko ilmaisulla tarvittava kapasiteetti toimilupaehdoissa määriteltyyn, ohjelmistoluvan haltijalle varattuun siirtokapasiteettiin vai onko verkkoluvan haltijan taattava televisio- ja radiotoiminnan harjoittajan niin vaatiessa tälle joku muu, em. ylittävä siirtokapasiteetti?. 5 Mikä merkitys on verkkoluvan ja ohjelmistoluvan haltijan välisellä sopimuksella, jolla on sovittu kapasiteetin määrästä? Onko ohjelmistoluvan haltijalla sopimuksesta huolimatta ja kolmansien oikeuksia mahdollisesti polkien oikeus saada kaikissa tilanteissa käyttöönsä kulloinkin sopivaksi katsomansa kapasiteettimäärä? Entä kuka mahdollisessa ristiriitatila n- teessa ratkaisee mikä on toiminnan harjoittamiseen tarvittava kapasiteetti ja kuka maksaa turhaan varattuna pidetyn kapasiteetin kustannukset? Hallituksen esityksen mukaan säännöksen tarkoituksena on varmistaa se, että Yleisradio ja ohjelmistoluvan haltijat kykenevät lähettämään ohjelmistonsa katsojille. 6 Tämä on varmistettavissa jo 10 3 ensimmäisen virkkeen ja 10 4:n nojalla. Ehdotamme siten VML 10 3 momentin toisen virkkeen poistamista. Ohjelmistoluvan haltijoiden tarpeet voidaan turvata sisällyttämällä ohjelmistolupaan luvanhaltijalle varattavan siirtokapasiteetin määrä. Verkkoluvan haltijan oikeudet voidaan turvata muuttamalla VML 10 3 kohdan ensimmäistä virkettä siten, että ohjelmistoluvan haltijan tulee saada käytettäväkseen ohjelmistoluvassa määritelty kapasiteetti tarvittavan kapasiteetin sijaan. Kapasiteetin käytön tehostamiseksi lakiin olisi hyvä lisätä selkeyttävä säännös, joka oikeuttaisi verkkoluvan haltijan myymään kolmannelle sen osan ohjelmistoluvassa varatusta kapasiteetista, jota ohjelmistoluvan haltija ei osta verkkoluvan haltijalta. Pitkäjänteistä liiketoimintaa harjoittavilta toimijoilta voidaan mielestämme edellyttää kapasiteettitarpeen arviointia sekä luvan hakuvaiheessa että ostosopimuksen tekovaiheessa. Mikäli tarve muuttuu toimilupakauden kuluessa, toimija voi joko hakea toimiluvan muuttamista 7 tai ostaa verkkoluvan haltijalta lisää kapasiteettia vapaana olevan kapasiteetin puitteissa. 4 Ehdotukset edellyttävät muutoksia viestintämarkkinalakiin ja/tai televisio- ja radiotoiminnasta annettuun lakiin. Verkkoluvan haltijan näkökulmasta lait ovat saman asian kaksi eri puolta. 5 Siirtokapasiteetin määrää ei ole määritelty ensimmäisissä vuonna 2001 myönnetyissä digitv-toimiluvissa. MTV Oy:n ja Oy Ruutunelonen Ab:n tarvitseman kapasiteetin määrä on siten tulkinnanvarainen. 6 HE 112/2002 vp., s.114 7 Laki televisio- ja radiotoiminnasta 11a

12 Yleisradion osalta 10 3 momentin ensimmäisen virkkeen sisältö olisi hyvä linkittää Yleisradiosta annettuun lakiin. Näin sekä Yleisradion että ohjelmistoluvan haltijoiden tarvitsema kapasiteetti olisi määritelty lailla toisin kuin nykyisin. Siirtokapasiteetin määrää koskevat tarkemmat ehdot tulisi nykyiseen tapaan sisällyttää toimilupaehtoihin. 8 3.3 Toimiluvanhaltijan oikeus luovuttaa maanpäällisen joukkoviestintäverkon kapasiteettia Lain 29 :n mukaan viestintävirasto voi 18 :n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavaa markkinavoimaa omaavalle verkkoluvan haltijalle velvollisuuden luovuttaa teleyrityksille käyttöoikeus maanpäällisen joukkoviestintäverkon kapasiteettiin. 