Liikennelääketiede Aulikki Wallin, Mikael Ojala ja Erkki Wuoma sisältyvät tieliikennelakiin, ajokorttiasetukseen ja vuonna 1996 Suomessa voimaan tulleeseen EU:n ajokorttidirektiiviin. Ajoterveyden valvontajärjestelmää on äskettäin kevennetty. Nykyisin kaikilta ajokortinhaltijoilta vaaditaan 45 vuoden iässä todistus näkökyvystä. Se voi olla myös optikon antama. Tämän jälkeen kuorma-auton, linja-auton ja raskaampien ajoneuvoyhdistelmien kuljettajat joutuvat toimittamaan poliisille lääkärintodistuksen viiden vuoden välein, muut vasta 60 vuoden iässä ja seuraavaksi 70 vuoden iässä ajokorttia uudistaessaan. Lääkärin vastuu potilaansa ajoterveydestä ei kuitenkaan saisi rajoittua vain lääkärintodistusten laatimiseen. Kaikkia hoitoratkaisuita tulisi punnita myös liikenneturvallisuuden kannalta, jos potilaalla on ajokortti. Ajokorttidirektiivin määräysten tulkinnanvaraisuus aiheuttaa ongelmia käytännön työssä. Tietosuoja on koettu liian tiukaksi tilanteessa, jossa sairauden takia liikenteeseen sopimaton potilas jatkaa ajamista lääkärinsä neuvoista piittaamatta. Tarkempia ohjeita ja säädösmuutoksia kaivataan kipeästi. Turvallisessa tieliikenteessä tarvitaan sääntöjä ja niiden noudattamista. Moottoriajoneuvojen kuljettajille on totunnaisesti asetettu erityisiä vaatimuksia, joiden täyttymistä valvotaan mm. ajokorttijärjestelmän avulla. Euroopan unionissa on voimassa neuvoston direktiivi yhteisön ajokortista (91/439/ETY), jossa muun ohella määritetään ajokortin saamisen terveydelliset edellytykset. Direktiivi tuli Suomessa voimaan 1.7.1996. Sittemmin direktiivin terveysvaatimuksia koskevaan osaan on tullut vähäisiä muutoksia. Suomen lainsäädännössä ajo-oikeuden terveydellistä edellytyksistä ja kuljettajien ajoterveyden valvonnasta säädetään tieliikennelaissa ja ajokorttiasetuksessa. Ajoneuvoa ei saa kuljettaa se, jolta sairauden, vian, vamman tai väsymyksen vuoksi tai muusta vastaavasta syystä puuttuvat kuljettamiseen tarvittavat edellytykset. Muuta moottorikäyttöistä ajoneuvoa kuin mopoa tai kävellen ohjattavaksi tarkoitettua ajoneuvoa saa kuljettaa vain se, jolla on ajoneuvon luokkaa vastaava ajo-oikeus. Ajokortti on viranomaisen antama todistus ajo-oikeudesta. Käytännön ajo-oikeusasioita käsitteleviä viranomaisia ovat poliisi ja tuomioistuimet sekä liikenneministeriön alainen Ajoneuvohallintokeskus. Lääkärit antavat näille asiantuntija-apua kuljettajan terveydentilaa koskevissa ratkaisuissa, käytännössä useimmiten lääkärintodistuksia laatimalla. Poliisin ajo-oikeusasiassa ja Ajoneuvohallintokeskuksen ikää tai terveydentilaa koskevassa poikkeuslupa-asiassa antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Ajokorttiluokat, ikävaatimukset ja merkinnät ajokortissa Ajokorttiluokat ovat T (kansallinen traktoriluokka, ei sisälly ajokorttidirektiiviin), A1, A, B, C1, C, D1, D ja E. Luokkien määritelmät ilmenevät taulukosta 1. Duodecim 1999; 115: 701 7 701
