LUONNOS 24.11.2017 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, laiksi alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta ja laiksi yksityisistä työnvälityspalveluista sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, laki alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta sekä laki yksityisistä työnvälityspalveluista. Laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta, laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta, laki alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta, laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi ja laki sosiaalisista yrityksistä kumottaisiin. Esitys liittyy kiinteästi hallituksen esitykseen maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistukseksi sekä niihin liittyviksi laeiksi (HE 15/2017 vp) sekä hallituksen esitykseen [esitysluonnokseen] laiksi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista. Ehdotetun julkisia rekrytointi- ja osaamispalveluja koskevan lain keskeisenä sisältönä olisi työnhakijan palveluprosessin sekä työmarkkinoiden toimivuuden edistämiseksi järjestettävien julkisten rekrytointi- ja osaamispalvelujen määrittely. Maakunnan järjestämiin rekrytointipalveluihin kuuluisi tiedon välittäminen osaavan työvoiman saatavuudesta ja työtilaisuuksista, rekrytointiin ja työnhakuun liittyvää neuvonta ja ohjaus sekä työtilaisuuksien ja työnhakijoiden yhteensovittaminen. Osaamispalveluna maakunnassa tulisi olla tarjolla ammatinvalinta- ja uraohjausta sekä kasvupalvelukoulutusta. Maakunta voisi lisäksi järjestää muita rekrytointia ja työnhakua tukevia sekä osaamista kartoittavia ja kehittäviä palveluja. Muista palveluista ainoastaan työpaikalla järjestettävälle työkokeilulle sekä muulle työpaikalla järjestettävälle palvelulle asetettaisiin rajoitteita. Muutoin palvelujen järjestämistä ei säänneltäisi tarkemmin, vaan sääntely jättäisi maakunnalle tilaa kehittää palveluja uudella tavalla. Ehdotettua lakia alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta sovellettaisiin myönnettäessä alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista annetussa laissa tarkoitettuja rahoituspalveluja Manner-Suomen alueella. Lakia sovellettaisiin sekä kansallisista varoista että rakennerahastoista rahoitettavaan toimintaan. Laki koskisi maakuntien lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön kansallisista varoista rahoittamia hankkeita ja rakennerahastovaroista rahoittamia teknisen tuen hankkeita sekä sosiaali- ja terveysministeriön rakennerahastovaroista rahoittamia hankkeita. Lain 7 luku sisältäisi Kestävää kasvua ja työtä 2014 2020 Suomen rakennerahasto-ohjelman hallinnointia ja toimeenpanoa koskevia säännöksiä, joita sovellettaisiin kaikissa ohjelmaa toteuttavissa viranomaisissa. Laissa erikseen määritellyt 7 luvun pykälät koskisivat myös Suomen takausohjelmaa kasvuyritysten rahoituksen saatavuuden parantamiseksi (EU:n pk-yritysaloitteen mukainen rakennerahasto-ohjelma). Seuraavan ohjelmakauden säännökset tarkistettaisiin sen jälkeen, kun asiaa koskeva Euroopan unionin lainsäädäntö valmistuu. Euroopan alueellinen yhteistyö tavoitteen yhteistyöohjelmia koskeviin säädöksiin ei tehtäisi muutoksia lakiuudistuksessa, vaan ohjelmien toimeenpanoon sovellettaisiin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä Euroopan unionin rakennerahasto-ohjelmakauden 2014 2020 loppuun saakka. Siirtymäsäännöksiin sisällytettäisiin asiaa koskevat säännökset.
Ehdotetussa yksityisiä työnvälityspalveluja koskevassa laissa säädettäisiin maakunnasta riippumattomasti järjestettäviä työnvälityspalveluja koskevasta maksukiellosta, kiellosta tarjota alaikäistä työvoimaa työhön, johon sen ottaminen on lain mukaan kiellettyä, yksityisessä työnvälityksessä noudatettavasta syrjimättömyyden periaatteesta sekä yksityisiä työnvälityspalveluja koskevasta tietojenantovelvollisuudesta. Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä kuuta 2020. 2
SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ... 1 SISÄLLYS... 3 YLEISPERUSTELUT... 54 1 JOHDANTO... 5 2 NYKYTILA... 6 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö... 6 Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut... 6 Työnhakijan palveluprosessi... 7 Työnvälitys... 109 Tieto- ja neuvontapalvelut... 10 Palveluprosessiin liittyvät asiantuntija-arvioinnit... 11 Ammatinvalinta- ja uraohjaus... 11 Valmennus... 11 Kokeilu... 12 Työvoimakoulutus... 14 Työttömyysetuudella tuettu työnhakijan omaehtoinen opiskelu...1716 Palkkatuki... 18 Starttiraha... 20 Kulukorvaus... 21 Palveluihin ja asiantuntija-arviointeihin liittyvät harkinnanvaraiset taloudelliset etuudet... 22 Työolosuhteiden järjestelytuki... 22 Työllistämisvelvoite...2322 Kunnan lisätuki... 23 Työvoima- ja yrityspalvelu -neuvottelukunta... 24 Muutosturva... 24 Yksityiset työvoimapalvelut... 24 Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun epääminen... 25 Työllisyyspoliittinen avustus... 25 Työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmä... 26 Muutoksenhaku...2726 Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu... 27 Ohjaamot... 28 Sosiaaliset yritykset... 29 Suomea sitovat kansainväliset velvoitteet... 30 Alueiden kehittämistä ja rakennerahastoja koskeva lainsäädäntö... 32 Laki alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta... 32 Tukimenettely... 33 Rakennerahasto-ohjelmaa koskevat erityissäännökset... 36 Erinäiset säännökset... 37 Yritysrahoitusta koskeva lainsäädäntö... 38 Yritystoiminnan kehittämiseksi tarkoitetut tuet...3938 Yrityksen kehittämisavustus... 40 3
Yrityksen toimintaympäristön kehittämisavustus... 40 Yritysten kehittämispalvelut... 41 Alueellinen kuljetustuki... 41 2.2 Kansainvälinen kehitys sekä ulkomaiden ja EU:n lainsäädäntö... 42 Julkiset työvoimapalvelut... 42 Tanska... 42 2.3 Nykytilan arviointi... 48 Työnhakijan haastattelu ja työllistymissuunnitelmat... 49 Työnvälitys ja työtarjoukset... 50 Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut... 52 Tieto-, neuvonta- ja ohjauspalvelut... 52 Kokeilu... 54 Kunnalle myönnettävä lisätuki... 58 Työllisyyspoliittinen avustus... 59 Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu... 61 Sosiaaliset yritykset... 62 Alueiden kehittäminen ja rakennerahastot... 63 Euroopan työnvälitysverkosto (EURES)... 66 Euroopan globalisaatiorahasto... 66 Yritystoiminnan kehittämiseksi tarkoitetut tuet... 67 3 ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET... 68 3.1 Tavoitteet... 68 3.2 Keskeiset ehdotukset... 70 Laki julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista... 70 Työnhakijan palveluprosessi... 71 Rekrytointipalvelut... 73 Osaamispalvelut... 74 Laki alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta... 75 Laki sosiaalisista yrityksistä... 77 4 ESITYKSEN VAIKUTUKSET... 78 4.1 Taloudelliset vaikutukset... 78 Vaikutukset julkiseen talouteen... 78 Vaikutukset kuntatalouteen... 80 Vaikutukset yrityksiin... 80 4.2 Vaikutukset viranomaisten toimintaan... 83 Yleistä... 83 Vaikutukset rakennerahastojen hallinnointiin... 84 4.3 Yhteiskunnalliset vaikutukset... 87 Palveluja koskevien muutosten vaikutukset työllisyyteen... 87 Vaikutukset työttömiin... 88 Vaikutukset alueiden kehittämiseen... 89 4.4 Ympäristövaikutukset... 90 4.5 Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusvaikutukset... 90 5 ASIAN VALMISTELU... 91 6 RIIPPUVUUS MUISTA ESITYKSISTÄ... 93 4
YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Pääministeri Juhan Sipilän hallitus linjasi huhtikuussa 2016 tehtävät, jotka on tarkoitus siirtää maakunnille. Linjauksen mukaan maakunnille siirretään elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus), työ- ja elinkeinotoimistojen (TE-toimisto), aluehallintovirastojen, maakuntien liittojen ja kuntien tehtäviä. Samalla elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset, työja elinkeinotoimistot ja maakuntien liitot lakkautetaan. Tehtävien siirron piti linjauksen mukaan tapahtua vuoden 2019 alusta lukien, mutta maakuntauudistuksen voimaantuloa päätettiin kesällä 2017 siirtää vuoteen 2020. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen maakuntien perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 15/2017 vp). Esitykseen sisältyy ehdotus maakuntalaiksi, jonka 6 :n 1 momentissa määritellään tehtäväalueet, joilla maakunta hoitaa sille lailla säädettyjä tehtäviä. Edellä mainitun säännöksen 9 kohdan mukaan maakunnan tehtäväalaan kuuluvat aluekehittämisviranomaisen tehtävät, alueen, sen elinkeinoelämän ja innovaatioympäristöjen kehittäminen ja rahoittaminen, näihin liittyvä koulutus ja osaamisen kehittäminen, kulttuurin edistäminen, yritys-, työ- ja elinkeinopalvelujen järjestäminen sekä kotoutumisen edistäminen. Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteilla esitys laiksi alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista, jossa työ- ja elinkeinotoimistojen nykyiset työ- ja elinkeinopalvelut (julkiset työvoima- ja yrityspalvelut) sekä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten yrityspalvelut koottaisiin maakunnallisiksi kasvupalveluiksi. Kyseisessä laissa säädettäisiin puitteet kasvupalvelujen järjestämiselle ja tuottamiselle, mutta ei määriteltäisi palvelujen sisältöä. Palvelujen sisällöstä säädettäisiin erillisissä laeissa. Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki julkisista rekrytointi- ja osaamispalveluista, laki alueiden kehittämisen ja kasvupalvelujen rahoittamisesta ja laki yksityisistä työnvälityspalveluista, joilla korvattaisiin osittain laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta sekä laki työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta, laki alueiden kehittämisen ja rakennerahastohankkeiden rahoittamisesta ja laki valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi. Laki sosiaalisista yrityksistä kumottaisiin. Hallitus tulee antamaan eduskunnalle erikseen hallituksen esityksen, joka koskee työ- ja elinkeinotoimistoille nykyisin kuuluvien työttömyysturva- ja vuorotteluvapaajärjestelmien toimeenpanoon liittyvien tehtävien hoitamista työ- ja elinkeinotoimistojen lakkauttamisen jälkeen. Samassa yhteydessä tehdään tästä esityksestä johtuvat muutokset työttömyysturvalakiin. Euroopan unionin (EU) alue- ja rakennepolitiikan (koheesiopolitiikan) tavoitteena on jäsenvaltioiden taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisääminen ja alueiden välisten kehityserojen vähentäminen. EU:n laajentumisen myötä alueiden väliset sosiaaliset ja taloudelliset erot unionin sisällä ovat aiempaa suurempia ja asettavat uudenlaisia haasteita koheesiopolitiikalle. Unionin sisällä tarvitaan tehokkaita välineitä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen eriarvoisuuden kaventamiseen. EU:n rakennerahastoista rahoitettavien ohjelmien tulee samalla aiempaa voimakkaammin tukea unionin kilpailukyvyn vahvistamista. EU:n tuki jäsenmaille kanavoidaan jäsenmaissa valmisteltujen ja komission hyväksymien määräaikaisten ohjelmien kautta. Suomen tavoitteena on toimia koheesiopolitiikassa aktiivisena ja aloitteellisena EU:n jäsenenä. EU:n rakennerahastoista, eli Euroopan sosiaalirahastosta (ESR) ja Euroopan aluekehitys- 5
rahastosta (EAKR) rahoitetaan Kestävää kasvua ja työtä 2014 2020 Suomen rakennerahasto-ohjelmaa. Ohjelman julkinen rahoituskehys on ohjelmakaudella yhteensä 2,6 miljardia euroa, josta EU-rahoitusosuus on puolet, 1,3 miljardia euroa. Kansallinen rahoitusosuus koostuu valtion, kuntien ja muiden julkisten organisaatioiden rahoituksesta. Ohjelmassa on seitsemän toimintalinjaa, joilla tuetaan erityisesti pk-yritysten kilpailukykyä ja työllistymistä. Ohjelma toteuttaa Eurooppa 2020-strategian tavoitteita. Ohjelman toimilla tavoitellaan uuden liiketoiminnan syntyä, yritysten kasvua ja kansainvälistymistä, innovaatio- ja osaamispohjan laajentamista, uusiutuvan energian laajempaa hyödyntämistä, energia- ja materiaalitehokkuuden lisäämistä, nuorten ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä, työn tuottavuuden ja työhyvinvoinnin kasvua, koulutuksen ja koulutuspalveluiden parantumista sekä syrjäytymisen torjuntaa. Ohjelmaa toteutetaan koko Manner-Suomessa. Ahvenanmaan maakunnalla on oma ohjelmansa. EAKR:sta rahoitetaan myös Suomen takausohjelmaa kasvuyritysten rahoituksen saatavuuden parantamiseksi (EU:n pk-yritysaloitteen mukainen rakennerahasto-ohjelma). Pk-yritysaloite on Euroopan investointipankin ja Euroopan investointirahaston, eli EIP-ryhmän rahoitusinstrumentti, jonka tavoitteena on edistää pk-yritysten rahoitusta kattamalla osittain luottolaitosten riskiä lainatakauksilla. Ohjelman kautta tarjotaan pk-yrityksille uutta velkarahoitusta yrityksen perustamisen alkuvaiheen pääomaan, yrityksen yleistoimintojen tehostamiseen tarkoitettuun pääomaan, uusien hankkeiden toteuttamiseen tai uuden kehittämiseen olemassa olevien yritysten toimesta tai sellaisten yritysten pääsyyn markkinoille. EAKR:n ja kansallinen valtion rahoitus ohjelmalle on 40 miljoonaa euroa vuosina 2016-2020. Ohjelmaa toteutetaan koko Manner-Suomessa. Euroopan unioni ohjaa lainsäädännöllään rakennerahastovarojen käyttöä, mutta edellyttää jäsenvaltiolta myös kansallista asiaa koskevaa lainsäädäntöä. 