EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 10.7.2012 COM(2012) 370 final KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 9 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta FI FI
KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 9 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta JOHDANTO Tämä kertomus esitetään kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä 21. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 1 9 artiklan 3 kohdan kolmannen kohdan säännösten mukaisesti. Asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan vedettävien verkkojen (eli troolien, nuottien ja rantanuottien) perän pienin sallittu silmäkoko. Määrittämällä vedettäville pyydyksille pienin sallittu silmäkoko pyritään ensisijaisesti estämään nuorten kalojen kuolevuusarvojen kasvu. Asetuksen 9 artiklan 3 kohdan kolmannessa kohdassa säädetään, että komissio esittää 30. kesäkuuta 2012 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen edellä mainittujen säännösten täytäntöönpanosta. Lisäksi samassa alakohdassa säädetään, että komission on kertomuksessa otettava huomioon jäsenvaltioiden toimittamat tiedot, jotka on saatu ennen 31. joulukuuta 2011. Koska komissio ei saanut tietoja määräaikaan mennessä, komission yksiköt pyysivät vuoden 2012 2 alussa kaikkia Välimeren alueen jäsenvaltioita toimittamaan tiedot siitä, missä määrin ne olivat panneet täytäntöön pienimpiä sallittuja silmäkokoja koskevat vaatimukset sekä tiedot aiheutuneista kustannuksista ja mahdollisista vaikutuksista pyydysten valikoivuuteen. Kypros, Ranska, Espanja, Italia, Malta ja Slovenia vastasivat pyyntöön. Näitä tietoja käytettiin kertomuksen laatimiseen. Komissio käytti myös komission yksiköiden tarkastuskäynneillä saatuja tietoja ja havaintoja. Kyseiset tarkastuskäynnit tehtiin heinäkuun 2010 ja huhtikuun 2012 välisenä aikana. ASETUKSEN 9 ARTIKLAN SÄÄNNÖKSET Pienintä sallittua silmäkokoa koskevat säännökset ovat asetuksen 9 artiklan 1 4 kohdassa: 9 artikla Pienin sallittu silmäkoko (1) Vedettävien verkkojen, saartopyydysten tai verkkojen käyttäminen kalastuksessa ja pitäminen aluksella on kielletty kalastuksessa, ellei verkon pienisilmäisimmän osan silmäkoko ole tämän artiklan 3 6 kohdan mukainen. 1 2 EUVL L 409, 30.12.2006; oikaisu EUVL L 36, 8.2.2007, s.7. 10.2.2012 päivätty kirje (viite Ares(2012)154023) FI 2 FI
(2) Silmäkoko on määriteltävä komission asetuksessa (EY) N:o 129/2003 3 määriteltyjen menettelyjen mukaisesti. (3) Muiden kuin 4 kohdassa tarkoitettujen vedettävien verkkojen pienin sallittu silmäkoko on seuraava: (1) 30 päivään kesäkuuta 2008 saakka: 40 mm; (2) 1 päivästä heinäkuuta 2008 alkaen: 1 alakohdassa tarkoitettu verkko on korvattava neliösilmäisellä verkolla, jonka perän silmäkoko on 40 millimetriä, tai aluksenomistajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä vinoneliösilmäisellä havaksella, jonka silmäkoko on 50 millimetriä. Kalastusaluksilla on lupa käyttää ja pitää vain toista edellä tarkoitetuista verkkotyypeistä; (3) komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ennen 30 päivää kesäkuuta 2012 kertomuksen tämän kohdan täytäntöönpanosta; kyseisen kertomuksen ja jäsenvaltioiden 31 päivään joulukuuta 2011 mennessä toimittamien tietojen perusteella se ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia muutoksia. (4) Sardiiniin ja sardelliin kohdistuvassa kalastuksessa, missä näiden lajien osuus on vähintään 80 prosenttia saaliin elopainosta lajittelun jälkeen, käytettävien trooliverkkojen pienin sallittu silmäkoko on 20 millimetriä. Asetuksen 14 artiklassa säädetään siirtymäkautta koskevista järjestelyistä ja annetaan EU:ssa toimiville kalastajille, joiden käyttämien pyydysten silmäkoko on sallittua pienempi, 31. toukokuuta 2010 asti aikaa vaihtaa pyydyksensä asetuksen säännösten mukaisiksi. Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistivat Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) tekemän suosituksen täytäntöönpanon puitteissa vuonna 2011 seuraavan muutoksen, jolla korvattiin 9 artiklan 3 kohta: (3) Muiden kuin 4 kohdassa tarkoitettujen vedettävien verkkojen pienin sallittu silmäkoko on seuraava: (a) (b) neliösilmäiset verkot, joiden silmäkoko on troolinperässä 40 mm, tai varustajan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä vinoneliösilmäinen verkko, jonka silmäkoko on 50 mm ja jonka tunnustettu kokovalikoivuus vastaa vähintään a alakohdassa tarkoitettujen verkkojen kokovalikoivuutta. Kalastusaluksilla on lupa käyttää ja pitää aluksella vain yhtä mainituista kahdesta verkkotyypistä. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2012 kertomuksen tämän kohdan täytäntöönpanosta; kyseisen kertomuksen ja jäsenvaltioiden ennen 31 päivää joulukuuta 2011 3 Korvattu myöhemmin komission asetuksella (EY) N:o 517/2008 (EUVL L 151, 11.6.2008). FI 3 FI
toimittamien tietojen perusteella se ehdottaa tarvittaessa asianmukaisia muutoksia. VEDETTÄVIEN VERKKOJEN PERÄ Perä on vedettävän verkon perimmäinen osa. Asetuksen (EY) N:o 1967/2006 liitteessä 1 f määritellään, että troolin perällä tarkoitetaan erityisesti trooliverkon ulommaista osaa, joka muodostuu silmäkooltaan samanlaisesta verkosta ja joka on muodoltaan joko lieriömäinen tai suippeneva. Troolin perä voidaan joko kiinnittää suoraan troolin runkoon tai liittää siihen muodoltaan suoran pidennysosan avulla. Troolin perä voidaan joskus jaotella verkonperään sen suppeassa merkityksessä ja pidennysosaan. Asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan pienin sallittu silmäkoko nimenomaan verkonperälle, koska vedettävän verkon silmäkoko on pienin sen perässä, johon verkkoon jääneet kalat kerääntyvät. Muiden verkon osien silmäkoon tulisi näin ollen olla perän silmäkokoa suurempi. SÄÄNNÖKSEN TULKINTA Komission tekemissä tarkastuksissa ja tiedonvaihdossa kansallisten viranomaisten kanssa kävi ilmi, että jäsenvaltiot eivät tulkinneet asetuksen 9 artiklan 3 kohtaa moitteettomasti erityisesti muiden verkon osien kuin perän sallitun silmäkoon osalta. Jotta artiklaa voidaan soveltaa moitteettomasti ja yhtenäisesti, komissio on antanut jäsenvaltioille yksityiskohtaiset ohjeet. Komissio on vuodesta 2007 lähtien toistuvasti korostanut kalastus- ja vesiviljelyalan komiteassa ja korkean tason kokouksissa 4, että asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa määritellään perä siksi verkon osaksi, joka on silmäkooltaan pienin, ja että verkon muiden osien olisi oltava silmäkooltaan suurempia. Asetuksen tulkintaa selvennettiin lisää komission selittävissä huomautuksissa, jotka on päivätty 18. huhtikuuta 2011 ja 22. maaliskuuta 2012. Näissä huomautuksissa komissio korostaa, että (a) (b) perän ollessa neliösilmäistä verkkoa, jonka silmäkoko on 40 millimetriä, pidennysosan silmäkoon on oltava yli 40 millimetriä riippumatta siitä, onko verkko neliö- vai vinoneliösilmäistä; perän ollessa aluksen omistajan perustellusta pyynnöstä vinoneliösilmäistä