9 Säännös on tarkoitettu velvoitteeksi, mutta sitä voi tarkastella myös vastakkaisesta näkökulmasta. Verkkoluvan haltijan intressissä on saada rajallinen kapasiteetti mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Laki ja Viestintäviraston 18 :n nojalla antama päätös velvoittavat toimiluvan haltijan luovuttamaan kapasiteetin ensisijaisesti Yleisradiolle ja ohjelmistoluvan haltijoille, ja jos jotain jää, lopun muille televisio- ja radiotoiminnan harjoittajille 10 ja teleyrityksille. Käytännössä digitaalisen televisioverkon (jäljempänä digitv-verkko) prime time - kapasiteetista on pulaa eikä ylimääräistä jaettavaa ole. Kysymys herääkin, miten olemassa oleva kapasiteetti saataisiin mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön. Laista ei käy ilmi onko verkkoluvan haltijalla oikeutta luovuttaa kolmannelle ohjelmistoluvan haltijoille varattua käyttämätöntä siirtokapasiteettia? Tulkinnanvaraista on myös se, mitä osaa maanpäällisen joukkoviestintäverkon kapasiteetista on pidettävä lain 10 3 momentin tarkoittamana toiminnan harjoittamiseen tarvittavana kapasiteettina ja mitä osaa ns. vapaana kapasiteettina. Onko verkkoluvan haltijalla käytännössä oikeutta tehdä kapasiteetin luovutusta koskevia pidempiaikaisia sopimuksia muiden kuin lain 10 3 momentissa mainittujen toimijoiden kanssa? 11 Lain 10 3 momentin toiseen virkkeeseen sisältyvää tulkintaongelmaa on käsitelty edellä kohdassa 3.2. Tulkintaongelman poistaminen selkeyttää siten paitsi verkkoluvan haltijan ja muiden televisio- ja radiotoiminnan harjoittajien asemaa ja oikeuksia, myös VML 29 :n mukaisen velvoitteen toteuttamista. Tällä hetkellä digitv-verkossa 12 on vapaata kapasiteettia vain siltä osin kuin (i) ohjelmistoluvan saanut toimija ei ole aloittanut televisiotoimintaa 13, (ii) ohjelmistoluvan haltija ei käytä kaikkea toimiluvalla saamaansa kapasiteettia 24 h/vrk ja kun (iii) ohjelmistoluvan haltijan toimilupa on päättynyt, peruutettu tai rauennut eikä uutta toimilupaa ole vielä myönnetty. Olennaisin kysymys liittyy kohdan (ii) kapasiteettiin, erityisesti yöajan (klo 00-06) kapasiteettiin. Laki ei määrittele tilanteita tai edellytyksiä, joilla toimiluvanhaltija voisi luovuttaa ohjelmistoluvan haltijalle varattua, mutta käyttämättä jäävää ylijäämäkapasiteettia kolmannelle. Laki ei luovutusta kiellä, kunhan verkkoluvan haltija pystyy tarvittaessa välittämään ohjelmistolupien mukaiset televisio-ohjelmistot 14. Käytännössä lain tulkinnanvarai- 8 Ohjelmistoluvan haltijoiden kapasiteetin määrä on luonnollisinta säädellä ohjelmistoluvassa. Ilman ohjelmistolupaa toimivan Yleisradion kapasiteetin määrä sen sijaan on syytä määrittää verkkotoimiluvassa kuten nykyisinkin. 9 Vastaava velvoite Digitalle oli asetettu jo kumotun viestintämarkkinalain 8 10 ja 11 kohdissa 10 Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 7 3 momentissa tarkoitetut toimiluvanhaltijat sekä 7 b :n mukaista, ilmoituksenvaraista televisio- ja radiotoimintaa harjoittavat yritykset 11 Lailla pyrittiin luomaan uusia mahdollisuuksia televisio- ja radioverkkojen käyttämiselle. Katso esimerkiksi Vilkkonen, Piekkala: s.2 12 Vapaata kapasiteettia on käytännössä vain kanavanipussa C. 13 Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 14 :n mukaan toiminta tulee aloittaa viimeistään 6 kk kuluttua. 14 Maanpäällistä digitaalista televisiotoimintaa koskeva valtioneuvoston päätös 14.11.2002.

