OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 1990

~ ~ OULUN ILMANLAATU MITTAUSTULOKSET 1990 150 '---_----' 0 OULUN KAUPUNKI YMPÄRISTÖNSUOJELUTOIMISTO JULKAISU 2/1991

SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 1 2. SÄÄOLOSUHTEET 2 2. 1. Lämpötila 2 2.2. Tuuli 4 2. 3. Sademäärä 4 2.4. Pilvisyys ja suhteellinen kosteus.. 8 3. PÄÄSTÖT 11 4. MITTAUSTOIMINTA 13 5. MITTAUSTULOKSET 15 5.1. Rikkidioksidi 15 5.2. Rikkivety 20 5.3. Typpidioksidi 24 5.4. Leijuma 28 5.5. Hiilimonoksidi eli häkä 31 6. TULOSTEN TARKASTELU 34 6.1. Rikkidioksidi 34 6.2. Rikkivety 36 6.3. Typpidioksidi 39 6.4. Leijuma 41 6.5. Hiilimonoksidi eli häkä 42 6. 6 Yhteenveto 42 LIITTEET 44

1 1. JOHDANTO Ilmansuojelulain mukaan kunnan tulee olla selvillä alueensa ilmanlaadusta ja tässä tarkoituksessa huolehtia paikallisten olojen edellyttämästä tarpeellisesta ilmanlaadun seurannan järjestämisestä. Ilmansuojelun edistämiseksi ilmanlaadun seurannasta saaduista tuloksista tulee myös tiedottaa. Oulussa ilman laadun mittauksia on tehty vuodesta 1970 lähtien. Tällä hetkellä mitattavia yhdisteitä ovat 80 ' Z H 8, NO ' CO ja leijuma. Mittaustoiminta on laajentunut Z x ja vakiintunut ajan myötä. Ilman epäpuhtauksien mittauksilla saadaan tietoja lyhyt- ja pitkäaikaispitoisuuksista, pitoisuuksien vaihtelusta mittauspaikalla sekä yhden tai useamman päästölähteen vaikutuksesta ilmanlaatuun. Lisäksi voidaan seurata häiriötilanteiden ja tehtyjen ilmansuojelutoimien vaikutusta ilmanlaatuun. Mittaustuloksista on laadittu aiemmin kolme erillistä raporttia, Oulun kaupungin ilmansuojelututkimus 1976-78 (Ilmatieteen laitos 1979), Ilman laatu Oulussa v. 1979-82 (Oulun kaupunki 1984) ja Ilman laatu Oulussa v. 1983-86 (Oulun kaupunki 1987). Vuodesta 1987 alkaen tulokset on raportoitu vuosittain Oulun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston julkaisuina. Tämä raportti käsittää automaattisen mittausverkoston tuottamat mittaustulokset sekä tiedot sääolosuhteista vuodelta 1990.

2. SÄÄOLOSUHTEET 2 Ilman epäpuhtauksien leviämiseen ja esiintymiseen ilmassa vaikuttaa vallitseva säätilanne. Epäpuhtauksien pitoisuuksiin vaikuttavia keskeisiä säätekijöitä ovat lämpötila, tuuli, sade ja pilvisyys. Lämpötila vaikuttaa päästöjen määrään mm. energiatarpeen kautta. Kylmimpänä ajanjaksona energiatarve on suurin ja lämmityksestä peräisin olevat päästöt suurimmillaan. Sateella on ilmaa puhdistava vaikutus. Sateen mukana maahan kulkeutuu ilmassa olevia hiukkasia ja sateen aiheuttama kosteus sekä lumipeite estävät pölyn nousemista ilmaan. Ilman epäpuhtauksien leviämiseen vaikuttaa puolestaan tuulen suunta. Epäpuhtauksien sekoittumiseen ja siten pitoisuustasoihin vaikuttavat tuulen nopeus ja pyörteisyys. Tuuli laimentaa epäpuhtauspitoisuuksia ilmassa, mutta toisaalta nostattaa pinnoilta pölyä ilmaan. On kuitenkin todettava, että tuuliolot maanpinnan tasolla ovat melko epävakaiset. Kaupunkialueilla mm. rakennukset muuttavat tuulen suuntaa ja nopeutta sekä aiheuttavat pyörteisyyttä. Seuraavassa esitetyt säätiedot perustuvat Oulun kauppatorilla (Oulun kaupunki), Oulunsalon lentokentällä (Ilmatieteen laitos) ja Linnanmaalla (Oulun yliopisto) suoritettuihin mittauksiin. 2.1. LÄMPÖTILA.. Taulukossa 1 ja kuvassa 1 on esitetty kuukauden keskilämpötilat sekä vuosikeskiarvo v. 1990 ja vuosina 1979-1988 Oulun kauppatorilla sekä ns. normaaliarvo eli pitkänajan keskiarvo vuosina 1931-60 Oulunsalon lentoasemalla.

3 20 C' 15 10 5 o -5-10 -15 1990 Kauppatori. <>_----------0 1919-1988 Kauppatori ~ - - -. 1931-1960 lentoosema IC -20,L-':-----,=-----':;------':--~= ;;,_~-~-~- 7::,_~-_7:::-' 1 2 3 4 5 6 1 8 9 10 11 12 kuukausi KUVA 1. Kuukauden keskilämpötilat Oulun Kauppatorilla v. 1990 ja vv. 1979-1988 sekä pitkäaikaisköskiarvot vv. 1931-1960 Oulunsalon lentoasemalla ( e). TAULUKKO 1. Kuukauden keskilämpötilat ja vuosikeskiarvot v. 1990 ja vv. 1979-1988 Oulun Kauppatorilla ~::ai~~k~:;~~;:::~t:78i)~'1931-1960 Ou- 1990 1979-1988 1931-1960 Kauppatori Kauppatori lentoasema tammikuu -13,1-12,7-9,5 helmikuu -1,4-10,9-9,9 maaliskuu -3,8-5,0-7,0 huhtikuu 2,2 1,4-0,1 toukokuu 6,3 8,5 7,0 kesäkuu 13,3 14,3 12,6 heinäkuu 15,6 17,4 16,6 elokuu 14,4 14,0 14,4 syyskuu 6,6 8,9 8,9 lokakuu 2,0 3,6 2,6 marraskuu -6,8-3,7-2,1 joulukuu -4,2-9,3-6,0 keskiarvo 2,7 2,2 2,3

4 Tutkimusvuoden keskilämpötila oli Kauppatorilla hieman normaalia lämpimämpi (2,7 o C). Ero viimeksi kuluneen kymmenen vuoden keskiarvoon (2,2 o C) sekä lentoasemalta mitattuun pitkäaikaiskeskiarvoon (2,3 0 C) oli noin puoli astetta. Pitkäaikaiskeskiarvoista selvästi poikkesivat helmikuu ja joulukuu, jotka olivat keskimääräistä lämpimämpiä sekä marraskuu, joka oli keskimääräistä kylmempi. Kylmimmillään ilma oli tammikuun puolivälissä (12.-14.1.), jolloin vuorokauden keskilämpötilat olivat -20 o C. Ajanjakso, jolloin pakkasta oli yhtäjaksoisesti lähes 20 0 C tai enemmän alkoi 11. ja päättyi 22. tammikuuta. Yhtä kylmää oli myös marraskuussa (20.-25.11.). Kevät- ja kesäkuukaudet, samoin kuin syksy olivat lämpötiloiltaan jokseenkin normaaleja. 2.2. TU"lJLI Kuvassa 2 ja taulukossa 2 on esitetty keskimääräiset tuulen suunnat ja nopeudet Oulussa Kauppatorilla v. 1990. Vallitsevat tuulen suunnat Oulussa olivat tarkasteltaessa koko vuotta ja talvikuukausia kaakko ja etelä. Alkukeväästä vallitsevat tuulen suunnat olivat länsi ja etelä, toukoku~ssa länsi ja luode. Kesällä koillis- ja itätuulia oli muita ajanjaksoja enemmän. 2.3. SADEMÄÄRÄ Taulukossa 3 ja kuvassa 3 on esitetty kuukauden sademäärät v. 1990 Linnanmaalla ja Oulunsalon lentokentällä sekä pitkäaikaiskeskiarvo Oulunsalon lentokentällä (1931-60). Taulukossa 4 on vuoden 1990 sadepäivien lukumäärät kuukausittain Linnanmaalla ja Oulunsalossa.

