Historiaa ja nykypäivää

Sisällys Sisällys...1 Historiaa ja nykypäivää....2 Hankkeet...4 Romanikielen tutkimus...4 Aineistot...4 Romanikielen sanasto...5 Romanikielen lautakunta...6 Romanikielen lautakunnan suosituksia 1997 2001...7 Kieliopillinen suku...7 Johdin -kiiro...8 Sanasto...8 Kansallisuuksien nimitykset...9 Lukusanat...9 Ajanilmaukset...10 Lainsäädäntöä...10 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja romanikielestä.. 11 Suomen romanikielen bibliografiaa...12 Yhteystietoja...15

Historiaa ja nykypäivää Romanikielen ja varsinkin sen sanaston tutkimuksella on Suomessa pitkät perinteet. Varhaisin tunnettu lähde on Kristfrid Gananderin kilpakirjoitus Undersökning om De så kallade TATTARE eller Zigeuner, Cingari, Bohemiens, Deras härkomst, Lefnadssätt, språk m.m. Samt om, när och hwarest några satt sig ner i Swerige? (1780). Kirjoituksellaan Ganander otti osaa Tukholman Kuninkaallisen Kaunokirjallisuusaketemian julistamaan kirjoituskilpailuun, jonka aiheena oli sillä kertaa historian ohella romanit, heidän alkuperänsä, elintapansa ja kielensä. Romanikieli on kiinnostanut sekä harrastelijoita että tutkijoita. Tunnetaan useita käsikirjoituksiksi jääneitä sanastoja, kuten Arwidssonin (1871 1858), Kemellin (1805 32) ja Reinholmin muistiinpanot 1800-luvulta ja Oskar Jalkion (Johanssonin) (1882 1952), Axel Kronqvistin (1871 1956) sekä Yrjö Temon (k. 1985) kokoelmat 1900-luvulta. Ensimmäinen painettu Suomen romanikielen sanakirja oli Arthur Thesleffin (1871 1920) Wörterbuch des Dialekts der finnländische Zigeuner (1901). Virolaisen professori Paul Ariste tutki 1940-luvulla Suomen romanikielisiä paikannimiä. Paljon työtä romanikielen hyväksi tehnyt Pentti Valtonen julkaisi vuonna 1972 Suomen murtalaiskielen etymologisen sanakirjan. Valtosen lisensiaatintutkielma Suomen mustalaiskielen kehitys eri aikoina tehtyjen muistiinpanojen valossa (1968) on edelleenkin yksi harvoja tieteellisiä monografioita Suomen romanikielen rakenteesta. Matti Leiwo ja Pekka Sammallahti nauhoittivat ja tutkivat romanikieltä jo 1960-luvulla. He ovat sittemmin tehneet myös erittäin merkittävää työtä kielen kehittämiseksi muuan muassa eri komiteoissa. Romanikielen standardisointi aloitettiin 1970-luvulla. Opetusministeriön Mustalaiskielen ortografiakomitean tehtävistä yksi oli laatia romanikielelle helppolukuinen ortografia ja sen pohjalta normatiivinen sanasto (1971), jonka komitea julkaisi mietintönään. Oppimateriaaleja alettiin laatia jo 1800-luvun lopulla. Noin 100-sivuisena käsikirjoituksena on säilynyt Lindhin (1893?) Mustalaiskielinen aapiskirja. Ensimmäisenä painettuna romanikielen oppimateriaalina ilmestyi vuonna 1982 Viljo Koiviston aapinen Drabibosko ta rannibosko byrjiba, jonka kustansivat ammattikasvatushallitus ja kouluhallitus. Viisi vuotta myöhemmin Viljo Koivisto julkaisi opetusministeriön tuella aapista vaativamman oppikirjan ja kielen kuvauksen Rakkavaha romanes. Koiviston teoksia seurasivat Miranda Vuolasrannan (1995) aapinen Romano tšimbako drom ja Henry Hedmanin (1996) laaja Sar sikjavaa romanes, joka on ennen kaikkea tarkoitettu romanikielen opettajan oppaaksi. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa romanikielen parissa on tehty työtä jo 20 vuotta. Opetusministeriö asetti 9.10.1981 Mustalaisasiain neuvottelukunnan aloitteesesta mustalaiskielityöryhmän. Mietinnössään 5.3.1982 työryhmä ehdotti, että aineisto- ja oppimateriaalihanke olisi opetusministeri- 2001 2

