Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn heikentyessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä

Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn heikentyessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä

Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn heikentyessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä Kirsti Panula 2017

2017 University of Helsinki Conflict Management Instituten julkaisuja Tilaukset: comi@comi.fi Tekijät ja comi ISBN: 978-952-10-7039-6 Graafinen suunnittelu: Kalle Järvenpää Taitto: Johanna Kerola Helsinki 2017

Esipuhe Tässä yhdistelmäniteessä julkaistaan kaksi kunnianhimoista ja kiinnostavaa tutkimusta insolvenssioikeuden alalta. Toinen käsittelee yksityishenkilön velkajärjestelyä ja toinen yhtiöryhmien insolvenssimenettelyä. Toisen kohteena on kansallinen oikeus, toisen eurooppalainen insolvenssioikeus. Kirsti Panulan tutkimus Maksuohjelman muuttaminen velallisen maksukyvyn heikentyessä yksityishenkilön velkajärjestelyssä selvittää sekä ohjelman muuttamisen edellytyksiä että menettelyä. Tutkimus osoittaa, että sääntely on ohutta ja käytännöt muuttamismenettelyssä ovat muodostuneet vaihteleviksi. Panula katsoo, että maksuohjelman muutoshakemuksen sisällöstä ja käsittelystä sekä muutosohjelman sisällöstä tulisi säätää täsmällisemmin velkajärjestelylaissa. Panulan mukaan lainsäädännön tulisi mahdollistaa velallisen maksuvaikeuksien ratkaiseminen tuomioistuimen ulkopuolella ja ensisijaisesti maksuaikaa pidentämällä. Panulan mukaan velallisen maksuvelvollisuutta ei tulisi tuomioistuimessa toteutettavassa muutoksessa leikata maksuohjelman päättymiseen asti kertyvään velallisen maksuvaraan, kuten tuomioistuimissa yleensä tehdään. Oona Fromholdtin tutkimus Group Coordination Proceedings A European Approach to Coordination of Insolvency Proceedings of Members of a Group of Companies sijoittuu kansainvälisen insolvenssioikeuden alalle. Tutkimus käsittelee ryhmäkoordinointimenettelyä eli menettelyä, jolla pyritään edistämään velkavastuun tehokasta toteutumista yhtiöryhmien (group of companies) insolvenssimenettelyissä. Monimutkaisilla yhtiörakenteilla voi olla huomattava vaikutus insolvenssimenettelyihin, mutta insolvenssioikeudessa yleensä ja myös eurooppalaisessa insolvenssioikeudessa yksittäisten yhtiöiden väliset suhteet ovat jääneet vähälle huomiolle. Ryhmäkoordinointimenettelyn avulla pyritään lisäämään yhteistyötä ja tehokkuutta yhtiöryhmien maksukyvyttömyystilanteissa.

Tutkimukset liittyvät Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan prosessi- ja insolvenssioikeuden oppiaineen syventävien opintojen insolvenssioikeusaiheisissa projekteissa hyväksyttyihin OTM-tutkielmiin. Tutkielmat on julkaistu pääosin muuttamattomina lähinnä kielellisiä korjauksia lukuun ottamatta. Projektien opettajana toimi yliopistonlehtori Heidi Lindfors. Porthaniassa helmikuussa 2017 Santtu Turunen

Sisällys 7 Lähdeluettelo 9 Lyhenteet 13 1 Tutkimuksen lähtökohdat 15 1.1 Johdatus tutkimuksen aihepiiriin 15 1.2 Tutkimuksen kohde ja tutkimuskysymykset 17 1.3 Tutkimuksen rakentuminen ja metodi 19 1.4 Empiirinen aineisto 22 1.5 Tutkijan rooli ja tutkimuksen lähtökohta 24 2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen 26 2.1 Järjestelyn tavoitteet ja niitä koskevat lainsäädännön muutokset 26 2.2 Velkajärjestelyn keskeiset periaatteet 29 2.3 Maksuohjelma 33 3 Maksuohjelman muuttamisen edellytykset 38 3.1 Kaksiosainen säännös 38 3.2 Edellytykset laissa ja soveltamiskäytännössä 41 3.2.1 Maksukyky ja myötävaikutusvelvollisuus 41 3.2.2 Ennakoimaton ja olennainen maksukyvyn heikentyminen 45 3.2.3 Tilapäinen maksukyvyn heikentyminen 50 3.2.4 Kohtuuton maksuvelvollisuus 55 3.3 Vähäinen maksukyvyn heikentyminen ja vapaaehtoiset muutokset 59 4 Maksuohjelman muuttaminen 65 4.1 Muutoksen hakeminen 65 4.2 Muutoshakemuksen käsittely 68

8 4.3 Käsittely- vai tutkimismenettely? 74 4.4 Selvitys 78 4.5 Muutosohjelma 82 4.5.1 Maksuohjelmien yhdistelmä 82 4.5.2 Muutosohjelman sisältö 86 5 Yhteenveto ja Johtopäätökset 91 5.1 Yhteenveto 91 5.2 Johtopäätökset 97 Liitteet 102 Liite 1: Oikeustapausluettelo 102 Liite 2 : Selvittäjähaastattelu 105

Lähdeluettelo 9 Kirjallisuutta Aarnio, Aulis 1989 Aarnio, Aulis: Laintulkinnan teoria. Yleisen oikeustieteen oppikirja. Aulis Aarnio ja Werner Söderström Osakeyhtiö WSOY, Helsinki 1989. Baldwin.Davis 2003 Baldwin, John Davis, Gwynn: Empirical Research in Law. Teoksessa The Oxford Handbook on legal Studies. Edited by Peter Cane and Mark Tushnet. Oxford University Press, Oxford 2003. S. 880 900. Jokela 2005 Jokela, Antti: Oikeudenkäynnin perusteet. Oikeudenkäynti 1. Juridica-kirjasarjan 10. teos. 2. uudistettu painos. Talentum, Helsinki 2005. Koskelo Lehtimäki 1997 Koskelo, Pauliina Lehtimäki, Liisa: Yksityishenkilön velkajärjestely. 2. uudistettu painos. Kauppakaari Oy, Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1997. Koulu 1994 Koulu, Risto: Yrityssaneerausmenettelyn aloittaminen. Tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuden määräytyminen saneerauksen aloittamisharkinnassa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja A-sarja N:o 198. Suomalainen lakimiesyhdistys ja Risto Koulu, Helsinki 1994. Koulu 2004 Koulu, Risto: Johdatus insolvenssioikeuden perusteisiin. FORUM IURIS. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja tekijä. Hakapaino Oy, Helsinki 2004. Koulu Lindfors 2010 Koulu, Risto Lindfors, Heidi: Maksukyvyttömyyden oikeudelliset ulottuvuudet. FORUM IURIS. Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisut. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta ja tekijät. Yliopistopaino, Helsinki 2010. Lahti 1995 Lahti, Laura: Yksityishenkilön velkajärjestelyn edellytykset ja esteet sekä niiden tutkimismenettely alioikeuksissa. Uudistuva alioikeusmenettely. Rikos- ja prosessioikeuden sarja B:12. Syventävät opinnot, tutkielma. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja, Turku 1995. Lindfors 2004 Lindfors, Heidi: Empiirinen tieto insolvenssioikeudessa. Teoksessa Lindfors Heidi (toim.): Empiirinen tutkimus oikeustieteessä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 64. s. 77 80, Helsinki 2004. Lindfors 2008 Lindfors, Heidi: Sivullisen asema ulosotossa erityisesti omistusolettaman ja keinotekoisen järjestelyn näkökulmasta. Yliopistollinen väitöskirja. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Edita Publishing Oy, Helsinki 2008.

