TILINTARKASTUSKERTOMUKSEN UUDISTUMINEN: ISA 701 STANDARDI SUOMALAISISSA PÖRSSIYHTIÖISSÄ

ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Kauppatieteiden laitos TILINTARKASTUSKERTOMUKSEN UUDISTUMINEN: ISA 701 STANDARDI SUOMALAISISSA PÖRSSIYHTIÖISSÄ Pro gradu -tutkielma Laskentatoimi ja rahoitus Anni Torvinen (260298) 11.9.2017

Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä Anni Torvinen Yksikkö Kauppatieteiden laitos Ohjaaja Mervi Niskanen Työn nimi (suomeksi ja englanniksi) Tilintarkastuskertomuksen uudistuminen: ISA 701-standardi suomalaisissa pörssiyhtiöissä Changes in the audit reporting model: ISA 701 -standard in the Finnish Listed Companies Pääaine Työn laji Aika Sivuja Laskentatoimi ja rahoitus Pro gradu -tutkielma 09/2017 80 Tiivistelmä Tilintarkastuskertomusta uudistettiin vastaamaan tilinpäätösten käyttäjien toiveita tilintarkastuskertomusten avoimuuden ja informatiivisuuden parantamisesta. Merkittävimmät uudistukset koskettivat PIE-yhteisöjen (Public Interest Entity) eli yleishyödyllisten yhteisöjen kuten pörssiyhtiöiden ja luottolaitosten tilintarkastuskertomuksia. Merkittävin muutos liittyi ISA 701-standardin käyttöönottoon. Standardin mukaan PIE-yhteisöjen tarkastuksessa tilintarkastajan on raportoitava tilintarkastuskertomuksessa seikoista (key audit matters, KAM), jotka tilintarkastuksen kannalta nousivat keskeisiksi seikoiksi. Tutkielmassa keskityttiin IAASB:n tilintarkastuskertomuksen standardiuudistuksiin. Tutkielman tavoitteena oli selvittää suomalaisten pörssiyhtiöiden KAM:ien esiintyvyyttä ja peilata sitä aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen. Tutkielma toteutettiin kvalitatiivisena sisällönanalyysina. Tutkimustulokset osoittivat Suomen pörssiyhtiöiden tilintarkastuskertomuksissa myynnin ja liikevaihdon sekä liikearvon esiintyvän tilintarkastuksen kannalta keskeisinä seikkoina jokaisella pörssin toimialalla ja lähes jokaisen yhtiön tilintarkastuskertomuksessa. Toimialojen välillä ei havaittu suuria eroja yleisimpien keskeisten seikkojen esiintyvyydessä, mutta muutamia toimialoille tyypillisiä keskeisiä seikkoja oli kuitenkin havaittavissa. Merkittävä havainto Big4-tilintarkastusyhtiöiden välisessä vertailussa oli PwC:n euromääräisen olennaisuusrajan mukaan tuominen tilintarkastuskertomukseen. PwC:n olennaisuusrajan käyttöönotto viestii ponnisteluista informatiivisuutta ja avoimuutta kohtaan. Tilintarkastuskertomuksen muutokset toteuttavat ainakin osittain sidosryhmien kaipaamaa lisäinformaation vaatimusta. Tilintarkastuksen avoimuuden sidosryhmiä kohtaan voidaan sanoa parantuneen tilintarkastuskertomuksen ISA 701 -standardin ansiosta. Avainsanat tilintarkastus, tilintarkastuskertomus, ISA-standardit, ISA 701, tilintarkastuksen odotuskuilu, tilintarkastuksen kannalta keskeiset seikat, key audit matters, auditing, audit report, ISA standards, expectation gap

SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO... 4 1.1 Tutkimuksen tausta... 4 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset... 8 1.3 Tutkimusmenetelmä... 8 1.4 Tutkimuksen rakenne... 9 2 TILINTARKASTUS JA TILINTARKASTUSKERTOMUS... 10 2.1 Tilintarkastuksen periaatteet, tavoitteet ja teoria... 10 2.2 Tilintarkastuskertomus... 17 2.3 Tilintarkastuksen standardit... 22 3 TILINTARKASTUSKERTOMUKSEN UUDISTUMINEN... 26 3.1 Tilintarkastuksen odotuskuilu... 26 3.2 Tilintarkastuskertomuksen standardiuudistukset... 29 3.3 ISA 701: Tilintarkastuksen kannalta keskeiset seikat... 34 3.3.1 Määritelmä, sisältö ja tavoitteet... 34 3.3.2 Key Audit Matters (KAM) ja aiempi tutkimuskirjallisuus... 35 4 AINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄ... 39 4.1 Tutkimuksen rajaukset, aineisto ja tutkimusmenetelmä... 39 4.2 Tutkimusaineiston analysointi... 40 5. TUTKIMUSTULOKSET... 44 5.1 Sisällönanalyysin tulokset... 44 5.1.1 Tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen (KAM) esiintyvyys ja sisältö... 44 5.1.2 Toimialakohtainen vertailu... 49 5.1.3 Tilintarkastusyhteisöt ja KAM... 62 5.2 Tutkimustulosten yhteenveto... 64 6. JOHTOPÄÄTÖKSET... 67 LÄHDELUETTELO... 74 LIITTEET... 79 Taulukkoluettelo Taulukko 1. Tilintarkastuskertomuksen rakenne Taulukko 2. ISA-standardit Taulukko 3. Yhtiöiden jakautuminen toimialoittain tutkimuksessa Taulukko 4. Yhtiöiden jakautuminen tilintarkastusyhteisöjen joukossa Taulukko 5. Sukupuolten jakautuminen tilintarkastusyhteisöjen välillä Taulukko 6. KAM:t ja niiden esiintyvyys Taulukot 7.a, b ja c KAM:t toimialoittain

Kuvioluettelo Kuvio 1. Tilintarkastuksen neljä teoriaa (Hayes ym. 2005) Kuvio 2. Päämies-agenttisuhteen synnyttämä tilintarkastuksen kysyntä (Eilifsen ym. 2006) Kuvio 3. Erityyppiset mukautetut lausunnot (IFAC 2016) Kuvio 4. Yhtiöiden jakautuminen otoksessa koon mukaan

4 1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen tausta Muutokset tilintarkastuksen toimintaympäristössä ovat lähivuosina olleet merkittäviä ja tilintarkastuksen toimintaympäristö muuttuu yhä jatkuvasti globaalimpaan suuntaan. Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen tilintarkastuksen merkitys taloudellisen ilmapiirin turvaajana on saanut kritiikkiä ja vähentänyt merkitystään sidosryhmien silmissä. Finanssikriisin välittömänä seurauksena sijoittajat, analyytikot, johtajat, poliitikot, keskuspankit, lain- ja standardiasettajat sekä tilintarkastajat esittivät huolensa globaalin ympäristön taloudellisen raportoinnin tilasta. Nähtiin tarve luoda alalle globaaleja yhtenäisiä sekä kestäviä ratkaisuja. Kysymykset tilintarkastuksen laadun ja tilinpäätöksen käyttäjien luottamuksen parantamisesta nousivat keskiöön. (IAASB 2013). Tilintarkastuksen rooli korostuu agenttisuhteiden valvonnassa. Agenttiteoria (agency theory) on yleisesti käytetty teoria laskentatoimen ja rahoituksen alalla. Agenttiteoriassa käsitellään suhdetta, jossa päämies delegoi tehtäviä toiselle osapuolelle eli agentille. Tilintarkastuksessa tämä suhde korostuu omistuksen ja hallinnon ollessa eriytynyttä. Taloudellisen raportoinnin tarve ja tiedonantovelvollisuus ovat peräisin informaation epäsymmetriasta ja intressien ristiriidasta johdon ja ulkopuolisten osakkeenomistajien välillä. Tilintarkastuksen lisäksi lainsäädäntö ja pääomamarkkinat säätelevät sekä lisäävät luottamusta johtoa ja tiedonantovelvollisuutta kohtaan. Tilinpäätöksen luvuilla on vain vähän arvoa, jos ne eivät noudata vallitsevia standardeja ja niiden noudattamista ei valvota tilintarkastajien toimesta. Tämän vuoksi tilintarkastuksen rooli sekä intressiristiriitojen valvonnassa, että epäsymmetrisen informaation vähentämisessä on merkittävä. (Healy ym. 2001.) Tilintarkastuksen alalla on pyritty muodostamaan parempaa kuvaa tilintarkastuksesta, jottei tilinpäätöksen käyttäjille syntyisi tarpeettomia odotuksia suoritetusta tarkastuksesta (Mock ym. 2012). Kirjallisuudessa puhutaan tilintarkastuksen odotuskuilusta, joka ilmiönä on ollut tärkeässä roolissa aikaansaamassa tilintarkastusalan ja tilintarkastuskertomusten uudistuksia. Tilintarkastuksen odotuskuilulla tarkoitetaan näkemyseroa tilintarkastajan ja ulkopuolisten välillä suoritetusta tilintarkastuksesta. Odotuskuilu tarkoittaa lisäksi odotuksia siitä, mitä tilintarkastajan voi ja pitäisi odottaa saavan tarkastuksellaan aikaan. Odotuskuilu syntyy odotuksista tilintarkastajan velvollisuuksia ja vastuita kohtaan ja lisäksi se määritellään kuiluksi yhteiskunnan odotusten ja yhteiskunnan havainnoiman tilintarkastuksen välillä.

