Sinun ei tarvitse olla miljonääri voidaksesi ostaa kameran, eikä tekniikan tohtori oppiaksesi ottamaan valokuvia. Tärkeintä on luovuus. Vaikka kameran automatiikka helpottaakin onnistumistasi normaaleissa kuvaustilanteissa, ei kamera - valitettavasti - ajattele puolestasi. Kannattaa siis tutustua kameran toiminnan pääperiaatteisiin! Tavallisen automaattikameran perusosat ovat aivan samat kuin monimutkaisemmissakin kameroissa. Usko tai älä: kaikki kamerat yksinkertaisimmasta kertakäyttömallista uudenaikaisimpaan härveliin perustuvat camera obscura -ilmiöön, joka tunnettiin jo ennen ajanlaskumme alkua. Tämä arabialainen optinen keksintö toimi yksinkertaisesti näin: kun pimeän huoneen ulkopuolella oleva kohde valaistiin, niin seinässä olevan reiän läpi kulkeva valo muodosti kohteesta ylösalaisen kuvan pimeän huoneen vastakkaiselle seinälle. Aristoteles mainitsi käsitteestä jo 300 eaa. Vasta 1500-luvulla ilmiöön liitettiin linssit. Ensimmäinen yritys kiinnittää kuvaa valolle herkkään materiaaliin sai odottaa 1800- luvun alkuun saakka. Ensimmäinen varsinainen valokuva näki päivänvalon 1826. Valokuvauksen ensimmäinen sääntö kuuluu: ajattele - ja tähtää vasta sitten! Millaisen kameran hankkisin? Täysiautomaattinen kompaktikamera sopii aloittelijalle. Se on suunniteltu tavallisen näppäilijän käyttöön, eikä edellytä juuri minkäänlaista teknistä tietoa. Filmin lataaminen on helppoa, eikä muustakaan tarvitse huolehtia: valotus, tarkennus, filmin siirto, salama ja muutkin toiminnot ovat automaattisia. Kameravalikoima ja hintahaarukka ovat kuitenkin laajoja. Yleensä kameran hinta kertoo laadusta, mutta luovasti ajatteleva ja valokuvauksen perusteet hallitseva näppäilijä saa halvallakin kameralla kelpo kuvia. Jos haluat kehittyä paremmaksi kuvaajaksi, harrastat lintujen bongaamista tai zoomailet lähikuvia, järjestelmäkamera on viisas valinta. Sen ominaisuuksia voi laajentaa lähes rajattomasti lisälaitteilla. Tavallinen järjestelmäkamera maksaa saman verran kuin laadukas kompaktikamera. Järjestelmäkamerassa valotuksen säätö ja tarkennus tapahtuvat käsin. Kameran objektiivit ovat vaihdettavia. 2
Nykyaikainen järjestelmäkamera on lähes yhtä helppokäyttöinen kuin kompaktikamera. Sen ominaisuudet vain eivät lopu kesken vaativassakaan kuvauksessa! Markkinoilla on nykyään myös erilaisia digitaaliseen tallennukseen perustuvia kompaktikameroita eli digitaalikameroita. Digitaalikameralla näet kuvaustuloksen välittömästi, ja kuvat ovat lähes rajattomasti muokattavissa. Kun haluat onnistua, katso ympärillesi! Missä olet, mitä haluat kuvata? Tarkista valon suunta, hakeudu oikeaan paikkaan ja varmista, että olet riittävän lähellä kuvattavaa kohdetta. Tähdätessä ja sommitellessa kannattaa aina tarkkailla koko kuva-alaa. Muista myös, ettei pääkohdetta ole pakko eikä yleensä hyväkään sijoittaa aina kuvan keskelle. Henkilö, joka poseeraa, ei yleensä ole yhtä kiinnostava kohde kuin ihminen, joka tekee jotain. Toiminta on aina mielenkiintoista. Älä mieti mitä kuvaat, vaan myös miten kuvaat! Pohdi tähdätessä, miten haluat tuoda asian esille ja millaisen elämyksen haluat katsojan kokevan. Et ole valokuva-automaatti, joka rekisteröi pikkutarkasti kaiken näkemänsä, vaan taiteilija: kuvatessasi luot itsesi näköisen valokuvateoksen. Mutta älä ota ohjeita liian vakavasti! Jokainen meistä on nähnyt hätäisesti roiskaistuja harhalaukauksia, jotka ovat osoittautuneet toimiviksi tilannekuviksi. Kultainen leikkaus Arvosta