Olli Meretoja ja Jaakko Karvonen Skruuvi kiristyy katsaus lähes sukupuuttoon kuolleen pelin pelastamisesta Skruuvi on tavallisella korttipakalla pelattava tikkipeli. Sitä leimaa useimmista muista vastaavista peleistä poiketen vahva riskinoton hallinta. Huipputasolla peli on varsin vaativa, mutta jo muutaman tunnin ohjatun opastuksen jälkeen skruuvia voi pelata varsin nautinnollisesti. Lääkärikunta tuntee skruuvin arkkiatri Arvo Ylpön lempipelinä. Skruuvin säännöllinen pelaaminen säilyttää muistia ja ehkäisee dementiaa. N ykyaikaiset 52 kortin neljään maahan jakautuvat pelikortit syntyivät muinaisessa Kiinassa. Eurooppaan kortit saapuivat 1300-luvulla. Korttipakan maiden tunnukset ovat kehittyneet keskiajalta. Padan symboli kuvaa hilparin (pistokeihään ja taistelukirveen yhdistelmä) kärkeä, hertan varsijousen kärkeä, ruudun keihään kärkeä ja ristin miekan kahvaa. Suomeen maiden nimet tulivat Ruotsista äänteellisessä muodossa ja niinpä esimerkiksi hertta on useimmissa muissa maissa sydän (heart, couer, hjärter). Korttipelien historiaa Jo 1500-luvulla pelattiin lukuisia erilaisia tikkipelejä, ja seuraavalla vuosisadalla niistä kehittyi varhainen brittiläinen whist. Whistissä valtti on aina korttipakan alin kortti ja pelin voittaa pari, joka saa eniten tikkejä. Edmond Hoyle kirjoitti Whististä ensimmäisen laajan oppaan A short treatise on the game of whist vuonna 1742. Peli saavuttikin laajan suosion paitsi yläluokan myös rahvaan keskuudessa. Peliä pelattiin kaikilla mantereilla, ja sen sääntöihin tuli lukuisia erilaisia muunnoksia. Whist oli korttipeli, josta järjestettiin ensimmäiset klubien väliset useiden pelipöytien kilpailut. Tämä tapahtui 1880-luvulla Yhdysvalloissa. Siperialaisessa whistissä oli nykyisin pelattavien bridgen ja skruuvin kantaisän luonne. Tässä pelimuodossa jaettiin kullekin pelaajalle 13 korttia ja peliin liittyivät kohoavat tarjousmahdollisuudet, kahdentamiset ja vastakahdentamiset sekä tarjottavien maiden arvojärjestys pata, risti, ruutu ja hertta. Varhaisimmat bridgen pelaamiseen liittyvät tiedot ovat 1850-luvun Konstantinopolista, jolloin peliin luotiin lepääjä (korkeimman tarjouksen tehneen partnerin kortit asetetaan näkyville). Bridgen nimi saattaa juontua Galata-sillasta, joka ylittää Kultaisen sarven yhdistäen vanhan ja uuden Istanbulin toisiinsa. Alkuvaiheen bridgessä oli vahvaa uhkapelin luonnetta. Sitä pelattiin kuitenkin laajalti Lähi-idän klubeilla. Yleisempää suosiota peli saavutti vasta 1890-luvulla tarjousjärjestelmien kehittymisen eliminoidessa uhkapeliluonnetta. Peli levisi nopeasti kauppareittien kautta brittiläiseen maailmaan ja Pohjois-Amerikkaan. Pelistä kehittyi 1900-luvun alussa nykyisin pelattava tarjousbridge eli maailman suosituin vakavasti pelattava korttipeli. Venäläinen whist eli vint (ruuvi) syntyi Pietarissa 1870-luvulla siperialaisesta whististä. Pelin pistelasku muuntui, ja valttipelit olivat samanarvoisia. Skruuvi kehittyi venäläisen whistin muunnoksena. Sen sääntöihin lisättiin 1800-luvun lopulla pöytäkortit ja korttien 2279 Duodecim 2015;131:2279 83