5 Tilintarkastuksen laatu muodostaa tilintarkastusmarkkinoiden päälaen. Tilintarkastuksen tehtävällä ei ole arvoa, jos siihen ei pystytä luottamaan (Maijoor & Vanstraelen 2012). Tilintarkastus prosessina on lisäksi monimutkainen ja kolmansilla osapuolilla voi olla vaikeuksia tulkita tilintarkastuskertomuksen tarkoitusta sen standardimuotoisuutensa takia. Tilintarkastuskertomusten vakiomuotoisuus ja niiden hyväksyvä ja hylkäävä luonne on ollut keskustelun aiheena finanssikriisin jälkeen. Luonteensa lisäksi kertomuksen sisältöä ja kommunikointiarvoa on kyseenalaistettu. Suurin huolenaihe on ollut avoimuuden puute tilinpäätöstä, tilintarkastajaa ja tarkastettavaa kohtaan. Tilintarkastuksessa käytetty olennaisuuden ja kohtuullisen varmuuden käsitteet ovat aiheuttaneet ihmetystä sidosryhmien välillä. Olennaisuus määritellään sen hetkisten lähtökohtien pohjalta ja siihen vaikuttavat tilintarkastajien näkemykset tilinpäätöksen käyttäjien informaation tarpeista. Tilinpäätöstä tarkastellaan kokonaisuutena, joten tilintarkastajat eivät ole velvollisia ilmaisemaan virheitä, jotka eivät ylitä olennaisuutta ja näin ollen vaikuta tilinpäätökseen kokonaisuutena. Kohtuullinen varmuus on puolestaan korkein tilintarkastuksen taso, vaikka kyseinen sanamuoto saattaa aiheuttaa ammattikunnan ulkopuolisissa toimijoissa epäilyjä. Tilintarkastuksessa ei ole siis mahdollista hankkia täydellistä varmuutta tarkastettavasta kohteesta ja tarkastuksessa joudutaan käyttämään harkintaa. Ajatus tilintarkastuskertomusten muokkaamisesta ei ollut uusi, sillä tutkijat ja ammattijärjestöt olivat osoittaneet mielenkiintonsa ja huolensa jo vuosia aiemmin ennen standardiasettajien kehitystyötä. Erilaisilla vakiomuotoisilla tilintarkastuskertomustyypeillä ei ole vuosien saatossa nähty olevan vaikutusta sidosryhmien mielipiteeseen tilintarkastuskertomuksen avoimuudesta. Ei vakiomuotoiseen eli mukautettuun tilintarkastuskertomukseen liittyvässä tutkimuskirjallisuudessa on puolestaan noussut esiin hyvin erilaisia tutkimustuloksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että mukautetun kertomuksen informaatiosisällöllä on tutkimusten mukaan ollut vain vähän vaikutusta tilinpäätöksen käyttäjille varsinkin, kun merkittävin informaatio on kerrottu jo tilipäätöksessä ja sen liitetiedoissa. (Mock ym. 2013.) Sijoittajat eli yritysten omistajat kaipaavat jatkuvasti entistä informatiivisempaa kuvaa yrityksen taloudellisesta tilanteesta ja tilintarkastuskertomus vakiomuotoisena ei ole enää vuosiin, jos koskaan, palvellut sijoittajien toiveita. Lukuisten debattien ja keskusteluiden pohjalta tilintarkastuskertomusta alettiin muokkaamaan standardien kehittäjien toimista. Vuonna 2008 ACAP (Advisory Committee on the Auditing Profession) suositteli Yhdysvalloissa toimivaa PCAOB:ta (Public Company Accounting Oversight Board) aloittamaan työt tilintarkastuskertomuksen parantamiseksi. ACAP:n suosituksen taustalla oli tilinpäätöksen käyttäjien tyytymättömyys. Käyttäjien mielestä standardoitu kieli ja

6 tilintarkastuskertomuksen muoto eivät kuvanneet tilintarkastajan tekemää työtä riittävällä laajuudella. ACAP:n mielestä 1940-luvulla kehitetty tilintarkastuksen malli ei sopinut enää monimutkaiseen globaaliin talouteen. Pian tämän jälkeen Yhdysvalloissa toimiva PCAOB ja kansainvälinen IAASB aloittivat toimet tilintarkastuskertomusten parantamiseksi. (ACAP 2008.) Vuonna 2009 kansainvälinen IAASB aloitti palautteen keräämisen sidosryhmiltä ja tilintarkastuskertomusta koskettavien tutkimusten teettämisen. Vuonna 2011 julkaistu raportti Enhancing the Value of Auditor Reporting sisälsi vuonna 2009 aloitettujen toimien tulokset ja tulosten avulla toi esille vaihtoehtoja uuteen tilintarkastuskertomukseen liittyen. Vuonna 2012 julkaistu raportti Invitation to Comment (ITC) Improving The Auditor s Report antoi merkkejä uudesta tilintarkastuskertomuksesta, mutta kertoi myös osa-alueet, jotka vaativat muokkausta ja joiden osalta palautetta vielä kaivattiin. IAASB:lle nämä muutokset tarkoittivat globaalin standardikokonaisuuden muodostamista tilintarkastusta, muita varmennuspalveluita sekä laadun kontrollointia varten. Tarkoituksena oli kehittää standardit, joita voitaisiin hyödyntää sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. IAASB (2013) julkaisi vuonna 2013 lopullisen tilintarkastuskertomusta koskettavan standardipakettinsa ja valmiit standardit julkaistiin 16.1.2015. Uusien standardien mukaan tulee raportoida 15.12.2016 päättyvien tilikausien jälkeisissä tilintarkastuskertomuksissa. Osa uusista standardeista koskettavat vain listattuja yhtiöitä ja osa uudistuksista astuivat voimaan myös muissa yhtiöissä. Merkittävin muutos ISA-standardeissa (International Standards on Auditing) on vaatimus raportoida tilintarkastuksen kannalta keskeisimmistä seikoista (key audit matters, KAM) listattujen yhtiöiden tilintarkastuskertomuksissa. Uudistusten mukaan tilintarkastajan on määritettävä ne tekijät, jotka voidaan laskea tilintarkastuksen kannalta keskeisimmiksi seikoiksi ja kommunikoida nämä seikat tilintarkastuskertomuksessa. Termi key audit matters määritellään ISA 701-standardissa seuraavasti: Those matters that, in the auditor s professional judgment, were of most significance in the audit of the financial statements of the current period. Key audit matters are selected from matters communicated with those charged with governance. (IFAC 2016.) Keskeisimmät seikat valitaan tekijöistä, joista kommunikoidaan hallituksen kanssa. Tekijät, joista on keskusteltu hallituksen kanssa, täytyy arvioida ja määritellä ne tekijät, jotka vaativat tilintarkastajan erityistä huomiota tarkastuksen aikana.