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö ja käytäntö Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut on määritelty 1 päivänä tammikuuta 2013 voimaan tulleessa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012) ja sen nojalla annetussa julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1073/2012). Lain säätämisen tavoitteena oli selkeyttää julkisia työvoima- ja yrityspalveluja koskevaa lainsäädäntöä kokoamalla useassa eri laissa hajallaan olleet säännökset yhteen lakiin sekä määrittelemällä aikaisempaa selkeämpi palveluvalikoima. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa työ- ja elinkeinoviranomaisella tarkoitetaan työ- ja elinkeinotoimistoja ja työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskusta. Laissa on säännöksiä myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskus) ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten sekä työ- ja elinkeinotoimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksen (KEHA-keskus) julkisiin työvoima- ja yrityspalveluihin liittyvistä tehtävistä. Julkisen työvoima- ja yrityspalvelun palveluvalikoimaan kuuluvat työnvälitys, tieto- ja neuvontapalvelut, osaamisen kehittämispalvelut, yritystoiminnan käynnistämis- ja kehittämispalvelut, palveluprosessiin liittyvät asiantuntija-arvioinnit sekä palveluihin ja asiantuntijaarviointeihin liittyvät harkinnanvaraiset taloudelliset etuudet. Osaamisen kehittämispalveluita 6
ovat ammatinvalinta- ja uraohjaus, valmennus, kokeilu ja työvoimakoulutus. Osaamista voidaan kehittää myös palkkatuetun työn avulla. Julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden tarjoaminen perustuu elinkeinoelämän ja työmarkkinoiden tarpeisiin ja muutosten ennakointiin. Työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tuottaa julkiset työvoima- ja yrityspalvelut itse tai hankkia ne osaksi tai kokonaan palvelujen tuottajilta valtion talousarviossa palvelun hankkimista varten osoitetulla määrärahalla. Palvelujen hankintaan käytetään pääasiassa valtion talousarviossa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan pääluokassa työllisyyden edistämiseen ja työttömyyden torjuntaan tarkoitettuja määrärahoja (momentti 32.30.51). Edellä tarkoitetun työllisyysmäärärahan avulla tuetaan erityisesti heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Laissa ei määritellä, mitä julkisia työvoima- ja yrityspalveluita voidaan hankkia ostopalveluna. Työnvälitys sekä ammatinvalinta- ja uraohjaus ovat pääsääntöisesti työ- ja elinkeinotoimiston itse tuottamia palveluja. Ostopalveluina hankitaan asiantuntija-arviointeja, valmennuksia, koulutuskokeilua, työvoimakoulutusta ja yrityksen kehittämispalveluja. Henkilöasiakkaille tarjottavat julkiset työvoima- ja yrityspalvelut ovat maksuttomia. Myös työnantajalle tarjottavat palvelut ovat maksuttomia, lukuun ottamatta yhteishankintana järjestettävää työvoimakoulutusta. Yrityksille tarjottavat yritystoiminnan kehittämispalvelut ovat maksullisia. Julkisessa työvoimapalvelussa on noudatettava tasapuolisuutta ja puolueettomuutta. Työriidalla ei ole vaikutusta julkiseen työvoima- ja yrityspalveluun. Julkista työvoima- ja yrityspalvelua tarjottaessa, kehitettäessä sekä siitä tiedotettaessa on aktiivisesti edistettävä yhdenvertaisuutta sekä miesten ja naisten välistä tasa-arvoa työmarkkinoilla. Työnhakijan palveluprosessi Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 2 luvussa säädetään työnhakijan palveluprosessin keskeisistä osista. Palveluprosessi muodostuu työnhaun käynnistämisestä, työnhakijan haastattelusta, työllistymissuunnitelman laatimisesta ja tarkistamisesta, suunnitelmassa sovittuihin palveluihin ohjaamisesta ja suunnitelman toteutumisen seurannasta. Henkilöasiakkaan työnhaku käynnistyy sinä päivänä, kun hän pyytää sitä sähköisesti siihen tarkoitetussa verkkopalvelussa tai henkilökohtaisesti työ- ja elinkeinotoimistossa ja hänet rekisteröidään työnhakijaksi työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmään. Työ- ja elinkeinoviranomainen voi hyväksyä muullakin tavoin esitetyn pyynnön. Vuonna 2016 noin 80 prosenttia työnhakijoista käynnisti työnhaun verkkopalvelun kautta. Verkkoilmoittautumisen osuus vaihtelee alueittain. Pirkanmaalla, Pohjois-Pohjanmaalla, Satakunnassa ja Keski- Suomessa verkkopalvelua käytti noin 85 prosenttia työnhakijoista. Vähiten verkkopalvelua käytettiin Kaakkois-Suomessa, missä noin 70 prosenttia työnhakijoista käynnisti työnhakunsa verkkopalvelussa. Työnhakijaksi voidaan rekisteröidä myös ulkomaiden kansalaiset, joilla on Suomea velvoittavien, työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevien kansainvälisten sopimusten perusteella oikeus saapua Suomeen hakemaan työtä ja tehdä ansiotyötä ilman työ- ja elinkeinotoimiston työvoimapoliittista harkintaa. Käytännössä edellä mainittu koskee EU- ja ETA-maiden kansalaisia sekä heidän perheenjäseniään näiden kansalaisuudesta riippumatta. Muut ulkomaan kansalaiset ja kansalaisuutta vailla olevat rekisteröidään työnhakijoiksi, jos heillä on oikeus ansiotyöhön myönnetyn oleskeluluvan nojalla eikä oleskelulupaan liity työnantajaa koskevia rajoituksia. 7
Työnhaun voimassaolo lakkaa, jos työnhakija ilmoittaa, ettei hän haluaa enää pitää työnhakuaan voimassa. Lisäksi työnhaun voimassaolo lakkaa, jos työnhakija ei asioi työ- ja elinkeinoviranomaisen kanssa viranomaisen antamassa määräajassa ja edellyttämällä tavalla, ei esitä työ- ja elinkeinoviranomaiselle sen antamassa määräajassa julkisen työvoimapalvelun tarjoamisen kannalta tarpeellisia selvityksiä ammatillisesta osaamisestaan, työhistoriastaan, koulutuksestaan ja työkyvystään, ei ilmoita työ- ja elinkeinoviranomaiselle työllistymissuunnitelmassa tai sitä korvaavassa suunnitelmassa sovitussa määräajassa ja sovitulla tavalla suunnitelman toteuttamisesta tai ei osallistu työkyvyn tutkimuksiin ja arviointeihin, jotka ovat välttämättömiä hänen palvelutarpeensa selvittämiseksi. Ulkomaalaisen työnhakijan työnhaun voimassaolo lakkaa edellä mainitun lisäksi, jos hän ei enää täytä edellytyksiä ulkomaalaisen rekisteröinnille työnhakijaksi. Työnhaun voimassaolon lakattua työnhaun voi käynnistää uudestaan. Jos työnhaun voimassaolo on lakannut sillä perusteella, että työnhakija ei ole osallistunut palvelutarpeen selvittämiseksi välttämättömiin työkyvyn tutkimuksiin tai arviointeihin, työnhaun uudelleen käynnistäminen edellyttää, että henkilö sitoutuu osallistumaan mainittuihin tutkimuksiin ja arviointeihin. Työ- ja elinkeinoviranomaisen tulee järjestää työnhakijalle haastattelu kahden viikon kuluessa työnhaun alkamisesta, jollei se työnhakijan tilanne huomioon ottaen ole ilmeisen tarpeetonta. