1 Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma vuosille 2015 2019 Päivitys vuodelle 2018 2789/00.01.02/2017
2 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 3 2 Valvontasuunnitelman yhteinen osio... 4 2.1 Toimintaympäristö ja sen muutokset... 4 2.2 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen... 4 2.3 Henkilöstön osaamisen varmistaminen... 6 2.4 Valvontatietojärjestelmä... 6 2.5 Viestintä... 7 2.6 Valvonnan maksullisuus... 8 2.7 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu... 8 2.8 Hallinnolliset pakkokeinot... 8 2.9 Varautuminen häiriötilanteisiin... 9 2.10 Valvonnan toteutumisen arviointi... 9 3 Elintarvikevalvontasuunnitelma... 10 3.1 Tarkastukset... 11 3.2 Valvontakohteiden riskinarviointi... 13 3.3 Seurantaohjelmat... 16 3.4 Elintarvikevalvonnan painopistealueet/valvontaprojektit... 16 3.5 Viranomaisnäytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 17 4 Terveydensuojelun valvontasuunnitelma... 17 4.1 Valvontakohteet... 17 4.2 Tarkastusten sisältö... 18 4.3 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika... 18 4.4 Näytteenotto... 22 4.5 Valvontasuunnitelman painopisteet... 23 5 Tupakkalain valvontasuunnitelma... 25 5.1 Tarkastusten määrittely... 26 5.2 Tarkastuksen sisältö... 27 5.3 Tupakkavalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 27 5.4 Valvontakohteiden määrä, tarkastustiheys ja tarkastukseen käytettävä aika... 28 5.5 Nikotiinikorvausvalmisteiden myynnin valvonta... 28
3 1 Johdanto Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Hyvin toimivalla ympäristöterveydenhuollolla voidaan välttää epidemioita ja vähentää huomattavasti terveydenhuollon kuormitusta ja sairauksien aiheuttamia poissaoloja työstä. Ympäristöterveydenhuollolla voidaan ehkäistä myös epidemioiden lisäksi monia kroonisia sairauksia, jos ongelmiin puututaan ajoissa (esim. sisäilmaongelmat). Ympäristöterveydenhuollon tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva suunnitelma siten, että valvonta on laadukasta ja terveyshaittoja ehkäisevää. Ympäristöterveydenhuollon keskusvirastot Elintarviketurvallisuusvirasto Evira sekä Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ovat yhdessä laatineet ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille 2015-2019. Ohjelmaa on päivitetty vuosille 2018-2019. Ohjelma sisältää yhteisen osion, missä määritellään yhteiset periaatteet ympäristöterveydenhuollon valvonnalle. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valvontaohjelman liitteenä on toimialakohtaiset (elintarvike, terveydensuojelu, tupakka ja eläinlääkintähuolto) ohjelmat. Toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa on ohjeistettu tarkemmin valvonnan suunnittelua toimialakohtaisen lainsäädännön mukaan. Ympäristöterveydenhuollon valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ohjelmakauden 2015-2019 teemaksi on valittu valvonnan vaikuttavuus, jota lähestytään eri tavoin. Tavoitteena on kohdentaa valvontaresurssit riskiperusteisesti ja tehokkaasti kattaa valvonnan kustannukset tehokkaammin valvontakohteilta perittävillä maksuilla kehittää ja hyödyntää tietojärjestelmiä lisätä valvonnan yleistä näkyvyyttä kaikille kuntalaisille laajentaa aluehallintoviraston kuntiin tekemät arviointi- ja ohjauskäynnit koskemaan kaikkia ympäristöterveydenhuollon toimialoja Kunnan valvontasuunnitelmassa on otettava huomioon ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen ja toimialoja koskevat valvontaohjelmat paikallisten valvontatarpeiden mukaisesti. Valvontasuunnitelma voi olla monivuotinen, mutta se tulee tarkistaa tarvittaessa. Aluehallintovirasto arvioi kunnan valvontasuunnitelman ja sen toteuman arviointi- ja ohjauskäyntien yhteydessä. Ympäristöterveydenhuollon yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman mukaan kunnan valvontasuunnitelmassa on todettava ympäristöterveydenhuollon käytettävissä olevat voimavarat ja niiden jakautuminen eri toimialoille. Valvontasuunnitelmassa on esitettävä valvonnan painopisteet sekä mahdolliset valvontaprojektit ja hankkeet, joihin osallistutaan. Muita suunnitelmaan sisällytettäviä asioita ovat näytteenotto, laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat, joihin valvonta tukeutuu, valvonnasta perittävät maksut, koulutussuunnitelma, varautuminen erityistilanteisiin ja viestintä.
4 Ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman mukainen säännöllinen valvonta on toiminnanharjoittajille maksullista. Valvonnasta peritään kunnan hyväksymän taksan mukaiset valvontamaksut. 2 Valvontasuunnitelman yhteinen osio 2.1 Toimintaympäristö ja sen muutokset Toimialueena on Salon kaupungin alue. Yksikkö täyttää Lain ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueista (410/2009) vaatimukset (vähintään 10 henkilötyövuotta ja kaikki ympäristöterveydenhuollon toimialat samassa yksikössä). Asukkaita Salossa on noin 54 000. Salossa ei ole suurta elintarviketeollisuutta, sen sijaan alueella on paljon pieniä elintarvikealan yrityksiä, mm. liha- ja kala-alan laitoksia, ravintoloita, ammattikeittiöitä ja myymälöitä, joiden neuvominen ja valvonta vievät runsaasti tarkastajien työaikaa. Lisäksi valvontakohteina on kasvisten sekä eläinperäisten tuotteiden alkutuotantopaikkoja, kouluja, päivä- ja vanhainkoteja, vesilaitoksia, uimahalli, uimarantoja, sekä erilaisia eläintauti- ja eläinsuojelulain alaisia valvontakohteita. Salon kaupungin organisaatiossa toimii rakennus- ja ympäristölautakunnan alaisena rakennusja ympäristövalvonta, johon kuuluvat rakennusvalvonta, ympäristönsuojelu ja ympäristöterveydenhuolto. Ympäristöterveydenhuolto jakaantuu terveysvalvontaan ja eläinlääkintähuoltoon. Ympäristöterveydenhuollon toimivallan delegointipäätös on päivitetty vuonna 2017. Maakuntalakiluonnoksessa on linjattu, että vuoden 2020 alusta lähtien maakunnat vastaisivat ympäristöterveydenhuollosta. 2.2 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollossa on 5 terveystarkastajaa, 3 potilastyötä tekevää eläinlääkäriä (praktikkoa), valvontaeläinlääkäri, toimistosihteeri ja ympäristöterveyshuollon päällikkö. Ympäristöterveydenhuollon resurssit ovat yhteensä 11 htv. Terveystarkastajista kaksi hoitaa terveydensuojelulain mukaista valvontaa ja kolme tarkastajaa tekee pääasiassa elintarvikevalvontaa. Tupakkalain mukainen valvonta jaetaan kaikkien tarkastajien kesken. Lisäksi ympäristöterveyshuollon päällikkö osallistuu eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavien laitosten valvontaan. Yhden praktikkoeläinlääkärin toimenkuvaan kuuluu maidontuotantotilojen hygieniatarkastukset. Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö ja vastuualueet on kuvattu taulukossa 1. Terveysvalvonnassa on suunnitelmallisen valvonnan lisäksi tehtäviä, joita ei voida ennakoida, mutta joiden tekemiseen on varattava aikaa. Tällaisia ovat esimerkiksi uusintatarkastukset, ruokamyrkytys- ja vesivälitteiset epidemiat ja häiriötilanteiden selvittämiset, hakemusten ja ilmoitusten käsittely, lausunnot ym. asiantuntijatehtävät, asiakasvalitusten selvittäminen, neuvonta ja ohjaus sekä Eviran, muiden keskusviranomaisten ja aluehallinnon toimeksiannot. Terveydensuojelussa koulujen, päiväkotien ja asuntojen sisäilma-asiat sekä muut asunnontarkastukset vievät yhden terveystarkastajan työajan lähes kokonaan. Nämä tehtävät eivät kuulu suunnitelmalliseen valvontaan. Vuosien 2018-2019 aikana tuleva maakuntauudistuksen valmistelutyö tulee myös vaatimaan runsaasti resursseja.