luovuuttasi! Paraskaan tekniikka tai automatiikka eivät korvaa kuvaajan omaa näkemystä. Käytännön neuvoja: Mene Lähelle! Pysähdy! Ympärilläsi on jatkuvasti valtavasti erilaisia esineitä ja asioita. Usein niitä tulee kuitenkin pidettyä itsestään selvyyksinä, emmekä kiinnitä ympäristöömme paljonkaan huomiota. Opi näkemään maailma valokuvina. Tutki kaikkea kiinnostavaa, tartu siihen ja selvitä, mitä se on. Unohda asioiden todellinen merkitys ja keskity kohteen ominaisuuksiin: muotoon, rakenteeseen, kuviointiin ja väriin. Kun sommittelet kohteen elementtejä kuvaksi, tarkkaile kuva-alan suhteita: ilmentäisikö pystykuva kohdetta paremmin kuin vaakakuva? Sama kohde muuttuu sen mukaan, onko se kuvattu pysty- vai vaakasuunnassa. Sommittelu Kultainen leikkaus on sommittelun matematiikkaa. Sommittelun apuna kannattaa käyttää kolmasosien sääntöä. Kuvittele, että kameran etsimessä näkyvä ruutu on jaettu kolmeen osaan sekä vaaka- että pystysuorilla linjoilla. Sijoita kuvauskohteesi yhdelle linjalle tai yhteen linjojen neljästä kohtauspaikasta. Etsi mielenkiintoisia yksityiskohtia! Kuvaan ei tarvitse mahduttaa koko rakennusta: parveke tai ovi saattaa kertoa siitä enemmän. Zoomaa rohkeasti! 3
Valotuksella huolehditaan siitä, että filmi saa kussakin kuvaustilanteessa oikean määrän valoa. Valotus Englannin kielen sana photography tarkoittaa sananmukaisesti valolla kirjoittamista. Kuvan onnistuminen riippuukin valosta. Automaattivalotus tarkoittaa sitä, että kameran valotusmittari mittaa valotuksen filmin herkkyyden mukaan ja automatiikka säätää valotusajan ja himmenninaukon. Automaattivalotus hallitsee hyvin normaalit kuvaustilanteet. Poikkeavia tilanteita varten kamerassa saattaa olla mahdollisuus korjata valotusta. Tutki myös, mistä suunnasta ja kuinka vahvana valo osuu kuvattavaan kohteeseen. Valotusta kontrolloidaan kahdella muuttujalla: valomäärällä ja ajalla, jolla valon annetaan vaikuttaa filmiin. Valon määrää hallitaan himmenninaukkoa muuttamalla. Mitä suurempi himmenninaukko (pienempi f-arvo), sitä pienempi syväterävyys. Mitä pienempi himmenninaukko (suurempi f-arvo), sitä suurempi syväterävyys. Syväterävyydellä tarkoitetaan aluetta, joka toistuu kuvassa terävänä. Valotusaikaa säädetään suljinnopeutta muuttamalla. Suljinnopeuden muutokset vaikuttavat siihen, miten kuvauskohteen ja kameran liike näkyvät kuvassa. Mitä pidempi suljinaika, sitä enemmän liike vaikuttaa Tarkennus Kameroissa, joissa on automaattitarkennus, etäisyyden mittaus yhdistyy yleensä laukaisimen toimintaan. Etäisyys mitataan kuva-alan keskeltä, jota ilmaisee etsimessä kehä tai ympyrä. Tyypillinen kuvausvirhe tapahtuu tässä vaiheessa. Vaikka olet sommitellut kuvan oikeaoppisesti - pääkohde ei ole kuva-alan keskellä - automaattikamera tarkentaa ohi. Useimmissa kameroissa tämä virhe voidaan estää lukitsemalla tarkennus ennen varsinaista laukaisua. Kohdista etsimen tarkennuspiste kuvan pääkohteeseen, paina laukaisin puoliväliin ja pidä sitä alhaalla painettuna. Tällöin etäisyys on lukittu kameran muistiin ja sommittelu voidaan palauttaa alkuperäiseksi. Kun laukaisin sitten painetaan pohjaan, kamera ei enää mittaa etäisyyttä uudelleen, vaan tarkentaa ennakolta lukittuun etäisyyteen. Laukaisu himmentää objektiivin valittuun aukkoarvoon ja avaa sulkimen tarvittavaksi ajaksi, jotta filmi saa valotukseen riittävän määrän valoa. Tärähtely Yleisin kuvausvirhe on kameran tärähtäminen laukaisun aikana, jolloin kuvasta ei tule terävää. Ellei kuvattava ole liikkunut, epäterävyys on aiheutunut kameran liikkumisesta sulkimen ollessa auki. Välttääksesi kameran tarpeetonta tärähtelyä kiinnitä huomiota asentoosi ja otteeseesi kamerasta. Seiso rennosti mutta tukevasti, jalat hieman harallaan ja kyynärvarret lähellä vartaloa. Käytä tarvittaessa tukea, kamera pysyy paikallaan jalustan avulla. Jos jalustaa ei ole saatavilla, hyödynnä mielikuvitusta ja nojaa seinään, kaiteeseen tms. 4