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun työnhakijalla on tiedossa työsuhteen, opiskelun tai perhevapaan alkaminen tai muu vastaava muutos. Työ- ja elinkeinoviranomaisen tulee varata työnhakijalle tilaisuus myöhempiin haastatteluihin määräajoin työnhakijan palvelutarpeen mukaisesti. Vuoden 2017 alusta lukien työttömän työnhakijan haastattelu on tullut järjestää työttömyyden jatkuttua yhdenjakoisesti kolme kuukautta ja sen jälkeen aina kolmen kuukauden yhdenjaksoisen työttömyyden välein. Tätä aiemmin haastattelut tuli järjestää kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen kuuden kuukauden välein, ellei se ollut ilmeisen tarpeetonta. Muutoksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut tehostaa työnhakijoiden palveluprosessia sekä lyhentää sitä kautta työttömyysjaksoja. Työnhakijan ensimmäisessä haastattelussa tarkistetaan ja täydennetään työnhakutiedot, arvioidaan palvelutarve, laaditaan työllistymissuunnitelma sekä sovitaan asiointitavasta ja yhteydenpidosta työ- ja elinkeinoviranomaisen ja työnhakijan välillä. Osana palvelutarpeen arviointia työ- ja elinkeinoviranomainen tekee arvion työttömän työnhakijan valmiuksista työllistyä avoimille työmarkkinoille sekä työttömyyden pitkittymisen todennäköisyydestä. Työttömällä työnhakijalla ja muutosturvan piiriin kuuluvalla työnhakijalla on oikeus työllistymissuunnitelmaan. Työllistymissuunnitelma voidaan korvata kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa (1386/2010) tarkoitetulla kotoutumissuunnitelmalla, kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa (189/2001) tarkoitetulla aktivointisuunnitelmalla tai työllistymistä edistävästä monialaisesta yhteispalvelusta annetussa laissa (1371/2014) tarkoitetulla monialaisella työllistymissuunnitelmalla. Työttömän työnhakijan oikeudesta edellä tarkoitettuihin työllistymissuunnitelman korvaaviin suunnitelmiin säädetään mainituissa laeissa. Työllistymissuunnitelma perustuu työnhakijan omiin työtä tai koulutusta koskeviin tavoitteisiin ja arvioituun palvelutarpeeseen. Suunnitelmassa sovitaan työnhausta ja sen tavoitteista, työnhakijan palvelutarpeen mukaisista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista ja muista työllistymistä edistävistä palveluista sekä asiantuntija-arvioinneista. Suunnitelmassa sovitaan tarvittaessa myös muista osaamista, työmarkkinavalmiuksia ja toimintakykyä parantavista palveluista tai työkyvyn tai terveydentilan selvittämiseen liittyvistä toimista. Työnhakija ja työ- ja elinkeinoviranomainen sopivat suunnitelman toteutumisen seurannasta ja hyväksyvät suunnitelman. Työ- ja elinkeinoviranomaisen tulee informoida työnhakijaa työnhaun käynnistämisen yhteydessä tai viipymättä sen jälkeen työnhakuun liittyvistä seikoista, hänelle tarjolla olevista julkisista työvoima- ja yrityspalveluista, työnhaun voimassaolon edellytyksistä sekä muutosturvas- 8
ta. Työtöntä työnhakijaa tulee lisäksi informoida tarvittaessa hänen työllistymistään edistävistä muista palveluista, työttömän työnhakijan yleisistä velvollisuuksista sekä työttömyyspäivärahan tai työmarkkinatuen saamisen keskeisistä työvoimapoliittisista edellytyksistä. Työttömän työnhakijan yleisenä velvollisuutena on hakea työtä ja koulutusta. Työtön työnhakija on myös velvollinen osallistumaan työnhakijan haastatteluihin sekä työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman laatimiseen ja tarkistamiseen. Työtön työnhakija, jonka kanssa on laadittu työllistymissuunnitelma tai sitä korvaava suunnitelma, on velvollinen toteuttamaan suunnitelmaansa sekä hakeutumaan ja osallistumaan suunnitelmassa sovittuihin palveluihin, jotka tukevat hänen työnhakuaan ja edistävät hänen työmarkkinavalmiuksiaan ja työllistymistään. Työtön työnhakija on lisäksi velvollinen suunnitelmassa sovitussa määräajassa ja tavalla ilmoittamaan työ- ja elinkeinoviranomaiselle, miten hän on toteuttanut suunnitelmaa. Työllistymissuunnitelmaan ja sitä korvaavaan suunnitelmaan liittyvistä työttömyysturvaseuraamuksista säädetään työttömyysturvalain (1290/2002) 2 a luvussa. Työnhakijalle asetetaan korvaukseton määräaika, jos hän jättää ilman pätevää syytä saapumatta suunnitelman laatimis- tai tarkistamistilaisuuteen, kieltäytyy suunnitelman laatimisesta tai tarkistamisesta tai laiminlyö suunnitelman noudattamisen. Työllistymissuunnitelmassa sovituilla palveluilla on vaikutusta myös työnhakijan saaman työttömyysetuuden tasoon. Työnhakijalle voidaan maksaa korotettua työttömyysetuutta enintään 200 päivältä työttömyysturvalaissa tarkoitettujen työllistymistä edistävien palveluiden ajalta. Työ- ja elinkeinoviranomaisen on tarjottava työtä ja koulutusta sekä järjestettävä työllistymissuunnitelmaan tai sitä korvaavaan suunnitelmaan sisältyviä palveluja työ- ja elinkeinoviranomaisen käytettäväksi osoitettujen määrärahojen rajoissa. Työ- ja elinkeinoviranomaisen on myös seurattava työllistymissuunnitelman tai sitä korvaavan suunnitelman toteutumista ja osaltaan huolehdittava palveluprosessin etenemisestä. Työttömän määritelmä Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa työttömällä tarkoitetaan henkilöä, joka ei ole työsuhteessa, joka ei työllisty työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitetulla tavalla päätoimisesti yritystoiminnassa tai omassa työssään yhdenjaksoisesti yli kahta viikkoa ja joka ei ole työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitettu päätoiminen opiskelija. Lisäksi työsuhteessa olevaa pidetään työttömänä, jos hän on kokonaan lomautettu tai hänen säännöllinen viikoittainen työskentelyaikansa on alle 4 tuntia. Työttömän määritelmän mukaan palvelussa olevat katsotaan työttömiksi, lukuun ottamatta työvoimakoulutuksessa olevaa, jos työvoimakoulutuksena suoritettavat opinnot ovat työttömyysturvalain 2 luvussa tarkoitettuja päätoimisia opintoja. Kokoaikaisesti lomautettua henkilöä pidetään työttömänä riippumatta siitä, onko kyseessä toistaiseksi vai määräajaksi tehty lomautus. Jos lomautus on toteutettu lyhentämällä viikoittaista tai päivittäistä työaikaa, lomautettua henkilöä ei pidetä työttömänä. Myös esimerkiksi työkyvyttömyyseläkettä tai sairauspäivärahaa saava on työtön, jos hänellä ei ole voimassa olevaa työsuhdetta. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetulla työttömän määritelmällä on merkitystä erityisesti myönnettäessä palkkatukea, arvioitaessa työnhakumatkasta aiheutuvien matka- ja yöpymiskustannusten korvausta sekä tarkasteltaessa työllistymissuunnitelmaan oikeutettujen henkilöiden piiriä. Muiden julkisten työvoimapalvelujen tarjoaminen ei edellytä, että henkilö on työtön työnhakija. 9