7 Muut uudistukset liittyivät tilintarkastuskertomuksen rakenteeseen ja tilinpäätöksen tilintarkastusta koskevien seikkojen korostumiseen. Tuloslaskelma, tase, liitetiedot ja rahoituslaskelma ovat tilintarkastuksen kohteena uudistusten jälkeen. Aiemmin mukana ollut toimintakertomus luokitellaan uudistusten jälkeen muuksi informaatioksi. Tilintarkastusta koskettava lausunto on siirretty esitettäväksi kertomuksessa ensimmäisenä, kun aiemmin se esitettiin tilintarkastuskertomuksen lopussa. Aiempi lausunto oikeista ja riittävistä tiedoista on muutettu oikeaksi ja riittäväksi kuvaksi. Vaikka tilinpäätöksen tilintarkastusta koskevat seikat korostuvat, ovat yhtiön hallinto ja kirjanpito edelleen tarkastuksen kohteena. (IFAC 2016.) Yhdysvalloissa toimiva PCAOB julkaisi vuonna 2013 uudet standardinsa, jotka ovat IAASB:n standardien kanssa samantapaisia. Erona IAASB:n uudistuksiin PCAOB julkaisi vaatimuksen raportoida kertomuksessa tilintarkastuksen kannalta kriittisistä seikoista (critical audit matters, CAM). Suurin ero IAASB:n uudistuksiin on tilintarkastajan vaatimus arvioida tilintarkastukseen liittyviä muita dokumentteja ja niiden informaatiota, mainita velvoite tilintarkastuskertomuksessa ja raportoida arvioiden tulokset. (PCAOB 2013.) Myös Iso-Britanniassa ja Irlannissa FRC:n (Financial Reporting Council) standardiasettajat ottivat käyttöönsä tilinpäätöstä koskevan lausunnon laatimista ja tilintarkastuskertomuksen antamista koskettavat standardimuutokset. IAASB toivoo avoimuutta eri standardien kehittäjien ja muiden sidosryhmien kesken, jotta kehitystyöllä on arvoa ja se vaikuttaisi avoimemman ilmapiiriin muodostumiseen sekä turvaisi globaalia taloudellista vakautta. IAASB:n mukaan uudet kertomuspohjat tekevät tilintarkastajan työstä läpinäkyvämpää ja relevantimpaa lukijaa kohtaan. Se herättää keskustelua tilinpäätöksen alueista, jotka on valittu tilintarkastuksen kannalta keskeisimmiksi seikoiksi. Muutosten uskotaan vahvistavan dialogia ja aktiivisuutta tilintarkastuskertomusten käyttäjien välillä. IAASB uskoo uuden kertomuksen vaikuttavan positiivisesti näkemyksiin tilintarkastuksen laadusta ja se tuo tilintarkastajan roolia näkyvämmäksi. IAASB toivoo tilintarkastajien ymmärtävän kehitystyön arvon ja rohkaisee kuuntelemaan standardien kehittäjien ohjeistuksia olennaisuuksien muodostamisessa. Kehitystyössä mukana olleiden tilintarkastajien mukaan sopimuskumppanilla eli tarkastettavilla yhtiöillä ja tilintarkastustiimillä on usein vain intuitiivinen käsitys tilintarkastuksen alueista, jotka ovat olennaisia tai haastavia. Kehittäjien mukaan on mahdollista, että KAM:ien kommunikoinnin täydellinen toteuttaminen vie aikansa. IAASB on kehittänyt kuitenkin malleja ja ohjeistuksia, joiden uskotaan helpottavan KAM:ien raportointia ja käyttöönottoa. (IAASB 2013.)

8 1.2 Tutkimuksen tavoite ja rajaukset Tutkielman tavoitteena on selvittää Suomessa listattujen yhtiöiden tilintarkastuksen kannalta keskeisimpien seikkojen (KAM) esiintymistä 15.12.2016 jälkeen päättyneiden tilikausien tilintarkastuskertomuksissa. Tutkielma analysoi otokseen valittujen pörssiyhtiöiden KAM:ien esiintyvyyttä yleisellä tasolla ja ottaa kantaa tutkimuksen aikana havaittuihin tutkimuksen tavoitteen kannalta olennaisiin seikkoihin. Tutkielmalla pyritään muodostamaan Suomen pörssiyhtiöiden keskeisimmästä seikoista tiivistetty kuvaus kytkien tulokset ilmiön laajempaan kontekstiin sekä aihetta koskeviin muihin tutkimustuloksiin. Tutkielma on uutuusarvoltaan merkittävä, koska vuoden 2017 alussa tutkielmaa aloitettaessa tästä aiheesta ei ole tehty samantapaista tutkimusta Suomen kontekstissa. Tutkielma käsittelee vain IAASB:n standardeja, koska Suomessa noudatetaan IAASB:n määrittämiä standardeja ja ohjeistuksia. 1.3 Tutkimusmenetelmä Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisena sisällönanalyysina aineistolähtöisesti. Sisällönanalyysin lisäksi tutkimustulosten esittelyn yhteydessä on käytetty sisällönerittelyä. Aineistoa on pyritty tarkastelemaan yhtäläisyyksiä ja eroja etsien sekä löydettyjä havaintoja tiivistäen. Analyysin tarkoituksena on pyrkiä muodostamaan tiivistetty kuvaus suomalaisissa pörssiyhtiöissä käytetyistä KAM:eista, ja löytää yhteys aiempaan tutkimuskirjallisuuteen. Valittu tutkimusmenetelmä sopii hyvin tilintarkastuskertomusten analysointiin, sillä kertomukset sisältävät pääosin vain tekstiä ja ovat suureksi osin malliltaan standardoituja. Tutkimuksessa on ensin redusoitu eli pelkistetty aineistoa, seuraavaksi klusteroitu eli ryhmitelty tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia sekä lopuksi toteutettu abstrahointia eli tutkimuksen kannalta oleellisen tiedon erottelua. Aineistona on käytetty Helsingin pörssistä valittujen yhtiöiden tilintarkastuskertomuksia. Yhtiöiden valinta toteutettiin satunnaisesti valitsemalla Helsingin pörssin jokaiselta toimialalta ja toimialan sisältä erikokoisia yhtiöitä. Helsingin pörssiin listautuneita yrityksiä toimialajaottelun mukaisilla listoilla oli otoshetkellä maaliskuussa 2017 yhteensä 126 kappaletta. Lopullinen aineisto koostui 30 yhtiöstä ja niiden tilintarkastuskertomuksista. Valituiksi tutkimukseen päätyi noin 25 % Helsingin pörssiin listautuneista yhtiöistä. Otoksen valinta on toteutettu onnistuneesti, sillä se antaa sisällönanalyysin näkökulmasta tarpeeksi kattavan vaikutelman sekä toimialoittain että toimialan sisällä.

9 1.4 Tutkimuksen rakenne Kappale kaksi sisältää tilintarkastuksen määritelmää, sen tavoitteita ja siihen liittyviä teorioita. Tilintarkastusta tarkastellaan yleisesti ja Suomen kontekstissa. Kappaleessa määritellään tilintarkastuskertomus käsitteenä ja esitellään sen rakennetta. Kappaleessa käydään lisäksi läpi tilintarkastuskertomusten muutokset sekä standardien luonnetta yleisellä tasolla. Kappaleessa esitellään lisäksi lyhyesti IAASB:n historiaa ja toimintaa. Kappaleessa kolme keskitytään tilintarkastuskertomukseen ja sen muutoksiin. Kappale esittelee tilintarkastuksen kannalta keskeisten seikkojen (KAM) ISA 701 standardin ja aiempaa tutkimustietoa siihen liittyen. Neljännessä kappaleessa kuvataan tutkimuksen toteutusta, aineiston keruuta ja analysoidaan valittua aineistoa sekä valittua otosta. Tutkielman tulokset on esitelty sekä kirjallisesti että kuvia ja taulukoita apuna käyttäen kappaleessa viisi. Kappale kuusi kertoo tutkielman johtopäätökset. Kappale nivoo yhteen tilintarkastuksen teorian, tilintarkastuksen kannalta keskeisiin seikkoihin liittyvän aiemman tutkimuskirjallisuuden ja tutkielman sisällönanalyysin tulokset. Lisäksi käydään läpi tutkielman vallitsevia rajoitteita, jotka saattavat vaikuttaa tuloksiin. Kappaleessa mainitaan myös mahdolliset jatkotutkimusehdotukset.