Digitaalinen valokuvaus Digikuvaus eroaa perinteisestä kuvaamisesta vain kuvan tallennus- ja valmistusprosessien osalta. Muuten kaikki valokuvan ilmaisuun ja muotokieleen liittyvät ominaisuudet ovat samanlaisia kuin perinteisellä kamerallakin kuvattaessa. Jos kuvan laatu vain riittää kulloiseenkin käyttötarpeeseen, digikuvaus on nopeaa ja joustavaa. Digitaalikameralla opit nopeasti mestarikuvaajaksi, kun kuvauksen lopputulos ja mahdolliset kuvausvirheet ovat nopeasti nähtävillä. Jos tarvitset vain paperi- tai diakuvia, filmikamera on parempi vaihtoehto. Mutta paperikuviakin voi digitalisoida vaivattomasti samanlaiseen tiedostomuotoon erillisellä kuvanlukijalla, skannerilla. Digitaalikameraa käytettäessä taas ei tarvita filmin kehitystä tai skannausta. Miten digitaalinen kuva muodostuu? Hyvä ja halpa ovat digikamerankin kohdalla melko mahdoton yhdistelmä. Selvitä, onko kameroita testattu / vertailtu! Kameraliikkeet antavat tässä apuaan. Resoluutio Digikuvaus muuttaa kuvien käyttötapaa. Digitaalisen kuvatiedoston jälkikäsittely ja -käyttö on helppoa. Kuvaa voidaan muokata, siirtää tietokoneelle eri käyttötarpeita varten tai vaikkapa lähettää sähköpostilla. Digitaalinen kuvankäsittely suo tietokoneen ja Internetin käyttäjille aivan uusia kuvankäytön mahdollisuuksia. Digitaalisuus tuo uusia mahdollisuuksia myös kuvan arkistointiin. Markkinoilla on useita nk. albumi- ja arkistointiohjelmia, joiden avulla kuvien järjestely käy näppärästi. Digitaalisiin kuviin voi liittää tekstitietoa ja niitä voi etsiä tietokoneelta erilaisilla hakukriteereillä. Siitä on hyötyä etenkin niille, jotka kuvaavat paljon tai tarvitsevat suuria kuvamääriä. Mitä suurempi resoluutio eli kuvasensorin pikselimäärä kamerassasi on, sen parempia kuvia sillä saat. Kuvan laatu riippuu kuvasensorin pikselimäärästä ja kameran ohjelman kyvystä käsitellä tietoa. Megapikseli-termiä käytetään kamerasta, joka tuottaa vähintään miljoona pikseliä sisältävän kuvatiedoston. Muisti Digikuvien laatu heijastaa kameran kykyä käsitellä korkearesoluutioisia kuvia. Tarvittavan muistin määrä kasvaa kuvien resoluutiotason mukaan. Digitaalinen kuvankäsittely suo tietokoneen ja Internetin käyttäjille aivan uusia kuvankäytön mahdollisuuksia. 5
Laajakulmalisäkkeet Tuttu ilmiö lähes jokaiselle videokameran kanssa pyörineelle on se, että huone ei riitä, kaikki eivät mahdu kuvaan, vaikka menisi peräseinästä läpi. Ulkonakin vapaa tila loppuu monesti ja rakennukset on kuvattava osina. Sinänsä tämä voi johtaa omaperäisiin ja eläviin ratkaisuihin - ollaanhan elävän kuvan kanssa tekemisissä -, mutta kiusallista se on silti. Objektiivia ei voi vaihtaa kuin parissa DVkamerassa, joten vaihtoehtona on vain laittaa lisälinssejä kameran eteen. Niitä sanotaan laajakulmalisäkkeiksi, ja niissä on kaksi merkittävää lukua, suurennus kerroin ja kierrekiinnityksen suuruus millimetreissä. Oman kamerasi kiinnitys pitäisi selvitä käyttöohjeesta tai objektiivin kyljestä. Ellei selviä, voit käyttää metrimittaa, jolla saa ainakin summittaisen