ön alainen ja sen hallinto kytkettäisiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen. Työryhmässä oli mukana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta aluksi tutkija Marja Lehtinen ja vuodesta 1983 suunnittelupäällikkö Raimo Jussila. 27.8.1984 aloitettiin yhteistyö tutkija Viljo Koiviston kanssa Romani suomi englanti-sanakirjan (1996) laatimiseksi. Virallisesti romanikielen tutkimus ja huolto on kuulunut Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen tehtäviin vuodesta 1996. Ensimmäinen romanikielen lautakunta aloitti kolmivuotiskautensa 1.6.1997. Lautakunnnan puheenjohtajana toimi Jyväskylän yliopiston professori Matti Leiwo. Jäseninä olivat Helena Hagert, Henry Hedman, Unto Jääpuro, Miranda Vuolasranta ja Tuula Åkerlund sekä Raimo Jussila Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen edustajana. Lautakunnan sihteerinä toimi Anneli Hänninen. Tärkeitä tapahtumia on oltu mukana järjestämässä. Vuonna 1995 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus järjesti Romanikieli Suomessa -seminaarin sekä oli mukana Hanasaaressa pidetyn kolmipäiväisen seminaarin järjestelyissä (yhdessä Suomen romaniyhdistyksen ja Opetushallituksen kanssa). Seminaarin yhteydessä nauhoitettiin romanivanhuksia. Vuonna 1998 iäkkäiltä romaneilta kyseltiin mielipiteitä erilaisista kieleen liittyvistä ongelmista. Vuonna 1999 oltiin mukana järjestämässä Baravale bereh h a rikkaat vuodet -tapahtumaa, joka liittyi YK:n ikäihmisten vuoteen. Pitkään romanikielen parissa työskenteli lähinnä Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkijoita, lähinnä suomen kielen väkeä, muun toimensa ohella. Erityisesti Raimo Jussila on vuosien varrella tehnyt runsaasti työtä, aluksi kielen saamiseksi tutkimuskeskukseen ja myöhemmin myös käytännön tutkimus- ja sanakirjatyössä. Sanakirjojen toimitustyössä oli lisäksi apuna määräaikaisia tuntityöntekijöitä, jotka huolehtivat mm. tallennuksesta ja teknisestä toimitustyöstä. Tutkija Viljo Koivisto on ollut mukana vuosittain maksettavan apurahan turvin. Kesästä 1997 Kimmo Granqvist on toiminut päätoimisesti romanikielen parissa, ensin siviilipalvelusmiehenä, sitten tutkijana ja lopulta erikoistutkijana. Vuonna 2000 romanikielen resurssit kasvoivat, kun saatiin suunnittelijan toimi, jota on kesästä 2000 lähtien hoitanut Hellevi Hedman-Valentin. Hallinnollisesti romanikieli on sijoitettu tutkimuskeskuksessa tutkimusosastoon, joskin sanakirjatyöt ovat kuuluneet sanakirjaosastoon. Romanikielen parissa tehtävä työ jakaantuu käytännössä useampaan hankkeesiin. Vuoden 1999 arviointia varten laadituissa hankekuvauksissa mainittiin kaikkiaan viisi romanikielihanketta, joista kaksi kuului tutkimusosastoon (romanikielen tutkimus [romtu] ja romanikielen lautakunnan valmistelu- ja sihteerityöt [roltk]) ja kolme sanakirjaosastoon (Romani suomi englanti-sanakirja [rosu], Suomi romani-sanakirja [suro] ja romanikielen sanasto [romsa]). Molemmat tutkmusosaston hankkeet ovat edelleen käynnissä. Romani suomi englanti-sanakirja valmistui vuonna 1994, Suomi roma- 3

ni-sanakirja puolestaan vuonna 2001. Romanikielen sanasto -hanke oli jo vuonna 1999 keskeytynyt. Romanikielen lautakunnan ohella toiminnassa on pitkään selvästi painottonut kaksi osa-aluetta: toisaalta sanakirjatyöt käytännössä lähinnä Viljo Koivistoa on avustettu sanakirjojen laadinnassa, toisaalta taas kieliaineistojen keruu. Laaja Suomi romani-sanakirja ilmestyi juuri. Kieliaineistoja on varsinkin vuoden 2001 aikana saatu merkittävästi kartutettua. Puhekielikorpusta on laajennettu huomattavasti. Lisäksi on saatu tallennettua ATK-muotoon kaksi kokonaan uutta korpusta: Viljo Koiviston Romano Boodos -tekstit ja Yleisradion romanikieliset uutiset vuosilta 1997 2000. Siten sekä leksikografian että kieliaineistojen osalta tilannetta voidaan tällä hetkellä pitää hyvänä. Romanikielen rakennetta on koko ajan jonkin verran tutkittu, fonologiaa melko systemaattisesti, ja julkaisujakin on tuotettu. Jatkossa tulisi kuitenkin aiempaa enemmän painottua kielen tutkimukseen ja huoltoon. Toisaalta yhteistyötä varsinkin Opetushallituksen romaniväestön koulutusyksikön, mutta myös Romaniasiain neuvottelukunnan kanssa, tulisi tiivistää ja kehittää, jotta tutkimuksen tulokset saadaan myös kielenopetuksen käyttöön. Parempi yhteys kenttään auttaisi myös kohdentamaan tutkimusta paremmin sellaisiin ongelmiin, jotka ovat käytännön opetustyön kannalta relevantteja. Hankkeet Romanikielen tutkimus Romanikielen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa perustietoa Suomen romanikielen äänteellisestä, morfologisesta ja lauseopillisesta rakenteesta sekä sanastosta. Myös romanikielen alueellisia eroja ja puhujien kielitaidon tasoa pyritään selvittämään. Tutkimus on pilkottu pieniksi osahankkeiksi, joita toteutetaan vuosittain käytettävissä olevilla resursseilla. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa tehtävä romanikielen tutkimus on tähän mennessä painottunut fonologiaan ja morfologiaan, ja näillä kielen osa-alueilla riittää edelleen runsaastikin tehtävää. Morfologian puolella on saatu hyvälle alulle PC-Kimmo-ohjelmistolla (Antworth) laadittu kaksitasokuvaus (ROMTWOL), joka on kuitenkin vielä osin keskeneräinen. Edelleen tutkimattomia kielen osa-alueita ovat fonetiikka ja syntaksi. Aineistot Olennaisena osana Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen työtä romanikielen parissa on ollut varsinaisen tutkimuksen ohella kieliaineistojen keruu ja tallentaminen. Aineiston keruun päätavoitteena on ollut tuottaa materiaalia tutkimuksen tarpeisiin ja työstettäväksi romanikielen opetuksen käyttöön, 2001 4