5 Resurssien suunnittelussa on varattava aikaa myös valvontasuunnitelmien laatimiseen, näytteenottoon, näytetulosten käsittelyyn sekä valvonnan raportointiin. Mitoituksessa on huomioitava lisäksi valvontakäynteihin liittyvä matkustusaika, joka ei sisälly tarkastukseen käytettävään keskimääräiseen aikaan. Terveysvaaraa aiheuttavat tilanteet näytteenottoineen asetetaan aina etusijalle suhteessa suunnitelmalliseen valvontaan. Työajan laskennallinen jakauma on kuvattu taulukossa 2. Taulukko 1. Ympäristöterveydenhuollon käytettävissä oleva henkilöstö Virkanimike Erityisosaaminen/vastuualue Muuta Riitta Suutari Ympäristöterveyshuollon päällikkö Hallinto ja esimiestehtävät Elintarvikevalvonta/laitokset 80 %, Valvonta 20 % Marjo Härkönen Terveystarkastaja Elintarvike- ja tupakkavalvonta, talousvesivalvonta Nina Rostiala Terveystarkastaja Elintarvikevalvonta/kontaktimateriaalit, lisäaineet, ravintolisät Tupakkavalvonta Opintovapaalla osan vuodesta 70 % työaika Sanna-Mari Hardwick Terveystarkastaja Terveydensuojelulain ja tupakkalain mukainen valvonta 80 % työaika Sami Saari Terveystarkastaja Terveydensuojelulain ja tupakkalain mukainen valvonta Outi Sarkki Terveystarkastaja Elintarvike- ja tupakkavalvonta Riikka Nikula Kaupungineläinlääkäri, Perniö Praktiikka, alkutuotannon valvonta Praktiikka 90 % Anne Partti Kaupungineläinlääkäri, Halikko Praktiikka, tarvittaessa valvontaeläinlääkärin tehtäviä Johanna Auranen Kaupungineläinlääkäri, Halikko Praktiikka, tarvittaessa valvontaeläinlääkärin tehtäviä Soile Blomqvist Toimistosihteeri Toimistotyöt, tietojärjestelmät, arkistonhoito, asiakaspalvelu avoin virka Valvontaeläinlääkäri, valmiuseläinlääkäri Eläinsuojelu, eläintautivalvonta (valtio maksaa palkan) Resurssit yhteensä 11 htv
6 Taulukko 2. Työajan laskennallinen jakauma (eläinlääkintähuollon resurssitaulukko on eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelman yhteydessä) Ymp.th:n päällikkö Terveystarkastajat Tstosihteeri Yhteensä Resurssi 0,7 htv 4,5 htv 0,8 htv 6 htv =154 htpv = 990 htpv = 176 htpv =1320 htpv Elintarvikevalvonta 25 450 20 495 (2,25 htv) Terveydensuojelu 25 450 60 535 (2,4 htv) Tupakkavalvonta 4 45 30 79 (0,36 htv) Hallinto 100 45 66 211 (0,96 htv) Yhteensä, htpv 154 990 176 1320 Ympäristöterveyshuollon päällikön työajasta 0.3 htv ja toimistosihteerin työajasa 0,2 htv lasketaan eläinlääkintähuollon resursseihin. Kahden terveystarkastajan osittaiset virkavapaat pienentävät käytössä olevaa resurssia 0,5 henkiltyövuotta. Käytössä olevien resurssien riittävyyttä seurataan ja tarvittaessa esitetään osa-aikaisten tarkastajien sijaisuuden täyttämistä. 2.3 Henkilöstön osaamisen varmistaminen Ympäristöterveydenhuollon lainsäädäntö muuttuu ja näin ollen henkilöstön jatkuva kouluttautuminen on ehdoton edellytys työtehtävien hoitamiselle. Koulutussuunnittelussa otetaan huomioon viranhaltijoiden erikoistumisesta eri osa-alueille johtuvat koulutustarpeet. Erityisesti pyritään osallistumaan keskusvirastojen järjestämiin ajankohtaisiin koulutuksiin sekä AVI:n työnohjauspäiviin. Koulutuksessa hyödynnetään mahdollisimman paljon verkossa ja videoyhteyden välityksellä tapahtuvaa koulutusta. Koulutustarpeita ja koulutuksiin osallistumista käsitellään palavereissa ja jokaisen työntekijän kanssa pidettävissä kehityskeskusteluissa. Vuonna 2018 tehdään työntekijöille osaamiskartoitukset, minkä pohjalta arvioidaan osaamistarpeita. Yhteisen valtakunnallisen valvontaohjelman tavoite keskimäärin kahdeksan koulutuspäivää vuodessa on yleensä täyttynyt Salon ympäristöterveydenhuollossa hyvin. Ympäristöterveydenhuollon koulutusperiaatteita käsitellään myös kaupungin vuosittain päivitettävässä palvelualuekohtaisessa koulutussuunnitelmassa. Siellä on huomioitui erityisesti Salon kaupungin tarjoamat koulutuspalvelut. Eläinlääkintähuollon koulutusta käsitellään tarkemmin eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelmassa 2.4 Valvontatietojärjestelmä Keskusvirastot edellyttävät, että kunnan on ilmoitettava kohde- ja valvontatiedot sähköisesti käyttäen KUTI (Keskitetty valtakunnallinen tietojärjestelmä elintarvikevalvontakohteille ja
7 valvontatiedoille) ja YHTI (Keskitetty valtakunnallinen terveydensuojelun ja tupakkalain mukaisten toimialojen valvontakohteille ja valvontatiedoille) järjestelmää. Keskitetyt tietojärjestelmät KUTI/YHTI sekä VYHA (Ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkötietojen hallintajärjestelmä) ovat korvanneet vähitellen kaikki käytössä olleet keskusvirastojen tiedonkeruulomakkeet. Ympäristöterveydenhuollolla on käytössä vuonna 2010 hankittu TeraKuu Oy:n TerveKuu tiedonhallintajärjestelmä, joka on KUTI/YHTI yhteensopiva. Valvontakohteet on syötetty järjestelmään ja ohjelmaan kirjataan myös kohteissa tehdyt suoritteet, kuten tarkastukset, näytteet, yhteydenotot ja kohteen hallinnolliset pakkokeinot. Alue- ja keskushallinnon valvontaviranomaiset voivat laatia tarvitsemiaan raportteja ja katsoa kuntien valvontatietoja oman tietojärjestelmänsä kautta. Myös valvontayksiköillä on mahdollisuus päästä keskitettyyn valtakunnalliseen järjestelmään ja laatia omia raportteja sekä tarkastella järjestelmässä olevia valvontatietoja. Ympäristöterveydenhuoltoon (pois lukien eläinlääkintähuolto) on tulossa valtakunnallinen ympäristöterveydenhuollon toiminnanohjaus ja tiedonhallintajärjestelmä (VATI). VATI korvaa käytössä olevat kuntajärjestelmät ja siinä on huomioitu myös sähköinen asiointi. VATIjärjestelmän perustoimintojen on tarkoitus olla valmiina vuoden 2019 alussa. Jotta tietojen siirtäminen nyt käytössä olevasta TerveKuu-järjestelmästä uuteen järjestään olisi mahdollisimman sujuvaa, tulee vuonna 2018 kiinnittää erityisesti huomiota tietojen oikeellisuuteen nykyisessä kuntajärjestelmässämme. Eläinlääkintähuollon tietojärjestelmät käsitellään eläinlääkintähuollon valvontasuunnitelman yhteydessä. 2.5 Viestintä Salon kaupungilla on oma viestintäohje, joka on päivitetty 28.8.2017. Siinä on käsitelty mm. viestinnän tavoitteita, vastuita ja organisointia, kaupungin sisäistä ja ulkoista viestintää. Lisäksi kaupungilla on omat sosiaalisen median ohjeet. Kaupunki on järjestänyt syksyllä 2017 henkilöstölle viestintäohjekoulutusta. Viestintää käsitellään myös ympäristöterveydenhuollon omassa laatukäsikirjassa. Ympäristöterveydenhuollolle on laadittu oma häiriötilanneviestintäohjeistus, mikä on tallennettu sekä sähköisesti että paperisena tulosteena toimistossa säilytettävään kansiooon. Ohjeistuksessa on käyty lyhyesti läpi häiriötilanneviestintää, määritelty tiedottamisen vastuuhenkilöt, tehty valmiita malleja tiedotteista sekä koottu tärkeimpien toimijoiden, kuten epidemiatyöryhmän, kaupungin johtoryhmän, palveluvastaavien, poliisin ja pelastuslaitoksen yhteystiedot sekä terveyskeskuksen ja sairaaloiden, hoitokotien, koulujen ja päiväkotien sekä tärkeimpien yritysten yhteystiedot. Kaikkien valvontakohteiden yhteystiedot löytyvät TerveKuu-ohjelman kortistosta. Ympäristöterveydenhuollolla on käyttöoikeudet kaupungin facebook-sivuille. Ympäristöterveydenhuollolla on käytössään viranomaisviestintään käytettävä VIRVE puhelin. Ympäristöterveydenhuolto on yhdessä kaupungin viestinnän, tietohallinnon ja vesilaitoksen kanssa kehittänyt tekstiviestipalveluun perustuvaa häiriötilanneviestintää. Palveluun voivat liittyä kaikki kaupungin asukkaat. Viestipalvelu on tarkoitus ottaa käyttöön alkuvuodesta 2018.