Tuore arkkiatri Arvo Ylppö pelaamassa skruuvia parinaan Rolf Koulumies. Vastustajana ovat Olli Renkonen (oik.) ja Viljo Karvonen. Taustalla professori Renkosen isän, arkkiatri Werner Oswald Renkosen muotokuva. Kuva: Orionin arkisto. vaihdot. Suomessa skruuvia pelattiin sen syntyajoista lähtien, ja sen ensimmäiset säännöt julkaistiin vuonna 1895 (Regler för skruf-whist). Skruuviin oli kehitetty 1900-luvun alussa kotkat sekä misääri. Uudet skruuvin säännöt vahvistuivat 1940-luvun ohjekirjoissa Skruuviopas (O. L.) ja Uusi täydellinen skruuvipelin ohjekirja (E. N. Maalari). Näihin aikoihin skruuvin pistelaskujärjestelmä oli melkoisen monimutkainen. Arvo Ylppö pelitovereineen oli tärkeässä roolissa virtaviivaistaa ja selkeyttää tulosten laskentaa. Kuopio oli toinen aktiivinen skruuvipaikkakunta ja siellä Minna Canth valovoimaisin pelaaja. Skruuvin harrastus nykyään Vielä toisen maailmansodan aikana skruuvi oli nimenomaan upseerien harrastama korttipeli, kun ventti ja ramina olivat enemmän miehistön pelejä. Sotien jälkeen skruuvin suosio maassamme oli bridgeä vahvempi. Maailman korttipelien kehityksessä tarjousbridge kasvatti pian suosiotaan etenkin yhdysvaltalaisten pioneerien kehitystyön ansiosta. Näin myös Suomessa skruuvin harrastus alkoi hiipua bridgen voittaessa alaa. Skruuvia on pelattu Helsingin Suomalaisella Klubilla koko sen 130-vuotisen historian ajan. Kun bridgen suosio pienensi skruuvin harrastajajoukkoa, Ylppö järjesti 1960-luvulla ensimmäisen skruuvikurssin noin 30 uudelle harrastajalle. Aktiivipelaajien määrä harveni jälleen 1900-luvun lopulla niin, että vuotuisiin kansallisiin kilpailuihinkin oli vaikeaa löytää edes kahdeksaa pelaajaa! Pellervo Erkkilä otti skruuvin organisoinnin ohjaksiinsa vuosituhannen vaihteessa ja hänen ansiostaan tilanne on ratkaisevasti korjaantunut. Systemaattisen hyvin organisoidun opetuksen ja ohjauksen myötä kisoihin joudutaan pian järjestämään karsintoja pelaajamäärien ylittäessä tilakapasiteetin. Skruuvia pelataan säännöllisesti klubeilla Helsingissä, Kuopiossa, Mikkelissä, Haminassa ja Valkeakoskella. Tämän lisäksi peliä harrastetaan perhe- ja ystäväpiireissä, mutta näiden pelaajien määrästä ei ole tilastoja olemassa. Arviolta skruuvia pelaa vähintään kerran kuukaudessa pari sataa suomalaista. Skruuvi kuuluukin uhanalaisiin kulttuuri- ja urheilutaitoihin, jonka tulevaisuuden vahvistaminen on pelaajien eräs keskeinen tämän hetken työsarka. Skruuvi pelinä Skruuvi on tikkipeli, jossa käytetään normaalia korttipakkaa. Pelissä on aina neljä pelaajaa, jotka muodostavat kaksi paria. Tavoitteena on saavuttaa lupaamansa määrä tikkejä tarjottuna O. Meretoja ja J. Karvonen 2280