10 2 TILINTARKASTUS JA TILINTARKASTUSKERTOMUS 2.1 Tilintarkastuksen periaatteet, tavoitteet ja teoria Suomessa hyvä tilintarkastustapa perustuu ensisijaisesti IFACin (International Federation of Accounts) alaisuudessa toimivan IAASB -toimielimen (International Auditing & Assurance Standards Board) laatimiin ISA-standardeihin (International Standards on Auditing). IFAC:n tavoitteena on edistää taloudellisen raportoinnin läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta. IFAC pyrkii vahvistamaan tilintarkastajien ammattikunnan kehittymistä ja tuomaan ammatin tärkeyttä ja arvostusta esille. IFAC edesauttaa kansainvälisten tilintarkastusstandardien laatimista, hyväksymistä ja käyttöönottoa. IFAC tukee sen alaisuudessa toimivia itsenäisiä IAASB:a ja IESBA:a (International Ethics Standards Board for Accountants) tarjoamalla henkilöresursseja, tukemalla hallinnossa, viestinnässä ja rahoituksessa. Lisäksi se on mukana toimielimen jäsenten valinnassa ja muissa henkilövalinnoissa. (IFAC 2016.) ISA 200 -standardissa säädetään tilintarkastuksen tavoitteista ja yleisistä periaatteista. Standardin mukaan tilintarkastuksen tavoitteena on lisätä ja varmistaa ulkopuolisten luottamusta tilinpäätökseen. Luottamus saavutetaan riippumattoman tilintarkastajan lausunnon avulla. Tilintarkastaja antaa lausunnon siitä, onko tilinpäätös toteutettu sääntöjä ja määräyksiä noudattaen. Tilintarkastaja ottaa kantaa, onko tilinpäätös esitetty oikeudenmukaisesti ja antaako se oikean ja riittävän kuvan tilikauden tapahtumista ja yhtiön taloudellisesta tilasta. Tilintarkastaja muodostaa näkemyksensä ISA-standardeja ja eettisiä vaatimuksia noudattamalla. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 248.) ISA-standardien mukaan lähtökohta tilintarkastuksen suorittamiselle liittyy hallintoelinten velvollisuuksiin. Johdon tai muun hallintoelimen täytyy ilmoittaa hyväksyvänsä tai ymmärtävänsä velvollisuutensa. Johdolla on vastuu tilinpäätöksen laatimisesta sovellettavan tilinpäätösnormiston mukaisesti ja vastuu yhtiön sisäisestä valvonnasta väärinkäytösten sekä virheellisyyksien estämiseksi. Lisäksi johdolla on velvollisuus antaa tilintarkastajalle kaikki relevantti informaatio tilinpäätöksen laatimisen kannalta ja kaikki muu tieto, jota tilintarkastaja pyytää tarkastustaan varten. Tilintarkastus ei kuitenkaan vapauta johtoa tai muita hallitukselle vastuullisia toimijoita vastuusta. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 17 27.) ISA-200 standardi vaatii tilintarkastajaa saavuttamaan kohtuullisen varmuuden tilinpäätöksen oikeellisuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että hankitaan evidenssiä siitä, ettei tilinpäätös sisällä tahallisesti tai tahattomasti aiheutettuja olennaisia virheitä tai puutteita. Kohtuullinen varmuus on korkein tilintarkastuksen taso, vaikka kyseinen sanamuoto saattaa aiheuttaa ammattikunnan

11 ulkopuolisissa toimijoissa epäilyjä. Tilintarkastuksessa ei ole mahdollista hankkia täydellistä varmuutta ja tarkastuksessa joudutaan käyttämään myös harkintaa. Kohtuullinen varmuus saavutetaan hankkimalla riittävästi asianmukaista evidenssiä. Evidenssi vähentää tilintarkastuksen riskiä hyväksyttävän matalalle tasolle. Riski tilintarkastuksessa muodostuu siitä, että tilintarkastaja antaa epäasianmukaisen lausunnon tilinpäätöksen sisältäessä olennaisia virheitä. Riski muodostuu kahdesta tekijästä: riskistä, että tilinpäätökseen sisältyy olennainen virhe tai puute ja mahdollisuudesta, ettei tilintarkastaja huomaa olennaista puutetta tai virhettä. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 248 252.) Olennaisuus muodostetaan tilintarkastuksen suunnittelun vaiheessa. Olennaisuutta muodostetaan arvioimalla tunnistetun virheen vaikutusta tilintarkastukseen ja sen lopullista vaikutusta tilinpäätökseen. Yleisellä tasolla voidaan sanoa havainnon olevan olennainen, jos sen voidaan olettaa vaikuttavan tilinpäätöksen käyttäjien taloudellisiin päätöksiin. Olennaisuuden määritelmä tehdään sen hetkisten olosuhteiden vallitessa ja siihen vaikuttavat tilintarkastajien näkemykset tilinpäätöksen käyttäjien informaation tarpeista. Lisäksi olennaisuuteen vaikuttavat virheen koko ja sen luonne. Tilinpäätöstä tarkastellaan kokonaisuutena, joten tilintarkastajat eivät ole velvollisia ilmaisemaan virheitä, jotka eivät ylitä olennaisuutta ja näin ollen vaikuta tilinpäätökseen kokonaisuutena. (IFAC 2016.) ISA 200 -standardi sisältää tavoitteita, vaatimuksia ja menetelmiä sekä muita selittäviä materiaaleja, jotka on suunniteltu tukemaan tilintarkastajaa saavuttamaan kohtuullisen varmuuden. Standardi vaatii tilintarkastajaa toimimaan ammatillisella skeptisyydellä koko tilintarkastuksen ajan. Tämä saavutetaan ottamalla huomioon jo edellä mainitut kolme tekijää. Ensin tulee tunnistaa ja arvioida olennaisten virheiden riskiä tutustumalla ja ymmärtämällä yhteisöä, sen toimintaympäristöä sekä yhtiön sisäisiä kontrolleja. Toiseksi täytyy saavuttaa riittävästi soveliasta evidenssiä tarkastusta varten ja kolmanneksi muodostaa näkemys tilinpäätöksestä tarkastuksessa saatujen tilintarkastusevidenssien pohjalta. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 248 252.) Suomessa tilintarkastusta säätelee tilintarkastuslaki (2016/622). Vuoden 2016 alussa tulivat voimaan uusi tilintarkastuslaki, laki julkishallinnon ja -talouden tilintarkastuksesta sekä valtioneuvoston asetus tilintarkastuksesta. Uudistetussa laissa säädetään tilintarkastajien hyväksymis- ja tutkintojärjestelmistä sekä valvontajärjestelmästä. Tutkintonimikkeisiin tapahtui muutoksia, sillä HTM-tilintarkastaja vaihtui HT-tilintarkastajaksi. HT-tilintarkastaja on toimialan perustutkinto, jota voi täydentää suorittamalla yleisen edun kannalta merkittävän yhteisön (PIE) tilintarkastajan erikoistumistutkinnon KHT-tilintarkastaja. HT-tilintarkastaja voi täydentää