8 2.6 Valvonnan maksullisuus Yhtenä ohjelmakauden 2015 2019 tavoitteena on valvonnan maksullisuuden edistäminen ja tätä kautta ympäristöterveydenhuollon resurssien turvaaminen. Valvontasuunnitelman mukainen valvonta on pääsääntöisesti maksullista. Toimijalta peritään taksan mukainen maksu valvontasuunnitelmaan sisältyvistä tarkastuksista, näytteenotosta, mittauksista ja näytteen tutkimuksesta. Maksu peritään myös muista ympäristöterveydenhuollon lainsäädännössä maksullisiksi säädetyistä suoritteista, esim. ilmoitusten ja hakemusten käsittely sekä hallinnollisten pakkokeinojen noudattamisen valvonta. Maksullisuuden periaatteena on, että valvonnasta perittävät maksut eivät saa ylittää todellisia kustannuksia. Poikeuksena tästä on kuitenkin uuden tupakkalain mukainen valvontamaksu, joka on veroluonteinen ja voi ylittää valvonnan todelliset kusannukset todelliset kustannukset tupakkalaissa säädetyin edellytyksin. Ympäristöterveydenhuollon maksutaksa on päivitetty 19.4.2017 55. Taksaa päivitetään tarvittaessa. Taksa on nähtävissä Salon kaupungin ympäristöterveydenhuollon nettisivuilla. 2.7 Laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu Näytteiden tutkimiseen käytetään pääasiassa Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n ja Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry:n laboratorioita sekä tarvittaessa myös MetropoliLabia. Kyseiset laboratoriot ovat FINAS-akkreditoituja ja Eviran hyväksymiä viranomaislaboratorioita. Laboratoriot tarjoavat tarvittaessa palvelua myös virka-ajan ulkopuolella. 2.8 Hallinnolliset pakkokeinot Jos epäkohtaa ei ole korjattu tarkastuskertomuksessa annetusta kehotuksesta huolimatta, tulee valvontaviranomaisen käyttää hallinnollisia pakkokeinoja. Rakennus- ja ympäristölautakunta on delegoinut hallinnollisten pakkokeinojen käyttöä laajasti ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille (Rakennus- ja ympäristölautakunta 11.10.2017 55.). Jos epäkohtaa ei annetusta määräyksestä tai muusta lievemmästä hallinnollisesta pakkokeinosta huolimatta ole korjattu, valmistellaan epäkohdan laadusta riippuen lautakunnalle joko uhkasakkoa, hyväksymisen peruuttamista, toiminnan keskeyttämistä tai teettämisuhkaa koskeva päätös. Tarvittaessa tehdään myös esitutkintapyyntö poliisille. Jos epäkohta on luonteeltaan sellainen, että se voi aiheuttaa välitöntä terveysvaaraa, voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, esimerkiksi toiminnan kieltämiseksi, myös ilman edeltävän määräyksen antamista. Elintarvikevalvonnassa voidaan harkita epäkohdasta riippuen myös elintarvike-erän takavarikointia. Kiireellisessä tapauksessa, jossa tarvitaan välittömiä toimenpiteitä terveysvaaran estämiseksi, myös viranhaltija voi antaa tarvittavan määräyksen tai kiellon. Asia pitää tällaisessa tilanteessa saattaa mahdollisimman pian toimivaltaisen viranomaisen päätettäväksi. Hallinnollisille pakkokeinoille on valvontayksikössä laadittu Eviran ja Valviran laatimien mallilomakkeiden mukaisia lomakepohjia. Valvontaviranomaisen tekemät tarkastukset ja muut toimenpiteet hallinnollisen pakon valvomiseksi ovat toimijoille maksullisia.