Työnvälitys Työnvälitys kuuluu työ- ja elinkeinotoimiston ydintehtäviin. Työnvälityksellä edistetään työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista siten, että avoimet työpaikat täyttyvät ja työtä hakevat saavat työtä nopeasti. Työnvälitys perustuu työnantajan ja työntekijän sopimusvapauteen sekä vapaaseen valintaan. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun lain 3 luvun 2 :ssä työnvälityspalveluksi on määritelty avoimia työpaikkoja koskevien tietojen julkaiseminen ja välittäminen, avoimeen työpaikkaan sopivien työnhakijoiden etsiminen ja esittely työnantajalle sekä sopivien työpaikkojen etsiminen ja tarjoaminen työnhakijoille. Laissa säädetään perusteista, joilla työ- ja elinkeinoviranomainen voi kieltäytyä ottamasta vastaan avointa työpaikkaa koskevan ilmoituksen tai poistaa ilmoituksen työ- ja elinkeinotoimiston asiakastietojärjestelmästä. Ilmoituksen vastaanottamisesta voidaan kieltäytyä tai se voidaan poistaa, jos ilmoituksen perusteella on ilmeistä tai työnantajan aiemman menettelyn perusteella taikka muutoin on perusteltua syytä epäillä, että työnantaja rikkoo laissa säädettyä syrjintäkieltoa, työnantaja hakee työntekijää työtehtäviin, jotka ovat lain vastaisia tai joihin haetun henkilön työhön ottaminen on kiellettyä, työnantaja olennaisesti laiminlyö työsopimuslain 2 luvussa tai merityösopimuslain 2 ja 3 luvuissa säädettyjä velvollisuuksiaan tai velvollisuuttaan suorittaa veroja tai lakisääteisiä maksuja, työpaikalla on ilmeinen väkivallan uhka tai siellä esiintyy työntekijän terveydelle haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää taikka muuta epäasiallista kohtelua tai avoimen työpaikan täyttymistä ei tehtävän luonteen tai muun vastaavan syyn vuoksi ole tarkoituksenmukaista tukea työnvälityksellä. Edellytyksenä päätökselle tilanteissa, joissa on kysymys syrjintäkiellon rikkomisesta tai työntekijän hakemisesta lainvastaisiin tai kiellettyihin tehtäviin, on, että työnantaja ei ole oikaissut työpaikkailmoitustaan työja elinkeinoviranomaisen kehotuksesta huolimatta. Työnvälityksestä Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen sekä kansainvälisestä harjoittelusta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan kansainvälisiä työnvälityspalveluja tarjotaan työnhakijalle tai työnantajalle, joka hakeutuu työhön Suomeen valtiosta, jonka kansalaisilla on Suomea velvoittavien työvoiman vapaata liikkuvuutta koskevien kansainvälisten sopimusten perusteella oikeus saapua Suomeen hakemaan työtä ja ottaa sitä vastaan ilman työ- ja elinkeinotoimiston työvoimapoliittista harkintaa (sopimusvaltio). Vastaavasti työnvälistyspalveluja tarjotaan työnhakijalle, joka hakeutuu Suomesta työhön sopimusvaltioon tai työnantajalle, joka etsii työntekijää sopimusvaltiosta työhön Suomeen tai Suomesta työhön sopimusvaltioon. Työ- ja elinkeinohallinto kuuluu EURES - työnvälitysverkostoon (European Employment Services), jonka avulla edistetään työvoiman vapaata liikkuvuutta EU/ETA-alueella sekä autetaan työnantajia rekrytoimaan työntekijöitä EU/ETA-alueen maista. Verkoston palveluja ovat työnvälitys, tiedotus ja neuvonta. Kansainvälisellä työnvälityksellä tuetaan yritysten työvoiman hankintaa myös EU/ETA-alueen ulkopuolisista maista. Julkisen työnvälityksen tehtävänä on erityisesti Suomen työelämästä, työmarkkinoista ja työmahdollisuuksista tiedottaminen. Kansainvälisen työnvälityksen kokonaisuuteen liittyvät läheisesti työ- ja elinkeinotoimistojen osaratkaisut työntekijän oleskelulupahakemuksiin, joista säädetään ulkomaalaislaissa (301/2004). Tieto- ja neuvontapalvelut 10
Työ- ja elinkeinopalvelujen tehtävänä on tukea kansalaisia ammatillisten tavoitteiden työstämisessä ja toteuttamisessa. Työ- ja elinkeinotoimisto, työ- ja elinkeinohallinnon asiakaspalvelukeskus ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus välittävät tietoa ja antavat neuvontaa avoimista työpaikoista ja työnhausta, työvoiman saatavuudesta ja hankinnasta, koulutusmahdollisuuksista ja muista osaamisen kehittämismahdollisuuksista, työmarkkinoista, aloista ja ammateista, yritystoiminnan käynnistämisestä ja kehittämismahdollisuuksista sekä muutosturvan toteuttamiseksi tarjolla olevista palveluista, tuista ja korvauksista. Tieto- ja neuvontapalvelut ovat avoimesti ja maksutta kaikkien käytettävissä eikä niiden käyttäminen edellytä työnhakijaksi rekisteröitymistä. Palveluprosessiin liittyvät asiantuntija-arvioinnit Henkilöasiakkaan tilanteen ja palvelutarpeen selvittämiseksi työ- ja elinkeinotoimisto tai elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskus voivat hankkia osaamis- ja ammattitaitokartoituksia, työkyvyn tutkimuksia ja arviointeja, yrittäjävalmiuksien ja yritystoiminnan edellytysten arviointeja, kotoutumisen edistämisestä annetussa laissa tarkoitettuja alkukartoituksia sekä muita asiantuntija-arviointeja. Vaikka työ- ja elinkeinoviranomainen hankkii asiantuntija-arviointeja asiakkaan palvelutarpeen täsmentämiseksi ulkopuoliselta palveluntuottajalta, työ- ja elinkeinoviranomainen vastaa asiakkaan palvelutarpeen arvioinnista ja päättää palvelutarpeen perusteella tarjottavista palveluista. Työ- ja elinkeinoviranomainen ei ole sidottu ulkopuolisen palveluntuottajan esittämään arvioon tai suosituksiin. Asiantuntija-arviointeihin käytettiin työllisyysmäärärahoja vuonna 2016 yhteensä noin viisi miljoonaa euroa. Ammatinvalinta- ja uraohjaus Ammatinvalinta ja uraohjauksella tuetaan henkilöasiakasta ammatinvalinnassa, ammatillisessa kehittymisessä, työelämään sijoittumisessa ja elinikäisessä oppimisessa. Ammatinvalinta- ja uraohjauksella autetaan henkilöasiakasta tunnistamaan edellytyksiään ja ammatillisia tavoitteittaan ja arvioimaan niitä suhteessa työelämään ja koulutusmahdollisuuksiin sekä tekemään tämän perusteella työuraansa liittyviä tarkoituksenmukaisia ratkaisuja. Ammatinvalinta- ja uraohjauksessa voidaan tarvittaessa käyttää asiakkaan suostumuksella asianmukaisia psykologisia arviointimenetelmiä. Psykologisia arviointimenetelmiä käytetään ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen, osaamisen sekä soveltuvuuden selvittämiseksi. Psykologisten arviointimenetelmien käyttäminen edellyttää psykologin tutkintoa. Psykologit tarjoavat ammatinvalinta- ja uraohjausta sekä työ- ja elinkeinotoimistoissa että valtakunnallisena puhelin- ja videopalveluna. Psykologien lisäksi ammatinvalinta- ja uraohjausta tarjoaa myös osa työ- ja elinkeinotoimistojen osaamisen kehittämisen ja tuetun työllistymisen palvelulinjojen asiantuntijoista. Ammatinvalinta- ja uraohjausta sekä laajemmin tieto-, neuvonta- ja ohjauspalveluja tuotetaan monialaisesti niin sanotuissa työvoiman palvelukeskuksissa sekä nuorille tarkoitetuissa Ohjaamoissa. Palvelukokonaisuuden kehittämisessä hyödynnetään sekä valtakunnallista että alueellista verkostoyhteistyötä, niin sanottuja elinikäisen ohjauksen yhteistyöryhmiä. ESR-rahoitteisessa ohjaamojen tukea ja verkkopalvelujen kehittämistä koskevassa Kohtaamo -hankkeessa - on kehitetty verkko-ohjausalustaa, joka mahdollistaisi muun muassa ammatinvalinta- ja uraohjauksen tarjoamisen suojatussa verkkoympäristössä. Valmennus 11
