ERÄIDEN ETELÄ-SUOMEN KANSALLISPUISTOJEN JÄRJESTYSSÄÄNTÖJEN LAADINTA

Jere Rauhala ERÄIDEN ETELÄ-SUOMEN KANSALLISPUISTOJEN JÄRJESTYSSÄÄNTÖJEN LAADINTA Opinnäytetyö Metsätalouden koulutusohjelma Joulukuu 2007

KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä 5.12.2007 Tekijä(t) Jere Rauhala Koulutusohjelma ja suuntautuminen Metsätalouden koulutusohjelma Nimeke Eräiden Etelä-Suomen kansallispuistojen järjestyssääntöjen laadinta Tiivistelmä Kansallispuistoille on laadittava luonnonsuojelulain (1096/1996) 20 :n mukaan järjestyssääntö. Järjestyssääntö on oikeusvaikutteinen asiakirja. Järjestyssäännössä voidaan rajoittaa esimerkiksi liikkumista kansallispuiston alueella. Liikkuminen on suomalaisen jokamiehenoikeuden ja maan tavaksi muuttuneella perusteella vapaata lähes kaikkialla. Liikkumisen rajoittamiseen on oltava olemassa vankat luonnonsuojelulliset perusteet. Tällaisia asioita ovat liikkuminen, leiriytyminen, maihinnousu sekä veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitäminen. Liikkumis- ja maihinnousukielto tai -rajoitus edellyttää, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii. Muita asioita järjestyssäännöllä ei voida kieltää ilman erikseen ja muun lainsäädännön tai viranomaisen kautta annettavaa kieltoa tai määräystä. Tällainen asia on esimerkiksi kalastaminen kansallispuiston alueella. Jos kalastusta ei ole kielletty alueesta annetussa erikoislaissa tai asetuksessa, sitä voidaan rajoittaa esimerkiksi työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousosastolta haettavalla kalastuskiellolla. Tällainen kalastuskielto voitaisiin ottaa järjestyssäännössä huomioon. Kun järjestyssääntö eli Metsähallituksen luontopalveluiden antama päätös on annettu, se saatetaan tiedoksi yleistiedoksiantona. Nähtäväksi asettamisesta ilmoitetaan virallisessa lehdessä sekä alueella yleisesti ilmestyvässä sanomalehdessä. Lisäksi se on nähtävillä Metsähallituksen pääkonttorissa sekä aluetta lähellä sijaitsevassa toimipaikassa, luontokeskuksessa tai asiakaspalvelupisteessä. Päätöksestä on mahdollista valittaa Metsähallituksesta annetun lain (1378/2004) 13 :n mukaan. Valitusaika on 30 päivää tiedoksisaannista. Järjestyssääntöjen laatiminen on kestänyt useiden kansallispuistojen kohdalla monia vuosia. Aikaa on kulunut paljon, koska aikaisemmin järjestyssäännöt on laadittu hoito- ja käyttösuunnitelman (HKS) laatimisen jälkeen. HKS:t laaditaan Metsähallituksessa ja laatimisen jälkeen HKS lähetetään vahvistettavaksi ympäristöministeriöön. Monet HKS:t ovat viipyneet ympäristöministeriössä vahvistettavana useita vuosia, minkä vuoksi järjestyssääntöjen laatiminenkin on siirtynyt. HKS työn yhteydessä laaditaan jatkossa myös ehdotus järjestyssäännöksi. Järjestyssääntöjen rajoitukset ja sisältö muodostuvat hyvin pitkälti HKS:n perusteella. HKS-työn yhteydessä kerättävällä tiedolla voidaan selvittää ne tarpeelliset rajoitukset, joita alueella on tarpeen antaa luonnon säilymisen ja sen monimuotoisuuden parantumisen vuoksi. Tässä työssä on laadittu järjestyssäännöt seuraaville eteläsuomalaisille kansallispuistoille: Liesjärven, Petkeljärven, Salamajärven, Helvetinjärven, Kurjenrahkan, Leivonmäen, Nuuksion, Puurijärven ja Isonsuon, Päijänteen, Repoveden, Torronsuon ja Valkmusan kansallispuistoille. Asiasanat (avainsanat) Kansallispuisto, järjestyssääntö, hoito- ja käyttösuunnitelma Sivumäärä Kieli URN 112 Suomi URN:NBN:fi:mamk-opinn200783617 Huomautus (huomautukset liitteistä)

Liitteinä ovat 12 eteläsuomalaisen kansallispuiston järjestyssäännöt. Nämä kansallispuistot ovat: Liesjärven, Petkeljärven, Salamajärven, Helvetinjärven, Kurjenrahkan, Leivonmäen, Nuuksion, Puurijärven ja Isonsuon, Päijänteen, Repoveden, Torronsuon ja Valkmusan kansallispuistot. Ohjaavan opettajan nimi Yliopettaja Pasi Pakkala, Mikkelin ammattikorkeakoulu Opinnäytetyön toimeksiantaja Aluepäällikkö Seppo Manninen, Metsähallitus

DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis 5.12.2007 Author(s) Jere Rauhala Degree programme and option Name of the bachelor's thesis Regulations for 12 national park in Southern Finland Abstract Due Finish legislation and especially due Nature Conversation Act (1096/1996) for a Finish National Park must be given some certain regulation orders. In Finland there is a special right for every body to walk and hike in the forests. This right is called Every Man s Right. With this right it is possible to pick up berries and mushrooms, walk and hike and also make a short not more than one night camp in almost all areas in Finland. This right is almost holy right in Finland and when some one is trying to touch this right, it usually starts a very long and hard discussion of purpose of this idea. With these special Regulations it is possible to restrict or forbid some or all these rights in smaller or bigger area inside the National Park. Restrictions can concern moving, camping, entering an island, parking a car, boat or ship on the shores. All other restrictions must be given if they are necessary through some else decision that is made by another author, for example restrictions concerning fishing. In this work I have studied some principals of writing these regulations on basses just studying the acts that concern the areas and Master Plans that are made from the National Parks. I have found out that it is possible to do this work without even ever visiting these areas. This work contains Regulations for 12 Finish National Parks. These National Parks are: Liesjärvi, Petkeljärvi, Salamajärvi, Helvetinjärvi, Kurjenrahka, Leivonmäki, Nuuksio, Puurijärvi and Isonsuo, Päijänne, Repovesi, Torronsuo and Valkmusa National Parks. There were some problems with the Master Plans. If it is possible in any way to read these Plans so that one can understand the meaning in more than way, it dues to almost impossible situation. Plans should be made very carefully. With carefully made Plans it is possible to write such Regulations that cause the wanted influence of the Regulations. The main purpose is protect the Nature and Nature Types form movement and the negative influence movement. Subject headings, (keywords) National park, master plan, Regulation Pages Language URN 112 pages. Finish URN:NBN:fi:mamk-opinn200783617 Remarks, notes on appendices Regulations for 12 Finish National Parks Tutor Yliopettaja Pasi Pakkala, Mikkeli University of Applied Sciences Bachelor s thesis assigned by Area Manager Seppo Manninen, Metsähallitus