9 2.9 Varautuminen häiriötilanteisiin Elintarvike- ja terveydensuojelulaissa on määräykset siitä, että kunnan on ennakolta varauduttava erityistilanteisiin. Ympäristöterveydenhuollolle on vuonna 2015 laadittu valmiussuunnitelma, missä on käsitelty Salon alueen mahdollisia riskejä sekä toimenpiteitä vaaratilanteissa. Riskinarvioinnin mukaan todennäköisimpiä paikallisia riskejä ovat vesiperäinen epidemia ja ruokamyrkytysepidemia. Ohjelmakauden 2015 2019 yhtenä terveydensuojelun painopisteenä on valvontayksikön vesihuollon häiriötilannesuunnitelman laatiminen. Salon ympäristöterveydenhuollon häiriörilannesuunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi on luonnosvaiheessa ja työ saatetaan loppuun alkuvuoden 2018 aikana. Suunnitelmassa kiinnitetään erityisesti huomiota häiriötilanneviestintään. Elintarvikkeiden ja talousveden aiheuttamien epidemioiden selvittämistä varten on perustettu selvitystyöryhmä, jonka kokoonpano on VnA 1365/2011 mukainen. Työryhmässä on elintarvike- ja terveydensuojeluviranomaisen lisäksi mukana terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavia henkilöitä sekä vesilaitoksen edustaja. Kaikilla työryhmän jäsenille on nimetty varajäsen. Työryhmä kokoontuu pari kertaa vuodessa epidemiavalmiuden ylläpitämiseksi. Kokouksissa päivitetään yhteystiedot ja käydään läpi ohjeistusta ja mahdollisia epidemia- tai terveysvaaraa aiheuttaneita tapauksia. Työryhmällä on käytössä oma työtila kaupungin verkossa. Työryhmän tehtävänä on huolehtia epidemian selvittämiseksi vaadittavien epidemiologisten ja laboratoriotutkimusten suorittamisesta, huolehtia epidemian hallintaa tähtäävien toimenpiteiden yhteensovittamisesta, vastata tiedonkulusta eri viranomaisten, asiantuntijoiden sekä laboratorioiden välillä, tiedottaa epidemiasta väestölle ja tiedotusvälineille sekä tehdä tarvittavat ilmoitukset ja selvitykset. Vesi- ja elintarvikevälitteisten epidemioiden selvittämiseen on laadittu toimintaohjeita, jotka löytyvät sekä paperitulosteina että sähköisesti. Toimintaohjeet päivitetään vuonna 2018. Ruokamyrkytysepäilyjen ilmoittamiseen on käytössä sähköinen lomake. 2.10 Valvonnan toteutumisen arviointi Valvontasuunnitelman toteutuminen arvioidaan vuosittain rakennus- ja ympäristölautakunnassa. Arviointia hyödynnetään valvonnan kehittämisessä, resurssien suunnittelussa ja uusien suunnitelmien laadinnassa. Valvontasuunnitelman toteutumista arvioidaan valvontakohdetyypeittäin. Alla olevassa taulukossa on esitetty pääpiirteissään, mitä arviointi pitää sisällään. Arviointikohde Tarkastelu ja selvitys Suunnitellun toiminnan ja tarkastusten kattavuus Kaikkien toimialojen valvonnan kattavuus valtakunnallisten ja omien paikallisten painopisteiden valvonnan toteutuminen erityyppisiin tarkastuksiin ja kohteisiin käytetty aika verrattuna suunniteltuun ajankäyttöön tarkastuksilla esiin tulleiden epäkohtien määrä ja laatu sekä valvontaviranomaisen toimenpiteet näiden epäkohtien korjaamiseksi ja asioiden saattamiseksi määräysten
10 Tarkastusten ja näytteiden määrä (suhteessa suunnitelmaan) Valvonnasta saadut tulot ja niiden kohdentuminen mukaiselle tasolle toteutuneiden tarkastusten lukumäärä valvontakohdetyypeittäin näytteet ja analyysit valvontakohdetyypeittäin valvontaprojekteihin osallistuminen valvonnasta kertyvät maksutulot toimialoittain valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen, tieto siitä, onko valvonnasta saadut tulot kohdennettu ympäristöterveydenhuollon valvonnan kehittämiseen Voimavarat voimavarojen riittävyys suhteessa lainsäädännön vaatimukseen ja valvontatarpeeseen ja suunniteltuun toimintaan selvitys, onko voimavaroja käytetty ennalta suunniteltuihin valvontatehtäviin ja kuinka paljon muihin tehtäviin erittely henkilöstövoimavarojen kohdentumisesta eri lakien mukaiseen valvontaan (VYHA) Toiminnan kehittämistarpeet toimenpiteet, joilla tilannetta parannetaan seuraavalla toimintavuodella Mahdolliset toiminnan tarkastamiset (Arviointi- ja ohjauskäynnit) hyvät käytännöt ja keittämiskohteet Mikäli suunnitelmassa asetettuja tavoitteita ei saavuteta, toteutumisen arvioinnissa tuodaan esille mahdollisia syitä (virkavapaat, yllättävät tilanteet yms.) ja esitetään korjaustoimenpiteitä. Puutteet edellisen vuoden tarkastusten toteutumisessa pyritään huomioimaan seuraavan vuoden valvontasuunnitelman laadinnassa. Suunnitelmien toteutumisen arviointi käsitellään lautakunnan maaliskuun kokouksessa ja raportti toimitetaan VYHA:n kautta aluehallintovirastolle. 3 Elintarvikevalvontasuunnitelma Elintarvikevalvonnan tavoitteena on toteuttaa elintarvikelainsäädännössä asetettuja päämääriä. Suunnitelman tavoitteena on, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta. Elintarvikelain tarkoituksena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa niiden jäljitettävyys. Elintarvikelain tarkoituksena on myös varmistaa, että elintarvikkeesta annettu tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan. Elintarvikelainsäädännön lähtökohtana on, että ensisijainen vastuu elintarvikkeen turvallisuudesta ja määräystenmukaisuudesta on elintarvikealan toimijalla. Omavalvonnan avulla toimija
11 varmistaa, että elintarvikkeen turvallisuus ei vaarannu sinä aikana, kun elintarvike on toimijan vastuulla. Viranomaisvalvonnan tehtävänä on puolestaan varmistaa, että omavalvonta toimii tehokkaasti ja että elintarvikkeen turvallisuus, jäljitettävyys ja muu määräystenmukaisuus toteutuu kaikissa tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheissa. Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset tehdään pääsääntöisesti Oiva-järjestelmän mukaisesti. Elintarvikehuoneistot arvioidaan asteikolla A (oivallinen), B (hyvä), C (korjattavaa), D (huono). Vuoden 2016 alusta alkaen Oiva-arviointitulokset ovat olleet julkisia kaikkien Oivakohteiden osalta. Oiva-tarkastusten arviointien yhdenmukaistamiseksi käydään tarkastustuloksia tarvittaessa yhdessä läpi ennen Oiva-raportin lähettämistä. Lisäksi Salon elintarvikevalvonnan Oivatuloksia verrataan muiden valvontayksiköiden tuloksiin ja valtakunnan tasoon. Valvonnan yhdenmukaisuuden varmistamiseksi seurataan myös tarkastajakohtaisesti annettujen Oivaarvosanojen jakautumista. Jos tuloksissa havaitaan selviä poikkeavuuksia, selvitetään mahdollisia syitä poikkeaviin tuloksiin. 3.1 Tarkastukset Elintarvikevalvonnan kohteisiin tehtäviä tarkastuksia ovat: 1) Elintarvikehuoneistojen ilmoitusten ja hakemusten käsittelyyn liittyvät tarkastukset Ilmoitettava elintarvikehuoneisto tulee suunnitelmallisen valvonnan piiriin sen jälkeen kun, toimijan lähettämä ilmoitus on käsitelty ja viranomainen on antanut toimijalle todistuksen ilmoituksen käsittelystä. Ensimmäinen tarkastus huoneistoon pyritään tekemään huoneiston toiminnan laadusta ja laajuudesta riippuen kuukauden, kolmen kuukauden tai kuuden kuukauden kuluessa. Tarkastuksessa varmistetaan, että toiminta on ilmoituksen mukaista ja tilat ovat siinä kunnossa, että niissä voi harjoittaa ko. toimintaa. Tarkastus on maksullinen Oiva-tarkastus. Ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä tehdyn riskinarvioinnin perusteella päätetään vuosittain tehtävien tarkastusten määrä. Salon ympäristöterveydenhuoltoon tulee vuosittain 25 35 kappaletta uusia elintarvikehuoneistoilmoituksia. Elintarvikehuoneistot, joissa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, on tarkastettava ja hyväksyttävä jo ennen toiminnan aloittamista. Tarkastusmaksu sisältyy päätösmaksuun. 2) Suunnitelmallisen valvonnan tarkastukset Salossa on suunnitelmallisen valvonnan elintarvikehuoneistokohteita 464 kpl. Niistä 459 on ns. ilmoitettavia elintarvikehuoneistoja ja 5 kpl hyväksyntää edellyttäviä eläimistä saatavia elintarvikkeita valmistavia laitoksia. Niihin on suunniteltu tehtävän vuonna 2018 yhteensä 255 tarkastusta (vuonna 2017 254 kpl). Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista on laadittu kohdekohtainen tarkastussuunnitelma vuosille 2017 2021 TerveKuukuntatietojärjestelmään. Tarkastussuunnitelmaa tarkistetaan kuitenkin vuosittain. Tarkastusten lukumäärät on suunniteltu riskinarvioinnin perusteella. Yhteenveto valvontakohteista ja niihin vuonna 2018 tehtävistä tarkastuksista on esitetty Taulukossa 3. Suurin osa suunnitelmallisista tarkastuksista on Oiva-tarkastuksia ja ne tehdään Oivajärjestelmän ohjeiden mukaisesti. Tarkastukset tehdään pääsääntöisesti ilman ennakkoil-
12 moitusta, mutta tarkastuksista joudutaan välillä myös sopimaan ennakolta, kun on välttämätöntä varmistaa vastuuhenkilön paikalla olo. Tarkastuskäynnillä voidaan tarkastaa koko valvontakohde ja sen toiminnot tai vain jokin osa-alue. Tavoitteena kuitenkin on, että kaikki valvontaan sisältyvät asiat tarkastetaan vähintään kolmen vuoden välein. Tarkastus voi sisältää myös pelkästään asiakirjojen tarkastamista. Tarkastuksia tehdään myös vuosittain toistuviin tapahtumiin, kuten kevät- ja syysmarkkinat, kalamarkkinat ja Laurin markkinat. Todettaessa seikkoja, jotka eivät täytä lainsäädännön vaatimuksia, valvontaviranomainen antaa elintarviketoimijalle ohjeita, kehotuksia tai käyttää hallinnollisia pakkokeinoja epäkohtien poistamiseksi. Annettujen kehotusten noudattaminen varmistetaan määräajan jälkeen seuraavalla valvontasuunnitelman mukaisella käynnillä tai maksullisella uusintatarkastuksella. Pakkokeinojen johdosta tehtävät jälkitarkastukset ovat maksullisia tarkastuksia. Suunnitelmallisia alkutuotannon tarkastuksia on tehty vain maidontuotantotiloille. Kutijärjestelmä laajeni vuoden 2016 aikana, kun elintarvikevalvonnasta myös alkutuotantopaikkarekisteri ja alkutuotannon valvontatiedot tulivat mukaan järjestelmään. Vuoden 2017 aikana alkutuotantopaikkoja on viety kuti-järjestelmään, mutta kaikilta osin kohderekisteri ei vielä ole ajantasainen ja työtä jatketaan edelleen. Evira on laatinut ohjeen Alkutuotannon elintarvikevalvonta ja riskinarviointi (Eviran ohje 10507/1/), joka valmistui 16.10.2017. Alkutuotannon elintarvikevalvonta käynnistetään vuonna 2018 muidenkin kuin maidontuotantotilojen osalta. Eviran laatimat valvontaohjeet ovat valmisteilla. 3) Ensisaapumisvalvonnan tarkastukset Eläimistä saatavien elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonta on valtiollistettu vuonna 2008 ja valvontavastuu siirretty Eviralle. Salon kaupunki on tehnyt Eviran kanssa sopimuksen, jonka mukaan kaupunki suorittaa ensisaapumisvalvontaa Eviran laatiman valvontasuunnitelman mukaisesti. Evira maksaa ensisaapumisvalvonnasta syntyvät kustannukset kaupungille. Salossa on tällä hetkellä kolme ensisaapumispaikkaa. Ensisaapumisvalvonnan tarkastukset eivät ole Oiva-tarkastuksia. 4) Valituksiin, terveysvaaratilanteisiin ja ruokamyrkytysepäilyihin liittyvät tarkastukset Tarkastuksia suoritetaan esim. kuluttajien, muiden viranomaisten, terveydenhuollon esittämien toimenpidepyyntöjen perusteella. Ruokamyrkytysepidemiatapauksia varten on laadittu erilliset toiminta- ja tarkastusohjeet. 5) Muut tarkastukset Muita tarkastuksia ovat esimerkiksi mahdolliset elintarvikehuoneistojen ennakkotarkastukset Tarkastusaika sisältää tarkastukseen valmistautumisen, tarkastuksen suorittamisen sekä tarkastuskertomuksen laatimisen.
13 3.2 Valvontakohteiden riskinarviointi Elintarvikevalvontaa kohdistetaan eri kohteisiin sen mukaan, missä sitä eniten tarvitaan riskinarvioinnin perusteella. Evira antoi uuden ohjeen elintarvikehuoneistojen riskiluokituksesta vuoden 2015 lopulla. Vuoden 2016 ja 2017 valvontasuunnitelmat on laadittu ko. ohjeen mukaan. Eviran ohjetta on päivitetty vuoden 2017 alussa ja tällöin siihen tehtiin uusi ns. riskiluokka 0. Valvontatarpeen määrittämiseen vaikuttaa toiminnan riski, joka muodostuu toiminnan luonteesta sekä toiminnan laajuudesta. Toiminnan luonne ja laajuus antavat lähtökohdat sille, kuinka suuri riski elintarvikehuoneiston toiminnasta aiheutuu kuluttajalle ja yhteiskunnalle. Tällä perusteella elintarvikehuoneistot on jaettu riskiluokkiin 0-10. Riskiluokka määrittelee kohteen tarkastustiheyden, joka luokissa 1-10 on 0,35-12 tarkastusta vuodessa. Riskiluokkaan 1 kuuluvat esimerkiksi pienimuotoinen kahvilatoiminta ja riskiluokkaan 10 liha- tai kalaalan laitos, jonka tuotanto on yli 10 milj. kg/vuosi. Salon elintarvikevalvontakohteiden suurin käytössä oleva riskiluokka on tällä hetkellä riskiluokka 7. Uudessa 0-luokassa toiminnan katsotaan olevan niin vähäriskistä, ettei säännöllisiiin, tietyin aikavälein tapahtuviin tarkastuskäynteihin ole tarpeen käyttää resursseja. Kohteet kirjataan valvontajärjestelmään, mutta niihin kohdistetaan valvontaa vain jos on jotain erityistä syytä, kuten esimerkiksi asiakasvalitus, ruokamyrkytysepäily tai ilmenee joku muu elintarviketurvallisuutta heikentävä seikka. Tällaisia elintarvikehuoneistoja ovat esim. pubit, lämpötilasäätelemätön kuljetus, hyväntekeväisyysjärjestöjen toiminta, kuntosalien, apteekkien, optikkoliikkeiden tms. pienimuotoinen elintarvikemyynti. Salossa tällaisia suunnitelmallisesta valvonnasta poistettuja 0-kohteita on tällä hetkellä 37 kpl. Toimija hallitsee toimintaansa liittyviä riskejä omavalvonnalla. Mikäli kohteen valvontahistoria osoittaa, että toimija noudattaa lainsäädäntöä ja ottaa huomioon valvontaviranomaisen ohjeet ja toimijalla on riittävä ja toimiva omavalvontajärjestelmä, jolla toiminnan riskit hallitaan, voidaan kohteen suunnitelmallisia tarkastuksia vähentää. Vastaavasti, jos elintarvikekohteen valvontahistoriassa on huonoja arviointituloksia, lisätään valvontatiheyttä. Oivaarviointituloksia käytetään perusteena kohdekohtaisen valvontatiheystarpeen arviointiin. Vuoden 2018 suunnitelmassa on muutaman kohteen valvontakäyntien määrää lisätty, koska ko. kohteissa on ollut keskimääräistä huomattavasti enemmän Oivan korjattavaa arviota. Vastaavasti muutamien hyvien kohteiden tarkastusmääriä on vähennetty Eviran ohjeen mukaisista määristä. Alkutuotannon elintarvikevalvontaan ja riskinarviointiin on valmistunut 16.10.2017 Eviran ohje. Ohjeessa annetaan suosituksia elintarvikkeiden alkutuotannon riskien arvioimiseen ja tarkastustiheyksien määrittämiseen. Alkutuotantoon kohdistuvien tarkastusten tiheys on korkeitaan kerran vuodessa (esim. itujen kasvatus). Yleensä tarkastus tehdään muutaman vuoden välein (2-5 vuotta). Pieniriskisimmät kohteet tarkastetaan vain tarvittaessa.