Lähdeluettelo 10 Linna 2009 Linna, Tuula: Hakemuslainkäyttö. Juridica-kirjasarja osa 24. Talentum, Helsinki 2009. Muttilainen Valkama 2003 Muttilainen, Vesa Valkama, Elisa: Velkajärjestelyn jälkeen. Lama-ajan velallisten selviytyminen maksuohjelmista ja paluu luottomarkkinoille 2000-luvun alussa. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 198. Hakapaino Oy, Helsinki 2003. Niemi-Kiesiläinen 1997 Koulu, Risto Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Uudet insolvenssimenettelyt. Prosessioikeuden julkaisuja 1. 2. uudistettu painos. Helsingin yliopisto. Rikos- ja prosessioikeuden sekä oikeuden yleistieteiden laitos, Helsinki 1997. Niemi-Kiesiläinen 1999 Koulu, Risto Niemi-Kiesiläinen, Johanna: Velkajärjestelyn ja saneerauksen pääpiirteet. Kauppakaari Oy. Lakimiesliiton kustannus, Helsinki 1999. Niemi 2009 Niemi, Johanna: Yksityishenkilön velkajärjestely. Teoksessa Koulu, Risto, Havansi, Erkki, Korkea-aho Emilia, Lindfors, Heidi & Niemi, Johanna: Insolvenssioikeus. Oikeuden perusteokset. 3. uudistettu painos. WSOYpro, Helsinki 2009. S. 865 965. Niiranen 2001a Niiranen, Marko: Talous- ja velkajärjestelyjen ajankohtais- ja täydennyskoulutuspäivä 2001. 1. painos. Takuu-Säätiö ja Marko Niiranen. Helsinki, 2001. Niiranen 2001b Niiranen, Marko: Velkajärjestelyn maksuohjelman keston aika. Maksuohjelman seuranta, muuttaminen, laiminlyönnin seuraukset ja maksuohjelman päättyminen. Takuu-Säätiö ja Marko Niiranen. Helsinki, 6.5.2001. Niiranen 2007 Niiranen, Marko: Velkajärjestelyn erityiskysymyksiä. Velkaneuvonta ry:n koulutus Helsingissä 14.12.2007. Marko Niiranen, Helsinki 2007. Niiranen Jokinen 2003 Niiranen, Marko Jokinen, Juha: Velkajärjestelylain muutos 2003. 1.painos. Hakapaino Oy, Helsinki 2003. Palomäki 1996 Palomäki, Petteri: Velkajärjestelyasian dispositiivisuudesta. Asiantuntija-artikkeli. Lakimies 8/1996, s. 1204 1216. Sandgren 2000 Sandgren, Claes: On Empirical Legal Science. Teoksessa Legal Theory. Scandinavian Studies in Law, Volume 40. Edited by Peter Wahlgren. Stockholm Institute for Skandinavian Law, Stockholm 2000. S. 445 482. Siltala 2003 Siltala, Raimo: Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 234. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 2003. Varis 1996 Varis Minna: Velkajärjestelyn raukeaminen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 26. Yliopistopaino, Helsinki 1996.

Verkkkolähteet Lähdeluettelo Korkea-Aho Koulu Lindfors 2002 Korkea-Aho, Emilia Koulu, Risto Lindfors, Heidi: Empiiristäkö aineistoa insolvenssioikeuden tutkimukseen? Oikeus 2002, s. 353-369. Edilex 13.8.2016. Saatavilla osoitteessa: https://www.edilex.fi/oikeus/3500.pdf. Leikas 2016 Leikas, Minna: Oikeudenkäynti velkajärjestelyasioissa Käsittelijän opas. Rovaniemen hovioikeuspiirin tuomioistuinten laatuhankkeen julkaisuja. Laatutyöryhmän 1/2015 raportti velkajärjestelyasioiden työprosessien yhtenäistämiseksi ja kehittämiseksi. Toimittaja Leikas, Minna. Toimituskunta: Mäkeläinen, Timo, Kemppainen, Minna, Leikas, Minna ja Tukiainen, Maarit. Saatavilla osoitteessa: http://www.oikeus.fi/hovioikeudet/rovaniemenhovioikeus/material/attachments/ oikeus_hovioikeudet_rovaniemenhovioikeus/oiyidlt0x/velkajarjestely_kasittelijan_opas.pdf (9.8.2016) Niiranen 2015 Niiranen, Marko: Velkajärjestelylain muutos 2015. Talous- ja velkaneuvonnan ohjeita. Kilpailu- ja kuluttajavirasto. Saatavilla osoitteessa: http://www.kkv.fi/globalassets/kkv-suomi/julkaisut/muut/velkajarjestelylain-muutos-2015.pdf. (29.2.2016) Valkama 2011 Valkama Elisa: Velaton uusi alku? Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsauksia 22/2011. OPTL. 2011. Saatavilla osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/ bitstream/handle/10138/152580/verkko22_val-kama.pdf?sequence=2. (24.2.2016) 11 Virallislähteet HE 183/1992 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä. HE 180/1996 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta. HE 32/2001 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi oikeudenkäymiskaaren ja eräiden muiden lakien riita-asian valmistelua, pääkäsittelyä sekä hakemusasioiden käsittelyä koskevien säännösten muuttamisesta. HE 98/2002 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. HE 83/2014 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. LaVM 19/1996 vp HE 180/1996 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain muuttamisesta. Lakivaliokunnan mietintö. LaVM 11/2010 vp HE 52/2010 vp Hallituksen esitys laiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain 30 :n muut-

Lähdeluettelo 12 tamisesta. Lakivaliokunnan mietintö. OM 59/2013 Velkajärjestelytyöryhmä & Aalto, Mari, 2013: Velkajärjestelylain tarkistaminen, mietintöjä ja lausuntoja 59/2013. Oikeusministeriö, Helsinki 2013. OM 28/2014 Silventoinen, Anna 2014: Velkajärjestelylain tarkistaminen. Lausuntotiivistelmä. Mietintöjä ja lausuntoja 28/2014. Oikeusministeriö, Helsinki 2014. Oikeuskäytäntö Helsingin HO 18.11.1997 S 97/1046 Helsingin HO 05.08.1999 S 99/214 Helsingin HO 23.3.2000 S 99/2060 Itä-Suomen HO 16.9.2014 S 14/714 Kouvolan HO 14.4.1994 S 94/175 Kouvolan HO 6.8.1997 S 97/178 Kouvolan HO 29.1.1998 S 97/398 Rovaniemen HO 16.6.2000 S 00/288 Rovaniemen HO 29.10.2012 S 11/741 Turun HO 5.2.1998 S 97/1270 Turun HO 20.5.1999 S 98/1109 Turun HO 20.3.2013 S 12/2093 Turun HO 27.3.2015 S 15/160 Turun HO 2.6.2016 S 16/321 Vaasan HO 11.1.2000 S 99/974 Etelä-Pohjanmaan käräjäoikeus 20.3.2015 HJ 14/10812 Helsingin käräjäoikeus 11.3.2015 HJ 15/2784 Hyvinkään käräjäoikeus 1.3.2016 HJ 15/7497 Itä-Uudenmaan käräjäoikeus 10.6.2015 HJ 14/6143 Kanta-Hämeen käräjäoikeus 14.11.2014 HJ 14/2570 Kymenlaakson käräjäoikeus HJ 15/8263 (toistaiseksi ratkaisematon) Pirkanmaan käräjäoikeus 30.9.2015 HJ 14/36752 Satakunnan käräjäoikeus 3.7.2015 HJ 15/3027 Varsinais-Suomen käräjäoikeus 9.11.2015 HJ 14/26720 Ylivieska-Raahen käräjäoikeus 3.2.2015 HJ 14/3670 Hämeen LO 28.2.1997 282/4010/97

Lyhenteet 13 AL Avioliittolaki 13.6.1929/234 ElatusL Laki lapsen elatuksesta 5.9.1975/704 OK Oikeudenkäymiskaari 1.1.1734/4 OMa Oikeusministeriön asetus velallisen maksukyvyn arvioinnin perusteista yksityishenkilön velkajärjestelyssä 30.3.2001/322 VJA Asetus yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/58 VJL Laki yksityishenkilön velkajärjestelystä 25.1.1993/57