Valmennuksena tarjotaan työnhaku-, ura- ja työhönvalmennusta. Työnhakuvalmennuksen tavoitteena on tukea ja ohjata henkilöasiakasta työn hakemisessa. Uravalmennuksella tuetaan ja ohjataan henkilöasiakasta ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selkiyttämisessä, ammatilliseen koulutukseen hakeutumisessa ja työelämävalmiuksien kehittämisessä. Työnhaku- ja uravalmennuksen sisältöä voidaan painottaa eri tavoin valmennukseen osallistuvasta kohdetyhmästä riippuen. Painotuseroista riippumatta tavoitteena on aina työhön tai ammatilliseen koulutukseen hakeutumisen tukeminen. Työnhaku- ja uravalmennusta voidaan tarjota sekä yksittäisille henkilöille että ryhmille. Työhönvalmennuksen tavoitteena on tukea ja ohjata henkilöasiakasta työhön sijoittumisessa ja työpaikalla suoritettavassa koulutuksessa. Työhönvalmennuksessa voidaan auttaa työnhakijaa työpaikan etsimisessä sekä tukea työnhakijaa ja työnantajaa erityisesti työsuhteen alussa. Työhönvalmennusta voidaan käyttää myös henkilöasiakkaan tukemisen koulutukseen hakeutumisessa ja siirtymisessä sekä työpaikalla toteuttavan koulutuksen suorittamisessa. Työhönvalmennusta voidaan tarjota sekä yksittäisille henkilöille että ryhmille. Valmennuksen enimmäiskestosta säädetään asetuksella. Työnhakuvalmennus voi kestää enintään 20 päivää, uravalmennus enintään 40 päivää ja työhönvalmennus enintään 50 tuntia 12 kuukauden aikana. Valmennusjaksoja alkoi vuonna 2016 yhteensä noin 36 000, joista työnhakuvalmennuksia oli 20 800, uravalmennuksia noin 9 200 ja työhönvalmennuksia noin 6 000. Työnhaku- ja uravalmennukseen osallistuvat kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriön järjestämän ryhmävastuuvakuutuksen piiriin. Valmennuksen aikana sattuneesta tapaturmasta suoritetaan korvaus valtion varoista työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) säädetyin perustein, ellei henkilöasiakkaalla ole oikeutta vähintään samansuuruiseen korvaukseen muun lain nojalla. Laissa on myös säännökset valmennuksen keskeyttämisestä. Työ- ja elinkeinotoimisto tekee päätöksen valmennuksen keskeyttämisestä, jos henkilöasiakas on ollut luvatta poissa yhdenjaksoisesti viisi valmennuspäivää tai jos poissaoloja on muutoin niin paljon, etteivät valmennukselle asetetut tavoitteet täyty. Työ- ja elinkeinotoimisto voi keskeyttää valmennuksen myös muusta painavasta syystä, esimerkiksi palveluun osallistuvan väkivaltaisen ja uhkaavan käytöksen vuoksi. Kokeilu Henkilöasiakas voidaan ohjata koulutuskokeiluun oppilaitokseen ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämiseksi. Koulutuskokeilussa henkilöasiakas kokeilee tiettyä koulutusalaa oppilaitoksessa tavoitteena selvittää soveltuvuus kyseiseen koulutukseen tai alalle. Koulutuskokeilun kesto on kerrallaan enintään 10 päivää. Vuonna 2016 koulutuskokeilujaksoja järjestettiin noin 380, vuonna 2015 noin 400, vuonna 2014 noin 430 ja vuonna 2013 noin 320. Työ- ja elinkeinotoimisto voi ohjata henkilöasiakkaan työkokeiluun työpaikalle ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämiseksi tai työmarkkinoille paluun tukemiseksi. Ura- ja ammatinvalintavaihtoehtojen selvittämiseksi työkokeilua käytetään silloin, kun henkilöltä puuttuu ammatillinen koulutus tai kysymys on alan tai ammatin vaihtamisesta. Työkokeilulla voidaan selvittää kiinnostaako ala tai ammatti henkilöä tai onko hän soveltuva kyseisen alan tehtäviin tai ammattiin. Työkokeilua voidaan käyttää myös sen selvittämiseksi, olisiko yrittäjyys henkilöasiakkaalle sopiva uravaihtoehto. 12
Työkokeilua voidaan käyttää työmarkkinoille paluun tukemiseksi tilanteessa, jossa henkilö on ollut poissa työmarkkinoilta joko työttömyyden tai muiden syiden, esimerkiksi perhevapaan, vuoksi. Työkokeilun avulla työnantaja ja työ- ja elinkeinotoimisto voivat arvioida, ovatko henkilön osaaminen ja yleiset työelämävalmiudet ajan tasalla vai tarvitaanko työmarkkinoille sijoittumiseksi tukea. Työkokeilun järjestäjänä voi olla yritys, yksityinen elinkeinonharjoittaja, kunta, kuntayhtymä, muu yhteisö, säätiö tai valtion virasto taikka laitos. Työkokeilun järjestäjänä ei voi toimia työnantaja, johon henkilöasiakas on työsuhteessa työkokeilusopimusta tehtäessä. Työkokeilun kesto on enintään 12 kuukautta. Työkokeilu ei voi kuitenkaan kestää samalla työkokeilun järjestäjällä kuutta kuukautta pidempään. Poikkeuksena on kunta, jossa työkokeilu voi kestää enintään kuusi kuukautta samoissa tehtävissä. Työkokeilun enimmäiskeston laskenta aloitetaan uudelleen alusta, kun henkilö on ollut yhdenjaksoisesti työttömänä vähintään 12 kuukautta tai kun alle 25-vuotias on ollut enimmäiskeston täytyttyä yhdenjaksoisesti työttömänä vähintään kolme kuukautta. Työkokeilun järjestämiselle on säädetty joitakin rajoituksia. Henkilöasiakasta ei ohjata työkokeiluun, jos työkokeilusta aiheutuisi sen järjestäjälle sellaista etua, joka vääristäisi yritysten tai yksityisten elinkeinonharjoittajien välistä kilpailua. Jos kysymys on tehtävistä, joiden suorittamiseksi työkokeilun järjestäjä edellyttää huumausainetestiä koskevan todistuksen esittämistä tai tehtävistä, joissa edellytetään rikostaustaotteen tarkistamista, ei työkokeilu järjestetä, jos henkilöasiakas ei halua esittää todistusta tai ottaa sellaisia tehtäviä vastaan. Henkilöasiakasta ei ohjata kokeiluun myöskään silloin, jos edellinen yhtäjaksoisesti kuusi kuukautta kestänyt kokeilu on päättynyt kahden viikon kuluessa, ellei henkilöasiakas itse toisin pyydä. Työ- ja elinkeinotoimisto, työkokeilun järjestäjä ja henkilöasiakas tekevät työkokeilusta määräaikaisen kirjallisen sopimuksen. Sopimuksesta tulee käydä ilmi työkokeilun tavoitteet, työkokeilun suoritusaika ja paikka, päivittäinen ja viikoittainen kesto ja ajoittuminen, tehtävät, joita työkokeiluun osallistuva suorittaa työkokeilun aikana, työkokeiluun osallistuvan ohjauksesta ja valvonnasta työpaikalla vastaava henkilö sekä työttömyysetuuden maksaja, jolle työkokeilun järjestäjän on ilmoitettava poissaoloista. Työkokeilun päivittäinen kesto voi olla 4 8 tuntia ja kokeilua voidaan järjestää enintään viitenä päivänä viikossa. Työkokeilua koskevaan sopimukseen on otettava ehto, jonka mukaan kokeilun järjestäjän tulee työkokeilun