14 Taulukko 3. Suunnitelmalliset tarkastukset ja työajan tarve vuonna 2017 ELINTARVIKELAIN MUKAISET SUUNNI- TELMAN MUKAISET TARKASTUKSET Suunnitelmallisten elintarvikevalvontakohteiden lkm Suunnitelmallisten tarkastusten määrä 2018 Arvio tarkastukseen käytettävästä ajasta (h) Työajan tarve (h) Hyväksytyt elintarvikehuoneistot Kalajalosteiden valmistus 2 9 4 32 Leikkaamo 1 5 4 20 Lihavalmisteiden valmistus (kypsä) 2 10 5 50 Ensisaapumisvalvonta 3 1 4 4 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot Elintarvikkeiden varastointi Elintarvikkeiden kuljetus jäähdytettynä 1 0 0 0 7 3 4 12 Elintarvikkeiden tukkumyynti Elintarvikkeiden vähittäismyynti Grilli- ja pikaruokatoiminta 9 6 5 30 103 35 3 105 25 12 4 48 Kahvilatoiminta 47 22 3 66 Ravintolatoiminta 79 70 4 280 Suurtalous, keskuskeittiö ja pitopalvelu Suurtalous, laitoskeittiötoiminta 11 10 4 40 49 25 4 100 Suurtalous, tarjoilukeit- 86 31 3 93
15 tiötoiminta Leipomotuotteiden valmistus Kasvis-, marja- ja hedelmätuotteiden valmistus Ei eläinperäisten elintarvikkeiden valmistus Vähäriskinen lihan käsittelytoiminta 10 6 4 24 9 3 4 12 5 2 3 6 7 3 4 12 Vienti ja tuonti 1 1 4 4 Kontaktimateriaalialan toimijat 7 1 5 5 Hyväksytyt ja ilmoitetut elintarvikehuoneistot yhteensä 464 453 (2017) 255 254 (2017) 940/7.5 = 125 htpv 934/7,5 = 125 htpv (2017) 478 (2016) 293 (2016) 1077 / 7,5 = 144 htpv (2016) Alkutuotanto* Maidontuotantotilat 40 8 3 32 Munantuotanto 11 3 3 9 Hunajantuottajat 21 0 Puutarhaviljely, avomaa 24 2 3 6 Puutarhaviljely, kasvihuone 18 4 3 12 Alkutuotanto yhteensä 17 59/7.5 =7,9 htpv * Kuti-järjestelmään kirjatut Salon alueen alkutuotantopaikat. Alkutuotantopaikkarekisteri tehdään valmiiksi vuoden 2018 aikana. Alkutuotannon kohteisiin tehdään tarkastuksia vasta Eviran laatimien alkutuotannon valvontaohjeiden valmistuttua. Elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman 2015 2019 (VASU) mukaan elintarvikevalvonnan tarkastustehokkuuden tavoite on 130 tarkastusta/htv. Elintarvikevalvontaan on Salossa käytettävissä vuonna 2018 resurssia 2.25 htv. Kun huomioidaan eisuunnitelmalliset tarkastuskäynnit ja uusintakäynnit voidaan arvioida, että tarvittava elintarvikevalvonnan resurssitarve on n. 2.4 htv
16 3.3 Seurantaohjelmat Valvonta-asetuksen (EY) 882/2004 mukaan seurannalla tarkoitetaan elintarvikevalvonnassa suunnitellun havainto- ja mittausjakson toteuttamista, jonka tarkoituksena on saada käsitys elintarvikemääräysten noudattamisesta. Erilaiset valvonta- ja seurantaohjelmat ovat valvontaasetuksen tarkoittamaa seurantaa. Seurantaohjelmien suunnittelusta ja toteutumisesta vastaa Evira. Seurantaohjelmat perustuvat kansalliseen tai EU-lainsäädäntöön ja vuosittain toteutettavia seurantaohjelmia ovat mm. kansallinen salmonellavalvontaohjelma, kansallinen elävien eläinten ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelma sekä kasvinsuojeluainejäämien valvontaohjelma. Ympäristöterveydenhuolto osallistuu tarvittaessa Eviralta tai aluehallintovirastolta tulevien valvontapyyntöjen mukaisesti ohjelmiin liittyviin näytteenottoihin ja tarkastuksiin. 3.4 Elintarvikevalvonnan painopistealueet/valvontaprojektit Eviran laatiman monivuotisen valvontasuunnitelman vuoden 2018 painopisteet/valvontaprojektit, jotka Salon elintarvikevalvonta huomio omassa toiminnassa: o o o o o o o o o o KUTI-tietojen hyödyntäminen valvonnan ohjauksessa ja toteuttamisessa VATI-hanke (uusi yhteinen valtakunnallinen ympäristöterveydenhuollon tiedonhallintajärjestelmä) Elintarvikevalvonnan yhdenmukaisuuden ja riskiperusteisuuden edistäminen Valvonnan kohde- ja vaativuuskattavuuden varmistaminen Alkutuotannon elintarvikevalvonnan käynnistäminen Petosten valvonnan ja torjunnan valmiuden kehittäminen Valvontaverkostojen toiminnan kehittäminen Nimisuojan valvontahanke Valmissalaattien patogeeniprojekti Gluteenittomien elintarvikkeiden valvontahanke Valvontaverkostotoiminta, jossa valvojien tietyn valvonnan osa-alueen (ravintolisät, kontaktimateriaalit, elintarvikeparanteet) erityisosaamista parannetaan, aloitettiin jo vuonna 2017. Salon elintarvikevalvonnasta osallistuu kunkin osa-alueen verkostoon vähintään yksi henkilö. Vuoden 2017 aikana toteutetun Kasvisten jäljitettävyys -projektin jatkona valvontayksikön omana hankkeena vuonna 2018 toteutetaan projekti, jossa tarkastetaan marjanpoimintatilojen työskentelyhygieniaa sekä tuotteiden pakkausmerkintöjen ja asiakirjojen säädöstenmukaisuutta. Projektin myötä kohderekisterin ajantasaisuus marjanpoimintatilojen osalta saadaan varmistettua sekä samalla tehtyä Eviran ohjeen (Alkutuotannon elintarvikevalvonta ja riskiarviointi) mukainen riskinarviointi.