5 KUVA 2. Tuulisuhteet Oulun Kauppatorilla 1990 (ty=tyyni) I!I osuus m/s 40',-- -,8 30 6 4 2 ;( l1li nopeus N NE E SE S SII koko vuosi NII 1\J 40,-- ~8 m/s o 30 6 20 2 N NE E SE S SII II NII 1\J. N NE E SE S SII II NII 1\J. N NE E SE S SII II NIi 1\J tammlkuu helmikuu maaliskuu o 40',-- ~8 30 6 20 2 NII 1\J o 40',-- ~8 30 6 N NE E SE S SIi II NIi 1\J N NE E SE S SIi Ii NII 1\J N NE E SE S SIi Ii NIi t \J he irö kuu elokuu s\j\jskuu 0 40 8 30 6 20 L 10 2 0 0 N NE E SE S SIi SE S SII II E SE S SII Ii NIi t \J Lokakuu marraskuu joulukuu

6 TAULUKKO 2. Keskimääräiset tuulen suunnat (ylempi luku, prosentteina, ty=tyyni) ja nopeudet (alempi luku, m/s) Oulussa vuonna 1990 (Kauppatori). N NE E SE S SW W NW ty tammi- 5 10 23 33 10 6 6 4 4 kuu 2,0 2,7 3,7 3,2 2,3 3,4 2,7 1,8 0,3 helmi- 1 4 6 29 32 15 8 3 1 kuu 2,4 3,5 3,1 4,0 3,7 6,6 5,6 2,9 0,3 maalis- 6 4 6 13 19 18 19 13 3 kuu 3,4 3,7 2,7 3,1 3,6 5,4 4,5 3,3 0,3 huhti- 6 11 6 15 20 11 16 10 6 kuu 3,0 3,6 2,7 3,0 3,5 4,4 2,6 3,3 0,2 touko- 13 9 9 3 5 6 27 27 1 kuu 3,6 3,0 2,8 2,3 2,6 4,4 5,3 4,1 0,3 kesä- 10 23 14 9 9 6 15 12 2 kuu 3,5 3,3 2,8 2,3 2,8 4,2 4,3 3,5 0,3 heinä- 10 26 17 14 11 3 5 12 1 kuu 3,8 3,3 2,9 2,8 3,2 3,3 2,8 3,4 0,3 elo- 11 8 12 22 13 7 12 12 3 kuu 2,2 1,8 2,4 2,5 2,9 3,5 2,9 3,1 0,3 syys- 11 16 36 21 5 2 7 2 kuu 2,7 2,6 3,0 2,7 2,7 1,0 2,7 2,6 0,3 loka- 8 8 8 31 18 10 11 5 3 kuu 3,2 1,6 2,4 3,7 2,9 4,7 5,1 3,4 0,2 marras- 9 15 13 18 15 5 6 14 5 kuu 3,5 2,7 3,2 2,3 2,8 2,2 2,4 3,4 0,3 joulu- 4 4 2 25 34 15 7 8 1 kuu 2,5 2,5 2,8 3,6 4,1 5,5 4,1 3,6 0,3 koko 8 12 13 19 16 9 11 11 3 vuosi 3,0 2,9 2,9 3,0 3,1 4,1 3,8 3,2 0,3

7 100 mm 90 80 10 60 50 40 30 20 10 [J] linnonmaa 111 lentoasema o_---------. 1931-1960,,../ /,, / -' 0 1 2 3 6 1 kuukousl 8 9 10 11 12 KUVA 3. Kuukauden sademäärät Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v. 1990 sekä pitkäaikaiskeskiarvot vv. 1931-1960 Oulunsalon lentoasemalla. TAULUKKO 3. Sademäärät (mm) Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v. 1990 sekä pitkäaikaiskeskiarvo vv. 1931-1960 Oulunsalon lentoasemalla. 1990 1990 1931-1960 lentoasema Linnanmaa lentoasema tammikuu 33 31 26 helmikuu 53 75 23 maaliskuu 39 46 19 huhtikuu 8 7 26 toukokuu 7 7 30 kesäkuu 38 34 51 heinäkuu 86 73 65 elokuu 64 52 62 syyskuu 9 10 56 lokakuu 13 16 43 marraskuu 28 28 37 joulukuu 27 43 30 summa 405 422 468

8 TAULUKKO 4. Sadepäivien lukumäärä Oulunsalon lentoasemalla ja Linnanmaalla v. 1990. lentoasema Linnanmaa lunta lunta >O,lnun >l,onun >O,lnun >O,lnun >l,onun >O,lnun tanuni 19 11 19 18 9 18 helmi 20 15 16 19 15 15 maalis 15 8 15 14 8 11 huhti 7 2 4 6 2 4 touko 4 2 1 3 1 2 kesä 11 8 1 12 9 heinä 15 10 16 12 elo 15 12 1 17 10 syys 7 3 7 4 loka 13 5 9 6 0 marras 18 9 18 18 8 17 joulu 19 6 17 17 8 14 sununa 148 91 92 156 92 81 Vuoden 1990 kokonaissademäärä oli sekä lentoasemalla että Linnanmaalla normaaliarvoa hieman alhaisempi. Oulunsalossa satoi 405 nun ja Linnanmaalla 422 nun. Vastaava normaaliarvo Oulunsalossa on 468 nun. Kevät ja syksy olivat selvästi normaalia vähäsateisempia, kun taas alkutalvesta satoi tavallista enemmän. 2.4. PILVISYYS JA. SUHTEELLINEN KOSTEUS Taulukossa 5 on esitetty keskimääräinen pilvisyys ja suhteellinen kosteus Oulunsalon lentoasemalla v. 1990 sekä pilvisyyden pitkäaikaiskeskiarvo vuosilta 1931-60. Kuvassa 4 on esitetty keskimääräinen pilvisyys vastaavina aikoina.

9 90 y. 80 10 60 50 1989 40 ----------. 1931-1960 KUVA 4. Keskimääräinen pilvisyys Oulunsalon lentoasemalla v. 1990 sekä pitkäaikaiskeskiarvo vv. 1931-1960. TAULUKKO 5. Keskimääräinen pilvisyys ja suhteellinen kosteus Oulunsalon lentoasemalla 1990 sekä pilvisyyden pitkäaikaiskeskiarvo vv. 1931-1960. Keskimääräinen Suhteellinen pilvisyys % kosteus % 1990 1931-1960 1990 tammikuu 74 72 87 helmikuu 80 70 88 maaliskuu 59 62 83 huhtikuu 56 64 73 toukokuu 53 58 61 kesäkuu 52 61 65 heinäkuu 70 58 75 elokuu 64 62 79 syyskuu 66 70 79 lokakuu 75 74 83 marraskuu 65 79 87 joulukuu 81 78 89 keskiarvo 66 67 79

10 Sekä pilvisyys että kosteusarvot olivat keskiarvaltaan lähes normaaleja. Pilvisyys poikkesi muutamana kuukautena selvästi pitkäaikaiskeskiarvoista. Tällaisia kuukausia olivat mm. heinäkuu, jolloin pilvisyys oli normaalia runsaampaa, sekä marraskuu, jolloin pilvisyys oli normaalia vähäisempää.

