SISÄASIAINMINISTERIÖN KERTOMUS POLIISIN TIEDONHANKINNASTA JA VALVONNASTA VUODELTA 2008

SISÄASIAINMINISTERIÖ Poliisiosasto Poliisitoimintayksikkö 24.3.2009 SMDno/2009/1295 Sisältää II turvaluokitellun salassa pidettävän osion (LIITE 1.) EDUSKUNNAN OIKEUSASIAMIEHELLE SISÄASIAINMINISTERIÖN KERTOMUS POLIISIN TIEDONHANKINNASTA JA VALVONNASTA VUODELTA 2008 Postiosoite Käyntiosoite Puhelin Faksi PL 26 Vuorikatu 20 Vaihde (09) 16001 (09) 160 42924 00023 VALTIONEUVOSTO 00100 HELSINKI Sähköposti: Internet: etunimi.sukunimi@poliisi.fi www.intermin.fi

SISÄASIAINMINISTERIÖ 2 - SISÄLLYSLUETTELO - 1. YLEISTÄ...3 2. TIEDONHANKINNAN LUKUMÄÄRÄTIEDOT JA NIIDEN ARVIOINTIA...4 2.1. PAKKOKEINOLAIN MUKAINEN TELEKUUNTELU JA -VALVONTA...4 2.1.1. Yleistä...4 2.1.2. Rikoksesta epäiltyjen ja lupien määrät...5 2.1.4. Liittymät...8 2.1.5. Tuomioistuinten asettamat ehdot...9 2.1.6. Telepakkokeinojen kohdistuminen rikoslajeittain...9 2.1.7. Tutkinnanjohtajien merkitysarviot...10 2.1.8. Pakkokeinojen käytöstä kokonaan ilmoittamatta jättäminen...12 2.1.8. Kuuntelukiellot ja ylimääräinen tieto...12 2.2. POLIISILAIN MUKAINEN TELEKUUNTELU JA -VALVONTA...13 2.3. POLIISI- JA PAKKOKEINOLAIN MUKAINEN TEKNINEN TARKKAILU...15 2.3.1. Poliisilain mukainen tekninen tarkkailu...15 2.3.2. Pakkokeinolain mukainen tekninen tarkkailu... 15 2.4. MUU POLIISIN TIEDONSAANTIOIKEUS...16 2.5. PEITETOIMINTA...16 2.6. VALEOSTO...17 2.7. TIEDONHANKINNAN PALJASTUMISEN ESTÄMINEN...18 3. SUORITETTU LAILLISUUSVALVONTA JA VALVONTAHAVAINNOT...19 3.1. YLEISTÄ...19 3.2. TELEPAKKOKEINOT JA TEKNINEN TARKKAILU...22 3.3. PEITETOIMINTA JA VALEOSTO...26 3.4. VIIMEAIKAISET VALVONNAN TEHOSTAMISTOIMET...27 4. LOPUKSI...41

SISÄASIAINMINISTERIÖ 3 1. YLEISTÄ Poliisin salaisen tiedonhankinnan käyttö on sisäasiainministeriön erityisvalvonnassa ja se valvoo niin keskusrikospoliisin, suojelupoliisin kuin paikallispoliisin salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöä. Sisäasiainministeriö laatii salaisen tiedonhankinnan käytöstä ja sen valvonnasta vuosittain kertomuksen, joka toimitetaan eduskunnan oikeusasiamiehelle. Sekä eduskunnan oikeusasiamies että valtioneuvoston oikeuskansleri valvovat, että tuomioistuimet ja viranomaiset noudattavat lakia ja täyttävät velvollisuutensa. Oikeusasiamies antaa vuotuisen kertomuksen toiminnastaan, lainkäytön tilasta ja lainsäädännössä havaitsemistaan puutteista eduskunnalle. Oikeuskansleri puolestaan antaa vuotuisen kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Ylimpinä laillisuuden valvojina eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri valvovat poliisin toimintaa ja raportoivat siitä eduskunnalle. Eduskunnan perustuslakivaliokunta sekä ulkoasiainvaliokunta valvovat osaltaan suojelupoliisin toimintaa. Näin poliisin salainen tiedonhankinta on kytketty osaksi parlamentaarista valvontaa. Tämä sisäasiainministeriön kertomus eduskunnan oikeusasiamiehelle tiedonhankinnan käytöstä ja sen valvonnasta vuodelta 2008 käsittää: - pakkokeinolain tarkoittaman telekuuntelun, - televalvonnan, - matkaviestimien sijaintitiedon hankkimisen - teknisen kuuntelun ja - teknisen tarkkailun käytön rangaistuslaitoksessa (PKL 5a luvun 15 ); - poliisilain tarkoittaman telekuuntelun, televalvonnan, teknisen kuuntelun ja teknisen tarkkailun käytön rangaistuslaitoksessa (PolL 33 ); - tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi laadittujen harhauttavien tai peiteltyjen rekisterimerkintöjen ja väärien asiakirjojen käytön (PolL 33a ); - peitetoiminnan ja valeoston käytön (PolL 32a ) sekä - tietolähdetoiminnan (PolL 36a ). Tässä kertomuksessa salaisilla tiedonhankinta- ja suojauskeinoilla tarkoitetaan em. menetelmiä. Tämä sisäasiainministeriön vuosikertomus sisältää sekä julkisen että salaiseksi turvaluokitellun osion (LIITE 1, Turvaluokka II). Kertomuksen julkiseen osioon on sisällytetty siinä määrin konkreettisia tietoja salaisten tiedonhankintakeinojen käytöstä ja niiden valvonnasta kuin se valtion sisäistä tai ulkoista turvallisuutta, rikosten selvittämistä tai kenenkään turvallisuutta vaarantamatta on mahdollista. Valeoston ja peitetoiminnan raportoinnin osalta kertomuksen julkista osiota on muutettu konkreettisempaan suuntaan. Kuitenkin julkisessa osiossa tarkkojen lukumäärätietojen esiintuomista valeoston ja peitetoiminnan käytössä rajaavat osaltaan peitetoiminta- ja valeosto-operaatioiden vähäinen määrä, törkeiden rikosten paljastamisen ja selvittämisen keskeneräisyys, taktisten ja teknisten tutkintamenetelmien paljastumisen estäminen sekä toimintaan osallistuneiden turvallisuuden takaaminen. Kertomuksen salassa pidettävässä osiossa käsitellään yksityiskohtaisemmin näiden menetelmien valvontaa ja käyttöä.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 4 Suojelupoliisi on antanut sisäasiainministeriölle oman kertomuksensa toimialueensa tiedonhankintakeinojen käytöstä, jota käsitellään tämän kertomuksen salaisessa osiossa. Suojelupoliisin käyttämien toimenpiteiden lukumäärätietoja ei ole sisällytetty tämän kertomuksen yleiseen osaan, vaan niitä käsitellään tämän kertomuksen liitteenä olevassa salaisessa osiossa. Salaisten pakkokeinojen asiankäsittely on 1.11.2004 alkaen keskitetty keskusrikospoliisin ylläpitämän salaisten pakkokeinojen asiankäsittelyjärjestelmän (SALPA) kautta tapahtuvaksi. Tämän kertomuksen lukumäärätiedot perustuvat tästä järjestelmästä saatuihin tietoihin. Suojelupoliisi käyttää vastaavaa erillistä SALPA -järjestelmää, johon poliisin ylijohdon määrätyillä virkamiehillä on valvojan käyttäjäoikeudet. Tulli on tullut käyttäjäksi mukaan SALPA -järjestelmään 1.11.2004 alkaen. Rajavartiolaitokselle on luotu tekniset valmiudet SALPA -järjestelmän käyttöön 1.2.2006 alkaen. Tulli ja rajavartiolaitos raportoivat eduskunnan oikeusasiamiehelle omaa toimialaansa koskevien tiedonhankintakeinojen käytöstä. Tämän kertomuksen valmistelijoina sisäasianministeriön poliisiosastolla ovat toimineet poliisiylitarkastaja Arto Hankilanoja ja ylikomisario Tarmo Lamminaho. 