mutta myös samalla saada mahdollisimman paljon kieltä tallennettua tulevien polvien käyttöön. Romanikielen korpukset ovat nykyään varsin monipuoliset. Aineistot käsittävät vanhoja sanastoja aina 1900-luvun alusta, evankeliumien käännöksiä, romanikielisiä kirjoituksia 1970-luvulta aina vuoteen 1995, Yleisradion romanikielisiä uutisia vuosilta 1997 2000 sekä puhuttua kieltä. Puhekielikorpus on kirjannettu nauhoitteilta, joista valtaosan on parin viime vuoden aikana kerännyt tutkimuskeskuksen romanikielen suunnittelijana toimiva Hellevi Hedman-Valentin. Puhujina on enimmäkseen iäkkäitä, hyvin romanikieltä hallitsevia henkilöitä melko kattavasti eri puolilta maata. Lisäksi nauhoitteita on saatu mm. Matti Leiwolta, joka äänitti romanikieltä 1960-luvulla. Romanikielen aineistojen käyttö on luvanvaraista. Käyttölupia voidaan myöntää perusteltuihin tutkimustarkoituksiin. Käyttöluvista päättää viime kädessä romanikielen lautakunta. Taulukko 1. Kotimaisten kielten romanikielen korpukset. Aineisto Sanamäärä (11/2001) Puhekieli 95 000 Romano Boodos -aineisto 46 000 Evankeliumien käännökset 27 000 Romanikieliset uutiset 24 000 Thesleff 7 600 Jalkio 7 600 Temo 4 500 MNS 3 000 Kronqvist 2 700 Yhteensä 217 406 Romanikielen sanasto Merkittävin painoalue romanikielen parissa tehdyssä työssä on tähän saakka ollut leksikografia. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on avustanut Viljo Koivistoa kahden romanikielen sanakirjan laatimisessa (Romani suomi eng- 5

lanti-sanakirja, julk. 1994 sekä Suomi romani-sanakirja, julk. 2001). Romani suomi englanti-sanakirja sisältää n. 5 500 hakusanaa. Mukana on kielitietoa ja runsas esimerkistö. Suomi romani-sanakirja on laajin tähän saakka ilmestynyt Suomen romanikielen sanakirja. Sanakirjassa on noin 23 000 hakusanaa. Mukana on sekä arkikielen sanoja että eri alojen erikoistermejä mm. opettajien ja kääntäjien avuksi. Sanakirjan tavoitteena on ollut kirjata muistiin mahdollisimman paljon romanikielen sanastoa sekä laajentaa sitä paremmin nyky-yhteiskunnan tarpeisiin soveltuvaksi. Sanakirja pyrkii kuvaamaan nykyään käytettävää romanikielen kielimuotoa; myös romanikielen eri murteet on otettu huomioon. Sanakirjojen lisäksi on julkaistu artikkeleita ja pienempiä sanastoja (Suomi romani-sanasto, Granqvist 1997) sekä romanikielen käänteissanasto (Granqvist 1999). Romanikielen lautakunta Romanikielen lautakunta on toiminut Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteydessä asiantuntijaelimenä 1.6.1997 lukien. Lautakunnan tehtävänä on päättää romanikielen käyttöä koskevista periaatteellista ja yleisluonteisista suosituksista. Romanikielen lautakunnan jäsenet valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Lautakuntaan kuuluu tällä hetkellä seitsemän jäsentä, joista viisi edustaa romaniväestöä. Romanikielen lautakunta käsittelee ensisijaisesti kirjoitettujen tekstien sekä julkisen kielenkäytön kieltä. Puhuttua arkikieltä ei sen sijaan käsitellä lautakunnassa eikä sitä varten myöskään haluta laatia normeja. Kielenhuollon normeja pohtiessaan lautakunta pyrkii pysymään lähellä kansankieltä, puhuttua Suomen romanikieltä, jottei kielestä tulisi puhujilleen liian etäistä ja vaikeaa. Kieltä ei siten yritetä palauttaa historiallisesti oikeisiin muotoihin, jotka olisivat sen puhujille jo vieraita, eikä toisaalta myöskään kansainvälistää liikaa. Romanikielen huollossa pyritään ennen kaikkea selvyyteen ja ymmärrettävyyteen. Muutaman toimintavuotensa aikana romanikielen lautakunta on käsitellyt lähinnä sana- ja termikysymyksiä. Romanikieleen yritetään luoda termistöä nyky-yhteiskunnan tarpeita silmällä pitäen. Esimerkiksi romanikielen lukusanoille sekä viikonpäivien ja kuukausien nimille on yritetty luoda normistoa. Lautakunnan käsittelemä laajin kieliopillinen ongelma on ollut kieliopillisen suvun ilmaiseminen. Sitä käsitellessään lautakunta päätti pysytellä lähellä kansankielen käytäntöä ja suosittaa kieliopillisten feminiinimuotojen säilyttämistä lähinnä silloin, kuin luonnollinen suku sitä edellyttää. Vuonna 1998 romanikielen lautakunta järjesti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa iäkkäille romaneille tapahtuman, jossa heiltä kyseltiin mielipiteitä erilaisista kieleen liittyvistä ongelmista. Vuonna 1999 lautakunta oli 2001 6