11 3. PÄÄSTÖT Oulun kaupungin merkittävimmät ilman epäpuhtaudet ovat rikkidioksidi, typen oksidit, hiukkaset, hiilimonoksidi ja rikkivety. Taulukossa 6 on esitetty yhteenveto kaupungin päästöistä vuodelta 1990. Oulun rikkidioksidipäästöt olivat 4842 t ja rikkivetypäästöt 146 t. Kokonaisrikkipäästöt rikkidioksidiksi laskettuna olivat 5116 t. Rikkidioksidin päästöistä 95 % on peräisin pistelähteistä ja näistä kolme suurinta ovat: Toppilan turvevoimalaitos 2164 t, Veitsiluoto Oy 944 t ja Kemira Oy 887 t. Rikkivetypäästöistä noin 94 % on peräisin Veitsiluoto Oy:n tehtailta. Typenoksidien päästöistä liikenteen osuus oli n. 38 % (1894 t) ja pistelähteiden 60 % (2957 t). Suurimmat pistepäästölähteet ovat Toppilan turvevoimalaitos 1926 t (N0 ), 2 Veitsiluoto Oy 507 t (N0 ) 2 ja Kemira Oy 396 t (N0 ). 2 TAULUKKO 6. Oulun kaupungin ilman epäpuhtauspäästöt vuonna 1990 (t/a). pinta- piste- 1iilähteet lähteet kenne YHTEENSÄ hiukkaset 55 911 211 1177 S02 75 4598 169 4842 H 2 S 146 146 NO (N0 2 :na) 80 2957 1894 4931 x CO 2275 8962 11237 CFC 5,5 5,5

12 Hiukkaspäästöistä pistelähteiden osuus on 77 %. Suurin yksittäinen päästölähde on turvevoimala, jonka päästöt olivat 589 t. Veitsiluoto Oy:n päästöt olivat 177 t ja Paroc Oy Ab:n (entinen Oy Partek Ab) mineraalivillatehtaan 98 t. Hiilimonoksidipäästöt ovat pääasiassa peräisin liikenteestä. Päästöt ovat suurimmat katuosuuksilla, joilla ajoneuvomäärä on korkea ja ajonopeus alhainen. Liikenteen kokonaispäästöjen arviointi on erityisen ongelmallista, ja kirjallisuudessa esitetyt päästökertoimet poikkeavat suuresti toisistaan. Nyt esitetyt luvut perustuvat Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen tekemään vuonna 1990 julkaistuun selvitykseen kuntien tieliikenteen pakokaasupäästöistä. Koko maassa samalla tavalla tehtyjen päästöarvioiden käyttö helpottaa vertailua eri alueiden kesken. Taulukossa 6 esitetyt kloorifluorihiilivetypäästöt (CFC) ovat peräisin ilmoitusvelvollisista laitoksista, joita Oulussa on kolme. Pienempien päästölähteiden osuuksia ei ole arvioitu.

13 4. MITTAUSTOIMINTA Mittauspisteiden sijainti on esitetty kuvassa 5. ja mittausmenetelmät ovat seuraavat: Mittarit Typpidioksidi: Monitor Labs Ine Model 8840 -mittari, mittausmenetelmä kemiluminesenssi (Välivainio). Rikkidioksidi: Monitor Labs Ine Model 8850 -mittari, mittausmenetelmä UV-f1uoresenssi (Simssinkangas) sekä kaksi Philips PW 9755/00 -mittaria, mittausmenetelmä kulometrinen titraus (Välivainio, Nokela). Rikkivety: kaksi Philips PW 9755/01 -mittaria, mittausmenetelmä ku10metrinen titraus (Heinäpää, Nokela). Pöly (kokonaisleijuma): Philips PW 9790/00, mittausmenetelmä P-sätei1yn absorptio (Heinäpää). Hiilimonoksidi: Fuji-mittari ja erillinen Monitor Labsin ka1ibraattori, mittausmenetelmä infrapunamenete1mä (Keskusta). Säätiedot: Waisalan tuulimittausjärjestelmä W12 ja lämpötila-anturi Waisa1a PT 100 (Kauppatori). Laitehäiriöiden vuoksi on mittaustuloksista jouduttu poistamaan loka- ja marraskuun häkämittausten tulokset. Muutmittareiden häiriöt ovat olleet lyhytaikaisia, joten tulosten saatavuus on ollut hyvä. Rikkidioksidipitoisuuksien laskettua "huippuvuosista" tämän päivän tasolle on tullut ongelmaksi mittareiden herkkyys. Ongelma koskee erityisesti vanhoja Philipsin analysaattoreita. Kulometriseen titraukseen perustuvat analysaattorit eivät reagoi niin herkästi alhaisissa pitoisuuksissa kuin UV-f1uoresenssimenetelmällä toimiva mittari.

14 Ilman epäpuhtauspitoisuuksien ohjearvot on esitetty liitteessä 1. = KUVA 5. Ilmanlaadun mittauspisteiden sijainti Oulussa.

15 5. MITTAUSTULOKSET 5.1. RIKKIDIOKSIDI Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Rikkidioksidin vuosikeskiarvot olivat v. 1990 seuraavat: Simssi 7 ug/m 3, Välivainio 7 ug/m 3 ja Nokela 6 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 40 ug/m 3. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot Rikkidioksidipitoisuuden kuukausikeskiarvot ja ilman lämpötila on esitetty kuvassa 6. Lukuarvot on taulukoitu liitteessä 2. Simssinkankaalla kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 4-19 ug/m 3, Välivainiolla 4-17 ug/m 3 ja Nokelassa 3-17 ug/m 3. 30 U 1m 3 e "20 -- 15 25.--... 1m / Simssi "- 10 20 / ei "- - 15 10 5 VÖ I (vainio \ 5 / lill Nokela \ 0 - - - - lö~pö I Ilo \ "- "'- ~ li 0-20 1 3 8 9-5 -10-15 KUVA 6. Rikkidioksidin kuukausikeskiarvot ja ilman lämpötila (Kauppatori) Oulussa v. 1990.

16 Korkeimmat arvot mitattiin kaikilla mittausasemilla tammikuussa, ero muihin kuukausiin nähden oli huomattava. Muilta osin talvikauden (helmi-maaliskuu ja marras-joulukuu) pitoisuudet olivat noin kaksi kertaa kesäkautta (kesä-elokuu) korkeampia. Vuodenaikaisvaihtelu oli eri mittauspisteissä jokseenkin samanlaista ja alhaisimmat pitoisuudet mitattiin heinäkuussa. Rikkidioksidin vuorokausikeskiarvot Rikkidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausi keskiarvot kuukausittain eri mittauspisteessä on esitetty kuvassa 7 ja liitteessä 2. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat SimssinkankaalIa välillä 6-47 ug/m 3, Välivainiolla 10-52 ug/m 3 ja Nokelassa 6-41 ug/m 3. ug/m 3 50 0 korkein 40 ~ 2. korkein IID Simssi ei Vö (ivainio 1m Nokelo ~ 10 ~ "~ 0 ~ 1 2 4 5 9 10 12 KUVA 7. Rikkidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain Oulussa 1990.

17 Toiseksi korkeimmat pitoisuudet, joita käytetään ohjearvoihin verrattaessa olivat Simssinkankaalla 6-44 ug/m 3, Välivainiolla 9-36 ug/m 3 ja Nokelassa 6-41 ug/m 3 Valtioneuvoston ohjearvo on 200 ug/m 3. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet mitattiin tammikuussa ja ne olivat lähes kaksi kertaa muiden kuukausien vastaavia arvoja korkeampia. Rikkidioksidipitoisuuden vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 8. Pitoisuudet ovat pienimmillään aamuyöstä ja alkavat nousta klo 7 jälkeen. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat keskipäivän tienoille, minkä jälkeen pitoisuudet laskevat hitaasti yötä kohden. Vuorokausivaihtelu vuonna 1990 oli suhteellisen vähäistä. 8 6 Slmssi a----------~ Vö t Ivolnlo Nol:::elo 02 04 06 08 10 12 14 ke llono l ko 16 18 20 22 24 KUVA 8. Rikkidioksidin vuorokausijakaumat Oulussa 1990.

18 Rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuudet Rikkidioksidin lyhytaikaispitoisuudet ovat puolen tunnin keskiarvopitoisuuksia. Kuvassa 9 ja liitteessä 2 on esitetty korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet kuukausittain eri mittauspisteissä. Korkein lyhytaikaispitoisuus mitattiin Nokelassa huhtikuussa ja se oli 162 ug/m 3, Simssinkankaalla korkein lyhytaikaispitoisuus mitattiin tammikuussa ja se oli 106 ug/m 3, vastaava arvo Välivainiolla oli 157 ug/m 3 ja se mitattiin marraskuussa. Valtioneuvoston ohjearvo 1 h pitoisuudelle on 500 ug/m 3. Yli 150 ug/m 3 puolen tunnin keskiarvopitoisuuksia mitattiin v. 1990 kahdesti ja yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia 19 kertaa. 200 U 1m 3. 131 Simssi 150 ~ Völivolnlo l!il Nokela. KUVA 9. Rikkidioksidin korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet (1/2 h) kuukausittain Oulussa vuonna 1990.

19 Rikkidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 10 on esitetty rikkidioksidipitoisuudet eri mittausasemilla tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 1/2 h mittausarvoja. Havaintojen suuntaluokittainen painottuminen pitoisuus1uokkiin kuvaa eri ilmansuunnilta tulevaa ilman epäpuhtausastetta. 9 Slmssl 6 9 6 N NE E SE S SW NW ty KUVA 10. Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa vuonna 1990 tuulen suunnan mukaan (ty=tyyni).