12 osaamistaan suorittamalla JHT-tutkinnon (julkishallinnon- ja talouden tilintarkastaja) joko pelkästään tai KHT-tutkinnon lisäksi. (Suomen tilintarkastajat ry 2017, 770-798.) Vuoden 2016 alusta lähtien tilintarkastajien valvonta siirtyi Patentti- ja rekisterihallitukselle. Aiemmin valvontaa hoitivat valvontalautakunnat, joita olivat Keskuskauppakamarin tilintarkastuslautakunta, kauppakamarien valiokunnat, julkishallinnon ja -talouden lautakunnat sekä valtion tilintarkastuslautakunta. (Suomen tilintarkastajat ry 2017, 770.) Vuoden 2016 lakimuutosten lisäksi tilintarkastuslakia uudistettiin entisestään vastaamaan EU:n tilintarkastusdirektiiviin tehtyjä muutoksia. Uusin ja nyt voimassa oleva laki tuli voimaan 19.8.2016. Keskeisimmät lakimuutokset koskettivat tilintarkastuksen kohdetta, tilintarkastuskertomusta, seuraamusjärjestelmää ja yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lisäsäännöksiä. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 770.) Uudistetun lain mukaan tilintarkastuksen kohteena ei ole enää toimintakertomus. Kohteena ovat yhteisön tai säätiön tilikauden kirjanpito, tilinpäätös sekä hallinto (3:1 ). Toimintakertomuksesta annetaan siitä huolimatta lausunto tilintarkastuskertomuksessa direktiivien mukaisesti. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 770 798.) Tilinpäätöksestä ja tilintarkastuskertomuksessa annettaviin lausuntoihin on tullut muutoksia, johtuen edellä mainituista muutoksista. Seuraamusjärjestelmää koskettavaan lain kohtaan on tullut uutena määräaikainen kielto toimia tilintarkastajana tai tilintarkastusyhteisön hallintoelimissä sekä seuraamusmaksu. Seuraamusmaksu koskettaa jäähdyttelyajan rikkomista eli tilannetta, jossa tilintarkastaja siirtyy asiakkaan palvelukseen ennen jäähdyttelyajan sulkeutumista. Säännöksiä sovelletaan lain voimaantulon jälkeisiin tilintarkastajan tekoihin tai laiminlyönteihin. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 770 798.) Yleisen edun kannalta merkittävä yhteisö on määritelty tilintarkastuslaissa uudestaan vastaamaan kirjanpitolakia. Kirjanpitolaki (2015/1620 9) määrittelee merkittäväksi yhteisöksi yhteisön, joka on käytännössä julkisen kaupankäynnin kohteena, on luottolaitos tai vakuutusyhtiö. Näitä yhteisöjä koskettavaa toimikausien enimmäiskestoa on muutettu uudessa tilintarkastuslaissa. Tilintarkastuslaki (2016/622) määrää EU-asetusten mukaisesti, että toimikausien enimmäiskestoa voidaan pidentää 10 vuoden jälkeen vielä toisella kymmenellä, kunhan tarjouskilpailu on järjestetty asianmukaisesti. Lisäksi jos yhteisö on valinnut enemmän kuin yhden tilintarkastajan, enimmäiskestoa voidaan pidentää 24 vuoteen.

13 Tilintarkastukselle on kehitetty vuosien saatossa teorioita, joilla on pyritty selittämään tilintarkastuspalveluiden kysyntää. Hayes ym. (2005) ovat listanneet neljä erilaista tilintarkastuksen teoriaa, joita tutkimuskirjallisuudessa esiintyy (Kuvio 1.). Kuvio 1. Tilintarkastuksen neljä teoriaa (Hayes ym. 2005) The policeman -teorian mukaan tilintarkastaja on velvollinen etsimään, tutkimaan ja estämään virheiden syntymistä. The lending credibility-teorian mukaan taas tilintarkastuksen päällimmäisin tehtävä on lisätä tilinpäätöksen luottamuksellisuutta. Tämän näkemyksen mukaan palvelu, jota tilintarkastajat myyvät on luottamus. Tilintarkastuksen on nähty auttavan luottamuksen rakentamisessa eli tilinpäätöksen käyttäjien suhtautumisessa johdon antamaan informaatioon tilinpäätöksessä. Kasvanut luottamus johtaa myös laadukkaisiin sijoituspäätöksiin, kun käytössä on luotettavaa informaatiota. The theory of inspired confidence mukaan tilintarkastuksen kysyntä ja tarjonta ovat suora seuraus kolmansien osapuolten kiinnostuksesta yhtiötä kohtaan. Osapuolet ovat kiinnostuneita johdon vastuusta, kun kyseessä on heidän yhtiöstä saamiensa sijoitusten tuotto. Teorian mukaan tilintarkastajan tulisi aina pyrkiä vastaamaan kolmansien osapuolten odotuksiin.

14 Neljäs Watts ja Zimmermanin (1978, 1986) kehittämä agenttiteoria (Agency theory) liittyy johdon ja kolmansien osapuolten suhteisiin. Teorian mukaan tilintarkastajan kiinnostus on sekä johdon että kolmansien osapuolten toimissa. Sidosryhmät kuten alihankkijat, velkojat, asiakkaat ja työntekijät solmivat erilaisia sopimuksia yhtiön kanssa. Johdon tehtäväksi jää näiden ryhmien ja sopimusten hallinta. Suhteiden luomisessa johto on agentti, joka sidosryhmiin myötävaikuttamalla pyrkii maksimoimaan päämiehensä etuja. Agenttiteoria on vallitseva ja laajasti käytetty tilintarkastuksen teoria. Agenttiteoriassa käsitellään suhdetta, jossa päämies delegoi tehtäviä toiselle osapuolelle eli agentille. Kirjallisuudessa puhutaan sekä positiivisesta agenttiteoriasta että päämies-agentti -teoriasta (Jensen 1983). Positiivinen tutkimuskenttä on keskittynyt pääasiassa omistajan ja johdon välisiin suhteisiin listatuissa yhtiöissä. Eisenhardtin (1989) mukaan tärkeimpiä positiivisen agenttiteorian julkaisuja ovat Jensenin ym. (1976) julkaistu tutkimus yrityksen omistajuuden rakenteista, Faman (1980) tutkimus tehokkaista pääomamarkkinoista johdon käyttäytymisen kontrolloijana sekä Fama ja Jensenin (1983) tutkimus hallituksen roolista valvonnan välineenä. Päämies-agenttiteoriaan liittyvä kirjallisuus on keskittynyt mallintamaan suhdetta päämiehen ja agentin välillä ja teoria on käytännöllisempi mm. työnantaja-työntekijä, ostaja-myyjä ja muiden samantapaisten agenttisuhteiden tulkitsemisessa (Jensen 1983). Yleisesti käytetyn agenttiteorian mukaan päämies eli omistaja valtuuttaa agentin eli johdon toimimaan puolestaan. Sopimus siirtää päätöksentekoa agentille, mikä johtaa omistajuuden kontrollin pienenemiseen. Jos molemmat osapuolet pyrkivät maksimoimaan hyötyään, on mahdollisuus, että agentti toimii omien etujen mukaan ja päämiehen edut jäävät toissijaisiksi. Tämä johtaa intressien ristiriita -ongelmiin agentin ja päämiehen välillä. Rajoittaakseen seuraamuksia omistaja voi asettaa johdolle esimerkiksi taloudellisia kiihokkeita ja näin kontrolloida sekä rajoittaa johdon epäedullista käyttäytymistä. (Jensen ym. 1976.) Agenttiteoria keskittyy tarkastelemaan agenttisuhteen kahta ongelmaa. Ensiksi agenttiongelma ilmenee, kun päämiehen ja agentin intressit aiheuttavat konflikteja tai on vaikeaa tai kallista järjestää valvontaa agentin toimille. Toiseksi riskinjakamisen ongelma ilmenee, kun päämiehen ja agentin asenteet riskiä kohtaan eroavat. Agenttikustannukset ovat kustannuksia, jotka syntyvät agenttisopimusten rakentamisesta, valvonnasta ja päämiehen niihin sitoutumisesta. (Eisenhardt 1989.)