17 Jos näytteiden ottaminen katsotaan tarpeelliseksi projektien toteuttamisessa, voidaan projekteihin sisällyttää myös näytteenottoa. Tällöin toimijat maksavat näytteiden tutkimisen. 3.5 Viranomaisnäytteenotto ja näytteiden tutkiminen Näytteenotto ja tutkiminen ovat valvontamenetelmiä, joilla voidaan selvittää omavalvonnan toimivuutta sekä tuotteiden turvallisuutta ja määräystenmukaisuutta. Vastuu elintarviketurvallisuudesta on pääosin toimijoilla ja sen vuoksi näytteenottokin on pääasiassa toimijoiden vastuulla. Omavalvontajärjestelmän toimivuutta todennetaan kuitenkin viranomaisnäyttein. Näytteenoton tarpeeseen ja tutkimusten laajuuteen vaikuttavat toimijan omavalvontasuunnitelma, sen toimivuus ja omavalvontanäytteiden tulokset. Jos yrityksen omavalvontanäytteiden ottamisessa on ongelmia tai niiden oikeellisuudesta on epäilyksiä tai hallinnollisten pakkotoimien valvomiseksi tarvitaan näytteenottoa, voidaan valvontasuunnitelmaan kuuluvien näytteiden lisäksi hakea maksullisia lisänäytteitä. Epidemioiden selvittämiseksi sekä asiakasvalitusten perusteella tai elintarvikkeista aiheutuviin terveysvaaratilanteisiin liittyvät tutkimukset tehdään tarvittaessa ympäristöterveydenhuollon kustannuksella. Eläinperäisiä elintarvikkeita valmistavista huoneistoista otetaan omavalvonnan valvontanäytteitä. Näytteenottosuunnitelmassa huomioidaan lainsäädännön vaatimukset ja omavalvonnan toimivuus kohteessa. Näytteitä otetaan sekä tuotteista että tuotantoympäristöstä ja -laitteista, painopiste on patogeenitutkimuksissa (listeria, salmonella). Elintarvikehuoneistokohtaiset riskiperusteiset viranomaisnäytteenottosuunnitelmat ovat valvontajärjestelmässä kohdekohtaisissa suunnitelmissa. Toimijat maksavat näytteenottoon ja tutkimiseen liittyvät kustannukset. Vuonna 2018 otetaan kaikista jauhelihaa valmistamista myymälöistä jauhelihanäytteet. Näytteenotto toteutetaan projektiluonteisesti. Näytteistä tutkitaan niiden hygieeninen laatu. Näytteenoton yhteydessä tarkastetaan säilytyslämpötilat, jauhelihan raaka-aineeseen liittyvät asiakirjat ja jäljitettävyystiedot. 4 Terveydensuojelun valvontasuunnitelma Terveydensuojelulain 6 :n mukaan kunnan tehtävänä on alueellaan edistää ja valvoa terveydensuojelua siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan on tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä sitä koskevaa ohjeistusta ja neuvontaa. Terveydensuojelulain mukaan kunnan tulee laatia ja hyväksyä säännöllistä valvontaa koskeva terveydensuojelun valvontasuunnitelma. Valvontasuunnitelma tulee laatia siten, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Terveydensuojelun valvontasuunnitelma perustuu terveydensuojelulain mukaista valvontaa ohjaavan Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira) laatimaan valtakunnalliseen valvontaohjelmaan vuosille 2015-2019. Valvontaohjelmaan on tehty päivitys vuosille 2018-2019. 4.1 Valvontakohteet Suunnitelmallisen valvonnan piiristä poistettiin vuonna 2016 valtakunnallisen ohjelman muutoksilla sellaiset kokoontumistilat ja muut kohteet, joissa oleskelu on lyhytaikaista, eivätkä todennäköisesti aiheuta terveyshaittaa. Tällaisia kohteita ovat mm. parturit ja kampaamot,
18 tanssisalit ja -lavat, kirkot, kokoontumis- ja juhlahuoneistot. Näille kohteille jäi kuitenkin edelleen terveydensuojelulain 13 :n mukainen ilmoitusvelvollisuus ja ilmoituksista tuli tehdä päätös. Eduskunta hyväksyi 11.11.2016 terveydensuojelulain muutoksen (942/2016), minkä mukaan edellä mainitut kohteet eivät ole 1.1.2017 alkaen edes ilmoitusvelvollisia ja niihin tehdään jatkossa valvontaa vain terveyshaittaepäilyihin liittyvien yhteydenottojen perusteella. Terveydensuojelulain muutoksen yhteydessä muutettiin 1.1.2017 alkaen myös ilmoituksen käsittelyä niin, että terveydensuojeluviranomainen pääsääntöisesti vain tarkastaa toiminnanharjoittajan ilmoituksen, lähettää todistuksen ilmoituksen vastaanottamisesta, mutta ei tee siitä enää erillistä päätöstä. Tarvittaessa tilat voidaan tarkastaa ja antaa myös terveydensuojelua koskevia määräyksiä. Salon ympäristöterveydenhuollossa on vuosittain tarkastettu ja tehty päätös noin 25 terveydensuojelulain mukaisesta kohteesta. Näihin on kulunut työaikaa n. 15 htpv. Terveydensuojelulain mukaisia suunnitelmallisen valvonnan kohteita ovat mm. talousvettä toimittavat laitokset, uimahallit, uimarannat, koulut ja oppilaitokset, päiväkodit, vanhainkodit, kauneushoitolat, yleiset liikuntatilat. Terveydensuojelulain mukaisia suunnitelmallisen valvonnan kohteita on Salossa yhteensä 324 kpl. Valvontakohteet tyypeittäin ja kohteiden lukumäärät on esitetty taulukossa 4. Tarkat kohdekohtaiset tiedot on tallennettu valvontaviranomaisten käytössä olevaan tietojärjestelmään. 4.2 Tarkastusten sisältö Terveydensuojelulain mukaisen tarkastuksen tavoitteena on selvittää ja ennaltaehkäistä terveysvaaran tai haitan esiintyminen ja antaa haitan estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarvittavat määräykset ja ohjeet. Tarkastukseen liittyy usein ohjausta ja neuvontaa sekä mahdollisesti näytteenottoa. Tarkastusajankohta sovitaan pääsääntöisesti etukäteen. Asiakirjat voidaan pyytää toimittamaan valvontaviranomaiselle ennen tarkastusta. Tarkastusohjeina käytetään Valviran laatimaa valvontaohjeistoa, josta löytyvät eri tarkastuskohteille tarkastus- ja näytteenotto-ohjeet. Uusintatarkastuksella varmennetaan, että kohteen toiminta on saatettu hyväksyttävälle tasolle. Uusintatarkastus voi olla myös esim. tarvittavan asiakirjan pyytäminen nähtäväksi, jos siinä on aiemmin ollut puutteita. Kaikista tehdyistä tarkastuksista laaditaan tarkastuskertomus, joka annetaan tiedoksi tarkastuksen kohteelle ja muille asianosaisille. 4.3 Valvontakohteiden tarkastustiheys, riskinarviointi ja tarkastukseen keskimäärin käytettävä aika Valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien tarkastustiheys perustuu niissä esiintyvien riskitekijöiden arviointiin. Riskitekijöiden merkittävyyttä arvioidaan terveyshaitan toteutumisen todennäköisyyden ja vaikuttavuuden avulla. Arviointi perustuu kokemusperäiseen tietoon valvontakohteiden ja valvontakohdetyyppien toiminnan laadusta. Riskinarvioinnin yhdenmukaisuuden varmistamiseksi Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira on antanut ohjeet valtakunnallisessa valvontaohjelmassa. Merkittäviä tekijöitä riskinarvioinnin kannalta ovat:
19 Altistuvien ihmisten määrä ja erityisryhmät (lapset, nuoret, vanhukset, liikuntarajoitteiset, sairaat) Altistavien tekijöiden määrittely (taudinaiheuttaja, myrkyllisyys) Altistuksen kesto ja toistuvuus (vakituinen tai tilapäinen oleskelu) Erityiskohde, johon ei ole olemassa valvonnan ohjetta tai käytäntöä Aikaisemman valvonnan tulokset, onko korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytty Onko toiminta ilmoitus- ja hyväksymispäätöksen mukaista Toiminnanharjoittajan asenne ja asiantuntemus, käytettävissä olevat resurssit Tiedottaminen ja varautuminen erityistilanteisiin Muut mahdollisesti terveyshaittaa aiheuttavat tekijät Valvontakohdetyypit luokitellaan kolmeen eri riskiluokkaan seuraavasti: Riskiluokat: Luokkaan 3 kuuluvat ne kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa; esimerkiksi kun altistuvien määrä on suuri, toiminta on herkkä häiriöille, vaikutukset terveyteen ovat merkittäviä, altistusaika on pitkä. Luokkaan 2 kuuluvat ne kohteet, joissa on mahdollista, että toiminnasta voi aiheutua terveyshaittaa, mutta terveysvaikutukset eivät ole merkittäviä. Luokkaan 1 kuuluvat ne kohteet, joissa on todennäköistä, että toiminnasta ei aiheudu terveyshaittaa. Tarkastustiheys: 2 kaksi kertaa vuodessa 1 kerran vuodessa 0,5 joka toinen vuosi 0,3 kerran kolmessa vuodessa 0,25 kerran neljässä vuodessa 0,2 kerran viidessä vuodessa Tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika riippuu mm. kohteen koosta ja toiminnan laajuudesta. Koko tarkastusprosessiin (tarkastuksen sopiminen, valmistelu, tarkastus, tarkastuskertomuksen kirjoittaminen) kuluu aikaa muutamasta tunnista useisiin tunteihin. Taulukossa 4 on määritelty suunnitelmallisen valvonnan kohdetyypit, kohteiden lukumäärät, riskiluokka, tarkastustiheys ja käytettävä työaika. Suunnitelmallisen valvonnan tarkastuksista on laadittu yksilöity kohdekohtainen tarkastussuunnitelma vuosille 2016 2020 valvojien omaan tietojärjestelmään. Terveydensuojelulain mukaisia suunnitelmallisia tarkastuksia vuodelle 2018 on suunniteltu yhteensä 139 kpl (vuonna 2017 113 kpl). Laskennallinen työajantarve yhteensä 837 h eli 112 htpv (vuonna 2017 527 h eli 70 htpv). Terveydensuojelulain osalta on huomioita, että suunnitelmallisen valvonnan osuus työstä on selvästi pienempi kuin elintarvike- ja tupakkavalvonnassa. Terveydensuojelun toimialalla erilaisten lausuntojen sekä neuvonnan ja ohjauksen osuus on merkittävä, lisäksi valitusten käsittelyyn sekä asumisterveyden ja julkisten tilojen sisäilmaongelmien viranomais- ja asiantuntijatehtävien hoitamiseen kuluu runsaasti aikaa. Asumisterveyden valvontaa tehdään pääasiassa todettua tai epäiltyä terveyshaittaa koskevien ilmoitusten vuoksia ja siksi kyseistä ei-suunnitelmallista valvontaa priorisoidaan tarkastustoimintaa suunniteltaessa.