suus estää tällaisen kapasiteetin käytön kukapa kiinnostuisi vapaasta kapasiteetista, johon kohdistuu ohjelmistoluvan haltijan epämääräinen etuosto-oikeus. Alan toimijoiden oikeudet huomioon ottaen asiasta olisi kenties selkeintä säätää lailla. Vähintäänkin lakiin tulisi - kohdassa 3.2 ehdotettujen muutosten lisäksi - lisätä säännös, jonka mukaan ohjelmistoluvan haltijalle säädetään velvollisuus ilmoittaa verkkoluvan haltijalle lyhyen määräajan (esimerkiksi kuukauden) sisällä luvan voimaantulosta sekä televisio- tai radiotoiminnan aloittamisajankohta että ostettavan siirtokapasiteetin määrä toimilupakauden aikana. Mikäli määräystä ei kirjata lain tasolle, se tulee vähintäänkin sisällyttää ohje l- mistolupaan Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 11 :n mukaisena määräyksenä. 3.4 Toimilupapäätösten ja ilmoitusten tiedoksianto verkkotoimiluvanhaltijalle Laissa ja viestintäviraston päätösluonnoksessa 15 asetetun kapasiteetin luovutusvelvollisuuden toteuttamiseksi on kohtuullista, että verkkoluvan haltijalle toimitetaan viivytyksettä tieto myönnetyistä ohjelmistoluvista ja muista televisio- ja radiotoimintaa koskevista toimiluvista, samoin kuin niitä koskevista muutoksista sekä lupien peruuttamisesta tai raukeamisesta. Verkkotoimiluvan haltijalle tulee toimittaa vastaava tieto myös viestintävirastolle tehdyistä, Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain 7b :n mukaisista ilmoituksista. Käytännössä näin on toimittukin, vaikka velvoite puuttuu. Selvyyden vuoksi ehdotamme viranomaisen tiedotusvelvollisuutta koskevan säännöksen lisäämistä lakiin. 13 4. Antennipaikan vuokrausvelvollisuuden laajentaminen Lain 26 : mukaan huomattavan markkinavoiman teleyritykselle voidaan asettaa velvollisuus vuokrata radiomaston antennipaikka. Velvollisuus voidaan asettaa myös muulle kuin huomattavan markkinavoiman yritykselle, jos rinnakkaisen radiomaston rakentaminen ei ole tarkoituksenmukaista laissa yksilöidyistä, yleistä etua turvaavista syistä. Velvoite voidaan asettaa vain viestintämarkkinalain tarkoittamille teleyrityksille. Lain teleyritys-määritelmä ei kuitenkaan kata niitä yrityksiä, jotka omistavat tai hallinnoivat radiomastoja, mutta eivät tarjoa verkkoa käytettäväksi viestien siirtoon, jakeluun tai tarjolla pitoon. Lain porsaanreikä ei vielä toistaiseksi häiritse kilpailua antennipaikkamarkkinoilla, koska alan merkittävimmät toimijat kuuluvat samaan konserniin teletoimintaa harjoittavien emoyhtiöidensä kanssa. Tilanne kuitenkin muuttuu heti, jos joku radiomastoja hallinnoiva yritys siirtyy konsernin ulkopuolelle. Tällöin antennipaikkoja koskevaa vuokrausvelvollisuutta ei voida asettaa lain soveltamisalueen ulkopuolelle jäävälle infrayritykselle. Mielestämme lain pitäisi olla sama kaikille huomattavan markkinavoiman yrityksille. Ehdotamme teleyritys ja/tai verkkoyritys määritelmän laajentamista kattamaan myös radiomastoja hallinnoivat yritykset. 5. Arviomuistiossa esitetyt muutostarpeet Kannatamme lausuntopyynnön liitteenä olevan Arviomuistion kohdissa 2.3 (Muutoksenhakusäännöksen muutostarve) ja 2.5 (Viestintämarkkinamaksua koskevan sääntelyn tarkentaminen) esitettyjä muutosehdotuksia. Muistion kohdan 2.9 osalta toteamme edellä esittämäämme viitaten, että myös teleyritys ja/tai verkkoyritys sekä joukkoviestintäverkko/kaapelitelevisioverkko määritelmät kaipaavat tarkennusta. 15 Päätösluonnos huomattavasta markkinavoimasta televisio- ja radiotoiminnan lähetyspalveluiden markkinoilla sisällön lähettämiseksi loppukäyttäjille. Viestintävirasto 15.6.2004, 183/934/2004.