15 Tilintarkastuksen näkökulmasta intressien ristiriita viittaa usein ristiriitaan osakkeenomistajien ja johdon tavoitteiden välillä agenttisuhteessa. Jos agenttisuhteen omistajuus on eriytetty kontrollista ja molemmat osapuolet maksimoivat omaa hyötyään, johtaa tilanne intressien ristiriitaan. Tutkimukset ovat osoittaneet esimerkiksi yhtiön kasvun ja johdon palkkioiden kulkevan käsi kädessä. Tämä näkyy usein johdon panostuksissa yhtiön kasvun tavoitteluun osakkeenomistajien tuoton kasvattamisen sijaan. (Jensen ym. 1976.) Matalan kasvun ja korkean vapaan kassavirran yhtiöiden johtajien on osoitettu toimivan arvonmaksimoinnin vastaisesti. Johtajat lisäävät etuuskuluja ja palkkioita sekä manipuloivat tilinpäätöksen lukuja osakkeenomistajien kustannuksella. Lisäksi agenttikustannukset ovat korkeampia näillä matalan kasvun ja suuren vapaan kassavirran yhtiöillä. Mitä suurempi johdon omistajuus yhtiöissä on, sitä vähemmän agenttikustannuksia syntyy ja ristiriitoja esiintyy. Myös tilintarkastuksen valvova rooli on merkityksellisempi omistajille omistajuuden ollessa hyvin hajautunutta. Vapaan kassavirran ja tilintarkastajan palkkioiden välillä on positiivinen yhteys johdon omistajuuden ollessa matala. Lisäksi yhtiöt, jotka kärsivät vapaan kassavirran aiheuttamista agenttiongelmista maksavat usein korkeampia tilintarkastuksen palkkioita. (Gul ym. 2001.) Informaation epäsymmetria liittyy olennaisesti agenttiteoriaan. Epäsymmetriaa ilmenee, kun agentilla on pääsy yrityksen tietoihin, joihin päämiehellä ei ole pääsyä ilman ylimääräisiä kustannuksia. Agentilla on mahdollisuus käyttää tätä tietoa hyväkseen omaa etua tavoitellakseen. Käsitteet moraalikato ja haitallinen valikoituminen liittyvät informaation epäsymmetriaan ja ovat yhteydessä kannustin- ja valvontaongelmiin. Haitallisen valikoitumisen tilanteessa päämiehellä on mahdollisuus tarkkailla agentin käytöstä, muttei mahdollisuutta tarkkailla agentin suoriutumista. Jos agentin eli johdon suoriutumista ei ole mahdollista mitata tai mittari on epäsopiva, kasvaa todennäköisyys johdon suoriutua alle odotusten. Moraalikato tarkoittaa tilannetta, jossa agentilla on haluja käyttäytyä tehottomasti eli vastoin päämiehen intressejä, jos agentin ja päämiehen intressit eivät kohtaa. Moraalikatoa esiintyy, kun päämiehellä ei ole mahdollisuutta valvoa agentin toimia, mutta on mahdollisuus tuomita johdon suoriutumisen lopputulosta. Toisin sanoen työnlaatu voi perustua mittareihin, jolloin agentti voi muokata käyttäytymistään täyttääkseen valitun mittariston tavoitteet ja samalla toimia päämiehen tavoitteiden vastaisesti. (Soltani 2007, 36 40.) Tilintarkastuksen rooli nostaa päätään agenttisuhteiden valvonnassa. Taloudellisen raportoinnin tarve ja tiedonantovelvollisuus juontuvat informaation epäsymmetriasta ja intressien ristiriidasta johdon ja ulkopuolisten osakkeenomistajien välillä. Tilintarkastuksen lisäksi lainsäädäntö ja pääomamarkkinat säätelevät ja lisäävät luottamusta johtoa ja tiedonantovelvollisuutta

16 kohtaan. Tilinpäätöksen luvuilla on vain vähän arvoa, jos ne eivät noudata vallitsevia standardeja ja niiden noudattamista ei valvota tilintarkastajien toimesta. Tämän vuoksi tilintarkastuksen rooli sekä intressiristiriitojen valvonnassa, että epäsymmetrisen informaation vähentämisessä on merkittävä. (Healy ym. 2001.) Eilifsen ym. (2006) kuvio tarjoaa selkeän näkemyksen, kuinka agenttiongelmat luovat tarvetta tilintarkastukselle. Informaation epäsymmetria luo tarpeen riippumattomalle välikädelle eli tilintarkastajalle, joka toimillaan varmistaa ja tarjoaa varmistuksen johdon tekemälle tilinpäätökselle. Ilman varmennusta johtajilla saattaisi olla kannustimia olla esittämättä tietoja tilinpäätöksessä tai vääristellä yhtiön suoriutumista, tai omia johtamistaitojaan. Kuvio 2. Päämies-agenttisuhteen synnyttämä tilintarkastuksen kysyntä (Eilifsen ym. 2006)

17 2.2 Tilintarkastuskertomus Tilintarkastuslain (2016/622) 3:5 :n mukaan tilintarkastajan on annettava päivätty ja allekirjoitettu tilintarkastuskertomus, jossa on yksilöitävä kertomuksen kohteena oleva tilinpäätös ja tilinpäätöksen laatimisessa käytetty tilinpäätössäännöstö. Lain mukaan tilintarkastuskertomuksessa on annettava lausunto siitä: 1) antaako tilinpäätös noudatetun tilinpäätössäännöstön mukaisesti oikeat ja riittävät tiedot yhteisön tai säätiön toiminnan tuloksesta ja taloudellisesta asemasta; sekä 2) täyttääkö tilinpäätös lakisääteiset vaatimukset Nämä kaksi lausuntoa koskettavat tilinpäätöstä, joka on tarkastuksen kohteena. Tilintarkastuskertomuksessa nämä lausunnot esitetään kohdassa, jossa lausutaan tilinpäätöksen tarkastuksesta. Lisäksi tilintarkastuskertomuksen tulee sisältää lausunto myös: 3) onko toimintakertomus laadittu toimintakertomuksen laatimiseen sovellettavien säännösten mukaisesti; 4) ovatko tilikauden toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen tiedot yhdenmukaisia. (Tilintarkastuslaki 2016/622.) Nämä lausunnot koskettavat toimintakertomusta, joka luokitellaan muuksi informaatioksi. Ne lausutaan muun raportoinnin yhteydessä tilintarkastuskertomuksen lopussa. Neljän lausunnon lisäksi tilintarkastuskertomuksessa tulee mainita, jos tilintarkastaja on saamiensa tietojen perusteella havainnut olennaisia virheitä toimintakertomuksessa. (Tilintarkastuslaki 2016/622.) Tilintarkastuskertomuksen lausunto voi olla vakiomuotoinen, varauman sisältävä tai kielteinen. Tilintarkastaja voi jättää lausunnon myös antamatta. Tilintarkastuskertomuksessa on annettava tarpeelliset lisätiedot lausuntoon liittyen. Tilintarkastuskertomuksessa on myös mainittava, mitä standardeja tilintarkastuksessa on noudatettu. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 245 306.)

18 Konsernitilinpäätöstä laatiessa konsernia koskevien säännösten ja määräysten edellyttämät tilintarkastuskertomuksen tiedot tulee esittää myös emoyhtiön tilintarkastuskertomuksen osana. Tilintarkastuskertomukseen on sisällytettävä lisäksi muut tilintarkastukseen perustuvat lausumat. Tämä tarkoittaa lausuntoja tilinpäätöksen vahvistamisesta, voitonjakoesityksestä ja vastuuvapaudesta. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 245 306.) Tilintarkastajalla on myös huomautusvelvollisuus. Tilintarkastajan on huomautettava tilintarkastuskertomuksessa, jos yhteisön tai säätiön yhtiömies, hallituksen, hallintoneuvoston tai vastaavan toimielimen jäsen, puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja taikka toimitusjohtaja tai muu vastuuvelvollinen on syyllistynyt tekoon tai laiminlyöntiin, josta saattaa seurata vahingonkorvausvelvollisuus yhteisöä tai säätiötä kohtaan. Myös yhteisöä ja säätiötä tai näiden yhtiöjärjestystä, yhtiösopimusta tai sääntöjä kohtaan tapahtuneet rikkomukset on ilmoitettava tilintarkastuskertomuksessa. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 245 306.) Uudistetun tilintarkastusstandardin ISA 700 mukaan tilintarkastuskertomuksen tulee sisältää seuraavat osat (taulukko1): Taulukko 1. Tilintarkastuskertomuksen rakenne OTSIKKO VASTAANOTTAJA TILINTARKASTAJAN LAUSUNTO LAUSUNNON PERUSTELUT RAPORTOINTI TOIMINNAN JATKUVUUDESTA TILINTARKASTUKSEN KANNALTA KESKEISET SEIKAT (LISTAYHTIÖT, ISA 701 MU- KAISESTI) TILINPÄÄTÖSTÄ KOSKEVAT JOHDON VELVOLLISUUDET TILINTARKASTAJAN VELVOLLISUUDET TILINPÄÄTÖKSEN TILINTARKASTUKSESSA MUUT RAPORTOINTIVELVOITTEET TILINTARKASTAJAN ALLEKIRJOITUS TILINTARKASTUSKERTOMUKSEN ALLEKIRJOITUSPÄIVÄ TILINTARKASTAJAN OSOITE Lähde: Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 52 55. Tilintarkastajan lausunto -kohdassa tulee esittää vakiomuotoinen lausunto, jos tilintarkastajan johtopäätöksenä esitetään, että tilinpäätös on kaikilta osin noudattanut sovellettavaa tilinpäätösnormistoa. Lisäksi tulee esittää lausunnon perustelut. Perusteluissa tulee esille hyvän tilintarkastustavan noudattaminen, tilintarkastajan velvollisuuksiin viittaaminen, tilintarkastajan