päätyttyä antaa työ- ja elinkeinotoimistolle arvio henkilöasiakkaan soveltuvuudesta työhön, ammattiin tai alalle sekä, jos työkokeilu on järjestetty työmarkkinoille paluun tukemiseksi, työelämävalmiuksien ja osaamisen kehittämistarpeista. Työ- ja elinkeinotoimisto voi lisäksi asettaa sopimuksessa työkokeilun järjestäjälle työkokeilun toteuttamisen tai siihen osallistuvan kannalta tarpeellisia ehtoja. Sopimuksen osapuolena oleva työkokeilun järjestäjä ei voi siirtää sopimuksesta johtuvia velvoitteita muulle taholle. Työkokeilun järjestäjän on ilmoitettava työkokeiluun osallistuvan henkilöasiakkaan nimi sekä työkokeilusopimusta koskevat tiedot luottamusmiehelle tai muulle henkilölle, joka edustaa työkokeilun järjestäjän palveluksessa olevia työntekijöitä. Työkokeiluun osallistuva ei ole työsuhteessa työkokeilun järjestäjään eikä työ- ja elinkeinotoimistoon. Työkokeiluun osallistuvaan sovelletaan kuitenkin eräitä työelämässä sovellettavia lakeja, jolloin työkokeilun järjestäjä rinnastetaan työnantajaan ja työkokeiluun osallistuva työntekijään. Sovellettaviksi tulevat naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annettua laki, yhdenvertaisuuslaki, eräät yksityisyyden suojasta työelämässä annetun lain säännökset sekä työaikalain säännökset päivittäisistä lepoajoista ja 35 :n säännös työvuoroluettelosta. Työkokeilun järjestäjä vastaa työkokeiluun osallistuvan työturvallisuudesta niin kuin työturvallisuuslaissa ja nuorista työntekijöistä annetussa laissa säädetään. 13
Työ- ja elinkeinoministeriö järjestää kokeiluun osallistuville ryhmävastuuvakuutuksen. Kokeilussa sattuneesta tapaturmasta tai siinä saadusta ammattitaudista suoritetaan korvaus valtion varoista vastaavin perustein kuin työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) säädetään työtapaturmasta ja ammattitaudista, jollei henkilöasiakkaalla ole oikeutta vähintään samansuuruiseen korvaukseen muun lain nojalla. Valtiokonttori käsittelee korvauksen suorittamista valtion varoista koskevan asian. Jos henkilöasiakas on ollut luvatta poissa yhdenjaksoisesti viisi kokeilupäivää tai jos poissaoloja on muutoin niin paljon, etteivät kokeilulle asetetut tavoitteet täyty, työ- ja elinkeinotoimisto tekee päätöksen koulutuskokeilun keskeyttämisestä tai työkokeilua koskevan sopimuksen purkamisesta. Kokeilun järjestäjä on velvollinen ilmoittamaan poissaoloista työ- ja elinkeinotoimistolle. Työ- ja elinkeinotoimisto voi keskeyttää koulutuskokeilun painvasta syystä vastaavasti kuin valmennuksenkin. Työ- ja elinkeinotoimistolla ja työkokeilun järjestäjällä on oikeus purkaa työkokeilua koskeva sopimus ilmoittamalla siitä kirjallisesti muille osapuolille. Sopimuksen purkaminen ei kuitenkaan saa perustua laissa kiellettyyn syrjintäperusteeseen tai muuhun epäasialliseen syyhyn. Myös työkokeiluun osallistuva voi purkaa sopimuksen, vaikka siitä ei erikseen säädetä. Vuonna 2016 työkokeiluun osallistui noin 47 400 henkilöä. Työkokeilujaksoja alkoi lähes 63 000, joista noin 29 000 järjestettiin työmarkkinoille paluun tukemisen tarkoituksessa ja noin 34 000 ammatinvalinta- ja uravaihtoehtojen selvittämiseksi. Vuosina 2017 ja 2018 työkokeilua on lisäksi mahdollista käyttää lyhytkestoisesti niin sanottuna rekrytointikokeiluna soveltuvuuden arvioimiseksi ennen työsopimuksen tekemistä. Rekrytointikokeilun avulla kokeilun järjestäjä voi arvioida potentiaalisen työntekijän soveltuvuutta tarjolla olevaan tehtävään ja työyhteisöön. Rekrytointikokeilun tarkoituksena on alentaa työnantajien kynnystä työttömän työnhakijan palkkaamiseen. Rekrytointikokeilu perustuu vapaaehtoisuuteen. Kokeilun järjestäminen edellyttää, että henkilöasiakas esittää työ- ja elinkeinotoimistolle yhdessä kokeilun järjestäjänä toimivan työnantajan kanssa kokeilun järjestämistä. Rekrytointikokeiluun sovelletaan työkokeilua koskevia säännöksiä eräin poikkeuksin. Rekrytointikokeilu voi kestää samalla kokeilun järjestäjällä enintään kuukauden. Työvoimakoulutus (kirjoitettu vuoden 2018 voimaan tulevien säännösten mukaisena) Työvoimakoulutuksella parannetaan aikuisten ammattitaitoa, mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikka ja heidän valmiuksiaan toimia yrittäjänä sekä edistetään ammattitaitoisen työvoiman saatavuutta ja uuden yritystoiminnan syntymistä. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ja työ- ja elinkeinotoimisto voivat hankkia työvoimakoulutuksena ammatillisesti suuntautunutta koulutusta, jonka tavoitteena ei ole tutkinnon tai sen osan suorittaminen, sekä yrittäjyyskoulutusta ja kotoutumisen edistämisestä annetun lain 20 :ssä tarkoitettua kotoutumiskoulutusta. Muusta työvoimakoulutuksesta säädetään ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017). Työ- ja elinkeinohallinnon hankintajärjestelmässä työvoimakoulutuksena voidaan hankkia jatko- ja täydennyskoulutusta, yrittäjäkoulutusta sekä lyhytkestoista lupatyyppistä koulutusta. Ammatillisesti suuntautuneeseen työvoimakoulutukseen voidaan sisällyttää tarpeellisessa laajuudessa yleissivistäviä opintoja sekä esimerkiksi kielikoulutusta ja tietotekniikan opintoja. 14
Tämä on tarkoituksenmukaista niiden henkilöasiakkaiden osalta, joilta puuttuu peruskoulun päättötodistus tai aiempi ammatillinen koulutus kokonaan tai joiden opintomenestys on ollut heikkoa. Lisäksi koulutusohjelmiin voidaan tarpeen mukaan sisällyttää esimerkiksi työnhakuvalmennusta, kielikoulutusta tai yrittäjyyteen ohjaavia sisältöjä sekä yksilöllisesti mitoitettuja tuki- ja ohjauspalveluja. Valtaosaan koulutuksista sisältyy työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on edistää ja tukea maahanmuuttajan kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Pääsääntöisesti kotoutumiskoulutuksen sisältö perustuu opetushallituksen aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman perusteisiin (Opetushallituksen määräys 2012:1) Kotoutumiskoulutukseen voidaan sisällyttää myös lyhytkestoista luku- ja kirjoitustaidon opetusta niille henkilöille, jotka ovat luku- ja kirjoitustaitoisia omalla äidinkielellään, mutta eivät hallitse länsimaisia aakkosia. Kotoutumiskoulutuksen kokonaiskesto on enintään noin yksi vuosi ja se koostuu yleensä 4-5 moduulista. Kotoutumiskoulutuksen opetussuunnitelman sisältöä ja soveltamista on tarkennettu keväällä 2016 siten, että koulutuskokonaisuuteen on lisätty ammatillisesti suuntautuneita opetussisältöjä sekä työpaikalla tapahtuvaa oppimista. Tavoitteena on saavuttaa hyvä suomen tai ruotsin peruskielitaito sekä tukea nopeita siirtymiä ammatillisesti suuntautuneeseen koulutukseen ja työmarkkinoille. Työ- ja elinkeinohallinnon rahoittaman työvoimakoulutuksen