14

1 Tutkimuksen lähtökohdat 15 1.1 Johdatus tutkimuksen aihepiiriin Yksityishenkilön velkajärjestelyllä pyritään korjaamaan maksukyvyttömäksi ajautuneen yksityishenkilön tai yksityisen elinkeinonharjoittajan taloudellinen kokonaistilanne. Maksukyvyttömyydellä tarkoitetaan velkajärjestelylaissa, ettei velallinen kykene maksamaan velkojaan niiden erääntyessä eikä kykenemättömyys ole tilapäistä tai johdu maksuhaluttomuudesta. Velkajärjestelyssä pyritään turvaamaan tasapuolisesti velkaongelmien eri osapuolien edut siten, että päätavoitteena oleva velallisen taloudellisen tilanteen korjaaminen1 toteutetaan takaamalla velkojille velallisen olosuhteisiin nähden mahdollisimman suuri osa heidän saatavistaan. Järjestelyn tavoite pyritään saavuttamaan vahvistamalla velalliselle maksuohjelma, joka vastaa hänen arvioitua maksukykyään. Maksuvelvollisuuden täytettyään velallinen vapautuu lopullisesti ohjelmaan sisältyviin velkoihin perustuvasta vastuustaan. Maksuohjelman normaalikesto on tavallisten velkojen osalta pääsääntöisesti 3 vuotta. Mikäli järjestely myönnetään esteperusteesta huolimatta painavilla syillä (VJL 10 a ) tai maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, ohjelman kesto on viisi vuotta. Ohjelman keston osalta on olennaista, että vahvistettu maksuvelvollisuus on lähtökohtaisesti täytettävä, vaikka se ei tulisi maksetuksi maksuohjelman keston aikana (VJL 40.1 ). Lähtökohta velkajärjestelyssäkin on tuomioistuimen ratkaisujen pysyvyys, ja ettei tuomioiden muuttaminen ole mahdollista kuin erityisen painavilla perusteilla sen jälkeen, kun lailliset muutoksenhakuajat ovat umpeutuneet2. Tarkoitus on, että maksuohjelmalla velallisen velat järjestellään kerralla lopullisesti ja vahvistettuun maksuvelvollisuuteen tulisi suhtautua kuten tavanomaiseen velkaan3. Maksuohjelman tultua vahvistetuksi velallisen on suunniteltava talouteensa vaikuttavat ratkaisunsa tiedossaan olevan 1. HE 183/1992, s. 22. 2. Niemi 2009, s. 949. 3. HE 180/1996 vp, s. 23.

1 Tutkimuksen lähtökohdat 16 velkavastuunsa mukaisiksi. Vastaavasti velkojalle ohjelma muodostaa perustan odotettavissa olevalle suorituksen määrälle.4 Maksuohjelman vahvistamispäätös ei kuitenkaan saa yhtä vahvaa oikeusvoimaa kuin tuomioistuimen ratkaisut yleensä5. Ohjelmaa voidaan muuttaa muun muassa, jos velallisen maksukyky heikentyy olennaisesti sen keston aikana. Mahdollisuus maksuohjelman muuttamiseen on sovittelusäännös, jonka nojalla maksuvelvollisuutta voidaan jälkikäteen alentaa sellaisissa tapauksissa, joissa se muodostuisi odottamattomasta syystä kohtuuttomaksi6. Maksuohjelmia muutettiin eniten lain voimaantulon ensimmäisinä vuosina. Vuonna 1996 muutoksia vahvistettiin yhteensä 4000 tapauksessa7. Vuonna 1997 maksuvelvollisuuden jälkikäteisen alentamisen ja poistamisen edellytyksiä selvästi tiukennettiin, joskin tiukennusta sittemmin vuonna 2003 hieman lievennettiin. Käräjäoikeuksissa muutettiin vuonna 2010 yhteensä vain 352 maksuohjelmaa8. Lukujen perusteella on pääteltävissä, että lain sisältö ilmeisesti vaikuttaa muutosasioiden määrään tuomioistuimissa9. Viime aikoina muutoshakemusten määrä vaikuttaisi lisääntyneen uudestaan koko maassa, ja jo yleisen taloudellisen laskusuhdanteen vuoksi on oletettavaa, että muutoshakemusten määrä voi tulevaisuudessa lisääntyä. 4. Niemi 2009, s. 949. Vrt. Koulu Lindfors 2010, s. 132: Teoksessa todetaan, ettei velkajärjestelyssä ole samanlaista ohjelman pysyvyyden periaatetta kuin yrityssaneerauksessa, vaan teoriassa maksuohjelma on aina sovitettavissa velallisen maksukyvyssä ja olosuhteissa tapahtuviin muutoksiin. 5. Niemi 2009, s. 950. 6. HE 98/2002 vp, s. 20-21. 7. Valkama 2011, s. 5: Katsauksesta ei käy ilmi, sisältyvätkö lukuihin kaikki muutosasiat vai ainoastaan maksukyvyn heikentymisestä johtuvat muutokset. 8. Valkama 2011, s. 5. 9. Tutkielmaa varten ei ollut käytettävissä lukuja muutosasioiden määristä käräjäoikeuksissa tällä hetkellä kuin Helsingin käräjäoikeuden osalta, jossa maksukyvyn heikentymistä koskevia muutosasioita käsiteltiin vuonna 2014 yhteensä 8 kappaletta ja vuonna 2015 yhteensä 18 kappaletta (Helsingin käräjäoikeuden velkajärjestelykanslia 8.3.2016). Oikeustapausaineiston perusteella maksuohjelman muuttamista maksukyvyn heikentymisen perusteella näytetään haettavan eri käräjäoikeuksissa hyvin epätasaisesti. Helsingin käräjäoikeudessa käsiteltyjä tapauksia kertyi tutkimusaineistoon yhteensä kolme kappaletta, kun samassa ajassa Pirkanmaan käräjäoikeuden tapauksia kertyi 11 kappaletta. Poikkeamat saattavat johtua eri paikkakunnilla velkaneuvonnassa omaksutusta erilaisesta lain tulkinnasta.

1 Tutkimuksen lähtökohdat Maksuohjelman muuttamisen edellytykset velallisen maksukyvyn heikentymisen nojalla ovat vuoden 2003 lakimuutoksen jälkeen jääneet jossain määrin epäselväksi, sillä sen jälkeistä ylempien oikeusasteiden käytäntöä ei ole juurikaan syntynyt eikä asiasta ole ajantasaista tutkimusta. Maksuohjelman muutoshakemusta, muutosmenettelyä ja muutosohjelman sisältöä on vain niukasti säännelty velkajärjestelylaissa, ja käytännöt vaikuttavat vaihtelevan sekä menettelyssä että ohjelmien toteuttamisessa. Muutoshakemusten määrän mahdollisen lisääntymisen ja oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tarpeen selvittää voimassa olevan lain sisältö ja mahdolliset ongelmat sen soveltamiskäytännössä. 17 1.2 Tutkimuksen kohde ja tutkimuskysymykset Yksityishenkilön velkajärjestely on tyypiltään rehabilitaatiomenettely, ja se edustaa niin kutsuttua modernia insolvenssilainsäädäntöä, joka otettiin käyttöön Suomessa 1990-luvun taloudellisessa lamassa. Insolvenssioikeus on luonteeltaan kaksitahoista, sillä se sisältää sekä tuomioistuinmenettelyä että insolvenssimenettelyn omien toimielinten velkavastuun toteuttamisesta koskevaa sääntelyä.10 Tutkielman kohteena on velallisen maksukyvyn heikentyminen ja maksuohjelman muuttaminen yksityishenkilön velkajärjestelyssä. Tutkimuskysymykset voi tiivistää seuraavasti: Milloin ja miten maksuohjelmaa voidaan muuttaa velallisen maksuohjelman keston aikana tapahtuneen maksukyvyn heikentymisen vuoksi? Tutkielmassa selvitetään maksukyvyn heikentymistä sekä sitä, millä edellytyksillä se voi muodostaa perusteen vahvistettuun maksuvelvollisuuteen puuttumiselle (milloin). Lisäksi selvitetään minkälaisessa menettelyssä ja millä tavalla ohjelmaa voidaan muuttaa (miten). Tutkielman pääkysymyksenä on maksuohjelman muuttamisen edellytysten sisältö. Koska muutoksessa on kysymys maksuvelvollisuuden alentamisesta heikentyneen maksukyvyn nojalla, tutkielmassa selvitetään, mihin ohjelmassa vahvistettavan maksuvelvollisuuden määrä perustuu ja mitä maksukyvyllä ja sen 10. Koulu 2004, s. 10.