SISÄLTÖ KUVAILULEHDET 1 JOHDANTO... 1 2 JÄRJESTYSSÄÄNNÖN PERUSTEET... 2 2.1 Luonnonsuojelulaki... 2 2.1.1 Luonnonsuojelulain 13-15 :t ja aluekohtaiset rauhoitusmääräykset2 2.1.2 Luonnonsuojelulain 20 :n mukainen järjestyssääntö... 2 2.1.3 Luonnonsuojellain 18 :n mukaiset rajoitukset... 3 2.1.4 Luonnonsuojelulain perustelut... 4 2.2 Metsähallituksen suunnittelujärjestelmä... 5 2.2.1 Hoidon- ja käytönsuunnittelu... 5 2.2.2 Järjestyssäännön laatiminen... 5 3 JÄRJESTYSSÄÄNNÖT ETELÄ-SUOMEN LUONTOPALVELUISSA... 5 3.1 Etelä-Suomen luontopalveluiden hallinnassa olevat kansallispuistot... 6 3.2 Laadittavat järjestyssäännöt... 8 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET... 10 4.1 Järjestysssääntöjen tilanne vuonna 2007... 10 4.1.1 Laatimiseen kulunut aika... 10 4.1.2 Hoito- ja käyttösuunnitelman ja järjestyssäännön välinen suhde... 11 4.1.3 Järjestyssääntöjen sisältö... 12 4.1.4 Järjestyssääntöjen voimaantulo... 12 4.2 Suositukset... 14 4.2.1 Laatimiseen kulunut aika... 14 4.2.2 Hoito- ja käyttösuunnitelman ja järjestyssäännön välinen suhde... 14 4.2.3 Järjestyssääntöjen sisältö... 15 4.2.4 Järjestyssääntöjen voimaantulo... 16

LÄHTEET... 17 LIITTEET... 22 1 Ote luonnonsuojelulaista, 13 16 :t... 22 2 Helvetinjärven kansallispuiston järjestyssääntö... 24 3 Kurjenrahkan kansallispuiston järjestyssääntö... 30 4 Leivonmäen kansallispuiston järjestyssääntö... 36 5 Liesjärven kansallispuiston järjestyssääntö... 42 6 Nuuksion kansallispuiston järjestyssääntö... 48 7 Petkeljärven kansallispuiston järjestyssääntö... 54 8 Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston järjestyssääntö... 60 9 Päijänteen kansallispuiston järjestyssääntö... 66 10 Repoveden kansallispuiston järjestyssääntö... 72 11 Salamajärven kansallispuiston järjestyssääntö... 78 12 Torronsuon kansallispuiston järjestyssääntö... 84 13 Valkmusan kansallispuiston järjestyssääntö... 90 14 Liesjärven kansallispuiston järjestyssääntö, 2. versio... 96 15 Kurjenrahkan kansallispuiston järjestyssääntö, 2. versio... 99 16 Nuuksion kansallispuiston järjestyssääntö, 2. versio... 101 17 Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston järjestyssääntö, 2. versio... 103 18 Päijänteen kansallispuiston järjestyssääntö, 2. versio... 105 19 Repoveden kansallispuiston järjestyssääntö, 2. versio... 107 20 Torronsuon kansallispuiston järjestyssääntö, 2. versio... 109 21 Valkmusan kansallispuiston järjestyssääntö, 2. versio... 111

1 JOHDANTO 1 Kansallispuistoille on laadittava luonnonsuojelulain (1096/1996) 20 :n mukaan järjestyssääntö. Näitä järjestyssääntöjä on tähän asti laadittu varsin niukasti ja näidenkin sääntöjen laatimiseen on kulunut keskimäärin 15 vuotta. Järjestyssääntö on kuitenkin oikeusvaikutteinen asiakirja, joka tulisi antaa kohtuullisessa ajassa luonnonsuojelualueen perustamisesta. Järjestyssäännössä voidaan rajoittaa esimerkiksi liikkumista kansallispuiston alueella. Liikkuminen on suomalaisen jokamiehenoikeuden ja maan tavaksi muuttuneella perusteella vapaata lähes kaikkialla. Metsähallituksen suunnittelujärjestelmän ja luonnonsuojelulain 19 :n mukaan kansallispuistolle on laadittava myös hoito- ja käyttösuunnitelma (HKS). Näissä suunnitelmissa annetaan usein ehdotuksia mm. liikkumisen rajoittamiseen lintujen pesintäaikana. Kansallispuistosta voidaan antaa myös luonnonsuojelulain 16 :n mukainen asetus muusta poikkeuksesta. Jos tällaista asetusta eikä järjestyssääntöä ole annettu, ei kansallispuiston HKS:ssa ehdotetut rajoitukset astu voimaan eikä niiden perusteella voida ryhtyä valvonnan kautta toimiin mm. näiden liikkumista rajoittavien ehdotusten osalta. Tämä johtuu siitä, HKS:lle ei ole annettu luonnonsuojelulaissa eikä luonnonsuojelu-asetuksessa (160/1997) oikeusvaikutteista asemaa. Järjestyssäännölle tämä asema on annettu luonnonsuojelulain 18 :n 2 momentissa. Viime aikoina on keskusteltu julkisesti erityisesti metsästyksen asemasta eteläsuomalaisilla luonnonsuojelualueilla. Pääasiassa rauhoitussäännöt kieltävät metsästyksen lähes kokonaan. Kuitenkin hirven ei hirvieläimen ajo metsästyksen yhteydessä on yleensä sallittu aluekohtaisissa rauhoitussäännöissä. Yleisesti on aiemmin pääsääntöisesti järjestyssäännöissä kielletty koiran irtipitäminen. Nämä säännöt eivät kuitenkaan huomioi esimerkiksi sitä, voidaanko hirven ajoon liittyvän metsästyksen yhteydessä käyttää irti pidettävää ja pysäyttävää hirvikoiraa. Sama problematiikka toistuu vierasperäisten petoeläinten pyynnin yhteydessä. On erikseen ratkaistava, voidaanko tämän metsästyksen yhteydessä sallia irrallaan olevan koiran käyttö. Metsästyksen ja pienpetojen tehokkaan pyynnin kannalta koiran käyttöön kansallispuiston alueilla on otettava kantaa.

Tässä työssä esitellään kansallispuistojen järjestyssääntöjen laadintaperusteet sekä laaditaan järjestyssäännöt eräille eteläsuomalaisille kansallispuistoille. 2 2 JÄRJESTYSSÄÄNNÖN PERUSTEET 2.1 Luonnonsuojelulaki 2.1.1 Luonnonsuojelulain 13 15 :t ja aluekohtaiset rauhoitusmääräykset Luonnonsuojelulain (1096/1996) 11 :n mukaan kansallispuisto perustetaan lailla. Tällaisessa erikoislaissa voidaan antaa aluekohtaisia rauhoitusmääräyksiä. Vanhemmilla kansallispuistoilla näin yleensä onkin. Jos kansallispuistolle ei määritellä omia rauhoitusmääräyksiä, niin yleensä rauhoitusmääräykset annetaan viittauksen avulla luonnonsuojelulain 13 16 :iin (Liite 1, ote luonnonsuojelulaista). Näissä rauhoitusmääräyksissä on jo huomattavan paljon alueen käyttöön liittyviä rajoituksia. Järjestyssäännöllä voidaan kiristää tai jättää kiristämättä edellä mainittuja rauhoitusmääräyksiä. Järjestyssäännössä ei kuitenkaan voida lieventää laissa tai asetuksessa olevia rauhoitusmääräyksiä. 2.1.2 Luonnonsuojelulain 20 :n mukainen järjestyssääntö Kansallispuistolle on laadittava luonnonsuojelulain (1096/1996) 20 :n mukaan järjestyssääntö. Lain 20 :ssä todetaan, että: Kansallispuistolle on sen käyttäjiä varten laadittava järjestyssääntö, jossa annetaan tarpeelliset 18 :n 2 momenttiin perustuvat rajoitukset alueen käytölle. Järjestyssääntö voidaan tarvittaessa laatia myös luonnonpuistolle ja muulle luonnonsuojelualueelle. Järjestyssäännön antaa se viranomainen tai laitos, jonka hallinnassa alue on. Järjestyssäännön laatiminen on pakollista eikä hallinnoivan viranomaisen tai laitoksen päätettävissä oleva asia. Koska sanamuoto kuuluu.. käyttäjiä varten laadittava.. eikä.. voidaan laatia.., on järjestyssääntö näin ollen laadittava.