2. TIEDONHANKINNAN LUKUMÄÄRÄTIEDOT JA NIIDEN ARVIOINTIA 2.1. Pakkokeinolain mukainen telekuuntelu ja -valvonta 2.1.1. Yleistä Vuoden 2004 alussa tuli voimaan pakkokeinolain osittaisuudistus, jossa yhteydessä myös telepakkokeinojen käyttöalaa laajennettiin. Televalvonta tuli mahdolliseksi rikoksissa, joista säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta sekä tietyissä erikseen määritellyissä rikoksissa. Pakkokeinolain 5a lukuun lisättiin myös säännös matkaviestimien sijaintitiedon hankkimisesta eli ns. tolppalupa. Telekuuntelun käyttöalaa laajennettiin tiettyihin talousrikoksiin sekä terrorismiin liittyviin rikoksiin. Elokuussa 2004 telekuuntelu tuli mahdolliseksi myös tutkittaessa törkeää lasta esittävän sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämistä. Tämän jälkeen pakkokeinolain mukaiseen telekuunteluun ja -valvontaan ei ole tullut laajennuksia. Tilastolukuja käsiteltäessä vuoden 2008 tilastoluvun perässä sulkeissa oleva luku tarkoittaa edellisen vuoden vastaavaa tilastolukua. Tutkinnanjohtajat ovat alkaneet telekuuntelua koskevan vaatimuksen yhteydessä vaatia myös samanaikaista lupaa televalvonnalle. Tämä johtuu lainsäädännön tulkinnanvaraisuudesta eli siitä, pitääkö ja miltä osin, telekuuntelulupa sisällään myös telekuuntelun aikaiset teletunnistetiedot vai ei. Telekuuntelun ja -valvonnan tilastojen vertailtavuuden säilyttämiseksi edellisiin vuosiin, niitä tarkastellaan siten, että telekuuntelun lukumäärätietoihin sisältyy samanaikainen televalvonta.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 5 2.1.2. Rikoksesta epäiltyjen ja lupien määrät Telekuuntelun ja -valvonnan osalta merkittävin tunnusluku on näiden pakkokeinojen kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen henkilöiden lukumäärä, joihin toimenpide tuomioistuimen päätöksellä kohdistuu. Teleliittymiin, teleosoitteisiin ja telepäätelaitteisiin kohdistuvien lupien määrät kuvaavat pikemminkin toimintaympäristössä erityisesti viestintäteknologiassa ja lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia kuin varsinaisesti rikoksesta epäiltyihin kohdistuvien telepakkokeinojen käytön määrää. Viime vuosien jatkolupien määrän nouseva kehitys on puolestaan kuvannut törkeiden rikosten paljastamisen ja selvittämisen vaikeutumista sekä tutkinta-aikojen pidentymistä johtuen mm. rikollisen toiminnan monialaistumisesta sekä rikollisen toiminnan organisoitumisesta, jolloin samaan rikoskokonaisuuteen liittyy lukuisia rikoksesta epäiltyjä. Telepakkokeinolupien ja telepakkokeinojen kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät ovat viime vuosina pysyneet samalla tasolla. Suomessa vallitsevan säännöstön mukaan yhteen rikoksesta epäiltyyn, johon telepakkokeinoa kohdistetaan, voi kohdistua useita samaa pakkokeinolajia olevia lupia eli kaikki epäillyn käytössä olevat eri liittymät, telepäätelaitteet, teleosoitteet ja lupien jatkoaikavaatimukset edellyttävät kukin aina erillisen uuden luvan. Näin ollen yhteen rikoksesta epäiltyyn voi tietyn jutun tutkinnassa kohdistua useita samanaikaisia telepakkokeinolupia. Lupien ja epäiltyjen määrät telekuuntelussa 2500 2000 1500 1000 500 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Luvat 1840 2028 1506 1756 1810 1627 Henkilöt 414 535 562 568 541 563 Kaavio 1. Lupien ja rikoksesta epäiltyjen lukumäärät telekuuntelussa vuosina 2003-2008. Viime vuosina sekä telekuuntelun kohdehenkilöiden määrä että lupien määrä ovat pysytelleet samassa suuruusluokassa. Telekuuntelun kohteena olleiden epäiltyjen määrä vuonna 2008 on edelliseen vuoteen verrattuna hieman lisääntynyt henkilömäärän ollessa 563 (541) ja lupien määrä vähentynyt ollen 1627 (1810). Alun perin tuntemattomat rikoksesta epäillyt on tilastoitu telepakkokeinovaatimuksista. Tuntemattomien epäiltyjen henkilöllisyys selviää kuitenkin valtaosassa tapauksista esitutkinnan aikana ja siten vain murto-osa jää lopullisesti tuntemattomiksi. Toistaiseksi tuntemattomien tilastossa on vuodenvaihteen tilanne, joten valtaosassa näistä jutuista esitutkinta on ollut vielä kesken. Vuoden vaihteessa toistaiseksi tuntemattomien epäiltyjen määrä telekuuntelussa oli 55 (49), joka on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 6 Lupien ja epäiltyjen m äärät televalvonnassa 2500 2000 1500 1000 500 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 Luvat 1984 1822 14 19 1479 1461 1724 Henkilöt 1025 925 1116 1154 1084 1305 Kaavio 2. Lupien ja rikoksesta epäiltyjen lukumäärät televalvonnassa vuosina 2003-2008. Viime vuosina sekä televalvonnan kohdehenkilöiden että myönnettyjen lupien määrät ovat pysytelleet samassa suuruusluokassa. Televalvonnan kohteena olleiden epäiltyjen määrä on edelliseen vuoteen verrattuna lisääntynyt vuonna 2008 ollen 1305 (1084) samoin myönnettyjen lupien määrä on lisääntynyt ollen 1724 (1461). Vuoden vaihteessa toistaiseksi tuntemattomien epäiltyjen määrä televalvonnassa oli 269, joka on selvästi enemmän kuin edellisenä vuonna (175). 2.1.3. Telepakkokeinovaatimukset (PKL) Telepakkokeinovaatimusten lukumäärät 2000 1500 1000 500 835 795 175 1566 0 Telekuuntelu Televalvonta Jatkovaatimukset 835 175 Vaatimukset 795 1566 Kaavio 3. Vaatimusten ja jatkoaikavaatimusten lukumäärät vuonna 2008. Em. lukuihin sisältyvät kaikki yksittäisiin liittymiin, teleosoitteisiin ja telepäätelaitteisiin kohdistuneiden vaatimusten lukumäärät sisältäen myös uudet vaatimukset eli ns. jatkoaikavaatimukset. Telekuuntelussa 51 % (52 %) luvista oli ns. jatkolupia ja televalvonnassa jatkolupien osuus oli 10 %.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 7 Telekuunteluvaatimusten (sisältää samanaikaisen televalvonnan) lukumäärä on edelliseen vuoteen verrattuna vähentynyt vuonna 2008 ollen 1630 (1819). Jatkoaikavaatimuksia vuonna 2008 oli 835, kun vastaava luku edellisenä vuonna oli 947. Edelliseen vuoteen verrattuna televalvontavaatimusten määrä on lisääntynyt vuonna 2008 lukumäärän ollessa 1741 (1481), jatkoaikavaatimuksia näistä oli 175 (176). Telepakkokeinolupien lukumäärä 1800 1750 1700 1650 1600 1550 Telekuuntelu Televalvonta Hylätty 3 17 Ei käytetty 6 18 M yönnetty 1627 1724 Kaavio 4. Hylättyjen vaatimusten, myönnettyjen lupien ja ei käytettyjen lupien määrät vuonna 2008. Kaavio esittää sen, mitä telepakkokeinovaatimuksille on tapahtunut vaatimuksen esittämisen jälkeen. Tuomioistuinten myöntämien telekuuntelulupien määrä vuonna 2008 oli 1627 (1810). Myönnettyjen televalvontalupien määrä vuonna 2008 oli 1724 (1461), joista asianomistajan suostumukseen perustuvia lupia myönnettiin 167 (118), tällöin televalvonta on kohdistunut asianomistajan liittymään. Tuomioistuimet hylkäsivät 3 (4) vaatimusta, jotka kohdistuivat samanaikaiseen telekuunteluun ja -valvontaan. Tuomioistuimet hylkäsivät 17 (12) vaatimusta, jotka kohdistuivat televalvontaan. Hylkäysten pääasiallisina syinä ovat olleet mm. se, että vaatimuksen tueksi ei ole esitetty konkreettisia seikkoja syytä epäillä kynnyksen ylittymisestä tietyn rikosnimikkeen