1 Tutkimuksen lähtökohdat 18 heikentymisellä tarkoitetaan velkajärjestelyssä. Aineellisten edellytysten lisäksi on tarpeen selvittää niiden tutkimista koskevaa menettelyä pääpiirteittäin. Muutosohjelman (maksuohjelman muutoksen) laatimista koskevaa menettelyä selvitetään siltä osin kuin se on osoittautunut soveltamiskäytännössä epäselväksi tai ongelmalliseksi tai heijastuu muutosohjelman sisältöön. Muutosohjelmien sisällön osalta keskitytään lähinnä muutosohjelman ja vahvistetun ohjelman suhteeseen. Tutkimuskohdetta selvitetään tavallisten etuoikeudettomien velkojen näkökulmasta. Tarkastelun ulkopuolelle rajautuu näin ollen muutoksen vaikutukset vakuus- ja etuoikeutetuille veloille ja niiden seuraukset. Tavalliset velat ovat käytännössä yleisin velkajärjestelyssä järjesteltävien velkojen ryhmä, ja ne muodostavat lisäksi riittävän selkeän ja yksinkertaisen kohteen tarkastelun keskittämiselle tutkimuskysymykseen eli velallisen tilanteen muutoksiin ja ohjelman muuttamisen edellytyksiin. Edellytysten tutkimista koskevan menettelyn osalta selvitys rajataan sen pääperiaatteisiin, lähinnä tuomioistuimen tutkimisvelvollisuuteen ja osapuolien asemaan menettelyssä. Muun menettelyn osalta tutkimus rajautuu vain edellä mainittuihin selvitettäväksi valittuihin kysymyksiin. Ulkopuolelle jäävät myös maksuohjelman yleistä sisältöä koskevat säännökset, eli selvityksessä keskitytään vain muutosohjelmaa koskeviin erityisiin kysymyksiin. Maksuohjelman muuttaminen on osa velkajärjestelyä koskevaa järjestelmää, ja tavallisten velkojen maksuvelvollisuuden jälkikäteisen alentamisen edellytyksiä ja toteuttamista arvioitaessa on otettava huomioon koko järjestelmä menettelyineen. Velkajärjestelyt muissa pohjoismaissakin poikkeavat Suomen velkajärjestelylaista muun muassa järjestelyyn pääsemisen edellytysten ja esteiden, ohjelman keston, tavallisten velkojen maksuun käytettävien velallisen tulojen ja omaisuuden ja/tai menettelyn osalta siinä määrin11, ettei riittävän kattava tutkimuskysymyksiä koskeva vertailu tässä tutkielmassa sen laajuus huomioon ottaen olisi mahdollista. Tutkielma rajataan sen vuoksi Suomen lainsäädäntöön. 11. OM 59/2013, s. 21-26.

1 Tutkimuksen lähtökohdat 1.3 Tutkimuksen rakentuminen ja metodi 19 Tutkielma jakaantuu viiteen lukuun. Tarkasteltaviksi valittujen kysymysten pohjaksi selvitetään aluksi velkajärjestelyn tavoitteet ja keskeiset periaatteet sekä velalliselle vahvistettavan maksuohjelman perusteet. Lain tavoitteiden ja periaatteiden selvittämisen tarkoituksena on ohjata tutkimuskysymystä koskevan lain sisällön tulkintaa. Maksuohjelmaa koskevassa kappaleessa pyritään selvittämään, mitkä seikat vaikuttavat ja otetaan huomioon velalliselle järjestelyssä asetettavan maksuvelvollisuuden määrässä ja minkälaisissa puitteissa velallisen oletetaan tulevan toimeen ohjelman aikana. Tarkoituksena on hahmottaa tilannetta, jossa tutkielmassa selvitettävät muutokset tapahtuvat niiden vaikutusten arvioimisen mahdollistamiseksi. Varsinaisen tutkimuskysymyksen eli maksuohjelman muuttamisen tarkastelu kohdistetaan ensin sitä koskevan säännöksen lakitekstin sisällön analysointiin, minkä jälkeen keskitytään ohjelman muuttamisen edellytyksiä koskeviin tulkintakysymyksiin. Muutoksen edellytyksiä koskevassa luvussa käsitellään lopuksi tilannetta, jossa velallisen maksukyky on heikentynyt mutta jossa ohjelman muuttamisen edellytykset eivät täyty, ja vapaaehtoisiin muutoksiin liittyviä kysymyksiä. Maksuohjelman muutoshakemuksen käsittelyä ja muutosmenettelyä tuomioistuimessa selvitetään sen etenemisjärjestyksessä hakemuksesta muutosohjelman sisältöön. Lopuksi esitetään vielä yhteenveto ja tutkielman pohjalta tehtävät johtopäätökset sekä mahdolliset ehdotukset esiin tulleiden epäkohtien korjaamiseksi. Tutkielma toteutetaan lainopillisista lähtökohdista käsin, eli siinä pyritään tulkitsemaan ja systematisoimaan voimassa olevaa lainsäädäntöä lainpilliseen menetelmään nojautuen. Lainopin metodi on oikeudellista argumentaatiota eli oikeudellisesta päättelyä määrätyistä oikeustosiseikoista oikeusseuraamuksiin ja toisaalta oikeusnormien keskinäisten suhteitten määrittämistä12. Kolmanneksi lainoppiin kuuluu oikeusperiaatteiden arvosidonnainen punninta ja keskinäinen tasapainottami- 12. Siltala 2003, s. 502.

1 Tutkimuksen lähtökohdat 20 nen13. Oikeudellinen argumentaatio perustuu oikeuslähteisiin14, jotka Aarnio jaottelee vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin ratkaisuperusteisiin15. Oikeuslähdeopillisen perustan tutkielmassa muodostaa lähtökohta, että laki on velvoittava. Pohjoismaisen oikeuslähdeluettelon mukaisesti16 laki-käsitteellä tarkoitetaan jokaista oikeussäännöstä, joka kuuluu valtiosäännön kattamaan normihierarkiaan. Toisaalta, parhaan lain sisältöä koskevan tulkintaratkaisun löytäminen edellyttää, että sen pohjana on käytetty kaikkea asiaan vaikuttavaa saatavissa olevaa aineistoa. Jokaiselle oikeuslähteelle pyritään tässä tutkimuksessa antamaan sen painoarvon mukainen merkitys. Oikeussäännösten muodostama kokonaisuus on runko, jonka varassa oikeussäännökset toimivat, joten tulkinnassa pyritään yksittäisen säännöksen tulkinnassa ottamaan erityisesti huomioon säännösten muodostama lakikokonaisuus. Koska tutkimuskohdetta koskevaa aikaisempaa tutkimusta tai vuoden 2003 lakimuutoksen jälkeen annettuja ylempien oikeusasteiden ratkaisuja ei ole käytettävissä kahta hovioikeuden ratkaisua enempää, lain sisältöä pyritään selvittämään lähinnä lainsäätäjän tarkoituksesta käsin. Lakitekstin lisäksi lähteenä käytetään lain esitöitä ja näistä lähinnä hallituksen esityksiä. Aarnion mukaan taustalla on ajatus subjektiivisesta tulkinnasta. Lain taakse ajatellaan taho, jolla on tietyt tavoitteet ja tarkoitus. Siinä tapauksessa, että lakiteksti on epäselvä, on pyrittävä selvittämään, mitä on tarkoitettu ja mihin pyritty. Jos lainsäätäjän tarkoitus voidaan riidattomasti todentaa, sillä on Aarnion mukaan tosiasiallisesti vahvan oikeuslähteen arvo, jonka sivuuttaminen tulkinnassa edellyttää perusteluja.17 Aarnion mukaan lainvalmistelutöiden tulkintaa vaikeuttaa sama ongelma kuin lakitekstinkin tulkintaa. Ne muodostuvat kielellisistä ilmaisuista, eikä lainsäätäjän tarkoitusta voida niistä varmuudella osoittaa.18 13. Siltala 2003, s.502, 783. 14. Siltala 2003, s. 375. 15. Aarnio 1989, s. 220 222. 16. Aarnio 1989, s. 223. 17. Aarnio 1989, s. 226. 18. Aarnio 1989, s. 227.