havasta, pidennysosan silmäkoon on oltava yli 50 millimetriä riippumatta siitä, onko verkko neliö- vai vinoneliösilmäistä. TÄYTÄNTÖÖNPANO JÄSENVALTIOISSA Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot Jäsenvaltioita pyydettiin 10. helmikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä toimittamaan tietoa asetuksen 9 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta. Komissio analysoi jäsenvaltioiden toimittamat tiedot, joiden pohjalta saatiin yleiskäsitys täytäntöönpanoon liittyvistä eri 4 11.7.2007, 2.10.2007, 30.10.2007 ja 4.12.2007 järjestetyt komitean kokoukset; 23.1.2007 ja 15.7.2009 järjestetyt korkean tason kokoukset. FI 4 FI
seikoista. Kreikka on jätetty analyysin ulkopuolelle, koska se ei ollut toimittanut pyydettyjä tietoja tämän kertomuksen laatimiseen mennessä. 1. Niiden alusten lukumäärä, joita muutos koskee Muutos koski tiedot toimittaneissa kuudessa jäsenvaltiossa kaikkiaan 2 525 alusta. Ranska ilmoitti erityisesti gangui-troolareita koskevasta ongelmasta. Gangui-troolareita on kaikista Välimerellä liikkuvista ranskalaisista troolausaluksista yli puolet. Näillä troolareilla harjoitetaan perinteistä kalastusta, jonka kohteena on useita pohjalajeja. Aluksilla käytetään troolin periä, joiden silmäkoko on 20 millimetriä. Ranskan viranomaiset totesivat, että silmäkoko on välttämätön, jotta gangui-troolarit voivat kalastaa perinteiseen tapaan. Muut jäsenvaltiot eivät maininneet kertomuksissaan samankaltaisista ongelmista. Asetuksessa ei kuitenkaan säädetä mahdollisuudesta poiketa sen 9 artiklan 3 kohdassa vahvistetusta trooliverkkojen pienemmästä sallitusta silmäkoosta. 2. Käytössä oleva verkkotyyppi Aluksilla käytetään ylivoimaisesti eniten vinoneliösilmäistä verkkotyyppiä. Vain 95 aluksella kaikista 2 525:stä käytetään neliösilmäistä verkkotyyppiä. Lopuilla 2 430 aluksella käytetään vinoneliösilmäisiä verkkoja. Asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetään, että aluksenomistajien on erikseen perusteltava vinoneliösilmäisen verkon käyttö troolin perässä. Komissio pyysi näin ollen tietoa siitä, millaisia perusteluja aluksenomistajat olivat esittäneet. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta perustelut voidaan eritellä seuraavasti: Vinoneliösilmäinen havas maksaa vähemmän, koska sitä on paremmin saatavilla paikallisilla markkinoilla. Neliösilmäisen verkon materiaalin valmistukseen tarvitaan asiantuntemusta, jota useimmilla paikallisilla valmistajilla ei ole. Neliösilmäistä verkkoa on vaikeampi korjata. Verkkojen takilointi ei ollut yhteensopiva neliösilmäisen havaksen kanssa, sillä muu verkko muodostui vinoneliösilmäisestä havaksesta. Joissakin tapauksissa kalastajilla oli varastossa vinoneliösilmäistä havasta, eivätkä he halunneet maksaa uusien verkkojen hankintakustannuksia. Vinoneliösilmäinen havas on neliösilmäistä kestävämpää. Vinoneliösilmäisestä havaksesta aiheutuu vähemmän vahinkoa pyydykseen jääneille kaloille. On syytä huomata, että vaatimus silmäkooltaan 50 millimetrin suuruisen vinoneliösilmäisen havaksen käytön perusteista on ilmaistu aiempaa selkeämmin vuonna 2011 tehdyssä muutoksessa, jolla GFCM:n toukokuussa 2009 tekemä suositus 33/2009/2 saatettiin osaksi asetusta. Verkon tunnustetun kokovalikoivuuden on vastattava vähintään sellaisten neliösilmäisten verkkojen kokovalikoivuutta, joiden silmäkoko on 40 millimetriä. Jäsenvaltioiden ilmoittamat perusteet eivät sisällä tällaisia näkökohtia siitä huolimatta, että GFCM:n suositus oli sitova jäsenvaltioissa ja EU:ssa jo tullessaan voimaan joulukuussa 2009. FI 5 FI