osalta sekä toimenpiteen kestoon liittyviä rajoituksia sellaisten toimenpiteiden osalta, joita on jo aiemmin jatkettu. Mikäli pakkokeinolain mukaisessa televalvonnassa asia ei siedä viivytystä, pidättämiseen oikeutettu virkamies saa päättää toimenpiteestä siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut luvan myöntämistä koskevan vaatimuksen. Tällaisia pidättämiseen oikeutetun virkamiehen kiirepäätöksellä aloitettuja televalvontoja on toteutettu 12 (6) kpl, mikä on 0,7 % (0,4 %) kaikista pakkokeinolain perusteella myönnetyistä televalvontaluvista. Käyttämättä jääminen tarkoittaa sitä, että myönnettyä telepakkokeinolupaa ei ole lainkaan toimitettu teleyritykselle toteuttamista varten tarvittavien kytkentöjen tekemiseksi. Syinä käyttämättä jättämiselle voivat olla mm. pakkokeinon käytön tarpeen poistuminen ennen pakkokeinon aloittamista, tai on selvinnyt, että liittymä ei olekaan enää rikoksesta epäillyn käytössä. Esitutkinnan tilanne oli muuttunut luvan myöntämisen jälkeen niin, että telekuuntelun osalta 6 (5) lupaa ei käytetty ja televalvonnan osalta 18 (8) lupaa ei käytetty.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 8 Vuonna 2008 myönnettyjen telekuuntelulupien määrä verrattuna rikoksesta epäiltyjen määrään oli 2,9 lupaa / rikoksesta epäilty (3,3 lupaa / rikoksesta epäilty vuonna 2007). Vuonna 2008 myönnettyjen televalvontalupien määrä verrattuna rikoksesta epäiltyjen määrään oli 1,3 lupaa / rikoksesta epäilty, joka on sama suhdeluku kuin vuonna 2007. Tuomioistuimet ovat vuonna 2008 myöntäneet 94 (106) lupaa matkaviestimien sijaintitiedon hankkimiseksi (tolppalupa). 2.1.4. Liittymät Kohteina olleiden liittym ien m äärä 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 2004 2005 2006 2007 2008 Telekuuntelu 1340 1331 16 14 1719 1714 Televalvonta 2 011 1894 2103 2188 2630 Kaavio 5. Telepakkokeinojen kohteena olleiden liittymien ja teleosoitteiden määrä vuosina 2004-2008. Telekuuntelua kohdistettiin vuonna 2008 1714 liittymään (1719), määrä on samalla tasolla kuin vuonna 2007. Sen sijaan televalvonnassa kohdeliittymien määrässä tapahtui lisääntymistä määrän ollessa 2630 (2188). Liittymien lukumääriä tarkasteltaessa on huomattava, että osasta telekuuntelun kohteena olleista liittymistä on otettu myös takautuvaa televalvontaa telekuuntelun aloittamisen yhteydessä, jolloin tämä liittymä tilastoidaan myös kohtaan televalvonta. Tällaisten takautuvien televalvontojen kohteena olleiden liittymien määrä oli 3405. Määrän lisääntyminen selittyy osaltaan sekä kohdehenkilöiden usein tapahtuvalla viestintävälineiden vaihtamisella sekä telepakkokeinojen käyttöalan laajentumisella perinteisestä puhelinnumerosta muihinkin teleosoitteisiin. Haettaessa kuuntelulupaa esimerkiksi telepäätelaitteeseen, on lisäksi jouduttu hakemaan kuuntelulupa tässä päätelaitteessa käytettyihin liittymiin.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 9 2.1.5. Tuomioistuinten asettamat ehdot Tuomioistuinten asettamat erityisehdot 140 120 100 80 60 40 20 0 Telekuuntelu Televalvont a Tolppalupa 2005 61 91 9 2006 77 128 8 2007 71 111 22 2008 77 124 17 Kaavio 6. Tuomioistuinten asettamien erityisehtojen lukumäärä lupapäätöksissä vuosina 2005-2008. Tuomioistuimet asettivat erityisehtoja telekuuntelulupiin 77 (71), televalvontaan 124 (111) ja tolppalupiin 17 (22). Käytännössä kyse on ollut pakkokeinon käyttöön liittyvien aikamääreiden ja erityisesti yhden kuukauden määräajan tulkintaeroista. Tutkinnanjohtajat ovat esimerkiksi hakeneet lupaa toimenpiteen käytölle kuukaudeksi (toisen kuukauden saman numeroinen päivä) ja tuomioistuimet ovat myöntäneet luvan 30 vuorokaudeksi. Pakkokeinojen käytön aikamääriä ei ole tarkkarajaisesti säädetty. 2.1.6. Telepakkokeinojen kohdistuminen rikoslajeittain Telekuuntelun perusterikokset 2 3 3 % %3 % %9 % 4 % 4 % 5 % 62 % 5 % Törkeä huumausainerikos Törkeä veropet os Tappo Törkeä rahanpesu Törkeä petos Murha Törkeä kiristys Törkeä ryöstö Törkeä lahjuksen antaminen Muut Kaavio 7. Telekuuntelun yleisimmät perusterikokset vuonna 2008. Kaavio esittää niiden rikosten prosentuaalisen jakauman, joissa telekuuntelua on yleisimmin käytetty. Telekuuntelua käytettiin selvästi eniten törkeiden huumausainerikosten tutkintaan 62 % (62 %), seuraavina tulevat törkeä veropetos 5 % ja tappo 5 %.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 10 Televalvonnan perusterikokset 30 % 22 % 2 % 3 % 20 % 3 % 5 % 5 % 5 % 5 % Törkeä varkaus Törkeä huumausainerikos Huumausainerikos Tappo Törkeä ryöstö Törkeä petos Laiton uhkaus Murha Törkeä veropetos Muut Kaavio 8. Televalvonnan yleisimmät perusterikokset vuonna 2008. Televalvontaa on eniten käytetty törkeiden varkauksien selvittämiseksi 22 %, sitten tulevat törkeät huumausainerikokset 20 %, huumausainerikokset 5 %, tapot 5 % ja törkeät ryöstöt 5 %. Tolppalupien perusterikokset 3 % 3 % 13 % 3 % 4 % 4 % 45 % 5 % 8 % 12 % Törkeä varkaus Tuhotyö Törkeä vahingonteko Törkeä huumausainerikos Törkeä kiristys Törkeä m.ajon.käyttövark. Tappo Törkeä ryöstö Törkeä maksuvälinepetos Muut Kaavio 9. Tolppalupien yleisimmät perusterikokset vuonna 2008. Vuonna 2008 tolppalupia käytettiin eniten törkeiden varkausrikosten selvittämisessä 45 % tapauksista, mikä on 6 % enemmän edelliseen vuoteen verrattuna. Sitten tulevat tuhotyöt 12 %, törkeät vahingonteot 8 % ja törkeät huumausainerikokset 5 %. 2.1.7. Tutkinnanjohtajien merkitysarviot Telepakkokeinojen käytön merkitysarvioinnit perustuvat tutkinnanjohtajien antamiin arvioihin omissa jutuissaan. Tutkinnanjohtajien merkitysarvioinnit osoittavat telepakkokeinojen olevan edelleenkin varsin merkittävä tiedonhankintakeino.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 11 Telekuuntelun merkitysarvio 18 % 11 % 26 % 45 % Ratkaiseva Tärkeä Vähäinen Ei merkitystä Kaavio 10. Telekuuntelun käytön merkityksellisyys vuonna 2008. Telekuuntelun käytön merkitys on ollut joko ratkaiseva tai tärkeä 56 % (62 %) tapauksista vuonna 2008. Telekuuntelun käytön merkitys on jatkanut laskua, sillä edelliseen vuoteen verrattuna sen merkitys on vähentynyt tutkinnanjohtajien arvion mukaan 6 %. Telekuuntelulla saatavan tiedon merkitys käytettäväksi todisteena on vähentynyt samalla, kun sen käytön merkitys tutkintaa suuntaavana keinona on lisääntynyt. Televalvonnan merkitysarvio 18 % 11 % 26 % 45 % Ratkaiseva Tärkeä Vähäinen Ei merkitystä Kaavio 11. Televalvonnan käytön merkityksellisyys vuonna 2008. Televalvonnassa ratkaisevan ja tärkeän osuus vuonna 2008 oli 56 % (60 %).