1 Tutkimuksen lähtökohdat Koulun mukaan yksityishenkilön velkajärjestelylain valmisteluaineistolla on ollut huomattava vaikutus tutkimukseen ja oikeuskäytäntöön, mutta se ei muodosta johdonmukaista kokonaisuutta. Osittaisesta vaikeaselkoisuudesta ja yksityiskohtien korostumisesta huolimatta siitä saa Koulun mukaan kuitenkin hyvän kuvan lain tavoitteista.19 Tutkielmassa hyödynnetään myös empiiristä aineistoa, jollaisena käytetään selvittäjien haastattelukyselyn lisäksi alioikeuksien maksuohjelman muutosasioissa antamia ratkaisuja. Empiirisestä aineistosta huolimatta kyseessä ei ole ensijaisesti empiirinen oikeustutkimus, vaan empiirisen aineiston hyödyntämisellä pyritään täydentämään lähtökohtaisesti lainopillista tutkimusta. Empiirisessä oikeustutkimuksessa selvitetään oikeudellista toimintaa ja sen vaikutuksia. Tietoa oikeudellisista käytänteistä hankitaan empiirisessä oikeustutkimuksessa havainnoilla20. Tutkittaessa oikeudellisia instituutioita, säännöksiä, henkilöitä ja menettelyjä empiirisen oikeustutkimuksen näkökulmasta tavoitteena on ymmärtää, miten ne toimivat ja mitä vaikutuksia niiden toiminnalla on.21 Tuomioistuinratkaisuja, joita voitaisiin aineistona hyödyntää materiaalina myös puhtaasti lainopillisessa tutkimuksessa22, voidaan empiirisessä oikeustutkimuksessa hyödyntää dokumentteina oikeudellisten instituutioiden käyttäytymisestä.23 Ratkaisuista ei empiirisenä aineistona käytettäessä toisin kuin käytettäessä niitä oikeuslähteinä lainopillisessa tutkimuksessa voida saada päteviä argumentteja säännöksen tietylle tulkinnalle24, mutta voidaan esimerkiksi selvittää, onko tuomioistuimien ratkaisuissa, joilla vahvistettua maksuohjelmaa on muutettu velallisen maksukyvyn heikentymisen nojalla, erityisesti otettu huomioon vahvistetun maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittava aika, ja kuinka pitkä aika on katsottu riittäväksi ohjelman muuttamiseksi. Tutkimuksen luokittelu empiiriseksi ei riipu pelkästään käytetystä 21 19. Koulu 2004, s. 47. 20. Korkea-Aho Korkea-Aho Koulu Lindfors 2002, s. 353. 21. Baldwin Davies 2003, s. 880 881. 22. Perinteisen oikeuslähdeopin mukaan tosin vain korkeimman oikeuden prejudikaattiratkaisut tunnustetaan varsinaisiksi oikeuslähteiksi. 23. Lindfors 2008, s. 73. 24. Linfors 2008, 74.

1 Tutkimuksen lähtökohdat 22 aineistosta vaan ensisijaisesti siitä, miten ja mihin aineistoa hyödyntäen etsitään vastauksia25. Tutkielmassa selvitetään tutkimuskysymystä koskevan lain sisältöä lainopillisessa tutkimuksessa sallittujen lähteiden, lähinnä lakitekstin ja lainsäätäjän tarkoituksen valossa ja peilataan saatua lopputulosta empiirisen aineiston osoittamaan soveltamiskäytäntöön alioikeuksissa. Empiirisen aineiston avulla pyritään hahmottamaan mahdolliset tutkimuskysymyksiä koskevat lain soveltamiskäytännön ongelmat ja ristiriidat. Lisäksi aineiston analysointi voi tarjota lainopilliseen tutkimukseen reaalisia argumentteja eli perusteluja tietyn tulkinnan tueksi. Soveltamiskäytännössä mahdollisesti havaittaviin lainsäädännöstä johtuviin ongelmiin ja ristiriitoihin etsitään tutkielmassa oikeudellisia ratkaisuvaihtoehtoja tuomalla muun muassa esiin mahdollinen lainsäädännön tarve. Lindforsin mukaan empiiristä tutkimusta voidaan pitää oikeustieteellisenä silloin, kun tutkimuksen kohteena ovat juridiset instituutiot, säännökset tai oikeustieteen alaan kuuluvat ilmiöt ja tarkastelussa esiin tulleita ongelmia pyritään ratkaisemaan juridisin keinoin26. Maksuohjelman muuttamista koskevassa tutkimuksessa empiirinen aineisto on oikeustieteellisen tutkimuksen apuna erityisen perusteltu sen vuoksi, että muutosmenettelyä ei ole aukottomasti säännelty laissa, ja lainsäädännön puutteesta johtuvat ongelmat nousevat esiin ja täsmentyvät parhaiten käytännön soveltamistilanteissa. 1.4 Empiirinen aineisto Tutkielmassa käytetty empiirinen aineisto muodostuu oikeustapauksista (liite 1) ja selvittäjähaastattelukyselystä (liite 2). Oikeustapaukset on kerätty vuoden 2014 joulukuusta vuoden 2015 syksyyn asti kertyneistä käräjäoikeuksissa eri puolella Suomea vireillä olleista muutosasioista, joissa PRA Suomi Oy on ollut velkojana ja saanut tiedon muutoksesta. Muutosasioita kertyi mainittuna ajanjaksona tutkimusaineistona käytettäväksi yhteensä 71 kappaletta. PRA Suomi Oy on suomalainen PRAgroup -yhtiöihin kuuluva saatavakantoja Suomessa pankeilta ja 25. Sandgren 2000, s. 449. 26. Lindfors 2004, s. 77, 80.

1 Tutkimuksen lähtökohdat rahoitusyhtiöiltä ostava yhtiö, joka huolehtii myös saataviensa hallinnoimisesta ja perinnästä. Tutkielmaa varten on käyty läpi oikeustapausaineiston menettelyasiakirjoista lähtökohtaisesti hakemukset, muutosohjelmaehdotukset ja tuomioistuimen päätökset. Osapuolten lausumat on tutkittu tuomioistuimien päätöksistä ja selvittäjien ehdotuksista ja tiivistelmistä siltä osin kuin käytettävissä ei ole ollut alkuperäisiä lausumia. Lisäksi kustakin muutosasiasta on tehty muistiinpanot. Aineiston käsittelyssä on kiinnitetty huomiota siihen, miten lakia on tutkittavien kysymysten osalta sovellettu ja analysoitu lisäksi kunkin muutosohjelman rakentuminen. Tehtävää on vaikeuttanut, että tapauksissa velallisten maksukykyyn vaikuttavia muutoksia on ollut yleensä useampia kuin yksi ja tilanteet ovat olennaisestikin muuttuneet vielä menettelynkin aikana. Monissa muutosasioissa ohjelmiin on samalla lisätty niistä puuttuvia velkoja, jolloin ratkaisuun on vaikuttanut kaksi eri muutosperustetta. Aineistoon sisältyy selvittäjähaastattelu, joka koostuu 21 selvittäjältä kirjalliseen haastattelukyselyyn saadusta vastauksesta. Haastattelu on toteutettu monivalintakysymyslomakkeella, joka lähetettiin PRA Suomi Oy:ssä tiedossa oleville selvittäjille. Lomakkeessa annettujen vastausvaihtoehtojen lisäksi selvittäjällä on ollut mahdollisuus esittää vapaamuotoinen vastauksensa kuhunkin kysymykseen. Selvittäjistä 13 on toiminut selvittäjänä yli kymmenen vuoden ajan. Kysymyksissä on tiedusteltu selvittäjältä tämän noudattamasta menettelystä selvityksessä, muutosmaksuohjelman laatimiseen liittyvistä perusratkaisuista sekä selvityksen ja maksuohjelman sisällöstä. Haastattelun tarkoituksena on myös helpottaa aineistoon kuuluvien muutosmaksuohjelmien sisällön tarkoitettua tulkintaa. Selvittäjähaastattelun hyödynnettävyyttä joiltain osin vaikeuttaa haastattelussa käytettyjen käsitteiden tulkintaerot. Käsite-erot, jotka käyvät ilmi selvittäjien vastauksista ja niihin liitetyistä kommenteista, koskevat maksuohjelman muuttamisen edellytyksiä ja selvittäjän ratkaisujen perusteluja. Lisäksi selvittäjät ovat osin valinneet haastattelukyselyn vastauksista useampia, toisilleen vastakkaisia vaihtoehtoja. 23