20 Simssinkankaalla korkeimmat pitoisuudet esiintyvät itäetelätuulten vallitessa sekä tyynellä säällä. Välivainiolla eri ilmansuuntien väliset erot eivät olleet kovin merkittävät. Jonkin verran korkeampia pitoisuuksia mitattiin etelätuulten ja tyynen sään vallitessa. Nokelassa korkeimmat pitoisuudet esiintyivät länsi-luoteistuulilla sekä tyynellä säällä. Simssinkankaalla yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin v. 1990 kolme kertaa ja kaikki etelätuulella tammikuussa. Välivainiolla mitattiin kymmenen yli 100 ug/m 3 pitoisuutta, joista kahdeksan koillis-itätuulilla tammikuussa ja kaksi länsituulella elokuussa. Nokelassa mitattiin kuusi yli 100 ug/m 3 pitoisuutta, jotka kaikki esiintyivät länsituulilla ja yhtä lukuunottamatta huhtikuussa. 5.2. RIKKIVETY Rikkivedyn vuosikeskiarvot Rikkivedyn vuosikeskiarvo oli Heinäpäässä 2 ug/m 3 ja Nokelassa 1 ug/m 3 Rikkivedyn kuukausikeskiarvot Kuvassa 11 ja liitteessä 3 on esitetty rikkivedyn kuukausikeskiarvot Heinäpäässä ja Nokelassa. Rikkivedyn kuukausikeskiarvot vaihtelivat Heinäpäässä välillä 0,9-3,2 ug/m 3 ja Nokelassa 0,8-1,7 ug/m 3 Korkeimmat kuukausikeskiarvot mitattiin Heinäpäässä huhtikuussa ja Nokelassa marraskuussa.

21 3.0 fiei NokeLa II1II He iröpöö 2.0 ~ iij m m i! ~ m ~ ~ m m ~ " ~ i! i! " % m ~ m ~ ~ m ~ i! ~ % ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ 2 3 6 1 8 9 10 11 12 kuukausi KUVA 1L Rikkivedyn kuukausikeskiarvot Oulussa v. 1990. Rikkivedyn vuorokausikeskiarvot Rikkivedyn korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kuukausittain on esitetty kuvassa 12 ja liitteessä 3. o 1. korl::ein 10 2. korke in fu1l Nokela m He iröpöö 5 KUVA ~ ~ ~ ~ ~ ~ m ~ ~ ffi ffi ~ ~ ~ @l @ ~ ~ ~ @ ffi ~ ~ ~ ~ ~, ~ ~ 3 1. '" 6 1 8 '" 9 11 kuukausi 12. Rikkivedyn korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna 1990. @

22 Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat Heinäpäässä 2,8 10,3 ug/m 3 ja Nokelassa 2,1-9,7 ug/m 3. Kaikkein korkeimmat vuorokausipitoisuudet mitattiin Heinäpäässä huhtikuussa ja Nokelassa joulukuussa. Rikkivetypitoisuuksien vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 13. Pitoisuudet nousevat jyrkästi klo 8 jälkeen, korkeimmat arvot ajoittuvat keskipäivälle ja iltaa kohden pitoisuudet jälleen laskevat. 1..0 U 1m 3. I!----------~ Nokela 3.0 He iröpöö 2.0 1.0 02 04 06 08 10 12 14 ke Ilona i ko 16 18 20 22 24 KUVA 13. Rikkivedyn vuorokausijakaumat Oulussa v. 1990. Kuvassa 14 on esitetty niiden vuorokausien lukumäärät, jolloin rikkivedyn vuorokausikeskiarvo on ollut 2 ug/m 3 tai enemmän. Näitä vuorokausia oli Heinäpäässä 94 (mittauspäiviä 358) ja Nokelassa 60 (mittauspäiviä 344). Suuri osa vuorokausista ajoittuu kevät- ja kesäkuukausille. Marraskuussa Nokelassa on hajupäiviä ollut Heinäpäätä enemmän ja pitoisuudet hieman korkeampia.

23 20,Jk=~ ~ 15 fjjjj Nokela li!i He lröpöö 10 5 ~ ~ % 0 % 1 KUVA 14. % ~ ~ % % ~ % ~ ~ ~ % ~ Wi ~ % % % ~ " ~ % ~ ~ ~ ~ % ~ % % ~ 2 4 5 6 1 8 9 10 11 12 kuukausi Niiden vuorokausien määrät, jolloin rikkivedmn vuorokausikeskiarvo on ollut ainakin 2 ug/m, kuukausittain Oulussa vuonna 1990. % Rikkivedyn lyhytaikaiskeskiarvot Rikkivedyn korkeimmat puolen tunnin keskiarvopitoisuudet kuukausittain on esitetty kuvassa 15 ja liitteessä 3. 120 U 1m 3. 90 @ NokeLa lliii Heiröpöö 60 ~ ~% ~ ifl ~ ~ % ~ ~ % ifl ~ % ifl ~ ~ ~ % % %!?i % ~ ifl ~ ~!@ '0 ~ % ~ " ~ ~ ~ ~ % ~ % ~ % % % % ~ ~ ~ ~ 3 4 5 6 1 8 10 11 I:::uukausi KUVA 15. Rikkivedyn korkeimmat puolentunnin keskiarvot kuukausittain Oulussa vuonna 1990.

24 Korkein lyhytaikainen pitoisuus mitattiin Heinäpäässä joulukuussa ja se oli 112 ug/m 3, vastaava arvo Nokelassa oli 106 ug/m 3. Rikkivetypitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 16 on esitetty rikkivetypitoisuudet tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 1/2 h mittausarvoja. Yli 50 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin Heinäpäässä 16 ja yli 30 ug/m 3 pitoisuuksia 69. Nokelassa mitattiin 7 yli 50 ug/m 3 pitoisuutta ja 36 yli 30 ug/m 3 pitoisuutta. Pitoisuudet ajoittuivat pääosin päiville, jolloin tuulen suunta on ollut lännestä. SU 1m3 5 1. Nokela 3 2 1 5 He iräp:iö 3 2 1 N NE E SE S SII II NII ty KUVA 16. Rikkivetypitoisuudet Oulussa vuonna 1990 tuulen suunnan mukaan (ty=tyyni). 5.3. TYPPIDIOKSIDI Typpidioksidin vuosikeskiarvo Typpidioksidin vuosikeskiarvo Välivainiolla v. 1990 oli 20 ug/m 3.

25 Typpidioksidin kuukausikeskiarvot Typpidioksidin kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa 17 ja liitteessä 4. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 14 35 ug/m 3. Talvikuukausina pitoisuudet olivat kesäkautta jonkin verran korkeampia. Kaikkein korkein pitoisuus mitattiin marraskuussa. 1 2 3 4 5 6 1 kuukoust 8 9 10 11 12 KUVA 17. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot Oulussa 1990. Typpidioksidin vuorokausikeskiarvot Typpidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot on esitetty kuvassa 18 ja liitteessä 4. Korkeimmat pitoisuudet vaihtelivat välillä 27-71 ug/m 3 ja toiseksi korkeimmat 23-58 ug/m 3. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin marraskuussa. Valtioneuvoston ohjearvo on 150 ug/m 3.

26 60 c::::::j 1. korke in liliiiiii 2.l:::orkein KUVA 18. 1 2 3 4 5 6 1 kuukausi 8 9 10 11 12 Typpidioksidin korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna 1990. Typpidioksidipitoisuuden vuorokausijakauma on esitetty kuvassa 19. Pitoisuudet ovat alhaisimmillaan aamuyöstä ja kohoavat klo 6 jälkeen. Pitoisuudet kääntyvät laskuun klo 10 jälkeen ja alkavat jälleen nousta iltapäivällä. 25 20 15 02 04 06 08 10 12 14 ke llono 1ko 16 18 20 22 24 KUVA 19. Typpidioksidin vuorokausijakauma Oulussa 1990.