3 Koska järjestyssäännön antaa se viranomainen tai laitos, jonka hallinnassa alue on, antaa Metsähallitus lähes kaikkien kansallispuistojen järjestyssäännöt. Järjestyssäännön vahvistamista koskeva menettely on kuvattu Metsähallituksen järjestyssääntöjen laatimisesta laaditussa prosessikuvauksessa. Tämän mukaan Metsähallituksen luontopalvelujohtaja vahvistaa esittelystä järjestyssäännöt. Lain 20 ei ota kantaa siihen, kuinka nopeasti järjestyssääntö on annettava tai vahvistettava. Voidaan kuitenkin ajatella, että järjestyssääntö on annettava kohtuullisessa ajassa kansallispuiston perustamisesta. Kohtuullista aikaa puolestaan ei ole päätetty. Käyttäjiä varten voidaan myös tulkita siten, että järjestyssäännössä tulisi ilmaista kaikki alueeseen liittyvät rajoitukset myös asianomaisessa laissa ja mahdollisessa asetuksessa olevat rajoitukset. Jos järjestyssäännössä ilmaistaan vain 18 2 momentin mukaiset rajoitukset, itse käyttäjät joutuvat etsimään muut käyttörajoitukset eri lähteistä. 2.1.3 Luonnonsuojelulain 18 :n mukaiset rajoitukset Luonnonsuojelulain (1096/1996) 18 2 momentissa todetaan seuraavasti: Kansallispuistossa ja muulla luonnonsuojelualueella voidaan joko alueen perustamispäätökseen tai aluetta koskevaan järjestyssääntöön otettavalla määräyksellä kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitämistä. Liikkumis- ja maihinnousukielto tai - rajoitus edellyttää, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii. Pykälässä mainittuja liikkumista tai maihinnousua voidaan rajoittaa mikäli.. alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyminen sellaista vaatii. Muilta osin, leiriytymisen tai kulkuneuvon pitämisen osalta, annettava rajoitus voi perustua muuhunkin asiaan. Muiden rajoitusten osalta noudatetaan 14 :n (poikkeukset rauhoitussäännöstä) sanamuotoa:

4 Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa ovat 13 :n estämättä sallittuja sellaiset toimenpiteet, joita luonnonsuojelualueen asianmukainen hoito tai käyttö edellyttää ja jotka eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. On huomattava, että järjestyssäännössä voidaan siis rajoittaa laissa tai asetuksessa annettujen rajoitusten lisäksi vain liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua tai ajoneuvon pitämistä. Järjestyssääntö ei voi rajoittaa muuta toimintaa. 2.1.4. Luonnonsuojelulain perustelut Luonnonsuojelulain muutoksen vuoden 1923 laista vuoden 1996 laiksi hallituksen esityksessä, (HE 109/1996), on perusteltu myös 18 :n ja 20 :n sisältöä. Perusteluissa todetaan 18 :n osalta, että:.. kansallispuistot, samoin kuin useat muut luonnonsuojelualueet, on tarkoitettu yleisiksi luonnonnähtävyyksiksi ja siten palvelemaan myös yleistä luonnonharrastusta. Tämän vuoksi jokamiehen oikeuksien rajoittaminen näillä alueilla voisi tulla kysymykseen vain poikkeuksellisesti. Tällainen tilanne on kuitenkin olemassa esimerkiksi silloin, kun liikkumisen rajoittaminen on välttämätöntä tietyn eläinlajin pesimärauhan tai oleskelun turvaamiseksi tai kasvilajin säilymiseksi. Tämän vuoksi ehdotetaan, että kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla voitaisiin perustamispäätöksessä tai järjestyssäännössä tietyllä alueella kieltää tai rajoittaa eräitä muutoin sallittuja toimenpiteitä. Jokamiehen oikeuksiin kuuluvaa liikkumista ja saariin maihinnousua koskevan kiellon tai rajoituksen edellytyksenä olisi aina, että alueen eläimistön tai kasvillisuuden säilyttäminen sitä vaatii. Kielto- ja rajoitusalueet olisivat joka tapauksessa näillä alueilla suhteellisen pienialaisia. Myös näiltä osin säännös vastaa nykyisin noudatettua käytäntöä. 20 :n osalta hallituksen esityksessä (HE 109/1996) todetaan, että.. Järjestyssääntö on luonnonsuojelualueen käyttäjille ja kävijöille tarkoitettu ohjeisto. Sääntöön kootaan alueen lakimääräiset rauhoitussäännökset sekä muutkin määräykset ja ohjeet, jotka suojelualueen haltija maanomistajana on muutoinkin oikeutettu ja velvollinen alueensa käytöstä antamaan. Lisäksi järjestyssäännössä voitaisiin lain valtuutuksen sallimissa puitteissa rajoittaa suojelualueella liikkumista. Käytännössä nämä rajoitukset perustuisivat alueelle vahvistettuun hoito- ja käyttösuunnitelmaan. Kuten hoito- ja käyttösuunnitelman kohdalla on edellä esitetty, myös järjestyssääntö

5 olisi aina laadittava kansallispuistoa varten, luonnonsäästiötä ja muuta luonnonsuojelualuetta varten vain tarvittaessa. Myös järjestyssäännön kohdalla ehdotettu menettely vastaa nykyistä käytäntöä. Hallitus on siis ehdottanut ja todennut, että jokamiehen oikeuksien rajoittaminen tulisi kyseeseen vain poikkeuksellisesti. Edelleen hallitus toteaa, että järjestyssäännön rajoitukset perustuisivat vahvistettuun hoito- ja käyttösuunnitelmaan. Lisäksi on ollut tarkoitus, että järjestyssääntöön kootaan kaikki aluetta koskevat lakimääräiset rauhoitussäännökset sekä muut ohjeet ja määräykset alueen haltija maaomistajana on velvollinen antamaan. 2.2 Metsähallituksen suunnittelujärjestelmä 2.2.1 Hoidon- ja käytönsuunnittelu Metsähallituksen luonnonsuojelualueiden hoidon- ja käytönsuunnittelusta (HKS) on laadittu suunnitteluohje vuonna 2007 (Metsähallitus 2007a). Tässä ohjeessa pyritään siihen, että jatkossa kaikissa valmistuvissa HKS:ssa olisi mukana ehdotus uudeksi järjestyssäännöksi. Aikaisemmin HKS:t olivat nimeltään runkosuunnitelmia. Kun alueen hoidon- ja käytönsuunnittelu alkaa uudestaan, niin sekä HKS että järjestyssääntö uusitaan vuoden 2007 suunnitteluohjeen mukaisesti. 2.2.2 Järjestyssäännön laatiminen Järjestyssääntöjen laatimisesta on laadittu prosessikuvaus vuoden 2007 alussa. Järjestyssääntöjen laadintaan on kiinnitetty yhä enemmän huomiota viime vuosien aikana. Prosessikuvauksessa asetetaan tavoitteeksi, että..kaikilla kansallispuistoilla sekä tarpeen mukaan luonnonpuistoilla ja muilla on ajan tasalla oleva järjestyssääntö. Prosessikuvaus alkaa laatimistarpeen määrittelystä ja päättyy lainvoimaisen järjestyssäännön viemiseen finlex-normitietokantaan (Metsähallitus 2007b). Tässä työssä laaditaan eräiden Etelä-Suomen luontopalveluiden (ESLP) alueella sijaitsevien kansallispuistojen järjestyssäännöt. Osa voimassaolevista