1 Tutkimuksen lähtökohdat 24 Ristiriitatilanteissa tutkielmassa näiltä osin painotetaan oikeustapausaineiston osoittamaa soveltamiskäytäntöä. Empiiristä aineistoa tutkielmassa hyödynnetään varsinkin muutosmenettelyä ja muutosohjelmaa koskevissa luvuissa, joissa pyritään nostamaan tarkasteltavaksi erityisesti sellaisia kysymyksiä, jotka empiirisen aineiston perusteella vaikuttavat soveltamiskäytännössä epäselviltä tai ongelmallisilta. 1.5 Tutkijan rooli ja tutkimuksen lähtökohta Tutkimuksen lähtökohtana on käytännön velkajärjestelyasioiden hoitamisessa esiin noussut tutkimuskohdetta koskeva epäselvyys ja selvittämisen tarve. Työskennellessäni velkojayhtiön edustajana velkajärjestelyasioissa totesin, että maksuohjelman muuttamiseen velallisen maksukyvyn heikentymisen nojalla liittyy useita epäselviä ja kirjoitetussa laissa avoimeksi jääviä kysymyksiä. Lisäksi soveltamiskäytäntö oli vaihtelevaa eikä vaikuttanut kaikin osin vastaavan lakitekstin sisältöä. Maksuohjelman muuttamisen edellytysten osalta lakiteksti vaikuttaa jopa selkeältä, sillä sen tulkintaa on jo säännöksen sisällössä pitkälle ohjattu. Edellytysten tulkintaa kuitenkin jonkin verran vaikeuttaa vuoden 2003 alussa voimaan tullut lakimuutos, jonka sisältö suhteessa aiemmin voimassa olleeseen lakiin jää lakitekstin ja esitöiden nojalla jossain määrin epäselväksi. Alioikeuksissa tehtyjen muutoksen edellytyksiä koskevien ratkaisujen sisältö ja perustelut johtivat tarpeeseen selvittää myös edellytysten täyttymistä koskevaa selvitysvastuuta ja osallisten roolia maksuohjelmia muutettaessa. Tutkimukseen vaikuttaa aina tutkijan asenne, johon ei voi olla kokonaan vaikuttamatta tutkijan tausta. Tässä tapauksessa taustallani on varmasti vaikutusta ainakin siihen, että tehtävässä velkojan edustajana on kertynyt tietoa erityisesti velkojan asemaan vaikuttavista epäselvistä kysymyksistä ja epäkohdista. Velallisen asemasta ja siihen vaikuttavista kysymyksistä tietoja tähän tutkimukseen on hankittu muun muassa oi-

1 Tutkimuksen lähtökohdat keustapausaineistoon sisältyvistä hakemuksista ja velallisen lausumista. Lisäksi taustatietona on hyödynnetty velallisen asemaa koskevissa seurantatutkimuksissa esiin tuotuja velallisten kokemuksia ja tietoja velallisten selviytymisestä velkajärjestelystä. Lähestymistapani tutkielman kohteeseen on velkajärjestelyn tavoiteja periaatekeskeinen. Lähtökohtanani on periaate, että velkajärjestelyn pääasiallinen tavoite on mahdollistaa maksukyvyttömälle velalliselle tilaisuus saada ylivelkatilanteensa poistetuksi kohtuullisessa ajassa. Lain hyväksyttävyys ja velallisten yhdenvertainen kohtelu edellyttävät, että järjestelmä pyrkii estämään järjestelyn väärinkäyttämisen. Lainsäädännön tulisi toimia siten, ettei vahvistetun maksuohjelman jälkikäteinen muuttaminen mahdollista velkajärjestelyyn pääsylle asetettujen edellytysten kiertämistä tai maksukykyisen velallisen vapautumista velkavastuustaan. 25

26 2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen 2.1 Järjestelyn tavoitteet ja niitä koskevat lainsäädännön muutokset Velkajärjestelylain tavoitteena on korjata velallisen taloudellinen tilanne siten, että samalla velkojille turvataan oikeudenmukainen osuus velallisella olevista ja myöhemmin saatavissa olevista varoista. Päätavoite, eli velallisen taloudellisen tilanteen korjaaminen, ilmenee lain 1 :stä.27 Määräämällä velkajärjestelylle kohtuullisena pidettävä kesto ja asettamalla maksuvelvollisuus siten, että se vastaisi velallisen tosiasiallista maksukykyä, velallinen voi suoriutua veloistaan ja suunnitella taloutensa järjestämisen tulevaisuudessa. Lain tavoitteena on lisäksi yksityistalouksien velkaongelmasta yhteis- kunnalle aiheutuvien sosiaalisten kustannusten vähentäminen. Maksuvaikeuksissa ponnistelevien perheiden sosiaalisen turvallisuuden vaarantava velkaongelma koetaan yhteiskunnalliseksi riskiksi. Velkajärjestelylailla pyritään lisäämään velallisen ansiotulosta kertyviä verotuloja ja vähentämään yhteiskunnalle kuluja aiheuttavan sosiaalisen tuen tarvetta.28 Lakia sädettäessä arvioitiin lisäksi, että tuomioistuimissa ja ulosotto-organisaatiossa säästyisi voimavaroja, kun velallisiin kohdistuvat perintä- ja pakkotäytäntöönpanokulut alenisivat.29 Lakivaliokunta totesi jo lakia säädettäessä, että olisi vaikea kehittää järjestelyä sellaiseksi, että sen väärinkäyttäminen kyettäisiin estämään30. Sen vuoksi katsottiin välttämättömäksi, että lain toteutumista seurataan tarkoin ja järjestelmällisesti31. Seurantatutkimusten perusteella lainsäätäjän asenne järjestelyyn onkin lain voimassaolon aikana vaihdellut. 1.2.1997 voimaan tulleella lailla (63/1997) kynnystä järjestelyn myöntämi- 27. HE 183/1992 vp, s.22. 28. HE 183/1992 vp, s. 22 29. HE 180/1996 vp, s. 11. 30. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut. 31. HE 183/1992 vp, s. 38.

2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen seen ja maksuvelvollisuuden alentamiseen maksukyvyn heikentymisen vuoksi nostettiin, koska seurantatutkimukset osoittivat, että mahdollisuuteen saada maksuvelvollisuus poistetuksi liittyi monia ongelmia32. Epäkohtina oli tullut esiin muun muassa, ettei velkoja voinut luottaa siihen, että velallinen todella maksaa ohjelmassa vahvistetun maksuvelvollisuutensa ja pyrkii parantamaan maksukykyään33. Hyvällä maksuvaralla velkajärjestelyn aloittanut velallinen oli pian maksuohjelman alettua hakenut maksuohjelmansa muuttamista ja vaatinut maksuvelvollisuutensa poistamista34. Lain tavoitteen vastaisesti maksuvelvollisuuden poistaminen oli tullut kysymykseen, vaikka velallisen maksukyvyttömyys oli ollut vain tilapäistä35. Velkajärjestely ei ollut kannustanut velallista maksamiseen, vaan sen vaikutus oli ollut passivoiva36. Lain todettiin toimineen tavoitteensa vastaisesti. Lain muuttaminen oli välttämätöntä myös kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Tutkimukset osoittivat, että muutosta oli haettu myös vähäisen maksukyvyn heikentymisen vuoksi, ja muutoshakemusten määrä tuomioistuimissa oli lisääntynyt huomattavasti. Muutosten toteuttamiset, jotka edellyttivät yleensä selvittäjän määräämistä ja kaikkien osallisten kuulemista, olivat aiheuttaneet kohtuuttomasti työtä ja kustannuksia.37 Hallituksen esityksen 180/1996 perusteella lakiin lisättiin 1.2.1997 voimaan tulleella lailla 63/1997 väliaikaisen syyn esteperuste (VJL 9 a ), joka estää velkajärjestelyn myöntämisen velallisen maksukyvyn ollessa tilapäisesti heikentynyt38. Maksuohjelman muuttamista koskevan VJL 44 :n 2 momenttiin lisättiin määritelmä, jonka mukaan velallisen maksukyvyn tuli olla pitkäaikaisesti heikentynyt, jotta se täytti maksuohjelman muuttamiseen edellytettävän olennaisen heikentymisen kriteerin39. Esimerkiksi työttömyyden vuoksi maksuvelvollisuutta voitiin lakimuutoksen jälkeen alentaa vain, jos työttömyys oli kestänyt pitkään 27 32. HE 180/1996 vp, s. 18. 33. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut. 34. HE 180/1996 vp, s. 18. 35. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut. 36. LaVM 19/1996, valiokunnan kannanotot, yleisperustelut. 37. HE 98/2002 vp, s. 21. 38. HE 180/1996 vp, s. 19 21. 39. HE 180/1996 vp, s. 49.