14 6. Televisio- ja radiolainsäädännön muuttaminen 6.1 Johdanto Lausuntopyynnössä on todettu, ettei tällä lausuntokierroksella käsitellä televisio- ja radiolainsäädännön (jäljempänä Laki) lainmuutostarpeita. Tästä huolimatta ja koska ohjelmistolupasäännöstö on edellä kuvatulla tavalla saman asian kääntöpuoli haluamme tuoda muutosehdotuksemme ja kommenttimme ministeriön tietoon. 6.2 Oikeus televisio- ja radiotoiminnan harjoittamiseen Viestintämarkkinalain II vaiheelle asetetuista tavoitteista huolimatta eri verkoissa ja vieläpä eri joukkoviestintäverkoissa toimivien teleyritysten oikeudet ja velvollisuudet ovat edelleen erilaisia. Maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa tarvitaan edelleen sekä verkko- että ohjelmistolupa, kaapeliverkossa ei kumpaakaan. Kuten edellä kohdassa 2 olemme esittäneet, painopistettä tulisi mielestämme siirtää konvergoituvien tekniikoiden sääntelystä kohti palveluiden sääntelyä. Viestintämarkkinalain tavoitteen mukaisesti suuntana tulisi edelleen olla sääntelyn vähentäminen ja toimilupamenettelyn liberalisointi. Ehdotammekin, että Lain 7 3 momenttia muutettaisiin seuraavasti: - toiminnan viikoittaista tuntimäärää (nyt max 4 h/vko) tulisi nostaa olennaisesti, esimerkiksi max 24 h/vko. - lain 7 3 momentin soveltamisala olisi hyvä laajentaa koskemaan myös prime time ajan (kello 17-23) ulkopuolelle jäävää säännöllistä televisio- ja radiotoimintaa digitaalisessa maanpäällisessä joukkoviestintäverkossa. Perinteisen tv-toiminnan luonteeseen kuuluu prime time keskeisyys. Koska kapasiteetti on vakio ympäri vuorokauden, on prime time ajan ulkopuolista aikaa yleensä runsaammin käyttämättömänä. Toimilupamenettelyn liberalisointi tehostaisi kapasiteetin käyttöä. 6.3 Toimilupamääräykset Kuten edellä olemme ehdottaneet, ohjelmistolupaan olisi hyvä sisällyttää aina ohjelmistoluvan haltijan siirtokapasiteettia koskeva määräys. Lain 11 :n mukaan toimilupaviranomaisella on oikeus antaa tällainen määräys. Edellä kohdassa 3.2 esitetyin perusteluin ehdotamme lain muuttamista siten, että ohjelmistolupaa sisältyisi aina siirtokapasiteettia koskeva määräys. 6.4 Toimiluvan raukeaminen Lain 14 :n mukaan toimilupa raukeaa, jos säännöllistä toimiluvan mukaista toimintaa ei ole aloitettu viimeistään kuuden kuukauden kuluttua toimilupakauden alkamisesta. Käytännössä säännöstä on tulkittu joustavasti eikä toimilupa lain sanamuodosta huolimatta ole aina rauennut edellytysten täyttymisestä huolimatta. Toimijoiden oikeusvarmuuden kanna l- ta olisi parempi, että lain sanamuoto ja sen tulkinta vastaisivat toisiaan. Ehdotamme, että toimiluvan raukeamista koskevaa säännöstä tarkennetaan siten, että toimilupa raukeaa jatkossa automaattisesti, jos säännöllistä toimiluvan mukaista toimintaa ei ole aloitettu em. määräajan kuluessa. Tulkintaongelmien välttämiseksi myös toiminnan säännöllisyys olisi hyvä määritellä. 6.5 Televisio- ja radiotoiminnan aloittamista koskeva ilmoitus

15 Ehdotamme televisio- ja radiotoiminnasta annettuun lakiin lisättävän säännöksen, jonka mukaan ohjelmistoluvan haltijalla on velvollisuus ilmoittaa verkkoluvan haltijalle yhden kuukauden sisällä ohjelmistoluvan voimaantulosta televisio- ja radiotoiminnan aloittamisajankohta, ostettava kapasiteetti sekä kapasiteetin käytön ajankohdat. Ehdotuksen perustelut löytyvät kohdasta 3.3. 7. Lisätiedot Lisätietoja asiassa antavat mielellään toimitusjohtaja Pauli Heikkilä puh. 020 411 7340, email: pauli.heikkila@digita.fi ja lakimies Sanna Tuominen puh. 020 411 7234, email: sanna.tuominen@digita.fi Helsingissä 31. päivänä elokuuta 2004 DIGITA OY Pauli Heikkilä toimitusjohtaja