järjestyssäännöistä on vanhentunut ja osassa kansallispuistoja niitä ei ole ensikään olemassa vaikka pitäisi olla. 6 3 JÄRJESTYSSÄÄNNÖT ETELÄ-SUOMEN LUONTOPALVELUISSA 3.1 Etelä-Suomen luontopalveluiden hallinnassa olevat kansallispuistot Etelä-Suomen luontopalveluiden hallinnassa ovat seuraavat kansallispuistot: Helvetinjärven, Isojärven, Itäisen Suomenlahden, Kauhanneva-Pohjankankaan, Koloveden, Kurjenrahkan, Lauhavuoren, Leivonmäen, Liesjärven, Linnansaaren, Nuuksion, Patvinsuon, Petkeljärven, Puurijärven ja Isosuon, Pyhä-Häkin, Päijänteen, Repoveden, Saaristomeren, Salamajärven, Seitsemisen, Tammisaaren saariston, Tiilikkajärven, Torronsuon ja Valkmusan kansallispuistot. Järjestyssääntöjen laatimistilanne Etelä-Suomen alueella on kovin hajanainen (Taulukko 1). Osassa kansallispuistoja ei ole järjestyssääntöä lainkaan, vaikka alueet ovat hyvinkin vanhoja. Nyt tehtävillä järjestyssäännöillä korjataan näitä ongelmia järjestelmällisesti. Järjestyssääntöjen laatimiseen kulunut aika vaihtelee kolmesta vuodesta aina lähes 25 vuoteen asti (Taulukko 2). Järjestyssääntö tulisi laatia kohtuullisessa ajassa kansallispuiston perustamisesta. KUVA 1. Kansallispuistojen hoito- ja käyttösuunnitelmia, C-sarjaa.

TAULUKKO 1. Järjestyssääntö- sekä hoito- ja käyttösuunnitelmatilanne Etelä- Suomen luontopalveluissa. JR= Järjestyssääntö laaditaan tämän työn yhteydessä. 7 Kansallispuisto Järjestyssääntö Toimenpide HKS Helvetinjärvi Ei Laaditaan 2006-2007/JR 2006 Isojärvi 1987 Uusitaan HKS / 2007 Uusi tekeillä Itäinen Suomenlahti 1988 Uusitaan HKS / 2008 Aloitetaan 11/2006 Kauhaneva-Pohjankangas? Uusitaan HKS / 2009 Aloitetaan 2008 Kolovesi 2005 Uusitaan HKS / 2007 Meneillä Kurjenrahka Ei Laaditaan 2006-2007/JR 2005 Lauhavuori 1987 Uusitaan HKS / 2009 Aloitetaan 2008 Leivonmäki Ei Laaditaan 2006-2007/JR Valmistuu 2006 Liesjärvi 1985 Laaditaan 2006-2007/JR Valmistuu 2006 Linnansaari 1978 Uusitaan HKS / 2007 Meneillä Nuuksio Ei Laaditaan 2006-2007/JR 2006 Patvinsuo 1986 Tarkistetaan 1998 Petkeljärvi 1978 Laaditaan 2006-2007/JR Valmistuu 2006 Puurijärvi-Isosuo Ei Laaditaan 2006-2007/JR 1994, uusi aloitetaan Pyhä-Häkki 1986 Uusitaan HKS / 2008 1984 Päijänne Ei Laaditaan 2006-2007/JR 1996 Repovesi Ei Laaditaan 2006-2007/JR 2004 Saaristomeri 2001 1999 Salamajärvi 1985 Laaditaan 2006-2007/JR 2006 Seitseminen 1987 Uusitaan HKS / 2007 Uusi tekeillä Kansallispuisto Järjestyssääntö Toimenpide HKS Tammisaari 1992? Uusitaan HKS / 2008 1991 Tiilikkajärvi 1988 1998 Torronsuo Ei Laaditaan 2006-2007/JR Valmistuu 2006 Valkmusa Ei Laaditaan 2006-2007/JR 2002 KUVA 2. Kansallispuistojen hoito- ja käyttösuunnitelmia, B-sarjaa.

8 TAULUKKO 2. Kansallispuistojen lait ja järjestyssäännön ikä. Kansallispuisto Laki annettu Laki voimaan Lain numero Vanha järjestyssääntö vuodelta Säännön laadinnan kesto (1.4.2007 mennessä), vuotta Helvetinjärvi 14.10.1981 1.1.1982 674/1981 25 v. 3 kk. Kurjenrahka 19.12.1997 1.1.1998 1295/1997 19 v. 3 kk. Leivonmäki 24.1.2003 1.3.2003 45/2003 4 v. 1 kk. Liesjärvi 21.12.1956 21.12.1956 634/1956 1985 (29 v.) Uudist. 22 v. Nuuksio 4.2.1994 1.3.1994 118/1994 13 v. 1 kk. Petkeljärvi 21.12.1956 21.12.1956 634/1956 1978 (22 v.) Uudist. 29 v. Puurijärvi ja Isosuo 7.5.1993 1.6.1993 430/1993 13 v. 10 kk. Päijänne 7.5.1993 1.6.1993 432/1993 13 v. 10 kk. Repovesi 25.11.2002 1.1.2003 993/2002 13 v. 3 kk. Salamajärvi 14.10.1981 1.1.1982 674/1990 1985 (3 v.) Uudist. 22 v. Torronsuo 16.2.1990 1.4.1990 169/1990 17 v. Valkmusa 16.8.1996 1.9.1996 635/1996 20 v. 7 kk. Keskimäärin ------------- ----------- ------------ --------------- -- Noin 17 v. 4 kk. 3.2 Laadittavat järjestyssäännöt. Käytännössä järjestyssäännön tulisi perustua osallistamisen perusteella syntyneeseen HKS:aan. Kuitenkaan mikään ei estä laatimasta järjestyssääntöä odottamaan HKS:n vahvistamista, koska luonnonsuojelulain 18-20 :ssä ei oteta kantaa siihen, onko kansallispuistoon laadittava hoito- ja käyttösuunnitelma vahvistettava ennen järjestyssäännön laatimista ja vahvistamista. Järjestyssääntö voidaan siis hyväksyä ennen HKS:n hyväksymistä, mikä on periaatteessa hyvä asia, koska hoito- ja käyttösuunnitelmat saattavat viipyä ympäristöministeriössä jopa useita vuosia vahvistettavana. Mikäli ympäristöministeriö ei vahvista HKS:aa ja vaatii siihen muutoksia, voidaan jo vahvistettua järjestyssääntöä muuttaa ja hyväksyä se uudestaan lain mukaisesti Metsähallituksessa Ensisijaisesti tähän työhön valittiin ne yhdeksän kansallispuistoa, joilla ei ollut järjestyssääntöä ensinkään olemassa. Toissijainen peruste oli vanhan järjestyssäännön vanhentuminen. Näitä kansallispuistoja on ESLP:n alueella yhteensä 12 kappaletta,