SISÄASIAINMINISTERIÖ 12 Tolppalupien merkitysarvio 13 % 38 % 20 % 29 % Ratkaiseva Tärkeä Vähäinen Ei merkitystä Kaavio 12. Matkaviestimien sijaintitiedon käytön merkitys vuonna 2008. Tutkinnanjohtajat ovat arvioineet matkaviestimien sijaintitiedon käytön merkityksen vuonna 2008 joko ratkaisevaksi tai tärkeäksi 33 % (17 %) tapauksista. 2.1.8. Pakkokeinojen käytöstä kokonaan ilmoittamatta jättäminen Pakkokeinolain säännökset velvoittavat toimenpiteen suorittanutta ilmoittamaan pakkokeinon käytön lopettamisesta tuomioistuimelle. Rikoksesta epäillylle tulee pakkokeinon käytön kohteena olosta ilmoittaa viimeistään vuoden kuluttua, ellei tutkinnanjohtajan esityksestä tuomioistuin tärkeästä tutkinnallisesta syystä päätä jatkaa tätä rikoksesta epäillylle ilmoittamisen määräaikaa tai päätä kokonaan ilmoittamatta jättämisestä. Tuomioistuimet siirsivät kohdehenkilölle ilmoittamisen määräaikaa telekuuntelun osalta 10 (51) tapauksessa ja televalvonnan osalta tapauksia ei ollut yhtään (6). Viime vuosina poliisin ylijohto on valvonnassa kiinnittänyt erityistä huomiota siihen, että poliisin salaisten tiedonhankintamenetelmien kohdehenkilölle kokonaan ilmoittamatta jättäminen tulee olla poikkeuksellista ja se voi tapahtua vain laissa mainittujen kriteerien täyttyessä. Tuomioistuinten tekemien kohdehenkilölle kokonaan ilmoittamatta jättämispäätösten osuus kaikissa salaisissa pakkokeinoissa on jatkanutkin laskuaan. Telepakkokeinojen osalta tuomioistuinten tekemien kohdehenkilölle kokonaan ilmoittamatta jättämispäätöksiä oli enää vajaa kymmenen. Näin ollen jo lähes kaikki telepakkokeinojen kohteena olleet henkilöt saavat jossain vaiheessa tiedon siitä, että he ovat olleet näiden toimenpiteiden kohteena. Tiedon saaminen toimenpiteen käytön kohteena olosta avaa mahdollisuuden näille henkilöille turvautua myös käytettävissä oleviin jälkikäteisiin oikeussuojakeinoihin. Tätä kautta poliisin salaisten toimenpiteiden kohteena olleiden henkilöiden oikeusturva on viime vuosina merkittävästi parantunut. 2.1.8. Kuuntelukiellot ja ylimääräinen tieto Vuonna 2008 kuuntelukiellon alaisia keskusteluja oli yhteensä 197, jotka jakautuivat seuraavasti: rikoksesta epäillyn ja oikeudenkäyntiavustajan välisiä keskusteluja 125 (105),

SISÄASIAINMINISTERIÖ 13 rikoksesta epäillyn ja hänen lähiomaisensa välisiä keskusteluja 70 (60) ja papin välillä 2 (1). Kuuntelukiellon alaiset tallenteet on heti hävitetty. Telekuuntelun käytöstä valmistuneisiin pöytäkirjoihin oli tehty merkintöjä ylimääräisen tiedon käyttämisestä 1 (12) tapauksessa. 2.2. Poliisilain mukainen telekuuntelu ja -valvonta Poliisilain (21/2001) osittaisuudistus tuli voimaan 1.3.2001, jonka mukaan poliisilain 31c :ssä mainituilla edellytyksillä poliisimiehellä on oikeus suorittaa televalvontaa rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi. Poliisilain (525/2005) osittaisuudistuksella, joka tuli voimaan 20.7.2005, laajennettiin televalvonta ulottumaan myös teleosoitteeseen. Televalvonnan käytön edellytyksiin tehtiin myös seuraavat muutokset: televalvontaa voidaan kohdistaa sellaisen rikoksen estämiseen ja paljastamiseen, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään neljä vuotta vankeutta, aiemmin televalvontaa voitiin kohdistaa rikokseen, josta ei ollut säädetty lievempää rangaistusta kuin neljä kuukautta vankeutta; televalvontaa voidaan lisäksi käyttää parituksen, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelun sekä pykälässä tarkoitettujen rikosten rangaistavan yrityksen estämiseen ja paljastamiseen. Osittaisuudistuksen myötä tuli mahdolliseksi poliisilain mukainen telekuuntelu poliisilain 31d :n tarkoittamissa tapauksissa sekä matkaviestimien sijaintitiedon hankkiminen. Vuonna 2008 poliisilain perusteella telekuuntelulupia myönnettiin seitsemän, joista kuutta lupaa käytettiin ja kohteena oli 12 henkilöä. Jokaisella kerralla toimenpiteen perusteena on ollut välttämätöntä henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjuminen. Vuonna 2008 poliisilain perusteella suoritettavaa televalvontaa vaadittiin yhteensä 82 kertaa, joista hylättiin 4 vaatimusta ja 3 ei käytetty. Näin ollen poliisilain mukaista televalvontaa käytettiin 75 (59) tapauksessa. Poliisilain perusteella suoritetun televalvonnan kohteena vuonna 2008 oli 77 (49) henkilöä. Televalvonta (PolL) 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2004 2005 2006 2007 2008 Tuomioistuimen lupa 22 34 37 61 78 Poliisin päätös 55 29 11 10 8 Kaavio 13. Poliisilain perusteella käytettyjen televalvontalupien määrät vuosina 2004-2087.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 14 Päällystöön kuuluvan poliisimiehen kiirepäätöksellä aloitettujen televalvontojen määrä on jatkanut vähentymistään, vuodesta 2004 (55) vuoteen 2008, jolloin niiden määrä oli enää 8. Vuonna 2008 päällystöön kuuluvan poliisimiehen kiirepäätöksellä aloitettujen televalvontojen osuus oli noin 10 % (14 %) käytetyistä poliisilain mukaisista televalvonnoista. Vuonna 2004 vastaava osuus oli 71 %. Lain tarkoitus on se, että päällystöön kuuluvan poliisimiehen ns. kiirepäätöksellä tehtävä televalvonnan käynnistäminen tulisi olla poikkeuksellista ja televalvonta tulisi pääsääntöisesti myös käynnistää tuomioistuimen päätöksellä. Käytäntö ei ole kuitenkaan aiemmin vastannut tätä tarkoitusta. Poliisin ylijohto kiinnitti tähän erityistä huomiota mm. antamassaan poliisilain mukaista televalvontaa koskevassa ohjeessa (1.7.2004, SM-2004-01976/Ri-2). Poliisilain mukaista tolppalupaa ei ole käytetty vuonna 2008 kertaakaan johtuen siitä, ettei sitä ole ollut teknisesti mahdollista toteuttaa. Televalvonnan perusteet (PolL) 10 % 5 % 5 % 5 % 8 % 16 % 30 % 21 % Kadonnut henkilö Törkeä varkaus Vältt.henkeä tai terv. välitt.uhk.vak. Muu tutkinta Huumausainerikos Vältt.henkeä tai terv. uhk. vaar. Törkeä huumausainerikos Muut Kaavio 14. Poliisilain mukaisen televalvonnan jakautuminen asianimikkeittäin vuonna 2008. Edellisen vuoden tapaan poliisilain mukaista televalvontaa käytettiin eniten kadonneen henkilön etsintään 30 % (34 %). Poliisilain mukaista televalvontaa voidaan suorittaa lain 31c :n edellyttämissä tilanteissa, jolloin tämä kadonneen henkilön osalta tarkoittaa sitä, että televalvonnan suorittaminen tulee olla välttämätöntä tämän henkeä ja terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi, joka ei siedä viivytystä. Seuraavina tulevat televalvonta törkeän varkauden estämiseksi 21 % (6) ja välttämätön henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjuminen 16 % (32 %). Televalvonnan m erkitysarvio (PolL) 25 % 21 % 19 % 35 % Ratkaiseva Tärkeä Vähäinen Ei merkitystä Kaavio 15. Poliisilain mukaisen televalvonnan käytön merkitys vuonna 2008.