19 riippumattomuus sekä todetaan riittävästä tilintarkastusevidenssistä. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 52 55.) Tilintarkastuksen kannalta keskeisimmät seikat -osiossa tulee mainita asiat, jotka ammatillisen harkinnan mukaan ovat nousseet esille ja olleet merkittävimpiä tilikauden tarkastuksessa (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 52 55). Tämän kohdan esittäminen tilintarkastuskertomuksissa on pakollista listayhtiöille. Tutkielman seuraava osio ja tutkielma liittyvät pääasiassa keskeisten seikkojen aiemman tutkimuskirjallisuuden läpikäymiseen ja Suomen pörssiyhtiöiden keskeisten seikkojen analyysiin. Johdon velvollisuuksissa käydään läpi johdon vastuuta. Tässä osiossa tulee ottaa huomioon yhteisölainsäädäntö ja maa, jossa yhteisö toimii. Suomessa johdon vastuu on määritelty yhteisöä tai säätiötä koskevassa lainsäädännössä. Tilintarkastajan velvollisuuksissa on mainittava tilintarkastajan tavoitteet, kohtuullisen varmuuden määritelmä ja kuvattava virheellisyyteen liittyvää olennaisuuden määritelmää. Listayhtiöiden osalta tässä kohtaa on mainittava hallitukselle annetusta riippumattomuusvahvistuksesta. Uusien standardien johdosta tilintarkastajan vastuuosiota on laajennettu merkittävästi. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 52 55.) Muut raportointivelvoitteet uudistusten jälkeen pitävät sisällään toimintakertomuksesta ja muusta informaatiosta raportoimisen. Muun informaation raportoiminen tulee räätälöidä asiakaskohtaisesti. Tilintarkastajan on määriteltävä, mikä tilintarkastusmateriaalista on muuta informaatiota. Muun informaation ja tilinpäätöksen välillä tulee arvioida niiden keskinäistä ristiriitaisuutta ja raportoida mahdollisista olennaisista virheellisyyksistä muussa informaatiossa. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 52 55.) Tilintarkastuskertomuksen mukauttamista joudutaan harkitsemaan, kun tilintarkastusevidenssin perusteella havaitaan virheellisyyksiä tilinpäätöksessä tai tilintarkastusevidenssiä ei ole saatu tarpeeksi, jotta voitaisiin antaa lausunto virheettömyydestä. Virheellisen tilinpäätöksen tapauksessa lausunto on usein joko varauman sisältävä tai kielteinen (kuvio 3.). Tilintarkastusevidenssin puutteellisuudesta johtuen joudutaan antamaan varauman sisältävä lausunto tai jättää lausunto antamatta. Evidenssin puutteellisuus voi johtua olosuhteista, joihin yhteisö ei pysty vaikuttamaan, tilintarkastajan työn luonteesta tai ajoituksesta taikka johdon asettamista rajoituksista. Epäselvä tai riittämättömän taloudellinen informaatio, johdon puutteelliset vastaukset tai vastaamatta jättäminen tilintarkastajan kysymyksiin ennen kertomuksen allekirjoituspäivää, voivat johtaa siihen, ettei tarvittavaa evidenssiä saada ja lausuntoa täytyy mukauttaa.

20 Tilintarkastajan on käytettävä ammatillista harkintaa ja arvioitava, kuinka laajalle virheellisyyksillä tai puutteilla voi olla vaikutuksensa. Laajalle ulottuvia vaikutuksia voivat olla vaikutukset, jotka kohdistuvat useaan tiliin, tilinpäätöksen osaan tai eriin ja ne muodostavat merkittävän osan tilinpäätöksestä. Lisäksi laaja vaikutus on silloin, kun voidaan olettaa tilinpäätöksen tietojen vaikuttavan tilinpäätöksen käyttäjien käsityksiin ja taloudellisiin toimenpiteisiin. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 245 252.) Varauman sisältävän lausunnon mukaan tilinpäätös antaa oikean ja riittävän kuvan lausunnon perustelut -osiossa kuvattua seikkaa lukuun ottamatta. Kielteinen lausunto tulee kyseeseen silloin, kun riittävän tilintarkastusevidenssin avulla tehty johtopäätös on, että havaitut virheellisyydet yksin tai yhdessä ovat tilinpäätöksen kannalta sekä olennaisia että laajalle ulottuvia. Lausunnon antamatta jättäminen johtuu siitä, ettei ole saatu tarpeeksi evidenssiä ja voidaan epäillä, että mahdolliset havaitsemattomat virheellisyydet saattaisivat olla olennaisia ja laajalle ulottuvia. (Suomen Tilintarkastajat ry 2017, 245 252.) Kuvio 3. Erityyppiset mukautetut lausunnot (IFAC 2016) Tutkimuskirjallisuudessa on havaittu mukautettujen kertomusten vaikuttavan sidosryhmien käyttäytymiseen ja yhteisöä kohtaan suhtautumiseen. Mukautetuilla kertomuksilla on havaittu olevan vaikutusta esimerkiksi yritysten lainansaantiin. Bamber ja Strattonin (1997) tutkimuksessa havaittiin, että muokatun kertomuksen saaneet yritykset saivat lainan myöntäjiltä tiukempia riskiarvioita. Tämä osaltaan johti lainan korkeampiin riskipreemioihin tai koko lainan eväämiseen. Lainan myöntäjien mukaan muokatut tilintarkastuskertomukset toivat tilinpäätöksen lisäksi heidän laina-arvioihinsa tarvittavaa lisäinformaatiota. Butler ym. (2004) havaitsivat mu-

21 kautettujen tilintarkastuskertomusten olevan yhteydessä tilinpäätöksessä käytettyihin arvionvaraisiin epänormaaleihin eriin. Mukautetun kertomuksen saaneet yritykset olivat kirjanneet tilinpäätökseen suuria negatiivisia eriä, jotka odotetusti johtuivat vakavasta taloudellisesta ahdingosta. Mukautettujen kertomusten on osaltaan todettu myös vaikuttavan yritysten osakekursseihin tilintarkastuskertomusten julkaisupäivänä ja hetki sen jälkeen. Mukautettujen kertomusten on havaittu aiheuttavan negatiivisia epänormaaleja tuottoja yritysten osakekursseihin. (Frost 1994; Soltani 2000; Chen ym. 2000; Taffler ym. 2004; Kausar ym. 2008.) Verrattaessa taloudellisesti heikkoja yrityksiä keskenään, mukautetun kertomuksen yrityksillä havaittiin näitä epänormaaleja negatiivisia osaketuottoja, kun taas puhtaan kertomuksen saaneilla yrityksillä epänormaalit tuotot olivat positiivisia (Jones 1996). Osa tutkimuksista on päätynyt tuloksiin, ettei going concern -mukautetuilla kertomuksilla, eli toiminnan jatkuvuuden olettamaan liittyvillä kommenteilla, olisi vaikutusta lyhytaikaisiin markkinareaktioihin (Herbohn ym. 2007). Citron ym. (2008) puolestaan havaitsivat merkittäviä haitallisia osakkeiden hintareaktioita tilinpäätöksen julkaisupäivän lähettyvillä yrityksillä, jotka tilinpäätöksissään olivat saaneet mukautetun lausunnon toiminnan jatkuvuuteen liittyen. Ogneva ja Subramanyam (2007) tutkivat vuoden tuottoja ensimmäistä kertaa going concern - mukautuksen saaneilla yrityksillä Yhdysvalloissa ja Australiassa. Heidän tutkimustulostensa mukaan Australiassa ei havaittu merkittäviä epänormaaleja tuottoja, kun taas Yhdysvalloissa havaittiin negatiivisia epänormaaleja tuottoja. Jälkimmäinen tulos on samansuuntainen kuin suurimmassa osassa tutkimuksia, joissa on tutkittu going concern -mukautusten aiheuttamia reaktioita yritysten osakekursseihin. Lisäksi on havaittu negatiivisempia reaktioita osakekursseissa, jos tilintarkastuskertomuksessa viitataan rahoitusongelmiin ja tuodaan tällä tavoin uutta informaatiota sijoittajille ja tilinpäätöksen käyttäjille (Menon ja Williams 2010). Tilintarkastuskertomuksen mukauttamiseen liittyvässä tutkimuskirjallisuudessa on noussut esiin paljon erilaisia tutkimustuloksia. Yhteenvetona voidaan todeta, että mukautetun kertomuksen informaatiosisällöllä näyttää olevan vain vähän vaikutusta tilinpäätöksen käyttäjille, kun merkittävä informaatio kerrotaan tilipäätöksen liitetiedoissa (Mock ym. 2013). Mukautetut tilintarkastuskertomukset vaikuttavat informatiivisemmilta silloin, kun ne tarjoavat uutta tietoa esimerkiksi yrityksen rahoitusongelmiin viittaamalla.