valtti- tai grandipelinä tai välttää lupaamansa määrä tikkejä misäärissä. Pelissä on kaksi pelimuotoa: alkupeli ja kotka. Toisinaan pelataan myös bolsevikki eli tällöin tarjouksen tekijä pelaa yksinään muita vastaan sitoutuen siihen, ettei ota ainuttakaan tikkiä. Alkupeleissä on neljä keskikorttia kuvapuoli pöytää vasten. Korkeimman tarjouksen tekijä nostaa nämä kortit ja antaa partnerilleen neljä valitsemaansa korttia. Partneri antaa yhden kortin kullekin pelaajalle. Kotkissa ei ole keskikortteja, mutta tarjouksen tekijä vaihtaa partnerinsa kanssa neljä haluamaansa korttia. Korttien vaihdossa annetaan oleellista informaatiota siitä, mitä kortteja haluaa takaisin ja mitä jäi käteen. Alkupeleissä matalin tarjous on yksi pata (pata on matalin maiden arvojärjestyksistä). Tarjoukset etenevät aina korkeampia kohti kunnes viimeinen tarjous on tehty. Korttien vaihdon jälkeen pelaajapuolue voi vielä jatkaa tarjouksia kunnes lopputarjous on tehty. Matalin pelitaso, mikä alkupeleissä on sallittu, on viiden taso, eli pelaaja lupaa ottaa vähintään 11 tikkiä kolmestatoista. Kotkissa matalin lähtötarjous on suoraan kuusi pataa ja lopputarjouksen on oltava joko kuuden tai seitsemän taso (pikkuslammi tai isoslammi). Mainittujen pseudonyymien O. L. ja E. N. Maalari kirjoittamien skruuviohjeiden jälkeen merkittävin uusi skruuvikirja on Kari Bergholmin Skruuviopas (www.skruuvi.fi). Siinä on kuvattu paitsi skruuvin säännöt myös pelistrategiaa, ja mukana on havainnollisia korttiesimerkkejä. Samoilla nettisivuilla on myös 12 dian skruuvin pikaopas, mikä helpottanee uusien pelaajien asioiden muistamista, kun sen voin tulostaa yhdelle A4-arkille kaksipuolisena muistipaperina. Skruuvin oleellisia eroja bridgeen verrattuna ovat muun muassa keskikortit ja korttien vaihdot, kunkin pelaajan korttien pitäminen omissa käsissä (ei lepääjää) sekä erittäin keskeinen riskinoton harkinta. Lisäksi skruuvissa on misääri, kotkat ja bolsevikki, joiden kaltaisia pelimuotoja ei bridgessä ole. Skruuvissa tarjouk set tehdään pitkien maiden ja niissä olevien korkeimpien korttien perusteella. Skruuvi sosiaalisena tapahtumana Skruuvissa tarjoukset tehdään suullisesti. Tämän on havaittu jo sinällään lisäävän skruuvipelin aikaista sosiaalista kanssakäymistä, kun puhetta joka tapauksessa siirtyy pöydän yli. Kun skruuvissa lisäksi kukin pelaaja pelaa vuorollaan jokaisen muun pelaajan parina, syntyy pelaajien kesken tietynlaista veljellistä ystävyyttä. Ei kannata vihoitella partnerilleen tai vastus- Salòn kaupunki Gardalla toimii skruuvin helmikuisten korkean paikan leirien kotipaikkana. 2281 Skruuvi kiristyy