27 Typpidioksidin lyhytaikaispitoisuudet Typpidioksidin korkeimmat puolen tunnin keskiarvopitoisuudet kuukausittain on esitetty kuvassa 20 ja liitteessä 4. Korkein lyhytaikaiskeskiarvo mitattiin elokuussa ja se oli 156 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo 1 h pitoisuudelle on 300 ug/m 3. Yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin v. 1990 17 kertaa. 1 2 3 5 6 1 I:::uul:::ausi 8 9 10 11 12 KUVA 20. Typpidioksidin korkeimmat puolentunnin keskiarvot kuukausittain Oulussa vuonna 1990. Typpidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 21 on esitetty typpidioksidipitoisuudet tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 1/2 h mittausarvoja.

28 Korkeimmat typpidioksidipitoisuudet esiintyivät itätuulten vallitessa ja tyynellä säällä. Yli 100 ug/m 3 pitoisuuksista mitattiin noin puolet tuulen ollessa suunnasta itäkoillinen ja noin puolet etelä-kaakkoistuulilla. II NII ty KUVA 21. Typpidioksidipitoisuudet Oulussa vuonna 1990 tuulen suunnan mukaan (ty=tyyni). 5.4. LEIJLlMA. Leijuman vuosikeskiarvo Leijuman vuosikeskiarvo v. 1990 oli 21 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 60 ug/m 3. Leijuman kuukausikeskiarvot Leijuman kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa 22 ja liitteessä 4. Kuukausikeskiarvot vaihtelivat välillä 17-27 ug/m 3. Korkeimmat pitoisuudet mitattiin huhtikuussa.

29 1 2 3 4 5 6 "7 kuukausi 8 9 10 11 12 KUVA 22. Leijuman kuukausikeskiarvot Oulussa v. 1990. Leijuman vuorokausikeskiarvot Leijuman kuukausittaiset korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot on esitetty kuvassa 23 ja liitteessä 4. c::::::j 1.korkein II!!!!II 2.lc:orl:::ein 1 2 3 4 5 6 "7 kuukausi 8 9 10 11 12 KUVA 23. Leijuman korkeimmat ja toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot Oulussa vuonna 1990.

30 Korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat välillä 24-46 ug/m 3 ja toiseksi korkeimmat välillä 24-41 ug/m 3. Valtioneuvoston ohjearvo on 150 ug/m 3 Korkeimmat yksittäiset vuorokausipitoisuudet mitattiin tammi- ja huhtikuussa. Leijuman lyhytaikaiskeskiarvot Leijuman korkeimmat kahden tunnin keskiarvopitoisuudet on esitetty kuvassa 24 ja liitteessä 4. Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet vaihtelivat välillä 46 130 ug/m 3 ja korkein arvo mitattiin toukokuussa. 125 100 15 50 1 2 3 5 6 1 kuukousl 8 9 10 11 12 KUVA 24. Leijuman korkeimmat kahden tunnin keskiarvopitoisuudet Oulussa vuonna 1990. Leijumapitoisuudet tuulensuunnittain Kuvassa 25 on esitetty leijumapitoisuudet tuulensuunnittain. Perusaineistona on käytetty 2 h mittausarvoja.

31 N NE E SE S S~ suuntoluokl:::a ~ N~ ly KUVA 25. Leijumapitoisuudet Oulussa vuonna 1989 tuulen suunnan mukaan (ty=tyyni). 5.5 HIILIMONOKSIDI ELI HÄKÄ Hiilimonoksidin vuosikeskiarvo Pitoisuudet jakaantuvat suhteellisen tasaisesti eri tuulensuunnille. Jonkin verran muita korkeampia pitoisuuksia on esiintynyt tyynen sään vallitessa. Hiilimonoksidin vuosikeskiarvo v. 1990 oli 1,4 mg/m 3. Tuloksista puuttuvat loka- ja marraskuun mittaustulokset mittaushäiriöiden vuoksi. Hiilimonoksidin kuukausikeskiarvot Hiilimonoksidin kuukausikeskiarvot on esitetty kuvassa 26 ja liitteessä 5. Pitoisuudet vaihtelivat 0,9-1,9 mg/m 3 Korkeimmat pitoisuudet mitattiin tammikuussa.

32 2.0 m 1m 3 1 2 3 5 6 1 kuukausi 8 9 10 11 12 KUVA 26. Hiilimonoksidin kuukausikeskiarvot Oulussa 1990. Hiilimonoksidin 8 tunnin keskiarvot Hiilimonoksidin korkein 8 tunnin liukuva keskiarvo vuorokaudessa kuukausittain on esitetty kuvassa 27. Korkein arvo 8,7 mg/m 3 mitattiin tammikuun 19. päivänä. Ohjearvo on 10 mg/m 3. 8 CJ 1.korkein ~ 2. korkein 6 3.lc:orkein 4 2 o 1 2 3 4 5 6 1 kuukausi KUVA 27. Hiilimonoksidin kolme korkeinta eri vuorokaudelle sattuvaa 8 tunnin liukuvaa keskiarvoa Oulussa 1990. 8 9 10 11 12

33 Kuvassa 27 on esitetty myös toiseksi ja kolmanneksi korkeimmat eri vuorokausien hiilimonoksidin 8 tunnin liukuvat keskiarvot. Hiilimonoksidin lyhytaikaispitoisuudet Hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot on esitetty kuvassa 28 viiden vuorokauden jaksoina ja liitteessä 5 kuukausittain. Korkein tuntiarvo oli 13.3 mg/m 3 ja se mitattiin perjantaina 19.1. klo 17.00. Tuntiohjearvo hiilimonoksidille on 30 mg/m 3. 10 5 OL--,J'-;-.,---;-L--,..,-'-;-,...,...,L---;-L..,--;:-'-;-.,..-;:-L--,--.L-_~~.L...l.-l...-,------:-i.J tammihetmimoolishuhti touko Ir::esö heinä elo syys lolr::omorrosjoulu 5 vrk:n Jaksat KUVA 28. Hiilimonoksidin korkeimmat tuntiarvot viiden vuorokauden jaksoissa kuukausittain Oulussa vuonna 1990.

34 6. TULOSTEN TARKASTELU 6.1. RIKKIDIOKSIDI Rikkidioksidipitoisuus Oulussa on vuositasolla alhainen. Vuosikeskiarvot eri mittausasemilla olivat alle 20 % annetusta ohjearvosta, joka on 40 ug/m 3 Kuvassa 29 on esitetty rikkidioksidipitoisuuden kehitys Oulussa vuodesta 1979 alkaen. Vuosikeskiarvot ovat laskeneet neljänneksen 1980-luvun vaihteen huippulukemista. Myönteinen kehitys kuvastaa pitkällä aikavälillä rikkidioksidin kokonaispäästöissä tapahtunutta vähenemistä, v. 1979 Oulun rikkidioksidipäästöt olivat n. 12000 t, v. 1988 noin 6400 t ja v. 1990 noin 4800 t. Rikkidioksidipäästöjen väheneminen on seuraus teollisuuslaitosten päästöjen vähenemisestä. Kemira Oy:n päästöt olivat v. 1990 alle puolet vuoden 1988 päästöistä ja hieman edellisen vuoden päästöjä alhaisemmat. Veitsiluoto Oy:n päästöt olivat jokseenkin samansuuruiset kuin edellisenä vuonna ja noin kolmanneksen vuoden 1988 päästöjä alhaisemmat. Simssi ~-----o 20 -~-- ""---... VÖ Livoinio ---------- Nokela. 10 OJ'-:!,= ---,l_= =L,.----;!-=--:!::--~-~-~-_:!_=,----~= ---,l_= =~ 19 80 81 82 83 84 85 86 81 88 89 90 KUVA 29. Rikkidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa.

35 Energiantuotannon osuus rikkidioksidipitoisuuksissa on merkittävä ja näinollen vuodenaikaisvaihtelu kuukausipitoisuuksissa oli odotettavissa. Talvikauden pitoisuudet olivat kesäkautta korkeampia, mutta erot eivät olleet yhtä selviä kuin useana aikaisempana vuonna johtuen mm. normaalia lämpimämmästä helmi- ja joulukuusta. Tammikuu oli kylmä ja suhteellisen pitkän pakkasjakson seurauksena korkeimmat pitoisuudet ajoittuvat juuri alkutalveen. Pitoisuuserot eri mittausasemien välillä olivat tasoittuneet eikä aikaisemmin todettuja eroja (Simssin pitoisuudet korkeimmat, Välivainion alhaisimmat ja Nokelassa keväthuippuja) voitu enää havaita. Lämmityksen vaikutus pitoisuuksiin käy ilmi myös vuorokausikeskiarvoissa. Suurimmat pitoisuudet ajoittuvat tammikuun kylmälle jaksolie ja ne ovat selvästi muiden kuukausien vuorokausiarvoja korkeampia. Toiseksi korkeimmat vuorokausikeskiarvot kaikilla mittausasemilla ovat noin viidenneksen ohjearvosta (200 ug/m 3 ). Kuvassa 30 on esitetty vuorokausien jakaantuminen eri pitoisuusluokkiin. Mittausjakson vuorokausikeskiarvot painottuvat luokkiin, joissa pitoisuus on alle 11 ug/m 3. 150 vuorokous io (kp l ) 125 1m Simssi ~ VÖ Livoinio Nokela. -29-32 -35-38 yli KUVA 30. Vuorokausien jakauma rikkidioksidin vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa vuonna 1990.