Taulukko 1. Ajokorttiluokat. T-luokka Traktorit, liikennetraktoreita lukuunottamatta, moottorityökoneet ja moottorikelkat niihin kytkettyine hinattavine ajoneuvoineen. A1-luokka Moottoripyörät, joiden sylinteritilavuus on enintään 125 cm 3 ja teho enintään 11 kw, ja invalidimoottoripyörät niihin kytkettyine hinattavine ajoneuvoineen. A-luokka Muut kuin A1-luokan moottoripyörät niihin kytkettyine hinattavine ajoneuvoineen. B-luokka Ne henkilöautot, pakettiautot ja muut ajoneuvot, joiden kokonaismassa on enintään 3500 kg ja joissa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle, sekä ajoneuvoyhdistelmät, joiden vetoauto kuuluu tähän luokkaan ja joissa hinattavan ajoneuvon kokonaismassa on enintään 750 kg tai koko yhdistelmän kokonaismassa on enintään 3500 kg eikä hinattavan ajoneuvon kokonaismassa ylitä vetoauton omamassaa. C1-luokka Kuorma-autot ja muut ajoneuvot, joiden kokonaismassa on yli 3500 kg mutta enintään 7500 kg ja joissa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle, sekä ajoneuvoyhdistelmät, joiden vetoauto kuuluu tähän luokkaan ja joissa hinattavan ajoneuvon kokonaismassa on enintään 750 kg. C-luokka Kuorma-autot ja muut ajoneuvot, joiden kokonaismassa ylittää 3500 kg ja joissa on kuljettajan lisäksi tilaa enintään kahdeksalle henkilölle, ajoneuvoyhdistelmät, joiden vetoauto kuuluu tähän luokkaan ja joissa hinattavan ajoneuvon kokonaismassa on enintään 750 kg, sekä liikennetraktorit niihin kytkettyine hinattavine ajoneuvoineen. D1-luokka Linja-autot ja muut ajoneuvot, joissa on kuljettajan lisäksi tilaa useammalle kuin kahdeksalle, kuitenkin enintään 16 henkilölle, ja ajoneuvoyhdistelmät, joiden vetoauto kuuluu tähän luokkaan ja joissa hinattavan ajoneuvon kokonaismassa on enintään 750 kg. D-luokka Muut kuin D1-luokan linja-autot ja muut ajoneuvot, joissa on kuljettajan lisäksi tilaa useammalle kuin kahdeksalle henkilölle, sekä ajoneuvoyhdistelmät, joiden vetoauto kuuluu tähän luokkaan ja joissa hinattavan ajoneuvon kokonaismassa on enintään 750 kg. E-luokka Ajoneuvoyhdistelmät, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin luokkiin. T-kortin haltijalla on rajoitetuin ajo-oikeus, ja laajinta ajo-oikeutta osoittaa merkintä A BE CE DE. Traktorin ajo-oikeus sisältyy kaikkiin luokkiin A1-luokasta ylöspäin. Eri ajokorttiluokkien ikävaatimukset on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Ajokortin saamista koskevat ikävaatimukset. Ajokorttiluokka A1 16 v A, B, BE, C1 ja C 18 v C1E, CE, D, DE, D1 ja D1E 21 v T 15 v Poikkeus: C1E ja CE Ajo-oikeuden voimassaolo Ajo-oikeus on voimassa 70 vuoden ikään asti. Auton ajo-oikeus saadaan kuitenkin aina ensin kahdeksi vuodeksi, ellei ajo-oikeuden saajalla aikaisemmin ole ollut muuta auton ajo-oikeutta Suomessa vähintään kuusi kuukautta. Kahden vuoden ajo-oikeuden haltijan on oikeutensa voimassaoloaikana hankittava säädetty jatko-opetus (yleensä autokoulussa) saadakseen varsinaisen auton ajo-oikeuden. Jos ajokorttilupa myönnetään 65 vuotta täyttäneelle henkilölle, sen nojalla saatava ensimmäinen ajo-oikeus on kuitenkin voimassa enintään viisi vuotta. Linja-auton ja raskaan ajoneuvoyhdistelmän ajo-oikeus päättyy aina sen haltijan täyttäessä 70 vuotta. Henkilön täytettyä 70 vuotta poliisi voi myöntää ajo-oikeuden määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan, ei kuitenkaan linja-auton eikä raskaan ajoneuvoyhdistelmän ajooikeutta. Ajokorttilupaa koskevat terveysvaatimukset Ikävaatimus Hakija on täyttänyt 18 vuotta ja saanut kuljettajaopetusta liikenneministeriön määräysten mukaisen vähimmäismäärän tai suorittanut vastaavan tutkinnon puolustusvoimissa Nykyiset määräykset jakavat kuljettajat kahteen ryhmään ajokortin luokan perusteella. Traktorin, moottoripyörän, henkilöauton, pakettiauton ja henkilöautovetoisen ajoneuvoyhdistelmän kuljettajat kuuluvat terveysvaatimuksiltaan alempaan ryhmään 1. Kuorma-auton ja linja-auton sekä raskaampien ajoneuvoyhdistelmien (ryhmä 2) kuljettajilla terveysvaatimukset ovat tiukempia. 702 A. Wallin ym.
Ajokorttiluokkien 1 ja 2 yksityiskohtaiset terveysvaatimukset ilmenevät mm. ajokorttilääkärintodistusten takasivulta. Direktiivin terveysvaatimuksia koskeva osa sisältyy suomenkielisenä mm. Wallinin ym. kirjoitukseen (1996). Terveydentilan ja näkökyvyn tarkastus ajokorttiasiassa Ajoterveyden valvonnassa käytettävät terveydenhuollon lomakkeet. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa ajokorttiasioissa käytettävien lääkärintodistusten ja optikon näkökyvystä antaman todistuksen kaavat. Vahvistetut lääkärintodistuslomakkeet ovat lääkärintodistus ajokyvystä, silmätautien erikoislääkärin todistus ajokyvystä ja erikoislääkärin todistus ajokyvystä. Tätä kirjoitettaessa optikon todistuksen vahvistus on vireillä, mutta käytännön tarpeita varten on viranomaisten ja optikkojen ammattikunnan yhteistyönä laadittu väliaikainen lomake. Antaessaan 45-vuotiaalle todistuksen näkökyvystä lääkäri voi hyvin käyttää peruslomaketta, joka tässä tapauksessa täytetään vain näkökyvyn osalta. Selvyyden vuoksi kannattanee otsikkoriville lisätä, että todistus on annettu vain näkökyvystä. Nuorison terveystodistusta voidaan käyttää haettaessa ryhmän 1 ajokortteja ja niiden yhdistelmiä, C1- ja C-luokan ajokortteja ja henkilöauton ammattiajolupaa. Uudet ajokortit. Kumpaakin ajokorttiryhmää koskevien terveysvaatimusten täyttyminen on esitettävä vain kertaalleen: ensimmäistä ryhmään kuuluvaa ajokorttilupaa haettaessa. Uutta lääkärintodistusta ei vaadita enää haettaessa samaan ryhmään kuuluvaa ajo-oikeutta, ellei aiemmasta todistuksesta johdu muuta tai poliisi vaadi uutta todistusta. Näin esimerkiksi moottoripyörän ajo-oikeuden saamiseksi aikanaan esitetty lääkärintodistus poistaa velvollisuuden uuden todistuksen esittämiseen henkilöauton ajo-oikeutta haettaessa. C-luokassa menettely poikkeaa kuitenkin edellä mainitusta periaatteesta. Uusien määräysten mukaan nuorison terveystodistus hyväksytään nyt myös kuorma-auton ajo-oikeutta haettaessa mutta ei haettaessa linja-auton tai raskaampien ajoneuvoyhdistelmien ajo-oikeutta. Näissä luokissa arvioidaankin korostetummin myös ammatillisia edellytyksiä kyseisten ajoneuvojen kuljettamiseen. Tämä arvio tulee tehdä erikseen ja laatia uusi lääkärintodistus ajokykyasiaa varten vahvistetulle varsinaiselle lääkärintodistuslomakkeelle. Siirtymäaika. Direktiivin mukanaan tuomat uudet terveysvaatimukset