Komission kannalta perusteluissa olisi aina käsiteltävä myös valikoivuusnäkökohtia, ei pelkästään kustannuksia ja verkon kestävyyttä. 3. Aiheutuneet kustannukset Viisi jäsenvaltiota toimitti tiedot troolinperien vaihtamiseen liittyvistä kustannuksista. Kustannukset vaihtelivat suuresti riippuen perän pituudesta ja siitä, oliko verkon muita osia tarpeen vaihtaa. Muutoksenalaisten troolin perien pituudet vaihtelivat 1 14 metrin välillä. Yleisimmin perien pituus oli 2,5 12 metriä. Suurimmassa osassa (97 %) aluksista, joista verkkojen vaihtamisesta aiheutuneet kustannukset mainittiin, kustannukset olivat 500 1 000 euroa. Kustannukset kuitenkin kasvoivat huomattavasti, jos verkon muitakin osia oli vaihdettava. Muutamissa tapauksissa, joissa koko verkko oli vaihdettava, kustannukset nousivat jopa 24 000 euroon. 4. Ajoitus Useimmat jäsenvaltiot ilmoittivat, että verkkoihin tehtävät muutokset oli saatu loppuun 31. toukokuuta 2010 mennessä, jolloin siirtymäaika verkkojen vaihtamiseksi asetuksen mukaisiksi päättyi. Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot joustivat pienimmän sallitun silmäkoon käyttöönotosta kunnes 9 artiklan 3 kohdan tulkintaan liittyvät epäselvyydet saatiin ratkaistua. Kuten edellä mainittiin, kaikki jäsenvaltiot eivät ole myöskään vahvistaneet hyväksyvänsä tulkinnan, joka koskee pienintä sallittua silmäkokoa verkon muissa osissa kuin troolinperässä. Tästä johtuen pienintä sallittua silmäkokoa koskevaa vaatimusta ei aina sovelleta samalla tavoin Välimeren alueella. Asetuksen 9 artiklan 3 kohtaa ei siis ole vielä kokonaisuudessaan pantu täytäntöön. 5. Vaikutukset valikoivuuteen Komissio pyysi jäsenvaltioita toimittamaan tietoja saaliiden koostumuksesta koon ja lajin mukaan ennen verkkojen vaihtamista ja sen jälkeen. Kolme jäsenvaltiota toimitti tiedot saaliiden koostumuksesta, ja vain kaksi niistä toimitti kokoon perustuvat tiedot. Tiedoista ilmenee, että verkkojen vaihtaminen vaikutti vähäisessä määrin kalalajikoostumukseen, mutta selkeämmin kalojen kokoon, joka oli verkkojen vaihtamisen jälkeen kymmenen prosenttia aiempaa suurempi. Nuoria kaloja jää siis pyydyksiin jonkin verran aiempaa vähemmän, mikä jo osoittaa, että pienimmän sallitun silmäkoon suurentaminen voi olla tehokasta. Tiedot ovat vain suuntaa-antavia, sillä ne on kerätty lyhyellä aikavälillä rajatulta alueelta. Yksi jäsenvaltio huomautti, että trooliverkkojen silmäkoon suurentaminen olisi tärkeätä panna täytäntöön paitsi EU:n tasolla myös alueellisella tasolla yhteistyössä GMFC:n kanssa. Koko Välimeren alueella olisi näin ollen edistettävä sitä, että GMFC:n suositusta 33/2009/2 noudatettaisiin kaikilta osin. Täytäntöönpanon valvonta Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot Neljä jäsenvaltiota ilmoitti, että ne tekivät yhteensä 3 182 verkkojen silmäkokoa koskevaa tarkastusta ja havaitsivat 84 rikkomusta. Kaksi jäsenvaltiota ilmoitti annettujen sakkorangaistusten suuruuden, joka vaihteli 500 2 000 euron välillä. Joissakin tapauksissa FI 6 FI