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 15 Poliisilain mukaisen televalvonnan merkitys on ratkaiseva tai tärkeä 56 % (60 %) tapauksista. Käytetystä poliisilain mukaisesta televalvonnasta on 5 (1) tapauksessa tehty päätös olla kokonaan ilmoittamatta kohdehenkilölle. Useissa tapauksissa toimenpide on ollut vielä vireillä eikä ilmoittaminen vuoden vaihteeseen mennessä ole ollut ajankohtainen. 2.3. Poliisi- ja pakkokeinolain mukainen tekninen tarkkailu Vuoden 2004 alusta alkaen teknisen kuuntelun käyttöala laajennettiin uudella säännöksellä koskemaan myös vakituiseen asumiseen tarkoitettua tilaa (ns. asuntokuuntelu), jossa rikoksesta epäilty todennäköisesti oleskelee (PKL 5a luvun 4 3 mom.). Tällöin uutena oikeusturvajärjestelynä otettiin käyttöön julkinen asiamies. Poliisilain (525/2005) osittaisuudistuksessa teknisen kuuntelun käyttöala laajennettiin 20.7.2005 ulottumaan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun. Tässä osittaisuudistuksessa ns. rynnäkkötarkkailun käytön edellytyksenä ollut välittömästi ennen poliisitoimenpidettä tai sen aikana poistettiin. Esitutkintaviranomainen voi pakkokeinolain 5a luvun 4 :n 2 momentin perusteella suorittaa teknistä kuuntelua ja teknistä katselua vankiloissa. 2.3.1. Poliisilain mukainen tekninen tarkkailu Vuonna 2008 poliisilain perusteella suoritettavasta teknisestä kuuntelusta esitettiin tuomioistuimelle 10 (13) vaatimusta, jotka kaikki hyväksyttiin. Myönnetyistä luvista kahta ei toteutettu, ja käytetyt luvat eivät kohdistuneet asuntoon eivätkä vankilaan. Poliisilain mukaista teknistä katselusta esitettiin tuomioistuimelle 25 vaatimusta, jotka kaikki hyväksyttiin. Myönnetyistä luvista yhtä lupaa ei toteutettu. Poliisilain mukaiseen tekniseen seurantaan tuomioistuimet myönsivät 97 lupaa, joista 17 ei toteutettu. Yhtään vaatimusta eivät tuomioistuimet hylänneet. Teknisen seurannan kohteina olivat pääasiassa ajoneuvot. Poliisilain mukaista teknistä tarkkailua käytettiin pääasiassa törkeiden huumausainerikosten torjuntaan. 2.3.2. Pakkokeinolain mukainen tekninen tarkkailu Vuonna 2008 pakkokeinolain perusteella teknistä kuuntelua vaadittiin tuomioistuimissa 55 (38) kertaa ja yhtään vaatimusta ei hylätty. Kolmea myönnettyä lupaa ei toteutettu vuonna 2008. Vakituiseen asuntoon myönnetyistä luvista kohdistui 4 (4), joista 3 (4) toteutettiin. Rangaistuslaitoksissa tapahtuvaan tekniseen kuunteluun myönnettiin yhteensä 19 (20) lupaa, joista 17 toteutettiin. Pakkokeinolain mukaista teknistä katselusta esitettiin tuomioistuimelle 31 vaatimusta, joista yksi hylättiin. Myönnetyistä 30 luvasta kuutta ei toteutettu, joista yksi oli rangaistuslaitokseen myönnetty ainoa lupa.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 16 Pakkokeinolain mukaiseen tekniseen seurantaan tuomioistuimet myönsivät 98 lupaa, joista 7 ei toteutettu. Yhtään vaatimusta eivät tuomioistuimet hylänneet. Teknisen seurannan kohteina olivat pääasiassa ajoneuvot. Pakkokeinolain mukaista teknistä tarkkailua käytettiin pääasiassa törkeiden huumausainerikosten torjuntaan. 2.4. Muu poliisin tiedonsaantioikeus Vuonna 2008 poliisi käytti muuta kuin pakkokeinoon perustuvaa tiedonsaanti oikeutta teleyrityksiin rikoksen selvittämiseksi poliisilain 36 :n 1 momentin perusteella 1278 liittymään, poliisilain 36 :n 2 momentin perusteella 4535 liittymään ja sähköisen viestinnän tietosuojalain perusteella 795 liittymään. 2.5. Peitetoiminta Laki poliisilain muuttamisesta (21/2001) tuli voimaan 1.3.2001, jolloin sekä poliisi- että pakkokeinolakiin (450/1987) sisällytettiin säännökset epäkonventionaalisista tiedonhankintaja rikoksentorjuntakeinoista eli peitetoiminnasta ja valeostosta. Varsinainen operatiivinen valeosto- ja peitetoiminta aloitettiin vuonna 2002. Poliisilain 28 :n 1 momentin 4 kohdan mukaan peitetoiminnalla tarkoitetaan jatkuvaa tai toistuvaa henkilöön tai henkilöryhmään taikka tämän toimintaan kohdistuvaa tiedonhankintaa soluttautumalla (PolL 525/2005). Poliisilain (525/2005) osittaisuudistuksella 20.7.2005 laajennettiin peitetoiminnan edellytyksiä siten, että peitetoimintaa voidaan kohdistaa myös sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan lasta esittävän kuvan levittämisen tai sen yrityksen estämiseksi (RL 17 luvun 18 :n 1 mom.). Poliisilain 54 :n 2 momentin nojalla sisäasiainministeriö on antanut asetuksen peitetoiminnan ja valeoston järjestämisestä sekä valvonnasta (499/2001), joka astui voimaan 15.6.2001. Tämä vanha asetus kumottiin uudella sisäasiainministeriön asetuksella poliisin tiedonhankinnan järjestämisestä ja valvonnasta (174/2008), joka saatettiin voimaan 1.4.2008. Uuden asetuksen soveltamisala on laajennettu koskemaan peitetoiminnan ja valeoston lisäksi muutakin poliisin salaista tiedonhankintaa. Asetus sääntelee tiedonhankinta- ja suojauskeinojen järjestämistä, päätöksentekoa, käyttöä ja valvontaa. Peitetoiminnan ja valeoston valmistelu, päätöksenteko ja toteuttaminen ovat edelleen keskitettyä. Peitetoiminnasta päättää keskusrikospoliisin päällikkö. Poliisilaitos tekee keskusrikospoliisin päällikölle esityksen peitetoiminnasta sen käsiteltäväksi kuuluvassa asiassa. Suojelupoliisin päällikkö tekee päätöksen sen käsiteltäväksi kuuluvassa asiassa. Päätös peitetoiminnasta on tehtävä kirjallisesti. Peitetoiminnan toteuttaa keskusrikospoliisi tai suojelupoliisi. Keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin päällikkö määräävät yksiköissään peitetoiminnan toteuttamisesta vastaavan päällystöön kuuluvan poliisimiehen. Peitetoimintaa suorittamaan voidaan määrätä vain sisäasiainministeriön hyväksymän koulutuksen suorittanut poliisimies, joka on tehtävään