koskevat uusia, 1.7.1996 jälkeen myönnettäviä ajokorttilupia. Siirtymäsäännöksen mukaan uudet määräykset eivät ole esteenä ajo-oikeuden voimassa pysymiselle, jos ajo-oikeuden haltija täyttää edelleen ne vaatimukset, jotka olivat voimassa ajokorttia tai ajokorttilupaa myönnettäessä. Myös ajokorttia, ajo-oikeutta, ajokorttilupaa ja henkilöauton ammattiajolupaa koskevista vaatimuksista ennen kyseisen asetuksen voimaantuloa myönnetyt poikkeusluvat ovat edelleen voimassa, jollei lupapäätöksestä muuta johdu. Ajo-oikeutta uudistettaessa (70 vuoden iässä ja sen jälkeen) noudatetaan kuitenkin aina uusia terveysvaatimuksia. Siirtymäaikasäännöksiä sovellettaessa lääkärin ei tarvitse tietää, mitkä terveysvaatimukset ovat olleet voimassa ajolupaa myönnettäessä. Lääkäri toteaa, täyttyvätkö nykyiset terveysvaatimukset, ja päätöstä tekevä poliisi voi verrata lomakkeella esitettyjä tutkimushavaintoja aiempiin terveysvaatimuksiin. Lääkäri voi merkitä lisäselvitykset-kohtaan tutkittavan toivomuksen vanhojen vaatimusten soveltamisesta. Ikäkausitarkastukset. Tieliikennelakiin tehtiin 1.1.1998 muutos, joka vähensi ajokortinhaltijoiden ns. määräaikaistarkastuksia. Suomessa vakinaisesti asuvan ajo-oikeuden haltijan on toimitettava asuinpaikkansa poliisille lääkärin tai optikon antama todistus näkökyvystään kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on täyttänyt 45 vuotta. Kuorma-auton tai linja-auton ajooikeuden haltijan tai henkilöauton ammattiajoluvan haltijan on toimitettava lääkärintodistus asuinpaikkansa poliisille kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hän täyttää 50, 55, 60 tai 65 vuotta, ja muun ajo-oikeuden haltijan kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hän täyttää 60 vuotta. Tätä velvollisuutta ei kuitenkaan ole silloin, kun mainitun määräajan alkaessa on kulu- 703
nut vähemmän kuin viisi vuotta ajo-oikeuden saamisesta tai sellaisen ammattiajoluvan myöntämisestä, jonka yhteydessä on esitetty lääkärintodistus, tai jos lääkärintodistuksen esittämisestä muun syyn johdosta on kulunut vähemmän kuin viisi vuotta. Esimerkiksi henkilöautokorttia varten joudutaan siis esittämään lääkärintodistus ajokorttilupaa haettaessa, todistus näkökyvystä 45 vuoden iässä, lääkärintodistus terveydentilasta 60 vuoden iässä ja seuraavaksi vasta 70 vuoden iässä ajokorttia uudistettaessa. Valvontajärjestelmän keventämistä voidaan pitää perusteltuna. Määräaikaistarkastuksilla ei ole voitu osoittaa olevan liikenneturvallisuutta lisäävää tehoa eikä ennustearvoa. Toisaalta ajokorttilääkärintarkastusten on joissakin kannanotoissa katsottu edistävän seulontatutkimuksina kansanterveyttä (Viitasalo ym. 1994). Poliisin määräämä selvitys terveydentilasta. Poliisi voi määrätä hallintopäätöksellä ajo-oikeuden haltijan toimittamaan määräajassa uuden lääkärintodistuksen tai erikoislääkärin todistuksen tai suorittamaan uuden ajokokeen tai ajonäytteen, jos on syytä epäillä, ettei kuljettaja enää täytä ajokorttiluvan saamisen edellytyksenä olevia terveysvaatimuksia tai ettei hän terveydentilansa vuoksi enää kykene kuljettamaan turvallisesti