9 joista valittiin kolme kiireellisintä. Ajan tasalla alueella on vain kolmen kansallispuiston järjestyssääntö 24 kansallispuistosta. Nyt laadittavien 12 järjestyssäännön (Taulukko 3) yli jäävät 12 järjestyssääntöä tarkastetaan ja laaditaan myöhemmin eri työnä. Nyt laaditaan järjestyssääntöjen tekstiluonnokset sellaisiksi, että ne voidaan esitellä Etelä-Suomen luontopalveluiden aluejohtajalle. Tämän jälkeen järjestyssääntöjen luonnokset siirtyvät prosessikuvauksen mukaisesti luontopalveluiden ohjausyksikköön jatkokäsittelyä varten. Järjestyssääntöihin liittyvät kartat, lopullinen taitto sekä mahdolliset käännökset valmistetaan myöhemmin ohjausyksikön työnä. Tämä työ sisältää myös ehdotuksen järjestyssääntöjen julkaisumuodosta normirekisterissä tekstien osalta. Opastustarkoituksiin laadittavaa aineistoa on käytännössä muutettava siten, että se voidaan kohtuudella tuoda esille kansallispuistojen opastusaineistoissa. Järjestyssäännöstä tulee automaattisesti niin pitkä, että sen käyttäminen sellaisenaan ei ole käytännössä mahdollista maastossa olevissa opastuspisteissä. Järjestyssäänöistä laaditaan kahdenlaisia versioita. Toinen versio on yksityiskohtainen ja sellainen on liitteenä seuraavista kansallispuistoista: Liesjärven, Kurjenrahkan, Nuuksion, Puurijärvi-Isosuon, Päijänteen, repoveden, Torronsuon ja Valkmusan kansallispuistoista. Kaikista 12 kansallispuistosta laaditaan ns. kansantajuisempi versio. Järjestyssäännöt luovutetaan Metsähallitukselle sekä tulosteina että alkuperäisinä word-asiakirjoina. KUVA 3. Vierasperäisten petojen supikoira ja minkki - poistoa Itäisen Suomenlahden kansallispuistossa. Kuva Harri Korkeamäki.

TAULUKKO 3. Kansallispuistot, joille nyt laaditaan järjestyssäännöt. 10 Kansallispuisto Sijaintikunta Liitteen numero Liesjärven kansallispuisto Tammela, Somero, LIITE 5 Karkkila LIITE 14, 2. versio Petkeljärven kansallispuisto Ilomantsi LIITE 7 Salamajärven kansallispuisto Perho, Kivijärvi, Kinnula LIITE 11 Helvetinjärven kansallispuisto Ruovesi LIITE 2 Turku, Lemu, Mynämäki, Kurjenrahkan kansallispuisto Yläne, Vahto, Aura, LIITE 3 Masku, Nousiainen, LIITE 15, 2. versio Pöytyä, Leivonmäen kansallispuisto Leivonmäki LIITE 4 Nuuksion kansallispuisto Espoo, Kirkkonummi, Vihti LIITE 6 LIITE 16, 2. versio Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto Huittinen, Kokemäki LIITE 8 LIITE 17, 2. versio Päijänteen kansallispuisto Padasjoki, Asikkala, Sysmä LIITE 9 LIITE 18, 2. versio Repoveden kansallispuisto Valkeala, Mäntyharju LIITE 10 LIITE 19, 2. versio Torronsuon kansallispuisto Tammela LIITE 12 LIITE 20, 2. versio Valkmusan kansallispuisto Kotka, Pyhtää LIITE 13 LIITE 21, 2. versio 4 JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET 4.1 Järjestyssääntöjen tilanne vuonna 2007 4.1.1 Laatimiseen kulunut aika Järjestyssäännön laatimisaikaa ei ole erikseen lainsäädännössä säädetty. Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluissa järjestyssääntöjen laatimiseen on kulunut, erikoislain voimaantulosta järjestyssäännön laatimiseen, keskimäärin noin 17

vuotta 4 kuukautta. Vaihteluväli on noin kolmesta (3) vuodesta melkein 30 vuoteen (29 vuotta). Ajan ei voida väittää olevan kohtuullinen. 11 Kun laaditaan järjestyssääntöä jopa kymmeniä vuosia vanhalle kansallispuistolle tai uudistetaan sääntöä saman ajan jälkeen, aiheutuu siitä jo pelkästään laatimiseen kuluvana aikana ylimääräisiä kustannuksia. Joitain kansallispuistoja on jopa laajennettu ostamalla uusia alueita useaan otteeseen ennen kuin järjestyssääntöä on laadittu tai tarkastettu. Pitkä laatimisaika aiheuttaa melko suuren perustiedon keräämisen ongelman. Järjestyssäännöllä on suora vaikutus kansalaisten perusoikeuteen eli jokamiehen oikeuteen. Vanha järjestyssääntö aiheuttaa ongelmia ja epätietoisuutta jokamiehen oikeuksien käyttämiseen, kun uusia alueita on liitetty kansallispuistoon ilman uusittua järjestyssääntöä. 4.1.2 Hoito- ja käyttösuunnitelman ja järjestyssäännön välinen suhde Hoito- ja käyttösuunnitelman, niin kuin ei siis järjestyssäännönkään, laatimisaikaa ei ole erikseen lainsäädännössä säädetty. Hoito- ja käyttösuunnitelmia aiemmin runkosuunnitelmia on voimassa vuodelta 1984 alkaen. Myös HKS:ien uudistamisaika on vaihdellut huomattavan paljon alueiden välillä. Etelä-Suomen luontopalveluissa on arvioitu, että vain kahdella sen hallinnassa olevassa kansallispuistossa, Saaristomeren ja Tiilikkajärven kansallispuistoissa, ei ole välitöntä tarvetta HKS:n laatimiseen, uudistamiseen tai tarkastamiseen eli 22 kansallispuistossa on välitön tarve toimiin. Vaikka järjestyssäännön ja HKS:n laatimisjärjestystä ei ole säädetty, on käytännössä HKS (runkosuunnitelma) laadittu ennen järjestyssääntöä. HKS on laadittu joskus nopeastikin kansallispuiston perustamisen tai laajentamisen jälkeen. Järjestyksestä ei ole kuitenkaan ollut merkittävää hyötyä järjestyssääntöjen laatimiselle, koska HKS:n hyväksyy ympäristöministeriö, jonka hyväksymisaika on joskus venynyt jopa yli kymmeneen vuoteen. HKS:ssa selvitetään usein juuri järjestyssäännön perustarpeeseen liittyviä asioita. Liikkumisen rajoittamisen on oltava eläimistön tai kasvillisuuden säilymisen vuoksi

12 tarpeellista. Mikäli näitä perustietoja ei ole selvitetty muuten kuin HKS-menettelyssä, ei liikkumiseen liittyviä rajoituksia voida antaa lainkaan. Liikkumisrajoitukset ovat kuitenkin usein juuri luonnonsuojelullisista syistä erittäin tarpeellisia. 4.1.3 Järjestyssääntöjen sisältö Järjestyssäännön sisällöstä on keskusteltu vuonna 2001 ympäristöministeriön ja eduskunnan oikeusasiamiehen välillä erään järjestyssäännön sisältöä koskevan valituksen yhteydessä. Tuossa valituksessa ympäristöministeriö on ilmoittanut, että järjestyssääntöjä selkiytetään siten, että kunkin yksittäisen määräyksen osalta tulee käydä ilmi se, mihin kielto tai rajoitus perustuu. Hallituksen esityksessä luonnonsuojelulain uudistamiseksi (HE 109/1996) on otettu kantaa siihen mikä on järjestyssäännön minimisisältö ja minkä vuoksi järjestyssääntö annetaan. Tämän esityksen mukaan järjestyssääntö on kävijöille tarkoitettu ohjeisto aluetta koskevista kielloista ja määräyksistä. Järjestyssäännöllä voidaan luonnonsuojelulain (1096/1996) 18 :n mukaan:..kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä veneen, laivan tai muun kulkuneuvon pitämistä... Nämä asiat ovat järjestyssäännössä minimissään pohdittavat asiat. Edellä olevia asioita siis voidaan rajoittaa. Rajoituksia ei ole pakko tehdä eikä niitä voida tehdä, mikäli niihin ei ole erityisiä perusteita. 4.1.4 Järjestyssääntöjen voimaantulo Järjestyssääntö sinällään tulee voimaan hallinnoivan viranomaisen hyväksyttyä sen näissä tapauksissa Metsähallituksen. Etelä-Suomen luontopalveluiden alueella on järjestyssääntö jollain tavalla voimassa kolmessa kansallispuistossa. Varsinaisia hyväksymisiä ei ole tätä työtä varten etsitty, koska nämäkin kolme järjestyssääntöä laaditaan nyt uudestaan. Toisaalta edellä mainitut järjestyssäännöt ovat valmistuneet ns. vanhan lain aikana eli luonnonsuojelulain 71/1923 ollessa voimassa. Järjestyssääntö tulee voimaan Metsähallituksen luontopalvelujohtajan hyväksyttyä sen virkamiehen esittelystä. Hyväksymisen jälkeen järjestyssääntö eli päätös annetaan tiedoksi yleistiedoksiantona. Päätös on lain Metsähallituksesta (1378/2004, 13 ) ja