mukana järjestämässä Baravale bereh h a rikkaat vuodet -tapahtumaa, joka liittyi YK:n ikäihmisten vuoteen. Romanikielen lautakunnan jäsenet 1.6.2000 alkaneella kolmivuotiskaudella: professori Fred Karlsson, puheenjohtaja teologian kandidaatti, romanikielen opettaja Henry Hedman, varapuheenjohtaja erikoistutkija Kimmo Granqvist romanikielen opettaja Helena Hagert romaniasiain yhdyshenkilö Unto Jääpuro romanikielen opettaja Miranda Vuolasranta romanikielen opettaja Tuula Åkerlund erikoistutkija Anneli Hänninen, sihteeri Romanikielen lautakunnan suosituksia 1997 2001 Kieliopillinen suku Lautakunnan suurin kieliopillinen ongelma on ollut kieliopilliseen sukuun liittyvät ongelmat. Romanikieli on saanut vaikutteita suomesta ja muuttunut suomen suuntaan. Siinä on piirteitä, jotka ovat vain Suomen romanikielelle ominaisia. Mm. kielen artikkeli ja sukutaivutus ovat vähitellen yksinkertaistuneet. Maskuliinimuodot ovat yleistyneet ja feminiinisuku on säilynyt muutamissa sanaryhmissä kuten naisten (esim. d uuli, rakli, tšai), naispuolisten eläinten (esim. d ukli) ja naisten vaatteiden nimissä sekä pronomineissa jou ja joi. Tämä ongelma on ratkaistu kielenhuollon kansankieliperiaatteen pysytään lähellä puhuttua kieltä mukaan ja olemme hyväksyneet tällaisen käytön myös lautakunnan suositukseksi. Kieliopillista feminiinimuotoa käytetään siis esim. ilmauksissa phurani d uuli vanha nainen mutta ei sellaisissa vanhoissa feminiisisanoissa kuin rankano tšimb kaunis kieli. Kieliopillista feminiiniä suositellaan kaytettäväksi myös ilmaustyypissä joi hin phurani hän (fem.) on vanha (fem.), mutta ei tyypissä romano tšimb hin rankano romanikieli on kaunis. Kansainvälisyysperiaatteen näkökulmasta artikkelittomuus ja vain luonnolliseen sukuun perustuva, semanttinen sukujärjestelmä voi olla ongelma, mutta Suomen romanikieli on ensisijaisesti suomalaisia romaneja varten. Sen kielioppi ei saa tulla heille liian vaikeaksi. Pysymällä lähellä puhuttua nykykieltä emme tee kieltä vaikeaksi sen puhujille, vaikka esimerkiksi historiallisuus- ja kansainvälisyysperiaate saattaisikin tukea laajempaa feminiinisuvun käyttöä. Semanttinen sukujärjestelmä kuitenkin takaa sen, että Suomen ja muiden romanien vuorovaikutuksessa ei synny ongelmia, koska muissa kielissä ja suomenkin romanikielessä masku- 7

liinimuotojen käyttäminen naista merkitsevissä ilmauksissa voidaan tulkita myös loukkaukseksi. Näin ratkaisu on myös kompromissi kansankieli- ja kansainvälisyysperiaatteen välillä. Selvää tietenkin on, että jos joku haluaa erityisistä syistä sanoa esimerkiksi romani tšimb hin rankani se on hänelle sallittua. Johdin -kiiro Lautakunta suosittaa, että -s:n jälkeen johdin voi olla -kero tai -kiiro, muuten -kiiro, esimerkiksi sikjiboskero tai sikjiboskiiro, mutta dekakiiro. Sanasto Romanikielen lautakunta on päättänyt suosittaa seuraavia sanoja ja kirjoitusasuja: parlamentos eduskunta falliba hallitus themmesko falliba (valtion) hallitus, valtioneuvosto sikjibosko falliba opetushallitus praaluno skokka johtoryhmä folkengo naaluno kansanedustaja (mask.) folkengo naaluni kansanedustaja (fem.) foorosko naaluno kaupunginvaltuutettu (mask.) foorosko naaluni kaupunginvaltuutettu (fem.) thaanesko naaluno kunnanvaltuutettu (mask.) thaanesko naaluni kunnanvaltuutettu (fem.) them maa, valtio thaan kunta, maa fooros kaupunki kursos kurssi kursesko stedos kurssikeskus troppa leiri buttiako apruno skuula ammattikorkeakoulu minsibosko liin muistio rakkibosko skokka neuvosto romano sikjibosko skokka romaniväestön koulutusyksikkö skokka neuvosto, neuvottelukunta tšetiba yhdistys tšetano buttiako komunis yhdyshenkilö Kansainvälisistä sivistyssanoista voidaan usein muodostaa -os-johtimella romanikielisiä sanoja, esimerkiksi: kursos kurssi arkiivos arkisto 2001 8