16 4. Elcoteq Oyj LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖ KIRJAAMO email: kirjaamo@mintc.fi Asia: Lausuntopyyntönne viestintämarkkinalain muutostarpeista Elcoteq Network Oyj kiittää tilaisuudesta esittää lausunto otsikkoasiassa. Lähettämänne viestintämarkkinalain muutostarvetta koskevan muistion osalta Elcoteq Network Oyj:llä ei ole lausuttavaa. Tervehtien, Sari Kolu Senior Legal Counsel Elcoteq Network Oyj

17 5. Elektroniikan Tukkukauppiaat ry ja Matkaviestintoimittajat ry Liikenne- ja viestintäministeriö 30.8.2004 Viestintäneuvos Antti Kohtala PL 235 00131 HELSINKI Lausuntopyyntönne matkapuhelinten ns. kytkykaupasta Suomessa on viimeaikoina käyty keskustelua siitä, pitäisikö matkapuhelimen ja matkapuhelinliittymän kytkykaupan kielto poistaa lainsäädännöstämme. Matkapuhelinten valmistajien ja maahantuojien yhdistys Matkaviestintoimittajat ry on käsitellyt asiaa ja haluaa tuoda esiin seuraavaa: (Matkaviestintoimittajat ry (MVT on Elektroniikan Tukkukauppiaat (ETK) ry:n jäsen.) Hintojen läpinäkyvyys ja vertailtavuus Kytkykaupan mahdollinen salliminen tulee mielestämme heikentämään liittymien ja matkapuhelinten hintojen vertailukelpoisuutta olennaisella tavalla. Liittymää hankittaessa kiinteiden maksujen ja käyttömaksujen lisäksi olisi vertailtava myös matkapuhelinten ominaisuuksia ja hintoja. Mikäli kytkykauppa sallitaan, kuluttajien hintamielikuva hämärtyy ratkaisevasti. Joustavuus Tällä hetkellä Suomessa kuluttajilla on mahdollisuus helposti vaihtaa palvelujen tarjoajaa ja operaattoria. Kuluttajat voivat nykyisillä markkinoilla toteuttaa laitteiden hankinnan omien toiveittensa, tarpeittensa sekä markkinatarjonnan mukaan. Markkinat toimivat aidosti ja terveellä tavalla. Kytkykauppa haittaisi vakavasti markkinoiden joustavuutta. Vaikutuksista liittymäsopimuksiin Esimerkit kytkykaupan sallivista maista osoittavat, että kytkykauppa johtaa todennäköisesti kuluttajien sitomiseen pitkiin määräaikaisiin sopimuksiin. Sopimusten voimassaoloaikana kuluttaja ei voi haluamallaan tavalla reagoida markkinoilla oleviin muihin tarjouksiin. Markkinat eivät tällöin toimi terveesti, sillä kuluttaja on pakotettu rahoittamaan puhelinlaitteen tuntematta lainkaan liittymänsä todellista kustannusrakennetta. Kytkykaupan salliminen vaarantaisi aidon hintakilpailun. Markkinoiden avoimuus Kytkykaupan yleinen seuraamus on toisiinsa liitettyjen SIM -kortin ja puhelimen lukitseminen toimimaan vain keskenään, mikä rajoittaa merkittävästi niiden käyttöä. Päätelaitteen valinta

Kytkykaupassa operaattori tekee laitevalinnan kuluttajan puolesta, jolloin kuluttajien mahdollisuus laitevalintaan kapenee merkittävästi. Tästä on olemassa empiiristä tietoutta kytkykauppamaista. Liittymien vaikeasti vertailtavien hintojen sijasta kuluttajat todennäköisesti vertailisivat liittymiin kuuluvia puhelimia keskenään. Markkinarakenteen muutokset Kytkykaupassa operaattori saa kiistatta merkittävän roolin matkapuhelinten myynnin ohjailijana. Mikäli operaattorilla on merkittävä osuus markkinoiden ohjailijana, on sillä mielestämme suuri vaikutus koko matkapuhelinten jakelujärjestelmiin, markkinoiden rakenteisiin ja sitä kautta koko kilpailutilanteeseen. Kuten edellä olemme esittäneet, kytkykaupan vaikutukset tulisivat olemaan valtaosin negatiivisia sekä kaupan että kuluttajien kannalta. Kytkykauppa johtaa mm. hintavertailun vaikeutumiseen, pitkiin määräaikaisiin sopimuksiin ja matkapuhelinten pakkokauppaan. Esitämme, että kytkykauppaa koskevat säännökset säilytettäisiin ennallaan. MATKAVIESTINTOIMITTAJAT RY ELEKTRONIIKAN TUKKUKAUPPIAAT RY 18 Jarmo Laitinen MVT:n puheenjohtaja Pentti Karhu ETK:n toimitusjohtaja

