18-21.4.2014 Eräkärryvaellus Repovedellä Lähdin Hämeenlinnasta kohti Repoveden kansallispuistoa. Hain toisen kärryn mukaan raksalta. Hain kaverini matkan varrelta josta jatkoimme yhtä matkaa kohti Repovettä. Saavuimme n klo 14 aikaan perille. Ilma oli mukavan lämmin ja kansallispuiston parkkipaikalla oli runsaasti autoja. Iso parkkipaikka oli aivan täysi ja veimme auton viereiselle laajennusalueelle. Purimme kärryt autosta ja pakkasimme kärryt vaelluskuntoon. Kansallispuiston portin jälkeen oli mukavaa sorabaanaa Lapinsalmen riippusillalle asti. Sillan leveys riitti juuri ja juuri Eräkärrylle. Jos mukana olisi ollut leveämpi makuualusta niin se olisi pitänyt irrottaa ja laittaa pystyyn. Riippusillan ylitys sujui mukavasti keinuen. Jatkoimme matkaa kohti Talaksen nuotiopaikkaa. Maasto oli vaihtelevaa matkalla oli jokunen jyrkkä nousu. Reitti oli aika kivinen mutta kyllä sen kanssa pärjäsi. Talaksella oli mukava nuotipaikkka ja Wc ja puuvarasto täynnä puita. Tapsimme nuotiopaikalla mukavan pariskunnan Lappeenrannasta joka oli juuri lähdössä. Siinä jutellessa aikaa kului noin puoli tuntia ennenkuin he lähtivät jatkamaan matkaa. Polulla kulki aika ajoin vaeltajia. melkein jokaisella oli joku kommentii kärryistä. Muutamat olivat lukeneet lehdestä tai nähneet telkkarista. Iillalla nuotiopaikalle saapui n 10 nuoren miehen iloinen porukka. Heidän kanssaan turinoidessa ilta kului rattoisasti
Nuotiopaikalla oli huonosti telttapaikkoja joten pystytimme Pena laavun läheiselle mäelle. Meiltä molemmilta oli jäänyt kotiin toinen solumuovi kun luulimme että sitä ei enää näin keväällä tarvita. Ilmapatjat olivat kuitenkin sen verran viileitä että yöllä oli sillä rajalla palelisiko vai ei. Alhaalla nuotiopaikalla yöpyneillä oli hieman kevyemmät varusteet ja heräsin n klo 4 siihen että puita hakattiin. Taisi jollain olla enemmän kylmä kuin meillä. Aamulla nukuimme pitkään ja noin klo 10 kömmimme alas nuotiopaikalle aamupalan tekoon. Puuroa ja leipää, teen ja mehun kera kuului aamupalaan. Muut lähtivät taipaleelle ja jäimme kaksin ihailemaan aamua. Joskus puolen päivän aikaan pakkasimme leirin ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Tervajärveltä lähtiessäsmme näimme isän ja pojan jotka olivat tervaamassa venettä. ilmassa leijaili huumaava tervantuoksu. Isän ensimmäinen kommentti oli olen kantanut rinkkaa 30 vuotta ja en ole nähnyt tällaista rinkankuljetuskärryä aikaisemmin. Kun olimme jatkaneet matkaa muutaman sata metriä tuli vastaan sellainen pykälä että siitä oli vaikea nousta yli. Samalla hetkellä äskeinen keskustelukumppanimme huusi järven yli että siellä on tosi pahoja paikkoja josta kärryllä olisi vaikea selvitä. Käännyimme takaisin ja hän opasti meidät metsän läpi vanhalle tiepohjalle josta jatkoimme matkaa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun muutimme reittiä maastoesteen vuoksi. ylimääräistä kiertoa tuli n 300 metriä
Toisen yön vietimme Kirnukankaan laavulla. Ennen Kirnukankaan laavua oli erittäin jyrkät Lojukosken portaat jossa eräkärryt piti tuoda alas kottikärry tyylillä. Kuvassa rappujen laskun tyylinäyte. Kirnukankaan laavulla saimme nauttia erinomaista retkiruokaa.
Kyllä näillä eväillä kelpaa eräillä Vietimme yön laavussa ja aamulla heräilimme kaikessa rauhassa. Aamupalan jälkeen pakkailimme tavaramme kaikessa ruahassa ja lähdimme kohti Olhavan vuorta Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri mutta korekuserot tekivät reitistä paljon pitemmän tuntuisen. Saavuimme Olhavan vuoren juurelle ja jätimme kärryt läheiselle parkkipaikalle ja kiipesimme ylös. Vuorelta on mahtava näkymät Tässä kuvassa ihminen tuntee itsensä aika pieneksi. Olhavan vuorelta jatkoimme kohti kuutinkanavan tulipaikkaa. Matkalla poikkesimme Mustavuoren näkötornilla
Tornilla oli sen verran korkeutta että maisemat näkyivät hyvin. Lähestyimme Kuutinkanavan nuotiopaikkaa reittiä pitkin ja lopussa oli niin jyrkkää että päätimme kiertää viimeisen kallion tietä pitkin. Saavuimme iltapäivällä Kuutinkanavan nuotiopaikalle. Siellä oli useita perheitä ja seurueita tauolla. Iltaa kohden seurueet yksi toisensa jälkeen lähtivät. Jäimme joksikin aikaa nuotipaikan ainoaksi seurueeksi. Illalla näimme reipasta nuorten upseerien toimintaa. He olivat tulossa reittiä pitkin ja he eivät halunneet nousta kalliolle kun se olisi aiheuttanut lisämatkaa. Viimeiset 30 metriä he kahlasivat varusteineen. Vesi oli kuitenkin aika viileätä. Vettä oli sillä kohtaa kuulemma nivusiin asti. Teimme illalla perusretkiruokaa eli meksikonpataa lisättynä pekonikuutioilla. Yhdestä pussista pataa tuli niin iso annos että siitä jäi puolet syömättä. Jätin padan pakkiin ja kun yöllä oli melkein nollassa niin pata oli aamulla ihan hyvää. Laitoin pakin kannen kiinni ja näin oli seuraavan päivän lounas valmiina. Lähdimme kävelemään kohti Lapinsalmen siltaa. Maasto oli vaihtelevaa mutta matkanteko oli joutuisaa. Tuntui että Eräkärryt kulkivat hyvin kevyesti. Kaveriltani putosi Fleece. Huomasimme sen kun tulimme Lapinsalmen vieressä olevalle nuotiopaikalle. Kaverini lähti etsimään fleecea omia jälkiä pitkin. Fleece löytyi jonkun matkan päästä. Minä jäin nuotiopaikalle lämmittämään lounasta. Muutama ihminen kävi katselemassa kärryjä ja sitten eräs mies tuli termospullon kanssa ja tarjosi meille kahvit. Kohta tuli toinen mies ja jätti meille puoli pulloa punaviiniä. Punaviini oli hyvää meksikonpadan kyytipojaksi. Olo oli aika ruhtinaallinen. Vähitellen muut seurueet lähtivät ja olimme vähän aikaa kaksistaan. Pakkasimme tavarat ja lähdimme kohti Lapinsalmen riippusiltaa. Tullessamme riippusillalle molemmin puolin oli muutamia ihmisiä odottamassa ylitystä. Pienen odottelun jälkeen pääsimme yli. Jatkoimme matkaa kansallispuiston portille ja kävelimme autolle. Reissu oli kaikinpuolin onnistunut ja jäi tunne että tänne palaamme vielä.