hankinnasta vastaavat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset valtion talousarviossa työ- ja elinkeinoministeriön hallinnon alalle tarkoitukseen osoitettujen määrärahojen puitteissa. Koulutusta voidaan hankkia ammatillisilta ja yleissivistäviltä oppilaitoksilta, korkeakouluilta ja yliopistoilta sekä muilta koulutuspalvelujen tuottajilta, jotka täyttävät tarjouspyynnöissä asetetut kelpoisuusehdot. Hankinnoissa noudatetaan lakia julkisista hankinnoista (1397/2016). Työ- ja elinkeinohallinnon hankkima työvoimakoulutus voidaan toteuttaa yhdessä työnantajan, yrittäjäksi aikovan henkilön toimeksiantajan tai yrittäjyysoikeudet luovuttavan yrityksen kanssa siten, että tämä osallistuu koulutuksen rahoittamiseen. Edellä tarkoitettua yhteishankintakoulutusta järjestetään määrätyn työnantajan palvelukseen tuleville tai palveluksessa oleville työntekijöille taikka vuokratyöntekijöille tai sellaiselle yrittäjäksi aikovalle, jolla olisi harvalukuisia toimeksiantajia tai jonka on tarkoitus harjoittaa yritystoimintaa hankkimalla yrittäjyysoikeudet toiselta yritykseltä. Jos työttömyysturvalain 1 luvun 6 :ssä tarkoitettu yrittäjä osallistuu yhteishankintakoulutukseen, valtion rahoittama osuus yrittäjän koulutuksesta on de minimis -tukea. Jos koulutus toteutetaan yhdessä elinkeinotoimintaa harjoittavan työnantajan kanssa siten, että koulutukseen osallistuu työnantajan tehtävissä työskenteleviä henkilöitä ja koulutuksen tavoitteena on, että työntekijät jatkavat työnantajan tehtävissä koulutuksen jälkeen, valtion rahoittama osuus koulutuksesta on valtiontukien yleisen ryhmäpoikkeusasetuksen mukaista tukea. Yhteishankintakoulutus on tuotteistettu kolmeksi eri tuotteeksi, jotka ovat RekryKoulutus, TäsmäKoulutus ja Muutoskoulutus. RekryKoulutus on tarkoitettu tilanteeseen, jossa työnantaja tai usean työnantajan ryhmä tarvitsee uusia ammattitaitoisia työntekijöitä, eikä heitä ole tarjolla työnhakijoina tai lähiaikoina valmistuvina opiskelijoina. TäsmäKoulutus on tarkoitettu tilanteeseen, jossa yrityksessä tapahtuvat teknologiset tai toiminnalliset muutokset edellyttävät yrittäjän tai työntekijöiden osaamisen perusteellisempaa päivittämistä. MuutosKoulutus on tarkoitettu tilanteeseen, jossa yritys joutuu tuotannollisista tai taloudellisista syistä irtisanomaan henkilöstöä tai henkilöstöä lomautetaan toistaiseksi ja paluu aiempaan työhön on epävarmaa. MuutosKoulutuksella autetaan irtisanottuja työntekijöitä löytämään uusi ammatti tai työpaikka. Koulutuksia voidaan myös yhdistää. Vaihtovalmennuksessa toteutetaan samanaikaisesti Rekry- ja TäsmäKoulutusta. 15
Vuoden 2018 alusta lukien osa työvoimakoulutuksen järjestämisvastuusta [siirtyi] opetus- ja kulttuuriministeriölle, joka rahoittaa valtionosuusrahoituksella ensisijassa toisen asteen ammatillisiin tutkintoihin tai niiden osiin johtavaa koulutusta, ammattialalle valmistavaa koulutusta, lupatyyppisiä koulutuksia sekä aikuisten perusopetusta ja maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon opetusta. Koulutuksen järjestämisestä ja toteutuksesta vastaavat opetus- ja kulttuuriministeriön työvoimakoulutuksen järjestämisluvan sekä rahoituspäätöksen saaneet koulutuksen järjestäjät. Järjestämislupia ja rahoituspäätöksiä tehtäessä on kuultu työ- ja elinkeinoministeriön näkemykset. Koulutustarjonnan suuntaamisesta päätetään koulutustarpeiden ennakointityön perusteella koulutuksen järjestäjien ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten keskusteluissa. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä myös korkea-asteen tutkintoon johtavan työ- ja elinkeinoministeriön rahoittaman työvoimakoulutuksen hankinta [päättyi]. Vuoden 2018 alusta lukien työttömillä henkilöillä on mahdollisuus hakeutua korkea-asteen tutkintoon johtaviin korkeakoulujen toteuttamiin koulutusohjelmiin työttömyysetuudella tuettuina opintoina. Kaikki työvoimakoulutukset ovat rahoitusmuodosta riippumatta haussa työ- ja elinkeinohallinnon sähköisessä tietojärjestelmässä ja koulutuksiin haetaan sähköisellä hakulomakkeella tai, mikäli sen käyttö ei ole mahdollista, paperilomakkeella. Opiskelijavalinnasta päättää koulutuksen hankintasopimuksessa nimetty tai valtionosuusrahoitetun työvoimakoulutuksen vastuulliseksi tahoksi nimetty työ- ja elinkeinotoimisto. Opiskelijavalinnat tehdään valintaryhmässä, jossa ovat aina työ- ja elinkeinotoimiston asiantuntijat sekä koulutuksen toteuttajatahon edustajat. Valintaryhmä voi käyttää ulkopuolisia asiantuntijoita. Opiskelijavalinnoissa voidaan käyttää tukena monipuolisia valintamenettelyjä ja testauksia sekä otetaan huomioon mahdolliset alakohtaiset säädökset ja määräykset soveltuvuusvaatimuksista. Lisäksi yhteishankintakoulutuksissa opiskelijavalintaan osallistuu koulutuksen hankintaan osallistuvan työnantajan edustaja. Viime vuosina ammatillisen työvoimakoulutuksen opiskelijavolyymi on ollut 38 000-44 000 opiskelijaa ja kotoutumiskoulutuksen opiskelijavolyymi 13 000-16 000 opiskelijaa vuodessa. Vuonna 2015 ammatilliseen koulutukseen osallistui 38 346 opiskelijaa (43 825 vuonna 2014) ja kotoutumiskoulutukseen 14 742 opiskelijaa (14 474 vuonna 2014). Vuonna 2016 ammatillisesti suuntautuneen työvoimakoulutuksen volyymin lasku jatkui ja koulutuksen aloittaneita oli 31 990. Työvoimakoulutuksena toteutetun kotoutumiskoulutuksen aloittaneiden määrä sen sijaan jatkoi kasvuaan ja oli 15 502 aloittanutta. Vuoden 2017 puolivuotistietojen mukaan ammatillisesti suuntautuneen työvoimakoulutuksen aloittaneita oli 17 657 ja kotoutumiskoulutuksen aloittaneita 9134. Ammatillisesti suuntautuneen työvoimakoulutuksen volyymin lasku vuosina 2015-2017 johtui varautumisesta toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformiin ja sen yhteydessä tehtyihin rahoitus- ja järjestämisvastuiden siirtoihin. Kotoutumiskoulutuksen aloittaneiden määrän kasvuun samaan aikaan on puolestaan vaikuttanut pakolaisina maahan saapuneiden suuri määrä ja sitä kautta kasvanut myönteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden lukumäärä. Työ-ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalojen välisen vastuujaon osalta siirtymävaiheessa on sovittu, että vuonna 2017 tai sitä aiemmin työ- ja elinkeinohallinnon hankintajärjestelmän puitteissa alkaneet ja vuosille 2018 ja 2019 jatkuvat tutkintoon tai sellaisen osaan johtavat koulutukset saatetaan loppuun vuosien 2018 ja 2019 aikana voimassa olevien hankintasopimusten mukaisesti. Tätä varten opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokasta palautetaan tarvittava määräraha työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan budjettiteknisenä siirtona. 16