sellaista ajoneuvoa, jonka ajo-oikeus hänellä on. Poliisi voi määrätä ajo-oikeuden haltijan väliaikaiseen ajokieltoon, jos on ilmeistä, että tämän ajokyky on sairauden, vian tai muun sellaisen syyn vuoksi siinä määrin heikentynyt, että siitä aiheutuu ajon jatkuessa olennaista vaaraa muulle liikenteelle eikä terveydentilan selvitystä poliisin hallintopäätöksen nojalla voida pitää tästä syystä yksinään riittävänä. Ajokoe ja ajonäyte Epäillessään, ettei pelkkä lääkärintarkastus anna riittävää ja luotettavaa tietoa henkilön todellisesta selviytymisestä liikenteessä, lääkäri voi suositella ajokoetta tai ajonäytettä. Käytännön ajokokeessa selvitetään, että kuljettaja hallitsee liikennesäännöt, kykenee soveltamaan niitä ja toimimaan liikenteessä turvallisesti ja joustavasti. Suppeammassa ajonäytteessä voidaan selvittää, että kuljettaja kykenee kuljettamaan ajokykyyn vaikuttavasta viasta, sairaudesta tai vammasta huolimatta ajoneuvoa turvallisesti. Henkilöauton ammattiajoluvan terveysvaatimukset Ajolupa tarkoittaa tieliikennelain mukaan erityistä lupaa, joka ajokortin lisäksi vaaditaan tietyissä kuljettajatehtävissä. Tällaisia ovat esimerkiksi henkilöauton ammattiajolupa ja vaarallisten aineiden kuljettajien ajoluvat. Henkilöautoa saa kuljettaa ammattimaisessa henkilöliikenteessä (= taksi- tai invataksiliikenteessä) vain se, jolla on ajoneuvon luokkaa vastaavan ajo-oikeuden lisäksi auton asemapaikan poliisin myöntämä ajolupa. Se voidaan myöntää henkilölle, joka täyttää C-luokan ajoneuvon ajokorttilupaa koskevat terveysvaatimukset. Ammattiajoluvan myöntämistä harkitseva viranomainen tarvitsee ratkaisuaan varten tietoja mm. hakijan soveltuvuudesta asiakaspalvelutehtäviin. Lääkärin tulee omalta osaltaan harkita hakijan terveydellisiä edellytyksiä suoriutua aiotusta tehtävästä. Poikkeuslupa Liikenneministeriön alainen Ajoneuvohallintokeskus voi erityisestä syystä myöntää poikkeusluvan ajokortin myöntämiseen, vaikka ikäja terveysvaatimukset eivät täyttyisikään. Ratkaisuaan varten Ajoneuvohallintokeskus tarvitsee hoitavan lääkärin yksiselitteisen kannanoton. Lausunto tulee yleensä kirjoittaa ajokykyasiaa varten vahvistetuille erikoislääkärilomakkeille. Liitteissä voidaan esittää lisäperusteluja. Lääkärin vaitiolovelvollisuus, liikenneturvallisuus ja kuljettajien oikeudet Terveydenhuollon ammattihenkilön työssään tietoonsa saamat ja potilasasiakirjoihin sisältyvät terveystiedot ovat salassa pidettäviä. Yleis- 704 A. Wallin ym.
sääntönä on, että tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan potilaan suostumuksella tai laissa säädetyllä valtuutuksella. Ajoterveyden valvonnassa käytettävien lomakkeiden suostumuskohdassa tutkittava antaa luvan lomakkeeseen kirjattujen terveystietojensa luovuttamiseen poliisille ajokorttiasian käsittelemistä varten. Ilman suostumusta ei todistusta voida toimittaa poliisille. Kun lääkärin lausunto ajo-oikeusasiassa on myönteinen, ei suostumuksen saamisessa yleensä ole ongelmia. Käytännössä hankaliksi ovat osoittautuneet tilanteet, joissa lääkäri toteaa mielestään selvän terveydellisen esteen