13 luonnonsuojelulain (1096/1996, 9 luku, muutoksenhaku, 61, valitus) mukaan valitusoikeudellinen. Luonnonsuojelulain (1096/1996) 61 :ssä sanotaan: Valitusoikeus on niillä, joiden oikeutta tai etua asia saattaa koskea. Muissa kuin korvausta koskevissa asioissa valitusoikeus on myös asianomaisella kunnalla. Muissa kuin korvausta sekä 31 :n ja 48 :n 2 momentissa tarkoitettua poikkeuslupaa koskevissa asioissa on valitusoikeus myös sellaisella rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä, jonka tarkoituksena on luonnon- tai ympäristönsuojelun edistäminen. Moni taho voi siis valittaa päätöksestä. Päätös pidetään nähtävillä pääsääntöisesti aina Metsähallituksessa Vantaalla sekä sen lisäksi jossain lähellä sijaitsevassa toimistossa, luontokeskuksessa tai asiakaspalvelupisteessä. Tämän lisäksi päätös on nähtävillä internetissä osoitteessa www.metsa.fi/retkeily&erämatkailu/luvat ja päätökset/uusimmat järjestyssäännöt. Asiakirjan nähtäväksi asettamisesta ilmoitetaan virallisessa lehdessä sekä alueella yleisesti ilmestyvässä sanomalehdessä. Valitusaika on 30 päivää tiedoksisaannista. Valitukset osoitetaan hallinto-oikeuksille (www.oikeus.fi). Valitusoikeus on siihen tuomiopiiriin (hallinto-oikeuteen), jonka alueella pääosa päätöksessä mainitusta kansallispuistosta sijaitsee. Järjestyssäännön voimaantuloon vaikuttanee enemmän se, onko itse luonnonsuojelualuetta olemassa vai ei. Luonnonsuojelualuekiinteistö muodostetaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) mukaisesti. Lain eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta kansallispuistoiksi ja luonnonpuistoiksi (674/1981) osalta voimaantulosta säädetään 6 7 :ssä. Muodollisen ongelman aiheuttaa se, että kiinteistönmuodostamislain ja lain eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta kansallispuistoiksi ja luonnonpuistoiksi (674/1981) osalta voimaantulon ehdot ovat täyttämättä. Tällaisia toteuttamatta olevia ehtoja ovat mm. rajojen määrittäminen valtion omistamaa maata vasten ja kansallispuistojen rajat ovat merkitsemättä. Kansallispuistojen rajoja ei ole voitu edes merkitä, koska kiinteistöjen rajoja ei ole toimituksessa määrätty eivätkä ministeriöt ole ilmoittaneet, miten kansallispuistojen rajat tulisi edes merkitä. Jos luonnonsuojelualuetta ei ole perustettu niin kuin siitä laissa erikseen säädetään ja määrätään, niin voiko tällaiselle suojelualueelle annettava järjestyssääntö ja siinä annettavat rauhoitusmääräysten tarkennukset tulla voimaan ensinkään?

4.2 Suositukset 14 4.2.1. Laatimiseen kulunut aika Niin kuin Metsähallituksen hoidon ja käytön suunnitteluohjeessa (Metsähallitus 2007a) todetaan, on tarpeen laatia kansallispuistolle järjestyssääntö lähes samanaikaisesti hoito- ja käyttösuunnitelman kanssa. Mikäli hoito- ja käyttösuunnitelman laadinta syystä tai toisesta siirtyy, on järjestyssääntö sekä kansalaisen että Metsähallituksen näkökulmasta syytä laatia mahdollisimman nopeasti kansallispuiston perustamisen tai sen olosuhteiden tai pintaalan muutosten jälkeen. Mahdollisimman nopeasti tai kohtuullisessa ajassa voisi olla esimerkiksi korkeintaan kaksi (2) vuotta kansallispuiston perustamisesta tai muista edellä mainituista syistä. 4.2.2 Hoito- ja käyttösuunnitelman ja järjestyssäännön välinen suhde Hoito- ja käyttösuunnitelma olisi syytä laatia ennen kuin järjestyssääntö laaditaan, koska HKS tuottaa nykyisillä ohjeilla pääasiallisen tiedon eri rajoitusten antamiseen. Järjestysäännöstä tulee sen antamishetkellä sisällöllisesti paras mahdollinen, jos sen laatimisen yhteydessä perustiedot ovat ajantasaiset. Niin kuin Metsähallituksen hoidon ja käytön suunnitteluohjeessa (Metsähallitus 2007a) todetaan, on tarpeen laatia kansallispuistolle järjestyssääntö lähes samanaikaisesti hoito- ja käyttösuunnitelman kanssa. HKS:n hyväksymisprosessiin ja siihen kuluvaan aikaan tulisi pystyä kiinnittämään enemmän huomiota, jos lähtökohtana pidetään järjestystä HKS järjestyssääntö. Hyväksymisprosessi on Metsähallituksesta suoraan riippumaton asia ja siihen voi lopulta vaikuttaa vain ympäristöministeriö. Pitkä hyväksymisprosessi aiheuttaa mahdollisesti ongelmia kansalaisten oikeuksia koskevissa päätöksissä ja epätarkkuutta järjestyssäännöissä. Jos järjestyssäännöt annetaan ennen kuin HKS on valmistunut ja hyväksytty, se mahdollisesti vaikeuttaa itse suojelun toteuttamista, koska tarvittavia rajoituksia ei saada voimaan.