36 Oululle aikaisemmin ongelmalliset korkeat lyhytaikaispitoisuudet ovat entisestään laskeneet. Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet ovat alle kolmasosa vuosien 1979-82 ja alle puolet vuosien 1983-86 vastaavista pitoisuuksista. Korkein yksittäinen arvo oli alle puolet edellisen vuoden vastaavasta. Kohonneita lyhytaikaispitoisuuksia mitattiin selvästi aikaisempia vuosia vähemmän. Korkeimmat pitoisuudet havaittiin Simssissä ja Välivainiolla pakkasjaksojen aikana ja Nokelassa huhtikuussa länsituulten vallitessa. Rikkidioksidipitoisuuden luokittelu tuulen suunnan mukaan kuvaa suuntaa antavasti kullakin sektorilla sijaitsevien päästölähteiden vaikutusta mittausaseman ilman laatuun. Tuloksista on selvästi todettavissa pistelähteiden vaikutus kohonneisiin lyhytaikaispitoisuuksiin. Rikkidioksidipitoisuuksien myönteinen kehitys on tuonut selvästi esille vanhojen rikkidioksidianalysaattoreiden riittämättömän tarkkuuden alhaisissa pitoisuuksissa. Erityisesti kesäaikana pitoisuudet ovat alle havaintorajan, jolloin mittarit ilmaisevat pitoisuudeksi nolla ja keskiarvot ovat todellisia alhaisempia. Asiaan kiinnitetään huomiota mittauslaitteita uusittaessa ja mittaustoimintaa kehitettäessä. 6.2. RIKKIVETY'" Rikkivetypitoisuudet kuvaavat haisevien rikkiyhdisteiden määrää ilmassa. Rikkivetypäästöt aiheuttavat hajuhaittaa etenkin kaupungin eteläosissa, mutta alhaisen hajukynnyksensä vuoksi myös muualla kaupunkialueella. Rikkivetypitoisuudet ovat Oulussa suhteellisen korkeita, joskin pitoisuuksien pieneneminen aikaisempiin vuosiin verrattuna on havaittavissa (kuva 31).

37 4.0 0----------0 Nokela Helröpöö 3.0,,"'----- 2.0 1.0 o. O'-;!-;,...--------;!-;--~-~;---~_;_-~-~-~~ :t.::_-_;!;;_-~;o_' 80 81 82 83 84 85 86 81 88 89 90 KUVA 31. Rikkivedyn vuosikeskiarvot Oulussa. Suurin rikkivedyn päästölähde Oulussa on Veitsiluoto Oy, jossa on tehty saneeraustoimia viime vuosien aikana. Saneeraus valmistui syksyllä 1988, minkä jälkeen päästöissä on nähtävissä selvä parannus. Aikaisemmin noin 1000 t vuodessa olleet päästöt olivat nyt 146 tonnia, josta Veitsiluoto Oy:n osuus on 137 tonnia. Rikkivetypitoisuudet ovat kaupungin keskusta-alueella korkeimmillaan keväällä ja kesällä, jolloin läntiset tuulet ovat yleisimpiä. Keväällä ilma mantereella lämpenee, merialue on kylmä ja tapahtuu ilman virtausta mereltä maalle. Sääolot ovat muutenkin epävakaat ja pitoisuudet saattavat nousta korkeiksi. Kesällä kauniina selkeinä päivinä merituuli aiheuttaa rikkivedyn kulkeuturnisen kaupunkialueelle. Vuonna 1990 ongelmallisin ajanjakso oli maalis-toukokuu. Rikkivedyn vuorokausipitoisuudet painottuvat tasolle 0-2 ug/m 3 (kuva 32). Rikkivedylle ei ole Suomessa ohjearvoja, mutta liitteessä 1 esitetyt ulkomaiset ohjearvot ylittyvät vuorokausi- ja lyhytaikaiskeskiarvojen osalta useasti. Ns. hajupäiviä on v. 1990 ollut lähes neljännes ajasta, mikä on jokseenkin saman verran kuin edellisenä vuonna.

200 vuoro~ousio (kpl> 38 IZJ Nokela 150 He iröpöö KUVA 32. % % 1 2 t. 5 6 1 pitoisuus (ug/m3) B 9 10 yli Vuorokausien jakauma rikkivedyn vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa vuonna 1990. Lyhytaikaispitoisuudet olivat hieman edellistä vuotta korkeampia, mutta selvästi sitä aiempia vuosia alhaisempia. Esimerkiksi vuosina 1983-1986 yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin Heinäpäässä 3-9 kpl ja Nokelassa 0-8 kpl. Vastaavat luvut vuonna 1987-1988 olivat Heinäpäässä 12-25 kpl ja Nokelassa 10-11 kpl. Vuonna 1989 yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia ei mitattu kertaakaan ja yli 50 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin Heinäpäässä 11 kertaa ja Nokelassa kerran. Vuonna 1990 yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin Heinäpäässä kahdesti ja Nokelassa kerran ja yli 50 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin Heinäpäässä 16 kertaa ja Nokelassa 7 kertaa. Rikkivetypitoisuuksissa ero Heinäpään ja Nokelan välillä ei ollut niin suuri kuin aiempina vuosina ja talvikuukausina Nokelassa mitattiin jopa korkeampia pitoisuuksia kuin Heinäpäässä. Kaikkein korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet mitattiin ajanjaksona, jolloin Veitsiluoto Oy:n sellutehtaalla oli seisokki ja näin ollen hajuhaitan alkuperäksi osoittautui Veitsiluoto Oy:n kemianteollisuus. Samankaltaisia tuloksia mitattiin myös muina sellutehtaan seisokkiaikoina.

39 6.3. TYPPIDIOKSIDI Typpidioksidipitoisuudet ovat kohonneet 1980-1uvun puolivälistä alkaen. Vuoden 1990 vuosikeskiarvo oli saman suuruinen kuin edellisenä vuonna, vaikka päästömäärät ovat jonkin verran laskeneet (kuva 33). Typenoksidien kokonaispäästöjen aleneminen viime vuodesta on seuraus Kemira Oy:n päästöjen vähenemisestä. 30 u 1m 3. 20 10 O'L...,~------:!;:;- -::!:: ::!-:- -----:!'::---- -±,----- -,l;,--.j 81. 85 86 81 88 89 90 KUVA 33. Typpidioksidin vuosikeskiarvot Oulussa. Typpidioksidin kuukausikeskiarvot ovat talvikuukausina olleet kesäkautta korkeammat, mikä viittaa energiantuotannosta peräisin olevien päästöjen osuuden olevan suhteellisen suuri. Talvikauden eroja tasoittivat normaalia 1ämpimämmät he1mi- ja joulukuu. Kylmän tammikuun vaikutus ei tule typpidioksidipitoisuuksissa niin selvästi ilmi kuin rikkidioksidipitoisuuksissa. Korkeimmat kuukausi- ja vuorokausipitoisuudet mitattiin marraskuussa. Kuukausi- ja vuorokausikeskiarvot olivat molemmat jokseenkin samaa tasoa kuin edellisenä vuonna. Korkeimmat vuorokausipitoisuudet olivat korkeimmillaan alle puolet ohjearvosta (150 ug/m 3 ). Suurin osa vuorokausikeskiarvoista painottui pitoisuusluokkiin 6-29 ug/m 3 (kuva 34).