instituutos materiaalos laitos aine Kansallisuuksien nimitykset Lautakunta on suosittelee, että kansallisuuksien nimien kirjoittamisessa noudatettaisiin samoja periaatteita kuin suomea kirjoitettaessa. Kansallisuuksien nimet kirjoitetaan siis pienellä alkukirjaimella. Lukusanat Romanikielisten lukusanojen oikeinkirjoitusasu vaihtelee paljon eri kirjoittajilla. Esimerkiksi perusluku 5 tavataan eri teksteissä ainakin neljällä eri tavalla kirjoitettuna: pangh, pangh, pansh, panah. Lukusanalla 30 on ainakin viisi eri kirjoitusasua: triijana, triiana, triinda, triijena deh ja triinvardeh. Kielen virallisia käyttötilanteita silmällä pitäen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen yhteydessä toimiva romanikielen lautakunta on kokouksissaan pohtinut romanikielen lukusanojen oikeinkirjoitusnormia. Lautakunta on päätynyt suosittelemaan, että romanikielen lukusanojen oikeinkirjoituksessa noudatettaisiin seuraavia periaatteita: Perusluvut yhdestä kymmeneen suositellaan kirjoittaviksi: iek 1, dui 2, triin 3, staar 4, pangh 5, h ou 6, efta 7, oh ta 8, enja 9, deh 10. Perusluvuissa 11 19 o kirjoitetaan erikseen: deh o iek 11, deh o dui 12, deh o triin 13 jne. Kymmenluku 20 kirjoitetaan bih. Muut kymmenluvut 30 90 rakennetaan kertolaskuna perusluku (3 9) kertaa 10, esimerkiksi triinvardeh 30 (= 3 10), staarvardeh 40 (= 4 10). Lukusana 60 on kuitenkin h ovardeh eikä *h ouvardeh. Rinnalle hyväksyttiin myös yleisesti käytetyt muodot triijana 30, stavardeh 40 sekä kansainvälinen muoto pinda 50. Lautakunta suosittaa, että kymmenluvut 30 90 kirjoitetaan yhteen, ei esimerkiksi *staar-var-deh 40. Luvuissa 21 29 käytetään kymmenten ja ykkösten välissä sanaa ta, joka kirjoitetaan erikseen: bih ta iek 21, bih ta dui 22 jne. Luvuissa 31 99 sen sijaan ei sanaa ta käytetä: staarvardeh dui 42, eftavardeh triin 73 jne. Kymmenet ja ykköset kirjoitetaan aina erikseen. Lukusana 100 vakiinnutettiin muotoon h eel. 200 900 kirjoitetaan erikseen: dui h eel 200, triin h eel 300 jne. Lukusana 1 000 vakiinnutettiin muotoon aadur. Tuhatluvuissakin pidettiin parempana erikseen kirjoittamista: dui aadur 2 000, deh aadur 10 000. Miljoona sai asun (iek) miljon. 9

Ajanilmaukset Kuukaudet: h ielosko tšoon miritšako tšoon maasesko tšoon lulud ako ~ voortako tšoon d oujako ~ ploogibosko ~ d ondribosko tšoon niijalesko tšoon khassesko tšoon d iivesko ~ gruutako tšoon hyöstako tšoon panjako tšoon glattibosko tšoon juulako tšoon tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu Viikonpäivät: vaaguno diives vauro diives tritto ~ mah kurno diives starto diives pangh to diives h outo diives eftako ~ kurko diives Lainsäädäntöä maanantai tiistai keskiviiikko torstai perjantai lauantai sunnuntai Romanien oikeus oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämiseen kehittämiseen on kirjattu perustuslakiin. Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa uudistetussa hallistusmuodon 14. (17.7.1995/969) todetaan, että: Saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Romanikieli tuli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toimialaan virallisesti vuonna 1996, jolloin tutkimuskeskusta koskevaan lakiin (48/75) tehtiin romanikielen tutkimusta ja huoltoa edellyttävä muutos. Laki Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta annetun lain muuttamisesta vahvistettiin 26.7.1996. Siinä kumottiin 1976 annetun lain (48/75) 1. pykälä, joka muutettiin seuraavasti: 1 Suomen ja ruotsin kielen tutkimusta ja huoltoa, suomen sukukielten tutkimusta sekä saamen kielen huoltoa varten on Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Tut- 2001 10