19 6. Elisa Oyj Liikenne- ja viestintäministeriö Lausuntopyyntönne 10.6.2004, LVM074:00/2004 VIESTINTÄMARKKINALAIN MUUTOSTARPEIDEN ARVIOINTI Elisa Oyj (Elisa) lausuu viestintämarkkinalain arvioiduista muutostarpeista seuraavaa. Olemme aluksi ottaneet kantaa LVM viestintämarkkinalain muutostarpeita käsittelevässä muistiossa esitettyihin asioihin ja tämän jälkeen tuoneet esille muita havaitsemiamme muutostarpeita. Kytkykauppaa koskeva sääntely LVM:n muistiossa on nostettu esiin matkaviestinpäätelaitteiden kytkykauppaa koskeva sääntely. Katsomme, että matkaviestinverkon päätelaitetta ja liittymää koskeva kytkykauppakielto ei enää ole Suomen markkinoilla perusteltu, joten puolamme kytkykauppakiellon poistamista viestintämarkkinalainsäädännöstä. Puolamme kytkykauppakiellon poistamista ainoastaan sillä edellytyksellä, että asiakkaan kanssa tehtävä liittymäsopimus voidaan tehdä vähintään 24 kuukaudeksi ja puhelimen SIM-lukitus sallitaan. Katsomme, että kolmannen sukupolven (3 G) matkaviestinmarkkinoiden kehittyminen ja käyntiinlähtö edellyttävät aktiivisia toimenpiteitä. 3 G -palveluiden yleistyminen edellyttää, että asiakkaat uusivat päätelaitteensa. Kytkykauppakiellon poistamisella nopeutetaan kehittyneempien GSM-päätelaitteiden ja 3 G-päätelaitteiden leviämistä ja markkinan syntymistä. Kysymys on pitkälti siitä, kuinka suomalainen tietoyhteiskunta jatkossa asemoituu eurooppalaisessa toimintoympäristössä. Muusta Euroopasta poikkeava sääntely johtaa markkinan kehittymisen hidastumiseen Suomessa. Uusien matkaviestinpalveluiden käytön esteeksi on asiakkaille usein muodostunut päätelaiteasennusten tekeminen. Katsomme, että kytkykauppakiellon poistaminen on kuluttajien edun mukaista myös siitä syystä, että se mahdollistaa nykyistä helpommin valmiit, operaattorikohtaiset päätelaiteasetukset. Puhelimiin voidaan asentaa valmiiksi palvelut sekä niiden käyttämiseen tarvittavat asetukset, joka helpottaa asiakkaan toimintaa. Asiakkaille voidaan tarjota uusia helppokäyttöisiä palvelu- ja tuoteratkaisuja, jotka koostuvat matkaviestinpalveluiden ja päätelaitteen muodostamasta kokonaisuudesta. Viestintämarkkinalainsäädännön taustalla on yhteisöoikeuteen perustuvat direktiivit, joilla pyritään lainsäädännön harmonisoimiseen ja varmistamaan, että sääntelyjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla. Suomen markkinoilla ei ole mitään sellaisia erityispiirteitä, jotka puolustaisivat kytkykauppakiellon säilyttämistä. Jos suomalaisille tele- ja muille yrityksille asetetaan direktiiveihin perustumattomia rajoitteita, tämä heikentää yritystemme kilpailukykyä suhteessa muihin eurooppalaisiin toimijoihin. Kuluttajaviranomaiset ovat viime aikoina voimakkaasti kiinnittäneet huomiota matkaviestinoperaattoreiden käyttämien lisäetujen markkinointiin. Uskomme, että kytkykauppakiellon poistaminen saattaa vähentää operaattoreiden kiinnostusta matkaviestintoimintaan suoranaisesti liittymättömien lisäetujen tarjontaan, ja sitä kautta vähentää lisäetujen merkittä-