2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen 28 ja työllisyystilanne oli heikko. Tällöinkin maksuohjelman muuttaminen saattoi tulla kysymykseen vasta ohjelman ollessa lopuillaan. Maksuohjelmaa ei myöskään voitu muuttaa esimerkiksi elatusvelvollisuuden kasvamisen tai muiden normaaliin elämään kuuluvien muutosten vuoksi.40 Lakia taas lievennettiin vuonna 1.1.2003 voimaan tulleella lailla (1273/2002), jotta 1990-luvun laman vuoksi velkaantuneet pääsisivät järjestelyn piiriin. Myös maksuohjelman muuttamisen edellytyksiä haluttiin hieman lieventää. Oli käynyt ilmi, että joissakin tapauksissa velallinen oli joutunut käyttämään maksuvelvollisuuden täyttämiseen olennaisesti pidemmän ajan, vaikka heikentyminen itsessään ei olisi ollut laissa nimenomaisesti vaaditulla tavalla pitkäaikaista. Lakia oli tarpeen muuttaa niin, ettei maksuvelvollisuuden täyttäminen vaatisi velalliselta kohtuuttoman pitkää aikaa.41 Hallituksen esityksen mukaan lakimuutoksen jälkeen lähtökohtana on edelleen, että maksuohjelman muuttaminen tulee kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Koska maksuvelvollisuus on alun perin asetettu velallisen maksukyvyn mukaiseksi ja on koroton, se ei yleensä muodostu kohtuuttomaksi, vaikka sen täyttäminen kestäisi maksuohjelman kestoa pidempään.42 Maksuohjelman muuttamisen edellytysten osalta lakia ei ole muutettu 1.1.2003 voimaan tulleen lakimuutoksen jälkeen. Maksuohjelman kesto on ollut yksi tärkeimmistä ratkaisuista lakia säädettäessä. Velkojien etu ja yleinen maksumoraali edellyttävät, ettei ohjelma saisi olla liian lyhyt. Alun perin pääsääntöisesti viiden vuoden pituiseksi säädetty normaalikesto lyhennettiin 1.8.2010 voimaan tulleella lakimuutoksella (632/2010) kolmeen vuoteen. Mikäli järjestely on myönnetty VJL 10 a :n mukaisten painavien syiden nojalla siitä huolimatta, että järjestelylle on velkaantumiseen liittyvien seikkojen vuoksi todettu jokin VJL 10 :n mukainen este, maksuohjelman kesto on edelleen viisi vuotta43. Lakivaliokunnan mukaan lain muuttaminen oli tarpeen järjestelmän tavoitteen saavuttamiseksi. Ohjelman lyhentämistä pidet- 40. HE 180/1996 vp, s. 49. 41. HE 98/2002 vp, s. 21 22. 42. HE 98/2002 vp, s. 21. 43. Mikäli maksuvelvollisuus on kokonaan poistettu, maksuohjelman kesto on lähtökohtaisesti viisi vuotta (VJL 30.4 ), ja jos velallinen säilyttää järjestelyssä asuntonsa, ohjelman kesto voi tavallisten velkojen osalta olla enintään kymmenen vuotta (VJL 30.3 ).

2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen tiin välttämättömänä, jotta ylivelkaantuneet saataisiin palautetuksi yhteiskunnan toimiviksi jäseniksi. Lyhentämisen ei katsottu heikentävän maksumoraalia tai houkuttavan velkaantumiseen, koska ohjelman noudattaminen oli lyhempänäkin vaativa. Lisäksi järjestelyyn pääsemisen edellytykset olivat tiukat. Velkojille tulevien suoritusten vähentymisen estämiseksi lakivaliokunta piti tärkeänä, että jatkossa pyrittäisiin etsimään lainsäädännöllisiä keinoja, jotka edistäisivät velallisten ansionsaantia ja velkojille tulevia suorituksia.44 1.1.2015 voimaan tulleella lailla 1123/2014 mahdollistettiin velkaongelmiin joutuneen yksityisen elinkeinon- tai ammatinharjoittajan kokonaistilanteen korjaaminen yksityishenkilön velkajärjestelyllä laissa erikseen määriteltyjen edellytysten vallitessa (VJL 2 ja 7 luku). Erityisenä edellytyksenä velkajärjestelyn myöntämiselle on muun muassa, että elinkeinonharjoittajalla on oltava maksuvaraa tavallisten velkojensa maksamiseen (VJL 45.1 ). Laissa tai lakimuutosta koskevissa esitöissä ei ole lausuttu, vaikuttaako edellytys kynnykseen poistaa maksuvelvollisuus maksukyvyn heikentymisen vuoksi ohjelman vahvistamisen jälkeen45. Lain tavoitteena olevan velallisen ansiotulojen hankinnan edistämiseksi lakimuutoksessa lievennettiin myös velallisen lisääntyneestä tulosta syntyvää lisäsuoritusvelvollisuutta (VJL 35 a )46. Tuomioistuimille järjestelystä aiheutuvan työn vähentämiseksi uudistuksessa lakiin lisättiin myös yksinkertaistetut velkajärjestelyhakemus- ja maksuohjelman vahvistamismenettelyt (VJL 38 a ja 52 a ). 29 2.2 Velkajärjestelyn keskeiset periaatteet Velkajärjestelylain säätäminen merkitsi muutosta oikeudellisen ajattelun kulmakivinä olleisiin periaatteisiin sopimuksen sitovuudesta ja ve- 44. LaVM 11/2010, s. 2 3. 45. Niiranen 2015, s. 34: Julkaisussa todetaan, että elinkeinonharjoittajan maksuohjelman muutoksen edellytykset ovat samat kuin muilla velallisilla. 46. Muutos vähentää velkojille tulevaa kompensaatioita niissä tapauksissa, joissa velallisen maksuvelvollisuuden alentaminen maksuohjelmaa muuttamalla osoittautuu myöhemmin aiheettomaksi, ks. HE 98/2002 vp, s. 43.