koon selville. Kuvassa 0.38x laajakulmalisäke + soviterengas 43 -> 37mm Laitoin suurennus kertoimen lainausmerkkeihin siksi, että nyt on kysymys pienennyksestä, mutta kun merkintätapa on lähtenyt telejatkeista, sitä kutsutaan suurennukseksi. Kameratehtaiden valikoimiin kuuluu usein 0,8x lisäke. Se tarkoittaa, että objektiivin polttoväli lyhenee 20%, esimerkiksi 4mm objektiivi muuttuu optisesti 3.2mm:n mittaiseksi. Kuvakulman laskeminen onkin mutkikkaampi juttu, mutta karkeasti yleistäen polttovälin puolittaminen kaksinkertaistaa kuvakulman. Niinpä 20% korjaus ei paljoa auta. Tarvitaan rajumpia kertoimia. Tässä kuvapari pihallani olevasta pikku mökistä. Normaaliobjektiivilla sain kuvaan mahtumaan tämän verran maisemaa. Mitään muuttamatta, samoilta jalansijoilta kuvaan mahtui näin paljon, kun käytin 0,38-kertaista laajakulmalisäkettä. Seuraava esimerkki autaa sinua hahmottamaan eri kuvakulmien erot. Samalla voit myös mitata, onko sinulla laajakulmainen normaaliobjektiivi, vaiko tavallista kapeampi kuvakulma. Jos levität sanomalehden aukeaman (Hesarin kokoa) vaakasuoraan seinälle, normaaliobjektiivilla kuvaan mahtuu puolen metrin päästä suunnilleen yhden sivun leveys, 40cm. Panasonicin laajakulmalisäkkeellä kuvaan mahtuu vajaa 60cm, noin 6
puolitoista sivua vaakasuuntaan tai koko sivu pystyyn. Kun laitan keulille 0,38x lisäkkeen, koko aukeama mahtuu kevyesti ja vielä kolmannes ylikin. Kooltaan tämä tilaihme on hieman Panasonicin lisäkettä pienempi. Etulinssin halkaisija on 65mm ja ainakin minun kamerani tarkentuu linssin pintaan. Laajimmilla lisäkkeillä zoomaus ei toimi koko alueella, onhan kyseessä kulman laajentaja, ei yleistyökalu. Kuvakulmat superlaajasta kameran omaan normaaliin ovat kuitenkin käytettävissä. Automaattitarkennus ei myöskään toimi aivan kaikilla kameroilla. Käsisäätö auttaa silloin. Voimakkaalla lisäkkeellä kuvatessa erityisesti neuvotaan pitämään kamera vaakasuorassa, muuten seinät ja puut kaatuvat päälle. Tätä voi käyttää efektinä kun kameran kanssa liikkuu vaikka metsässä tai autolla. Vauhti tuntuu kiihtyvän kuvakulman kasvaessa. Tynnyrivääristymää luonnollisesti on laajimmissa kuvakulmissa, mutta optinen laatu on erinomaista, terävyys pysyy yhtä hyvänä kuin kamerasi on. Heijastuksia nämä isot linssit keräävät herkästi, kun vastavalosuojaa ei voi käyttää. Luonnollinen suoja, puun tai talon varjo auttaa. Linssi on myös syytä pitää puhtaana. Laajakulmalisäkkeitä on yleisesti kahta kokoa: Isompiin kameroihin kierrekiinnityksenään 52mm sekä pieniin objektiiveihin 37mm kierteellä. Kiinnitys onnistuu lähes joka videokameraan. Soviterenkaita saa eri kameroille siten, että 52mm kierteen voi pienentää 49, 46, 43 ja 37mm ja alunperin 37 millisen voi kiinnittää myös 43, 40.5, 37.5, 36, 30.5, 30 ja 27mm kierteisiin. Lisäksi sen saa isompiin kierteisiin 52mm, 49mm ja 46mm, mutta silloin valmistaja ei takaa, että nurkat eivät varjostu sovitettaessa pientä linssiä ison päälle. Myös 58mm kierteillä valmistetaan muutamaa mallia. Valitettavasti vuosi 2001 on tuonut sellaisia huonoja uutisia, että tässä kuvailtua 0.38x-kertaista lisäkettä ei toistaiseksi saa, mutta lisäksi on tullut useita vaihtoehtoja varsinkin isommille objektiiveille. Käytössä 0.45x on näppärämpi ja kulmaltaankin aivan riiittävä useimmille. 2002 syksyllä hinnat menivät niin, että jousikiinnityksellä pikkukameroihin sai laajiksen 84 Eurolla, kierrekiinnityksellä hinnat vaihtelivat 110-170 Euroa. Soviterenkaat maksoivat 5,- ja UV-suotimet (kameran objektiivin suojaksi erittäin tarpeellinen) 15,-. Erikoislaaja, fish-eye 0.24x Raynox, on huippulaatua sanoo tehdas. Se maksaakin 395. Kulttimaineessa varsinkin skeittajien keskuudessa on Centuryn 0.3x, joka kait käytännössä on vielä laajempi ja hinta on monikertainen. Sen maahantuoja on Modtech. Raynox HD 5000 Pro 7