4.2.3 Järjestyssäännön sisältö 15 Selvyyden vuoksi on syytä noudattaa ympäristöministeriön ilmoituksen mukaista menettelyä eli liittää kaikkiin kieltoihin ja rajoituksiin lainkohta perusteluksi kiellolle tai rajoitukselle. Kaikkien osapuolien kannalta on selkeää, että perustelut on kirjattu yhteen dokumenttiin yksiselitteisesti. Samoin on syytä laatia järjestyssääntö hallituksen esityksen (109/1996) mukaisesti siten, että järjestyssääntöön on kerätty kaikki rauhoitusmääräykset niiden rajoitusten lisäksi, joita järjestyssäännössä asetetaan. Myös rajoituksen perustelua on tarpeen tarkastella hyvinkin tarkkaan, jotta ei vahingossa rajoiteta jokamiehenoikeuksia tarpeettomasti. Kun järjestyssääntö annetaan (silloin kun järjestyssääntö laaditaan ennen hoito- ja käyttösuunnitelmaa), on laadittava samassa yhteydessä yksiselitteiset kartat, joissa mahdolliset rajoitukset selkeästi osoitetaan. Kartat olisi syytä laatia mieluimmin jo hoito- ja käyttösuunnitelmaa laadittaessa. Järjestyssäännöstä tulee pitkähkö dokumentti, joka voidaan julkaista sellaisenaan sekä normirekisterissä että Metsähallituksen tai muun organisaation verkkopalveluissa. Kuitenkin dokumentista tulee todennäköisesti niin pitkä ja alkuperäisessä muodossaan mm. kirjasinlaji on niin pieni, että sitä ei voida kohtuudella julkaista esimerkiksi kansallispuistoissa sijaitsevissa opastauluissa. Opastauluja varten järjestyssäännöstä voidaan ja tulisi tuottaa lyhennetty ja graafisesti selkeämpi versio ja ilmoittaa samalla, mistä ja miten järjestyssääntö kokonaisuudessaan löytyy ja voidaan saada. Jotta järjestyssäännöt olisivat keskenään mahdollisimman samankaltaisia ja helposti verrattavia, olisi hyvä laatia vakioitu rakenne järjestyssäännöille. Järjestyssäännön alkuun kirjoitetaan ao. kansallispuiston peruste, joka saadaan esimerkiksi hallituksen esityksestä. Seuraavaksi kerätään erikois- tai luonnonsuojelulain määräämät kiellot (luonnonsuojelulain 13 ), poikkeukset rauhoitussäännöstä (luonnonsuojelulain 14 ), luvanvaraiset poikkeukset rauhoitussäännöstä (luonnonsuojelulain 15 ) ja mahdolliset aluekohtaiset poikkeukset rauhoitussäännöstä (luonnonsuojelulain 16 ). Edellistä järjestystä sovelletaan myös silloin kun kiellot, poikkeukset, luvanvaraiset poikkeukset tai aluekohtaiset poikkeukset tai osa niistä on kirjattu erikoislakiin.

16 Edellisten jälkeen kirjataan 18 :n 2 momentin mukaiset rajoitukset lakiviitteineen. Liitteenä olevat 12 kansallispuiston järjestyssääntöjen luonnokset on laadittu edellisen järjestyksen mukaan. 4.2.4 Järjestyssäännön voimaantulo Etelä-Suomen luontopalveluiden niin kuin luontopalveluiden muidenkin alueyksiköiden tulisi mahdollisimman nopeasti laatia sellaiset järjestyssääntöehdotukset, että ne voidaan lähettää luontopalveluiden ohjausyksikön käsittelyyn ja luontopalvelujohtajan hyväksyttäväksi. Näin menetellen Metsähallitus ja sen luontopalvelut täyttävät oman vastuunsa järjestyssääntöjen voimaantulon osalta. Lisäksi Metsähallituksen tulisi huolehtia järjestyssäännön hyväksymisen jälkeen nopeasta kuuluttamisesta luonnonsuojelualain 22 :n 4 momentin mukaisesti. Metsähallituksen ja ympäristöministeriön tulisi mahdollisimman pian saada kiinteistönmuodostustoimitukset ja niistä seuraavat käytännön toimenpiteet alkamaan. Muilta osin tilanteen ratkaisut ovat Metsähallituksen ulkopuolella eli käytännössä ympäristöministeriössä. Kiinteistöjen merkintätapaa ja siitä päättämistä olisi kiirehdittävä ministeriössä.

LÄHTEET 17 Asetus eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta kansallispuistoiksi ja luonnonpuistoiksi 932/1981, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Asetus Kurjenrahkan kansallispuistosta 1296/1997, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Asetus Leivonmäen kansallispuistosta 123/2003, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 7.11.2007. Asetus Nuuksion kansallispuistosta 119/1994, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Asetus Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistosta 431/1993, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Asetus Päijänteen kansallispuistosta 433/1993, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Asetus Repoveden kansallispuistosta 994/2002, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Asetus Torronsuon kansallispuistosta 170/1990, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Asetus Valkmusan kansallispuistosta 636/1996, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Eläinsuojeluasetus 396/1996, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 25.11.2007. Eläinsuojelulaki 247/1996, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 25.11.2007.

18 Hallinto-oikeudet, www-dokumentti, www.oikeus.fi/6533.htm, viimeksi luettu 7.11.2007. Hallituksen esitys HE 109/1996, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Jätelaki 1072/1993, www-dokumentti, edilex.fi, viimeksi luettu 6.11.2007 Kalastuslaki 286/1982, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Kiinteistönmuodostamisasetus 1189/1996, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Kiinteistönmuodostamislaki 554/1995, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Kiinteistörekisterilaki 392/1985, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki eräiden uusien luonnonsuojelualueiden perustamisesta valtionmaille 634/1956, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki eräiden valtion omistamien alueiden muodostamisesta kansallispuistoiksi ja luonnonpuistoiksi 674/1981, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki Helvetinjärven kansallispuiston laajentamisesta 52/2005, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 7.11.2007. Laki Kurjenrahkan kansallispuistosta 1295/1997, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007.

Laki Leivonmäen kansallispuistosta 45/2003, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. 19 Laki Liesjärven kansallispuiston laajentamisesta 52/2005, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki Metsähallituksesta 1378/2004, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 7.11.2007. Laki Nuuksion kansallispuistosta 118/1994, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki Puolustusvoimista 402/1974, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 6.11.2007. Laki Puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta 1045/1997, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 6.11.2007. Laki Puurijärven ja Isonsuon kansallispuistosta 430/1993, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki Päijänteen kansallispuistosta 432/1993, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki Repoveden kansallispuistosta 993/2002, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki Torronsuon kansallispuistosta 169/1990, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Laki Valkmusan kansallispuistosta 635/1996, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Luonnonsuojeluasetus 160/1997, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007.

20 Luonnonsuojelulaki 1096/1996, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Maastoliikennelaki 1710/1995, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Metsähallitus, 2007b, Finlex-normitietokanta. Metsähallitus 2000. Helvetinjärven kansallispuiston runkosuunnitelma. Suunnitelma. Metsähallitus, 2007a, Hoito- ja käyttösuunnittelun ohje. Metsähallitus 2006c. Kurjenrahkan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 1. Kurikka 2006: Painotalo Kasper Oy. Metsähallitus 2007d. Leivonmäen kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. wwwdokumentti. www.metsa.fi/binary.aspx?section=2984&item=5496. Viimeksi luettu 7.11.2007. Metsähallitus 2006e. Liesjärven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. wwwdokumentti. www.metsa.fi/binary.aspx?section=2983&item=6076. Viimeksi luettu 7.11.2007. Metsähallitus 2006f. Nuuksion kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C. No 19. Jyväskylä 2006: Kopinjyvä Oy. Metsähallitus 2006g. Petkeljärven-Putkelanharjun ja Puohtinsuon Natura-alueiden hoito- ja käyttösuunnitelma. www-dokumentti. www.metsa.fi/binary.aspx?section=2984&item=5240. Viimeksi luettu 7.11.2007. Metsähallitus 1995h. Puurijärven ja Isonsuon kansallispuiston runkosuunnitelma. Suunnitelma.

21 Metsähallitus 1997i. Päijänteen kansallispuiston runkosuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B. No 37. Helsinki 1997: Oy Edita Ab. Metsähallitus 2004j. Repoveden kansallispuiston ja Aarnikotkan metsän luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B. No 75. Helsinki 2004: Edita Prima Oy. Metsähallitus 2007k. Torronsuon kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. wwwdokumentti. www.metsa.fi/binary.aspx?section=2983&item=6074. Viimeksi luettu 7.11.2007. Metsähallitus 2007l. Salamajärven suojelualuekokonaisuuden hoito- ja käyttösuunnitelma 2006 2015. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C 20. Jyväskylä 2007. Kopinjyvä Oy. Metsähallitus 2002m. Valkmusan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja B. No 65. Helsinki 2002: Edita Prima Oy. Metsästysasetus 666/1993, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Pelastuslaki 468/2003, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 2.3.2007. Ympäristöministeriön päätös alueen liittämisestä Helvetinjärven kansallispuistoon 734/1987, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 7.11.2007. Ympäristöministeriön päätös alueen liittämisestä Helvetinjärven kansallispuistoon 384/1995, www-dokumentti, www.edilex.fi, viimeksi luettu 7.11.2007.