tajalleen, koska hetken kuluttua pelaa jälleen tämän kanssa parina! Vuosittaiset suuret skruuvarien yhteistapahtumat ovat Gardan helmikuinen korkean paikan leiri sekä huhtikuinen Tallinnan skruuviviikonloppu. Gardalle matka on järjestetty jo seitsemän kertaa, ja Salon kaupungin leirille osallistuu 14 16 pelaajaa kokonaiseksi viikoksi. Matkaan liittyy sekä pelaamista että kulttuuria, vaelluksia, uintia, viinitiloilla käyntiä ja nautinnollisia italialaisia aterioita. Tallinnan-viikonloppua varten on pelipaikaksi järjestynyt Tallinnan šakkikerhon, Malemajan, tilat Vene-kadulla. Pelaajat majoittuvat aina 1300-luvulta olevaan St. Olav hotelliin Laikadulle. Illallisten jälkeen halukkaat jatkavat vapaamuotoisia pelejä hotellin seurustelutiloissa aamuyön tunneille. Muita sosiaalisia pelitapahtumia on vuoden mittaan useitakin. Kuopiossa on Puijonturnaus, Haminassa bliniskruuvi, Mikkelissä Marskin turnaus ja Multialla Jänisskruuvi. Skruuvin vuosikertomuksista näkyy paikkakuntien tapahtumia kuvin varustettuina, www. skruuvi.fi. Arvo Ylppö kutsui rakasta harrastustaan voimisteluksi, koska rentouttavan pelin aikana huidottiin, heiluttiin, pompittiin ja huudettiin paljon. Ja olihan kotiväenkin helpompaa sanoa kysyjille, että tohtori on voimistelemassa kuin kertoa, ettei tohtori ole tavattavissa kortinpeluun vuoksi. Eräänä pitkään venyneenä peli-iltana Lea Ylppö soitti Klubille kysyäkseen lähes satavuotiaalta mieheltään, eikö hän ala jo tulla kotiinsa. Arvo Ylppö tokaisi pelikavereilleen: Mitenkä helvetin vanhaksi pitää elää, että saa itse määrätä, mihin aikaan kotiin tulee. Skruuvi kilpailulajina Arvo Ylppö kutsui skruuvia "voimisteluksi". Yhtäjaksoisin skruuvikilpailu on Arvo Ylpön kunniaksi järjestettävä Toro-skruuvi, jota on pelattu vuodesta 1946. Ylpön pelitoverit ostivat hänelle Espanjasta syntymäpäivälahjaksi hopeisen härkää esittävän patsaan. Ylppö lahjoitti sen syntymäpäiväkilpailunsa kiertopalkinnoksi. Siitä lähtien tätä kilpailua on kutsuttu Toro-skruuviksi. Patsaan jalustan hopeisiiin laattoihin on kirjattu kaikkien voittajien nimet. Ylppö itse voitti kisan kahdesti, vuosina 1964 ja 1977 eli 77- ja 90-vuotiaana. Toro-skruuvi oli alkuaan vain helsinkiläisten pelaajien keskinäinen kilpailu, mutta sittemmin se avautui kaikille suomalaisille ja on näin muodoin arvostetuin skruuvikilpailu maassamme. Tänä vuonna kilpailu oli jo 70. ja näin osoittaa skruuviperinteen pitkäjänteisyyttä. Muutama pelaajataituri on voittanut kisan useasti. Jopa yli 20 vuoden väli saman pelaajan voittojen välillä kuvaa skruuvin taitojen säilymistä erinomaisesti jos lajia harrastaa jatkuvasti. Toinen valtakunnallinen vuotuinen skruuvikilpailu on Suomen mestaruuskilpailu. Tämä järjestetään syksyisin vaihdellen Helsingissä, Kuopiossa ja Mikkelissä. Viime vuosina tähän ja Toro-skruuviin on osallistunut 20 24 pelaajaa eli 5 6 pöydällistä pelaajia. Kullakin skruuvipaikkakunnalla on säännölliset viikoittaiset kilpailunsa. Helsingissä pelaajia on nykyisin kahdeksan viikkoryhmää ja keskinäiset kilpailut järjestetään kuukausittain. Skruuvin opetus Skruuvia opetetaan sekä Helsingissä että Kuopiossa syksyisin järjestettävillä kursseilla. Helsingissä kurssi on Skruuviakatemia, ja vuonna 2015 tämä järjestettiin neljättä peräkkäistä kertaa. Kurssi on yhteensä viiden maanantaiillan mittainen. Viimeisenä vuotena