Valaisu yhdellä lampulla Käytettävissä on yksi lamppu ja pala valkoista paperia. Lähdetäänpä siitä, millainen aloittelevan videokuvaajan yökuva olisi. Mennään metsään ja suunnataan se ainoa lamppu näyttelijän kasvoihin. Tuloksena on automaattikameralla voimakkaasti ylivalotetut kasvot, sillä taustan tummuus vaikuttaa valotukseen. Kameran aukon käsisäädöllä asiaa voi vähän auttaa. Tässä tapauksessa 3-4:n aukon tummennus toi kasvoihin sävyt, mutta vasta 5-6 aukkoa vähentämällä kuva näytti hieman yöltä. Nyt puhun siis kokonaisista aukkoarvoista, eikä kameroiden etsimissä näkyvistä säätöpykälistä, joita on puolen tai kolmannesaukon välein.(kuva 1) Jälkikäteen editointiohjelmassa tällaista valotusvirhettä EI voi korjata, sillä vaaleat sävyt puuttuvat täysin. Ellei sitten halua jotakin hyvin tyyliteltyä ratkaisua. Tässä Final Cutin värikorjailulla on sekä vaaleita, että keskisävyjä tummennettu ja niiden värisävyä säädetty sinisemmäksi. Lisäksi piti värikylläisyyttä vähentää. Suuri osa kasvoista ja pipon osa on täysin piirteetöntä. Tyhjästä ei kuvaa voi taikoa, ellei lähde piirtelemään siihen tai laita jotakin tekstuuria päälle. (kuva 2) Seuraava neuvoni oli: Laittaisin yhden voimakkaan valon esiintyjälle takaviistosta, poskea hipoen. Se pitäisi pystyä rajaamaan näkyvistä seinistä suurimmaksi osaksi pois. Siksi rajaussiivet ovat tarpeen. Jos käyttää vaikka työmaavaloa, siihen voi laittaa alumiinifoliota rajaamaan. Valo ei myöskään saisi osua kameraan. Siitä tulee heijastumia. Tässä se on toteutettuna ja kameran automaatilla kuvaten. Täysi katastrofi.(kuva 3) Ohjeeni mukaan valotin kameralla valoisan posken mukaan, jolloin piti tummentaa reilut 4 aukkoa. Tuo voisi jossakin jännärissä mennäkin, jos esiintyjä liikkuu ja kääntyilee. (kuva 4) Sitten otettiin esiin heijastin. Valkoinen pahvi kelpaa hyvin. Styroksi on erinomaista ja alan liikkeet myyvät kokoon taitettavia heijastimia, esim. Lastolite. Tässä käytin A3 kokoista valokuvaa, sen selkäpuolta. Tasoitus on alaviistosta, mikä lisää helposti outoutta jännitysjuttuihin, mutta ei sovi mihin tahansa eikä kenelle tahansa. Heijastin valaisi vähän myös taustaa, jolloin siellä ei ole enää täysin mustaa. Valotus on sama kuin edellisessä kuvassa.(kuva 5) Tässä vielä yksi esimerkki samasta perusratkaisusta: Yksi lamppu ja heijastin. Nyt lamppu suunnattiin osaksi mallin oikealla puolella olevaan vaaleaan pintaan ja heijastui sieltä kasvoihin. Lisäksi edestä heijastettiin vähän valoa kasvoihin valkoisella paperilla. Kameran aukkoa piti avata yhden pykälän verran, mistä seuraa pipon ylivalottuminen. Jätin vaalean seinän näkyviin oikealle, mutta oikeassa jännärissä se varmaan rajattaisiin pois. (kuva 6) Käytin näissä kokeiluissani 300 Watin fresnell-heitintä takaviistosta parin metrin päästä. Heijastin, joka yleensä oli valokuvan takapuoli, sijaitsi lähellä kameraa reilun metrin päässä mallista. Tärkeätä tietysti on, että valo osuu esteettä heijastimeen. 10
(kuva 1) (kuva 2) (kuva 3) (kuva 4) (kuva 5) (kuva 6) 22.01.2005 Kunto Hirvikoski 2004 11
tekijät: Kalle Särkkä Roope Lehtoranta Joni Tuokko Kalle Tahkolahti