2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen 30 lan takaisinmaksuvelvollisuudesta47. Koska jälkikäteinen puuttuminen velvoitteiden sisältöön on Suomen oikeusjärjestyksessä epätavallista, lakiin oli otettava täsmälliset säännökset keinoista, joilla oikeussuhteisiin voitaisiin puuttua ja turvata velkojien oikeudet. Lain lähtökohdaksi asetettiin periaate, jonka mukaan velallisen talouden turvaaminen toteutettaisiin siten, että se takaa myös velkojille parhaan mahdollisen suorituksen48. Velasta vapauttamista rajoittaa sääntö, joka on vahvistettu velkajärjestelylain 25.3 :ssä. Sen mukaan velkaan on sovellettava lievintä keinoa, joka on riittävä velallisen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Velan määrän alentaminen tai poistaminen on viimesijainen keino ja käytettävissä vain, jos se on välttämätöntä järjestelyn toteuttamiseksi. Koulun mukaan periaate paitsi jakaa keinot ensisijaisiin ja toissijaisiin, ohjaa myös keinojen keskinäisen järjestyksen49. Tämä tarkoittaa, että velallisen taloudellinen tilanne on järjesteltävä ensisijaisesti velkojen maksuaikataulua pidentämällä.50 Velkojien yhdenvertaisuus on yleinen insolvenssioikeudellinen periaate51. Velkajärjestelyssä se saa institutionaalisen tukensa velkajärjestelylain 31.1 :ssä, jonka mukaan samassa asemassa oleville veloille on osoitettava yhtäläinen osuus velallisen maksuvarasta ja varallisuudesta saatavista varoista52.53 Käytännössä tavallisten velkojen yhdenvertaisen aseman vaatimuksesta seuraa, että velallisen kuukausittainen maksuvara jaetaan tilitettäväksi veloille niiden osuuksien mukaisessa suhteessa54. Laki sallii kuitenkin sen, että maksuaikataulu laaditaan siten, että pienten velkojen kertymät maksetaan velallisen maksuvarasta ensin koko- 47. Muun muassa Palomäki 1996, s. 1216. 48. HE 183/1992 vp, s. 24. 49. VJL 25.1 sisältää luettelon keinoista, joilla velkojen ehtoja voidaan järjestelyssä muuttaa. Sallitut keinot on lueteltu kohdissa 1 5 järjestyksessä lievimmästä maksuaikataulun muuttamisesta ankarimpaan eli maksuvelvollisuuden poistamiseen. 50. Koulu 1994, s. 67. 51. Koulu Lindfors 2010, s. 54. 52. HE 180/1996 vp, s. 5. 53. Panttioikeus rajoittaa olennaisesti keinoja, joilla pantin kattamaa velan määrää voidaan järjestellä menettelyssä (VJL 26 ja 29 ). Maksuohjelmaan voi lisäksi sisältyä etuoikeutettuja velkoja (VJL 31.2 ), joihin varataan varat velallisen maksuvarasta ennen muita tavallisia velkoja, ja vastaavasti viimesijaiset velat tulevat maksettavaksi vasta muiden velkojen mahdollisesti tultua kokonaan maksetuksi (VJL 31.3 ). 54. HE 183/1992 vp, s. 70.

2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen naan pois tai että maksuvara osoitetaan vuorotellen eri veloille. Edellytyksenä on, että aikataulu ei vaaranna muiden velkojien oikeutta saada suoritus saatavalleen (VJL 31.4 ). Velallisen myötävaikutusvelvollisuus on koko järjestelyn kannalta keskeinen velalliselle asetettu aktiivinen toimimisvelvollisuus, jolla velallinen sitoutetaan myötävaikuttamaan järjestelyn toteutumiseen. Velkajärjestelyä haettuaan velallisen on sekä pyrittävä ylläpitämään maksukykyään että lisäksi ryhdyttävä kohtuullisena pidettäviin toimiin maksukykynsä parantamiseksi (VJL 7.2 ). Kun velallisen on velkajärjestelyssä usean vuoden ajan tilitettävä koko maksuvaransa velkojilleen, motivaatio maksukyvyn ylläpitämiseen ei ole itsestään selvää. Myötävaikutusvelvollisuuden tärkeää merkitystä järjestelyssä osoittaa sen rikkomisesta säädetty ankara seuraamus. Velvollisuuden laiminlyönnin vuoksi maksuohjelma voidaan määrätä raukeamaan (VJL 42.4 3 k.). Myötävaikutusvelvollisuus velvoittaa velallisen pyrkimään säilyttämään tulotasonsa, eikä velallinen saa perusteetta lisätä menojaan siten, ettei maksuvelvollisuuden täyttämiseen jää riittävästi varoja55. Velallinen ei saa irtisanoutua työstään ilman pätevää syytä ja on velvollinen vaihtamaan työnsä paremmin palkattuun, jos siihen tarjoutuu mahdollisuus56. Menojen lisäämisen kiellosta esitöissä ja oikeuskirjallisuudessa on mainittu esimerkkinä, että maksuohjelma voitaisiin määrätä raukeamaan, jos velallinen muuttaa kalliimpaan asuntoon ilman, että se olisi ollut välttämätöntä57. Myöskään lisävelkaantuminen ei ole sallittua, jos se vaarantaa velkajärjestelyn toteuttamisen58. Edelleen velallisen on tarvittaessa oma-aloitteisesti pienennettävä menojaan, jos sitä voidaan pitää kohtuullisena. Muun muassa velallisen pitäisi muuttaa 31 55. HE 180/1996 vp, s. 30. 56. HE 180/1996 vp, s. 46. 57. HE 180/1996 vp, s. 46. Koskelo Lehtimäki 1997, s. 437. Toisaalta kalliimpaan asuntoon muuttaminen ei välttämättä tarkoita myötävaikutusvelvollisuuden rikkomista, ja asumismenon nousu voi olla peruste maksuvelvollisuuden alentamiselle. Turun HO 20.5.1999 S 98/1109: Vanhempiensa luona 12-vuotiaan tyttärensä kanssa samassa huoneessa asunut velallinen oli muuttanut kaksioon ja asumiskustannus oli lähes viisinkertaistunut. Koska asunnon vaihtamiselle oli perusteltu syy, ja asumiskustannus oli edelleen kohtuullinen, maksuvelvollisuutta alennettiin. 58. HE 183/1992 vp, s. 46. Riittävää on, että lisävelkaantuminen vaarantaa ohjelman toteuttamisen, joten lisävelkaantuminen on lähtökohtaisesti aina kielletty, ellei se ole välttämätöntä velallisen toimeentulon turvaamiseen.

2 Velkajärjestelyn tavoitteet ja toteuttaminen 32 pienempään asuntoon, jos se perhekoko huomioon ottaen olisi kohtuullista ja siitä olisi rahallista hyötyä.59 Myötävaikutusvelvollisuus ei kuitenkaan edellytä sellaisia toimia, joita voitaisiin pitää kohtuuttomina tai lyhytnäköisinä60. Myötävaikutusvelvollisuuden rajoja voidaan joutua arvioimaan myös perusoikeuksien ja vapauksien tai sosiaalisten etujen ja oikeuksien käyttämisen näkökulmasta. Velkajärjestely voi muun muassa rajoittaa velallisen oikeutta vaihtaa asuinpaikkaansa, jäädä kotihoidontuella hoitamaan lastaan tai tehdä lyhennettyä työpäivää lapsen hoidon vuoksi, jos se lisää hänen välttämättömiä kulujaan tai vähentää hänen tulojaan. Sitoutuessaan maksuohjelmaan velallinen rajoittaa maksuohjelman keston ajaksi vapauttaan sellaisiin valintoihin, jotka heikentävät hänen maksukykyään. Voidaan kuitenkin pitää selvänä, että vaikka esimerkiksi avioero yleensä heikentää velallisen taloudellista asemaa, myötävaikutusvelvollisuus ei ulotu sen kaltaisiin hyvin henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Perhesuunnittelun osalta velkajärjestelyssä on omaksuttu linja, ettei lapsen saaminen maksuohjelman keston aikana sellaisenaan ole peruste maksuohjelman muuttamiseen, mutta se voidaan ottaa huomioon muutostarpeeseen vaikuttavana tekijänä tilanteessa, jossa velallisen maksukyky on heikentynyt useista eri syistä61. Myötävaikutusvelvollisuus, joka säilyy koko maksuohjelman keston ajan62, on henkilökohtainen siten, että se velvoittaa vain velallista itseään. Avioliitossa elävän velallisen maksukyky voi olla olennaisesti riippuvainen puolison taloudellisesta asemasta. Laki ei estä puolisoa heikentämästä taloudellista asemaansa. Jos velallisen maksukyky heikkenee olennaisesti puolison taloudellisen tilanteen heikentymisen vuoksi, velallisella on VJL 44.1 :n 1 kohdan mukaan oikeus vaatia maksuvelvollisuutensa alentamista. Velalliselle ei synny lisäsuoritusvelvol- 59. Niiranen 2001b, s. 12. 60. Koskelo Lehtimäki 1997, s. 437. 61. Niiranen 2001b, s. 21: Julkaisussa on esitetty tiivistelmä ratkaisusta Turun HO 5.2.1998 S 97/1270, jonka mukaan lapsen syntymä ei muodostanut muutosperustetta, koska myötävaikutusvelvollisuudesta johtuen maksukyvyn heikentyminen muodostuisi joka tapauksessa lyhytkestoiseksi eikä tulotaso olennaisesti heikentynyt. 62. HE 180/1996 vp, s. 29.