uusien pelaajien alkaessa pelata viikoittain heille on järjestetty henkilökohtainen ryhmätutor, joka joko osallistuu itse peliin tai on ohjaamassa jokaista pelikertaa. Tämä toiminta on sitouttanut uudet pelaajat varsin tiukasti skruuvin saloihin ja lisännyt heidän pelimotivaatiotaan huomattavasti. Kuopiossa vastaavaa koulutusta järjestetään tarvittaessa. Lisäksi sekä Helsingistä että Kuopiosta on ilmoittautunut vapaaehtoisia pelikonkareita opastamaan myös yksityisiä peliryhmiä, jos nämä ottavat yhteyttä. Tavoitteena olisi saada skruuvi elpymään varsin laajalla rintamalla pelattavaksi vakavaksi ja sosiaaliseksi korttipeliksi. O. Meretoja ja J. Karvonen 2282
Skruuvi ja aivot Lihakset vaativat säännöllistä rasitusta, jotteivät ne surkastu liikaa elimistön vanhetessa. Sama pätee aivoihin. Keskittymistä ja syvällistä pohdintaa vaativat harrastukset sopivat aivojen kuntojumppaan erinomaisesti. Tiedetään, että aktiivinen musiikin ja kirjallisuuden harrastaminen hidastaa aivojen toiminnan iän mukaista heikkenemistä. Hyvin loogisesti tiukkaa keskittymistä pitkäksi aikaa vaativa korttipeli tekee saman. Tällaisista vaativista korttipeleistä on vaikea löytää skruuvin voittajaa. Ei ole sattumaa, että Toro- ja SM-voittoja on tullut 80 vuotta täyttäneille pelaajille. Tiedetään, että erilaiset pelit parantavat muistia edellyttämällä monia samanaikaisia suoritteita. Tällöin aivot toimivat tehokkaammin ja etsivät uusia ratkaisutapoja. Tämä koskee sekä lautapelejä, videopelejä että erilaisia muistitehtäviä. Mitä enemmän aivoja harjaannutetaan, sitä vahvemmiksi ne tulevat. Monitahoisissa pelitehtävissä aivojen hermoverkostot tuottavat nopeampia ja tehokkaampia tuloksia ei vain itse aivojen toimintaan, vaan myös silmien ja käden silmän koordinaatioon. Lukuisat tieteelliset julkaisut kuvaavat pelien merkitystä aivojen toiminnan säilyttämisen kannalta. Väestömme ikääntyessä suurten ikäluokkien lähestyessä 70 ikävuottaan ovat aivojen toimintakyvyn ylläpitämisen suhteen tehtävät toimenpiteet ensiarvoisen tärkeitä. Tässä työssä skruuvin pelaamisen aloittaminen on yksi verraton ja pitkäjänteinen asia. Katse tulevaisuuteen Skruuvi on loistava keskittymiskykyä vaativa ja kehittävä korttipeli, jonka sosiaalinen luonne mahdollistaa nautittavan seurustelun pelin lomassa. Skruuvia on pelattu Suomessa ainakin 130 vuotta, ja tällä hetkellä sitä ei pelata muualla. Skruuvi onkin uhanalainen kulttuuriperinne, jonka harrastus tulisi saada vahvasti laajenemaan. Lähes koko läntinen ja pohjoinen Suomi on aluetta, jossa skruuvia ei juuri pelata. Me kirjoittajat ja Helsingin Suomalainen Klubi olemme sitoutuneet antamaan vapaaehtoista opastusta ja ohjausta kaikille halukkaille. Toivomme näkevämme skruuvin harrastuksen uuden tulemisen koko Suomen alueella. Meille lääkäreille peli on erityisen tärkeä Arvo Ylpön muiston vuoksi. OLLI MERETOJA, professori JAAKKO KARVONEN, emeritusprofessori 2283 Skruuvi kiristyy