22 2.3 Tilintarkastuksen standardit IAASB (International Auditing and Assurance Standards Board) on riippumaton standardeja säätävä toimielin. IAASB asettaa kansainvälisiä tilintarkastusta, laadunvalvontaa ja muita varmennuspalveluita koskevia standardeja. Lisäksi toimielimen tehtävänä on helpottaa kansainvälisten standardien toimeenpanemista ja käyttöönottoa. IAASB pyrkii varmistamaan laadun ja käytäntöjen yhdenmukaisuudet ympäri maailman, ja vahvistamaan yleisön luottamusta tilintarkastusalaa ja muita varmennuspalveluita kohtaan. (IAASB 2013.) Yli 113 valtiota on ottanut IAASB:n lanseeraamat ISA-standardit käyttöön ja osa vielä valmistelee niiden käyttöönottoa. Osa valtioista käyttää ISA-standardeja kansallisen tilintarkastuksen normistona ja osa hyödyntää niitä valmistellessaan maan omaa standardistoa. Ennen käyttöönottoa ISA-standardit tulee kuitenkin hyväksyttää Euroopan unionin komissiolla. Tämä johtaa kansallisten standardien lähestymisen toisiaan vastaaviksi ja aiheuttaa sen, että ISA-standardit alkavat olla globaalisti käytössä ympäri maailmaa. Tämä on merkittävä askel kohti kansainvälistä normistoa, mikä helpottaa läpinäkyvyyttä, yhdenmukaisuutta, talouskasvua ja taloudellista tasapainoa. Vaikka ISA-standardit saattavat paikoitellen vaihdella kansallisista säännöksistä johtuen, tällä hetkellä julkinen keskustelu tukee globaalia ja yhtenäisten standardien käyttöönottoa. (IAASB 2017.) IAASB:n strategia vuosille 2015 2019 ja työohjelma vuosille 2015 2016 asettavat suunnan ja prioriteetit toiminnalle. Tällä hetkellä IAASB:n panostukset liittyvät kansainvälisten standardien kehittämiseen, toimeenpanoon ja käyttöönottoon. IAASB:n lyhytaikainen strategia koostuu kolmesta pääteemasta. Ensimmäiseksi pyrkimyksenä on tukea globaalia taloudellista vakautta. Toisena teemana IAASB:lla on toimielimen varmennuspalveluiden ja muiden palveluiden roolin, merkityksellisyyden ja laadun parantaminen. Lisäksi IAASB pyrkii helpottamaan standardien toimeenpanoa ja käyttöönottoa. (IAASB 2017.) PIOB (Public Interest Oversight Board) valvoo IAASB:n toimintaa. PIOB koostu 10 jäsenestä, jotka valitaan Maailmanpankin, Euroopan komission, Basel Committee, International Organization of Securities Commission ja International Association of Insurance Supervisors -järjestöistä. Hallituksen tavoitteena on kasvattaa sijoittajien ja muiden luottamusta IAASB:n standardien kehittämisprosesseja kohtaan ja pitää huoli, että standardit palvelevat mahdollisimman hyvin niiden noudattajia. Toinen IAASB:a tukeva elin on CAG (IAASB Consultative Advisory Group). Se koostuu edustajista, jotka toimivat lainsäädännön alalla, liike-elämässä ja kansainvälisissä organisaatioissa sekä ovat tilinpäätöksen käyttäjiä tai tekijöitä ja ovat kiinnostuneita

23 kehittämään sekä ylläpitämään korkealaatuisia tilintarkastuksen ja muiden varmennuspalveluiden standardistoa. CAG:lla on aktiivinen konsultoiva rooli ja se tarjoaa IAASB:lle tärkeää tietoa ulkopuolella esille nousseista ajankohtaisista intresseistä ja kehittämisen kohteista. (IAASB 2017.) IAASB:lle täysipäiväisesti työskentelee vain puheenjohtaja ja muut 17 jäsentä ovat vapaaehtoisia eri puolilta maailmaa. Puolet jäsenistä ovat ammattilaisia tilintarkastuksen ja muiden varmennuspalveluiden saralta ja toinen puoli jäsenistä, mukaan lukien puheenjohtaja, eivät ole jäseniä tai työskentele tilintarkastusyhtiöissä. Vähintään kolmen jälkimmäiseen joukkoon kuuluvan jäsenen täytyy olla yksilöitä, joiden oletetaan ja nähdään edustavan laajempaa julkista intressiä. IFAC asettaa jäsenet ehdolle IFAC:n nimityskomitean suosituksista ja PIOB lopulta hyväksyy valitut jäsenet. Kaikki jäsenet ja heidän avustajansa ovat velvoitettuja allekirjoittamaan lausunto julistaakseen, että he toimivat julkinen intressi edellä ja rehellisesti. Osalla jäsenistä on puheoikeus IAASB:n kokouksissa, mutta heillä ei ole äänioikeutta. (IAASB 2017.) IAASB perustettiin vuonna 1978. Toimielin tunnettiin aiemmin nimellä IAPC (International Auditing Practices Committee). IAPC:n aiempi toiminta keskittyi kolmeen osa-alueeseen: tilinpäätösten tilintarkastuksen, sopimusten ja tilintarkastuksen suuntaviivojen tavoitteiden määrittämiseen sekä näiden soveltamisalaan. Vuonna 1979 IAPC julkaisi ensimmäisen kansainvälisen tilintarkastuksen standardin International Auditing Guideline. Vuonna 1991 nämä IAPC:n ohjeistukset koottiin uudelleen tilintarkastuksen kansainvälisiksi standardeiksi (ISA). IAPC:n toimintaa käytiin laajasti läpi vuonna 2001 ja jo vuonna 2002 toimielimen nimi muutettiin IAASB:ksi. (IAASB 2007.) Vuonna 2003 IFAC hyväksyi joukon uudistuksia vahvistaakseen standardien asettamisprosesseja, jotta standardit saataisiin vastaamaan enemmän julkista intressiä. Vuonna 2004 IAASB aloitti kattavan kansainvälisten ISA-standardien Clarity-projektin. Tarkoituksena oli tehdä ISA-standardeista helpommin ymmärrettäviä ja helpompilukuisempia. Projektin aikaansaamat muutokset koskettivat ISA-standardeihin kohdistuvia tilintarkastuksen ja -tarkastajan tavoitteita. Projektin seurauksena tilintarkastuksen tavoitteet on selitetty jokaisessa ISA-standardissa ja lisäksi mainittu tilintarkastajien tavoitteet suhteessa joka standardiin. Projektin avulla parannettiin myös standardien luettavuutta ja ymmärrettävyyttä. IAASB on tavoitellut kehittämisprojekteillaan ja tavoittelee yhä toimintansa läpinäkyvyyttä. Vuodesta 2007 lähtien organisaatiosta on tullut kaikkein avoin standardien asettaja maailmassa. IFAC perustelee avoimuutta