40 vuorokouslo (kp L) 100 80 60 LO 20 0 KUVA 34. 0-5 6-11 12-11 18-23 2'-23 30-35 36-'1 '2-4' '8-53 5'-59 yli P l to i suus (ug/m3) Vuorokausien jakauma typpidioksidin vuorokausikeskiarvon mukaan Oulussa vuonna 1990. Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet olivat noin puolet ohjearvosta (300 ug/m 3 ). Yli 100 ug/m 3 pitoisuuksia mitattiin selvästi edellisiä vuosia vähemmän. Korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet havaittiin itätuulten ja tyynen sään vallitessa. Kemira Oy:n vaikutus korkeisiin lyhytaikaispitoisuuksiin on ilmeinen. Tehtaan päästöt ovat alentuneet neljännekseen edellisestä vuodesta, mikä osaltaan selittänee edellä mainittujen kohonneiden lyhytaikaispitoisuuksien vähenemisen aikaisempaan verrattuna. Suurin yksittäinen typen oksidien päästölähde Oulussa on Toppilan turvevoimala. Sen suoraa vaikutusta tiettyihin mittaustuloksiin on kuitenkin vaikea osoittaa, mikä johtuu suuresta päästökorkeudesta ja mittareiden sijainnista. Liikenteen osuus typen oksidien päästöissä on merkittävä. Parannusta on odotettavissa vasta vuosikymmenen loppupuolella, jolloin autokannan hitaasta uudistumisesta johtuen liikenteen päästörajoitukset alkavat vasta vaikuttaa. Liikenteen typpipäästöjen vaikutusten selvittäminen edellyttää erillistä mittausasemaa kaupungin keskustassa.

41 6.4. LEI.:TUMA. Leijuvan pölyn pitoisuuksissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, joskin lievää pitoisuuksien laskua vuosikymmenen aikana on havaittavissa (kuva 35). Vuosikeskiarvo on noin kolmannes ohjearvasta (60 ug/m 3 ). Hiukkasten päästömäärissä esiintyvät muutokset ovat osin todellisia, osin tarkemman laskutavan tuomia muutoksia. Korkeimmat kuukausipitoisuudet ajoittuvat kevätkuukausille, jolloin energiantuotannon lisäksi erilaisten pintojen pölyäminen nostaa pitoisuuksia. Aikaisempina vuosina energiantuotannosta tulevien päästöjen osuus on ollut suurempi, ja myös korkeimmat pitoisuudet ovat ajoittuneet kylmimpään kauteen. Pölymittaus on aikanaan sijoitettu siten, että sen avulla voidaan seurata mahdollisimman hyvin Veitsiluoto Oy:n hiukkaspäästöjen vaikutusta ilman laatuun. Tänä päivänä ongelmallisen liikenne- ja katupölyn seuraaminen edellyttää omaa analysaattoria kaupungin keskustaan. 50 U 1m' 40 30 20 10 KUVA 35. Leijuman vuosikeskiarvot Oulussa.

42 6.5. HIILIMONOKSIDI ELI HÄ:E<.Ä Hiilimonoksidimittari on sijoitettu keskustaan siten, että se kuvaa mahdollisimman hyvin liikenteen häkäpäästöjen vaikutusta ilman laatuun. Korkeimmat kuukausikeskiarvot ajoittuvat tammikuulle, jolloin mitattiin myös korkeimmat lyhytaikaispitoisuudet. HiilimonoksidilIe on annettu ohjearvo sekä 8 tunnin että 1 tunnin pitoisuuksille. Kahdeksan tunnin arvo lasketaan liukuvana keskiarvona ja näitä ylityksiä ei vuonna 1990 edellisistä vuosista poiketen havaittu. Korkein tuntiarvo oli alle ohjearvon ja se mitattiin tammikuussa iltapäiväruuhkan aikaan. Kohonneet häkäpitoisuudet ajoittuvat miltei poikkeuksetta tyynilie pakkaspäiville. Mittaustulokset ovat osoittaneet mittausten tarpeellisuuden ja sen, että Oulussa liikenteen aiheuttamaa epäpuhtauskuormitusta tulee vähentää etenkin keskustan alueella. 6.6. YHTEENVETO Ilman laadun kehitys on rikkiyhdisteiden osalta pitkällä aikavälillä jatkunut myönteisenä. Rikkidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot ovat alle neljäsosan ohjearvoista, eikä 1980-luvun alussa havaittuja erittäin korkeita lyhytaikaispitoisuuksia ole esiintynyt. Rikkipäästöissä teollisuuden päästöt ovat hieman alentuneet ja energiantuotannon päästöt nousseet, joten kokonaispäästömäärä on samaa suuruusluokkaa kuin edellisenä vuonna. Vuosi- ja vuorokausipitoisuudet ovat olleet edellisen vuoden kaltaisia ja selvästi alle ohjearvojen. Lyhytaikaispitoisuudet ovat laskeneet ja niiden esiintymistiheys alentunut. Se samoin kuin eri mittausasemien välisten pitoisuuserojen tasoittuminen johtunee juuri teollisuuden päästöjen vähenemisestä.

43 Rikkivetypitoisuudet ovat olleet edellisen vuoden kaltaisia, jolloin ensimmäisen kerran mittaustuloksissa oli havaittavissa Veitsiluoto Oy:n saneeraustoiminnan myönteiset vaikutukset. Positiivisesta kehityksestä huolimatta pitoisuudet ovat ulkomaisiin ohjearvoihin verrattuna aika ajoin suhteellisen korkeita. Rikkivedyn hajukynnys on hyvin alhainen ja hajuhaitasta ei ole täysin päästy. Kaupunkilaisten kannalta ongelmaliisin aika on ilmastollisista olosuhteista johtuen kevät, jolloin haisevat yhdisteet kulkeutuvat kaupunkialueelle. Mittaustulokset osoittavat myös Veitsiluoto Oy:n kemian tehtaiden aiheuttavan hajuhaittaa kaupunkialueella. Typen oksidien pitoisuustaso oli edellisen vuoden kaltainen. Sekä vuorokausi- että lyhytaikaispitoisuudet olivat alle puolet ohjearvoista. Kohonneita lyhytaikaispitoisuuksia mitattiin selvästi edellistä vuotta harvemmin, mikä lienee seurausta Kemira Oy:n päästöjen alenemisesta noin neljännekseen edellisestä vuodesta. Liikenteen vaikutus ilman laatuun typpiyhdisteiden osalta on huomattava, mutta vuoden 1990 loppuun toimineen mittausverkoston avulla sen osoittaminen on vaikeaa. Tältä osin parannusta on tulossa jo vuoden 1991 aikana. Leijuvan pölyn pitoisuuksissa on havaittavissa lievää alenemista mitatun kymmenen vuoden aikana ja vuosikeskiarvo on noin kolmannes ohjearvosta. Pölymittaus rekisteröi lähinnä Veitsiluoto Oy:n kuormitusta, eikä liikenteen aiheuttamasta kuormituksesta näin ollen ole yksityiskohtaista tietoa. Kaupungin keskustan hiilimonoksidipitoisuudet ovat ajoittain suhteellisen korkeita ja huiput ajoittuvat ruuhka-aikaan.