SISÄASIAINMINISTERIÖ 17 vapaaehtoinen, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva ja jolla on tehtävän edellyttämä poliisitoiminnan tuntemus. Peitetoiminnan toteuttamisesta on laadittava kirjallinen suunnitelma, jonka tulee sisältää peitetoimintaa koskevan päätöksenteon ja peitetoiminnan toteuttamisen kannalta oleelliset ja riittävän yksityiskohtaiset tiedot. Esitystä ja suunnitelmaa on olosuhteiden muuttuessa tarvittaessa tarkistettava. Peitetoiminnan toteuttamisesta vastanneen päällystöön kuuluvan poliisimiehen on laadittava peitetoiminnan toteuttamisesta pöytäkirja peitetoiminnan lopettamisen jälkeen ilman aiheetonta viivytystä. Sekä peitetoiminnan että valeoston käyttö on ollut erittäin pidättyvää, tarkkaan harkittua ja niiden käytön määrä on edelleenkin hyvin vähäistä. Vuonna 2008 tehtyjen peitetoimintapäätösten määrä oli 10 tapauksen suuruusluokkaa ja kohteena olleiden henkilöiden määrä 20 suuruusluokkaa. Peitetoiminnan käytön määrä oli edellisen vuoden tasolla. Peitetoimintaa on eniten käytetty törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittämiseen mutta myös muiden törkeiden rikosten selvittämiseen. Peitetoiminnan ja valeostojen merkityksellisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon, että useissa tapauksissa esitutkinta on edelleen kesken. Tutkinnanjohtajilta saadun palautteen mukaan sekä peitetoiminta että valeostot ovat olleet keskimäärin varsin merkityksellisiä törkeiden rikosten estämisessä, paljastamisessa tai selvittämisessä ja operaatioille asetetut tavoitteet ovat pääosin toteutuneet. 2.6. Valeosto Poliisilain uudistus (525/2005), joka astui voimaan 20.7.2005, uudistettiin valeoston määrittelyä sekä laajennettiin valeosto koskemaan myös varkausrikosten estämistä, paljastamista ja selvittämistä. Poliisilain 28 :n 1 momentin 5 kohdan mukaan valeostolla tarkoitetaan rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saamiseksi poliisin tekemää ostotarjousta tai näyte-erän luonteiseksi katsottavan esineen, aineen tai omaisuuden ostoa, jollei rikoksen estäminen, paljastaminen tai selvittäminen tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saaminen välttämättä vaadi näyte-erää suuremman erän taikka esineen, aineen tai omaisuuden ostamista tiettynä kokonaisuutena. Poliisilain uudistus ja 1.4.2008 voimaan astunut sisäasiainministeriön asetus tiedonhankinnan järjestämisestä ja valvonnasta mahdollistaa sekä todellisen valeoston suorittamisen että poliisilain 33a :n mukaisten tietojen, rekisterimerkintöjen ja asiakirjojen käyttämisen valeoston ja valeostajan suojaamiseksi. Tämä merkitsee myös valeoston ja peitetoiminnan eroavaisuuksien kaventumista entisestään. Koska valeoston käyttöedellytyksiä laajennettiin, nostettiin samalla myös valeoston päätöksentekotasoa niin, että valeostopäätöksiä voi tehdä vain kihlakunnan poliisilaitoksen, keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin päällikkö tai hänen määräämänsä päällystöön kuuluva poliisimies. Esimerkiksi keskusrikospoliisissa

SISÄASIAINMINISTERIÖ 18 päätöksentekoa valeostosta ei ole delegoitu, vaan päätöksen tästä tekee edelleenkin keskusrikospoliisin päällikkö. Asetuksen mukaan valeoston toteuttaa sisäasiainministeriön määräämä poliisilaitos, keskusrikospoliisi tai suojelupoliisi. Sisäasiainministeriön määräämän poliisilaitoksen, keskusrikospoliisin ja suojelupoliisin päällikkö määräävät yksiköissään valeoston toteuttamisesta vastaavan päällystöön kuuluvan poliisimiehen. Toistaiseksi sisäasiainministeriö ei ole millekään poliisilaitokselle näitä määräyksiä antanut, joten toteuttaminen on keskitettyä. Päätöksen toteuttamisesta tekee 7 :n 2 momentissa tarkoitettu valeoston toteuttamisesta vastaava päällystöön kuuluva poliisimies. Valeoston toteuttamisesta on laadittava kirjallinen suunnitelma, jos se on tarpeen toiminnan laajuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Päätös valeoston toteuttamisesta on tehtävä kirjallisesti. Valeoston toteuttamisesta vastanneen päällystöön kuuluvan poliisimiehen on laadittava valeoston toteuttamisesta pöytäkirja toiminnan päättymisen jälkeen ilman aiheetonta viivytystä. Valeostoja suorittamaan voidaan määrätä vain sisäasiainministeriön hyväksymän koulutuksen suorittanut poliisimies, joka on tehtävään vapaaehtoinen, henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan sopiva ja jolla on tehtävän edellyttämä poliisitoiminnan tuntemus. Valeostosta päättäneen poliisiyksikön on laadittava toiminnastaan selvitys sisäasiainministeriölle. Valeostotoiminta on keskitetty siten, että valeostopäätökset toimitetaan keskusrikospoliisiin, joka osaltaan valvoo valeostojen tekemistä. Poliisilain osittaisuudistuksella myös valeosto otettiin mukaan sisäasiainministeriön raportointivelvollisuuden piiriin, tosin sisäasiainministeriö on jo ennen lakiuudistustakin vuosittain raportoinut myös niiden käytöstä eduskunnan oikeusasiamiehelle. Vuonna 2008 tehtyjen valeostopäätösten ja niiden kohteena olleiden rikoksesta epäiltyjen määrät pysyivät edellisen vuoden tasolla, molempien osalta suuruusluokan ollessa alle 10. Valeostoa on käytetty pääasiassa törkeiden huumausainerikosten paljastamiseen ja selvittämiseen. 2.7. Tiedonhankinnan paljastumisen estäminen Poliisilain (525/2005) osittaisuudistuksen myötä poliisilakiin säädettiin uusi pykälä tiedonhankinnan paljastumisen estämiseksi (PolL 33a ). Tiedonhankinnan paljastumisen estäminen ei ole uusi tiedonhankintakeino, vaan sen tarkoituksena on tehostaa jo käytössä olevien tiettyjen tiedonhankintakeinojen käyttöä estämällä niiden paljastumista. Poliisi voi, silloin kun se on välttämätöntä tarkkailun, teknisen tarkkailun, valeoston, peitetoiminnan ja tietolähdetoiminnan paljastumisen estämiseksi, käyttää harhauttavia tai peiteltyjä tietoja, tehdä ja käyttää harhauttavia tai peiteltyjä rekisterimerkintöjä sekä valmistaa ja käyttää vääriä asiakirjoja. Tällaisen rekisterimerkinnän tekemisestä sekä asiakirjan valmistamisesta päättää sisäasiainministeriön asetuksella säädetyn poliisiyksikön päällikkö. Näin ollen tiedonhankinnan suojauksen käyttäminen on tullut mahdolliseksi vasta sisäasiainministeriön antaman tiedonhankintaa koskevan asetuksen myötä 1.4.2008 alkaen. Rekisterimerkintöjen