kimuskeskuksen tehtävänä on myös huolehtia suomalaisen viittomakielen ja romanikielen tutkimuksesta ja huollosta. Asetus Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen toiminnasta annettiin 25.10.1996. Romanikielestä ja kielilautakunnista säädetään seuraavasti: 1 Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tehtävänä on: 1) tutkia suomen, ruotsia, saamea ja muita suomen sukukieliä sekä suomalaista viittomakieltä ja romanikieltä; 2) kehittää ja huoltaa suomea, ruotsia, saamea sekä suomalaista viittomakieltä ja romanikieltä; 9 Tutkimuskeskuksen asiantuntijaeliminä ovat suomen, ruotsin ja saamen kielen lautakunnat sekä viittomakielen ja romanikielen lautakunnat. Johtokunta kutsuu kuhunkin lautakuntaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan vähintään neljä ja enintään seitsemän jäsentä, joista yksi on tutkimuskeskuksen henkilökuntaan kuuluva. Johtokunta nimeää kullekin lautakunnalle puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lautakunnan jäsenten keskuudesta. Lautakuntien tehtävänä on alallaan päättää kielenkäyttöä koskevista periaatteellisista tai yleisluonteisista suosituksista. Lautakuntien toiminnasta määrätään tarkemmin työjärjestyksessä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja romanikielestä Granqvist, Kimmo 1997. Suomi-romani-sanaluettelo. Helsinki. Moniste. Granqvist, Kimmo 1998. Suomen romanikielen kieliopillinen suku. XXV Kielitieteen päivät Tampereella 15.-16.5.1998. Esitelmien tiivistelmät. Granqvist, Kimmo 1999. Vowel Harmony in Finnish and Finnish Romani. SKY Journal of Linguistics 12: 27-44. Granqvist, Kimmo 1999. Notes on Finnish Romani Phonology. Grazer Linguistische Studien 51: 47-63. Granqvist, Kimmo 1999. Suomen romanikielen käänteissanasto. Reverse Lexicon of Finnish Romani. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 111. Helsinki. Granqvist, Kimmo 1999. Romanikieli Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön arkistossa. Käsikirjoite. Granqvist, K. 2000. Romanikielen lautakunnan kuulumisia: lukusanojen oikeinkirjoitus. Romano boodos 5. Granqvist, K. 2001. Suomen romanikieli. Kielikello 1: 4-8. Granqvist, K. 2001. Suomen romanikielen leksikografia ja sen erityisongelmat. Leksikograafiaseminar Sõna tänapäeva maailmas. Leksikografinen seminaari Sanat nykymaailmassa. Eesti keele instituudi toimetised 9: 15 27. 11

Granqvist, K. 2001. Suomen romanikielen puolivokaali /j/ ja puolivokaalin muodostukseen liittyvät morfofonologiset prosessit. XXVIII Kielitieteen päivät. Jyväskylässä 17. 19.5.2001. Esitelmien tiivistelmät. Jussila, Raimo 1996. Romanit ja mustalaisleiri. Helsingin Sanomat 4.6.1996, s. B8 (Kieli-ikkuna). Jussila, Raimo 1996. Romani- ja viittomakielen asema vahvistuu. Hiidenkivi, vol. 3, 5, s. 6 (Uutisia). Jussila, Raimo 1997. Den finländska romanin och dess ordböcker. LexicoNordica. Nordisk forening for leksikografi, vol.4,s. 75-81. Jussila, Raimo 1998. Romanikielen lautakunta vaalii kielen elävyyttä. Romano boodos: Suomen mustalaislehti 1, s. 2. Koivisto, Viljo 1994. Romano-finitiko-angliko laavesko liin = Romani-suomi-englanti sanakirja = Romany-Finnish-English dictionary. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 74. Helsinki: Painatuskeskus. Koivisto, Viljo 2001. Suomi romani-sanakirja. Finitiko romano laavesko liin. Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 811. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 117. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Länsimäki, Maija 1994. Romanikieli on yksi suomen vähemmistökielistä. Kielikello 4, s. 30-31. (Arvost. teos: Romano-finitiko-angliko laavesko liin / Viljo Koivisto. Helsinki 1994.) Suomen romanikielen bibliografiaa Aalto, Pentti. Zur Geschichte der Erforschung des finnländischen Zigeunerdialekts. Zigeunerkundliche Forschungen I. Herausgegeben von Johann Knobloch und Inge Sudbrack. Ariste, Paul. 1940. Über die Sprache der finnischen Zigeuner. Õpetatud Eesti Seltsi Aastaraamat 1938:2. Tartu. Ariste, Paul. 1940. Soome mustlaste kohanimed. ) Acta et Commentationes Universitatis Tartuensis (Dorpatensis) B XLV 4. Tartu 1940. Halén, Harry. 1994 (toim.) Aspelin, J.R. Suomen mustalaiset. Kirjoitussarja Uudessa Suomettaressa 1894-95 H. A. Reinholmin aineiston pohjalta. Unholan aitta 2. Menneen maailman muistoja. Helsinki. Arwidsson, Adolf Ivar. 1858. Die Zigeuner in Finnland. S. Bugge. 1868. Beiträge zur vergleichenden Sprachforschung I: 143 148. Berli. Belugin, A.D. Comparative analysis of Finnish Romany and Finnish case systems. ) Soviet Finno-Ugric Studies )270. Björkman, Samuel S. 1730. Dissertatio academica de Cingaris. Uppsala. Borin, L. 2000. A Corpus of Written Finnish Romani Texts. Donncha O Croinin (toim.). LREC 2000. Workshop Proceedings. Developing Language Resources for Mi-nority Languages: Reusability and Strategic Priorities. Athens, Greece: ELRA. Borin, L. & Vuorela, K. 1998. Finnish Romani. O. Corrain, A. & S. Mac Mathúna (toim.) 1998. Minority Languages in Scandinavia, Britain and Ireland. Acta Universitatis Upsaliensis. Studia Celtica Upsaliensia 3. Uppsala. 51 76. Bourgeois, Leonard. 1911. L ésquisse d une grammaire du romani finlandais. Torino. 2001 12