vyyttä asiakkaan tehdessä ostopäätöstä matkapuhelinliittymästä. Markkinoinnin ja tarjo n- nan painopisteen siirtyminen päätelaitteisiin tukee selkeästi koko matkaviestinmarkkinan kehittymistä. 20 Pääsy kiinteistön sisäjohtoverkkoon Kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota kiinteistöosakeyhtiön omistamassa vuokra- tai asumisoikeusasunnossa asuvan mahdollisuuteen kilpailuttaa taloyhtiön laajakaistapalvelun tarjoaja. Kilpailuviraston mukaan asian sääntelyssä tulisi hakea mallia sähkömarkkinalaista, jonka mukaan kiinteistön tulee antaa käyttöoikeus taloyhtiön sisäverkkoon. Katsomme, että asukkaalla tulee olla oikeus valita haluamansa laajakaistatoimittaja. Taloyhtiön valitsemalla kiinteistöliittymällä ei saa sulkea pois yksittäisen asukkaan oikeutta valita laajakaistatoimittaja. Jos asukkailla on oikeus valita haluamansa laajakaistatoimittaja, katsomme, että taloyhtiöllä ei tarvitse olla useita kiinteistöliittymätoimittajia, koska tämä johtaa monimutkaisiin sääntely- ja vastuukysymyksiin. Emme kannata sitä, että kiinteistöliittymän hankinta voidaan tehdä asunto-osakeyhtiössä enemmistöpäätöksellä siten, että kiinteistöliittymän kustannukset peritään kaikilta asukkailta yhtiövastikkeessa. Tämä menettely rajoittaa yksittäisen asukkaan mahdollisuutta valita oma laajakaistatoimittaja. LVM:n muistiossa tuodaan esille oikeusministeriö käynnistämä asunto-osakeyhtiölain uudistaminen, jossa on tarkoitus selventää laajakaistapalveluiden yhteishankintaa ja rahoitusta koskevaa sääntelyä. Ehdotamme, että asiassa odotettaisiin kyseisen hankkeen ehdotuksia. Kuluttajasuojasäännösten mahdollinen muutostarve LVM:n muistion mukaan kuluttajakysymyksiä käsitelleen LVM:n työryhmän keskusteluissa on käynyt ilmi, että keskeisimmät viestintäpalveluiden tarjonnassa ilmenevät ongelmat liittyvät sopimusehtojen muuttamistilanteisiin, erityisesti palvelun virhe- ja viivästystilanteisiin ja taloudellisen riskinjakoa koskeviin kysymyksiin sekä viestintäpalvelujen hinnoittelun läpinäkyvyyteen. Näkemyksemme mukaan viestintämarkkinalain 7 luvun nykyiset säännökset yhdessä kuluttajansuojalain säännösten kanssa turvaavat kuluttajien oikeudet keskeisimmiltä osiltaan. Uskomme, että suuri osa viime aikoina ilmenneistä ongelmista on johtunut palveluoperaattorikilpailun nopeasta avautumisesta. Numeron siirrettävyyden myötä poikkeuksellisen suuri määrä asiakkaita on vaihtanut operaattoria ja tähän määrään suhteutettuna ongelmat ovat olleet vähäisiä. Oikeus muuttaa sopimusehtoja on näkemyksemme mukaan välttämätöntä pitkäkestoisissa sopimuksissa. Erityisesti matkaviestintäpalveluille on tyypillistä nopea tekninen kehitys, mistä johtuen viestintäyritykset eivät käytännössä pysty sopimuksia tehdessään ennakoimaan kaikkia mahdollisia tekniikan mukanaan tuomia uusia seikkoja. Viestintäpalveluita koskevia sopimuksia joudutaan erityisesti yllä mainituista syistä muuttamaan myös sopimuskauden aikana. Näkemyksemme mukaan viestintämarkkinalain 71 :n rajoituksia ei tulisi ainakaan laajentaa koskemaan muita kuin kiinteän verkon liittymiä. Katsomme, että kuluttajansuojalain mukainen kielto muuttaa sopimusehtoja olennaisesti sopimuskauden aikana keskeisiltä osin turvaa kuluttajan oikeudet sopimusehtojen muutostilanteissa. Sopimusehtojen muut-