SISÄASIAINMINISTERIÖ 19 tekemisestä sekä asiakirjojen valmistamisesta päättäneen poliisiyksikön on pidettävä luetteloa merkinnöistä ja asiakirjoista, valvottava niiden käyttöä sekä huolehdittava merkintöjen oikaisemisesta. Rekisterimerkintöjen ja asiakirjojen käyttämisestä päättää päällystöön kuuluva poliisimies. Rekisterimerkintöjen tekemisestä tai asiakirjojen valmistamisesta päättäneen poliisiyksikön ja rekisterimerkintöjen tai asiakirjojen käyttämisestä päättäneen poliisiyksikön on laadittava selvitys merkintöjen tekemisestä, asiakirjojen valmistamisesta sekä merkintöjen ja asiakirjojen käyttämisestä sisäasiainministeriölle, joka antaa asiasta vuosittain kertomuksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Poliisilain 33a :n tarkoittamaa tiedonhankinnan paljastumisen estämistä poliisihallinnossa ei ole käytetty, lukuun ottamatta peitetoimintaa ja valeostoa. Tiedonhankinnan paljastumisen estämisen käyttöä varten on luotu uusi keskitetty asiankäsittelyjärjestelmä. 3. SUORITETTU LAILLISUUSVALVONTA JA VALVONTAHAVAINNOT 3.1. Yleistä Sisäasiainministeriö on antanut 2.7.2008 uuden määräyksen poliisin salaisen tiedonhankinnan järjestämisestä, käytöstä ja valvonnasta (SM-2008-01401/Ri-2), joka tuli voimaan 7.7.2008. Uudella määräyksellä korvattiin määräys salaisten pakkokeinojen (SALPA) asiankäsittelyjärjestelmän kautta käsiteltävien tiedonhankintakeinojen käytöstä ja valvonnasta (SM-2005-00644/Ri-2, 8.7.2005), määräys vakituiseen asumiseen tarkoitettuun tilaan kohdistuvasta teknisestä kuuntelusta (SM-2005-00117/Ri-2, 11.2.2005), määräys teknisestä kuuntelusta ja teknisestä katselusta vankiloissa (SM-2003-3095/Ri-2 SAL, 21.10.2003), ohje telekuuntelusta ja pakkokeinolain 5a luvun mukaisesta televalvonnasta (SM-2002-02731/Ri- 2, 16.1.2003), ohje poliisilain mukaisesta televalvonnasta ja salaisten pakkokeinojen käytön valvonnan järjestämisestä (SM-2004-01976/Ri-2, 16.6.2004) ja ohje teknisestä tarkkailusta (SM-2002-1781/Ri-2, 5.2.2003). Uudessakin määräyksessä edellytetään poliisipäälliköitä huolehtimaan salaisten pakkokeinojen käytön laillisuusvalvonnan järjestämisestä omalla alueellaan ja raportoimaan suoritetusta laillisuusvalvonnasta esimiesviraston kautta sisäasiainministeriöön niin, että poliisilaitokset raportoivat omista tarkastuksistaan poliisin lääninjohdoille 15. päivä tammikuuta mennessä ja poliisin lääninjohdot, Helsingin poliisilaitos ja valtakunnalliset yksiköt raportoivat sisäasiainministeriölle 30. päivä tammikuuta mennessä. Määräys edellyttää yhtenäistä valvonta- ja raportointimenettelyä ja siinä on tarkemmin tuotu esille mm. raportoinnin sisältö. Poliisin lääninjohdot, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos, keskusrikospoliisi ja suojelupoliisi ovat määräyksen mukaisesti toimittaneet sisäasiainministeriölle omat raporttinsa salaisten tiedonhankintakeinojen käytön laillisuusvalvonnasta ja sen toteutumisesta vastuualueellaan. Poliisiyksiköt ovat antaneet sekä sisäasiainministeriön edellä mainittuun määräykseen että laillisuusvalvontamääräykseen pohjautuvia omia sisäiseen salaisten tiedonhankintakeinojen käytön laillisuusvalvontaan liittyviä määräyksiään, laatineet laillisuusvalvontasuunnitelmia sekä suorittaneet tarkastuskäyntejä operatiivisiin poliisiyksiköihin.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 20 Poliisin ylijohto, poliisin lääninjohdot, keskusrikospoliisi sekä suojelupoliisi ovat suorittaneet tarkastuskäyntejä poliisiyksiköihin ja yli 200 SALPA -järjestelmän valvontavastuuhenkilöä ovat suorittaneet tiedonhankintakeinojen valvontaa tämän järjestelmän kautta. Salaisten tiedonhankintakeinojen käytön laatu sekä käytön valvonta poliisiyksiköissä parantui sen jälkeen, kun valvonnan tehostamistoimenpiteet valtakunnallisesti käynnistettiin käyttöönottamalla SALPA -järjestelmä ja antamalla ensimmäinen SALPA -määräys vuonna 2004. Heinäkuussa 2008 annetulla uudella määräyksellä korvattiin useita tiedonhankintaan liittyviä sisäasianministeriön määräyksiä ja ohjeita. Näin pyrittiin edelleenkin yhtenäistämään ja selventämään toimintoon liittyviä menettelyjä ja toimintatapoja. Salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöön liittyviä menettelytapoja on kehitetty niin, että ne ovat tulleet entistä läpinäkyvimmiksi laillisuusvalvojille ja valvontajärjestelmä kykenee paljastamaan entistä paremmin mahdolliset epäkohdat. Sisäasiainministeriön määräys poliisin salaisen tiedonhankinnan järjestämisestä, käytöstä ja valvonnasta (SM-2008-01401/Ri-2) edellyttää, että poliisiyksiköt valvovat kattavasti yksiköidensä salaisten tiedonhankintakeinojen käyttöä. Tämä ei kuitenkaan ole vieläkään kaikissa poliisiyksiköissä täysin toteutunut, vaan tiedonhankintakeinoja on valvottu pistokokein. Vuoden 2008 aikana valmisteltiin laaja paikallispoliisin hallintorakenteen uudistaminen, joka toteutettiin vuoden 2009 alusta. Hallintorakenteen uudistaminen on poliisin lääninjohtojen raporttien mukaan osaltaan ollut hieman vähentävästi vaikuttamassa salaisten pakkokeinojen käytön valvontaan ja sen määrään. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että sisäasianministeriön omien havaintojen ja poliisiyksiköiden omien raporttien mukaan salaisten pakkokeinojen käytön ja valvonnan laadukkuus on säilynyt aikaisemman vuoden tasolla. Poliisiyksiköissä on laadittu laillisuusvalvontasuunnitelmat, joissa myös SALPA -valvonta on huomioitu. Valvontaa on toteutettu pääosin laillisuusvalvontasuunnitelmien mukaisesti. Poliisin lääninjohdot ovat suorittaneet salaisten pakkokeinojen käytön valvontaa vuonna 2008 SALPA -järjestelmän kautta, mutta myös poliisilaitoksiin kohdistuvilla tarkastuskäynneillä. Tarkastuskäynnillä on keskusteltu tutkinnasta vastaavan päällystön kanssa mm. pöytäkirjojen allekirjoittamisista. Valvonnassa ei ole tullut esille puutteellisuuksia suojelupoliisin käyttämien toimenpiteiden laillisuuden edellytyksissä. Poliisihallinnon sisäisen laillisuusvalvonnan johdosta vuonna 2007 saatettiin kaksi poliisin tiedonhankintaan liittyvää kokonaisuutta sisäasiainministeriön määräyksen (poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen esitutkinta) mukaisesti valtakunnansyyttäjän arvioitavaksi. Molemmissa tapauksissa valtakunnansyyttäjä käynnisti esitutkinnan epäillyistä virkarikoksista ja nimesi esitutkintaa johtamaan syyttäjän. Ensimmäisen tapauksen osalta (Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikkö) valtakunnansyyttäjänvirasto teki päätöksen esitutkinnan toimittamisesta liittyen kolmeen erilliseen tapaukseen. Valtakunnansyyttäjänvirasto tiedotti 26.11.2008 huumepoliiseihin kohdistuneen esitutkinnan valmistumisesta. Tutkinnanjohtajat ovat tehneet neljä esitutkinnan lopettamispäätöstä. Yhdeksän poliisimiehen virkarikosepäilyt on siirretty syyteharkintaan: Huumerikosyksikön päällikön osalta kaksi törkeää virka-aseman väärinkäyttämistä sekä virkavelvollisuuden rikkominen.