mutta potilas itse katsoo kuntonsa hyvin riittävän ajamiseen. Epäävän lausunnon saanut ei anna suostumustaan todistuksen toimittamiseen ajokorttiviranomaisille vaan pyrkii usein hankkimaan uuden todistuksen toiselta lääkäriltä. Vieraan lääkärin tiedot tutkittavan aiemmasta terveydentilasta saattavat olla olemattomat. Lisäksi esimerkiksi henkisen suorituskyvyn alkavan heikkenemisen toteaminen on vaikeaa ellei suorastaan mahdotonta lyhyen ensitapaamisen aikana. Lääkärin vaitiolovelvollisuus ja potilaan epärealistinen käsitys omista kyvyistään kuljettajana voivat joutua ristiriitaan muutoinkin kuin ajokorttilääkärintarkastusten yhteydessä. Käytännön hoitotilanteissa lääkäri joutuu pohtimaan ajokortin omaavan potilaansa mahdollisuuksia jatkaa ajamista, kun potilas sairastuu äkillisesti tai kun pitkäaikainen sairaus etenee vaiheeseen, jossa ajaminen ei enää ole turvallista. Valtaosa potilaista noudattaa lääkärinsä antamia ajamista koskevia ohjeita, suosituksia ja määräaikoja. Pulmia aiheuttavat omasta ja toisten turvallisuudesta piittaamattomat kuljettajat, jotka myös useimmiten kieltävät lääkäriä kertomasta heidän terveytensä heikentymisestä ajokorttiviranomaisille. Lääkärillä ei nykyisin ole oikeutta oma-aloitteiseen ilmoittamiseen. Elleivät asialliset perustelut saa potilasta muuttamaan mieltään, joutuu lääkäri asettamaan vastakkain potilastietojen luottamuksellisuuden ja toisten tiellä liikkujien hengen ja terveyden suojan. Heikentyneestä ajokyvystä potilaan kiellon vastaisesti ilmoittanut lääkäri antautuu vaaraan tulla syytetyksi salassapitovelvollisuuden rikkomisesta. Mahdollisessa oikeudenkäynnissä lääkäri voi tietysti yrittää puolustautua pakkotilalla. Pakkotila on kuitenkin lainsäädännössä tarkoitettu harvinaisia poikkeustilanteita varten. Jos pakkotilaan joudutaan jatkuvasti vetoamaan, on asia säännelty laissa puutteellisesti. Rikoslain kohdassa, jossa käsitellään pakkotilaa oikeudenvastaisuuden poistavana perusteena, puhutaan itsensä tai toisen henkilön taikka oman tai toisen henkilön omaisuuden pelastamisesta pakottavasta vaarasta. Eräät oikeustieteen tutkijat ovat katsoneet, että yleinen liikenneturvallisuus olisi liian abstrakti intressi pakkotilasäännöksin suojeltavaksi. On helppo käsittää, että lääkärit ovat ymmällään epäselvässä säädösviidakossa. Vallitseva tilanne ei voi olla kenenkään edun mukainen, ei yhteiskunnan, potilaiden eikä lääkäreidenkään. Uusi poliisilaki muutti jossain määrin terveystietojen salassapitoa. Mm. ajo-oikeuden voimassaolosta päättämistä varten poliisilla on poliisilain (493/95) pykälien 35 ja 36 mukaan oikeus perustellusta pyynnöstä saada luvanhaltijan terveydentilaan liittyviä tietoja salassapitovelvollisuuden estämättä, jos on syytä epäillä, ettei luvanhaltija enää täytä luvan saannin terveydellisiä edellytyksiä. Näissä tapauksissa lääkärin on esitettävä mahdollisimman yksiselitteinen käsityksensä kyseisen henkilön ajo-oikeuden terveydellisistä edellytyksistä kirjallisessa lausunnossaan, esimerkiksi ajokorttilääkärintarkastuslomakkeella. Lausuntoon merkitään tällöin, kenen pyynnöstä lausunto