44 LIITE 1. N:o 537 Valtioneuvoston päätös i.1.man I:larua koskcvisu ohjeisl:l Annettu Hcl.singi1Si 28 p2iv3'ni ketiltuut:l. 1984 V~~o~cu.v~s(O.~n 25. p2ivä~ä [~~jkuu[2 1982 UlOttun ijm2flsuojejujain (67/82) 9 :c najajla ymp:mstomm1sccnon csmc1ysc:l, pa:m:myr: 1 OhjeanJot Ilman pilunrumis'cn chkäisemiscssä on ohjec 02. cm: rikkidioksidin. hiukka.stcn, ryppidioksidin ja hiilimonoksidin keskimääräinen pitoisuus ulkoilmas:sa on 2, 3 ja 4 momentissa mainituid polllculcsin cninciän seuruv:a: rikkidioksidi (SO,l. vuosi vuorok2.wi runti hiukbsct vuosi (koko!wsjåjwn.) vuorokausi 'YPpidioksidi (NO,) hiilimonoksidi (CO) vuorobusi runti 8 runtia tunti 40 I'll/m' 200 ~g/m' 500 eg/m' 60 ~g/m' 150 I'll/m' 150 I'll/m' 300 ~g/m' 10 mg/m' 30 mg/m' Ilman rikkidio.ksidipiroisuudcn vuorokausiles- kiano voi yhden kana 30 vuorokauden pituisen jakson l:uiuessa ylirtii2 1 momentin eaulukossa annetun vuorobusikc:ski2.tvon. kuitenkin niin, etti kod:dneaan kaksi p,osentti. vuorokausikeskiarvoisea on yhden vuoden pituisen jakson l:uiu CSS2 suurempia kuin aujukon 2J'VO. Ilman rikki dioksidi~iloisuuden runrilceskiarvoisea voi yksi prosenm 30 vuorokauden pituisen jakson l:uiuessa olla suweropi kuin eaulukon tunrilceskiano. liman hiukbspitoisuuden vuorokausik:c:sjw.r_ vaisu voi kolme prosentti:.!. 60 vuorobudc:n pi. ruixo jakson kuiuc::s:sa ylittii 1 momc:ntin uulu. k0ss2. annetuo vuorobusi1::c::skiuvoo. htitc:nk.in niin, ctä. korjccincun kaksi prosc:om vuorobu. s&eslcwvoisea yhden vuoden pituisen jakson kulucs:s::a. 00 suwanpia kuin taulukon arvo. Oman 'YPpidioksidipi,oisuuden vuorokawil:es W:vo voi yhden keaan 30 vuotokauden piruisen jakson kuluessa ylittäji 1 momenrin uulukossa. annetun vuorobusikc:skiuvoo, kuitawn niin, enä 1:orkc:iot22.0 bbi prosenttia vuorogwi..kc::s. kiarvoisea on yhden vuoden pituisen jakson kulu. essa suwanpu kuin eaulukon arvo. Oman 'YPpi. dioksidipirolsuuden ronrilceslcwvoisea voi yksi prosentti 30 vuorokauden pituisen jakson kulues. sa olla suwanpi kuin eaulukon tunrilceskiarvo. 2 AiueeOinen ohjeanro Oman pilaanturnisen ehkäisemisess;i on pyri, riri siihen. että iijmn rillidioksidipi,oisuw ei!:ujoilla tda:l. j. meesiealousajueilla tai luonnonsuojdun kannalea mewtyl:sdjisillä alueilla yliri 25 pglm' vuosikc:skiuvona. 3 Pi/Un /ljn tavoite l1m2nsuojdun yleisessä kehittämisessä on pi,. klo 2j211 t:l\'oj~ Sa:J.1'Utcla hn$2l1jsjn ja ba. saiarilisin t6imin se. että i1masea ma:uun....un WkeunMen rilliyhdisteiden nwri~ IasJcenun. (riuikuluuma) ei 2 :ssä eari:oiteruill. alueilla ole suurempi kuin 0,5 g/m' vuodessa. Rikkivedyn ulkomaisia ohjearvoja, ug/m 3 (komiteamietintö 1979:14). valtio maksimi- 1 h 1 d 1 a arvo USA 30 Kanada, korkein sallittu taso 15 5 SNTL 8 8 8 SLT 10 5 /

45 LIITE 2. Rikkidioksidipitoisuudet Oulussa v. 1990, ug/m 3. keski- arvo korkein 2. kor- maksimivrk- kein vrk- lukema ka. ka (1/2 h) Simssinkangas 7 47 44 106 tammikuu 19 47 44 106 helmikuu 9 16 13 54 maaliskuu 7 19 17 98 huhtikuu 7 13 13 44 toukokuu 4 13 7 51 kesäkuu 5 9 8 32 heinäkuu 3 6 6 37 elokuu 5 12 12 79 syyskuu 4 11 8 43 lokakuu 6 10 10 49 marraskuu 9 17 16 77 joulukuu 9 20 20 61 Välivainio 7 52 36 157 tammikuu 17 52 36 144 helmikuu 8 16 15 78 maaliskuu 6 17 12 69 huhtikuu 8 17 14 88 toukokuu 6 10 10 73 kesäkuu 5 11 10 54 heinäkuu 4 13 10 55 elokuu 6 14 13 131 syyskuu 5 17 12 65 lokakuu 5 10 9 62 ma=askuu 10 34 22 157 joulukuu 8 14 14 64 Nokela 6 41 41 162 tammikuu 17 41 41 93 helmikuu 7 15 15 86 maaliskuu 6 19 13 67 huhtikuu 8 20 20 162 toukokuu 5 18 10 78 kesäkuu 5 10 8 93 heinäkuu 4 12 10 69 elokuu 5 22 10 102 syyskuu 3 11 6 32 lokakuu 5 10 9 44 marraskuu 8 17 14 88 joulukuu 7 19 17 67

46 LIITE 3. Rikkivetypitoisuudet Oulussa v. 1990, ug/m 3. keski- arvo korkein 2. kor- maksimivrk- kein vrk- lukema ka. ka. (1/2 h) Heinäpää 2 10 9 112 tammikuu 1 3 2 12 helmikuu 1 7 5 91 maaliskuu 3 9 9 49 huhtikuu 3 10 8 104 toukokuu 3 8 8 33 kesäkuu 2 7 6 32 heinäkuu 2 8 5 66 elokuu 2 6 4 31 syyskuu 1 3 3 26 lokakuu 1 5 4 42 marraskuu 1 7 5 92 joulukuu 1 9 8 112 Nokela 1 10 10 106 tammikuu 1 3 3 12 helmikuu 1 5 4 42 maaliskuu 2 10 4 39 huhtikuu 1 6 5 72 toukokuu 1 4 4 22 kesäkuu 1 5 3 28 heinäkuu 1 7 3 45 elokuu 1 3 2 18 syyskuu 1 2 2 15 lokakuu 1 4 3 31 marraskuu 2 9 6 62 joulukuu 1 10 6 106

47 LIITE 4. Typpidioksidi- jj leijumapitoisuudet Oulussa vuonna 1990, ug/m. Typpidioksidipitoisuudet Oulussa v. 1990, ug/m 3 keski- arvo korkein 2. kor- maksimivrk- kein vrk- lukema ka. ka. (1/2 h) Välivainio 20 71 58 156 tammikuu 21 48 46 93 helmikuu 17 33 29 75 maaliskuu 18 46 35 110 huhtikuu 23 47 45 138 toukokuu 14 35 33 94 kesäkuu 16 33 26 91 heinäkuu 14 27 23 72 elokuu 17 27 27 156 syyskuu 22 44 37 71 lokakuu 21 45 38 80 marraskuu 35 71 58 102 joulukuu 23 51 49 83 Leijumapitoisuudet Oulussa v. 1990, ug/m 3 keski- arvo korkein 2. kor- maksimivrk- kein vrk- lukema ka. ka. (2 h) Heinäpää 21 46 42 130 tammikuu 26 46 41 80 helmikuu 21 31 29 59 maaliskuu 22 34 34 114 huhtikuu 27 46 37 113 toukokuu 21 38 33 130 kesäkuu 18 26 26 57 heinäkuu 17 24 24 46 elokuu 17 27 24 63 syyskuu 17 27 26 63 lokakuu 21 42 29 77 marraskuu 24 36 34 69 joulukuu 21 32 29 63

4B LIITE 5. Hii~monoksidipitoisuudetOulussa vuonna 1990, mg/m. keskiarvkorkein 2. kor- korkein B h:n kein B h:n tunti- liukuva liukuva arvo ka ka Keskusta 1,4 B,7 7,2 13,3 tammikuu 1,9 B,7 7,2 13,3 helmikuu 1,3 3,B 3,5 7,6 maaliskuu 1,6 7,2 5,7 10,3 huhtikuu 1,6 4,5 4,3 7,7 toukokuu 1,1 3,1 2,3 4,6 kesäkuu 1,0 3,2 2,6 6,1 heinäkuu 0,9 2,B 2,5 4,2 elokuu 1,4 3,1 3,1 5,3 syyskuu 1,3 4,2 3,6 9,4 lokakuu ma=askuu joulukuu 1,6 7,0 6,0 11,7

Oulun kaupungin ympäristönsuojelutoimiston julkaisuja 1/1988 2/1988 3/1988 1/1989 2/1989 3/1989 4/1989 5/1989 6/1989 1/1990 2/1990 1/1991 Oulun ilmanlaatu. Päästökartoitus 1987. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 1. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1987. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 1. Ympäristön tila. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1988. Oulun suuret ja erikoiset puut. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 2. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 2. Tavoitteet ja toimenpiteet. Oulun ilmanlaatu. Neulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus 1989. Ympäristönsuojelutietoa oululaisille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1989 Oulun ympäristömeluselvitys.