Bugge, Sophus. 1858. Vermischtes aus der Sprache der Zigeuner. Beiträge zur Vergleichenden Sprachforschungen I: 143)148.. Etzler, Allan. 1944. Zigenarna och deras avkomlingar i Sverige. Historia och språk. Uppsala. Ganander, Kristfrid. 1780. Undersökning om De så kallade TATTERE eller Zigeuner, Cingari, Bohemiens, Deras härkomst, Lefnadssätt, språk m.m. Samt om, när och hwarest några satt sig ner i Swerige? Käsikirjoite vuodelta 1780. Vitterhetsakademien, Tukholma. Gottlund, C. A. 1864)1866. Också ett ord om våra Zigenare. Jemte en blick på Tattarlifvet i allmänheten. ) Läsning för Finnar uti Blandade fosterländska ämnen. I vihko. Helsinki. Granqvist, Kimmo 1997. Suomi-romani-sanaluettelo. Helsinki. Moniste. Granqvist, Kimmo 1998. Suomen romanikielen kieliopillinen suku. XXV Kielitieteen päivät Tampereella 15.-16.5.1998. Esitelmien tiivistelmät. Granqvist, Kimmo 1999. Vowel Harmony in Finnish and Finnish Romani. SKY Journal of Linguistics 12: 27-44. Granqvist, Kimmo 1999. Notes on Finnish Romani Phonology. Grazer Linguistische Studien 51: 47-63. Granqvist, Kimmo 1999. Suomen romanikielen käänteissanasto. Reverse Lexicon of Finnish Romani. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 111. Helsinki. Granqvist, Kimmo 1999. Romanikieli Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriön arkistossa. Käsikirjoite. Granqvist, Kimmo. 2000. Romanikielen lautakunnan kuulumisia: lukusanojen oikeinkirjoitus. Romano boodos 5. Granqvist, Kimmo. 2001. Suomen romanikieli. Kielikello 1: 4-8. Granqvist, Kimmo. 2001. Suomen romanikielen leksikografia ja sen erityisongelmat. Leksikograafiaseminar Sõna tänapäeva maailmas. Leksikografinen seminaari Sanat nykymaailmassa. Eesti keele instituudi toimetised 9: 15 27. Granqvist, K. 2001. Suomen romanikielen puolivokaali /j/ ja puolivokaalin muodostukseen liittyvät morfofonologiset prosessit. XXVIII Kielitieteen päivät. Jyväskylässä 17. 19.5.2001. Esitelmien tiivistelmät. Harva, Uno. 1939. Mustalaiset, niiden alkukoti ja vaellus. Länsi 2 (11) Hedman, Henry. 1996. Sar me sikjavaa romanes. Romanikielen kielioppiopas. Jyväskylä: Opetushallitus. Jalkio, Oskar. Mustalais-suomalaisen sanaston käsikirjoitus. Mustalaislähetyksen hallussa Helsingissä. Joki, Aulis J. 1956. Kristfrid Gananderin mustalaistutkielma. Virittäjä 1: 1)27. Joki, Aulis J. 1988. Kristfrid Ganander (1741)1790). Kristfrid Gananderin mustalaistutkielma. ) Kaukomailta ja työkammioista. Castrenianumin toimitteita 29 s. 35)62. Helsinki. Jussila, Raimo. 1996. Romanit ja mustalaisleiri. Helsingin Sanomat 4.6.1996, s. B8 (Kieli-ikkuna). Jussila, Raimo. 1996. Romani- ja viittomakielen asema vahvistuu. Hiidenkivi, vol. 3, 5, s. 6 (Uutisia). Jussila, Raimo. 1997. Den finländska romanin och dess ordböcker. LexicoNordica. Nordisk forening for leksikografi, vol.4,s. 75-81. Jussila, Raimo 1998. Romanikielen lautakunta vaalii kielen elävyyttä. Romano boodos: Suomen mustalaislehti 1, s. 2. 13