20 Taulukko 4. Kohdetyypit, kohteiden lukumäärät, tarkastukset v.2018, tarkastuksen kesto ja työajan tarve TERVEYDENSUOJELULAIN MUKAINEN SUUNNITELMALLINEN VALVONTA 2017 Suunnitelmallisen valvonnan kohdetyypit Kohteiden Riskiluokka Tarkastus- Tarkastukseen Tarkastukset Työajantarve h Toimintaluokka: Toimintatyyppi: lkm. theys/vuosi käytettävä aika h 2018 2018 Talousvettä toimittavan laitoksen vedenjakelualue (asetus 683/2017) EU-vedenjakelualueet (vedentoimitus > 1000 m3/d 2 3 1 15 2 30 tai väh. 5000 käyttäjää Talousveden Muut vedenjakelualueet jakelu ja käyttö (vedentoimitus 10 1000 m3/d 18 3 1 8 19 152 tai 50 5000 käyttäjää) Talousvettä toimittavan laitoksen vedenjakelualue (asetus 401/2001) Pienet vedenjakelualueet (vedentoimitus < 10 m3 /d tai 5 2 1-0,5 6 5 30 alle 50 käyttäjää) Talousveden jakelu ja käyttö, muu Talousveden pakkaus - - - - - - talousveden käyttö Kokoontuminen, Lasten ja nuorten kohteet: julkiset huvi- ja kerhotilat, nuorisotilat ja leiri- 45 2-1 0,3 2-4 14 56 kokoontumish. keskukset, ip-kerhot. sisäleikkip. Opetustoiminta Esiopetus, peruskoulu, lukio, koulut ja oppilai- ammattioppilaitos, muut koulut 43 2-1 0,3 5-15 13 195 tokset ja oppilaitokset, korkeakoulu ja muu aikuiskoulutus 2789/00.01.02/2017
21 Majoitustoiminta, majoitushuoneistot Hotellit, hostellit, maatilamatkai- 28 2-1 0,2 2-4 4 16 lu, pakolaisten vastaanottok. jne. Kaudenhoitoa ja Kosmetologiset huoneistot, ihon käsittelyä tatuointi ja lävistys, muu ihon 50 2-1 0,3 2-3 25 75 suorittavat huo- käsittely tai hoito neistot ja laitokset Solarium 1 2 0,2 2 0 0 Lasten päiväkodit ja vastaavat 48 2 0,5-0,3 2-6 16 96 Lastenkodit/lastensuojeluyksiköt 3 2 0,5-0,3 2-6 2 12 Sosiaalihuollon palvelut Vanhainkodit ja vastaavat 21 2 0,5-0,3 2-6 9 54 Muut sosiaalialanyksiköt 16 2 0,5-0,3 2-6 7 42 Yleiset uimarannat (EU), 8 2 1 2-4 8 32 huomattava määrä uimareita Pienet yleiset uimarannat 12 2 1 2-3 12 36 ei huomattavaa määrää uimareita Liikunta ja Yleiset altaat: uimahalli, 2 3 1 4-5 2 10 virkistystoiminta kylpylä, uimala, vesipuisto Yleiset saunat 1 2 1 2-3 1 1 Yleinen liikuntatila: urheiluhalli, kuntosali tai muu yleinen liikuntatila 21 1 0,25 2-4 0 0 YHTEENSÄ 324 139 837h
22 4.4 Näytteenotto Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät talous- ja uimavesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Talousveden laatua valvotaan STM:n asetuksen 1352/2015 (muutos 683/2017) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista nojalla. Pienten yksiköiden osalta (vedentoimitus alle 10 m 3 /vrk tai alle 50 käyttäjää) noudatetaan STM:n asetusta 401/2001. Vesilaitoksilla on valvontatutkimusohjelmat, joissa on myös suunnitelmat talousveden näytteenotosta. Vuosittain tarkastettavaan näytteenottosuunnitelmaan on sisällytetty sekä viranomais- että käyttötarkkailunäytteet. Näytteitä otetaan keskimäärin kerran kuukaudessa jokaiselta vedenjakelualueelta. Viranomaisen ottamien talousvesinäytteiden kokonaismäärä on noin 100 näytettä/ vuosi. Näytetulokset kirjataan kohdetietojärjestelmään. Viranomaisnäytteiden tulokset siirretään valtakunnalliseen keskitettyyn rekisteriin. Analyysituloksia voidaan hyödyntää talousveden muutostrendien seurannassa. Yleisellä uimarannalla tarkoitetaan asetuksessa (711/2014) rantaa, jolla odotetaan käyvän huomattava määrä uimareita. Pienillä uimarannoilla tarkoitetaan rantoja, joilla ei odoteta käyvän huomattavaa määrää uimareita (asetus 710/2014). Kunnan terveydensuojeluviranomainen valvoo yleisten uimarantojen veden laatua. Vedestä seurataan uimakauden aikana sellaisten bakteerien pitoisuuksia, jotka osoittavat uimaveden ulosteperäistä saastumista. Lisäksi uimarannoilta havainnoidaan syanobakteerien eli sinilevien ja jätteiden esiintymistä. Myös talviuimapaikkojen vedenlaatua seurataan näytteenotolla. Neljän peräkkäisen uimakauden valvonta tutkimustulosten perusteella uimarantavedet luokitellaan neljään laatuluokkaan - erinomainen, hyvä, tyydyttävä tai huono -. Luokitus on tullut käyttöön vuoden 2011 jälkeen. Yleisille uimarannoille on laadittu uimaveden ominaisuuksien ja uimavettä mahdollisesti saastuttavien tekijöiden perusteella uimavesiprofiili. Uima-altaiden vedenlaatua valvotaan STM:n asetuksen (315/2002) uimahallien ja kylpylöiden allasvesien laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista nojalla. Asetuksen mukaisia valvontakohteita on kaksi: Salon uimahalli ja Lehmirannan lomakeskus. Kohteiden altaista otetaan vuosittain vähintään neljä näytettä / allas. Näytteiden kokonaismäärät perustuvat altaiden käyttäjämääriin. Viranomainen ottaa kaikki Lehmirannan lomakeskuksen näytteet ja osan Salon uimahallin valvontanäytteistä. Allasvesinäytteissä seurataan ensisijaisesti mikrobien määriä ja veden desinfiointitehokkuutta. Viranomaisen tekemästä näytteenotosta laskutetaan ympäristöterveydenhuollon maksutaksan mukainen näytteenottomaksu. 2789/00.01.02/2017