on annettu. Mutta miten poliisi osaa epäillä ajokyvyn heikentymistä muutoin kuin esimerkiksi liikennevalvonnassa tekemiensä havaintojen perusteella? Eräissä maissa lääkäreille on laissa säädetty ilmoitusvelvollisuus niistä potilaistaan, jotka lääkärinsä kiellosta huolimatta jatkavat ajamista, vaikka heidän sairautensa aiheuttaa vaaraa liikenteessä. Suomessakin tulisi selvittää, voitaisiinko lääkäreille säätää oikeus tai jopa velvollisuus ilmoittaa sellaisista potilaistaan, joiden terveydentila jatkuvasti ja vakavasti vaarantaa liikenneturvallisuutta. 705
Direktiivi käytännössä nyt ja tulevaisuudessa Ajokorttidirektiivin tarkoituksena on lisätä liikenteen turvallisuutta ja edistää erästä yhteisön keskeistä pyrkimystä: työvoiman ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Ajamisen terveydellisiä edellytyksiä koskevat direktiivin periaatteet ovat pitkällisten neuvottelujen ja asiantuntijatyöskentelyn tulosta. Ajokortteja koskevat terveysvaatimukset tulevat toistuvasti keskustelun kohteeksi yhteisön toimielimissä. Direktiivin linjauksia voidaan tarvittaessa muuttaa yhteisön toimintatapoja noudattaen, mikäli muutoksille on riittävät lääketieteelliset perusteet. Ajokorttidirektiivi toi Suomeenkin sairauskohtaisen mittapuun sen arvioimiseksi, miten eri tauteja potevien ajo-oikeuteen tulisi suhtautua. Lähemmin tarkasteltuina monet direktiivin sanonnat osoittautuvat kuitenkin tulkinnanvaraisiksi. Miten esimerkiksi määritellään ajoesteen muodostava»vakava rytmihäiriö» tai»vakava psyykkinen häiriö»? Millaisia ovat ne direktiivin mainitsemat»hyvin poikkeukselliset tapaukset», joissa insuliinidiabeetikko voisi kelvata raskaan ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän kuljettajaksi? Kuinka pitkää kohtauksetonta aikaa vaaditaan ajokorttia hakevalta epileptikolta? Milloin päihderiippuvuus on niin vakavaa, että lääkäri joutuu suosittelemaan ajo-oikeuden epäämistä? Milloin elinsiirre tai tekoelin vaikuttaa ajokykyyn? Miten ratkaista määräajat, kun ajo-oikeuden säilyttäminen direktiivin mukaan edellyttää säännöllisiä lääkärintarkastuksia? Kun ajokorttidirektiivin terveysvaatimukset saatettiin Suomessa voimaan, valittiin tietoisesti lääkärin kliinistä autonomiaa painottava linja. Käytännön ratkaisut ajo-oikeusasioissa haluttiin jättää hoitavan lääkärin asiantuntemuksen ja tapauskohtaisen harkinnan varaan. Voimaantulovaiheessa korostettiin sitä, että direktiivi säätää ajokortin saamisen terveydellisten edellytysten vähimmäistason. Samalla toivottiin, että lääkärikunta voisi yhteistyössä viranomaisten kanssa luoda erikoisala- tai tautikohtaisia direktiivin soveltamisohjeita ja suosituksia ajo-oikeusasioissa. Suomen Päihdelääketieteen yhdistys ja Suomen Liikennelääketieteen yhdistys ovatkin antaneet päihdeongelmaisen ajokorttia koskevan suosituksen (Holopainen ym. 1996). Sosiaali- ja terveysministeriö on sittemmin laatinut lääkäreille oppaan»päihderiippuvuuden arviointi ja ajokelpoisuus» (STM 1998). Suomen Diabetesliiton lääkärineuvosto on puolestaan antanut suosituksen diabetesta sairastavan ajoterveysvaatimuksista (Sane ym. 1997). Mm. Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksen koulutustilaisuuksissa on toistuvasti tullut esiin direktiivin tarkempien soveltamisohjeiden tarpeellisuus käytännön lääkärin työssä. Yhdistyksessä onkin valmisteilla ajoterveysasioita koskeva opas, joka pohjautuu voimassa oleviin määräyksiin, muiden maiden kokemuksiin ja kansallisiin suosituksiin. Toimiiko ajoterveyden valvonta? Ajokorttiasioita hoitavat viranomaiset ja terveydenhuollon toimintaa valvova järjestelmä joutuvat osaltaan arvioimaan lääkäreiden ajokorttiasioissa tekemien ratkaisuiden asianmukaisuutta. Poliisi ja Ajoneuvohallintokeskus ovat korostaneet lääkärinlausunnon merkitystä päätöksentekonsa pohjana. Näiltä viranomaisilta puuttuu oma lääketieteellinen asiantuntemus. Siksi on tärkeätä, että lääkäri esittää käsityksensä ajo-oikeusasiassa selvästi, puolueettomasti ja perustellusti sekä myös potilaansa oikeusturvan huomioon ottaen. Lääkärintodistuksissa alkuperäiset tutkimushavainnot on kirjattava tarkoin ja yksiselitteisesti. Valvontaviranomaisten tietoon on tullut tapauksia, joissa ajokortin hakijan tai uusijan terveydentilan tutkiminen on ollut lievästi ilmaistuna ylimalkaista. Toisaalta lukuisat potilaat ja heidän omaisensa ovat yhteydenotoissaan terveydenhuollon valvontaviranomaisiin hämmästelleet sitä, etteivät lääkärit useinkaan ota kantaa ajamiseen potilaitaan hoitaessaan ja lääkkeitä määrätessään. Terveydenhuoltoa ja poliisin lupahallintoa kuormittavat määräaikaistarkastukset voitaisiin mielestämme korvata sillä, että lääkärit velvoitettaisiin ilmoittamaan sellaisista potilaistaan, 706 A. Wallin ym.
joiden ajoterveys on pysyvästi ja merkittävästi heikentynyt. Säädösmuutosten ja tarkempien käytännön toimintaohjeiden tarve on ilmeinen. Liikenneturvallisuutta edistävässä ajoterveyden valvonnassa kaivataan myös lääkärikunnan aktiivisuutta, asennemuutoksia ja eri viranomaisten jatkuvaa yhteistyötä. Suomen Lääkäriliitto onkin äskettäin Suomen Liikennelääketieteen yhdistyksen aloitteesta hyväksynyt erityispätevyyteen johtavan kouluttautumisohjelman liikennelääketieteen alalla. Kirjallisuutta Holopainen A, Seppälä T, Lillsunde P, Wallin A. Päihdeongelmaiset ja EU:n ajokorttidirektiivi. Suom Lääkäril 1996; 24: 2400 3. Sane T, Salo S A, Wallin A. Diabetes ja ajokortin terveysvaatimukset. Diabetes ja lääkäri 1997; joulukuu. STM. Päihderiippuvuuden arviointi ja ajokelpoisuus. Opas lääkäreille. Sosiaali- ja terveysministeriö; Oppaita 1998:6 fin. Suom Lääkäril 1999; 4: suppl. Wallin A, Söder J, Laaksonen H, Kujala S, Wuoma E. Ajokorttien uudet terveysvaatimukset. Suom Lääkäril 1996; 18 19: suppl. Viitasalo V, Turunen J, Tuomainen P, Takala J. Terveydentila, lääkärintarkastus ja ajokortti. Suom Lääkäril 1994; 34: 3619 22. AULIKKI WALLIN, ylilääkäri aulikki.wallin@teo.fi Terveydenhuollon oikeusturvakeskus PL 265 00531 Helsinki ERKKI WUOMA, erikoissuunnittelija Sisäasianministeriö, poliisiosasto PL 117 00531 Helsinki MIKAEL OJALA, apulaisylilääkäri Keskinäinen Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen Eerikinkatu 41 00180 Helsinki 707