SISÄASIAINMINISTERIÖ 21 Huumerikosyksikön tutkinnanjohtajan osalta kaksi törkeää virka-aseman väärinkäyttämistä. Huumerikosyksikön tutkijan osalta törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen sekä virkasalaisuuden rikkominen. Huumerikosyksikön tutkinnanjohtajan osalta törkeä virka-aseman väärinkäyttäminen. Huumerikosyksikön tutkinnanjohtajan osalta virka-aseman väärinkäyttäminen. Huumerikosyksikön tutkijan osalta virkavelvollisuuden rikkominen. Huumerikosyksikön tutkijan osalta virkasalaisuuden rikkominen. Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtajan osalta virkavelvollisuuden rikkominen. Helsingin apulaispoliisipäällikön osalta (tapahtumahetkellä keskusrikospoliisin pääosaston päällikkö) virkavelvollisuuden rikkominen. Kaikki epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen. Toisen tapauksen osalta (KRP ja Vantaan poliisilaitos) valtakunnansyyttäjänvirasto tiedotti 29.1.2009 huumausainerikostutkintaan liittyneiden virkarikosepäilyjen siirtymisestä syyteharkintaan. Kyseessä on esitutkintakokonaisuus, jossa on selvitetty törkeän huumausainerikoksen esitutkinnassa käytettyyn salaiseen valeosto-operaatioon ja esitutkintapöytäkirjan laatimiseen liittyviä rikosepäilyjä. Keskeisin rikosepäily on, että poliisin epäillään rikkoneen säännöksiä, joiden mukaan valeostoa tekemään voidaan määrätä vain säädetyt kelpoisuusvaatimukset täyttävä poliisimies ja joiden mukaan esitutkintapöytäkirjaan on otettava tiedot ja aineisto, joilla voidaan olettaa olevan merkitystä asiassa. Asiassa on ollut epäiltynä kuusi poliisimiestä. Kaikki epäillyt ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen. Esitutkinnan alkuvaiheessa oli tutkinnan kohteena myös epäily siitä, että valeoston tekeminen olisi aiheuttanut eräiden henkilöiden syyllistymisen törkeään huumausainerikokseen ja että poliisi olisi sen vuoksi syyllistynyt rikokseen yllyttämiseen. Tutkinta on tältä osin kuitenkin lopetettu tutkinnanjohtajan ja valtionsyyttäjän päätöksillä, koska kävi ilmi, että valeoston suorittamiseen oli lainmukaiset edellytykset. Valtakunnansyyttäjänvirasto tiedotti 13.3.2009, että KRP:n ja Vantaan kihlakunnan poliisilaitoksen huumausainerikostutkintaan liittyneitä virkarikosepäilyjä koskenut syyteharkinta on valmistunut. Kaksi poliisimiestä asetettiin syytteeseen ja neljästä epäillystä tehtiin syyttämättäjättämispäätökset. Törkeän huumausainerikoksen esitutkinnassa tehdystä salaisesta valeosto-operaatiosta vastanneet keskusrikospoliisin rikostarkastaja ja rikoskomisario on asetettu syytteeseen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Rikoskomisario saa lisäksi syytteen virkasalaisuuden rikkomisesta. Kumpikin epäilty on kiistänyt syyllistyneensä rikoksiin. Virkavelvollisuuden rikkomista koskevat syytteet liittyvät epäilyyn, ettei kaikilla valeoston tekemiseen käytetyillä henkilöillä olisi ollut siihen lain mukaan vaadittavaa kelpoisuutta. Syyte virkasalaisuuden rikkomisesta koskee epäilyä salassa pidettäväksi säädettyjen poliisin taktisia ja teknisiä menetelmiä koskevien tietojen paljastamisesta ulkopuoliselle valeosto-operaation yhteydessä. Kolmesta muusta poliisimiehestä, joita epäiltiin edellä mainittuihin tapahtumiin liittyneistä virkarikoksista, on tehty syyttämättäjättämispäätökset, koska näyttöä heidän virkavelvollisuuden vastaisesta menettelystään ei ollut. Valtionsyyttäjä on tehnyt syyttämättäjättämispäätöksen myös edellä mainitun törkeän

SISÄASIAINMINISTERIÖ 22 huumausainerikoksen tutkinnanjohtajana toimineen Vantaan kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisarion tekemiksi epäillyistä virkavelvollisuuden rikkomisesta ja todistusaineiston vääristämisestä. Tutkinnanjohtajan epäiltiin rikkoneen virkavelvollisuuttaan jättäessään merkitsemättä syyttäjälle toimittamaansa esitutkintapöytäkirjaan tiedot valeoston käyttämisestä ja käsialatutkimuslausunnon hankkimisesta. Lisäksi hänen epäiltiin vääristäneen todistusaineistoa merkitsemällä takavarikkopöytäkirjoihin harhauttavia tietoja. Tutkinnanjohtajaan kohdistuneet rikosepäilyt osoittautuivat kuitenkin aiheettomiksi. Tutkinnanjohtajaa koskeva syyttämättäjättämispäätös (nro 09/49, asianro R 09/11) on julkinen. 3.2. Telepakkokeinot ja tekninen tarkkailu Yleisimmät puutteet ovat edelleen olleet pöytäkirjojen allekirjoittamattomuus välittömästi pakkokeinon käytön päättymisen jälkeen. Tutkinnanjohtajilla on ollut vieläkin epäselvyyttä siitä, milloin pöytäkirja tulee allekirjoittaa SALPA -järjestelmässä. Luonnosasteelle jätettyjä pöytäkirjoja on todettu olevan avoinna tarpeettomasti. Poliisiyksiköiden suorittamissa tarkastuksissa esille tulleista puutteellisuuksista on ilmoitettu sähköpostitse sekä vastuussa olevalle tutkinnanjohtajalle että poliisilaitoksen poliisipäällikölle/poliisilaitoksen SALPA -valvojalle. Lisäksi järjestelmässä olevaan valvojan kenttään on tehty merkintöjä toimenpiteistä Poliisiyksiköiden valvontarakenteet ilmoitetaan olevan pääosin kunnossa, mutta varsinkin hallintorakenteen uudistamiseen liittyvistä syistä valvontaan käytetty aika vuonna 2008 on saattanut hieman vähentyä. Poliisilaitoksien valvojat ovat puuttuneet havaitsemiinsa puutteellisuuksiin ja edellyttäneet tutkinnanjohtajilta korjaustoimenpiteitä. Eräässä poliisilaitoksessa kävi ilmi, että määräaikaisena poliisipäällikkönä vuonna 2008 toiminut poliisimies oli laiminlyönyt poliisilaitoksen SALPA -valvonnan. Tapauksen tultua ilmi, poliisin lääninjohto oli tarkastanut kyseisen poliisilaitoksen kaikki vuoden 2008 salaiset pakkokeinot. Tarkastuksessa ei todettu mitään puutteita. Poliisipäällikön toiminnan osalta käsittely on kesken poliisin lääninjohdossa. Vuonna 2008 jatkettiin vuonna 2007 aloitettua erityistä valvontaa kohdehenkilölle ilmoittamiseen toimenpiteen kohteena olosta. Valvonnan yhteydessä havaittiin edelleen puutteellisia kirjaamismenettelyitä kohdehenkilölle ilmoittamisen osalta. Tämä ilmeni erityisesti silloin, kun kohdehenkilölle ilmoittamista ei voida tehdä esimerkiksi, kun henkilö on kuollut, häntä ei tavoiteta tai hän on jäänyt tuntemattomaksi. Tutkinnanjohtajien huomiota on kiinnitetty oikein kirjaukseen. Tutkinnanjohtajan käräjäoikeudelle esittämässä, kolme teleliittymänumeroa sisältäneessä televalvontavaatimuksessa oli yksi virheellinen teleliittymän numero (yhden numeron poikkeama tarkoitetusta). Käräjäoikeus oli myöntänyt luvan vaatimuksen mukaisesti ja televalvontatietojen tarkastuksen yhteydessä havaittiin, että liittymä kuului ulkopuoliselle henkilölle. Televalvontatiedot hävitettiin välittömästi virheen tultua julki. Tapauksessa olleeseen ulkopuoliseen henkilöön otettiin yhteyttä ja ilmoitettiin tapahtuneesta. Henkilöllä ei ollut vaatimuksia tapahtuneen suhteen. Poliisilaitos on huomauttanut tutkinnanjohtajaa vastaisen varalle.