laittomat pyydykset takavarikoitiin ja aluksen omistajalle annettiin varoitus, jossa määrättiin vaihtamaan pyydykset. Komission huomautukset Komissio suoritti valvonta-asetuksen 5 X osaston säännösten mukaisesti tarkastuskäyntejä muun muassa tarkastaakseen, kuinka jäsenvaltiot panivat täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1967/2006 9 artiklan 3 kohdan säännöksiä. Tarkastuksissa havaittiin, että monissa tapauksissa pyydykset eivät olleet pienintä sallittua silmäkokoa koskevien säännösten mukaisia senkään jälkeen, kun siirtymäaika päättyi 31. toukokuuta 2010. Vaikka edistystä oli tapahtunut joissakin jäsenvaltioissa vuonna 2011, monien trooliverkkojen silmäkoon havaittiin olevan edelleen säännösten vastaisia. Tämä osoittaa selvästi, että jäsenvaltioiden on tiukennettava valvontaansa ja/tai sovellettava kovempia rikkomusmenettelyjä, jotta pienintä sallittua silmäkokoa koskevia vaatimuksia noudatetaan. Jäsenvaltioiden tekemissä tarkastuksissa on lisäksi puutteena se, ettei tarkastajilla usein ollut käytössään asianmukaista välinettä silmäkoon mittaamiseksi. Neuvoston asetuksen (EY) N:o 517/2008 6 mukaisesti silmäkoon mittaus on kesäkuusta 2008 alkaen pitänyt tehdä erityisellä EY-tulkilla, jonka tarkoista ominaisuuksista säädetään asetuksessa. Jos mittaus tehdään muunlaisella välineellä, sitä ei pidetä sääntöjen mukaisena. Näin ollen silloinkaan, kun silmäkoko on selvästi sallittua pienempi, ei voida soveltaa seuraamuksia, ellei rikkomusta todeta oikeanlaisella välineellä tehdyn mittauksen avulla. Jäsenvaltioiden tarkastajilla ei aina ole EY-tulkkia mukanaan tai he eivät ole saaneet koulutusta sen käytössä, vaikka useimmilla jäsenvaltioilla nykyään onkin EY-tulkki. Yksi jäsenvaltio ilmoitti, ettei se voi panna täytäntöön pienintä sallittua silmäkokoa koskevaa asetusta, koska sillä ei ole käytössä yhtään EY-tulkkia. PÄÄTELMÄ Vedettävien verkkojen pienintä sallittua silmäkokoa koskevien säännösten täytäntöönpanossa ja valvonnassa jäsenvaltioissa on edelleen merkittäviä puutteita. Yhtenä syynä täytäntöönpanon viivästymiseen on, että jäsenvaltioilla on ollut vaikeuksia asetuksen 9 artiklan 3 kohdan säännösten tulkinnassa. Komissio on selventänyt näitä säännöksiä ja niiden pitäisi nyt olla sellaisia, että kaikki jäsenvaltiot voivat tulkita ja soveltaa niitä samalla tavoin. Jotta pienintä sallittua silmäkokoa koskeva asetus voidaan panna täytäntöön, komissio odottaa, että jäsenvaltiot valvovat asetuksen noudattamista tiukemmin ja kohdennetummin, käyttävät asianmukaisia mittausvälineitä ja varmistavat, että seuraamukset ehkäisevät rikkomuksia riittävissä määrin. Komissio on pyytänyt toimitettujen selvitysten valossa kaikkia jäsenvaltioita toteuttamaan kiireellisiä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että näitä säännöksiä voidaan soveltaa täysimääräisinä ja oikein. Jäsenvaltioita on pyydetty myös tarkkailemaan tilannetta, jotta säännökset varmasti pannaan täytäntöön kaikilta osin. Tarpeen vaatiessa komissio käyttää 5 6 Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen (EUVL L 343, 23.12.2009). annettu komission asetus (EY) N:o 517/2008, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2008, neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kalaverkkojen silmäkoon ja langan paksuuden määrittämisen osalta (EUVL L 151, 11.6.2008). FI 7 FI
perussopimuksen nojalla sille kuuluvia valtuuksia kyseessä olevien säännösten noudattamisen varmistamiseksi. Pienintä sallittua silmäkokoa koskevan asetuksen täytäntöönpanon vaikutuksista valikoivuuteen voidaan todeta, että pyydyksiin jäävien kalojen keskimääräinen koko näyttää olevan aiempaa suurempi. Tilannetta voidaan kuitenkin analysoida täysin vasta, kun jäljellä olevat puutteet on korjattu ja kaikki jäsenvaltiot ovat toimittaneet analyysiä varten tarvittavat tiedot. FI 8 FI