22 LIITTEET LIITE 1 (2) Ote luonnonsuojelulaista, 13 16 :t 13 Rauhoitussäännökset Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa on luontoa muuttava toiminta kielletty. Näillä alueilla ei saa: 1) rakentaa rakennuksia, rakennelmia tai teitä; 2) ottaa maa-aineksia tai kaivoskivennäisiä eikä vahingoittaa maa- tai kallioperää; 3) ojittaa; 4) ottaa taikka vahingoittaa sieniä, puita, pensaita tai muita kasveja tai niiden osia; 5) pyydystää, tappaa tai hätyyttää luonnonvaraisia selkärankaisia eläimiä tai hävittää niiden pesiä eikä pyydystää tai kerätä selkärangattomia eläimiä; eikä 6) ryhtyä muihinkaan toimiin, jotka vaikuttavat epäedullisesti alueen luonnonoloihin, maisemaan taikka eliölajien säilymiseen. Mahdollisuudesta kieltää tai rajoittaa liikkumista, leiriytymistä, maihinnousua sekä kulkuneuvon pitämistä luonnonsuojelualueella säädetään 18 :ssä. 14 Poikkeukset rauhoitussäännöksistä Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa ovat 13 :n estämättä sallittuja sellaiset toimenpiteet, joita luonnonsuojelualueen asianmukainen hoito tai käyttö edellyttää ja jotka eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Näillä alueilla saa: 1) rakentaa, entistää ja kunnostaa alueen hoitoa, valvontaa, tutkimusta, yleisön opastamista, retkeilyä ja alueeseen tutustumista varten tarpeellisia rakennuksia, rakennelmia ja polkuja; 2) hoitaa ja ennallistaa luonnonympäristöjä ja perinneluontotyyppejä sekä palauttaa alueen luontaisen kehityksen; 3) rakentaa sellaisen tien, joka on tarpeen alueen opastustoiminnan kannalta; 4) poimia marjoja ja hyötysieniä; 5) onkia ja pilkkiä; 6) harjoittaa poronhoitoa poronhoitolain (848/90) mukaisesti;

23 7) käyttää ja kunnostaa alueella olevia teitä, sähkö- ja puhelinlinjoja sekä näihin liittyviä laitteita; 8) kunnostaa merenkulun turvalaitteita ja vesistön kulkuväyliä sekä tehdä vähäisiä turvalaitteiden edellyttämiä raivauksia; sekä 9) kartoittaa ja tehdä maanmittaustöitä. Luonnonsuojelualueella saadaan lisäksi, tilanteen niin vaatiessa, ryhtyä pelastuspalvelun, palontorjunnan, rajavalvonnan, eläintautien vastustamisen sekä eläinsuojelun edellyttämiin välttämättömiin toimenpiteisiin. Siitä poiketen, mitä edellä 1 momentin 6 kohdassa on säädetty, alueen hallinnasta vastaava viranomainen tai laitos voi luonnontutkimukseen liittyvästä tai muusta erityisestä syystä rajoittaa porojen laiduntamista luonnonpuistossa. Rajoittamisesta aiheutuvat aitaamis- ja muut kustannukset suoritetaan valtion varoista. 15 Luvanvaraiset poikkeukset rauhoitussäännöksistä Kansallispuistossa ja luonnonpuistossa voidaan sen perustamistarkoitusta vaarantamatta alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen tai laitoksen luvalla: 1) pyydystää tai tappaa eläimiä, kerätä sieniä ja kasveja tai niiden osia, eläinten pesiä ja kivennäisnäytteitä tutkimusta tai muuta tieteellistä tarkoitusta tai opetusta varten; 2) vähentää kasvi- tai eläinlajin yksilöiden lukumäärää, jos laji on tullut liian runsaslukuiseksi tai käynyt muutoin vahingolliseksi; 3) kalastaa muutoinkin kuin onkimalla ja pilkkimällä; 4) ottaa haltuun alueelle kaatunut riistaeläin; 5) rakentaa poronhoitoon liittyviä rakennuksia ja rakennelmia; 6) tehdä geologisia tutkimuksia ja etsiä malmeja; sekä 7) laskeutua ilma-aluksella. 16 Aluekohtaiset poikkeukset rauhoitussäännöksistä Kansallispuiston ja luonnonpuiston rauhoitussäännöksistä voidaan asetuksella säätää muitakin kuin 14 ja 15 :ssä mainittuja poikkeuksia, jos ne eivät vaaranna alueen perustamistarkoitusta. Poikkeukset voivat koskea muun muassa puolustusvoimien toimintaa, lentoturvallisuutta, oikeutta metsästää, luontaiselinkeinojen harjoittamista tai saamelaisten oikeuksien huomioon ottamista alueen käyttämisessä.

24 LIITE 2 (6) Helvetinjärven kansallispuiston järjestyssääntö XXXX/623/2007 METSÄHALLITUKSEN PÄÄTÖS Helvetinjärven kansallispuiston järjestyssäännöstä Päätöksen voimassaoloaika: XX.XX.2007 toistaiseksi Annettu Vantaalla XX.XX.2007 Helvetinjärven kansallispuiston järjestyssääntö Metsähallitus on luonnonsuojelulain 1096/96 18 ja 20 :n nojalla antanut seuraavan järjestyssäännön, joka koskee Ruoveden kunnassa sijaitsevaa Helvetinjärven kansallispuistoa. Helvetinjärven kansallispuisto on perustettu lailla (674/1981) ja sitä on laajennettu ympäristöministeriön päätöksillä (734/1987 ja 384/1995) sekä sitä on laajennettu lailla Helvetinjärven laajentamisesta (52/2005) sekä sen rauhoituksesta, hallinnosta ja hoidosta on säädetty asetuksella (932/1981). Järjestyssääntöön on otettu edellä mainituista laista ja asetuksesta sekä luonnonsuojelulaista (1096/1996), maastoliikennelaista (1710/1995), kalastuslaista (286/1982), metsästysasetuksesta (666/1993), jätelaista (1072/1993) ja pelastuslaista (468/2003) johtuvat määräykset. Lisäksi järjestyssäännössä on määräyksiä, jotka Metsähallitus on kansallispuiston hallinnosta vastaavana viranomaisena maanomistajan ominaisuudessa oikeutettu ja velvollinen antamaan. Järjestyssäännön määräykset noudattavat periaatteita, jotka on esitetty Helvetinjärven kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmassa. Järjestyssääntö koskee Helvetinjärven kansallispuistoon kuuluvia alueita, joita ovat liitekarttaan merkityn rajauksen sisällä olevat valtion omistamat maa- ja vesialueet (liite 1). Järjestyssääntö koskee myös alueita, jotka on liitetty tai myöhemmin liitetään kansallispuistoon kuuluviksi sen perustamisen jälkeen. 1. Yleiset säännökset 1.1 Liikkumisoikeudet Kansallispuistossa saa liikkua jalan, hiihtäen, soutaen tai meloen lukuun ottamatta kansallispuistossa nähtävillä oleviin ja opastusaineistojen karttoihin merkittyjä ja hoito- ja käyttösuunnitelmassa määriteltyjä rajoitusosia, joissa liikkuminen polkujen ulkopuolella on kielletty lintujen pesinnän vuoksi 15.4.-31.7. Rajoitusosaan kuuluu