Kemell, K. J. Glossat Suomen mustalaisten kielestä (Thesleffin sanakirjassa). Koivisto, Viljo. 1970. Deulikaane tsambibi. Hengellisiä lauluja. Risadas Viljo Koivisto. Forssa. Koivisto, Viljo. 1971. Johannesesko evankeliumos. Risadas Viljo Koivisto. Turku: Suomen Pipliaseura. Koivisto, Viljo. 1984. Mustalaiset. Porvoo-Juva: Ristin Voitto. Koivisto, Viljo. 1987. Rakkavaha romanes. Kaalengo tsimbako sikjibosko liin. Helsinki: Ammattikasvatushallitus ) Valtion painatuskeskus. Koivisto, Viljo. Puhutaan romania. (Edellisen suomennos.) Käsikirjoitus. Koivisto, Viljo. 1982. Drabibosko ta rannibosko byrjiba. Ammattikasvatushallitus ) Kouluhallitus. Koivisto, Viljo. Lukemisen ja kirjoittamisen alkeet. (Edellisen suomennos.) Käsikirjoitus. Koivisto, Viljo. 1994. Romano-finitiko-angliko laavesko liin. Romani-suomi-englanti sanakirja. Romany-Finnish-English Dictionary. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 74. Helsinki: Painatuskeskus. Koivisto, Viljo 2001. Suomi romani-sanakirja. Finitiko romano laavesko liin. Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 811. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 117. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. Kopsa-Schön, Tuula. 1996. Kulttuuri-identiteetin jäljillä. Suomen romanien kulttuuri-identiteetistä 1980-luvun alussa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 641. Tampere: SKS. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. 1987. Mustalaiskielen tekstisaneluettelo. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki. Kronqvist, A. Mustalais-suomalaisen sanakirjan käsikirjoitus. Mustalaislähetyksen hallussa Helsingissä. Leiwo, Matti. 1970. Äännesubstituutioista: erityisesti mustalaiskielen klusiilien mukautumisesta suomen fonologiseen järjestelmään. ) Turun yliopiston fonetiikan laitoksen julkaisuja, Vol. 7, s. 41)50. Leiwo, M. 1999. Suomen romanikielen asemasta ja huollosta. Seppo Pekkola (toim.): Sadanmiehet. Aarni Penttilän ja Ahti Rytkösen juhlakirja. Suomen kielen laitoksen julkaisuja 41: 125 139. Lindh, A. Mustalaiskielinen aapiskirja. Käsikirjoite (n. 100 sivua), esipuhe päivätty 30.10.1893 Lappeenrannassa. Yksityishenkilön hallussa. Länsimäki, Maija. 1994. Romanikieli on yksi suomen vähemmistökielistä. Kielikello 4, s. 30-31. (Arvost. teos: Romano-finitiko-angliko laavesko liin / Viljo Koivisto. Helsinki 1994.) Mustalaisasiain neuvottelukunta. 1982. Mustalaiset vähemmistönä suomalaisessa yhteiskunnassa. Helsinki: Valtion Painatuskeskus. Mustalaiskielen ortografiakomitea. 1971. Mustalaiskielen normatiivi sanasto. Eripainos Mustalaiskielen ortografiakomitean mietinnöstä 1971: A. Helsinki. Mustalaiskielen ortografiakomitea. 1971. Mustalaiskielen ortografiakomitean mietintö. Komiteamietintö 1971: A 27. Helsinki. Nyman, K. M. 1981. Kaaleiden Kielen Kieliopin Apuneuvo. Stockholm: Läromedelssektionen. Reinholm, Henrik August Finlands zigenare. Muinaistieteellisen toimikunnan arkistot, kansio n:87. Kansallismuseo, Helsinki. 2001 14

Sammallahti, Pekka. 1972. Mustalaiskielen erikoispiirteitä. ) Zirikli. Julk. Pohjoismainen romaanineuvosto, Suomen mustalaisyhdistys ry ja Tukholman romaaniyhdistys. Skutnabb-Kangas, Tove. 1975. Mustalaiskielen asema. Romano Boodos 4. Thesleff, Arthur. 1901. Wörterbuch des Dialekts der finnländischen Zigeuner. Acta Societatis Scientiarum Fennicae XXIX:6. Helsinki. Thesleff, Arthur. 1922. Zigenare, (Atlas öfver Finland, II). Helsinki. Valtonen, Pertti. 1967. Études tsiganes 15, 1969. JGLS XLVI. Valtonen, Pertti. 1968. Suomen mustalaiskielen kehitys eri aikoina tehtyjen muistiinpanojen valossa. Lisensiaatintyö. Helsingin yliopisto, historiallis-kielitieteellinen kirjasto. Valtonen, Pertti. 1970. Markusesku evankeliumos. Kaalengo tsibbaha. Riitiba Pertti Valtonen. Tikkurila: Kristillisen kirjallisuuden seura. Valtonen, Pertti. 1972. Suomen murtalaiskielen etymologinen sanakirja. Tietolipas 69. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Valtonen, Pertti. 1977. Suomen mustalaisten kieli. Romano boodos 9)10: 5. Valtonen, Pertti. Trends in Finnish Romani. Ian F. Hancock. (toim.) Romani Sociolinguistics. International Journal of the s7ociology and language. Vehmas, Raino. 1961. Suomen romaaniväestön ryhmäluonne ja akkulturoituminen. Turun yliopiston julkaisuja sarja B, osa 81. Turun yliopisto. Turku. Vuolasranta, Miranda. 1995. Romano tšimbako drom. Kuvitus, taitto ja nuottigrafiikat Valfrid Åkerlund. Jyväskylä: Opetushallitus. Yhteystietoja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Sörnäisten rantatie 25 00500 HELSINKI Puh. (09) 73 151 Fax. (09) 7315 355, (09) 7315 309 Kimmo Granqvist, romanikielen tutkija Puh. (09) 7315 254 E-mail. kimmo.granqvist@kotus.fi Hellevi Hedman-Valentin, romanikielen suunnittelija Puh. (09) 7315 269 E-mail. hellevi.hedman@kotus.fi Anneli Hänninen, romanikielen lautakunnan sihteeri Puh. (09) 7315 262 E-mail. anneli.hanninen@kotus.fi 15